Asuntokriisi Euroopan unionissa

Asuntokriisi on Euroopassa kasvava ongelma. Kymmenesosa EU:n kotitalouksista käyttää asumiseen yli 40 prosenttia tuloistaan. Vaikka asuntopolitiikka kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, EU:n toiminta tällä alalla perustuu sen rooliin sisämarkkinoilla sekä sen sosiaali-, koheesio- ja ympäristöpolitiikkaan. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja rakennusten perusparannusaaltoa koskeva strategia ovat osoitus EU:n toimista, joiden avulla voidaan puuttua nimenomaan asunnottomuuteen ja varmistaa kohtuuhintaiset ja kunnolliset asumis- ja elinolot. Muissa EU:n toimissa keskitytään valtiontukeen, asuntojen rahoitukseen, lyhytaikaiseen vuokraukseen ja rakennusalaan.

Oikeusperusta

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohta sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 14, 148, 153, 160 ja 168 artikla. SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetty pöytäkirja N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista.

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sosiaaliturvaa ja toimeentuloturvaa käsittelevässä 34 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja –, ja se kunnioittaa tätä oikeutta.”

Tavoitteet

SEU:n 3 artiklan 3 kohdassa määrätään, että sisämarkkinoita toteuttaessaan EU:n on edistettävä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, torjuttava sosiaalista syrjäytymistä sekä varmistettava korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Vaikka asuntopolitiikka kuuluukin edelleen kansalliseen toimivaltaan, nämä periaatteet muodostavat perustan EU:n asuntosektorilla toteuttamille toimille.

SEUT:n 9, 14, 148, 153 ja 160 artiklassa vahvistetaan EU:n eri vastuualueet, jotka liittyvät työllisyyden edistämiseen, sosiaalisen suojelun takaamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen. Kunnollisten asuntojen saatavuus on tässä suhteessa olennaista ja siksi tärkeää EU:n tasolla. SEUT:n 168 artiklassa määrätään, että EU:n toiminta olisi suunnattava kansanterveyden parantamiseen, fyysisten ja psyykkisten sairauksien ehkäisemiseen sekä fyysistä ja mielenterveyttä vaarantavien tekijöiden poistamiseen. Hyvät asumisolosuhteet ovat olennaisen tärkeitä ihmisten fyysisen terveyden ja mielenterveyden varmistamiseksi ja siten kansanterveydelliseltä kannalta merkityksellisiä.

SEU:hun ja SEUT:iin on liitetty pöytäkirja N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista. Siinä korostetaan EU:n sitoutuneen varmistamaan, että yleistä etua koskevat palvelut järjestetään tehokkaasti ja että niissä otetaan huomioon sekä eri viranomaisten roolit että erilaiset tarpeet eri puolilla EU:ta. Monilla näistä palveluista on merkitystä kunnollisten asuntojen tarjoamisen kannalta.

Saavutukset

A. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja sen toimintasuunnitelma

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin (2017) on kirjattu 20 periaatetta (3.6.1), jotka koskevat kansalaisoikeuksia. Sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan III luvun periaate 19 käsittelee sosiaalista asuntotuotantoa ja kodittomien oikeutta asumisapuun. Tässä periaatteessa vahvistetaan haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeudet sosiaaliseen vuokra-asuntoon, laadukkaaseen asumisapuun ja suojaan pakkohäätöä vastaan. Siinä säädetään myös kodittomien oikeudesta riittävään suojaan ja riittäviin palveluihin. Vaikka Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ei ole oikeudellisesti sitova, siihen kuuluu lainsäädännöllisiä ja ei-sitovia toimenpiteitä, kuten suosituksia ja lausuntoja, joilla pyritään edistämään oikeudenmukaisuutta ja osallistavuutta EU:ssa.

Komissio esitteli maaliskuussa 2021 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman. Siinä se esitti konkreettisia toimia ja ehdotti yleistavoitteita, jotka EU:n olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin panemiseksi täytäntöön ja ottamiseksi käyttöön. Yksi toimintasuunnitelmaan sisältyvistä toimista eli asunnottomuuden vähentämistä käsittelevä eurooppalainen foorumi pantiin alulle kesäkuussa 2021 annetulla Lissabonin julistuksella. Foorumin tavoitteena on edistää asunnottomuuden poistamista vuoteen 2030 mennessä. Se on osa laajempaa päämäärää vähentää köyhyydessä elävien määrää EU:ssa ainakin 15 miljoonalla henkilöllä samaan ajankohtaan mennessä. Tähän pyritään siten, että foorumissa laaditaan yhteiset tavoitteet asunnottomuuden poistamiseksi ja tuodaan yhteen toimijoita, myös jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, joille annetaan mahdollisuus vaihtaa tietoa ja käytäntöjä. Asunnottomuutta torjuvien toimien tukemiseen käytettävissä olevia EU:n rahoitusmekanismeja ovat muun muassa Euroopan sosiaalirahasto plus ja InvestEU-ohjelma.

