Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

MIETINTÖ     
PDF 138kWORD 80k
23. marraskuuta 2001
PE 307.567 A5-0419/2001
Komission vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta
(KOM(2001) 68 – C5-0259/2001 – 2001/2117(COS))
Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta
Esittelijä: Cristina García-Orcoyen Tormo
ASIAN KÄSITTELY
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ASIAN KÄSITTELY

Komissio välitti 7. helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille vihreän kirjansa yhdennetystä tuotepolitiikasta (KOM(2001) 68 – 2001/2117(COS)).

Parlamentin puhemies ilmoitti 2. heinäkuuta 2001 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen vihreän kirjan asiasta vastaavaan ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaan sekä lausuntoa varten teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan (C5-0259/2001).

Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta oli nimittänyt 12. maaliskuuta 2001 pidetyssä kokouksessa esittelijäksi Cristina García-Orcoyen Tormon.

Valiokunta käsitteli komission vihreää kirjaa ja mietintöluonnosta 26. kesäkuuta, 5. marraskuuta ja 21. marraskuuta 2001 pitämissään kokouksissa.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 24 puolesta ja 17 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Caroline F. Jackson (puheenjohtaja), Guido Sacconi (varapuheenjohtaja), Alexander de Roo (varapuheenjohtaja), Cristina García-Orcoyen Tormo (esittelijä), Per-Arne Arvidsson, María del Pilar Ayuso González, Hans Blokland, John Bowis, Martin Callanan, Dorette Corbey, Chris Davies, Nirj Deva (Ria G.H.C. Oomen-Ruijtenin puolesta), Avril Doyle, Carlo Fatuzzo (Jorge Moreira da Silvan puolesta), Anne Ferreira, Marialiese Flemming, Karl-Heinz Florenz, Laura González Álvarez, Robert Goodwill, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez Cortines, Heidi Anneli Hautala (Hiltrud Breyerin puolesta), Marie Anne Isler Béguin, Christa Klaß, Paul A.A.J.G. Lannoye (Patricia McKennan puolesta), Riitta Myller, Giuseppe Nisticò, Marit Paulsen, Frédérique Ries, Dagmar Roth-Behrendt, Giacomo Santini, Karin Scheele, Ursula Schleicher (Eija-Riitta Anneli Korholan puolesta), Horst Schnellhardt, Inger Schörling, Jonas Sjöstedt, Renate Sommer (Peter Liesen puolesta), María Sornosa Martínez, Catherine Stihler, Antonios Trakatellis, Kathleen Van Brempt (David Robert Bowen puolesta) ja Phillip Whitehead.

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunto on tämän mietinnön liitteenä.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 23. marraskuuta 2001.

Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys komission vihreästä kirjasta yhdennetystä tuotepolitiikasta (KOM(2001) 68 – C5-0259/2001 – 2001/2117(COS))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan (KOM(2001) 68 – C5-0259/2001),

–   ottaa huomioon valkoisen kirjan kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä (KOM(1993) 700, 5.12.1993),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A5-0419/2001),

A.   katsoo, että kestävää kehitystä tukevan yhdennetyn tuotepolitiikan on oltava paitsi tuottoisaa taloudelliselta kannalta myös ennen kaikkea tehokasta ympäristön kannalta ja myötävaikutettava sosiaaliseen hyvinvointiin EU:n rajojen sisä- ja ulkopuolella,

B.   katsoo, että tarvitaan kiireellisiä toimia sellaisten suuntausten muuttamiseksi, jotka eivät perustu kestävään kehitykseen, kuten luonnonvarojen ehtyminen, ilmastonmuutos, vaarallisten kemikaalien hajapäästöt sekä jätteiden määrän, etenkin vaarallisten jätteiden määrän kasvu,

C.   katsoo, että yhdennetty tuotepolitiikka (IPP) voisi olla lainsäädännön käyttökelpoinen ja täydentävä väline,

D.   katsoo, että kuluttajat harjoittavat valinnanvapauttaan ei ainoastaan tuotteiden laadun, mutta myös ostovoiman suhteen,

E.   katsoo, että on otettava huomioon yhteisön kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman 2001–2010, tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskevasta strategiasta laaditun valkoisen kirjan ja Euroopan unionin yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan strategian välinen tiivis yhteys,

F.   katsoo, että tutkimusohjelmilla sekä tutkimuksen ja teknologisen kehityksen rahoittamisella on myötävaikutettava yhdennetyn tuotepolitiikan konkreettiseen toteuttamiseen,

