Viikkokatsaus : 03-11-99(b)
Toimitus
Toimitus: Eero Yrjö-Koskinen (vastaava) ja Virpi Köykkä
Bryssel:
PHS 6A/19
Rue Wiertz
B-1047 Bryssel
Puh. +32 2 284 4896/+32 2 284 6222
Fax +32 2 284 9253
Strasbourg:
WIC 4E/05
Avenue Robert Schuman
F-67070 Strasbourg
Puh. +33 3 88 17 2421/+33 3 88 17 3612
Fax +33 3 88 17 9942
E-mail: Tiedotus@europarl.europa.eu
Surunvalittelut Itä-Intian hirmumyrskyn uhreille
Surunvalittelut Itä-Intian hirmumyrskyn uhreille
Parlamentin puhemies Nicole FONTAINE (PPE/DE, F) kertoi lähettäneensä Intian hallitukselle surunvalittelut Itä-
Intiassa lokakuun lopulla raivonneen hirmumyrskyn seurauksena. Myrsky tuhosi yli 200.000 taloa, minkä seurauksena
arviolta tuhat ihmistä sai surmansa ja yli miljoona henkeä jäi kodittomiksi. Fontaine vetosi komissioon, jotta se ryhtyisi
välittömästi toimiin Intian avustusten käynnistämiseksi.
Komission julkilausuma brittilihan vientikiellon poistamisesta
Komission julkilausuma brittilihan vientikiellon poistamisesta
Kuluttajansuojakysymyksistä ja kansanterveysasioista vastaava komissaari David BYRNE (IRL) kertoi että tieteellinen
ohjauskomitea antoi perjantaina 29. lokakuuta lausunnon, jonka mukaan brittilihan vientikiellolle ei ole enää tieteellisiä
perusteita. Lausuntoa koskeva yhteenveto toimitettiin samantien tiedoksi parlamentin jäsenille.
Byrnen mukaan ohjauskomitean lausunnossa tarkastellaan mm. seuraavia kysymyksiä:
* onko hullun lehmän taudin tarttumisesta saatavilla uutta todistusaineistoa;
* tulisiko unionin luomaa valvontajärjestelmää tarkastella uudelleen; sekä
* onko nykyinen vientijärjestelmä tyydyttävä mitä tulee lihan viennin turvallisuuteen.
Byrne kertoi ettei ensimmäisen asiakohdan osalta ole saatavilla uutta todistusaineistoa. BSE-tapaukset ovat vähentyneet
eikä komissiolla ole näyttöä hullun lehmän tautia koskevista uusista tartuntatavoista. Tieteellinen ohjauskomitea ei
myöskään katsonut tarpeelliseksi muuttaa nykyistä lihantuotantoa koskevaa valvonta- ja vientijärjestelmää. 16-henkinen
ohjauskomitea oli yksimielinen kaikissa kohdissa.
Byrnen mielestä ohjauskomitean lausunnolla on keskeinen merkitys ratkaistaessa brittilihan vientiä koskevaa riitaa.
Lähtökohtana on oltava ettei brittilihan vientikiellon kumoaminen aiheuta uhkaa kansanterveydelle. Ohjauskomiten
annettua lausuntonsa komissio pyysi Ranskan ja Saksan viranomaisia poistamaan brittilihaa koskevat varotoimenpiteet.
Tieteellisen ohjauskomitean julkistettua lausuntonsa Ranskan viranomaiset pyysivät lisätietoja seuraavista
kysymyksistä:
* taudin alkuperän jäljitettävyys;
* diagnostiikkaa koskevat parannukset;
* BSE-tautia koskevien testien tehostaminen;
* hullun lehmän taudin valvonta; sekä
* lihatuotteita koskevien tuoteselosteiden yhdenmukaistaminen.
Byrnen mukaan komissio pyrkii selvittämään ylläolevat asiat, jotta kriisistä päästäisiin eroon rakentavalla tavalla.
Komission mielestä nykyisen vientijärjestelmän muuttamiselle ei ole tarvetta. Järjestelmä takaa brittilihan
turvallisuuden. Byrne lupasi pitää parlamentin jäsenet ajan tasalla tapahtumien kehityksestä.
Keskustelu
Caroline JACKSONIN (PPE/DE, UK) mielestä naudanlihasektori on kaaoksessa. Hän oudoksui komission päätöstä
laatia lisäselvityksiä tilanteessa, jossa tieteellinen ohjauskomitea ilmaisi yksimielisesti luottamuksensa brittilihan
turvallisuuteen.
Dagmar ROTH-BEHRENDTIN (PSE, D) mielestä komission olisi annettava määräys, jonka myötä kaikkien
jäsenmaiden tulisi neljän viikon kuluessa ottaa käyttöön yhdenmukaiset BSE-testit.
Joseph DAUL (PPE/DE, F) epäili kykeneekö komissio luomaan vedenpitävää valvontajärjestelmää, jonka avulla
naudanlihan tuotantoa voitaisiin valvoa Euroopan laajuisesti.
Elizabeth LYNNE (ELDR, UK) arveli että Ranskan esittämien lisäselvitysten tarkoituksena on ainoastaan lykätä
brittilihan vientikiellon kumoamista koskevaa päätöstä. Hän tiedusteli missä aikataulussa komissio uskoo että
vientikielto voidaan ylipäätänsä purkaa.
Marie Anne ISLER BEGUININ (Verts/ALE, F) saamien tietojen mukaan tieteellisessä ohjauskomiteassa olisi vain
kolme prioniasiantuntijaa, jotka kaiken kukkuraksi äänestivät viime viikolla tyhjää komitean ottaessa kantaa brittilihan
turvallisuuteen. Hän pyysi komission jäsentä vahvistamaan pitävätkö nämä tiedot paikkansa.
Reimer BÖGE (PPE/DE, D) muistutti että hullun lehmän tauti ja lampaiden scrapies ovat hyvin samantyyppisiä tauteja.
Hän ihmetteli miksei BSE:n tapauksessa sovellettu samaa lähestymistapaa kuin scrapiesta torjuttaessa.
Jean-Claude MARTINEZ (NI, F) pyysi komission jäsentä vahvistamaan, pitävätkö tiedot yli 40 henkilön
sairastumisesta Creutzfeldt-Jacobin tautiin paikkansa. Samalla hän hämmästeli mitä komissio mahtaa tarkoittaa
varovaisuusperiaatteella, mikäli se sallii brittiläisen naudanlihan pääsyn sisämarkkinoille.
Phillip WHITEHEADIN (PSE, UK) mielestä brittiläisen naudanlihan vientikielto olisi purettava mahdollisimman
nopeasti. Koko unionin kattava yhtenäinen tuotemerkintäjärjestelmä merkitsisi huomattavaa edistysaskelta
elintarviketurvallisuuden toteutumisen kannalta. Hän tiedusteli aikooko komissio tehdä lopullisen ratkaisun asiassa 16.
marraskuuta.
Struan STEVENSON (PPE/DE, UK) kertoi uskoneensa että tiedekomitean lausunto on lopullinen. Hän ihmetteli miksi
ranskalaiset ja saksalaiset haluavat lisäselvityksiä, ja mitä jatkokeskustelulla oikein ajetaan takaa.
Stevenson kertoi että Ranskan elintarviketurvallisuutta valvovan viraston vuosibudjetti on yli 50 miljoonaa euroa.
Puolet viraston johtokunnasta edustaa maataloustuottajia. Hän uskoi että nyt käytävässä keskustelussa on kyse puhtaasti
kaupallisesta protektionismista.
Lutz GOEPEL (PPE/DE, D) arveli ettei rauha palaa Eurooppaan ennen kuin BSE-kysymys on ratkaistu kattavan
merkintäjärjestelmän avulla. Parlamentin tulisi aikaistaa merkintäjärjestelmän toteutumista. Goepel tiedusteli missä
aikataulussa komissio vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan merkintäjärjestelmän.
Georges BERTHUN (UEN, F) mielestä komission tiedonanto vientikiellon purkamisesta sisältää mahdollisuudet joko
jäsenvaltioiden vallan säilyttämiseen tai vähentämiseen. Kansainvälinen valvontavirasto on mahdollista perustaa myös
siten, ettei kansallisten valvontaelimien valtaa vähennetä. Hän kysyi rakentuuko viraston suhde jäsenvaltioihin
joustavalle vai autoritaariselle periaatteelle.
Berthu oudoksui ettei varovaisuusperiaatetta noudateta unionin sisällä, vaikka sitä sovelletaan kolmansien maiden
kanssa käytävään kauppaan.
Simon MURPHYN (PSE, UK) mukaan brittiläiset maanviljelijät odottavat nopeita ratkaisuja. Toisaalta asian
pitkittyminen muutamalla päivällä on parempi vaihtoehto kuin monta vuotta kestävä oikeusprosessi.
Murphy tivasi komissiolta onko kyse todella vain muutaman päivän viiveestä. Hän halusi varmistuksen että lopullinen
ratkaisu vientikiellon purkamisesta saadaan viimeistään marraskuun täysistunnossa Strasbourgissa.
Robert STURDY (PPE/DE, UK) korosti ettei kyse ole vain muutaman päivän viivästyksestä, vaan että vientikieltoa
on vatvottu jo kolme kuukautta. Hänen mukaansa brittiläiset karjankasvattajat kärsivät jokaisesta ylimääräisestä
vientikieltopäivästä.
Komission vastaus
Komissaari David BYRNE (IRL) puolusteli Ranskan esittämää lisäselvityspyyntöä toteamalla, että sen tarkoituksena
on tarjota kaikille osapuolille riittävästi tietoja vientijärjestelmän toiminnasta. Komission mielestä on parempi päästä
yhteisymmärrykseen keskustelun kautta, jotta kaikki ymmärtäisivät mistä on kyse. Tässä suhteessa Ranskan
viranomaisten esittämät pyynnöt eivät ole kohtuuttomia. Byrne arveli etteivät jäsenmaat ole saaneet tuotemerkintöjä
koskevaa lainsäädäntöään sellaiseen kuntoon että yhdenmukainen etiketöinti voitaisiin ottaa käyttöön ensi vuoden
kuluessa. Sen vuoksi komissio on siirtänyt yhdenmukaisen järjestelmän käyttöönottoa vuodella.
Byrne kertoi että unionissa on tällä hetkellä käytössä neljä erilaista BSE-testiä, joista kolme on täysin luotettavia.
Tutkimukset suoritetaan vasta sairastuneen eläimen kuoltua. Hullun lehmän tautia koskeva valvonta tapahtuu puolestaan
eläinlääkintäviraston toimesta.
Byrne siirtyi seuraavaksi tarkastelemaan ad hoc -komitean ja tieteellisen ohjauskomitean välisiä eroja. Ad hoc -
komiteassa on useita BSE-asiantuntijoita, jotka tapasivat maanantaina 25. lokakuuta. Kokouksessa hyväksyttiin
selonteko, jossa esitettiin kantoja brittilihan vientikiellon kumoamisen puolesta ja vastaan. Ad hoc -komitea ei äänestä
vientikiellon kumoamisesta vaan sen tehtävänä on ainoastaan antaa tieteelliselle ohjauskomitealle sen tarvitsemia
neuvoja.
