PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS siirtolaisvirroista Välimeren alueella ja erityisesti traagisista tapahtumista Lampedusan edustalla
16.10.2013 - (2013/2827(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Juan Fernando López Aguilar, Sylvie Guillaume, Claude Moraes, Rita Borsellino S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0474/2013
B7‑0476/2013
Euroopan parlamentin päätöslauselma siirtolaisvirroista Välimeren alueella ja erityisesti traagisista tapahtumista Lampedusan edustalla
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon neuvoston 7. ja 8. lokakuuta 2013 käymät keskustelut Lampedusan äskettäisistä tapahtumista,
– ottaa huomioon komission puheenjohtajan ja komissaari Cecilia Malmströmin 9. lokakuuta 2013 antamat lausunnot,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasian päävaltuutetun 12. lokakuuta 2013 antaman julkilausuman[1],
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) 24. huhtikuuta 2012 antaman päätöslauselman 1872(2012) aiheesta ”Lives lost in the Mediterranean Sea: Who is responsible?” (kuka on vastuussa Välimerellä menetetyistä ihmishengistä?),
– ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisraportoijan aiemmat lausunnot sekä hänen uusimman raporttinsa[2], joka julkaistiin 24. huhtikuuta 2013 ja joka koski Euroopan unionin ulkorajojen hallinnointia sekä sen vaikutusta maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,
– ottaa huomioon Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 439/2010[3],
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen vartiointia koskevista säännöistä (COM(2013)0197),
– ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1168/2011[4],
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 10. lokakuuta 2013 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta[5],
– ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon aiheesta ”Euroopan naapuruuspolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta” (JOIN(2013)0004),
– ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – eteläinen ulottuvuus”[6],
– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2013 esitetyn suullisen kysymyksen aiheesta ”Vapaaehtoinen ja pysyvä unionin uudelleensijoittamisjärjestelmä”,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan raportin kyseisen valiokunnan valtuuskunnan vierailusta Lampedusaan marraskuussa 2011,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 77, 78, 79 ja 80 artiklan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon Lampedusan edustalla 3. lokakuuta 2013 tapahtuneen tragedian, jossa kuoli ainakin 360 maahanmuuttajaa ja useita satoja katosi; toteaa, että lisäksi 11. lokakuuta 2013 Maltan edustalla tapahtuneessa onnettomuudessa kuoli ainakin 23 henkilöä;
B. toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan vuodesta 1993 lähtien ainakin 20 000 ihmistä on kuollut merellä, mikä osoittaa jälleen, että on tehtävä kaikki mahdollinen vaarassa olevien ihmisten pelastamiseksi ja että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä meripelastusvelvoitteitaan;
C. toteaa, että EU:n tasolla ei edelleenkään ole selvää, kuinka vastuu jakautuu useiden asiaan osallistuvien eri yksiköiden välillä pyrittäessä antamaan apua merihädässä oleville aluksille ja huolehtimaan etsintä- ja pelastusoperaatioiden koordinoinnista;
D. ottaa huomioon, että salakuljetuksessa ja ihmiskaupassa käytetään hyväksi laitonta siirtolaisuutta ja uhrit pakotetaan, houkutellaan tai huijataan tulemaan Eurooppaan rikollisten verkostojen avulla, ja toteaa, että nämä ongelmat vaarantavat siirtolaisten hengen ja ovat haaste EU:lle;
E. ottaa huomioon, että SEUT:n 80 artiklassa vahvistetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaate;
F. ottaa huomioon, että uuden tarkistetun Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän (CEAS) tarkoituksena on antaa selkeät säännöt ja varmistaa kansainvälistä suojelua tarvitsevien pakolaisten oikeudenmukainen ja riittävä suojelu;
G. ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännössä on jo välineitä, kuten viisumisäännöstö ja Schengenin rajasäännöstö, jotka mahdollistavat viisumin myöntämisen humanitaarisin perustein;
H. katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava käyttämään turvapaikka- ja maahanmuuttorahastossa ja valmistelutoimessa ”Pakolaisten uudelleensijoittamisen mahdollistaminen hätätilanteissa” käytettävissä olevia varoja; ottaa huomioon, että viimeksi mainittu kattaa muun muassa seuraavat toimet: tuetaan henkilöitä, joille YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) on jo myöntänyt pakolaisaseman, tuetaan hätätoimia tapauksissa, joissa ensisijaisiksi määritellyt pakolaisryhmät ovat aseellisen hyökkäyksen kohteena tai ovat muuten äärimmäisen haavoittuvassa ja hengenvaarallisessa tilanteessa, tarjotaan hätätilanteissa tarvittaessa ylimääräistä taloudellista tukea UNHCR:lle ja sen yhteysorganisaatioille jäsenvaltioissa ja unionin tasolla;
1. katsoo, että Lampedusan tapahtumien olisi todella oltava käännekohta Euroopalle ja että ainoa keino estää uudet tragediat on hyväksyä solidaarisuuteen ja vastuullisuuteen perustuva koordinoitu toimintatapa, jota tuetaan yhteisillä välineillä;
2. pitää huolestuttavana, että yhä useammat ihmiset vaarantavat henkensä Välimerellä päästäkseen EU:hun; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joiden avulla turvapaikanhakijat voivat päästä unionin turvapaikkajärjestelmän piiriin turvallisesti ja siten, että he eivät joudu turvautumaan ihmisten salakuljettajiin ja rikollisiin verkostoihin henkensä vaarantaen;
3. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia nykyisiä EU:n säädöksiä ja menettelyjä turvallisen maahantulon sallimiseksi; toteaa, että laillinen maahantulo EU:hun on parempi vaihtoehto kuin vaarallisempi laiton maahantulo, johon voi sisältyä riski ihmiskaupasta;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan EU:n viisumipolitiikan yhteydessä käytettävissä olevia välineitä alueella, jotta helpotettaisiin EU:hun suuntautuvien laillisten maahanmuuttokanavien käyttöä ja siten autettaisiin vähentämään laitonta maahanmuuttoa EU:hun;
5. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita seuraamaan eri ryhmistä koostuvia muuttovirtoja käyttämällä saatavilla olevia unionin ja jäsenvaltioiden välineitä ja ylläpitämällä toimivaa koordinointia ja viestintää esimerkiksi keräämällä ja analysoimalla asiaa koskevaa tietoa;
6. kehottaa unionia, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa (Frontex) ja jäsenvaltioita varmistamaan, että hädässä olevien maahanpyrkijöiden auttaminen ja meripelastus ovat niiden ensisijaisia tehtäviä hiljattain annetun Eurosur-asetuksen täytäntöönpanossa;
7. kehottaa EU:ta lisäämään yhteistyötään kolmansien maiden kanssa etenkin naapuruuspolitiikan yhteydessä muun muassa tukemalla ja kannustamalla kyseisiä kolmansia maita täyttämään kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa, kuten meripelastuksen, pakolaisten suojelun ja perusoikeuksien kunnioittamisen;
8. korostaa kuitenkin, että pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanottamiseen tarvitaan johdonmukaisempi lähestymistapa ja laajempaa yhteisvastuullisuutta suurimman paineen alaisena olevien jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki CEAS:n eri välineitä koskevat säännökset on pantu asianmukaisesti täytäntöön;
9. korostaa, että turvapaikka-asioihin liittyvän taloudellisen vastuun jakaminen on erityisen tärkeää ja suosittaa objektiivisiin kriteereihin perustuvan hyvin resurssoidun mekanismin luomista, jonka avulla vähennetään niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa painetta, jotka vastaanottavat joko absoluuttisesti tai suhteellisesti suuria määriä turvapaikanhakijoita ja kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä;
10. muistuttaa, että EU:n solidaarisuuteen olisi kuuluttava myös vastuu; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on oikeudellinen velvollisuus auttaa merellä olevia siirtolaisia; pyytää, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole noudattaneet kansainvälisiä velvoitteitaan, eivät enää käännytä maahanpyrkijöiden veneitä takaisin;
11. kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjiä, erityisesti neuvostoa, hyväksymään nopeasti uudet toimintasäännöt Frontexin koordinoimia merioperaatioita varten, jotta EU:n tasolla voidaan toteuttaa tehokkaita ja yhteensovitettuja pelastustoimia ja varmistaa, että operaatiot suoritetaan noudattaen täysimääräisesti asiaa koskevaa kansainvälistä ihmisoikeus- ja pakolaislainsäädäntöä sekä merioikeudesta johtuvia velvoitteita;
12. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kumoamaan tai tarkistamaan kaiken lainsäädännön, jossa kriminalisoidaan merellä olevien maahanmuuttajien auttaminen; pyytää komissiota ehdottamaan laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY[7] tarkistamista, jotta selvennettäisiin, että humanitaarisen avun antamista merellä ahdingossa oleville maahanmuuttajille on pidettävä myönteisenä ja että kyseisen toiminnan ei pitäisi koskaan johtaa minkäänlaisiin seuraamuksiin;
13. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että etsintä- ja pelastusoperaatioissa käytettävien laivojen kapteeneja ei syytetä pelastettavien ihmisten salakuljetuksen helpottamisesta eikä heitä vastaan nosteta rikossyytteitä;
14. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita luomaan profilointi- ja lähetemekanismit, mukaan lukien kansainvälistä suojelua tarvitsevien pääsy oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin turvapaikkamenettelyihin, ja ottamaan niissä huomioon, että maihin laskeminen ei välttämättä aiheuta yksinomaista vastuuta asian käsittelystä ja sen ratkaisemisesta valtiolle, jonka alueelle merellä pelastetut ihmiset lasketaan maihin;
15. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita luomaan tehokkaita ja ennakoitavissa olevia mekanismeja turvallisten paikkojen määrittämiseksi pelastettujen pakolaisten ja maahanmuuttajien maihin laskemista varten;
16. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan palauttamiskiellon periaatetta nykyisen kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan välittömästi kaikki sääntöjenvastaiset pidennettyä pidätystä koskevat käytännöt, jotka ovat vastoin kansainvälistä ja unionin lainsäädäntöä, ja korostaa, että maahanpyrkijöiden pidättämistä koskevista toimenpiteistä on aina tehtävä hallinnollinen päätös, joka on asianmukaisesti perusteltava ja jonka on oltava väliaikainen;
17. muistuttaa jäsenvaltioita, että kansainvälistä suojelua hakevat olisi ohjattava toimivaltaisten kansallisten turvapaikkaviranomaisten luo ja heillä olisi oltava mahdollisuus oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen turvapaikkamenettelyyn;
18. kehottaa jäsenvaltioita tarvittaessa harkitsemaan asetuksen 604/2013[8] 3 artiklan 2 kohdan soveltamista vastuun ottamiseksi niiden ihmisten turvapaikkahakemuksista, joiden oikeudet ovat vaarassa jäädä toteutumatta jäsenvaltiossa, joka ei voi täyttää velvoitteitaan; vahvistaa, että vastaavasti jäsenvaltioiden pitäisi harkita edellä mainitun asetuksen 15 artiklan soveltamista laajassa mielessä määriteltyjen perheenjäsenten saattamiseksi yhteen;
19. kannustaa jäsenvaltioita hoitamaan kiireellisimmät tarpeet uudelleensijoituksen kautta sen lisäksi, että käytetään nykyisiä kansallisia kiintiöitä ja humanitaarisista syistä hyväksyttävää maahantuloa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään valmistelutoimessa/pilottihankkeessa vielä jäljellä olevia varoja uudelleensijoitukseen;
20. pyytää kasvattamaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja Frontexin määrärahoja; muistuttaa, että näiden välineiden asianmukainen rahoitus on elintärkeää, jotta voidaan luoda asiaa koskeva koordinoitu toimintatapa;
21. kehottaa Frontexia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki rajavartijat ja jäsenvaltioiden muu rajavartioryhmiin osallistuva henkilöstö samoin kuin Frontexin henkilöstö saavat koulutusta asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä ja kansainvälisessä lainsäädännössä, perusoikeudet ja kansainvälisen suojelun saatavuus mukaan lukien, sekä saavat ohjeet suojelua hakevien ihmisten tunnistamisessa ja ohjaamisessa tarkistetun Frontex-asetuksen 5 artiklan mukaisten asianmukaisten palvelujen ääreen;
22. on tyytyväinen komission aikomukseen perustaa työryhmä käsittelemään Välimeren siirtolaisvirtoja; vaatii, että tätä on pidettävä vain ensimmäisenä askelena kohti kunnianhimoisempaa toimintatapaa;
23. vaatii yleisesti ottaen kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa EU:n toiminnassa, joka koskee turvapaikkoja, laillista maahanmuuttoa, työllisyyttä, laitonta maahanmuuttoa, viisumeita, ulkorajoja, ulkoasioita sekä kehitysyhteistyötä, jotta varmistetaan monipuolinen suhtautuminen toisiinsa liittyviin maahanmuuttoasioihin;
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] http://www.unhcr.org/print/52594c6a6.html
- [2] http://www.ohchr.org/Documents/HRBodies/HRCouncil/RegularSession/Session23/A.HRC.23.46_en.pdf
- [3] EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11.
- [4] EUVL L 304, 22.11.2011, s. 1.
- [5] P7_TA(2013)0416.
- [6] EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 114.
- [7] EYVL L 328, 5.12.2002, s. 17.
- [8] EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31.