Euroopan unionin jäsenvaltioiden talouksien nykytilaa koskevat ennusteet synkkenevät jatkuvasti, minkä vuoksi on luonnollista, että jäsenvaltiot tarkastelevat uudelleen vakaus- ja kehitysohjelmissa esittämiään tavoitteita. Onko Kreikan hallitus toimittanut tietoja maan talouden kehitystä koskevista tämänhetkisistä arvioista, ja missä määrin nämä arviot eroavat 5 ­ 5,5 prosentin luokkaa olevista erityisen kunnianhimoisista talouden kasvuarvioista? Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto ennustaa, että Kreikassa inflaatio nousee 3,4 prosenttiin vuonna 2001, ja katsoo, että arvioitu 5 ­ 5,5 prosentin talouskasvu tänä vuonna ei vastaa talouden todellisia mahdollisuuksia. Lisäksi komission jäsenen Pedro Solbes Miran lausuntojen mukaan 3 prosentin talouskasvua euroalueen maissa voidaan pitää erittäin suurena. Mitä vaikutuksia tavoitteista jäämisellä on neuvoston mielestä Kreikan työllisyyteen ja julkisen rahoituksen tasapainoon?

Ecofin-neuvosto käsitteli 12. helmikuuta 2001 Kreikan ensimmäistä vakausohjelmaa, joka koskee vuosia 2000–2004. Kreikan hallitus oli jättänyt vakausohjelman käsiteltäväksi kuuden kuukauden kuluessa siitä neuvoston päätöksestä, joka tehtiin 19. kesäkuuta 2000 yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kreikassa 1 päivänä tammikuuta 2001.

Ecofin-neuvosto katsoi, että talousarvioennusteet tarjoavat tavanomaisissa oloissa riittävän varmuuden siitä, että 3 prosentin raja-arvoa suhteessa BKT:hen ei ylitetä ja että ennusteet ovat vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukaiset. Neuvosto kiitti ohjelman verotus- ja vakauttamisstrategiaa, joka sisältää suuria perusylijäämiä, jotka puolestaan ovat tärkeitä edelleen hyvin korkean valtion velkasuhteen nopeaksi alentamiseksi ja valmistautumiseksi tulevaisuuden ongelmiin, erityisesti väestön ikääntymisen aiheuttamaan rasitukseen. Neuvosto katsoi lisäksi, että tällaisen strategian olisi perustuttava ensisijaisesti menojen kasvun riittävään hillintään selkeillä ja sitovilla normeilla, joilla pyritään alentamaan nykyistä menotasoa.

Neuvosto hyväksyi 15. kesäkuuta 2001 Göteborgissa vuoden 2001 talouspolitiikan laajat suuntaviivat. Näissä suuntaviivoissa todetaan Kreikkaa koskevassa osassa muun muassa seuraavaa:

"Talouden toimeliaisuus oli huomattavaa Kreikassa vuonna 2000, ja sen odotetaan vielä vilkastuvan vuosina 2001 ja 2002, jolloin BKT:n määrä kasvaisi vuonna 2002 noin 4,8 prosenttia." […] "... mutta rahapoliittisten olosuhteiden keventyessä ja toimeliaisuuden pysyessä vahvana syntyy ylikuumenemisen vaara. Talouden toimeliaisuuden vilkastuminen parantaa vähitellen työmarkkinatilannetta, mutta työttömyyden odotetaan edelleen pysyvän suurena."

"Kuluttajahintojen nousu kiihtyi vuonna 2000 ja oli joulukuussa 3,7 prosenttia (HIPC). Tuontihintojen nousun rauhoittuessa inflaation odotetaan hidastuvan vuosina 2001 ja 2002" […]. Tästä huolimatta "inflaatiovaara jatkunee vuonna 2001, ja se vaatii asianmukaisia vakautustoimia. Tällaisessa tilanteessa finanssipolitiikka on tärkeä käytettävissä oleva taloudellinen keino inflaatiopaineiden hillitsemiseksi. Myös palkkakehitys on tässä suhteessa hyvin tärkeä."

*

* *

Komission puheenjohtaja totesi Irlannissa järjestetyn Nizzan sopimusta koskevan kansanäänestyksen jälkeen, että Nizzan sopimus on sekä hyvä että tärkeä, ja että näin ollen äänestäjien on aivan yksinkertaisesti täytynyt käsittää se väärin. Hän totesi lisäksi, että vaalikeskustelussa käsiteltiin monia sellaisia kysymyksiä, jotka eivät sisälly sopimukseen. (Lähde: sanomalehti Sydsvenskan 12. kesäkuuta 2001).

Jos asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, monet vaaleissa ääniä menettävät puolueet voivat myös todeta, että kyse on vain väärinkäsityksistä ja että niiden puolueohjelma on sekä hyvä että tärkeä. Näin ollen puolueet voivat edelleen pitää kiinni vallan kahvasta vaalitappiosta huolimatta.

Ajatteleeko neuvosto tästä asiasta samalla tavoin kuin komission puheenjohtaja? Pyrkiikö neuvosto laatimaan erityisen ratkaisun Irlannin osalta samalla tavoin kuin Tanskaan sovellettiin Edinburghin-ratkaisua sen jälkeen kun tanskalaiset olivat äänestäneet Maastrichtin sopimusta vastaan? Mitä tällaisen ratkaisun voidaan tässä tapauksessa olettaa sisältävän?

Yhteisön lainsäädännön mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitava kaikki perussopimusten muutokset. Irlannin kansa hylkäsi Nizzan sopimuksen kansanäänestyksellä 7. kesäkuuta, minkä vuoksi tätä sopimusta ei voida hyväksyä. Tämän jälkeen voitaisiin olettaa, että muut jäsenvaltiot keskeyttäisivät ratifiointiprosessin samoin kuin sopimukseen sisältyviin kysymyksiin liittyvät prosessit, kuten militarisoinnin jatkamisen ja eurooppalaisten puolueiden muodostamisen. Yleisten asioiden neuvosto ja Göteborgin Eurooppa-neuvosto omaksuivat kuitenkin välinpitämättömän ja vähättelevän suhtautumisen Irlannin kansan tahtoon. Göteborgin huippukokouksen päätelmien lyhyessä maininnassa Irlannin hylkäävästä kannasta todetaan ainoastaan, että ratifiointiprosessi jatkuu ja neuvosto "on valmis avustamaan Irlannin hallitusta kaikin mahdollisin tavoin ratkaisun etsimisessä".

Miten neuvosto aikoo avustaa Irlannin hallitusta? Aikooko se kenties harjoittaa painostusta, jotta kansanäänestys uusitaan ja toivottuun tulokseen lopulta päästään? Eikö tällainen painostus osoita "kunnioituksen puutetta" ja äänestäjäkunnan halveksuntaa? Eivätkö tällaiset menetelmät muistuta "inkvisitiota", kuten Irlannin hallituksen varapääministerikin on todennut?

Onko neuvosto tietoinen siitä, että Irlannin valtiovarainministeri Charlie McGreevy kuvaili sitä, että Irlanti hylkäsi Nizzan sopimuksen, erittäin terveeksi kehitykseksi? Onko neuvosto tietoinen siitä, että ministeri McGreevyn jatkuva skeptinen suhtautuminen Euroopan unioniin viittaa siihen, että hän yrittää saada aikaan jälleen uuden riidan muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa Irlannin budjettipolitiikasta syksyn vaaleja edeltävänä aikana?

Mitä tulee Sjöstedtin ja Alyssandrakisin esittämiin kysymyksiin, jotka liittyvät Nizzan sopimusta koskevaan Irlannin kansanäänestykseen, neuvosto muistuttaa, että konferenssi, johon osallistuivat jäsenvaltioiden hallituksien edustajat (vrt. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artikla), neuvotteli sopimuksesta ja laati sen, ja että neuvosto ei osallistunut konferenssiin. Kaikkien jäsenvaltioiden on tietysti ratifioitava sopimus omien perustuslaillisten sääntöjensä mukaisesti, jotta sopimus tulisi voimaan.

11. kesäkuuta pidetyssä yleisten asioiden neuvostossa ulkoasiainministerit pahoittelivat kansanäänestyksen tulosta, mutta ilmaisivat kuitenkin kunnioittavansa Irlannin kansan tahtoa. Ministerit olivat panneet merkille, että Irlannin hallitus oli sitoutunut vahvasti ja päättäväisesti edistämään Euroopan unionia ja Nizzan sopimuksen ratifioimista. Ministerit sulkivat pois mahdollisuuden ryhtyä käsittelemään uudelleen Nizzassa allekirjoitettua tekstiä ja ilmoittivat olevansa halukkaita auttamaan kaikin mahdollisin keinoin Irlannin hallitusta löytämään ratkaisun, jossa otetaan huomioon kaikki huolenaiheet, joita tulos heijastelee. Päätelmät vahvistettiin Göteborgin Eurooppa-neuvostossa.

Puheenjohtajavaltio on tietysti Irlannin hallituksen käytettävissä, jos se haluaa esittää neuvostolle arvionsa tilanteesta.

Irlannin kansanäänestyksen tulos herättää meissä ajatuksia. Se todistaa, että osa irlantilaisista suhtautuu välinpitämättömästi Euroopan unioniin. Unionia ei voida kuitenkaan rakentaa ilman sen kansalaisten tukea. Tässä yhteydessä käytävässä keskustelussa, joka koskee Euroopan tulevaisuutta, eräs puheenjohtajavaltion kannalta tärkeimmistä panoksista on, että unionin ja sen kansalaisten on lähestyttävä toisiaan.

Eurooppa-neuvoston kokoontuessa Göteborgissa Ruotsin poliisi suoritti Schengen-sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan vastaisesti laajoja ja perinpohjaisia rajatarkastuksia. Esimerkiksi monien tanskalaisten matkustajien vapaus riistettiin noin viiden tunnin ajaksi ilman mitään objektiivista syytä tai konkreettista epäilyä (ja ilman oikeudellista tutkimusta).

Viitaten Schengen-sopimuksen 2 artiklan 2 kohtaan pyydän neuvostoa osoittamaan, että laillisesti maahan matkustaneiden kansalaisen vapaudenriisto oli tarpeen "yleiseen järjestykseen" liittyvistä syistä. Matkustajilta evättiin näin heidän demokraattinen oikeutensa osallistua luvalliseen mielenosoitukseen. Erityisesti pyydän neuvostoa selvittämään perin pohjin, suoritettiinko 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu neuvottelu muiden osapuolten kanssa ja ilmoitettiinko asiasta vaadittavalla tavalla, ja pyydän sitä esittämään kaikki asiaan liittyvät asiakirjat.

Göteborgin huippukokouksen tuloksena oli kymmeniä loukkaantuneita, kolme vakavasti haavoittunutta, satoja pidätyksiä ja poliisin raakalaismaisia hyökkäyksiä (jopa luodein). Mobilisoitiin tuhansia poliiseja, pystytettiin tiesulkuja, kaupunki jaettiin kahtia vihollisen eli kansan pitämiseksi kaukana alueelta, jolla EU:n 15 johtajaa tekivät päätöksiä – kuten aina, kansalaisten poissaollessa. Ruotsin pääministeri kuvasi mielenosoittajia "rikollisjoukoksi". Jäsenvaltioiden sisäministerit valmistelevat kiireellisesti kokousta, jotta voidaan "vastata järjestäytyneesti ja voimalla tähän ekstremismin muotoon, rajat ylittävään rikollisuuteen".

Hyväksyykö neuvosto EU:n kanssa eri mieltä olevien ja tämän vuoksi mieltään osoittavien tällaisen kohtelun? Ovatko Göteborgin tapahtumat osa "sosiaalista vuoropuhelua", jota neuvosto julistaa edistävänsä kaikin keinoin? Hyväksyykö se luonnehdinnat "rikollisista" ja "rajat ylittävästä rikollisuudesta" ja jos hyväksyy, aikooko se ryhtyä hyväksymiinsä "järjestäytyneen rikollisuuden" vastaisiin toimiin? Miten se aikoo vastata 20.–22. heinäkuuta pidettävään Geneven kokoukseen suunniteltuun toimintaan? Aikooko se jouduttaa EU:n sotilaallisten joukkojen ja muiden torjuntajoukkojen muodostamista, jotta niitä voitaisiin hyödyntää vuoden lopussa Belgiassa järjestettävän seuraavan huippukokouksen aikana?

1. Neuvosto ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Schengenin sopimuksen soveltamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan "jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus edellyttää välittömiä toimia", jäsenvaltion rajoilla voidaan suorittaa rajoitetun ajan rajatarkastuksia, ja jäsenvaltio "ilmoittaa niistä mahdollisimman pian muille jäsenvaltioille".

Näin ollen henkilöiden vapaata liikkuvuutta, joka on vahvistettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisissa perustavissa ihmisoikeuksissa, voidaan rajoittaa, kun jäsenvaltiot noudattavat velvollisuuksiaan tällaisissa tilanteissa (vrt. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 64 artiklan 1 kohta sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 2 kohta).

Näissä oloissa ja päätöksessä SCH/Com-ex (95) 20 rev 2, jonka Schengenin yleissopimuksessa asetettu toimeenpaneva komitea teki 20. joulukuuta 1995, määrätyn menettelyn mukaisesti, joka on sisällytetty Euroopan unionin kehykseen, Ruotsin hallitus ilmoitti neuvostolle päättäneensä, että Tanskan Frederikshavnin ja Ruotsin Göteborgin välisellä rajalla suoritetaan rajoitetun ajan – eli 16. kesäkuuta 2001 klo 17 ja 17. kesäkuuta 2001 klo 12 välisenä aikana – henkilötarkastuksia yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä. Neuvosto otti ilmoituksen huomioon.

Neuvosto ei ole nähnyt syytä kyseenalaistaa Ruotsin hallituksen päätöstä.

Neuvosto muistuttaa tältä osin arvoisalle parlamentin jäsenelle, että olipa tilanne mikä hyvänsä, yleisen järjestyksen ylläpitäminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella kuuluu yksinomaan kunkin valtion viranomaisten toimivaltuuksiin. Neuvosto ei voi ottaa kantaa asiaan, joka ei kuulu perustamissopimuksissa neuvostolle myönnettyihin toimivaltuuksiin.

2. Puheenjohtajavaltio Ruotsi ehdotti Göteborgissa sattuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi ja jotta voitaisiin valmistella seuraavaa Eurooppa-neuvostoa, että tarkasteltaisiin yhteensovittamista koskevia lisätoimia, joihin on syytä ryhtyä, jotta voidaan varautua väkivaltaisuuksiin, joita sattuu mielenosoituksien ja ensiarvoisen tärkeiden kokouksien yhteydessä, ja tehdä ne tehottomiksi. Koska tämä ehdotus hyväksyttiin, neuvosto pitää 13. heinäkuuta ensimmäisen kokouksen, jossa näitä kysymyksiä tarkastellaan ja jossa otetaan huomioon kaikki yleiseen turvallisuuteen liittyvät näkökulmat.

Ottaen huomioon Göteborgissa pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältyvän yhteisön kestävän kehityksen strategian ja erityisesti kohdan vesivarojen vastuullisesta hoitamisesta.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä Espanjaa kohtaan, jos komissio, joka parhaillaan tutkii maan hallituksen esittämää vedenkäyttösuunnitelmaa, tekee johtopäätöksen, että suunnitelma on yhteisön lainsäädännön (erityisesti vesipuitedirektiivin ja lintu- ja luontotyyppidirektiivien) vastainen ja että sen toteuttaminen nykymuodossaan vahingoittaisi yhteisön tärkeänä pitämiä alueita?

Eikö siinä tapauksessa Espanjan hallituksen esittämä suunnitelma ole selkeästi ristiriidassa Göteborgin huippukokouksessa allekirjoitettujen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa?

1. Neuvosto haluaa kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion siihen, että Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmissä, jotka liittyvät kestävän kehityksen strategiaan, ei mainita yksiselitteisesti vesivarojen vastuullista hoitamista, vaan niissä puhutaan "luonnonvarojen kestävästä käytöstä".

Tekstissä, joka liittyy kuudenteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan (joka annettiin valtioiden tai hallituksien päämiehien tarkasteltavaksi Göteborgissa) ja jolle ympäristöasioiden neuvosto, joka pidettiin 7. kesäkuuta, antoi poliittisen hyväksyntänsä, mainitaan useasti "veden kestävä käyttö" tarkentamatta asiaa enempää. Tulevan päätöksen teksti, joka liittyy kuudenteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan, saatetaan valmiiksi ja välitetään syyskuussa Euroopan parlamentille toista käsittelyä varten.

2. Neuvosto haluaa joka tapauksessa korostaa, että komission tehtävänä on tarkastaa, onko Espanjan vedenkäyttösuunnitelma yhteisön lainsäädännön mukainen. Komission tehtävänä on myös ryhtyä tarvittaessa asianmukaisiin aloitteisiin tämän tarkastuksen yhteydessä.

Neuvosto ei voi näin ollen ottaa kantaa kysymykseen.

