Päätöslauselmaesitys - B7-0342/2013Päätöslauselmaesitys
B7-0342/2013
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja ohjelmista eri jäsenvaltioissa ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan

1.7.2013 - (2013/2682(RSP))

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Sophia in ‘t Veld, Sarah Ludford, Renate Weber, Cecilia Wikström, Nathalie Griesbeck, Leonidas Donskis, Ramon Tremosa i Balcells, Marielle de Sarnez, Andrea Zanoni, Hannu Takkula, Michael Theurer, Gianni Vattimo ALDE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0336/2013

Menettely : 2013/2682(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0342/2013
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0342/2013
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0342/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) seurantaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden seurantaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan

(2013/2682(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2, 3, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 16 artiklan,

–   ottaa huomioon 28. tammikuuta 1981 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen nro 108 yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä ja siihen 8 marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antamat suositukset, erityisesti suosituksen nro R(87)15 henkilötietojen käytön sääntelemisestä poliisialalla, ja suosituksen CM/Rec(2010)13, joka koskee yksilöiden suojelusta profiloinnin yhteydessä tapahtuvassa automaattisessa henkilötietojen käsittelyssä,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, etenkin sen 7 ja 8 artiklan, sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (ECHR), etenkin sen 8 artiklan, joka koskee yksityis- ja perhe-elämän suojelua, ja 13 artiklan, joka koskee tehokkaita oikeussuojakeinoja,

–   ottaa huomioon yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevan unionin lainsäädännön, erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46/EY, rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta tehdyn puitepäätöksen 2008/977/YOS, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 45/2001,

–   ottaa huomioon komission antaman asetus- ja direktiiviehdotuksen, joista kumpikin koskee unionin tietosuojajärjestelmän uudistamista,

–   ottaa huomioon sopimuksen EU:n ja Yhdysvaltojen tekemän keskinäistä oikeusapua koskevan sopimuksen, joka mahdollistaa tietojenvaihdon rikollisen toiminnan estämiseksi ja tutkimiseksi, tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen (CETS nro 185), EU:n ja Yhdysvaltojen safe harbor ‑sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan ja sopimukseen osallistuvien luettelon; ottaa huomioon neuvottelut, joita EU ja Yhdysvallat käyvät sopimuksesta, joka koskee lainvalvontatarkoituksiin vaihdettujen henkilötietojen suojelua, sekä safe harbor ‑järjestelmän muuttamisesta,

–   ottaa huomioon aiemmat yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 5. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolosta[1];, ottaa huomioon unionin ja Yhdysvaltojen tekemät matkustajarekisteriä ja terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskevat sopimukset,

–   ottaa huomioon henkilötietoja sisältävien sähköisten tiedostojen sääntelyä koskevat suuntaviivat, jotka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous antoi vuonna 1990,

–   ottaa huomioon Yhdysvaltojen Patriot Act -lain, ulkomaista tiedustelua ja seurantaa koskevan FISA-lain sekä kyseistä lakia muuttavan, vuonna 2008 annetun lain (FISAA) 702 pykälän,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

Yhdysvaltojen Prism-ohjelma ja maan Kansallisen turvallisuusviraston harjoittama jäsenvaltioiden ja unionin valvonta

A. toteaa, että tiedotusvälineissä raportoitiin 6. kesäkuuta 2013 Prism-ohjelmasta eli salaisesta sähköisestä valvontaohjelmasta, jota Yhdysvaltojen Kansallinen turvallisuusvirasto (NSA) on käyttänyt vuodesta 2007 lähtien; toteaa, että PRISM on luvaton salakuunteluohjelma, jonka tiedotusvälineet paljastivat vuonna 2005 ja josta tehtiin laillinen Amerikan suojelemista koskevalla lailla ja FISAA-lailla; toteaa, että lailla annettiin lupa sähköpostien, internetin keskusteluryhmien, videoiden, valokuvien, tiedostosiirtojen, sosiaalisen median ja muun tiedon laajamittaiseen seurantaan – silloinkin kun kyse on unionin kansalaisista[2]; toteaa, että Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan käynnnissä on kaksi ohjelmaa, joista toinen käsittelee televiestinnän metatietoja ja toinen internetiä ja sähköpostiliikennettä, ja niitä ei voi tarkoituksellisesti kohdentaa Yhdysvalloissa laillisesti asuviin Yhdysvaltojen kansalaisiin tai ulkomaalaisiin[3], joten on valittava muita kohteita, myös unionin kansalaisia;

