Energiatehokkuus
Energiankulutuksen ja -tuhlauksen vähentäminen on Euroopan unionille yhä tärkeämpi tavoite. Energiatehokkuustoimet tunnustetaan hyväksi keinoksi varmistaa kestävä energiahuolto, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, lisätä energian toimitusvarmuutta ja vähentää tuontikustannuksia sekä toisaalta lisätä eurooppalaista kilpailukykyä. Energiatehokkuutta koskeva EU:n lainsäädäntö on kehittynyt merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. EU:n johtajat asettivat vuonna 2018 tavoitteeksi leikata unionin vuosittaista energiankulutusta 32,5 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. He sopivat maaliskuussa 2023 EU:n primäärienergian kulutuksen 38 prosentin vähennystavoitteesta ja energian loppukulutuksen 40,5 prosentin vähennystavoitteesta vuoteen 2030 mennessä. Energiatehokkuus onkin energiaunionin strateginen painopiste, ja se perustuu energiatehokkuus etusijalle -periaatteeseen. Vuoden 2030 ja sen jälkeisen ajan toimintakehys on parhaillaan käsiteltävänä.
Oikeusperusta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla
Saavutukset
A. Energiatehokkuusdirektiivi
1. Energiatehokkuusdirektiivi: kohti vuotta 2020
Energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU tuli voimaan joulukuussa 2012. Siinä vaadittiin jäsenvaltioita asettamaan ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet sen varmistamiseksi, että EU saavuttaa yleistavoitteensa eli energiankulutus vähenee 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. EU:n primäärienergian kulutus sai olla vuoteen 2020 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 474 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 1 078 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Jäsenvaltioilla oli mahdollisuus säätää vapaasti vähimmäistasoa tiukempia vaatimuksia pyrkiessään energiansäästöihin. Direktiivissä säädettiin myös sitovista toimista, joilla pyrittiin auttamaan jäsenvaltioita saavuttamaan kyseiset tavoitteet, sekä oikeudellisesti sitovista säännöistä, jotka koskevat loppukäyttäjiä ja energiantoimittajia. Jäsenvaltioiden edellytettiin julkaisevan kolmevuotiset kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmansa.
2. Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi: kohti vuotta 2030
Energiatehokkuus etusijalle -periaate, jolla pyritään varmistamaan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiahuolto EU:ssa, on yksi energiaunionin keskeisistä periaatteista.
Komissio ehdotti marraskuussa 2018 osana ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspakettia energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista siten, että EU:n primäärienergian kulutuksen ja energian loppukulutuksen vähennystavoitteet nostetaan 32,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin vuotta 2030 koskeviin kulutusennusteisiin. EU:n primäärienergian kulutus sai olla vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 128 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 846 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Direktiivissä jäsenvaltioita vaadittiin myös ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla ne vähentävät vuotuista energiankulutustaan keskimäärin 4,4 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti jäsenvaltioiden oli ehdotettava kansallisia energiatavoitteita ja laadittava kymmenvuotiset kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat kaudelle 2021–2030. Niiden on myös toimitettava joka toinen vuosi edistymiskertomukset, joita komissio seuraa ja arvioi. Komissio voi toteuttaa EU:n tasolla toimenpiteitä varmistaakseen, että ne ovat yhdenmukaisia EU:n yleisten tavoitteiden kanssa. Uusi direktiivi tuli voimaan joulukuussa 2018, ja jäsenvaltiot saattoivat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään 25. kesäkuuta 2020 mennessä.
Komissio ehdotti heinäkuussa 2021 osana 55-valmiuspakettia energiatehokkuusdirektiivin ensimmäistä tarkistusta, jotta sen energiatehokkuustavoitteet vastaisivat EU:n uusia ilmastotavoitteita. Komissio ehdotti EU:n sitovan vuotuisen energiatehokkuuden vähennystavoitteen nostamista vähintään 9 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin päivitettyihin perusennusteisiin tai vastaavasti primäärienergian kulutuksen osalta 39 prosenttiin ja loppuenergian kulutuksen osalta 36 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin alkuperäisiin perusennusteisiin. Ehdotuksen mukaan EU:n primäärienergian kulutus olisi vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 023 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 787 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.
