Vetoomus nro 0275/2022, Juan Ignacio Navas Marqués, Espanjan kansalainen, Espanjan autoalan korjaustyöpajojen ja niihin liittyvien teollisuudenalojen liiton (CETRAA), Espanjan autoalan yrittäjien liiton (CONEPA), virallisten autonvalmistajien yhdistysten liiton (FAGENAUTO) ja moottoriajoneuvojen myyjien, autokorjaamojen ja varaosaliikkeiden järjestön (GANVAM) puolesta, väitetyistä EU:n lainsäädännön rikkomisista Espanjan autovakuutusmarkkinoilla

0275/2022

Yhteenvedon otsikko: Vetoomus nro 0275/2022, Juan Ignacio Navas Marqués, Espanjan kansalainen, Espanjan autoalan korjaustyöpajojen ja niihin liittyvien teollisuudenalojen liiton (CETRAA), Espanjan autoalan yrittäjien liiton (CONEPA), virallisten autonvalmistajien yhdistysten liiton (FAGENAUTO) ja moottoriajoneuvojen myyjien, autokorjaamojen ja varaosaliikkeiden järjestön (GANVAM) puolesta, väitetyistä EU:n lainsäädännön rikkomisista Espanjan autovakuutusmarkkinoilla

Vetoomuksen numero: 0275/2022

Aihe: Sisämarkkinat – tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus,  Kuluttajien oikeudet,  Teollisuus ja yritystoiminta,  Kilpailu,  Kauppa

Maa: Espanja

Yhdistyksen nimi: Confederación Española de Talleres de Reparación de Automóviles y Afines (CETRAA); Federación Española de Empresarios Profesionales de Automoción (CONEPA); Federación de Asociaciones de Agentes Oficiales de la Automoción (FAGENAUTO); y Asociación Nacional de Vendedores de Vehículos a Motor, Reparación y Recambios (GANVAM)

Nimi: Juan Ignacio Navas Marqués

Vetoomuksen esittäjä kertoo kattavassa ja perusteellisessa oikeudellisessa ja tosiasioihin perustuvassa vetoomuksessa, että Espanjan valtio on rikkonut vakuutusten tarjoamisesta annettua direktiiviä (EU) 2016/97, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettua direktiiviä 93/13/ETY, palveluista sisämarkkinoilla annettua direktiiviä 2006/123/EY, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annettua direktiiviä 2005/29/EY ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 288 ja 101 artiklaa. Hän esittää perusteellisen selvityksen tilanteesta, joka syntyy, kun vakuutusyhtiöt moottoriajoneuvo-onnettomuuden jälkeen tarkistavat ja arvioivat vahingon laajuuden ja joko korvaavat vakuutetut vahingon arvioinnin perusteella tai maksavat autokorjaamolle suoraan omien arviointiperusteidensa mukaisesti määritetyn summan. Tällä tavoin vakuutuksenantajat itse määrittävät hinnat kustannustensa alentamiseksi, ja autokorjaamot joutuvat usein myöntämään alennuksia. Hänen mukaansa vakuutuksenantajien arvonmäärityksessä käyttämät asteikot eivät välttämättä vastaa kunkin korjausyrityksen tekemää työtä ja sen kaupallista rakennetta. Lisäksi hän väittää, että vakuutusyhtiöt soveltavat näihin vakuutusyhtiöihin sidoksissa olevien tai niiden omistamien yhtiöiden kehittämiä asteikkoja. Lisäksi UNESPAn (vakuutusalan työnantajayhdistys) edistämät CIDE- ja ASCIDE-sopimukset, joita kaikki vakuutuksenantajat noudattavat, vahvistavat tätä yksipuolista hintojen vahvistamispolitiikkaa, jonka tavoitteena on alentaa pakollisia vahinkovakuutuksia koskevia maksuja (joiden vaikutukset ulotetaan vapaaehtoisiin vakuutuksiin), koska näiden sopimusten mukaan vakuutuksenantajien väliset jäljellä olevat rahamäärät selvitetään ja maksetaan modulaarisen järjestelmän (CICOS-järjestelmän) avulla. Hän katsoo myös, että vahingonselvittäjien ja vakuutuksenantajien välillä on suora yhteys, joka johtaa taloudelliseen riippuvuuteen, mikä tarkoittaa, että selvittäjien ehdotonta objektiivisuutta ei voida taata niiden arvioidessa vahingonkorvausta. Lisäksi jotkin vakuutuksenantajat asettavat muita yksipuolisia ehtoja, kuten vaatimuksen, jonka mukaan autokorjaamon on käytettävä tiettyä varaosien toimittajaa tai asennettava tietyntyyppinen varaosa. Hän huomauttaa myös, että tietyt vakuutusyhtiöt myyvät vakuutuksia, jotka estävät asiakkaita valitsemasta vapaasti autokorjaamoa, jossa heidän ajoneuvonsa korjataan, ja jotkut painostavat asiakkaita viemään ajoneuvonsa tiettyihin valittuihin autokorjaamoihin. Hän pitää näitä käytäntöjä väärinkäyttönä ja katsoo, että ne asettavat ehtoja autokorjaamojen palvelujen tarjoamiselle, estävät autokorjaamoja toimimasta parhaaksi katsomallaan tavalla, rajoittavat vapaata kilpailua ja vapautta valita palveluntarjoaja sisämarkkinoilla, ovat elinkeinovapauden periaatteen vastaisia ja loukkaavat kuluttajien oikeuksia.