Energiatehokkuus

Energiatehokkuustoimilla pyritään varmistamaan kestävä energiahuolto, vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, parantamaan energian toimitusvarmuutta, pienentämään tuontikustannuksia sekä lisäämään eurooppalaista kilpailukykyä. Vuonna 2023 lainsäätäjät päättivät, että energian loppukulutusta EU:ssa on vähennettävä vähintään 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin ennusteisiin.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla.

Saavutukset

A. Energiatehokkuusdirektiivi

1. Energiatehokkuusdirektiivi: kohti vuotta 2020

Energiatehokkuusdirektiivissä (2012/27/EU) vahvistettiin ensimmäiset sitovat EU:n energiatehokkuustavoitteet. Näillä tavoitteilla pyrittiin EU:n tasolla vähentämään primäärienergian kulutusta ja energian loppukulutusta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin ennusteisiin. Käytännössä tämä tarkoitti primäärienergian osalta enintään 1 474 miljoonan öljyekvivalenttitonnin (Mtoe) kulutusta ja loppuenergian osalta enintään 1 078 miljoonan öljyekvivalenttitonnin kulutusta.

Direktiivissä edellytetään, että EU-maat asettavat ohjeelliset kansalliset tavoitteet sekä primäärienergialle että loppuenergialle. Primäärienergialla tarkoitetaan energia-alan energian muuntamiseen ja toimittamiseen käyttämää energiaa ja loppuenergialla loppukäyttäjien suoraan kuluttamaa energiaa. Direktiivillä otettiin käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan näiden tavoitteiden saavuttamista, ja vahvistettiin sekä loppukäyttäjiä että energiantoimittajia oikeudellisesti sitovat säännöt. Lisäksi EU-maille annettiin tehtäväksi julkaista kolmevuotiset kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmansa.

2. Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi: kohti vuotta 2030

Lokakuussa 2023 voimaan tulleessa uudessa energiatehokkuusdirektiivissä ((EU) 2023/1791) nostetaan EU:n energiatehokkuustavoitteita. Näillä uusilla tavoitteilla pyritään EU:n tasolla vähentämään primäärienergian kulutusta ja energian loppukulutusta 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin ennusteisiin. EU:n primäärienergian kulutus saa olla vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 992,5 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 763 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.

Vaikka energian loppukulutusta koskeva tavoite sitoo yhteisesti EU-maita, primäärienergian kulutustavoite on direktiivin uudessa tarkistuksessa vain ohjeellinen. Direktiivissä vaaditaan EU-maita vahvistamaan energian loppukulutukseen perustuvat ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet, jotta saavutetaan unionin tavoite. Siinä määritellään EU-maille uudet vuotuiset energiansäästövelvoitteet, jotka ovat vähintään 0,8 prosenttia energian loppukulutuksesta vuoteen 2023 saakka. Niitä nostetaan 1,3 prosenttiin vuodesta 2024, 1,5 prosenttiin vuodesta 2026 ja 1,9 prosenttiin vuodesta 2028 alkaen. Direktiivin mukaisesti komissio arvioi nykyisiä energiatehokkuuskumppanuuksia ja ehdottaa tarvittaessa uusia kumppanuuksia tietyille aloille EU:n tasolla.

Direktiivissä asetetaan julkiselle sektorille velvoite näyttää esimerkkiä: EU:n julkisten elinten on vähennettävä energian kokonaisloppukulutusta vähintään 1,9 prosenttia kunakin vuonna vuoteen 2021 verrattuna ja kunnostettava vuosittain vähintään 3 prosenttia omistamiensa lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta. Siinä tarkistetaan tehokkaiden kaukolämpöjärjestelmien määritelmää ja asetetaan uusia vaatimuksia, joiden tavoitteena on tehdä näistä energiajärjestelmistä täysin hiilivapaita vuoteen 2050 mennessä.

Direktiivissä vahvistetaan myös raportointivelvoitteet datakeskuksille, erityisiä keskitettyjä asiointipisteitä pienille ja keskisuurille yrityksille, kotitalouksille ja julkisille elimille sekä lämmityksen ja jäähdytyksen suunnittelua koskevat velvoitteet yli 45 000 asukkaan kunnissa. Siinä annetaan kuluttajansuojasäännöksiä, määritellään energiaköyhyys EU:n tasolla ja otetaan käyttöön toimenpiteitä sen vähentämiseksi.