Ehdotuksessa jäsenvaltioita pyydettiin asettamaan ohjeellisia kansallisia energiansäästötavoitteita, esitettiin jäsenvaltioille kaava niiden osuuksien laskemiseksi, otettiin käyttöön tehostettuja automaattisia vajeiden täyttämismekanismeja ja nostettiin jäsenvaltioiden vuotuinen energiansäästövelvoite 1,5 prosenttiin niiden energian loppukulutuksesta vuosina 2024–2030. Lisäksi siinä asetettiin julkisille rakennuksille esimerkkinä toimivia vaatimuksia, kuten julkiselle sektorille asetettu vuotuinen tavoite vähentää energiankulutusta 1,7 prosentilla ja tavoite korjata vuosittain vähintään 3 prosenttia julkishallinnon rakennusten kokonaispinta-alasta. Siinä ehdotettiin myös energiaköyhyyden lievittämistä asettamalla etusijalle heikossa asemassa olevat asiakkaat ja otettiin käyttöön energiakatselmuksia ja teknistä pätevyyttä koskevia vaatimuksia, etenkin suurille energiankuluttajille.
Komissio ehdotti toukokuussa 2022 Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen jälkeen energiatehokkuusdirektiivin toista tarkistusta osana REPowerEU-suunnitelmaa. Se ehdotti, että energiatehokkuuden sitova vähennystavoite nostetaan 9 prosentista 13 prosenttiin tai vastaavasti primäärienergian kulutuksen osalta vähintään 41 prosenttiin ja loppuenergian kulutuksen osalta 39 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin alkuperäisiin perusennusteisiin. Ehdotuksen mukaan EU:n primäärienergian kulutus olisi vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 980 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 750 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.
Ehdotuksessa esitettiin myös yksityiskohtaisia lyhyen aikavälin käyttäytymismuutoksia kaasun ja öljyn kysynnän alentamiseksi viidellä prosentilla ja kannustettiin jäsenvaltioita käynnistämään erityisiä kotitalouksille ja teollisuudelle suunnattuja tiedotuskampanjoita ja käyttämään energiansäästöä edistäviä verotuksellisia toimenpiteitä, esimerkiksi soveltamaan energiatehokkaisiin lämmitysjärjestelmiin, rakennusten eristyksiin sekä laitteisiin ja tuotteisiin alennettuja arvonlisäverokantoja. Siinä esitettiin myös varautumistoimenpiteitä vakavien toimitushäiriöiden varalta ja annettiin ohjeita asiakkaita koskevista priorisointikriteereistä ja EU:n koordinoidun kysynnän vähentämissuunnitelman helpottamisesta. Direktiiviä täydennettiin heinäkuun ja joulukuun 2022 välisenä aikana ottamalla energian sisämarkkinoilla käyttöön uusia kysynnän vähentämistavoitteita (2.1.9), joita olivat muun muassa vapaaehtoinen kaasun 15 prosentin vähennystavoite elokuun 2022 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana, vapaaehtoinen sähkön 10 prosentin kokonaisvähennystavoite joulukuun 2022 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana sekä sähkönkulutuksen pakollinen viiden prosentin vähennystavoite huipputunteina.
Maaliskuussa 2023 parlamentti ja neuvosto sopivat epävirallisesti, että EU:n energiatehokkuustavoitteeksi asetetaan 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin vuoden 2030 energiankulutusennusteisiin. Tämä tarkoittaa, että EU:n energian loppukulutuksen sitova yläraja on 763 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja ohjeelliset kansalliset tavoitteet 993 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia primäärikulutusta varten. Jäsenvaltioiden vuotuiset energiansäästövelvoitteet ovat vuosina 2024–2030 keskimäärin 1,49 prosenttia niiden energian loppukulutuksesta, kun ne nykyisin ovat 0,8 prosenttia, ja ne nousevat asteittain 1,9 prosenttiin vuoden 2030 loppuun mennessä.
Vuoden 2030 ja sen jälkeisen ajan toimintakehys on parhaillaan käsiteltävänä.
B. Yleiset puitteet
1. Rakennusten energiatehokkuus
a. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi
Vuonna 2018 muutetulla direktiivillä (EU) 2010/31 (rakennusten energiatehokkuusdirektiivi) pyritään varmistamaan, että jokaisessa jäsenvaltiossa on erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä. Rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä otetaan käyttöön jäsenvaltioiden velvoite laatia pakollisia pitkän aikavälin perusparannusstrategioita tukemaan sekä julkisten että yksityisten rakennusten kansallisen kannan perusparantamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä. Siinä myös nopeutetaan nykyisten rakennusten muuntamista lähes nollaenergiarakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä ja vaaditaan, että vuodesta 2021 alkaen kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia, sekä tuetaan kaikkien rakennusten uudenaikaistamista älykkään teknologian avulla.
