Energiatehokkuus

Energiatehokkuus on energiaunionin strateginen painopiste, ja se perustuu energiatehokkuus etusijalle -periaatteeseen. Energiatehokkuustoimet tunnustetaan hyväksi keinoksi varmistaa kestävä energiahuolto, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, lisätä energian toimitusvarmuutta, vähentää tuontikustannuksia sekä lisätä eurooppalaista kilpailukykyä. Energiatehokkuutta koskeva EU:n lainsäädäntö on kehittynyt merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Vuonna 2023 lainsäätäjät nostivat energiatehokkuustavoitteen eli tavoitteen vähentää EU:n energian loppukulutusta, 11,7 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla

Saavutukset

A. Energiatehokkuusdirektiivi

1. Energiatehokkuusdirektiivi: kohti vuotta 2020

Alkuperäinen energiatehokkuusdirektiivi (direktiivi 2012/27/EU) tuli voimaan joulukuussa 2012. Siinä vaadittiin jäsenvaltioita asettamaan ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet sen varmistamiseksi, että EU saavuttaa yleistavoitteensa eli energiankulutus vähenee 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. EU:n primäärienergian kulutus sai olla vuoteen 2020 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 474 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 1 078 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Jäsenvaltioilla oli mahdollisuus säätää vapaasti vähimmäistasoa tiukempia vaatimuksia pyrkiessään energiansäästöihin. Direktiivissä säädettiin myös sitovista toimista, joilla pyrittiin auttamaan jäsenvaltioita saavuttamaan kyseiset tavoitteet, sekä oikeudellisesti sitovista säännöistä, jotka koskevat loppukäyttäjiä ja energiantoimittajia. Jäsenvaltioiden edellytettiin julkaisevan kolmevuotiset kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmansa.

2. Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi: kohti vuotta 2030

Komissio ehdotti marraskuussa 2018 osana ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspakettia energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista siten, että EU:n primäärienergian kulutuksen ja energian loppukulutuksen vähennystavoitteet nostetaan 32,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin vuotta 2030 koskeviin kulutusennusteisiin. EU:n primäärienergian kulutus sai olla vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 128 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 846 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Direktiivissä jäsenvaltioita vaadittiin myös ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla ne vähentävät vuotuista energiankulutustaan keskimäärin 4,4 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti jäsenvaltioiden oli ehdotettava kansallisia energiatavoitteita ja laadittava kymmenvuotiset kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat kaudelle 2021–2030. Niiden on myös toimitettava joka toinen vuosi edistymiskertomukset, joita komissio seuraa ja arvioi. Komissio voi toteuttaa EU:n tasolla toimenpiteitä varmistaakseen, että ne ovat yhdenmukaisia EU:n yleisten tavoitteiden kanssa. Uusi direktiivi tuli voimaan joulukuussa 2018, ja jäsenvaltiot saattoivat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään 25. kesäkuuta 2020 mennessä.

Komissio ehdotti heinäkuussa 2021 osana 55-valmiuspakettia energiatehokkuusdirektiivin ensimmäistä tarkistusta, jotta sen energiatehokkuustavoitteet vastaisivat EU:n uusia ilmastotavoitteita. Samalla lainsäädäntöön sisällytettiin energiatehokkuus etusijalle -periaate energiaunionin osatekijänä. Tämän periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiatehokkuusratkaisuja, mukaan lukien kysyntäpuolen resurssit ja järjestelmän joustomahdollisuudet, arvioidaan suunnittelussa, politiikassa ja merkittävissä investointipäätöksissä. Komissio ehdotti EU:n sitovan vuotuisen energiatehokkuustavoitteen nostamista vähintään 9 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin päivitettyihin vuotta 2030 koskeviin ennusteisiin (tämä vastaa primäärienergian kulutuksen osalta 39 prosentin ja loppuenergian kulutuksen osalta 36 prosentin energiatehokkuustavoitteita vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin vanhoihin vuotta 2030 koskeviin ennusteisiin). Ehdotuksen mukaan EU:n primäärienergian kulutus olisi vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 023 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 787 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.