Byrne vakuutti ettei tieteellisen ohjauskomitean ja ad hoc -komitean välillä vallitse erimielisyyksiä brittilihan
vientikiellon kumoamisesta tai nykyisen vientijärjestelmän vedenpitävyydestä. Ohjauskomitea oli puolestaan
yksimielinen äänestäessään lausunnosta perjantaina 29. lokakuuta. Byrne vakuutti että tieteellisen ohjauskomitean
jäsenet ovat täysin riippumattomia. Komissio ei voi ohjata niiden päätöksiä millään tavoin. Ohjauskomitean lausunnon
myötä komissio on vakuuttunut ettei brittiliha ole sen turvattomampaa kuin muidenkaan maiden tuottama naudanliha.
Byrnen mielestä hullun lehmän tautia ja lampaita koettelevaa scrapiesta ei voi verrata toisiinsa. Vaikka ne ovat
samantyyppisiä, ne tarttuvat eri tavoin.
Byrne vahvisti että Euroopassa on tähän mennessä havaittu yli 40 tapausta, joissa kuluttajat ovat sairastuneet
Creutzfeldt-Jacobin taudin uuteen muotoon.
Byrne arveli että yhdenmukaiset tuotemerkinnät ovat ainoa tapa, jolla kuluttajien luottamus saadaan palautettua
elintarviketuotantoon. Tuotemerkinnät ovat toistaiseksi vapaaehtoisia, kunnes jäsenmaat saavat etiketöintiä koskevan
lainsäädäntönsä kuntoon.
Byrne myönsi että vientikiellon purkamisessa on tärkeää saavuttaa eurooppalaisen tason ratkaisu. Hän kertoi että
lopullinen raportti annetaan komission päätettäväksi tiistaina 16.marraskuuta.
Byrnen mielestä tieteellinen ohjauskomitea on paras mahdollinen asiantuntija BSE-kysymyksessä. Hän kertoi
luottavansa täysin komitean lausuntoihin.
Byrne piti Ranskan lisäselvityspyyntöjä oikeutettuina ja järkevinä. Hänen mukaansa diplomaattiset ratkaisut ovat
parempi vaihtoehto kuin ajautuminen parin vuoden tuomioistuinkäsittelyyn, joka vaikeuttaisi Britannian tilannetta
entisestään.
Byrne vahvisti että vientikielto kuten myös tuotemerkintäjärjestelmän hyväksyminen kuuluvat yhteispäätösmenettelyn
piiriin. Ne tulevat parlamentin käsittelyyn lähiaikoina.
Byrne kertoi ettei eurooppalaisen elintarviketurvallisuusviraston rakenteesta ole vielä tehty lopullisia päätöksiä. Sen
suhdetta jäsenmaihin on tutkittava huolellisesti. EU:n perustamissopimukseen on tehtävä muutoksia, mikäli
jäsenmaiden valtaoikeuksiin puututaan virastoa perustettaessa.
Byrnen mukaan varovaisuusperiaate on ollut esillä amerikkalaisen hormonilihan tuontikiellon yhteydessä. Periaatetta
on syytä soveltaa silloin, kun riittävää tieteellistä tietoa kuluttajansuojan turvaamiseksi ei ole saatavilla.
Byrne totesi että komissio on tietoinen Britannian karjankasvattajien ongelmista. Hän kertoi tavanneensa brittiläisten
maanviljelijöiden edustajia useita kertoja. Hän myönsi että vientikieltoa on puitu jo pitkään. Komissio ei ole kuitenkaan
missään vaiheessa pyrkinyt viivyttelemään asian käsittelyä.
Byrnen mielestä maatalouskiistassa ei pitäisi pohtia voittajia eikä häviäjiä. Tärkeintä on palauttaa kuluttajien luottamus
elintarviketuotantoon. Naudanlihatuotteita koskeva merkintäjärjestelmä on määrä ottaa käyttöön vuonna 2003. Sen
myötä kuluttajien on mahdollista saada tietoa lihatuotteen alkuperästä aina eläimen syntymästä lähtien. Näin kattavaa
tietoa ei ole kuitenkaan mahdollista kerätä ennen vuotta 2003.
Neuvoston ja komission julkilausumat makrotaloudellisesta vuoropuhelusta
Neuvoston ja komission julkilausumat makrotaloudellisesta vuoropuhelusta
Neuvosto ja komissio antavat täysistunnossa julkilausuman makrotaloudellisesta vuoropuhelusta.
Kölnin huippukokouksessa hyväksytyssä Euroopan työllisyyssopimuksessa luotiin työllisyyden alalle uusi ulottuvuus
käynnistämällä taloudellisten toimijoiden välinen niin sanottu makrotaloudellinen vuoropuhelu. Hallitusten päämiehet
päättivät, että on järjestettävä säännöllisiä keskusteluja, joihin osallistuvat neuvosto, komissio, työmarkkinaosapuolet
sekä Euroopan keskuspankki. Keskustelujen tarkoituksena on koordinoida mm. palkkapolitiikkaa, finanssi- ja
veropolitiikkaa sekä rahapolitiikkaa.
Hallitusten päämiehet hyväksyivät Kölnissä Saksan hallituksen laatiman tekstiluonnoksen, jossa Euroopan parlamentti
jätettiin makrotaloudellisen vuoropuhelun ulkopuolelle. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että neuvostoa painostettiin
asiassa Ecofinin sekä sosiaali- ja työllisyysneuvostojen yhteisten kokousten yhteydessä.
Neuvoston julkilausuma
Neuvoston puheenjohtaja, valtiovarainministeri Sauli Niinistö totesi että yhteisen rahan käyttöönotto on lisännyt
tarvetta käydä talouspolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua. Jotta euro saisi nopeasti ansaitsemansa painoarvon sekä
kansainvälisessä taloudessa että unionia koskevassa talouspoliittisessa keskustelussa, on yhteisiä näkemyksiä
euroalueen talouspolitiikasta syvennettävä. Ecofin-neuvosto toimittaa Helsingin Eurooppa-neuvostolle raportin
talouspolitiikan koordinaation kehittämisestä.
Niinistö muistutti että Euroopan työllisyyssopimus, josta sovittiin Kölnin Eurooppa-neuvostossa, edistää keskinäistä
yhteisymmärrystä ja eurooppalaisten talouksien uudistumista. Makrotaloudellinen vuoropuhelu on osa Euroopan
työllisyyssopimusta. Ensimmäisen kerran makrotaloudellista vuoropuhelua käydään 8. marraskuuta Ecofin-neuvostossa.
Pöydän ääressä ovat neuvoston, komission, Euroopan keskuspankin ja työmarkkinaosapuolten edustajat.
Niinistö piti erityisen tärkeänä Euroopan keskuspankin osallistumista vuoropuheluun. Se osoittaa, että pankki on valmis
osallistumaan avoimeen keskusteluun sekä perustelemaan ajattelu- ja toimintatapojaan. Vuoropuhelu perustuu
luottamuksellisuuteen, minkä vuoksi yhteisiä päätelmiä tai julkilausumia ei laadita. Keskusteluista ei raportoida
julkisuuteen, vaan jokainen osapuoli kertoo niiden sisällöstä omalle taholleen. Vuoropuhelulla pyritään ensisijaisesti
rakentamaan talouspolitiikan perusteita koskevaa ymmärrystä. Se täydentää talouspolitiikkaa koskevaa julkista
keskustelua, jota käydään joka tapauksessa.
Niinistö uskoi vuoropuhelun vaikuttavan myönteisesti talouspoliittisen keskustelun ilmapiiriin. Suomessa poliittisen
tason vuoropuhelusta on vastuussa talousneuvosto, jonka tehtävät ja tavoitteet ovat yleisiä ja epävirallisia. Samanlaisia
käytäntöjä on muissakin maissa. Euroopan tason vuoropuhelu ei voi korvata kansallista vuoropuhelua. Sille on
löydettävä oikea sisältö ja oikeat muodot. Suomi on halunnut puheenjohtajamaana varmistaa, että vuoropuhelu toimii.
Siksi paikalla eivät ole kaikki 15 jäsenmaata, vaan ainoastaan neuvoston edustajat. Keskustelun ei pidä keskittyä
yksittäisten jäsenvaltioiden ongelmiin, vaan asioiden tulee koskea yhteistä vastuualuetta.
Niinistö muistutti että Kölnin päätelmissä painotettiin makrotaloudellisen dialogin jatkuvuutta. Sen vuoksi kokoukseen
osallistuvat myös tulevat neuvoston puheenjohtajat, joiden tehtävänä on kehittää ja syventää vuoropuhelua edelleen.
Niinistö korosti ettei vuoropuhelu ole talouspolitiikan koordinaatiota, vaan se koskee talouspoliittisen yhteistyön
kehittämistä. Merkittävä osa talouskehitykseen ja työllisyyteen vaikuttavasta päätöksenteosta tapahtuu edelleen
jäsenvaltioissa. On tärkeää että talouspolitiikan ja erityisesti rahapolitiikan päätöksentekijät voivat luottaa myönteiseen
kehitykseen. Tämän vuoksi tarvitaan vuoropuhelua ja rauhoittavia signaaleja sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa
nopeita ja päättäväisiä ratkaisuja. Näin voidaan edistää talouskasvun ja työllisyyden kannalta myönteisen
talouspolitiikan mahdollisuuksia. Vuoropuhelun ohessa on parannettava talouskehitystä koskevia tilastoja ja
tiedonkulkua. Vuoropuhelun tekninen ja poliittinen taso täydentävät onnistuneesti toisiaan. Keskustelut on perustettava
tosiasioihin.
Komission julkilausuma
Komission jäsen Pedro SOLBES MIRA (E) korosti vakaan raha- ja talouspolitiikan merkitystä työllisyyden kannalta.
Makrotaloudellinen vuoropuhelu käynnistyi lokakuun lopulla, jolloin järjestettiin ensimmäinen tekninen kokous.
Ensimmäiset poliittisen tason neuvottelut käydään 8. marraskuuta. Unionin toimielimillä on jo kokemusta sosiaalisesta
vuoropuhelusta, joka kuitenkin poikkeaa ratkaisevasti makrotaloudellisesta vuoropuhelusta. Komissio on osallistunut
aktiivisesti vuoropuhelun teknisiin valmisteluihin. Se on laatinut asiakirjan, jossa kuvaillaan taloudellista tilannetta ja
makrotaloudellisia näkymiä lyhyellä aikavälillä. Tänä vuonna taloudellinen kasvu jää noin kahteen prosenttiin, mutta
tilanne on parantumassa. Ensi vuoden talouskasvun odotetaan nousevan kolmeen prosenttiin.
Solbes Miran mukaan kasvun hidastuminen tänä vuonna on vaikuttanut yksittäisten jäsenvaltioiden politiikkaan.
Toisaalta talous- ja rahaliiton käynnistymisen jälkeen toteutuneet muutokset ovat johtaneet taloudellisen yhteistyön
voimistumiseen. Sen myötä myös kasvu voi olla kestävämpää. Komissio on laatinut myös toisen asiakirjan, jossa
tarkastellaan makrotaloudellisen vuoropuhelun reunaehtoja. Siinä arvioidaan kasvun jatkumisen edellytyksiä, kun
käytössä on sopiva politiikkojen yhdistelmä.
Solbes Mira kertoi makrotaloudelliseen dialogiin liittyvän teknisen kokouksen tuloksista. Osallistujien mielipiteet olivat
varsin yhteneväisiä makrotalouden puitteista. Kaikki pitivät suoria keskusteluja hyödyllisinä. Osallistujat uskoivat että
yhtenäisvaluutta ja rakenneuudistukset johtavat talouden pullonkaulojen vähenemiseen. Työvoiman tarjonta alkaa
vastata paremmin kysyntää. Työvoima on myös aiempaa joustavampaa ja sen koulutustaso on hyvä.
