Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana neuvostolle esitettävät kysymykset (B6-0332/2005).

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron kollegani Kamallin puolesta. Jäsen Kamall esitti viime viikolla neuvostolle kysymyksen H-0688/05, jonka aiheena olivat kiinalaisten tekstiilien EU-kiintiöt. Hän ei ole saanut vielä minkäänlaista vastausta, ja nyt kysyn teiltä, voisitteko tiedustella ministerineuvostolta, milloin vastausta voidaan odottaa. Tavallisesti odotamme vastausta seuraavana päivänä.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Purvis, saamani ilmoituksen mukaan neuvoston vastaus on tulossa millä hetkellä hyvänsä. Neuvostohan on parhaillaan läsnä tässä salissa, ja kehotan sitä vastaamaan tähän kysymykseen ensi tilassa.

Seuraavana on Andrew Duffin kysymys nro 1 (H-0761/05)

Aihe: Vihreä linja -asetuksen täytäntöönpano Kyproksessa

Katsooko neuvosto, että äskettäin muutettu vihreä linja -asetus on saavuttanut tarkoituksensa lisätä merkittävästi Kyproksen pohjoisosan ja eteläosan välistä kauppaa?

Vastaako se asianmukaisella ja riittävällä tavalla neuvoston huhtikuussa 2004 antamaa sitoumusta tukea Kyproksen pohjoisosan kehittämistä?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Edellisestä huomautuksesta totean, etten voi väittää perehtyneeni mainittuun kysymykseen. Jos olisin nähnyt kysymyksen, minulla olisi luultavasti vastaus siihen. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että neuvosto paneutuu tähän kysymykseen, ja pyrin varmistamaan, että vastaus annetaan.

Jäsen Duffin esittämästä kysymyksestä totean, että neuvosto hyväksyi niin kutsutun Vihreä linja -asetuksen 1. toukokuuta 2004. Asetuksen tarkoituksena oli helpottaa Kyproksen yhdistymistä kannustamalla Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellista kehitystä ja edistämällä kaupankäyntiä Kyproksen pohjoisosan ja Euroopan unionin tullialueen välillä. Kuten arvoisa jäsen perustellusti korostaa kysymyksessään, neuvosto hyväksyi helmikuussa 2005 Vihreä linja -asetukseen tarkistuksia, joiden tarkoituksena oli laajentaa asetuksen soveltamisalaa ja lisätä sen tehokkuutta. Näin pyrittiin entisestään helpottamaan saaren yhdentymistä.

Ensimmäisessä kertomuksessaan Vihreä linja -asetuksen täytäntöönpanosta 1.5.2004 ja 30.4.2005 välisenä aikana komissio toteaa, että henkilöiden kulku rajan yli sujuu hyvin mutta että rajan yli kuljetettavien tavaroiden määrä ja arvo ovat edelleen rajallisia.

Komission kertomuksessa mainitaan helmikuussa 2005 hyväksytyt viimeiset tarkistukset, mutta kertomusta laadittaessa komission täytäntöönpanopäätökset uusien tavaroiden sisällyttämisestä olivat vielä valmisteltavina. Siksi kyseisten tarkistusten tehoa ei voitu vielä arvioida täysimittaisesti.

Komission on määrä laatia kertomus Vihreä linja -asetuksesta jälleen vuonna 2006, jolloin se raportoi myös näiden säännösten täytäntöönpanosta. Muista toimista, joiden tarkoituksena on helpottaa Kyproksen yhdistymistä kannustamalla Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellista kehitystä, totean neuvoston olevan tietoinen velvollisuuksistaan ja jatkavan toimiaan tässä asiassa.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Kun hän itse ja komissio arvioivat tilanteen kehittymistä, aikooko hän sisällyttää arvioon olennaisena osana myös arvion kolmansiin maihin suuntautuvan kaupan määrästä vihreällä linjalla?

Voisiko neuvoston puheenjohtaja myös selittää, miksi kyproksenturkkilaisilta rekoilta estetään pääsy etelään? On ilmeisen järjetöntä, että kyproksenturkkilainen ajoneuvo voidaan päästää Strasbourgin muttei Etelä-Nikosian kaduille.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kiitän arvoisaa jäsentä hänen huomioistaan. Voin vakuuttaa hänelle, että kuuntelin niitä tarkkaavaisesti ja panin ne merkille. Jos parlamentti sallii, ohjaan ne suoraan komissiolle, jotta se voi antaa tietoja parhaillaan käynnissä olevasta työstään.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Kun olin Nikosiassa viime vuonna heti Vihreä linja -asetuksen tultua voimaan, komission virkamiehet kertoivat minulle, että käytännössä kyproksenkreikkalaiset tarttuivat jokaiseen mahdollisuuteen löytää perusteita asetuksen täysimääräisen soveltamisen estämiselle ja että kaupankäyntiä rajoitettiin edelleen erittäin voimakkaasti. Ymmärtääkseni neuvoston jäsenet, joista suurin osa haluaa suoraa kaupankäyntiä Pohjois-Kyproksen kanssa, kokevat tämän kysymyksen hyvin turhauttavaksi.

Kukaan neuvostossa ei halua keinuttaa venettä, mutta eikö nyt olisi aika ryhtyä nimeämään syyllisiä aiempaa julkisemmin, kun yksi jäsenvaltio sortaa EU:n kansalaisia, joiden valitsemia edustajia tämä unioni ei valitettavasti edelleenkään tunnusta?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Huhtikuun 2004 yleisten asioiden neuvostossa Euroopan unionin ulkoministerit ilmaisivat halunsa lopettaa kyproksenturkkilaisten eristäminen. Neuvoston pyynnöstä komissio laati kaksi asetusluonnosta tämän sitoumuksen toteuttamiseksi. Osa parlamentin jäsenen mainitsemasta turhautumisesta johtuu kenties siitä, ettei näistä asetusluonnoksista ole vielä päästy yhteisymmärrykseen. Voin kuitenkin vakuuttaa parlamentille, että jatkamme toimia yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. On selvää, että asia koskee erityisesti tiettyjä jäsenvaltioita. Voin vakuuttaa teille, että pyrimme mahdollisuuksiemme mukaan määrätietoisesti yhteisymmärrykseen yleisten asioiden neuvoston päätöksen täytäntöönpanotavasta.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan, mutta eikö ole häpeällistä, että puolitoista vuotta siitä, kun neuvosto lupasi lopettaa kyproksenturkkilaisten eristämisen, ei edelleenkään käydä suoraa kauppaa eikä makseta rahoitustukea? Voiko neuvoston puheenjohtaja luvata, että yhteisymmärrykseen päästään joulukuuhun mennessä, ennen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakausi päättyy?

Onko neuvoston puheenjohtaja tietoinen siitä, että jotkin Etelä- ja Pohjois-Kyproksen rajanylityspaikoista ovat toisinaan suljettuina, jolloin kiellolla, joka koskee Pohjois-Kyprokselle ja sieltä muualle suuntautuvia suoria lentoja, katkaistaan tehokkaasti kyproksenturkkilaisten yhteys ulkomaailmaan? Ulkoministeriössä on pohdittu oikeudellisesta näkökulmasta Pohjois-Kyprokselle suuntautuvien suorien lentojen sallimista. Voisiko neuvoston puheenjohtaja kertoa meille, mitä tälle pohdinnalle on tapahtunut?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Muistutan kysymyksen esittäjää kunnioittavasti siitä, että vastaan kysymyksiin tänään puheenjohtajavaltion, en Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen puolesta. Keskustelen jossakin muussa yhteydessä mielelläni parlamentin jäsenen kanssa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriön näkemyksistä, jotka koskevat lentojen sallimista.

Jaan kuitenkin parlamentin jäsenen turhautumisen kehitykseen, jota olimme yleisten asioiden neuvoston sitoumuksen perusteella toivoneet. Kuten totesimme edellisessä, hyvin pitkässä keskustelussamme tulevasta rahoituksesta, yhteisymmärryksen saavuttaminen ei kuitenkaan usein riipu yhden maan tahdosta, vaikka kyseessä olisikin puheenjohtajavaltio, vaan kyvystä varmistaa kaikkien maiden tuki. Huolimatta aidosta turhautumisestamme, jonka siis jaan parlamentin jäsenen kanssa, voin näin ollen ainoastaan vakuuttaa, että jatkamme vilpittömiä pyrkimyksiämme yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Tässä vaiheessa en kuitenkaan voi antaa parlamentin jäsenelle mitään takeita päivämäärästä, jona yhteisymmärrys saavutetaan.

  Puhemies. – Seuraavana on

Panagiotis Beglitisin kysymys nro 2 (H-0762/05)

Aihe: Luonnos neuvotteluvaltuuksiksi vakaus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiseksi EU:n ja Serbia ja Montenegron välillä

Huhtikuussa 2005 Euroopan komissio sai valmiiksi ja toimitti neuvostolle luonnoksen neuvotteluvaltuuksiksi EU:n ja liittovaltio Serbia ja Montenegron välisen vakaus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiseksi. Serbia ja Montenegro on tähän asti ollut ainoa Länsi-Balkanin valtio, jonka EU-jäsenyyttä koskevia tulevaisuudennäkymiä ei ole otettu mukaan Euroopan yhdentymisprosessiin, huolimatta siitä, että sen strateginen merkitys alueen turvallisuudelle ja vakaudelle tunnustetaan ja että EU on sen tunnustanut.

Miksi neuvottelujen aloittamisen mahdollistava neuvotteluvaltuuksien käsittely ja hyväksyminen on viivästynyt? Koska neuvosto aikoo hyväksyä valtuudet ja antaa ne Euroopan komissiolle? Kroatian tapauksessa ehto, joka koskee yhteistyön tekemistä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kanssa, ei estänyt EU:ta etenemästä liittymisneuvottelujen aloittamiseen. Miksi siis Serbia ja Montenegron tapauksessa vastaava ehto on esitetty jyrkemmin ja siten muovattu kaksinaismoraalinen käytäntö? Miksi neuvosto ei aloita neuvotteluja välittömästi siten, että se samanaikaisesti säilyttää mahdollisuuden tarkastaa kyseisen ehdon täyttymisen myöhäisemmässä vaiheessa, viimeistään ennen neuvottelujen loppuunsaattamista ja sopimuksen allekirjoittamista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen täysin samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että on tärkeää tuoda Serbia ja Montenegroa lähemmäksi Euroopan unionia. Siksi olen tyytyväinen, että neuvosto valtuutti 3. lokakuuta kokoontuneessa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa, jonka jo mainitsin, komission aloittamaan neuvottelut Serbia ja Montenegron kanssa tehtävästä vakaus- ja assosiaatiosopimuksesta. Neuvottelujen aloittamiseen liittyvä virallinen seremonia järjestettiin Belgradissa 10. lokakuuta, ja mukana oli myös laajentumisasioista vastaava komission jäsen Rehn.

Päätös vakaus- ja assosiaatiosopimuksesta käytävien neuvottelujen aloittamisesta tehtiin toteutettavuustutkimuksen nojalla, jonka myönteiset tulokset Serbia ja Montenegro sai komissiolta huhtikuussa 2005. Neuvottelujen aloittaminen on yksi puheenjohtajakautemme painopisteistä, ja Yhdistynyt kuningaskunta pitää kehitystä merkittävänä askeleena Serbia ja Montenegron matkalla kohti Euroopan unionia. Puheenjohtajavaltio vahvistaa myös Euroopan unionin sitoutumisen Thessalonikin toimintasuunnitelmaan, jossa korostetaan, että Länsi-Balkanin tulevaisuus on Euroopan unionissa.

Neuvosto on päättänyt, että neuvottelujen vauhti ja lopputulos riippuu etenkin siitä, miten Serbia ja Montenegro edistyy kehittäessään lainsäädäntökehystään ja hallinnollisia valmiuksiaan, sekä perustuslaillisen peruskirjan tehokkaasta täytäntöönpanosta ja luonnollisesti täysimääräisestä yhteistyöstä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa. Ennen kuin neuvottelut saatetaan päätökseen, neuvosto ja komissio arvioivat yhdessä Serbia ja Montenegron edistymistä näillä aloilla.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan esittää neuvoston puheenjohtajalle Alexanderille kaksi lyhyttä kysymystä.

Ensinnäkin: kun muistetaan, että Montenegrossa järjestetään vuonna 2006 kansanäänestys maan mahdollisesta irtautumisesta Serbia ja Montenegron valtioliitosta, missä määrin edistyminen vakaussopimuksesta käytävissä neuvotteluissa vaikuttaa tähän kansanäänestykseen?

Toiseksi: missä määrin vakaus- ja kasvusopimuksesta käytäviin neuvotteluihin vaikuttavat rinnakkaiset neuvottelut, joiden on määrä alkaa Kosovon lopullisesta asemasta? Katsooko neuvoston puheenjohtaja Alexander, että Serbian kanta Kosovon kysymykseen vaikuttaa vakaus- ja kasvusopimuksesta käytävien neuvottelujen edistymiseen?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Puheenjohtajakautemme aikana minulla on ollut tilaisuus matkustaa Belgradiin henkilökohtaisesti ja kuulla suoraan Serbia ja Montenegron edustajilta heidän halustaan päästä lopulta Euroopan unionin jäseneksi ja edistää prosessia vakaus- ja assosiaatiosopimusten solmimiseksi. Tätä taustaa vasten – ja kun otetaan huomioon tiedonanto, jonka komission jäsen Rehn antoi vieraillessaan hiljattain Belgradissa – katson, että menisimme asioiden edelle, jos ennustaisimme, millaiseksi mahdollisen kansanäänestyksen tulos muodostuu.

