Jaa tämä sivu: 

Tekijänoikeusmerkki ©AP Images/European Union-EP  

Alla on vastauksia usein esitettyihin tekijänoikeusdirektiiviä koskeviin kysymyksiin.

Euroopan parlamentin hyväksymä teksti on saatavilla täällä (englanniksi).

Lisää kysymyksiä ja vastauksia on saatavilla tämän sivuston englannin-, ranskan- ja saksankielisiltä versioilta.


Mistä uudessa tekijänoikeusdirektiivissä on kysymys?

Direktiivin tekijänoikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla on tarkoitus taata, että luovan työn tekijät (esimerkiksi muusikot ja näyttelijät), uutiskustantajat ja toimittajat saavat verkkoympäristössä samat hyödyt kuin verkon ulkopuolellakin. Tällä hetkellä vanhentuneet tekijänoikeussäännöt aiheuttavat sen, että verkko- ja uutispalvelut korjaavat kaikki voitot kun taas taiteilijoiden, uutiskustantajien ja toimittajien työn tulokset päätyvät vapaaseen jakeluun ja tekijät itse saavat työstään parhaassakin tapauksessa vain hyvin vähäisen korvauksen. Siksi taiteilijoiden ja media-alan ammattilaisten on erittäin vaikea ansaita työllään kohtuullista elantoa.

On tärkeää painottaa, että direktiiviehdotuksella ei luoda uusia oikeuksia luovan työn tekijöille ja toimittajille. Tarkoituksena on vain varmistaa, että nykyiset oikeudet toteutuvat paremmin. Direktiiviehdotuksella ei myöskään luoda verkkoalustoille ja uutissyötepalveluille uusia velvoitteita, vaan sillä ainoastaan varmistetaan, että nykyisiä velvoitteita noudatetaan paremmin. Kaikki tällä hetkellä laillinen sisältö, jota saa jakaa, on jatkossakin laillista ja jaettavissa.

Lyhyesti:

  • Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on velvoittaa suuret verkkoalustat ja uutispalvelut (kuten YouTube ja GoogleNews) maksamaan sisällön tuottajille (taiteilijoille/muusikoille/näyttelijöille sekä uutismedioille ja -toimittajille) korvaus, joka niille tosiasiassa kuuluu.
  • Uusia oikeuksia ja velvoitteita ei luoda. Kaikki tällä hetkellä laillinen sisältö, jota saa jakaa, on jatkossakin laillista ja jaettavissa.

Miten direktiivi vaikuttaa tavallisiin käyttäjiin?

Direktiiviehdotus ei kohdistu tavallisiin käyttäjiin.

Sen sijaan se vaikuttaa suuriin verkko- ja uutisalustoihin, kuten Googlen YouTubeen, Google Newsiin ja Facebookiin, joiden täytyy jatkossa maksaa asianmukainen korvaus taiteilijoille ja toimittajille, joiden työllä ne ansaitsevat rahaa.

Direktiivin myötä suurilla verkkoalustoilla ja uutispalveluilla on nykyistä enemmän syytä sopia reilusti korvauksesta ja teosten lisensoinnista niiden taiteilijoiden ja mediatalojen kanssa, jotka ovat ennakkoon ilmoittautuneet teosten oikeuksien omistajiksi. Lisäkannustimena sopimiseen toimii se, että ellei verkkoalusta ole tehnyt tällaisia sopimuksia, sen katsotaan olevan suoraan vastuussa, jos alustalla julkaistaan teos, jonka käytöstä ei ole maksettu korvausta. Nykyinen lainsäädäntö antaa verkkoalustoille enemmän mahdollisuuksia vapautua tällaisesta vastuusta.

Direktiiviehdotuksen odotetaan patistavan verkkoalustoja kehittämään viimein tapoja maksaa reilu korvaus kaikille niille, joiden työtä ne hyödyntävät saadakseen tulonsa.


Vaikuttaako direktiivi internetin vapauteen, tai johtaako se sensuuriin internetissä?

Internetissä kuten muussakin maailmassa vallitsee jatkossakin vapaus, kunhan tämän vapauden käyttäminen ei rajoita muiden oikeuksia eikä riko lakia. Käyttäjät saavat siis jatkossakin ladata sisältöä verkkoalustoille ja verkkoalustoilla voi jatkossakin olla niille ladattua sisältöä, kunhan alustat kunnioittavat tekijöiden oikeutta reiluun korvaukseen. Tällä hetkellä verkkoalustat maksavat korvauksen tekijöille vapaaehtoispohjalta ja vain hyvin rajallisesti, sillä ne eivät ole vastuussa ylläpitämästään sisällöstä eikä niillä siksi ole juurikaan kannustimia tehdä sopimuksia oikeudenhaltijoiden kanssa.

Direktiivi ei johda sensuuriin. Se laajentaa verkkoalustojen oikeudellista vastuuta ja tuo niille siten lisää paineita sopia asianmukaisesta korvauksesta niiden tekijöiden kanssa, joiden työllä alustat ansaitsevat rahaa. Tämä ei ole sensuuria.


Pakottaako direktiivi verkkoalustat käyttämään automaattisia suodattimia?

Ei.

Direktiivissä määritellään tavoite, joka pyritään saavuttamaan. Verkkoalusta ei saa käyttää muiden luomaa aineistoa tulojen hankkimiseen maksamatta siitä tekijöille hyvitystä. Siksi verkkoalustalla on oikeudellinen vastuu, jos sivustolla on sisältöä, josta tekijälle ei ole maksettu asianmukaista korvausta. Tekijät, joiden teoksia on käytetty laittomasti, voivat siis nostaa kanteen verkkoalustaa vastaan.

Direktiivissä ei kuitenkaan täsmennetä eikä eritellä, millaisia välineitä, henkilöresursseja tai infrastruktuuria tarvitaan, jotta voidaan estää sivustoja käyttämästä aineistoa, josta ei ole maksettu korvausta. Direktiivi ei siis edellytä suodattimia.


Jos internetjätit eivät kuitenkaan onnistu kehittämään innovatiivisia ratkaisuja, ne saattavat päätyä käyttämään suodattimia. Suodattimia on jo nyt niiden käytössä. Suodattimia on arvosteltu siitä, että ne suodattavat joskus myös laillista sisältöä, ja tämä voikin osittain pitää paikkansa. Arvostelu tulisi kuitenkin kohdistaa verkkoalustoihin, jotka suunnittelevat ja käyttävät tällaisia suodattimia, eikä lainsäätäjiin, jotka päättävät tavoitteista. Yritysten on maksettava sisällöstä, jota ne käyttävät saadakseen voittoa. Tämä on tavoite, jota verkon ulkopuolisessa maailmassa ei kyseenalaisteta.


Direktiivi sisältää myös sääntöjä, joiden mukaan käyttäjällä on muutoksenhakukeinoja, jos verkkoon ladattua sisältöä on poistettu sieltä perusteettomasti. Valituksen tekeminen on nopeaa, ja siihen reagoidaan nopeasti.


Haittaako direktiivi meemien ja GIF:ien jakamista?

Asia on oikeastaan päinvastoin.


Direktiivi sisältää nykymuodossaan sääntöjä, joiden mukaan jäsenvaltioiden on taattava vapaus ladata internetiin ja jakaa siellä teoksia, kun kyseessä on lainaus, arvostelu, selostus, karikatyyri, parodia tai pastissi. Kaikkein ilmeisimmällä tasolla on kyse siitä, että meemien ja GIF-animaatioiden jakaminen on jatkossakin mahdollista. Uusien sääntöjen ansiosta meemien ja GIF-animaatioiden jakaminen on jopa entistä turvallisempaa, sillä aiemmin niiden suojasta on säädetty erilaisilla kansallisilla laeilla ja jäsenvaltioiden välillä on ollut tässä suhteessa eroja.


Voiko uutissyötteissä jaettujen artikkelien yhteydessä näyttää jatkossakin lyhyitä otteita artikkeleista?

Voi.


Sopimus antaa lehtikustantajille oikeuden vaatia, että uutispalvelujen tarjoajat sopivat niiden kanssa artikkelien käytöstä. Uutissyötteissä voidaan kuitenkin jatkossakin näyttää pätkiä artikkeleista ilman, että lehtikustantajilta on pyydettävä siihen lupa. Edellytyksenä on, että kyse on ”hyvin lyhyistä otteista” tai ”yksittäisistä sanoista” ja että palveluntarjoajan ei katsota käyttävän tätä mahdollisuutta väärin.


Onko direktiivi tuhoisa startup-yrityksille?

Ei ole.


Startup-alustat saavat sopimuksen mukaan erityisen suojan. Alle kolme vuotta toimineita alustoja, joiden vuotuinen liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa ja joilla on keskimäärin alle viisi miljoonaa yksittäistä kävijää kuukaudessa, koskevat kevyemmät vaatimukset kuin suuria ja asemansa vakiinnuttaneita alan toimijoita.


On väitetty, että 13 artikla voi johtaa siihen, että teos poistetaan verkosta, kun sen oikeudenhaltijasta ei ole selvyyttä. Esimerkkinä on käytetty ”Despacito”‑hittikappaletta.

Ehdotetun 13 artiklan tavoitteena on parantaa taiteilijoiden asemaa niin, että he voivat vedota oikeuteensa saada sopiva hyvitys silloin kun muut käyttävät ja jakavat heidän teoksiaan verkossa. Yleensä taiteilija ilmoittaa itse YouTuben kaltaisille alustoille olevansa tietyn teoksen tekijä. Jos siis jonkin verkkoalustalle ladatun teoksen oikeudenhaltijasta ei ole tietoa, alusta tuskin joutuu asiassa oikeudelliseen vastuuseen.


On väitetty, että direktiivi heikentää rajusti satojentuhansien toimeentuloa.

Todennäköisemmin käy päinvastoin.


Direktiivillä on tarkoitus auttaa suurta joukkoa ihmisiä saamaan työstään ansaitsemansa elannon, joka mahdollistaa myös luovan työn jatkamisen. Ehdotetulla direktiivillä halutaan varmistaa, että rahaa päätyy Googlen osakkeenomistajien sijasta nykyistä enemmän taiteilijoille ja toimittajille, ja siten saadaan aikaan myönteisiä työllisyysvaikutuksia.


Miksi direktiivi on saanut osakseen paljon arvostelua?

Direktiiviin on kohdistunut voimakasta kampanjointia. Euroopan parlamentin sisäiset tilastot osoittavat, että parlamentin jäsenet ovat harvoin, jos koskaan, joutuneet yhtä voimakkaan lobbauksen kohteiksi kuin tässä asiassa. Heitä on lähestytty mm. puhelimitse ja sähköpostitse.

Näin laajamittaisen vaikuttamisen tuloksena on usein dramaattisia väitteitä, jotka leviävät kulovalkean tavoin. On muun muassa väitetty, että direktiivi uhkaa ”rikkoa” tai ”tappaa” internetin. Väitteet tuntuvat liioitelluilta, sillä ehdotettu direktiivi ei anna uusia oikeuksia luovan työn tekijöille eikä luo uusia velvoitteita verkkoalustoille ja uutissyötepalveluille.

Lobbauskampanjoissa on usein aiemminkin ennustettu katastrofaalisia seurauksia, jotka eivät kuitenkaan ole sittemmin toteutuneet.


Televiestintäyritykset esimerkiksi väittivät, että puhelinlaskut kasvaisivat räjähdysmäisesti, jos verkkovierailumaksuille asetetaan hintakatto. Tupakka- ja ravintola-alojen edunvalvojat väittivät, että ravintoloissa ja baareissa käyminen loppuisi, kun näissä tiloissa ei enää saisi tupakoida. Pankit taas sanoivat, että ne eivät voisi enää myöntää lainoja yrityksille ja yksityisille ihmisille, kun niiden toimintaa koskevia lakeja tiukennettiin. Verovapaan myynnin lobbaajat ennustivat jopa lentoasemien sulkemista, jos verovapaa myynti loppuisi EU:n sisämarkkinoilla. Yksikään näistä ennusteista ei ole toteutunut.


Onko direktiivin päätarkoituksena suojella pieniä sisällöntuottajia?

Vaikka direktiivin tarkoituksena on antaa kaikille luovan alan tekijöille entistä parempi asema neuvotella omien teostensa käytöstä verkkoalustoilla, eniten siitä hyötyvät alan pienet toimijat. Suuryritysten oikeuksia puolustavat usein asianajotoimistot, mutta pienemmillä toimijoilla ei tällä hetkellä ole juurikaan keinoja ajaa oikeuksiaan.