G.   katsoo, että yhdennettyä tuotepolitiikkaa suunniteltaessa huomioon on otettava myös jäsenvaltioiden tilanne, jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat omaksua politiikan,

H.   katsoo, että yhdennetyn tuotepolitiikan on perustuttava jaettuun vastuuseen kautta koko tuotanto- ja jakelukanavan,

1.   katsoo, että komission ehdotus on riittämätön, vaikkakin mielenkiintoinen; pitää toivottavana, että ehdotetut toimet olisivat kattavampia ja yksityiskohtaisemmin suunniteltuja ja että niissä otettaisiin selkeämmin huomioon kaikki tuotantoketjun osat, kuten raaka-aineet, energiankulutus, pakkaukset ja kuljetukset; katsoo kuitenkin, että jotta lähtökohtana olisivat täsmällisemmät ja koordinoidummat perustat, olisi pitänyt laatia kattavampi kertomus nykyisen yhdennetyn tuotepolitiikan saavutuksista ja epäonnistumisista (EU:n ympäristömerkintä, ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä ja uuden lähestymistavan lainsäädäntö, kuten pakkausdirektiivi, jne.); katsoo, että jatkossa kaikki osapuolet säästyisivät lisäksi paljolta turhalta työltä, jos komissio laatisi täsmällisempiä asiakirjoja parlamentin työskentelyn pohjaksi;

2.   korostaa tarvetta määritellä täsmällisemmin EU:n ympäristömerkin myöntämistä ja valvontaa koskevat ehdot;

3.   edellyttää, että komissio ei esitä valkoista kirjaa yhdennetystä tuotepolitiikasta ennen kuin se on ottanut tarkoin huomioon parlamentin esittämät vihreää kirjaa koskevat näkökohdat;

4.   pahoittelee, ettei ole olemassa yhdennetyn tuotepolitiikan aikataulua koskevia selkeitä tavoitteita eikä menetelmiä ja indikaattoreita yhdennetyn tuotepolitiikan edistymisen mittaamiseksi; kehottaa komissiota kehittämään niitä, mikä on menestyksekkään yhdennetyn tuotepolitiikan edellytys;

5.   vaatii, että yhdennetyllä tuotepolitiikalla on pyrittävä selkeiden aikataulujen mukaisesti vähentämään olennaisesti ympäristön kokonaiskuormitusta, joka johtuu käytössä olevien tuotteiden määrästä ja vaarallisuudesta;

6.   korostaa, että yhdennetyn tuotepolitiikan on täydennettävä olemassa olevia lainsäädäntövälineitä ja ettei sitä pidä missään tapauksessa käyttää EY:n lainsäädännön korvaamiseen tai heikentämiseen;

7.   kehottaa komissiota arvioimaan kriittisesti uuden lähestymistavan lainsäädännön saavutuksia ja epäonnistumisia, jotta voidaan todeta, tukeeko se yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitetta;

8.   kehottaa komissiota käynnistämään mahdollisimman pian asianmukaisia pilottihankkeita;

9.   katsoo, että tämän prosessin, johon osallistuvat tuottajat, kuluttajat ja viranomaiset, monimutkaisuuden vuoksi on tärkeää ottaa huomioon yhdennetyn tuotepolitiikan kehittämisessä sen vaikutus talouselämään, koulutukseen ja sosiaalialaan; katsoo, että yhdennetyn tuotepolitiikan on erityisesti myötävaikutettava siihen, että tehdystä työstä saadun tietämyksen avulla on mahdollista integroida kestävä kehitys ja vaikuttaa siihen, myös siten, että työntekijät myötävaikuttavat työtä koskevan tietämyksen lisäämiseen ja tietoisempaan työskentelyyn;

10.   korostaa, että on välttämätöntä sisällyttää palvelut yhdennettyyn tuotepolitiikkaan, jotta niiden haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan vähentää; pahoittelee, että yhä laajeneva osa palvelualasta on jätetty vaille riittävää huomiota; suosittelee, että palvelujen ympäristövaikutuksiin (erityisesti liikenne- ja matkailualoilla) sovelletaan vastaavaa lähestymistapaa;

11.   pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisiä kulutusmalleja ja tutkimaan mahdollisuuksia luopua fyysisessä muodossa olevista tuotteista, millä korostettaisiin tuotteiden korvaamista palveluilla;

