1989 – Euroopan murrosten vuosi

Solidaarisuus-liikkeen mielenosoitus kokosi kansaa Varsovan kaduille vappuna vuonna 1989 ©BELGA_AFP_DRUSZCZ WOJTEIC
Kun ensimmäinen suorilla vaaleilla valittu Euroopan parlamentti kokoontui vuonna 1979, kaksinapaista Jaltan maailmanjärjestystä pidettiin itsestään selvänä. Elimme jakautuneessa maailmassa ja rautainen esirippu jakoi Euroopan itään ja länteen. Vuosi 1989 puhalsi Keski- ja Itä-Eurooppaan uuden vapauden tuulen. Demokratia voitiin palauttaa, muuri murtaa, ja Eurooppa jälleenyhdistyi puolen vuosisadan pituisen kylmän sodan jälkeen. Lue, miten vanha maailma päättyi.
Sommaire du dossier :
1989 – Euroopan murrosten vuosi
Lopun alku – rautaesirippu repeili kesäkuussa 1989
Baltian ihmisketju – 20 vuotta myöhemmin
Werner Schulz marraskuusta 1989: "Järjestelmä ei romahtanut; se kaadettiin"
Puolan Róża Thun: "Kaikki on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana"
Berliinin muurin murtuminen Jacques Santerin silmin
Hitlerin ja Stalinin sopimuksesta Berliinin muurin murtumiseen
1989 – Euroopan murrosten vuosi

Länsiberliiniläiset seuraavat muurin edessä 11. marraskuuta 1989 kun Itä-Saksan rajavartijat puhkaisevat muuriin idän ja lännen välistä rajanylityspaikkaa. ©BELGA_AFP_GERARD MALIE
Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov lähti vuoden 1985 jälkeen uudistusten tielle perestroikan (rakenneuudistus) ja glasnostin (avoimuus) hengessä. Politiikat vauhdittivat kommunististen järjestelmien kaatumista Itä-Euroopassa ja johtivat Neuvostoliiton romahtamiseen. 20 vuoden takaiset tapahtumat mahdollistivat Euroopan jälleenyhdistymisen viimein vuosina 2004 ja 2007, kun Keski- ja Itä-Euroopan maat liittyivät Euroopan unioniin. Mitä vuonna 1989 siis tapahtui?
Lopun alku – rautaesirippu repeili kesäkuussa 1989

27.6.1989: Itävallan ja Unkarin ulkoministerit Alois Mock (vas) ja Gyula Horn leikkaamassa maita erottanutta piikkilanka-aitaa. ©BELGA/EPA/ROBERT JAEGER
Rautaesirippu
- Neuvostoliiton ja sen "satelliittien" eristys lännestä.
- Nimitys vakiintui Iso-Britannian sodanaikaisen pääministerin Winston Churchillin vuoden 1946 puheen myötä.
- Vuosien 1945 ja 1950 välillä yli 15 miljoonaa pakeni länteen neuvostovallan vaikutusalueelta.
- Rautaesiripun vuosina 1950–1990 länteen emigroitui 13,3 miljoonaa.
- Unkaria (kuten muitakin satelliitteja) ympäröi kaksinkertainen piikkilanka-aita ja miinoitettu (myöhemmin sähköaidoitettu) rajavyöhyke.
- Satoja rajanyritystä ylittäneitä siviilejä ammuttiin.
Lisätietoa :
Baltian ihmisketju – 20 vuotta myöhemmin
Molotov–Ribbentrop-sopimus
- allekirjoitettiin 23. elokuuta 1939
- sopimuksella Hitler ja Stalin pilkkoivat suuren osan Eurooppaa etupiireihin
- salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat Suomi, Viro, Latvia, Liettua sekä osa Puolasta ja Romaniasta
- natsien etupiiriin kuuluivat loput Puolasta, Tanska, Norja, Hollanti, Belgia, Luxemburg
Werner Schulz marraskuusta 1989: "Järjestelmä ei romahtanut; se kaadettiin"
"Kyllä, tämä oli ensimmäinen merkittävä vapaa mielenosoitus, jonka koin Berliinissä. Ihmisiä saapui kaikkialta uskomattoman luovien ja provosoivien banderollien kera, joissa oli iskulauseita ja pilapiirroksia.
Huhuttiin, että [DDR:n salainen poliisi] Stasi provosoisi välikohtauksen Brandenburgin portin edustalla oikeuttaakseen mielenosoituksen väkivaltaisen tukahduttamisen. Siksi monet Uusi foorumi -oppositioryhmän ystävät pitivät 'Ei väkivaltaa' -huivia. Niitä sijoitettiin vähän joka puolelle provokaatioiden estämiseksi."
"9. marraskuuta raja ylitettiin; muuri kaatui vasta myöhemmin. Rautaesirippu läpäistiin tuona päivänä, ei sattumalta, vaan kadulta tulleen painostuksen ansiosta.
