Köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjunta

Euroopan unioni tukee jäsenvaltioita köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjunnassa. Näin se pyrkii lisäämään sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta eurooppalaisissa yhteiskunnissa sekä varmistamaan, että kaikki kansalaiset voivat hyödyntää yhtäläisesti mahdollisuuksia ja resursseja.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19, 145–150 ja 151–161 artikla

Tavoitteet

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisiin erityistavoitteisiin. SEUT:n 153 artiklan mukaisesti sosiaalinen osallisuus voidaan saavuttaa ainoastaan ei-lainsäädännöllisen yhteistyön eli avoimen koordinointimenetelmän avulla, kun taas SEUT:n 19 artiklan mukaisesti unioni voi torjua syrjintää tarjoamalla oikeudellista suojelua potentiaalisille uhreille ja toteuttamalla edistämistoimenpiteitä.

Saavutukset

A. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

Vuosina 1975–1994 Euroopan talousyhteisö toteutti useita kokeiluhankkeita ja ohjelmia, jotka koskivat köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa. Oikeusperustan puuttuessa yhteisön tällä alalla toteuttamat toimet asetettiin kuitenkin jatkuvasti kyseenalaisiksi.

Tilanne muuttui Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan vuonna 1999, sillä sosiaalisen syrjäytymisen torjunta kirjattiin sopimukseen yhdeksi unionin sosiaalipolitiikan tavoitteista. Vuonna 2000 perustettiin sosiaalisen suojelun komitea, joka pyrkii edistämään jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä ja niiden yhteistyötä komission kanssa (SEUT:n 160 artikla).

Vuonna 2000 käynnistetyllä Lissabonin strategialla luotiin seuranta- ja koordinointimekanismi, jonka mukaisesti asetetaan tavoitteita, mitataan köyhyyttä tiettyjen indikaattoreiden ja vertailuarvojen avulla sekä laaditaan jäsenvaltioita varten suuntaviivoja ja köyhyyden vastaisia kansallisia toimintasuunnitelmia. Sen mukaisesti perustettiin myös komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön uusi hallintamekanismi: avoin koordinointimenetelmä. Se on vapaaehtoinen prosessi poliittiselle yhteistyölle, joka perustuu yhdessä sovittuihin tavoitteisiin ja yhteisiin indikaattoreihin. Myös sidosryhmät, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta, osallistuvat yhteistyöhön prosessissa. Vuoden 2006 jälkeen uuteen toimintapoliittiseen kehykseen, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaan avoimeen koordinointimenetelmään, on koottu yhteen kolme erillistä avointa koordinointimenetelmää, jotka koskevat sosiaalista osallisuutta, terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa sekä eläkkeitä.

Komissio antoi lokakuussa 2008 suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä. Komissio suosittelee siinä, että jäsenvaltiot ”suunnittelevat ja panevat täytäntöön kokonaisvaltaisen ja kattavan työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämistä koskevan strategian, jossa yhdistetään toisiinsa riittävä tulotuki, osallisuutta edistävät työmarkkinat ja laadukkaiden palvelujen saanti”.

Vuonna 2010 hyväksytyn älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiin uudistuksiin kuuluu uuden yhteisen tavoitteen asettaminen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnalle. Tavoitteena on vähentää 25 prosenttia niiden eurooppalaisten määrää, joiden tulotaso on kansallisen köyhyysrajan alapuolella, ja auttaa yli 20:tä miljoonaa ihmistä pääsemään köyhyydestä. Köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden määrä lisääntyi vuosien 2009 ja 2012 välillä mutta alkoi sen jälkeen laskea. Vuonna 2019 21,1 prosenttia EU:n väestöstä, eli 92,4 miljoonaa henkilöä, oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Osuus oli hieman matalampi kuin vuonna 2018 (21,6 prosenttia).

Komissio perusti joulukuussa 2010 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin yhtenä Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta köyhyyden vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja esitti luettelon keskeisistä aloitteista, kuten kansallisten aktiivisen osallisuuden strategioiden arviointi. Lisäksi se on esittänyt eläkkeitä koskevan valkoisen kirjan (COM(2012)0055).

Koska talous- ja rahoituskriisin vuoksi köyhyys uhkasi yhä useampia eurooppalaisia, komissio hyväksyi vuonna 2013 vielä kaksi muuta aloitetta.