Yhteisön säännöstön käyttöönottoa koskevassa Turkin kansallisessa ohjelmassa mainitaan Kyproksen kysymyksestä, että sen ratkaisu perustuu kahden osapuolen yhtäläiseen itsemääräämisoikeuteen ja saarella vallitseviin realiteetteihin, sekä Kreikan ja Turkin välisistä erimielisyyksistä, että Turkki tekee edelleen aloitteita ja jatkaa pyrkimyksiä, jotka tähtäävät Kreikan kanssa esiintyvien kahdenvälisten ongelmien ratkaisemiseen vuoropuhelun kautta. Sanamuodot "yhtäläinen itsemääräämisoikeus" ja "saarella vallitsevat realiteetit" ovat täysin Helsingin päätelmien 9 kohdan a ja b alakohdan ja sekä neuvoston 8. maaliskuuta 2001 EU:n ja Turkin välisestä kumppanuussuhteesta tekemän päätöksen 2001/235/EY⁽¹⁾ liitteen 3 kohdan ja 4.1 kohdan vastaisia. Lisäksi kannassa Kreikan ja Turkin välisistä erimielisyyksistä ei mainita lainkaan "Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaista riitojen rauhanomaista ratkaisemista" tai "riitojen saattamista kohtuullisen ajan kuluessa Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi", jotka sisältyvät Helsingin päätelmien 4 kohtaan ja kumppanuussopimuksen 3 kohtaan ja 4.2 kohtaan Kysyn neuvostolta, sisällytettiinkö nämä kysymykset Euroopan unionin ja Turkin välisen assosiointineuvoston kokouksen esityslistaan ja mitkä olivat johtopäätökset?

Kyprokseen ja riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen liittyvät kysymykset sisältyivät Euroopan unionin ja Turkin välisen assosiointineuvoston kokouksen, joka pidettiin 26. kesäkuuta, esityslistan kohtaan "Keskustelu yhteiseen etuun liittyvistä kansainvälisistä kysymyksistä". Kysymyksistä keskusteltiin yksityiskohtaisesti kokouksessa, joka pidettiin Turkin ulkoasiainministerin kanssa sen poliittisen vuoropuhelun puitteissa, jota vahvistettiin assosiointineuvoston kokouksen yhteydessä. EU teki mielipiteensä selväksi Euroopan unionin hyvin perusteltujen kantojen mukaisesti; kannat käyvät ilmi erityisesti Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmistä.

Kokouksen johdosta ei annettu yhteistä julkilausumaa.

Mitä toimia puheenjohtajamaa Belgia tekee pahimpien sotarikollisten, kuten Slobodan Milosevicin ja Radovan Karadzicin, luovuttamisen nopeuttamiseksi, jotta heidät voidaan saattaa Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen?

Tältä, kuten muiltakin osin, puheenjohtajavaltio Belgia aikoo jatkaa johdonmukaisesti sitä edeltäneiden puheenjohtajavaltioiden viitoittamalla tiellä eli muistuttaa kaikille asianomaisille maille, että on tärkeää tehdä täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja painostaa mahdollisimman voimakkaasti maita toimimaan näin.

On syytä muistuttaa, että kun Jugoslavian viranomaiset pidättivät Miloševi�in muutama kuukausi sitten ja kun Belgradissa sijaitseva hallitus antoi asetuksen, jonka mukaan Miloševi� voidaan luovuttaa Haagiin, neuvosto suhtautui jo 25. kesäkuuta 2001 pitämässään kokouksessa hyvin myönteisesti asian edistymiseen.

Tällä hetkellä puheenjohtajavaltio iloitsee siitä, että Miloševi� on saatettu Haagin pysyvään kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Belgradin viranomaiset ovat näin kantaneet vastuunsa ja myötävaikuttaneet siihen, että alueelle voidaan palauttaa oikeudelliset ja turvalliset olot.

Mitkä ovat EU:n ensisijaiset tavoitteet YK:n yleiskokouksen lapsiasiain erityisistunnossa? Miten puheenjohtajavaltio aikoo huolehtia siitä, että istunnon päätösasiakirja edistää lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja mitä konkreettisia toimia se aikoo esittää lasten suojelemiseksi väkivallalta ja hyväksikäytöltä? Miten puheenjohtajavaltio aikoo tukea lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisistunnon toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevien seurantamenettelyjen tehostamista?

1. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen lapsiasiain erityisistunto lapsiasiain huippukokouksen seurannasta pidetään New Yorkissa 19.–21. syyskuuta 2001. Euroopan unionilla on tilaisuudessa erittäin tärkeä osa. Unioni kiinnittää näet paljon huomiota ammatillisen elämän ja perhe-elämän väliseen onnistuneeseen tasapainoon, ongelmien aikaiseen ehkäisemiseen sekä sosiaalihallinnon ja terveydenhuollon ehkäisevään politiikkaan.

2. Erityisistunnon päätavoite on, että maailman valtiot voivat uudelleen osoittaa sitoutuneensa lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyviin asioihin. Lisäksi on arvioitava kymmentä kulunutta vuotta vuoden 1990 huippukokouksessa määriteltyjä sitoumusten ja tavoitteiden muodostamaa taustaa vasten; Vuosituhannen julistukseen kirjatut sitoumukset, jotka täydentävät huippukokouksen sitoumuksia, sekä niiden toteuttamiselle asetetut takarajat on samoin otettava täysimääräisesti huomioon. Sitoumukset koskevat oikeutta koulutukseen, äiti-, imeväis- ja lapsikuolleisuuden vähentämistä sekä tarttuvien tautien, varsinkin HIV:n/AIDSin torjuntaa.

3. Lapsen oikeudet on kirjattu jo vuonna 1989 tehtyyn lapsen oikeuksien sopimukseen. EU:n lähtökohtana on siten näihin oikeuksiin perustuva lähestymistapa. Erityisistunnossa on keskityttävä oikeuksien toteutumiseen; erityisasemassa ovat oikeudet terveyteen, ravintoon ja koulutukseen. Keskeisenä on pidettävä paitsi pienten lasten myös murrosikäisten kehitystä. Syrjintää – varsinkin tyttöihin kohdistuvaa syrjintää – ehkäisevät toimet ja erojen tasoittaminen ovat tärkeitä. EU haluaa, että kaikkien köyhyydentorjuntastrategioiden painopiste on lasten hyvinvoinnin edistämisessä.

4. Lisäksi on välttämätöntä, että erityisistunnossa otetaan selvästi kantaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä vastaan. Lapsia on kunnioitettava, heidän osallistumistaan yhteiskunnan toimintaan on edistettävä ja heidän näkemyksiään on kuunneltava. Lapsisotilaiden palkkaamisen ja seksiturismin on loputtava. Ensisijaisena tavoitteena on siis lapsen oikeuksien sopimuksen yhtenäinen toteuttaminen. Tässä yhteydessä EU katsoo, että on tärkeää lisätä lapsen oikeuksien komitean rahoitusta, jotta se voi tehdä työtään – valvoa lapsen oikeuksien sopimuksen soveltamista – menestyksekkäästi.

5. Päätösasiakirjaan on lisäksi kirjattava oikeuksien toteutumisen takaavat toimet; näitä ovat muun muassa mahdollisimman suurten varojen osoittaminen lapsiasioihin sekä kansainvälinen yhteisvastuullisuus. Lisäksi on määriteltävä lastensuojelun indikaattorit: ILOn sopimukset nro 138 ja 182 ovat hyviä esimerkkejä. Tarvitaan kansallista lapsipolitiikkaa, johon kuuluu koordinointia ja tehokas valvontajärjestelmä, kuten lapsiasiamiehen asettaminen. Lopulta on luotava yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan, esimerkiksi kansalaisjärjestöihin, yrityselämään, tiedotusvälineisiin ja toki myös lapsiin itseensä.

*

* *

Äskettäisen Kreikan vierailunsa aikana Euroopan neuvoston romaniasioiden komitean puheenjohtaja Joséphine Verspaget ilmaisi järkyttyneisyytensä romaniyhteisöjen kurjista elinolosuhteista Kreikassa.

Vastaavanlainen tilanne ja hallituksen sekä paikallisviranomaisten välinpitämättömyys ilmenee myös muista viimeaikaisista asiaa käsittelevistä raporteista: Etyjin raportti romanien ja sintien tilanteesta Etyj-maissa (huhtikuu 2000), Euroopan komission rasismin vastainen kertomus ja Euroopan neuvoston raportti suvaitsemattomuudesta (toinen Kreikkaa koskeva raportti, kesäkuu 2000). Tämä tilanne on kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja yhteisön säännöstön vastainen.

Onko neuvosto tietoinen tästä ilmiöstä, jossa loukataan törkeästi rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän vastaista periaatetta vieläpä Euroopan unionin alueella? Jos on, aikooko se puuttua tähän kysymykseen, joka on EU:n sosiaalisen yhteenkuuluvuuden hengen ja poliittisten tavoitteiden vastainen? Mihin konkreettisiin toimiin se aikoo ryhtyä toimivaltuuksiensa puitteissa ja erityisesti yhteistyössä kahden muun yhteisön toimielimen (komission ja Euroopan parlamentin) kanssa poistaakseen tämän ilmiön välittömästi ja ehkäistäkseen sitä tulevaisuudessa?

Neuvosto muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että neuvosto hyväksyi 29. kesäkuuta 2000 perustamissopimuksen 13 artiklan pohjalta direktiivin 2000/43/EY, joka liittyy rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoon.

Neuvosto on tietoinen, että rodusta tai etnisestä alkuperästä riippuvaa syrjintää esiintyy oletettavasti jatkuvasti joissakin jäsenvaltioissa, ja sen vuoksi se hyväksyi direktiivin 2000/43/EY ennen kuin kuusi kuukautta oli kulunut siitä, kun komissio esitteli neuvostolle ehdotuksensa.

Direktiivin tarkoituksena on torjua välitöntä ja välillistä syrjintää sekä häirintää, jota pidetään eräänä syrjinnän muotona. Direktiivin soveltamisala on hyvin laaja, koska sitä sovelletaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, työhönottoperusteisiin ja uralla etenemiseen, ammatillisen koulutuksen saamiseen, työoloihin ja -ehtoihin, jäsenyyteen ja toimintaan työntekijä- tai työnantajajärjestöissä, sosiaalisuojeluun, sosiaalietuuksiin, koulutukseen sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen.

Lisäksi, direktiivissä määrätään, että todistustaakkaa on muutettava, kun henkilö, joka katsoo kärsineensä vääryyttä sen vuoksi, että häneen ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, esittää tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää. Direktiivissä kannustetaan jäsenvaltioita edistämään vuoropuhelua yhtäältä työmarkkinaosapuolien ja toisaalta kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voitaisiin edistää yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, ja direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot nimeämään elimen tai elimiä, joiden tehtävänä on edistää kaikkien ihmisten yhdenvertaista, rotuun tai etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä vapaata kohtelua. Koska direktiivi on tärkeä väline, jolla pyritään torjumaan syrjintää, jäsenvaltioiden on pantava direktiivi täytäntöön viimeistään 19. heinäkuuta 2003, ja niiden on ilmoitettava komissiolle 19. heinäkuuta 2005 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi laatia Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin soveltamisesta. Komission kertomuksessa on otettava huomioon Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen sekä työmarkkinaosapuolien ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen näkemykset.

Direktiiviä täydentää yhteisön toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on torjua syrjintää. Toimintaohjelma on voimassa viisi vuotta, vuosina 2001–2006, ja neuvosto hyväksyi sen 27. marraskuuta 2000.

Ohjelma on avoin kaikille elimille sekä julkisille ja/tai yksityisille laitoksille, jotka osallistuvat syrjinnän torjumiseen, ja siihen sisältyy kolme osaa:

- Ensimmäisen osan tarkoituksena on kerätä ja julkaista vertailtavissa olevia tilastotietoja, jotka koskevat syrjinnän laajuutta, sekä sellaisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida, miten tehokkaita syrjinnän vastaiset politiikat ja käytännöt ovat; ensimmäisen osan tarkoituksena on myös analysoida syrjinnän vastaisia lakeja ja käytäntöjä ja tehdä aihekohtaisia tutkimuksia, joissa vertaillaan ja tarkastellaan hyväksyttyjä lähestymistapoja jokaisen syrjintään johtavan syyn osalta sekä näitä syitä suhteessa toisiinsa.

- Toisen osan tarkoituksena on parantaa kohteena olevien toimijoiden toimintakykyä ja tehokkuutta siten, että kansainvälisiä vaihtoja ja Euroopan tason kansalaisjärjestöjen toimintakuluja tuetaan rahallisesti.

- Kolmannessa osassa määrätään seuraavanlaisten toimien tukemisesta: konferenssien, seminaarien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla, sellaisen aineiston julkaiseminen, jonka tarkoituksena on julkistaa ohjelman tulokset, ja erityisesti sellaisten Internet-sivustojen luominen, joilta löytyy esimerkkejä hyvistä käytännöistä, keskustelufoorumi sekä tietokanta niistä kumppaneista, jotka voivat osallistua kansainvälisiin vaihtoihin.

Haluaisin lopuksi muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösehdotus, jossa määrätään yhteisön toimintaohjelmasta, jonka tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jolla pyritään torjumaan sosiaalista syrjäytymistä, on myös tarkasteltavana; päätösehdotus on yhteispäätösmenettelyn alainen, ja Euroopan parlamentti antoi siitä lausunnon toisessa käsittelyssä.

Neuvosto on pyrkinyt määrätietoisesti luomaan välineitä, joiden avulla voidaan ehkäistä tehokkaasti sellaisia syrjinnän muotoja, jotka se on pannut merkille. Tilanne on siis nyt jo tämä. Neuvosto valvoo yhdessä komission kanssa, että kaikenlainen syrjintä pystytään tosiasiallisesti poistamaan.

Kreikkalaisessa lehdistössä viime aikoina julkaistuista tiedoista ilmenee, että kaksi Albanian ulkoministeriön diplomaattivirkamiestä on lähettänyt Javier Solanalle kirjeen, jossa pyydetään YUTP:sta vastaavalta Solanalta, että EU puuttuisi asiaan albaanikysymyksen ratkaisemiseksi laajemmin Kosovossa, itäisessä Kosovossa (tällä he tarkoittavat eteläisessä Serbiassa sijaitsevaa Presevon laaksoa), entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Kreikassa ja Montenegrossa. Albanialaiset virkamiehet nostavat esiin kysymyksen rajojen muuttamisesta sillä verukkeella, että "Albanian koko rajojen pituudelta heidän naapurinsa ovat kaikki albaaneja siinä mielessä, että he puhuvat samaa kieltä, heillä on sama kulttuuri ja he ovat samaa verta" (!). Samassa kirjeessä esitetään uudelleen tunnettu Tsamourian kysymys. Kirjoittajat kutsuvat Tsamouriaa "maakunnaksi Kreikan valtion lounaisosassa" väittäen, että siellä asuu sorrettu albaaniväestö (heidän laskelmiensa mukaan heitä on 150 000), jota vastaan Kreikka on syyllistynyt "kansanmurhaan".

Onko neuvosto tietoinen tästä kirjeestä? Onko siihen annettu mitään vastausta ja mikä on tämä vastaus? Mikä on neuvoston kanta näihin vaarallisiin, epähistoriallisiin ja kansallismielisiin albanialaisten virkamiesten vaatimuksiin? Missä määrin se on ottanut toimissaan, erityisesti Kosovossa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, huomioon tämän kasvavan painostuksen "Suur-Albanian" luomiseksi?

Neuvosto ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että YUTP:stä (yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta) vastaavan pääsihteerin/korkean tason edustajan Javier Solanan kabinettiin ei ole saapunut tällaista kirjettä, joka mainitaan kysymyksessä ja jota lainataan Kreikan lehdistössä.

Yleisemmällä tasolla neuvosto on vakuuttanut useasti, että EU on sitoutunut voimakkaasti edistämään kansainvälisten rajojen loukkaamattomuutta sekä alueen valtioiden itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta.

Neuvosto haluaa muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että vakautus- ja assosiaatioprosessin maat, joihin Albania kuuluu, sitoutuivat Zagrebissa marraskuussa pidetyssä huippukokouksessa harjoittamaan hyviä naapuruussuhteita edistävää politiikkaa, joka perustuu muun muassa siihen, että vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeuksia ja valtioiden kansainvälisiä rajoja kunnioitetaan. Politiikkaa on vahvistettu uudelleen eri yhteyksissä, viimeksi 16. toukokuuta, kun Kaakkois-Euroopan maiden yhteistyöprosessiin osallistuvien valtioiden ulkoasiainministerit kokoontuivat Tiranassa. Tämän kokouksen, jota johti sitä paitsi Albanian ulkoasiainministeri, loppupäätelmissä vahvistetaan, että osallistujavaltiot ovat sitoutuneet edistämään itsemääräämisoikeutta, alueellista koskemattomuutta ja rajojen loukkaamattomuutta.

Neuvosto on jo aikaisemmin kehottanut Albanian poliittisia johtajia hyödyntämään edelleen vaikutusvaltaansa rauhan ja vakauden palauttamiseksi, ja neuvosto on myöntänyt, että Albanian merkitys on ollut rakentava viimeaikaisten alueellisten kriisien yhteydessä, erityisesti entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Kosovossa.