Haluan kuitenkin korostaa hyvin selvästi – kuten tein Euroopan unionin puolesta, kun tapasin sekä Serbian että Montenegron edustajat – että kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa tehtävä yhteistyö on välitön ja ajankohtainen haaste. Olemme rohkaistuneet Belgradissa viime kuukausina saavutetuista edistysaskeleista ja parantuneesta yhteistyöstä. Todetkaamme kuitenkin hyvin selvästi tänä iltapäivänä tässä salissa, että on saavutettava vielä lisää todellista edistystä, jotta voidaan varmistaa täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, että olen myöhässä ja että minulta jäi tämän vuoksi kuulematta osa neuvoston puheenjohtajan vastauksesta. Koska keskustelemme Serbiasta, sallinette minun kuitenkin todeta, että olin viime viikolla Kosovossa – tarkkaan ottaen Serbian pohjoisen maakunnan albaaniosassa – jossa ihmiset ovat äärimmäisen huolissaan 2 500:n yhä kadoksissa olevan ihmisen kohtalosta. Serbia kieltäytyy auttamasta näiden ruumiiden etsimisessä.

On selvää, että Euroopan unionin Serbialle antaman tuen jatkamisen yhtenä ehtona on oltava maan yhteistyö UNMIKin ja Kosovon albaaniviranomaisten kanssa. Vain näin voidaan varmistaa, että kaikki ne, jotka ovat menettäneet sukulaisiaan, tietävät ainakin, missä he ovat – eli missä heidän ruumiinsa ovat – ja että nämä ruumiit palautetaan niin, että ne voidaan haudata asianmukaisesti. Voiko neuvoston puheenjohtaja luvata, että tämä asetetaan ehdoksi yhteistyön jatkamiselle Serbian kanssa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Ymmärrän, että tällaisiin kysymyksiin liittyy voimakkaita tunteita. Ymmärrystäni on lisännyt se, että minulla on ollut viime kuukausina tilaisuus matkustaa paitsi Serbia ja Montenegroon, kuten juuri totesin, myös Kosovoon ja kuulla omin korvin niistä hyvin todellisista haasteista, jotka erityisesti Kosovolla ja yleisemmin ottaen koko alueella on edessään.

Tässä yhteydessä todettakoon, että korostin suurlähettiläs Eiden tulevan raportin merkitystä sekä Belgradissa että Pristinassa käymissäni keskusteluissa. Toivomme, että tämä raportti tarjoaa pohjan, jolta voimme jatkaa eteenpäin ja joka ei tyydytä ainoastaan yhden yhteisön yhtä osaa vaan palvelee laajempia rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä etuja alueella.

  Puhemies. – Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 3 (H-0763/05)

Aihe: Maaseudun alueiden ja syrjäisten alueiden nuoret sekä rakennerahastojen ja muiden rahoitusvälineiden käyttö

Ohjelmakausi 2000–2006 on päättymässä. Miten neuvosto arvioi rakennerahastojen ja muiden rahoitusvälineiden käytön tuloksia maaseutu-, saaristo- ja vuoristoalueilla, harvaan asutuilla alueilla ja väestönkehitysongelmien vaivaamilla alueilla asuvien nuorten yhteiskuntaan integroitumisen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä urakehityksen kannalta?

Toteutetaanko ohjelmakaudella 2007–2013 toimia, jotka koskevat näitä väestöryhmiä ja joilla edistetään heidän integroitumistaan luonnolliseen sosiaaliseen ympäristöönsä ja mahdollistetaan siten heidän elämisensä kyseisessä ympäristössä?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Neuvosto ei ole arvioinut rakenne- ja koheesiorahastojen vaikutusta väestönkehitysongelmien vaivaamilla alueilla asuvien nuorten yhteiskuntaan integroitumiseen, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä urakehitykseen.

Komissio hyväksyi 18. helmikuuta 2004 taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevan kolmannen kertomuksen, jossa arvioidaan tieteellisen elintarvikekomitean (SCF), Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden rahoitusvälineiden avulla saavutettua edistymistä pyrittäessä kohti taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Osassa kertomusta keskitytään yhteisön toimien, kilpailukyvyn, työllisyyden ja koheesion vaikutuksiin sekä lisäarvoon, jota rakennepolitiikalla tuodaan kyseisille alueille.

Neuvosto on tietoinen nuorten maanviljelijöiden tärkeästä merkityksestä etenkin maaseutuympäristön kehityksen ja ympäristönsuojelun kannalta. Vuoden 2003 tilastojen mukaan 24 prosenttia maatiloista oli alle 45-vuotiaiden maanviljelijöiden omistuksessa. Sukupolvenvaihdosten onnistuminen on varmistettava erityisillä varhaiseläketoimilla, jotka yhdistetään toiminnan aloittamisen tukemiseen.

Nykyisellä ohjelmakaudella eli vuosina 2000–2006 yhteisön talousarviosta osoitetaan noin 2 miljardia euroa suoraan nuorille maanviljelijöille, jotta he voisivat vakiinnuttaa asemansa. Tämä summa on varattu investointien rahoittamiseen ja neuvontapalveluihin, joiden avulla maanviljelijät voivat löytää paikkansa alalla.

Tulevaisuuden osalta neuvosto on hyväksynyt hiljattain joukon toimia laadittaessa maaseudun kehittämistä koskevaa asetusta vuosiksi 2007–2013. Erityisesti mainittakoon enimmillään 55 000 euron maatilakohtainen tuki, nykyaikaistamistuki sekä mahdollisuus hyödyntää kansallisia varoja autettaessa nuoria maanviljelijöitä vakiinnuttamaan asemansa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan ja toivon, että rahoituksesta päätetään nopeasti, jotta kaikki hänen mainitsemansa toimet voidaan panna täytäntöön vuoteen 2010 ja vuoteen 2013 mennessä.

Haluan myös kysyä, edistetäänkö näillä alueilla koulutusta ja kulttuuria asianmukaisin toimin, jotka luonnollisesti perustuvat inhimillisten voimavarojen lisäämiseen.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Sallinette minun käsitellä ensin kysymystä edistymisestä prosessissa, jonka tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen tulevasta rahoituksesta. Toistan tässä yhteydessä yksinkertaisesti sen, mitä sanoin jo aiemmin tänä iltapäivänä: pyrimme vilpittömästi saavuttamaan yhteisymmärryksen joulukuussa. Kysymyksen pääsisältö heijastaa nykytilannetta, jossa paitsi tietty yksittäinen jäsenvaltio myös monet muut jäsenvaltiot katsovat, että meidän on päästävä kiireesti yhteisymmärrykseen tulevasta rahoituksesta.

Olen esitellyt neuvostolle ehdot, jotka sisältyvät taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevaan kolmanteen kertomukseen, jossa käsiteltiin edistymistä. On syytä tehdä selväksi, että EU:n laajuinen maatalouden kehittämisstrategia on määrä hyväksyä syksyyn 2005 mennessä. Valvonta- ja arviointikehyksestä on määrä sopia vuoden 2005 loppuun mennessä, minkä jälkeen jäsenvaltiot laativat kansalliset strategiasuunnitelmansa, joiden on oltava yhdenmukaisia Euroopan unionin yhteisen strategian kanssa. Kyseiseen vaiheeseen liittyy siis selkeästi sekä kansallinen että eurooppalainen ulottuvuus. Nämä suunnitelmat sisältävät maatalouden kehittämismenoja koskevia määrällisiä tavoitteita, jotka on suhteutettu alueellisiin oloihin. Käytettyjen varojen tehokkuutta voidaan luonnollisesti arvioida näiden alueellisten olojen perusteella.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmaissut kannattavansa YMP:n vähentämistä ja maataloustukien leikkaamista. Haluankin kysyä neuvoston puheenjohtajalta, katsooko neuvosto, että ehdotuksella yhteisen maatalouspolitiikan hylkäämisestä edesautetaan maaseutu- ja vuoristoalueilla asuvien nuorten integroitumista luonnolliseen ympäristöönsä ja lisätään heidän mahdollisuuksiaan elämässä.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Jos arvoisa jäsen viittaa Maailman kauppajärjestössä käytyihin keskusteluihin, totean, että sekä Yhdysvaltoja että Euroopan unionia velvoittava puitesopimus, jonka avulla kauppaneuvottelut saatiin takaisin raiteilleen, saavutettiin vuonna 2003.

Edessämme olevia ratkaisevia kauppaneuvotteluja varten omaksuttavasta kannasta keskusteltiin viime viikolla yleisten asioiden neuvostossa. Tämä kanta on jatkuvan huolen aihe, ja se on välitön kiinnostuksen kohde Euroopan komissiolle, joka johtaa meitä tällä alalla.

On kuitenkin olemassa vaara, että keskustelu Dohan kehityskierroksen merkityksestä supistuu keskusteluksi maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Euroopan unionilla on paljon saavutettavaa, jos Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa onnistutaan. Tämä koskee paitsi maataloutta myös palveluja ja muiden kuin maataloustuotteiden pääsyä markkinoille. On siis meidän kaikkien yhteisen edun mukaista, asuimmepa sitten maaseudulla tai kaupungissa, varmistaa maailman kauppaneuvottelujen onnistuminen. Kannustaminen maailmanlaajuisen kaupan lisäämiseen merkitsee kannustamista maailmanlaajuisen vaurauden lisäämiseen.

  Puhemies. – Seuraavana on

Fiona Hallin kysymys nro 4 (H-0766/05)

Aihe: Energian loppukäytön tehokkuus

Energiamarkkinat ovat viime aikoina järkkyneet öljynhintojen nousun ja kansalaisten lisääntyneen huolestuneisuuden ilmastonmuutoksen vaikutuksista myötä. Mitä neuvosto aikoo tehdä Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden aikana varmistaakseen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksessa energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista (KOM(2003)0739 – C5-0642/2003 - 2003/0300(COD)) otetaan huomioon tiukemmat toimenpiteet energian säästämisen kannustamiseksi, mitä suuri enemmistö parlamentista tukee?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Neuvosto on hyvin tietoinen arvoisan jäsenen esiin nostamista kysymyksistä ja jakaa hänen näkemyksensä siitä, että energiatehokkuutta koskevat toimet ovat keskeinen väline ilmastonmuutosta torjuttaessa. Tätä taustaa vasten voin vakuuttaa arvoisalle jäsenelle, että neuvosto tekee kaikkensa, jotta tästä tärkeästä direktiiviluonnoksesta päästään Euroopan parlamentin kanssa yhteisymmärrykseen toisessa käsittelyssä.

Tarkasteltaessa sitä, missä määrin neuvosto ottaa huomioon tarkistukset, jotka Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä, voin vakuuttaa tänään, että neuvosto toteuttaa parhaillaan huomattavia toimia ottaakseen huomioon näiden tarkistusten keskeiset näkökohdat. Monia näkökohtia on pohdittava sellaisen kompromissin muodostamiseksi, jonka pohjalta voidaan laatia tehokas direktiivi: esimerkkeinä näistä näkökohdista mainittakoon direktiivin soveltamisajan pituus, säästötavoitetaso, julkisen sektorin asema, energiatehokkuusindikaattorien ja vertailuarvojen käyttö sekä luotettava valvontajärjestelmä.

On selvää, että on löydettävä riittävä tasapaino yhtäältä realististen ja saavutettavissa olevien ja toisaalta liian kunnianhimoisten tavoitteiden välillä: yltiöpäisillä tavoitteilla vain heikennetään yhteisön lainsäädännön uskottavuutta.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Kiitän rohkaisevasta ja myönteisestä vastauksesta, mutta minun on todettava olevani pettynyt siihen, että neuvosto heikentää parlamentin ehdotuksia erityisesti laskemalla tavoitetasoa ja poistamalla tavoitteiden sitovuuden. Puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksissa tavoitteita on leikattu niin paljon, että Yhdistyneen kuningaskunnan osalta taso on suunnilleen sama kuin mikä on saavutettu jo olemassa olevilla toimilla.

Jos hallitus on aidosti sitoutunut energiatehokkuuteen, milloin tämä sitoutuminen alkaa näkyä tiukkuutena neuvoston ja parlamentin välillä parhaillaan käytävissä neuvotteluissa? Olemme kuulleet paljon puhetta ilmastonmuutoksesta ja energian säästämisestä, mutta käsiteltävänä olevassa varsinaisessa tekstissä ei edelleenkään puhuta vastaavista toimista.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kiitän vastausmahdollisuudesta. Liikutuin ensin varsin sinisilmäisesti siitä, että vastaustani kuvattiin rohkaisevaksi, vain hämmästelläkseni heti perään sitä, että vastaukseni olikin pettymys. Saanen lohduttaa arvoisaa jäsentä käsittelemällä erityiskysymystä pakollisten tavoitteiden hyvistä ja huonoista puolista.

Meille on ollut koko ajan selvää, että kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet lisäämään energiansäästötoimiaan direktiivissä määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Pakolliset energiansäästötavoitteet voisivat kuitenkin johtaa lyhyen aikavälin toimiin, joilla pyritään vain saavuttamaan tavoitteet, sen sijaan, että keskityttäisiin tarvittaviin pitkän aikavälin toimiin. Seurauksena saattaisi olla myös huomion ja voimavarojen keskittyminen tekemisen sijasta tarpeettomaan mittaamiseen.

Jäsenvaltiot katsoivat, ettei olisi tarkoituksenmukaista säätää mahdollisuudesta joutua yhteisöjen tuomioistuimeen tapauksissa, joissa säädettyjä säästötasoja ei saavuteta. Jos jäsenvaltio saavuttaisi kuudessa vuodessa esimerkiksi vain 5 prosentin säästöt säädettyjen 6 prosentin sijaan, tavoitteiden saavuttaminen riippuisi osittain muutoksista kuluttajien käyttäytymisessä. Jäsenvaltiot pyrkivät vaikuttamaan tähän käyttäytymiseen erilaisilla toimilla, joita direktiiviluonnoksessa ehdotetaan. Näiden toimien tehokkuus ei ole kuitenkaan täysin ennustettavissa eikä kokonaan jäsenvaltioiden itsensä hallittavissa.