Komissio kehotti helmikuussa 2013 annetussa kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevia sosiaalisia investointeja (sosiaalisten investointien paketti) koskevassa tiedonannossaan jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sosiaaliset investoinnit ihmisiin ja erityisesti lapsiin, jotta voidaan murtaa huono-osaisuuden kierre.

Eurooppalainen ohjausjakso perustettiin vuonna 2010, minkä jälkeen komissio esitti vuonna 2013 ehdotuksen talous- ja rahaliiton hallinnoinnin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisesta Eurooppa-neuvoston ja parlamentin esittämien kehotusten mukaisesti. Keskeisellä sijalla on sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu, joka on analyysiväline sellaisten kehityssuuntausten havaitsemiseksi koko EU:ssa, jotka edellyttävät aiempaa tiiviimpää seurantaa. Tulostaulussa on 14 pääindikaattoria. Niihin kuuluvat indikaattorit, jotka osoittavat epätasaista tulonjakoa, kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja, köyhyys- ja syrjäytymisriskiasteen, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrän ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutuksen köyhyyden vähentämiseen.

Tulostaulu sisältyy yhteiseen työllisyysraporttiin, joka muodostaa osan vuotuisesta kasvuselvityksestä. Siinä määritellään strategiset painopisteet, ja se käynnistää vuotuisen eurooppalaisen ohjausjakson. Ursula von der Leyenin johtama komissio uudisti vuonna 2020 vuotuista kasvuselvitystä ja nimesi sen vuotuiseksi kestävän kasvun strategiaksi ja sisällytti siihen YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien ”ei köyhyyttä”-, ”ei nälkää”- ja ”eriarvoisuuden vähentäminen” -tavoitteet.

Marraskuussa 2017 Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittivat yhteisessä julistuksessa sitoutuvansa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Sosiaalinen suojelu ja osallisuus ovat yksi pilarin kolmesta avainalueesta (2.3.1 Sosiaali- ja työllisyyspolitiikan yleiset periaatteet).

Pilaria on käytetty sellaisten lainsäädäntö- ja politiikka-aloitteiden käynnistämiseen kuin avoimista ja ennakoitavista työoloista annettu direktiivi (EU) 2019/1152 sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevä paketti, johon kuuluvat Euroopan työviranomaisen perustamisesta annettu asetus (EU) 2019/1149 ja sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta 8. marraskuuta 2019 annettu neuvoston suositus. Komissio esitti lokakuussa 2020 ehdotuksen direktiiviksi riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa (COM(2020)0682). Sen tavoitteena on torjua työssäkäyvien köyhyyttä. Komissio esittää vuonna 2021 ehdotuksen eurooppalaisesta lapsitakuusta, jonka on tarkoitus toimia unionin toimintakehyksenä edelleen jatkuvan lasten köyhyyden torjumiseksi. Lisäksi komissio esittää toimintasuunnitelman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa varten. Se esittää myös lainsäädäntöehdotuksen alustatyöntekijöiden työolojen parantamisesta.

B. Syrjinnän vastainen lainsäädäntö

Vuotta 1997 voidaan pitää käännekohtana, koska tuolloin EY:n perustamissopimukseen lisättiin uusi 13 artikla (nykyinen SEUT:n 19 artikla). Tämän artiklan nojalla neuvosto sai valtuudet toteuttaa toimia torjuakseen useisiin uusiin syihin, kuten rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, ikään, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen, perustuvaa syrjintää. Vuonna 2003 artiklaa muutettiin Nizzan sopimuksella siten, että voidaan hyväksyä edistämistoimenpiteitä. Vuonna 2017 perustetulla Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla vahvistettiin sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteita.

Tällä alalla on annettu erinäisiä direktiivejä:

Neuvostossa ei päästy yhteisymmärrykseen kahdesta muusta tasa-arvon parantamista koskevasta komission direktiiviehdotuksesta eli direktiivistä yhtiöiden hallitusten sukupuolijakauman tasapainottamisesta (2012) ja direktiivistä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työelämän ulkopuolella (monialainen syrjinnän vastainen direktiivi) (2008). Edellä mainitut ehdotukset mainitaan komission työohjelman 2021 ensisijaisten vireillä olevien ehdotusten luettelossa.