On tärkeää, että yhteisössä toimivat yritykset kilpailevat yhtäläisin ehdoin. Viime vuosina on usein havaittu, että pienissä maissa toimivien suurten yritysten on vaikeampi saada lupaa rakennemuutoksiin ja fuusioihin kuin vastaavien suurissa maissa toimivien yritysten. Tämä perustuu siihen tosiasiaan, että suurilla, kansainvälisesti tai jopa maailmanlaajuisesti toimivilla yrityksillä on vahva asema sijaintimaassaan. Esimerkkeinä tällaisista ruotsalaisista yrityksistä voidaan mainita mm. kuorma-autoja valmistava Volvo ja paperitehdas SCA.

Haluan tämän johdosta kysyä komissiolta, mihin toimiin se aikoo ryhtyä samojen edellytysten luomiseksi pienissä jäsenvaltioissa toimiville yrityksille kuin suurissa jäsenvaltioissa toimivilla yrityksillä on, kun on kyse tarpeellisten rakennemuutosten ja fuusioiden toteuttamisesta?

Kun pyritään määrittelemään, millaiset ovat kilpailusääntöjen puitteissa tarkoituksenmukaiset maantieteelliset markkinat, tarkoituksena on saada alustava käsitys siitä, onko yrityksillä markkinavaltaa tai lisäisikö jokin siirto niiden markkinavaltaa. Markkinavallan kehittymisen estäminen tarkoittaa puolestaan markkinoiden kilpailuprosessin suojelemista ja näin ollen sen varmistamista, että kuluttajien ulottuvilla on riittävä valikoima tuotteita, joiden hinnat ovat kilpailukykyiset. Komission on täytettävä tehtävä, joka sille on annettu EY:n perustamissopimuksessa, ja sen on otettava huomioon kohtuullisessa määrin muut kuin kilpailuun perustuvat väitteet. Fuusioiden valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että valta-asemia ei synny tai että niitä ei vahvisteta millään tähän asiayhteyteen liittyvillä markkinoilla, olipa kyse suurista tai pienistä markkinoista.

Sellaisten fuusioiden hyväksyminen, jotka voivat luoda johtavia markkina-asemia jopa pienillä kotimaisilla markkinoilla, on sulautumisasetuksen vastaista ja aiheuttaa lisäksi asiakkaiden ja kuluttajien syrjintää pienemmissä jäsenvaltioissa. Nämä asiakkaat joutuisivat kärsimään tilanteesta ilman niiden kilpailusääntöjen tarjoamaa suojaa, joita sovelletaan suuremmissa jäsenvaltioissa asuviin asiakkaisiin. Tilanne johtaisi myös suuremmissa jäsenvaltioissa toimivien yrityksien syrjintään, koska niiltä evättäisiin ensinnäkin pääsy hallitsevassa asemassa olevan yrityksen markkinoille, kun taas sulautettu yksikkö pääsisi suurempien ja avoimempien jäsenvaltioiden markkinoille. Toiseksi, suuremmissa jäsenvaltioissa toimivia yrityksiä syrjittäisiin myös, koska ne eivät voisi valittaa tästä omalaatuisesta "pienten markkinoiden puolustamisesta".

On myös syytä muistaa, että sellaisten yritysten, kuten Volvon, Scanian ja SCA:n, jotka toimivat pienemmissä maissa ja joiden markkinaosuudet ovat suuret niiden omilla kotimarkkinoilla, fuusioiden avulla tapahtuvaa laajentumista ei varmasti pyritä estämään. Itse asiassa sekä Volvo että Scania ryhtyivät vaihtoehtoisiin rakennemuutoksiin reilun kuukauden kuluttua siitä, kun komissio teki viime vuonna fuusiokieltoa koskevan päätöksen. Tämä osoittaa selvästi, että päätös ei haitannut näiden kahden yrityksen kannalta ainoaa käyttökelpoista vaihtoehtoa.

Komissio ryhtyi viime vuonna tarkistamaan sulautumisasetusta kertomuksen pohjalta, joka annettiin neuvoston käsiteltäväksi heinäkuussa 2000. Tämä toimenpide kattaa monet kysymykset ja antaa tilaisuuden ehdottaa parannuksia, joita voitaisiin tehdä nykyiseen järjestelmään. Se antaa myös tilaisuuden tarkastella lähemmin päätöksentekoon liittyviä käytäntöjä ja markkinoiden määrittelemistä koskevia kysymyksiä. Vihreä kirja aiotaan hyväksyä ennen vuoden loppua.

Nizzan Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2000 julistuksen unionin tulevaisuudesta. Siinä kehotetaan laajaan ja syvälliseen keskusteluun. Jäsenvaltioiden lisäksi myös ehdokasvaltioiden, kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin ja laajakantaisen julkisen yleisön tulee osallistua tähän keskusteluun. Epäoikeudenmukaisesti ja täysin ristiriidassa läheisyysperiaatteen kanssa Eurooppa-neuvosto ohitti valtioiden perustuslaissa määriteltyjen alueiden demokraattisen lisäarvon. Myös se menetelmä, jonka avulla Euroopan tulevaisuudesta keskustellaan, on määriteltävä Laekenin julistuksessa. Eräs vaihtoehto on valmistelukokous, jota käytettiin perusoikeuskirjaa laadittaessa.

Aikooko komissio huolehtia myös siitä, että jos Laekenin Eurooppa-neuvosto valitsee valmistelukokousmenetelmän, myös kaikki maakuntaparlamentit otetaan täysimääräisesti mukaan tulevaan hallitusten väliseen konferenssiin? Mikä on syynä, jos komissio ei halua ottaa maakuntaparlamentteja mukaan keskusteluun unionin tulevaisuudesta?

Nizzassa hyväksytyssä julistuksessa nro 23 edellytetään, että unionin tulevaisuudesta on käytävä laajamittaista ja syventävää keskustelua, johon kaikkien asianomaisten osapuolien on osallistuttava; tämä koskee myös kansallisten parlamenttien edustajia. Komissio pitää hyvin toivottavana, että maakuntaparlamentit osallistuvat tähän keskusteluun. Komissio katsoo myös, että alueiden komitean, johon kuuluu alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajia, on osallistuttava keskusteluun.

Nizzan julistuksen johdosta Laekenin Eurooppa-neuvostossa ryhdytään lisäksi tarkoituksenmukaisiin aloitteisiin, jotta seuraavaa hallitustenvälistä kokousta (HVK) voitaisiin valmistella jäsennellysti. Komissio on jo ilmoittanut kannattavansa valmistelukokousmenetelmää, jota käytettiin perusoikeuskirjaa laadittaessa. Jos tämä menetelmä valitaan, mikään ei estä jäsenvaltioita ottamasta maakuntaparlamenttien edustajia parlamenttien jäsenten ohella mukaan keskusteluun.

Koska valtiota pienempien yksiköiden osallistuminen EU:n päätöksentekoon on yhä tärkeämpää, ja ne itse sitä myös vaativat, pääasiassa Laekenin huippukokoukseen liittyvän laaja-alaisen, unionin tulevaisuutta koskevan keskustelun pitäisi antaa myös institutionaalisia vastauksia perustuslaillisten alueiden (valtiota alemmat tahot, joilla on itsenäinen, valtion perustuslaissa taattu lainsäädäntövalta) osallistumisesta lainsäädäntöön ja oikeuskysymyksiin liittyvään työhön kehitettäessä, toteutettaessa, valvottaessa ja arvioitaessa EU:n politiikkoja.

Aikooko komissio ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin perussopimusten (EY:n perustamissopimuksen viidennen osan 4 jakso) uudistamiseksi, jotta edellä mainituilla alueilla olisi jäsenvaltioiden tavoin oikeus vedota suoraan tuomioistuimeen, kun niiden valtaoikeuksia loukataan?

Viimeisimmässä hallitustenvälisessä konferenssissa keskusteltiin siitä, myönnetäänkö alueiden komitealle oikeus vedota yhteisöjen tuomioistuimeen, jotta alueiden komitea voisi puolustaa valtaoikeuksiaan. Ehdotus oli komission mielestä huomionarvoinen, vaikka vain muutamat valtuuskunnat tukivat sitä.

Mitä tulee tällaisten vetoomusoikeuksien myöntämiseen niin sanotuille "perustuslaillisille alueille", komissio katsoo, että Euroopan unionin perustamissopimuksien kehyksessä ei pidä puuttua jäsenvaltioiden perustuslaillisiin järjestelmiin. On siis ensisijaisen tärkeää, että jokainen jäsenvaltio määrittelee omien perustuslaillisten määräyksiensä mukaisesti kansallisella tasolla päätöksentekoprosessin, jonka avulla voidaan sallia yhteisöjen tuomioistuimeen vetoaminen.

Belgian puheenjohtajakaudella aiotaan hyväksyä Laekenin julistus EU:n tulevaisuudesta. Eräät jäsenvaltiot, kuten Saksa, Itävalta, Belgia ja Iso-Britannia ovat ottaneet käyttöön järjestelmiä, joiden avulla niiden alueet tai osavaltiot voivat osallistua neuvoston toimintaan. Espanjan itsehallinnollisilla alueilla, Saksan ja Itävallan osavaltioilla ja Belgian alueilla on laajat valtaoikeudet ja yhteisön päätökset vaikuttavat moniin näistä valtaoikeuksista. Tukeeko komissio sitä, että alueille voitaisiin vahvistaa suora edustus neuvostossa?

EY:n perustamissopimuksen, jota muotoiltiin uudelleen Maastrichtin sopimuksessa, 203 artiklan mukaan "neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista, joita on yksi kustakin jäsenvaltiosta ja joilla on jäsenvaltionsa hallitusta sitovat valtuudet." Perustamissopimuksen mukaan on siis mahdollista, että jäsenvaltiota edustaa neuvostossa alueelliseen hallitukseen kuuluva ministeri. Se, hyödynnetäänkö perustamissopimuksen sallimaa mahdollisuutta, ja missä oloissa näin voidaan tehdä, ei riipu yhteisön oikeudesta, vaan jokaisen jäsenvaltion perustuslaillisesta järjestelmästä.

Ajanjaksolla 1975–98 komissio antoi 747,72 miljoonan euron arvosta tukia eurooppalaisille öljy-, kaasu- ja kivihiilituottajille. Raakaöljyn saama erityinen huomio on räikeässä ristiriidassa hiilidioksidipäästöjä koskevien kunnianhimoisten Kioton tavoitteiden ja vaihtoehtoisten energialähteiden saaman kovan kohtelun kanssa. Valkoista kirjaa tulevaisuuden energialähteistä koskevassa komission ensimmäisessä arviointikertomuksessa todetaan, että kestävien energialähteiden suhteen vaikuttaa siltä, että vain ne vaihtoehtoiset energialähteet, joiden suhteen jäsenvaltiot toteuttavat erityisiä toimenpiteitä, voivat suurentaa markkinaosuuttaan (KOM(2001)0069/lopull.). On siis ryhdyttävä mittaviin toimiin vaihtoehtoisten energialähteiden osuuden kasvattamiseksi.

Aikooko komissio suunnata öljyteollisuudelle antamaansa tukea uudelleen vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämiseksi ja edistämiseksi? Jos komissio ei aio toimia näin, miksi se kieltäytyy kuromasta umpeen ympäristöystävällisten energialähteiden välimatkaa suhteessa perinteisiin energialähteisiin, kun muistetaan Kioton kunnianhimoiset tavoitteet ja vuosia kestänyt öljyteollisuuden suosiminen?

Komissio on samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että on tarpeen kasvattaa vaihtoehtoisille energialähteille myönnettävän rahoituksen osuutta. On kuitenkin huomautettava, että yhteisön rahoitus täydentää kansallista rahoitusta. Tässä mielessä yhteisön rahoitusta voidaan myöntää vaihtoehtoisille energialähteille vain, jos jäsenvaltiot asettavat vaihtoehtoisiin energialähteisiin liittyvät hankkeet etusijalle hakiessaan yhteisön yhteisrahoitusta.

Kuten valkoista kirjaa "Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet" koskevassa komission ensimmäisessä arviointikertomuksessa todetaan, sekä yhteisön tasolla että kansallisella tasolla on ryhdyttävä lisätoimiin, jotta uusiutuvien energialähteiden osuus Euroopan unionin kokonaisenergiankulutuksesta olisi 12 % vuoteen 2010 mennessä.

Yhteisön rahoitusta vaihtoehtoisille energialähteille myönnetään pääasiassa rakennerahastoista, tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen (TTK) puiteohjelmasta ja tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen edistämisohjelmista, kuten Altener-ohjelmasta.

Kaudeksi 1994–1999 Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) myönsi 300 miljoonaa euroa hankkeille, jotka liittyvät vaihtoehtoisiin energialähteisiin; summa on 10,5 % kaikista energia-alaan liittyvistä tuista (2 900 miljoonaa euroa on 1,5 % EAKR:n kaikista menoista kyseisellä kaudella eli 200 miljardista eurosta).

Kun kyse on viidennestä TTK-puiteohjelmasta, joka kattaa kauden 1998–2002, vaihtoehtoisille energialähteille myönnetty summa oli noin 400 miljoonaa euroa. Altener-edistämisohjelman talousarvio on suuruudeltaan 77 miljoonaa euroa kaudella 1998–2002.

Sekä kuudennen TTK-puiteohjelman että Altener-ohjelman tulevien vuosien eli kauden 2003–2007 vaihtoehtoisiin energialähteisiin liittyviä määrärahoja lisätään.

Rakennerahastojen osalta on mainittava, että vaihtoehtoiset energialähteet on asetettu etusijalle uudessa asetuksessa, joka koskee kautta 2000–2006, ja vaihtoehtoisiin energiamuotoihin liittyvien tukien kokonaismäärän odotetaan kasvavan. Joissakin jäsenvaltioissa vaihtoehtoisia energiamuotoja koskeville hankkeille myönnettävä summa tiedetään vasta, kun komissiolle esitetyt kansalliset ohjelmat on hyväksytty. Vaihtoehtoisiin energiamuotoihin liittyvää toimintaa aiotaan tukea myös Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR), ensisijaisesti maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen puitteissa.

Eurooppalaisen kulttuuriperintöjärjestön Europa Nostran neuvosto, joka kokoontui Nikosiassa lokakuussa vuonna 2000, pyytää päätöslauselmassaan Kreikan hallitusta kunnioittamaan aluetta, jolla Marathonin taistelu käytiin, käsitettynä laajemmin siten, että siihen luetaan mukaan kosteikko, metsä ja Shinian ranta, suojelemaan alueen linnustoa ja etsimään olympiakisojen soutu- ja melontakeskukselle kiireesti vaihtoehtoisen sijoituspaikan muualta Kreikasta. Europa Nostran neuvosto on myös pyytänyt kansainväliseltä olympiakomitealta, että se ottaisi asian kiireesti tarkasteltavaksi ja pitäisi huolta sen sitoumuksensa täyttämisestä, jonka mukaan olympialiike kunnioittaa ympäristöä ja kulttuuriperintöä.

Kun otetaan huomioon, että edelliseen kysymykseeni (E-0332/01) komissio vastasi, että se tutkii asiakirjoja parhaillaan ja arvioi paikan säilyttämisen arvoa yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka kreikkalaiset viranomaiset ovat vastauksessaan sille toimittaneet ja että odotettavissa on selkeän kannan ottaminen kyseiseen asiaan, komissiolta kysytään: Minkä kannan se on päättänyt ottaa, jotta ympäristöä ja kulttuuriperintöä koskevalta katastrofilta vältyttäisiin ja jotta kyseistä aluetta ei käytettäisi olympiakisojen soutu- ja melontakeskuksen rakentamiseen?

Brysselissä 2. joulukuuta 2000 kokoontunut Euroopan ympäristökeskus laati päätöslauselman "Olympialaisten soutustadionin rakentamisen uhkaaman Marathonin Shiniasin kosteikon suojelusta". Kokouksessa otettiin huomioon kaikki valtavan hankkeen vaikutukset ja päädyttiin vastustamaan olympiakisojen soutustadionin rakentamista Marathonin ympäristön ja historian vuoksi merkittävälle alueelle.

Ottaen huomioon tämän Euroopan ympäristökeskuksen päätöslauselman, miten komissio aikoo toimia estääkseen soutustadionin rakentamisen Shiniasiin ja suojellakseen alueen biotooppia ja kulttuuriperintöä?

Useiden soutustadionin rakentamisesta esitettyjen vastalauseiden jälkeen Ateenan arkeologinen seura lähetti Kreikan kulttuuriministerille Ev. Venizelosille 8. maaliskuuta 2001 kirjeen, jossa se totesi muun muassa, että "alue, jolle soutustadion on tarkoitus rakentaa, on osa Marathonin tasankoa, jolla käytiin historialliset taistelut vuonna 490 e.Kr. Taistelujen tapahtumapaikkana oli nykyinen tasanko, jota ei voida jakaa erilliseen "historialliseen" ja "ei-historialliseen" osaan. Teidän velvollisuutenne on suojella aluetta ja säilyttää se nykyisille ja tuleville sukupolville". Kirjeessä pyydetään tämän jälkeen olympiakisojen soutu- ja melontastadionin siirtämistä sille paremmin soveltuvalle paikalle.