12.   korostaa, että on tärkeää selkeyttää eri toimijoiden roolit, ja että yhteistoimintajärjestelmien olisi edelleen kuuluttava eri osapuolten harkintavallan piiriin, ja toteaa, että standardoinnin (CEN ja ISO) yhteydessä on kiinnitettävä enemmän huomiota ympäristönäkökohtiin, sekä tukee ympäristötukikeskuksia (Environmental Help Desk) koskevien hankkeiden jatkamista Euroopassa; korostaa, että ympäristönäkökohtien liittäminen eurooppalaiseen standardointiin on yhdennetyn tuotepolitiikan tärkeä osatekijä; kehottaa voimakkaasti komissiota varmistamaan, että kaikki asianosaiset ovat asianmukaisesti edustettuina standardointiprosessissa, ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen edustajat mukaan lukien; rohkaisee komissiota esittämään – mahdollisimman pian – ehdotuksen uuden lähestymistavan tarkistamisesta siten, että varmistetaan ympäristönäkökohtien todellinen yhdistäminen standardointiin;

13.   muistuttaa, että viranomaisten on toimivaltaa käyttäessään määriteltävä selvästi roolinsa asettamalla ympäristöindikaattoreita koskevat vähimmäisvaatimukset, selkeät tavoitteet ja aikataulut; katsoo, että vapaaehtoisia sopimuksia olisi käytettävä ohjausvälineenä ainoastaan, jos niihin liittyy mahdollisuus, että valtio voi määrätä sanktioita; katsoo, että yhdennetyllä tuotepolitiikalla ja vapaaehtoisilla sopimuksilla ei pidä korvata vaan ainoastaan täydentää nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä;

14.   korostaa, että yhdennetyn tuotepolitiikan lähtökohtana olisi oltava monitahoinen ja yhtenäinen elinkaarianalyysi;

15.   katsoo, että ympäristöystävällisempään tuotantoon liittyvät vaatimukset eivät saa johtaa pienten ja keskisuurten yritysten, käsiteollisuuden ja perinteisten tuotantotapojen rankaisemiseen;

16.   toteaa tässä yhteydessä, että toimien kustannusten vähentämiseksi ja pienten ja keskisuurten yritysten sisällyttämiseksi prosessiin on vahvistettava tuotteiden yksinkertaistetun elinkaaren arviointiin perustuvia ympäristöindikaattoreita; korostaa, että on tärkeää määritellä tarkat ja yhteiset parametrit tätä elinkaarianalyysiä varten; katsoo, että kyseisten indikaattorien pitää olla edustavia ja johdonmukaisia ja niiden on kuvastettava kunkin tuotevalikoiman tärkeimpiä ympäristövaikutuksia ja merkittävimpiä ympäristönäkökohtia; katsoo, että indikaattorit on vahvistettava konsensuksessa (esimerkiksi tuotepaneelien avulla) työskentelemällä eri osapuolten kanssa, jotta vahvistettaisiin tähdellisimmät indikaattorit ja niiden mittausmenetelmät; katsoo, että on kuitenkin otettava huomioon, että indikaattorit olisi tarkistettava tietyin väliajoin niiden saattamiseksi ajan tasalle tarvittaessa; korostaa, että elinkaarianalyysia koskevia menetelmiä on edelleen vaikea soveltaa etenkin resurssien- ja ajankäytön sekä tulosten arvioinnin kannalta; katsoo, että tällaiset ongelmat ovat suurempia pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja silloin kun jäsenvaltioiden välillä on rakenteellisia eroja (esimerkiksi erot useampien energialähteiden käytössä);

17.   korostaa tarvetta kannustaa yrityksiä aktiivisesti kehittämään yksinkertaisia ympäristöindikaattoreita, joita voidaan helposti käyttää kansainvälisissä tuotantoverkoissa ja -ketjuissa;

18.   korostaa, että elinkaarianalyysin ja asianmukaisten indikaattorien perusteella voidaan laatia kehys, jota talousalan toimijat voivat täydentää itsenäisesti sisällyttämällä ympäristönäkökohdat strategiseen suunnitteluunsa, tuotemuotoiluunsa ja tuotantoonsa; katsoo, että vastuuntuntoinen kaupankäynti ja innovaatiovoima ovat yhdennetyn tuotepolitiikan keskeisiä kulmakiviä;

19.   vaatii, että tuotteiden hintojen on kuvastettava luotettavalla tavalla niiden ympäristökustannuksia ja että olisi edistettävä ekodesign-tuotteita; tämä olisi tehtävä käyttämällä hintamekanismeja ja hyväksymällä toimia, joilla edistetään ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin (toimi, joka yksinään kannustaisi tuotteiden parantamista ympäristön kannalta);

