Energiatehokkuus

Energiankulutuksen ja -tuhlauksen vähentäminen on Euroopan unionille yhä tärkeämpi tavoite. EU:n johtajat asettivat vuonna 2007 tavoitteeksi leikata unionin vuosittaista energiankulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2018 asetettiin osana ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspakettia uusi tavoite vähentää energiankulutusta vähintään 32,5 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Energiatehokkuustoimet tunnustetaan yhä yleisemmin hyväksi keinoksi varmistaa kestävä energiahuolto, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, lisätä energian toimitusvarmuutta ja vähentää tuontikustannuksia sekä toisaalta parantaa EU:n kilpailukykyä. Energiatehokkuus onkin energiaunionin strateginen painopiste, ja EU edistää energiatehokkuus etusijalle -periaatetta. Vuoden 2030 jälkeisen ajan toimintakehys on parhaillaan käsiteltävänä.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artikla

Saavutukset

A. Energiatehokkuusdirektiivi

1. Energiatehokkuusdirektiivi: tavoitevuosi 2020

Energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU tuli voimaan joulukuussa 2012. Siinä vaadittiin jäsenvaltioita asettamaan ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet sen varmistamiseksi, että EU saavuttaa yleistavoitteensa eli energiankulutus vähenee 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Jäsenvaltioilla oli mahdollisuus säätää vapaasti vähimmäistasoa tiukempia vaatimuksia pyrkiessään energiansäästöihin. Direktiivissä säädettiin myös sitovista toimista, joilla pyrittiin auttamaan jäsenvaltioita saavuttamaan kyseiset tavoitteet, sekä oikeudellisesti sitovista säännöistä, jotka koskevat loppukäyttäjiä ja energiantoimittajia. EU-maiden edellytettiin julkaisevan kolmevuotiset kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmansa.

2. Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi: tavoitevuosi 2030

”Energiatehokkuus etusijalle” on energiaunionin keskeisiä periaatteita, ja sen avulla on tarkoitus varmistaa turvattu, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiahuolto EU:ssa. Komissio ehdotti tarkistetussa direktiivissä vuodeksi 2030 kunnianhimoista 30 prosentin energiatehokkuustavoitetta. Tammikuussa 2018 parlamentti tarkisti energiatehokkuusdirektiivin muuttamista koskevaa komission ehdotusta kaiken kaikkiaan kunnianhimoisemmaksi. Neuvoston kanssa käydyissä neuvotteluissa päästiin marraskuussa 2018 sopimukseen siitä, että primäärienergian kulutuksen ja energian loppukulutuksen vähennystavoitteeksi asetetaan EU:n tasolla 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (verrattuna vuodelle 2030 laadittuihin kulutusennusteisiin). Direktiivissä jäsenvaltioita vaadittiin myös ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla ne vähentävät vuotuista energiankulutustaan keskimäärin 4,4 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Kunkin jäsenvaltion on laadittava vuosiksi 2021–2030 kymmenvuotinen yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma, jossa esitetään, kuinka se aikoo saavuttaa vuodeksi 2030 asetetut energiatehokkuustavoitteet.

Osana ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspakettia (COM(2016)0860) uusi energiatehokkuusdirektiivi (EU) 2018/2002 tuli voimaan joulukuussa 2018, ja jäsenvaltiot saattoivat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään 25. kesäkuuta 2020 mennessä lukuun ottamatta mittaus- ja laskutussäännöksiä, joilla oli eri määräaika (25. lokakuuta 2020).

3. Seuraava vaihe: energiatehokkuusdirektiivin tarkistaminen

Komissio ehdotti heinäkuussa 2021 energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista (COM(2021)0558) osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamista koskevaa pakettia ja uutta ilmastotavoitetta, jonka mukaan EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoihin ja unionista tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Se ehdottaa, että primäärienergian kulutuksen vähennystavoite nostetaan 39 prosenttiin ja energian loppukulutuksen vähennystavoite 36 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin päivitettyihin perusennusteisiin. Ehdotuksen mukaan EU:n primäärienergian kulutus olisi vuoteen 2030 mennessä absoluuttisesti ilmaistuna enintään 1 023 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja energian loppukulutus 787 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia.

Ehdotuksessa jäsenvaltioita pyydetään asettamaan ohjeellisia kansallisia energiansäästötavoitteita, otetaan käyttöön tehostettuja automaattisia vajeiden täyttämismekanismeja ja nostetaan jäsenvaltioiden vuotuinen energiansäästövelvoite 1,5 prosenttiin niiden energian loppukulutuksesta vuosina 2024–2030. Lisäksi siinä asetetaan julkisille rakennuksille esimerkkinä toimivia vaatimuksia, kuten julkiselle sektorille asetettu vuotuinen tavoite vähentää energiankulutusta 1,7 prosentilla ja tavoite korjata vuosittain vähintään 3 prosenttia julkishallinnon rakennusten kokonaispinta-alasta, ehdotetaan energiaköyhyyden lievittämistä asettamalla etusijalle heikossa asemassa olevat asiakkaat ja otetaan käyttöön energiakatselmuksia ja teknistä pätevyyttä koskevia vaatimuksia, etenkin suurille energiankuluttajille.

B. Yleiset puitteet

1. Rakennusten energiatehokkuus

a. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi

Rakennusten energiatehokkuudesta annettua direktiiviä 2010/31/EU muutettiin vuonna 2018 (direktiivi (EU) 2018/844) samaan aikaan energiatehokkuusdirektiivin (EU) 2018/2002 kanssa. Direktiivillä pyritään varmistamaan jokaisessa jäsenvaltiossa erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä. Tämä auttaa saavuttamaan unionin energiatehokkuustavoitteet ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä 80–95 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

Muutetulla rakennusten energiatehokkuutta koskevalla direktiivillä (EU) 2018/844 otettiin käyttöön pitkän aikavälin perusparannusstrategiat:

  • Kunkin jäsenvaltion on laadittava pitkän aikavälin perusparannusstrategia tukemaan sekä julkisten että yksityisten rakennusten kansallisen kannan perusparantamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä.
  • Nykyisten rakennusten muuntamista lähes nollaenergiarakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä nopeutetaan, ja vuodesta 2021 alkaen kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia.
  • Tuetaan kaikkien rakennusten uudenaikaistamista älykkään teknologian avulla.

Komissio esitti 17. syyskuuta 2020 suunnitelman EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin (EU) 2018/844 tarkistamisen valmistelemiseksi järjestettiin julkinen kuuleminen 30. maaliskuuta 2021 – 22. kesäkuuta 2021, ja tarkistettu direktiivi on määrä hyväksyä vuoden 2021 loppuun mennessä.

b. Perusparannusaaltoa koskeva strategia

Komissio julkisti lokakuussa 2020 perusparannusten vauhdittamiseksi uuden strategian ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua” (COM(2020)0662). Sen tavoitteena on vähintään kaksinkertaistaa perusparannettavien rakennusten määrä seuraavien kymmenen vuoden aikana ja varmistaa, että perusparannusten avulla parannetaan energia- ja resurssitehokkuutta.

Aloite perusparannusaallosta pohjautuu ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketissa hyväksyttyihin toimiin ja erityisesti vaatimukseen, että jokaisen EU-maan on julkaistava pitkän aikavälin perusparannusstrategia sekä kunkin maan kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman rakennuksiin liittyviin näkökohtiin.

2. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto

Komission ehdottamassa energiatehokkuusdirektiivin tarkistuksessa (COM(2021)0558) tiukennetaan kattavien arviointien suunnittelua ja seurantaa, tarkistetaan tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen määritelmiä ja otetaan käyttöön lisäkriteereitä tietyille sähkön ja lämmön tehokkaan yhteistuotannon päästöille (270 g CO2 yhtä kilowattituntia kohti).

Energiatehokkuusdirektiivissä (EU) 2018/2002 jäsenvaltiot velvoitetaan arvioimaan mahdollisuuksia tehokkaaseen yhteistuotantoon ja kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen alueellaan, ilmoittamaan arvioinnin tulokset komissiolle sekä suorittamaan kustannus-hyötyanalyysin, jossa otetaan huomioon ilmasto-olosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta).

Energiaunionipaketin yhteydessä komissio käynnisti 16. helmikuuta 2016 lämmitystä ja jäähdytystä koskevan EU:n strategian (COM(2016)0051). Strategia sisältää suunnitelmat rakennusten energiatehokkuuden sekä sähkö- ja kaukolämpöjärjestelmien välisten yhteyksien parantamiseksi. Niiden avulla voidaan lisätä huomattavasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kannustaa teollisuuden tuottaman hukkalämmön ja -kylmän uudelleenkäyttöön. Strategiaa koskevat säännökset sisällytettiin Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -pakettiin.

3. Tuotteiden energiatehokkuus

EU:n tasolla on otettu käyttöön useita tuotteiden energiatehokkuutta koskevia toimia:

  • Energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden resurssien kulutus osoitetaan merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin, mistä säädetään energiamerkinnästä annetussa asetuksessa (asetus (EU) 2017/1369). Asetus julkaistiin heinäkuussa 2017, ja siinä vahvistetaan energiatehokkuusmerkintöjen uusi kehys määräaikojen vahvistamiseksi nykyisten luokkien A+, A++ ja A+++ korvaamiseksi asteikolla A–G, joka on ollut käytössä maaliskuusta 2021 alkaen.
  • Energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset vahvistetaan puitedirektiivissä 2009/125/EY, jolla laaditaan uudelleen direktiivi 2005/32/EY (jota on muutettu direktiivillä 2008/28/EY). Monenlaisista tuotteista on annettu täytäntöönpanosäädöksiä.

Komissio hyväksyi 23. helmikuuta 2021 vuonna 2019 julkaistujen ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien asetusten tarkistamisen (C(2021)923) erityyppisten tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on aina kannattanut kunnianhimoisempia energiatehokkuustavoitteita ja tiukempia säädöksiä. Parlamentilla oli keskeinen rooli vuonna 2012 energiatehokkuusdirektiivistä (0172/0172(COD)) käydyissä neuvotteluissa, joissa se varmisti, että kansallisia rakennusten perusparannusstrategioita ja suuryritysten toimittamia pakollisia energiakatselmuksia koskevat vaatimukset sisällytettiin neuvoston kanssa hyväksyttyyn lopulliseen kompromissitekstiin.

Sittemmin parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle sitovan 40 prosentin tavoitteen ja siihen liittyvät jäsenvaltiokohtaiset tavoitteet. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 27 prosentin tavoitteen 23. lokakuuta 2014, ja sen jälkeen parlamentin pyrkimyksenä oli kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen vahvistaminen. Tammikuun 17. päivänä 2018 parlamentti tuki unionin energiankulutuksen vähentämistä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Parlamentti hyväksyi 23. kesäkuuta 2016 päätöslauselman energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanokertomuksesta (P8_TA(2016)0293) ja totesi siinä, että nykyinen direktiivi tarjoaa puitteet energian kysynnän vähentämiselle mutta sitä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön. Se kehotti jäsenvaltioita panemaan direktiivin täytäntöön nopeasti ja kaikilta osin.

Lisäksi parlamentti katsoi, että vakavasti otettava energiatehokkuuspolitiikka auttaisi EU:ta saavuttamaan energia- ja ilmastotavoitteensa vuonna 2016 Pariisin COP21-kokouksessa hyväksytyn sopimuksen mukaisesti ja parantamaan energiaturvallisuuttaan vähentämällä riippuvuutta ulkopuolisista energialähteistä. Komissio antoi marraskuussa 2016 ehdotuksen energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU muuttamiseksi. Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät muutetun energiatehokkuusdirektiivin joulukuussa 2018.

Parlamentti antoi 13. syyskuuta 2016 päätöslauselman lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (P8_TA(2016)0334). Se kehotti komissiota keskittymään toimissaan rakennusten energiatehokkuuteen ja etenkin energiaköyhiin kotitalouksiin.

Tammikuun 7. päivänä 2018 parlamentin jäsenet kannattivat äänestyksessään energiatehokkuuden lisäämiseksi 35 prosentin sitovaa vähimmäistavoitetta, mikä on enemmän kuin komission ehdottama 30 prosenttia. Parlamentti tuki täysistuntoäänestyksen perusteella myös 7 artiklaan sisältyviä energiatehokkuusvelvoitteita, joiden mukaan EU-maiden vuotuisen energiansäästön olisi oltava 1,5 prosenttia.

Parlamentti hyväksyi 15. tammikuuta 2020 päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (P9_TA(2020)0005) ja kehotti siinä tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä EU:n kiristettyjen ilmastotavoitteiden mukaisesti ja tehostamaan niiden täytäntöönpanoa asettamalla sitovia kansallisia tavoitteita kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin kansalaisiin ja ottaen huomioon myös taloudellisen ennakoitavuuden tarpeen asianomaisilla aloilla.

Parlamentti kannatti 17. syyskuuta 2020 EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimointia (P9_TA(2020)0227) ja kehotti komissiota hyväksymään johdonmukaisia toimenpiteitä, joilla se voi kannustaa nopeampia ja perusteellisempia rakennusten perusparannuksia. Päätöslauselman mukaan pelkästään EU:lta tarvitaan vuosittain vähintään 75 miljardin euron kannustimet, jotta Euroopan rakennuskannasta tulee riittävän energiatehokas vuoteen 2050 mennessä. Parlamentti kehotti asettamaan energiatehokkuuskunnostukset etusijalle kaikissa asiaan liittyvissä EU:n rahastoissa ja pyysi lainsäätäjiä myöntämään tarvittavan rahoituksen EU:n talouden elvytyssuunnitelmalle.

 

Matteo Ciucci