Marathon on paitsi historiallisesti myös ekologisesti merkittävä alue. Voiko komissio käynnistää aloitteita alueen suojelemiseksi sitä uhkaavilta muutoksilta?

Vuoden 2004 olympiakisat järjestävän Ateenan kaupunginvaltuusto hyväksyi 1. maaliskuuta 2001 jäsentensä suurella enemmistöllä esityksen, jossa se "vastustaa jyrkästi historiallisen Marathonin alueen valintaa olympiakisojen soutu- ja melontastadionin rakentamiseen. Ateena voitti historiallisen Marathonin taistelun, ja kaupunginvaltuuston jäseninä katsomme velvollisuudeksemme tuoda esiin, että vastustamme ehdottomasti hanketta, joka halventaa tämän historiallisen alueen arvoa".

Myös useat kreikkalaiset ja kansainväliset järjestöt ovat esittäneet asiasta vastalauseita. Onko komissio tietoinen kaikista vastalauseista, joita on esitetty soutu- ja melontastadionin rakentamisesta Marathonin kaltaiselle historiallisesti merkittävälle alueelle? Mihin toimiin se aikoo ryhtyä alueen suojelemiseksi?

Ateenassa 2. marraskuuta 2000 kokoontuneet Välimeren ympäristön, kulttuurin ja kestävän kehityksen tiedotustoimisto (MIO-ECSDE) ja Välimeren alueen ympäristö- ja kehitysasioissa toimivien kansalaisjärjestöjen liitto vastustivat olympiakisojen soutustadionin rakentamista Shiniasiin ja vaativat EU:n NATURA 2000 –suojelualueiden verkostoon liitettäväksi ehdotetun elinympäristön ja kulttuuriperinnön suojelua.

Hanke tuhoaa Marathonin historiallisen taistelupaikan ja viimeisen jäljellä olevan attikalaisen biotoopin. Aikooko komissio puuttua olympialaisten soutustadionin rakentamiseen Shiniasiin ehdottaen vaihtoehtoista rakennuspaikkaa?

Mitä tulee ehdotettujen suunnitelmien ympäristöä koskeviin seikkoihin, komissio huomautti vastauksessaan Alavanosin kirjalliseen kysymykseen E-0332/01, että se on asettanut tapauksen tarkastelemisen etusijalle; komissiolle on myös tehty asiasta virallinen valitus. Näin ollen, sen lisäksi että komissio on analysoinut valituksen esittäjien ja Kreikan viranomaisten antamia tietoja, komissio on vieraillut paikan päällä saadakseen lisätietoja, ja asianomaisten kreikkalaisten viranomaisten kanssa on pidetty teknisiä kokouksia.

Kreikka ei ole ehdottanut sen enempää lintuja (79/409/ETY) kuin luontotyyppejäkään (92/43/ETY) koskevien direktiivien puitteissa, että Shinian suot pitäisi sisällyttää Euroopan ekologiseen Natura 2000 -verkostoon. Kun otetaan kuitenkin huomioon tämän alueen merkitys, alueen, joka on sisällytetty asiaan liittyviin tieteellisiin viiteluetteloihin, komissio haluaa Kreikan viranomaisten kanssa solmimiensa suhteiden välityksellä a) myöntää alueelle tarkoituksenmukaisen suojeluaseman sisällyttämällä sen Natura 2000 -verkostoon ja b) varmistaa, että ehdotetut suunnitelmat ovat yhteneväisiä alueen suojeluarvon kanssa.

Kreikan viranomaiset ovat luvanneet antaa piakkoin yksityiskohtaisia tietoja alueen tulevasta hallinnasta ja hankkeen lopullisesta hahmottelusta. Tämän myötä komission pitäisi voida muodostaa kanta siitä, miten asiaan on suhtauduttava.

Itävallan valtiovarainministeriön asetuksen (BGB1 134/1993) perusteella tiettyjen moottoriajoneuvojen (eli nk. 'Fiskal'-luokkaan kuuluvien kuorma-autojen) ennakolta maksettavaan arvonlisäveroon oli mahdollista saada vähennys 15. helmikuuta 1996 saakka. Valtiovarainministeriön asetus 273/1996 kuitenkin tiukensi kriteereitä, mikä rajoitti takautuvasti verovähennyksiin oikeutettujen moottoriajoneuvojen määrää.

Kattaako ETY:n direktiivin 77/388/ΕΤΥ⁽¹⁾ artiklan 17 kohta 6 tällaisen jälkikäteisen veronvähennysoikeuden rajoittamisen yksiselitteisesti käyttö- tai ammattikuluihin, kun otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset asiassa Ampafrance C-177/99 ja C-181/99 sekä julkisasiamiehen antama lausunto asiassa komissio/Ranska, C-345/99 ja C-40/00?

1 . Asetuksessa 273/1996 muutettiin ajoneuvojen luokittelukriteerejä Itävallassa, minkä vuoksi jotkin arvonlisäveron vähennyksiin aikaisemmin oikeutetut ajoneuvot eivät enää olleet oikeutettuja verovähennyksiin 15. helmikuuta 1996 alkaen.

2. Komissio arvioi, että arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoittaminen, vaikka se kohdistuukin yksiselitteisesti käyttö- ja ammattikuluihin, on arvonlisäveron vähennysoikeuden vastaista; arvonlisäveron vähennysoikeus on taattu kuudennen alv-direktiivin (77/388/ETY) 17 artiklassa.

Komissio on ottanut yhteyttä Itävallan viranomaisiin ongelman vuoksi. Komissio odottaa tällä hetkellä, että Itävallan viranomaiset vastaisivat viralliseen lisähuomautukseen, joka lähetettiin 30. huhtikuuta 2001.

Yhteisöjen tuomioistuin tarkastelee parhaillaan kyseistä lainsäädäntöä asiana, jossa pyydetään ennakkoratkaisua (C-409/99).

Muutaman päivän kuluttua aloitetaan Galician ja Portugalin välisen rautatien uudistamista koskevat neuvottelut, joihin osallistuvat Portugalin ja Espanjan ministereitä sekä Galician autonomisen alueen hallituksen puheenjohtaja. Neuvottelut koskevat EU:n yhteisrahoituksella toteutettavaa suurnopeusrautatietä. Missä vaiheessa on tämän Galicialle erittäin tärkeän asian käsittely?

Päätöksessä N:o 1692/96,⁽¹⁾ joka liittyy Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon, määriteltyjen suuntaviivojen ohjelmoidun tarkistamisen yhteydessä Espanjan viranomaiset ovat välittäneet komissiolle pyynnön, jonka tarkoituksena on sisällyttää kansallinen suurnopeusrautateitä koskeva suunnitelma liikenneverkkoon. Suunnitelmaan kuuluu suurnopeusrautateiden rakentaminen Galiciaan sekä Vigosta Portugalin rajalle ulottuvan yhteyden perustaminen Espanjan ja Galician hallituksien tekemän sopimuksen mukaisesti. Komissio aikoo tosiaan sisällyttää suunnitelman ja erityisesti edellä mainitut Galiciassa kulkevat yhteydet liikenneverkkoon.

Komissio haluaa täsmentää, että suunnitelmaan sisältyvä suurnopeusrautatien määritelmä on sama kuin neuvoston direktiivissä 96/48,⁽²⁾ joka liittyy Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuteen. Direktiivissä täsmennetään, että suurten nopeuksien ratoihin kuuluvat erityisesti suurnopeusjunia varten rakennetut tai rakennettavat radat, joilla voidaan ajaa yleensä vähintään 250 kilometrin tuntinopeudella, erityisesti suurnopeusjunia varten parannetut tai parannettavat radat, joilla voidaan ajaa noin 200 kilometrin tuntinopeudella sekä erityisesti suurnopeusjunia varten parannetut erityiset radat, joilla nopeus on mukautettava tapauskohtaisesti.

Komissio seuraa hyvin tiiviisti Portugalin suurnopeusrautateitä koskevan suunnitelman edistymistä. Suunnitelmaan sisältyy Atlantille ulottuva rautatieyhteys, joka kuuluu etusijalle asetettuun hankkeeseen N:o 8 ja joka myötävaikuttaa Espanjan ja Portugalin välisten yhteyksien jatkuvuuteen ja yhteensopivuuteen.

Mitä tulee yhteisön taloudellisen tuen käyttämiseen, on syytä muistuttaa, että yhteisön varojen myöntämisestä päätetään jokaisen rahoitusvälineen sääntöjen perusteella.

Komissio hyödyntää tupakanvastaista kampanjaa tekopyhästi, käyttäen olemattomia ympäristöön liittyviä ja käsittämättömiä tupakanvastaisia verukkeita, vähentääkseen ja lakkauttaakseen lyhyessä ajassa tupakanviljelyn tukemisen. Näiden valintojen toteuttaminen lakkauttaa tupakanviljelyn EU:n jäsenvaltioissa, mistä koituu tuhoisia seurauksia tuhansille köyhille karujen alueiden viljelijöille. Tämä lisää jyrkästi tupakan ja tupakkatuotteiden tuontia EU:n ulkopuolisista maista sekä monikansallisten yritysten voittoja, eikä ratkaise mitään kansanterveyden ongelmaa. Tupakointi nimittäin johtuu sosiaalisista syistä ja tottumuksista, eikä tupakantuotanto painosta tupakointiin, sillä suhteessa kulutukseen se on alijäämäistä EU:ssa kattaen ainoastaan 43 prosenttia tarpeista.

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa estääkseen näiden maamme tupakantuottajille tuhoisien valintojen täytäntöönpanon?

Komissio hyväksyi 16. toukokuuta 2001 tiedonannon "Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia" Göteborgin Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen.

Asiakirjassa ehdotetaan niiden toimien yhteydessä, jotka koskevat kansanterveyttä, että raakatupakan tuet poistetaan vaiheittain sen jälkeen, kun tupakan yhteisen markkinajärjestelyn arviointi on saatettu päätökseen vuonna 2002.

Komission tiedonannossa sanotaan hyvin selvästi, että tupakanviljelyyn myönnettävät tuet voidaan lopettaa vaiheittain vain, jos samalla toteutetaan toimia, joilla autetaan tupakankasvattajia ja tupakantuotantoon osallistuvia työntekijöitä löytämään muita tuloja ja muuta taloudellista toimintaa.

Komissio ryhtyy tarvittaviin toimiin – myös taloudellisiin toimiin – jotta voitaisiin varmistaa, että maaseudun tupakanviljelyalueiden taloudellinen ja sosiaalinen verkosto säilyy elinkelpoisena.

Euroopan parlamentti ilmaisi viime vuonna antamassaan digitaalitelevisiota koskevassa mietinnössä (A5-0143/2000)⁽¹⁾ huolensa siitä, ettei unionissa ole digitaalitelevision sisämarkkinoita. Tämän takia kaapelitelevision lähetysoikeuksia myydään pelkästään kansallisella tasolla (johtopäätökset 12–14). Euroopan parlamentti kehotti komissiota ryhtymään toimiin asiassa.

Lisäksi komission sisämarkkinoiden pääosasto järjesti 13.–14. marraskuuta 2000 oikeuksien yhteisvalvontaa koskevan kuulemistilaisuuden. Loppupäätelmissä huomautettiin, että oikeuksien yhteisvalvontajärjestöjen toimien eroavuudet olivat ristiriidassa sisämarkkinoiden toimintaperiaatteiden kanssa. Tilaisuuteen osallistuneet osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että alueelliset lähetysluvat on korvattava koko yhteisön aluetta koskevilla lähetysluvilla. Yksi esimerkki tästä tarpeesta ovat Vasa Läns Telefon -yhtiön kaksi vuotta tuloksettomina jatkuneet neuvottelut Ruotsin TV4:n kanssa.

Mihin toimiin komissio on jo ryhtynyt vastatakseen parlamentin ja kuulemistilaisuuden osapuolten pyyntöihin? Mitä muuta komissio aikoo tehdä asiassa ja milloin?

Arvoisan jäsenen esittämä kysymys koskee tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien valvontaa, kun on kyse erityisesti satelliittilähetyksistä ja kaapelitelevision lähetysoikeuksista sekä digitaalitelevisiopalvelujen vastaanottamisesta rajojen yli.

Oikeuksien toiminnallinen valvonta on erityisen tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ja erityisesti tietoyhteiskunnan tarjoamien uusien palvelujen yhteydessä. Komission pyynnöstä tutkittiin joitakin yhteisvalvontaan liittyviä näkökulmia, ja tutkimus saatettiin päätökseen vuoden 2000 alkupuolella. Keskustelut saivat vauhtia konferenssissa, jossa tarkasteltiin yhteisvalvontaa ja jonka puheenjohtajavaltio Portugali järjesti maaliskuussa 2000 Evorassa, sekä kansainvälisessä konferenssissa, jossa tarkasteltiin henkisen omaisuuden valvontaa ja oikeutettua käyttöä ja jonka komissio järjesti Strasbourgissa heinäkuussa 2000. Tämä konferenssi sai jatkoa, kun komissio järjesti Brysselissä 13. ja 14. marraskuuta 2000 oikeuksien yhteisvalvontaa koskevan kuulemistilaisuuden. Kuulemistilaisuudessa otettiin esille useita tärkeitä asioita, jotka koskevat yhteisvalvontaa ja erityisesti digitaalitelevision oikeuksien valvontaa.

Komissio tarkastelee parhaillaan yksityiskohtaisesti kaikkia yhteisvalvontaan liittyviä näkökulmia ja aikoo saattaa arvioinnin päätökseen tämän vuoden kuluessa. Arvioinnissa käsitellään myös kysymystä siitä, tarvitaanko yhteisön tasolla lisää lainsäädäntöä, ja jos niin on, mitä lainsäädäntöön pitäisi sisältyä, jotta voitaisiin ehkäistä tai poistaa sisämarkkinoiden toimintaa mahdollisesti haittaavat esteet ja jotta aluetta voitaisiin mukauttaa uuteen tekniseen ympäristöön.

Mitä tulee siihen erityiseen seikkaan, että kaapelitelevision lähetysoikeuksia ei myydä kaapelitelevisiotoimintaa harjoittaville, direktiivissä 93/83/ETY, joka on annettu 27. syyskuuta 1993 ja joka koskee satelliitin välityksellä tapahtuvaa yleisradiointia ja kaapeleitse tapahtuvaa edelleen lähettämistä, on luotu oikeudelliset kehykset tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien saamiseksi. Komissio aikoo esittää myöhemmin tänä vuonna kertomuksen, jossa arvioidaan sitä, miten jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön sekä sen toimintaa käytännössä. Kertomuksessa tarkastellaan myös tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia, jotka liittyvät digitaalitelevision toimintaan Euroopassa.

Komissio on tehnyt ehdotuksen yhteisön patenttia koskevasta asetuksesta, jolla säädettäisiin virallisiksi kieliksi ranska, englanti ja saksa, oletetusti kustannusten säästämissyistä.

Samoin komission ehdotuksen mukaan patentista tulee lainvoimainen siitä hetkestä, kun se on julkaistu jollakin näistä kolmesta virallisesta kielestä yhdessä kahdella muulla virallisella kielellä patenttivaatimukset esittävän käännöksen kanssa eikä muita käännöksiä tarvita.

Mitä ratkaisuja komissio ehdottaa lieventääkseen juridista epävarmuutta, joka koskee 150 miljoonaa eurooppalaista, joiden kieli ei ole mikään näistä kolmesta?

Mihin toimiin aiotaan ryhtyä, jotta yhteisön patentti ei aiheuta syrjintää yrityksille, joiden äidinkieli ei ole saksa, englanti tai ranska?

Komission ehdotus perustuu pääasiallisesti Euroopan patenttisopimuksen onnistuneeseen kielijärjestelmään. Järjestelmän mukaan Euroopan patenttivirastossa käytetään kolmea työkieltä (englantia, ranskaa ja saksaa). Euroopan yhteisön jäsenvaltiot, jotka ovat kaikki Euroopan patenttisopimuksen osapuolia, ovat hyväksyneet järjestelmän.

Komissio on ehdottanut, että yhteisön patenteista tulee lainvoimaisia siitä hetkestä, kun ne on julkaistu jollakin näistä kolmesta virallisesta kielestä, eikä muita käännöksiä tarvita. Komissio on tässä noudattanut käytännöllistä lähestymistapaa, jolla pyritään kahden edun väliseen tasapainoon: 1) on tarpeen pitää yhteisön patenteista aiheutuvat kustannukset hallinnassa ja 2) on taattava pääsy patentteja koskeviin tietoihin. Tasapaino on sitäkin tarkoituksenmukaisempi, koska käännöksiä tarkastellaan käytännössä vain harvoin: on käynyt ilmi, että ne, jotka ovat kiinnostuneita patentteihin liittyvistä tiedoista, tarkastelevat patenttia mieluummin sillä kielellä, jolla se on saanut lainvoiman.