20.   kehottaa komissiota vähentämään ja/tai poistamaan yhdennetyn tuotepolitiikan tarkoituksen vastaisia tukia;

21.   katsoo, että on syytä pakotejärjestelmän sijasta asettaa etusijalle asianmukaiset edistämistoimenpiteet ja kannustimet niin yritysten kuin myös yksityishenkilöiden osalta, kuten taloudellinen tuki (tuotantomenetelmien standardoiminen ja sopeuttaminen) tai verokannustimet (arvonlisäveron alentaminen);

22.   ehdottaa, että komissio tutkisi mahdollisuutta ajaa yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitteita OECD:n tasolla sekä WTO:ssa ja suosittelee tehokasta yhteistyötä ympäristöasioiden pääosaston ja kauppapolitiikan pääosaston välillä WTO-kysymyksessä; odottaa, että komissio analysoi maailmanlaajuisen tarjontaketjun vaikutuksen yhdennettyyn tuotepolitiikkaan, yhdennetyn tuotepolitiikan roolin kehitysmaissa, ja sen soveltuvuuden WTO:n sääntöihin ja että komissio antaa ehdotuksia tarvittavan lainsäädännön muuttamisesta kahden- ja monenvälisellä tasolla;

23.   vaatii, että viranomaisten on helpotettava ympäristön kannalta tarkoituksenmukaisempien tuotteiden kehittämistä tämän alan tutkimustoiminnan piristämisen ja tutkimustulosten levittämisen kautta; katsoo, että tällaiseen tutkimukseen tulisi sisältyä vähittäismyyntiketjun kehittäminen siten, että siirrytään kohti kysynnän tyydyttämistä pikemminkin palvelua myymällä kuin myymällä tuotteen omistusoikeutta;

24.   katsoo, että toimia on toteutettava asteittain laajentamalla pikkuhiljaa kyseessä olevien tuoteluokkien määrää; katsoo, että kaikkien toteutettujen toimien on helpotettava sitä, että tuottaja lisää tietämystään markkinoille tuottamiensa tuotteiden ympäristövaikutuksista ja identifioi täten tuotteiden mahdollisuudet ympäristön parantamisessa;

25.   vaatii, että yksittäisiä aloja ja mahdollisesti yksittäisiä tuotteita koskevaa yhdennetyn tuotepolitiikan analyysiä kehitetään siten, että sitä voidaan soveltaa myös käytäntöön;

26.   panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltioissa on olemassa joustava yhdennetty tuotepolitiikka, joka perustuu yksittäisten tuotteiden elinkaaritutkimuksiin, ja pitää välttämättömänä, että nämä kokemukset sisällytetään tulevaan valkoiseen kirjaan sekä tulevaan lainsäädäntöön;

27.   korostaa, että yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta strategiasta tai jäsenvaltioiden eri osa-alueilta saadut kokemukset on oltava käytettävissä kaikkialla EU:ssa ja että on edistettävä näiden toimintojen verkottamista ja tehostamista;

28.   korostaa, että yhdennetty tuotepolitiikka perustuu eri osapuolten kommunikaatioon ja yhteistyöhön; pitää tärkeänä, että kohderyhmät määritellään selvästi kommunikaatiovälineiden, esimerkiksi tuotekehittelijöiden ja prosessioperaattorien koulutuksen sekä kuluttajille suunnatun tiedotuksen, asianmukaista määrittelyä varten; katsoo, että kommunikaation on oltava tuotekohtaista ja että sen on vastattava kuhunkin tuotteeseen liittyviä erityisvaatimuksia;

29.   myöntää, että on määriteltävä loppukuluttajiin kohdistuva pitkän aikavälin asteittainen opastusstrategia, jossa otetaan huomioon lasten ja nuorten tarpeet; katsoo, että vain kansalaisiin kohdistuvilla täydentävillä tiedotustoimilla saavutetaan tämä tavoite; katsoo tästä syystä, että tuottajien tai yrittäjien on annettava soveliaalla tavalla kuluttajille keskeistä tietoa tarjoamiensa tuotteiden ja palvelujen koko elinkaaresta;

30.   toteaa, että kuluttajien oikeudet vahvistuvat ja käytettävissä olevat tiedot tulevat havainnollisemmiksi ja niitä on helpompi valvoa kuluttajien, kuluttajajärjestöjen, kaupan ja valmistajien välisen tiiviimmän vuorovaikutuksen myötä;