Komissio ehdotti 15. joulukuuta 2021 rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista, jotta se vastaisi EU:n tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla ja olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Tarkistuksessa esitetään visio ja hahmotellaan välineet päästöttömän rakennuskannan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä, otetaan käyttöön uusi päästöttömien rakennusten määritelmä ja täsmennetään nykyisiä määritelmiä, kuten ”lähes nollaenergiarakennus” ja ”pitkälle menevä perusparannus”. Siinä pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat korvataan kansallisilla rakennusten perusparannussuunnitelmilla, jotka on toimitettava 30. kesäkuuta 2024 mennessä. Suunnitelmien avulla on helpompi toimia kuin strategioiden, ja niiden seuranta on tehokkaampaa. Siinä tiukennetaan energian vähimmäisvaatimuksia edellyttämällä, että kaikki EU:n uudet rakennukset ovat päästöttömiä vuodesta 2030 alkaen ja kaikki uudet julkiset rakennukset vuodesta 2027 alkaen, kaikki energiatehokkuusluokkaan G kuuluvat muut kuin asuinrakennukset on kunnostettava vähintään luokkaan F vuoteen 2027 mennessä ja luokkaan E vuoteen 2030 mennessä ja kaikkien asuinrakennusten on saavutettava vähintään luokka F vuoteen 2030 mennessä ja luokka E vuoteen 2033 mennessä. Tarkistuksella varmistetaan energiatehokkuustodistuksia koskevat vertailukelpoiset kansalliset standardit vuoteen 2025 mennessä, otetaan käyttöön vapaaehtoiset peruskorjauspassit vuoteen 2024 mennessä ja älyvalmiutta koskeva indikaattori vuoteen 2026 mennessä sekä tarjotaan taloudellista tukea energiaköyhyyden lievittämiseksi.
Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen jälkeen ja REPowerEU-suunnitelman mukaisesti komissio muutti 18. toukokuuta 2022 rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä lisäämällä tukea aurinkoenergialle rakennuksissa, mihin kuuluvat myös pakollinen vaiheittainen kattoaurinkosähköpaneeleiden asentaminen valikoidusti (EU:n aurinkokattoaloite) ja energian kysynnän vähentämistoimenpiteet.
b. Perusparannusaaltoa koskeva strategia
Komissio julkisti lokakuussa 2020 perusparannusten vauhdittamiseksi uuden strategian ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua”. Sen tavoitteena on vähintään kaksinkertaistaa perusparannettavien rakennusten määrä seuraavien kymmenen vuoden aikana ja varmistaa, että perusparannusten avulla parannetaan energia- ja resurssitehokkuutta. Aloite perusparannusaallosta pohjautuu ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketissa hyväksyttyihin toimiin ja erityisesti vaatimukseen, että jokaisen jäsenvaltion on julkaistava pitkän aikavälin perusparannusstrategia sekä kunkin maan kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman rakennuksiin liittyviin näkökohtiin.
2. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto
Energiaunionipaketin yhteydessä komissio käynnisti 16. helmikuuta 2016 lämmitystä ja jäähdytystä koskevan EU:n strategian. Strategia sisälsi suunnitelmat rakennusten energiatehokkuuden sekä sähkö- ja kaukolämpöjärjestelmien välisten yhteyksien parantamiseksi. Niiden avulla voitiin lisätä huomattavasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kannustaa teollisuuden tuottaman hukkalämmön ja -kylmän uudelleenkäyttöön. Strategiaa koskevat säännökset sisällytettiin Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -pakettiin.
Energiatehokkuusdirektiivin vuonna 2018 tehdyssä tarkistuksessa edellytettiin, että jäsenvaltiot arvioivat mahdollisuuksia tehokkaaseen yhteistuotantoon ja kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen alueellaan, ilmoittavat arvioinnin tulokset komissiolle sekä suorittavat kustannus-hyötyanalyysin, jossa otetaan huomioon ilmasto-olosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta).
Komission heinäkuussa 2021 ehdottamassa energiatehokkuusdirektiivin tarkistuksessa tiukennettiin kattavien arviointien suunnittelua ja seurantaa, tarkistettiin tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen määritelmiä ja otettiin käyttöön lisäkriteereitä tietyille sähkön ja lämmön tehokkaan yhteistuotannon päästöille (270 g CO2 yhtä kilowattituntia kohti). Rakennusten energiatehokkuutta koskevaan direktiiviin toukokuussa 2022 tehdyllä muutoksella asetettiin jäsenvaltioille velvoitteita edistää aurinkoenergian käyttöönottoa rakennuksissa.
3. Tuotteiden energiatehokkuus
EU:ssa on otettu käyttöön useita tuotteiden energiatehokkuutta koskevia toimenpiteitä, kuten energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset (direktiivi 2009/125/EY) ja energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistaminen (asetus (EU) 2017/1369). Energiatehokkuusmerkintöjen uusissa puitteissa poistetaan luokitukset A+, A++ tai A+++ ja palataan yksinkertaisempaan A–G-asteikkoon.