Toinen vuonna 2021 julkaistun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman toimista oli sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun tarkistaminen. Siinä haluttiin päivittää ja parantaa indikaattoreita, joilla seurataan edistymistä sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpanossa. Tarkistettuun sosiaali-indikaattoreiden tulostauluun sisällytettiin pääindikaattorina ”kohtuuton asumismenorasitus”, ja siinä säilytettiin toissijaisena indikaattorina ”erittäin puutteellisissa asuinoloissa asuvat (omistajat ja vuokralaiset)”. Tällä tavoin sosiaalista suojelua ja osallisuutta on mahdollista mitata kattavammin. Asuntosektorilla tapahtuva kehitys otetaan nyt paremmin huomioon työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinoinnissa eurooppalaisen ohjausjakson (2.5.4) yhteydessä.

B. Rakennusten perusparannusaaltoa koskeva strategia

Komissio esitteli perusparannusaaltostrategiansa 14. lokakuuta 2020 osana vihreän kehityksen ohjelmaa. Strategialla pyritään lisäämään energiatehokkuutta, vauhdittamaan taloutta ja parantamaan elintasoa. Esimerkiksi koska rakennusten osuus EU:n energiankulutuksesta on 40 prosenttia ja rakennuksista 75 prosenttia on energiatehokkuudeltaan huonoja, strategialla pyritään parantamaan näitä lukuja. Jotta EU:n ilmastotavoitteet olisi mahdollista saavuttaa, strategiaa toteuttamalla pyritään kaksinkertaistamaan julkisissa ja yksityisissä rakennuksissa tehtävät energiaremontit vuoteen 2030 mennessä ja saamaan koko rakennuskannasta vähähiilinen vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi rakennusten perusparannusaallon toimilla puututaan energiaköyhyyteen ja halutaan varmistaa, että kaikille kotitalouksille, myös vammaisille ja ikääntyneille, saadaan turvalliset ja terveelliset asuinolot.

Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloite pantiin alulle vuonna 2021 osana perusparannusaaltoa koskevaa strategiaa. Se on keino nopeuttaa vihreää ja digitaalista siirtymää eri sektoreilla, kuten rakennusalalla. Aloitteella helpotetaan perusparannushankkeita, jotka edistävät eurooppalaisten kotien kestävyyttä, osallistavuutta ja esteettisyyttä. Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitetta toteutetaan yhteistyössä ruohonjuuritason yhteisöjen kanssa pyrkien pitämään sosiaalinen osallisuus ja taloudelliset edut keskenään tasapainossa. Yhteisöille tarjotaan neuvontaa ja välineitä rakennusten perusparannuksia varten sekä politiikkaan liittyvää kohdennettua ohjeistusta. Lisäksi aloitteessa myönnetään EU:n rahoitusta kestäviin perusparannuksiin etenkin Uusi eurooppalainen Bauhaus -välineen kautta. Komission poliittisissa suuntaviivoissa 2024–2029 (ks. jäljempänä kohta C) sitoudutaan laajentamaan Uusi eurooppalainen Bauhaus -yhteisöä tulevina vuosina.

Kohtuuhintaista asumista koskeva aloite on uuden eurooppalaisen Bauhausin lippulaivahanke. Aloitteessa toteutetaan sata kaupunkipiirin perusparantamiseen liittyvää kärkihanketta (kohtuuhintaisten ja kunnollisten asuntojen toimintamalli) vuoteen 2030 mennessä. Sillä varmistetaan, että rakennusten perusparannusaaltoa koskeva strategia hyödyttää myös sosiaalista asuntotuotantoa ja kohtuuhintaisia asuntoja siten, että paikallisia sosiaalisia asuntohankkeita ja kohtuuhintaisen asumisen hankkeita autetaan saamaan käyttöönsä tarvitsemansa tekniset välineet ja innovaatiot.

Komissio julkaisi joulukuussa 2021 ehdotuksen rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistamisesta. Lopullinen säädös annettiin 24. huhtikuuta 2024, ja se tuli voimaan toukokuussa 2024. Direktiivissä vahvistetaan vaatimus siitä, että kaikkien uusien rakennusten on oltava päästöttömiä EU:ssa vuoteen 2030 mennessä ja että uusien julkisten rakennusten on täytettävä tämä vaatimus vuoteen 2028 mennessä. EU:n laajuisilla energiatehokkuutta koskevilla vähimmäisvaatimuksilla pyritään parantamaan energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten asumisoloja. Jäsenvaltiot velvoitetaan tukemaan vaatimusten noudattamista erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osalta antamalla rahoitusta ja apua sekä harjoittamalla sosiaalisten vaikutusten seurantaa. Yhdessä vuonna 2023 annetun tarkistetun energiatehokkuusdirektiivin kanssa rakennusten energiatehokkuusdirektiivillä helpotetaan kohdennettuja investointeja rakennusalaan. Samalla torjutaan energiaköyhyyttä ja tuetaan haavoittuvassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä.

