MIETINTÖ Komission tiedonanto Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM(96)0487 - C4-0592/96)

20. maaliskuuta 1997

Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta
Esittelijä: Pierre Pradier

Komissio välitti 23. lokakuuta 1996 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille tiedonantonsa Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM(96)0487 - C4-0592/96).

Parlamentin puhemies ilmoitti 15. marraskuuta 1996 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen tiedonannon asiasta vastaavaan kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaan ja lausuntoa varten kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevään valiokuntaan. Parlamentin puhemies ilmoitti 9. joulukuuta 1996 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen tiedonannon lausuntoa varten naisten oikeuksien valiokuntaan.

Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta nimitti 27. kesäkuuta 1996 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Pradierin.

Valiokunta päätti 24. tammikuuta 1995 pitämässään kokouksessa työjärjestyksen 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisällyttää mietintöönsä seuraavan päätöslauselmaesityksen:

- Van der Waal: päätöslauselmaesitys B4-0224/94 tietokonepornografiasta, lähetetty 16. joulukuuta 1994 asiasta vastaavaan kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaan ja lausuntoa varten kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevään valiokuntaan.

Valiokunta päätti 28. tammikuuta 1997 pitämässään kokouksessa työjärjestyksen 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisällyttää mietintöönsä seuraavan päätöslauselmaesityksen:

- Robles Piquer: päätöslauselmaesitys B4-1233/96 sen lainsäädännöllisen tyhjiön ratkaisusta, joka koskee lapsipornografiarikoksia Internetissä, lähetetty 15. tammikuuta 1996 asiasta vastaavaan kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaan.

Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta käsitteli mietintöluonnosta 26. syyskuuta, 31. lokakuuta 17. joulukuuta 1996, 28. tammikuuta ja 19. maaliskuuta 1997 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 26 puolesta, 1 vastaan ja 1 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja d´Ancona; varapuheenjohtaja Wiebenga; esittelijä Pradier; Andersson (Marinhon puolesta), Berger (Crawleyn puolesta), Berthu (Jean-Pierren puolesta), Blockland (De Villiersin puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Cederschiöld, Colombo Svevo, De Esteban Martin, Deprez, Ford, Hernandez Mollar (Nassauerin puolesta), Lindeperg, Martin D (Elliottin puolesta), Mohamed Ali, Oostlander (Lucas Piresin puolesta), Pailler (Vincin puolesta), Palacio Vallelersundi (Redingin puolesta), Pirker, Posselt, Roth, Schmid G., Schulz, Stewart-Clark, Terron i Cusí, Van Lancker (Bontempin puolesta) ja Zimmermann.

Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän valiokunnan ja naisten oikeuksien valiokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteinä.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 20. maaliskuuta 1997.

Määräaika tarkistusten jättämiselle ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.

A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Päätöslauselma komission tiedonannosta Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM(96)0487 - C4-0592/96)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM(96)0487 - C4-0592/96),

- ottaa huomioon seuraavat työjärjestyksen 45 artiklan mukaisesti annetut päätöslauselmaesitykset:

a) van der Waalin käsiteltäväksi antama päätöslauselmaesitys tietokonepornografiasta (B4-0224/94)

b) Robles Piquerin käsiteltäväksi antama päätöslauselmaesitys sen lainsäädännöllisen tyhjiön ratkaisusta, joka koskee lapsipornografiarikoksia Internetissä,

- ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

- ottaa huomioon eurooppalaisen yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston suosituksen N:o R(89)9 tietokoneisiin liittyvästä rikollisuudesta,

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston suosituksen N:o R(95)13 tietoteknologiaan liittyvistä rikosoikeudellisia menettelyjä koskevista ongelmista,

- ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella 15. heinäkuuta 1996 hyväksymän yhteisen toiminnan rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta[1],

- ottaa huomioon rasismia ja muukalaisvihaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean 26. tammikuuta 1996 antaman lausunnon rotuvihan levittämisestä tietokoneen tai telematiikan välityksellä[2],

- ottaa huomioon televiestintäasioita käsittelevän neuvoston 25. huhtikuuta 1996 tekemät päätökset[3],

- ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioita käsittelevän neuvoston 27. syyskuuta 1996 tekemät päätökset[4],

- ottaa huomioon kulttuuriasioita käsittelevän neuvoston 27. syyskuuta 1996 tekemät päätökset[5],

- ottaa huomioon televiestintäasioita käsittelevän neuvoston 27. syyskuuta 1996 tekemät päätökset[6],

- ottaa huomioon teollisuusasioita käsittelevän neuvoston 8. lokakuuta 1996 tekemät päätökset[7],

- ottaa huomioon komission vihreän kirjan alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisella ja tietotekniikan alalla[8],

- ottaa huomioon 8. heinäkuuta 1992 antamansa päätöslauselman lapsen oikeuksia koskevasta Euroopan peruskirjasta[9],

- ottaa huomioon 22. tammikuuta 1993 antamansa päätöslauselman Europolista[10],

- ottaa huomioon 15. joulukuuta 1993 antamansa päätöslauselman kansalaisten sananvapaudesta ja lehdistön- tai tiedonvapaudesta[11],

- ottaa huomioon 17. joulukuuta 1993 antamansa päätöslauselman pornografiasta[12],

- ottaa huomioon 19. toukokuuta 1995 antamansa päätöslauselman Europolyleissopimuksesta[13],

- ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 antamansa päätöslauselman ihmisillä käytävästä kaupasta[14],

- ottaa huomioon 14. maaliskuuta 1996 antamansa päätöslauselman Europolista[15],

- ottaa huomioon 9. toukokuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta rotusyrjinnästä, muukalaisvihasta ja antisemitismistä[16],

- ottaa huomioon 9. toukokuuta 1996 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vuoden 1997 nimeämisestä Euroopan rotusyrjinnän vastaiseksi vuodeksi[17],

- ottaa huomioon 19. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman aiheesta "Eurooppa ja maailmanlaajuinen tietoyhteiskunta - suositukset Eurooppa-neuvostolle" ja Euroopan yhteisöjen komission tiedonannosta "Euroopan tie tietoyhteiskuntaan: toimintasuunnitelma"[18],

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietinnön ja kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän ja naisten oikeuksien valiokunnan lausunnot (A4-0098/97),

A. katsoo, että jokaisella on oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä ja että ajatusten ja mielipiteen vapaa välittäminen on kaikkien demokraattisten yhteiskuntien perusoikeus,

B. katsoo, että oikeus sananvapauteen on loukkaamaton ja että kunkin yksilön vapaus alkaa siitä kuin toisenkin alkaa,

C. katsoo, että ihmisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja erityisesti lapsen suojeleminen ovat erityisen tärkeitä,

D. katsoo, että lapsipornografia on vakava rikkomus lapsia kohtaan, koska se on kuvallinen tai kirjallinen todiste tapahtuneesta lapsen hyväksikäytöstä,

E. katsoo, että kaikilla on oikeus pitää salassa kirjeenvaihtonsa ja että tämä oikeus koskee myös sähköpostia,

F. ottaa huomioon uusien tietoteknologioiden ja niiden sovellusten ennalta näkemättömän kehityksen tietoverkkojen avulla kaikilla nyky-yhteiskunnan aloilla,

G. katsoo, että tietoverkkojärjestelmien kasvu voimistaa nykyisen yhteiskunnan muuttumista luoden uutta tilaa viestinnälle ja suhteille,

H. katsoo, että kasvava osa taloudellisista, sosiaalisista, kulttuurisista, poliittisista ja uskonnollisista suhteista siirtyy näihin uusiin tietoverkkoihin,

I ottaa huomioon, että tiedotusvälineissä on aina ollut laitonta ja haitallista sisältöä mutta tietokoneverkot ovat erityisluonteisia viestiminä ilman välittäjiä ja ilman rajoja, jolloin valtioiden ja hallitusten valvontapyrkimykset ovat vaikeita tai mahdottomia,

J. katsoo, että vaikka sisällöltään tuomittavien viestien (rasismi, vihaan tai väkivaltaan lietsominen, terrorismi, poikkeava pornografia, holokaustin kieltäminen, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö) levittämisen estäminen ja mahdollinen rankaiseminen kuuluvat yhä jäsenvaltioiden toimivaltaan niiden poliisivoimien toimivallan osalta, Euroopan unioni ei voi olla toimettomana näiden ongelmien edessä, jotka liittyvät suoranaisesti kansalaisvapauksiin,

K. ottaa huomioon tarpeen saada aikaan yhteinen lainsäädäntö, jossa kielletään Internetin käyttäminen tällaisten viestien levittämiseen,

L. katsoo, että Euroopan unioni on alue ilman rajoja, jossa henkilöt, tavarat, palvelut ja pääoma voivat liikkua vapaasti, ja että tämä oikeuttaa unionin toimivaltaan tällä alalla, erityisesti sisämarkkinoiden oikeudellisissa puitteissa ja EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklassa säädettyjen kilpailusääntöjen puitteissa,

M. katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa, joka koskee oikeus- ja poliisiasiain yhteistyötä ja yhteistyötä tilastojen alalla, säädetään ainoastaan hallitusten välisestä yhteistyöstä ja jätetään huomiotta demokraattinen valvonta ja dynamiikka, jonka tällä alalla on tultava Euroopan parlamentista,

N. katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F ja K artikla viittaavat nimenomaisesti eurooppalaiseen yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, jonka 3 artiklassa määrätään, että "ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla",

O. katsoo, että telematiikkaa voidaan helposti käyttää siirtämään kotiin ihmisarvon loukkaukset ja sillä voidaan edistää tietynlaista rikollista käyttäytymistä ja että siksi on ennen kaikkea välttämätöntä, että yksilöt ja perheet toimivat vastuullisesti ja kriittisesti käyttäessään telemaattisia välineitä,

P. katsoo, että puhtaasti rajoittava suhtautuminen tietoverkkoihin, joista Internet on pelkkää esimakua, vahingoittaisi suuresti niiden myönteistä vaikutusta yhteiskuntiemme kehitykseen mutta että samalla tarvitaan tiukkoja itsesäätelyn muotoja,