Lisäksi meillä on jo pakollisia tavoitteita, jotka liittyvät Kioton sopimuksessa antamiimme sitoumuksiin. Jos toimenpidepaketin yksittäisille osille asetetaan erityistavoitteita, kuten sitoutuminen energiatehokkuuteen, vähennetään joustavuutta, jota tarvitsemme tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Puhemies. – Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 5 (H-0767/05)

Aihe: Yhteisön puitteiden käyttäminen lainvalvontatarkoituksiin

Rohkaiseeko Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antama tuomio yhteisön lainsäädännön sopivuudesta rikosoikeudellisten rangaistusten määräämiseksi (asia C-176/03, 13. syyskuuta 2005) neuvostoa käyttämään lainvalvontatarkoituksiin pikemminkin yhteisön puitteita kuin epätyydyttäviä hallitustenvälisiä puitteita? Onko puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta harkinnut mahdollisuutta käyttää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklaa tähän tarkoitukseen? Miten se aikoo ehkäistä sen, että foorumit kuten G5 ja G8 sekä uusi Schengenin säännöstö edelleen vaikeuttavat läpinäkyvää, demokraattista ja laajaa koko EU:n käsittävää yhteistyötä? Aikooko neuvosto ainakin pitää Euroopan parlamentin ja kansalliset parlamentit tietoisina hallitustenvälisistä neuvotteluista ja tulevista suunnitelmista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, oikeudellisesti sitovien välineiden hyväksymistä koskevan oikeusperustan valinnan on perustuttava puolueettomiin tekijöihin. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti tuomiossaan, että yhteisön lainsäädäntövallan käyttäjä voi toteuttaa jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöön liittyviä toimia, kun tämä on tarpeen yhteisön kyseessä olevan politiikan toteuttamiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin muistutti myös, etteivät rikoslainsäädäntöön liittyvät kysymykset kuulu yleisesti ottaen yhteisön toimivaltaan. Yhteisöjen tuomioistuin ei päättänyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston sovellusalan laajuudesta sinänsä, eikä se rajoittanut VI osaston sovellusalan laajuutta myöskään nimenomaisessa kysymyksessä, josta se antoi tuomionsa.

Tällä hetkellä ei harkita 42 artiklan käyttöä. Neuvosto ei voi eikä sen pidäkään estää jäsenvaltioita tekemästä kahdenvälistä tai monenvälistä yhteistyötä poliisi- ja oikeusasioissa, kunhan jäsenvaltiot ottavat huomioon perussopimusten mukaiset velvoitteensa. On itsestään selvää, ettei neuvosto ryhdy yhteistyöhön perussopimusten muodostaman kehyksen ulkopuolella. Siksi neuvosto ja sen puheenjohtajavaltio eivät voi myöskään antaa Euroopan parlamentille tietoa tällaisista yhteistyömuodoista.

Euroopan parlamentille toimitetaan perustamissopimuksen 39 artiklan nojalla tietoa VI osastoon liittyvästä yhteistyöstä poliisi- ja oikeusasioissa. Tiedottaminen kansallisille parlamenteille on yksinomaan jäsenvaltioiden, ei neuvoston eikä sen puheenjohtajavaltion vastuulla.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitän vastauksestanne, mutta olen erittäin huolissani turvallisuus- ja rajavalvontakysymyksiä käsittelevien foorumien runsaudesta. Joitakin kuukausia sitten Ranskan pääministeri de Villepin puhui siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Espanja, Italia ja Ranska etenevät neuvotteluissaan poliisiyhteistyön, tiedustelutietojen vaihdon, rajavalvonnan ja sisäisen turvallisuuden aloilla. Meillä on myös seitsemän jäsenvaltion välinen Prümin yleissopimus, joka näyttää pohjautuvan 1970-luvulla kehitettyyn Trevin järjestelmään. Tämä on demokratian ja avoimuuden periaatteiden vastaista, ja samalla jää varmasti saavuttamatta myös lisäarvo, joka saavutetaan puuttumalla terrorismia ja maahanmuuttoa koskeviin haasteisiin todella yhdessä. Ei kai tämä voi olla kokonaisuutena Euroopan unionin edun mukaista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen todellakin tietoinen epävirallisista tapaamisista, joihin parlamentin jäsen viittaa. Ei ole kuitenkaan vakuuttavampaa osoitusta omaksumastamme lähestymistavasta, jossa koko Eurooppa otetaan mukaan keskusteluihin, kuin se työ, jota sisäministerimme Charles Clarke on tehnyt tässä parlamentissa ja yhdessä neuvoston muiden jäsenten kanssa.

Katson myös, että jos otetaan huomioon kotimaani pääministerin aiemmin tänään esittämät huomiot, on selvää, että henkilökohtaisen ja fyysisen turvallisuuden edistäminen kuuluu yhä puheenjohtajakautemme tärkeimpiin painopisteisiin. Tämän lähestymistavan taustalla ovat etenkin järkyttävät tapahtumat Lontoossa 7. heinäkuuta. Tavoitteisiimme kuuluu todellakin tämän työn edistäminen lähestyttäessä puheenjohtajakautemme loppua ja joulukuun Eurooppa-neuvostoa, johon osallistuvat luonnollisesti kaikki jäsenvaltiot.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Pidän myönteisenä neuvoston oikeaan osuvaa kuvausta yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion vaikutuksesta, mutta pyydän, että tuomion lehdistössä aiheuttamaan reaktioon vastataan mahdollisimman kattavasti – eikä vähiten neuvoston puheenjohtajan Alexanderin kotimaassa.

Lehdistö on luonut sen vaikutelman – ja euroskeptikot ovat vielä vahvistaneet tätä vaikutelmaa – että komissio voi nyt päättää rangaistuspolitiikasta eri jäsenvaltioissa eli että komissio voi määrittää eri rikoksista langetettavat rangaistukset. Tämä on kaukana totuudesta. Jopa yhteisön kehyksessä komission tehtävä on vain ehdottaa, sillä päätöksistä vastaavat neuvosto ja parlamentti.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kiitän arvoisaa jäsentä siitä, että hän pohti vastaukseni merkitystä. Toivon, että vastaukseni täyttää osuvuudessaan tehtävänsä. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio on vastuussa monista asioista, joita ovat esimerkiksi tulevaa rahoitusta koskevan etenemistavan löytäminen ja pyrkimys määritellä nykyajan Euroopan suunta tällä globalisaation aikakaudella.

Näistä hyvin merkittävistä haasteista huolimatta olen iloinen, etteivät velvollisuutemme ulotu asianosaisten sanomalehtien toimituksellisiin periaatteisiin. Lehdistönvapaus on luontainen osa demokratioiden muodostamaa unionia, ja paras tapa korjata vallitsevia väärinkäsityksiä ja myyttejä – niin tämän nimenomaisen kysymyksen osalta kuin yleisemminkin – on varmistaa, että totuudenmukaista tietoa, jollaista olen antanut tänään, levitetään tämän salin ulkopuolelle ja että suuri yleisö myös ymmärtää tämän tiedon.

  Puhemies. – Seuraavana on

Elizabeth Lynnen kysymys nro 6 (H-0769/05)

Aihe: Sääntelyn purkaminen

Kysymyksen esittäjä pyytää Yhdistynyttä kuningaskuntaa tukemaan puheenjohtajakaudellaan José Manuel Barrosoa tämän ponnisteluissa Euroopan komission tarpeettomien ja työläiden lainsäädäntöaloitteiden hillitsemiseksi. Huolimatta lupauksistaan toimia liiallisen lainsäädännän estämiseksi ja toissijaisuusperiaatteen edistämiseksi Yhdistynyt kuningaskunta on puheenjohtajakaudellaan puhunut epätarkoituksenmukaisen lainsäädännön puolesta, esimerkkinä työntekijöiden suojeleminen auringonvalolta optista säteilyä koskevan direktiivin avulla. Käyttääkö puheenjohtajamaa mahdollisuutta tuoda hieman järkeä EU:n naurettavaan lainsäädäntään?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Neuvosto ja todellakin myös nykyinen puheenjohtajavaltio pitävät erittäin tärkeänä lainsäädännön ja kaikkien siihen liittyvien näkökohtien parantamista. Parlamentin jäsen viittaa komission kertomukseen vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnasta, jonka tuloksiin neuvosto perehtyy hyvin kiinnostuneena. Meidän on määrä käydä periaatteellinen keskustelu lainsäädännön parantamisesta, myös seulontapaketista, marraskuun kilpailukykyneuvostossa.

Parlamentin jäsen mainitsi erityisesti optista säteilyä koskevan direktiivin. Hän antanee arvoa sille, että puheenjohtajavaltiona meidän on nyt kuultava kaikkia jäsenvaltioita ja pyrittävä laatimaan sellainen sopimus, jonka sekä neuvosto että parlamentti voivat hyväksyä. Olemme kaikki sitoutuneet parantamaan tapaa, jolla unioni sääntelee itseään. Meidän – neuvoston, komission ja parlamentin – on työskenneltävä yhdessä, jotta tämä sitoumus toteutuu käytännössä.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitän vastauksestanne. Olen tyytyväinen, että toistitte sitoutuvanne lainsäädännön parantamiseen, mutta nyt tarvitaan toimia. Tiedämme, että optista säteilyä koskevan direktiivin käsittelyssä ollaan menossa sovittelumenettelyyn. Käsittääkseni ministerineuvosto aikoo poistaa optista säteilyä koskevasta direktiivistä luonnollisen säteilyn, mutta miksi sitä alun perin edes ehdotettiin? Ministerineuvosto ehdotti sitä itse. Haluaisin tietää, ketkä ministerit ja mitkä jäsenvaltiot vaativat sitä. Tämä esimerkki todellakin osoittaa, että Euroopan unionin neuvoston pitämien kokousten on oltava julkisia. Silloin tietäisimme, mitkä maat vaativat tällaista naurettavaa lainsäädäntöä, jonka vuoksi EU joutuu huonoon maineeseen. Sitoutuuko neuvoston puheenjohtaja vaatimaan henkilökohtaisesti, että neuvoston kokouksista tehdään julkisia?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Aistin, että arvoisa jäsen haluaa minun valottavan hieman neuvoston työskentelytapoja, mutta kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin sisältö, en mielelläni ryhdy tähän.

Avoimuutta koskevasta tärkeästä kysymyksestä totean, että keskustelimme siitä aiemmin tänään ja että tämän keskustelun taustalla oli muun muassa se, mitä pääministerimme sanoi puheenjohtajavaltion puolesta aiemmin tässä kuussa vastauksena kysymykseen, joka parlamentissa esitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden aattona. Hänen antamaansa erityistä tehtävää, neuvoston sisäisen avoimuuden arviointia, ollaan suorittamassa parhaillaan.

Parlamentin jäsen nosti esiin myös ministerineuvoston aloitteen, jonka arviointi edellyttää kuitenkin muutakin kuin neuvoston puheenjohtajan tukea. Tältä osin totean, että muiden mukaan ottaminen on välttämätön osa avoimuuden lisäämistä. Siksi puheenjohtajakaudellamme on vakiinnutettu prosessi, jonka tarkoituksena on löytää tie eteenpäin tässä asiassa.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Eikö tässä ole taas kyse vain uudesta tapauksesta, jossa euroskeptikot omivat tärkeän aiheen niin lehdistössä kuin politiikassakin? Euroskeptikot leimaavat lainsäädännön parantamista koskevan erittäin perustellun hankkeen Brysselin byrokraattien yritykseksi lisätä yritysten rasitteita. Todellisuudessa me kaikki tiedämme, ettei yhtäkään eurooppalaista säännöstä voida ottaa käyttöön, ellei se ole saanut sekä neuvoston että parlamentin hyväksyntää, ja että hyvä eurooppalainen lainsäädäntö merkitsee byrokratian vähentämistä: yhtä patenttia 25:n sijaan; yhtä tavaramerkkiä ja rekisteröintilomaketta ja -maksua 25:n sijaan; yhtä rekoilta vaadittavaa hallinnollista rajanylitysasiakirjaa entisten yli 40:n sijaan.

Hyvä eurooppalainen lainsäädäntö on hyvä asia ja huono eurooppalainen lainsäädäntö on huono asia, mutta emme saa antaa euroskeptikoiden väittää, että kaikki eurooppalainen lainsäädäntö on pahasta.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen todellakin samaa mieltä kysymyksestä, jonka arvoisa jäsen esitti minulle tarpeesta erottaa toisistaan tarkoituksenmukainen lainsäädäntö ja alat, joilla sääntelylle on harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja.

Vastauksessani haluan kuitenkin painottaa, että parlamentin jäsenen esittämän kysymyksen ehdot ovat omiaan korostamaan, että kaikkien unionin toimielinten on tärkeää pyrkiä edistämään lainsäädännön parantamista. Jätän tarkastelun ulkopuolelle nimenomaisen kysymyksen tavasta, jolla lehdistö käsittelee näitä asioita, sillä pelkäänpä, ettei kukaan meistä ole suoraan vastuussa tästä tavasta. Kaikella kunnioituksella komission jäsentä Verheugenia ja todellakin myös komission puheenjohtajaa Barrosoa kohtaan totean, ettei lainsäädännön parantamista koskevaa tavoitetta voida saavuttaa pelkästään heidän toimiensa avulla, eikä sitä voida saavuttaa myöskään yksin tämän parlamentin voimin. Kyseessä on oltava neuvoston, puheenjohtajavaltion ja parlamentin yhteinen voimannäyttö. Jos sitoutuminen on aitoa – ja uskon, että kukin näistä toimielimistä on yhä sitoutuneempi tarttumaan tähän haasteeseen ja pyrkimään tavoitetta kohti – näemme tulevaisuudessa toivon mukaan vähemmän sellaisia otsikkoja, joihin parlamentin jäsen viittaa.