Keskustelu
Othmar KARAS (PPE/DE, A) piti makrotaloudellista vuoropuhelua hyvänä hankkeena, koska se velvoittaa kaikki
talouden toimijat suoraan ajatustenvaihtoon. Hän kiitti neuvostoa ja komissiota siitä, että parlamentti saa tietoa
kokouksista heti niiden päätyttyä.
Karas muistutti että Itävallassa on harjoitettu taloudellisten toimijoiden välistä vuoropuhelua jo pitkään. Se on
vaikuttanut myönteisesti Itävallan taloudelliseen kehitykseen ja sosiaaliseen vakauteen. Itävallan työttömyysaste on
selvästi alempi kuin muiden unionin jäsenmaiden. Vuoropuhelu ei kuitenkaan voi olla politiikan korvike. Se ei vapauta
ketään vastuusta. Vuoropuhelun tulee täydentää politiikkaa, jolla edistetään kasvua ja työllisyyttä. Kaikkien osapuolten
tulisi osallistua makrotaloudelliseen vuoropuheluun vastuullisesti. Vuoropuhelu mahdollistaa välttämättömien päätösten
tekemisen.
Robert GOEBBELS (PSE, L) suhtautui epäilevästi makrotaloudellisen vuoropuhelun todellisiin vaikutuksiin, sillä sen
tavoitteena ei ole päästä yhteisymmärrykseen yhteisistä sitoumuksista tai talouspolitiikkojen koordinoinnista.
Hallituksella ja työmarkkinaosapuolilla on myös tulevaisuudessa vapaus päättää omista ratkaisuistaan. Siksi voidaankin
kysyä, mitä lisäarvoa makrotaloudellinen vuoropuhelu tuottaa.
Goebbelsin mielestä unionin olisi rationalisoitava niitä toimintoja, joita eri puheenjohtajamaat ovat käynnistäneet
Amsterdamin sopimuksen perusteella. Työllisyys- ja talouspolitiikkaa koskevat tekstit olisi muutettava kansalaisten
kannalta ymmärrettävämmiksi. Nykyisin tekstit muistuttavat liikaa Neuvostoliiton viimeisinä aikana laadittuja
julkilausumia. Kansalaiset kaipaavat unionilta konkreettisia toimia. Siksi makrotaloudellisella vuoropuhelulla on
merkitystä vain, mikäli se johtaa todellisiin tekoihin.
Carles-Alfred GASÒLIBA I BÖHM (ELDR, E) piti makrotaloudellisen vuoropuhelun tavoitteita oikeina. Sen avulla
pyritään lisäämään konsensusta, vakautta ja kasvua. Vuoropuhelun osanottajien piiriä olisi kuitenkin laajennettava
alueiden komiteaan, talous- ja sosiaalikomiteaan sekä pk-yritysten järjestöihin.
Jean LAMBERTIN (Verts/ALE, UK) mielestä makrotaloudellisen vuoropuhelun asialistalta puuttuu merkittävä tekijä,
ympäristö. Kestävä kehitys ei ole sama asia kuin kestävä kasvu. Lambert muistutti että ympäristöasiat olisi otettava
huomioon kaikilla politiikan aloilla, myös makrotaloudellisessa vuoropuhelussa.
Lambert peräänkuulutti todellista vuoropuhelua, ei pelkkää taloudellista propagandaa. Makrotaloudellisen
vuoropuhelun demokratiavajeesta olisi keskusteltava vakavasti seuraavassa HVK:ssa. Silloin olisi ratkaistava, miten
parlamentti voisi siihen osallistua. Hän pahoitteli ettei parlamentin jäseniä pidetä riittävän kypsinä osallistumaan
makrotaloudelliseen vuoropuheluun.
Ioannis THEONAS (GUE/NGL, GR) totesi etteivät Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin prosessit johda työllisyyden
paranemiseen työntekijöitä tyydyttävällä tavalla. Siihen ei kyke myöskään makrotaloudellinen vuoropuhelu. Theonasin
mielestä sosiaaliset näkökohdat ovat jääneet täysin vaille huomiota. Vakaussopimuksen voimaanastuminen on pääoman
etujen mukaista.
Hans BLOKLANDIN (EDD, NL) mielestä makrotaloudellinen vuoropuhelu merkitsee uuden keskustelukerhon
syntymistä unionin tasolle. Voidaankin kysyä, kuka on vastuussa makrotaloudellisen politiikan toteutuksesta.
Makrotaloudellisen vuoropuhelun myötä unioni syrjäyttää läheisyysperiaatteen. Makrotaloudellisen vuoropuhelun
käyminen kuuluisi luontevimmin talous- ja sosiaalikomitealle. On kummallista, että komitea on jätetty kokonaan sen
ulkopuolelle.
Bloklandin mielestä makrotaloudellinen vuoropuhelu lepää tyhjän päällä. Työttömyyden nujertaminen vaatii
konkreettisia toimia mieluiten alueellisella ja paikallisella tasolla.
Benedetto DELLA VEDOVA (NI, I) jatkoi samassa hengessä arvostelemalla makrotaloudellista vuoropuhelua
konkretian puutteesta. Keskeinen ryhmä, työttömät, on jätetty kokonaan sen ulkopuolelle.
Renato BRUNETTAN (PPE/DE, I) mielestä makrotaloudellisella vuoropuhelulla on kaksi puolta: se voi olla joko
tekopyhää tai aitoa ja oleellista. Esimerkiksi Italiassa on saatu myönteisiä kokemuksia tulopolitiikasta ja sovittelusta,
joiden avulla on luotu hyvä palkkakuri.
Brunetta ei ollut tyytyväinen siihen, että Euroopan keskuspankki on mukana makrotaloudellisessa keskustelussa.
Nykyisellään vuoropuhelu on vaarallinen sekoitus: osapuolet ovat taipuvaisia unohtamaan todellisen ongelman eli sen,
ettei unionissa ole kunnollista talouspolitiikkaa.
Stephen HUGHES (PSE, UK) oli huolissaan siitä, että parlamentti on yllättäen joutunut sivustakatsojan rooliin
makrotaloudellisessa vuoropuhelussa. Siihen ei ole mitään järkevää syytä. Salailua on päinvastoin pyrittävä poistamaan.
Komissio on luvannut antaa tietoja vuoropuhelusta, mutta parlamentti ei pääse suoraan vaikuttamaan asioihin.
Hughesin mielestä korkotasoa koskevaan keskusteluun olisi puututtava, jotta epärealistisella lähestymistavalla ei
estettäisi vahvistuvaa talouskasvua.
Olle SCHMIDTIN (ELDR, S) mukaan kaikkien Euroopan maiden tulisi osallistua talous- ja rahaliittoon, jotta
työllisyyskeskustelu ulottuisi koko unionin alueelle. Unionin olisi yhdessä luotava mahdollisuuksia työllistymiseen.
Schmidt harmitteli että lait ja asetukset estävät monissa jäsenmaissa työllistymisen. Hänen mukaansa Ruotsissa ja
Saksassa on vähiten joustavat työmarkkinat.
Arlette LAGUILLER (GUE/NGL, F) vaati, että Euroopan keskuspankki vapauttaisi työllisyyteen ja pk-yrityksille
varatut 500 miljoonaa euroa. Hän ihmetteli, miksei komissio käytä auktoriteettiaan estääkseen suurten yritysten laajat
irtisanomiset unionin alueella. Komissio on onnistunut laatimaan lukemattomia kilpailua koskevia direktiivejä, joten
on kummallista ettei irtisanomisiin puututa.
Alan DONNELLY (PSE, UK) toivoi, että makrotaloudellisessa vuoropuhelussa olisi kyse nimensä mukaisesti
vuoropuhelusta eikä pelkästä monologista. Tähän mennessä se on valitettavasti vaikuttanut lähinnä Ecofinin ja EKP:n
yksinpuhelulta, jota parlamentti on saanut kuunnella.
Donnelly korosti vuoropuhelun tärkeyttä. Vaikka tilanne on nyt vakaa, tulevaisuudessa saattaa olla tarpeen saada kaikki
osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan tarvittavista toimenpiteistä. Parlamentin on voitava tulevaisuudessa
osallistua vuoropuheluun. Tämä on tärkeää jo siksi, että kansalaiset voisivat paremmin hyväksyä unionin.
Neuvoston vastaus
Neuvoston jäsen Sauli Niinistö (FI) myönsi, että parlamentin osallistuminen vuoropuheluun on tärkeää. Suomen on
kuitenkin puheenjohtajamaana noudatettava sitä mitä Kölnissä sovittiin vuoropuhelun osanottajista.
Niinistö uskoi, että vuoropuhelu tuottaa ennen pitkää tuloksia. Nyt on otollinen aika sen käynnistämiseen: vaikka
kasvua on havaittavissa, se ei vielä näy työttömyyden vähenemisenä. Juuri nyt tulisi valaa luottamusta ja uskoa
tulevaisuuteen niin kuluttajissa kuin työntekijöitä työllistävissä yrityksissä.
Niinistö totesi että Suomi kannattaa avoimuutta, jonka pohjana on luottamuksellisuus. Makrotaloudellisella
vuoropuhelulla on tarkoitus saavuttaa pikemminkin osapuolten välinen ymmärrys kuin saada aikaan päätöksiä.
Komission vastaus
Komission jäsen Anna DIAMANTOPOULOU (GR) toivoi, että makrotaloudelliselle vuoropuhelulle esitettäisiin
realistisia vaatimuksia. Kyse on kokeilusta, jossa on mukana laaja osallistujien kirjo. Vain kaksi kertaa vuodessa
tapahtuvalta vuoropuhelulta ei pidä odottaa ihmeitä, vaan sille tulisi hyväksyä eräänlainen koeaika ennen kuin sitä
aletaan syyttää tuloksettomuudesta.
Komission jäsen Pedro SOLBES MIRA (E) korosti vuoropuhelun laajuutta ja mielenkiintoista esityslistaa. Tavoitteena
on talouden ja työllisyyden uudenlainen koordinointi. Pyrkimyksenä on kartoittaa maaperää ja saada eri osapuolet
saman pöydän ääreen.
Solbes lupasi jatkossakin tuoda parlamentille tietoa vuoropuhelusta, jottei se kokisi jäävänsä sivustakatsojan rooliin.
Hän arveli että vuoropuhelun muotoa saatetaan vielä tarkistaa.
Työaikadirektiivin laajentaminen
Työaikadirektiivin laajentaminen
Suositus toiseen käsittelyyn: SMET - ***II - A5-0041/99 - 8642/1/99 - C5-0036/99 - 98/0318 - COD. Työllisyys- ja
sosiaalivaliokunta.
Vuonna 1993 hyväksytyn työaikadirektiivin (93/104/EY) ulkopuolelle jätettiin liikenne, merellä tehtävä työ ja lääkärien
harjoittelu. Merellä tehtävä työ kattaa merikalastuksen ja offshore-työn. Liikenne kattaa puolestaan maantie-, meri- ja
rautatieliikenteen sekä sisävesiliikenteen. Komissio teki marraskuussa 1998 esityksen jossa osa poissuljetuista
toimialoista ja toiminnoista sisällytetään direktiiviin ja osaa säännellään alakohtaisilla säännöillä ja
työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla Euroopan tasolla.
