Banner page The European Parliament The European Parliament
Banner page

Hakemisto 
 
 

Viikkokatsaus : 03-11-99(b)

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Toimitus



Toimitus: Eero Yrjö-Koskinen (vastaava) ja Virpi Köykkä

Bryssel:
PHS 6A/19
Rue Wiertz
B-1047 Bryssel
Puh. +32 2 284 4896/+32 2 284 6222
Fax +32 2 284 9253

Strasbourg:
WIC 4E/05
Avenue Robert Schuman
F-67070 Strasbourg
Puh. +33 3 88 17 2421/+33 3 88 17 3612
Fax +33 3 88 17 9942

E-mail: Tiedotus@europarl.europa.eu

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Surunvalittelut Itä-Intian hirmumyrskyn uhreille



Surunvalittelut Itä-Intian hirmumyrskyn uhreille

Parlamentin puhemies Nicole FONTAINE (PPE/DE, F) kertoi lähettäneensä Intian hallitukselle surunvalittelut Itä- Intiassa lokakuun lopulla raivonneen hirmumyrskyn seurauksena. Myrsky tuhosi yli 200.000 taloa, minkä seurauksena arviolta tuhat ihmistä sai surmansa ja yli miljoona henkeä jäi kodittomiksi. Fontaine vetosi komissioon, jotta se ryhtyisi välittömästi toimiin Intian avustusten käynnistämiseksi.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Komission julkilausuma brittilihan vientikiellon poistamisesta



Komission julkilausuma brittilihan vientikiellon poistamisesta

Kuluttajansuojakysymyksistä ja kansanterveysasioista vastaava komissaari David BYRNE (IRL) kertoi että tieteellinen ohjauskomitea antoi perjantaina 29. lokakuuta lausunnon, jonka mukaan brittilihan vientikiellolle ei ole enää tieteellisiä perusteita. Lausuntoa koskeva yhteenveto toimitettiin samantien tiedoksi parlamentin jäsenille.

Byrnen mukaan ohjauskomitean lausunnossa tarkastellaan mm. seuraavia kysymyksiä:

*    onko hullun lehmän taudin tarttumisesta saatavilla uutta todistusaineistoa;
*    tulisiko unionin luomaa valvontajärjestelmää tarkastella uudelleen; sekä
*    onko nykyinen vientijärjestelmä tyydyttävä mitä tulee lihan viennin turvallisuuteen.

Byrne kertoi ettei ensimmäisen asiakohdan osalta ole saatavilla uutta todistusaineistoa. BSE-tapaukset ovat vähentyneet eikä komissiolla ole näyttöä hullun lehmän tautia koskevista uusista tartuntatavoista. Tieteellinen ohjauskomitea ei myöskään katsonut tarpeelliseksi muuttaa nykyistä lihantuotantoa koskevaa valvonta- ja vientijärjestelmää. 16-henkinen ohjauskomitea oli yksimielinen kaikissa kohdissa.

Byrnen mielestä ohjauskomitean lausunnolla on keskeinen merkitys ratkaistaessa brittilihan vientiä koskevaa riitaa. Lähtökohtana on oltava ettei brittilihan vientikiellon kumoaminen aiheuta uhkaa kansanterveydelle. Ohjauskomiten annettua lausuntonsa komissio pyysi Ranskan ja Saksan viranomaisia poistamaan brittilihaa koskevat varotoimenpiteet.

Tieteellisen ohjauskomitean julkistettua lausuntonsa Ranskan viranomaiset pyysivät lisätietoja seuraavista kysymyksistä:

*    taudin alkuperän jäljitettävyys;
*    diagnostiikkaa koskevat parannukset;
*    BSE-tautia koskevien testien tehostaminen;
*    hullun lehmän taudin valvonta; sekä
*    lihatuotteita koskevien tuoteselosteiden yhdenmukaistaminen.

Byrnen mukaan komissio pyrkii selvittämään ylläolevat asiat, jotta kriisistä päästäisiin eroon rakentavalla tavalla. Komission mielestä nykyisen vientijärjestelmän muuttamiselle ei ole tarvetta. Järjestelmä takaa brittilihan turvallisuuden. Byrne lupasi pitää parlamentin jäsenet ajan tasalla tapahtumien kehityksestä.

Keskustelu

Caroline JACKSONIN (PPE/DE, UK) mielestä naudanlihasektori on kaaoksessa. Hän oudoksui komission päätöstä laatia lisäselvityksiä tilanteessa, jossa tieteellinen ohjauskomitea ilmaisi yksimielisesti luottamuksensa brittilihan turvallisuuteen.

Dagmar ROTH-BEHRENDTIN (PSE, D) mielestä komission olisi annettava määräys, jonka myötä kaikkien jäsenmaiden tulisi neljän viikon kuluessa ottaa käyttöön yhdenmukaiset BSE-testit.

Joseph DAUL (PPE/DE, F) epäili kykeneekö komissio luomaan vedenpitävää valvontajärjestelmää, jonka avulla naudanlihan tuotantoa voitaisiin valvoa Euroopan laajuisesti.

Elizabeth LYNNE (ELDR, UK) arveli että Ranskan esittämien lisäselvitysten tarkoituksena on ainoastaan lykätä brittilihan vientikiellon kumoamista koskevaa päätöstä. Hän tiedusteli missä aikataulussa komissio uskoo että vientikielto voidaan ylipäätänsä purkaa.

Marie Anne ISLER BEGUININ (Verts/ALE, F) saamien tietojen mukaan tieteellisessä ohjauskomiteassa olisi vain kolme prioniasiantuntijaa, jotka kaiken kukkuraksi äänestivät viime viikolla tyhjää komitean ottaessa kantaa brittilihan turvallisuuteen. Hän pyysi komission jäsentä vahvistamaan pitävätkö nämä tiedot paikkansa.

Reimer BÖGE (PPE/DE, D) muistutti että hullun lehmän tauti ja lampaiden scrapies ovat hyvin samantyyppisiä tauteja. Hän ihmetteli miksei BSE:n tapauksessa sovellettu samaa lähestymistapaa kuin scrapiesta torjuttaessa.

Jean-Claude MARTINEZ (NI, F) pyysi komission jäsentä vahvistamaan, pitävätkö tiedot yli 40 henkilön sairastumisesta Creutzfeldt-Jacobin tautiin paikkansa. Samalla hän hämmästeli mitä komissio mahtaa tarkoittaa varovaisuusperiaatteella, mikäli se sallii brittiläisen naudanlihan pääsyn sisämarkkinoille.

Phillip WHITEHEADIN (PSE, UK) mielestä brittiläisen naudanlihan vientikielto olisi purettava mahdollisimman nopeasti. Koko unionin kattava yhtenäinen tuotemerkintäjärjestelmä merkitsisi huomattavaa edistysaskelta elintarviketurvallisuuden toteutumisen kannalta. Hän tiedusteli aikooko komissio tehdä lopullisen ratkaisun asiassa 16. marraskuuta.

Struan STEVENSON (PPE/DE, UK) kertoi uskoneensa että tiedekomitean lausunto on lopullinen. Hän ihmetteli miksi ranskalaiset ja saksalaiset haluavat lisäselvityksiä, ja mitä jatkokeskustelulla oikein ajetaan takaa.

Stevenson kertoi että Ranskan elintarviketurvallisuutta valvovan viraston vuosibudjetti on yli 50 miljoonaa euroa. Puolet viraston johtokunnasta edustaa maataloustuottajia. Hän uskoi että nyt käytävässä keskustelussa on kyse puhtaasti kaupallisesta protektionismista.

Lutz GOEPEL (PPE/DE, D) arveli ettei rauha palaa Eurooppaan ennen kuin BSE-kysymys on ratkaistu kattavan merkintäjärjestelmän avulla. Parlamentin tulisi aikaistaa merkintäjärjestelmän toteutumista. Goepel tiedusteli missä aikataulussa komissio vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan merkintäjärjestelmän.

Georges BERTHUN (UEN, F) mielestä komission tiedonanto vientikiellon purkamisesta sisältää mahdollisuudet joko jäsenvaltioiden vallan säilyttämiseen tai vähentämiseen. Kansainvälinen valvontavirasto on mahdollista perustaa myös siten, ettei kansallisten valvontaelimien valtaa vähennetä. Hän kysyi rakentuuko viraston suhde jäsenvaltioihin joustavalle vai autoritaariselle periaatteelle.

Berthu oudoksui ettei varovaisuusperiaatetta noudateta unionin sisällä, vaikka sitä sovelletaan kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan.

Simon MURPHYN (PSE, UK) mukaan brittiläiset maanviljelijät odottavat nopeita ratkaisuja. Toisaalta asian pitkittyminen muutamalla päivällä on parempi vaihtoehto kuin monta vuotta kestävä oikeusprosessi.

Murphy tivasi komissiolta onko kyse todella vain muutaman päivän viiveestä. Hän halusi varmistuksen että lopullinen ratkaisu vientikiellon purkamisesta saadaan viimeistään marraskuun täysistunnossa Strasbourgissa.

Robert STURDY (PPE/DE, UK) korosti ettei kyse ole vain muutaman päivän viivästyksestä, vaan että vientikieltoa on vatvottu jo kolme kuukautta. Hänen mukaansa brittiläiset karjankasvattajat kärsivät jokaisesta ylimääräisestä vientikieltopäivästä.

Komission vastaus

Komissaari David BYRNE (IRL) puolusteli Ranskan esittämää lisäselvityspyyntöä toteamalla, että sen tarkoituksena on tarjota kaikille osapuolille riittävästi tietoja vientijärjestelmän toiminnasta. Komission mielestä on parempi päästä yhteisymmärrykseen keskustelun kautta, jotta kaikki ymmärtäisivät mistä on kyse. Tässä suhteessa Ranskan viranomaisten esittämät pyynnöt eivät ole kohtuuttomia. Byrne arveli etteivät jäsenmaat ole saaneet tuotemerkintöjä koskevaa lainsäädäntöään sellaiseen kuntoon että yhdenmukainen etiketöinti voitaisiin ottaa käyttöön ensi vuoden kuluessa. Sen vuoksi komissio on siirtänyt yhdenmukaisen järjestelmän käyttöönottoa vuodella.

Byrne kertoi että unionissa on tällä hetkellä käytössä neljä erilaista BSE-testiä, joista kolme on täysin luotettavia. Tutkimukset suoritetaan vasta sairastuneen eläimen kuoltua. Hullun lehmän tautia koskeva valvonta tapahtuu puolestaan eläinlääkintäviraston toimesta.

Byrne siirtyi seuraavaksi tarkastelemaan ad hoc -komitean ja tieteellisen ohjauskomitean välisiä eroja. Ad hoc - komiteassa on useita BSE-asiantuntijoita, jotka tapasivat maanantaina 25. lokakuuta. Kokouksessa hyväksyttiin selonteko, jossa esitettiin kantoja brittilihan vientikiellon kumoamisen puolesta ja vastaan. Ad hoc -komitea ei äänestä vientikiellon kumoamisesta vaan sen tehtävänä on ainoastaan antaa tieteelliselle ohjauskomitealle sen tarvitsemia neuvoja.