Hieman myönteisemmän lähestymistavan nimissä haluan kuitenkin nostaa esiin sen, miten lehdistö otti vastaan komission puheenjohtajan Barroson ja komission jäsenen Verheugenin taannoin antaman tiedonannon merkityksettömäksi ja tarpeettomaksi katsotun lainsäädäntöluonnoksen hylkäämisestä. Tiedonanto otettiin vastaan lähes täydellisen myötämielisesti jopa kaikkein epäilevimpien brittiläisten sanomalehtien sivuilla. Jotta voisimme lisätä komission, puheenjohtajan ja parlamentin uskottavuutta, on välttämätöntä, että meidän nähdään toteuttavan määrätietoisia toimia alalla, joka on yksi kiistattomista huolenaiheista paitsi koko Euroopan liike-elämälle myös kansalaisillemme.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen tyytyväinen huomioihinne ja vastaukseenne. Kannatan sitoutumistanne sääntelyn purkamiseen, ja monet kollegoistani pyrkivät auttamaan teitä tämän tavoitteen saavuttamisessa. Palatakseni alkuperäiseen huomioon sääntelyn purkamisesta ja optista säteilyä koskevasta direktiivistä totean pääministeri Tony Blairin sanoneen parlamentissa tänä iltapäivänä, että sääntelyä tarvitaan, jos se on välttämätöntä, mutta että sääntelyä on voitava myös purkaa, jos kilpailukykymme sitä edellyttää.

Oletteko samaa mieltä siitä, että purkaaksemme sääntelyä kilpailukyvyn nimissä meidän olisi syytä palata tämän optista säteilyä koskevan direktiivin taustalla olevaan perusdirektiiviin, joka on vuonna 1989 annettu alkuperäinen direktiivi? Kysyin tämän saman kysymyksen viime kerralla, ja saamani vastauksen mukaan on komission tehtävä tehdä aloite palaamisesta perusdirektiiviin. Tiedämme tämän, mutta voisitteko ottaa tehtäväksenne kehottaa komissiota palaamaan tähän puitedirektiiviin tai ainakin pyytää neuvostoa kehottamaan komissiota?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Mielestäni rakentavin tapa edetä on se, että välitän komissiolle arvoisan jäsenen ilmaiseman voimakkaan tunnelatauksen. Tiedän, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun tämä kysymys nostetaan esiin, ja aion todellakin varmistaa, että arvoisan jäsenen tänään esittämät huolenaiheet saatetaan komission tietoon.

  Puhemies. – Seuraavana on

Catherine Stihlerin kysymys nro 7 (H-0771/05)

Aihe: Kliiniset mikrobisidikokeet

Vuonna 2004 HIV-tartunnan sai 4,9 miljoonaa ihmistä, mikä on suurin määrä vuodessa tähän mennessä. Koska 75 prosenttia tartunnan saaneista nuorista on tyttöjä ja naisia, naisten lisääntyvä altistuminen korostaa ehdotonta tarvetta laajentaa erityisesti naisten ehkäisymahdollisuuksia.

Helmikuussa 2004 perustettiin kliinisiä tutkimuksia koskevan Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus (EDCTP), jonka budjetin rahoituksesta kolmannes saadaan jäsenvaltioilta (komission ja yksityisen sektorin osuus on samoin kolmannes).

Voiko neuvosto antaa HIV-tartuntojen lisääntymisen ja EDCTP:n perustamisen valossa tietoja siitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat rahoittaneet EDCTP:n toimintaa ja mitä kliinisiä mikrobisidikokeita EDCTP sen ansiosta parhaillaan rahoittaa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen täysin samaa mieltä parlamentin jäsenen kanssa siitä, että HIV-tartuntojen lisääntyminen naisten ja tyttöjen keskuudessa merkitsee murhenäytelmää. Kuten tiedämme, Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus kattaa 14 jäsenvaltiota sekä Euroopan unionin ulkopuolelta Norjan.

Ensimmäisen investoinnin yhteistyökumppanuuden hyväksi teki Euroopan komissio, joka osoitti siihen 200 miljoonaa euroa viideksi vuodeksi kuudennesta tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta, joka on käynnissä vuodet 2002–2006. Yhteistyökumppanuuden kokonaistalousarvio on 600 miljoonaa euroa kaudella 2003–2007: yhteisön myöntämän 200 miljoonan euron rahoitusosuuden lisäksi 200 miljoonaa euroa tulee jäsenvaltioilta, ja loput 200 miljoonaa euroa kerätään yrityksiltä, hyväntekeväisyysjärjestöiltä ja yksityisiltä järjestöiltä.

On kunkin jäsenvaltion vastuulla antaa tukea luontoissuorituksena toteuttamalla kansallisia tutkimustoimia. Julkisella rahalla rahoitettujen hankkeiden yhteisarvo jäsenvaltioissa lähentelee mainittua 200 miljoonan euron osuutta.

Neuvosto on pannut merkille tarpeen toteuttaa komission, jäsenvaltioiden ja kliinisiä tutkimuksia koskevan yhteistyökumppanuuden kesken yhteisiä toimia, joilla tuetaan tutkimus- ja kehitystyötä HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjunnassa käytettävien uusien välineiden parissa. Tätä korostettiin yleisten asioiden neuvoston päätelmissä 24. toukokuuta 2005. Kumppanuuden yhteydessä on määritelty joukko erityisiä tutkimuskohteita, ja näistä kohteista on määrä julkaista uusia tutkimusta koskevia ehdotuspyyntöjä 2–3 vuoden aikana.

Viime vuonna rahoitettiin vain yhtä HI-virukseen liittyvää tutkimusta, ja siinä perehdytään antiretroviraalisten lääkkeiden antamiseen HI-virusta kantaville lapsille. Yksi viime kuussa julkaistuista tutkimusta koskevista ehdotuspyynnöistä koski erityisesti mikrobisidikokeita. Tämän ehdotuspyynnön otsikkona on "Valmiuksien kehittäminen vaginaalisia mikrobisidejä koskevien I, II ja III vaiheen kokeiden suorittamista varten sukupuoliteitse tarttuvan HI-viruksen torjumiseksi". Hakemukset toimitetaan tulevien kuukausien aikana, ja rahoituspäätökset tehdään ensi vuonna.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) On ilmeistä, että mikrobisidit saattavat mullistaa aidsin torjunnan kaikkialla maailmassa. Jo nykyisten tutkimusten tulokset näyttävät myönteisiltä, mutta tutkimus edellyttää rahoitusta.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuten tiedätte, Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriö on tukenut mikrobisiditutkimusta erittäin voimakkaasti. Oletteko kanssani yhtä mieltä siitä, että kliinisten mikrobisidikokeiden tukeminen on keskeisen tärkeää aidsin torjunnassa? Kun otetaan huomioon, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on kiinnittänyt erityistä huomiota Afrikkaan, aikooko puheenjohtajavaltio rohkaista muita jäsenvaltioita osallistumaan kliinisiä tutkimuksia koskevan Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuuteen?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Vastaukseni on yksinkertaisesti "kyllä". Vastaus koskee sitoutumistamme paitsi Afrikan kovia kokeneeseen maanosaan – kenties ainoaan maanosaan, joka on viime vuosina ajautunut taaksepäin monien keskeisten indikaattorien mukaan; korostimme näitä indikaattoreita graafisesti pääministerimme esittämässä Afrikan komissiota koskevassa kertomuksessa – myös tukeamme muille maille niiden pyrkiessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka toistettiin syyskuussa New Yorkissa järjestetyssä vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivassa huippukokouksessa.

Vastauksellani korostan myös, että parhaillaan tehtävä kliininen tutkimus on tärkeää, jos haluamme löytää ratkaisuja HI-viruksen/aidsin kaltaiseen valtavaan haasteeseen.

Tiedän, että jäsen Stihler on pysyvästi ja intohimoisesti sitoutunut epäoikeudenmukaisuuden torjumiseen niin kotikentällä kuin muuallakin, ja voin vakuuttaa hänelle, että tuemme määrätietoisesti kuvaamiani kumppanuuteen liittyviä toimia. Tämä tapahtuu paitsi parlamentin jäsenen kysymyksessään mainitseman kansainvälisen kehityksen ministeriön toimien avulla myös rohkaisemalla muita jäsenvaltioita tekemään oman merkittävän osansa Euroopan unionin ja Norjan äärimmäisen tärkeissä toimissa, jotka toteutetaan tämän aidosti maailmanlaajuisen haasteen ja maailmanlaajuisen ongelman torjumiseksi.

  Puhemies. – Seuraavana on

Kyriacos Triantaphyllidesin kysymys nro 8 (H-0774/05)

Aihe: Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin välisen sopimuksen tekeminen koskien tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia

Kyproksenturkkilainen lentokone lensi 29. elokuuta 2005 niin kutsutun "Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan" laittomalta lentokentältä suoraan Azerbaidžanin pääkaupunkiin Bakuun. Ennen tätä lentoa, 27. heinäkuuta 2005, tehtiin suora lento Azerbaidžanista Kyproksen miehitetylle alueelle. Nämä lennot ovat vastoin Euroopan ja kansainvälisen siviili-ilmailun periaatteita. Kun otetaan huomioon, että on olemassa ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2005)0060 lopullinen), jolla korvataan jäsenvaltioiden Azerbaidžanin kanssa tekemät kahdenväliset sopimukset, voisiko neuvosto kertoa, mihin toimiin se aikoo ryhtyä käytössään olevien poliittisten keinojen pohjalta tämän Azerbaidžanin asenteen suhteen?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Sopimusluonnos, johon arvoisa jäsen viittaa, ei kata Kyproksen ja Azerbaidžanin välistä lentoliikennettä. Tämän sopimusluonnoksen yksinomaisena tarkoituksena on varmistaa, että jos jäsenvaltion ja Azerbaidžanin välillä on olemassa kahdenvälinen sopimus, tämä sopimus on yhteisön lainsäädännön mukainen. Koska Kyproksen ja Azerbaidžanin välillä ei ole tällaista kahdenvälistä sopimusta, mainitulla sopimusluonnoksella ei ole vaikutusta parlamentin jäsenen esittämään kysymykseen lennoista Azerbaidžanista Kyproksen tasavallan alueelle, joka ei kuulu tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen merkillepantavasta vastauksestaan. Saanen kuitenkin huomauttaa, että hän antoi teknisen vastauksen kysymykseen, joka oli puhtaasti poliittinen. Tiedämme luonnollisesti kaikki, että Azerbaidžanin on noudatettava Yhdistyneiden Kansakuntien ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) periaatteita, mutta haluan tietää, mitä mieltä neuvosto on siitä, että Azerbaidžan jatkaa lentoja lentokentille, jotka sijaitsevat Kyproksen tasavallan miehitetyillä alueilla.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Tyydyn vain toistamaan jo esittämäni tekniset huomiot. Joissakin poliittisissa kysymyksissä tekninen vastaus on usein paras. Kun otetaan huomioon lisäkysymyksen sisältö, on kuitenkin tärkeää tehdä selväksi, ettei Euroopan komissiolla ole valtuuksia puuttua tähän asiaan suoraan: kyse on kahdenvälisestä asiasta Kyproksen tasavallan ja Azerbaidžanin hallitusten välillä. Tämä vastaa myös neuvoston kantaa: toivomme, että tilanne voidaan ratkaista kahdenvälisesti.

  Puhemies. – Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys nro 9 (H-0775/05)

Aihe: EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston asialista

Vastauksena Euroopan parlamentissa 7. syyskuuta 2005 käytyyn, Lähi-idässä vallitsevaa tilannetta koskevaan keskusteluun neuvoston puheenjohtajamaan Yhdistyneen kuningaskunnan edustajana puhunut Douglas Alexander toisti neuvoston "selvän kannan" Itä-Jerusalemin eristysmuuriin ja vakuutti jäsenille, että silloin kun neuvosto on huolissaan Israelin toimista, jotka vaikuttavat ihmisoikeuksiin, se ottaa – ja on ottanut – nämä huolet esille Israelin hallituksen kanssa. Alexander selosti myös, että neuvosto harkitsisi myöhempänä ajankohtana, mitkä asiat otetaan esille EU:n ja Israelin assosiaationeuvostossa, joka on sovittu pidettäväksi tämän vuoden lopussa.

Voisiko neuvosto tehdä yhteenvedon prosessista, jossa EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston asialistasta on päätetty? Voisiko neuvosto – ottaen huomioon, että Israel on toistuvasti jättänyt noudattamatta 9. heinäkuuta 2004 annettua Kansainvälisen tuomioistuimen lausuntoa – esittää jonkinlaisia mahdollisia perusteita sille, että korkeimman kansainvälisen tuomioistuimen sellaisen lausunnon täytäntöönpano, joka ilmaisee kaikkia jäsenvaltioita koskevaa velvollisuutta, ei ole esityslistan kärjessä?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Vastauksessaan parlamentin jäsenen kirjalliseen kysymykseen E-3041/05 neuvosto on jo esittänyt Euroopan unionin kannan eristysmuuriin ja kansainvälisen tuomioistuimen asiasta antamaan neuvoa-antavaan lausuntoon.

Eristysmuuria koskeva kysymys on pysyvästi esityslistalla Euroopan unionin ja Israelin jatkuvissa poliittisissa yhteyksissä, myös tapaamisissa, joita on suunniteltu EU:n ja Israelin tulevan assosiaationeuvoston yhteyteen.

  Fiona Hall (ALDE), laatijan sijainen. – (EN) Kiitän vastauksestanne. Huolimatta toiveikkuudesta, joka heräsi Israelin vetäydyttyä yksipuolisesti Gazasta, tilanne on tällä hetkellä paljon synkempi kuin alun perin toivottiin. Viime viikolla Israel katkaisi diplomaattisuhteensa palestiinalaishallintoon, kun kolme nuorta siirtokuntalaista oli surmattu lähellä Hebronia. Eilisessä The Independent -sanomalehdessä James Wolfensohn kuulemma syytti Israelia toimimisesta lähes siten kuin koko vetäytymistä ei olisi tapahtunutkaan: maa lykkää vaikeita päätöksiä ja palauttaa hankalat kysymykset mieluimmin hidasliikkeisiin alivaliokuntiin.

Miten neuvosto aikoo kvartetin jäsenenä saada Israelin ja palestiinalaishallinnon takaisin neuvottelupöytään ja varmistaa, ettei orastavaa toiveikkuutta heitetä hukkaan?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen todellakin samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että kohtaamme ajoittain turhautuneisuutta ja pettymyksiä pyrkiessämme eteenpäin Lähi-idän rauhanprosessissa. Tästä huolimatta meidän on tunnustettava, että arvoisan jäsenen mainitsema vetäytyminen merkitsi huomattavaa edistysaskelta ja tarjosi merkittävän mahdollisuuden edetä rauhansuunnitelmaan liittyvässä prosessissa, joka ei näyttänyt enää yhtä selkeältä kuin aiempina vuosina. Totean panneeni merkille parlamentin jäsenen kuvaaman murhenäytelmän ja sen seuraukset.

Tarkasteltaessa sitä, miten voimme tarkkaan ottaen edistää prosessia kvartetin jäsenenä, haluan esittää neuvoston puolesta kiitoksemme ja tukemme James Wolfensohnille, joka jatkaa toimiaan herkeämättä. Wolfensohnin lähestymistapa on ollut tähän mennessä hyvin rakentava, ja hänen henkilökohtainen panoksensa kvartetin erityisedustajana on ratkaisevan tärkeä.

Euroopan unioni on valmis auttamaan. Kyseessä on paitsi todellinen testi myös suuri mahdollisuus palestiinalaishallinnolle ja Israelille.

Pettymyksistä ja turhautumisesta huolimatta meidän on suunnattava katseemme kauas tulevaisuuteen. Kaikkien niiden, jotka haluavat rauhallista ja vakaata Lähi-itää, on jatkettava kvartetin ja erityisesti sen erityisedustajan toimien tukemista.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vastauksenne on rohkaiseva. Olisitteko valmis korostamaan EU:n ja Israelin välisissä neuvotteluissa ja Välimeri-prosessin yhteydessä Israelille ja sen naapureille, ettei niiden turvallisuutta taata parhaiten erottamistoimilla, aidoilla ja esteillä, vaan integroitumalla taloudellisesti ja poliittisesti sekä kulttuuri-, tiede- ja teknologiavaihdon avulla? Vain yhteyksien vastavuoroisella palauttamisella voidaan taata turvallisuus palestiinalaisille, israelilaisille ja koko alueelle.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Annan täyden tukeni kysymyksen esittäjän mainitsemille näkökohdille. Israelilla on tietenkin oikeus puolustautua terrori-iskuilta, mutta yhtä lailla ymmärrämme kaikki, että on välttämätöntä löytää tie eteenpäin eli poliittinen ratkaisu Lähi-idän haasteisiin. Tätä taustaa vasten ja huolimatta hyvin todellisista haasteista, joita Lähi-idällä on edelleen edessään, katson, että meidän on syytä olla ylpeitä toimista, joita Euroopan unioni on pystynyt toteuttamaan tässä ongelmien ja vaikeuksien täyttämässä maailmankolkassa. Meidän on otettava rohkaisevaksi esimerkiksi erityisesti tarmo, jolla James Wolfensohn on hoitanut tehtäväänsä kvartetin erityisedustajana.

Tietenkin työtä on vielä jäljellä, tietenkin Euroopan unioni on valmis esittämään mainitut näkökohdat suoraan Israelille ja palestiinalaishallinnolle ja tietenkin Euroopan unioni on valmis auttamaan parhaansa mukaan myös muilla tavoin.

Muistutan kuitenkin yksinkertaisesti, että loppujen lopuksi vastuu on ensisijaisesti Israelilla ja palestiinalaishallinnolla. Kyseessä on sekä testi että suuri mahdollisuus molemmille osapuolille juuri niistä syistä, jotka kysymyksen esittäjä nosti esiin.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Olen yhtä mieltä edellisestä lisäkysymyksestä ja siihen saadusta vastauksesta, ja tätä taustaa vasten panen merkille, miten typerää oli vaatia – kuten jotkut tekivät – EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen peruuttamista tai puhua israelilaisten yliopistojen boikotoimisesta. Tämä on kauttaaltaan haitallista.

Kun otetaan huomioon puheenjohtajavaltion esiin tuoma halu lisätä palestiinalaisten mahdollisuuksia, voiko neuvoston puheenjohtaja rohkaista meitä tiedoilla EU:n tuesta Gazan taloudelliselle kehitykselle ja kertoa meille ehdotuksista, joita voitaisiin esittää EU:n osallistumisesta Gazan rajojen ja erityisesti Egyptin vastaisen rajan turvaamiseen?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Totean arvoisalle jäsenelle ensinnäkin, että taloudellinen kehitys on erottamattomasti yhteydessä turvallisuuteen. Euroopan unioni on sitoutunut tukemaan palestiinalaisten yhteiskunnallista järjestyksenpitoa myös jatkossa tehostetusti EU-joukkojen avulla, jotta Gazaan voidaan rakentaa välttämätön turvallisuusympäristö Israelin vetäytymisen jälkeen ja taata näin edellytykset juuri tarvittavan kaltaiselle talouskehitykselle.

Pidämme myönteisenä myös Israelin ja Egyptin hallitusten välistä sopimusta perusturvallisuusjärjestelyistä Gazan ja Egyptin välisellä rajalla. Lisäksi kaivataan ratkaisua kysymykseen Rafahin rajanylityspaikasta: tämä ratkaisu on keskeinen niin muita rajanylityspaikkoja kuin satamia ja lentokenttiäkin koskevien kysymysten kannalta.

Euroopan unioni kuuluu edelleen palestiinalaishallinnon suurimpiin kansainvälisiin avunantajiin. Viime vuonna Euroopan yhteisön palestiinalaisille antama apu oli määrältään yhteensä noin 250 miljoonaa euroa. Tähän summaan sisältyivät pakolaisille annettu apu, elintarvikeapu, terveydenhuolto- ja koulutusala, yksityinen sektori, kunnat ja instituutioiden rakentaminen. Komissio on hiljattain ilmoittanut palestiinalaisille myönnettävästä aiempaa suuremmasta tukipaketista; vuonna 2005 tuen määrä on noin 280 miljoonaa euroa. Tämä summa sisältää huomattavan rahoitusosuuden James Wolfensohnin määrittämien painopisteiden tukemiseksi. Euroopan unionin tavoitteena on varmistaa, että vetäytyminen onnistuu ja että se merkitsee edistysaskelta rauhansuunnitelman täytäntöönpanossa.

Komissio asettaa tiukkoja ehtoja palestiinalaishallinnolle myöntämälleen talousarviotuelle. Ehdoilla korostetaan ennen kaikkea avoimuuden tarvetta palestiinalaishallinnon julkisessa rahoituksessa: avoimuudella edistetään talousarvion järkevää hallintaa ja vauhditetaan yleistä edistymistä rahoitus- ja hallintouudistuksessa.

  Puhemies. – Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 10 (H-0777/05)

Aihe:  Puitepäätös tietojen säilyttämisestä (CNS/2004/0813)

Neuvosto aikoo hyväksyä puitepäätöksen tietojen säilyttämisestä, vaikka Euroopan parlamentti esitti näkemyksensä päätöksen oikeusperustasta sekä sen tavoitteiden ja resurssien epäsuhtaisuudesta, ihmisoikeusjärjestöt kansalaisvapauksien kunnioittamisesta ja teollisuus korkeista kustannuksista. Katsooko neuvosto virkamiesten tapaan, että kustannukset eivät ole poliittinen ongelma? Miten se aikoo suojella ihmisoikeuksia sekä puuttua usean jäsenvaltion perustuslaillisiin esteisiin kyseisen puitepäätöksen täytäntöönpanossa? Miten neuvosto suhtautuu Yhdistyneen kuningaskunnan ministereiden väitteisiin EU:n laajuisen järjestelmän tarpeettomuudesta, sillä heidän mukaansa turvallisuustarpeisiin voidaan vastata asianmukaisemmin 25 kansallisella järjestelmällä?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Lontoossa 7. heinäkuuta 2005 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen neuvosto muistutti kipeästä tarpeesta perustaa EU:n väline viestintätietojen säilyttämiseksi, Tätä välinettä vaadittiin Madridin pommi-iskujen jälkeen, ja neuvosto sitoutui pääsemään asiasta sopimukseen lokakuuhun 2005 mennessä.

Neljän jäsenvaltion huhtikuussa 2004 esittämän puitepäätösluonnoksen tarkoituksena ei ole tallentaa viestinnän sisältöä missään muodossa vaan säilyttää niin kutsutut liikennetiedot. Nämä tiedot, kuten puheluun osallistuneiden henkilöiden nimet ja viestinnän ajankohta, ovat välttämättömiä, jotta lainvalvontaviranomaiset voivat tutkia tehokkaasti rikoksia ja tuomita asianosaisia onnistuneesti aikana, jona rikolliset käyttävät hyväkseen uusien viestintävälineiden tuomia etuja.

Komissio hyväksyi 21. syyskuuta 2005 ehdotuksen direktiiviksi liikennetietojen säilyttämisestä, ja neuvosto pohti ehdotusta lokakuussa. Myös tässä asiakirjassa on kyse liikennetiedoista, ei viestinnän sisällöstä. Vielä on päätettävä siitä, onko puitepäätös tai direktiivi tarkoituksenmukainen oikeusperusta säännöille, joita neuvosto antaa tietojen säilyttämisestä. Tällä välin työ jatkuu sääntöjen sisällön parissa, ja tähän työhön liittyy luonnollisesti myös komission ja Euroopan parlamentin kuuleminen.

Kokouksessaan 2. heinäkuuta 2004 neuvosto korosti tarvetta kiinnittää erityistä huomiota toimenpiteen suhteellisuuteen kustannusten, yksityisyyden ja tehokkuuden kannalta. Neuvoston tavoitteena on väline, jossa lainvalvontaa koskevat vaatimukset, oikeus yksityisyyteen ja kustannukset ovat tasapainossa ja joka on yhteensopiva jäsenvaltioiden perustuslakien kanssa.

  Adamos Adamou (GUE/NGL), laatijan sijainen. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitän vastauksestanne. Kun otetaan huomioon neuvoston oikeudellisen yksikön päätelmät, oikeudelliset ongelmat, joita syntyy, jos tämä ehdotus hyväksytään kolmannen pilarin yhteydessä, sekä tieto siitä, että Alankomaiden ministeri on päättänyt hylätä tämän ehdotuksen kyseisen pilarin yhteydessä, kysyn kuitenkin, milloin neuvosto aikoo peruuttaa ehdotuksensa.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten kotimaani pääministeri totesi aiemmin neuvottelujen yhteydessä, ajatuksena on pyrkiä varmistamaan yhteisymmärrys etenemistavasta Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella. Tämä antaa aihetta odottaa, että meillä on joulukuussa mahdollisuus edistyä tämän välineen osalta ensimmäisen pilarin yhteydessä, kuten toivomme ja kuten maani sisäministeri Charles Clarke on ehdottanut. Toivon, että tämä on suora vastaus kysymykseen, sillä pyrimme edelleen löytämään välineelle perustan ensimmäisestä pilarista kolmannen sijaan, mitä kysymyksessäkin ajetaan takaa.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Kuten neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, Charles Clarke teki myönteisen päätöksen antaa Euroopan parlamentille mahdollisuus esittää tässä vaiheessa näkemyksensä tästä ehdotuksesta. Koska parlamentti on nyt muodostamassa näkemystään, voinko pyytää neuvoston puheenjohtajaa ottamaan suojatoimet vakavasti? Ymmärrämme tietojen säilyttämisen tarpeellisuuden, ja nyt on kyse aikataulusta. Olemme matkalla aivan oikeaan suuntaan, mutta tarvitsemme konkreettisia ja kattavia suojatoimia. Voiko neuvoston puheenjohtaja vakuuttaa, että tämä näkökohta otetaan hyvin vakavasti? Parlamentti haluaa, että neuvosto asettaa sen etusijalle.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Haluan esittää pari huomiota vastatakseni suoraan arvoisan jäsenen esittämiin kysymyksiin.

Kuten totesin, puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on ensinnäkin sitoutunut varmistamaan, että tietojen säilyttämistä koskevassa asiassa päästään yhteisymmärryksen ennen vuoden loppua. Jatkamme asiasisällön työstämissä yhdessä komission ja Euroopan parlamentinkin kanssa: molemmat toimielimet ovat tuoneet julki nyt esiin nousseet huomiot. Pidämme joka tapauksessa jatkossakin kiinni siitä käsityksestä, että tiettyjen viestintäliikennetietojen määräaikainen säilyttäminen on kohtuullinen reaktio terrorismin uhkaan ja ettei tietojen säilyttämisestä aiheudu liiallisia kustannuksia.

Palatakseni erityiskysymykseen siitä, mihin pilariin työmme pitäisi perustua, totean, että parlamentin tämänpäiväiseen keskusteluun on syytä lisätä yksi huomio: aivan rehellisesti sanottuna en usko, että kansalaisemme välittävät, perustuuko päätös toimenpiteestä ensimmäiseen vai kolmanteen pilariin. Tarvitsemme ehdotuksen, josta voidaan päästä sopimukseen nopeasti ja joka mahdollistaa tehokkaan lainvalvonnan uhkaamatta Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksia.

Parlamentin jäsenen esittämästä erityiskysymyksestä totean meidän kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että kaikki säilytettävä tieto on tallennettava turvallisesti ja kaikkien tietosuojaperiaatteiden mukaisesti ja että tietojen vaihdossa on noudatettava hyvin korkeaa suojatasoa. Poliisilla ja muilla julkisilla viranomaisilla ei ole rajatonta pääsyä säilytettyyn tietoon, ja yksityisten tietojen saatavuuden on edellytettävä kansallisten normien noudattamista. Kuten totesin aiemmin, puhelujen ja viestien sisältöä ei aiota säilyttää. Kyse on ainoastaan siitä, että palveluntarjoajat säilyttävät tietoja siitä, kuka on soittanut kenelle sekä missä ja milloin tämä on tapahtunut. Tämä on osa mielestämme välttämättömän tasapainon muodostamista yhtäältä terrorismilta ja vakavalta rikoksilta suojelemisen ja toisaalta ihmisoikeuksien kunnioittamisen välille.