Miet SMET (PPE, B) tarkastelee mietinnössään niitä aloja, jotka komissio on ehdottanut sisällytettäviksi
työaikadirektiiviin. Hänen lähtökohtanaan on pitää kiinni periaatteista, jotka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä
käsittelyssä. Neuvosto hyväksyi yhteisen kantansa heinäkuussa.
Smet vastustaa neuvoston esitystä, jonka mukaan direktiivin täytäntöönpanoajan tulisi olla neljä vuotta. Smetin mielestä
jäsenvaltiot pystyvät sopeutumaan muutoksiin kahdessa vuodessa. Smet pitää etenkin harjoittelua suorittavia lääkäreitä
koskevaa siirtymäaikaa liian pitkänä. Neuvosto on esittänyt, että nuoret lääkärit tulisi ottaa työaikadirektiivin piiriin
vasta 13 vuoden siirtymäajan jälkeen. Smetin mielestä neljän vuoden siirtymäaika riittää. Tuona aikana lääkärit voisivat
tehdä työtä enintään 54 tuntia viikossa neljän kuukauden vertailujakson aikana. Siirtymäajan jälkeen lääkäreiden
enimmäistyöaika olisi työaikadirektiivin mukaisesti 48 tuntia viikossa.
Neuvosto esittää, että jäsenvaltiot voisivat pidentää porauslauttojen työntekijöiden työajan vertailujaksoa ilman
työmarkkinaosapuolten suostumusta. Smetin mielestä pidentämisen tulisi olla mahdollista ensisijaisesti silloin kun
työmarkkinaosapuolet ovat sopineet asiasta. Mikäli sopimukseen ei päästä, mutta on olemassa objektiivisia tai teknisiä
syitä, joiden vuoksi pidennys on perusteltu, jäsenvaltioilla tulee olla oikeus pidentää vertailujaksoa enintään 12
kuukauteen. Tämän ratkaisun vaikutukset olisi kuitenkin arvioitava työterveys- ja turvallisuusnäkökulmasta viimeistään
viiden vuoden kuluessa direktiivin voimaanastumisesta.
Smet suosittaa direktiivin määräysten arviointia viiden vuoden kuluessa myös paikallisessa matkustajaliikenteessä
työskentelevien osalta.
Alustuspuheenvuoro
Miet SMET (PPE/DE, B) muistutti että sekä lääkärien että autonkuljettajien työ- ja lepoaikojen sääntelyssä on kyse
turvallisuudesta. Työaikadirektiivin laajennusta käsitellään yhteispäätösmenettelyssä. Mietinnön tavoitteena on parantaa
tiettyjen ammattiryhmien terveyden ja turvallisuuden suojelua.
Smetin mielestä liikkuvia työntekijöitä koskeva neuvoston määritelmä ei ole täsmällinen. Hän ihmetteli miksi neuvosto
ehdottaa heitä koskevia poikkeussäännöksiä. Smet muistutti että työaikadirektiivi koskee neljää pääasiaa: neljän viikon
lomaa, työ- ja lepoaikoja sekä yötyöhön liittyviä lääkärintarkastuksia. Direktiivin säännösten tulisi koskea myös
lääkäriharjoittelijoita. Neuvoston esittämä 13 vuoden siirtymäaika on liian pitkä. Myös neuvoston ehdotus koko
direktiivin täytäntöönpanoajaksi (neljä vuotta) on liian pitkä. Direktiivi olisi pantava täytäntöön jäsenvaltioissa kahden
vuoden kuluessa. Merikalastusalusten työntekijät olisi sisällytettävä direktiiviin niin että 48 tunnin viikottainen
enimmäistyöaika toteutuisi 12 kuukauden pituisella vertailujaksolla. Direktiiviin olisi otettava myös menettely, jolla
suojellaan kaupunkien matkustajaliikenteessä työskentelevien terveyttä ja turvallisuutta. Offshore-työntekijöille voidaan
sallia poikkeus vertailujaksoon sillä edellytyksellä että työmarkkinaosapuolia kuullaan ja että poikkeuksen vaikutuksia
arvioidaan viiden vuoden kuluessa.
Keskustelu
Bartho PRONK (PPE/DE, NL) totesi että työaikakysymykset ovat hankalia varsinkin liikenteen alalla. Neuvosto on
osoittautunut haavoittuvaksi erityisesti tieliikennettä koskevissa työaikakysymyksissä. Seuraavaksi olisi löydettävä
ratkaisu offshorea ja lääkäriharjoittelijoita koskeviin kiistanaiheisiin. Ne maat, jotka haluavat lääkäriharjoittelijoille
13 vuoden siirtymäajan, joutuvat tutustumaan tilanteeseen perusteellisesti. On mahdollista, että ne havaitsevat, miten
vaarallista on antaa lääkäreiden työskennellä liian pitkiä aikoja.
Stephen HUGHES (PSE, UK) ennusti että lääkäriharjoittelijoita koskeva tarkistus johtaa parlamentin ja neuvoston
sovittelumenettelyyn. Sovittelukomitean on paneuduttava yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteeseen yksityiskohtaisesti.
Offshore-työntekijöiden osalta parlamentti on yrittänyt löytää muotoilun, joka takaa joustavuuden. Parlamentti vaatii
että offshore-työntekijöitä koskevia säännöksiä tarkastellaan viimeistään viiden vuoden kuluessa direktiivin
hyväksymisestä. Hughesin mielestä merikalastajien viikottaisen enimmäistyöajan vertailujaksoksi olisi määriteltävä 12
kuukautta. Pidempi vertailujakso johtaisi sekavaan tilanteeseen.
Hughesin mielestä direktiivi olisi pantava täytäntöön kahdessa vuodessa neuvoston esittämän neljän vuoden sijasta.
Hän arvioi että neuvosto ja parlamentti joutuvat etsimään kompromissia myös tässä kysymyksessä.
Hughesin mielestä paikallisliikenteessä ei ole mielekästä tehdä eroa linja-autonkuljettajien ja raitiovaununkuljettajien
välillä. Komission olisikin tehtävä kaupunkiliikenteen kuljettajia koskeva yhteinen ehdotus viiden vuoden kuluessa
direktiivin voimaantulosta.
Jean LAMBERTIN (Verts/ALE, UK) mielestä direktiivin muuttaminen lääkäriharjoittelijoiden osalta on perusteltua.
Nuoret lääkärit ovat olleet monissa jäsenvaltioissa suuri huolenaihe. Lääkärin työaika on sekä työterveys- että
potilasturvallisuuskysymys. Nuoret lääkärit olisi otettava direktiivin piiriin neljän vuoden kuluessa.
Brian CROWLEYN (UEN, IRL) mielestä työaikoja ei pitäisi säännellä liikaa. Lainsäädännön tulisi olla tehokasta ja
helposti toimeenpantavaa. Crowley epäili että työaikadirektiivillä on kielteisiä vaikutuksia erityisesti liikenteen
kilpailuoloihin.
Crowley kannatti lääkäriharjoittelijoiden ottamista direktiivin piiriin neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen. Sekä
neuvoston että komission ehdotukset siirtymäajoiksi ovat liian pitkiä.
Elizabeth LYNNE (ELDR, UK) korosti että myös lääkäreiden on oltava työaikadirektiivin piirissä. Viikottaisen työajan
ei pitäisi ylittää 54 tuntia siirtymäkauden aikana. Päivittäiset lepoajat ovat tärkeitä myös lääkäreille. Vaatimuksissa ei
kuitenkaan pidä mennä liiallisuuksiin, sillä jo kuuden tunnin lepoaika on riittävä.
Theodorus BOUWMAN (Verts/ALE, NL) huomautti että työntekijöiden asema on muuttunut kaikissa unionin
jäsenmaissa palveluiden yksityistämisen myötä. Yhä useampi työntekijä työskentelee omaan lukuunsa ja kantaa kaikki
työhön liittyvät riskit. Itsenäiset työntekijät ovat myös uuden työaikadirektiivin ulkopuolella.
Pat GALLAGHERIN (UEN, IRL) mielestä työelämän eri sektoreiden erityispiirteet olisi otettava huomioon
lainsäädännössä. Merikalastus jätettiin vuonna 1993 säädetyn työaikadirektiivin ulkopuolelle. Terveyttä ja
työturvallisuutta ei pitäisi kyseenalaistaa myöskään kalastusteollisuudessa.
Chris DAVIESIN (ELDR, UK) mielestä parlamentissa käydään työaikakeskustelua liian harvoin. Keskustelussa ei saisi
unohtaa ympäristönormeja. Vapaa kilpailu voi olla todellinen uhka ympäristölle. Sosiaalisektorin ja ympäristön
kustannuksella tapahtuvaa liberalisaatiota ei pitäisi hyväksyä vaan niitä varten olisi laadittava vähimmäissäännöksiä.
Daviesin mukaan komission pitäisi huomioida lähiliikenne erillisessä direktiivissä. Julkista liikennettä on tarpeen
tarkastella laaja-alaisesti. Julkisia palveluja olisi käsiteltävä kokonaisuutena eikä sektori kerrallaan.
Peter SKINNERIN (PSE, UK) mielestä keskustelussa ei ole otettu huomioon jäsenvaltioiden jo aikaansaamia
toimenpiteitä. Tämä koskee myös lääkäriharjoittelijoita. Skinner muistutti että Britanniassa on solmittu sopimus, joka
takaa lääkäriharjoittelijoille turvalliset työajat. Olemassaolevia saavutuksia ei pitäisi ajaa alas unionin direktiivien
avulla. Keskustelussa ei pitäisi myöskään keskittyä vain tiettyihin ryhmiin vaan siinä olisi puhuttava kaikkien
työntekijöiden turvallisuudesta.
Ian HUDGHTON (Verts/ALE, UK) halusi lisäselvityksiä kalastajien asemasta. Kalastajat omistavat aluksensa usein
itse. Heille olisi taattava oikeus lepoaikoihin vaikka heidän työaikansa riippuu usein muista tahoista. Hudghtonin
mielestä kalastajia olisi käsiteltävä direktiivissä omana ryhmänään, sillä heidän työolosuhteensa poikkeavat radikaalisti
muista.
Hans-Peter MAYERIN (PPE/DE, D) mukaan WTO-kiistassa pyritään vaikuttamaan unionin työaikalainsäädäntöön.
Työnantajat toivovat että työntekijä olisi aina käytettävissä. Työstä tulee huippu-urheilua, jossa monetkaan työntekijät
eivät selviydy eläkeikään asti. Mayer vaati että parlamentti ei viittaisi jatkuvasti vain työnantajien ja työntekijöiden
väliseen vuoropuheluun, vaan huomioisi myös heikommassa asemassa olevat työntekijät, joita järjestöjen välinen
vuoropuhelu ei auta.
Roseline VACHETTAN (GUE/NGL, F) mielestä direktiiviehdotus on mahdoton. Hänen mukaansa työolosuhteita
pyritään edistämään vain kehittyneissä jäsenmaissa. 48 tunnin työviikko on mahdoton ajatus heikommin kehittyneissä
jäsenmaissa.
Lennart SACRÉDEUS (PPE/DE, S) korosti että lääkäriharjoittelijoiden työaikarajoituksissa on kyse myös
potilasturvallisuudesta ja tätä kautta koko kansanterveydestä. Työviikon pituus on keskeinen kysymys
työmarkkinajärjestöille. Sacredeus kannatti neljän vuoden siirtymäkautta. Hänen mielestään 13 vuotta on
siirtymäkaudeksi liian pitkä.