C. EU:n rahoitus

Tärkein rahoitusväline on Euroopan sosiaalirahasto (ESR), josta myönnetään unionin osarahoitusta syrjinnän torjuntaan ja kaikkein huono-osaisimpien ryhmien työmarkkinoille pääsyn edistämiseen (2.3.2 Euroopan sosiaalirahasto).

Työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa ohjelmaa (EaSI) hallinnoi suoraan Euroopan komissio. Se tarjoaa EU:n rahoitusta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen nykyaikaistamiseksi. Tavoitteena on riittävän ja ihmisarvoisen sosiaalisen suojelun takaaminen, laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen edistäminen sekä syrjinnän, sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjuminen. Yksi sen kolmesta lohkosta on Progress-lohko, josta annetaan rahoitusta sosiaali- ja työmarkkinapoliittisten innovaatioiden testaamiseen.

Maaliskuussa 2014 parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (FEAD) annetun asetuksen (EU) N:o 223/2014. Rahastosta tuetaan EU:n jäsenvaltioiden toimintaa, jonka tarkoituksena on auttaa vähävaraisimpia antamalla aineellista apua ja toteuttamalla sosiaalista osallisuutta edistäviä toimia. FEAD-asetusta muutettiin huhtikuussa 2020 osana koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevaa toista investointialoitepakettia (CRII+), jotta vuosina 2020, 2021 ja 2022 voidaan myöntää lisää rahoitusta.

Toukokuussa 2018 komissio esitti ehdotuksen asetukseksi ESR+-rahastosta (2021–2027), jolle esitettiin 101,2 miljardin euron määrärahoja. Tämä ehdotus on vielä käsiteltävänä.

Syyskuussa 2020 otettiin käyttöön eurooppalainen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline (SURE-väline). Siitä tuetaan jäsenvaltioiden toimia, joiden avulla ne pyrkivät selviytymään covid-19-pandemiasta ja tukemaan työpaikkojen ja tulojen säilyttämistä erityisesti työajan lyhentämisjärjestelyjen avulla. Välineestä voidaan myöntää yhteensä enintään 100 miljardin euron arvosta EU:n lainoja jäsenvaltioille, jotka tarvitsevat lainaa julkisten menojen äkillisen kasvun vuoksi.

D. Erityisryhmiä koskevat EU:n strategiat

Marraskuussa 2010 komissio hyväksyi Euroopan vammaisstrategian 2010–2020, joka johti EU:n vammaiskortti -pilottihankkeeseen ja lainsäädäntätoimiin, kuten verkkopalvelujen saavutettavuutta koskevan säädöksen (direktiivi (EU) 2016/2102) ja esteettömyyttä koskevan eurooppalaisen säädöksen (direktiivi (EU) 2019/882) antamiseen. Vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskeva uusi EU:n vammaisstrategia on määrä julkaista vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä.

Ursula von der Leyenin komissio on asettanut tasa-arvon unionin luomisen yhdeksi tärkeimmistä painopisteistään, minkä seurauksena on laadittu useita aloitteita. Komissio esitteli maaliskuussa 2020 uuden sukupuolten tasa-arvostrategian 2020–2025 noudattaen strategista sitoutumistaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019.

Syyskuussa 2020 julkaistiin uusi EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020-2025, jonka mukaan komissio laatii kertomuksen rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin soveltamisesta. Komissio esitteli toimintasuunnitelman osana uuden romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevan EU:n strategiakehyksen ja esitti ehdotuksen neuvoston suositukseksi romanien tasa-arvosta, osallisuudesta ja osallistumisesta.

Komissio esitteli marraskuussa 2020 kaikkien aikojen ensimmäisen homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten, muunsukupuolisten, intersukupuolisten ja queer-henkilöiden (hlbtiq-henkilöiden) tasa-arvoa koskevan EU:n strategian, jossa se muun muassa sitoutui laatimaan vuoteen 2022 mennessä kertomuksen yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin soveltamisesta.

Komissio antoi marraskuussa 2020 myös tiedonannon kotouttamista ja osallisuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 2021–2027, jossa esitetään koulutuksen, työllisyyden, asumisen ja terveydenhuollon alaa koskevia ehdotuksia. Tavoitteena on edistää maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden integroitumista ja sosiaalista osallisuutta.