C. Poliittiset suuntaviivat 2024–2029

Heinäkuussa 2024 esittämissään poliittisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2024–2029 komissio korosti asuntokriisin olevan ongelma ja hahmotteli tulevia toimia sen ratkaisemiseksi. Tästä syystä onkin ensimmäistä kertaa nimitetty asumisasioista vastaava komission jäsen, jonka salkkuun sisältyvät myös energia-asiat. Yksi kyseisen komission jäsenen tehtävistä on kaikkien aikojen ensimmäisen kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman esittäminen joulukuussa 2025. Hänen työnsä tueksi on perustettu uusi asumista käsittelevä työryhmä ja neuvoa-antava asiantuntijaryhmä. Lisäksi on perustettu kohtuuhintaista asumista käsittelevä komission jäsenten projektiryhmä, joka helpottaa komission eri jäsenten yhteistyötä kohtuuhintaisen asumisen alalla ainakin vuoden ajan.

Poliittisten suuntaviivojen mukaisesti Euroopan investointipankki ja komissio loivat 6. maaliskuuta 2025 yhdessä perustan yleiseurooppalaiselle investointijärjestelylle. Sen on tarkoitus tarjota uusia rahoitusmahdollisuuksia kohtuuhintaiselle ja kestävälle asumiselle kaikkialla Euroopassa.

Komissio sitoutui 1. huhtikuuta 2025 osana uudistettua koheesiopolitiikkaa koskevaa tiedonantoa antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden kaksinkertaistaa kohtuuhintaisiin asuntoihin suunnitellut koheesiopolitiikan (3.1.1) investoinnit. Nykyisellä ohjelmakaudella 2021–2027 koheesiopolitiikan puitteissa on jo osoitettu 7,5 miljardin euron määrärahat EU:n asuntosektorin parantamiseen. Lisäksi komissio esittää ehdotuksessaan EU:n pitkän aikavälin talousarvioksi vuosiksi 2028–2034, että asunnottomuuden torjunnan lisäksi myös asuminen ja erityisesti sosiaalinen ja kohtuuhintainen asuminen sisällytettäisiin ehdotetun monivuotisen rahoituskehyksen suurimman välineen eli kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien sosiaalisiin tavoitteisiin.

Poliittisten suuntaviivojen laatimisen jälkeen komissio käynnisti 3. lokakuuta 2025 julkisen kuulemisen ehdotetuista tarkistuksista, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista annettuun päätökseen 2012/21/EU sisältyviä valtiontukisääntöjä (2.5.12). Tarkistuksella pyritään mahdollistamaan nopeampi ja yksinkertaisempi taloudellinen tuki kohtuuhintaisille asumisratkaisuille EU-maissa.

Komission vuoden 2026 työohjelmasta käy ilmi, että kyseisen vuoden toisella neljänneksellä esitetään asuntojen lyhytaikaista vuokraamista koskeva aloite (säädös / muu kuin säädös) ja vuoden viimeisellä neljänneksellä esitetään rakennuspalvelusäädös (säädös). Lisäksi vuoden 2026 toisella neljänneksellä esitetään EU:n kaikkien aikojen ensimmäinen köyhyydentorjuntastrategia, jolla puututaan syrjäytymisen rakenteellisiin syihin ja vahvistetaan tukipalveluja sekä tehostetaan toimia asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentin 17. syyskuuta 2020 antama päätöslauselma EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimoinnista loi perustan vuoden 2024 tarkistetulle rakennusten energiatehokkuusdirektiiville. Päätöslauselmassa keskitytään neljään keskeiseen kiinteistöpolitiikan alaan, jotka ovat

1. paikallisyhteisöjen integrointi rakennussuunnitelmiin energiaköyhyyden ratkaisemiseksi
2. sen varmistaminen, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät voivat saada taloudellista tukea energiatehokkuuden parantamiseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta
3. jäsenvaltioille myönnettävä joustovara rakennusmateriaalien ja -tekniikoiden valinnassa
4. parannusten seuranta peruskorjauspassin avulla parempien standardien ja terveellisempien rakennusten edistämiseksi.

