Mitä valtuuksia ja lainsäädäntömenettelyjä parlamentilla on? 

Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjistä. Tämä tarkoittaa, että sillä on valta hyväksyä ja muuttaa lainsäädäntöä, ja se päättää EU:n vuotuisesta talousarviosta tasavertaisena neuvoston kanssa. Se valvoo komission ja muiden EU:n elinten työtä ja tekee yhteistyötä EU-maiden kansallisten parlamenttien kanssa, jotta niiden näkemykset voidaan ottaa huomioon.


Valtaosa EU:n lainsäädännöstä hyväksytään tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä, johon usein viitataan myös sen vanhalla nimellä "yhteispäätösmenettely". Tämä EU:n lainsäädännössä käytetty vakiomenettely antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtä paljon sananvaltaa. Sitä sovelletaan monilla eri aloilla, kuten maahanmuutto, energia, liikenne, ilmastonmuutos, ympäristö, kuluttajansuoja ja talouden ohjaus.


Joillain aloilla käytetään muita päätöksentekomenettelyjä. Esimerkiksi verotusta, kilpailulainsäädäntöä ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa Euroopan parlamenttia kuullaan. Tällöin parlamentti voi hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen tai esittää siihen tarkistuksia. Neuvostolla ei kuitenkaan ole oikeudellista velvollisuutta noudattaa parlamentin kantaa, vaikka se ei voikaan tehdä päätöstä, ennen kuin parlamentti on muodostanut kantansa. Hyväksyntämenettelyssä sen sijaan on saatava parlamentin hyväksyntä. Sitä sovelletaan uusien valtioiden liittymiseen EU:hun sekä kansainvälisten sopimusten tekemiseen EU:n ja unioniin kuulumattomien maiden tai maiden ryhmien välillä. Hyväksyntämenettelyä sovelletaan myös, kun tehdään lopullinen päätös Euroopan komission nimittämisestä.

Entä aloiteoikeus? Kuka saa ehdottaa EU:n lainsäädäntöä?


Vaikka uusien EU-säädösten ehdottaminen on komission tehtävä, parlamentti voi tehdä aloitteen ja pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen. Käyttäessään tätä ”lainsäädäntöaloitetta” parlamentin jäsenet voivat asettaa määräajan ehdotuksen esittämiselle. Jos komissio kieltäytyy, sen on ilmoitettava perustelunsa.


Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset


Uutta säädöstä hyväksyttäessä parlamentin jäsenet ja neuvosto voivat valtuuttaa komission tekemään säädökseen pieniä lisäyksiä tai muutoksia (teknisiä liitteitä, päivityksiä jne.). Tämä tapahtuu antamalla delegoituja säädöksiä (joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen osia) tai täytäntöönpanosäädöksiä (joilla annetaan ohjeita säädöksen täytäntöönpanosta). Näin lainsäädännöstä ei tarvitse tehdä niin yksityiskohtaista, kun sitä voidaan tarvittaessa täydentää ja ajantasaistaa ilman uusia lainsäädäntöneuvotteluja.


Komission antaman säädöksen lajista riippuu, mitä parlamentin jäsenet voivat tehdä, jos he eivät ole samaa mieltä komission ehdottamista toimenpiteistä. Delegoidun säädöksen parlamentin jäsenet voivat estää veto-oikeudellaan. Täytäntöönpanosäädöksen tapauksessa jäsenet voivat pyytää komissiota muuttamaan säädöstä tai peruuttamaan sen. Komissiolla ei kuitenkaan ole oikeudellista velvoitetta noudattaa pyyntöä.