Q. katsoo, että sääntely edellyttää sitä, että jokainen vastuutaso määritellään ja erityisesti erotellaan selkeästi toisistaan yhteyden tai palvelujen tarjoaja ja käyttäjä,

R. katsoo, että komission tiedonanto Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä on ainoastaan väliaikainen ja ongelman käsittelyä on siksi laajennettava ja syvennettävä;

1. Julistaa juhlallisesti, että sananvapaus on ja pysyy demokraattisten yhteiskuntiemme ehdottomana edellytyksenä;

2. Korostaa, että jokaisella on oikeus levittää tai vastaanottaa tietoja vapaasti kaikilla lähetystavoilla, jollei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja 10 artiklan 2 kohdassa määrätyistä rajoituksista muuta johdu;

3. Korostaa, että Internetissä ilmenneet huolestuttavat ilmiöt, joihin on puututtava, eivät saisi päästä voitolle Internetin mahdollistamasta tosiasiallisesta ja mahdollisesta kulttuurivallankumouksesta;

4. Rohkaisee voimakkaasti kehittämään telemaattisia verkkojärjestelmiä ja pitää myönteisenä niiden vaikutusta erityisesti kulttuuriin, talouteen ja sosiaalisiin kysymyksiin tunnustaen, että ne tarjoavat keinon edistää huomattavasti tiedon vapaata liikkuvuutta;

5. Korostaa, että Internet-palveluista ja niiden sisältämistä mahdollisuuksista kaksisuuntaiseen viestintään, nopeaan ja halpaan e-mail-multimediaan voi olla hyötyä laajoille väestönosille, naiset mukaan lukien, ja toteaa, että useissa autoritaarisissa ja sortoa harjoittavissa valtioissa Internet-palvelut ovat nimettömyytensä, kahdensuuntaisten viestintämahdollisuuksiensa ja nopeutensa ansiosta olleet tärkeä viestintäväline vainottujen ja muiden uhrien ja muun maailman välillä;

6. Tunnustaa, että tiedon vapaa liikkuvuus Internetissä on sananvapauden olennainen osoitus;

7. Kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen laatumerkinnän Internetin palvelujen tarjoajille sekä tukemaan tähän liittyvää kansainvälistä yhteensovittamista; tämän on taattava se, että tarjoajat eivät toimi yhteistyössä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka levittävät laitonta ja haitallista tietoa; tätä merkintää voidaan verrata ympäristöystävällisten tuotteiden merkintäjärjestelmään; Internetin tarjoajia rohkaistaan näin tutkimaan järjestelmiensä tietosisältöä ja ylläpitämään sen hyvää laatua;

8. Korostaa perustavanlaatuista eroa, joka on tehtävä laittoman sisällön, joka kuuluu lain alaan, ja haitallisen sisällön välillä, joka koskee alaikäisiä ja kuuluu olennaisesti moraalin alaan riippumatta siitä, välitetäänkö sitä Internetin kautta tai muilla viestintävälineillä;

9. Kehottaa valtioita ja hallituksia sisällyttämään pikaisesti opetusjärjestelmiin asianmukaiset opetuskeinot, joiden avulla voidaan kehittää lasten kuvia sisältävän ja elektronisesti välitetyn informaation kriittistä analysointikykyä kirjoitetun tekstin analysointikyvyn rinnalla; korostaa vanhempien merkitystä tässä yhteydessä;

10. Katsoo äärimmäisen tärkeäksi kehittää kansalaisten osallistumiskanavia julkiseen elämään telemaattisten verkkojen kautta sen varmistamiseksi, että verkkojen käyttö vahvistaa demokraattisia instituutioita; vahvistaa siksi 20. kesäkuuta 1996 antamassaan päätöslauselmassa[19] esitetyn vaatimuksen antaa unionin kansalaisille ja unionin alueella oleskeleville henkilöille mahdollisuus kääntyä oikeusasiamiehen puoleen telematiikan avustuksella;

11. Tuomitsee Internetin käytön luonteeltaan laittomien viestien levittämiseen ja erityisesti verkkojen käytön lapsipornografian ja lasten sukupuolisen hyväksikäytön levittämiseen;

12. Katsoo, että Internetin haitallisen sisällön aiheuttama ongelma muistuttaa myös perinteisten viestimien yhteydessä esiintyvää ongelmaa, mistä syystä suodatinohjelmien (PICS = Platform for Internet Content Selection) käyttöönotto ei voi tarjota ratkaisua ongelmaan ennen kuin luokitteluun ja koodaukseen liittyvät kysymykset on selvitetty riittävän hyvin;

13. Katsoo välttämättömäksi, että ne valtiot, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ihmisten ja erityisesti lasten suojelua koskevia kansainvälisiä asiakirjoja, liittyvät asiasta tehtyihin yleissopimuksiin;

14. On tietoinen siitä, että monet Internet-palvelujen tarjoajat ja käyttäjät ovat jo nyt kiinnittäneet paljon huomiota tiettyihin seikkoihin, jotka ovat alttiina poliittisille ja moraalisille väärinkäytöksille, ja on tyytyväinen tästä syntyneeseen keskusteluun ja niihin aloitteisiin, joihin teollisuus on ryhtynyt kehittääkseen valvontamekanismeja, ja siihen, että samalla ollaan tietoisia sananvapauden suojaamisen tärkeydestä;

15. Pyytää painokkaasti, että lääkkeiden postimyyntitarjoukset Internetissä rajoitetaan tuotteisiin, joihin ei tarvita reseptiä ja/tai lääkärin valvontaa;

16. Korostaa, että seksuaalista hyväksikäyttöä varten useiden tiedotus- ja viestintävälineiden ja Internetin välityksellä käytävä ihmiskauppa naamioidaan usein adoptioilmoituksiksi, työpaikkatarjouksiksi (esim. kotipalvelut) jne. Tähän ongelmaan on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n nykyisissä yleisissä politiikoissa ja samalla kunnioitettava naiskauppaa vastaan käytävää taistelua;

17. Korostaa, että Internetiä voidaan käyttää vahingollisen seksiaiheisen aineiston levittämiseen, jos ja kun kuvissa esiintyviä henkilöitä käytetään seksuaalisesti hyväksi ja heidän henkilökohtaista eheyttään ja arvokkuuttaan häpäistään; pitää lasten hyväksikäyttöä näihin tarkoituksiin erityisen vahingollisena ja julmana; on vakuuttunut siitä, että kansallinen lainsäädäntö ei ole riittävä vähentämään tämän todella maailmanlaajuisen teollisuuden vahingollisia vaikutuksia;

18. Katsoo, että unionin toteuttaessa toimenpiteitä alalla, joka liittyy samanaikaisesti sekä palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen (perustamissopimuksen ensimmäinen pilari) että kansalaisoikeuksiin ja oikeusasioihin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kolmas pilari), on aina otettava huomioon toissijaisuuden ja suhteellisuuden periaatteet;

19. Vetoaa kansallisiin hallituksiin, jotta ne antaisivat kansallisille poliisiviranomaisille suuremmat voimavarat ja valtuudet Internetissä ilmenevästä lapsipornografiasta ilmoittamiseen tähtäävien toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi ja siten mahdollistaisivat aiheelliset toimenpiteet Europolin ja Interpolin kautta;

20. Muistuttaa, että kahteen pilariin liittyvällä alalla on pidettävä yhteisön lähestymistapaa puhtaasti hallitusten välistä lähestymistapaa ensisijaisempana niiden demokraattisten takuiden vuoksi, joita sen valvonta ja seuranta edellyttää, ja pyytää hallitusten välistä konferenssia saamaan aikaan kolmannen pilarin yhteisöllistämisen;

21. Vaatii toimivaltaisia kansallisia viranomaisia yhteistyöhön, jotta saataisiin aikaan kansainvälinen sopimus, jossa määriteltäisiin selvästi laittomat aiheet, joista sen perusteella seuraisi syyte riippumatta siitä, missä palvelun tarjoaja sijaitsee; ehdottaa, että Internetin laittomasta sisällöstä tai julkaisusta laadittaisiin "kansalliset" luettelot, joihin olisi helppo päästä käsiksi;

22. Korostaa, että yhteyksien ja palvelujen tarjoajien vastuusta on säädettävä yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla;

23. Ehdottaa, että tämän poliittisen tason "horisontaalisen" yhteistyön rinnalle kehitettäisiin poliittisten päätöstentekijöiden, teollisuuden, yhteyden ja palvelun tarjoajien ja käyttäjien yhdistysten välinen järjestelmällinen "vertikaalinen" yhteistyö rajoittavan sääntelyn tarpeen vähentämiseksi ennaltaehkäisevän yhteistyön keinoin; pyytää komissiota toimimaan tällaisen yhteistyön koordinoijana;

Laiton sisältö

24. Muistuttaa, että laittoman sisällön pääasiallinen ongelma ei koske niinkään itse WWWsivuja vaan uutisryhmiä ja sähköpostia siinä mielessä, että rikollista toimintaa, jossa käytetään näitä välineitä, on yhtä vaikea valvoa kuin mitä tahansa tällaista toimintaa, jossa käytetään tavallista postia tai puhelinta;

25. Pyytää neuvostoa luomaan tulevan Euroopan tietojärjestelmän (EIS) yhteyteen keskitetyn rekisterin kadonneista lapsistaYhdysvaltain kadonneiden ja hyväksikäytettyjen lasten keskuksen ("Center for missing and exploited children") mallin mukaan;

26. Suosittelee poliisiviranomaisten kouluttamista telematiikkaan liittyvien rikollisuuden muotojen tunnistamisessa ja torjunnassa; ehdottaa, että Europolin työn olennaisena osana olisi oltava jatkuvan valvonnan suorittaminen ja toimiminen välittömästi verkon käyttäjien valitusten perusteella, erityisesti jos lapset joutuvat rikollisten pahoinpitelyn tai perversioiden uhreiksi;

