Turco (TDI). - (IT) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron Boninon listan edustajien puolesta.

Katsomme, että edellisessä istunnossa tapahtui jotakin, mitä tapahtuu liian harvoin tässä parlamentissa, ja se tapahtui Ceyhunin mietintöä koskevassa äänestyksessä, kun parlamentti lähes yksimielisesti hylkäsi yhden jäsenvaltion ehdotuksen. Keskustelu näistä kolmesta mietinnöstä, kuten myös Kirkhopen mietinnöstä, nostaa esille erittäin yksinkertaisen ongelman: emme keskustele asiasta vaan menettelystä. Toivon siksi, että tässä istunnossa parlamentti seuraa vielä kerran esittelijöitä ja kansalaisvapauksien valiokunnan äänestystulosta, jonka mukaan neuvoston ja jäsenvaltioiden ehdotukset on hylättävä.

Toivon ennen kaikkea, että parlamentti on politiikassa tai oikeus- ja sisäasioissa löytämässä uudelleen sen arvokkuuden, joka kansalaisia edustavalla, demokraattisesti valitulla elimellä pitäisi olla jo pelkästään institutionaalisista syistä. Selitän tarkemmin: ensinnäkin parlamentilla on tällä alalla käytännössä samat valtuudet kuin kansalaisjärjestöllä. Me jäsenet unohdamme tai haluamme unohtaa tämän usein, mutta tiedämme, että perustamissopimuksen mukaan emme voi vaikuttaa millään lailla päätöksentekoon tai lainsäädäntöprosessin tulokseen.

Meistä on järkyttävää, että näin tapahtuu, varsinkin alalla, joka koskee Euroopan kansalaisten henkilökohtaisia vapauksia ja oikeuksia. Meistä on järkyttävää, että näissä asioissa demokraattista valvontaa harjoittavat neuvoston virkamiehet. Meistä on järkyttävää, että parlamentin työtä, kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunnan työtä, käytännössä sabotoidaan ehdotuksin, joista meidän on pakko keskustella, ehdotuksin, jotka tulevat yksittäisiltä jäsenvaltioilta tai jäsenvaltioiden ryhmiltä, tai neuvostolta, neuvoston puheenjohtajan tehtäviä hoitavilta valtioilta, ja joilla ei ole asianmukaista oikeusperustaa. Usein, lähes aina, nämä ehdotukset ovat jäsenvaltioiden poliittisia mielenilmauksia, jotka ne esittävät täysin tietoisina siitä, ettei neuvosto koskaan tule hyväksymään ehdotuksia. Näin joudumme keskustelemaan kysymyksistä, jotka eivät koskaan näe päivänvaloa tai joita on tutkittava uudelleen, koska neuvosto ei koskaan saa laadittua niistä lopullista johtopäätöstä.

Näistä syistä, ja kiittäen esittelijöitä, jotka ovat asettuneet hylätessään neuvoston ehdotukset radikaalille kannalle – kannalle, joka perustuu mielestämme institutionaalisiin syihin – lupaamme sille äänemme ja toivomme, että jatkossa parlamentti ei tyydy vain protestoimaan ja että myös komission jäsen Vitorino ei tyydy vain toteamaan tilanteen, vaan että sen muuttamiseksi ryhdytään konkreettisiin toimiin.