Komissio hyväksyi 23. helmikuuta 2021 ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien asetusten tarkistamisen erityyppisten tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta.
Euroopan parlamentin rooli
Parlamentti on aina kannattanut kunnianhimoisempia energiatehokkuustavoitteita ja tiukempia säädöksiä. Parlamentilla oli keskeinen rooli vuonna 2012 energiatehokkuusdirektiivistä käydyissä neuvotteluissa, joissa se varmisti, että kansallisia rakennusten perusparannusstrategioita ja suuryritysten toimittamia pakollisia energiakatselmuksia koskevat vaatimukset sisällytettiin neuvoston kanssa hyväksyttyyn lopulliseen kompromissitekstiin.
Parlamentti antoi 23. kesäkuuta 2016 päätöslauselman energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanokertomuksesta ja totesi siinä, että sitä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, ja kehotti jäsenvaltioita panemaan direktiivin täytäntöön nopeasti ja kaikilta osin. Komissio antoi marraskuussa 2016 uuden ehdotuksen energiatehokkuusdirektiivin muuttamiseksi.
Parlamentti antoi 13. syyskuuta 2016 päätöslauselman lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta. Se kehotti komissiota keskittymään toimissaan rakennusten energiatehokkuuteen ja etenkin energiaköyhiin kotitalouksiin.
Parlamentti antoi 17. tammikuuta 2018 päätöslauselmantarkistukset ensimmäisessä käsittelyssä, jossa se vaati, että EU:n energiatehokkuustavoitteen on oltava vähintään 35 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, mikä on enemmän kuin komission ehdottama 30 prosenttia. Parlamentti tuki täysistuntoäänestyksen perusteella myös 7 artiklassa esitettyjä energiatehokkuusvelvoitteita, joiden mukaan EU-maiden vuotuisen energiansäästön olisi oltava 1,5 prosenttia.
Parlamentti antoi 15. tammikuuta 2020 päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja kehotti siinä tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä EU:n kiristettyjen ilmastotavoitteiden mukaisesti ja tehostamaan niiden täytäntöönpanoa asettamalla sitovia kansallisia tavoitteita kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin kansalaisiin ja ottaen huomioon myös taloudellisen ennakoitavuuden tarpeen asianomaisilla aloilla.
Parlamentti antoi 17. syyskuuta 2020 päätöslauselman, jossa se kannatti EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimointia ja kehotti komissiota hyväksymään johdonmukaisia toimenpiteitä, joilla se voi kannustaa nopeampia ja perusteellisempia rakennusten perusparannuksia.
Parlamentti hyväksyi 14. syyskuuta 2022 energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista koskevan tarkistuksen, jolla komission RepowerEU-suunnitelmassaan ehdottamaa EU:n energiatehokkuuden vähennystavoitetta nostettiin hieman siten, että se on vähintään 13 prosenttia energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 ennusteisiin. Tämä vastaa vähennystavoitetta, joka on energian loppukulutuksen osalta vähintään 40 prosenttia ja primäärienergian kulutuksen osalta vähintään 42,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 ennusteisiin, tai tavoitetta, jonka mukaan loppuenergian kulutus saa olla 740 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja primäärienergian kulutus 960 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.
Parlamentti ja neuvosto pääsivät 10. maaliskuuta 2023 alustavaan yhteisymmärrykseen EU:n yleisestä energiatehokkuustavoitteesta, joka on 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 perusennusteisiin (mikä vastaa 38 prosentin vähennystä loppuenergian kulutuksessa ja 40,5 prosentin vähennystä primäärienergian kulutuksessa verrattuna vuoden 2007 ennusteisiin vuodelle 2030) ja vuotuisista energiansäästövelvoitteista, jotka ovat keskimäärin 1,49 prosenttia energian loppukulutuksesta vuosina 2024–2030 ja 1,9 prosenttia vuoden 2030 loppuun mennessä.
Parlamentti vahvisti 14. maaliskuuta 2023 ensimmäisen käsittelyn kantansa siitä, että asuinrakennusten on saavutettava vähintään energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja energiatehokkuusluokka D vuoteen 2033 mennessä (toisin kuin komission ehdotuksen mukaiset luokat F ja E), sekä energiaköyhyyden vastaisista tukitoimenpiteistä.
Lisätietoja tästä aiheesta on teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliovaliokunnan (ITRE) verkkosivustolla.
Matteo Ciucci