Byrne vakuutti ettei tieteellisen ohjauskomitean ja ad hoc -komitean välillä vallitse erimielisyyksiä brittilihan vientikiellon kumoamisesta tai nykyisen vientijärjestelmän vedenpitävyydestä. Ohjauskomitea oli puolestaan yksimielinen äänestäessään lausunnosta perjantaina 29. lokakuuta. Byrne vakuutti että tieteellisen ohjauskomitean jäsenet ovat täysin riippumattomia. Komissio ei voi ohjata niiden päätöksiä millään tavoin. Ohjauskomitean lausunnon myötä komissio on vakuuttunut ettei brittiliha ole sen turvattomampaa kuin muidenkaan maiden tuottama naudanliha.

Byrnen mielestä hullun lehmän tautia ja lampaita koettelevaa scrapiesta ei voi verrata toisiinsa. Vaikka ne ovat samantyyppisiä, ne tarttuvat eri tavoin.

Byrne vahvisti että Euroopassa on tähän mennessä havaittu yli 40 tapausta, joissa kuluttajat ovat sairastuneet Creutzfeldt-Jacobin taudin uuteen muotoon.

Byrne arveli että yhdenmukaiset tuotemerkinnät ovat ainoa tapa, jolla kuluttajien luottamus saadaan palautettua elintarviketuotantoon. Tuotemerkinnät ovat toistaiseksi vapaaehtoisia, kunnes jäsenmaat saavat etiketöintiä koskevan lainsäädäntönsä kuntoon.

Byrne myönsi että vientikiellon purkamisessa on tärkeää saavuttaa eurooppalaisen tason ratkaisu. Hän kertoi että lopullinen raportti annetaan komission päätettäväksi tiistaina 16.marraskuuta.

Byrnen mielestä tieteellinen ohjauskomitea on paras mahdollinen asiantuntija BSE-kysymyksessä. Hän kertoi luottavansa täysin komitean lausuntoihin.

Byrne piti Ranskan lisäselvityspyyntöjä oikeutettuina ja järkevinä. Hänen mukaansa diplomaattiset ratkaisut ovat parempi vaihtoehto kuin ajautuminen parin vuoden tuomioistuinkäsittelyyn, joka vaikeuttaisi Britannian tilannetta entisestään.

Byrne vahvisti että vientikielto kuten myös tuotemerkintäjärjestelmän hyväksyminen kuuluvat yhteispäätösmenettelyn piiriin. Ne tulevat parlamentin käsittelyyn lähiaikoina.

Byrne kertoi ettei eurooppalaisen elintarviketurvallisuusviraston rakenteesta ole vielä tehty lopullisia päätöksiä. Sen suhdetta jäsenmaihin on tutkittava huolellisesti. EU:n perustamissopimukseen on tehtävä muutoksia, mikäli jäsenmaiden valtaoikeuksiin puututaan virastoa perustettaessa.

Byrnen mukaan varovaisuusperiaate on ollut esillä amerikkalaisen hormonilihan tuontikiellon yhteydessä. Periaatetta on syytä soveltaa silloin, kun riittävää tieteellistä tietoa kuluttajansuojan turvaamiseksi ei ole saatavilla.

Byrne totesi että komissio on tietoinen Britannian karjankasvattajien ongelmista. Hän kertoi tavanneensa brittiläisten maanviljelijöiden edustajia useita kertoja. Hän myönsi että vientikieltoa on puitu jo pitkään. Komissio ei ole kuitenkaan missään vaiheessa pyrkinyt viivyttelemään asian käsittelyä.

Byrnen mielestä maatalouskiistassa ei pitäisi pohtia voittajia eikä häviäjiä. Tärkeintä on palauttaa kuluttajien luottamus elintarviketuotantoon. Naudanlihatuotteita koskeva merkintäjärjestelmä on määrä ottaa käyttöön vuonna 2003. Sen myötä kuluttajien on mahdollista saada tietoa lihatuotteen alkuperästä aina eläimen syntymästä lähtien. Näin kattavaa tietoa ei ole kuitenkaan mahdollista kerätä ennen vuotta 2003.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Neuvoston ja komission julkilausumat makrotaloudellisesta vuoropuhelusta



Neuvoston ja komission julkilausumat makrotaloudellisesta vuoropuhelusta

Neuvosto ja komissio antavat täysistunnossa julkilausuman makrotaloudellisesta vuoropuhelusta.

Kölnin huippukokouksessa hyväksytyssä Euroopan työllisyyssopimuksessa luotiin työllisyyden alalle uusi ulottuvuus käynnistämällä taloudellisten toimijoiden välinen niin sanottu makrotaloudellinen vuoropuhelu. Hallitusten päämiehet päättivät, että on järjestettävä säännöllisiä keskusteluja, joihin osallistuvat neuvosto, komissio, työmarkkinaosapuolet sekä Euroopan keskuspankki. Keskustelujen tarkoituksena on koordinoida mm. palkkapolitiikkaa, finanssi- ja veropolitiikkaa sekä rahapolitiikkaa.

Hallitusten päämiehet hyväksyivät Kölnissä Saksan hallituksen laatiman tekstiluonnoksen, jossa Euroopan parlamentti jätettiin makrotaloudellisen vuoropuhelun ulkopuolelle. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että neuvostoa painostettiin asiassa Ecofinin sekä sosiaali- ja työllisyysneuvostojen yhteisten kokousten yhteydessä.

Neuvoston julkilausuma

Neuvoston puheenjohtaja, valtiovarainministeri Sauli Niinistö totesi että yhteisen rahan käyttöönotto on lisännyt tarvetta käydä talouspolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua. Jotta euro saisi nopeasti ansaitsemansa painoarvon sekä kansainvälisessä taloudessa että unionia koskevassa talouspoliittisessa keskustelussa, on yhteisiä näkemyksiä euroalueen talouspolitiikasta syvennettävä. Ecofin-neuvosto toimittaa Helsingin Eurooppa-neuvostolle raportin talouspolitiikan koordinaation kehittämisestä.

Niinistö muistutti että Euroopan työllisyyssopimus, josta sovittiin Kölnin Eurooppa-neuvostossa, edistää keskinäistä yhteisymmärrystä ja eurooppalaisten talouksien uudistumista. Makrotaloudellinen vuoropuhelu on osa Euroopan työllisyyssopimusta. Ensimmäisen kerran makrotaloudellista vuoropuhelua käydään 8. marraskuuta Ecofin-neuvostossa. Pöydän ääressä ovat neuvoston, komission, Euroopan keskuspankin ja työmarkkinaosapuolten edustajat.

Niinistö piti erityisen tärkeänä Euroopan keskuspankin osallistumista vuoropuheluun. Se osoittaa, että pankki on valmis osallistumaan avoimeen keskusteluun sekä perustelemaan ajattelu- ja toimintatapojaan. Vuoropuhelu perustuu luottamuksellisuuteen, minkä vuoksi yhteisiä päätelmiä tai julkilausumia ei laadita. Keskusteluista ei raportoida julkisuuteen, vaan jokainen osapuoli kertoo niiden sisällöstä omalle taholleen. Vuoropuhelulla pyritään ensisijaisesti rakentamaan talouspolitiikan perusteita koskevaa ymmärrystä. Se täydentää talouspolitiikkaa koskevaa julkista keskustelua, jota käydään joka tapauksessa.

Niinistö uskoi vuoropuhelun vaikuttavan myönteisesti talouspoliittisen keskustelun ilmapiiriin. Suomessa poliittisen tason vuoropuhelusta on vastuussa talousneuvosto, jonka tehtävät ja tavoitteet ovat yleisiä ja epävirallisia. Samanlaisia käytäntöjä on muissakin maissa. Euroopan tason vuoropuhelu ei voi korvata kansallista vuoropuhelua. Sille on löydettävä oikea sisältö ja oikeat muodot. Suomi on halunnut puheenjohtajamaana varmistaa, että vuoropuhelu toimii. Siksi paikalla eivät ole kaikki 15 jäsenmaata, vaan ainoastaan neuvoston edustajat. Keskustelun ei pidä keskittyä yksittäisten jäsenvaltioiden ongelmiin, vaan asioiden tulee koskea yhteistä vastuualuetta.

Niinistö muistutti että Kölnin päätelmissä painotettiin makrotaloudellisen dialogin jatkuvuutta. Sen vuoksi kokoukseen osallistuvat myös tulevat neuvoston puheenjohtajat, joiden tehtävänä on kehittää ja syventää vuoropuhelua edelleen.

Niinistö korosti ettei vuoropuhelu ole talouspolitiikan koordinaatiota, vaan se koskee talouspoliittisen yhteistyön kehittämistä. Merkittävä osa talouskehitykseen ja työllisyyteen vaikuttavasta päätöksenteosta tapahtuu edelleen jäsenvaltioissa. On tärkeää että talouspolitiikan ja erityisesti rahapolitiikan päätöksentekijät voivat luottaa myönteiseen kehitykseen. Tämän vuoksi tarvitaan vuoropuhelua ja rauhoittavia signaaleja sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa nopeita ja päättäväisiä ratkaisuja. Näin voidaan edistää talouskasvun ja työllisyyden kannalta myönteisen talouspolitiikan mahdollisuuksia. Vuoropuhelun ohessa on parannettava talouskehitystä koskevia tilastoja ja tiedonkulkua. Vuoropuhelun tekninen ja poliittinen taso täydentävät onnistuneesti toisiaan. Keskustelut on perustettava tosiasioihin.

Komission julkilausuma

Komission jäsen Pedro SOLBES MIRA (E) korosti vakaan raha- ja talouspolitiikan merkitystä työllisyyden kannalta. Makrotaloudellinen vuoropuhelu käynnistyi lokakuun lopulla, jolloin järjestettiin ensimmäinen tekninen kokous. Ensimmäiset poliittisen tason neuvottelut käydään 8. marraskuuta. Unionin toimielimillä on jo kokemusta sosiaalisesta vuoropuhelusta, joka kuitenkin poikkeaa ratkaisevasti makrotaloudellisesta vuoropuhelusta. Komissio on osallistunut aktiivisesti vuoropuhelun teknisiin valmisteluihin. Se on laatinut asiakirjan, jossa kuvaillaan taloudellista tilannetta ja makrotaloudellisia näkymiä lyhyellä aikavälillä. Tänä vuonna taloudellinen kasvu jää noin kahteen prosenttiin, mutta tilanne on parantumassa. Ensi vuoden talouskasvun odotetaan nousevan kolmeen prosenttiin.

Solbes Miran mukaan kasvun hidastuminen tänä vuonna on vaikuttanut yksittäisten jäsenvaltioiden politiikkaan. Toisaalta talous- ja rahaliiton käynnistymisen jälkeen toteutuneet muutokset ovat johtaneet taloudellisen yhteistyön voimistumiseen. Sen myötä myös kasvu voi olla kestävämpää. Komissio on laatinut myös toisen asiakirjan, jossa tarkastellaan makrotaloudellisen vuoropuhelun reunaehtoja. Siinä arvioidaan kasvun jatkumisen edellytyksiä, kun käytössä on sopiva politiikkojen yhdistelmä.