Komissio on kuitenkin ehdottanut, että on suojeltava patenttia oletetusti rikkoneita henkilöitä, jotka asuvat tai joiden liiketoiminta keskittyy pääasiassa jäsenvaltioon, jonka virallinen kieli – joka on myös yhteisön virallinen kieli – ei ole se kieli, jolla patentille on myönnetty lainvoima tai jolla laadittu vapaaehtoinen käännös on julkaistu. On oletettavaa, että tällainen henkilö ei ole tietoisesti rikkonut patenttia, jollei toisin todisteta. Henkilö joutuu näin ollen maksamaan patentin rikkomisesta aiheutuneita korvauksia vasta siitä lähtien, kun hänelle on annettu tieto jäsenvaltion virallisella kielellä laaditusta käännöksestä. Jos jäsenvaltiossa käytetään kahta tai useampaa virallista kieltä, jotka ovat myös yhteisön virallisia kieliä, henkilö on oikeutettu saamaan tiedon sillä virallisella kielellä, jota hän osaa.

Komission ehdotuksesta keskustellaan parhaillaan neuvostossa.

Voiko komissio kertoa, antoiko se USAlle vääriä tietoja, joiden mukaan Tanska olisi tuonut karjaa Hollannista sen jälkeen, kun maassa todettiin suu- ja sorkkatautia? Voiko komissio myös selvittää asian kulkua sekä komission ja USAn välistä tietojenvaihtoa?

Voiko komissio varmistaa, että uusien tarttuvien eläintautien esiintyessä kaikkia EU:n jäsenvaltioita käsitellään samalla tavalla niin, että kolmannet maat eivät voi ottaa käyttöön koko EU:ta koskevaa tuontikieltoa, vaan niiden on arvioitava tilannetta aluekohtaisesti?

Kuten arvoisa jäsen tietänee, Animo-ilmoitusjärjestelmä, jonka avulla voidaan seurata elävien eläimien liikkumista yhteisössä tai niitä eläimiä, jotka tulevat kolmansista maista, ei kuulu komissiolle vaan jäsenvaltioille.

Tämän tietokonejärjestelmän avulla eläinlääkintäviranomaiset, jotka toimivat sillä paikkakunnalla, josta tautitapaukset ovat saaneet alkunsa, voivat antaa tietoja eläinlääkintäviranomaisille, jotka toimivat paikkakunnalla, johon eläimet on määrä kuljettaa, kun on kyse suunnitellusta yhteisön sisäisestä kuljetuksesta.

USA, Kanada ja Uusi-Seelanti olivat hyvin huolestuneita siitä, että suu- ja sorkkataudin äskettäisen puhkeamisen kriittisissä vaiheissa eläimiä kuljetettiin sellaisista jäsenvaltioista, joissa esiintyi tautitapauksia, sellaisiin jäsenvaltioihin, joissa niitä ei esiintynyt.

Näiden kolmansien maiden sekä jäsenvaltioiden ja komission edustajien välisessä teknisessä kokouksessa, joka pidettiin 23. huhtikuuta, sovittiin, että jäsenvaltiot välittävät komissiolle Animo-järjestelmän avulla saadut tiedot, jotka koskevat tällaisia kuljetuksia. Komission tehtävänä oli välittää sitten tiedot eteenpäin yhtenäisenä pakettina USA:han, Kanadaan ja Uuteen-Seelantiin.

Komissio sai tiedot ja välitti ne näihin kolmansiin maihin.

Tiedoissa oli ilmiselvästi joitakin vähäisiä virheitä, jotka johtuivat ohjelmointivirheistä, jotka Hollannin paikallisviranomaiset havaitsivat syöttäessään tietoja järjestelmään.

Eräs näistä virheistä koski tosiaan Tanskaa, mutta se löydettiin hyvin pian, jolloin virhe korjattiin ja USA:n, Kanadan ja Uuden-Seelannin viranomaisille annettiin välittömästi täydellinen kirjallinen selvitys asiasta.

Komissio tapasi koko kriisin ajan, hyvin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, monta kertaa näiden kolmansien maiden, myös USA:n, edustajia.

Kaikissa näissä yhteyksissä komissio painotti jatkuvasti voimakkaasti sitä, että yhteisön tilannetta on arvioitava aluekohtaisesti; Tanska mainittiin usein.

Tanskan tilannetta painotettiin erityisesti amerikkalaisten kanssa pidetyissä kokouksissa, koska siellä ei ole esiintynyt suu- ja sorkkatautitapauksia ja koska USA:n turvatoimet estivät Tanskan hyvin merkittävän vientikaupan.

Alusta asti – eli maaliskuun puolivälistä – komissio on tehnyt tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden edustajien kanssa. Komissio onnistui varmistamaan, että jäsenvaltiot ovat lähestulkoon täysin yksimielisiä yhteisestä strategiasta ja yhteisistä tavoitteista. Komissio onnistui myös saavuttamaan hyvin korkean yhteensovittamisen asteen, mikä helpotti suuresti kaikkia sen edustukseen liittyviä toimia suhteessa kolmansiin maihin.

Komissio ja Tanskan pysyvä edustusto olivat säännöllisesti yhteydessä kriisin puhjettua maaliskuussa.

Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että kaikkia yhteisön voimavaroja hyödynnetään yhteisesti sovitun tavoitteen saavuttamiseksi.

Jotta voitaisiin varmistaa, että komissio toimii kansainvälisellä tasolla yhteensovitetusti, 16. maaliskuuta perustettiin komission työryhmä yhdessä terveys- ja kuluttaja-asioiden, kauppapolitiikan, maatalouden, ulkosuhteiden, laajentumisasioiden ja yritystoiminnan pääosastojen kanssa; työryhmä on sen jälkeen kokoontunut viikoittain.

Pysyvien edustustojen, komission, komission valtuuskuntien ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen viranomaiset tekivät tiivistä yhteistyötä voidakseen antaa tietoja yhteisön tärkeimmille kauppakumppaneille taudin päivittäisestä kehittymisestä ja keskustellakseen niiden kanssa asiasta. Yhteisö otti myös yhteyttä avainasemassa oleviin henkilöihin, kuten Yhdysvaltojen maatalousministeriin, esitelläkseen yhteisön toimet, joiden tavoitteena oli taata viennin turvallisuus.

Tämä on tästä syystä hyvä esimerkki siitä, miten myönteisellä tavalla yhteistyö voi minimoida niitä vahinkoja, jotka voivat syntyä tällaisen laajalle levinneen epidemian aikana.

Vaikka nämä ponnistukset eivät johtaneet USA:n kohdalla tuloksiin kuin vasta toukokuun puolivälissä, komissio on vakuuttunut siitä, että yhteiset ponnistuksemme ovat laajalti johtaneet siihen, että Venäjän, Japanin ja Uuden-Seelannin kaltaiset avainasemassa olevat muut kauppakumppanit ovat pikkuhiljaa ryhtyneet arvioimaan tilannetta aluekohtaisesti.

Komissio on useiden vuosien ajan painostanut mahdollisimman voimakkaasti tärkeimpiä kauppakumppaneita, jotta ne suostuisivat arvioimaan sellaisten tautien kuin suu- ja sorkkataudin tai klassisen sikaruton puhkeamisen aiheuttamia tilanteita aluekohtaisesti.

Tilanteen arvioiminen aluekohtaisesti on myös avainasemassa yhteisön tuontipolitiikassa, mutta yhteisö haluaa, että kaikkia jäsenvaltioita käsitellään samalla tavalla.

Komissio on esimerkiksi toistuvasti maininnut näistä huolenaiheistaan amerikkalaisille keskustelukumppaneilleen, ensin lähetystösihteeri Glickmanille ja nyt lähetystösihteeri Venemanille.

Komissio uskoo, että jos tätä kansainvälisesti hyväksyttyä periaatetta ja sen käytännössä tapahtuvaa täytäntöönpanoa ei tunnusteta yhteisesti, se johtaa suhteettomiin turvatoimiin, jos tautitapauksia alkaa esiintyä.

Lopuksi, arvoisalle jäsenelle muistutetaan, että komissio ei halua tyytyä vain suosittelemaan yhteisön tilanteen arvioimista jäsenvaltioittain.

Kuten on osoitettu, yhteisön järjestelmä, jossa tilannetta arvioidaan aluekohtaisesti, voi olla onnistunut ja tehokas, kun on kyse alueista, jotka ovat huomattavasti pienempiä kuin kokonaiset jäsenvaltiot, jos tautitapaukset eristetään maantieteellisesti asianmukaisella tavalla ja niitä valvotaan.

Tämä kävi viimeksi ilmi Alankomaissa, Irlannissa ja Ranskassa suu- ja sorkkataudin puhkeamisen yhteydessä.

Onko komissio tutustunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston 10. toukokuuta 2001 asiassa Kypros vastaan Turkki antamaan tuomioon? Aikooko komissio keskustella tuomioon sisältyvistä päätöksistä sekä Kyproksen että Turkin hallituksen kanssa?

Komissio on hyvin tietoinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamasta tuomiosta asiassa Kypros vastaan Turkki, mihin arvoisa jäsen viittaa.

Komissio aikoo edelleen ottaa esille, aina kun se on mahdollista, kysymyksen siitä, noudattaako Turkki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Viimeisin tilaisuus tähän oli unionin ja Turkin välisen assosiaationeuvoston välisessä kokouksessa, joka pidettiin 26. kesäkuuta 2001 ja jossa kysymys otettiin tosiaan esille vahvistetun poliittisen vuoropuhelun ja poliittisten kriteerien puitteissa. Unioni muistutti jälleen kerran, että on noudatettava kaikkia kansainvälisiä sitoumuksia, joihin kuuluvat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset.

Työmarkkinaosapuolilla on Euroopan unionissa merkittävä tehtävä, sekä kansallisella että yhteisön tasolla ja sekä alakohtaisesti että ammattialojen välillä. Euroopan sosiaalisessa vuoropuhelussa ei ainoastaan vaihdeta ajatuksia, vaan samalla neuvotellaan ja tehdään jopa sopimuksia, jotka sen jälkeen muutetaan direktiiveiksi. Euroopan sosiaalinen vuoropuhelu kuuluu siis epäilemättä yhteisön sosiaaliseen säännöstöön, mutta miten ehdokasvaltiot saadaan siihen mukaan? Miten ehdokasvaltioita voidaan auttaa valmistautumaan Euroopan sosiaaliseen vuoropuheluun osallistumiseen?

Komissio on samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että sosiaalinen vuoropuhelu on osa yhteisön säännöstöä; se on osa neuvotteluprosessia ja ehdokasvaltioiden liittymistä edeltävää strategiaa.

Ehdokasvaltiot eivät osallistu sosiaalista vuoropuhelua tarkastelevan valiokunnan eivätkä muidenkaan valiokuntien toimintaan. Ehdokasvaltiot voidaan kuitenkin kutsua poikkeuksellisesti tai tilapäisesti osallistumaan asiantuntijoina alakohtaista sosiaalista vuoropuhelua tarkastelevan valiokunnan kokouksiin, jos esityslistalla on kohta, joka edellyttää tällaista asiantuntemusta.

Liittymistä edeltävän strategian puitteissa komissio lisäsi työmarkkinaosapuolien laajentumisprosessia koskevien aloitteiden tukemista ja rahoittamista. Komissio tuki esimerkiksi suurta yhteistä konferenssia, jonka Euroopan työmarkkinaosapuolet pitivät maaliskuussa Bratislavassa. Bratislavan konferenssissa, joka oli jatkoa ensimmäiselle tätä aluetta käsitelleelle konferenssille, joka pidettiin kaksi vuotta sitten Varsovassa, voitiin arvioida alustavasti ehdokasvaltioissa käytävää sosiaalista vuoropuhelua ja määritellä keinot, joiden avulla ehdokasvaltioita voidaan auttaa edistymään alueella.

Sosiaalista vuoropuhelua koskevan budjettikohdan tarkoituksena on myös auttaa ehdokasvaltioita parantamaan sosiaalista vuoropuhelua sekä valmistautumaan siihen, että ne osallistuvat tulevaisuudessa Euroopan sosiaaliseen vuoropuheluun.

On myös syytä korostaa, että yli puolessa ehdokasvaltioista on käynnissä sosiaalista vuoropuhelua koskeva hanke, johon on ryhdytty Phare-ohjelman puitteissa, ja tämän pitäisi myös auttaa ehdokasvaltioita luomaan tarvittavat rakenteet ja käytännöt tällä tärkeällä alueella.

Voiko komissio järjestää kiireellisesti erityisen ympäristövaikutusten tarkkailijaryhmän vierailun Sellafieldiin EURATOM-sopimuksen määräysten perusteella, jotta tutkittaisiin ydinjätteen varastointia koskevat turvallisuusjärjestelyt Sellafieldin ydinvoimalassa Englannissa?

Komission tarkkailijaryhmä vieraili Sellafieldissä joulukuussa 1993, jolloin tarkastettiin ympäristövaikutuksia jatkuvasti valvovien laitteiden toiminta ja tehokkuus Euratom-sopimuksen 35 artiklan mukaisesti.

Kaikki laitteistot eivät tuolloin olleet vielä toiminnassa, kuten esimerkiksi Thorp-kierrätyslaitos, mutta sen päästöjä valvovat laitteet tarkastettiin.

Vuoden 1993 jälkeen on muutettu radioaktiivisen jätteen käsittelytapoja, jotka voivat vaikuttaa siihen, millaista ydinjätettä ja millaisia määriä ydinjätettä päästetään ympäristöön.

Komissio ei aio lähettää tarkkailijaryhmää Sellafieldiin lähitulevaisuudessa.

Euroopan parlamentti hyväksyi 3. toukokuuta 2001 (R5-0230/2001) yksimielisesti parlamentin jäsenen Avril Doylen mietinnön (A5-0119/2001) eläinlääkkeiden saatavuudesta. Kuluttajien suojelemiseksi pitää pikaisesti ryhtyä mahdollisimman tehokkaisiin toimiin, ja eläinlääkäreiden on voitava joko terveyteen, hoitomuotoihin tai taloudellisiin seikkoihin liittyvin perustein saada käyttöönsä mahdollisimman monenlaisia eläinlääkkeitä voidakseen hoitaa kaikkia elintarvikkeita tuottavia eläimiä. Komissio on hyväksynyt lyhyen aikavälin ratkaisuksi eläinlääkkeisiin liittyvään ongelmaan periaatteen, joka koskee lääkejäämien enimmäismäärien ekstrapoloimista lajien välillä. Komission jäsen Erkki Liikanen on lisäksi todennut parlamentissa eläinlääkkeistä käydyssä keskustelussa olettavansa, että lainsäädäntöehdotukset saataisiin viimeisteltyä muutamassa kuukaudessa.

Voisiko komissio ilmoittaa, milloin se tekee kyseistä asiaa koskevat ehdotukset, jotta lainsäädäntöä voidaan muuttaa? Voiko komissio vahvistaa pitävänsä ehdotuksia painopistealueena?

Neuvostolle ja parlamentille osoitetun ja eläinlääkkeiden saatavuutta koskevan tiedonantonsa mukaisesti komissio aikoo käsitellä muiden kysymysten ohella saatavuuteen liittyvää ongelmaa siten, että eläinlääketieteellistä lainsäädäntöä mukautetaan yleisen tarkistustyön yhteydessä. Tämä johtaa useisiin lainsäädäntöehdotuksiin. Ehdotuksia tarkastellaan parhaillaan komission yksiköissä. Ne välitetään parlamentille asiaankuuluvan ajan puitteissa, kun komissio on hyväksynyt ne.

Komissio pitää tätä lainsäädännöllistä tarkistustyötä ensisijaisen tärkeänä. Monet eri direktiivit, jotka koskevat eläinlääkkeitä, ovat kuitenkin parhaillaan neuvoston ja parlamentin kodifioitavina. Kodifiointi on edennyt viimeiseen vaiheeseensa, ja komissio odottaa, että tämän tuloksena syntynyt eläinlääkkeisiin liittyvä direktiivi hyväksytään lähitulevaisuudessa.⁽¹⁾

On välttämätöntä laatia lopullinen yhtenäinen konsolidoitu versio tällaisesta tärkeästä yhteisön lainsäädännön osasta, jotta voitaisiin yksinkertaistaa valmisteluja ja tulevia keskusteluja, kun tarkoituksena on hyväksyä olemassa olevaan lainsäädäntöön mahdollisesti tehtävät tarkistukset.

On myös tärkeää huomauttaa, että nykyisessä lainsäädännössä luodaan puitteet, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajien terveyttä suojataan mahdollisimman hyvin. Kaikki muutosehdotukset, jotka liittyvät erityisesti eläinten hyvinvointiin, hyväksytään vain, jos ne ovat sen tavoitteen mukaisia, joka koskee kuluttajien terveyden korkeatasoista suojelua.

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa 28. toukokuuta Euroopan tulevaisuudesta käydyn keskustelun aikana komissaari Barnier kertoi näkemyksensä siitä, kuinka kansallisten parlamenttien jäsenet voisivat osallistua suuremmassa määrin unionin lainsäädäntöprosessiin. Hän ehdotti, että jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenet olisi otettava säännöllisesti mukaan ministerineuvoston kokouksiin, mahdollisesti erityiseen "lainsäädäntökomiteaan".

Katsooko komissio, että tämä ehdotus on demokraattisen vallanjakoperiaatteen mukainen?