Ehdotuksessa jäsenvaltioita pyydettiin asettamaan ohjeellisia kansallisia energiansäästötavoitteita, esitettiin jäsenvaltioille kaava niiden osuuksien laskemiseksi, otettiin käyttöön tehostettuja automaattisia vajeiden täyttämismekanismeja ja nostettiin jäsenvaltioiden vuotuinen energiansäästövelvoite 1,5 prosenttiin niiden energian loppukulutuksesta vuosina 2024–2030. Lisäksi siinä asetettiin julkisille rakennuksille esimerkkinä toimivia vaatimuksia, kuten julkiselle sektorille asetettu vuotuinen tavoite vähentää energiankulutusta 1,7 prosentilla ja tavoite korjata vuosittain vähintään 3 prosenttia julkishallinnon rakennusten kokonaispinta-alasta. Siinä ehdotettiin myös energiaköyhyyden lievittämistä asettamalla etusijalle heikossa asemassa olevat asiakkaat ja otettiin käyttöön energiakatselmuksia ja teknistä pätevyyttä koskevia vaatimuksia, etenkin suurille energiankuluttajille.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan komissio ehdotti toukokuussa 2022 osana REPowerEU-suunnitelmaa energiatehokkuusdirektiivin toista tarkistusta. Siinä se ehdotti sitovan energiatehokkuustavoitteen nostamista 9 prosentista 13 prosenttiin. Ehdotuksen mukaan EU:n primäärienergian kulutus olisi vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 980 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 750 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.

Ehdotuksessa esitettiin yksityiskohtaisia lyhyen aikavälin käyttäytymismuutoksia kaasun ja öljyn kysynnän alentamiseksi viidellä prosentilla ja kannustettiin jäsenvaltioita käynnistämään erityisiä kotitalouksille ja teollisuudelle suunnattuja tiedotuskampanjoita ja käyttämään energiansäästöä edistäviä verotuksellisia toimenpiteitä, esimerkiksi soveltamaan energiatehokkaisiin lämmitysjärjestelmiin, rakennusten eristyksiin sekä laitteisiin ja tuotteisiin alennettuja arvonlisäverokantoja. Siinä esitettiin myös varautumistoimenpiteitä vakavien toimitushäiriöiden varalta ja annettiin ohjeita asiakkaita koskevista priorisointikriteereistä ja EU:n koordinoidun kysynnän vähentämissuunnitelman helpottamisesta. Direktiiviä täydennettiin heinäkuun ja joulukuun 2022 välisenä aikana ottamalla energian sisämarkkinoilla käyttöön uusia kysynnän vähentämistavoitteita (2.1.9), joita olivat muun muassa vapaaehtoinen kaasun 15 prosentin (tai 45 miljardin kuutiometrin) vähennystavoite elokuun 2022 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana, vapaaehtoinen sähkön 10 prosentin kokonaisvähennystavoite joulukuun 2022 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana sekä sähkönkulutuksen pakollinen viiden prosentin vähennystavoite huipputunteina.

Uusi energiatehokkuusdirektiivi (direktiivi (EU) 2023/1791) tuli voimaan 10. lokakuuta 2023. Siinä vahvistetaan EU:n energiatehokkuustavoitteeksi, millä tarkoitetaan primäärienergian ja loppuenergian kulutuksen vähentämistä, EU:n tasolla 11,7 prosenttia vuoteen 2030 verrattuna vuoden 2020 energiankulutusennusteisiin. EU:n primäärienergian kulutus saa olla vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 992,5 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 763 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Kukin jäsenvaltio vahvistaa energian loppukulutukseen perustuvan ohjeellisen kansallisen energiatehokkuuspanoksen, jotta saavutetaan unionin sitova energian loppukulutusta koskeva tavoite. Jäsenvaltioiden on saavutettava vuoteen 2030 mennessä kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka on vähintään 0,8 prosenttia energian loppukulutuksesta 31. joulukuuta 2023 asti ja 1,3 prosenttia 1. tammikuuta 2024 alkaen, 1,5 prosenttia 1. tammikuuta 2026 alkaen ja 1,9 prosenttia 1. tammikuuta 2028 alkaen. Direktiivissä asetettiin julkiselle sektorille velvoite näyttää esimerkkiä: julkisten elinten on vähennettävä energian kokonaisloppukulutusta vähintään 1,9 prosenttia kunakin vuonna vuoteen 2021 verrattuna ja korjattava vuosittain vähintään 3 prosenttia omistamiensa lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta. Lisäksi siinä vahvistettiin raportointivelvoitteet datakeskuksille, erityisiä keskitettyjä asiointipisteitä pienille ja keskisuurille yrityksille, kotitalouksille ja julkisille elimille sekä lämmityksen ja jäähdytyksen suunnittelua koskevat velvoitteet yli 45 000 asukkaan kunnissa.

