Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus
Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat ratkaisevan tärkeitä yrityksille ja ammatilliselle liikkuvuudelle EU:ssa. Palveluilla on EU:n talouden kannalta keskeinen merkitys, ja niiden osuus EU:n BKT:sta ja kokonaistyöllisyydestä on kolme neljäsosaa. Sisämarkkinoiden lujittamiseksi on ensisijaisen tärkeää, että palveludirektiivi pannaan kaikilta osin täytäntöön, mutta asian tiellä on edelleen esteitä. Vuoden 2025 sisämarkkinastrategian tavoitteena on tehostaa palvelujen tarjoamista rajojen yli poistamalla esteitä ja parantamalla voimassa olevia säännöksiä.
Oikeusperusta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artikla (sisämarkkinat), 49–55 artikla (sijoittautuminen) ja 56–62 artikla (palvelut)
Tavoitteet
Itsenäiset ammatinharjoittajat, ammattihenkilöt tai SEUT:n 54 artiklassa tarkoitetut oikeushenkilöt, jotka toimivat laillisesti yhdessä jäsenvaltiossa, voivat i) harjoittaa vakinaisesti ja jatkuvasti taloudellista toimintaa toisessa jäsenvaltiossa (sijoittautumisvapaus, SEUT:n 49 artikla) tai ii) tarjota ja suorittaa palvelujaan väliaikaisesti muissa jäsenvaltioissa pysyen itse sijoittautuneena lähtömaahansa (palvelujen tarjoamisen vapaus, SEUT:n 56 artikla). Jotta näitä vapauksia voidaan hyödyntää tehokkaasti, on poistettava kansalaisuuteen perustuva syrjintä ja nimenomaisesti edistettävä niiden toteutumista – joko yhdenmukaistamalla kansallisia sääntöjä, jotka koskevat oikeutta toiminnan harjoittamiseen, tai tunnustamalla tällaiset säännöt vastavuoroisesti (2.1.6).
Saavutukset
A. Perussopimusten mukainen vapauttaminen
1. ”Perusvapaudet”
Sijoittautumisvapauteen kuuluu oikeus ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana sekä oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä, joiden toiminta on luonteeltaan pysyvää, vakinaista ja jatkuvaa, samoin edellytyksin, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen omia kansalaisia.
Palvelujen tarjoamisen vapautta sovelletaan kaikkiin palveluihin, joita tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan, sikäli kuin niitä ei säännellä tavaroiden, pääoman ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvillä säännöksillä. Palvelun tarjoaja saa palvelua tarjotakseen tilapäisesti harjoittaa toimintaansa jäsenvaltiossa, jossa palvelu tarjotaan, samoilla edellytyksillä, jotka tämä valtio asettaa kansalaisilleen.
2. Poikkeukset
SEUT:n 51 artiklan mukaan sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta ei sovelleta julkisen vallan käyttöön liittyvään toimintaan. Tätä rajoittaa kuitenkin suppea tulkinta, jonka mukaan vapauksien soveltamatta jättäminen voi tulla kysymykseen vain sellaisen toiminnan ja sellaisten tehtävien suhteen, jotka edellyttävät julkisen vallan käyttöä. Lisäksi kokonainen ammattikunta voidaan jättää soveltamisen ulkopuolelle vain, jos tämän ammatin harjoittaminen liittyy kokonaan julkisen vallan käyttöön tai jos toiminnan sitä osaa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön, ei voida erottaa muusta toiminnasta. Poikkeukset antavat jäsenvaltioille myös oikeuden jättää sotatarvikkeiden tuotanto tai kauppa soveltamisen ulkopuolelle (SEUT:n 346 artiklan 1 kohdan b alakohta) sekä säilyttää omat ulkomaalaisia koskevat erityissääntönsä yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden perusteella (52 artiklan 1 kohta).
B. Palveludirektiivi – tavoitteena sisämarkkinoiden toteuttaminen
Palveludirektiivillä (direktiivi 2006/123/EY) vahvistetaan palvelujen tarjoamisen vapautta EU:ssa. Direktiivi on ratkaisevan tärkeä sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta, koska se luo merkittäviä mahdollisuuksia tuottaa hyötyä kuluttajille ja pk-yrityksille. Direktiivillä pyritään luomaan EU:hun palvelujen avoimet sisämarkkinat samalla kun varmistetaan, että kuluttajille tarjottavat palvelut ovat laadukkaita. Komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” mukaan palveludirektiivin täysimittainen täytäntöönpano voisi lisätä palvelujen kauppaa 45 prosenttia ja suoria ulkomaisia sijoituksia 25 prosenttia, mikä merkitsisi BKT:n kasvua 0,5–1,5 prosentilla. Direktiivillä edistetään hallinnon ja sääntelyn yksinkertaistamista ja nykyaikaistamista. Tämä tapahtuu arvioimalla ja tarkistamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä ja antamalla uutta lainsäädäntöä sekä myös pitkäaikaisilla hankkeilla, joilla muun muassa perustetaan keskitettyjä asiointipisteitä ja varmistetaan hallinnollinen yhteistyö.
Palveludirektiivin täytäntöönpano on viivästynyt merkittävästi. Vaikka ensimmäiset uudistukset johtivat lukuisten esteiden poistamiseen palvelujen sisämarkkinoilla, tahti on hiipunut vuodesta 2012. Uudistustoimet ovat hidastuneet, ja merkittävää edistystä on saatu aikaan pääasiassa niissä jäsenvaltioissa, jotka joko saavat rahoitustukea tai joilla on kattavat kansalliset uudistusohjelmat. Komissio on myöntänyt nämä viivästykset, mutta ei ole katsonut tarpeelliseksi muuttaa direktiiviä. Se on sen sijaan keskittynyt auttamaan kansallisia viranomaisia direktiivin täytäntöönpanossa ja julkaisi vuonna 2022 käsikirjan palveludirektiivin täytäntöönpanosta. Tämän lisäksi se on pyrkinyt varmistamaan täytäntöönpanopäätöksillä, että direktiivistä saadaan täysi hyöty.
Euroopan parlamentin rooli
Parlamentilla oli keskeinen rooli itsenäisen ammatinharjoittamisen vapauttamisessa, sillä se varmisti, että tietyt rajoitetut toiminnot varataan oman maan kansalaisille. Parlamentti myös vei neuvoston Euroopan unionin tuomioistuimeen, koska tämä ei ollut ryhtynyt toimiin liikennepolitiikan alalla. Vuonna 1985 annetussa tuomiossa (asia 13/83, 22. toukokuuta 1985) todettiin, että neuvosto on Rooman sopimuksen vastaisesti laiminlyönyt palvelujen tarjoamisen vapauden turvaamisen kansainvälisen liikenteen alalla. Näin ollen neuvoston oli annettava asiaankuuluvat lait. Parlamentin rooli on laajentunut, kun on sovellettu yhteispäätösmenettelyä ja tavallista lainsäätämisjärjestystä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevissa asioissa.
Parlamentilla on myös ollut keskeinen tehtävä palveludirektiivin hyväksymisessä ja valvonnassa, ja se on kehottanut jäsenvaltioita noudattamaan direktiivin säännöksiä ja panemaan ne asianmukaisesti täytäntöön. Se antoi 15. helmikuuta 2011 päätöslauselman palveludirektiivin täytäntöönpanosta ja 25. lokakuuta 2011 päätöslauselman palveludirektiivin mukaisesta keskinäisestä arvioinnista. Komission kesäkuussa 2012 antaman tiedonannon jälkeen parlamentti antoi 11. syyskuuta 2013 päätöslauselman palvelujen sisämarkkinoiden tilasta ja tulevaisuudesta.
Lisäksi parlamentti antoi 7. helmikuuta 2013 päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnointia koskevista suosituksista. Se korosti siinä palvelualan merkitystä keskeisenä kasvualana, palvelujen tarjoamisen vapauden perustavaa luonnetta ja palveludirektiivin täysimittaisen täytäntöönpanon hyötyjä.
Parlamentti on täysivaltaisena lainsäätäjänä osallistunut aktiivisesti palvelujen tarjoamista ja erityisesti luotto- ja vähittäisrahoitus-, vakuutus- ja kuljetuspalvelujen tarjoamista koskevan uuden lainsäädännön hyväksymiseen. Parlamentin heinäkuussa 2012 antamassa päätöslauselmassa peruspankkipalvelujen saatavuudesta käsiteltiin rahoituspalveluja, kuten perusmaksupalveluja ja kiinnitysluottoja, ja annettiin suosituksia kiinnitysluottodirektiivistä (direktiivi 2014/17/EU). Kiinnitysluottodirektiivillä varmistetaan kuluttajansuojan täytäntöönpano ja tietoon perustuvat taloudelliset valinnat. Rahoitusmarkkinadirektiivillä (direktiivi 2014/65/EU) edistetään avoimuutta. Vastikään toteutetussa kulutusluottodirektiivin tarkistuksessa (direktiivi (EU) 2023/2225) käsiteltiin kuluttajaluottomarkkinoilla digitalisaation myötä tapahtuneita merkittäviä muutoksia. Parlamentti on myös käsitellyt matkapaketteja ehdotuksesta matkapakettidirektiiviksi antamassaan päätöslauselmassa (maaliskuu 2014). Vuonna 2019 parlamentti ja neuvosto hyväksyivät direktiivin esteettömyysvaatimuksista (direktiivi (EU) 2019/882), jonka tarkoituksena on tukea vammaisia kansalaisia.
Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa palvelujen sisämarkkinoista[1] todettiin, että palvelujen vapaata liikkuvuutta, mukaan lukien ammattipätevyys ja vähittäiskauppa, koskevalla EU:n lainsäädännöllä saadaan aikaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Palveludirektiivillä aikaan saatu hyöty on vuosittain 284 miljardia euroa, joista asiantuntijapalvelujen osuus on 80 miljardia euroa ja palvelujen julkisten hankintojen osuus 20 miljardia euroa vuodessa. Tutkimuksessa sisämarkkinasääntöjen oikeudellisista esteistä[2] tuotiin samoin esille, että palvelualalla on kasvun kannalta ratkaiseva merkitys ja että sen osuus EU:n sisäisestä kaupasta on 24 prosenttia (kun se 2000-luvun alussa oli 20 prosenttia) ja EU:n bruttoarvonlisäyksestä 78 prosenttia. Sääntelyn moninaisuus ja tiedon saantiin liittyvät haasteet nimettiin kuitenkin tutkimuksessa tekijöiksi, jotka lisäävät yrityksille aiheutuvia kustannuksia ja haittaavat palvelujen vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta EU:ssa.
Parlamentti hyväksyi 25. marraskuuta 2020 päätöslauselman aiheesta ”Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi”. Siinä käsiteltiin eri politiikanaloja ja etenkin kuluttajansuojaa ja yritysten osallistumista vihreään siirtymään, jolla on sisämarkkinoiden kestävyyden parantamisen kannalta keskeinen merkitys. Päätöslauselman laadinnassa käytettiin aineistona palvelualaa ja vihreää siirtymää koskevaa katsausta (The European Services Sector and the Green Transition), jonka parlamentin sisäasioiden pääosaston talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö julkaisi sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) pyynnöstä.
Parlamentti hyväksyi 20. tammikuuta 2021 päätöslauselman sisämarkkinoiden vahvistamisesta. Siinä korostetaan tarvetta varmistaa, että sisämarkkinasäännöt pannaan täytäntöön palvelujen osalta ja että komissio valvoo täytäntöönpanoa paremmin. Lisäksi siinä painotetaan tarvetta arvioida sitä, missä määrin EU:n palveluja koskeva oikeudellinen kehys on pantu täytäntöön, sekä lisätä yritysten toimintamahdollisuuksia parantamalla niiden tiedonsaantia.
Covid-19-pandemian vuoksi EU:n sisämarkkinoilla otettiin käyttöön rajoituksia, jotka vaikuttivat vapaaseen liikkuvuuteen, myös palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen, EU:n sisämarkkinoilla. Talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö järjesti 9. marraskuuta 2020 verkkoseminaarin Covid-19-pandemian vaikutuksista[3]. Seminaarissa ennakoitiin merkittäviä tulevia muutoksia palvelujen kysynnässä ja tarjonnassa teknologian kehityksen ja kuluttajatottumusten muutosten vuoksi. IMCO-valiokunnalle esitellyssä tutkimuksessa Covid-19-pandemian vaikutuksista[4] korostettiin, että vaikka alkuvaiheessa toteutetut rajojen sulkemiset häiritsivät rajatylittäviä asiantuntijapalveluja, digitaalisten välineiden käyttöönotto helpotti paluuta jotakuinkin normaaliin tilanteeseen.
Parlamentti hyväksyi 17. helmikuuta 2022 päätöslauselman tullien ulkopuolisten ja muiden kuin verotuksellisten esteiden torjumisesta sisämarkkinoilla. Siinä käsiteltiin tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tiellä yleisesti olevia esteitä. IMCO-valiokunta järjesti 24. syyskuuta 2025 julkisen kuulemistilaisuuden palvelujen sisämarkkinoiden vahvistamisesta. Tilaisuus toi yhteen sidosryhmät, ja sen tarkoituksena oli arvioida olemassa olevia esteitä ja selvittää mahdollisia toimia, joilla sisämarkkinoilla aikaansaatavia tuloksia voidaan parantaa kuluttajien ja yritysten kannalta kaikkialla EU:ssa komission äskettäinen sisämarkkinastrategia huomioon ottaen.
Lisätietoja tästä aiheesta on sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan verkkosivustolla.
Barbara Martinello