Parlamentin 21. tammikuuta 2021 antamassa päätöslauselmassa mahdollisuudesta kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen kaikille kehotettiin komissiota ehdottamaan EU:n kehystä kansallisille asunnottomuutta koskeville strategioille. Lisäksi jäsenvaltioita kehotettiin tarjoamaan asunnottomille asuntoja keinona integroida heidät uudelleen yhteiskuntaan. Koska monet EU:n kansalaiset elävät epävarmoissa ja heikkolaatuisissa asuinoloissa, parlamentti korosti, että kaikille on tarjottava asianmukaiset ja hygieeniset elinolot. Parlamentti myös totesi, että kohtuuttoman asumismenorasituksen raja-arvoon on puututtava kiireellisesti, sillä lähes 10 prosenttia kaikista EU:n kotitalouksista käyttää ainakin 40 prosenttia tuloistaan asumiseen. Päätöslauselmassa huomautettiin lisäksi, että lyhytaikaisen lomamajoitustoiminnan raju kasvu vähentää markkinoilla olevien asuntojen määrää ja nostaa hintoja. Tämän vuoksi siinä kehotettiin sisällyttämään digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen lyhytaikaista vuokramajoitusta koskeva sääntelykehys.

Komissio julkaisi 7. marraskuuta 2022 ehdotuksen asetukseksi lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevien tietojen keruusta ja jakamisesta. Parlamentti ja neuvosto pääsivät asiassa yhteisymmärrykseen marraskuussa 2023 ja allekirjoittivat lopullisen säädöksen 11. huhtikuuta 2024. Uudella asetuksella yhdenmukaistetaan vaatimukset siitä, miten lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevia tietoja olisi kerättävä ja jaettava. Tehostetulla yhdenmukaistamisella pyritään lisäämään alan avoimuutta ja antamaan paikallisille päättäjille mahdollisuus arvioida tarkasti lyhytaikaisten vuokramajoituspalvelujen vaikutuksia paikalliseen talouteen ja toteuttaa tältä pohjalta sopivia politiikkatoimia.

Parlamentti äänesti 18. joulukuuta 2024 uuden asuntokriisiä Euroopan unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta ensin 12 kuukauden ajaksi. Parlamentti hyväksyi 9. syyskuuta 2025 erityisvaliokunnan toimikauden jatkamisen kuudella kuukaudella. Toimikautensa lopussa erityisvaliokunnan tehtävänä on esittää loppuraportti. Tavoitteena on, että erikoisvaliokunta ehdottaa ratkaisuja ihmisarvoiseen, kestävään ja kohtuuhintaiseen asumiseen Euroopassa. Erityisvaliokunnalla on useita vastuualueita, kuten nykyisten asuntotarpeiden kartoittaminen, olemassa olevan asiaankuuluvan asuntopolitiikan analysointi ja rakennusalaan vaikuttavien esteiden arviointi. Erityisvaliokunnan työ otetaan huomioon komission kohtuuhintaista asumista koskevassa eurooppalaisessa suunnitelmassa. HOUS-erityisvaliokunnan mietintöluonnos esiteltiin 25. syyskuuta 2025, ja valiokunta äänestää siitä vuoden 2026 alussa.

Joulukuussa 2022 komissio tarkasteli uudelleen lyhytaikaista vuokramajoitusta välittäviä verkkoalustoja ja esitteli Alv digiaikana -paketin. Uusien sääntöjen mukaan kyseiset alustat ovat vastuussa arvonlisäveron perimisestä ja tilittämisestä veroviranomaisille, elleivät niiden käyttäjät sitä tee. Näillä uusilla säännöillä pyritään tekemään loppu epäreilusta kilpailusta varmistamalla, että sekä perinteisten että verkossa tarjottavien lyhytaikaisten majoituspalvelujen verotus on oikeudenmukaista. Parlamenttia kuultiin erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä, ja se antoi 12. helmikuuta 2025 lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverosääntöjen mukauttamiseksi digiaikaan. Neuvosto hyväksyi paketin virallisesti maaliskuussa 2025.

Parlamentti antoi 10. syyskuuta 2025 päätöslauselman koheesiopolitiikan investointien merkityksestä nykyisen asuntokriisin ratkaisemisessa. Päätöslauselmassa korostetaan tarvetta hyödyntää koheesiopolitiikkaa ja muita EU:n välineitä ja rahoituslähteitä, jotta voidaan puuttua strategisesti asumisen ongelmiin EU:ssa. Parlamentti kannustaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia kaksinkertaistamaan kohtuuhintaiseen asumiseen varatun rahoituksen, kuten koheesiopolitiikan ohjelmien väliarvioinnissa (ohjelmakausi 2021–2027) ehdotettiin. Päätöslauselmassa käsitellään myös seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen (2028–2034) asumista koskevia strategisia painopisteitä.

Lisätietoja tästä aiheesta on asuntokriisiä Euroopan unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan verkkosivustolla.

 

Sophie Sasse

10-2025