31.   korostaa, että yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan strategian toteuttamisessa on käytettävä olemassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä ja että uusia välineitä on luotava ainoastaan, jos lainsäädännössä esiintyy puutteita;

32.   pitää välttämättömänä, että otetaan käyttöön eritelty tuoteverotus, joka vastaa ympäristövaikutuksia, ja että se toteutetaan eurooppalaisen kehyksen mukaisesti;

33.   korostaa tarvetta ottaa julkishallintojen hankintamenettelyissä käyttöön sekä tuotantoprosessia että lopputuotetta koskevat ympäristökriteerit siten, että ekologisia tuotteita ja palveluja tuottavat yritykset asetetaan markkinoilla etusijalle sen jälkeen kun on laadittu tarvittava tekninen säännöstö, jonka avulla on mahdollista yksilöidä ja varmistaa vaaditut ympäristökriteerit;

34.   huomauttaa, että on tarkasteltava vihreässä kirjassa ehdotettujen välineiden soveliasta yhdistelmää, jotta vältettäisiin päällekkäisyys ja ristiriidat, joita saattaisi syntyä, jos välineitä sovellettaisiin yhdessä;

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


PERUSTELUT

Tämä komission aloite vastaa kestävän kehityksen perusperiaatteita ja neljännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ja Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiassa muotoiltua Cardiffin henkeä.

Yhdennetyssä tuotepolitiikassa ehdotetaan uutta kehystä tuotteiden elinkaareen liittyvien näkökohtien yhdentämiseksi, jotta tuotteiden ympäristövaikutuksia täten vähennettäisiin. Suunnitellut toimet perustuvat sellaisten kannustimien luomiseen, jotka parantavat suunnittelua, lisäävät ja parantavat tiedotusta arvoketjussa ja tehostavat hintojen ja kustannusten määrittämistä.

Tavoitteena on, että tuotanto ja kulutus saadaan suunnatuksi kohti kestävän kehityksen kanssa johdonmukaisempia ja integroidumpia näkemyksiä siten, ettei jäsenvaltioiden kapasiteettia luoda vaurautta vähennetä.

Yhdennetyn tuotepolitiikan puitteiden luominen tarjoaa mahdollisuuden yhdenmukaistaa kansalliset politiikat unohtamatta riittävän joustavan yhteisön politiikan huomioimisen tärkeyttä, jotta kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua siihen täysipainoisesti.

Tätä tarkoitusta varten komissio ehdottaa ensin kaikkien osapuolten laajaa osallistumista prosessiin kiinnittäen erityistä huomiota markkinavoimien ja niiden välineiden rooliin.

Aloitteen menestys on suuressa määrin riippuvainen tärkeimpien välineiden asianmukaisesta tunnistamisesta ja käytöstä.

Ehdotuksen perustavoitteissa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

* HINTOJEN SAAMINEN KOHDALLEEN

Tavoitteena on, että tuotteiden hinnat heijastavat tarkemmin niiden ulkoisia kustannuksia. Tällä tavoin hinnat antaisivat markkinoille viestin tuotteiden aiheuttamasta ympäristövaikutuksesta ja näin pystyttäisiin suuntaamaan kysyntää.

Näitä toimia on ehdotettava joka tapauksessa vankin perustoin, jotka osoittavat niiden myönteisen vaikutuksen kilpailukyvylle. Toimet eivät myöskään saa aiheuttaa ei-toivottavia vaikutuksia. Ulkoisten kustannusten sisäistäminen voi aiheuttaa markkinahäiriöitä, jos sitä ei tehdä perustellusti – erityisesti, jos se ei saa yleistä hyväksyntää kansainvälisesti.

Tämäntyyppisten välineiden käyttöönotto edellyttää täten yksityiskohtaista etukäteisarviointia vaikutuksista, joita se merkitsee Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle.

Tuotteiden ja palveluiden tuotanto- ja kulutusprosessissa ympäristövastuukysymykset on jaettava eri toimijoiden kesken. Näin ollen raaka-aineiden tuotanto, suunnittelu, mainonta, kuluttajat, viranomaiset, tuotteiden eliminointi jne. ovat kaikki tärkeitä tekijöitä, jotka on huomioitava tuotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisessä ja parantamisessa tuotteen koko elinkaaren aikana.

