Nykyisin tuotettu ydinvoima on energiaa, jota vapautuu ydinfissioksi kutsutussa prosessissa. Siinä halkaistaan uraani- ja plutoniumatomien ytimiä, jolloin vapautuu energiaa. Ydinenergia on fossiilisten polttoaineiden vähähiilinen vaihtoehto, ja se on tärkeä osa energiantuotantoa 13 jäsenvaltiossa 27:stä. EU:ssa tuotetusta energiasta ydinenergian osuus on lähes 26 prosenttia. Ydinenergia on kuitenkin ollut hyvin kiistelty aihe Tšernobylissä vuonna 1986 ja Fukushimassa Japanissa vuonna 2011 tapahtuneiden ydinonnettomuuksien vuoksi. Painetta ydinvoimasta luopumiseen EU:ssa ovat lisänneet Saksan päätös luopua vaiheittain ydinenergian käytöstä vuoteen 2020 mennessä sekä kahden belgialaisen reaktorin tilapäinen sulkeminen sen jälkeen, kun niiden reaktoriastioissa havaittiin halkeamia. Vaikka jäsenvaltiot saavat itse päättää, käyttävätkö ne ydinvoimaa energialähteiden yhdistelmässään vai eivät, EU:n tasolla on annettu lainsäädäntöä, jolla pyritään tiukentamaan ydinvoimaloiden turvallisuusnormeja ja varmistamaan ydinjätteen turvallinen käsittely ja hävittäminen.

Oikeusperusta

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen (Euratomin perustamissopimus) 40–52 artikla (investoinnit, yhteisyritykset ja hankinta) ja 92–99 artikla (ydinalan yhteismarkkinat)

Tavoitteet

Perinteistä energiaa ei ollut tarpeeksi saatavilla 1950-luvulla, joten yhteisön kuusi perustajavaltiota pitivät ydinenergiaa keinona päästä energiaomavaraisuuteen. Koska yksittäiset valtiot eivät kyenneet kattamaan ydinenergian kustannuksia, perustajavaltiot muodostivat yhdessä Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom).

Saavutukset

A. Ydinturvallisuus

Ydinturvallisuudessa on kyse ydinvoimaloiden turvallisesta toiminnasta, ja sitä täydentävät säteilysuojelu ja radioaktiivisen jätteen huolto. EU pyrkii saamaan aikaan tiukat turvallisuusnormit kaikille ydinalan siviilitoimille, joihin kuuluu sähköntuotanto, tutkimus ja lääketieteellinen käyttö. Jäsenvaltioiden on luotava kansallinen kehys ydinturvallisuusvaatimuksille, ydinvoimaloiden luville, valvonnalle ja täytäntöönpanolle[1].

1. Lainsäädäntötyö

a. Euratomin perustamissopimus

Nykyisistä turvallisuutta koskevista perusnormeista säädetään säteilyturvallisuusdirektiivissä (2013/59/Euratom). Tässä direktiivissä vahvistetaan yhtenäiset perusnormit työntekijöiden, väestön ja potilaiden terveyden suojelemiseksi. Siinä vahvistetaan täsmälliset ehdot ja jätetään vain vähän harkintavaltaa. Direktiiviä sovelletaan normaalioloissa, mutta siinä viitataan myös suunniteltuihin säteilyaltistustilanteisiin ja säteilyvaaratilanteisiin. Hätätilavalmiutta ja -toimia koskevia vaatimuksia tiukennettiin Fukushiman onnettomuudesta saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi.

b. Ydinturvallisuusdirektiivi

Vuonna 2011 tapahtuneen Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen komissio teki kattavan riski- ja turvallisuusarvion kaikista EU:n ydinvoimaloista. Siinä arvioitiin ydinlaitosten turvallisuutta ja sietokykyä äärimmäisten luonnonilmiöiden varalta. Komissio antoi EU:n turvallisuusvaatimuksista yleisesti ottaen myönteisen arvion mutta korosti, että on parannettava johdonmukaisuutta jäsenvaltioiden välillä ja päästävä samalle tasolle kansainvälisten parhaiden käytäntöjen kanssa (COM(2012)0571). Komissio on laatinut yhdessä Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmän kanssa vertaisarvioidut kansalliset toimintasuunnitelmat EU:n reaktoreiden fyysisten parannusten suunnittelemiseksi.