27. Pyytää jäsenvaltioita määrittelemään tietyt yhteiset vähimmäisstandardit rikoslainsäädäntöönsä ja vahvistamaan hallinnollista yhteistyötä yhteisten suuntaviivojen pohjalta, jotta voidaan torjua tehokkaammin vanhojen ja uusien viestimien laitonta sisältöä;

28. Pyytää komissiota ehdottamaan Euroopan parlamenttia kuultuaan Euroopan tason itsesäätelyä varten yhteiset puitteet, joihin on sisällyttävä

- alaikäisten suojelun, kuluttajien etujen ja ihmisarvon suojelun tasolla saavutettavat tavoitteet

- Euroopan tasolla alalla toimivien teollisuudenalojen edustusta sekä päätöksentekomenettelyjä koskevat periaatteet

- yritykset ja teollisuudenalat, jotka osallistuvat telemaattisten verkkojen toteuttamisen yhteydessä viestien suojaamis- ja suodatinohjelmistojen parantamiseen ja niiden automaattiseen tarjoamiseen tilaajille

- aiheelliset järjestelyt sen varmistamiseksi, että kaikki lapsipornografiatapaukset ilmoitetaan poliisille ja välitetään edelleen Europolille ja Interpolille;

29. Kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään yhteistyötä Internet-yhteyksien tarjoajien välillä itsesäätelyn edistämiseksi;

30. Kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia Internetin sisältöön kohdistuvaa vastuuta koskeviksi yhteisiksi säännöiksi;

31. Muistuttaa kansainvälisen yhteistyön tarpeesta Euroopan unionin ja sen tärkeimpien ulkoisten kumppanien välillä yleissopimusten pohjalta tai soveltaen uusia kansainvälisiä oikeudellisia välineitä; kehottaa komissiota keskustelemaan muiden kansainvälisten järjestöjen (kuten YK:n, OECD:n, WTO:n ja ITU:n) kanssa siitä, miten voidaan välttää tämän saavuttamiseen tähtäävien pyrkimysten päällekkäisyys;

32. Viittaa tarpeeseen löytää ratkaisuja siihen, että Internetissä oleva tieto voidaan teknisesti yksinkertaisella tavalla tarjota koodattuna suljetulle käyttäjäpiirille;

Haitallinen sisältö

33. Korostaa yksilön vastuun ensisijaisuutta erityisesti perheen piirissä, mutta katsoo että julkisen tahon toimenpiteet voivat täydentää sitä;

34. Pyytää komissiota kannustamaan yhteisen kansainvälisen luokitusjärjestelmän kehittämistä, joka on yhteensopiva PICS-protokollan kanssa ja riittävän joustava mukautumaan kulttuurieroihin, mikä on eduksi sekä käyttäjille että sisällön julkaisijoille;

35. Kehottaa aloittamaan Euroopan unionin tasolla toimenpiteitä, joissa

- määrätään kaikkien Internetin välityksellä tietoa tarjoavien tahojen osalta yksiselitteisestä lähettäjätunnuksesta sekä velvoitetaan yhteyksien ja palvelujen tarjoajat noudattamaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

- he vastaavat rajoituksetta itse laatimistaan sisällöistä ja kantavat niistä täyden vastuun myös rikosoikeudellisesti,

- he vastaavat myös välittämistään muiden tahojen tarjoamien palvelujen rangaistavista sisällöistä, jos he ovat varmasti olleet tietoisia yksittäisestä konkreettisesta sisällöstä ja jos heidän olisi ollut kohtuullisuuden rajoissa ja teknisesti mahdollista estää kyseisten palvelujen hyödyntäminen;

- niiden sisältöjen osalta, jotka eivät ole rangaistavia, yhteyksien ja palvelujen tarjoajien on käytettävä vapaaehtoisen itsesäätelyn välineitä;

36. Pyytää neuvostoa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla rohkaistaan vanhempien käyttöön tarkoitettujen valvontajärjestelmien käyttöä uusien suodatintekniikoiden avulla, itsesäätelyaloitteita, vanhempien jälkivalvonnan mahdollistavien eurooppalaisten luokitusjärjestelmien kehittämistä sekä ilmoitusjärjestelmien ("kuumat linjat") perustamista;

37. Pyytää neuvostoa tarkastelemaan uudelleen tapahtunutta edistystä lokakuuhun 1997 mennessä, erityisessä suodatin- ja luokitusjärjestelmien tehokkuuden osalta, teknologian muutosten nopean vauhdin vuoksi;

*

* *

38. Kehottaa puheenjohtajaansa välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  • [1]  EYVL L 185, 24.7.1996, s. 5
  • [2]  Asiak. 4637/96, RAXEN 4
  • [3]  Televiestintäasioita käsittelevän neuvoston pöytäkirja, 25.4.1996
  • [4]  Oikeus- ja sisäasioita käsittelevän neuvoston pöytäkirja, 27.9.1996
  • [5]  Kulttuuriasioita käsittelevän neuvoston pöytäkirja, 27.9.1996
  • [6]  Televiestintäasioita käsittelevän neuvoston pöytäkirja, 27.9.1996
  • [7]  Teollisuusasioita käsittelevän neuvoston pöytäkirja, 8.10.1996
  • [8] KOM (96)0483 lopull.
  • [9]  EYVL C 241, 21.9.1992, s. 67
  • [10]  EYVL C 42, 15.2.1993, s. 250
  • [11]  EYVL C 20, 24.1.1994, s. 112
  • [12]  EYVL C 20, 24.1.1994, s. 546
  • [13]  EYVL C 151, 19.6.1995, s. 376
  • [14]  EYVL C 32, 5.2.1996, s. 88
  • [15]  EYVL C 96, 1.4.1996, s. 288
  • [16]  EYVL C 152, 27.5.1996, s. 57
  • [17]  EYVL C 152, 27.5.1996, s. 62
  • [18]  EYVL C 320, 28.10.1996, s. 164
  • [19]  EYVL C 198, 8.7.1996, s. 215

B. PERUSTELUT

I. JOHDANTO

1900-luvun eurooppalaista yhteiskuntaa kohtaa erityinen haaste: niin sanottujen tiedon valtateiden väistämätön nousu. Itse asiassa ilmaisu "valtatie" ei ole tarkalleen oikea. Kyseessä on pikemminkin laaja maailmanlaajuinen labyrintti, jossa tieto kiertää. Tietoyhteiskunnan tulolla on huomattavia vaikutuksia sosiaalisella, taloudellisella ja kulttuurin tasolla.

Tämän suuren muutoksen ytimessä on Internet, maailmanlaajuinen elektronisen viestinnän verkko, jonka amerikkalaiset sotilaat keksivät, tiedemiehet ottivat haltuunsa ja yli 50 miljoonaa ihmistä kaikkialla maailmassa omaksui. Erittäin yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että Internet koostuu jaetusta infrastruktuurista (Internet-verkko, verkkojen verkko), jonka luovat kaikki siihen osallistuvat, joka käyttää yhtä kieltä (TCP/IP-protokolla) ja liittää yhteen maailmalla olevat tietokoneet mahdollistaen niiden käyttäjien viestinnän. Tällä tavoin ollaan luomassa kolmiulotteista tietoverkkoa ("cyberspace"), joka mahdollistaa suuressa mittakaavassa välittömän viestinnän. Kuten tiedetään, klassiset viestimet (yhdeltä-kaikille-suhde) erottavat selkeästi lähetyskeskuksen ja passiiviset vastaanottajat, jotka ovat eristettyinä toisistaan. Internetissä on saatu aikaan uusi viestinnän malli, joka rakentuu suhteeseen kaikilta kaikille. Jokainen voi saada tukea muilta, monilta muilta, löytääkseen tai löytääkseen uudelleen tietoa. Tämä kokonaisuus muodostaa jonkinlaisen elävän ensyklopedian, jonka mahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin painetun sanan. Verkkojen verkosta Internetistä löytyvän staattisen muistin lisäksi se tarjoaa myös koko ajan muuttuvan muistin, joka perustuu käyttäjien keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Mahdottomana tuhota (se luotiin kylmän sodan aikana selviämään ydinasehyökkäyksestä), hajautettuna (toisin kuin Minitel), kaikkien omistamana (sen protokolla on julkinen - public domain - eikä kuulu millekään kaupalliselle yritykselle maailmassa) ja täydellisen sananvapauden sallivana Internet on synnyttänyt uudelleen (sen synnyttäjinä olleiden amerikkalaisten tutkijoiden vapaan tahdon aatteista periytyvän) utopisen unelman harmonisesta, maailmanlaajuisesta ihmisyhteisöstä, jossa kukin yksilö tukeutuu toisiin kehittääkseen tietojaan.

Pääsy tietoon, joka kulkee suurissa verkoissa ja erityisesti Internetissä, ei kuitenkaan ole pelkästään älyllinen vaan myös taloudellinen kysymys. Tiedosta on tullut kauppatavaraa. Se, että tiedolla on hinta, rajoittaa siis sen vapaata liikkuvuutta, ja tällöin vaarana on tiedonsaannin epätasa-arvoisuuden lisääntyminen.

Ongelmana on myös, että Internetiä käyttävät pornografian harjoittajat, pedofiilit, juutalaisten joukkotuhoamisen eli holokaustin kieltäjät, lahkot jne., jotka levittävät erittäin kyseenalaisia viestejä. Internetin erityisluonne tekee kuitenkin käytännössä mahdottomaksi sensuurin harjoittamisen. Jos viesti ei pääse kulkemaan tiettyä kanavaa pitkin, se kulkee jotain toista. Lisäksi sananvapauden kunnioittaminen on perusoikeus, vaikka se johtaisikin vastenmielisiin äärimmäisyyksiin.

II. Internetin laiton ja haitallinen sisältö

Tässä työssä on ensisijaista erottaa toisistaan luonteeltaan erilaiset ongelmat, kuten lapsipornografia, joka on laitonta ja rikoslain mukaan rangaistavaa, ja se, että lapsilla voi olla pääsy aikuisille suunnattuun pornografiseen aineistoon, joka ei välttämättä ole laitonta aikuisille, vaikka se onkin haitallista lasten henkiselle kehitykselle. Ensiksi mainitussa tapauksessa (poikkeava pornografia) on kyseessä laiton sisältö, joka on kielletty koko yhteiskunnalle mahdollisten vastaanottajien iästä ja käytettävästä välineestä riippumatta, kun taas toisessa tapauksessa on kyseessä haitallinen sisältö, johon ainoastaan aikuisilla on lupa päästä ja joka siten on lapsilta kielletty.

Myös muuntyyppisten sisältöjen katsotaan olevan laittomia useimpien jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Näihin kuuluu esimerkiksi pedofilia, ihmiskauppa, rasistisen aineiston levittäminen, terrorismi ja kaikenlainen petostoiminta (esimerkiksi luottokorttipetokset tai henkiseen omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien rikkominen).

Kaikkia näitä aloja koskevat erilaiset kansallisen ja kansainvälisen tason sääntelyjärjestelmät ja oikeudelliset välineet. Kaikki Internetin osapuolet (tekijät, sisällöntuottajat, palveluntarjoajat, jotka tallentavat asiakirjat ja saattavat ne käytettäviksi, verkko-operaattorit, yhteydentarjoajat ja loppukäyttäjät) ovat olemassa olevien lakien alaisia. Mikä on laitonta off-line, on laitonta myös online, ja jäsenvaltioiden tehtävä on valvoa lakien noudattamista.

Haitallisen sisällön osalta on otettava huomioon, että tietyt aineistot voivat olla loukkaavia jonkun toisen mielestä: poliittisia näkemyksiä, uskonnollista vakaumusta tai rotuun perustuvia eroja koskevia mielipiteitä ilmaiseva sisältö jne. Kulttuurierot ja oikeusperinteiden eroavaisuudet vaikuttavat siihen, mitä pidetään haitallisena.

III. Esimerkkejä Internetin laittomasta sisällöstä

Tässä mietinnössä ei ole mahdollista tutkia kaikkea Internetissä olevaa laitonta sisältöä. Ottaen huomioon oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan toimivalta-alueen esittelijänne on päättänyt keskittyä väkivaltaan ja vihaan lietsomisen (ääriliikkeet) ja pedofilian ja poikkeavan pornografian synnyttämiin ongelmiin.

1. Ääriliikkeet

Ekstremistit ovat saaneet Internetistä ihanteellisen välineen vahingollisten aatteidensa levittämiseen eli ihmisiin tai ihmisryhmiin kohdistuvan vihan, syrjinnän tai väkivallan lietsontaan heidän rotunsa, kansallisuutensa, ihonvärinsä, sukupuolensa tai uskontonsa perusteella. Erityisen vakavaa on sellaisten Internet-sivujen lisääntyminen, joissa puolustetaan kansallissosialismia ja kiistetään holokausti. Rasismia ja muukalaisvihaa käsittelevä neuvoa-antava komitea tuomitsi 26. tammikuuta 1996 antamassaan rotuvihan levittämistä tietokoneen tai telematiikan välityksellä koskevassa tiedotteessa rasististen aatteiden levittämisen verkossa ja pyysi jäsenvaltioita ja neuvostoa toteuttamaan toimenpiteitä tämän ilmiön vastustamiseksi.

Saksan oikeusviranomaiset määräsivät samaan aikaan useita Internet-yhteyden tarjoajia estämään tilaajiensa pääsyn tiettyihin uusnatsistisiksi katsottuihin aineistoihin. Oli kulunut vain kuukausi saksalaisen oikeusistuimen ensimmäisestä aloitteesta sulkea pääsy pornografiaa sisältäviin aineistoihin, ja tämä uusi yritys synnytti vastalauseiden myrskyn sananvapauden puolustajien keskuudessa.

Electronic Frontier Foundation (EFF), voimakas yhdistys, joka on ryhtynyt yhdeksi tiedon vapaata liikkuvuutta verkossa puolustavien Internetin käyttäjien tärkeimmistä puolestapuhujista, ilmoittaa, että vaikka he eivät hyväksy millään tavoin vihaan yllyttäviä puheita, he uskovat kuitenkin, että vahingollisiin puheisiin on vastattava paremmilla puheilla eikä sensuuria käyttämällä. He katsovat, että kun uhrataan oikeus toisen oikeuden suojelemiseksi, menetetään molemmat oikeudet.

2. Pedofilia ja poikkeava pornografia

On todettava, että pornografian kysyntä Internetissä ei suuntaudu niinkään hard-core-filmeihin, vaan ennemminkin poikkeavaan aineistoon: sadomasokismiin, orjuuttamiseen, pedofiliaan ja eläimiin sekaantumiseen. Uudet palvelut kuten Internet tekevät nämä aineistot näkyvämmiksi ja tuovat ne suhteessa paremmin saataville, ja ne ovat samalla myös vaikeammin valvottavissa kuin perinteiset viestimet. Internetistä on siten tullut pedofiilien uusi kokoontumispaikka. Maailmanlaajuisessa verkossa he saavat osoitteita, suunnittelevat tapaamisia ja katsovat pornografisia filmejä, joiden "näyttelijät" ja uhrit ovat lapsia. Heidän toimintansa on nopeasti synnyttämässä rikollisen teollisuuden. Pedofiilit viestivät tiettyjen koodien avulla. Tietojen vaihtoa on vaikea ulkopuolisen havaita, koska pedofiilit käyttävät salaa kaiken epäilyksen yläpuolella olevien laitosten, kuten yliopistojen ja museoiden, palvelimia.

On otettava huomioon myös niin sanottu virtuaalipornografia, joka koostuu yksinomaan syntetisoiduista kuvista. Tässä tapauksessa ei hyväksikäytetä ihmistä. On kuitenkin luultavaa, että pedofiilit näitä kuvia nähtyään voivat hyökätä lasten kimppuun.

Yhdysvalloissa, jossa tämä ongelma on kaikkein pahin, kongressi hyväksyi tiedonvälityksen säädyllisyyttä koskevan lain (Communications Decency Act ) 1. helmikuuta 1996. Useat yhdistykset ovat moittineet uutta lakia vedoten Yhdysvaltain perustuslain ensimmäiseen muutokseen, jossa säädetään, että sananvapauteen kohdistuvissa laeissa on käytettävä kaikkien vähiten rajoittavia keinoja. Lain vastustajat saavuttivat 12. kesäkuuta 1996 ensimmäisen voittonsa, kun kolme Philadelphian osavaltion tuomaria julisti sen perustuslain vastaiseksi. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden on nyt tehtävä asiasta päätös.

IV. Yhteisön oikeus ja uudet tietopalvelut

1. Sisämarkkinoiden oikeudellinen kehys

Koska tiedon siirtäminen kansainvälisissä verkoissa on luonteeltaan rajat ylittävää, sitä säännellään sisämarkkinoiden ja kilpailusääntöjen oikeudellisten puitteiden avulla, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan avulla. Yhteisön oikeuden periaate on selvä: palveluiden tarjoajan on voitava tarjota palveluja esteettä muissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä poikkeuksia tähän palveluiden tarjoamisen vapauteen tietyissä tapauksissa ja erittäin tiukoin ehdoin säätämällä syrjiviä rajoituksia (yleisen järjestyksen tai turvallisuuden ja kansanterveyden perusteella).

2. Sananvapauden ja yksityiselämän kunnioittamisen periaatteet

Sananvapaus on yksinkertaistettuna sitä, että kullakin on vapaus ilmaista itseään ja viestiä. Tämä kaikkien demokraattisten yhteiskuntien perusvapaus on kaksitahoinen: toisaalta jokaisella on oikeus viestiä ja levittää tietoja ja ajatuksia toisille ja toisaalta jokaisella on oikeus vastaanottaa tietoa ja ajatuksia.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on sisällyttänyt oikeuskäytäntöönsä niiden yleisten periaatteiden mukaisesti, joiden noudattamisen se takaa, ihmisen perusoikeudet ja erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja eurooppalaisen yleissopimuksen ihmisoikeuksien suojaamiseksi. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet viimeksi mainitun yleissopimuksen, johon viitataan myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklassa.

Tämä oikeus sananvapauteen ei kuitenkaan ole absoluuttinen. Yleissopimuksen ihmisoikeuksien suojaamiseksi 10 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kansalliset lainsäätäjät voivat määrätä poikkeuksia sananvapauteen, jos kolme kumulatiivista ehtoa toteutuu: poikkeuksesta on säädetty laissa (selvästi ja tarkasti), sen on vastattava ehdottomaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen, sen on oltava suhteellinen ja lopuksi sillä on oltava perusteltu tavoite, kuten kansallinen turvallisuus, rikollisuuden estäminen, moraalin suojaaminen, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaaminen.

Yksityiselämän kunnioittamisen osalta on otettava huomioon yleissopimuksen 8 artikla, jossa säädetään:

"1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi."

3. Oikeus- ja poliisiasiain yhteistyö Euroopan unionin tasolla

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston - oikeus- ja sisäasiat - luoma oikeudellinen kehys soveltuu rajoituksistaan huolimatta Internet-verkkoon liittyvien yhteisten toimenpiteiden toteuttamiseen. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ehdottaa toimenpiteitä, joita voitaisiin pitää sensuurina, vaan ennemminkin suojautua vaarallisilta kehityssuunnilta.

Koska rikosoikeus ei ulotu kansallisten rajojen ulkopuolelle ja Internet taas ei tunne rajoja, olisi toivottavaa, että jäsenvaltiot määrittelisivät tiettyjä yhteisiä vähimmäisstandardeja rikosoikeudessaan.

Lisäksi on osoittautunut tarpeelliseksi toteuttaa hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä yhteisten suuntaviivojen perusteella.

Poliisivoimien yhteistyötä on tehostettava, ja tulevalle Euroopan tietojärjestelmälle (EIS) on annettava tehtäväksi toteuttaa kadonneiden lasten keskusrekisteri.

Lopuksi on välttämätöntä määritellä yhteiset puitteet Euroopan tason itsesäätelylle.

V. Yhteisön toimielimet ja uudet tietopalvelut

1. Neuvosto

Bolognassa 24. - 25. huhtikuuta 1996 kokoontunut televiestintäasioita käsittelevä neuvosto pyysi komissiota perustamaan työryhmän tutkimaan kaikkia Internet-tyyppisten verkkojen synnyttämiä eettisiä kysymyksiä. Sama neuvosto pyysi komissiota 27. syyskuuta 1996 pitämässään kokouksessa analysoimaan mahdollisuuksia säännellä asiaa Euroopan tasolla tai kansainvälisesti.

Luxemburgissa 8. lokakuuta 1996 kokoontunut teollisuusasioita käsittelevä neuvosto suhtautui myönteisesti Saksan ehdotukseen järjestää seuraavana vuonna läheisessä yhteistyössä komission kanssa kansainvälinen konferenssi tietoverkkojen ja -palveluiden käytöstä laittomiin tarkoituksiin: tietojen vakoiluun, piratismiin, pornografiaan, holokaustin kiistämiseen jne.

Lopuksi oikeus- ja sisäasiain ministerit, jotka kokoontuivat Dublinissa 27. syyskuuta 1996, sopivat laajentavansa Europolin huumeyksikön valtuuksia kattamaan pedofilian ja ihmiskaupan vastaiset toimet ja säätävänsä yhteiset vähimmäisstandardit lasten sukupuolisesta väärinkäytöstä. Lisäksi oikeus- ja sisäasioita käsittelevä neuvosto perusti monivuotisen ohjelman pedofilian ja ihmiskaupan torjuntaan osallistuvien henkilöiden koulutusta ja vaihtoa varten ja päätti myös pedofilian torjuntaan liittyviä toimivaltuuksia ja tietoja koskevan rekisterin luomisesta ja ylläpitämisestä.

2. Komissio

Komissio on jo joitakin vuosia pohtinut tietoyhteiskuntaa ja sen seurauksia. Se hyväksyi 16. lokakuuta 1996 vihreän kirjan alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisella ja tietotekniikan alalla[1] sekä tiedonannon Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä[2].

Kyseisen vihreän kirjan tavoitteena on saada aikaan julkinen keskustelu uusien tietopalveluiden synnyttämien merkittävimpien ongelmien kartoittamiseksi ja yksilöidä tulevaa toimintaa hallituksilta, asianosaisilta ja kansalaisilta saatujen vastausten valossa. Vihreässä kirjassa suositellaan seuraavaa:

- hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä yhteisten suuntaviivojen perusteella

- itsesäätelyn edistämistä

- vanhempien käyttöön tarkoitettujen valvontajärjestelmien käyttöönottoa uusien suodatintekniikoiden avulla

- Euroopan unionia laajemmalle ulottuvan kansainvälisen yhteistyön kehittämistä.

Komission strategiana oli sisällyttää kaikki tarkasti ottaen audiovisuaaliseksi katsottava direktiiviin "televisio ilman rajoja", kun taas kaikki muut uudet palvelut kuuluvat edellä mainitun vihreän kirjan piiriin ja Internetiä taas käsitellään erillisessä tiedonannossa.

Tiedonanto Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä[3] on vastaus neuvoston komissiolle esittämään pyyntöön tehdä käytännön ehdotuksia Internetin väärinkäytöstä rikollisiin tarkoituksiin. Sen sijaan, että komissio olisi ehdottanut mahdollisesti sensuuriksi ymmärrettäviä toimenpiteitä, se haluaa harkita käytännön aloitteita niiden uusien ongelmien torjumiseksi, joita Internet välittömänä viestimenä synnyttää.

3. Euroopan parlamentti

Parlamentti on jo kauan ottanut työssään huomioon alat, joissa on kyse uusien audiovisuaalisten palveluiden ja tietopalveluiden laittomasta sisällöstä. Se on tässä yhteydessä hyväksynyt useita päätöslauselmia terrorismista, rasismista, muukalaisvihasta ja juutalaisvastaisuudesta, pornografiasta, naisilla käytävästä kaupasta ja pedofiliasta. Lisäksi parlamentti on osoittanut suurta kiinnostusta komission tietoyhteiskuntaa koskeviin tiedonantoihin, jotka ovat synnyttäneet laajaa keskustelua ja johtaneet useiden päätöslauselmien hyväksymiseen. Parlamentti pitää myönteisenä komission edellä mainittuja kahta tiedonantoa[4], joihin se epäilemättä ottaa kantaa.

VI. Internetin laittoman ja haitallisen sisällön torjunta

1. Laiton sisältö

Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia lain noudattamisesta paljastamalla laiton toiminta ja rankaisemalla lainrikkojia. Mutta miten voidaan varmistaa Internetin kaltaisen maailmanlaajuisen verkon kohdalla sellaisen lain noudattaminen, jonka soveltamisala on rajallinen?

Internetin erityispiirteet eivät itse asiassa mahdollista tehokkaiden valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanoa. Internetin kannalta sensuuri on yhteysongelma: se, mikä ei pääse kulkemaan yhtä kanavaa pitkin, kulkee toista pitkin. Mahdollisesti täytäntöönpantavaksi soveltuvia toimenpiteitä tarkastellaan seuraavassa tältä kannalta.

a) Itsesäätelyn edistäminen

Joissakin jäsenvaltioissa Internet-yhteyden tarjoajat ja palvelun tarjoajat ovat alkaneet ottaa käyttöön itsesäätelyjärjestelmiä. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Internet Service Providers' Association ja London Internet Exchange ovat vähän aikaa sitten yhdistäneet voimansa uuden Safety Net Foundation -nimisen elimen kanssa toteuttaakseen itsesäätelyyn liittyviä toimenpiteitä Internetin laittoman aineiston suhteen. Alan teollisuuden aloitteesta on myös laadittu toimintaohjeet, joiden tavoitteena on tarjota uutisryhmien luokituspalvelu sekä puhelinpalvelu, johon kansalaiset voivat ilmoittaa laittomasta aineistosta. Safety Net Foundation pyrkii jäljittämään rettelöitsijät ja kehottamaan näitä poistamaan laittomat asiakirjat verkosta. Jos nämä kieltäytyvät, säätiö vaatii sivun ylläpitäjää ryhtymään toimiin tätä käyttäjää vastaan ja ilmoittamaan asiasta Yhdistyneen kuningaskunnan poliisille. Samanlaisia aloitteita on toteutettu myös Saksassa ja Alankomaissa.

b) Tiedostojen poistaminen palvelimista

Kun ylläpitopalveluiden tarjoaja saa kansalliselta itsesäätelyelimeltä tai toisen maan vastaavalta elimeltä tietoonsa, että hänen palvelimensa ylläpitää laitonta sisältöä, hänen on ryhdyttävä toimenpiteisiin kyseisen aineiston poistamiseksi. Tämä menettelytapa ei kuitenkaan ole sataprosenttisen tehokas, koska käyttäjät voivat aina siirtyä toiseen palvelimeen.

c) Pääsyn estäminen yhteydentarjoajien tasolla

Internet-yhteyden tarjoajia, jotka ovat välittäjiä maailmanlaajuisen verkon ja käyttäjien välillä, syytetään usein liiallisesta sallivuudesta suhteessa Internetissä kiertävään laittomaan aineistoon. Toisaalta jos he harjoittavat valvontaa, heitä syytetään siitä, että he haluavat harjoittaa mielivaltaista sensuuria. Eräät tarjoajat ovat kuitenkin tehneet aloitteen mustan listan laatimiseksi tietyistä sivuista ja tietyntyyppisistä tarkkaan määritellyistä viesteistä, joita he eivät enää ottaisi palvelimelleen. Tämä järjestelmä on kuitenkin luonteeltaan ainoastaan symbolinen: mikään ei käytännössä estä käyttäjiä kiertämästä paikallista palvelinta ja ottamasta yhteyttä toiseen palvelimeen.

Yhtenä menetelmänä olisi kaiken tilaajille siirretyn tiedon sisällön seuranta. Suodatinohjelmistot reagoisivat esimerkiksi tiettyihin avainsanoihin ja voisivat katkaista käyttäjän yhteyden tai estää epätoivotun tiedon kulun. Nämä ratkaisut tuovat mukanaan teknisen kömpelyyden lisäksi erilaisia ongelmia, muun muassa semanttisia. America Online -tarjoaja yritti vuonna 1995 siepata viestit, joissa oli tiettyjä seksuaalisväritteisiä sanoja, kuten 'rinta'. Seurauksena oli, että se sulki uutisryhmän, joka tarjosi neuvontaa rintasyövän uhreiksi joutuneille naisille.

d) Internetin käyttäjien tunnistamisen tarve

Verkon käyttäjät ovat tavallisesti tunnistettavissa tekijän nimen perusteella. Tällainen tilanne sopii yhteen demokraattisen periaatteen kanssa, jonka mukaan yksilöllä on oikeus ilmaista ajatuksensa ja mielipiteensä mutta hän on kuitenkin vastuussa teoistaan. Oikeudellisen jäljitettävyyden ("legal traceability") periaate olisi siksi oltava osa kansallisia ja eurooppalaisia toimintaohjeita.

Jos kuitenkin on olemassa perusteltuja syitä, joiden vuoksi käyttäjä haluaa pysyä nimettömänä (esimerkiksi pelätään kostoa esitettyjen mielipiteiden vuoksi tai ei luoteta siihen, mihin tarkoitukseen vastaanottaja voi käyttää lähettäjän henkilötietoja), käyttäjän on saatava turvautua tunnistettavaan nimimerkkiin.

e) "Cyberpolice"-yksikön luominen Europolin yhteyteen

Oikeus- ja sisäasioita käsittelevän neuvoston 27. syyskuuta 1996 tekemän päätöksen seurauksena Europolin toimivaltaa laajennettiin siten, että sille annettiin toimivalta pedofilian ja lapsilla ja naisilla käytävän kaupan vastaisessa toiminnassa. Neuvoston olisi myös tutkittava mahdollisuutta perustaa "cyberpolice", joka keräisi Europolin puitteissa tietoja pedofiiliverkoista kaikkialla unionissa.

f) Kadonneiden lasten keskusrekisterin luominen

Tulevan Eurooopan tietojärjestelmän (EIS) yhteyteen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella on luotava keskitetty rekisteri kadonneista lapsistaYhdysvaltain kadonneiden ja hyväksikäytettyjen lasten keskuksen ("Center for missing and exploited children") mallin mukaan. Europolin ja EIS:n välille olisi siis saatava läheistä yhteistyötä.

g) Kansainvälinen oikeus- ja poliisiasiain yhteistyö

On kehitettävä yhteistyötä rikosoikeuden ja poliisitoimen alalla assosioitujen maiden ja unionin tärkeimpien ulkopuolisten kumppanien kanssa esimerkiksi yleissopimusten perusteella tai soveltaen yhteistyössä uusia kansainvälisiä oikeudellisia välineitä.