Energiatehokkuusdirektiivin tarkistus tapahtui neljässä eri vaiheessa:

• Vuonna 2018 hyväksytyllä ”puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketilla vähennettiin EU:n primäärienergian kulutusta ja energian loppukulutusta 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2007 tehtyihin ennusteisiin.
• Vuonna 2021 ”55-valmiuspaketissa” ehdotettiin EU:n energiatehokkuustavoitteen nostamista vähintään 9 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin vuotta 2030 koskeviin ennusteisiin. Tarkistuksessa otettiin energiatehokkuus etusijalle -periaate energiaunionin perustaksi.
• Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 laadittiin REPowerEU-suunnitelma. Siinä ehdotettiin sitovan energiatehokkuustavoitteen nostamista edelleen 13 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja otettiin käyttöön kysynnän vähennystavoitteet energian sisämarkkinoilla (2.1.9).
• Vuonna 2023 parlamentti ja neuvosto sopivat energiatehokkuustavoitteen nostamisesta 11,7 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Hallintoasetuksessa ((EU) 2018/1999) säädetään, että EU-maiden on vahvistettava kymmenvuotiset kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat kaudelle 2021–2030 ja toimitettava edistymiskertomus joka toinen vuosi. Komissio seuraa ja arvioi edistymiskertomuksia. Lisäksi se voi toteuttaa EU:n tasolla toimenpiteitä varmistaakseen, että ne ovat yhdenmukaisia EU:n yleisten tavoitteiden kanssa.

B. Yleiset puitteet

1. Rakennusten energiatehokkuus

a. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi

Rakennusten energiatehokkuutta koskevalla direktiivillä (2010/31/EU) pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja energiankulutusta EU:n rakennusalalla. Tavoitteena on tehdä rakennusalasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, kunnostaa energiatehokkuudeltaan heikoimmat rakennukset ja parantaa energiatehokkuutta koskevien tietojen jakamista. Sen tarkistamisesta saatiin lopulta sovittua maaliskuussa 2024.

Uudessa direktiivissä asetetaan rakennusten päästövähennystavoitteet sekä EU:n että kansallisella tasolla:

• Kaikkien EU:n uusien rakennusten on oltava päästöttömiä vuodesta 2030 alkaen ja uusien julkisten (julkisessa omistuksessa tai käytössä olevien) rakennusten vuodesta 2028 alkaen.
• Muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuudelle asetettavien EU-maiden vähimmäisvaatimusten mukaan 16 prosenttia energiatehokkuudeltaan heikoimmasta rakennuskannasta on kunnostettava vuoteen 2030 mennessä ja 26 prosenttia vuoteen 2033 mennessä.
• Asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi EU-maat varmistavat koko rakennuskantansa asteittaisen peruskorjauksen, joka vähentää sen keskimääräistä primäärienergian käyttöä vähintään 16 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 20–22 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.

Direktiivissä määritellään ”päästöttömän rakennuksen”, ”lähes nollaenergiarakennuksen” ja ”pitkälle menevän perusparannuksen” käsitteet ja korvataan pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat kansallisilla rakennusten perusparannussuunnitelmilla, jotka ovat toimivampia ja joita seurataan tarkemmin.

Direktiivissä kehotetaan EU-maita ottamaan asteittain käyttöön aurinkoenergialaitteistoja julkisissa rakennuksissa ja muissa kuin asuinrakennuksissa niiden koosta riippuen sekä kaikissa uusissa asuinrakennuksissa vuoteen 2030 mennessä, jos se on teknisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista.