B.  toteaa, että Yhdysvaltojen hallituksen oikeudenkäyttövallan piiriin kuuluvat yksityiset yritykset (kuten Microsoft, Yahoo, Google, Facebook, PalTalk, YouTube, Skype, AOL, Apple ja Verizon) ovat toimittaneet salassa NSA:lle sähköiseen viestintään liittyviä henkilötietoja; ottaa huomioon, että eräiden tällaisten yritysten entisiä työntekijöitä on nykyään NSA:n palveluksessa;

C. toteaa, että unionin toimielimet ovat olleet Yhdysvaltojen harjoittaman seurannan ja vakoilun kohteina, sillä mikrofoneja on asennettu EU:n Yhdysvaltain-edustustoon Washingtonissa ja EU:n YK-edustustoon New Yorkissa, tietokoneverkkoihin on soluttauduttu (sähköpostit ja sisäiset asiakirjat) ja NSA:n asiantuntijat ovat käyttäneet Brysselissä Naton päämajaa verkkohyökkäyksissä EU:ta ja etenkin Euroopan unionin neuvostoa ja Eurooppa-neuvostoa vastaan[4]; toteaa parlamentin puhemiehen vaatineen selvityksiä asiasta[5]; toteaa, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat ottaneet kohteekseen myös Ranskan, Italian ja Kreikan edustustot YK:ssa[6];

D. toteaa, että komissio otti 10. kesäkuuta 2013 yhteyttä Yhdysvaltojen viranomaisiin, otti eurooppalaisten huolenaiheet esille ja esitti yksityiskohtaisia kysymyksiä ohjelman laajuudesta ja sen oikeuttaneista laeista[7]; toteaa, että asiaa käsiteltiin 14. kesäkuuta 2013 järjestetyssä unionin ja Yhdysvaltojen kokouksessa Dublinissa, jossa päätettiin perustaa transatlanttinen asiantuntijaryhmä keskustelemaan Prism-ohjelmasta ja yksityisyyttä koskevista näkökohdista;

E.  ottaa huomioon, että transatlanttinen kumppanuus on hyvin tärkeää sekä EU:lle että Yhdysvalloille; katsoo, että näiden suhteiden olisi perustuttava maiden väliseen lojaaliin, uskolliseen ja yhdenvertaiseen yhteistyöhön, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

F.  toteaa Yhdysvaltojen hallinnon vahvistavan, että demokraattisesta ja oikeudellisesta valvonnasta on annettu takeet maan perustuslain mukaisesti, sillä kongressin toimivaltaiset elimet ovat tietoisia valvonnasta ja tuomioistuimella on valtuudet myöntää lupa sähköisen viestinnän seurantaan FISA-lain yhteydessä;

G. ottaa huomioon, että kaikkiaan 26 yhdysvaltalaista senaattoria kummastakin pääpuolueesta on ottanut yhteyttä NSA:n johtajaan ja valittanut, että Patriot Act -lakia on tulkittu salaisesti uudelleen, mikä on mahdollistanut hallitukselle tietojen keräämisen monien kansalaisten yksityisistä tallenteista; toteaa heidän valittaneen myös siitä, että hallinto luottaa salaiseen lainsäädäntöön kerätessään bulkkina kansalaisten yksityistietoja sen sijaan, että hallinto turvautuisi oikeuden määräyksiin tai kiireellisinä myönnettäviin lupiin[8];

H. toteaa, että Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmässä ei varmisteta muiden kuin maan omien kansalaisten suojelua, ja tämä pätee myös unionin kansalaisiin; toteaa, että esimerkiksi neljänteen lisäykseen perustuvaa suojelua sovelletaan ainoastaan Yhdysvaltojen kansalaisiin, ei unionin kansalaisiin eikä muihin, jotka eivät ole Yhdysvaltojen kansalaisia;

EU:n jäsenvaltioiden Yhdysvaltojen kanssa tekemä valvontayhteistyö

 

I.  toteaa, että tiedotusvälineiden mukaan eräät jäsenvaltiot, kuten Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat vaihtaneet yksityisten yhtiöiden kanssa Prism-ohjelman avulla kerättyjä tietoja ainakin vuodesta 2010 lähtien;

 

Jäsenvaltioiden ohjelmat ja muiden jäsenvaltioiden, EU:n ja kolmansien maiden valvonta