EU on myös toteuttanut nuorisoa koskevia toimenpiteitä. Laajan nuorisotyöttömyyden vuoksi komissio esitti vuonna 2012 nuorisotyöllisyyspaketin, jota seurasi nuorisotakuu vuonna 2013. Covid-19-pandemian ja sen suhteettoman paljon nuorisoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi komissio antoi heinäkuussa 2020 tiedonannon nuorisotyöllisyyden tukipaketista ja esitti ehdotuksen neuvoston suositukseksi aiheesta ”Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu”. Komissio pyrki luomaan nuorille uusia mahdollisuuksia myös joulukuussa 2016 käynnistetyllä Euroopan solidaarisuusjoukot -hankkeella (2.3.3 Työllisyyspolitiikka). Komissio esittää vuonna 2021 kattavan lasten oikeuksia koskevan strategian, johon kuluu toimia rasismin ja syrjinnän torjumiseksi.

Lisäksi neuvosto hyväksyi helmikuussa 2016 komission ehdotuksesta suosituksen pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille.

Euroopan parlamentin rooli

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen syrjinnän vastaisen lainsäädännön antaminen on edellyttänyt parlamentin hyväksyntää (SEUT:n 19 artiklan 1 kohta). Parlamentti oli aktiivisesti mukana neuvotteluissa, jotka johtivat tämän artiklan sisällyttämiseen perussopimukseen, ja se on usein kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan asiaan liittyvien direktiivien täydellisestä ja oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta. Vähemmistöjen suojelusta ja syrjimättömyydestä EU:n jäsenvaltioissa 7. helmikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti piti valitettavana, että monialaisen syrjinnän vastaisen direktiivin hyväksymisessä ei ollut juurikaan edistytty, ja pyysi komissiota ja neuvostoa aloittamaan neuvottelut uudelleen. Parlamentti esitti nämä pyynnöt uudelleen erinäisissä myöhemmin annetuissa päätöslauselmissa. Aiheesta myös keskusteltiin lokakuussa 2019 parlamentin täysistunnossa. Parlamentti on myös vaatinut sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista kaikessa budjetoinnissa ja päätöksenteossa sekä sukupuolivaikutusten arviointia aina uutta politiikkaa valmisteltaessa. Parlamentti on lisäksi esittänyt huolensa köyhyyden sukupuoliulottuvuudesta ja sukupuolten välisistä eläke-eroista (esim. 14. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2017 annetut päätöslauselmat). Parlamentin 17. huhtikuuta 2018 antama päätöslauselma keskittyi naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen digitaalialan kautta.

Parlamentti on antanut useita päätöslauselmia, joiden avulla se pyrkii tehostamaan EU:n toimia sosiaalisesti huono-osaisten henkilöiden toimintaedellytysten ja mahdollisuuksien parantamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi, esimerkiksi 8. lokakuuta 2020 annettu päätöslauselma työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta euroalueella vuonna 2020, jossa se ilmaisi huolensa koronaviruskriisin tuhoisista sosiaalisista vaikutuksista ja kehotti komissiota laatimaan Eurooppa 2020 -strategian korvaamiseksi poliittisen strategian, jolla pyritään köyhyyden poistamiseen. Parlamentti kehotti kyseisessä päätöslauselmassa jälleen kerran ottamaan käyttöön eurooppalaisen lapsitakuun ja perustamaan eurooppalaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän. Lisäksi se korosti, että eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisten suositusten olisi oltava johdonmukaisia EU:n taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden kanssa.

Parlamentti on myös käsitellyt erityisryhmien ahdinkoa pandemian aikana. Se antoi 17. huhtikuuta 2020 päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi. Siinä käsiteltiin erinäisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tilannetta ja kehotettiin laatimaan kattava köyhyyden vastainen strategia. Lisäksi parlamentti kehotti jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaisten henkilöiden päivittäin tarvitsemille yhteisöperustaisille hoito- ja tukipalveluille osoitetaan riittävästi rahoitusta, varusteita ja henkilöstöä. Parlamentti antoi 1. heinäkuuta 2020 myös päätöslauselman kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksista covid-19-kriisissä. Syyskuun 17. päivänä 2020 parlamentti antoi päätöslauselman romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta, jossa kehotettiin jäsenvaltioita panostamaan enemmän sosiaalisen syrjinnän ja romanivastaisuuden torjumiseen, romanien elämän parantamiseen ja heidän terveytensä suojelemiseen koronaviruskriisissä.

 

Aoife Kennedy / Zahra Boudalaoui-Buresi