Solbes Mira kertoi makrotaloudelliseen dialogiin liittyvän teknisen kokouksen tuloksista. Osallistujien mielipiteet olivat varsin yhteneväisiä makrotalouden puitteista. Kaikki pitivät suoria keskusteluja hyödyllisinä. Osallistujat uskoivat että yhtenäisvaluutta ja rakenneuudistukset johtavat talouden pullonkaulojen vähenemiseen. Työvoiman tarjonta alkaa vastata paremmin kysyntää. Työvoima on myös aiempaa joustavampaa ja sen koulutustaso on hyvä.

Keskustelu

Othmar KARAS (PPE/DE, A) piti makrotaloudellista vuoropuhelua hyvänä hankkeena, koska se velvoittaa kaikki talouden toimijat suoraan ajatustenvaihtoon. Hän kiitti neuvostoa ja komissiota siitä, että parlamentti saa tietoa kokouksista heti niiden päätyttyä.

Karas muistutti että Itävallassa on harjoitettu taloudellisten toimijoiden välistä vuoropuhelua jo pitkään. Se on vaikuttanut myönteisesti Itävallan taloudelliseen kehitykseen ja sosiaaliseen vakauteen. Itävallan työttömyysaste on selvästi alempi kuin muiden unionin jäsenmaiden. Vuoropuhelu ei kuitenkaan voi olla politiikan korvike. Se ei vapauta ketään vastuusta. Vuoropuhelun tulee täydentää politiikkaa, jolla edistetään kasvua ja työllisyyttä. Kaikkien osapuolten tulisi osallistua makrotaloudelliseen vuoropuheluun vastuullisesti. Vuoropuhelu mahdollistaa välttämättömien päätösten tekemisen.

Robert GOEBBELS (PSE, L) suhtautui epäilevästi makrotaloudellisen vuoropuhelun todellisiin vaikutuksiin, sillä sen tavoitteena ei ole päästä yhteisymmärrykseen yhteisistä sitoumuksista tai talouspolitiikkojen koordinoinnista. Hallituksella ja työmarkkinaosapuolilla on myös tulevaisuudessa vapaus päättää omista ratkaisuistaan. Siksi voidaankin kysyä, mitä lisäarvoa makrotaloudellinen vuoropuhelu tuottaa.

Goebbelsin mielestä unionin olisi rationalisoitava niitä toimintoja, joita eri puheenjohtajamaat ovat käynnistäneet Amsterdamin sopimuksen perusteella. Työllisyys- ja talouspolitiikkaa koskevat tekstit olisi muutettava kansalaisten kannalta ymmärrettävämmiksi. Nykyisin tekstit muistuttavat liikaa Neuvostoliiton viimeisinä aikana laadittuja julkilausumia. Kansalaiset kaipaavat unionilta konkreettisia toimia. Siksi makrotaloudellisella vuoropuhelulla on merkitystä vain, mikäli se johtaa todellisiin tekoihin.

Carles-Alfred GASÒLIBA I BÖHM (ELDR, E) piti makrotaloudellisen vuoropuhelun tavoitteita oikeina. Sen avulla pyritään lisäämään konsensusta, vakautta ja kasvua. Vuoropuhelun osanottajien piiriä olisi kuitenkin laajennettava alueiden komiteaan, talous- ja sosiaalikomiteaan sekä pk-yritysten järjestöihin.

Jean LAMBERTIN (Verts/ALE, UK) mielestä makrotaloudellisen vuoropuhelun asialistalta puuttuu merkittävä tekijä, ympäristö. Kestävä kehitys ei ole sama asia kuin kestävä kasvu. Lambert muistutti että ympäristöasiat olisi otettava huomioon kaikilla politiikan aloilla, myös makrotaloudellisessa vuoropuhelussa.

Lambert peräänkuulutti todellista vuoropuhelua, ei pelkkää taloudellista propagandaa. Makrotaloudellisen vuoropuhelun demokratiavajeesta olisi keskusteltava vakavasti seuraavassa HVK:ssa. Silloin olisi ratkaistava, miten parlamentti voisi siihen osallistua. Hän pahoitteli ettei parlamentin jäseniä pidetä riittävän kypsinä osallistumaan makrotaloudelliseen vuoropuheluun.

Ioannis THEONAS (GUE/NGL, GR) totesi etteivät Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin prosessit johda työllisyyden paranemiseen työntekijöitä tyydyttävällä tavalla. Siihen ei kyke myöskään makrotaloudellinen vuoropuhelu. Theonasin mielestä sosiaaliset näkökohdat ovat jääneet täysin vaille huomiota. Vakaussopimuksen voimaanastuminen on pääoman etujen mukaista.

Hans BLOKLANDIN (EDD, NL) mielestä makrotaloudellinen vuoropuhelu merkitsee uuden keskustelukerhon syntymistä unionin tasolle. Voidaankin kysyä, kuka on vastuussa makrotaloudellisen politiikan toteutuksesta. Makrotaloudellisen vuoropuhelun myötä unioni syrjäyttää läheisyysperiaatteen. Makrotaloudellisen vuoropuhelun käyminen kuuluisi luontevimmin talous- ja sosiaalikomitealle. On kummallista, että komitea on jätetty kokonaan sen ulkopuolelle.

Bloklandin mielestä makrotaloudellinen vuoropuhelu lepää tyhjän päällä. Työttömyyden nujertaminen vaatii konkreettisia toimia mieluiten alueellisella ja paikallisella tasolla.

Benedetto DELLA VEDOVA (NI, I) jatkoi samassa hengessä arvostelemalla makrotaloudellista vuoropuhelua konkretian puutteesta. Keskeinen ryhmä, työttömät, on jätetty kokonaan sen ulkopuolelle.

Renato BRUNETTAN (PPE/DE, I) mielestä makrotaloudellisella vuoropuhelulla on kaksi puolta: se voi olla joko tekopyhää tai aitoa ja oleellista. Esimerkiksi Italiassa on saatu myönteisiä kokemuksia tulopolitiikasta ja sovittelusta, joiden avulla on luotu hyvä palkkakuri.

Brunetta ei ollut tyytyväinen siihen, että Euroopan keskuspankki on mukana makrotaloudellisessa keskustelussa. Nykyisellään vuoropuhelu on vaarallinen sekoitus: osapuolet ovat taipuvaisia unohtamaan todellisen ongelman eli sen, ettei unionissa ole kunnollista talouspolitiikkaa.

Stephen HUGHES (PSE, UK) oli huolissaan siitä, että parlamentti on yllättäen joutunut sivustakatsojan rooliin makrotaloudellisessa vuoropuhelussa. Siihen ei ole mitään järkevää syytä. Salailua on päinvastoin pyrittävä poistamaan. Komissio on luvannut antaa tietoja vuoropuhelusta, mutta parlamentti ei pääse suoraan vaikuttamaan asioihin.

Hughesin mielestä korkotasoa koskevaan keskusteluun olisi puututtava, jotta epärealistisella lähestymistavalla ei estettäisi vahvistuvaa talouskasvua.

Olle SCHMIDTIN (ELDR, S) mukaan kaikkien Euroopan maiden tulisi osallistua talous- ja rahaliittoon, jotta työllisyyskeskustelu ulottuisi koko unionin alueelle. Unionin olisi yhdessä luotava mahdollisuuksia työllistymiseen.

Schmidt harmitteli että lait ja asetukset estävät monissa jäsenmaissa työllistymisen. Hänen mukaansa Ruotsissa ja Saksassa on vähiten joustavat työmarkkinat.

Arlette LAGUILLER (GUE/NGL, F) vaati, että Euroopan keskuspankki vapauttaisi työllisyyteen ja pk-yrityksille varatut 500 miljoonaa euroa. Hän ihmetteli, miksei komissio käytä auktoriteettiaan estääkseen suurten yritysten laajat irtisanomiset unionin alueella. Komissio on onnistunut laatimaan lukemattomia kilpailua koskevia direktiivejä, joten on kummallista ettei irtisanomisiin puututa.

Alan DONNELLY (PSE, UK) toivoi, että makrotaloudellisessa vuoropuhelussa olisi kyse nimensä mukaisesti vuoropuhelusta eikä pelkästä monologista. Tähän mennessä se on valitettavasti vaikuttanut lähinnä Ecofinin ja EKP:n yksinpuhelulta, jota parlamentti on saanut kuunnella.

Donnelly korosti vuoropuhelun tärkeyttä. Vaikka tilanne on nyt vakaa, tulevaisuudessa saattaa olla tarpeen saada kaikki osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan tarvittavista toimenpiteistä. Parlamentin on voitava tulevaisuudessa osallistua vuoropuheluun. Tämä on tärkeää jo siksi, että kansalaiset voisivat paremmin hyväksyä unionin.

Neuvoston vastaus

Neuvoston jäsen Sauli Niinistö (FI) myönsi, että parlamentin osallistuminen vuoropuheluun on tärkeää. Suomen on kuitenkin puheenjohtajamaana noudatettava sitä mitä Kölnissä sovittiin vuoropuhelun osanottajista.

Niinistö uskoi, että vuoropuhelu tuottaa ennen pitkää tuloksia. Nyt on otollinen aika sen käynnistämiseen: vaikka kasvua on havaittavissa, se ei vielä näy työttömyyden vähenemisenä. Juuri nyt tulisi valaa luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen niin kuluttajissa kuin työntekijöitä työllistävissä yrityksissä.

Niinistö totesi että Suomi kannattaa avoimuutta, jonka pohjana on luottamuksellisuus. Makrotaloudellisella vuoropuhelulla on tarkoitus saavuttaa pikemminkin osapuolten välinen ymmärrys kuin saada aikaan päätöksiä.

Komission vastaus

Komission jäsen Anna DIAMANTOPOULOU (GR) toivoi, että makrotaloudelliselle vuoropuhelulle esitettäisiin realistisia vaatimuksia. Kyse on kokeilusta, jossa on mukana laaja osallistujien kirjo. Vain kaksi kertaa vuodessa tapahtuvalta vuoropuhelulta ei pidä odottaa ihmeitä, vaan sille tulisi hyväksyä eräänlainen koeaika ennen kuin sitä aletaan syyttää tuloksettomuudesta.

Komission jäsen Pedro SOLBES MIRA (E) korosti vuoropuhelun laajuutta ja mielenkiintoista esityslistaa. Tavoitteena on talouden ja työllisyyden uudenlainen koordinointi. Pyrkimyksenä on kartoittaa maaperää ja saada eri osapuolet saman pöydän ääreen.

Solbes lupasi jatkossakin tuoda parlamentille tietoa vuoropuhelusta, jottei se kokisi jäävänsä sivustakatsojan rooliin. Hän arveli että vuoropuhelun muotoa saatetaan vielä tarkistaa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Työaikadirektiivin laajentaminen



Työaikadirektiivin laajentaminen

Suositus toiseen käsittelyyn: SMET - ***II - A5-0041/99 - 8642/1/99 - C5-0036/99 - 98/0318 - COD. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta.

Vuonna 1993 hyväksytyn työaikadirektiivin (93/104/EY) ulkopuolelle jätettiin liikenne, merellä tehtävä työ ja lääkärien harjoittelu. Merellä tehtävä työ kattaa merikalastuksen ja offshore-työn. Liikenne kattaa puolestaan maantie-, meri- ja rautatieliikenteen sekä sisävesiliikenteen. Komissio teki marraskuussa 1998 esityksen jossa osa poissuljetuista toimialoista ja toiminnoista sisällytetään direktiiviin ja osaa säännellään alakohtaisilla säännöillä ja työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla Euroopan tasolla.

Miet SMET (PPE, B) tarkastelee mietinnössään niitä aloja, jotka komissio on ehdottanut sisällytettäviksi työaikadirektiiviin. Hänen lähtökohtanaan on pitää kiinni periaatteista, jotka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä. Neuvosto hyväksyi yhteisen kantansa heinäkuussa.

Smet vastustaa neuvoston esitystä, jonka mukaan direktiivin täytäntöönpanoajan tulisi olla neljä vuotta. Smetin mielestä jäsenvaltiot pystyvät sopeutumaan muutoksiin kahdessa vuodessa. Smet pitää etenkin harjoittelua suorittavia lääkäreitä koskevaa siirtymäaikaa liian pitkänä. Neuvosto on esittänyt, että nuoret lääkärit tulisi ottaa työaikadirektiivin piiriin vasta 13 vuoden siirtymäajan jälkeen. Smetin mielestä neljän vuoden siirtymäaika riittää. Tuona aikana lääkärit voisivat tehdä työtä enintään 54 tuntia viikossa neljän kuukauden vertailujakson aikana. Siirtymäajan jälkeen lääkäreiden enimmäistyöaika olisi työaikadirektiivin mukaisesti 48 tuntia viikossa.

Neuvosto esittää, että jäsenvaltiot voisivat pidentää porauslauttojen työntekijöiden työajan vertailujaksoa ilman työmarkkinaosapuolten suostumusta. Smetin mielestä pidentämisen tulisi olla mahdollista ensisijaisesti silloin kun työmarkkinaosapuolet ovat sopineet asiasta. Mikäli sopimukseen ei päästä, mutta on olemassa objektiivisia tai teknisiä syitä, joiden vuoksi pidennys on perusteltu, jäsenvaltioilla tulee olla oikeus pidentää vertailujaksoa enintään 12 kuukauteen. Tämän ratkaisun vaikutukset olisi kuitenkin arvioitava työterveys- ja turvallisuusnäkökulmasta viimeistään viiden vuoden kuluessa direktiivin voimaanastumisesta.

Smet suosittaa direktiivin määräysten arviointia viiden vuoden kuluessa myös paikallisessa matkustajaliikenteessä työskentelevien osalta.

Alustuspuheenvuoro

Miet SMET (PPE/DE, B) muistutti että sekä lääkärien että autonkuljettajien työ- ja lepoaikojen sääntelyssä on kyse turvallisuudesta. Työaikadirektiivin laajennusta käsitellään yhteispäätösmenettelyssä. Mietinnön tavoitteena on parantaa tiettyjen ammattiryhmien terveyden ja turvallisuuden suojelua.

Smetin mielestä liikkuvia työntekijöitä koskeva neuvoston määritelmä ei ole täsmällinen. Hän ihmetteli miksi neuvosto ehdottaa heitä koskevia poikkeussäännöksiä. Smet muistutti että työaikadirektiivi koskee neljää pääasiaa: neljän viikon lomaa, työ- ja lepoaikoja sekä yötyöhön liittyviä lääkärintarkastuksia. Direktiivin säännösten tulisi koskea myös lääkäriharjoittelijoita. Neuvoston esittämä 13 vuoden siirtymäaika on liian pitkä. Myös neuvoston ehdotus koko direktiivin täytäntöönpanoajaksi (neljä vuotta) on liian pitkä. Direktiivi olisi pantava täytäntöön jäsenvaltioissa kahden vuoden kuluessa. Merikalastusalusten työntekijät olisi sisällytettävä direktiiviin niin että 48 tunnin viikottainen enimmäistyöaika toteutuisi 12 kuukauden pituisella vertailujaksolla. Direktiiviin olisi otettava myös menettely, jolla suojellaan kaupunkien matkustajaliikenteessä työskentelevien terveyttä ja turvallisuutta. Offshore-työntekijöille voidaan sallia poikkeus vertailujaksoon sillä edellytyksellä että työmarkkinaosapuolia kuullaan ja että poikkeuksen vaikutuksia arvioidaan viiden vuoden kuluessa.

Keskustelu

Bartho PRONK (PPE/DE, NL) totesi että työaikakysymykset ovat hankalia varsinkin liikenteen alalla. Neuvosto on osoittautunut haavoittuvaksi erityisesti tieliikennettä koskevissa työaikakysymyksissä. Seuraavaksi olisi löydettävä ratkaisu offshorea ja lääkäriharjoittelijoita koskeviin kiistanaiheisiin. Ne maat, jotka haluavat lääkäriharjoittelijoille 13 vuoden siirtymäajan, joutuvat tutustumaan tilanteeseen perusteellisesti. On mahdollista, että ne havaitsevat, miten vaarallista on antaa lääkäreiden työskennellä liian pitkiä aikoja.

Stephen HUGHES (PSE, UK) ennusti että lääkäriharjoittelijoita koskeva tarkistus johtaa parlamentin ja neuvoston sovittelumenettelyyn. Sovittelukomitean on paneuduttava yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteeseen yksityiskohtaisesti. Offshore-työntekijöiden osalta parlamentti on yrittänyt löytää muotoilun, joka takaa joustavuuden. Parlamentti vaatii että offshore-työntekijöitä koskevia säännöksiä tarkastellaan viimeistään viiden vuoden kuluessa direktiivin hyväksymisestä. Hughesin mielestä merikalastajien viikottaisen enimmäistyöajan vertailujaksoksi olisi määriteltävä 12 kuukautta. Pidempi vertailujakso johtaisi sekavaan tilanteeseen.

Hughesin mielestä direktiivi olisi pantava täytäntöön kahdessa vuodessa neuvoston esittämän neljän vuoden sijasta. Hän arvioi että neuvosto ja parlamentti joutuvat etsimään kompromissia myös tässä kysymyksessä.

Hughesin mielestä paikallisliikenteessä ei ole mielekästä tehdä eroa linja-autonkuljettajien ja raitiovaununkuljettajien välillä. Komission olisikin tehtävä kaupunkiliikenteen kuljettajia koskeva yhteinen ehdotus viiden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

Jean LAMBERTIN (Verts/ALE, UK) mielestä direktiivin muuttaminen lääkäriharjoittelijoiden osalta on perusteltua. Nuoret lääkärit ovat olleet monissa jäsenvaltioissa suuri huolenaihe. Lääkärin työaika on sekä työterveys- että potilasturvallisuuskysymys. Nuoret lääkärit olisi otettava direktiivin piiriin neljän vuoden kuluessa.

Brian CROWLEYN (UEN, IRL) mielestä työaikoja ei pitäisi säännellä liikaa. Lainsäädännön tulisi olla tehokasta ja helposti toimeenpantavaa. Crowley epäili että työaikadirektiivillä on kielteisiä vaikutuksia erityisesti liikenteen kilpailuoloihin.

Crowley kannatti lääkäriharjoittelijoiden ottamista direktiivin piiriin neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen. Sekä neuvoston että komission ehdotukset siirtymäajoiksi ovat liian pitkiä.

Elizabeth LYNNE (ELDR, UK) korosti että myös lääkäreiden on oltava työaikadirektiivin piirissä. Viikottaisen työajan ei pitäisi ylittää 54 tuntia siirtymäkauden aikana. Päivittäiset lepoajat ovat tärkeitä myös lääkäreille. Vaatimuksissa ei kuitenkaan pidä mennä liiallisuuksiin, sillä jo kuuden tunnin lepoaika on riittävä.

Theodorus BOUWMAN (Verts/ALE, NL) huomautti että työntekijöiden asema on muuttunut kaikissa unionin jäsenmaissa palveluiden yksityistämisen myötä. Yhä useampi työntekijä työskentelee omaan lukuunsa ja kantaa kaikki työhön liittyvät riskit. Itsenäiset työntekijät ovat myös uuden työaikadirektiivin ulkopuolella.

Pat GALLAGHERIN (UEN, IRL) mielestä työelämän eri sektoreiden erityispiirteet olisi otettava huomioon lainsäädännössä. Merikalastus jätettiin vuonna 1993 säädetyn työaikadirektiivin ulkopuolelle. Terveyttä ja työturvallisuutta ei pitäisi kyseenalaistaa myöskään kalastusteollisuudessa.

Chris DAVIESIN (ELDR, UK) mielestä parlamentissa käydään työaikakeskustelua liian harvoin. Keskustelussa ei saisi unohtaa ympäristönormeja. Vapaa kilpailu voi olla todellinen uhka ympäristölle. Sosiaalisektorin ja ympäristön kustannuksella tapahtuvaa liberalisaatiota ei pitäisi hyväksyä vaan niitä varten olisi laadittava vähimmäissäännöksiä.

Daviesin mukaan komission pitäisi huomioida lähiliikenne erillisessä direktiivissä. Julkista liikennettä on tarpeen tarkastella laaja-alaisesti. Julkisia palveluja olisi käsiteltävä kokonaisuutena eikä sektori kerrallaan.

Peter SKINNERIN (PSE, UK) mielestä keskustelussa ei ole otettu huomioon jäsenvaltioiden jo aikaansaamia toimenpiteitä. Tämä koskee myös lääkäriharjoittelijoita. Skinner muistutti että Britanniassa on solmittu sopimus, joka takaa lääkäriharjoittelijoille turvalliset työajat. Olemassaolevia saavutuksia ei pitäisi ajaa alas unionin direktiivien avulla. Keskustelussa ei pitäisi myöskään keskittyä vain tiettyihin ryhmiin vaan siinä olisi puhuttava kaikkien työntekijöiden turvallisuudesta.

Ian HUDGHTON (Verts/ALE, UK) halusi lisäselvityksiä kalastajien asemasta. Kalastajat omistavat aluksensa usein itse. Heille olisi taattava oikeus lepoaikoihin vaikka heidän työaikansa riippuu usein muista tahoista. Hudghtonin mielestä kalastajia olisi käsiteltävä direktiivissä omana ryhmänään, sillä heidän työolosuhteensa poikkeavat radikaalisti muista.

Hans-Peter MAYERIN (PPE/DE, D) mukaan WTO-kiistassa pyritään vaikuttamaan unionin työaikalainsäädäntöön. Työnantajat toivovat että työntekijä olisi aina käytettävissä. Työstä tulee huippu-urheilua, jossa monetkaan työntekijät eivät selviydy eläkeikään asti. Mayer vaati että parlamentti ei viittaisi jatkuvasti vain työnantajien ja työntekijöiden väliseen vuoropuheluun, vaan huomioisi myös heikommassa asemassa olevat työntekijät, joita järjestöjen välinen vuoropuhelu ei auta.

Roseline VACHETTAN (GUE/NGL, F) mielestä direktiiviehdotus on mahdoton. Hänen mukaansa työolosuhteita pyritään edistämään vain kehittyneissä jäsenmaissa. 48 tunnin työviikko on mahdoton ajatus heikommin kehittyneissä jäsenmaissa.

Lennart SACRÉDEUS (PPE/DE, S) korosti että lääkäriharjoittelijoiden työaikarajoituksissa on kyse myös potilasturvallisuudesta ja tätä kautta koko kansanterveydestä. Työviikon pituus on keskeinen kysymys työmarkkinajärjestöille. Sacredeus kannatti neljän vuoden siirtymäkautta. Hänen mielestään 13 vuotta on siirtymäkaudeksi liian pitkä.

Komission vastaus

Komission jäsen Anna DIAMANTOPOULOU (GR) muistutti että keskustelun kohteina olevat alat jäivät alkuperäisen työaikadirektiivin ulkopuolelle. Mietintö sisältää useita hyviä ehdotuksia direktiivin parantamiseksi.

Diamantopoulou kertoi että komissio hyväksyy joko sellaisenaan tai periaatteessa seitsemän tarkistusta. Komissio ei hyväksy tarkistuksia, jotka koskevat sunnuntaityötä ja lääkäriharjoittelijoita. Lääkäriharjoittelijoiden osalta neuvoston ja parlamentin näkemysten välillä on valtava kuilu. Komission tavoitteena on löytää kompromissi. Sen mielestä seitsemän vuoden siirtymäaika voisi olla molempien osapuolten kannalta hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Diamantopoulou muistutti että lääkäriharjoittelijoiden työaikaa koskevat kansalliset säädökset ovat hyvin erilaisia.

Diamantopoulou lupasi että komissio pohtii uudelleen sunnuntaityötä koskevia määräyksiä. Hän muistutti että tuomioistuin on jo tehnyt sunnuntaityötä koskevia ratkaisuja, minkä vuoksi komissio ei voi edetä asiassa kovin pitkälle.

Diamantopoulou arvioi että direktiivin hankalin kysymys koskee nuoria lääkäreitä. Liian pitkälle menevien ehdotusten tekeminen merkitsisi ratkaisun viivästymistä.

Äänestys

Parlamentti päätti siirtää äänestystä marraskuun täysistuntoon Strasbourgiin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Työllisyyssuuntaviivat ja työllisyyskomitean perustaminen



Työllisyyssuuntaviivat ja työllisyyskomitean perustaminen

Mietinnöt: MENRAD - A5-0045/99 ja A5-0046/99. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta.

Winfried MENRAD (PPE, D) vaatii mietinnössään, että parlamentti otetaan entistä tiiviimmin mukaan unionin työllisyyssopimuksen kehittämiseen ja toimeenpanoon. Parlamentilla tulisi olla mahdollisuus osallistua sekä työllisyyssuuntaviivojen laatimiseen että niiden toimeenpanon valvontaan.

Menradin mielestä parlamentin olisi päästävä mukaan myös Kölnin huippukokouksessa sovittuun makrotaloudelliseen dialogiin, johon osallistuvat komissio, Ecofin-neuvosto, työmarkkinaosapuolet ja Euroopan keskuspankki. Menrad pitää tärkeänä, että talouden laajoista suuntaviivoista sekä työllisyyssuuntaviivoista päätetään samaan aikaan.

Menrad peräänkuuluttaa suuntaviivoihin lisää terävyyttä. Suuntaviivojen tulisi sisältää täsmällisempiä ja mitattavissa olevia tavoitteita. Vain siten suuntaviivat voivat johtaa käytännön toimiin jäsenvaltioissa. Menrad esittää että 25 prosentille työttömiä tulisi tarjota mahdollisuus koulutukseen tai muihin heidän työllistymistään parantaviin toimiin. Jäsenvaltioiden tulisi taistella myös naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi niin että nykyinen sukupuolten välinen kuilu työmarkkinoilla supistuisi puoleen viiden vuoden aikana. Menrad vaatii myös lasten- ja vanhustenhoitomahdollisuuksien parantamista.

Mietinnössä kehotetaan jäsenmaita sopimaan työllisyys- ja sosiaalilainsäädäntöä koskevista yhtenäisistä standardeista. Siinä korostetaan että työllisyyden, työpaikkojen luomisen laadun ja sosiaalisen suojelun välisen yhteyden tulisi olla työllisyysstrategian keskeinen osa. Lisäksi jäsenmaiden tulisi yksinkertaistaa yritysten perustamiseen liittyvää paperisotaa sekä edistää investointeja henkisiin voimavaroihin.

Menrad kannattaa työllisyyskomitean perustamista koskevan ehdotuksen hyväksymistä. Hän ehdottaa että komitea osallistuisi talouden laajojen suuntaviivojen laadintaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Komitean tulee laatia työllisyyssuuntaviivojen hyväksymisen jälkeen vuosittainen tiedonanto työllisyyden, sosiaalisen koheesion ja sosiaalipolitiikan konvergenssista.

Alustuspuheenvuoro

Winfried MENRADIN (PPE/DE, D) mielestä parlamentin olisi keskityttävä olennaiseen tarkastellessaan komission ehdotusta vuoden 2000 työllisyyssuuntaviivoiksi. Vaikka vuonna 1998 luotiin 1,8 miljoonaa työpaikkaa, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys on edelleen korkealla tasolla. Parlamentin olisi osallistuttava entistä painokkaammin työllisyyssopimusta koskevaan keskusteluun. Kölnin huippukokouksen johtopäätöksissä ei kuitenkaan mainita parlamenttia, vaikka parlamentti on unionin tärkein toimielin.

Menrad muistutti että työllisyyssuuntaviivoja koskevaan mietintöön sisältyy myös ehdotus työllisyyskomitean perustamiseksi. Työllisyyskomitean tehtävänä on neuvoa ja avustaa jäsenvaltioita työllisyyspolitiikan yhteensovittamisessa.

Menrad korosti ettei työllisyyssuuntaviivojen määrää pidä lisätä. Sitä vastoin niiden hyvästä täytäntöönpanosta on syytä huolehtia. Suuntaviivoissa laatu on määrää tärkeämpi. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjunta edellyttää entistä aktiivisempia toimia. Suuntaviivoissa olisi korostettava järjestelyjä, joilla koulutusta voidaan sopeuttaa muuttuvaan tilanteeseen. Suuntaviivoissa olisi mainittava toimet, joilla edistetään pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille. Tavoitteeksi olisi asetettava myös työntekijöiden osallistumismallien kehittäminen sekä työvoiman sivukulujen laskeminen. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön joustavia työaikamalleja. Suuntaviivojen olisi lisäksi kannustettava toimiin, jotka vahvistavat sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Yhteiskeskustelu

Talousvaliokunnan edustaja Mathieu GROSCH (PPE/DE, B) arvioi ettei työllisyyspolitiikka ole vieläkään saanut ansaitsemaansa arvoa unionin tasolla. Jäsenmaille olisi asetettava selkeitä määrällisiä tavoitteita mm. koulutuspolitiikassa. Suuntaviivojen työstäminen voisi lähteä liikkeelle parhaiden käytäntöjen vertailusta. Siksi on tärkeää, että jäsenmaat toimittavat komissiolle vertailukelpoisia tilastotietoja.
Grosch muistutti ettei lyhyessä ajassa ole mahdollista saada aikaan ihmeitä. Työllisyyden kehitys johtuu monesta tekijästä. Pk-yrityksillä on työpaikkojen luomisessa keskeinen rooli. Niiden työllistämispotentiaalia olisi tuettava yksinkertaistamalla niiden hallinnollisia velvoitteita sekä helpottamalla niiden osallistumista tutkimusohjelmiin. Erityisesti palvelusektorin työllistämismahdollisuuksiin olisi kiinnitettävä lisää huomiota.

Grosch korosti että työllisyyssuuntaviivojen tulisi kannustaa jäsenvaltioita työpaikkojen luomiseen. Suuntaviivojen tulisi olla yksinkertaisia, selkeitä ja tehokkaita.

Naisten oikeuksien valiokunnan edustaja Maj Britt THEORIN (PSE, S) totesi että vuoden 1999 työllisyyssuuntaviivat painottavat tasa-arvoisten mahdollisuuksien huomioonottamista kaikissa toimenpiteissä. Tähänastiset tulokset ovat kuitenkin laihoja. Budjettivaroja on käytetty vain vähän tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistämiseen.

Theorin toivoi että parlamentti tukee muutosesityksiä, joissa vaaditaan sukupuolten tasapainoista edustusta unionin päätöksenteossa. Kaikissa EU:n työryhmissä tulisi olla yhtä paljon naisia kuin miehiä. Päättäjille tulisi antaa tasa- arvokoulutusta. Theorin muistutti että naisten syrjintä merkitsee yhteiskunnan kannalta tehotonta voimavarojen käyttöä.

Bartho PRONKIN (PPE/DE, NL) mielestä on erinomaista, että komissio laatii jäsenmaita koskevia tilastokatsauksia. Tällä tavoin jäsenmaat saadaan toimimaan entistä päättäväisemmin työttömyyden vähentämiseksi. Komission ehdotuksista puuttuu kuitenkin demografinen ulottuvuus. Niissä ei tarkastella esimerkiksi väestön ikääntymisen ja siirtolaisuuden vaikutuksia työllisyyteen.

Pronk pahoitteli että monet valiokunnassa hylätyt muutosesitykset on tuotu ryhmien toimesta uudelleen äänestettäviksi.

Anne VAN LANCKERIN (PSE, B) mukaan komission kertomuksesta käy ilmi, että eurooppalainen työllisyysstrategia kantaa hedelmää. Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet konkreettisiin toimiin työttömyyden alentamiseksi. Tästä huolimatta työttömiä on edelleen liikaa. Varsinkin naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyystilanne on vaikea. Luxemburgin prosessi on hidastumassa, koska jäsenvaltiot eivät ole lähentyneet riittävästi toisiaan.
Van Lanckerin mielestä edellisen komission tavoitteista puuttui kunnianhimo. Jäsenvaltioille olisi asetettava suuntaviivoissa selkeitä päämääriä. Sosiaalidemokraattinen ryhmä päätti esittää tietyt tarkistukset uudelleen, koska ne ovat ryhmän mielestä olennaisia.

Van Lancker piti tärkeänä että jäsenvaltioille asetetaan konkreettisia, mitattavissa olevia tavoitteita. Suuntaviivoihin olisi liitettävä kolme uutta eurooppalaista päämäärää: työllisyysasteen nostaminen 65 prosenttiin, pitkäaikaistyöttömiä koskevan esikuva-analyysin käyttöönotto sekä yhteyden luominen uusien työpaikkojen ja niiden laadun välille. Köyhyyden vastainen taistelu olisi asetettava etusijalle eurooppalaisessa työllisyyspolitiikassa.

Anne Elisabet JENSEN (ELDR, DK) korosti työllisyyspolitiikan kansallista ulottuvuutta. Työllisyyssopimus on hyvä ratkaisu, koska se yhdistää läheisyysperiaatteen ja työllisyyspolitiikkojen koordinoinnin. Työllisyyskertomukset antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa oppia toisistaan. Työllisyyspolitiikkaa koskevat päätökset kuuluvat kuitenkin jäsenvaltioille. Merkittävä osa työllisyyspolitiikasta olisi hoidettava alueellisella tasolla.

Jensenin mielestä ei ole järkevää, että suuntaviivoissa määritellään jäsenmaille valmis toimintamalli. Jäsenvaltioilla on oltava oikeus päättää itse sopivista ratkaisuista. Valtion ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ei pidä unohtaa.

Hélène FLAUTRE (Verts/ALE, F) toivoi että eurooppalainen työllisyysstrategia estää alueellisten ja sosiaalisten erojen kasvun. Työllisyysstrategia sisältää kuitenkin ideologisesti kiistanalaisia näkökohtia. Siitä puuttuu myös tarvittava dynamiikka.

Flautren mielestä voidaan kysyä, mihin erityistä työllisyyspolitiikkaa tarvitaan, koska yleisesti uskotaan, että onnistunut talouspolitiikka johtaa työttömyyden vähentymiseen. Unionin tasolla työllisyys on alisteinen talouspolitiikalle.

Flautre piti kummallisena, ettei suuntaviivoissa mainita sanallakaan työajan lyhentämistä, julkisia investointeja tai työpaikkojen laatua ja kestävyyttä. Merkittävä osa uusista työpaikoista on määrä- tai osa-aikaisia eivätkä ne tarjoa työntekijälle riittävää toimeentuloa.

Flautren mielestä työllisyysstrategiassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota paikalliseen aloitteellisuuteen sekä osuuskuntiin ja yhteisötalouteen. Perinteisen julkisen sektorin ja kolmannen sektorin välille olisi luotava selkeä yhteys. Myös työaikakysymyksiä olisi tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Komission olisi arvioitava konkreettisia aloitteita, joita on tehty työajan lyhentämiseksi eri puolilla Eurooppaa. Suuntaviivoja laadittaessa olisi kuultava myös työttömien mielipiteitä.

Herman SCHMID (GUE/NGL, S) korosti sekä aktiivisen työmarkkinapolitiikan että makrotalouspolitiikan merkitystä työttömyyden hoidossa. Eurooppalaiset työmarkkinajärjestelmät ovat hyvin erilaisia, minkä vuoksi niitä ei ole mahdollista ohjata samalla tavoin. Joissakin jäsenmaissa työmarkkinajärjestöillä on vahva asema korkean järjestäytymisasteen vuoksi. Joissakin jäsenmaissa valtio on tärkein toimija. Schmidin mielestä olisi tärkeää pohtia, miten yksittäisten työnhakijoiden oikeuksia voidaan vahvistaa. Suuntaviivoja muotoiltaessa on otettava huomioon kansalliset erot. Brysselin ei pidä määrätä kaikesta.

Schmid oli tyytyväinen siihen, että komissio painottaa entistä enemmän paikallisten työllisyysaloitteiden merkitystä. Työttömyyden nujertamiseksi tarvitaan paikallisen, alueellisen, kansallisen ja EU-tason toimia. Sekä työllisyyspolitiikan suunnittelua että sen menetelmiä olisi parannettava. Työllisyyspolitiikassa olisi uskallettava tehdä ennakkoluulottomia kokeiluja.

Liam HYLANDIN (UEN, IRL) mukaan Amsterdamin sopimuksen voimaanastuminen on saanut jäsenvaltiot kiinnittämään enemmän huomiota yhteisen työllisyysstrategian toimeenpanoon. Sisämarkkinoilla on kuitenkin vielä paljon sosiaalisia ongelmia. Niistä monet liittyvät maaseudun ja kaupunkien välisiin eroihin. Kouluttamattomien työnhakijoiden tilanne on erittäin heikko. Nämä näkökohdat olisi otettava huomioon Euroopan sosiaalirahaston ohjelmissa. Sosiaalirahaston olisi tuettava varsinkin paikallisia aloitteita. Olemassaoleva potentiaali on kyettävä hyödyntämään. Sekä sosiaalirahasto-ohjelmissa että yhteisöaloitteissa on otettava huomioon työn luonteen muuttuminen sekä tekijät, jotka estävät esimerkiksi naisten työssäkäyntiä.

Rijk van DAM (EDD, NL) korosti ettei unioni voi sanella tiukkoja työllisyyspolitiikkaa koskevia sääntöjä. Työllisyydessä on aina kyse paikallisista markkinoista. Työllisyyspolitiikassa ei pidä keskittyä ainoastaan määrällisiin tavoitteisiin, sillä ne eivät kerro mitään uusien työpaikkojen laadusta.

Van Damin mielestä työllisyyssuuntaviivoja olisi tarkasteltava muiden politiikkojen yhteydessä. Työllisyyssuuntaviivat eivät saisi olla ristiriidassa muiden politiikkojen kanssa.

Marco CAPPATO (NI, I) kommentoi työllisyyskomitean perustamista koskevaa ehdotusta. Hänen mielestään unionilla on tapana perustaa komitea, mikäli se haluaa vältellä ongelman ratkaisua. Cappato ihmetteli, kuka tekee todelliset työllisyyttä koskevat päätökset. Kölnin huippukokouksessa parlamentti jätettiin kokonaan syrjään. Jäsenvaltioiden välillä ei ole todellista työllisyyspolitiikkojen koordinointia. Työllisyyskomiten luominen on eräänlainen venttiili, jonka kautta työllisyyspolitiikkaan liittyvät paineet voidaan päästää ulos. Komitean työ ei voi kuitenkaan korvata Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien osallistumista.

Cappaton mielestä unionin pitäisi olla rohkeampi maahanmuuttopolitiikassaan. Maahanmuuttajien laajamittainen vastaanotto voisi ratkaista unionin työllisyysongelmat.

Luigi COCILOVO (PPE/DE, I) piti työllisyyskeskustelua kiireellisenä. Työllisyyspolitiikkaa koskeville suuntaviivoille on luotava raamit, jotka pitäytyvät Euroopan sosiaalisessa mallissa.

Cocilovon mielestä rakennepolitiikassa ja makrotaloudellisessa vuoropuhelussa toimitaan riittämättömällä tavalla. Hän toivoi ettei työttömyyttä vastaan taisteltaessa vedottaisi sellaisiin tekosyihin kuin kilpailun rajoittamiseen. Koulutuksen osalta Cocilovo piti mietintöjen lähestymistapaa riittämättömänä. Tavoitteiden saavuttamista olisi hänen mukaansa mahdollista arvioida nykyistä tarkemmin.

Jan ANDERSSON (PSE, S) totesi että EMU on ollut menestys, jonka myötä inflaatiotaso, korkotaso ja julkinen velka on saatu pidettyä kurissa. Yhteistyötä kaivattaisiin myös työllisyyspolitiikassa. Andersson korosti myös sosiaaliturvaa ja sosiaalisen koheesion merkitystä unionissa, sillä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys liittyvät yhteen.

Luciana SBARBATIN (ELDR, I) mukaan EU:n työllisyysstrategian neljä pilaria ovat johtaneet myönteiseen kehitykseen etenkin koulutuksen saralla. Nyt toimenpiteitä tulisi syventää. Sosiaalinen vuoropuhelu on tässä tärkeä työväline. Unioni ei saisi rajoittua pelkäksi talousliitoksi.

Alain LIPIETZIN (Verts/ALE, F) mielestä on myönteistä pyrkiä työllistettävyyteen, eli siihen että työnhakijat pääsevät haluamiinsa työpaikkoihin. Tavoitteen toteutuminen riippuu ennen kaikkea työpaikkojen tarjonnasta. Vielä muutama vuosi sitten puhuttiin, että jos kasvu jää alle 2,4 prosentin, ei työllisyysaste voi parantua. Kuitenkin Ranskassa on työaikaa lyhentämällä voitu parantaa työllisyyttä. Lipietz korosti myös kolmannen sektorin, osuuskuntasektorin, merkitystä ja toivoi, että sille annettaisiin erityisasema verotuksen kannalta.

Sylviane AINARDI (GUE/NGL, F) korosti, että unionilta odotetaan nyt määrätietoisia toimia työllisyyskysymyksessä. EU:n on asetettava määrällisiä tavoitteita, jotka ovat myös sitovia. EU:n olisi oltava kunnianhimoinen jaettaessa määrärahoja työttömyyden vastaiseen taisteluun, jotta tavoitteet voitaisiin toteuttaa. Lisäksi unionin olisi otettava käyttöön Tobinin vero.

Mauro NOBILIA (UEN, I) pahoitteli etteivät komissio tai neuvosto antaneet yksityiskohtaista tietoja makrotaloudellisesta vuoropuhelusta. Unionin olisi tarjottava paikallisia kehitysmalleja sekä lisättävä paikallisen ja kansallisen tason toimia makrotaloudellisten toimien lisäksi. Tähän päästään vain työmarkkinaosapuolten aktiivisella osallistumisella.

Ole KRARUP (EDD, DK) kertoi että Tanskassa ja kahdessa muussa euroalueen ulkopuolisessa maassa on EU:n korkeimmat työllisyysasteet. Norjassa työllisyysaste on vieläkin parempi. Hänen mielestään EU:n makrotaloudelliset toimenpiteet ovat päinvastoin lisänneet työttömyyttä. Nyt tarvittaisiin paikallisia hankkeita, sillä työmarkkinat ovat järjestäytyneet eri tavoin eri alueilla. Yhteisiä työllisyyspoliittisia linjoja määriteltäessä saatetaan ajautua lopulta niin yleiselle tasolle, ettei niillä sanota enää yhtään mitään.

Philip Rodway BUSHILL-MATTHEWSIN (PPE/DE, UK) mukaan työllisyyden edistämisestä puhuttaessa on erityisesti korostettava pienten ja keskisuurten yritysten maksutaakan alentamista. Tämän lisäksi verotusta on muutettava ja byrokratiaa vähennettävä. Konservatiivit eivät hyväksy väitettä, jonka mukaan talous- ja rahaliiton toteuttaminen luo hyvän ilmapiirin työpaikkojen toteuttamiselle. Bushill-Matthewsin mielestä tämä ei ole tosiasia. Hän korosti, että unionin ei pitäisi sanella jäsenvaltioille sitovia sääntöjä työttömyyden vastaiseen taisteluun. Jäsenvaltioissa tarvitaan erilaisia ratkaisuja.

Alejandro CERCAS ALONSO (PSE, E) painotti että työllisyyskeskustelussa on välttämätöntä tuoda esille jo saavutettuja tuloksia, jotta tulevaisuudessa voidaan päästä Amsterdamin sopimuksen mukaiseen työvoimapolitiikan koordinointiin. Hänen mielestään unionin tavoitteiden ja nykytilanteen välillä on kuilu. Parlamentissa puhutaan työttömyydestä aina suhdanteisiin liittyvänä ongelmana vaikka EU kärsii rakenteellisesta työttömyydestä. Vapaa markkinatalous ei tarjoa ratkaisuja työttömyyteen koska kyseessä on rakenteellinen ongelma. Cercas Alonson mielestä on tärkeää että julkaistut työttömyysluvut pitävät paikkansa. Hän huomautti että jäsenmaissa monia työpaikkoja rahoitetaan verovaroin.