Ihmiset oli saatu liikkeelle, kaikki oli liikkeessä, ja siksi ihmiset ryntäsivät massoittain rajanylityspaikoille, kun rajan avautumisesta ilmoitettiin televisiossa. Aiemmin ihmisjoukkoa olisi ammuttu. Mutta sotilaat olivat hämmentyneitä ja jännitys kasvoi kasvamistaan. Ihmiset huusivat: 'Avatkaa, avatkaa!'. Raja avattiin ja ihmiset ryntäsivät Länsi-Berliiniin."
"Ei, järjestelmä kaadettiin. Järjestelmät eivät romahda itsekseen. Kaikki ne, jotka sanovat, että DDR oli lopussa, ovat väärässä. Pohjois-Koreassa ja Kuubassa järjestelmät säilyvät, vaikka väestöllä menee yhä huonommin. Verrattuna esimerkiksi Romaniaan ihmiset elivät melko hyvin DDR:ssä. Mikään ei olisi romahtanut yksinään; järjestelmä kaadettiin.
Ihmisiä ei voitu estää lähtemästä kaduille. Ensimmäinen tärkeä luvaton mielenosoitus 9. lokakuuta Leipzigissa oli vienyt poliittiselta johdolta kyvyn toimia. Ensimmäistä kertaa se ei kyennyt estämään mielenosoitusta. Tämä antoi ihmisille rohkeutta ja mielenosoituksia puhkesi vähän kaikkialla. Paine jatkoi kasvamistaan ja [DDR:n hallitseva sosialistinen yhtenäisyyspuolue] SED:n oli pakko antaa uusia sääntöjä matkustusoikeudesta.
Erich Honecker ilmoitti vielä alkuvuodesta 1989, että muuri kestäisi toiset 50 tai 100 vuotta, kunnes sen olemassaolon syyt lakkaisivat. Mutta muurin ainoa syy oli SED ja se, että ihmiset jatkuvasti pakenivat DDR:stä. Ja kun rautaesiripusta tuli huokoista, SED:n aika kävi vähiin."
"Vaikea sanoa, koska tuon ajan vastuunkantajat eivät ole nyt vilpittömiä. Yhtäältä he uhkasivat murskata demokraattisen liikkeen kuten Tiananmenin aukiolla ja kehuivat 'Kiinan toverien' tietä. Toisaalta en ole varma, että he todella halusivat sitä. Stalinin ajan 'vanha koulukunta' ei olisi epäröinyt tukahduttaa vallankumousta heti alkuunsa. Toiset olivat epäilevämpiä. Samaan aikaan tapahtui eräänlainen palatsivallankumous ja siksi komentoketju petti.
"Se, että joutuu itse kamppailemaan vapauden ja demokratian puolesta, jättää syvän jälkensä. Toisin kuin länsisaksalaiset, me emme vain saaneet näitä. Luulen, että vapauden ja demokratian arvon näkee hyvin eri tavalla, kun niitä on toivonut vuosien ajan.
Olen lisäksi hyvin herkkä Itä-Euroopan tilanteelle ja työskentelen paljon Venäjän problematiikan kanssa. Siellä on ihmisiä, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa kuin me olimme DDR:ssä. Joskus heidän tilanteensa on vielä huonompi, sillä siellä on väkivaltaa; kyse ei ole vain pelottelusta, vaan sarjasta murhia. Tein siksi paljon töitä sen eteen, että Saharov-mielipiteenvapauspalkinto annettaisiin Memorial-järjestölle."
Puolan Róża Thun: "Kaikki on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana"
"Berliinin muurin kaatuminen on ymmärtääkseni hyvin symbolinen ja tärkeä Saksojen tapahtuma. Mutta Eurooppa muutti oikeastaan se, että me yhdessä onnistuimme purkamaan rautaesiripun, tämän hirvittävän Euroopan jaon. Minulle 'kaatua' tai 'romahtaa' ovat verbejä, jotka osoittavat passiivisuutta. Muuri ei kaatunut, vaan me purimme sen valtavalla työllä, rohkeudella ja visiolla tämän rautaesiripun molemmin puolin."
"No, olen vanha nainen, ja se on pitkä tarina (naurua)... Olin toisinajattelijana mukana niin kutsutussa demokraattisessa liikkeessä jo 70-luvulla ennen Solidaarisuutta. Kun olin vielä yliopistossa, tajusimme ystävien kanssa, että olemme vastuussa siitä mitä tapahtuu, että emme ole objekteja, vaan subjekteja – eli että me päätämme, mitä tapahtuu. Huomasimme, että voimme vaikuttaa, tietenkään ajattelematta, että Eurooppa muuttuisi niin paljon minun elinaikanani, ja että Puolasta tulisi vapaa demokraattinen maa ja Euroopan unionin jäsen.
Vaikka tämä oli hyvin vaikeaa aikaa – salainen poliisi seurasi ja pidätti meitä jatkuvasti – minulla on erittäin hyviä muistoja. Ensinnäkin siksi, että olin vapaa; vaikka minut pidätettiin, olin vapaa henkilö, ja minulla on ollut ihania ystäviä, ja asun nyt Euroopassa, joka toteutti enemmän kuin unelmani. Luksusta on lisäksi se, että voin myöntää, että minulla on ollut sormet pelissä tässä hyvässä kehityksessä."