Direktiivillä lopetetaan fossiilisia polttoaineita käyttävien erillisten kattiloiden tukeminen vuodesta 2025 alkaen ja edellytetään, että EU-maat ottavat käyttöön teknisen avun välineitä. Samalla siinä määritellään maatalousrakennuksia ja kulttuuriperintörakennuksia koskevia poikkeuksia ja poikkeusvaihtoehdot rakennuksille, joilla on erityinen arkkitehtoninen tai historiallinen arvo, tilapäisesti käytettäville rakennuksille, kirkoille ja uskonnonharjoittamispaikoille.

b. Perusparannusaaltoa koskeva strategia

Komissio julkisti lokakuussa 2020 perusparannusten vauhdittamiseksi rakennusten perusparannusaaltoa koskevan strategian. Sen tavoitteena on vähintään kaksinkertaistaa perusparannettavien rakennusten määrä seuraavien kymmenen vuoden aikana ja varmistaa, että perusparannusten avulla parannetaan energia- ja resurssitehokkuutta.

2. Lämmön ja energian yhteistuotanto

Yhteistuotannolla tarkoitetaan sähkön ja hyötylämmön samanaikaista tuotantoa. Energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti komissio voi vaatia EU-maita tekemään kattavan arvioinnin tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen mahdollisuuksista, myös yhteistuotannon mahdollisuuksista.

3. Tuotteiden energiatehokkuus

EU:ssa on otettu käyttöön useita tuotteiden energiatehokkuutta koskevia toimenpiteitä, kuten energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset (direktiivi 2009/125/EY) ja energiamerkintää koskevat puitteet (asetus (EU) 2017/1369).

Energiatehokkuusmerkintöjen uusissa puitteissa poistetaan luokitukset A+, A++ tai A+++ ja palataan yksinkertaisempaan A–G-asteikkoon.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on aina kannattanut kunnianhimoisia energiatehokkuustavoitteita ja tiukempia säädöksiä.

Parlamentti hyväksyi 17. tammikuuta 2018 ensimmäisessä käsittelyssä tarkistuksia, joissa se vaati, että EU:n energiatehokkuustavoitteen on oltava vähintään 35 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, eli enemmän kuin komission ehdottama 30 prosenttia.

Parlamentti antoi 15. tammikuuta 2020 päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja kehotti siinä tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä EU:n kiristettyjen ilmastotavoitteiden mukaisesti. Parlamentti antoi 17. syyskuuta 2020 päätöslauselman, jossa se kannatti EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimointia ja kehotti komissiota hyväksymään johdonmukaisia toimenpiteitä, joilla se voi kannustaa nopeampia ja perusteellisempia rakennusten perusparannuksia.

Parlamentti hyväksyi 14. syyskuuta 2022 tarkistuksen, jolla komission REPowerEU-suunnitelmassaan ehdottamaa EU:n energiatehokkuustavoitetta nostettiin siten, että se on vähintään 14,5 prosenttia energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 ennusteisiin. Tämä vastaa loppuenergian osalta 740 miljoonan öljyekvivalenttitonnin enimmäismäärää ja primäärienergian osalta 960 miljoonan öljyekvivalenttitonnin enimmäismäärää.

Parlamentti vahvisti 14. maaliskuuta 2023 ensimmäisen käsittelyn kantansa siitä, että asuinrakennusten on saavutettava energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset EU:n tasolla (energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja energiatehokkuusluokka D vuoteen 2030 mennessä), sekä energiaköyhyyden vastaisista tukitoimenpiteistä. Muiden kuin asuinrakennusten ja julkisten rakennusten olisi saavutettava samat luokat vuoteen 2027 ja 2030 mennessä. Tiettyjä harvalukuisia poikkeuksia sovellettaisiin erityisiin rakennuksiin (esimerkiksi muistomerkit, tekniset rakennukset, tilapäisesti käytettävät rakennukset sekä kirkot ja uskonnonharjoittamispaikat) ja julkisessa omistuksessa oleviin sosiaalisiin vuokra-asuntoihin, sillä niissä peruskorjaukset johtaisivat vuokrankorotuksiin, joita ei voida kompensoida säästämällä energialaskuissa. Heikossa asemassa oleville kotitalouksille olisi myönnettävä kohdennettuja avustuksia ja tukia.

Lisätietoja tästä aiheesta on teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliovaliokunnan verkkosivustolla.

 

Matteo Ciucci

03-2024