8. sasaukums Henna VIRKKUNEN

Neuvottelijana olen tyytyväinen saavuttamaamme sopuun Verkkojen Eurooppa -ohjelman (CEF) jatkosta. Ohjelman kokonaisbudjetiksi vuosiksi 2021–27 ehdotetaan nyt lähes 44 miljardia euroa, jolla tuetaan rajat ylittävää liikenne-, energia- ja digitaalista infrastruktuuria. Euroopan kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden toiminnan vauhdittamiseksi on erittäin tärkeää, että meillä on nykyaikainen ja hyvässä kunnossa oleva infrastruktuuri ja että yhteydet toimivat myös jäsenvaltioiden välillä.
Ohjelmassa painotetaan erityisesti ilmastonmuutosta. 60 prosenttia rahoituksesta on määrä ohjata sitä torjuviin hankkeisiin. Liikennerahoituksessa tämä tarkoittaa erityisesti ratahankkeiden tukemista, sillä raideliikenne aiheuttaa vain prosentin liikenteen päästöistä. Kotimaassani Suomessa maan halki kulkeva päärata pääsee nyt Rail Baltican jatkona EU-rahoituksen piiriin.
Energian osalta ohjelmalla rahoitetaan keskeisiä rajat ylittäviä sähköverkkoja ja jäsenmaiden yhteisiä uusiutuvan energian hankkeita. Uusiutuvan energian määrä kasvaa koko ajan Euroopan alueella ja maiden rajat ylittävät siirtoyhteydet ovat erittäin tärkeitä verkon tasapainottamiseksi. Digitaalisen infrastruktuurin puolella tukea ohjataan muun muassa merikaapeleihin ja pääväylien varrella oleviin 5G-yhteyksiin.
Tällä kaudella tavoitteena on myös vauhdittaa hankkeita, joissa yhdistetään puhdasta energiaa, liikennettä ja digitaalisuutta. Synergiahyötyjä saamme tukemalla esimerkiksi vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuuria, autonomista liikennettä, energian varastointia ja älykkäitä verkkoja.
Ohjelman rahoituksesta sovitaan lopullisesti vasta EU:n seitsenvuotisen rahoituskehyksen neuvotteluissa. Toivon, että Suomi neuvoston puheenjohtajamaana johtaa neuvotteluja siten, että rahoitus saadaan vahvistettua mahdollisimman pian ja tärkeät infrastruktuurihankkeet pääsevät käynnistymään ajallaan.

Luonnonvarojen järkevämpi käyttö on ollut yksi tämän vaalikauden pääprioriteeteista. Erityisesti muovien osalta kiertotalouden periaatteet ovat lähteneet etenemään hyvin EU:n yhteisen muovistrategian kautta.
Muovien käyttöä on tärkeää miettiä uudelleen, sillä tällä hetkellä noin 95:tä prosenttia maailman muovista käytetään vain kerran ja heitetään pois. Iso osa siitä päätyy luontoon ja mereen: maailman merien roskista 85 prosenttia on muovia eri muodoissa. Ja sen hajoamiseen menee satoja vuosia. Muovijätteen kierrätyspotentiaalin jättäminen suurimmaksi osaksi hyödyntämättä vaurioittaa ympäristön lisäksi myös kilpailukykyä. Heitämme jatkuvasti resursseja hukkaan.
Nyt hyväksytty kertakäyttömuovidirektiivi on hyvä konkreettinen esimerkki kiertotalouden toimesta, jolla voidaan vaikuttaa positiivisesti sekä ympäristöön että talouteen. Direktiivi kieltää ainoastaan tuotteet, joille löytyy jo markkinoilta korvaava, ympäristön kannalta kestävämmin valmistettu tuote. Lisäksi direktiivillä rajoitetaan muiden Euroopan rannoille päätyvien kertakäyttömuovituotteiden käyttöä. Samalla kannustetaan vaihtoehtoisten kestävien tuotteiden kehittelyyn.
Kotimaassani Suomessa metsäteollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään jo nyt raaka-aineena useille biopohjaisille tuotteille ja pakkauksille, joilla voidaan korvata muovia kestävästi ja turvallisesti. Ala kasvaa lupaavasti. Tähän kehitystyöhön on kannustettava edelleen myös Euroopan tasolla. On tärkeää tukea biohajoavuuteen liittyvää tutkimusta ja yhteisen eurooppalaisen biohajoavuusstandardin luomista.

Kellojen siirtely voidaan vihdoin jättää historiaan. Perusteita erillisille kesä- ja talviajoille ei enää ole. Tutkimustieto kellojen siirtelyn terveysvaikutuksista on lisääntynyt ja alkuperäinen tavoite energian säästämiseksi on osoittautunut tarpeettomaksi. Energiatehokkuus on lisääntynyt huomattavasti vuosien varrella.
Myös kansalaiset ovat tästä samaa mieltä. EU-komissio järjesti viime kesänä kellojen siirrosta kansalaiskyselyn, johon tuli ennätykselliset 4,6 miljoonaa vastausta. Kyselyyn vastanneista kansalaisista 84 prosenttia katsoi, että kellojen siirtelystä olisi luovuttava. Olen samaa mieltä.
Useissa jäsenmaissa kansalaiset ovat jo aiemmin aktivoituneet tekemään kellojen siirrosta luopumisesta kansalaisaloitteita. Näin myös kotimaassani Suomessa, jossa eduskunta on hyväksynyt kansalaisaloitteen aiheesta.
Vaikka jäsenmailla on nytkin oikeus päättää itse, mihin aikavyöhykkeeseen kuuluvat, on koordinointi tässä yhteydessä tarpeen, sillä osa jäsenmaista suunnittelee ottavansa kesäajan pysyväksi ajaksi ja osa talviajan. Riittävä eheys aikavyöhykkeiden suhteen on syytä varmistaa. Tämän vuoksi kannatan koordinointimekanismia, jotta jäsenmaat voivat yhdessä komission kanssa huolehtia, että uusiin aikavyöhykkeisiin siirrytään ongelmitta. Koordinoidun lopputuloksen takaamiseksi on myös perusteltua, että siirtymää pidennetään vuoteen 2021.