Katsommekin, että reaktiomme on oltava suhteellinen ja että siinä on kunnioitettava yhteisiä demokraattisia arvoja. Meidän on puolustettava yhteisöjämme iskujen uhalta mutta kunnioitettava samalla ihmisoikeuksia kansainvälisen oikeuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Sanokaamme aivan suoraan: terroristien tarkoituksena on hyökätä paitsi elämäämme myös elämäntapaamme vastaan.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan, sillä jaan todellakin hänen huolenaiheensa. Nostan kuitenkin esiin Irlannissa ilmenneen tapauksen, jossa eräs maan kansalainen voitti kansainvälisessä arvonnassa noin 100 miljoonaa euroa – tarkkaa summaa en muista. Henkilön yksityisiin sosiaaliturvatietoihin kohdistui välittömästi noin 60 hakua, ja hakuja kohdistui myös hänen yksityisiin verotietoihinsa. Veroviranomaiset tutkivat tapausta parhaillaan.

Mielestäni meidän on varmistettava, etteivät terroristit pääse käyttämään viranomaistietoja tiedustelulähteenä tapauksissa, joissa IRA:n väliaikaisen siiven kaltaisilla järjestöillä on tiedustelijoita julkisissa palveluissa. Kehotan neuvoston puheenjohtajaa varmistamaan hyvin huolellisesti, että turvatoimet ovat asianmukaisia ja että niitä, jotka käyttävät tiedustelutietoja tai yleisen edun nimissä kerättyjä tietoja omiin tarkoituksiinsa, rangaistaan hyvin ankarasti.

Haluan esittää vielä yhden huomion: ymmärtääkseni esimerkiksi yksityisetsivillä on apureita julkisissa palveluissa, mutta he maksavat...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) En voi kommentoida nimenomaista tapausta, jossa onnellinen arpajaisvoittaja oli voiton paljastuttua vähemmän onnekas, kun hänen yksityisyyttään loukattiin kuvatulla tavalla. Toivoakseni ette myöskään odota minun kommentoivan väitteitänne ja vihjailujanne, jotka koskevat julkisia palveluja ja tietosuojaa yksittäisissä jäsenvaltioissa.

Puheenjohtajavaltio odottaa innolla edistymistä tietosuojan alalla. Olemme yhtä mieltä siitä, että kaikki säilytettävä tieto on tallennettava turvallisesti ja tietosuojaperiaatteiden mukaisesti ja että tietojen vaihdossa on noudatettava hyvin korkeaa suojatasoa.

Poliisilla ja muilla elimillä ei pidä olla rajatonta pääsyä säilytettyyn tietoon, ja on keskeisen tärkeää, että yksityisten tietojen satavuutta koskevia kansallisia normeja noudatetaan. Jos nämä normit katsotaan riittämättömiksi parlamentin jäsenen kotimaassa, ehdotan, että asia otetaan esiin jäsenvaltion kanssa, aivan kuten se otetaan esiin puheenjohtajavaltion kanssa, kun pohdimme tietosuojaa Euroopan tasolla.

  Puhemies. – Seuraavana on

John Purvisin kysymys nro 11 (H-0784/05)

Aihe: Tali ja jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY

Tali sisältyy jätteenpolttodirektiiviin 2000/76/EY⁽¹⁾, ja tämän vuoden joulukuun jälkeen tali on poltettava erittäin täsmällisesti määriteltyjen olosuhteiden vallitessa. Tällä hetkellä sitä käytetään höyrykattiloiden polttoaineena teurasjätteiden käsittelylaitoksissa ja biodieselin tuotannossa. Direktiivin mukaiset olosuhteet vaikuttaisivat kuitenkin estävän tällaiset käyttötarkoitukset. Eikö tämä ole kilpailukykyisiä ja tehokkaita vaihtoehtoisia energialähteitä suosivan komission ympäristöpolitiikan kannalta epäjohdonmukaista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Jätteenpolttodirektiivillä ei pyritä sen paremmin estämään kuin vähentämäänkään jätteen käyttöä kilpailukykyisenä ja tehokkaana energianlähteenä. Direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai rajoittaa – niin pitkälti kuin on käytännöllistä – kielteisiä vaikutuksia, joita jätteen poltolla ja rinnakkaispoltolla on ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

Hyväksyessään lainsäädäntöä yhteisön lainsäädäntövallan käyttäjä arvioi huolellisesti kompromissit, joita on mahdollisesti tehtävä muiden yhteisön politiikkaan liittyvien tavoitteiden suhteen. Talijäte kuuluu direktiivin soveltamisalaan vain tapauksissa, joissa se poltetaan tai rinnakkaispoltetaan. Direktiivin vaatimukset eivät koske muita talijätteen käsittely- tai uudelleenkäyttömuotoja, kuten jätteen jalostamista biodieseliksi. Näitä muotoja kuitenkin valvotaan jätteistä annetun puitedirektiivin mukaisesti.

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Kiitän teitä vastauksestanne. Itse asiassa komissio vastasi samankaltaiseen kysymykseen eilen, mutta siinä yhteydessä vaikutti siltä, että tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi käytännön ongelmia erityisesti kolmessa jäsenvaltiossa – myös jäsenvaltiossa, jonka te, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ja minä tunnemme parhaiten – jotka ovat panneet direktiivin täytäntöön hyvin tinkimättömässä muodossa. Saanko kysyä, olisiko mahdollista lykätä täytäntöönpanoa näissä kolmessa jäsenvaltiossa, kunnes komissio pystyy ehdottamaan direktiivin osalta paljon nykyistä käytännöllisempää täytäntöönpanotapaa? Tämä olisi varmastikin johdonmukaista, kun otetaan huomioon halumme järkeistää EU:n lainsäädäntöä. Käytännöllisyys hyödyttäisi myös skotlantilaisen vaalipiirimme maanviljelijöitä ja skotlantilaista ympäristöämme.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Minulla on suuri kiusaus vastata kysymykseen skotlantilaisena Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin jäsenenä ja Yhdistyneen kuningaskunnan ministerinä, mutta muistutan kunnioittavasti itseäni ja Euroopan parlamenttia siitä, että vastaan tänään puheenjohtajavaltion puolesta.

Vaikka suhtaudun myönteisesti parlamentin jäsenen esittämiin huomioihin näiden käytännön ongelmien ratkaisemisen tarpeellisuudesta, pidän tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisempana sitä, että yksittäiset jäsenvaltiot saattavat nämä kysymykset komission tietoon omissa nimissään, kuin sitä, että tehtävä annettaisiin ensisijaisesti puheenjohtajavaltion vastuulle.

Pyrkiessämme asiassa eteenpäin ja odottaessamme Euroopan komission toimia sallinette minun kuitenkin sanoa, että komissio on ilmaissut aikovansa tehdä ensi kuun aikana konsulttisopimuksen tutkimuksesta, jossa perehdytään ympäristöllisiin, lainsäädännöllisiin ja toiminnallisiin seurauksiin, joita aiheutuu talijätteen polton sisällyttämisestä jätteenpolttodirektiivin soveltamisalaan. Tutkimukseen kuuluvat myös komissiolle annettavat suositukset siitä, onko talijätteen polttamiseen tarkoituksenmukaista soveltaa jätteenpolttodirektiivin mukaisia tarkastuksia. Nämä suositukset on määrä antaa ensi vuoden puolivälissä.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tämä aihe on tietyssä mielessä varsin epämääräinen mutta silti äärimmäisen tärkeä. Olitte oikeassa todetessanne, että tilannetta arvioidaan, mutta ongelma on siinä, että arviointi valmistuu vasta ensi kesäkuussa, kuten lopuksi sanoitte. Kun yritykset, maanviljelijät ja muut lopettavat jätteen polttamisen jätteenpolttouuneissa, he eivät luultavasti enää palaa tähän käytäntöön, joten tarvitsemme päätöksen ennen vuoden loppua.

Komissio ei ole luvannut – mutta se on kuitenkin vihjannut – että se suhtautuu myönteisesti ajatukseen talin jättämisestä direktiivin ulkopuolelle. Vain kolme jäsenvaltiota 25:stä katsoo talin kuuluvan direktiivin soveltamisalaan.

Yksinkertainen ratkaisu olisi, että puheenjohtajavaltio pyytäisi komissiota harkitsemaan sellaisen muistion laatimista, jossa todetaan, ettei talia pidä sisällyttää jätedirektiiviin. Uskon, että komissio suhtautuisi asiaan myötämielisesti.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Haluan todeta aluksi, että – kun otetaan huomioon esimerkiksi kotimaassa vastuullani olevat tehtävät – ymmärrän tämän kysymyksen tärkeyden ja sen, että tietyt jäsenvaltiot ovat edenneet huomattavasti muita nopeammin tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

Minulle ei ole aiemmin esitetty, että puheenjohtajavaltion pitäisi kehottaa komissiota muistion laatimiseen, sillä kanta on ollut tähän saakka ilmeisen selkeä niin tämän kuin muidenkin direktiivien osalta. Direktiivi astuu täysimääräisesti voimaan tämän vuoden lopussa, mutta siinä, investoidaanko tarvittaviin uudistuksiin direktiivin noudattamiseksi, on kyse asianosaisten yritysten ja talia polttoaineena käyttävien biodieselyritysten kaupallisesta päätöksestä.

Jos tilanne on kuitenkin sellainen kuin parlamentin jäsen kuvaa – eli jos vallalla on direktiivin aseman epävarmuudesta johtuva aito epävarmuus näiden investointipäätösten hyvistä ja huonoista puolista – suhtaudun todellakin myönteisesti minulle esitettyyn huomioon, ja kenties saan tilaisuuden kirjoittaa parlamentin jäsenelle vahvistuksen etenemistavasta.

  Elspeth Attwooll (ALDE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitän vastauksestanne. Tali ei ole ainoa ongelma, mutta se on ongelmista polttavin.

On todella tarpeen sekä neutraloida hiilipäästöt että välttää aiheuttamasta tarpeettomia kustannuksia liike-elämälle. Jos siis sanotaan, että jäsen Martinin ehdotus on yksi mahdollisuus päästä eteenpäin, kysyn myös, onko neuvosto valmis tukemaan Euroopan parlamentin jäseniä kehottaessamme komissiota laatimaan luettelon polttoaineiden lähteinä käytettävistä materiaaleista, joiden osalta komissio pidättyy aloittamasta jätteenpolttodirektiiviin perustuvia rikkomismenettelyjä, kunnes materiaalien kaikki ympäristövaikutukset on analysoitu.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kun otetaan huomioon jo esitetyt näkemykset siitä, miten puheenjohtajavaltion olisi syytä edetä, järkevä lähestymistapa olisi pohtia kumpaakin ehdotusta ja kirjoittaa asianmukaisesti kummallekin parlamentin jäsenelle, kun tämä keskustelu on saatu päätökseen.

  Puhemies. – Seuraavana on

Claude Moraesin kysymys nro 12 (H-0790/05)

Aihe: Turkin kurdikysymys

Voiko neuvosto, ottaen huomioon sen myönteisen lähestymistavan Turkin kanssa käytäviin liittymisneuvotteluihin, kertoa Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden aikana käydyissä neuvotteluissa saavutetuista tuoreimmista edistysaskeleista? Voiko neuvosto kommentoida erityistä lähestymistapaa, joka koskee kurdien kulttuuristen oikeuksien ja ihmisoikeuksien ottamista osaksi neuvottelupakettia?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten parlamentin jäsen tietää, unioni aloitti Turkin kanssa liittymisneuvottelut maanantaina 3. lokakuuta. Kyseessä oli historiallinen hetki ja uusi tärkeä askel Euroopan unionin ja Turkin suhteiden kehittymisessä. Saatoimme alkuun pitkän ja kurinalaisen prosessin, jossa noudatetaan neuvoston samana päivänä hyväksymää neuvottelukehystä. Komissio aloitti perehtymisen tiedettä ja tutkimusta koskevaan lukuun 20. lokakuuta.

Euroopan unioni valvoo jatkossakin kurdien ihmisoikeuksien ja kulttuuristen oikeuksien kunnioittamista ja yleistä tilannetta maan kaakkoisosassa. Kuten neuvottelukehyksessä vaaditaan, Turkin on lujitettava ja laajennettava lainsäädäntöään ja toteutettava toimia muun muassa ilmaisunvapauden, uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien aloilla. Edistymisen näillä aloilla on oltava peruuttamatonta, ja täytäntöönpanon on oltava täysimääräistä ja tehokasta. Siksi komissio jatkaa tilanteen tiivistä seurantaa ja raportoi siitä säännöllisesti neuvostolle.

Neuvosto vakuuttaa parlamentin jäsenille, että unioni pitää tätä kysymystä erittäin tärkeänä osana Turkin käynnissä olevaa uudistusprosessia. Edistymistä valvotaan ja arvioidaan jatkossakin kaikissa asianosaisissa toimielimissä.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Tässä yhteydessä haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen roolistaan Luxemburgin neuvotteluissa, joita hän ei luultavasti koskaan unohda.