Tämän vuoksi EU:n laajuiset ydinvoimaloiden turvallisuussäännöt saatettiin ajan tasalle vuonna 2014 (direktiivi 2014/87/Euratom). Helmikuussa 2015 komissio ehdotti, että Euratomin perustamissopimuksen 41 ja 44 artiklassa määrättyjä tietovaatimuksia tarkistettaisiin niiden mukauttamiseksi uuteen poliittiseen kehitykseen. Komissio ilmoitti viimeisimmässä energiaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassaan, että suunnitelmat julkaistaan vuonna 2018 (COM(2017)0688).

Komissio antoi 14. kesäkuuta 2018 ehdotuksen neuvoston asetukseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä täydentävän, Euratomin perustamissopimukseen perustuvan eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen perustamisesta (COM(2018)0462). Ydinturvallisuusväline korvaa välineen ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten, jonka määrärahat kaudella 2014–2020 olivat 225 miljoonaa euroa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukainen pysyvien edustajien komitea kokoontui 30. marraskuuta ja 2. joulukuuta 2020 ja hyväksyi ehdotuksen. Kokonaismäärärahat tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ajanjaksolla 1. tammikuuta 2021–31. joulukuuta 2027 ovat 300 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

2. Säteilysuojelu

Ionisoivalle säteilylle altistuminen aiheuttaa merkittävän vaaran koko väestön ja erityisesti lääketieteen, teollisuuden ja ydinalan työntekijöiden terveydelle ja myös ympäristölle. Joulukuun 5. päivänä 2013 annetussa neuvoston direktiivissä 2013/59/Euratom vahvistettiin turvallisuutta koskevat perusnormit ionisoivalle säteilylle altistumisesta aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi[2]. Direktiivillä yksinkertaistettiin unionin lainsäädäntöä, sillä se korvasi viisi direktiiviä, ja siinä otettiin käyttöön sitovia vaatimuksia, jotka koskevat suojautumista altistumiselta sisäilman radonille, rakennusmateriaalien käyttöä ja ydinlaitosten radioaktiivisten päästöjen ympäristövaikutusten arviointia. Erillisessä direktiivissä, 22. lokakuuta 2013 annetussa direktiivissä 2013/51/Euratom[3], säädetään juomavedessä olevien radioaktiivisten aineiden seuraamisesta.

Useissa asetuksissa on säädetty unionin ulkopuolisista maista peräisin olevien maataloustuotteiden tuontiedellytyksistä Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen (asetus 733/2008/EY, jota on laajennettu asetuksella 1048/2009/EY, asetuksella 1635/2006/EY ja asetuksella 1609/2000). Asetuksessa 2016/52/Euratom säädetään elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen.

3. Radioaktiivisten aineiden ja jätteen kuljettaminen

EU:ssa otettiin vuonna 1992 käyttöön ennakkolupajärjestelmä radioaktiivisen jätteen siirtoja varten. Järjestelmää muutettiin merkittävästi vuonna 2006. Radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta 20. marraskuuta 2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/117/Euratom pyritään varmistamaan, että väestöä suojellaan riittävästi tällaisten siirtojen yhteydessä. Direktiivissä vahvistetaan tiukkoja perusteita, määritelmiä ja menettelyjä, joita on sovellettava siirrettäessä radioaktiivista jätettä ja käytettyä ydinpolttoainetta unionissa tai sen ulkopuolelle. Sen 20 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava kolmen vuoden välein komissiolle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta.

4. Jätehuolto

EU:n ydinjätehuoltoa koskeva lainsäädäntökehys perustettiin vuonna 2011 annetulla neuvoston direktiivillä 2011/70/Euratom, jolla otettiin käyttöön ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa koskeva yhteisön kehys. Direktiivissä säädetään loppusijoituslaitosten rakentamista ja ylläpitoa koskevien kansallisten ohjelmien tiiviistä seurannasta ja oikeudellisesti sitovista turvallisuusvaatimuksista. Jäsenvaltiot julkaisivat ensimmäiset kansalliset ohjelmansa vuonna 2015, ja ne toimittavat kansalliset kertomuksensa direktiivin täytäntöönpanosta kolmen vuoden välein.