2. Haitallinen sisältö

a) Vanhempien käyttöön tarkoitetut valvontaohjelmistot

Miten voitaisiin säilyttää Internetin käyttäjille rakas sananvapaus estäen samalla sen, että alaikäiset voivat surffailla sivulla, joka sisältää pornografista, rasistista tai neonatsistista aineistoa?

Tällä hetkellä paras tekninen ratkaisu on se, että vanhemmille annetaan käyttöön suodatinjärjestelmän sisältäviä ohjelmistoja. Toisin kuin virallisten elinten ylhäältä käsin toteuttama sensuuri (jonka pyrkimyksenä on estää laittoman tiedon julkaisu) suodattamisen avulla vanhemmat voivat harjoittaa valvontaa alhaalta käsin (estämällä alaikäisten pääsy kaikenlaiseen haitalliseen sisältöön).

On line-palveluiden tarjoajat näkevät vanhempien valvonnassa keinon siirtää harteillaan olevaa vastuuta käyttäjille. Joillakin yksityisillä verkoilla, kuten America Online ja CompuServe, onkin jo käytössä omat vanhempien käyttöön tarkoitetut valvontajärjestelmänsä. Tämäntyyppinen suodattaminen, joka korostaa vanhempien vastuuta valtiovallan sijaan, edustaa oikeudellisen sijaan pragmaattista vastausta haitallisen sisällön olemassaoloon Internetissä.

Suodatinohjelmistoja on kolmea päätyyppiä: "blacklisting" (kiellettyjen sivujen luettelointi), jossa pääsy tietyille sivuille estetään, "whitelisting" (sallittujen sivujen luettelointi), joka mahdollistaa pääsyn ainoastaan tietyille sivuille, ja "neutral labelling" (omaehtoinen sensurointi), jossa sivut on varustettu tunnuksin tai luokiteltu ("rating" tai moraalinen luokitus) ja käyttäjä päättää, ottaako hän huomioon tunnuksen tai luokituksen.

Toisin kuin suodatinohjelmistojen ensimmäinen polvi, jossa käytettiin avainsanoja ja kiellettyjen sivujen luettelointia, omaehtoinen sensurointi ("neutral labelling") tarjoaa uuden koko teollisuutta koskevan suodatinstandardin: Platform for Internet Content Selection (PICS) perustuu omaehtoisen sensuroinnin periaatteeseen ja kaikentyyppisten Internet-osoitteella varustettujen sivujen suodattamiseen. Jotta sivu saadaan näkyviin

- siinä on oltava PICS-tunnus

- sen on vastattava vanhempien kotimikroon asettamia parametreja.

PICS tarjoaa tehokkaan tekniikan sisällön luokitukseen ja suodattamiseen, ja se on joustava ja halpa vastaus tarpeeseen kunnioittaa erilaisia kansallisia, paikallisia ja yksilöllisiä mielipiteitä. Se on epäilemättä kattavin ja innovatiivisin ratkaisu Internetin sisältöä koskeviin ongelmiin.

  • [1] KOM(96)0483
  • [2] KOM(96)0487
  • [3]  idem
  • [4] KOM(96)0483 ja KOM(96)0487

LIITE I

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS (B4-0224/94)

työjärjestyksen 45 artiklan mukaisesti

esittäjä: van der Waal

Tietokonepornografia

Euroopan parlamentti, joka

A. ottaa huomioon 17. joulukuuta 1993 antamansa päätöslauselman pornografiasta[1] ja on vakuuttunut, että on ehdottoman tärkeää kunnioittaa yksilön koskemattomuutta ja erityisesti suojella naisia ja lapsia pornografialta,

B. ottaa huomioon 11. kesäkuuta 1986 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista[2],

C. katsoo, että pornografia loukkaa ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuuden periaatetta,

D. toteaa, että naiset ja lapset ovat usein pornografian uhreja ja tarvitsevat siksi suojelua,

E. kiinnittää huomiota tietoteknologian uudenlaiseen hyödyntämiseen epäsiveellisten ja väkivaltaisten tekstien ja kuvien levittämiseen tietokoneella rajojen yli puhelinverkon välityksellä,

F. kiinnittää huomiota sähköisten ilmoitustaulujen käyttöön pornografisten ja väkivaltaa sisältävien esitysten mainostamiseen,

G. kiinnittää samoin huomiota mahdollisuuteen manipuloida kuvia tietokoneteknologian avulla,

H. kiinnittää huomiota tietokoneohjelmistojen kehitykseen erityisesti virtuaalitodellisuuden alueella (esimerkiksi sukupuoliyhteyden simulointi tietokoneella), mikä edellyttää asianmukaisia ja yksityiskohtaisia vastatoimia,

I. kiinnittää huomiota myös tietokoneisiin liittyvien seksuaalisten apuvälineiden kehitykseen sekä niiden valvonnan, sääntelyn ja/tai kiellon tarpeeseen;

1. Pyytää toteuttamaan pikaisesti toimenpiteitä erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi tietoteknologian välityksellä levitettävältä pornografialta;

2. Pyytää laatimaan eurooppalaisen yleissopimuksen tietokonepornografiasta;

3. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

  • [1]  EYVL C 20, 24.1.1994, s. 546
  • [2]  EYVL C 176, 14.7.1986, s. 73

LIITE II

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS (B4-1233/96)

työjärjestyksen 45 artiklan mukaisesti

esittäjä: Robles Piquer

Sen lainsäädännöllisen tyhjiön ratkaisu, joka koskee lapsipornografiarikoksia Internetissä

Euroopan parlamentti, joka

A. katsoo, että on olemassa huolestuttava lainsäädännöllinen tyhjiö, joka koskee Internetissä tapahtuvia rikoksia erityisesti lapsipornografian suhteen,

B. katsoo, että ei vaikuta järkevältä, että oikeusvaltioiden rikoslainsäädännössä ei määritellä Internetin ongelmia,

C. katsoo, että on tarpeen toteuttaa oikeudellisia uudistuksia tämäntapaisen rikollisen toiminnan käsittelemiseksi,

D. katsoo, että on vastattava uusien tietotekniikoiden asettamaan haasteeseen mukauttamalla lainsäädäntöjä;

1. Pyytää ratkaisun etsimistä siihen oikeudelliseen tyhjiöön, joka jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on vallalla ja joka ei tässä tilanteessa mahdollista niiden saamista vastuuseen, jotka välittävät lapsipornografiaa Internetin kautta;

2. Pyytää tätä varten ottamaan huomioon alaikäisten suojelua koskevat säännökset kokonaisuudessaan ja ottamaan yhteyttä sekä yhteisön että kansallisiin oikeusviranomaisiin;

3. Suosittaa, että Internetissä itsessäänkin yritettäisiin saada aikaan rikosten, kuten lapsipornografian, valvontaa koskevat säännöt.

LAUSUNTO

(työjärjestyksen 147 artikla)

kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnalle

Tiedonanto Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM(96) 0487 - C4-0592/96)

Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta

Valmistelija: Peter Pex

ASIAN TÄHÄNASTINEN KÄSITTELY

Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta nimitti 8. lokakuuta 1996 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Peter Pexin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 19. marraskuuta 1996 ja 27. helmikuuta 1997 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja ja valmistelija Pex; varapuheenjohtajat Hawlicek ja Ahlqvist; Anoveres Trias de Bes, Arroni (Bonipertin puolesta), Augias, Barzanti (de Coenen puolesta), Evans, Ewing (Leperre-Verrierin puolesta), Galeote Quecedo (Escuderon puolesta), Gröner, Guinebertiere, Günther (Fontainen puolesta), Heinisch, Kuhne, Larive (Bossin puolesta), Manisco, Monfils, Mouskouri, Perry, Sanz Fernandez, Stenzel (Packin puolesta), Santini (Ligabuen puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti) ja Tongue.

JOHDANTO

Komissio hyväksyi 16. lokakuuta 1996 kaksi asiakirjaa:

- tiedonannon Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM(96) 0487, tavoitteena erityisesti ehdottaa käytännön toimenpiteitä 28. marraskuuta 1996 kokoontuvalle televiestintäasioita käsittelevälle neuvostolle, ja

- PO X:n valmisteleman vihreän kirjan alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisella ja tietotekniikan alalla (KOM(96)0483), jossa käsitellään laittomaan ja haitalliseen sisältöön liittyvää alaryhmää laaja-alaisesti.

Vaikka kummassakin asiakirjassa korostetaan toistensa täydentävyyttä, ne ovat selvästikin jossain määrin päällekkäisiä, erityisesti haitallisen sisällön torjunnan suhteen. Aivan kuten Internetin sisällöntarjoajat kilpailevat keskenään, komission PO:tkin näyttävät olevan kilpailevia sisällöntarjoajia, mikä saattaisi selittää komission tietoyhteiskunnasta julkaisemien asiakirjojen huomattavan määrän.

Tämän kertomuksen otsikko, Internetin laiton ja haitallinen sisältö, voisi antaa aihetta olettaa, että Internet tuo mukanaan ainoastaan kurjuutta. Totuus on toisenlainen.

Teknisesti on melkein mahdotonta joutua tahtomattaan kosketuksiin haitallisen materiaalin kanssa. Lisäksi jokainen Internetissä toimiva on rekisteröity. Siten vastuut voidaan helposti yksilöidä. Hallitusten välinen kansainvälinen yhteistyö on kuitenkin välttämätöntä, sillä Internet ei tunne maiden välisiä rajoja.