Kurdiyhteisöä koskevasta hyvin vakavasta kysymyksestä totean, että olen yhteydessä kurdiyhteisön suurimpaan keskukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kurdit ovat kiitollisia neuvotteluista, mutta he ovat myös huolissaan, sillä he eivät halua, että annatte näissä neuvotteluissa virtaavan positiivisen energian vaikuttaa kielteisesti niihin hyvin todellisiin ihmisoikeusongelmiin, joita kurdiyhteisöllä edelleen on. Heidän mielestään ihmisoikeusnäkökohtien pitäisi kuulua keskeisenä – ja symbolisena – osana kaikkiin neuvotteluihin, ja pyydämme neuvoston puheenjohtajaa suhtautumaan asiaan vakavasti myös jatkossa.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Haluan ilmaista tässä yhteydessä kiitokseni ja kunnioitukseni arvoisalle jäsenelle siitä työstä, jota hän on tehnyt vuosien ajan Lontoon kurdiyhteisön kaltaisten yhteisöjen hyväksi. Vastatakseni hänen ylenpalttisiin kiitoksiinsa roolistani neuvotteluissa ja ajatukseen siitä, etten varmasti koskaan unohda niitä, totean, että olin jonkinasteisessa vaarassa unohtaa oman nimeni 30 tuntia kestäneiden yhtäjaksoisten neuvottelujen jälkeen! Olen kuitenkin tyytyväinen voidessani todeta, että huolimatta unen puutteesta ja kaikkien osapuolten huomattavasta vaivannäöstä onnistuimme pääsemään tulokseen, joka merkitsee mielestäni rakentavaa etenemistapaa ja heijastaa Turkin ja Euroopan pitkää historiallista yhteyttä. Mahdollisuutta Euroopan unionin jäsenyyteen on pidetty Turkin ulottuvilla jo 42 vuotta. Luxemburgissa koettiin aidosti historiallinen hetki, josta monet Euroopan parlamentin jäsenet voivat mielestäni olla todella ylpeitä.

Kuten toivottavasti tein ensimmäisessä vastauksessani selväksi, tämä historiallinen hetki merkitsee mielestäni kuitenkin ennen kaikkea seuraavaa askelta matkalla, jolle Turkki on lähtenyt. Määränpää on monella tavoin tärkeä, mutta niin on myös Turkin matka kohti tätä määränpäätä. Tätä taustaa vasten katson, että ne meistä, jotka ovat jo pitkään puoltaneet Turkin liittymistä Euroopan unioniin, ovat edistäneet parhaiten niiden turkkilaisten asiaa, jotka ovat pelänneet ihmis- ja kansalaisoikeuksiensa puolesta. Nimenomaan liittymisprosessi ja kurinalaisuus, joita yritin kuvata äskeisessä vastauksessani, kuuluvat nimittäin monessakin mielessä parhaisiin takeisiin, jotka voidaan antaa kurdien kaltaisille yhteisöille siitä, että edistys, jota me kaikki toivomme Turkin saavuttavan edessä olevan vuosikymmenen aikana, todella toteutuu ja että paitsi Turkin sisäisillä yhteisöillä myös EU:n laajalla kansainvälisellä yhteisöllä on jatkossa käytettävissään avoimia keinoja arvioida kehityksen laajuutta ja nopeutta.

  Puhemies. – Seuraavana on

Richard Corbettin kysymys nro 13 (H-0792/05)

Aihe: Hengityselinten sairaudet ja Lissabonin agenda

Ottaako neuvosto huomioon erilaisten terveyttä koskevien asioiden merkityksen Lissabonin agendassa, kun tarkastellaan tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman terveyteen liittyvää osaa?

Tietääkö neuvosto, että hengityselinten sairaudet aiheuttavat yhteisön terveyspalveluille yli 102 miljardin euron kulut ja että ne vaativat eniten yleislääkärikäyntejä ja kiireellistä sairaalaan pääsyä ja muodostavat valtavan rasitteen menetettyinä työpäivinä?

Katsooko neuvosto, että asiaa koskevasta tutkimuksesta olisi sekä terveydellistä että taloudellista hyötyä ja että Lissabonin strategiaa voitaisiin näin paremmin toteuttaa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten arvoisa jäsen tietää, neuvosto tarkastelee parhaillaan komission huhtikuussa 2005 antamaa ehdotusta seitsemänneksi puiteohjelmaksi (2007–2013), josta Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät aikanaan yhteispäätösmenettelyssä.

Neuvosto on useaan otteeseen vahvistanut, että se pitää tärkeinä Lissabonin agendaan liittyviä toimia tutkimuksen ja teknologisen kehityksen hyväksi. Toivon, että kotimaani pääministerin ja puheenjohtajavaltion sitoutuminen Lissabonin agendaan kävi ilmi kaikille tämän parlamentin jäsenille huomioista, joita pääministeri esitti aiemmin tänä iltapäivänä.

Erityisesti tutkimusohjelma on tärkeä yhteisön väline. Hengityselinten sairauksia koskevaa tutkimusta olisi aika lisätä. Hengityselinten sairaudet ovat nykyään yleisin kuolinsyy Euroopan unionissa, mutta siitä huolimatta näihin sairauksiin kiinnitetään vähemmän huomiota kuin moniin muihin sairauksiin, kuten sydänsairauksiin.

Parlamentin jäsen kiinnittää perustellusti huomiota huomattaviin taloudellisiin menetyksiin, joita erityisesti hengityselinten sairauksista aiheutuu. Tuhannesosa Euroopan unionin väestöstä menettää vuodessa 41 300 työpäivää yksinomaan keuhkoahtaumataudin vuoksi.

Tästä taudista aiheutuvat tuottavuuden menetykset nousevat vuosittain 28,5 miljardiin euroon. Komission ehdotuksessa seitsemänneksi puiteohjelmaksi terveys ja ympäristö on nostettu ensisijaisiksi tutkimuskohteiksi. Tutkimuskohteista, joilla voi olla merkitystä hengityselinten sairauksien kannalta, mainittakoon esimerkkeinä innovatiiviset hoitomenetelmät ja interventiot, joilla on potentiaalisia käyttömahdollisuuksia useiden sairauksien hoidossa; tartuntatautien ja merkittävien sairauksien, myös syövän, translaatiotutkimus; terveydenhuoltojärjestelmien laatu, tehokkuus ja solidaarisuus; sairauksien ennaltaehkäisyn tehostaminen ja lääkkeiden käytön parantaminen sekä ympäristötekijöiden, kuten ympäristön pilaantumisen, vaikutus ihmisten terveyteen.

Puiteohjelmassa määritellään tutkimustoiminnan laajat suuntaviivat, eikä siinä esitetä kattavaa luetteloa mahdollisista yksittäisistä tutkimuskohteista. Niihin paneudutaan yksityiskohtaisesti ohjelmasta tehtävien yksittäisten päätösten yhteydessä ja ohjelman täytäntöönpanon aikana; täytäntöönpano on komission vastuulla.

Tutkimushankkeet valitaan pääasiassa tiedeyhteisölle esitettävien avointen ehdotuspyyntöjen perusteella, ja valinnassa kiinnitetään huomiota erilaisiin vertailuperusteisiin, kuten tieteellisiin ansioihin ja Euroopalle koituvaan lisäarvoon.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Kiitän puheenjohtajavaltiota rohkaisevasta vastauksesta ja pääministeri Blairin aiemmin osoittamasta sitoutumisesta tutkimusta ja teknologian kehittämistä koskevien määrärahojen lisäämiseen Euroopan unionin talousarviossa.

Tutkimus on ala, jolla yhteisen ohjelman avulla voidaan saada aikaan lisäarvoa ja säästää rahaa, kun vertailukohtana on 25 erillistä kansallista ohjelmaa. Terveys on itsessään tärkeä tekijä asianosaisille, mutta se on tärkeä tekijä myös taloudellisen suorituskykymme kannalta. Tilastot, joita lainasitte, osoittavat, että tämä terveysala sopii hyvin esimerkiksi siitä, miten tutkimuksella voidaan vastata Lissabonin agendaan.

Kehotan neuvostoa pysymään sisäisissä keskusteluissaan tiukasti näiden perustelujen takana.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Voin vakuuttaa teille, että pohdin parlamentin jäsenen esittämiä huomioita ja pidän ne mielessäni.

Toistan, että olemme sitoutuneet käyttämään puitedirektiiviä tavoilla, joita kuvasin alkuperäisessä vastauksessani, ja että pidämme puitedirektiiviä tärkeänä. Tarjotakseni parlamentin jäsenelle toivon häivähdyksen totean yksinkertaisesti, ettei hän ole yksin nostaessaan kysymyksen esiin tässä parlamentissa.

Istuessani aiemmin tänä iltapäivänä pöydässä numero 2 ja kotimaani pääministerin puhuessa vielä parlamentille eräs sosialidemokraattista ryhmää edustava kolleganne ehti jo toimittaa minulle viestin, jonka mukaan hän ja hänen ryhmänsä pitivät pääministerin puheessaan osoittamaa sitoutuneisuutta tutkimukseen ja kehitykseen hyvin selvänä merkkinä siitä, että seitsemäs puiteohjelma rahoitetaan kokonaan siinä laajuudessa, jossa hän haluaa.

Kun otetaan huomioon toisistaan riippuvat rahoituskysymykset, joita tällaiseen sitoutumiseen liittyisi, en pysty antamaan tällaista merkkiä tänään, mutta omalla tavallaan tilanne heijastaa mielestäni paitsi neuvoston – joka luultavasti käsittelee asiaa huomenna Hampton Courtissa – myös monien parlamentin jäsenten tunnetta siitä, että tutkimus ja kehitys kuuluvat tulevaisuudessa unionin keskeisiin painopisteisiin.

  Puhemies. – Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 14 (H-0794/05)

Aihe: Turkin vähemmistöt

Millaiseksi neuvosto arvioi Turkin etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen aseman viime vuoteen verrattuna, erityisesti kun on kyse uskontolaista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Euroopan komissio on todennut, että viime vuosien uudistuksilla on parannettu vähemmistöjen oikeuksia. Jäljellä on kuitenkin joukko ratkaisemattomia ongelmia, joita komissio käsittelee 9. marraskuuta julkaistavassa säännöllisessä kertomuksessaan. Komissio ja neuvosto valvovat näitä kysymyksiä tiiviisti myös jatkossa.

Muut uskonnolliset yhteisöt kuin muslimit kohtaavat edelleen vaikeuksia kysymyksissä, jotka liittyvät oikeushenkilöllisyyteen, omistusoikeuteen, koulutukseen, turkkilaisen ja ulkomaalaisen papiston asumisoikeuteen ja työlupiin, kouluihin ja sisäiseen hallintoon. Uuden säätiölain odotetaan tuovan ratkaisun joihinkin näistä ongelmista.

Euroopan komissio on tunnustanut, että uusin luonnos on huomattavasti edellistä parempi. Unioni on kehottanut Turkkia hyväksymään tällaisen lain viipymättä ja varmistamaan, että se on täysin yhdenmukainen eurooppalaisten normien kanssa.

Vieraillessaan Ankarassa 6.–8. lokakuuta 2005 komission jäsen Rehn kehotti Turkin viranomaisia ottamaan huomioon komission lakiluonnoksesta esittämät huomiot. Euroopan unioni on myös kehottanut toistamiseen Turkkia avaamaan uudelleen Halkin kreikkalaisortodoksisen kirkon seminaarin.

Etnisten vähemmistöjen oikeuksien osalta on edistytty jonkin verran, varsinkin kulttuuristen oikeuksien alalla, mutta lisäkehitys on tarpeen. Lisäksi Turkin kaakkoisosan tilanne on edelleen ongelmallinen.

Euroopan unionin sopimissa neuvotteluvaltuuksissa, joilla ohjataan Turkin kanssa käytäviä liittymisneuvotteluja tulevina kuukausina ja vuosina, edellytetään, että Turkki tekee työtä parantaakseen ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, lujittaa ja laajentaa lainsäädäntöä ja toteuttaa toimia muun muassa uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien aloilla.

Neuvosto voi vakuuttaa arvoisalle jäsenelle, että unioni pitää näitä kysymyksiä erittäin tärkeinä. Edistymisen valvonta ja arviointi sekä vuoropuhelu Turkin kanssa jatkuvatkin kaikissa asianosaisissa toimielimissä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, nämä ongelmat koskevat ennen kaikkia Turkin kristillisiä vähemmistöryhmiä, jotka ovat vaarassa hävitä maailmankartalta. Kristittyjen määrä hupenee, ja ekumeeninen patriarkka pelkää, ettei Turkissa ole enää lainkaan kristittyjä, kun liittymisneuvottelut saadaan aikanaan päätökseen. Tästä syystä haluan esittää teille hyvin konkreettisen kysymyksen. Turkki toimitti uskontolain komissiolle, joka arvosteli sitä terävästi. Turkkilaiset lupasivat, että heidän parlamenttinsa parantaisi lakia. Onko tiedossanne konkreettista merkkejä siitä, että parannuksia olisi tehty, etenkin kun ajatellaan omistusoikeutta ja pappien koulutusta? Oletteko saanut konkreettisia merkkejä ja aiotteko vaatia niiden mukaisia toimia jo tulevina viikkoina, vai aiotteko lykätä asiaan puuttumista niin kauan, että kristityt ovat hävinneet Turkista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Mielestäni on tarkoituksenmukaisinta odottaa komission kertomusta, jossa käsitellään juuri näitä kysymyksiä, sillä on tärkeää, että meillä on väitteidemme pohjaksi näyttöä eikä vain yksittäisiä esimerkkejä tai pelkkiä tarinoita.

Kuten totesin, unioni pyrkii varmasti vaikuttamaan jatkossakin Turkin hallitukseen, jotta se avaisi uudelleen Halkin kreikkalaisortodoksisen kirkon seminaarin, joka suljettiin vuonna 1971. Turkin hallitus on yhä sitoutunut asiaan ja etsii ratkaisua, joka olisi yhdenmukainen Turkin lainsäädännön kanssa ja jonka myös patriarkaatti voisi hyväksyä.

Kreikkalaisortodoksisen kirkon omaisuuden takavarikoinnista totean, että komission jäsen Rehn kirjoitti heinäkuussa Turkin ulkoministerille puutteista, jotka liittyvät säätiölaista tehtyyn luonnoksen, ja korosti tässä yhteydessä erityisesti omistusoikeuskysymystä.