B. Yleiset puitteet

1. Rakennusten energiatehokkuus

a. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi

Vuonna 2018 muutetulla rakennusten energiatehokkuusdirektiivillä (direktiivi (EU) 2010/31) pyritään varmistamaan, että jokaisessa jäsenvaltiossa on erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä. Rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä otetaan käyttöön jäsenvaltioiden velvoite laatia pakollisia pitkän aikavälin perusparannusstrategioita tukemaan sekä julkisten että yksityisten rakennusten kansallisen kannan perusparantamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä. Siinä myös nopeutetaan nykyisten rakennusten muuntamista lähes nollaenergiarakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä ja vaaditaan, että vuodesta 2021 alkaen kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia, sekä tuetaan kaikkien rakennusten uudenaikaistamista älykkään teknologian avulla.

Komissio ehdotti 15. joulukuuta 2021 rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista, jotta se vastaisi EU:n ilmastoneutraaliustavoitteita. Tarkistuksessa esitetään visio ja hahmotellaan välineet päästöttömän rakennuskannan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä, otetaan käyttöön uusi päästöttömien rakennusten määritelmä ja täsmennetään nykyisiä määritelmiä, kuten ”lähes nollaenergiarakennus” ja ”pitkälle menevä perusparannus”. Siinä pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat korvataan kansallisilla rakennusten perusparannussuunnitelmilla, jotka on toimitettava 30. kesäkuuta 2024 mennessä. Suunnitelmien avulla on helpompi toimia kuin strategioiden, ja niiden seuranta on tehokkaampaa. Siinä tiukennetaan energian vähimmäisvaatimuksia edellyttämällä, että kaikki EU:n uudet rakennukset ovat päästöttömiä vuodesta 2030 alkaen ja kaikki uudet julkiset rakennukset vuodesta 2027 alkaen, kaikki energiatehokkuusluokkaan G kuuluvat muut kuin asuinrakennukset on kunnostettava vähintään luokkaan F vuoteen 2027 mennessä ja luokkaan E vuoteen 2030 mennessä ja kaikkien asuinrakennusten on saavutettava vähintään luokka F vuoteen 2030 mennessä ja luokka E vuoteen 2033 mennessä. Tarkistuksella varmistetaan energiatehokkuustodistuksia koskevat vertailukelpoiset kansalliset standardit vuoteen 2025 mennessä, otetaan käyttöön vapaaehtoiset peruskorjauspassit vuoteen 2024 mennessä ja älyvalmiutta koskeva indikaattori vuoteen 2026 mennessä sekä tarjotaan taloudellista tukea energiaköyhyyden lievittämiseksi.

Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen jälkeen ja REPowerEU-suunnitelman mukaisesti komissio muutti 18. toukokuuta 2022 rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä lisäämällä tukea aurinkoenergialle rakennuksissa, mihin kuuluvat myös pakollinen vaiheittainen kattoaurinkosähköpaneeleiden asentaminen valikoidusti (EU:n aurinkokattoaloite) ja energian kysynnän vähentämistoimenpiteet.

b. Perusparannusaaltoa koskeva strategia

Komissio julkisti lokakuussa 2020 perusparannusten vauhdittamiseksi rakennusten perusparannusaalto -strategian. Sen tavoitteena on vähintään kaksinkertaistaa perusparannettavien rakennusten määrä seuraavien kymmenen vuoden aikana ja varmistaa, että perusparannusten avulla parannetaan energia- ja resurssitehokkuutta. Aloite perusparannusaallosta pohjautuu ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketissa hyväksyttyihin toimiin ja erityisesti vaatimukseen, että jokaisen jäsenvaltion on julkaistava pitkän aikavälin perusparannusstrategia sekä kunkin maan kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman rakennuksiin liittyviin näkökohtiin.

2. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto

Energiaunionipaketin yhteydessä komissio käynnisti vuonna 2016 lämmitystä ja jäähdytystä koskevan EU:n strategian rakennusten energiatehokkuuden sekä sähkö- ja kaukolämpöjärjestelmien välisten yhteyksien parantamiseksi. Niiden avulla voitiin lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kannustaa teollisuuden tuottaman hukkalämmön ja -kylmän uudelleenkäyttöön. Strategiaa koskevat säännökset sisällytettiin Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -pakettiin.