Laittoman ja haitallisen sisällön suhteen Internet ei tuo mitään uutta. Tilanne on samanlainen paperiin perustuvan viestinnän ja julkaisutoiminnan maailmassa. Tämän sisällön torjumiseksi Internetissä ei tarvita mitään erityistoimenpiteitä. Internetillä on yksi etu: käyttäjä itse, tai hänen vanhempansa, voi käyttää ohjelmistoja tehdäkseen haitallisen sisällön kanssa kosketuksiin joutumisen mahdottomaksi. On tärkeää korostaa itsesäätelyn ja tarjoajien vastuun merkitystä. Lainsäädännöllisillä toimenpiteillä voidaan ainoastaan tukea näitä toimia.

Internetin laiton ja haitallinen sisältö

Kyseeseen tulevat alat ovat kansallinen turvallisuus (huumeet, terrorismi), alaikäisten ja ihmisarvon suojelu (väkivalta, pornografia, rotuviha), taloudellinen turvallisuus, tietoturvallisuus, yksityisyyden ja maineen suoja (mukaan lukien laiton mainonta) ja aineeton omaisuus (s. 3). Vaikutukset kohdistuvat myös sisämarkkinoiden toimintaan.

Vaikka "Internet ei toimikaan oikeudellisessa tyhjiössä, sillä kaikki, joita se koskee (...), ovat jäsenvaltioissa olemassa olevien lakien alaisia" (s. 9), Internetin laittoman ja haitallisen sisällön torjunnan pääasiallinen vaikeus johtuu siirtymästä "kustannusmallista" "yksityiseen viestintämalliin", jota kuvataan erääksi "Internetiä koskevan säädöstön kovimmista haasteista": näitä kahta mallia sääntelevät perinteisesti hyvin erilaiset lainsäädäntöjärjestelmät (s. 8).

Elektronisen tiedon sisältöä on vaikea valvoa. Verkon käyttäjät ja palveluntarjoajat on kuitenkin helppo tunnistaa.

On tarpeen mainita, että Internetistä löydettävästä suuresta tiedon määrästä ainoastaan pientä osaa voidaan pitää haitallisena. Tässä suhteessa on ehdottoman tärkeää tehdä ero laittoman sisällön ja haitallisen sisällön välillä, jotka "edellyttävät hyvin erilaisia oikeudellisia ja teknisiä lähestymistapoja" (s. 9).

Laittoman sisällön torjunta

Havaitseminen on erityisen vaikeaa yksityisissä sovelluksissa, kun taas lainvalvonta törmää esteisiin pohjimmiltaan kansainvälisessä yhteydessä. Tiedonannossa korostetaan, että "tarvitaan yhä mittavampaa kansainvälistä yhteistyötä estämään (...) "turvapaikkojen" synty" (s. 11).

Kun sisältöä eivät tarjoa isäntänä toimivat palveluntarjoajat itse, vaan kolmannet osapuolet, tarjoajien vastuun on oltava selvä. Lukuisissa jäsenvaltioissa Internet-yhteyksien tarjoajat ja nämä palveluntarjoajat ovat perustaneet itsesäätelyjärjestelmiä. Kun valtioilla on erilainen näkemys siitä, onko tietty sisältö laillinen, pääsy voidaan estää yhteyden tarjoajan tasolla, mutta tämä saattaa johtaa palvelujen vapaata liikkuvuutta koskeviin ongelmiin. Lisäksi rikolliset käyttäjät pystyvät "hyppäämään" www-sivulta uutisryhmään tai tavalliseen sähköpostiin.

Sekä www:ssä, sähköpostissa että uutisryhmässä voitaisiin säännöksi ottaa oikeudellisen jäljitettävyyden periaate (s. 16), siis myös uudelleenpostituspalvelujen kohdalla. Tietyissä tapauksissa käyttäjä saattaa kuitenkin perustelluista syistä haluta pysyä nimettömänä. Lisäksi eurooppalainen yleissopimus ihmisoikeuksista vahvistaa oikeuden kirjeenvaihdon salassapitoon. Olemme jälleen tiedonvälityksen ja yksityisen viestintätoiminnan rajamailla ... Yhdistyneen kuningaskunnan syyskuussa 1996 tekemissä Safety Net -ehdotuksissa käsitellään tätä ongelmaa.

Haitalliseen sisältöön puuttuminen

Tiedonannossa sanotaan, että palvelujen vapaata tarjoamista rajoittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, mutta ainoastaan, jos ne rajoittuvat siihen, mikä on tavoitteen saavuttamiseksi välttämätöntä. Siinä korostetaan useita tekniikoita, joita on kehitetty, jotta vanhemmat voivat valvoa kotona käytössä olevaa Internet-aineistoa ("jälkivalvonta" "ennakkosensuurin" sijaan (s. 20)). Mainitaan kolme päämallia: kiellettyjen sivujen luetteloinnin ("blacklisting"), sallittujen sivujen luetteloinnin ("whitelisting") ja omaehtoisen sensuroinnin ("neutral labelling") tekee mahdolliseksi halpa PICS-järjestelmä ("Platform for Internet Content Selection" (s. 20). Tiedonannon mukaan olisi kannustettava myös eurooppalaisten luokitusjärjestelmien kehittämistä ja ilmoitusjärjestelmien ("kuumat linjat") perustamista.

Ehdotetut nopeasti toteutettavat toimenpiteet (s. 22)

. rikollisen sisällön tarjoajia koskevien tietojen vaihto jäsenvaltioiden tasolla

. rikollista sisältöä koskevien eurooppalaisten vähimmäisstandardien määrittely jäsenvaltioissa

. Internet-yhteyden tarjoajien yhdistysten välisen yhteistyön tiivistäminen itsesensuurin edistämiseksi

. haitallinen sisältö: suodatinohjelmistojen ja eurooppalaisten luokitusjärjestelmien käytön kannustaminen; Euroopan sisällöntuottajien käytännesääntöjen hyväksyminen

. vanhemmille ja opettajille suunnatun kansallisen tiedotustoiminnan tukeminen (komission aloite)

. Saksan 8. lokakuuta 1996 kokoontuneessa teollisuusneuvostossa ehdottama kansainvälinen konferenssi, johon osallistuvat kaikki asianosaiset

. vuoropuhelun ulottaminen OECD:n, WTO:n tai YK:n tai jonkin YK:n erityisjärjestön kaltaiseen elimeen

. tietoa ja neuvoja sisältävän komission www-sivun perustaminen.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta pyytää toimivaltaista kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä tarkistuksina seuraavat johtopäätökset:

Tarkistus 1

2 a kohta (uusi)

2a. korostaa, että Internetissä ilmenneet huolestuttavat ilmiöt, joihin on puututtava, eivät saisi päästä voitolle Internetin mahdollistamasta tosiasiallisesta ja mahdollisesta kulttuurivallankumouksesta;

Tarkistus 2

4 a kohta (uusi)

4a. korostaa perustavanlaatuista eroa, joka on tehtävä laittoman sisällön, joka kuuluu lain alaan, ja haitallisen sisällön välillä, joka koskee alaikäisiä ja kuuluu olennaisesti moraalin alaan riippumatta siitä, välitetäänkö sitä Internetin kautta tai muilla viestintävälineillä;

Tarkistus 3

5 kohta

5. kehottaa valtioita ja hallituksia sisällyttämään pikaisesti opetusjärjestelmiin asianmukaiset opetuskeinot, joiden avulla voidaan kehittää lasten kuvia sisältävän ja elektronisesti välitetyn informaation kriittistä analysointikykyä kirjoitetun tekstin analysointikyvyn rinnalla; korostaa vanhempien merkitystä tässä yhteydessä;

Tarkistus 4

6 a kohta (uusi)

6a. katsoo, että Internetin haitallisen sisällön aiheuttama ongelma muistuttaa myös perinteisten viestimien yhteydessä esiintyvää ongelmaa, mistä syystä suodatinohjelmien (PICS = Platform for Internet Content Selection) käyttöönotto ei voi tarjota ratkaisua ongelmaan ennen kuin luokitteluun ja koodaukseen liittyvät kysymykset on selvitetty riittävän hyvin;

Tarkistus 5

10 a kohta (uusi) (alaotsikon Laiton sisältö jälkeen)

10a. toteaa, että verkon globaalisuuden johdosta on tosin vaikeaa torjua Web-sivujen laitonta sisältöä, mutta tasapainoisia ratkaisuja voidaan kuitenkin löytää, jos Euroopan unionin alueella käytettävän yhteisön menettelytapa muodostaa esiasteen laajemmalle kansainväliselle sääntelylle, joka tapahtuu G7:n, OECD:n, WTO:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien tasolla, jolloin vältytään siltä, että Web-sivuista muodostuisi "turvasatamia" asiakirjoille, jotka ovat yleisten rikosoikeudellisten säädöksien vastaisia; kehottaa komissiota nopeuttamaan tämänkaltaista yhteistyötä;

Tarkistus 6

10 b kohta (uusi)

10b. korostaa, että yhteyksien ja palvelujen tarjoajien vastuusta on säädettävä yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla;

Tarkistus 7

10 c kohta (uusi)

10c.ehdottaa, että tämän poliittisen tason "horisontaalisen" yhteistyön rinnalle kehitettäisiin poliittisten päätöstentekijöiden, teollisuuden, yhteyden ja palvelun tarjoajien ja käyttäjien yhdistysten välinen järjestelmällinen "vertikaalinen" yhteistyö rajoittavan sääntelyn tarpeen vähentämiseksi ennaltaehkäisevän yhteistyön keinoin; pyytää komissiota toimimaan tällaisen yhteistyön koordinoijana;

Tarkistus 8

10 d kohta (uusi)

10d. muistuttaa, että laittoman sisällön pääasiallinen ongelma ei koske niinkään itse WWW-sivuja vaan uutisryhmiä ja sähköpostia siinä mielessä, että rikollista toimintaa, jossa käytetään näitä välineitä, on yhtä vaikea valvoa kuin mitä tahansa tällaista toimintaa, jossa käytetään tavallista postia tai puhelinta;

Tarkistus 9

16 a kohta (uusi)

16 a. kehottaa aloittamaan Euroopan unionin tasolla toimenpiteitä, joissa

- määrätään kaikkien Internetin välityksellä tietoa tarjoavien tahojen osalta yksiselitteisestä lähettäjätunnuksesta sekä velvoitetaan yhteyksien ja palvelujen tarjoajat noudattamaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

- he vastaavat rajoituksetta itse laatimistaan sisällöistä ja kantavat niistä täyden vastuun myös rikosoikeudellisesti;

- he vastaavat myös välittämistään muiden tahojen tarjoamien palvelujen rangaistavista sisällöistä, jos he ovat varmasti olleet tietoisia yksittäisestä konkreettisesta sisällöstä ja jos heidän olisi ollut kohtuullisuuden rajoissa ja teknisesti mahdollista estää kyseisten palvelujen hyödyntäminen;

- niiden sisältöjen osalta, jotka eivät ole rangaistavia, yhteyksien ja palvelujen tarjoajien on käytettävä vapaaehtoisen itsesäätelyn välineitä.

Tarkistus 10

17 kohta

17. Pyytää neuvostoa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla rohkaistaan vanhempien käyttöön tarkoitettujen valvontajärjestelmien käyttöä uusien suodatintekniikoiden avulla, itsesäätelyaloitteita, vanhempien jälkivalvonnan mahdollistavien eurooppalaisten luokitusjärjestelmien kehittämistä sekä ilmoitusjärjestelmien ("kuumat linjat") perustamista;

LAUSUNTO

Naisten oikeuksien valiokunta

Valiokunnan puheenjohtajan kirje kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan puheenjohtajalle Hedy d´Anconalle

Brysselissä 24. tammikuuta 1997

Asia: Komission tiedonanto Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä

(KOM(96)0487 - C4 -0592/96)

Puheenjohtaja Ancona

Naisten oikeuksien valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa 23. tammikuuta 1997 pitämässään kokouksessa ja hyväksyi seuraavan tekstin ja johtopäätökset.

Ensiksi on todettava, että Internetiä käytetään useiden viestintäpalveluiden, kuten e-mail, keskusteluryhmät, telnet, puhelinpalvelut ja videokonferenssit välityksellä ja siihen pääsee helposti World-Wide-Web -tekniikan avulla. Internetistä on tullut todella maailmanlaajuinen väline lähes uskomattomassa ajassa, eikä sen leviämisnopeus näytä hidastuvan. Internetiin ja WWW:hen pääsyllä tulee olemaan, ellei jo ole, merkittävä vaikutus melkein jo kaikkiin henkilökohtaisen elämän ja yhteiskunnan alueisiin. Internet vaikuttaa kaikkeen taloudesta, kaupasta ja kansainvälisistä suhteista tiedon saantiin, jakeluun ja luomiseen sekä sosiaali- ja kulttuurielämään yleensä. Tekniikan ja tarvittavan laitteiston jatkuvan kehittymisen ansiosta Internetin käyttäjien ja tiedon sisällön tarjoajien määrä näyttää olevan rajaton. Innovatiivista luonnetta ei ole niinkään paljon uudessa digitaaliviestintäpalvelussa. Suurin osa näistä palveluista esiintyy muissa vähemmän sofistikoiduissa muodoissa (sähköposti, telefax, videonauhurit, cam-nauhurit, postimyynti- ja palvelupuhelinlinjat). Internetin multimedia-luonne, maailmanlaajuisen viestinnän nopeus ja paremmat kahdensuuntaisen viestinnän mahdollisuudet ovat uutta.

Jos Internetin käyttömahdollisuudet ovat rajattomat, rajattomat ovat myös sen väärinkäytön mahdollisuudet. Henkilöiden välisen viestinnän sisältöä verkossa olisi suojattava kansallisella ja kansainvälisellä lainsäädännöllä postipalveluista ja erityisesti kirjesalaisuudesta annetun lainsäädännön tapaan. Kolmansille osapuolille ja/tai yleisölle avoinna olevan viestinnän ja tietopalvelun sisällön osalta kysymys on ongelmallisempi. Kansainvälistä lainsäädäntöä on hyvin vähän ja aihetta koskevaa kansallista lainsäädäntöä ei juurikaan ole yhdenmukaistettu. Keskusteltavana olevien useimpien aiheiden pääasiassa poliittisen ja moraalisen luonteen vuoksi ei ole odotettavissa, että lyhyellä aikavälillä saadaan aikaan selkeää ja tasapainoista lainsäädäntöä. Tämä on ongelmana myös muiden rajat ylittävien viestintämuotojen kohdalla, esimerkkinä postimyyntipalvelut sellaisten maiden välillä, joista toisessa tietty aineisto on kiellettyä ja toisessa taas ei. Sisällöstä on usein vaikea kitkeä pois ei-toivottuja osia, mikä johtuu saatavilla olevan tiedon/sisällön "lukemiseen rivien välistä" liittyvistä ongelmista ja kotisivujen luojien tunnistamisongelmasta, puhumattakaan verkossa surffailevien käyttäjien nimettömyydestä.

Komission asiakirjassa annetaan arvokas kokonaiskuva nykyisestä kyseisen "teollisuuden" tilasta ja jätetään viisaasti ennustamatta liikaa tulevaisuudesta. Lisäksi komissio tuo selvästi esiin pääasiassa myönteisiä seikkoja Internetin käytöstä ja mahdollisuuksista.

Samalla komissio tuo esiin sisältötyyppejä, jotka ovat laittomia tai haitallisia eli joita ei voida varsinaisesti määritellä laittomiksi, ja esittää mahdollisia teknisiä ja käytännön toimia näitä ilmiöitä vastaan. Koska näiden asioiden käsittely on asiasta vastaavan valiokunnan tehtävä, naisten oikeuksien valiokunta rajoittuu tuomaan esiin alueita, joita se pitää erityisen haitallisina ja usein laittomina ja joiden osalta valiokunta vaatii toimivaltaisia viranomaisia suunnittelemaan toimenpiteitä tällaisen haitallisen ja laittoman sisällön rajoittamiseksi.

Asiasta vastaavaa valiokuntaa pyydetään sisällyttämään seuraavat johtopäätökset päätöslauselmaansa:

1. Korostaa, että Internet-palveluista ja niiden sisältämistä mahdollisuuksista kaksisuuntaiseen viestintään, nopeaan ja halpaan e-mail-multimediaan voi olla hyötyä laajoille väestönosille, naiset mukaan lukien, ja toteaa, että useissa autoritaarisissa ja sortoa harjoittavissa valtioissa Internet-palvelut ovat nimettömyytensä, kahdensuuntaisten viestintämahdollisuuksiensa ja nopeutensa ansiosta olleet tärkeä viestintäväline vainottujen ja muiden uhrien ja muun maailman välillä;

2. On tietoinen siitä, että monet Internet-palvelujen tarjoajat ja käyttäjät ovat jo nyt kiinnittäneet paljon huomiota tiettyihin seikkoihin, jotka ovat alttiina poliittisille ja moraalisille väärinkäytöksille, ja on tyytyväinen tästä syntyneeseen keskusteluun ja niihin aloitteisiin, joihin teollisuus on ryhtynyt kehittääkseen valvontamekanismeja, ja siihen, että samalla ollaan tietoisia sananvapauden suojaamisen tärkeydestä;

3. Korostaa, että samalla kun Internetiä voidaan käyttää helppona ja halpana "postimyyntitalona", jolla on myönteisiä vaikutuksia ja joka lisää kuluttajien valinnan vapautta, tarvitaan tiukkoja kansainvälisiä sääntöjä sellaisten tuotteiden poissulkemiseksi, jotka eivät täytä kuluttajansuojan eduksi hyväksyttyjä normeja;

4. Korostaa, että seksuaalista hyväksikäyttöä varten useiden tiedotus- ja viestintävälineiden ja Internetin välityksellä käytävä ihmiskauppa naamioidaan usein adoptioilmoituksiksi, työpaikkatarjouksiksi (esim. kotipalvelut) jne. Tähän ongelmaan on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n nykyisissä yleisissä politiikoissa ja samalla kunnioitettava naiskauppaa vastaan käytävää taistelua;

5. Tunnistaa edellä tarkoitetun laittoman sisällön tunnistamiseen liittyvät valtavat ongelmat ja on erittäin tietoinen syytetoimien rajoittuneisuudesta havaittaessa Internetin väärinkäyttöä, mikä on ongelma, jonka pelätään kasvavan.;

6. Korostaa, että Internetiä voidaan käyttää vahingollisen seksiaiheisen aineiston levittämiseen, jos ja kun kuvissa esiintyviä henkilöitä käytetään seksuaalisesti hyväksi ja heidän henkilökohtaista eheyttään ja arvokkuuttaan häpäistään; pitää lasten hyväksikäyttöä näihin tarkoituksiin erityisen vahingollisena ja julmana; on vakuuttunut siitä, että kansallinen lainsäädäntö ei ole riittävä vähentämään tämän todella maailmanlaajuisen teollisuuden vahingollisia vaikutuksia;

7. Vaatii toimivaltaisia kansallisia viranomaisia yhteistyöhön, jotta saataisiin aikaan kansainvälinen sopimus, jossa määriteltäisiin selvästi laittomat aiheet, joista sen perusteella seuraisi syyte riippumatta siitä, missä palvelun tarjoaja sijaitsee; ehdottaa, että Internetin laittomasta sisällöstä tai julkaisusta laadittaisiin "kansalliset" luettelot, joihin olisi helppo päästä käsiksi;

8. Painottaa, että vaikka vastaanotetun tiedon osalta "vanhempien valvonta" on teknisesti mahdollista, sitä voidaan pitää kielteisenä rajoituskeinona tietoihin pääsyssä sen estäessä lapsia ja nuoria valitsemasta vapaasti tietoa; katsoo sen vuoksi, että laittoman ja vahingollisen sisällön rajoittamisen on oltava ensi sijaisesti Internetin sisällön tuottajien vastuulla;

Kunnioittavasti

(allek.) Nel van Dijk