Eikö komissio ole kanssani samaa mieltä siitä, että parlamentin jäsenten perustuslailliset tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin toimeenpanovallan käyttäjien?

Onko komissio tietoinen siitä, että tämä ehdotus – jos se hyväksytään – heikentää Euroopan parlamentin roolia?

Julistuksessa unionin tulevaisuudesta, joka on Nizzan sopimuksen liitteenä, vahvistetaan, että on tarpeen käydä laaja-alaisempaa ja perusteellisempaa keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta. Eräs Nizzan julistuksessa määritelty keskustelunaihe on "kansallisten kansanedustuslaitosten asema eurooppalaisissa rakenteissa".

Komission jäsen Barnier ilmaisi tämän keskustelun kehyksessä suhtautuvansa epäröivästi kaikenlaisiin toimintatapoihin, jotka voivat vähentää Euroopan parlamentin merkitystä ja monimutkaistaa toimielimien rakenteita sekä heikentää niiden tehokkuutta. Näin voisi käydä etenkin, jos päätettäisiin perustaa uusi lainsäädäntöelin, johon kuuluisi kansallisten parlamenttien edustajia; eurooppalaiset poliittiset vastuuhenkilöt ovat ehdottaneet tätä viime vuodesta lähtien käydyssä julkisessa keskustelussa. Komission jäsen Barnier korosti myös, että on ensisijaisesti jäsenvaltioiden asia päättää kansallisten parlamenttien hyvästä tiedonsaannista ja ottamisesta mukaan toimintaan; jokaisen jäsenvaltion on tehtävä nämä päätökset omien perustuslaillisten määräyksiensä mukaan.

Väkivaltaiset rotumellakat ovat valitettavasti toistuneet joitakin viikkoja sitten yhdessä EU:n jäsenvaltiossa, Ison-Britannian Manchesterin ja Leedsin kaupungeissa.

Komissio vastasi Yhdistyneiden Kansakuntien maaliskuussa 2001 tekemän, rasismia koskevan kyselyn erääseen kohtaan, että EU on perustanut syrjinnän ja rasismin vastaisen, 31.12.2006 saakka kestävän toimintaohjelman, jonka määrärahat ovat 100 miljoonaa euroa.

Aikooko komissio analysoida näiden tapahtumien käytännön syitä ja seurauksia sekä toimenpiteitä, joihin asiassa on ryhdytty, estääkseen tällaisten Euroopan unionin periaatteiden vastaisten tapahtumien toistumisen? Katsooko komissio, että toimintaohjelma riittää? Aikooko komissio arvioida sitä?

Komissio tuomitsee väkivaltaiset mellakat, kuten ne, jotka sattuivat Isossa-Britanniassa joitakin viikkoja sitten, olipa niiden syy mikä tahansa. Tapahtumat ovat erityisen huolestuttavia, jos käy ilmi, että niiden syynä on rasismi.

Arvoisa jäsen on tietoinen siitä, että neuvosto on hyväksynyt syrjinnän ja rasismin vastaisen toimintaohjelman, joka käynnistettiin 1. tammikuuta. Ohjelman avulla yhteisö voi analysoida eri syistä – kuten rasismin ja etnisen alkuperän vuoksi – tapahtuvan syrjinnän vaikutuksia, jotta voitaisiin tukea jäsenvaltioiden ponnistuksia tällaisen syrjinnän torjumiseksi. Jotta komissio voisi auttaa yhteisöä näissä ponnistuksissa, komissio aikoo perustaa riippumattomien, kustakin jäsenvaltiosta peräisin olevien asiantuntijoiden ryhmiä, joiden tehtävänä on arvioida syrjinnän seurauksia ja vaikutuksia sekä sen torjumiseen pyrkivien politiikkojen ja käytäntöjen tehokkuutta.

Ohjelma on vain osa unionin toimintaa rasismin ja rasistisen syrjinnän torjumiseksi. Komissio hyväksyi 1. kesäkuuta tiedonannon, joka liittyy tulevaan rasismin, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden vastaiseen maailmankonferenssiin; konferenssi pidetään Durbanissa, Etelä-Afrikassa, 31. elokuuta – 7. syyskuuta. Tiedonannossa esitellään yhdessä asiakirjassa kaikki toimet, joihin unioni on ryhtynyt ja jotka muodostavat yhdessä yhdennetyn strategian, jonka tarkoituksena on torjua rasismia.

Lisäksi, Wienissä toimivan Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen erityistehtävänä on antaa yhteisölle ja sen jäsenvaltioille Euroopan tasolla puolueetonta, luotettavaa ja vertailtavissa olevaa tietoa rasismista, muukalaisvihamielisyydestä ja antisemitismistä. Komissio on varma siitä, että seurantakeskus haluaa sisällyttää näitä asioita koskevat tiedot komission tekemään työhön.

Rikosoikeuden alalla, komission tämän vuoden toimintaohjelman mukaan, on määrä esittää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen ehdotus puitepäätökseksi. Sen tavoitteena olisi lähentää niitä jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia, jotka liittyvät rasistisiin ja muukalaisvihamielisiin rikoksiin. Puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

Lopuksi, koska unioni voi ja sen täytyy luoda puitteet, joiden avulla rasismin torjunta voidaan nostaa unionin tasolle, komissio korostaa, että tärkeimpiin rasismin torjuntatoimiin on ryhdyttävä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja että tällaiset toimet kuuluvat jäsenvaltioiden tehtäviin.

Onko komissio valmis tutkituttamaan, voivatko eläinsuojelujärjestöt ja muut asianmukaiset kansalaisjärjestöt nykyisten oikeudellisten määräysten mukaisesti osallistua elävien eläinten kuljettamisesta annettujen määräysten noudattamisen valvontaan?

Voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä, joka koskee eläinten suojelua kuljetuksien aikana, eli neuvoston direktiivissä 91/628/ETY, jota on muutettu neuvoston direktiivillä 95/29/EY, ei anneta määräyksiä siitä, voivatko eläinsuojelujärjestöt tai muut kansalaisjärjestöt osallistua direktiivin määräysten noudattamisen valvontaan.

Direktiivin jokapäiväinen täytäntöönpano on jokaisen jäsenvaltion vastuulla sen omalla alueella. Nykyisessä direktiivissä ei estetä jäsenvaltioita siirtämästä joitakin valvontatehtäviä eläinsuojelujärjestöille.

Komissio ei ole tällä hetkellä aikeissa tehdä sellaisia ehdotuksia, jotka muuttaisivat tilannetta, johon viitataan edellä.

Vaikka eläinsuojelujärjestöille ei annettaisikaan virallisia valvontatehtäviä, eläinsuojelujärjestöjen oma-aloitteisten tutkimusten perusteella laadituista kertomuksista voi olla hyötyä, kun jäsenvaltiot pyrkivät panemaan direktiivin täytäntöön. Komissio on nimittäin itsekin viitannut joihinkin tällaisiin kertomuksiin useiden kyseisen direktiivin rikkomusmenettelyjen yhteydessä.

Viimeisimmässä Granadan Albayzín-kortteliin liittyvää URBAN-hanketta koskevassa EU:n tiedotteessa todetaan, että hankkeen ensisijaisena tavoitteena on tätä historiallisesti ja taiteellisesti arvokasta korttelia rumentavien sähköjohtojen peittäminen. Suhtaudun tähän lupaukseen kuitenkin epäilevästi, koska tämä sama lupaus on tehty niin monta kertaa Granadassa, ettei kukaan siihen enää usko.

Onko komissio tietoinen siitä, että kyseisten sähköjohtojen peittämistä koskevia lupauksia on annettu toistamiseen, mutta mitään ei ole tapahtunut? Kuinka paljon tämä Sevillana de Electricidad -yhtiön hallinnoima johtojen peittämistyö tulee maksamaan? Mikä on tämän hankkeen suunniteltu aikataulu – tällä kertaa?

Granadan historialliselle Albayzín-korttelille on myönnetty toisella ohjelmointikaudella 1997–1999 yhteisön tukea neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2083/93, joka on tehty 20. heinäkuuta 1993,⁽¹⁾ 10 artiklan mukaisesti. Tämä Urban-ohjelman pilottihanke saatettiin päätökseen 30. kesäkuuta 2001, ja sen tavoitteena oli tämän historiallisen keskustan taloudellinen uudistaminen. Ohjelman toimiin ei kuulunut korttelin ilmajohtojen peittäminen.

Albayzín-kortteli on sisällytetty Granadaa koskevaan Urban II -ohjelmaan kaudeksi 2000–2006; komissio ja kyseinen jäsenvaltio neuvottelevat parhaillaan asiasta, ja siitä on määrä tehdä päätös ennen vuoden 2001 loppua. Tässä vaiheessa on mahdotonta tietää, tuleeko korttelin ilmajohtojen peittäminen sisältymään ohjelman toimiin. Komissio muistuttaa myös, että ohjelman kehittäminen sekä sen prioriteettien ja näin ollen tarvittavien toimien valitseminen kuuluu Espanjan viranomaisten toimivaltuuksiin.

Lääkärikoulutuksen neuvoa-antava komitea on vastannut siitä, että tutkintoon johtavien opintojen ja jatko-opintojen kohdalla kaikkialla EU:ssa ovat olleet voimassa samanlaiset standardit. Kertoisiko komissio, mikä on neuvoa-antavan komitean nykytilanne, koska tämän komitean viimeinen kokous pidettiin ja jos tämä komitea on lakkautettu, kuten pelätään, mitkä olivat tämän toimenpiteen perustelut, mitä tätä päätöstä koskevia kuulemisia järjestettiin ja kuinka komissio aikoo nyt varmistaa, että kansallisten lääketieteellisten komiteoiden/toimivaltaisten viranomaisten näkemykset otetaan huomioon kysymyksissä, joilla on niille välitöntä merkitystä?

Komissio ehdotti heinäkuussa 1999 kuultuaan valiokuntia ja jäsenvaltioita, että lääkärikoulutuksen neuvoa-antava komitea lakkautettaisiin, samoin kuin viisi muuta neuvoa-antavaa komiteaa, jotka perustettiin lääkäreitä, hammaslääkäreitä, eläinlääkäreitä, farmaseutteja, terveydenhoitajia ja kätilöitä koskevien alakohtaisten direktiivien rinnalle. Tarkoituksena oli perustaa yksinkertaisempia ja joustavampia komission toimeenpanemia komiteoita. Lääkärikoulutuksen neuvoa-antavan komitean viimeinen kokous pidettiin 5. helmikuuta 1998. Meneillään olevat työt on sen jälkeen saatettu päätökseen epävirallisilla kirjallisilla menettelyillä, jotka komitea hyväksyi. Komissio on nyt sitoutunut tarkistamaan laajemmin koko yhteisössä käytössä olevaa järjestelmää, joka koskee ammatillista tunnustamista ja josta käydään avoimia neuvotteluja 1. kesäkuuta 2001 alkaen aina syyskuun loppuun asti.

Euroopan komissio ja Laos julkistivat Brysselissä 15.–16. toukokuuta 2001 järjestetyn tapaamisensa johdosta yhteisen tiedonannon (päivätty 18. toukokuuta 2001), jossa ne ilmoittivat, että Euroopan unionin ja Laosin välistä taloudellista ja kaupallista yhteistyötä vahvistetaan ja että Euroopan unioni jatkaa avun antamista Laosille. Unioni on jo antanut Laosille taloudellista apua vuodesta 1986 lähtien yhteensä 125 miljoonaa euroa. Tiedonannon 3 kohdassa todetaan myös, että ihmisoikeudet kuuluvat olennaisena osana unionin ja Laosin väliseen yhteistyöhön. Laosin korkein johto, varsinkin maan varapääministeri ja ulkoministeri Somsavat Lengsavad, julistaa kuitenkin yhtenään, että ihmisoikeudet ovat Laosin sisäinen asia ja että Laos ei hyväksy ulkomaiden sekaantumista sen asioihin näissä kysymyksissä. Laosin johtajat kieltävät yhä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen luonteen. Ottaen huomioon nämä seikat, voisiko komissio selittää, miten se aikoo myötävaikuttaa siihen, että Laosissa kunnioitettaisiin ihmisoikeuksia?

Mitä aloitteita komissio on tehnyt tai aikoo tehdä, jotta voitaisiin selvittää, millaisen sorron kohteeksi Laosin opposition kannattajat ja varsinkin Viangchanin vuoden 1999 lokakuun 26:nnen päivän opiskelijaliikkeen ja 17. marraskuuta 2000 Champassakin lähistöllä järjestetyn rauhanomaisen mielenosoituksen johtajat ovat joutuneet?

Voisiko komissio myös ilmoittaa, onko se jo tavannut näitä henkilöitä paikoissa, joissa heitä pidetään vangittuina, tai onko se ryhtynyt toimiin voidakseen tavata heitä?

EY:n ja Laosin demokraattisen kansantasavallan välisen sekakomitean kokouksessa, joka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta, keskusteltiin avoimesti Laosin ihmisoikeustilanteesta.

Vaikka komissio suhtautuukin myönteisesti suotuisaan kehitykseen, jota kuvastaa muun muassa se, että Laos allekirjoitti joulukuussa 2000 kaksi YK:n ihmisoikeusyleissopimusta – toinen koskee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja toinen taloudellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia oikeuksia – komissio painotti alueita, jotka aiheuttavat edelleen huolta.

Eräs näistä asioista on laillisuusperiaate, koska oikeudenkäyntijärjestelmässä on vielä puutteita; esimerkkeinä mainittakoon mielivaltaiset pidätykset, tutkintavankeuden pitkittyminen ja se, ettei asianmukaisesta oikeudenkäynnistä ole takeita.

Koska oikeusjärjestelmän parissa työskentelevien henkilöiden vähäinen koulutus pahentaa monia näistä ongelmista, komissio on tarjonnut tukeaan sekä järjestelmän uudistamiseksi että inhimillisten varojen kehittämiseksi.

Poliittisia vankeja koskevan kysymyksen osalta komissio valvoo edelleen, yhteistyössä jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen kanssa, tilanteen kehittymistä ja osallistuu unionin toimiin, joiden tarkoituksena on pyytää tietoja vankeja koskevista oikeudellisista menettelyistä.

Parlamentin valtuuskunta, joka vieraili Vientianessa huhtikuussa, ehdotti myös, että unionin suurlähettiläiden ja/tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean annettaisiin tavata poliittisia vankeja.

Komissio seuraa edelleen näitä kysymyksiä.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa hiljattain tehtyjen selvitysten mukaan väärennettyjen luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden mustan pörssin kauppa on lisääntynyt sekä Isossa-Britanniassa että muualla Euroopassa. Eräässä tapauksessa 20 000 tonnia normaalia viljaa (arvo 4,9 miljoonaa euroa) tuotiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Saksasta "luonnonmukaisesti tuotettuna".

Onko komissio tietoinen, miten laajalle levinnyt tämä käytäntö on Euroopassa, ja voiko se ilmoittaa, mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä selvittääkseen tämän ongelman?

Komissio on tietoinen, että luonnonmukaiseen viljelyyn liittyviä petoksia, joiden laajuus on varsin merkittävä, on havaittu useissa jäsenvaltioissa viime vuosien aikana.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 10 artiklan 5 kohdassa määrätään, että jos jäsenvaltio toteaa tämän asetuksen soveltamisessa sääntöjenvastaisuutta, sen on ilmoitettava tästä alkuperäjäsenvaltiolle ja komissiolle. Jäsenvaltioiden välistä nopeaa hälytysjärjestelmää, joka toimisi vapaaehtoiselta pohjalta, ollaan parhaillaan kokeilemassa.

Komissio valmistelee asetuksen (ETY) N:o 2092/91 liitteen III ja tarkastelulaitoksien tarkastusta koskevien suuntaviivojen tarkistamista, jotta tarkastusjärjestelmän tehokkuutta voitaisiin parantaa.

Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston varapääjohtaja François Verstrynge kertoi 5. kesäkuuta useille espanjalaisille tiedotusvälineille tukevansa Espanjan vedenkäyttösuunnitelmaa ja totesi, että suunnitelma ei ole ainoastaan kiinnostava vaan myös käyttökelpoinen sovellettavaksi alueilla, joilla on vesiongelmia, ja että EU:n olisi tuettava sitä rahallisesti.

Voisiko komissio kertoa, vastaavatko varapääjohtajan lausunnot sen kantaa? Mikäli näin ei ole, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä saattaakseen Wallströmin ja Liikasen lausunnot (H­0843/00⁽¹⁾, H-0904/00⁽²⁾, H-0973/00⁽³⁾ jne.), joita olen tähän saakka pitänyt komission ainoana ja yksinomaisena kantana, asianmukaisesti ja kattavasti kansalaisten tietoisuuteen?

Eikö komissio katso, että Verstryngen lausunnot asettavat kyseenalaisiksi Wallströmin johdonmukaisen ja kunnioittavan kannan, jonka hän on tuonut esille niinkin poleemisesta aiheesta kuin vedenkäyttösuunnitelmasta, ja erityisesti sitä parjaavien esittämistä mielipiteistä (varsinkin niistä, jotka ovat lähtöisin varsinkin kansalais- ja ympäristöjärjestöistä)?