Daniel DUCARME (ELDR, B) ihmetteli miksi edellisen komission aikana julkaistua Montin kertomusta ei löydy mietinnön ytimestä. Montin kertomus osoittaa, että työvoimapoliittisia parannuksia ei ole mahdollista toteuttaa, ellei sosiaalista ja verotuksellista lähentymistä saada aikaan. Uusien työpaikkojen pitäisi perustua todelliseen tehokkaaseen yrityselämään. Hän odotti uudelta komissiolta konkreettisia toimia tässä asiassa.

Theodorus BOUWMANIN (Verts/ALE, NL) mukaan keskeistä työvoimapoliittisessa keskustelussa on työn modernisointi. Muutama vuosi sitten julkaistu vihreä kirja on ponnahduslauta syntyneeseen krooniseen tilanteeseen. Siinä puhutaan työllisyyden edistämisestä mutta tavoiteltuja tuloksia ei ole saatu aikaan jäsenmaissa. Naiset eivät vieläkään osallistu täysipainoisesti työelämään ja työssä olevat kärsivät työtaakkansa alla. Komissiolta odotetaan tehokkaampia toimia. Huomio pitäisi kiinnittää työn laatuun eikä sen määrään.

Andre BRIEN (GUE/NGL, D) mielestä mietinnössä on myönteistä alueellisten näkökohtien ja naisten aseman huomioiminen. Mietinnön peruslähtökohdat ovat kuitenkin riittämättömiä. Lisää työpaikkoja pitäisi luoda niin, että pidettäisiin kiinni sosiaaliturvasta. Yhdysvaltojen nykytilanne osoittaa että työvoimapoliittiset uudistukset lähtevät liikkeelle rakenteista. Brien mukaan amerikkalainen malli ei sovi Eurooppaan, vaan yhteiskuntaa ja taloutta pitäisi ajatella kokonaisuutena.

Marie-Thérèse HERMANGEN (PPE/DE, F) mukaan mietintö oli rakentava koska siinä oli huomioitu Euroopan demografinen ulottuvuus. Hän korosti että ikääntyvä manner tekee taloudellista itsemurhaa. Hermange kertoi haluavansa lisätietoja kansallisista työllisyysohjelmista. Parlamentin on valvottava yhdessä komission kanssa työaloitteiden toteuttamista jäsenvaltioissa. Eurooppalaista työvoimapoliittista strategiaa ei saisi rikkoa jäykillä, byrokraattisilla toimenpiteillä, jotka estävät työpaikkojen luomista. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu tulisi saada uudestaan liikkeelle. Hermange kannatti mietinnössä esitettyä yrityspääoman omistusrakenteiden muutosta. Työntekijöiden vapaaehtoinen osallistuminen pääoman omistukseen on yksi ratkaisukeino yritysten kasvaviin pääomatarpeisiin.

Barbara WEILERIN (PSE, D) mielestä jäsenmaiden työllisyyspoliittisilta toimilta puuttuu riittävä kestävyys. Jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet tarvittaviin toimiin mahdollistaakseen naisten tasapuolisen osallistumisen työmarkkinoille. Lisäksi kansallisissa työllisyyspoliittisissa toimissa olisi kiinnitettävä huomiota vanhempien työntekijöiden syrjäytymiseen työmarkkinoilta.

Weiler korosti että komission tulisi tukea työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon sekä lisättävä toimia, joilla parannetaan työntekijöille suunnattavaa tiedottamista.

Weiler hämmästeli mikseivät konservatiivit ole valmiita tukemaan sitovien tavoitteiden käyttöönottoa työllisyyspolitiikassa. Hänen mukaansa yhtenäisvaluutan käyttöönotto tarjoaa erinomaisen esimerkin jäsenmaiden menestyksellisestä yhteistyöstä. Vastaavaa yhteistoimintaa olisi harjoitettava myös työllisyyspolitiikassa.

Massimo CACCIARI (ELDR, I) peräänkuulutti voimakkaampia toimia pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi sekä pk-yritysten toiminnan helpottamiseksi. Hänen mielestään unionin tulisi ottaa oppia Yhdysvalloista. Työllistämistoimissa olisi keskityttävä alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin.

Jillian EVANS (Verts/ALE, UK) muistutti että miesten ja naisten välinen palkkakuilu on yhä 22 prosentin suuruinen. Jäsenmaat eivät ole kyenneet kaventamaan palkkaeroa merkittävällä tavalla. Epäkohtaan tulisi puuttua lisäämällä naisten osuutta päätöksentekijöiden keskuudessa. Lisäksi tasa-arvoa koskevaa tietoisuutta tulisi vahvistaa koulutuksessa.

Ilda FIGUEIREDON (GUE/NGL, P) mielestä naisten ja nuorten pitkäaikaistyöttömyys on yhä aivan liian korkealla tasolla. Unionissa kaivataan tehokkaampia toimia pitkän aikavälin työpaikkojen luomiseksi.

Othmar KARAS (PPE/DE, A) muistutti että rakenteellinen työttömyys liittyy usein korkeisiin työllistämiskustannuksiin. Monissa jäsenvaltioissa on yhä liikaa sääntelyä, mikä tekee innovaatioiden toteuttamisen kannattamattomaksi.

Karasin mielestä julkista velkaa tulisi edelleen leikata. Julkisen velan suuruus vaikuttaa ennen kaikkea nuorten työllistämismahdollisuuksiin.

Karasin mukaan EU:n työllisyyspolitiikassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota rakenteellisiin uudistuksiin. Jäsenmaiden koulutuspolitiikassa kaivataan muutoksia ja innovaatioita. Samalla on pyrittävä helpottamaan yritysten perustamista. Pk-yritysten menestyksellinen toiminta edellyttää lisätukea sekä verotuksellisten esteiden karsimista.

Ioannis KOUKIADIS (PSE, GR) korosti että työttömyyden torjunnassa on viime kädessä kyse demokratian tulevaisuudesta. Varallisuus olisi jaettava oikeudenmukaisella tavalla kansalaisten kesken.

Koukiadis muistutti ettei työllisyydessä ole kyse pelkästään määrästä, vaan myös laadusta. Työllisyyspolitiikan olisi kannustettava työntekijöiden pysyvää työmarkkinoille sijoittautumista. Samalla olisi kiinnitettävä huomiota laittomaan työntekoon, jossa työntekijät ovat usein kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella.

Thomas MANNIN (PPE/DE, D) mielestä yhteisten työllisyysmallien kehittäminen tarjoaa jäsenmaille mahdollisuuden luoda eurooppalaista lisäarvoa. Työllisyyspolitiikassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden koulutukseen. Samalla on varmistettava etteivät jäsenmaat lipsu alunperin asettamistaan tavoitteista.

Fiorella GHILARDOTTI (PSE, I) piti komission laatimia työllisyyspolitiikan lähtökohtia ja niiden taustalla olevaa neljän pilarin rakennetta myönteisenä asiana työllisyyden kannalta. Hän muistutti että Euroopassa on luotu Luxemburgin työllisyyskokouksen jälkeen kaikkiaan 1,8 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Ghilardottin mielestä työllisyyspolitiikassa olisi laadittava selkeät määrälliset ja laadulliset tavoitteet koko EU:n tasolle. Etenkin tasa-arvo ja nuorten työllistäminen kaipaavat tavoiteasettelua.

Piia-Noora KAUPPI (PPE/DE, FIN) totesi että Luxemburgista vuonna 1997 alkanut EU:n työllisyyspoliittinen uudistus on yksi suurimpia ja tärkeimpiä asioita, joita unioni on saattanut alulle. Ilman unionitason koordinointia näin laaja uudistus olisi poliittisesti mahdotonta viedä läpi sisämarkkinoilla.

Kaupin mukaan eurooppalaisen työllisyyspolitiikan uudistukset ovat todella tarpeen. Suurimmat ongelmat ovat jäsenvaltioiden perusrakenteissa. Korkea verotus, laajat sosiaaliset tulonsiirrot ja joustamaton palkkapolitiikka johtavat usein yhteiskuntaa rappeuttavaan tilanteeseen, jossa työnteko ei ole enää taloudellisesti kannustava vaihtoehto.

Kauppi arveli että yhteinen raha tarjoaa loistavan ympäristön työllisyyden edistämiselle. Sisämarkkinoiden vahvistaminen mahdollistaa välttämättömät joustot työmarkkinoilla ja tuo lisää dynamiikkaa Euroopan talouteen.

Kauppi arveli että euromaiden talouspolitiikkojen lähentyminen tarjoaa mahdollisuuden parhaiden mallien etsimiseen eli bench markingiin. Tämä edellyttää että käytössä on vertailukelpoisia indikaattoreita. Joskus näitä malleja voisi olla järkevä etsiä myös Euroopan ulkopuolelta.

Kauppi uskoi että komission laatima ehdotus yhteisen työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi tarjoaa kelvollisen pohjan jatkovalmisteluille. Vuoden 2000 suuntaviivoissa olisi painotettava pk-yritysten ja nuorten yritysten työllistämisedellytysten parantamista. Hallintokuluja, veroja ja maksuja on leikattava.

Kauppi kiinnitti huomiota myös palvelualojen alv-kokeiluun. Vaikka ehdotus vietiin neuvostossa asianmukaisesti läpi, eivät jäsenvaltiot näytä olevan halukkaita lähtemään mukaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Kauppi kiinnitti huomiota myös siihen, että ehdotukset työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuodelle 2000 tulevat käsittelyyn jo ennen kuin vanhoja suuntaviivoja koskevat toimenpiteet on saatettu loppuun tai edes alulle. Kauppi muistutti että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan suuntaviivat täytäntöön omissa kansallisissa ohjelmissaan. Tähän heille täytyisi myös antaa mahdollisuus.

Richard HOWITT (PSE, UK) pyysi että parlamentti tukisi mainstreaming-periaatteen toteutumista. Lisäksi vammaisia varten olisi luotava New Deal -sopimukseen verrattava järjestely. Yhteisen työllisyyspolitiikan suuntaviivoilla olisi tuettava etenkin pitkäaikaistyöttömien sekä työttömien vammaisten työllistämistä.

Komission vastaus

Komission jäsen Anna DIAMANTOPOULOU (GR) kiitteli parlamentin panosta työllisyyssuuntaviivojen täsmentämisessä. Parlamentti on tehnyt hyvin ehdotuksia uusiksi tavoitteiksi, joilla voidaan vahvistaa ennaltaehkäisevää työllisyyspolitiikkaa. Komission ja parlamentin tehtävänä on kannustaa jäsenvaltioita panemaan toimeen suuntaviivoissa määritellyt tavoitteet. Diamantopoulou toivoi että neuvosto hyväksyy ehdotuksen uusiksi suuntaviivoiksi 29. marraskuuta järjestettävässä sosiaali- ja työllisyysneuvoston sekä Ecofin-neuvoston yhteisessä kokouksessa.

Diamantopouloun mukaan toimielimet ovat yhtä mieltä siitä, kuinka työllisyyssuuntaviivoja muokataan. Suuntaviivoihin ei aiota tehdä suuria muutoksia, vaan niiden rakenne säilyy ennallaan. Suuntaviivojen toimeenpanossa keskitytään neljään teemaan. Suuntaviivojen tulisi edistää aiempaa paremmin ihmisten siirtymistä työelämään koulutusjakson jälkeen. Tavoitteena on myös parantaa teknologian hyväksikäyttöä sekä paikallisviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten osallistumista työllisyyspolitiikan toteuttamiseen.

Diamantopoulou muistutti että eurooppalaisen työllisyysstrategian onnistuminen on riippuvainen vakaasta makrotaloudellisesta ympäristöstä. Makrotaloudellista koordinaatiota onkin entisestään vahvistettava. Työllisyyttä ja taloutta koskevien tilastotietojen harmonisointi on tärkeä, mutta vaikea tehtävä. Yhdeksi tavoitteeksi onkin asetettava tiedonhankinnan nopeuttaminen.

Diamantopoulou kommentoi lyhyesti myös jäsenvaltioille annettuja suosituksia. Komission mielestä jäsenvaltiot eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota elinikäiseen oppimiseen. Myös tietoyhteiskunnan eteenpäinviemisen tulisi olla nykyistä kunnianhimoisempaa. Kölnin huippukokouksen päätöksissä asetettiin tavoitteeksi koulujen liittäminen internetiin.

Diamantopouloun mielestä on tärkeää koordinoida paikallisen ja alueellisen tason työllisyystoimia. Hän lupasi että komissio tekee työllisyyspolitiikassa läheistä yhteistyötä parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kanssa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi Menradin mietinnön (A5-0045/99) muutettuna.

Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen työllisyyskomitean perustamiseksi pienin muutoksin.

Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuonna 2000. Se teki suuntaviivoihin useita muutoksia. Parlamentin mielestä jäsenvaltioiden tulisi asettaa tavoitteekseen, että työttömistä vähintään 25 prosenttia osallistuu koulutukseen tai muihin toimiin, joilla edistetään heidän työllistettävyyttään. Samalla jäsenvaltioiden tulisi asettaa tavoitteet, joilla mitataan naisten osallistumista koulutusohjelmiin. Ikääntyville työntekijöille olisi annettava mahdollisuus osallistua halutessaan työelämään esimerkiksi osa-aikatyön muodossa. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä vähentämään pk-yrityksiin, osuuskuntiin ja yhteisötalouden yrityksiin kohdistuvia hallinnollisia ja verorasitteita.

Parlamentin mielestä kunkin jäsenvaltion olisi tutkittava, voidaanko energia- tai saastepäästöveron käyttöönotolla säilyttää pitkällä aikavälillä sosiaaliturvajärjestelmien rahoitustasapaino.

Parlamentin mukaan jäsenvaltioiden ja unionin on huolehdittava siitä, että kussakin jäsenvaltiossa tällä hetkellä vallitsevat sukupuolten väliset erot vähenevät viiden vuoden aikana 50 prosenttia.

Parlamentti hyväksyi Menradin mietinnön (A5-0046/99) sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Henkilöautojen polttoainekulutusta koskeva tiedottaminen



Henkilöautojen polttoainekulutusta koskeva tiedottaminen

Suositus toiseen käsittelyyn: STERCKX - ***II - A5-0040/99 - C5-0037/99 - 98/0272 - COD. Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.

Parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta tukee Dirk STERCKXIN (ELDR, B) suositusta, joka käsittelee henkilöautojen polttoainekulutusta koskevien kuluttajatietojen jakamista.

Direktiiviesitys on marraskuun mini-istunnossa parlamentin toisessa käsittelyssä. Sen tarkoituksena on edistää vähemmän polttoainetta kuluttavien autojen markkinointia. Direktiivi on osa EU:n kampanjaa, jolla pyritään karsimaan henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä. Käytännössä tähän pyritään neljällä toimenpiteellä: vaatimalla polttoainetaloudellisuudesta kertovan lapun kiinnittämistä kaikkiin tai lähes kaikkiin kaupoissa oleviin autoihin, jakamalla ilmaista kaikkien uusien henkilöautomallien polttoainekulutusta kertovaa opasta, jakamalla kaikkien mallien polttoainekulutuksen kertovaa julistetta kiinnitettäväksi automyymälöihin sekä jakamalla oheiskirjallisuutta esimerkiksi internetin välityksellä.

Neuvosto hyväksyi direktiiviesityksen ensimmäisessä käsittelyssä parlamentin 29 lisäyksestä kaikkiaan 14. Sovittelulta vältytään, mikäli neuvoston yhteiseen kantaan ei enää tehdä lisäyksiä. Direktiivi voitaisiin tässä tapauksessa saattaa jäsenvaltioissa voimaan vuoden 2000 loppuun mennessä.

Alustuspuheenvuoro

Dirk STERCKX (ELDR, B) muistutti että henkilöautot aiheuttavat 12 prosenttia EU:n hiilidioksidipäästöistä. Tällä hetkellä autot tuottavat keskimäärin 186 grammaa hiilidioksidia/kilometri. Direktiivin tarkoituksena on laskea hiilidioksidipäästöjen keskimääräistä tasoa 140 grammaan/kilometri vuoteen 2000 mennessä.

Sterckx piti tärkeänä että kuluttajille tarjotaan tarkat tiedot henkilöautojen ympäristövaikutuksista. Uusien autojen hiilidioksidipäästöjen lisäksi EU:n olisi laadittava lista kymmenestä puhtaimmasta henkilöautomerkistä.

Sterckx arveli että neuvoston yhteinen kanta on niin lähellä parlamentin esitystä, ettei se enää kaipaa tarkistuksia. Neuvoston kanta olisi hyväksyttävä sellaisenaan, jotta direktiivi voitaisiin ottaa käyttöön seuraavan vuoden kuluessa.

Keskustelu

Bernd LANGE (PSE, D) muistutti että direktiiviesitys kuuluu EU:n kokonaisstrategiaan liikennepäästöjen vähentämiseksi. Ellei autoteollisuus ole vapaaehtoisesti halukas leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä, kuluttajille on annettava vapaus päättää asiasta.

Cristina GARCÍA ORCOYEN TORMO (PPE/DE, E) toivoi että EU noudattaisi liikennepäästöjen osalta kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaisi myös autojen kierrätyksen niiden käytön päättyessä. Hän suositteli että unioni laatisi listan myös niistä automerkeistä, jotka saastuttavat eniten.

Marialiese FLEMMING (PPE/DE, A) korosti että kuluttajien on saatava riittävästi tietoa siitä kuinka paljon henkilöautot kuluttavat polttoainetta, ja kuinka paljon niistä vapautuu hiilidioksidipäästöjä. Samalla hän muistutti ettei direktiiviesitys pelasta maailmaa. Siihen tarvitaan paljon pidemmälle meneviä tekoja.

Komission vastaus

Ympäristöasioista vastaava komissaari Margot WALLSTRÖM (S) yhtyi edelliseen puhujaan mutta totesi, että direktiiviesitys on tärkeä osa EU:n kokonaisstrategiaa kasvihuoneilmiön ehkäisemiseksi. Direktiivi on ensimmäinen askel kuluttajia koskevan tiedotuksen parantamiseksi.

Wallström kertoi että komissio suunnittelee internet-sivun avaamista, jotta kuluttajat saisivat mahdollisimman pian tietoja henkilöautojen polttoainekulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä. CO2-päästöistä on tiedotettava, jotta kuluttajat voisivat tehdä eri automerkkien ympäristövaikutuksista omat johtopäätöksensä.

Wallström arveli että direktiivin hyväksyminen on kaikkien osapuolten etujen mukaista.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Merenkulkijoiden työajat



Merenkulkijoiden työajat

Suositus toiseen käsittelyyn: HUGHES - ***II - A5-0042/99 - 8639/1/99 - C5-0035/99 - 1998/0321 - COD. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta.

Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Kiinan tieteellis-tekninen yhteistyö



EU:n ja Kiinan tieteellis-tekninen yhteistyö

Mietintö: GAHRTON - * - A5-0049/99 - KOM(99)0287 - C5-0038/99 - 1999/0123 - CNS. Teollisuus-, ulkomaankauppas-, tutkimus- ja energiavaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan äänin 487 puolesta, 10 vastaan ja 13 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Venäjän tieteellis-tekninen yhteistyö



EU:n ja Venäjän tieteellis-tekninen yhteistyö

Mietintö: QUISTHOUDT- ROWOHL - * - A5-0048/99 - KOM(99)0324 - C5-0083/99 - 1999/0133 - CNS. Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta.

Parlamentti päätti siirtää äänestystä merkkinä siitä, että Venäjä etsisi mahdollisimman nopeasti rauhanomaista ratkaisua Tshetshenian kriisiin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Argentiinan tieteellis-tekninen yhteistyö



EU:n ja Argentiinan tieteellis-tekninen yhteistyö

Mietintö: LINKOHR - * - A5-0047/99 - KOM(99)0292 - C5-0040/99 - 1999/0125 - CNS. Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Euroopan yhtenäismarkkinat



Euroopan yhtenäismarkkinat

Parlamentti hyväksyi päätöslauselmaehdotuksen B5-0204/99, jossa tarkastellaan Euroopan sisämarkkinoiden strategiaa. Se pitää tervetulleena komission esitystä, jossa keskitytään kuluttajiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Komission ehdottama strategia sisältää toiminnallisia tavoitteita, joiden päämääränä on kestävä kehitys, kuluttajien etujen suojelu, työllisyyden tukeminen ja sosiaaliturvan koordinointi.

Parlamentti luottaa siihen että Euroopan sisämarkkinoita koskevan strategian seurauksena voidaan luoda yhtenäisempi ja ehyempi lähestymistapa, jolla saavutetaan mm. seuraavat tavoitteet:

*    kansalaisten tarpeiden huomioonottaminen tiivistämällä heidän kanssaan käytävää vuoropuhelua;
*    sellaisten edellytysten luominen, joilla henkilöiden vapaa liikkuvuus toteutuu käytännössä;
*    rikkomusmenettelyjen tehostaminen niitä jäsenvaltioita vastaan, joissa EU:n kansalaisten harjoittamia oikeuksia rikotaan;
*    taiteilijan aseman määrittäminen erityisesti vapaan liikkuvuuden, toiminnan aloittamisen ja verotuksen aloilla kulttuurin monipuolisuuden ja laadun turvaamiseksi ja vahvistamiseksi sisämarkkinoilla;
*    yhteisen tahdon luominen sisämarkkinoita koskevien määräysten täytäntöönpanemiseksi;
*    yritysilmapiirin parantaminen, jonka avulla voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön kodifiointia sekä jatkaa ja laajentaa Slim-ohjelman toteuttamista; sekä
*    tasapainon löytäminen toisaalta markkinavapauden sekä toisaalta ympäristön, kuluttajien terveyden ja luottamuksen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen prioriteettien suojelun välillä.

Parlamentti ilmaisee tyytyväisyytensä siihen että komissio ryhtyy uudenaikaistamaan EU:n kilpailulainsäädäntöä. Se kehottaa komissiota jatkamaan tällä alalla jo aloitettua työtä. Parlamentti odottaa komissiolta ilmoitusta etenkin valtiontukia koskevista innovatiivisista ehdotuksista.

 
  Oikeudellinen huomautus