Energiatehokkuusdirektiivin vuonna 2018 tehdyssä tarkistuksessa edellytettiin, että jäsenvaltiot arvioivat mahdollisuuksia tehokkaaseen yhteistuotantoon ja kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen alueellaan, ilmoittavat arvioinnin tulokset komissiolle sekä suorittavat kustannus-hyötyanalyysin, jossa otetaan huomioon ilmasto-olosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta).

Komission heinäkuussa 2021 ehdottamassa energiatehokkuusdirektiivin tarkistuksessa tiukennettiin kattavien arviointien suunnittelua ja seurantaa, tarkistettiin tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen määritelmiä ja otettiin käyttöön lisäkriteereitä tietyille sähkön ja lämmön tehokkaan yhteistuotannon päästöille (270 g CO2 yhtä kilowattituntia kohti). Rakennusten energiatehokkuutta koskevaan direktiiviin toukokuussa 2022 tehdyllä muutoksella asetettiin jäsenvaltioille velvoitteita edistää aurinkoenergian käyttöönottoa rakennuksissa.

3. Tuotteiden energiatehokkuus

EU:ssa on otettu käyttöön useita tuotteiden energiatehokkuutta koskevia toimenpiteitä, kuten energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset (direktiivi 2009/125/EY) ja energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistaminen (asetus (EU) 2017/1369). Energiatehokkuusmerkintöjen uusissa puitteissa poistetaan luokitukset A+, A++ tai A+++ ja palataan yksinkertaisempaan A–G-asteikkoon. Komissio hyväksyi vuosina 2021–2023 useita ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevia asetuksia erityyppisten tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on aina kannattanut kunnianhimoisempia energiatehokkuustavoitteita ja tiukempia säädöksiä.

Parlamentti hyväksyi 17. tammikuuta 2018 ensimmäisessä käsittelyssä tarkistuksia, jossa se vaati, että EU:n energiatehokkuustavoitteen on oltava vähintään 35 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, mikä on enemmän kuin komission ehdottama 30 prosenttia.

Parlamentti antoi 15. tammikuuta 2020 päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja kehotti siinä tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä EU:n kiristettyjen ilmastotavoitteiden mukaisesti. Parlamentti antoi 17. syyskuuta 2020 päätöslauselman, jossa se kannatti EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimointia ja kehotti komissiota hyväksymään johdonmukaisia toimenpiteitä, joilla se voi kannustaa nopeampia ja perusteellisempia rakennusten perusparannuksia. 

Parlamentti hyväksyi 14. syyskuuta 2022 tarkistuksen, jolla komission RepowerEU-suunnitelmassaan ehdottamaa EU:n energiatehokkuustavoitetta nostettiin siten, että se on vähintään 13 prosenttia energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 ennusteisiin. Tämä vastaa loppuenergian osalta 740 miljoonan öljyekvivalenttitonnin enimmäismäärää ja primäärienergian osalta 960 miljoonan öljyekvivalenttitonnin enimmäismäärää.

Parlamentti vahvisti 14. maaliskuuta 2023 ensimmäisen käsittelyn kantansa siitä, että asuinrakennusten on saavutettava vähintään energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja energiatehokkuusluokka D vuoteen 2033 mennessä (toisin kuin komission ehdotuksen mukaiset luokat F ja E), sekä energiaköyhyyden vastaisista tukitoimenpiteistä. Muiden kuin asuinrakennusten olisi saavutettava samat luokat vuoteen 2027 ja 2030 mennessä. Tiettyjä harvalukuisia poikkeuksia sovellettaisiin erityisiin rakennuksiin (esimerkiksi muistomerkit, tekniset rakennukset, tilapäisesti käytettävät rakennukset sekä kirkot ja uskonnonharjoittamispaikat) ja julkisessa omistuksessa oleviin sosiaalisiin vuokra-asuntoihin, sillä niissä peruskorjaukset johtaisivat vuokrankorotuksiin, joita ei voida kompensoida säästämällä energialaskuissa. Heikossa asemassa oleville kotitalouksille olisi myönnettävä kohdennettuja avustuksia ja tukia. Parlamentti ja neuvosto käyvät parhaillaan toimielinten välisiä neuvotteluja.

Lisätietoja tästä aiheesta on teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliovaliokunnan (ITRE) verkkosivustolla.

 

Matteo Ciucci