Komissio on seurannut Espanjan kansallisen vedenkäyttösuunnitelman valmistelemista hyvin kiinnostuneena. Espanjan ympäristöministeri Matas esitteli omasta aloitteestaan suunnitelman pääkohdat ympäristöasioista vastaavalle komission jäsenelle, Margot Wallströmille. Espanjan viranomaiset ovat myös esittäneet komissiolle kattavia tietoja suunnitelmasta. Komissio on tehnyt jatkuvasti hyvin selväksi Espanjan viranomaisille, että on tarpeen varmistaa – sekä suunnitelman virallisen hyväksymismenettelyn aikana että myöhemmin, kun suunnitelma pannaan täytäntöön – että asiaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan täysin. Komissio on erityisesti kiinnittänyt Espanjan viranomaisten huomiota luontotyypeistä annetun direktiivin (92/43/ETY), ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (85/337/ETY, muutettuna direktiivillä 97/11/EY), ja vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin (2000/60/EY) vaatimuksiin. Komissio käy edelleen asiasta teknisiä keskusteluja Espanjan viranomaisten kanssa.

Mitä tulee erään komission korkea-arvoisen virkamiehen hiljattain esittämiin lausuntoihin, on syytä huomauttaa, että kyseinen haastattelu nauhoitettiin huhtikuussa ja lähetettiin kesäkuussa. Käsittääksemme hän sanoi, että Espanjan hallituksen hanke on kiinnostava ja että yhteisön johtavat tahot pitävät Ebro-joen siirtämistä ratkaisuna Espanjan vesipulaan.

Korkea-arvoinen virkamies sanoi myös, että sen tutkimuksen tulokset, jonka komissio teki Iberian niemimaalla, osoittavat, että vesi riittää molemmille maille (Portugalille ja Espanjalle), mutta ongelmana on, että vesivarat eivät ole jakautuneet oikein paikan ja ajan kannalta. Vettä on pohjoisessa talvella, ja sitä tarvitaan etelässä kesällä, joten voidaan sanoa, että kyse on vesivaroja koskevan järjestelmän hallinnasta.

Hän viittasi Espanjan ja Portugalin väliseen sopimukseen, joka koskee yhteistä vesivarojen hallintaa, ja lisäsi, että Iberian niemimaata voidaan pitää esimerkkinä muissa maailman osissa, joissa kärsitään vesipulasta.

Voiko komissio kertoa, minkä suuruisia määrärahoja yhteisön talousarviosta on asetettu käytettäväksi yhteisön toisen tukikehyksen kautta tulipalojen torjuntaan ja uudelleenmetsitykseen Kreikassa, miten näitä määrärahoja on käytetty ja millaista rahoitusta tästä eteenpäin on tarkoitus myöntää? Kuinka tyytyväinen komissio on tulokseen, kun se vertaa Kreikassa saavutettuja tuloksia muissa EU:n Välimeren alueen jäsenvaltioissa aikaansaatuihin tuloksiin?

Komissio kiinnittää erityistä huomiota Euroopan metsien suojeluun; puolet Euroopan metsien pinta-alasta on luokiteltu alueiksi, joilla metsäpalovaara on suuri. Alaan liittyvät komission sitoumukset konkretisoituvat neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2158/92,⁽¹⁾ joka koskee metsäpalojen torjuntaa yhteisössä ja jota on muutettu neuvoston asetuksella (EY) N:o 308/97.⁽²⁾

Kreikan hallituksen laatimassa kokonaissuunnitelmassa, joka koskee metsien suojelua, määrätään toimista, jotka liittyvät erityisesti yleisölle tiedottamiseen, metsäpalojen ehkäisemiseen tarkoitettuun kalustoon ja metsien valvomiseen. Tämän suunnitelman yhteydessä komissio on tukenut 79:ää kreikkalaista hanketta, 18 miljoonan euron verran, edellä mainittujen toimien osalta kaudella 1992–1998.

Ohjelmointikauden 1993–1999 muut pääasialliset rahoitustuet ovat (miljoonissa euroissa):

Koheesiorahasto Palomiesten varusteet 7,1

Koheesiorahasto Palomiesten varusteet 31,5

Koheesiorahasto Metsäpalojen ehkäiseminen, maaperän suojelu ja uudelleenmetsitys 12

EAKR Metsäpalojen torjuntavälineet 3,15

Ympäristöä koskeva toimintaohjelma Palomiesten varusteet 2,25

Teollisuutta koskeva toimintaohjelma Palomiesten varusteet 4,8

Interreg II –yhteisöaloite Palontorjunta-aluksien hankkiminen Igoumenitsan ja Patrasin satamiin 6

EMOTR:n suuntaviivoja koskeva osasto Palaneiden metsien metsittäminen ja maaperän suojeleminen eroosiota vastaan 176

Tällä kaudella 2000–2006 on todennäköistä, että Kreikan viranomaiset ehdottavat lisätuen myöntämistä metsien suojeluun, mutta hankkeet eivät ole kokonaisuudessaan vielä tiedossa ohjelmoinnin tässä vaiheessa. Koheesiorahaston puitteissa on esitetty 50 miljoonan euron suuruinen tukipyyntö palomiesten varusteiden hankkimiseksi. Tieverkostoja koskevassa toimintaohjelmassa myönnetään sitä paitsi 24 miljoonan euron suuruinen summa metsien suojeluun; 75 prosenttia summasta on tukia.

Palokuntien toiminnan järjestäminen ja niiden varusteiden käyttäminen kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin. Toisaalta komission saatavilla ei ole vertailevia tutkimuksia palomiesten toiminnan tehokkuudesta eri jäsenvaltioissa. Komissio voi kuitenkin vain pahoitella, että metsäpalot tuhoavat vuosittain Kreikan luontoa ja kansalaisten omaisuutta, huolimatta palomiesten ponnistuksista ja varusteisiin sijoitetuista summista.

Helmi- ja maaliskuun epätavallinen kuivuus useimmilla Kreikan alueilla on aiheuttanut maataloustuotannossa, varsinkin viljan ja puuviljelmien kohdalla, jyrkän laskun. Maanparannushankkeiden ja vesivarojen oikeaoppista hyödyntämistä ja hallinnointia koskevan politiikan puuttuminen varmasti vähentää tuntuvasti kasteluviljelmien tuotantoa ja synnyttää vakavia ympäristöongelmia kuten pohjavesien suolapitoisuuden lisääntymistä ja laajaa autioitumista, jotka muun muassa heikentävät maatalouden tulevaisuudennäkymiä.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta vahinkoja kärsineille tuottajille maksettaisiin korvauksia yhteisön talousarviosta ja mitä toimia se aikoo toteuttaa estääkseen autioitumisen erityisesti Välimeren maissa?

Komissiolla ei ole käytössään yhteisön tukivälineitä, joiden avulla se voisi maksaa korvauksia niille tuottajille, joiden sato ja tuotanto ovat kärsineet kuivuudesta. Komissio on sitä vastoin valmis tarkastelemaan valtiontukien maksamiseen liittyviä hankkeita, jotka ovat maatalousalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaisia (asiakirja 2000/C 28/02).

Mitä tulee vesivarojen hallintaan liittyviin rakenteellisiin toimiin, komissio suosii hankkeita, joiden tarkoituksena on parantaa vesivarojen hallintaa; tämä koskee myös maatalousalaa. Komissio asettaa näin ollen etusijalle pintavesien hyödyntämisen, kuten patojen rakentamisen, vanhanaikaisten järjestelmien korvaamisen suljetuilla kastelujärjestelmillä, jotta voidaan pienentää hävikkiä ja järkiperäistää veden käyttöä, pohjavesien rikastamisen, ja niin edelleen. Esimerkkinä tästä uudesta lähestymistavasta, jonka kaikki Kreikan viranomaiset ovat hyväksyneet, mainittakoon Carla-järven kunnostaminen Thessaliassa.

Tällaisia toimia rahoitetaan sen yhteisön tukikehyksen puitteissa, joka koskee Kreikkaa kaudella 2000–2006. Toimien pitäisi muun muassa myötävaikuttaa myönteisesti aavikoitumisen torjuntaan.

Onko komissio arvioinut mitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia aiheutuu asiakirjan "Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi" ehdotuksesta vähentää asteittain hiilikaivostoiminnalle annettavia tukia EU:n kaivosalueille siten, että tuki loppuu kokonaan vuonna 2010?

Tukien poistaminen johtaa hiilikaivostoiminnan loppumiseen, joka puolestaan vähentää työllisyyttä, tuloja ja taloudellista toimintaa. Mitä toimia komissio aikoo ehdottaa tai toteuttaa näiden vaikutusten lievittämiseksi hiilikaivosalueilla?

Ovatko asiakirjassa "Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi" esitetyt talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävän kehityksen tavoitteet yhteensopivia hiilentuotannon tukemisen kanssa vuoden 2010 jälkeen?

Komissio arvioi vuosittain samalla, kun hiilikaivosteollisuudelle myönnetään tukia, yhteisön hiilikaivosteollisuuden sosiaalista ja alueellista taustaa. Tältä pohjalta myönnetään suuri osa tuista. Tukia on kuitenkin vähennettävä asteittain siten, että näille alueille annetaan aikaa suorittaa tarvittavat rakenneuudistukset, jotta niiden taloudellista verkostoa voidaan monipuolistaa.

Komissio tukee näitä alueita rakennerahastojen voimakkaiden interventioiden avulla, jotta luotaisiin edellytykset, joiden vallitessa voidaan kehittää uusia aloitteita, jotka on mukautettu eri alueiden erityisoloihin. Niinpä sellaisilla alueilla, joille voidaan myöntää alueellista tukea, komissio hyväksyy valtiontuet, joiden osuus voi nousta jopa 50 prosenttiin alkuperäisistä sijoituksista. On pantava merkille, että tukikelpoisten alueiden valitseminen alueellisia tukia koskevien suuntaviivojen kehyksessä kaudeksi 2000–2006 kuului suurelta osin jäsenvaltioille.

Komissio ehdotti vihreässä kirjassa, joka koskee Euroopan energiahuoltostrategiaa, että yhteisön hiilituotantoa voitaisiin ylläpitää tukien avulla, kestävän kehityksen tavoitetta silmällä pitäen. Komissio katsoo nimittäin, että muut kuin sosiaaliset ja alueelliset syyt voivat vaikuttaa keskusteluun, joka koskee mahdollisuutta ylläpitää hiilituotantoa julkisin tuin.

Lopuksi, komissio tekee aivan lähiaikoina asetusehdotuksen, joka koskee hiilikaivosteollisuudelle annettavia valtiontukia ja jota on määrä soveltaa, kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolo päättyy heinäkuussa 2002.

Naisten pääsy Monte Atosiin ja sen luostariin on ollut kielletty tuhatluvulta lähtien. Laki numero 2623 vuodelta 1953 oikeuttaa tämän kiellon, ja siinä asetetaan sanktioita rikkomistapauksessa. UNESCO on julistanut koko alueen maailman kulttuuriperinnöksi. Tiedossa on, että kulttuurillisesti kiinnostavan omaisuuden on oltava kansalaisten nähtävissä. Euroopan unionissa on laadittu useita säännöksiä ja ohjelmia sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseksi, viimeisin on syrjinnän torjuntaa koskeva toimintaohjelma vuosille 2001–2006.

Eikö komissio katso, että kielto rikkoo naisten oikeuksia ja on vastoin yhteisön lainsäädäntöä? Aikooko komissio tulevaisuudessa toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi ottaen huomioon, että Monte Atos saa yhteisön rahoitusta ylläpitoaan varten?

Euroopan komissio on ottanut kantaa arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamaan aiheeseen vastauksessaan Glyn Fordin esittämään kirjalliseen kysymykseen E-1055/01.

Aluksi on syytä mainita, että yhteisessä julistuksessa, joka liittyy Athos-vuoreen ja joka on liitettynä Helleenien tasavallan liittymistä Euroopan yhteisöihin koskevan asiakirjan päätösasiakirjaan (EYVL L 291, 19. marraskuuta 1979, s. 186), tunnustetaan, että Athos-vuorelle myönnetty erikoisasema on perusteltu yksinomaan hengellisistä ja uskonnollisista syistä ja että yhteisö huolehtii, että se ottaa tämän huomioon sovellettaessa ja kehitettäessä yhteisön oikeuden säännöksiä etenkin tullittomuuden, verovapauksien ja sijoittautumisoikeuden osalta.

Julistusta vahvistettiin sekä Amsterdamin sopimuksessa (Julistukset, jotka konferenssi on ottanut huomioon – Kreikan julistus kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta tehdystä julistuksesta, EYVL C 340, 10. marraskuuta 1997, s. 144) että sen sopimuksen päätösasiakirjassa, joka koskee Helleenien tasavallan liittymistä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen (EYVL L 239, 22. syyskuuta 2000, s. 83–89).

Kun otetaan huomioon nämä määräykset sekä se tosiasia, että naisten pääsy Athos-vuorelle on ollut kielletty tuhatluvulta lähtien uskonnollisista syistä, Euroopan komissio ei harkitse ryhtymistä toimiin, jotta tämä kielto voitaisiin kumota.

Lopuksi, on syytä panna merkille, että miesten pääsy Athos-vuorelle, joka on Kreikan tasavallan autonominen alue, edellyttää viranomaisten myöntämää lupaa jopa Kreikan kansalaisilta.

Komission puheenjohtaja totesi Irlannissa järjestetyn Nizzan sopimusta koskevan kansanäänestyksen jälkeen, että Nizzan sopimus on sekä hyvä että tärkeä, ja että näin ollen äänestäjien on aivan yksinkertaisesti täytynyt käsittää se väärin. Hän totesi lisäksi, että vaalikeskustelussa käsiteltiin monia sellaisia kysymyksiä, jotka eivät sisälly sopimukseen. (Lähde: sanomalehti Sydsvenskan 12. kesäkuuta 2001).

Jos asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, monet vaaleissa ääniä menettävät puolueet voivat myös todeta, että kyse on vain väärinkäsityksistä ja että niiden puolueohjelma on sekä hyvä että tärkeä. Näin ollen puolueet voivat edelleen pitää kiinni vallan kahvasta vaalitappiosta huolimatta.

Miten komissio aikoo suhtautua Nizzan sopimusta koskevaan irlantilaisten kansanäänestyksen sanomaan? Katsooko komissio, että Nizzan sopimus on rauennut?

Katsooko komissio, että sen puheenjohtajan Prodin viimeaikainen lausunto, jossa hän totesi, että laajentuminen voi edetä, vaikka Nizzan sopimusta ei ratifioitaisikaan, auttaa varmistamaan sen, että seuraavassa Irlannin kansanäänestyksessä saadaan vastaukseksi "kyllä"? Voisiko komissio kertoa tarkemmin, millä perusteella laajentuminen voisi edetä ja mikä Irlannin asema olisi, jos emme ratifioisi Nizzan sopimusta?

Komissio on tyytyväinen Irlannin hallituksen aloitteeseen, joka koskee ryhtymistä intensiiviseen sisäiseen keskusteluun; Irlannin tasavalta voi tässä yhteydessä näyttää muille hallituksille, mihin se arvioi sen tilanteen johtavan, joka vallitsee 7. kesäkuuta pidetyn, Nizzan sopimusta koskeneen kansanäänestyksen jälkeen.

Komissio vahvistaa kantaa, jonka se on aina tehnyt selväksi ja jonka mukaan Nizzan sopimusta tarvitaan poliittisella tasolla, jotta laajentumiseen voitaisiin ryhtyä.

Tanskan valtionrautatiet (DSB) on valtion omistama osakeyhtiö, joka saa vuosittain huomattavan summan valtiontukea voidakseen täyttää tehtävänsä julkisten palvelujen, kuten junamatkojen, tarjoajana. DSB:llä on myös matkatoimisto (DSB Rejsebureau), jossa omien palvelujen myynnin lisäksi harjoitetaan myös tavanomaista matkatoimistotoimintaa. DSB:n muulle toiminnalle laillisesti annettua tukea ei luonnollisestikaan saa siirtää DSB-matkatoimistolle sen tuottaessa tappiota, koska DSB-matkatoimisto toimii vapailla markkinoilla ja sillä on monia yksityisiä kilpailijoita.

DSB-matkatoimisto on 1.1.1999 lähtien ollut kiinteä osa DSB:n toimintaa eikä sillä enää ole itsenäistä kirjanpitoa, vaikka kaikilta muilta Tanskassa toimivilta matkatoimistoilta vaaditaan osakeyhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden vuotuista kirjanpitoa koskevan lain mukaista itsenäistä kirjanpitoa. Vuoden 1999 tileistä tiedetään, että DSB-matkatoimiston tase oli huomattavan alijäämäinen, ja pelätään, että sille myönnetään laitonta ristikkäistukea.

Onko DSB-matkatoimiston erityisasema ristiriidassa voimassa olevien EU-säädösten kanssa, ja jos on, miten komissio aikoo reagoida? Miten komissio aikoo varmistaa, että DSB-matkatoimistolle ei myönnetä laitonta ristikkäistukea?