Kun otetaan huomioon hyvin kielteinen arvio Turkin kristillisen yhteisön tulevaisuutta koskevassa kysymyksessä, huomautan lopuksi, että näiden kristillisten yhteisöjen johtajat ovat itse kuuluneet niihin, jotka ovat viime kuukausina tunnustaneet maassa saavutetun edistyksen odotettaessa liittymisneuvottelujen alkamista. Vaikka pidänkin arvossa parlamentin jäsenen esittämää huomiota, meidän on mielestäni kuunneltava myös niitä Turkin kristittyjä, jotka itse väittävät, että juuri nykyinen kehitys ja mahdollisuus liittymiseen ovat takaamassa heille oikeuksia, joita heillä ei valitettavasti ole aiemmissa olosuhteissa ollut.

  Puhemies. – Seuraavana on

Michl Ebnerin kysymys nro 15 (H-0798/05)

Aihe: Alpeilla kasvatettavien lehmärotujen suojelu ja niiden kasvatuksen tukeminen

Asetuksessa (EY) Nro 639/2003⁽²⁾ sellaisten lehmien ja hiehojen ikä, joista maksetaan vientitukea, on laskettu 30 kuukauteen. Aikaisemmin asetuksen (EY) Nro 615/1998⁽³⁾ mukaan vientitukea oli mahdollista saada korkeintaan 36 kuukauden ikäisistä eläimistä.

Vuoristoalueiden karjankasvattajille on näin ollen tiedossa vaikeuksia, koska alppialueiden rytmissä lehmät poikivat syksyllä. Lisäksi vuoriniityillä laiduntavat vuoristorodut kehittyvät karun ympäristön vuoksi muita hitaammin, joten ne voidaan biologisten tekijöiden vuoksi astuttaa vasta 24 kuukauden iässä.

Voiko neuvosto myöntää kiireesti Alpeilla kasvatettavia lehmärotuja koskevan poikkeusjärjestelyn, jotta näiden lehmien vienti-iäksi asetetaan jälleen 36 kuukautta?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Parlamentin jäsen viittaa asetukseen (EY) N:o 639/2003, jota koskevan menettelyn mukaisesti komissio on velvollinen toimittamaan hallintokomitealle kaikki ehdotukset, joiden tarkoituksena on muuttaa vientitukien maksuun liittyvien ehtojen täytäntöönpanoa. Neuvostolta edellytetään toimia vain, jos hallintokomitean valtuuskuntien enemmistö ei ole kyennyt antamaan lausuntoa mainitun kaltaisesta ehdotuksesta. Komissio ei ole esittänyt tällaista ehdotusta.

  Bernd Posselt (PPE-DE), laatijan sijainen. – (DE) Arvoisa puhemies, tämä on huomattava ongelma vuoristoalueille, joilla maan köyhtymisen ja aavikoitumisen vaara on erityisen suuri. Kun otetaan huomioon tämän näkökohdan lisäksi myös näiden lehmärotujen merkitys Alppien ympäristölle, joka on joka tapauksessa altis ekologisille riskeille, haluan kysyä, kannattaako neuvosto tällaisia toimia vai pysyykö se täysin puolueettomana kieltäytyen ottamasta kantaa aiheeseen.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Euroopan unionilla on laaja valikoima välineitä, joiden tarkoituksena on tukea maanviljelijöitä kautta linjan. Mitään näistä välineistä ei tietääkseni ole kohdistettu suoraan Alpeilla kasvatettaviin lehmärotuihin, mutta monet niistä on tarkoitettu maanviljelijöille, joiden työn monet Euroopan unionin kansalaiset katsovat hyödyttävän alppialueita. Tarkoitan esimerkiksi haavoittuvien alueiden ja elinympäristöjen hoitamista sekä todellakin myös luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä.

Vastauksena parlamentin jäsenen lopuksi esittämään kysymykseen toistan yksinkertaisesti, että on tärkeää tunnustaa suhteelliset vastuut, joita toimielimillä on tämän asetuksen osalta. Kun otetaan huomioon komission ja puheenjohtajavaltion suhteelliset vastuut, esitänkin, että jos parlamentin jäsenen mainitsemien ongelmien kaltaisia huolenaiheita esiintyy jatkossa, ne olisi tarkoituksenmukaisempaa osoittaa komissiolle.

  Puhemies. – Seuraavana on

Esko Seppänen kysymys nro 16 (H-0804/05)

Aihe: Ison-Britannian jäsenmaksuhelpotus

Eurooppa-neuvosto ei päässyt kesäkuussa sopimukseen uusista rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013. Yksi sovun esteistä oli Ison-Britannian saama erityinen jäsenmaksuhelpotus (British Rebate). Aikooko nykyinen puheenjohtajamaa tuoda Eurooppa-neuvoston käsittelyyn ehdotuksen, joka kohtelisi jäsenmaita tasavertaisesti eli jossa esitettäisiin Ison-Britannian ja eräiden muiden jäsenmaiden saamien erityisten jäsenmaksualennusten lopettamista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten maani pääministeri ja minä olemme todenneet useaan kertaan tänään, puheenjohtajavaltio on täysin tietoinen siitä, miten tärkeää on päästä sopimukseen uusista rahoitusnäkymistä. Mahdollisuuksien mukaan yhteisymmärrys pyritään saavuttamaan vuoden loppuun mennessä. Me teemme työtä tämän eteen. Puheenjohtajavaltio on juuri käynyt sarjan kahdenvälisiä neuvotteluja kaikkien jäsenvaltioiden ja kahden ehdokasvaltion kanssa määrittääkseen perustan, jonka pohjalta tällainen sopimus olisi mahdollinen.

Näiden neuvottelujen pohjalta puheenjohtajavaltio toivoo voivansa laatia ehdotuksen, jonka se aikoo toimittaa neuvostolle. Huomenna Hampton Courtissa pidettävän virallisen kokouksen alla hallitusten päämiehille lähettämässään kirjeessä pääministeri Tony Blair sanoi uskovansa, että yhteisymmärrys voidaan ja täytyy saavuttaa joulukuun Eurooppa-neuvostossa ja että hän tekee henkilökohtaisesti kaikkensa, jotta se saavutetaan siihen mennessä.

Kuten kesäkuun Eurooppa-neuvoston tapahtumien jälkeen todettiin hyvin painokkaasti, on kuitenkin muistettava, ettei tulevia rahoitusnäkymiä koskevan yhteisymmärryksen saavuttaminen riipu viime kädessä yhden maan tahdosta – vaikka tämä maa olisikin puheenjohtajavaltio – vaan Euroopan unionin kaikkien 25 jäsenvaltion sitoutumisesta työhön tämän yhteisymmärryksen hyväksi.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, kesäkuussa tämä asia oli kiinni harvoista valtioista ja mitä suurimmassa määrin kiinni nykyisestä puheenjohtajavaltiosta Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Te torpedoitte silloin tehokkaasti ratkaisun, jolla piti löytää rahoituspuitteet jaksolle 2007–2013. Nyt kun te olette itse niitä valmistelemassa, on esille noussut kysymys siitä, että asiasta tulisi jonkinlainen paketti, ja kysyn: kuuluuko maatalouden yhteisrahoitus mahdollisesti tähän pakettiin, niin että jäsenvaltiot ryhtyisivät maksamaan osan pakollisista maatalousmenoista itse?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Vastaan kumpaankin näkökohtaan erikseen.

Ensinnäkin: vaikka parlamentin jäsenen kysymyksen kannalta saattaa olla kätevää vihjata, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi eristäytynyt kesäkuun Eurooppa-neuvostossa omaksi vähemmistökseen, minun on valitettavasti todettava, ettei näin yksinkertaisesti käynyt. Tiedän tämän, koska olin paikalla. Viisi jäsenvaltiota vastusti puheenjohtajavaltio Luxemburgin ehdotuksia. Yhdistynyt kuningaskunta teki omalta osaltaan hyvin selväksi, ettemme voineet hyväksyä ehdotusta tietyistä syistä. Kun otetaan huomioon, että tämänpäiväinen tehtäväni on vastata kysymyksiin puheenjohtajavaltion puolesta, minun ei ole kuitenkaan soveliasta selostaa tai kerrata perusteluja, jotka Yhdistynyt kuningaskunta esitti kesäkuussa.

Maani pääministeri käsitteli tämänpäiväisissä huomioissaan maataloutta yleisellä tasolla ja totesi, että mielestämme on välttämätöntä päästä uudistuksissa eteenpäin siten, että tunnustamme tulevaisuuteen liittyvät haasteet, joihin Euroopan unioni joutuu vastaamaan tulevien rahoitusnäkymien yhteydessä.

Tämän lisäksi toistan vain huomion, jolla aloitin edellisen vastaukseni: kuten maani pääministeri teki selväksi parlamentille tänään esittämissään huomioissa, pyrimme vakavissamme saavuttamaan yhteisymmärryksen tulevista rahoitusnäkymistä. Tämä ei johdu vain siitä, että yhteisymmärryksen saavuttaminen laskettaisiin jotenkin Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden menestykseksi, eikä yhden jäsenvaltion edusta, vaan siitä, että olisi Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista saada aikaan talousarvio, joka vastaa unionin ajankohtaisia painopisteitä tällä globalisaation aikakaudella. Niin kutsutut A10-maat eli uudet jäsenvaltiot ovat esittäneet puheenjohtajavaltiolle toistuvasti erityisvaatimuksia, sillä ne haluavat selvästikin varmuutta varoista, jotka ovat tulevaisuudessa niiden käytettävissä. Olemme kuunnelleet näitä näkemyksiä huolellisesti ja puheenjohtajavaltiota koskevien velvollisuuksien mukaisesti. Koska olemme pitäneet mielessämme kesäkuun Eurooppa-neuvostoon liittyneet vaikeudet, emme ole esittäneet ehdotuksia välittömästi vaan olemme pyrkineet mieluummin kuuntelemaan myös muiden jäsenvaltioiden näkemyksiä. Tunnustamme, että sen poliittisen ympäristön kannalta, jossa keskustelut tulevasta rahoituksesta on määrä käydä, Euroopan tulevasta suunnasta olisi ollut parempi keskustella etukäteen. Tästä syystä olemme järjestäneet huomiseksi epävirallisen hallitusten päämiesten kokouksen. Huomenna Hampton Courtissa pidettävän kokouksen jälkeen pyrimme saavuttamaan käytännöllistä ja konkreettista edistystä niiden haasteiden suhteen, joiden olemassaolon me kaikki tunnustamme.

  Puhemies. – Seuraavana on

Bill Newton Dunnin kysymys nro 17 (H-0808/05)

Aihe: Vastaustyyli kyselytunnilla

Perehtyminen tämänhetkisen puheenjohtajavaltion toimintaan osoittaa, että se nauttii ollessaan antamatta kyselytunnilla suoriin kysymyksiin suoria vastauksia. Onko puheenjohtajavaltio omaksunut tarkoituksella alahuoneen tyylin, jossa ministerit ylpeilevät sillä, että he todellisten demokraattisten periaatteiden vastaisesti paljastavat mahdollisimman vähän? Vai aikooko puheenjohtajavaltio – koska se edustaa koko neuvostoa eikä vain alahuonetta – käyttää keskieurooppalaista tyyliä, jossa sen palkanmaksajia eli kansalaisia autetaan antamalla vastauksissa todellista tietoa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Vastausluonnokset kyselytunnilla esitettäviin suullisiin kysymyksiin laatii neuvoston sihteeristö yhteistyössä puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden kanssa. Tarkoituksena on antaa mahdollisimman täsmällisiä vastauksia Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin.

On kuitenkin muistettava, että kyselytunnilla neuvoston puheenjohtaja edustaa neuvostoa ja että hänen on pidätyttävä vastaamasta kysymyksiin, jotka eivät kuulu neuvoston toimivaltaan. Esimerkkinä mainittakoon puhtaasti sisäpoliittiset kysymykset.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE), laatijan sijainen. – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitän vastauksestanne ja siitä, että vastasitte kysymykseen nro 17. Kahdella edellisellä kyselytunnilla aika valitettavasti loppui eikä kysymykseeni vastattu.

Kysymykseni on jatkoa aiempaan. Nähdäkseni puheenjohtajavaltio päätti edellisellä Strasbourgin istuntojaksolla yksipuolisesti muuttaa vastausjärjestelmää siten, että koko neuvoston on osallistuttava käsittelyyn. Ymmärtääkseni puhemies Borrell Fontelles on kirjoittanut virallisesti puheenjohtajavaltiolle ja pyytänyt sitä palaamaan järjestelmään, joka on palvellut parlamenttia hyvin jo 30 vuoden ajan. Kehotan teitä myös toimimaan näin. Meitä ei ole täällä välttämättä paljon, mutta ne, jotka tulevat paikalle, arvostavat tätä tilaisuutta hyvin paljon ja toivovat, ettei vastaamista kysymyksiin, joihin ei voida vastata tässä yhteydessä, lykätä enempää.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Voin vakuuttaa teille puhemies Borrellin kanssa käymästämme keskustelusta, ettei tarkoituksena ole millään muotoa vähentää ministerien vastuuta ja heidän valtuuksiaan vastata kysymyksiin nykyisessä muodossa suoraan parlamentin jäsenille. En ole varma, nautimmeko tästä molemmat, mutta te ainakin nautitte! Voin myös vakuuttaa, ettei taustalla ollut mitään henkilökohtaista, kun emme pystyneet vastaamaan kysymykseen nro 17 kahdella edellisellä kyselytunnilla.

Mielestäni ministereillä on tärkeä velvollisuus pyrkiä käsittelemään henkilökohtaisesti kysymyksiä, joita neuvostolle on esitetty. Kokemukseni vastaamisesta parlamentin kysymyksiin karttuu jatkuvasti, ja tämän kokemuksen perusteella on tilanteita, joissa meille esitetään suoraan kysymyksiä, jotka liittyvät kansalliseen etuun eivätkä puheenjohtajavaltion toimivaltaan. Tämä heijastuu väistämättä vastauksiin, joita annamme.

  Puhemies. Koska kyselytuntiin varattu aika on päättynyt, kysymyksiin nro 18–46 vastataan kirjallisesti⁽⁴⁾.

Kyselytunti päättyi.

(Istunto keskeytettiin klo 19.00 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN