Päätöslauselmaesitys - B7-0155/2009Päätöslauselmaesitys
B7-0155/2009

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" – Tukholman ohjelma

18.11.2009

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Luigi Berlinguer oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta
Juan Fernando López Aguilar kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta
Carlo Casini perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta


Menettely : 2009/2534(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0155/2009
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0155/2009
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0155/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" – Tukholman ohjelma

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen, erityisesti sen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevat määräykset sekä sen uudet oikeudelliset puitteet perusoikeuksien suojaamiseksi ja unionin kansalaisuuden lujittamiseksi, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan, sellaisina kuin ne ovat muutettuina Lissabonin sopimuksella, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pöytäkirjan N:o 8, joka koskee liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, sellaisena kuin se on sisällytettynä siihen Lissabonin sopimuksella, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla,

–       ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" (KOM(2009)0262), jossa se esittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevat painopisteensä kaudelle 2010–2014, sekä Haagin ohjelman ja toimintasuunnitelman arvioinnin (KOM(2009)0263) ja siihen liittyvän täytäntöönpanon tulostaulun (SEC(2009)0765) samoin kuin kansallisten parlamenttien, kansalaisyhteiskunnan sekä EU:n erillisvirastojen ja elinten panoksen,

–       ottaa huomioon 16. lokakuuta 2009 annetun neuvoston puheenjohtajavaltion asiakirjaluonnoksen "Tukholman ohjelma: Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia varten" (14449/09),

–       ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta lähtien ollut Euroopan unionin olennainen tavoite; toteaa, että on välttämätöntä palauttaa rikos- ja yksityisoikeuden kattaneen Tampereen ohjelman alkuperäinen henki siten, että keskitytään oikeusvaltion periaatteisiin sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen,

B.     ottaa huomioon, että globaalistuminen vaikuttaa rahoitusalaan ja kasvavassa määrin myös vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen; toteaa, että se edellyttää entistä kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa sekä toimenpiteitä, joilla puututaan maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskeviin polttaviin kysymyksiin, ja että on erityisesti tehostettava tietojenvaihtoa ja yhteistyötä oikeus- ja sisäasioita, kehitysyhteistyötä, kansainvälistä kauppaa ja sosiaaliasioita koskevasta politiikasta vastaavien tahojen välillä,

C.     huomauttaa, että Lissabonin sopimuksessa, joka hyväksyttiin äskettäin joko parlamentin äänestyksellä tai kansanäänestyksellä, muotoillaan uudelleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvän politiikan oikeusperusta, tavoitteet, välineet ja päätöksentekomenetelmät,

D.     ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille ensimmäisen kerran annettavilla oikeuksilla ja institutionaalisella roolilla on myönteinen vaikutus erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehitykseen ja toimintaan, varsinkin kun toissijaisuusperiaatteen noudattaminen taataan entistä paremmin,

E.     ottaa huomioon, että monilla oikeus- ja sisäasioita koskevan politiikan osa-alueilla kansalliset ratkaisut eivät enää riitä ja että sen vuoksi on kehitettävä eurooppalaisia ratkaisuja maahanmuuttoa, turvallisuutta ja teknologiaa, myös tieto- ja viestintätekniikkaa, koskeviin kansainvälisiin haasteisiin,

F.     ottaa huomioon, että EU:n sisärajatarkastusten poistaminen kuuluu Euroopan yhdentymisen suurimpiin saavutuksiin,

G.     ottaa huomioon, että kansalaiset ovat unionin tasolla suoraan edustettuina Euroopan parlamentissa ja että jäsenvaltioita edustaa neuvostossa niiden kulloinenkin hallitus, joka puolestaan on demokraattisesti vastuussa vastaavalle kansalliselle parlamentille; katsoo, että Euroopan unionissa tarvittavan parlamentarismin vahvistamisen täytyy siksi perustua yhtäältä Euroopan parlamentin toimivallan vahvistamiseen kaikessa unionin päätöksenteossa ja toisaalta siihen, että kansalliset parlamentit voivat entistä enemmän valvoa omien maidensa hallituksia,

H.     palauttaa mieliin, että yhteiset toimenpiteet on toteutettava yhteisön toimivallan rajoissa ja että yhteisön tason lähestymistapa olisi valittava vain silloin, kun sen uskotaan olevan kansallisia toimia tehokkaampi,

I.      huomauttaa, että EU:n kansalaisten oikeudet ja oikeudet suojaan, erityisesti tietosuojaan, on säilytettävä ja että oikeus- ja sisäasioita koskevaan yhteiseen politiikkaan on edelleen sovellettava parlamentaarista valvontaa,

J.      toteaa, että avoimuuden on oltava ratkaisevassa asemassa lainsäädäntötyössä ja että kansallisten parlamenttien ja kansalaisten olisi voitava seurata ja valvoa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvän politiikan määrittelyä ja täytäntöönpanoa,

K.     ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen sisältyvä unionin liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen ei vaikuta unionin perusoikeuksien suojeluun, joka pohjautuu perusoikeuskirjaan ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, ja että se on tärkeä osa lisäsuojaa, mutta huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä on oltava selkeä toimivaltajako,

L.     toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden, petosten ja lahjonnan torjumiseksi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti sekä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi on tarpeen lujittaa poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä, ottaa Europol ja Eurojust entistä järjestelmällisemmin mukaan tutkintaan, perustaa Euroopan syyttäjänvirasto ja saavuttaa tehokkaita ja mitattavissa olevia tuloksia, ja huomauttaa, että EU:n kansalaiset haluavat EU:n aseman vahvistamista lahjonnan torjumisessa,

M.    huomauttaa, että yksityisoikeuden alalla viiden seuraavan vuoden painopisteissä on otettava huomioon yksittäisten kansalaisten ja yritysten ilmaisemat tarpeet,

N.     toteaa, että vastavuoroinen tunnustaminen, joka on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen elinehto, edellyttää keskinäistä luottamusta ja luottamusta muiden maiden oikeusjärjestelmiä kohtaan ja että kyseiset arvot voidaan turvata ainoastaan vastavuoroisen tuntemisen ja ymmärtämisen kautta, jolloin luodaan eurooppalainen oikeuskulttuuri,

O.     katsoo, että Euroopan oikeudenkäyttöalueen on pohjauduttava oikeusalan toimijoiden, oikeuslaitoksen ja syyttäjien eurooppalaiseen oikeuskulttuuriin, joka ei ainoastaan perustu unionin oikeuteen vaan jota myös kehitetään kansallisten oikeusjärjestelmien vastavuoroisen tuntemisen ja ymmärtämisen, yliopistojen opetussuunnitelmien perusteellisen uudistuksen, opiskelijavaihdon, opintomatkojen ja yhteisen koulutuksen kautta Euroopan juridisen koulutusverkoston ja eurooppaoikeuden akatemian aktiivisella tuella,

P.     katsoo, että keskinäinen luottamus edellyttää myös erilaisten kansallisten järjestelmien vaikuttavuuden ja tulosten jatkuvaa arviointia niin kansallisella kuin unioninkin tasolla; huomauttaa, että tässä yhteydessä on palautettava mieliin komission arvokas työ oikeudenkäytön tehostamiseksi Euroopan neuvostossa,

Q.     toteaa, että oikeusjärjestelmän eri aloilla toimivien eurooppalaisten verkostojen (Euroopan juridisen koulutusverkoston, Euroopan tuomarineuvostojen verkoston, Euroopan unionin korkeimpien oikeuksien presidenttien verkoston, unionin jäsenvaltioiden ylimpien syyttäjien Eurojustice-verkoston, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston sekä oikeusalan toimijoiden verkoston) on oltava aktiivisessa asemassa eurooppalaisen oikeuskulttuurin jatkokehittämisessä, ja ottaa huomioon 10. syyskuuta 1991 antamansa päätöslauselman eurooppaoikeuden akatemian perustamisesta[1], 24. syyskuuta 2002 hyväksymänsä kannan neuvoston päätöksen tekemisestä oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen eurooppalaisen verkoston perustamisesta[2], 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa[3] ja 7. toukokuuta 2009 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä[4],

R.     toteaa, että tietoverkkorikollisuus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, mikä synnyttää entistä monimutkaisempia oikeudellisia haasteita ja muodostaa rasitteen tuomioistuinten valmiuksille; katsoo, että tällaisen kehityksen vuoksi on välttämätöntä tarkastella tietoverkkorikollisuuteen liittyviin asioihin erikoistuneen Euroopan tietoverkkotuomioistuimen perustamista,

Lissabonin sopimuksen mukainen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue

1.      panee merkille, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva uusi monivuotinen ohjelma hyväksytään ja pannaan täytäntöön todennäköisesti Lissabonin sopimuksen mukaisissa uusissa oikeudellisissa puitteissa, joten siinä on jo otettava huomioon kaikki sopimukseen sisältyvät muutokset:

–    Schengenin yhteistyöstä, jossa kiteytyy henkilöiden vapaa liikkuvuus EU:n sisällä, tulee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ydin, ja Schengenin aluetta olisi laajennettava entisestään;

 

–    unionin kansalaisuudesta ja perusoikeuksien suojelusta tulee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan politiikan ydin, ja unionin toimielinten on noudatettava unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta;

 

–    päätöksentekoprosessia vahvistetaan noudattamalla tavanomaista lainsäätämisjärjestystä, ja kaikki tapahtuu unionin tuomioistuimen oikeudellisessa valvonnassa;

 

–    toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden ehdoton noudattaminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella varmistetaan lisätakeilla, joiden avulla tietty määrä kansallisia parlamentteja voi käynnistää varoitusmenettelyn, sekä antamalla yksittäiselle jäsenvaltiolle oikeus käyttää eräänlaista "hätäjarrua", kun se katsoo, että oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva säädösluonnos saattaa vaikuttaa sen kansallisen oikeusjärjestyksen olennaisiin osiin; tällaisen välineen käyttö johtaa tavallisesti tiiviimpään yhteistyöhön niiden jäsenvaltioiden ydinryhmässä, jotka haluavat yhdentää politiikkaansa;

 

2.      huomauttaa, että EU:n toiminnan uskottavuus lisääntyy, kun se perustuu uusiin tai uudistettuihin oikeudellisiin puitteisiin, kuten perusoikeuksien suojelua, myös kansallisten vähemmistöjen suojelua, koskeviin uusiin määräyksiin, kaikkien eriarvoisuuden muotojen, erityisesti miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden, torjumista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artikla) tai kaikenlaisen syrjinnän poistamista (10 artikla) koskeviin uusiin määräyksiin, avoimuutta kaikissa EU:n toimielimissä, elimissä ja laitoksissa edistäviin määräyksiin (15 artikla), henkilötietojen suojaa yksityisten tai julkisten tahojen väärinkäytöltä koskeviin määräyksiin (16 artikla), diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskeviin määräyksiin (23 artikla), yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskeviin määräyksiin (77 artikla ja sitä seuraavat määräykset), kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen edistämistä koskeviin määräyksiin (79 artiklan 4 kohta) sekä hyvän hallintotavan parantamista koskeviin määräyksiin (298 artikla);

3.      korostaa, että on tärkeää laajentaa rajoituksitta yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa, jotta se voi antaa ennakkoratkaisuja kaikista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kannalta merkityksellisistä kysymyksistä ja jotta komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyjä[5];

4.      huomauttaa, että jäsenvaltioiden osallistumattomuus hankaloittaa kansalaisten ja yritysten oikeussuojakeinoja ja heikentää niiden avoimuutta Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella ja että sitä olisi tasapuolisuuden, johdonmukaisuuden ja yksinkertaisuuden nimissä sen vuoksi vältettävä mahdollisuuksien mukaan;

5.      pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksella yhteispäätösmenettelystä tulee tavanomainen lainsäätämisjärjestys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevissa asioissa, joihin sitä ei ole toistaiseksi sovellettu, ja että näin varmistetaan, että oikeus- ja sisäasioita koskevan yhteisön politiikan eri osa-alueet ja sen yhteydessä toteutetut toimenpiteet tulevat parlamentaarisen valvonnan piiriin; katsoo, että Euroopan parlamentin osallistuminen kansainvälisten sopimusten ratifiointiin on ainoastaan välttämätön lisä niihin toimivaltuuksiin, jotka sille on sisäisesti tunnustettu nimenomaan nykyisen kolmannen pilarin asioissa;

6.      katsoo, että jäsenvaltioiden keskinäinen sekä jäsenvaltioiden ja unionin välinen yhteisvastuuperiaate saa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella erityisen merkityksen ja että sen on toteuduttava pakollisena käytännön yhteisvastuuna etenkin rajavalvontaa, maahanmuuttoa, pelastuspalvelua ja yhteisvastuulauseketta koskevissa kysymyksissä;

Entistä johdonmukaisempi, avoimempi ja demokraattisempi monivuotinen ohjelma

 

7.      katsoo, että Tukholman ohjelmassa olisi erityisesti

–    käsiteltävä maahanmuuttoon liittyviä ongelmia yhteisvastuun hengessä;

–    löydettävä entistä parempi tasapaino kansalaisten turvallisuuden (kuten ulkorajojen suojelun ja rajat ylittävää rikollisuutta koskevien syytetoimien) ja heidän yksilöllisten oikeuksiensa suojelun välille;

–    taattava kansalaisille oikeudenmukaiset oikeussuojakeinot;

–    ratkaistava käytännön ongelmat, joita kansalaiset kohtaavat EU:ssa eri oikeusjärjestysten alaisissa asioissa;

 

8.      katsoo, että kyseisen ohjelman täytäntöönpanossa olisi lojaalin yhteistyön hengessä ensisijaisesti varmistettava, että kansalaisilla on samantasoinen perusoikeuksien suoja kaikkialla unionin julkishallinnossa, erillisvirastot ja muut elimet mukaan luettuina, ja jäsenvaltioiden julkishallinnossa ja ettei kenellekään aiheutuisi haittaa sen vuoksi, että hän on käyttänyt unionin kansalaisille ihmisoikeusperinteen ja jäsenvaltioille yhteisen oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti taattuja perusvapauksia;

Parlamenttien välinen yhteistyö

9.      huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaisissa uusissa oikeudellisissa ja institutionaalisissa puitteissa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella voidaan toteuttaa lisätoimia vain ottamalla niihin asiaankuuluvasti mukaan Euroopan parlamentti sekä kansalliset parlamentit ja kansalaisyhteiskunta, jotta saadaan aikaan avointa ja jatkuvaa keskustelua;

10.    kehottaa lisäämään unionin ja kansallisen tason lainsäädäntötyön avoimuutta ja suhtautuu myönteisesti tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen noudattamiseen, jolloin päätöksentekoprosessissa voidaan mahdollisimman laajasti soveltaa oikeutta tutustua asiakirjoihin ja saada tietoa, erityisesti silloin, kun ehdotus saattaa vaikuttaa yksilöiden ja kansalaisten oikeuksiin, riippumatta siitä, onko aloitteen tehnyt komissio vai jäsenvaltioiden ryhmä;

11.    toteaa – lainsäädäntötyön avoimuuden parantamiseksi kansainvälisellä tasolla, jolla komissio on saanut yhteisön toimivallan ja parlamentin tehtäväksi on jäänyt antaa pelkkä suostumus, kuten erityisesti kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin tilanteesta voidaan havaita – sitoutuneensa seuraamaan tiiviisti kyseisen konferenssin tapahtumia; sitoutuu tukemaan asiasta kiinnostuneille Euroopan parlamentin jäsenille ja kansallisten parlamenttien jäsenille avoimen parlamentaarisen foorumin perustamista, jotta parlamenttien jäsenille voidaan tiedottaa konferenssin tapahtumista sekä sen työstä ja saavutuksista ja jotta erilaisista kysymyksistä voidaan keskustella julkisesti;

12.   pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksella luodaan järjestelmä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan politiikan arviointia varten, ja kehottaa perustamaan etenkin oikeuden alalle täsmällisen seuranta- ja arviointijärjestelmän, jossa keskitytään nykyisten oikeudellisten välineiden, oikeudenkäytön ja perusoikeuksien suojelun laatuun, tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen, sekä ottamaan prosessiin tiiviisti mukaan Euroopan parlamentin ja kansalliset parlamentit; näin ollen

•    panee merkille, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on nykyisin käytössä useita arviointijärjestelmiä ja että nämä on koottava yhdeksi johdonmukaiseksi kehykseksi, joka kattaa kaikki osa-alueet ennakkoarvioinneista lainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin;

•    katsoo, että EU:n eri elinten toteuttamien arviointien koordinointia olisi parannettava;

•    kehottaa perustamaan arviointijärjestelmän, joka antaisi Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille Frontexin, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja Schengenin järjestelmän ohella mahdollisuuden tutustua tietoihin, jotka koskevat sisäisen turvallisuuden komitean politiikkoja (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 70 artikla) ja toimintaa (71 artikla), sekä vastaaviin tietoihin Europolista (88 artikla) ja Eurojustista (85 artikla); katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentille olisi annettava oikeus antaa sitova lausunto erillisvirastojen johtajien nimityksestä (koska parlamentti on myös budjettivallan käyttäjä);

•    on lisäksi sitä mieltä, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyön määrittelemiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvissä asioissa olisi hyvä luoda pysyvä poliittisten edustajien foorumi (kaksi edustajaa kutakin parlamenttia kohti ja kaksi varajäsentä), joka kokoontuisi kaksi kertaa vuodessa ja jolla olisi yhteinen virtuaalinen toimintaympäristö, jossa kaikki vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevat tiedot, myös luottamukselliset tiedot, olisivat tosiaikaisesti kaikkien käytettävissä; katsoo myös, että kansallisten parlamenttien edustajien olisi saatava osallistua Euroopan parlamentin kokouksiin valiokuntatasolla ja sen vuotuiseen keskusteluun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvissä asioissa tapahtuneesta edistymisestä;

 

13.    katsoo, että olisi ensisijaisesti pyrittävä kaventamaan unionin tasolla hyväksyttyjen sääntöjen ja politiikkojen sekä niiden kansallisen täytäntöönpanon välistä kuilua;

14.    kehottaa arvioimaan säännöllisesti monivuotisessa ohjelmassa saavutettuja tuloksia osana Euroopan parlamentin vuotuista keskustelua, johon kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava, jossa olisi keskityttävä perusoikeuksien suojeluun EU:ssa ja jonka olisi perustuttava neuvostolta, komissiolta, Euroopan tietosuojavaltuutetulta ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolta saatuihin tietoihin sekä riippumattomien asiantuntijoiden arviointeihin ja tutkimuksiin, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen panokseen ja parlamentin päätöslauselmiin;

Oikeuksien Eurooppa

 

15.    katsoo, että perusoikeuksien tehokas suojaaminen ja edistäminen ovat Euroopan kansanvallan perusta ja edellytyksiä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen lujittamiselle;

16.    palauttaa niin ikään mieliin, että unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen ja että neuvottelut unionin liittymiseksi kyseiseen sopimukseen olisi sen vuoksi aloitettava välittömästi;

17.    kehottaa komissiota kehittämään toimielinten välistä sopimusta edelleen siten, että siinä otetaan huomioon Lissabonin sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n toimielinten välisen yhteyden seuraukset;

18.    palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä unionin perusoikeuskirjasta tulee yhtä sitova kuin perussopimuksista ja sitä sovelletaan kokonaan kaikkiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin toimiin ja että yhteisöjen tuomioistuin valvoo sen noudattamista; pitää kuitenkin valitettavana perusoikeuskirjan vaikutuksia kahden jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön rajoittavan pöytäkirjan käyttöönottoa ja toistaa olevansa huolissaan siitä, että tämä saattaa johtaa ihmisten eriarvoisuuteen;

19.    kehottaa tarkastelemaan perusteellisesti ja puolueettomasti nykyisten toimenpiteiden tarpeellisuutta, suhteellisuutta ja vaikuttavuutta vapauden ja oikeuden alalla, myös niiden vaikutuksia EU:n arvojen ja periaatteiden sekä kansalaisten perusoikeuksien suojeluun ja edistämiseen; kehottaa toteuttamaan perusoikeuksien ja EU:n arvojen osalta kunkin uuden politiikan, säädösehdotuksen ja ohjelman vaikutustenarvioinnin, jossa olisi selvästi todettava, mihin perusoikeuksiin se saattaa vaikuttaa ja millaisia toimia aiotaan toteuttaa niiden suojaamiseksi suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden mukaisesti; katsoo, että perusoikeusvirastoa olisi kuultava koko perus- ja ihmisoikeuksiin vaikuttavia lainsäädäntöehdotuksia koskevan päätöksentekoprosessin aikana;

20.    pitää kuolemanrangaistusta julmana, epäinhimillisenä ja halventavana rangaistuksena ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toimimaan ponnekkaasti sen poistamiseksi kaikista maailman maista;

Syrjinnän torjuminen ja kotouttamisen edistäminen

 

21.    kehottaa toteuttamaan toimia, joilla EU:n kansalaisille ja siellä oleskeleville tiedotetaan täysimääräisesti heidän perusoikeuksistaan, kuten sekä yleisölle että haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille suunnattuja valistuskampanjoita, epävirallisia koulutusaloitteita ja toimia, joilla syrjimättömyys ja tasa-arvo sisällytetään virallisiin opetussuunnitelmiin, sekä lisäämään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella aktiivisesti toimivien EU:n ja jäsenvaltioiden elinten tietoisuutta perusoikeuksien olennaisesta merkityksestä ja selvittämään mahdollisuutta joko kansallisen tai unionin tason oikeussuojakeinoihin tapauksissa, joissa kyseisiä oikeuksia loukataan;

22.    kehottaa pikaisesti hyväksymään neuvostossa syrjimättömyyttä koskevan horisontaalisen direktiivin ja panemaan täytäntöön nykyiset säädökset; katsoo, että monimuotoisuus on unionin rikkaus ja että unionin on oltava turvallinen ympäristö, jossa kunnioitetaan erilaisuutta ja kansallisia erityispiirteitä ja suojellaan muita heikommassa asemassa olevia, kuten romaneja; korostaa sen vuoksi, että Tukholman ohjelmassa pitäisi ensisijaisesti aktiivisesti lisätä syrjinnänvastaisen ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön tuntemusta, torjua köyhyyttä, sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai uskonnolliseen vakaumukseen, ihonväriin, polveutumiseen tai kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää, rasismia, antisemitismiä, muukalaisvihaa ja homofobiaa sekä suojella lapsia ja vähemmistöjä; katsoo, että olemassa olevia välineitä ja toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi olisi hyödynnettävä ja sovellettava täysimääräisesti ja aktiivisesti; kehottaa sen vuoksi tulevaa puheenjohtajavaltiota Espanjaa ja sitä seuraavia puheenjohtajavaltioita edistämään eurooppalaisen suojelumääräyksen käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että näiden rikosten uhreilla on sama suojelun taso kaikissa jäsenvaltioissa;

23.    palauttaa mieliin, että tavallisen kansalaisen näkökulmasta yksi suurimmista uhkista sisäisen turvallisuuden kannalta on sosiaalinen syrjäytyminen; huomauttaa, että työttömyys ja muut maailmanlaajuisen rahoituskriisin takia kärjistyneet toimeentulo-ongelmat, kuten ylivelkaantuminen, lisäävät syrjäytymisriskiä ja että etniset vähemmistöt ovat yleisesti haavoittuvassa asemassa, sillä he ovat vaarassa joutua myös syrjinnän ja rasististen rikosten uhreiksi;

24.    kehottaa perusoikeusvirastoa keräämään ja kokoamaan luotettavia ja vertailukelpoisia tilastotietoja kaikista syrjintäperusteista, kansallisiin vähemmistöihin kohdistuva syrjintä mukaan luettuna, kohtelemaan eri perusteita yhdenvertaisesti ja julkaisemaan tiedot helposti ymmärrettävässä muodossa sekä yhtyy neuvoston puheenjohtajakolmikon (Espanjan, Belgian ja Unkarin) näkemykseen siitä, että perusoikeusviraston valtuutusta olisi tarkasteltava uudelleen mahdollisimman pian ja että uudelleentarkastelu antaa tilaisuuden syventää yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa ja harkita mahdollisuutta laajentaa perusoikeusviraston valtuutusta, jonka mukaisesti sen on nykyisin tarkasteltava perusoikeuksien tilannetta Euroopan unionissa;

25.    vahvistaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on yhdistettävä voimansa, jotta haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, erityisesti romanit, otetaan yhteiskunnan täysiarvoisiksi jäseniksi parantamalla heidän koulutus- ja työmahdollisuuksiaan sekä toteuttamalla toimia heihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

26.    painottaa, että vaikka EU:n lainsäätäjät ja poliitikot ovat hyväksyneet runsaasti säädöksiä vähemmistötaustaisiin naisiin, erityisesti romaninaisiin, kohdistuvan moninkertaisen syrjinnän torjumiseksi, mitään merkittävää edistystä ei ole saavutettu; kehottaa siksi jäsenvaltioita tarkastelemaan kaikkien moninkertaiseen syrjintään liittyvien toimiensa täytäntöönpanoa;

Unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien lujittaminen

 

27.    huomauttaa, että Lissabonin sopimukseen sisällytetyn kansalaisaloitteen myötä kansalaiset voivat suoraan osallistua unionin suvereenin päätösvallan käyttöön, sillä he voivat ensimmäisen kerran olla mukana panemassa alulle unionin lainsäädäntöehdotuksia; pyytää painokkaasti, että tämä uusi väline pannaan täytäntöön siten, että ihmisiä todella rohkaistaan käyttämään sitä, ja kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon kaikki aloitteet, jotka täyttävät oikeudelliset perusteet;

28.    suhtautuu myönteisesti kansalaisaloitetta koskevaan Lissabonin sopimuksen määräykseen ja kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin tehtävän ja nykyisen vetoomusoikeuden, kun se tekee ehdotuksen kansalaisaloitteen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista käytännön säännöistä;

29.    aikoo panna alulle uuden ehdotuksen Euroopan parlamentin vaalien järjestämistä koskevan lain perusluonteista uudistusta varten; toistaa kantansa, jonka mukaan neuvoston olisi jo antamiensa yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti toteutettava toimia äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden helpottamiseksi kannustaakseen unionin kansalaisia osallistumaan Euroopan parlamentin vaaleihin asuinvaltiossaan, jonka kansalaisia he eivät ole;

30.    kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet, jotta unionin kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yhdessä perheenjäsentensä kanssa ja siten matkustaa, työskennellä, opiskella, jäädä eläkkeelle, osallistua politiikkaan ja demokraattiseen elämään sekä viettää perhe-elämää rajoituksitta kaikkialla unionissa, joten on varmistettava, että he säilyttävät oikeuden kaikkiin sosiaalietuuksiin asuinpaikastaan riippumatta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että unionin kansalaiset voivat vaivattomasti käyttää äänioikeuttaan kunnallisvaaleissa;

31.    kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan myös samaa sukupuolta oleviin pariskuntiin EU:ssa – erityisesti aviopareihin, parisuhteen osapuoliin tai avopareihin – ainakin vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien oikeuksien osalta;

 

32.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, miten EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta voidaan helpottaa auttamalla kyseistä vapautta käyttäviä EU:n kansalaisia kotoutumaan ja osallistumaan sen vastaanottajamaan yhteiskuntaan, johon he päättävät muuttaa käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionissa;

 

33.    katsoo, että kyseisten vapauksien käyttö on turvattava yli kansallisten rajojen ja että unionin kansalaisten on voitava täysimääräisesti käyttää erityisoikeuksiaan myös EU:n ulkopuolella; korostaa sen vuoksi konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan koordinoinnin ja yhteistyön lujittamisen merkitystä;

 

34.    kehottaa jäsenvaltioita panemaan oikeudenmukaisesti ja yhtenäisesti täytäntöön velvoitteensa varmistaa diplomaatti- ja konsuliviranomaisten unionin kansalaisille antama suojelu siten, että ne panevat täytäntöön EU:n kansalaisille EU:n alueen ulkopuolella annettavan konsuliavun vähimmäistasoa koskevan sopimuksen;

 

35.    kehottaa neuvostoa ja komissiota ensisijaisesti parantamaan avoimuutta ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, sillä nämä ovat olennaisia kansalaislähtöisen EU:n toteuttamisessa;

 

36.    on tyytyväinen siihen, että Tukholman ohjelmassa mainitaan osallistuminen Euroopan unionin demokraattiseen elämään; kehottaa neuvostoa sisällyttämään Tukholman ohjelmaan erityisen osion asianmukaisista toimista, jotka ovat tarpeen edistettäessä naisten osallistumista vaalikampanjoihin ja poliittiseen elämään yleensä, jotta voidaan torjua vielä olemassa olevaa demokratiavajetta, joka johtuu naisten vähäisestä osallistumisesta kunnallisvaaleihin sekä kansallisiin ja Euroopan parlamentin vaaleihin;

Maahanmuutto

 

37.    katsoo, että kaikissa maahanmuuttoa koskevissa kokonaisvaltaisissa lähestymistavoissa on otettava huomioon "työntötekijät", jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaastaan, ja että lähtö- ja kauttakulkumaissa tarvitaan erityisesti sellaisia selkeitä kehitys- ja investointisuunnitelmia, joilla helpotetaan maahanmuuttajien rahansiirtoa lähtömaihinsa, harjoitetaan kauppa- ja maatalouspolitiikkaa, joka edistää taloudellisia mahdollisuuksia, ja edistetään demokratiakehitystä sekä oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumista;

38.    korostaa, että laittomien maahanmuuttajien joukkolaillistaminen ei ole asianmukainen ratkaisu, koska sillä ei ratkaista todellisia taustalla olevia ongelmia vaan saatetaan jopa pahentaa ongelmaa kokonaisuudessaan, koska joukkolaillistaminen voi toimia maahan houkuttelevana tekijänä;

39.    korostaa, että on tarpeen jatkuvasti kehittää riittävästi rahoitettuja ja kunnianhimoisia alueellisia suojeluohjelmia tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa;

40.    kehottaa vahvistamaan ja toteuttamaan sellaista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, jossa vapaudet ja yleinen turvallisuus ovat asianmukaisessa tasapainossa; toteaa, että kotouttamis-, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan on perustuttava perusoikeuksien ja kaikkien ihmisarvon täysimääräiseen kunnioittamiseen, ja korostaa, että yhteisön oikeuden on oltava täysin sopusoinnussa tämän alan kansainvälisten säädösten kanssa, jotta voidaan varmistaa yhtenäinen lähestymistapa ja kehittää johdonmukaisia toimia paitsi laittoman maahanmuuton torjumiseksi myös hädänalaisten pakolaisten auttamiseksi; kehottaa toteuttamaan ehkäiseviä toimia laittoman maahanmuuton vähentämiseksi;

 

41.    kehottaa määrittelemään vahvan, erityisesti työllisyyspolitiikkaan mutta myös muihin yhteisön politiikkoihin kiinteästi sidoksissa olevan maahanmuuttopolitiikan, jossa laillinen maahanmuutto on vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle ja josta on mahdollisimman myönteisiä seurauksia sekä jäsenvaltioille että itse maahanmuuttajien hyvinvoinnille;

42.    painottaa tarvetta vahvistaa muuttoliikettä koskevaa kokonaisvaltaista EU:n lähestymistapaa siten, että löydetään uusia tapoja käydä poliittista vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa muuttovirtojen hallinnan parantamiseksi, inhimillisten murhenäytelmien ehkäisemiseksi ja muuttovirtojen saamiseksi työmarkkinoiden vaatimuksia vastaaviksi;

43.    korostaa, että maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikka on kytkettävä tiiviisti toisiinsa ja että on tehostettava lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa käytävää vuoropuhelua erityisesti laittoman maahanmuuton torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että tehokkaat yhteiset toimet laittoman maahanmuuton torjumiseksi parantavat jäsenvaltioiden mahdollisuuksia kehittää laillista maahanmuuttoa;

Turvapaikka-asiat

 

44.    kehottaa kehittämään edelleen yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen mukaisen Euroopan turvapaikkajärjestelmän toteuttamiseksi; katsoo, että yhteisen menettelyn pitäisi varmistaa entistä johdonmukaisempi ja laadukkaampi turvapaikka-asioita koskeva päätöksenteko jäsenvaltioissa, jotta EU:n suojelujärjestelmissä havaitut puutteet voitaisiin korjata;

45.    kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita noudattamaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen mukaista pakolaisen oikeudellista määritelmää;

46.    katsoo, että yhteisvastuun on oltava edelleen keskeisellä sijalla yhteisessä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa, mutta siihen on liityttävä myös jäsenvaltioiden yhteisvastuu niin, että ne täyttävät pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelua koskevat kansainväliset velvoitteensa, ja että siksi on varmistettava, ettei mikään jäsenvaltio laiminlyö näitä velvoitteitaan;

47.    rohkaisee neuvottelemaan keskeneräisistä ja tulevista Euroopan turvapaikkajärjestelmää koskevista lainsäädäntöehdotuksista standardien parantamiseksi ja olemassa olevan lainsäädännön puutteiden korjaamiseksi;

48.    kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden sekä turvapaikanhakijoiden ja muiden pakolaisten väliseen solidaarisuuteen;

49.    kehottaa jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti ja osoittamaan, että ne ovat sitoutuneet täysin yhteisvastuumekanismeihin, kuten komission kaavailemaan kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden sisäistä uudelleensijoittamista koskevaan pilottihankkeeseen, sekä muihin aloitteisiin, jotka johtavat aidon ja pitkäjänteisen yhteisvastuun syntymiseen jäsenvaltioiden kesken, sekä edistämään alueellisia suojeluohjelmia; katsoo tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden vastaanottokyvyn arvioimiseksi olisi perustettava avoin järjestelmä ja että turvapaikka-asioiden tukiviraston tehtävää tällä alalla olisi täsmennettävä; kehottaa tältä pohjalta käymään avointa keskustelua esillä olevista eri vaihtoehdoista, jotta voidaan perustaa tehokasta yhteisvastuuta varten pakollinen järjestelmä, jossa käytetään erityisesti sisäistä uudelleensijoittamista;

50.    kehottaa tältä osin virallistamaan pikaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan mukaisen yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteen, johon olisi sisällytettävä "pakollisen ja peruuttamattoman yhteisvastuun" järjestelmä ja läheisempi yhteistyö kolmansien maiden ja erityisesti naapurimaiden kanssa, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään turvapaikka- ja suojelujärjestelmiään niin, että perusoikeuksia ja kansainvälisiä suojelunormeja noudatetaan, että odotukset ovat realistisia ja ettei kyseenalaisteta tai pyritä korvaamaan Euroopan unionista saatavaa suojelua;

51.    katsoo, että on tarpeen noudattaa lähestymistapaa, joka perustuu kumppanuuteen lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa, jotta nämä maat auttaisivat aktiivisesti muuttovirtojen hallinnassa, torjua laitonta maahanmuuttoa tiedottamalla potentiaalisille muuttajille maastamuuttoon liittyvistä vaaroista ja toteuttaa tehokkaita tiedotuskampanjoita mahdollisuuksista päästä laillisesti maahan ja/tai työhön EU:n jäsenvaltioissa;

52.    painottaa, että kaikkien Turkin ja Libyan kaltaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävien sopimusten olisi sisällettävä lukuja, jotka koskevat maahanmuuttoon liittyvää yhteistyötä, jotta voidaan ottaa asiaankuuluvasti huomioon niiden jäsenvaltioiden tilanne, joihin muuttovirrat eniten kohdistuvat, ja korostaa laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa tukemalla Frontexin työtä;

53.    kehottaa tehostamaan yhteistyötä sellaisten toimien vahvistamiseksi, joilla varmistetaan laittomasti maassa oleskelevien, muiden kuin suojelun tarpeessa olevien maahanmuuttajien tehokas ja nopea palautus niin, että vapaaehtoinen paluu asetetaan etusijalle;

54.    kehottaa toteuttamaan toimia, joilla poistetaan laillisesti jäsenvaltioissa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttämisen esteet;

55.    huomauttaa, että kiertomuuttoa olisi edistettävä, mutta palauttaa mieliin, ettei tällainen lähestymistapa saa johtaa palkkojen alasajoon eikä sosiaaliseen polkumyyntiin ja ettei siinä saa sivuuttaa kotouttamistoimien tarvetta;

Ulkorajat ja viisumit

 

56.    kehottaa hyväksymään kattavan suunnitelman, jossa vahvistetaan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian yleistavoitteet ja rakenne, jotta saataisiin aikaan todellinen yhteinen turvapaikka-, maahanmuutto- ja ulkorajavalvontapolitiikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

57.    kehottaa noudattamaan viisumipolitiikassa strategista lähestymistapaa toimien, sisäisten sääntöjen ja ulkoisten sitoumusten johdonmukaisuuden säilyttämiseksi sekä sen turvaamiseksi, että kolmannet maat kohtelevat jäsenvaltioita yhdenvertaisesti;

58.    kehottaa komissiota kolmansien maiden kanssa sovitun viisumien vastavuoroisuuden täytäntöönpanon tehostamiseksi ja siten kaikkien EU-kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi tässä asiassa uudistamaan strategiaansa soveltamalla kaikkia käytettävissään olevia välineitä, kuten seuraamuksia, sekä yhdistämään tämän kysymyksen asianomaisten kolmansien maiden kanssa käymiinsä neuvotteluihin;

59.    katsoo, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) on unionin kattavan maahanmuuttostrategian olennainen väline ja että sen on kunnioitettava täysin maahanmuuttajien ihmisoikeuksia; kehottaa tehostamaan sen toiminnan parlamentaarista valvontaa ja tukee sen valtuutuksen uudelleentarkastelua – myös kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten mukaisia palautuksia koskevaa selkeää järjestelmää sekä alue- ja erityistoimistojen perustamista – sen aseman vahvistamiseksi; katsoo, että Frontex olisi otettava mukaan kolmansien maiden kanssa käytäviin takaisinottoa koskeviin neuvotteluihin;

60.    muistuttaa, että Frontexin on ehdottomasti voitava luottaa sekä kertaluonteisten yhteisten operaatioiden että pitkäkestoisten operaatioiden koordinoinnissa jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamien resurssien saatavuuteen;

61.    kehottaa tekemään aloitteita Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa tehtyjen turvapaikkahakemusten yhteistä käsittelyä koskevan järjestelmän luomiseksi yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa;

62.    kehottaa kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita ratkaisemaan yhteisiin operaatioihin osallistuvien jäsenvaltioiden resurssien käyttöä koskevat mahdolliset käytännön ja/tai oikeudelliset ongelmat;

63.    muistuttaa, että toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) ja viisumitietojärjestelmän (VIS) toiminta on ehdottomasti käynnistettävä mahdollisimman pian; katsoo, että SIS II ­‑järjestelmän käyttöönotto tuo huomattavia parannuksia ja biometristen tietojen käyttöönoton ja ilmoitusten linkittämisen kaltaisia uusia toimintoja, joilla tehostetaan ulkorajojen valvontaa ja vahvistetaan turvallisuutta;

64.    korostaa, että uusia rajaturvallisuusvälineitä tai suuria tiedontallennusjärjestelmiä olisi otettava käyttöön vasta, kun olemassa olevat välineet ovat täysin toimivia, turvallisia ja luotettavia, sekä kehottaa arvioimaan perusteellisesti uusien välineiden tarpeellisuutta ja suhteellisuutta esimerkiksi maahantulon ja maastapoistumisen, matkustajien rekisteröintiohjelman, matkustajarekisterin ja sähköisen matkustuslupajärjestelmän osalta;

Lasten suojelu

 

65.    korostaa Lissabonin sopimuksen merkitystä, sillä perusoikeuskirjasta tehdään siinä oikeudellisesti sitova, ja toteaa, että perusoikeuskirjan 24 artiklassa nimenomaisesti määrätään lapsen oikeuksista ja todetaan muun muassa, että "kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu";

66.    katsoo, että kaikissa EU:n toimissa tällä alalla on ehdottomasti kunnioitettava ja edistettävä lapsen oikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ja tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja kehottaa tehostamaan lasten suojelua koskevia EU:n toimia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

67.    kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa vahvistettuja lapsen oikeuksia ja panemaan ne täytäntöön;

68.    kehottaa EU:ta puuttumaan entistä aktiivisemmin kaikenlaiseen lasten huonoon kohteluun, kuten väkivaltaan, syrjintään, sosiaaliseen syrjäytymiseen, rasismiin, lapsityövoiman käyttöön, prostituutioon ja ihmiskauppaan, sekä edistämään koordinoituja toimia lasten suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa puolustamiseksi siten, että lapsen oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta käytetään EU:n toiminnan ja nykyisen lainsäädännön muuttamisen perustana;

69.    katsoo, että on erittäin tärkeää käsitellä vailla huoltajaa olevien tai huoltajastaan eroon joutuneiden lasten suojelua koskevaa kysymystä, sillä heitä uhkaavat erityiset vaarat;

70.    painottaa, että on tärkeää ottaa huomioon lapsen oikeudet ja kiinnittää erityistä huomiota erittäin haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin maahanmuuttopolitiikassa; katsoo, että tällä alalla on kehitettävä kunnianhimoinen unionin strategia;

71.    kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa sekä ihmiskaupan torjuntaa koskevassa politiikassa tällä alalla kohdellaan maahanmuuttajalapsia ensisijaisesti lapsina ja että he saavat syrjimättä käyttää oikeuksiaan lapsina; katsoo sen vuoksi, että kolmansista maista tulleita, vailla huoltajaa olevia alaikäisiä koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa on varmistettava, että

a)      kaikki vailla huoltajaa olevat lapset saavat erityistä suojelua ja tukea EU:ssa;

 

b)     EU:ssa kehitetään toimia, joilla jäsenvaltioita autetaan löytämään turvallinen, konkreettinen ja kestävä ratkaisu kunkin lapsen tapauksessa lapsen etujen mukaisesti;

 

c)      silloin, kun palautus kolmanteen maahan on lapsen etujen mukaista, yhteistyössä kohdemaan kanssa toteutetaan asianmukainen palautus- ja sopeutusprosessi;

 

d)     EU tekee kolmansien maiden kanssa yhteistyötä, jotta voidaan ehkäistä vaarallista muuttoliikettä ja antaa mahdollisuuksia asianomaisten maiden lapsille;

 

72.    kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota vailla huoltajaa oleviin ja muihin alaikäisiin ja varmistamaan, että he välttyvät säilöönotolta kaikissa olosuhteissa;

 

73.    huomauttaa, että kolmansista maista peräisin olevat lapset voivat olla erityisen alttiina pakkotyön muodoille erityisesti maissa, joissa he eivät saa riittävää tukea ja suojelua siksi, että he oleskelevat maassa laittomasti; korostaa, että työllisyyttä, turvapaikka-asioita, maahanmuuttoa ja ihmiskaupan torjuntaa koskevassa EU:n politiikassa on tunnustettava tällainen todellisuus ja otettava se huomioon;

Tietosuoja ja tietoturva

 

74.    panee merkille internetin kasvavan merkityksen ja huomauttaa, että internetin maailmanlaajuinen ja avoin luonne edellyttää maailmanlaajuisia tietosuoja-, turvallisuus- ja sananvapaussääntöjä; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään aloitteen maailmanlaajuisen foorumin perustamiseksi tällaisten standardien laatimista varten; katsoo, että on erittäin tärkeää rajata tarkasti, määritellä ja säännellä tapaukset, joissa yksityistä internetyritystä voidaan vaatia luovuttamaan tietoja viranomaisille, sekä varmistaa, että kyseisten tietojen käyttöön viranomaisissa sovelletaan mahdollisimman tiukkoja tietosuojavaatimuksia;

75.    korostaa, että tietosuojan perusoikeusulottuvuutta ja oikeutta yksityisyyteen on ehdottomasti kunnioitettava kaikessa unionin politiikassa;

76.    korostaa, että henkilötietojen ja yksityisyyden suoja on sisällytettävä kaikkiin unionin politiikkoihin, kun otetaan huomioon tekniikan kehittyminen ja suurten tietojärjestelmien luominen;

77.    katsoo, että sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa koskevan lähestymistavan on oltava olennainen osa kaikkea sellaista kehitystä, joka saattaa vaarantaa yksittäisten ihmisten henkilötietojen suojan ja yleisön luottamuksen tietoja hallussaan pitäviä tahoja kohtaan;

78.    huomauttaa, että saatavuusperiaatteen nojalla on mahdollista sallia sellaisten henkilötietojen vaihto, joita ei ole kerätty perustellusti ja laillisesti, ja että tähän on sovellettava yhteisiä sääntöjä; suhtautuu epäillen sellaisen operatiivisen toiminnan edistämiseen, johon ei sisälly esimerkiksi peitetutkinnan ja kansalaisten valvonnan eurooppalaista määritelmää ja niitä koskevia yhteisiä vaatimuksia;

79.    katsoo, että ennen kuin tällä alalla aiotaan toteuttaa EU:n toimia, olisi vahvistettava selkeät perusteet, joilla arvioidaan rajoitusten suhteellisuus ja tarpeellisuus perusoikeuksien kannalta; katsoo niin ikään, että kaikkien ehdotusten seuraukset olisi aina analysoitava huolellisesti ennen päätöksentekoa;

80.    suhtautuu myönteisesti kansainvälisiä tietosuojavaatimuksia koskevaan ehdotukseen; korostaa, että kolmansien maiden kanssa tehtävät tietosuojasopimukset olisi laadittava täysin avoimesti Euroopan parlamentin harjoittaman demokraattisen valvonnan piirissä ja että unionin tasoisten tietosuojavaatimusten soveltaminen kolmannessa maassa on tietojenvaihdon vähimmäisvaatimus;

81.    suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kattavasta tietosuojajärjestelmästä, jota sovelletaan EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa; kehottaa arvioimaan perusteellisesti kaiken asiaankuuluvan lainsäädännön (esimerkiksi terrorismin torjuntaa, poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä, maahanmuuttoa ja transatlanttisia sopimuksia koskevan lainsäädännön) yksityisyyden ja henkilötietojen suojan alalla;

82.    pitää myönteisenä, että Tukholman ohjelmassa painotetaan teknologian merkitystä tehokkaan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan kannalta;

83.    kehottaa EU:ta osoittamaan, että se haluaa ottaa kaikessa politiikassaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten erityistarpeet;

84.    korostaa, että tarvitaan entistä selkeämpiä ja tiukempia rajoituksia jäsenvaltioiden kesken tapahtuvalle tietojenvaihdolle ja EU:n yhteisten rekisterien käytölle; katsoo, että suurten EU-tason rekisterien luominen saattaa muuten uhata henkilökohtaista koskemattomuutta ja että tällaiset rekisterit voivat olla tehottomia ja lisätä samalla tietovuotojen ja tiedon korruptoitumisen vaaraa;

 

85.    kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan keskinäistä luottamustaan ja luottamusta toistensa kykyyn vahvistaa turvallisuutta; katsoo, että keskinäinen luottamus edellyttää myös eri jäsenvaltioiden toimien vaikuttavuuden ja tulosten tehokasta, perusteellista ja jatkuvaa arviointia;

Yksityis- ja kauppaoikeus perheiden, kansalaisten ja yritysten kannalta

Kansalaisten ja yritysten yksityisoikeudellisten oikeussuojakeinojen parantaminen

 

86.    katsoo, että yksityisoikeuden alalla painopisteissä on ensisijaisesti vastattava yksittäisten kansalaisten ja yritysten ilmaisemiin tarpeisiin samalla, kun jatkuvasti yksinkertaistetaan oikeuslaitoksen toimintaa sekä luodaan entistä yksinkertaisempia, selkeämpiä ja helppokäyttöisempiä menettelyjä, jotta voidaan taata perusoikeuksien ja kuluttajansuojan asianmukainen täytäntöönpano; suhtautuu myönteisesti komission päätöksiin esittää testamentteja ja perintöoikeutta koskeva ehdotus sekä aviovarallisuussuhteita asumus- ja avioeron yhteydessä koskeva vihreä kirja, mutta kehottaa tältä osin

–       toteuttamaan lisätoimia vaihtoehtoisen riidanratkaisun edistämiseksi, jotta voidaan erityisesti parantaa kuluttajien oikeussuojakeinoja, sekä ottamaan käyttöön yhteisön tason kollektiivisia oikeussuojakeinoja, jotta voidaan parantaa kansalaisten ja yritysten oikeussuojaa, mutta huomauttaa, ettei tämä saa johtaa kansallisen prosessioikeuden tarpeettomaan pirstoutumiseen;

–       tekemään ehdotuksia, jotka koskevat yksinkertaista ja itsenäistä eurooppalaista pankkitalletusten takavarikointijärjestelmää sekä pankkitalletusten tilapäistä jäädyttämistä, virallisten asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa, asiakirjojen oikeaksi todistamista koskevien vaatimusten poistamista, säännöksiä Rooma II -asetukseen[6] jääneiden aukkojen täyttämiseksi henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkausten ja kunnianloukkausten osalta ja lopullista ratkaisua tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyjä kahdenvälisiä sopimuksia koskevaan ongelmaan, tarvittaessa seuraavaan liittymisasiakirjaan liitettävän pöytäkirjan avulla; harkitsemaan lisäksi ehdotusta kansainväliseksi säädökseksi, joka mahdollistaisi kaikkien kolmansissa maissa annettujen tuomioiden perusteellisen tarkastamisen, ennen kuin ne voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön jäsenvaltiossa; tekemään lisäksi ehdotuksia säännöksistä yhteisöjen tuomioistuimen yhtiöoikeuden alalla havaitsemien aukkojen täyttämiseksi, ehdotuksen muita heikommassa asemassa olevien aikuisten suojelemisesta sekä ehdotuksen tarvittaessa tiiviimmän yhteistyön kautta annettavaksi asetukseksi avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa sovellettavasta laista, jonka lähtökohtana on lapsen etu ja osapuolten syrjimätön kohtelu;

–       harkitsemaan huolellisesti yhteisön väliaikaista toimenpidettä kansallisten tuomioistuinten mahdollisesti määräämien toimenpiteiden lisäksi, kansallisten oikeudellisten lähestymistapojen eroja omistuksenpidätyksessä ja muissa vastaavissa menettelyissä, kansainvälisten adoptioiden tunnustamista ja koko kansallisten virkatodistusten vastavuoroista tunnustamista koskevaa kysymystä;

–       laatimaan vuoteen 2013 mennessä yhteisön lainvalintasäännöstön, johon kootaan kaikki yhteisön lainsäätäjän tällä alalla antamat asetukset kansainvälisen yksityisoikeuden virstanpylväänä pidetyn Brysselin yleissopimuksen 45-vuotispäivän kunniaksi;

–       soveltamaan käytännössä eurooppalaisen riita-asiain oikeudenkäynnin alalla jo annettuja lukuisia innovatiivisia säädöksiä ja tutkimaan niitä, jotta niitä voidaan mahdollisesti yksinkertaistaa ja jotta ne voidaan kodifioida yhdeksi säädökseksi, johon kootaan kaikki tällä alalla annettu yhteisön lainsäädäntö;

 

87.    katsoo, ettei eksekvatuurimenettelyn poistamista Bryssel I -asetuksen[7] yhteydessä saisi kiirehtiä ja että siihen olisi liitettävä asianmukaiset suojatoimet;

88.    tarkastelisi mielellään ehdotuksia, jotka koskevat vapaaehtoisen 28. järjestelmän kehittämistä rajat ylittäviä seikkoja sisältävien yksityisoikeudellisten asioiden käsittelyyn aloilla, jotka liittyvät perhe-, henkilö- ja varallisuusoikeuteen;

89.    painottaa, että on tarpeen edelleen edistää EU:n kansainvälistä läsnäoloa oikeusasioissa maailmanlaajuisten ratkaisujen ja monenvälisten välineiden avulla; katsoo, että tiivis yhteistyö kansainvälisten organisaatioiden, kuten kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin ja Euroopan neuvoston kanssa, on erityisen tärkeää; katsoo lisäksi, että EU:n olisi edistettävä ja tuettava kolmansien maiden, erityisesti EU:n naapurimaiden, liittymistä kansainvälisiin oikeussopimuksiin ja että tämä on olennaisen tärkeää erityisesti perheoikeuden ja lastensuojelun alalla;

Yhtenäismarkkinoiden täysimääräinen hyödyntäminen eurooppalaisen sopimusoikeuden avulla

 

90.    kehottaa komissiota tehostamaan eurooppalaista sopimusoikeutta koskevaa työtään tutkijoiden laatiman yhteisen viitekehysluonnoksen ja myös muun eurooppalaisen sopimusoikeuden alan tieteellisen tutkimuksen perusteella ja ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan avoimeen ja demokraattiseen prosessiin, jonka on johdettava yhteisen viitekehyksen hyväksymiseen poliittisella tasolla; korostaa, että poliittisella tasolla hyväksyttävän yhteisen viitekehyksen perusteella olisi kehitettävä vapaavalintainen ja sellaisenaan sovellettava väline, jotta kaikki sopimuspuolet, muiden muassa yritykset ja kuluttajat, voivat vapaasti valita eurooppalaisen sopimusoikeuden liiketoimeensa sovellettavaksi laiksi;

 

91.    korostaa jälleen, että komission olisi huolehdittava siitä, että yhteinen viitekehysluonnos – samoin kuin muu tieteellinen tutkimus – on saatavilla mahdollisimman monella asiaankuuluvalla kielellä, jotta se on kaikkien asianomaisten sidosryhmien käytettävissä, ja että sitä olisi jo käytettävä yhteisön ja kansallisten lainsäätäjien ei-sitovana oikeudellisena työvälineenä; katsoo, että yhteisen viitekehysluonnoksen säännöt olisi jo tässä vaiheessa otettava järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti huomioon kaikissa sopimusoikeutta koskevissa komission tulevissa ehdotuksissa ja vaikutustenarvioinneissa;

92.    kannustaa komissiota viemään eteenpäin äskettäin esittämäänsä ajatusta, jonka mukaan laadittaisiin vapaaehtoisia alakohtaisia vakiosopimuksia yhteisen viitekehyksen pohjalta;

Oikeusalan lainsäädännön parantaminen

 

93.    korostaa, että oikeudellista yhteistyötä koskevan yhteisön lainsäädännön on oltava mahdollisimman laadukasta ja perustuttava asianmukaisesti tehtyihin vaikutustenarviointeihin, jotta kansalaisten ja yritysten käytettävissä olisi tehokkaita välineitä; pitää valitettavana, ettei tällä alalla ole aiemmin tehty asianmukaisia vaikutustenarviointeja; panee merkille viimeaikaisen edistymisen ja aikoo lähiaikoina analysoida kriittisesti jotakin komission tekemää vaikutustenarviointia;

 

94.    on vahvasti sitä mieltä, että riippumattoman valvonnan vähimmäistason varmistamiseksi vaikutustenarviointien valmistelussa olisi perustettava riippumaton asiantuntijalautakunta, joka valvoo pistokokein vaikutustenarviointilautakunnan antamien lausuntojen laatua, ja että myös sidosryhmien edustajien olisi saatava osallistua niiden tekemiseen;

95.    katsoo, että oikeudellinen yhteistyö on avainasemassa lähennettäessä eri jäsenvaltioiden oikeudenkäyntimenettelyjä paitsi riita-asioissa myös rikosasioissa; katsoo sen vuoksi, että kansalaisten prosessuaalisten oikeuksien lähentämistä jäsenvaltioiden välillä on edistettävä yhtä lailla riita- ja rikosoikeudenkäynneissä;

Eurooppalaisen oikeuskulttuurin kehittäminen

 

96.    kehottaa kehittämään eurooppalaisen oikeuskulttuurin, joka kattaa kaikki lain osa-alueet; huomauttaa tältä osin seuraavaa:

–       korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto, Euroopan tuomarineuvostojen verkosto, korkeimpien hallinto-oikeuksien ja ylimpien hallintotuomioistuinten yhdistys sekä unionin jäsenvaltioiden ylimpien syyttäjien, tuomioistuinten avustavan henkilöstön ja oikeusalan toimijoiden Eurojustice-verkosto voivat saada aikaan paljon koordinoimalla ja edistämällä oikeuslaitoksen ammatillista koulutusta ja muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien vastavuoroista ymmärtämistä sekä helpottamalla rajat ylittävien riitojen ja ongelmien ratkaisua, joten niiden toimintaa on edistettävä ja niiden on saatava riittävästi rahoitusta; tämän perusteella on laadittava kokonaan rahoitettu eurooppalaista juridista koulutusta koskeva suunnitelma edellä mainittujen oikeudellisten verkostojen kanssa siten, että vältetään ohjelmien ja rakenteiden tarpeeton päällekkäisyys ja saadaan aikaan Euroopan oikeusakatemia, joka muodostuu Euroopan juridisesta koulutusverkostosta ja eurooppaoikeuden akatemiasta;

       on kehitettävä aktiivisia toimintalinjoja, joilla edistetään ulkomaisten lakien vastavuoroista tuntemista ja ymmärtämistä, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta ja edistää vastavuoroisen tunnustamisen kannalta välttämätöntä keskinäistä luottamusta; toimintalinjoihin on sisällyttävä kokemustenvaihtoa, vaihto-ohjelmia, vierailuja sekä tiedotusta ja kursseja oikeusalan toimijoille ja oikeuslaitokselle, nykyisten kansallisten oikeusalan koulutusjärjestelmien koordinointia EU:ssa sekä kansallisen oikeuden perehdytyskursseja oikeusalan toimijoille ja tuomareille;

 

97.    pyytää sen vuoksi, että komissio kannustaisi yliopistoja, muita erityisalan korkeakouluja ja toimivaltaisia ammattialajärjestöjä kehittämään tuomareiden ja oikeusalan toimijoiden yhteisen opintopiste- tai opintosuoritusjärjestelmän; pyytää komissiota luomaan unionissa hyväksyttyjen oikeusalan koulutuslaitosten verkoston, joka tarjoaa pysyvästi ja jatkuvasti kansallisen oikeuden, vertailevan oikeuden ja eurooppaoikeuden perehdytyskursseja oikeusalan toimijoille ja tuomareille;

Sähköinen oikeudenkäyttö: palvelu kansalaisia, oikeusalan toimijoita ja oikeuslaitosta varten

 

98.    kehottaa lisäämään toimia sähköisen oikeudenkäytön edistämiseksi ja kehittämiseksi yhteisön tasolla, jotta voidaan parantaa kansalaisten ja yritysten oikeussuojakeinoja, sekä katsoo seuraavaa:

–       kahdenvälisissä hankkeissa yhteistyötä tekevien jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden työskentely suunnitellaan siten, että se on siirrettävissä yhteisön tasolle, jotta voidaan välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä;

 

–       yksityisoikeutta ja erityisesti prosessioikeutta koskevassa nykyisessä yhteisön lainsäädännössä pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon tietotekniikan käyttö, varsinkin eurooppalaisen maksamismääräyksen ja vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn, todisteiden vastaanottamista siviiliasioissa koskevan asetuksen[8] ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun osalta, ja sähköisten asiakirjojen ja velallisen omaisuuden läpinäkyvyyden osalta olisi toteutettava toimia; tavoitteena olisi päästä yksinkertaisempiin, edullisempiin ja nopeampiin siviiliprosesseihin rajat ylittävissä tapauksissa;

 

–       sähköisiä välineitä, kuten eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää (ECRIS) ja Schengenin tietojärjestelmää, pitäisi kehittää edelleen;

 

99.    katsoo, että sähköisen oikeudenkäytön pitäisi helpottaa kansalaisten mahdollisuutta saada oikeusapua, nopeuttaa oikeudellisia menettelyjä ja tehostaa oikeudenkäyntiä, ja kehottaa sen vuoksi sisällyttämään tulevaan monikieliseen sähköisen oikeudenkäytön portaaliin mahdollisuuden käyttää oikeusalan tietokantoja, sähköisiä oikeudellisia ja tuomioistuinten ulkopuolisia muutoksenhakukeinoja, kansalaisia oikeusongelmissa avustavia älykkäitä järjestelmiä sekä kattavia rekistereitä, oikeusalan ammatinharjoittajien hakemistoja ja kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmään perehdyttäviä helppotajuisia oppaita;

 

100.  katsoo, että portaali olisi myös suunniteltava siten, että tuomarit, jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja oikeusministeriöiden avustava henkilöstö ja juristeina toimivat voivat käyttää sitä työvälineenään ja että kaikilla näillä olisi oikeus käyttää turvallisesti tarvitsemiaan portaalin osioita; kehottaa tekemään portaalista tältä osin sellaisen, että se mahdollistaa turvallisen yhteydenpidon, videoneuvottelut ja asiakirjojen vaihdon tuomioistuinten välillä ja myös tuomioistuinten ja oikeudenkäynnin osapuolten välillä (paperittomat menettelyt), sähköisten allekirjoitusten varmentamisen ja asianmukaisten varmennusjärjestelmien käytön sekä tietojenvaihdon;

101.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tuleva yksityisoikeuden alan lainsäädäntö laaditaan siten, että sitä voidaan käyttää verkkosovelluksissa niin, että kenttiin täytettävää vapaamuotoista tekstiä tarvitaan mahdollisimman vähän; kehottaa toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että verkossa saadaan tarvittaessa käyttäjätukea kaikilla virallisilla kielillä ja että verkossa on käytettävissä sähköisiä käännöspalveluja; katsoo myös, että asiakirjojen tiedoksiannon ollessa tarpeen olisi varmistettava, että asiakirjoja voidaan antaa tiedoksi, yhteydenpito voidaan hoitaa sähköpostitse ja allekirjoitukset voidaan tehdä sähköisesti, ja että videoneuvottelujen käyttöä olisi edistettävä tilanteissa, joissa tarvitaan suullista todistajanlausuntoa; katsoo vielä, että komission olisi kaikissa tulevissa ehdotuksissa perusteltava, että niissä on otettu huomioon sähköinen oikeudenkäyttö;

102.  vaatii, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat tietueet ovat selkeästi esillä ECRIS-järjestelmässä;

Rikosoikeuden painopisteet

 

103.  kehottaa kehittämään perusoikeuksien kunnioittamiseen, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja kansallisten rikosoikeusjärjestelmien johdonmukaisuuden säilyttämiseen perustuvan EU:n rikosoikeudellisen alueen, joka sisältää seuraavaa:

•     syyttömyysolettamaan perustuvia rikosoikeudenkäyntien menettelyllisiä takeita koskeva kunnianhimoinen säädös, jossa oikeus puolustukseen toteutuu täysimääräisesti;

•      vakaat oikeudelliset puitteet, jotta voidaan varmistaa ne bis in idem -periaatteen noudattaminen ja helpottaa rikosoikeudenkäyntien siirtoa jäsenvaltiosta toiseen sekä toimivaltaristiriitojen ratkaisua samalla, kun turvataan menettelylliset takeet ja oikeus puolustukseen, sekä varmistaa näiden oikeuksien ja oikeussuojakeinojen tehokas käyttö;

●    kattavat oikeudelliset puitteet, jotka mahdollistavat rikosten uhrien ja erityisesti terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien mahdollisimman laajan suojelun jäsenvaltioiden tasolla, asianmukaiset korvaukset mukaan luettuna;

●    yhteiset oikeudelliset puitteet, jotka mahdollistavat todistajien mahdollisimman laajan suojelun;

●    vankila- ja pidätysoloja koskevat vähimmäisstandardit ja vankien yhteiset oikeudet EU:ssa, mukaan luettuina aiheettomasti pidätettyjen tai tuomittujen asianmukaisia korvauksia koskevat säännöt, samoin kuin sopimusten tekeminen EU:n ja kolmansien maiden välillä näiden maiden tuomion saaneiden kansalaisten palauttamiseksi, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS[9] täysimääräinen täytäntöönpano, riittävän EU:n rahoituksen myöntäminen uusien alueellisten turvallisuussuunnitelmien mukaisten uusien säilöönottokeskusten rakentamiselle vankiloiden ahtaudesta kärsivissä jäsenvaltioissa ja sosiaalisten uudelleensijoittamisohjelmien toteuttamiselle sekä kattava säädös todisteiden vastaanottamisesta ja hyväksyttävyydestä rikosoikeudenkäynneissä;

●    yhteisön säädöksen antaminen kansainvälisten rikollisjärjestöjen tuottojen ja omaisuuden takavarikoimiseksi ja käyttämiseksi sosiaalisiin tarkoituksiin;

●    kattava säädös todisteiden vastaanottamisesta ja hyväksyttävyydestä rikosoikeudenkäynneissä;

●      toimenpiteet oikeusavun turvaamiseksi varaamalla siihen riittävästi määrärahoja;

●      toimenpiteet väkivallan, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan, torjumiseksi;

104.  korostaa, että laittomaan maahanmuuttoon liittyvässä toiminnassa on otettava huomioon ihmiskaupan torjunta ja ettei siinä saa millään tavoin rangaista erityisen haavoittuvassa asemassa olevia rikosten uhreja, useimmiten naisia ja lapsia, eikä vaarantaa heidän oikeuksiaan;

105.  korostaa, että joka neljäs nainen Euroopassa on ollut tai on parhaillaan miesten harjoittaman väkivallan kohteena; kehottaa komissiota sen vuoksi vahvistamaan nykyisen EU-rakenteen mukaista oikeusperustaa sen varmistamiseksi, että kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja käsitellään tällaisen väkivallan laajan ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan määritelmän mukaisesti; pyytää ehdottamaan tähän oikeusperustaan pohjautuvaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa direktiiviä ja eurooppalaista toimintasuunnitelmaa, jotta voidaan varmistaa väkivallan ehkäisy, uhrien suojelu ja syyllisten saattaminen oikeuden eteen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon maahanmuuttajanaisten erityistilanteen, etenkin sellaisten EU:hun hyvin kotoutuneiden (ja usein kaksoiskansalaisuuden saaneiden) nuorten tyttöjen erityistilanteen, jotka joutuvat vanhempiensa tai läheistensä taholta kaappauksen, laittoman eristämisen tai fyysisen ja henkisen väkivallan uhreiksi uskonnollisista, kulttuurisista tai perinteeseen liittyvistä syistä, sekä varmistamaan, että otetaan käyttöön tehokkaita tuki- ja suojelukeinoja;

106.  korostaa, että sukupuolinäkökohdat on otettava huomioon ihmiskaupan torjuntaa koskevan politiikan kehittämisen kaikissa vaiheissa;

Johdonmukainen monikerroksinen turvallisuusstrategia: Eurooppa, joka suojelee kansalaisiaan (rikollisuuden torjunta ja kansalaisten oikeuksien takaaminen)

 

107.  arvostelee sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman puuttumista, jossa esitettäisiin EU:n turvallisuus- ja rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet ja rakenne sekä havainnollistettaisiin yksityiskohtaisesti, miten kaikkien asiaan liittyvien ohjelmien ja järjestelmien (jo käytössä, valmisteilla tai politiikan laadintavaiheessa olevien) oletetaan toimivan yhdessä ja miten niiden väliset suhteet voitaisiin optimoida; katsoo, että komission pitäisi EU:n turvallisuus- ja rajavalvontastrategian kokonaisrakennetta suunnitellessaan aivan ensiksi analysoida nykyisen lainsäädännön tehokkuus yhteisvaikutusten optimoimiseksi;

 

108.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulevissa EU:n toimissa tällä alalla kunnioitetaan täysin perusoikeuksien ja ‑vapauksien olennaista merkitystä ja löydetään oikea tasapaino turvallisuuden ja vapauden välille ja että kyseistä tavoitetta valvotaan ja virtaviivaistetaan riittävästi;

 

109.  on sitoutunut Lissabonin sopimuksen mukaisissa uusissa institutionaalisissa puitteissa tekemään yhteistyötä komission ja neuvoston kanssa, jotta voidaan keskittyä unionin kansalaisten vapauden edistämiseen rikosasioita koskevia EU:n oikeudellisia puitteita kehitettäessä; katsoo, että vaatimusta, joka koskee kansalaisten suojelua terrorismilta ja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, olisi tuettava tehokkailla oikeudellisilla ja operatiivisilla välineillä, kun otetaan huomioon näiden ilmiöiden maailmanlaajuinen ulottuvuus, ja että se olisi sisällytettävä osaksi selkeää lainsäädäntöä, jossa annetaan unionin kansalaisille mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan, myös oikeutta riitauttaa suhteettomat tai epäselvät säännöt sekä sääntöjen puutteellinen täytäntöönpano;

 

110.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava, missä määrin rikosasioita koskevat EU:n oikeudelliset puitteet voidaan toteuttaa;

111.  kehottaa EU:ta tunnustamaan terrorismin välillisten uhrien ihmisarvon, rohkeuden ja kärsimyksen ja korostaa, että terrorismin uhrien oikeuksien puolustaminen ja edistäminen sekä rahallisen korvauksen myöntäminen heille pitäisi asettaa etusijalle; tunnustaa naisten äärimmäisen haavoittuvan aseman terrorismin välillisinä uhreina;

 

112.  kehottaa hyväksymään kattavat oikeudelliset puitteet, jotka mahdollistavat rikosten uhrien riittävän suojelun ja heille maksettavat korvaukset, antamalla luonnoksen puitepäätökseksi uhrien suojelua koskevien nykyisten säädösten muuttamiseksi; katsoo, että on olennaisen tärkeää kehittää yhteinen lähestymistapa, jossa otetaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti huomioon kaikkien uhrien tarpeet ja oikeudet ja varmistetaan, että uhreja kohdellaan uhreina eikä rikollisina;

113.  pitää myönteisenä, että Ruotsi asettaa puheenjohtajakaudellaan etusijalle rikosten uhrien, myös väkivallan ja sukupuolisen häirinnän kohteeksi joutuneiden naisten, tukemisen; kehottaa neuvostoa sisällyttämään Tukholman ohjelmaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan kokonaisvaltaisen eurooppalaisen strategian, johon kuuluu ennalta ehkäiseviä toimia (kuten miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa koskeva valistus), uhrien suojelua koskevia toimia, mukaan luettuna erityinen osio rikoksen uhrien oikeuksista, tuen lisääminen rikosten uhreille, etenkin nuorille tytöille, jotka joutuvat yhä useammin vakavien rikosten uhreiksi, sekä konkreettisia toimia rikoksentekijöiden syytteeseen asettamiseksi; kehottaa Espanjaa puheenjohtajakaudellaan panemaan täysimääräisesti täytäntöön Tukholman ohjelmaan sisältyvän toimintasuunnitelman ja kuukausittain tiedottamaan Euroopan parlamentille saavutetusta edistyksestä;

 

114.  pitää turvallista Eurooppaa koskevaa tavoitetta perusteltuna ja on samaa mieltä siitä, että on tärkeää jatkuvasti kehittää ja lujittaa terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevaa EU:n yhteistä politiikkaa;

 

115.  kehottaa luomaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan kokonaisvaltaisen, koko Euroopan kattavan strategian, jossa yhdistetään jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten ja erillisvirastojen sekä tietojenvaihtoverkostojen toimet ja niiden käytettävissä olevat resurssit; korostaa tässä yhteydessä, että järjestäytynyt talousrikollisuus, kuten tupakan salakuljetus, johtaa tulonmenetyksiin, jotka entisestään pahentavat monien EU:n jäsenvaltioiden julkistalouden tilaa, ja kehottaa hyväksymään viipymättä tehokkaita ehkäiseviä toimia;

116.  katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisissa lisätoimissa olisi entistä enemmän keskityttävä perusoikeuksien suojeluun ja että niihin olisi sisällyttävä riittävä todistajansuoja, kannustimia terrorismiverkostojen hajottamisessa yhteistyötä tekeville sekä ennaltaehkäisyä ja kotouttamista koskevia toimintalinjoja erityisesti riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden osalta niin, että kaikissa tapauksissa asetetaan etusijalle taloudellisen ja sosiaalisen tason eettiset ehkäisevät toimet sekä korvaukset ja hyvitykset terrorismin uhreille;

117.  katsoo, että on erityisen tärkeää, että EU pyrkii toden teolla torjumaan ihmiskauppaa, joka on jatkuvasti paheneva ongelma, että ihmiskauppaa on torjuttava niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin ja että kaikkia toimenpide-ehdotuksia olisi analysoitava sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi puututtava erityisesti ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen kysyntään ottamalla käyttöön seuraamuksia sekä toteuttamalla koulutustoimia ja valistuskampanjoita; toteaa, että koska valtaosa (YK:n tietojen mukaan 79 prosenttia) ihmiskauppaan liittyvästä rikollisuudesta on ihmiskauppaa seksuaalisiin tarkoituksiin, tällaisten palvelujen kysynnän ja ihmiskaupan välinen yhteys on tehtävä selväksi ja tunnustettava ja että ihmiskauppa vähenee, jos seksipalvelujen kysyntää saadaan vähennettyä;

118.  kehottaa edistämään avoimuutta ja rehellisyyttä sekä tehostamaan lahjonnan torjuntaa siten, että laaditaan tavoitteellinen suunnitelma ja arvioidaan määräajoin jäsenvaltioiden toteuttamia lahjonnan vastaisia toimia, erityisesti EU:n itsensä kehittämien säädösten täytäntöönpanoa, varsinkin rajat ylittävän lahjonnan osalta; kehottaa myös kehittämään lahjonnan vastaisen kattavan toimintalinjan ja tarkastelemaan sen täytäntöönpanoa määräajoin;

119.  kehottaa tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan lahjonnan vastaista toimintaa ja rehellisyyden seurantaa, kuten myös kansalaisten toimintaa lahjontaa vastaan, paitsi järjestämällä kuulemisia toimintatavoista ja kehittämällä suoria yhteydenpitokanavia myös osoittamalla resursseja ja laatimalla ohjelmia, jotta kansalaiset voivat vaivattomasti käyttää heille annettuja mahdollisuuksia;

120.  panee merkille, että väärän henkilöllisyyden käyttö on lisääntynyt, ja kehottaa luomaan EU:n kattavan strategian tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi tällä alalla yhteistyössä internetpalvelun tarjoajien ja käyttäjäjärjestöjen kanssa sekä luomaan EU:n palvelupisteen, joka tarjoaa apua identiteettivarkauden uhreille;

121.  kehottaa selventämään toimivaltasääntöjä ja kyberavaruuteen sovellettavia oikeudellisia puitteita, jotta voidaan edistää rikostutkintaa yli rajojen sekä lainvalvontaviranomaisten ja operaattoreiden yhteistyösopimuksia erityisesti internetin lapsipornografian torjumiseksi;

122.  kehottaa ottamaan käyttöön entistä tehokkaampia ja tuloskeskeisempiä toimintalinjoja, jotta voidaan edistää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa siten, että Europol ja Eurojust otetaan entistä järjestelmällisemmin rikostutkintaan erityisesti, kun on kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta, petoksista, lahjonnasta ja muista kansalaisten turvallisuuden ja EU:n taloudelliset edut vaarantavista vakavista rikoksista;

123.  kehottaa julkaisemaan vuosittain rikollisuutta EU:ssa käsittelevän kattavan kertomuksen, johon kootaan erityisaloja koskevat kertomukset, kuten järjestäytyneen rikollisuuden uhkaa koskeva arviointikertomus, ja Eurojustin vuosikertomus, sekä korostaa tieteidenvälisen lähestymistavan ja kattavan strategian tarvetta terrorismin ja rajat ylittävien rikosten, kuten ihmiskaupan ja tietoverkkorikollisuuden, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

124.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä radikalisoitumisen torjuntaa koskevien hyvien käytäntöjen ja siitä saatujen kokemusten vaihtamiseksi; katsoo tältä osin, että paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet vaihtaa hyviä käytäntöjä radikalisoitumisen ja yhteiskunnan polarisoitumisen torjumiseksi, ja kehottaa sen vuoksi ottamaan ne mukaan terrorismin vastaisten strategioiden laadintaan;

125.  kehottaa rohkaisemaan poliisiyhteistyöhön jäsenvaltioiden välillä siten, että edistetään vastavuoroista tuntemista ja keskinäistä luottamusta, yhteistä koulutusta ja poliisiyhteistyöryhmien ja opiskelijavaihto-ohjelmien perustamista yhdessä Euroopan poliisiakatemian kanssa;

126.  kehottaa komissiota ja Eurooppa-neuvostoa viipymättä korjaamaan oikeudellisen tilanteen, joka on seurausta yhteisöjen tuomioistuimen tuomioista mustien listojen laatimista koskeneissa asioissa, erityisesti asiassa Kadi annetusta tuomiosta[10], ja ottamaan tällöin täysimääräisesti huomioon asianosaisten perusoikeudet, mukaan luettuina oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja muutoksenhakuoikeus;

 

127.  kehottaa parantamaan ECRIS-järjestelmää, jotta voidaan estää erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten uusiminen eri jäsenvaltioissa;

128.  pyytää erityisesti komissiota aloittamaan hyvissä ajoin keskustelut ja kuulemiset alan sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan edustajien, kanssa eri näkökohdista, jotka liittyvät unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan mukaisesti perustettavan Euroopan syyttäjänviraston luomiseen;

129.  korostaa, että on tarpeen kehittää kattava eurooppalainen turvallisuusstrategia, joka perustuu jäsenvaltioiden turvallisuussuunnitelmiin, lujitettuun yhteisvastuuperiaatteeseen sekä EU:n virastoista, verkostoista ja tietojenvaihdosta saatavan lisäarvon puolueettomaan arviointiin; aikoo kansallisten parlamenttien kanssa seurata tiiviisti kaikkia toimia, joita neuvosto toteuttaa osana EU:n sisäistä turvallisuutta koskevaa operatiivista yhteistyötä;

130.  kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään turvallisuusstrategioita, joissa otetaan huomioon kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin sisäiset ja ulkoiset näkökohdat; katsoo, että EU:n on omaksuttava entistä yhdennetympi lähestymistapa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin;

131.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja tarkastelemaan huumausaineita koskevia nykyisiä kansainvälisiä, yhteisön ja kansallisia säädöksiä ja toimintalinjoja sekä edistämään haittojen vähentämistä koskevia toimintalinjoja, etenkin näistä asioista YK:n tasolla järjestettäviä konferensseja silmällä pitäen;

132.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan rajat ylittävän lainvalvontayhteistyön erillisvirastojen, kuten Frontexin ja Europolin, kanssa, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja helpottaa suurten kansainvälisten yleisötapahtumien, kuten urheilutapahtumien (esimerkiksi vuoden 2012 olympialaisten ja vuonna 2012 järjestettävien jalkapallon EM-kilpailujen), sujuvaa kulkua;

Operatiiviset elimet ja erillisvirastot sekä tekniset välineet

 

133.  pitää Eurojustin ja Europolin lujittamista erittäin tärkeänä ja on sitoutunut osallistumaan täysimääräisesti kansallisten parlamenttien ohella niiden toiminnan määrittelyyn, arviointiin ja valvontaan, jotta voidaan erityisesti tarkastella mahdollisuuksia edistyä Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa;

134.  kehottaa tarkastelemaan uudelleen rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/977/YOS[11] sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18. joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[12] ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[13] 13 artiklaa;

135.  kehottaa tiivistämään ja syventämään kansallisten viranomaisten, EU:n erillisvirastojen ja yhteisten operatiivisten työryhmien yhteistyötä erikoistuneiden verkostojen (kuten SIS II ‑järjestelmän, VIS-järjestelmän, tullitietojärjestelmän, Eurodac-järjestelmän ja oikeudellisten verkostojen) kautta sekä tekemään yhteistyötä tiedustelu- ja poliisiyksiköiden välillä kansallisella ja yhteisön tasolla terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; katsoo, että on varmistettava Euroopan poliisiyhteistyön tehostaminen kaikkien kolmansien maiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä samalla, kun asianmukaisin keinoin varmistetaan riittävä henkilötietojen suoja;

136.  pahoittelee heikkoa edistymistä parannetun SIS II ‑järjestelmän ja uuden VIS-järjestelmän täytäntöönpanossa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkia valmistelutoimia asiaankuuluvilla tasoilla tehostetaan lisäviivästysten välttämiseksi;

137.  painottaa, että suurille eurooppalaisille tietotekniikkajärjestelmille, kuten SIS II ‑järjestelmälle, VIS-järjestelmälle ja Eurodac-järjestelmälle, on kehitettävä tehokkaita, kestäviä ja turvattuja hallintojärjestelyjä, jotta varmistetaan, että kaikki näihin järjestelmiin sovellettavat käyttötarkoitusta ja käyttöoikeuksia koskevat säännöt sekä tietoturva- ja tietosuojasäännökset pannaan täysimääräisesti täytäntöön; korostaa tältä osin, että EU:hun tarvitaan välttämättä henkilötietojen suojaa koskeva kattava, yhtenäinen säännöstö;

138.  muistuttaa, että tiettyjen alojen erillisvirastojen, kuten perusoikeusviraston, Eurojustin, Europolin, Frontexin ja turvapaikka-asioiden tukiviraston, perustamisesta on ollut paljon hyötyä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa; katsoo, että koska Schengen on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ydin, on erittäin tärkeää perustaa tämän alan tärkeiden tietojärjestelmien eli SIS II ‑järjestelmän, VIS-järjestelmän ja Eurodac-järjestelmän ylläpidosta vastaava eurooppalainen virasto, sillä tämä on luotettavin ratkaisu;

Kiireelliset asiat

 

139.  kehottaa komissiota ehdottamaan viipymättä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vuodesta 1993 lähtien annettujen 1 200 säädöksen konsolidointia, jotta tämän politiikan osa-alueen johdonmukaisuutta voidaan lisätä, ottaen kuitenkin huomioon unionin uudet tehtävät ja toimenkuvat sekä Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet oikeudelliset puitteet ja alkaen aloista, jotka on yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin kanssa katsottu ensisijaisiksi aloiksi; palauttaa komission mieliin, että parlamentti arvioi sen asiasta antamia sitoumuksia komission jäsenten tulevien kuulemisten yhteydessä;

140.  katsoo, että kun lainsäädäntömenettely on käynnistetty parlamentin kuulemista koskevien Nizzan sopimuksen määräysten nojalla, kuten useilla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kannalta merkityksellisillä aloilla, ja kun parlamentin lausunto on annettu, lainsäädäntömenettely pitäisi aloittaa uudestaan Lissabonin sopimuksen nojalla ensimmäisessä käsittelyssä, jotta parlamentti voi ilmaista kantansa toimivaltuuksiensa mukaisesti;

 

141.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan rahoitusohjelmia, jotka on perustettu tukemaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista, ja parantamaan niiden käyttömahdollisuuksia; korostaa tässä yhteydessä taloudellisen yhteisvastuun tarvetta uuden rahoituskehyksen valmistelussa;

 

142.  varaa itselleen oikeuden tehdä erityisiä ehdotuksia, kun sitä kuullaan lainsäädännöllisestä toimintaohjelmasta;

 

143.  kehottaa toteuttamaan Tukholman ohjelman väliarvioinnin viimeistään vuoden 2012 alkupuolella;

 

o

o o

 

144.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.