Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

MIETINTÖ     
PDF 41kWP 64k
11. joulukuuta 1997
PE 223.630/lop. A4-0408/97
Euroopan unionin alueen lahkot
Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta
Esittelijä: Maria Berger
Parlamentin puhemies ilmoitti 14. maaliskuuta 1997 pidetyssä istunnossa valiokunnalle myönnetyn luvan laatia mietintö kyseisestä aiheesta.
 A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 B. PERUSTELUT

 Parlamentin puhemies ilmoitti 14. maaliskuuta 1997 pidetyssä istunnossa valiokunnalle myönnetyn luvan laatia mietintö kyseisestä aiheesta.

Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta pyysi 18. helmikuuta 1997 päivätyllä kirjeellä lupaa laatia mietintö Euroopan unionin alueen lahkoista.

Valiokunta nimitti 22. huhtikuuta 1997 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Maria Bergerin.

Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta 8. heinäkuuta 1997, 29. syyskuuta 1997, 28. lokakuuta 1977, 4. marraskuuta 1997 ja 8. joulukuuta 1997 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä kokouksessaan valiokunta hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 15 puolesta, 7 vastaan ja 3 tyhjää.

Äänestyksessä osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja d'Ancona; varapuheenjohtajat Reding ja Wiebenga; esittelijä Berger; Bontempi, Caccavale (Schaffnerin puolesta), De Luca, Deprez, Ford, Goerens, Gomolka (Posseltin puolesta), Hallam (Crawleyn puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaan), Lambrias (Colombo Svevon puolesta), Lindeperg, Marinho, Mohamed Ali, Nassauer, Oostlander (Cederschiöldin puolesta), Pailler (Vincin puolesta), Pirker, Pradier, Schmid, Schulz, Van Lancker (Terrón i Cusín puolesta) ja Zimmermann.

Mietintö annettiin käsiteltäväksi 11. joulukuuta 1997.

Määräaika tarkistusten jättämiselle ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.


 A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Päätöslauselma Euroopan unionin alueen lahkoista

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

- ottaa huomioon 25. marraskuuta 1981 päivätyn YK:n julistuksen kaiken uskontoon tai uskoon perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

- ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 5. helmikuuta 1992 päivätyn lahkoja ja uusia uskonnollisia liikkeitä koskevan suosituksen,

- ottaa huomioon Ranskan kansalliskokouksen 20. joulukuuta 1995 päivätyn tutkintakertomuksen Ranskan lahkoista,

- ottaa huomioon Belgian parlamentin 28. huhtikuuta 1997 päivätyn tutkintakertomuksen lahkojen laittoman toiminnan ja lahkojen yhteiskunnalle ja yksittäisille henkilöille ja erityisesti alaikäisille muodostaman vaaran torjumisesta,

- ottaa huomioon Saksan liittopäivien niin kutsuttuja lahkoja ja psykoryhmiä käsittelevän tutkintakomitean väliaikaraportin,

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen VI osaston F artiklan, 129 a artiklan jne.,

- ottaa huomioon 22. toukokuuta 1984 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden yhteisestä menettelytavasta uudempien uskonnonvapauden suojassa toimivien järjestöjen erilaisten lain rikkomusten suhteen(1),

- ottaa huomioon 8. heinäkuuta 1992 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta lasten oikeuksia koskevasta peruskirjasta(2),

- ottaa huomioon 29. helmikuuta 1996 antamansa päätöslauselman Euroopan lahkoista(3),

- ottaa huomioon 8. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista Euroopan unionissa(4),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietinnön (A4-0000/97),

A. ottaa huomioon, että kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan ja kansallisten parlamenttien edustajien 21. marraskuuta 1996 järjestetty yhteiskokous vahvisti ja saattoi ajan tasalle tiedot, jotka sisältyivät Euroopan parlamentin 22. toukokuuta 1984 ja 29. helmikuuta 1996 antamiin päätöslauselmiin, ja ehdotti tiettyjä toimintasuosituksia,

B. ottaa huomioon, että neuvoston ja komission antamista tiedoista päätellen näissä päätöslauselmissa neuvostolle ja komissiolle annettuja suosituksia ei ole noudatettu,

C. ottaa huomioon, että käsitettä "lahkot" ei ole määritelty oikeudellisesti eikä siihen liity 29. helmikuuta 1996 päivätyssä päätöslauselmassa kuten ei tässäkään päätöslauselmassa mitään arvoarvostelmaa, että eri jäsenvaltiot antavat uskonnollisille ryhmille ja lahkoille hyvin erilaisen oikeudellisen aseman ja että lahkon perustaminen kuuluu uskonnon-, omantunnon-, sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden perustaviin oikeuksiin,

D. ottaa siten huomioon, että kaikkien toimintasuositusten on koskettava ainoastaan ongelmallisia puolia ja eräiden lahkojen toimintaan liittyviä vaaroja silloin, kun lahkot vahingoittavat yksikön ruumiillista tai henkistä koskemattomuutta tai sosiaalista ja taloudellista asemaa, ja että sellaiseen toimintaan on puututtava kaikkien muidenkin kuin uskonnollisten järjestöjen osalta,

E. ottaa huomioon, että C ja D kohdissa mainituista syistä ja ryhmien nopean syntymisen ja häviämisen vuoksi Euroopan parlamentti ei voi laatia luetteloa lahkoista,

F. ottaa huomioon, että mainituissa päätöslauselmissa jäsenvaltioille annetut suositukset ovat lisänneet muutamissa jäsenvaltioissa yhdessä valtion sisäisen kehityksen kanssa tiedottamis-, valistus- ja neuvontatoimintaa ja kolmessa jäsenvaltiossa on kansallisella parlamentaarisella tasolla toimeenpantu ja toimeenpannaan perusteellisia tutkimuksia, joista on julkaistu kertomukset ja yksi väliaikaraportti,

G. katsoo, että valtion viranomaiset voivat pitää lahkojen olemassaoloa ongelmana vasta sitten, kun nämä ovat uhkana yleiselle järjestykselle ja/tai perinteisille kansalaisten oikeuksille, ja että useimpien jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajat pitävät lahkojen olemassaoloa ja toimintaa omassa maassaan joko merkityksettömänä tai ongelmattomana,

H. ottaa huomioon, että vain yhden jäsenvaltion osalta on olemassa perusteellinen kartoitus lahkojen jäsenyydestä tai läheisistä suhteista niihin; tämän kartoituksen yhteydessä saadut luvut olivat erittäin pieniä, minkä perusteella voidaan olettaa, että ne eivät ole myöskään huomattavasti suurempia muissa jäsenvaltioissa,

I. ottaa huomioon, että kaikissa jäsenvaltioissa uskonnon-, omantunnon- ja uskonvapauden ja mielipiteenvapauden sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapauden puolustaminen on keskeisessä asemassa ja lainsäädännön ja tuomioistuinten tehtävä on ratkaista ristiriidat muiden perusoikeuksien kanssa,

J. ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on ollut havaittavissa sellaista huolestuttavaa kehitystä, että lahkojen jäsenten pääsyä julkisiin virkoihin on vaikeutettu tai se on estetty,

K. ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa nykyisiä oikeudellisia välineitä pidetään riittävinä ja että parlamentaarisessa yhteiskokouksessa torjuttiin yksimielisesti erityinen lahkojen vastainen lainsäädäntö, mutta ottaa myös huomioon, että yhteiskokouksessa korostettiin, että nykyisiä oikeudellisia välineitä ei käytetä riittävästi rikollisen toiminnan tai sosiaaliturva- ja verolainsäädännön rikkomisen torjumiseksi

L. ottaa huomioon, että lahkojen viehätys voidaan nähdä myös oireena syvällisestä sosiaalisesta, moraalisesta ja yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista ja elämän mielekkyyden ja tarkoituksen kaipuuna, jota ei nykyisessä yksilöä korostavassa ja perinteisten sosiaalisten rakenteiden murentumisen leimaamassa tieteellis-teknisessä yhteiskunnassa ja perinteisissä kirkoissa pystytä kaikkien osalta enää riittävästi tyydyttämään,

M. ottaa huomioon, että nykyaikaisen työelämän vaatimukset lisäävät tarjontaa, jonka avulla pyritään voittamaan koetut henkilökohtaiseen suorituskykyyn ja persoonallisuuteen liittyvät puutteet,

N. ottaa huomioon, että joidenkin lahkojen aiheuttama mahdollinen vaara kohdistuu pääasiassa yksilöön, nuoret mukaan lukien, ja erityisesti yksilön psyykkiseen ja fyysiseen eheyteen ja voi haitata yksilön sosiaalista ja taloudellista tilannetta ja että tällä hetkellä saatujen tietojen perusteella ei ole pelättävissä, että lahkot voisivat välittömästi vaarantaa minkään jäsenvaltion vakiintuneita demokraattisia ja oikeusvaltiollisia instituutioita,

O. ottaa kuitenkin huomioon lahkoihin läheisesti liittyvät traagiset tapahtumat, joita on sattunut monissa maissa, erityisesti Ranskassa, Sveitsissä, Kanadassa ja Japanissa, ja joihin liittyy miesten, naisten ja heidän lastensa joukkoitsemurhia, ja että näitä tapahtumia ei voi jättää huomiotta,

P. katsoo, että yksilön suojelu myös kuluttajana on tämän vuoksi asetettava keskeiseksi tehtäväksi tiedottamalla, valistamalla ja neuvomalla,

Q. katsoo, että erityisesti kouluissa tarvitaan objektiivista tietoa joidenkin lahkojen ongelmia aiheuttavasta toiminnasta mutta että valtion elinten tai valtion tukemien elinten ei tulisi puuttua tämän tiedotus-, valistus- ja neuvontatoiminnan sisältöön kansallisesti määriteltyjen perustuslaillisten tehtäviensä mukaisesti ja niiden olisi mahdollistettava yksilölle tietoon perustuva, vapaa mielipiteenmuodostus ja tarjottava tarvittaessa apua, kun jäsen haluaa erota lahkosta,

R. katsoo, että jos lahkot eivät ole laittomia, niiden edustamien oppien, katsomusten ja niiden käyttämien menetelmien sisällöllinen erittely ja kriittinen keskustelu niistä on yhteiskunnallinen haaste, johon erityisesti tunnustettujen kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen, poliittisten puolueiden, perhe-, nuoriso- sekä kuluttajajärjestöjen on vastattava, ja että myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen on käsiteltävä tätä aihetta, jos lahkoilla on vaikutusta myös yksittäisiin talouden aloihin ja yrityksiin,

S. katsoo, että valtiolliset ja yksityiset elimet tarvitsevat tiedotus-, valistus- ja neuvontatyössään tuekseen kansainvälisen verkoston,

T. katsoo, että tämä ei voi olla Europolin tehtävä, koska se ei kuulu Europolin yleisiin valtuuksiin, vaikka Europolilla onkin sen nykyisen ja mahdollisesti yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisen laajennetun toimivallan mukaisesti keskeinen rooli rikollisuuden torjunnassa,

U. katsoo, että koska tämän aiheen ongelmallisuuteen suhtaudutaan jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin ja koska yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle ei nykyisin ole määrällisiä eikä laadullisia perusteita, tällä hetkellä ei ole syytä perustaa erityistä EU:n elintä pohtimaan lahkoihin liittyviä kysymyksiä,

V. katsoo, että kuluttajaa olisi suojeltava väärinkäytöksiltä joidenkin lahkojenkin tarjoamien, kaupallisten "psykologisten palvelujen" markkinoilla, joiden suhteen voi ilmetä puutteita kuluttajansuojalainsäädännössä myös Euroopan tasolla ja että niitä on tutkittava tarkemmin ja tarvittaessa täydennettävä nykyisiä säännöksiä,

W. katsoo, että jäsenvaltioiden toimien verkottaminen niillä ongelma-alueilla, jotka eivät kuulu kuluttajansuojan piiriin, voidaan toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston mukaisen yhteistyön puitteissa,

X. katsoo, että huoli oletetusta lahkojen toiminnan ja siihen mahdollisesti liittyvien vaarojen lisääntymisestä säilyy ja siksi määrällisen tiedon kerääminen koko Euroopasta ja näiden ilmiöiden lähempi tutkiminen vaikuttaa toivottavalta ja oikeutetulta,

Y. katsoo, että nyt myös Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuvat enenevässä määrin kohtaamaan lahkoihin liittyvät ongelmat, että näitä toimia pitäisi laajentaa myös näihin maihin ja että näitä maita pitäisi auttaa Phare- ja Tacis-ohjelmien kautta käsittelemään näitä kysymyksiä perusoikeuksia kunnioittaen;

1. Korostaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on tärkeää, ja kehottaa toistamiseen neuvostoa ja komissiota toimeenpanemaan Euroopan parlamentin niille 22. toukokuuta 1984 ja 29. helmikuuta 1996 päivätyissä päätöslauselmissaan antamat suositukset, koska kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta on yhdessä kansallisten parlamenttien edustajien kanssa Euroopan lahkoja käsittelevässä parlamentaarisessa yhteiskokouksessa vahvistanut ja saattanut ajan tasalle tiedot, jotka sisältyvät kyseisiin päätöslauselmiin, ja vahvistaa jälleen kerran, että uskonnon-, omantunnon- ja sananvapaus sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen valtion perusoikeuksia;

2. Kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan toimielimiä ryhtymään toimenpiteisiin ainoastaan lahkojen sellaisten ongelmallisten puolien ja yksittäisten toimien suhteen, jotka vaikuttavat ihmisten ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen tai heidän sosiaaliseen tai taloudelliseen asemaansa, ja ryhtymään tällaisiin toimenpiteisiin myös silloin, kun vastaavaa ilmenee muissa uskonnollisissa tai muun tyyppisissä järjestöissä, ja samalla kunnioittamaan kaikin puolin kansalaisten perusoikeuksia;

3. Pyytää jäsenvaltioita toimivaltansa puitteissa laatimaan tukipolitiikalleen tiukat kriteerit ja vähimmäisvaatimukset ja noudattamaan niitä sen turvaamiseksi, että kyseisiä tukia käytetään oikein ja laillisiin tarkoituksiin ja että kaikki lain mukaan asetetut edellytykset täytetään yksityiskohtaisesti;

4. Kehottaa jäsenvaltioita langettamaan lahkojen jäsenille rangaistuksia vain yksittäisistä laittomista toimista;

5. Kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa esiintyy usein valituksia lahkojen ei-toivotusta tai ongelmallisesta toiminnasta, aloittamaan riippumattomien elinten välityksellä tasapuolisen, erityisesti nuorille ja perheille suunnatun tiedotuksen, valistuksen ja neuvonnan ja tukemaan sitä yksilön vapaan ja tietoon perustuvan mielipiteenmuodostuksen helpottamiseksi, ja luomaan tukijärjestelyjä lahkoista eroamaan pyrkiville ja heidän perheilleen;

6. Kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tehokkaasti nykyistä lainsäädäntöä ja oikeudellisia keinoja ja tutkimaan, ovatko erityisesti yhdistyksiä ja yhteisöjä, verotusta ja sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön ja rikosoikeuden määräykset riittäviä kansalaisten suojelemiseksi laittomalta toiminnalta ja erityisesti sen varmistamiseksi, että lahkojen jäsenten alaikäisiä lapsia ei suljeta nuorten suojelemiseksi annettujen, esimerkiksi huolto- ja oppivelvollisuutta koskevien määräysten ulkopuolelle; korostaa kuitenkin pitävänsä erityistä lahkojen vastaista lainsäädäntöä tarpeettomana;

7. Kehottaa komissiota tutkimaan kuluttajansuojaan liittyvän toimivaltansa puitteissa, onko lahkojenkin tarjoamien kaupallisten "psykologisten palvelujen" markkinoilla tarvetta suojella kuluttajia väärinkäytöksiltä ja onko Euroopan kuluttajansuojalainsäädännössä puutteita ja kuinka mahdolliset puutteet voitaisiin kiireellisesti poistaa;

8. Kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tutkimaan, kuinka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston puitteissa voidaan tukea jäsenvaltioiden tiedotus-, valistus- ja neuvontaelinten toimintaa, joka edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja joka kuuluu johonkin VI osastossa mainittuun toimivalta-alueeseen, erityisesti nimiä, haaraantumista ja menettelyjä koskevan tiedon ja esimerkiksi kadonneiden henkilöiden löytämistä helpottavan tiedon vaihtamista;

9. Kehottaa komissiota ja Eurostatia keräämään kaikkialta Euroopasta, myös KIE-maista, määrällistä tietoa lahkoilmiöstä ja kehottamaan myös niitä jäsenvaltiota, joilla ei ole tilastotietoja, aloittamaan tietojen keräämisen;

10. Kehottaa ihmisoikeuksiin erikoistuneita kansalaisjärjestöjä käynnistämään ja ylläpitämään tiedotusta ja neuvontaa, jotta kaikki voisivat päättää vapaasti liittymisestään mihin tahansa lahkoon tai uuteen uskonnolliseen järjestöön ja aina myös eroamaan niistä vapaasti niin halutessaan;

11. Kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mahdollistamaan avunannon KIE-maille Phare- ja Tacis-ohjelmien puitteissa, jotta nämä voivat kohdella lahkoja perusoikeuksia kunnioittaen, ja perustamaan tiedotus-, valistus- ja neuvontaelimiä;

12. Katsoo lisäksi, että tällä hetkellä ei ole tarvetta tai perusteita aloittaa yhteistä eurooppalaista lahkojen vastaista politiikkaa tai perustaa omaa eurooppalaista elintä käsittelemään asiaa;

13. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle.

(1)() EYVL C 172, 2.7.1984, s. 41
(2)() EYVL C 241, 21.9.1992, s. 67
(3)() EYVL C 78, 18.3.1996, s. 31
(4)() EYVL C 132, 28.4.1997, s. 31


 B. PERUSTELUT

Johdanto

Euroopan parlamentti antoi 29. helmikuuta 1996 päivätyssä päätöslauselmassaan Euroopan lahkoista(1) kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnalle tehtäväksi esittää kansallisten parlamenttien toimivaltaisille valiokunnille seuraavan parlamentaarisen yhteiskokouksen aiheeksi lahkoja ja esittää tämän kokouksen johtopäätökset täysistunnossa mietinnön muodossa. Tämä tehtävä toteutetaan laatimalla mietintö.

Yksityiskohtaisesti täysistunto antoi kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnalle parlamentaarisessa yhteiskokouksessa toteutettavaksi seuraavat tehtävät:

- tietojen vaihto yksittäisten jäsenvaltioiden lahkojen organisaatiosta, toimintamenetelmistä ja käyttäytymisestä,

- osoittaa parhaat menetelmät näiden lahkojen epäsuotavien toimien rajoittamiseksi sekä strategioita väestön valistamiseksi.

Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan sekä kansallisten parlamenttien toimivaltaisten valiokuntien edustajien yleiskokouksessa, joka järjestettiin Brysselissä 21. marraskuuta 1996, käytetyt puheenvuorot sisältyvät tähän mietintöön työasiakirjana. Toisessa, valiokunnan sihteeristön laatimassa työasiakirjassa annetaan lisätietoja.

Tämän mietinnön tarkoituksen mukaisesti voidaan tulokset esittää tiivistäen seuraavasti:

Käsitteenmäärittely

Kuten Euroopan parlamentissa on käynyt ilmi aiemmissa keskusteluissa, jo käsitteen "lahkot" käyttö aiheuttaa epävarmuutta ja erimielisyyksiä. Näin erityisesti siksi, että tämä käsite on joissakin jäsenvaltioissa ja unionin muutamissa virkakielissä jo etukäteen negatiivisesti varautunut ja se koetaan puutteellisen täsmennyksen vuoksi syrjiväksi. Euroopan parlamentin 22. toukokuuta 1984 päivätyssä päätöslauselmassa(2) puhutaan uudemmista järjestöistä, jotka toimivat uskonnonvapauden suojissa. Yhteisessä keskustelussa ehdotettiin vaihtoehtoisen tai täydentävän käsitteen "uudet uskonnolliset liikkeet" käyttöä, mitä eräs osanottaja kuitenkin piti myös syrjivänä. Saksan liittopäivillä on tutkintavaliokunta "niin kutsutut lahkot ja psykoryhmät". Belgian kansanedustuslaitoksen 28. huhtikuuta 1997 päivätyssä tutkintakertomuksessa erotetaan toisistaan "varsinaiset lahkot", haitalliset lahkojärjestöt ja petolliset itseään lahkoiksi kutsuvat järjestöt. Ranskan kansalliskokouksen 20. joulukuuta 1995 päivätyssä tutkintakertomuksessa käytetään nimitystä "lahkot" uutispalvelun käytännön mukaisesti jokaisesta järjestöstä, joihin vähintään yksi kymmenestä ns. vaarakriteeristä sopii. Yhtä vähän kuin jokapäiväisessä kielenkäytössä käsite "lahkot" on määritelty kansallisten oikeusjärjestelmien lainsäädännöissä. Euroopan parlamentin 29. helmikuuta 1996 päivätyn päätöslauselman mukaisesti jatkossa käytetään vain nimitystä lahkot, koska tätä käsitettä ei käytetä kyseisessä päätöslauselmassa syrjivästi ja sitä käsitellään tässä mietinnössä samalla tavoin. Päätöslauselmassa ei myöskään tehdä mitään johtopäätöksiä, jotka voitaisiin tehdä pelkästään käsitteestä lahkot.

Perustuslaillinen asema

Kaikissa jäsenvaltioissa annetaan perustuslaillisten perinteiden mukaisesti uskonnon- ja omantunnonsekä uskonvapaudelle sekä mielipiteen- ja kokoontumis- ja yhdistymisvapaudelle suuri arvo. Perusoikeutta uskonnonvapauteen ei voida rajoittaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä joko ollenkaan (esim. Ruotsi) tai sitä voidaan rajoittaa vain tietyissä olosuhteissa. Sitä vastoin mikään jäsenvaltio ei jätä uskonnollisia yhteisöjä, kirkkoja ja lahkoja eikä näiden jäseniä yleisten lakien soveltamisen ulkopuolelle tai sovella toisenlaisia perusoikeuksia (esim. henkilökohtaisen vapauden ja ruumiillisen koskemattomuuden suojelua) tai muita perustuslaillisia arvoja uskonnonvapauden perusteella. Kysymys siitä, mitkä ryhmittymät voivat vedota uskonnonvapauteen ja perusoikeusristiriitojen ratkaisemisia tulee yksittäistapauksina tuomioistuimien käsiteltäväksi.

Järjestömuodot

Joissakin jäsenvaltioissa uskonnollisilla yhteisöillä, jotka täyttävät tietyt edellytykset, on lainsäädännössä erikoisasema, johon liittyy erilaisia erikoisoikeuksia (esim. sisäinen itsehallinto, verohelpotuksia, veronkanto-oikeus, uskonnonopetus valtiollisissa tai kunnallisissa kouluissa, oikeus omiin kouluihin valtion tuella tai ilman, julkisten rekisterien pito jne., katso PO IV:n työasiakirja). Ne ryhmät, joilla ei ole tällaista erityisasemaa tai joiden kansallinen lainsäädäntö ei tunne tällaista asemaa, ovat pääsääntöisesti järjestäytyneet yhdistyksiksi, jolloin ne pyrkivät - jos se on mahdollista kansallisen oikeusjärjestyksen mukaisesti - yleishyödyllisen yhdistyksen (sans but lucratif) tai vastaavien järjestelmien asemaan. Näissä yleisissä oikeudellisissa puitteissa järjestöt saavat vapaasti päättää sisäisestä organisaatiostaan. Alan kirjallisuudessa ja esimerkiksi myös Ranskan kansalliskokouksen kertomuksessa mainitaan lahkojen keskeiseksi tuntomerkiksi tiukka hierarkkinen rakenne. Suuremmilla ryhmittymillä, kuten esimerkiksi skientologeilla tai Maailman Kristinuskon Yhdistämisseuralla (moonilaiset), on pitkälle levittäytynyt verkosto osajärjestöjä, joilla on erityistehtäviä.

Kansallisten parlamenttien edustajat antoivat lahkojen lajeista, määristä ja levinneisyydestä seuraavia tietoja, joita voidaan pitää kuitenkin vain suuntaa antavina kyseisen ilmiön laajuuden suhteen, koska jäsenvaltioiden tiedot perustuvat erilaisiin lähteisiin (esim. lahkojen antamiin tietoihin) ja niissä käytetään erilaisia käsitteitä:

Kreikka: ei tarkkoja tietoja, ei mainittavia ongelmia lahkojen kanssa, ainoana laajemmin tunnettuna lahkona mainittiin Jehovan todistajat.

Ruotsi: ei tarkkoja tietoja.

Portugali: ei tarkkoja tietoja, ei mainittavia ongelmia, äskettäin on eräs brasilialainen lahko saanut tiettyä huomiota osakseen.

Itävalta: 50 000 ihmistä on jonkin lahkon jäseniä, 200 000 voidaan laskea kuuluviksi tämäntyyppisiin liikkeisiin laajassa mielessä.

Alankomaat: ei tarkkoja tietoja, vuonna 1984 ilmestyneessä mietinnössä johtopäätöksenä on, ettei suuria ongelmia ole.

Italia: 400 "uutta uskonnollista liikettä", joihin kuuluu 600 000 ihmistä, suurimmaksi ryhmäksi mainitaan Jehovan todistajat.

Yhdistynyt kuningaskunta: ei tarkkoja tietoja, ongelmaa ei pidetä merkittävänä, tutkimus vapaamuurareiden vaikutuksesta politiikkaan ja oikeusjärjestykseen suunnitteilla.

Espanja: 40 - 50 lahkoa, jäsenten määrää ei tiedetä. Eräässä uudemmassa tutkimuksessa(3) luetellaan sen sijaan 300 - 600 lahkoa ja 150 000 - 300 000 jäsentä. Kongressin erään valiokunnan mietinnön mukaan voidaan 700 000 nuoren olevan lahkoista kiinnostuneita.

Saksa: ei tarkkoja lukuja, mutta lahkot leviävät. Saksan liittopäivien tutkintavaliokunnan toimeksiannosta tehdyn edustavan kyselyn(4) perusteella arviolta 820 000 ihmistä kuuluu tai on lähellä uusia uskonnollisia tai maailmankatsomuksellisia liikkeitä. Koska tiedot niiden ryhmien nimistä, johon kyselyyn osallistuneet henkilöt kuuluvat tai joita lähellä he ovat, olivat kovin vähäisiä, ei yksittäisten ryhmien jäsenmäärää pystytty kartoittamaan. Tutkintavaliokunta torjuu ryhmien luokittelun omien nimitysten perusteella. Vastauksena kysymykseen aikaisemmasta tai nykyisestä jäsenyydestä tai läheisistä suhteista 1,7 prosenttia vastaajista ilmoitti osallistuneensa kerran elämässään uusien uskonnollisten tai elämänkatsomuksellisten liikkeiden tilaisuuksiin tai käyttäneensä näiden palveluja, kuten meditaatiota, henkisiä harjoituksia, elämänohjekursseja jne. Koko väestöön suhteutettuna tulokseksi tulee arviolta 1 172 000 henkilöä. Innokkaimpien osallistujien sosiaalisrakenteellisia tunnusmerkkejä ovat: korkeampi koulutus, virkamies ja toimihenkilö, hyvätuloinen sekä henkilöt, joiden tulot ovat alle 3000 Saksan markkaa, yksin elävä ja yksinhuoltaja, keski-ikäinen sekä suurkaupungin asukas.

Tanska: yhdentoista tunnustetun uskonnollisen yhteisön lisäksi on 36 uskonnollista yhteisöä, joilla on oikeus järjestää jumalanpalveluksia, merkittävää lahkojen määrän lisääntymistä viime aikoina ei ole voitu todeta.

Belgia: 150 lahkoa, joita "on tarkkailtava", jäsenmääristä ja niiden muutoksista ei pystytty kertomaan.

Ranska: kansallisen parlamentin edustajia ei ollut läsnä, Ranskan kansalliskokouksen 20. joulukuuta 1995 päivätyn mietinnön kokouskertomukseen liitetystä tiivistelmästä saatiin seuraavat luvut: Asianomaisten edellytysten (katso edellä) pohjalta tiedotuspalvelu laski 172 lahkoa. Tämä luku tarkoittaa "emojärjestöjä", "alajärjestöt" mukaan lukien niitä on 800. Jäsenten määrä on noin 160 000, samanmielisiä on 100 000.

Suomi, Luxemburg ja Irlanti eivät olleet edustettuina parlamentaarisessa yleiskokouksessa.

Lahkojen toiminta- ja menettelytavat

Kansallisten parlamenttien edustajien yleiskokouksessa antamat ja kolmen kansallisen parlamentin mietinnössä aiheesta annetut lausunnot vahvistavat keskeiseltä osin ne tiedot, jotka Euroopan parlamentilla oli käytettävissään jo vuosien 1984 ja 1996 päätöslauselmien taustalla. Ongelmana pidettiin muun muassa seuraavia menettelytapoja:

- jäsenten taloudellinen hyväksikäyttö ylihinnoitelluilla kursseilla, oppimateriaaleilla, diagnoosija terapia-avulla ja lahjoituksiin painostamalla,

- jäsenten aggressiivinen hankinta,

- riippuvaisten jäsenten fyysinen ja psyykkinen laiminlyönti,

- työntekijöitä koskevan työ- ja sosiaalilainsäädännön rikkominen,

- työsuhteet palkattomia tai alipalkattuja,

- ihmisten irrottaminen sosiaalisesta, ammatillisesta ja perheympäristöstään,

- perinteisten hoitokeinojen ja verensiirtojen kieltäminen jäsenten ja heidän alaikäisten lastensa osalta,

- niin kutsuttujen psykotekniikoiden ja psyykkisten manipulointimenetelmien käyttö,

- myös lasten ja nuorten eristäminen omiin päiväkoteihin ja kouluihin,

- pääasiassa taloudellisten tai poliittisten intressien tavoittelu uskonnon, elämänavun, kehitysavun jne. varjolla,

- soluttautuminen valtiollisiin rakenteisiin,

- soluttautuminen ja vaikuttaminen yrityksiin,

- järjestöstä eronneiden ja järjestön arvostelijoiden vainoaminen.

Tässä on huomattava, että näitä tavallisia syytöksiä on arvioitava eri tavoin. Esimerkiksi verensiirtoihin liittyvät ongelmat koskevat selvästi Jehovan todistajia ja jäsenvaltiot ovat kehittäneet myös välineitä suhtautua tähän, mutta esimerkiksi syytökseen psyko- ja manipulaatiotekniikoista tai soluttautumisesta valtion rakenteisiin suhtauduttava huomattavasti varovaisemmin. Saksan liittopäivien väliaikaraportissa suhtaudutaan pikemminkin epäillen niin kutsuttujen psykotekniikoiden merkitykseen.

"Paljon tärkeämpää on tunnistaa psyykkisten ja materiaalisten riippuvuuksien, omien velvoitteiden ja muiden ohjailtavana olemisen sekä uhkaavien rangaistusten verkosto. Näiden yhteisvaikutusta pitäisi tutkia."(5)

Toistuvasti esitettyä syytöstä soluttautumisesta valtion elimiin, joka on kohdistettu erityisesti skientologeihin, ei voida todella todistaa myöskään uudemmissa julkaisuissa(6). Niissä esitetyt strategiat vaikuttavat vakiintuneen oikeusvaltion demokratian pohjalta äärimmäisen hätiköiden tehdyiltä ja tehottomilta.

Selvästi rikollisena yksittäisten lahkojen toiminnassa on toistuvasti mainittu seuraavaa: lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmis- ja huumekauppa, lääketieteellisten ammattien laiton harjoittaminen, rahanpesu, veronkavallukset, itsemurhaan yllyttäminen.

Menetelmät epätoivottujen toimien rajoittamiseksi

Kansalaisten valistaminen

Parlamentaarisessa yleiskokouksessa tehdyt ehdotukset heijastavat yksittäisten jäsenvaltioiden erilaisia lähtökohtia. Kolmessa jäsenvaltiossa (Ranska, Saksa, Belgia) ongelmaa pidettiin ja pidetään tiettyjen tapausten ja julkisen keskustelun perusteella niin merkittävänä, että sen osalta on järjestetty ja järjestetään perusteellisia parlamentaarisia tutkimuksia ja käsittelyjä. Olemassa olevat kertomukset samoin kuin kansallisten parlamenttien edustajat muistuttavat siitä, kuinka suuri merkitys on kansalaisten ylipäätään ja nuorison sekä erityisesti asianosaisten viranomaisten paremmalla valistamisella (nuorisoasioista vastaavat virastot, opettajat, tuomarit, syyttäjäviranomaiset, rahoitusviranomaiset, yhdistys- ja elinkeinoviranomaiset jne.). Jos valtion elimet ottavat itse hoitaakseen tämän valistustehtävän tai yksityisiä laitoksia tuetaan julkisista varoista, voi kansallinen perustuslaki tai kansallinen perustuslakiperinne edellyttää, että valtio toimii uskonnollisten sisältöjen arvioinnissa neutraalisti eikä ota kantaa uskontojen ja pelastusoppien kilpailuun(7). Käytössä olevien mietintöjen mukaisesti valtio harjoittaa valistusta Saksassa, Ranskassa ja Itävallassa. Ruotsissa ja Belgiassa kansalliset parlamentit ovat tehneet tähän tähtääviä ehdotuksia.

Jotta valistustarpeet voitaisiin toteuttaa paremmin ja objektiivisemmin, lähes kaikki kansallisten parlamenttien edustajat, kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan läsnä olleet jäsenet ja kansallisten parlamenttien kuulemat asiantuntijat vaativat tiedottamisen lisäämistä ja myös parempaa kansainvälistä tiedonvaihtoa. Kuten jo yksittäisten jäsenvaltioiden osalta käytettävissä olevat tiedot osoittavat, useimmiten ei ole käytettävissä tieteellisesti luotettavia perustietoja esim. toimivien lahkojen lukumäärästä, jäsenmääristä ja -rakenteista. Vaadittiin myös tiedonvaihdon kansainvälistämistä erityisesti sisäisistä organisaatioista (esim. mitä erikoisjärjestöjä voidaan lukea kuuluviksi mihinkin ryhmään), maittain vaihtelevista nimistä, kansainvälisistä haaroista ja tyypillisistä toimintamenetelmistä ja -tavoista. Foorumina tälle tiedonvaihdolle eurooppalaisella tasolla ja maailmanlaajuisen yhteistyön yhteyspaikkana ehdotettiin parlamentaarisessa yleiskokouksessa seuraavaa:

- Euroopan laajuisen tietopankin perustamista ylläpitäjää erittelemättä,

- tietopankin perustamista Europolin alaisuuteen,

- Euroopan laajuisen koordinointielimen perustamista,

- eurooppalaisen tarkkailukeskuksen perustamista,

- kansallisten tietokeskusten laajentamista ja niiden tiiviimpää verkottamista Euroopan tasolla.

Muutamat edustajat torjuivat uusien eurooppalaisten elinten perustamisen. Toiset korostivat sitä, että Europolilla tulisi olla rooli vain yksiselitteisesti rikollisissa teoissa, jotka sisältyvät tämänhetkiseen tai mahdollisesti yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa laajennettuun toimivaltaan.

Samoin kuin luetettavien määrällisten tietojen puute poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa johtaa lahko-ongelmien yli- ja aliarviointiin, aiheuttaa laadullisen tutkimuksen puute virhearviointeja. Saksan liittopäivien väliaikaraportti käsittelee tarkemmin näitä tieto- ja tutkimusaukkoja ja näkee niitä erityisesti lahkojen lasten ja nuorten kasvatustieteellisessä ja psykologisessa tutkimuksessa ja käyttäytymiseen vaikuttavien psykologisten ja sosiaalipsykologisten tekniikoiden vaikutustapojen tutkimuksessa.

Käsittely

Parlamentaarisessa yleiskokouksessa muistutettiin lukuisia kertoja siitä, että olisi toivottavaa tarjota tiedottamisen ja valistamisen lisäksi konkreettista neuvontaa ja apua ihmisille, jotka haluavat eroon jostakin lahkosta, sekä heidän perheenjäsenilleen. Tätä pidetään kuitenkin pääasiassa kansallisena tehtäväalueena.

Oikeudelliset välineet

Yleisesti oltiin sitä mieltä, että kunkin jäsenvaltion kansalliset oikeudelliset säännökset tarjoavat riittävät välineet lahkojen lainsäädännön vastaista toimintaa vastaan. Erityistä lahkojen vastaista lainsäädäntöä ei kannatettu. Lahkojen erityisen kokoonpanon vuoksi yleisten määräysten soveltamiseen ja toimeenpanoon liittyy kuitenkin silloin tällöin ongelmia, joita voidaan kuitenkin ratkaista vain kaikkien osallisten viranomaisten paremmalla yhteistyöllä ja valistamisella sekä noudattamalla tarkemmin nykyisiä määräyksiä. Kuten erityisesti Saksan oikeuskäytäntö ja Ranskan kansalliskokouksen kertomus osoittavat, eräs lähtökohta on se, että huolehditaan oikean järjestömuodon valinnasta järjestön tosiasiallisen tarkoituksen mukaisesti ja vaaditaan tarkkoja tietoja järjestöjen toimintatarkoituksesta ja -keinoista ja tarkkaillaan niitä jatkuvasti. Rikos- ja siviilioikeudenkäynneissä todetaan usein vain henkilökohtainen syyllisyys ja vastuu, mutta lahkojen järjestämien toimien yhteyttä ei useinkaan tarkastella. Parlamentaarisessa yleiskokouksessa Belgian parlamentin edustaja ehdotti keskusteltavaksi kyseisen belgialaisen rangaistavien tekojen määritelmien laajentamista.

Kun nykyistä kuluttajansuojalakia voidaan useissa tapauksissa soveltaa myös lahkojen suhteisiin asiakkaisiinsa, on niin kutsutuilla psykomarkkinoilla kuitenkin myös suurin sääntelyyn liittyvä aukko. Tämän aukon täyttäminen ei ole välttämätöntä näillä markkinoilla pääsääntöisesti toimivien lahkojen vuoksi - muut tarjoajat ovat tämän suhteen ratkaisevia - mutta tämä saattaisi mahdollistaa paremman kuluttajansuojan muutamien lahkojen yhteydessä ongelmallisiksi koettujen toimintojen suhteen. Kasvavia psykomarkkinoita tutkivan Saksan liittopäivien valiokunnan alustavien tietojen mukaan markkinoilla on tällä hetkellä noin 1000 erilaista menetelmää, tekniikkaa ja menettelyä. Esoteerisella alueella vuosittainen liikevaihto on arviolta 18 miljardia Saksan markkaa. 40 suurimman esoteerisen aikakausilehden painos on 2,9 miljoonaa. Esoteerisen alueen palveluiden tarjoajien määrä 10 000 - 20 000, joka on suuri määrä verrattuna yksityisiin neurologeihin, psykiatreihin, lääketieteellisiin psykoterapeutteihin ja psykologisiin terapeutteihin(8). Elämänohjeisiin ja elämänhallintaan liittyvien palvelujen tarjonnan kysyntä on suuri (katso edellä). Apua etsivälle terapeuttisten ja sen kaltaisten menetelmien tarjonta on valtaisa ja tutkimaton. Kuluttajan oikeutta ammatillisen laadun tasoon ja suojaan vääriltä tai manipuloivilta tekniikoilta ja epäedullisilta sopimussuhteilta ei ole turvattu.

Neuvoston ja komission reaktiot

Euroopan parlamentti kehotti 22. toukokuuta 1984 ja 29. helmikuuta 1996 päivätyissä päätöslauselmissaan neuvostoa ja komissiota ryhtymään erilaisiin toimenpiteisiin. Tämän mietinnön perusteella lähetetyn kyselyn vastauksista käy ilmi, että neuvosto ja komissio eivät ole noudattaneet suosituksia.

Neuvostoa ja komissiota pyydettiin kirjallisesti ilmoittamaan, mitä konkreettisia toimenpiteitä on toteutettu Euroopan parlamentin vaatimusten ottamiseksi huomioon. Komissio otti vastauksessaan kantaa vain yhteen mainituista kohdista eikä konkreettisia toimenpiteitä mainittu. Neuvosto viittasi vastauksessaan neuvoston puheenjohtajan lausuntoon Euroopan parlamentin keskustelun yhteydessä 28. helmikuuta 1996, jossa ilmoitettiin eri toimenpiteistä. Kuitenkaan sen jälkeen ei ilmeisestikään ole ryhdytty uusiin toimenpiteisiin.

Lahkot Keski- ja Itä-Euroopan maissa

Niin parlamentaarisessa yleiskokouksessa kuin ammattikirjallisuudessakin huomautetaan siitä, että KIE-maissa on havaittavissa lahkojen erityinen lisääntyminen ja että valtion viranomaisilla ei ole resursseja selviytyä uusista ongelmista. Tarkempia tietoja näistä maista ei ollut saatavilla.

(1)() EYVL C 78, 18.3.1996, s. 31
(2)() EYVL C 172, 12.7.1984, s. 41
(3)() Temas para el Debate, 32, 1997
(4)() Tutkintavaliokunnan "Niin kutsutut lahkot ja psykoryhmät" väliaikaraportti, Saksan liittopäivät, julkaisu 1⅜170, heinäkuu 1997, s. 33 -
(5)() Väliaikaraportti, s. 31
(6)() Caberta/Träger, Scientology greift an (1997)
(7)() Katso aiheesta yksityiskohtaiset selvitykset Saksan liittopäivien tutkintavaliokunnan käsittelystä, väliaikaraportti, s. 17
(8)() Väliaikaraportti, s. 37

Päivitetty viimeksi: 2. toukokuuta 1999Oikeudellinen huomautus