Faktatietoja Euroopan unionista
Euroopan parlamentti
Täytä tämä kenttä

Köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjunta

Euroopan unioni tukee jäsenvaltioita köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjunnassa. Näin se pyrkii lisäämään sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta eurooppalaisissa yhteiskunnissa sekä varmistamaan, että kaikki ihmiset voivat hyödyntää yhtäläisesti mahdollisuuksia ja resursseja.

Oikeusperusta

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohta, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19 ja 145–161 artikla sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan III osasto.

Tavoitteet

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisiin erityistavoitteisiin. SEUT:n 153 artiklan mukaisesti sosiaalinen osallisuus voidaan saavuttaa ainoastaan ei-lainsäädännöllisen yhteistyön eli avoimen koordinointimenetelmän avulla, kun taas SEUT:n 19 artiklan mukaisesti unioni voi torjua syrjintää tarjoamalla oikeudellista suojelua potentiaalisille uhreille ja toteuttamalla edistämistoimenpiteitä.

Saavutukset

A. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

Vuosina 1975–1994 Euroopan talousyhteisö toteutti useita kokeiluhankkeita ja ohjelmia, jotka koskivat köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa. Oikeusperustan puuttuessa yhteisön tällä alalla toteuttamat toimet asetettiin kuitenkin jatkuvasti kyseenalaisiksi.

Tilanne muuttui Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan vuonna 1999, sillä sosiaalisen syrjäytymisen torjunta kirjattiin sopimukseen yhdeksi unionin sosiaalipolitiikan tavoitteista. Vuonna 2000 perustettiin sosiaalisen suojelun komitea, joka pyrkii edistämään jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä ja niiden yhteistyötä komission kanssa (SEUT:n 160 artikla).

Vuonna 2000 käynnistetyllä Lissabonin strategialla luotiin seuranta- ja koordinointimekanismi, jonka mukaisesti asetetaan tavoitteita, mitataan köyhyyttä tiettyjen indikaattoreiden ja vertailuarvojen avulla sekä laaditaan jäsenvaltioita varten suuntaviivoja ja köyhyyden vastaisia kansallisia toimintasuunnitelmia. Sen mukaisesti perustettiin myös komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön uusi hallintamekanismi: avoin koordinointimenetelmä. Se on vapaaehtoinen prosessi poliittiselle yhteistyölle, joka perustuu yhdessä sovittuihin tavoitteisiin ja yhteisiin indikaattoreihin. Myös sidosryhmät, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta, osallistuvat yhteistyöhön prosessissa. Vuoden 2006 jälkeen uuteen toimintapoliittiseen kehykseen, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaan avoimeen koordinointimenetelmään, on koottu yhteen kolme erillistä avointa koordinointimenetelmää, jotka koskevat sosiaalista osallisuutta, terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa sekä eläkkeitä.

Komissio antoi lokakuussa 2008 suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä. Komissio suosittelee siinä, että jäsenvaltiot ”suunnittelevat ja panevat täytäntöön kokonaisvaltaisen ja kattavan työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämistä koskevan strategian, jossa yhdistetään toisiinsa riittävä tulotuki, osallisuutta edistävät työmarkkinat ja laadukkaiden palvelujen saanti”.

Eurooppa 2020 -strategiassa asetettiin uusi yhteinen tavoite köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnalle. Tavoitteena oli vähentää 25 prosentilla niiden eurooppalaisten määrää, joiden tulotaso on kansallisen köyhyysrajan alapuolella, ja auttaa yli 20:tä miljoonaa ihmistä pääsemään köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitetta ei saavutettu, ja maaliskuussa 2021 komissio asetti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa uuden yleistavoitteen: köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden määrää pyritään vähentämään vähintään 15 miljoonalla (joista vähintään viiden miljoonan olisi oltava lapsia) vuoteen 2030 mennessä. Asiaan liittyvät kansalliset tavoitteet esiteltiin kesäkuussa 2022.

Komissio perusti joulukuussa 2010 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin yhtenä Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta ja esitti luettelon keskeisistä aloitteista, kuten kansallisten aktiivisen osallisuuden strategioiden arviointi. Lisäksi se on esittänyt eläkkeitä koskevan valkoisen kirjan.

Eurooppalainen ohjausjakso perustettiin vuonna 2010, minkä jälkeen komissio esitti vuonna 2013 ehdotuksen talous- ja rahaliiton hallinnoinnin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisesta Eurooppa-neuvoston ja parlamentin esittämien kehotusten mukaisesti. Keskeisellä sijalla on sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu. Sen indikaattorit osoittavat muun muassa epätasaista tulonjakoa, kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja, köyhyys- ja syrjäytymisriskiasteen, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrän ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutuksen köyhyyden vähentämiseen.

Marraskuussa 2017 Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittivat yhteisessä julistuksessa sitoutuvansa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Sosiaalinen suojelu ja osallisuus ovat yksi pilarin kolmesta avainalueesta (2.3.1 Sosiaali- ja työllisyyspolitiikan yleiset periaatteet). Pilaria on käytetty sellaisten lainsäädäntö- ja politiikka-aloitteiden käynnistämiseen kuin avoimista ja ennakoitavista työehdoista annettu direktiivi (EU) 2019/1152 sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevä paketti, johon kuuluvat Euroopan työviranomaisen perustamisesta annettu asetus (EU) 2019/1149 ja sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta 8. marraskuuta 2019 annettu neuvoston suositus, sekä riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa annettu direktiivi (EU) 2022/2041.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma esiteltiin maaliskuussa 2021, ja siihen sisältyi useita asiaankuuluvia aloitteita, kuten lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, neuvoston suositus eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta, asunnottomuuden vähentämistä käsittelevä eurooppalainen foorumi, neuvoston suositus riittävästä vähimmäistoimeentulosta aktiivisen osallisuuden varmistamiseksi, eurooppalainen hoito- ja hoivastrategia sekä sosiaalisen suojelun ja hyvinvointivaltion tulevaisuutta EU:ssa käsittelevä korkean tason työryhmä, joka on esittänyt 21 suositusta sosiaalisen suojelun järjestelmien ja hyvinvointivaltioiden parantamiseksi. Kesäkuussa 2021 EU:n työllisyys- ja sosiaaliministerit hyväksyivät tarkistetun luettelon sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattoreista.

B. Syrjinnän vastainen lainsäädäntö

Vuotta 1997 voidaan pitää käännekohtana, koska tuolloin EY:n perustamissopimukseen lisättiin uusi artikla (nykyinen SEUT:n 19 artikla). Tämän artiklan nojalla neuvosto sai valtuudet toteuttaa toimia torjuakseen rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, ikään, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Vuonna 2003 artiklaa muutettiin Nizzan sopimuksella siten, että voidaan hyväksyä edistämistoimenpiteitä. Vuonna 2009 tuli voimaan Euroopan unionin perusoikeuskirja, joka sisältää useita tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevia artikloja. Vuonna 2011 EU:sta tuli vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen sopimusosapuoli. Kyseessä on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka EU on ratifioinut historiansa aikana. Vuonna 2017 perustetulla Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla vahvistettiin sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteita.

Tällä alalla on annettu erinäisiä direktiivejä:

Vuonna 2008 esitetystä ehdotuksesta direktiiviksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työelämän ulkopuolella (monialainen syrjinnän vastainen direktiivi) ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen neuvostossa. Komissio esitti joulukuussa 2022 kaksi ehdotusta direktiiviksi tasa-arvoelimiä koskevista normeista.

C. EU:n rahoitus

Tärkein rahoitusväline on Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+), josta myönnetään unionin osarahoitusta köyhyyden, syrjäytymisen ja syrjinnän torjuntaan sekä kaikkein huono-osaisimpien ryhmien työmarkkinoille pääsyn edistämiseen (2.3.2 Euroopan sosiaalirahasto).

ESR+:n kokonaismäärärahat kaudella 2021–2027 ovat lähes 99,3 miljardia euroa. ESR+:sta annetun asetuksen (EU) 2021/1057 mukaan 25 prosenttia varoista osoitetaan sosiaaliseen osallisuuteen ja vähintään 3 prosenttia määrärahoista osoitetaan vähävaraisimmille suunnattuun elintarvikeapuun ja perushyödykkeinä annettavaan apuun. Lisäksi jäsenvaltioissa, joissa köyhyyden vaarassa olevien lasten määrä on unionin keskiarvoa korkeampi, vähintään 5 prosenttia ESR+:n määrärahoista on käytettävä toimenpiteisiin, joilla edistetään lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia saada maksuttomia terveydenhuoltopalveluja, maksutonta opetusta ja päivähoitoa ja riittävästi ravintoa sekä asua kunnollisessa asunnossa.

Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto (FEAD) perustettiin maaliskuussa 2014 asetuksella (EU) N:o 223/2014. Rahastosta tuetaan EU:n jäsenvaltioiden toimintaa, jonka tarkoituksena on auttaa vähävaraisimpia antamalla aineellista apua ja toteuttamalla sosiaalista osallisuutta edistäviä toimia. Nykyisellä ohjelmakaudella se sisällytetään ESR+:aan.

Syyskuussa 2020 perustettiin eurooppalainen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline (SURE-väline). Siitä tuetaan jäsenvaltioiden toimia, joiden avulla ne pyrkivät selviytymään covid-19-pandemiasta ja tukemaan työpaikkojen ja tulojen säilyttämistä erityisesti työajan lyhentämisjärjestelyjen avulla. Siitä myönnettiin jäsenvaltioille sen soveltamisen päättymiseen eli 31. joulukuuta 2022 mennessä 98,4 miljardia euroa ns. back-to-back-lainoina.

Elpymis- ja palautumistukiväline tuli voimaan helmikuussa 2021. Sen tarkoituksena on tarjota vuoden 2026 loppuun mennessä jopa 723,8 miljardia euroa rahoitusta covid-19-kriisin taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi. Kaksi välineen kuudesta pilarista edistää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa.

Komissio esitti maaliskuussa 2022 Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen yhteydessä ehdotuksen koheesiopoliittisesta tukitoimesta Euroopan pakolaisten auttamiseksi (CARE). Sillä on tarkoitus lisätä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan sääntöjen joustavuutta. Jäsenvaltiot voivat käyttää näitä varoja hätäavun rahoittamiseksi ja välittömän tuen antamiseksi työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden aloilla. Joustavaa apua alueille koskevista FAST-CARE-toimenpiteistä annetulla asetuksella laajennetaan CARE-tukitoimesta myönnettävää nykyistä tukea.

Euroopan unioni on hyväksynyt ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen yhteydessä useita toimenpiteitä, joilla pyritään torjumaan köyhyyden lisääntymistä ja sosiaalisen osallisuuden heikkenemistä. Esimerkkejä tästä ovat oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi, johon kuuluu muun muassa oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, ja sosiaalinen ilmastorahasto.

D. Erityisryhmiä koskevat EU:n strategiat

Komissio esitteli maaliskuussa 2021 uuden vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan strategian 2021–2030. Strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta on toteutettu kolme: eurooppalainen AccessibleEU-resurssikeskus, vammaisfoorumi ja komission uudistettu henkilöstöstrategia. Lippulaivahanke, joka koskee ehdotusta eurooppalaisesta vammaiskortista (6. syyskuuta 2023), odottaa, että parlamentti ja neuvosto antavat siitä kantansa ja pääsevät siitä yhteisymmärrykseen. Strategian täytäntöönpanoa voi seurata seurantapuitteita varten varatulla komission verkkosivustolla.

Ursula von der Leyenin komissio on asettanut tasa-arvon unionin luomisen yhdeksi tärkeimmistä painopisteistään, minkä seurauksena on laadittu useita aloitteita, joita ovat esimerkiksi:

EU on toteuttanut usein nuorisoa koskevia toimenpiteitä. Laajan nuorisotyöttömyyden vuoksi komissio esitti vuonna 2012 nuorisotyöllisyyspaketin, jota seurasi nuorisotakuu vuonna 2013. Komissio pyrki luomaan nuorille uusia mahdollisuuksia myös joulukuussa 2016 käynnistetyllä Euroopan solidaarisuusjoukot -hankkeella. Covid-19-pandemian ja sen suhteettoman paljon nuorisoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi komissio antoi heinäkuussa 2020 tiedonannon nuorisotyöllisyyden tukipaketista, johon kuului neuvoston suositus aiheesta ”Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu”. Komissio käynnisti ESR+:n puitteissa uuden työharjoittelua koskevan ALMA-aloitteen (Aim, Learn, Master, Achieve), jolla pyritään tavoittamaan haavoittuvassa asemassa olevat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret eurooppalaiset. Tavoitteena on auttaa heitä pääsemään työmarkkinoille. Edellä mainittuun lasten oikeuksia koskevaan EU:n strategiaan sisältyy toimia lapsiin vaikuttavan köyhyyden, rasismin ja syrjinnän torjumiseksi, ja eurooppalaisella lapsitakuulla pyritään ehkäisemään ja torjumaan sosiaalista syrjäytymistä takaamalla, että avun tarpeessa olevilla lapsilla on mahdollisuus käyttää keskeisiä palveluja.

Myös pitkäaikaistyöttömät ovat olleet toimintapolitiikan painopisteenä. Neuvosto antoi helmikuussa 2016 suosituksen pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on antanut useita päätöslauselmia, joiden avulla se pyrkii tehostamaan EU:n toimia sosiaalisesti huono-osaisten henkilöiden toimintaedellytysten ja mahdollisuuksien parantamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi 22. lokakuuta 2020 annettu päätöslauselma, jossa parlamentti ilmaisi huolensa koronaviruskriisin tuhoisista sosiaalisista vaikutuksista, ja 11. maaliskuuta 2021 annettu päätöslauselma. Kyseisissä päätöslauselmissa parlamentti kehotti varmistamaan vahvat sosiaaliturvajärjestelmät ja perustamaan eurooppalaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän. Parlamentti toisti viimeksi mainitun kehotuksen helmikuussa 2021 antamassaan päätöslauselmassa eriarvoisuuden vähentämisestä keskittyen etenkin työssäkäyvien köyhyyteen. Se kehotti siinä lisäksi hyväksymään yleiseurooppalaisen köyhyydenvastaisen strategian ja komissiota ehdottamaan EU:n kehystä vähimmäistulolle. Parlamentti vaati eurooppalaista lapsitakuuta ensimmäisen kerran vuonna 2015. Aihetta koskeva neuvoston suositus annettiin kesäkuussa 2021.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen syrjinnän vastaisen lainsäädännön antaminen on edellyttänyt parlamentin hyväksyntää (SEUT:n 19 artiklan 1 kohta). Parlamentti oli aktiivisesti mukana neuvotteluissa, jotka johtivat tämän artiklan sisällyttämiseen perussopimukseen, ja se on usein kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan syrjinnän vastaisten direktiivien täydellisestä ja oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta. Helmikuun 7. päivänä 2018 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti piti valitettavana, että monialaisen syrjinnän vastaisen direktiivin hyväksymisessä ei ollut juurikaan edistytty, ja pyysi komissiota ja neuvostoa aloittamaan neuvottelut uudelleen. Parlamentti on esittänyt nämä pyynnöt uudelleen erinäisissä myöhemmin annetuissa päätöslauselmissa. Aiheesta myös keskusteltiin lokakuussa 2019 parlamentin täysistunnossa.

Parlamentti on myös vaatinut sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista kaikessa budjetoinnissa ja päätöksenteossa sekä sukupuolivaikutusten arviointia aina uutta politiikkaa valmisteltaessa. Parlamentti on lisäksi esittänyt huolensa köyhyyden sukupuoliulottuvuudesta ja sukupuolten välisistä eläke-eroista (esim. 14. kesäkuuta 2018 ja 16. marraskuuta 2017 annetut päätöslauselmat). Parlamentin 17. huhtikuuta 2018 antama päätöslauselma keskittyi naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen digitaalialan kautta. Naisten köyhyydestä Euroopassa 5. heinäkuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti totesi, että pääasialliset keinot naisten köyhyyden poistamiseksi ovat sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla sekä niiden esteiden poistaminen, joita naiset kohtaavat työmarkkinoilla sekä etsiessään kohtuuhintaisia palveluja, kuten lastenhoito- ja pitkäaikaishoitopalveluja.

Parlamentti on tukenut erityisen voimakkaasti vammaisten henkilöiden oikeuksien parantamista muun muassa vaatimalla kunnianhimoista vuoden 2020 jälkeistä eurooppalaista vammaisstrategiaa ja kehottamalla muita EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita vahvistamaan, että ne ovat sitoutuneita toteuttamaan vammaisten henkilöiden osallistavan yhdenvertaisuuden ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vammaisyleissopimuksen.

Parlamentti on myös nostanut esiin tiettyjen ryhmien ahdingon pandemian aikana ja kehottanut laatimaan kattavan köyhyyden vastaisen strategian. Parlamentti antoi 8. heinäkuuta 2020 päätöslauselman kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksista covid-19-kriisissä, ja syyskuun 17. päivänä 2020 se kehotti jäsenvaltioita panostamaan enemmän sosiaalisen syrjinnän ja romanivastaisuuden torjumiseen, romanien elämän parantamiseen ja heidän terveytensä suojelemiseen koronaviruskriisissä. Parlamentti toi esiin huolensa kodittomuuden lisääntymisestä ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta kaikkialla EU:ssa 24. marraskuuta 2020 ja 21. tammikuuta 2021 antamissaan päätöslauselmissa, joissa se kehotti komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeus asianmukaisiin asumisolosuhteisiin tunnustetaan perusihmisoikeudeksi ja että se voidaan panna täytäntöön perusihmisoikeutena sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön nojalla.

Energia- ja elinkustannuskriisin vuoksi parlamentti hyväksyi 5. lokakuuta 2022 päätöslauselman EU:n vastauksesta energian hintojen nousuun Euroopassa ja kehotti jäsenvaltioita välttämään sitä, että ihmisten on valittava syömisen tai lämmityksen välillä, ja välttämään häätöjä, kun kyseessä ovat muita heikommassa asemassa olevat kotitaloudet. Parlamentti tähdensi päätöslauselmassa, että monet ihmiset Euroopassa olivat vaikeassa tilanteessa jo ennen kriisiä, ja varoitti, että inflaatio saattaa tehdä tilanteesta pienituloisille kotitalouksille kestämättömän. Lisäksi parlamentti huomautti, että vaikutukset kohdistuvat yhä enemmän myös keskiluokkaan. Parlamentti kannusti jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia energiatuotteiden verojen leikkaamiseksi ja kehotti komissiota harkitsemaan sitä, että jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus ottaa käyttöön uusia tilapäisiä vapautuksia tai alennuksia valmisteveroista ja energiaveroista.

Lisätietoja tästä aiheesta on työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan verkkosivustolla.

 

Monika Makay