"Pettymyksiä tulee aina, ja on ihmisjoukkoja, jotka eivät selvinneet. Siirtyminen suljetusta maailmasta täysin avattuun vapaaseen markkinatalouteen oli valtava haaste. Puola on läpikäynyt jatkuvia muutoksia. Kaikki on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana, ei vain kotimaan mutta myös ulkopolitiikassa. Kun katsoo Euroopan karttaa, kaikki Puolan naapurit vaihtuivat: idässä meillä oli Neuvostoliitto, jota ei ole olemassa, etelässä Tšekkoslovakia ja lännessä DDR, joita ei ole enää olemassa.
"Elää aktiivisella tavalla ja osallistua. On erittäin tärkeää, että he ikääntyessään katsovat taaksepäin ja näkevät, että he ovat jättäneet myönteisiä jälkiä Eurooppaan. Vanha sukupolvi aina sanoo: kun olimme nuoria, nuoriso oli parempaa. En halua kuulla tätä; jos olisimme olleet parempia, emme olisi antaneet näiden järjestelmien elää niin kauan.
Uusi sukupolvi on paitsi hyvä, se myös elää siunattuja aikoja. Toivoisin, että se herää aamulla, hymyilee ajalle, jota se elää, nauttii siitä ja tuntee vastuuta; kehitys voi jatkua parempaan vain jos ympäröivään maailmaan osallistutaan täysipainoisesti, oli sitten kyse kunnasta, koulusta, seurakunnasta, yliopistosta, alueesta tai kansallisesta taikka Eurooppa-politiikasta. Toivon, että he menevät naimisiin, saavat lapsia, elävät tavallista onnellista elämää ja välittävät tämän optimismin seuraavalle sukupolvelle", Róża Thun sanoo.
Lisätietoa :
Berliinin muurin murtuminen Jacques Santerin silmin
"Olin tuolloin Luxemburgin pääministeri, ja meillä oli vuonna 1990 Euroopan unionin puheenjohtajuus. Kuten kaikki muutkin, olimme yllättyneitä ja liikuttuneita tästä itäsaksalaisten tulvasta, joka johti Berliinin muurin murtumiseen. Mutta tiesimme toki hyvin jo aiemmat tapahtumat esimerkiksi Unkarissa, Puolassa ja Tšekkoslovakiassa, jotka menivät samaan suuntaan.
Kristillisdemokraattien keskuudessa oli tämän jälkeen vilkasta keskustelua ja erimielisyyttä. Kutsuin [Euroopan kansanpuolue] EPP:n puheenjohtajana koolle kristillisdemokraattien huippukokouksen Pisaan – tämä aloite muuten tunnetaan huonosti – jossa sovimme kaikkien kristillisdemokraattien kesken ja liittokansleri Helmut Kohlin tuella, että strategiamme olisi puolustaa Saksojen yhdistymistä."
"Mielestäni tämä on ollut menestystarina. Tietenkin syntyi myös uusia ongelmia, koska tarvittiin huomattavia ponnisteluita. Olen edelleen ylpeä kahdesta komission puheenjohtaja-aikani tapahtumasta. Ensinnäkin, tämän päivän kriisiä ajatellen, euron käyttöönotosta 1. tammikuuta 1999; emme tiedä mitä EU olisi ilman euroa. Toisekseen, olimme ensimmäinen komissio, joka määritteli strategian, joka johti vuosien 2004 ja 2007 laajentumisiin. Olen hyvin iloinen siitä, että saatoin näin edesauttaa maanosamme yhdistymistä rauhan ja vapauden merkeissä", Santer tuumaa.
Hitlerin ja Stalinin sopimuksesta Berliinin muurin murtumiseen

Saksan ulkoministeri Joachim Von Ribbentrop ja Joseph Stalin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 23.8.1939 © Belga/Farabola/Leemage
Aivars Stranga, historioitsija Latvian yliopistosta arvioi, että jaetun muistin puuttuminen vaikeuttaa keskinäistä ymmärrystä ja voi jopa olla esteenä yhteisen tulevaisuuden rakentamiselle. "Euroopan unionilla pitäisi olla yhteinen historiallinen kertomus", hän sanoi.
Puheenvuoroissa kaivattiin kansainvälistä yhteistyötä avuksi historian tuntemuksen parantamiseen. Viron parlamentin Riigikogun jäsen Mart Laar esitti eurooppalaisen historian käsikirjan laatimista kouluopetuksen tueksi.
"Kahden – demokratian ja neuvostojen – Euroopan rakentaminen viimeisteltiin synkällä ja verisellä Berliinin muurilla", muistutti Liettuan entinen presidentti, nykyinen keskustaoikeiston kansanpuolueryhmän meppi Vytautas Landsbergis.
EU:n viisi vuotta sitten liittyneet maat olivat Landsbergisin mukaan "valtavassa vankilassa, joka ulottui yli Keski- ja Itä-Euroopan... ja sisälsi satoja miljoonia vankeja. Tuhoamalla muuri tuhottiin myös vankila ja päätettiin Euroopan poliittis-kulttuurinen jako", hän lisäsi.