Artikkeli
 

Kuinka Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät?

Parlamentin työjärjestys - 18-08-2009 - 15:39
Jaa / tallenna
Peukalosääntö: vastaan tai puolesta

Edustajat seuraavat ryhmänsä koordinaattoria ja kääntävät peukalot ylös tai alas

Sadat kädet nousevat ja laskevat. Sormet painavat nappia ja päästävät sitten irti. Jotkut peukalot kääntyvät ylöspäin, toiset alaspäin. Näin Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät. Tulkitsemme alla tätä merkkikieltä.

Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät 2004 heinäkuussa alkaneen vaalikauden aikana lähes 25 500 kertaa 87 täysistunnossa. Parlamentissa äänestetään enimmäkseen kättä nostamalla, samalla tapaa kuin antiikin kreikkalaiset äänestivät Perikleen aikana. Istuntoa johtava puhemies arvioi tuloksen silmämääräisesti, laskematta puolesta ja vastaan äänten tarkkaa määrää. Silloin kun päätös edellyttää yksinkertaista enemmistöä (läsnä olevien jäsenten enemmistö), tulos on yleensä helppo nähdä.
 
Joskus äänestys on tiukka ja mepit saattavat vastustaa puheenjohtajan näkemystä äänestystuloksesta – tällöin he nostavat kädet ylös ja vaativat "tarkistetaan, tarkistetaan". Puheenjohtaja voi myös itse päättää, että asiasta äänestetään uudelleen sähköisesti. Tällöin edustajat eivät nosta kättään, vaan painavat joko puolesta, vastaan tai tyhjää nappia pöydällään olevassa äänestyslaitteessa.  Jäsenen tulee ensin identifioida itsensä työntämällä henkilökohtainen sähköinen äänestyskortti laitteeseen.
 
Kuka äänesti puolesta, kuka vastaan?
 
Kun äänestetään sähköisesti, täsmälliset äänimäärät heijastuvat seinillä oleville tauluille. Sähköinen äänestys on tehokas tapa ratkaista erimielisyys tuloksesta; varsinkin jos äänten ehdoton enemmistö (puolet parlamentin jäsenistä + 1) on tarpeen. Määräenemmistöäänestyksissä (esimerkiksi 2/3 äänistä) se on välttämätön. Tarvittava enemmistö riippuu siitä, minkälaisesta päätöksestä ja asiasta on kyse. Sähköinen äänestyskin tapahtuu anonyymisti, eikä yksittäisen edustajan kanta ilmene.
 
Parlamentin jäsenen äänestyskanta merkitään pöytäkirjaan ainoastaan silloin, kun äänestys suoritetaan nimenhuutoäänestyksenä. Termi juontuu ajalta, jolloin puheenjohtaja vielä kutsui aakkosjärjestyksessä nimeltä kutakin edustajaa antamaan äänensä. Puheenjohtaja sanoi tällöin edustajan nimen, joka nousi ja sanoi jaa tai ei. Voi kuvitella, kuinka kauan tällainen äänestys kestäisi nykyään, kun parlamentissa on 736 jäsentä! Sähköisellä äänestyksellä vältytäänkin loputtomilta istunnoilta.
 
Mepit voivat äänestää myös salaisesti, laittamalla äänestyslapun uurnaan. Tätä äänestystapaa käytetään lähinnä nimityspäätöksissä, vaikkakin mikä tahansa äänestys voidaan suorittaa salaisena, mikäli viidesosa edustajista niin pyytää. Tällöin edustajat valitsevat keskuudestaan arvalla 2–6 ääntenlaskijaa.
 
Kuinka parlamentin jäsenet saavat tolkun tästä kaikesta?
 
Parlamentin jäsenet saavat täysistunnoissa eteensä valtavia määriä asiakirjoja ja muutosehdotuksia EU-lainsäädännön eri alueilta. Kukaan ei voi olla asiantuntija kaikessa ja siksipä mepeillä on poliittisissa ryhmissään – edustajat jakautuvat ryhmiin poliittisen suuntauksen, ei kansallisuuden mukaan – vastuualueita (sisämarkkinat, teollisuus, maatalous jne.) seurattavanaan ja virkamiehistöä apunaan.
 
Jäsenet myös nimeävät keskuudestaan esittelijöitä, jotka laativat mietintöjä tärkeimmistä asiakysymyksistä. Nämä koordinaattorit ja esittelijät käyttävät asiantuntemustaan laatiessaan ryhmänsä edustajille äänestyslistoja, joihin he merkitsevät kuinka ryhmän tulisi äänestää.
 
Äänestyksessä parlamentin jäsenten peukalot sitten kääntyvät ylös- tai alaspäin, ikään kuin Jean-Léon Gérômen "Pollice verso" (peukalot alas) -maalauksessa. Istuntosalissa ei kuitenkaan päätetä gladiaattorin elämästä tai kuolemasta. Peukalon asento on vain ohjenuora saman ryhmän jäsenille siitä, kuinka heidän tulisi äänestää mistäkin lainsäädännöstä. Viime kädessä kukin meppi päättää itse, seuraako hän ryhmänsä ehdotusta vai ei.
 
Viite: 20060628STO09319