J.   toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten, etenkin GCHQ- ja MI6-tiedustelupalvelujen epäillään vakoilleen vuonna 2009 järjestettyyn G20-huippukokoukseen osallistuneita ulkomaisia poliitikkoja ja virkamiehiä; toteaa, että huippukokoukseen osallistuivat myös komission puheenjohtaja, neuvoston puheenjohtajavaltion edustaja ja eräiden jäsenvaltioiden pääministerejä[9]; toteaa, että tietokoneita on seurattu, viestejä on siepattu ja osallistujien keskinäisiä ja hallitustensa käymiä puheluja on kuunneltu, jotta voitiin varmistaa myönteinen tulos Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja huippukokouksen kannalta; toteaa, että GCHQ-tiedustelupalvelun avuksi Menwith Hilliin lähetettiin NSA-henkilöstöä;

K. toteaa, että epäilyjen mukaan GCHQ pitää yllä Tempora-ohjelmaa, jonka avulla salakuunnellaan suoraan sähköisessä viestinnässä käytettäviä vedenalaisia transatlanttisia kaapeleita; toteaa, että massoittain tietoja siepataan erottelematta, ne tallennetaan 30 päivän ajaksi, käsitellään ja analysoidaan ja jaetaan Yhdysvaltain viranomaisten kanssa;

L.  toteaa, että komission jäsen Reding on ottanut yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisiin ja ilmaissut huolensa tiedotusvälineissä olleista Tempora-ohjelmaa koskevista raporteista ja pyytänyt selvityksiä ohjelman laajuudesta ja toiminnasta[10]; toteaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten puolustaneen GCHQ:n harjoittamaa valvontaa ja vahvistaneen, että se toimii tiukkojen ja laillisten ohjeiden mukaisesti; toteaa, että muut jäsenvaltiot ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa, arvostelleet valvontaa ja tiedustelleet, onko niiden omia kansalaisia ollut kohteena ja onko ohjelma oikeudellisessa valvonnassa[11];

M. toteaa, että raporttien mukaan muut jäsenvaltiot seuraavat rajat ylittävää sähköistä viestintää ilman, että tätä olisi määrätty tekemään säännöllisesti, vaan se perustuu erityistuomioistuinten päätöksiin, jakavat tietoja (Ruotsi) muiden maiden kanssa ja voivat lisätä seurantavalmiuksiaan (Alankomaat ja Saksa); toteaa, että muissa jäsenvaltioissa ollaan huolissaan tiedustelupalvelujen tiedonsieppausvaltuuksista (Puola)[12];

N. toteaa, että parlamentin ja Euroopan neuvoston tekemissä selvityksissä, jotka koskivat CIA:n poikkeuksellisten luovutusten ja salaisten vankiloiden ohjelmaa, korostettiin EU:n jäsenvaltioiden osallistuneen aktiivisesti ja passiivisesti Yhdysvaltojen toimintaan tiedustelupalvelujen yhteistyössä; toteaa, että eräiden maiden tiedustelupalveluja ja niiden asiamiehiä on viime aikoina syytetty siitä, että ne ovat vallanpitäjien toimeksiannosta vakoilleet oppositiota ja toimittajia[13] tai suorittaneet poikkeuksellisia operaatioita[14];

EU:n ja Yhdysvaltain lainsäädäntö ja jäsenvaltioihin ja Yhdysvaltojen kanssa tehtävään yhteistyöhön sovellettava EU-lainsäädäntö

O. toteaa, että Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on velvoite suojella kansalaistensa perusoikeuksia yksityisyyden ja tietosuojan saralla; toteaa tämän perustuvan Euroopan ihmisoikeussopimukseen (ECHR), perusoikeuskirjaan, kansainvälisiin yleissopimuksiin, perustuslakeihin, unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja oikeudenkäyttövaltaan;

P.  toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kehittänyt oikeuskäytäntöä, jossa on tiukat kriteerit, joita on noudatettava valtion valvoessa yksittäisiä henkilöitä; toteaa, että oikeuskäytännön mukaan kansalaisilla on perusoikeus yksityisyyteen ja siihen puuttumisen on oltava oikeasuhteista ja välttämätöntä demokraattisen yhteiskunnan kannalta, se voidaan sallia vain lain nojalla ja siihen on sovellettava asianmukaista demokraattista ja oikeudellista valvontaa; toteaa, että ihmisoikeustuomioistuimen mielestä edellä mainittujen ehtojen jäädessä täyttymättä valvonta voi heikentää demokratiaa tai jopa tuhota sen sillä verukkeella, että kyse on demokratian puolustamisesta;

Q. toteaa, että jäsenvaltioilla ja komissiolla on safe harbor -sopimuksen mukaisesti velvoite taata henkilötietojen turvallisuus ja eheys; toteaa, että komissiolla on sopimuksen 3 artiklan nojalla velvoite kumota sopimus tai keskeyttää sen soveltaminen, jos sopimuksen määräyksiä ei noudateta; toteaa, että kaikki kansainvälisessä lehdistössä nimetyt yhtiöt ovat safe harbor ‑sopimuksen osapuolia;

 

R.  toteaa, että Yhdysvallat on allekirjoittanut ja ratifioinut tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen, joka tuli voimaan Yhdysvalloissa vuonna 2007 ja on siten osa maan omaa oikeutta; toteaa, että yleissopimuksessa määrätään, että ”rikokseen liittyvän sähköisessä muodossa olevan todistusaineiston” keräämiseksi (14 artikla) toteutettavissa toimenpiteissä on huolehdittava ihmisoikeuksien ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määriteltyjen ihmisoikeuksien (8 artikla, yksityisyys) asianmukaisesta suojelemisesta ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta ja niihin on liitettävä turvatoimia, kuten tuomioistuimen tai muun riippumattoman tahon suorittama valvonta, soveltamiseen oikeuttavat perusteet sekä tällaisten menettelyjen asiallinen ja ajallinen rajaus (15 artikla);

S.  ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä keskinäistä oikeusapua koskevassa sopimuksessa, sellaisena kuin unioni ja kongressi ovat sen ratifioineet, on yksityiskohtaisia määräyksiä tietojen keräämisestä ja vaihtamisesta sekä avun pyytämisestä ja antamisesta yhdessä maassa olevan todistusaineiston hankkimiseksi, jotta voidaan edistää rikostutkintaa tai rikosoikeudellisia menettelyjä toisessa maassa;

T.  toteaa, että yksikön sisäisessä kuulemisessa käsitelty tietosuojaa koskeva asetusluonnos sisälsi määräyksen, jonka mukaan henkilötietojen paljastaminen kolmansien maiden viranomaisille edellyttää oikeudellista perustelua, kuten keskinäistä oikeusapua koskevaa sopimusta tai kansainvälistä sopimusta ja toimivaltaiselta tietosuojavaltuutetulta saatua lupaa[15]; toteaa, että komission lopullisessa ehdotuksessa ei ole kyseistä säännöstä;

1.  edellyttää, että Euroopan parlamentti asettaa työjärjestyksen 185 artiklan mukaisesti valvontaohjelmia käsittelevän tutkintavaliokunnan;

2.  edellyttää, että Yhdysvaltojen presidentti kutsutaan täysistuntoon käsittelemään tätä asiaa;

Yhdysvaltojen Prism-ohjelma ja Kansallisen turvallisuusviraston harjoittama jäsenvaltioiden ja unionin valvonta

3.  on erittäin huolissaan Prism-ohjelmasta, jota Yhdysvaltain viranomaiset toteuttivat salassa yhteistyössä yksityisten yhtiöiden kanssa, koska mikäli nykyisin saatavilla olevat tiedot kyetään vahvistamaan, ohjelma loukkaisi vakavasti EU:n kansalaisten perusoikeuksia yksityisyyden ja tietosuojan saralla;

4.  kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia antamaan EU-kumppaneilleen – sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla – täydet tiedot kyseisestä ohjelmasta ja EU:n toimielimiin ja jäsenvaltioihin kohdistetusta valvonnasta; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita toimimaan samoin; kehottaa yksityisiä yhtiöitä antamaan tiedot yhteistyöstään Yhdysvaltojen turvallisuusviranomaisten kanssa;

5.  kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia keskeyttämään kaikkien sellaisten lakien ja valvontaohjelmien soveltamisen, jotka loukkaavat EU:n kansalaisten perusoikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan, EU:n ja sen jäsenvaltioiden suvereniteettia ja oikeudenkäyttövaltaa ja tietoverkkorikollisuutta koskevaa yleissopimusta, ja tarkastelemaan kyseisiä lakeja ja ohjelmia uudelleen; kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia ottamaan käyttöön lakeja, joilla varmistetaan, että EU:n kansalaisilla on vähintään samat oikeudet kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla yksityisyyden, tietosuojan ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen suhteen;

6.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita käyttämään edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkia mahdollisia keinoja keskusteluissa ja neuvotteluissa, joita Yhdysvaltojen kanssa käydään sekä poliittisella tasolla että asiantuntijatasolla, mukaan luettuina kieltäytyminen EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppasopimuksen allekirjoittamisesta ennen kuin valvontakysymys on ratkaistu, ja matkustajarekisteriä ja terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskevien sopimusten soveltamisen keskeyttäminen;

EU:n jäsenvaltioiden Yhdysvaltojen kanssa tekemä valvontayhteistyö

7.  on huolissaan tiedoista, jotka koskevat jäsenvaltioiden väitettyä salaista yhteistyötä Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa Prism-ohjelman ja muun valvontatoiminnan yhteydessä;

8.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan asiasta tietoja muille jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille ja jäädyttämään kaiken tällaisen kansalaisten laajamittaista seurantaa koskevan yhteistyön Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, koska kaikki muut reaktiot olisivat vastoin jäsenvaltioiden keskinäistä ja jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten lojaalia yhteistyötä ja loukkaisivat kansalaisten perusoikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan;

Jäsenvaltioiden ohjelmat ja muiden jäsenvaltioiden, EU:n ja kolmansien maiden valvonta

9.  on erittäin huolissaan paljastuksista, joissa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten väitetään seuranneen ja vakoilleen muiden jäsenvaltioiden johtajia ja EU:n toimielimiä, etenkin jos tämä on tapahtunut syistä, joilla ei ole kytköstä kansalliseen turvallisuuteen (kuten G20-huippukokouksissa); on hyvin huolissaan Tempora-ohjelmasta sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n kansalaisten yksityisyyttä koskevan perusoikeuden loukkaamisesta;

10. kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia antamaan omille kansalaisilleen, EU:n kansalaisille, muille jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille tietoja edellä mainituista toiminnoista ja ohjelmista ja keskeyttämään ne välittömästi;

11. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarkastelemaan, miten niiden valvontaa koskevat lait, toiminnot ja ohjelmat sopivat yhteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä alla koskevien kansainvälisten ja eurooppalaisten normien kanssa, jotta voidaan taata asianmukainen demokraattinen ja oikeudellinen valvonta ja varmistaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan kirjattuja kansalaisten perusoikeuksia ja eurooppalaisia arvoja vaalitaan;

12. kehottaa komissiota ja neuvostoa keskustelemaan tässä päätöslauselmassa esille otetuista kysymyksistä seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa; kehottaa niitä arvioimaan parlamentin mietinnöissään esittämien pyyntöjen mukaisesti uudelleen EU:n terrorisminvastaista toimintaa ja sisäisen turvallisuuden strategioita, kun otetaan huomioon äskettäiset paljastukset;

13. kehottaa tietoverkkorikollisuutta käsittelevää Europolin yksikköä tutkimaan Yhdysvaltojen ja muiden ulkomaisten toimijoiden EU:hun kohdistamaa vakoilua;

14. edellyttää, että EU:n tiedusteluanalyysikeskus (INTCEN) sisällytetään asianmukaisesti toimielinjärjestelmään ja että siihen sovelletaan turvatoimia ja seurantaa;

15. pitää valitettavana, että komissio on jättänyt entisen 42 artiklan (FISAn vastainen lauseke) pois tietosuojaa koskevasta asetusehdotuksesta, ja vaatii päätöksen perusteiden julkista ja yksityiskohtaista selvittämistä; kehottaa neuvostoa palauttamaan vastaavan säännöksen asetusehdotukseen ja pyrkii itse tekemään samoin; kehottaa neuvostoa nopeuttamaan tietosuojadirektiivin käsittelyä;

16. tähdentää, että oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvissa demokraattisissa ja avoimissa valtioissa kansalaisilla on oikeus saada tietoja perusoikeuksiensa vakavista loukkaamisista ja antaa ne ilmi myös silloin, kun on kyse heidän oman hallituksensa toiminnasta; tähdentää, että tarvitaan menettelyjä, joiden avulla ilmiantajat voivat paljastaa perusoikeuksien vakavia loukkaamisia, ja korostaa, että tällaisten henkilöiden on saatava tarvittavaa suojelua, mukaan luettuna kansainvälisen tason suojelu; ilmaisee tukevansa edelleen tutkivaa journalismia ja tiedotusvälineiden vapautta;

17. kehottaa EU:n toimielimiä arvioimaan uudelleen käytäntöä evätä kansalaisilta perussopimuksissa, perusoikeuskirjassa ja asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 taattu asiakirjojen saaminen sillä perusteella, että asia voisi vahingoittaa kansainvälisiä suhteita, millä taatan, että ulkomailla on de facto veto-oikeus EU:n asiakirjoihin; toteaa, että näin on käynyt EU:n ja Yhdysvaltojen välistä terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskevaa sopimusta käsitelleen Europolin yhteisen valvontaviranomaisen toisen selonteon kohdalla;

18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltojen viranomaisille ja Yhdistyneille kansakunnille.

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö