Resurssitehokkuus ja kiertotalous

Entiset ja nykyiset tavat käyttää luonnonvaroja ovat johtaneet ympäristön huomattavaan pilaantumiseen, ympäristön tilan heikkenemiseen ja luonnonvarojen köyhtymiseen. Unionin jätepolitiikassa on perinteisesti keskitytty ympäristön kannalta kestävään jätehuoltoon. Etenemissuunnitelmalla kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja kiertotalouspaketilla on tarkoitus tehdä unionin taloudesta kestävä vuoteen 2050 mennessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvassa kiertotaloutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa esitellään tulevaisuuteen suuntautuva suunnitelma puhtaammasta ja kilpailukykyisemmästä EU:sta.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191–193 artikla

Tavoitteet ja saavutukset

Kaikki ihmisen käyttämät tuotteet ovat peräisin luonnosta. Euroopan unionin talous on erittäin riippuvainen luonnonvaroista. Jos nykyiset kulutus- ja tuotantomallit pysyvät ennallaan, ympäristön pilaantuminen ja luonnonvarojen ehtyminen vain jatkuvat. Myös jätettä syntyy jatkuvasti enemmän. Luonnonvarojen käyttö nykyisessä laajuudessa vaarantaa niin tulevien sukupolvien kuin kehitysmaidenkin mahdollisuudet hyödyntää hupenevia luonnonvaroja. Luonnonvarojen järkevä käyttö oli varhaisimpia ympäristökysymyksiä, jotka otettiin huomioon ensimmäisissä perussopimuksissa. Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa kuului seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman keskeisiin aloitteisiin. Yksi sen päätavoitteista oli vapauttaa unionin taloudellista potentiaalia, jotta voitaisiin parantaa tuottavuutta ja samalla vähentää raaka-aineiden käyttöä ja siirtyä kiertotalouteen. Lisäksi jokin aika sitten hyväksytty kiertotalouspaketti sisältää toimenpiteitä, jotka vauhdittavat unionin siirtymistä kiertotalouteen lisäämällä kierrätystä ja uudelleenkäyttöä sekä parantavat globaalia kilpailukykyä, edistävät kestävää talouskasvua ja luovat uusia työpaikkoja.

A. Resurssitehokkuus

Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa oli osa Eurooppa 2020 -strategian Resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahanketta. Siinä tuettiin siirtymistä kestävään kasvuun resurssitehokkaan vähähiilisen talouden avulla. Etenemissuunnitelmassa otettiin huomioon vuonna 2005 annetun luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevan teemakohtaisen strategian ja EU:n kestävän kehityksen strategian avulla saavutettu edistyminen ja luotiin puitteet tulevien toimien suunnittelua ja toteuttamista varten. Siinä esitettiin myös vuoteen 2050 mennessä tarvittavat rakenteelliset ja teknologiset muutokset ja välitavoitteet, jotka oli määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Siinä ehdotettiin keinoja resurssien tuottavuuden lisäämiseksi ja talouskasvun irrottamiseksi luonnonvarojen käytöstä ja sen ympäristövaikutuksista.

B. Jätehuolto ja jätteiden syntymisen ehkäiseminen

Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevan teemakohtaisen strategian pohjalta annettiin jätepolitiikan puitedirektiivi. Tavoitteena oli uudistaa ja yksinkertaistaa unionin jätepolitiikkaa luomalla uusi kehys ja asettamalla uusia tavoitteita, joissa keskitytään jätteiden syntymisen ehkäisemiseen. Heinäkuussa 2023 komissio esitti ehdotuksen jätepolitiikan puitedirektiivin muuttamisesta tarkoituksena siirtää vastuu tekstiilituotteiden koko elinkaaresta valmistajille. Tällä aloitteella pyritään edistämään tekstiilijätteen kestävää käsittelyä.

Jätteiden siirrosta annetussa asetuksessa ((EY) N:o 1013/2006) vahvistettiin säännöt jätteiden siirroille sekä EU:ssa että jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä, ja niiden erityisenä tavoitteena on parantaa ympäristönsuojelua. Asetus kattoi käytännössä kaiken tyyppisten jätteiden (paitsi radioaktiivisen jätteen) siirrot maanteitse, rautateitse, vesitse ja ilmateitse. Jätteiden laittomat siirrot ovat kuitenkin yhä vakava ongelma. Asetuksella (EU) N:o 660/2014 tiukennettiin aiemman lainsäädännön valvontaa koskevia säännöksiä asettamalla kansalliselle valvonnalle ja suunnittelulle tiukempia vaatimuksia.

C. Tuotantoa ja jätevirtoja koskeva lainsäädäntö

Direktiivin 2000/53/EY tavoitteena oli vähentää romuajoneuvoista ja niiden osista peräisin olevaa jätettä esimerkiksi siten, että nostetaan uudelleenkäyttö- ja hyödyntämisaste 95 prosenttiin ja uudelleenkäyttö- ja kierrätysaste vähintään 85 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Direktiivillä myös kannustettiin ajoneuvojen valmistajia ja maahantuojia vähentämään vaarallisten aineiden käyttöä ja lisäämään kierrätysmateriaalien käyttöä. Vuonna 2017 suurin osa jäsenvaltioista oli saavuttanut uudelleenkäytön ja kierrätyksen tavoitetason, joka on 85 prosenttia keskimääräisestä painosta ajoneuvoa ja vuotta kohti. Vuonna 2021 järjestettiin julkinen kuuleminen direktiivin tarkistamisesta. Direktiiviä 2000/53/EC muutettiin direktiivillä (EU) 2018/849 , joka antaa komissiolle valtuudet valvoa romuajoneuvoja koskevien säännösten noudattamista, sulkea tietyt materiaalit soveltamisalan ulkopuolelle, asettaa koodausstandardeja ja vahvistaa käsittelyvaatimuksia. Aluskierrätyksestä annettu asetus (asetus (EU) N:o 1257/2013) tuli voimaan 30. joulukuuta 2013. Sen keskeisenä tavoitteena oli ehkäistä, vähentää ja estää onnettomuuksia, vammautumisia ja muita ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia vaikutuksia, joita alusten kierrätyksestä ja käsittelystä aiheutuu, ja pyrkiä erityisesti varmistamaan, että tällaisesta aluskierrätyksestä syntyvä vaarallinen jäte käsitellään ympäristön kannalta asianmukaisesti. Asetuksessa asetettiin useita vaatimuksia aluksille unionissa, alusten eurooppalaisille omistajille, eurooppalaisia aluksia kierrättäville aluskierrätyslaitoksille ja asiasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille ja hallintoelimille.

Direktiivin 2002/96/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2012/19/EY, tavoitteena oli suojella maaperää, vesistöjä ja ilmaa tehostamalla sähkö- ja elektroniikkalaiteromun loppukäsittelyä ja vähentämällä romun syntymistä. Direktiivi 2002/95/EY tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, joka kumottiin direktiivillä 2011/65/EU, annettiin samanaikaisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin kanssa ja sen tavoitteena oli suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä rajoittamalla lyijyn, elohopean, kadmiumin, kromin ja bromattujen palonestoaineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin että niiden vaarallisista aineista annetun direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa osoittautui vaikeaksi. Vain kolmannes syntyneestä sähkö- ja elektroniikkaromusta kerättiin ja käsiteltiin asianmukaisesti. Nämä kaksi direktiiviä – yhdessä direktiivin 2012/18/EU kanssa – velvoittivat jäsenvaltiot lisäämään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräämistä. Kuluttajille puolestaan annettiin mahdollisuus palauttaa vanhat sähkö- ja elektroniikkalaitteensa pieniä sähkölaitteita myyviin liikkeisiin ilman velvollisuutta ostaa uusia tuotteita.

Paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetulla direktiivillä 2006/66/EY pyrittiin tehostamaan paristoihin ja akkuihin liittyvää jätehuoltoa ja parantamaan niiden ympäristöominaisuuksia antamalla säännöksiä niiden keräämisestä, kierrätyksestä, käsittelystä ja hävittämisestä. Direktiivissä vahvistettiin myös tiettyjen paristoissa ja akuissa käytettävien vaarallisten aineiden (erityisesti elohopea ja kadmium) raja-arvot. Direktiiviä muutettiin direktiivillä 2013/56/EU poistamalla sellaisia nappiparistoja koskeva poikkeus, jotka sisältävät enintään 2 painoprosenttia elohopeaa.

Radioaktiivisesta jätteestä ja radioaktiivisista aineista annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom mukaan jokaisen jäsenvaltion oli tehtävä pakolliseksi raportoiminen kaikesta toiminnasta, johon sisältyy ionisoivan säteilyn vaara. Kyseinen direktiivi kumottiin neuvoston direktiivillä 2013/59/Euratom. Radioaktiivisen jätteen siirroista säädetään neuvoston asetuksessa (Euratom) N:o 1493/93 ja neuvoston direktiivissä 2006/117/Euratom.

Direktiivi 94/62/EY kattoi kaikki unionin markkinoilla olevat pakkaukset ja kaiken pakkausjätteen riippumatta siitä, oliko niitä käytetty teollisuudessa, kaupassa, toimistoissa, liikkeissä, palveluissa, kotitalouksissa tai missä tahansa muualla. Direktiivillä 2004/12/ETY selvennettiin ”pakkauksen” määritelmää ja vahvistettiin sitä koskevat perusteet. Lisäksi direktiiviä 94/62/EY muutettiin direktiivillä (EU) 2015/720 kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta. Muoviset kantokassit jäävät helposti jätehuoltovirtojen ulkopuolelle ja kerääntyvät ympäristöön aiheuttaen erityisesti merien roskaantumista. Direktiivillä pyritään vähentämään jyrkästi kevyiden muovikassien kulutusta, ja se koskee kaikkia muovisia kantokasseja, jotka ovat ohuempia kuin 50 mikronia.

Kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetulla direktiivillä (kaivosjätedirektiivi 2006/21/EY) pyrittiin vähentämään nykyisen ja aiemmin syntyneen kaivosjätteen käsittelystä sen suuren määrän ja saastuttamispotentiaalin vuoksi koituvia merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä.

D. Jätteen käsittely ja hävittäminen

Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin (91/271/ETY) asteittainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on lisännyt käsiteltävän puhdistamolietteen määrää.

Kaatopaikoista annetun direktiivin (1999/31/EY) tarkoituksena oli ehkäistä tai vähentää kaatopaikkojen haitallisia ympäristövaikutuksia ja erityisesti pintaveteen, pohjaveteen, maaperään ja ilmaan sekä ihmisten terveyteen kohdistuvia haittavaikutuksia. Täytäntöönpano on edelleen puutteellista, sillä kaikki jäsenvaltiot eivät ole saattaneet kaikkia säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja laittomia kaatopaikkoja on edelleen paljon. Direktiiviä muutettiin direktiivillä (EU) 2018/850, jolla rajoitetaan kierrätettävän jätteen sijoittamista kaatopaikoille, asetetaan uusia tavoitteita ja pannaan täytäntöön valvontaa.

Jätteenpoltosta annetun direktiivin 2000/76/EY tavoitteena oli ehkäistä tai rajoittaa mahdollisimman paljon jätteenpoltosta ja rinnakkaispoltosta johtuvaa ilman, vesien ja maaperän pilaantumista. Direktiivi kumottiin marraskuussa 2010 teollisuuden päästöistä annetulla direktiivillä 2010/75/EU ja siihen liittyvillä direktiiveillä.

E. Vuoden 2018 kiertotalouspaketti

Joulukuussa 2015 komissio esitti kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman sekä neljä lainsäädäntöehdotusta seuraavien säädösten muuttamiseksi: a) jätepuitedirektiivi, b) kaatopaikoista annettu direktiivi, c) pakkauksista ja pakkausjätteestä annettu direktiivi ja d) romuajoneuvoista, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetut direktiivit. Joihinkin näistä ehdotuksista olivat syynä lailliset velvoitteet tarkastella uudelleen jätehuollon tavoitteita. Jätepuitedirektiivin mukaan komission tuli vuoden 2014 loppuun mennessä tarkastella uudelleen kotitalousjätteen ja rakennus- ja purkujätteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevia vuoden 2020 tavoitteita, asettaa vuodeksi 2020 jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat tavoitteet sekä arvioida erinäisiä toimenpiteitä, mukaan lukien laajennettu tuottajan vastuu. Kaatopaikoista annetun direktiivin mukaan komission oli tarkasteltava uudelleen siinä asetettuja tavoitteita heinäkuuhun 2014 mennessä ja pakkausdirektiivin tavoitteita oli tarkasteltava uudelleen vuoden 2012 loppuun mennessä.

Toukokuussa 2018 hyväksyttiin neljä direktiiviä ((EU) 2018/849, (EU) 2018/850, (EU) 2018/851 ja (EU) 2018/852), joiden keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa

  • yhteinen EU:n tavoite kierrättää 65 prosenttia yhdyskuntajätteestä vuoteen 2035 mennessä (55 prosenttia vuoteen 2025 mennessä ja 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä)
  • yhteinen EU:n tavoite kierrättää 70 prosenttia pakkausjätteestä vuoteen 2030 mennessä
  • sitova kaatopaikkoja koskeva tavoite vähentää yhdyskuntajätteen kaatopaikoille sijoittamista enintään 10 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä
  • kielto sijoittaa kaatopaikoille erilliskerättyä jätettä ja biojätteen pakollisen erilliskeräyksen aloittaminen vuoteen 2023 mennessä sekä tekstiilien ja kotitalouksien vaarallisen jätteen pakollisen erilliskeräyksen aloittaminen vuoteen 2025 mennessä.

F. Muovit kiertotaloudessa

Komissio julkaisi 16. tammikuuta 2018 tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa. Strategiassa yksilöidään keskeiset haasteet, kuten muovijätteen alhainen uudelleenkäyttö- ja kierrätysaste, muovintuotannosta ja muovijätteen poltosta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt sekä valtamerissä oleva muovijäte. Komissio ehdottaa, että vuoteen 2030 mennessä kaikki muovipakkaukset suunnitellaan niin, että ne ovat joko uudelleenkäytettäviä tai kierrätettävissä. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi strategiassa esitetään erilaisia toimenpiteitä, jotka keskittyvät neljälle alalle: 1) parannetaan muovin kierrätyksen taloudellisia näkökohtia ja laatua, 2) vähennetään muovijätettä ja -roskia, 3) edistetään investointeja muovin arvoketjuun ja sitä koskevaa innovointia ja 4) hyödynnetään maailmanlaajuisia toimia.

Osana muovistrategiaa, jolla pyritään vähentämään resursseja tuhlaavia ja vahingollisia muoviroskia lainsäädäntötoimin, ja komission annettua 28. toukokuuta 2018 asiasta ehdotuksen, neuvosto ja parlamentti sopivat muovijätteiden vähentämisestä asettamalla uusia tiukkoja rajoituksia tietyille kertakäyttöisille muovituotteille (direktiivi (EU) 2019/904). Unionissa kiellettyjä tuotteita ovat muun muassa muoviaterimet (haarukat, veitset, lusikat ja syömäpuikot), muovilautaset ja -pillit, solupolystyreenistä valmistetut elintarvike- ja juomapakkaukset sekä muoviset vanupuikot. Jäsenvaltioille asetetaan vuodesta 2025 alkaen vähintään 25 prosentin sitova tavoite PET-juomapullojen muovinkierrätykselle. Vuonna 2030 kaikissa muovipulloissa on oltava vähintään 30 prosenttia kierrätettyä materiaalia.

G. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluva uusi kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma

Uusi kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta julkaistiin 11. maaliskuuta 2020, ja se on yksi unionin uuden kestävän kasvun suunnitelman eli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kulmakivistä. Toimintasuunnitelman aloitteet kattavat tuotteiden koko elinkaaren, ja ne koskevat muun muassa tuotteiden suunnittelua, kiertotalouden prosessien edistämistä, kestävän kulutuksen tukemista ja sen varmistamista, että käytetyt resurssit pidetään unionin taloudessa mahdollisimman pitkään.

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät uuden akuista annetun asetuksen 12. heinäkuuta 2023. Sillä minimoidaan akkualan ympäristövaikutukset akkujen ja paristojen kysynnän kasvaessa räjähdysmäisesti uusien sosioekonomisten olosuhteiden, tekniikan kehityksen, markkinoiden ja akkujen käyttötapojen myötä. Komissio antoi 17. marraskuuta 2021 jätteiden siirtoja koskevan ehdotuksen, jossa se ehdotti tiukempia sääntöjä jätteiden viennille, tehokkaampaa järjestelmää jätteen kierrättämiseksi resurssina ja konkreettisia toimia jätteiden laittoman kaupan torjumiseksi. Jätteiden siirtoja OECD-maihin seurataan ja ne voidaan keskeyttää, jos ne aiheuttavat vakavia ympäristöongelmia vastaanottomaassa. Jätteiden vientiä OECD:n ulkopuolisiin maihin rajoitetaan ja se sallitaan vain, jos kyseiset maat pystyvät käsittelemään jätteet kestävällä tavalla.

Komissio antoi 30. marraskuuta 2022 ehdotuksen pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin tarkistamisesta tavoitteena taata, että EU:ssa saatavilla olevat pakkaukset voidaan käyttää uudelleen tai kierrättää taloudellisesti kestävällä tavalla vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi komissio antoi tiedonannon toimintakehyksestä biopohjaisille, biohajoaville ja kompostoitaville muoveille.

Euroopan tekstiilien kulutuksella on neljänneksi suurin vaikutus ympäristöön ja ilmastonmuutokseen elintarvikkeiden, asumisen ja liikkumisen jälkeen. Komissio julkaisi 30. maaliskuuta 2023 kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskevan EU:n strategian. Strategiassa esitetään konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että vuoteen 2030 mennessä EU:n markkinoille saatettavat tekstiilituotteet ovat kestäviä ja kierrätettäviä, ne eivät sisällä vaarallisia aineita ja ne on valmistettu sosiaalisia oikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on toistuvasti kehottanut laatimaan Euroopan tulevaa kasvua varten uuden ohjelman, jonka keskiössä olisi resurssitehokkuus. Se edellyttäisi tuntuvia muutoksia tuotantotapoihin ja kulutustottumuksiin. Tuotteiden koko elinkaaren huomioon ottavan ajattelutavan avulla olisi lisättävä uusioraaka-aineiden käyttöä, ja näin voitaisiin luoda taloudellisia kannustimia jätteen syntymisen estämiselle ja uudelleenkäytölle.

Komission julkaistua tammikuussa 2018 EU:n strategian muoveista kiertotaloudessa parlamentti hyväksyi tätä strategiaa koskevan päätöslauselman syyskuussa 2018 pidetyssä täysistunnossa. Päätöslauselmassa kehotettiin komissiota muun muassa harkitsemaan EU:n markkinoille saatettujen tiettyjen muovituotteiden kierrätettyä sisältöä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa. Siinä kehotettiin myös perustamaan todelliset sisämarkkinat kierrätetylle muoville, ehdotettiin toimenpiteitä merien roskaantumisen torjumiseksi ja kehotettiin kieltämään mikromuovien sisällyttäminen kosmetiikkaan sekä pesu- ja puhdistusaineisiin vuoteen 2020 mennessä. Parlamentti keskusteli vuonna 2018 kiertotalouspaketista ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa (ENVI), jossa jätettiin käsiteltäväksi 2 000 tarkistusta.

Parlamentti hyväksyi 15. tammikuuta 2020 päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja vaati siinä kunnianhimoista uutta kiertotalouden toimintasuunnitelmaa, jossa on pyrittävä vähentämään EU:n tuotannon ja kulutuksen yhteenlaskettua ympäristö- ja resurssijalanjälkeä ja samalla tarjottava vahvoja kannustimia innovointiin sekä kestäviä yrityksiä ja ilmastoneutraalien ja myrkyttömien kiertotalouden tuotteiden markkinoita varten. Siinä korostettiin ilmastotoimien ja kiertotalouden välisiä vahvoja synergioita etenkin energia- ja kivihiilivaltaisilla teollisuudenaloilla ja kehotettiin ottamaan käyttöön resurssitehokkuutta koskeva tavoite EU:n tasolla.

Parlamentti hyväksyi 17. tammikuuta 2023 kantansa EU:n hallitusten kanssa käytäviin neuvotteluihin uudesta lainsäädännöstä, jolla tarkistetaan jätteiden siirtoja koskevia EU:n menettelyjä ja valvontatoimia. Tarkistetulla lainsäädännöllä olisi suojeltava paremmin ympäristöä ja ihmisten terveyttä ja siinä olisi hyödynnettävä kaikin tavoin jätteen tarjoamia mahdollisuuksia saavuttaa EU:n tavoite päästöttömästä kiertotaloudesta. Parlamentti kehotti perustamaan EU:n riskiperusteisen kohdentamismekanismin, jolla ohjataan EU-maita, jotka tekevät tarkastuksia laittomien jätteiden siirtojen estämiseksi ja havaitsemiseksi.

Lisätietoja aiheesta on ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan verkkosivulla.

 

Georgios Amanatidis / Maria-Mirela Curmei