Yhteisön lainsäädännössä ei edellytetä, että Tanskan valtionrautateiden matkatoimiston pitäisi harjoittaa toimintaansa sellaisessa oikeudellisessa muodossa, jossa se on riippumaton Tanskan valtionrautateistä, koska jokainen julkinen tai yksityinen yritys saa järjestää toimintansa sopivaksi katsomallaan tavalla. Näin ollen se, että Tanskan valtionrautateiden matkatoimistolta ei vaadita vuotuista itsenäistä kirjanpitoa, ei riko yhteisön lainsäädäntöä.

Komissio myöntää kuitenkin, että kun Tanskan valtionrautateiden kaltainen yritys, joka saa vuosittain korvauksia voidakseen täyttää tehtävänsä julkisten palvelujen tarjoajana, harjoittaa myös muuta kaupallista toimintaa avoimilla markkinoilla, jolla sillä on kilpailijoita, kilpailuun ja erityisesti valtiontukeen liittyvät kysymykset voivat nousta esille. Näin ollen "avoimuutta koskevassa direktiivissä" velvoitetaan tällaiset yritykset käyttämään erillisen tilinpidon järjestelmää. Tällaisesta tilinpidosta pitäisi näkyä, että toimintamuodot eroavat toisistaan, jokaiseen toimintamuotoon kuuluvat tulot ja menot sekä tulojen ja menojen arvioiminen ja suuntaaminen. Tilinpito on hoidettava 1) niiden tuotteiden ja palvelujen osalta, jotka jäsenvaltio on antanut yrityksen tehtäväksi tarjota julkisesti ja 2) kaikkien muiden tuotteiden tai palvelujen osalta, joiden suhteen yritys harjoittaa toimintaa.

Komissio tarkastelee ja analysoi joka tapauksessa kaikkia niitä tietoja, joissa annetaan ymmärtää, että Tanskan valtionrautateiden matkatoimistolle myönnetään ristikkäistukea julkisista varoista.

Miksi komissio hylkäsi Espanjan hallituksen esittämän Portmánin lahden uudistushankkeen? Onko Euroopan komissio saanut vaihtoehtoista ehdotusta, jolla mahdollistetaan uudistamisen rahoitus? Ovatko tätä hanketta varten suunnitellut varat vaarassa Euroopan unionin kielteisen arvion jälkeen? Ottaako komissio niskoilleen Murcian aluehallituksen sitä kohtaan esittämän kritiikin, jonka mukaan komissio on päävastuussa viivästyksestä ja vaihtoehtoisten hankkeiden puutteesta?

Pitääkö komissio Murcian alueella sijaitsevan Portmánin lahden tilannetta erityisen vakavana ympäristön kannalta? Onko se tietoinen unionin asukkaiden erityisestä huolestuneisuudesta ja Murcian kaupunginhallituksen yksimielisestä asenteesta?

Analysoituaan Portmánin lahden uudistushanketta komissio ei hyväksynyt sitä, koska se katsoo, että sen ympäristöllistä tarkoituksenmukaisuutta ei ole perusteltu asianmukaisella tavalla ja että kaivostoiminnasta syntyneen sakan käyttäminen täytemaana, kun satamaa laajennetaan, ei ole yhteisön ympäristödirektiivien mukaista. Komissio ei ole tähän päivään mennessä saanut Espanjan viranomaisilta lisäehdotuksia hankkeen osalta.

Komissio on tietoinen Portmánin lahden tilanteen vakavuudesta ja on valmis tarkastelemaan Espanjan viranomaisten uusia ehdotuksia, joissa pyritään ratkaisemaan tämä ongelma yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa ja asianomaisten elimien ja kansalaisten suostumuksella.

Lopuksi, komissio muistuttaa, että hankkeille myönnetään tukea koheesiorahastosta komission erityispäätöksellä ja että kaikkien hankkeiden, joille myönnetään tukea, on noudatettava kaikkea yhteisön voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Saatuani vastauksen helmikuun 2001 istuntojakson kyselytunnin aikana esittämääni kysymykseen H-0118/01⁽¹⁾ kysyn nyt, miten komissio aikoo turvata tarvittavat nopeat lisätoimet malariarokotteiden kehittämisen jatkamiseksi Euroopassa, ja miten se aikoo turvata tarvittavat työvoimaan, instituutioihin ja rahoitukseen liittyvät resurssit rokotteiden kehittämiseksi ja testaamiseksi malaria-alueilla ja etenkin Afrikassa?

Tähän liittyen kysyn myös, millaisia suunnitelmia komissiolla tällä hetkellä on Afrikan laajuisen malariarokotteita ja malarialääkkeitä kehittävän verkon (esim. AMVTN, African Malaria Vaccine Testing Network) tukemiseksi? AMVTN muuttaa lokakuussa nimensä AMANETiksi, koska se on saanut koordinointikomitealtaan luvan myös uusien lääkkeiden kokeiluun.

Huomautettakoon, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt budjettikohdat B7-6211 ja B7-6212 (nyt B7-6213), joilla pyritään edistämään EU:n toimia lääkkeiden ja rokotteiden kehittämiseksi ja tukemaan aloitteita, joilla pyritään juuri parantamaan paikallista terveysinfrastruktuuria. Niiden avulla pyritään myös tukemaan ennaltaehkäiseviä ohjelmia köyhyyteen liittyvien sairauksien torjumiseksi kehitysmaissa.

Malariarokotteita koskevassa tutkimuksessa on edistytty merkittävästi, ja yhteisön tuella on tutkittu 14:ää vaihtoehtoa. Nämä muodostavat hyvin suuren osan kokonaisponnistuksista, ja sen vuoksi yhteisö on erityisesti vastuussa sellaisten tuotteiden asettamisesta saataville, joiden avulla voidaan suojautua malarialta.

Euroopan malariarokotteita koskeva aloite (EMVI, European Malaria Vaccine Initiative), kehitettiin komission (kansainvälistä yhteistyötä koskevan INCO-ohjelman myötä) ja Bergenin (Norja) yliopiston välisessä sopimuksessa; aloite käynnistettiin vuonna 1999. Aloitteen tärkeimpänä vaikuttimena on löytää lupaavat malariarokotevaihtoehdot ja teettää niillä varhaisen vaiheen kliiniset (turvallisuus-) testit, joita eurooppalaiset vapaaehtoisjärjestöt yleensä tekevät. Tämä EMVI-aloitteen pitkälle erikoistunut ulottuvuus on vastaus laajalti tiedossa olevaan ongelmaan, joka liittyy julkisin varoin rahoitettuun rokotetutkimukseen, jossa tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) liittyvät ponnistukset pysähtyvät usein myöhempään esikliiniseen vaiheeseen eivätkä johda kliiniseen validointiin , koska varoja ja teknistä tietämystä ei ole riittävästi.

EMVI-aloitteen ponnistukset vastaavat niitä ponnistuksia, joihin on ryhdytty vastaavien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeissa; tarkoituksena on hyödyntää Euroopan etuja malariarokotteita koskevassa tutkimuksessa ja säilyttää näin ollen aito eurooppalainen lähestymistapa.

Afrikan laajuisen malariarokotteita ja malarialääkkeitä kehittävän verkon (AMVTN) tukeminen on vakavasti otettava tilaisuus yhdistää asiaa tarkastelevien komission yksikköjen voimat ja näin ollen hyödyntää pitkän aikavälin ja tämänhetkisiä sijoituksia, jotta voitaisiin kehittää malariarokotteita ja kehitysmaiden toimintakykyä.

EMVI-aloitteen ja AMVTN-verkon välinen erityislaatuinen kumppanuus, joka perustettiin alusta alkaen siksi, että voitaisiin edistää lupaavien rokotevaihtoehtojen kehittämistä, lisää huomattavasti koko hankkeen uskottavuutta.

Tällä hetkellä EMVI-aloite toimii varsin vähäisillä määrärahoilla – komissio tukee sen sihteeristön toimintaa INCO-ohjelman kautta – ja rokotteiden testaaminen rahoitetaan jäsenvaltioiden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. EMVI-aloitteen avulla on kuitenkin voitu perustaa malariarokotteiden tutkimusta ja kehittämistä koskeva tuotevalikoima, jota voitaisiin laajentaa, jos varoja olisi saatavilla enemmän. Vaikka malariarokotteita koskevassa tutkimuksessa onkin edistytty pitkälle, lopulliset kriteerit, joiden perusteella arvioidaan, missä määrin rokotteet vaikuttavat ihmisiin, puuttuvat edelleen, ja tästä syystä kriteerejä voidaan tarkastella vain kenttäkokeiden avulla.

Elämänlaatua koskevasta ohjelmasta on myös hiljattain myönnetty varoja pidemmälle edistyneiden malariarokotteiden tutkimusta ja kehittämistä koskevien hankkeiden tukemiseksi; joihinkin hankkeisiin sisältyy myös ihmisille tehtäviä varhaisen vaiheen kliinisiä testejä. On selvästikin aika valmistautua näiden rokotevaihtoehtojen tehokkuuden arvioimiseen malaria-alueilla ja etenkin Afrikassa.

AMVTN-verkko on tulevina vuosina tärkeä keino, jonka avulla voidaan kehittää edelleen ja arvioida malariarokotteiden tehokkuutta, myös kentällä, kehitysmaiden suostumuksella.

Sen lisäksi että AMVTN-verkko on INCO-ohjelman perustae, verkko on saanut rahoitusta Maailman terveysjärjestöltä ja teollisuudelta sekä saanut paljon kiitosta tärkeästä koulutustoiminnasta, joka liittyy pääasiassa tieteellisen tiedon hallintaan, terveyden tutkimuksen etiikan edistämiseen Afrikassa tai kliinisissä kokeissa noudatettavien hyvien kliinisten käytäntöjen edistämiseen; näin ollen afrikkalaiset tutkijat voivat suunnitella, tehdä ja valvoa laaja-alaisia rokotetutkimuksia väestön keskuudessa sekä noudattaa samanaikaisesti pitkälle kehitettyjä kansainvälisiä velvoitteita, jotka liittyvät tutkimuskohteiden suojelemiseen ja tiedon laatuun.

AMVTN-verkon toiminta kohdistuu nyt testausolojen kehittämiseen aikaisemman laajamittaisen epidemiologisen perustyön pohjalta, perustyön, jota tehtiin kolmessa Afrikan maassa yhteisön tai jäsenvaltioiden ohjelmien tuella. Verkosta pyritään nyt tekemään Tansanian lakien mukainen oikeudellinen elin, mikä on tärkeä edellytys, kun verkon avulla pyritään tukemaan aktiivisesti alueella tehtävien kliinisten kokeiden kauankaivattua laajentamista.

Äskettäisen Kreikan vierailunsa aikana Euroopan neuvoston romaniasioiden komitean puheenjohtaja Joséphine Verspaget ilmaisi järkyttyneisyytensä romaniyhteisöjen kurjista elinolosuhteista Kreikassa.

Vastaavanlainen tilanne ja hallituksen sekä paikallisviranomaisten välinpitämättömyys ilmenee myös muista viimeaikaisista asiaa käsittelevistä raporteista: Etyjin raportti romanien ja sintien tilanteesta Etyj-maissa (huhtikuu 2000), Euroopan komission rasismin vastainen kertomus ja Euroopan neuvoston raportti suvaitsemattomuudesta (toinen Kreikkaa koskeva raportti, kesäkuu 2000). Tämä tilanne on kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja yhteisön säännöstön vastainen.

Onko Euroopan komissio tutkinut tätä kysymystä ja laatinut siitä kertomuksia? Onko se rahoittanut ohjelmia romanien integroimiseksi kreikkalaiseen yhteiskuntaan? Jos on, onko se arvioinut näiden ohjelmien tuloksia? Millä tavoin se aikoo puuttua tähän kysymykseen, joka on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden hengen ja asetettujen poliittisten tavoitteiden vastainen?

Komissio on tietoinen siitä, että romaniyhteisöjen ja vailla pysyvää asuinpaikkaa olevien yhteisöjen monien jäsenien tilanne on epävarma Keski- ja Itä-Euroopan maissa, mutta myös joissakin jäsenvaltioissa. Ongelmaa korostettiin erityisesti Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen vuotta 1999 koskevassa kertomuksessa (joka julkaistiin joulukuussa 2000), ja ongelmaa painottivat myös ne kansainväliset järjestöt, joihin arvoisa jäsen viittaa.

Komissio on aikaisemmin rahoittanut toimia, joiden tarkoituksena on torjua romanien syrjintää ja syrjäytymistä sellaisten toimien puitteissa, joilla pyritään valmistelemaan yhteisön toimintaohjelmia, joiden tavoitteena on torjua syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä. Kreikkalaiset järjestöt, DOKPY (kunnallinen sosiaaliapu- ja terveydenhuoltojärjestö), jonka toiminta kohdistuu romanien ja maahanmuuttajien rasistisen ja sukupuolisen syrjinnän torjumiseen, ja Ateenassa toimiva "Pelastakaa lapset" -järjestö, jonka tavoitteena on parantaa romaniväestölle tarjottujen palvelujen laatua, johtivat kahta näistä toimista.

Arvoisa jäsen lienee myös tietoinen siitä, että Nizzan Eurooppa-neuvostossa sovittiin sosiaalisen syrjäytymisen yhteydessä, että on tarpeen edistää "niiden naisten ja miesten sosiaalista osallisuutta, joiden voi (...) sosiaalisen taustan vuoksi olla vaikeaa integroitua ja jotka voivat näin ollen joutua elämään pysyvässä köyhyydessä." Komissio panee tyytyväisenä merkille, että kansallisessa toimintasuunnitelmassa, joka koskee sosiaalista osallisuutta ja jonka Kreikan hallitus hiljattain esitti, huomautetaan, että romaniväestöä pidetään avainasemassa olevana kohderyhmänä, jonka vuoksi on ryhdyttävä erityistoimiin seuraavien kahden vuoden aikana. Komissio on sitoutunut sisällyttämään tämän prioriteetin muuhun Euroopan tasolla tehtävään yhteistyöhön uuden avoimen menetelmän puitteissa, jossa on kyse sosiaalista syrjäytymistä koskevien asioiden yhteensovittamisesta, josta sovittiin Nizzassa.

Komissio aikoo tästä erillään edelleen tukea kaikissa asiaan liittyvissä aloitteissa ja ohjelmissa toimia, joiden tarkoituksena on edistää romaniyhteisöjen ja vailla pysyvää asuinpaikkaa olevien yhteisöjen syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa.

Hollannista purjehti tässä kuussa Irlannin vesille ja satamiin laiva, jossa tarjottiin irlantilaisnaisille mahdollisuutta tehdä abortti. Laiva purjehtii Hollannin lipun alla ja abortteja tarjottiin tehtäväksi kansainvälisellä merialueella erittäin halvalla. Laivalla tarjottiin myös raskauden keskeyttävää lääkettä RU 486, joka on kielletty Irlannissa.

Tietääkö komissio Irlannin rannikon tuntumassa olevasta hollantilaisesta "aborttilaivasta"? Onko se tietoinen, että samanlaista toimintaa voitaisiin soveltaa myös joissakin EU-maissa vielä rikoksina pidettäviin eutanasiaan ja laittomiin huumausaineisiin?

EU:ssa keskustellaan parhaillaan keskinäisestä tunnustamisesta rikosasioissa. Mikä siis on tällaisen toiminnan suhde EY:n lainsäädäntöön, siitä johtuvaan oikeudenkäyttöön ja kansainväliseen julkisoikeuteen?

Pitääkö komissio tällaista toimintaa Irlannin lakien vastaisena, sillä laivalla toimivat lääkärit ovat tieten tahtoen yrittäneet kiertää Irlannin lakia ja painostaa Irlannin hallitusta muuttamaan oikeudesta elämään annettua kansallista lakia?

Onko komissio keskustellut asiasta? Jos on, millaiseen tulokseen se on tullut? Jos ei ole, aikooko se keskustella asiasta mahdollisimman pian?

Komissio on tietoinen esitetyistä tiedoista, mutta koska lisätietoja ei ole saatavilla, se muistuttaa arvoisalle jäsenelle, että kun on kyse EU:ssa parhaillaan käytävästä keskustelusta, joka koskee keskinäistä tunnustamista rikosasioissa, on sanottava, että alueella tehtävä lainsäädännöllinen työ on vasta alussa. Tällä hetkellä unionissa ei ole sellaisia oikeudellisia välineitä, joissa edellytettäisiin, että jäsenvaltioiden on joko kiellettävä tai sallittava suullisessa kysymyksessä kuvaillut toimet.

Niiden rajallisten tietojen perusteella, jotka komissiolla on tällä hetkellä hallussaan, on vaikea varmistaa, rikkooko kuvaillun kaltainen aloite Irlannin lakeja. Näyttää siltä, että niin kauan kuin alus on irlantilaisessa satamassa tai Irlannin aluevesillä, Irlannin lakeja voidaan soveltaa kaikkiin toimiin, joihin aluksella ryhdytään. Jos alus ei ole Irlannin aluevesillä eikä siis Irlannin alueella, ja jos Irlanti ei sovella lainsäädäntöä ekstraterritoriaalisesti, näyttää siltä, ettei ole mahdollista rikkoa Irlannin lakeja, koska niitä ei sovelleta ensisijaisesti.