Komission vastaus
Komission jäsen Anna DIAMANTOPOULOU (GR) muistutti että keskustelun kohteina olevat alat jäivät alkuperäisen
työaikadirektiivin ulkopuolelle. Mietintö sisältää useita hyviä ehdotuksia direktiivin parantamiseksi.
Diamantopoulou kertoi että komissio hyväksyy joko sellaisenaan tai periaatteessa seitsemän tarkistusta. Komissio ei
hyväksy tarkistuksia, jotka koskevat sunnuntaityötä ja lääkäriharjoittelijoita. Lääkäriharjoittelijoiden osalta neuvoston
ja parlamentin näkemysten välillä on valtava kuilu. Komission tavoitteena on löytää kompromissi. Sen mielestä
seitsemän vuoden siirtymäaika voisi olla molempien osapuolten kannalta hyväksyttävissä oleva ratkaisu.
Diamantopoulou muistutti että lääkäriharjoittelijoiden työaikaa koskevat kansalliset säädökset ovat hyvin erilaisia.
Diamantopoulou lupasi että komissio pohtii uudelleen sunnuntaityötä koskevia määräyksiä. Hän muistutti että
tuomioistuin on jo tehnyt sunnuntaityötä koskevia ratkaisuja, minkä vuoksi komissio ei voi edetä asiassa kovin pitkälle.
Diamantopoulou arvioi että direktiivin hankalin kysymys koskee nuoria lääkäreitä. Liian pitkälle menevien ehdotusten
tekeminen merkitsisi ratkaisun viivästymistä.
Äänestys
Parlamentti päätti siirtää äänestystä marraskuun täysistuntoon Strasbourgiin.
Työllisyyssuuntaviivat ja työllisyyskomitean perustaminen
Työllisyyssuuntaviivat ja työllisyyskomitean perustaminen
Mietinnöt: MENRAD - A5-0045/99 ja A5-0046/99. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta.
Winfried MENRAD (PPE, D) vaatii mietinnössään, että parlamentti otetaan entistä tiiviimmin mukaan unionin
työllisyyssopimuksen kehittämiseen ja toimeenpanoon. Parlamentilla tulisi olla mahdollisuus osallistua sekä
työllisyyssuuntaviivojen laatimiseen että niiden toimeenpanon valvontaan.
Menradin mielestä parlamentin olisi päästävä mukaan myös Kölnin huippukokouksessa sovittuun makrotaloudelliseen
dialogiin, johon osallistuvat komissio, Ecofin-neuvosto, työmarkkinaosapuolet ja Euroopan keskuspankki. Menrad pitää
tärkeänä, että talouden laajoista suuntaviivoista sekä työllisyyssuuntaviivoista päätetään samaan aikaan.
Menrad peräänkuuluttaa suuntaviivoihin lisää terävyyttä. Suuntaviivojen tulisi sisältää täsmällisempiä ja mitattavissa
olevia tavoitteita. Vain siten suuntaviivat voivat johtaa käytännön toimiin jäsenvaltioissa. Menrad esittää että 25
prosentille työttömiä tulisi tarjota mahdollisuus koulutukseen tai muihin heidän työllistymistään parantaviin toimiin.
Jäsenvaltioiden tulisi taistella myös naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi niin että nykyinen sukupuolten välinen
kuilu työmarkkinoilla supistuisi puoleen viiden vuoden aikana. Menrad vaatii myös lasten- ja
vanhustenhoitomahdollisuuksien parantamista.
Mietinnössä kehotetaan jäsenmaita sopimaan työllisyys- ja sosiaalilainsäädäntöä koskevista yhtenäisistä standardeista.
Siinä korostetaan että työllisyyden, työpaikkojen luomisen laadun ja sosiaalisen suojelun välisen yhteyden tulisi olla
työllisyysstrategian keskeinen osa. Lisäksi jäsenmaiden tulisi yksinkertaistaa yritysten perustamiseen liittyvää
paperisotaa sekä edistää investointeja henkisiin voimavaroihin.
Menrad kannattaa työllisyyskomitean perustamista koskevan ehdotuksen hyväksymistä. Hän ehdottaa että komitea
osallistuisi talouden laajojen suuntaviivojen laadintaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Komitean tulee laatia
työllisyyssuuntaviivojen hyväksymisen jälkeen vuosittainen tiedonanto työllisyyden, sosiaalisen koheesion ja
sosiaalipolitiikan konvergenssista.
Alustuspuheenvuoro
Winfried MENRADIN (PPE/DE, D) mielestä parlamentin olisi keskityttävä olennaiseen tarkastellessaan komission
ehdotusta vuoden 2000 työllisyyssuuntaviivoiksi. Vaikka vuonna 1998 luotiin 1,8 miljoonaa työpaikkaa, pitkäaikais-
ja nuorisotyöttömyys on edelleen korkealla tasolla. Parlamentin olisi osallistuttava entistä painokkaammin
työllisyyssopimusta koskevaan keskusteluun. Kölnin huippukokouksen johtopäätöksissä ei kuitenkaan mainita
parlamenttia, vaikka parlamentti on unionin tärkein toimielin.
Menrad muistutti että työllisyyssuuntaviivoja koskevaan mietintöön sisältyy myös ehdotus työllisyyskomitean
perustamiseksi. Työllisyyskomitean tehtävänä on neuvoa ja avustaa jäsenvaltioita työllisyyspolitiikan
yhteensovittamisessa.
Menrad korosti ettei työllisyyssuuntaviivojen määrää pidä lisätä. Sitä vastoin niiden hyvästä täytäntöönpanosta on syytä
huolehtia. Suuntaviivoissa laatu on määrää tärkeämpi. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjunta edellyttää entistä
aktiivisempia toimia. Suuntaviivoissa olisi korostettava järjestelyjä, joilla koulutusta voidaan sopeuttaa muuttuvaan
tilanteeseen. Suuntaviivoissa olisi mainittava toimet, joilla edistetään pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille.
Tavoitteeksi olisi asetettava myös työntekijöiden osallistumismallien kehittäminen sekä työvoiman sivukulujen
laskeminen. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön joustavia työaikamalleja. Suuntaviivojen olisi lisäksi kannustettava
toimiin, jotka vahvistavat sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Yhteiskeskustelu
Talousvaliokunnan edustaja Mathieu GROSCH (PPE/DE, B) arvioi ettei työllisyyspolitiikka ole vieläkään saanut
ansaitsemaansa arvoa unionin tasolla. Jäsenmaille olisi asetettava selkeitä määrällisiä tavoitteita mm.
koulutuspolitiikassa. Suuntaviivojen työstäminen voisi lähteä liikkeelle parhaiden käytäntöjen vertailusta. Siksi on
tärkeää, että jäsenmaat toimittavat komissiolle vertailukelpoisia tilastotietoja.
Grosch muistutti ettei lyhyessä ajassa ole mahdollista saada aikaan ihmeitä. Työllisyyden kehitys johtuu monesta
tekijästä. Pk-yrityksillä on työpaikkojen luomisessa keskeinen rooli. Niiden työllistämispotentiaalia olisi tuettava
yksinkertaistamalla niiden hallinnollisia velvoitteita sekä helpottamalla niiden osallistumista tutkimusohjelmiin.
Erityisesti palvelusektorin työllistämismahdollisuuksiin olisi kiinnitettävä lisää huomiota.
Grosch korosti että työllisyyssuuntaviivojen tulisi kannustaa jäsenvaltioita työpaikkojen luomiseen. Suuntaviivojen
tulisi olla yksinkertaisia, selkeitä ja tehokkaita.
Naisten oikeuksien valiokunnan edustaja Maj Britt THEORIN (PSE, S) totesi että vuoden 1999 työllisyyssuuntaviivat
painottavat tasa-arvoisten mahdollisuuksien huomioonottamista kaikissa toimenpiteissä. Tähänastiset tulokset ovat
kuitenkin laihoja. Budjettivaroja on käytetty vain vähän tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistämiseen.
Theorin toivoi että parlamentti tukee muutosesityksiä, joissa vaaditaan sukupuolten tasapainoista edustusta unionin
päätöksenteossa. Kaikissa EU:n työryhmissä tulisi olla yhtä paljon naisia kuin miehiä. Päättäjille tulisi antaa tasa-
arvokoulutusta. Theorin muistutti että naisten syrjintä merkitsee yhteiskunnan kannalta tehotonta voimavarojen käyttöä.
Bartho PRONKIN (PPE/DE, NL) mielestä on erinomaista, että komissio laatii jäsenmaita koskevia tilastokatsauksia.
Tällä tavoin jäsenmaat saadaan toimimaan entistä päättäväisemmin työttömyyden vähentämiseksi. Komission
ehdotuksista puuttuu kuitenkin demografinen ulottuvuus. Niissä ei tarkastella esimerkiksi väestön ikääntymisen ja
siirtolaisuuden vaikutuksia työllisyyteen.
Pronk pahoitteli että monet valiokunnassa hylätyt muutosesitykset on tuotu ryhmien toimesta uudelleen äänestettäviksi.
Anne VAN LANCKERIN (PSE, B) mukaan komission kertomuksesta käy ilmi, että eurooppalainen työllisyysstrategia
kantaa hedelmää. Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet konkreettisiin toimiin työttömyyden alentamiseksi. Tästä huolimatta
työttömiä on edelleen liikaa. Varsinkin naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyystilanne on vaikea.
Luxemburgin prosessi on hidastumassa, koska jäsenvaltiot eivät ole lähentyneet riittävästi toisiaan.
Van Lanckerin mielestä edellisen komission tavoitteista puuttui kunnianhimo. Jäsenvaltioille olisi asetettava
suuntaviivoissa selkeitä päämääriä. Sosiaalidemokraattinen ryhmä päätti esittää tietyt tarkistukset uudelleen, koska ne
ovat ryhmän mielestä olennaisia.
Van Lancker piti tärkeänä että jäsenvaltioille asetetaan konkreettisia, mitattavissa olevia tavoitteita. Suuntaviivoihin
olisi liitettävä kolme uutta eurooppalaista päämäärää: työllisyysasteen nostaminen 65 prosenttiin, pitkäaikaistyöttömiä
koskevan esikuva-analyysin käyttöönotto sekä yhteyden luominen uusien työpaikkojen ja niiden laadun välille.
Köyhyyden vastainen taistelu olisi asetettava etusijalle eurooppalaisessa työllisyyspolitiikassa.
Anne Elisabet JENSEN (ELDR, DK) korosti työllisyyspolitiikan kansallista ulottuvuutta. Työllisyyssopimus on hyvä
ratkaisu, koska se yhdistää läheisyysperiaatteen ja työllisyyspolitiikkojen koordinoinnin. Työllisyyskertomukset antavat
jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa oppia toisistaan. Työllisyyspolitiikkaa koskevat päätökset kuuluvat kuitenkin
jäsenvaltioille. Merkittävä osa työllisyyspolitiikasta olisi hoidettava alueellisella tasolla.
Jensenin mielestä ei ole järkevää, että suuntaviivoissa määritellään jäsenmaille valmis toimintamalli. Jäsenvaltioilla on
oltava oikeus päättää itse sopivista ratkaisuista. Valtion ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ei pidä unohtaa.
Hélène FLAUTRE (Verts/ALE, F) toivoi että eurooppalainen työllisyysstrategia estää alueellisten ja sosiaalisten erojen
kasvun. Työllisyysstrategia sisältää kuitenkin ideologisesti kiistanalaisia näkökohtia. Siitä puuttuu myös tarvittava
dynamiikka.
Flautren mielestä voidaan kysyä, mihin erityistä työllisyyspolitiikkaa tarvitaan, koska yleisesti uskotaan, että onnistunut
talouspolitiikka johtaa työttömyyden vähentymiseen. Unionin tasolla työllisyys on alisteinen talouspolitiikalle.
Flautre piti kummallisena, ettei suuntaviivoissa mainita sanallakaan työajan lyhentämistä, julkisia investointeja tai
työpaikkojen laatua ja kestävyyttä. Merkittävä osa uusista työpaikoista on määrä- tai osa-aikaisia eivätkä ne tarjoa
työntekijälle riittävää toimeentuloa.
Flautren mielestä työllisyysstrategiassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota paikalliseen aloitteellisuuteen sekä
osuuskuntiin ja yhteisötalouteen. Perinteisen julkisen sektorin ja kolmannen sektorin välille olisi luotava selkeä yhteys.
Myös työaikakysymyksiä olisi tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Komission olisi arvioitava konkreettisia aloitteita,
joita on tehty työajan lyhentämiseksi eri puolilla Eurooppaa. Suuntaviivoja laadittaessa olisi kuultava myös työttömien
mielipiteitä.
Herman SCHMID (GUE/NGL, S) korosti sekä aktiivisen työmarkkinapolitiikan että makrotalouspolitiikan merkitystä
työttömyyden hoidossa. Eurooppalaiset työmarkkinajärjestelmät ovat hyvin erilaisia, minkä vuoksi niitä ei ole
mahdollista ohjata samalla tavoin. Joissakin jäsenmaissa työmarkkinajärjestöillä on vahva asema korkean
järjestäytymisasteen vuoksi. Joissakin jäsenmaissa valtio on tärkein toimija. Schmidin mielestä olisi tärkeää pohtia,
miten yksittäisten työnhakijoiden oikeuksia voidaan vahvistaa. Suuntaviivoja muotoiltaessa on otettava huomioon
kansalliset erot. Brysselin ei pidä määrätä kaikesta.
Schmid oli tyytyväinen siihen, että komissio painottaa entistä enemmän paikallisten työllisyysaloitteiden merkitystä.
Työttömyyden nujertamiseksi tarvitaan paikallisen, alueellisen, kansallisen ja EU-tason toimia. Sekä työllisyyspolitiikan
suunnittelua että sen menetelmiä olisi parannettava. Työllisyyspolitiikassa olisi uskallettava tehdä ennakkoluulottomia
kokeiluja.
Liam HYLANDIN (UEN, IRL) mukaan Amsterdamin sopimuksen voimaanastuminen on saanut jäsenvaltiot
kiinnittämään enemmän huomiota yhteisen työllisyysstrategian toimeenpanoon. Sisämarkkinoilla on kuitenkin vielä
paljon sosiaalisia ongelmia. Niistä monet liittyvät maaseudun ja kaupunkien välisiin eroihin. Kouluttamattomien
työnhakijoiden tilanne on erittäin heikko. Nämä näkökohdat olisi otettava huomioon Euroopan sosiaalirahaston
ohjelmissa. Sosiaalirahaston olisi tuettava varsinkin paikallisia aloitteita. Olemassaoleva potentiaali on kyettävä
hyödyntämään. Sekä sosiaalirahasto-ohjelmissa että yhteisöaloitteissa on otettava huomioon työn luonteen muuttuminen
sekä tekijät, jotka estävät esimerkiksi naisten työssäkäyntiä.
Rijk van DAM (EDD, NL) korosti ettei unioni voi sanella tiukkoja työllisyyspolitiikkaa koskevia sääntöjä.
Työllisyydessä on aina kyse paikallisista markkinoista. Työllisyyspolitiikassa ei pidä keskittyä ainoastaan määrällisiin
tavoitteisiin, sillä ne eivät kerro mitään uusien työpaikkojen laadusta.
Van Damin mielestä työllisyyssuuntaviivoja olisi tarkasteltava muiden politiikkojen yhteydessä. Työllisyyssuuntaviivat
eivät saisi olla ristiriidassa muiden politiikkojen kanssa.
Marco CAPPATO (NI, I) kommentoi työllisyyskomitean perustamista koskevaa ehdotusta. Hänen mielestään unionilla
on tapana perustaa komitea, mikäli se haluaa vältellä ongelman ratkaisua. Cappato ihmetteli, kuka tekee todelliset
työllisyyttä koskevat päätökset. Kölnin huippukokouksessa parlamentti jätettiin kokonaan syrjään. Jäsenvaltioiden
välillä ei ole todellista työllisyyspolitiikkojen koordinointia. Työllisyyskomiten luominen on eräänlainen venttiili, jonka
kautta työllisyyspolitiikkaan liittyvät paineet voidaan päästää ulos. Komitean työ ei voi kuitenkaan korvata Euroopan
parlamentin ja kansallisten parlamenttien osallistumista.
Cappaton mielestä unionin pitäisi olla rohkeampi maahanmuuttopolitiikassaan. Maahanmuuttajien laajamittainen
vastaanotto voisi ratkaista unionin työllisyysongelmat.
Luigi COCILOVO (PPE/DE, I) piti työllisyyskeskustelua kiireellisenä. Työllisyyspolitiikkaa koskeville suuntaviivoille
on luotava raamit, jotka pitäytyvät Euroopan sosiaalisessa mallissa.
Cocilovon mielestä rakennepolitiikassa ja makrotaloudellisessa vuoropuhelussa toimitaan riittämättömällä tavalla. Hän
toivoi ettei työttömyyttä vastaan taisteltaessa vedottaisi sellaisiin tekosyihin kuin kilpailun rajoittamiseen. Koulutuksen
osalta Cocilovo piti mietintöjen lähestymistapaa riittämättömänä. Tavoitteiden saavuttamista olisi hänen mukaansa
mahdollista arvioida nykyistä tarkemmin.
Jan ANDERSSON (PSE, S) totesi että EMU on ollut menestys, jonka myötä inflaatiotaso, korkotaso ja julkinen velka
on saatu pidettyä kurissa. Yhteistyötä kaivattaisiin myös työllisyyspolitiikassa. Andersson korosti myös sosiaaliturvaa
ja sosiaalisen koheesion merkitystä unionissa, sillä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys liittyvät yhteen.
Luciana SBARBATIN (ELDR, I) mukaan EU:n työllisyysstrategian neljä pilaria ovat johtaneet myönteiseen
kehitykseen etenkin koulutuksen saralla. Nyt toimenpiteitä tulisi syventää. Sosiaalinen vuoropuhelu on tässä tärkeä
työväline. Unioni ei saisi rajoittua pelkäksi talousliitoksi.
Alain LIPIETZIN (Verts/ALE, F) mielestä on myönteistä pyrkiä työllistettävyyteen, eli siihen että työnhakijat pääsevät
haluamiinsa työpaikkoihin. Tavoitteen toteutuminen riippuu ennen kaikkea työpaikkojen tarjonnasta. Vielä muutama
vuosi sitten puhuttiin, että jos kasvu jää alle 2,4 prosentin, ei työllisyysaste voi parantua. Kuitenkin Ranskassa on
työaikaa lyhentämällä voitu parantaa työllisyyttä. Lipietz korosti myös kolmannen sektorin, osuuskuntasektorin,
merkitystä ja toivoi, että sille annettaisiin erityisasema verotuksen kannalta.
Sylviane AINARDI (GUE/NGL, F) korosti, että unionilta odotetaan nyt määrätietoisia toimia työllisyyskysymyksessä.
EU:n on asetettava määrällisiä tavoitteita, jotka ovat myös sitovia. EU:n olisi oltava kunnianhimoinen jaettaessa
määrärahoja työttömyyden vastaiseen taisteluun, jotta tavoitteet voitaisiin toteuttaa. Lisäksi unionin olisi otettava
käyttöön Tobinin vero.
Mauro NOBILIA (UEN, I) pahoitteli etteivät komissio tai neuvosto antaneet yksityiskohtaista tietoja
makrotaloudellisesta vuoropuhelusta. Unionin olisi tarjottava paikallisia kehitysmalleja sekä lisättävä paikallisen ja
kansallisen tason toimia makrotaloudellisten toimien lisäksi. Tähän päästään vain työmarkkinaosapuolten aktiivisella
osallistumisella.
Ole KRARUP (EDD, DK) kertoi että Tanskassa ja kahdessa muussa euroalueen ulkopuolisessa maassa on EU:n
korkeimmat työllisyysasteet. Norjassa työllisyysaste on vieläkin parempi. Hänen mielestään EU:n makrotaloudelliset
toimenpiteet ovat päinvastoin lisänneet työttömyyttä. Nyt tarvittaisiin paikallisia hankkeita, sillä työmarkkinat ovat
järjestäytyneet eri tavoin eri alueilla. Yhteisiä työllisyyspoliittisia linjoja määriteltäessä saatetaan ajautua lopulta niin
yleiselle tasolle, ettei niillä sanota enää yhtään mitään.
Philip Rodway BUSHILL-MATTHEWSIN (PPE/DE, UK) mukaan työllisyyden edistämisestä puhuttaessa on
erityisesti korostettava pienten ja keskisuurten yritysten maksutaakan alentamista. Tämän lisäksi verotusta on
muutettava ja byrokratiaa vähennettävä. Konservatiivit eivät hyväksy väitettä, jonka mukaan talous- ja rahaliiton
toteuttaminen luo hyvän ilmapiirin työpaikkojen toteuttamiselle. Bushill-Matthewsin mielestä tämä ei ole tosiasia. Hän
korosti, että unionin ei pitäisi sanella jäsenvaltioille sitovia sääntöjä työttömyyden vastaiseen taisteluun. Jäsenvaltioissa
tarvitaan erilaisia ratkaisuja.
Alejandro CERCAS ALONSO (PSE, E) painotti että työllisyyskeskustelussa on välttämätöntä tuoda esille jo
saavutettuja tuloksia, jotta tulevaisuudessa voidaan päästä Amsterdamin sopimuksen mukaiseen työvoimapolitiikan
koordinointiin. Hänen mielestään unionin tavoitteiden ja nykytilanteen välillä on kuilu. Parlamentissa puhutaan
työttömyydestä aina suhdanteisiin liittyvänä ongelmana vaikka EU kärsii rakenteellisesta työttömyydestä. Vapaa
markkinatalous ei tarjoa ratkaisuja työttömyyteen koska kyseessä on rakenteellinen ongelma. Cercas Alonson mielestä
on tärkeää että julkaistut työttömyysluvut pitävät paikkansa. Hän huomautti että jäsenmaissa monia työpaikkoja
rahoitetaan verovaroin.
Daniel DUCARME (ELDR, B) ihmetteli miksi edellisen komission aikana julkaistua Montin kertomusta ei löydy
mietinnön ytimestä. Montin kertomus osoittaa, että työvoimapoliittisia parannuksia ei ole mahdollista toteuttaa, ellei
sosiaalista ja verotuksellista lähentymistä saada aikaan. Uusien työpaikkojen pitäisi perustua todelliseen tehokkaaseen
yrityselämään. Hän odotti uudelta komissiolta konkreettisia toimia tässä asiassa.
Theodorus BOUWMANIN (Verts/ALE, NL) mukaan keskeistä työvoimapoliittisessa keskustelussa on työn
modernisointi. Muutama vuosi sitten julkaistu vihreä kirja on ponnahduslauta syntyneeseen krooniseen tilanteeseen.
Siinä puhutaan työllisyyden edistämisestä mutta tavoiteltuja tuloksia ei ole saatu aikaan jäsenmaissa. Naiset eivät
vieläkään osallistu täysipainoisesti työelämään ja työssä olevat kärsivät työtaakkansa alla. Komissiolta odotetaan
tehokkaampia toimia. Huomio pitäisi kiinnittää työn laatuun eikä sen määrään.
Andre BRIEN (GUE/NGL, D) mielestä mietinnössä on myönteistä alueellisten näkökohtien ja naisten aseman
huomioiminen. Mietinnön peruslähtökohdat ovat kuitenkin riittämättömiä. Lisää työpaikkoja pitäisi luoda niin, että
pidettäisiin kiinni sosiaaliturvasta. Yhdysvaltojen nykytilanne osoittaa että työvoimapoliittiset uudistukset lähtevät
liikkeelle rakenteista. Brien mukaan amerikkalainen malli ei sovi Eurooppaan, vaan yhteiskuntaa ja taloutta pitäisi
ajatella kokonaisuutena.
Marie-Thérèse HERMANGEN (PPE/DE, F) mukaan mietintö oli rakentava koska siinä oli huomioitu Euroopan
demografinen ulottuvuus. Hän korosti että ikääntyvä manner tekee taloudellista itsemurhaa. Hermange kertoi
haluavansa lisätietoja kansallisista työllisyysohjelmista. Parlamentin on valvottava yhdessä komission kanssa
työaloitteiden toteuttamista jäsenvaltioissa. Eurooppalaista työvoimapoliittista strategiaa ei saisi rikkoa jäykillä,
byrokraattisilla toimenpiteillä, jotka estävät työpaikkojen luomista. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu tulisi
saada uudestaan liikkeelle. Hermange kannatti mietinnössä esitettyä yrityspääoman omistusrakenteiden muutosta.
Työntekijöiden vapaaehtoinen osallistuminen pääoman omistukseen on yksi ratkaisukeino yritysten kasvaviin
pääomatarpeisiin.
Barbara WEILERIN (PSE, D) mielestä jäsenmaiden työllisyyspoliittisilta toimilta puuttuu riittävä kestävyys.
Jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet tarvittaviin toimiin mahdollistaakseen naisten tasapuolisen osallistumisen
työmarkkinoille. Lisäksi kansallisissa työllisyyspoliittisissa toimissa olisi kiinnitettävä huomiota vanhempien
työntekijöiden syrjäytymiseen työmarkkinoilta.
Weiler korosti että komission tulisi tukea työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon sekä lisättävä toimia, joilla
parannetaan työntekijöille suunnattavaa tiedottamista.
Weiler hämmästeli mikseivät konservatiivit ole valmiita tukemaan sitovien tavoitteiden käyttöönottoa
työllisyyspolitiikassa. Hänen mukaansa yhtenäisvaluutan käyttöönotto tarjoaa erinomaisen esimerkin jäsenmaiden
menestyksellisestä yhteistyöstä. Vastaavaa yhteistoimintaa olisi harjoitettava myös työllisyyspolitiikassa.
Massimo CACCIARI (ELDR, I) peräänkuulutti voimakkaampia toimia pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi sekä
pk-yritysten toiminnan helpottamiseksi. Hänen mielestään unionin tulisi ottaa oppia Yhdysvalloista.
Työllistämistoimissa olisi keskityttävä alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin.
Jillian EVANS (Verts/ALE, UK) muistutti että miesten ja naisten välinen palkkakuilu on yhä 22 prosentin suuruinen.
Jäsenmaat eivät ole kyenneet kaventamaan palkkaeroa merkittävällä tavalla. Epäkohtaan tulisi puuttua lisäämällä naisten
osuutta päätöksentekijöiden keskuudessa. Lisäksi tasa-arvoa koskevaa tietoisuutta tulisi vahvistaa koulutuksessa.
Ilda FIGUEIREDON (GUE/NGL, P) mielestä naisten ja nuorten pitkäaikaistyöttömyys on yhä aivan liian korkealla
tasolla. Unionissa kaivataan tehokkaampia toimia pitkän aikavälin työpaikkojen luomiseksi.
Othmar KARAS (PPE/DE, A) muistutti että rakenteellinen työttömyys liittyy usein korkeisiin
työllistämiskustannuksiin. Monissa jäsenvaltioissa on yhä liikaa sääntelyä, mikä tekee innovaatioiden toteuttamisen
kannattamattomaksi.
Karasin mielestä julkista velkaa tulisi edelleen leikata. Julkisen velan suuruus vaikuttaa ennen kaikkea nuorten
työllistämismahdollisuuksiin.
Karasin mukaan EU:n työllisyyspolitiikassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota rakenteellisiin uudistuksiin.
Jäsenmaiden koulutuspolitiikassa kaivataan muutoksia ja innovaatioita. Samalla on pyrittävä helpottamaan yritysten
perustamista. Pk-yritysten menestyksellinen toiminta edellyttää lisätukea sekä verotuksellisten esteiden karsimista.
Ioannis KOUKIADIS (PSE, GR) korosti että työttömyyden torjunnassa on viime kädessä kyse demokratian
tulevaisuudesta. Varallisuus olisi jaettava oikeudenmukaisella tavalla kansalaisten kesken.
Koukiadis muistutti ettei työllisyydessä ole kyse pelkästään määrästä, vaan myös laadusta. Työllisyyspolitiikan olisi
kannustettava työntekijöiden pysyvää työmarkkinoille sijoittautumista. Samalla olisi kiinnitettävä huomiota laittomaan
työntekoon, jossa työntekijät ovat usein kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella.
Thomas MANNIN (PPE/DE, D) mielestä yhteisten työllisyysmallien kehittäminen tarjoaa jäsenmaille mahdollisuuden
luoda eurooppalaista lisäarvoa. Työllisyyspolitiikassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten ja ikääntyvien
työntekijöiden koulutukseen. Samalla on varmistettava etteivät jäsenmaat lipsu alunperin asettamistaan tavoitteista.
Fiorella GHILARDOTTI (PSE, I) piti komission laatimia työllisyyspolitiikan lähtökohtia ja niiden taustalla olevaa
neljän pilarin rakennetta myönteisenä asiana työllisyyden kannalta. Hän muistutti että Euroopassa on luotu
Luxemburgin työllisyyskokouksen jälkeen kaikkiaan 1,8 miljoonaa uutta työpaikkaa.
Ghilardottin mielestä työllisyyspolitiikassa olisi laadittava selkeät määrälliset ja laadulliset tavoitteet koko EU:n tasolle.
Etenkin tasa-arvo ja nuorten työllistäminen kaipaavat tavoiteasettelua.
Piia-Noora KAUPPI (PPE/DE, FIN) totesi että Luxemburgista vuonna 1997 alkanut EU:n työllisyyspoliittinen uudistus
on yksi suurimpia ja tärkeimpiä asioita, joita unioni on saattanut alulle. Ilman unionitason koordinointia näin laaja
uudistus olisi poliittisesti mahdotonta viedä läpi sisämarkkinoilla.
Kaupin mukaan eurooppalaisen työllisyyspolitiikan uudistukset ovat todella tarpeen. Suurimmat ongelmat ovat
jäsenvaltioiden perusrakenteissa. Korkea verotus, laajat sosiaaliset tulonsiirrot ja joustamaton palkkapolitiikka johtavat
usein yhteiskuntaa rappeuttavaan tilanteeseen, jossa työnteko ei ole enää taloudellisesti kannustava vaihtoehto.
Kauppi arveli että yhteinen raha tarjoaa loistavan ympäristön työllisyyden edistämiselle. Sisämarkkinoiden
vahvistaminen mahdollistaa välttämättömät joustot työmarkkinoilla ja tuo lisää dynamiikkaa Euroopan talouteen.
Kauppi arveli että euromaiden talouspolitiikkojen lähentyminen tarjoaa mahdollisuuden parhaiden mallien etsimiseen
eli bench markingiin. Tämä edellyttää että käytössä on vertailukelpoisia indikaattoreita. Joskus näitä malleja voisi olla
järkevä etsiä myös Euroopan ulkopuolelta.
Kauppi uskoi että komission laatima ehdotus yhteisen työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi tarjoaa kelvollisen pohjan
jatkovalmisteluille. Vuoden 2000 suuntaviivoissa olisi painotettava pk-yritysten ja nuorten yritysten
työllistämisedellytysten parantamista. Hallintokuluja, veroja ja maksuja on leikattava.
Kauppi kiinnitti huomiota myös palvelualojen alv-kokeiluun. Vaikka ehdotus vietiin neuvostossa asianmukaisesti läpi,
eivät jäsenvaltiot näytä olevan halukkaita lähtemään mukaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kauppi kiinnitti huomiota myös siihen, että ehdotukset työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuodelle 2000 tulevat
käsittelyyn jo ennen kuin vanhoja suuntaviivoja koskevat toimenpiteet on saatettu loppuun tai edes alulle. Kauppi
muistutti että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan suuntaviivat täytäntöön omissa kansallisissa ohjelmissaan. Tähän
heille täytyisi myös antaa mahdollisuus.
Richard HOWITT (PSE, UK) pyysi että parlamentti tukisi mainstreaming-periaatteen toteutumista. Lisäksi vammaisia
varten olisi luotava New Deal -sopimukseen verrattava järjestely. Yhteisen työllisyyspolitiikan suuntaviivoilla olisi
tuettava etenkin pitkäaikaistyöttömien sekä työttömien vammaisten työllistämistä.
Komission vastaus
Komission jäsen Anna DIAMANTOPOULOU (GR) kiitteli parlamentin panosta työllisyyssuuntaviivojen
täsmentämisessä. Parlamentti on tehnyt hyvin ehdotuksia uusiksi tavoitteiksi, joilla voidaan vahvistaa ennaltaehkäisevää
työllisyyspolitiikkaa. Komission ja parlamentin tehtävänä on kannustaa jäsenvaltioita panemaan toimeen
suuntaviivoissa määritellyt tavoitteet. Diamantopoulou toivoi että neuvosto hyväksyy ehdotuksen uusiksi
suuntaviivoiksi 29. marraskuuta järjestettävässä sosiaali- ja työllisyysneuvoston sekä Ecofin-neuvoston yhteisessä
kokouksessa.
Diamantopouloun mukaan toimielimet ovat yhtä mieltä siitä, kuinka työllisyyssuuntaviivoja muokataan. Suuntaviivoihin
ei aiota tehdä suuria muutoksia, vaan niiden rakenne säilyy ennallaan. Suuntaviivojen toimeenpanossa keskitytään
neljään teemaan. Suuntaviivojen tulisi edistää aiempaa paremmin ihmisten siirtymistä työelämään koulutusjakson
jälkeen. Tavoitteena on myös parantaa teknologian hyväksikäyttöä sekä paikallisviranomaisten ja
työmarkkinaosapuolten osallistumista työllisyyspolitiikan toteuttamiseen.
Diamantopoulou muistutti että eurooppalaisen työllisyysstrategian onnistuminen on riippuvainen vakaasta
makrotaloudellisesta ympäristöstä. Makrotaloudellista koordinaatiota onkin entisestään vahvistettava. Työllisyyttä ja
taloutta koskevien tilastotietojen harmonisointi on tärkeä, mutta vaikea tehtävä. Yhdeksi tavoitteeksi onkin asetettava
tiedonhankinnan nopeuttaminen.
Diamantopoulou kommentoi lyhyesti myös jäsenvaltioille annettuja suosituksia. Komission mielestä jäsenvaltiot eivät
ole kiinnittäneet riittävästi huomiota elinikäiseen oppimiseen. Myös tietoyhteiskunnan eteenpäinviemisen tulisi olla
nykyistä kunnianhimoisempaa. Kölnin huippukokouksen päätöksissä asetettiin tavoitteeksi koulujen liittäminen
internetiin.
Diamantopouloun mielestä on tärkeää koordinoida paikallisen ja alueellisen tason työllisyystoimia. Hän lupasi että
komissio tekee työllisyyspolitiikassa läheistä yhteistyötä parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kanssa.
Äänestys
Parlamentti hyväksyi Menradin mietinnön (A5-0045/99) muutettuna.
Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen työllisyyskomitean perustamiseksi pienin muutoksin.
Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuonna 2000. Se teki
suuntaviivoihin useita muutoksia. Parlamentin mielestä jäsenvaltioiden tulisi asettaa tavoitteekseen, että työttömistä
vähintään 25 prosenttia osallistuu koulutukseen tai muihin toimiin, joilla edistetään heidän työllistettävyyttään. Samalla
jäsenvaltioiden tulisi asettaa tavoitteet, joilla mitataan naisten osallistumista koulutusohjelmiin. Ikääntyville
työntekijöille olisi annettava mahdollisuus osallistua halutessaan työelämään esimerkiksi osa-aikatyön muodossa.
Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä vähentämään pk-yrityksiin, osuuskuntiin ja yhteisötalouden yrityksiin kohdistuvia
hallinnollisia ja verorasitteita.
Parlamentin mielestä kunkin jäsenvaltion olisi tutkittava, voidaanko energia- tai saastepäästöveron käyttöönotolla
säilyttää pitkällä aikavälillä sosiaaliturvajärjestelmien rahoitustasapaino.
Parlamentin mukaan jäsenvaltioiden ja unionin on huolehdittava siitä, että kussakin jäsenvaltiossa tällä hetkellä
vallitsevat sukupuolten väliset erot vähenevät viiden vuoden aikana 50 prosenttia.
Parlamentti hyväksyi Menradin mietinnön (A5-0046/99) sellaisenaan.
Henkilöautojen polttoainekulutusta koskeva tiedottaminen
Henkilöautojen polttoainekulutusta koskeva tiedottaminen
Suositus toiseen käsittelyyn: STERCKX - ***II - A5-0040/99 - C5-0037/99 - 98/0272 - COD. Ympäristöasioiden,
kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.
Parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta tukee Dirk STERCKXIN (ELDR,
B) suositusta, joka käsittelee henkilöautojen polttoainekulutusta koskevien kuluttajatietojen jakamista.
Direktiiviesitys on marraskuun mini-istunnossa parlamentin toisessa käsittelyssä. Sen tarkoituksena on edistää
vähemmän polttoainetta kuluttavien autojen markkinointia. Direktiivi on osa EU:n kampanjaa, jolla pyritään karsimaan
henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä. Käytännössä tähän pyritään neljällä toimenpiteellä: vaatimalla
polttoainetaloudellisuudesta kertovan lapun kiinnittämistä kaikkiin tai lähes kaikkiin kaupoissa oleviin autoihin,
jakamalla ilmaista kaikkien uusien henkilöautomallien polttoainekulutusta kertovaa opasta, jakamalla kaikkien mallien
polttoainekulutuksen kertovaa julistetta kiinnitettäväksi automyymälöihin sekä jakamalla oheiskirjallisuutta esimerkiksi
internetin välityksellä.
Neuvosto hyväksyi direktiiviesityksen ensimmäisessä käsittelyssä parlamentin 29 lisäyksestä kaikkiaan 14. Sovittelulta
vältytään, mikäli neuvoston yhteiseen kantaan ei enää tehdä lisäyksiä. Direktiivi voitaisiin tässä tapauksessa saattaa
jäsenvaltioissa voimaan vuoden 2000 loppuun mennessä.
Alustuspuheenvuoro
Dirk STERCKX (ELDR, B) muistutti että henkilöautot aiheuttavat 12 prosenttia EU:n hiilidioksidipäästöistä. Tällä
hetkellä autot tuottavat keskimäärin 186 grammaa hiilidioksidia/kilometri. Direktiivin tarkoituksena on laskea
hiilidioksidipäästöjen keskimääräistä tasoa 140 grammaan/kilometri vuoteen 2000 mennessä.
Sterckx piti tärkeänä että kuluttajille tarjotaan tarkat tiedot henkilöautojen ympäristövaikutuksista. Uusien autojen
hiilidioksidipäästöjen lisäksi EU:n olisi laadittava lista kymmenestä puhtaimmasta henkilöautomerkistä.
Sterckx arveli että neuvoston yhteinen kanta on niin lähellä parlamentin esitystä, ettei se enää kaipaa tarkistuksia.
Neuvoston kanta olisi hyväksyttävä sellaisenaan, jotta direktiivi voitaisiin ottaa käyttöön seuraavan vuoden kuluessa.
Keskustelu
Bernd LANGE (PSE, D) muistutti että direktiiviesitys kuuluu EU:n kokonaisstrategiaan liikennepäästöjen
vähentämiseksi. Ellei autoteollisuus ole vapaaehtoisesti halukas leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä, kuluttajille on
annettava vapaus päättää asiasta.
Cristina GARCÍA ORCOYEN TORMO (PPE/DE, E) toivoi että EU noudattaisi liikennepäästöjen osalta
kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaisi myös autojen kierrätyksen niiden käytön päättyessä. Hän suositteli että
unioni laatisi listan myös niistä automerkeistä, jotka saastuttavat eniten.
Marialiese FLEMMING (PPE/DE, A) korosti että kuluttajien on saatava riittävästi tietoa siitä kuinka paljon
henkilöautot kuluttavat polttoainetta, ja kuinka paljon niistä vapautuu hiilidioksidipäästöjä. Samalla hän muistutti ettei
direktiiviesitys pelasta maailmaa. Siihen tarvitaan paljon pidemmälle meneviä tekoja.
Komission vastaus
Ympäristöasioista vastaava komissaari Margot WALLSTRÖM (S) yhtyi edelliseen puhujaan mutta totesi, että
direktiiviesitys on tärkeä osa EU:n kokonaisstrategiaa kasvihuoneilmiön ehkäisemiseksi. Direktiivi on ensimmäinen
askel kuluttajia koskevan tiedotuksen parantamiseksi.
Wallström kertoi että komissio suunnittelee internet-sivun avaamista, jotta kuluttajat saisivat mahdollisimman pian
tietoja henkilöautojen polttoainekulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä. CO2-päästöistä on tiedotettava, jotta kuluttajat
voisivat tehdä eri automerkkien ympäristövaikutuksista omat johtopäätöksensä.
Wallström arveli että direktiivin hyväksyminen on kaikkien osapuolten etujen mukaista.
Äänestys
Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan sellaisenaan.
Merenkulkijoiden työajat
Merenkulkijoiden työajat
Suositus toiseen käsittelyyn: HUGHES - ***II - A5-0042/99 - 8639/1/99 - C5-0035/99 - 1998/0321 - COD. Työllisyys-
ja sosiaalivaliokunta.
Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan sellaisenaan.
EU:n ja Kiinan tieteellis-tekninen yhteistyö
EU:n ja Kiinan tieteellis-tekninen yhteistyö
Mietintö: GAHRTON - * - A5-0049/99 - KOM(99)0287 - C5-0038/99 - 1999/0123 - CNS. Teollisuus-,
ulkomaankauppas-, tutkimus- ja energiavaliokunta.
Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan äänin 487 puolesta, 10 vastaan ja 13 tyhjää.
EU:n ja Venäjän tieteellis-tekninen yhteistyö
EU:n ja Venäjän tieteellis-tekninen yhteistyö
Mietintö: QUISTHOUDT- ROWOHL - * - A5-0048/99 - KOM(99)0324 - C5-0083/99 - 1999/0133 - CNS. Teollisuus-,
ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta.
Parlamentti päätti siirtää äänestystä merkkinä siitä, että Venäjä etsisi mahdollisimman nopeasti rauhanomaista ratkaisua
Tshetshenian kriisiin.
EU:n ja Argentiinan tieteellis-tekninen yhteistyö
EU:n ja Argentiinan tieteellis-tekninen yhteistyö
Mietintö: LINKOHR - * - A5-0047/99 - KOM(99)0292 - C5-0040/99 - 1999/0125 - CNS. Teollisuus-,
ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta.
Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.
Euroopan yhtenäismarkkinat
Euroopan yhtenäismarkkinat
Parlamentti hyväksyi päätöslauselmaehdotuksen B5-0204/99, jossa tarkastellaan Euroopan sisämarkkinoiden strategiaa.
Se pitää tervetulleena komission esitystä, jossa keskitytään kuluttajiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Komission
ehdottama strategia sisältää toiminnallisia tavoitteita, joiden päämääränä on kestävä kehitys, kuluttajien etujen suojelu,
työllisyyden tukeminen ja sosiaaliturvan koordinointi.
Parlamentti luottaa siihen että Euroopan sisämarkkinoita koskevan strategian seurauksena voidaan luoda yhtenäisempi
ja ehyempi lähestymistapa, jolla saavutetaan mm. seuraavat tavoitteet:
* kansalaisten tarpeiden huomioonottaminen tiivistämällä heidän kanssaan käytävää vuoropuhelua;
* sellaisten edellytysten luominen, joilla henkilöiden vapaa liikkuvuus toteutuu käytännössä;
* rikkomusmenettelyjen tehostaminen niitä jäsenvaltioita vastaan, joissa EU:n kansalaisten harjoittamia oikeuksia
rikotaan;
* taiteilijan aseman määrittäminen erityisesti vapaan liikkuvuuden, toiminnan aloittamisen ja verotuksen aloilla
kulttuurin monipuolisuuden ja laadun turvaamiseksi ja vahvistamiseksi sisämarkkinoilla;
* yhteisen tahdon luominen sisämarkkinoita koskevien määräysten täytäntöönpanemiseksi;
* yritysilmapiirin parantaminen, jonka avulla voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa sisämarkkinoita koskevan
lainsäädännön kodifiointia sekä jatkaa ja laajentaa Slim-ohjelman toteuttamista; sekä
* tasapainon löytäminen toisaalta markkinavapauden sekä toisaalta ympäristön, kuluttajien terveyden ja luottamuksen
sekä sosiaalisten ja kulttuuristen prioriteettien suojelun välillä.
Parlamentti ilmaisee tyytyväisyytensä siihen että komissio ryhtyy uudenaikaistamaan EU:n kilpailulainsäädäntöä. Se
kehottaa komissiota jatkamaan tällä alalla jo aloitettua työtä. Parlamentti odottaa komissiolta ilmoitusta etenkin
valtiontukia koskevista innovatiivisista ehdotuksista.
|