5. Käytöstä poistaminen

Ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto on sen elinkaaren viimeinen vaihe. Käytöstäpoistoon kuuluu monia erilaisia toimia laitoksen sulkemisesta ja ydinmateriaalin poistamisesta alueen ennallistamiseen ja säteilyvaarojen täydelliseen poistamiseen, ja se on viime kädessä jäsenvaltioiden vastuulla. Kun Bulgaria, Liettua ja Slovakia liittyivät EU:hun, ne lupautuivat sulkemaan Neuvostoliiton aikaiset ensimmäisen sukupolven ydinreaktorinsa. Kesäkuun 13. päivänä 2018 komissio hyväksyi ehdotuksen neuvoston asetukseksi ydinlaitosten käytöstä poistamista ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan erityisen rahoitusohjelman perustamisesta. Se koskee ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa Bulgariassa (Kozloduy) ja Slovakiassa (Bohunice) sekä ydintutkimuslaitoksia komission yhteisen tutkimuskeskuksen neljässä toimipaikassa. Määrärahoiksi on ehdotettu 466 000 000 euroa (käypinä hintoina) vuosiksi 2021–2027. Kozloduy- ja Bohunice-ohjelmissa vuosina 2021–2027 sovellettava unionin yhteisrahoitusosuuden enimmäismäärä on 50 prosenttia. Yhteisrahoituksen jäljelle jäävästä osasta vastaa tapauksen mukaan Bulgaria tai Slovakia. Neuvoston asetus (Euratom) 2021/100 hyväksyttiin 25. tammikuuta 2021. Se tuli voimaan 21. helmikuuta 2021 ja sitä on sovellettu 1. tammikuuta 2021 alkaen.

6. Ydinmateriaalien suojatoimet

Ajan mittaan on hyväksytty ja muutettu useita säädöksiä, joiden tarkoituksena on luoda suojatoimijärjestelmä sen varmistamiseksi, että ydinmateriaaleja käytetään ainoastaan käyttäjien ilmoittamiin tarkoituksiin ja että kansainvälisiä velvoitteita, esimerkiksi komission asetusta (Euratom) N:o 302/2005, noudatetaan. Nämä suojatoimet kattavat koko ydinpolttoainekierron aina jäsenvaltioissa tapahtuvasta ydinmateriaalien louhimisesta tai unionin ulkopuolisista maista tuomisesta vientiin EU:n ulkopuolelle. Komissio vastaa siviilikäyttöön tarkoitetun ydinmateriaalin tarkistamisesta EU:ssa.

B. Ydinalan tutkimus, koulutus ja tiedottaminen

Ydinalan tutkimusta rahoitetaan EU:ssa monivuotisten puiteohjelmien avulla. Euratomin ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelma täydentää tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa Horisontti 2020, mutta se on kuitenkin erillinen ohjelma. Euratomin puiteohjelmaan osoitettiin vuosiksi 2021–2025 yhteensä 1,38 miljardia euroa, joka jakautui kolmeen erilliseen ohjelmaan: yksi ohjelma kattoi välilliset toimet fuusioenergiatutkimuksen alalla (583 miljoonaa euroa), toinen välilliset toimet ydinfission ja säteilysuojelun alalla (266 miljoonaa euroa) ja kolmas komission yhteisen tutkimuskeskuksen suorat toimet (532 miljoonaa euroa).

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentin rooli päätöksenteossa on Euratomin perustamissopimuksen mukaisesti vähäinen, koska sitä ainoastaan kuullaan eikä sen kanta ole sitova. Parlamentti on kuitenkin aiheesta antamissaan useissa päätöslauselmissa korostanut johdonmukaisesti, että on selvennettävä EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä vastuunjakoa ja vahvistettava EU:n yhteistä kehystä ydinvoimaloita koskevista useista näkökohdista. Lisäksi parlamentti on todennut pitävänsä tärkeänä turvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimusten parantamista. Heinäkuussa 2011 antamassaan päätöslauselmassa energiainfrastruktuurien painopisteistä vuodelle 2020 ja sen jälkeen[4] parlamentti kannatti voimakkaasti komission päätöstä ottaa käyttöön stressitestejä EU:n ydinvoimaloita varten. Täysistunnossa hyväksyttiin maaliskuussa 2013 täydentävä päätöslauselma, jossa tuotiin esiin komission vuonna 2012 tekemien stressitestien puutteita ja pyydettiin, että testeihin sisällytetään jatkossa uusia kriteerejä, jotka koskevat erityisesti materiaalien kulumista, inhimillisiä virheitä ja vikoja reaktoriastioiden sisällä. Parlamentti vaati toteuttamaan täysimääräisesti turvallisuuden parantamistoimet[5].

Ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta kesäkuussa 2011 vahvistamassaan ensimmäisen käsittelyn kannassa[6] parlamentti tuki komission ehdotusta radioaktiivisen jätteen viennin kieltämisestä kokonaan, kun taas neuvosto kannatti viennin sallimista erittäin tiukoin ehdoin. Parlamentti pyysi selventämään edelleen, että direktiivi liittyy ympäristönsuojeluun, ja laatimaan riittävät säännökset, joilla varmistetaan, että jätehuollosta on saatavilla tietoa julkisesti ja yleisö voi osallistua siihen.

Parlamentti vahvisti lokakuussa 2013 ensimmäisen käsittelyn kantansa ehdotukseen neuvoston direktiiviksi turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi[7] ja pyysi siinä jälleen oikeusperustan muuttamista Euratomin perustamissopimuksesta Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen. Se laajensi direktiivin soveltamisalan kaikkiin suunniteltuihin, vallitseviin tai tahattomiin altistumistilanteisiin tai säteilyvaaratilanteisiin, tiukensi sallitun altistumisen annosrajoja ja vahvisti seuraamuksia ja vahinkojen korjaamista. Se myös paransi yleisölle tiedottamista koskevaa järjestelmää.

Ensimmäisen käsittelyn kannassaan ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annettuun direktiiviin (direktiivi 2014/87/Euratom direktiivin 2009/71/Euratom muuttamisesta) parlamentti kehotti jäsenvaltioita tiedottamaan avoimemmin ydinlaitosten turvallisuudesta ja niihin liittyvistä riskeistä. Parlamentti ehdotti myös, että vertaisarviointeja olisi tehtävä kymmenen vuoden sijaan kahdeksan vuoden välein ja että parlamentille olisi tiedotettava arviointien tuloksista sekä niihin liittyvistä toimenpiteistä ja suunnitelmista. Neuvosto ei hyväksynyt näitä säännöksiä direktiivin 2014/87/Euratom lopulliseen tekstiin.

Kesäkuun 13. päivänä 2018 komissio teki ehdotuksen neuvoston asetukseksi ydinlaitosten käytöstä poistamista ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan erityisen rahoitusohjelman perustamisesta (Euratomin perustamissopimuksen puitteissa). Parlamentilla on vain rajallinen rooli Euratomin perustamissopimukseen perustuvassa johdetussa oikeudessa, sillä perustamissopimuksessa määrätään ainoastaan sen kuulemisesta ilman velvollisuutta noudattaa parlamentin lausuntoa. Komission ehdotukseen tehtiin huomattavia muutoksia, ja parlamenttia kuultiin uudelleen, mutta se päätti olla antamatta lausuntoa.

Komissio teki 21. huhtikuuta 2021 useita muutoksia EU:n luokitusjärjestelmäasetukseen, joka tuli voimaan heinäkuussa 2020. Muutoksilla ydinenergia sisällytettiin luokitusjärjestelmään. Ilmastoluokitusta koskevassa delegoidussa säädöksessä vahvistetuissa säännöissä vahvistetaan yksityiskohtaiset vihreän rahoituksen kriteerit, mutta jätetään ulkopuolelle kaasu- ja ydinvoima, joista parlamentti tekee päätöksen myöhemmässä vaiheessa.

 

[1]Ydinturvallisuutta koskeva tietokooste – Euroopan komissio – 2020
[2]EUVL L 13, 17.1.2014, s. 1.
[3]EUVL L 296, 7.11.2013, s. 12.
[4]EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 46.
[5]EUVL C 36, 29.1.2016, s. 76.
[6]EUVL C 390 E, 18.12.2012, s. 147.
[7]EUVL C 208, 10.6.2016, s. 697.

Matteo Ciucci / Albane Keravec