* VIHREIDEN TUOTTEIDEN KULUTUS

On tärkeää keskittää keskustelu vihreässä kirjassa ehdotettuihin välineisiin vihreän kysynnän tukemiseksi. Kysynnän stimulointi on avain tuotteiden parantamiseen ympäristön kannalta. Tämän vuoksi on edistettävä johdonmukaisesti ja yleisesti sitä, että kuluttajat saavat yksinkertaista, ymmärrettävää ja totuudenmukaista tietoa.

Yhdennetyssä tuotepolitiikassa ei pidä ainoastaan kunnioittaa olemassa olevia markkinavoimia vaan sen on myös toimittava niiden hyväksi. Kaikilla tuotemarkkinoilla on tuottajien ja kuluttajien kesken jatkuva vuorovaikutus, joka on monimutkainen, dynaaminen ja tasapainoinen. On tärkeää olla luomatta häiriöitä markkinoiden tasapainoon.

Vihreiden tuotteiden kysyntä ei ole vielä huomattava, vaikka kuluttajat ottavat huomioon eri kriteereitä tuotetta valitessaan (hinta, turvallisuus, laatu, käyttäytyminen ympäristön kannalta jne.). Huomion kiinnittäminen vain johonkin näistä tekijöistä vääristää kuluttajakäyttäytymisen todellisuutta. Tämän vuoksi yhdennetyn tuotepolitiikan on keskityttävä kaikkien näiden kriteerien, myös ympäristöulottuvuuden, jatkuvaan parantamiseen.

Kuluttajilla voi olla aktiivisempi rooli päätettäessä tuotteiden käytöstä ja eliminoinnista. On tärkeää pitää mielessä, että kuluttajille on tiedotettava ja heitä on koulutettava tietynlaisista tuotteista mutta ei pakotettava ostamaan niitä. Vihreiden tuotteiden kysyntää ei pidä luoda keinotekoisesti.

Samanaikaisesti informaatioteknologioiden käyttö ja niiden meille tarjoamien palvelujen monimuotoisuus olisi pidettävä mielessä kuluttajille suuntautuvan jatkuvan tiedottamisen yhteydessä muistaen, että tällä hetkellä alalla ei ole vireillä merkittäviä aloitteita.

* VIHREÄ TARJONTA

Kolmas tärkeä ala on tavaroiden ja palveluiden tarjonnan yhdistelmä. Tällä alalla on vahvistettava toimia, joilla tuetaan tuotantoa ja näin ollen ympäristöllisesti tarkoituksenmukaisempien tuotteiden ja palveluiden tarjontaa.

Tässä yhteydessä on jo havaittavissa, että johtavat yritykset, jotka taistelevat päästäkseen johtoasemaan kilpailemillaan markkinoilla, ovat kehittyneimpiä vihreiden tuotteiden tuotannossa. On tuettava sitä, että yritykset tiedostavat itse niille avautuvat markkinamahdollisuudet.

Ympäristöllisesti tarkoituksenmukaisten tuotteiden tuotanto auttaa antamaan sysäyksen yritystoiminnan kestävyydelle. Tämän suuntauksen edistämiseksi olisi kannustettava yrityksiä sekä kehitettävä ja annettava niiden käyttöön tiettyjä välineitä. Kannustimia olisi kuitenkin edistettävä vähintään Euroopan – ja toivottavasti mahdollisuuksien mukaan kansainvälisellä – tasolla.

Vihreämpien tuotteiden tuotannon kannustamiseksi tuotesuunnittelun on oltava yksi ensimmäisistä edistettävistä toimista. Ei pidä unohtaa, että suuntauksen olisi mentävä kohti resurssien osuuden vähentämistä tuotantoprosesseissa ja vaarallisten aineiden käytön asteittaista vähentämistä. Tämäntyyppisiä toimia olisi käsiteltävä syvällisemmin.

Yrityksen on tunnettava tuotteidensa elinkaaren vaikutukset ja mahdollisuudet. Toimet olisi suunnattava elinkaarianalyysia koskevan yksinkertaisen menetelmän luomiseen, jotta se olisi myös pienten ja keskisuurten yritysten saatavilla ja hankittavissa.

Myös työntekijöiden osallistuminen on otettava huomioon, jotta tämän prosessin tärkeimmät toimijat liitettäisiin tehokkaasti puhtaampaan tuotantoon ja kulutukseen.

Yritysten vapaus valita välineet, jotka parhaiten mukautuvat niiden tuotteiden parantamiseen, on pidettävä mielessä tavoitteena toteuttaa ne toimet, jotka parhaiten sopivat yritysten oloihin.


TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

6.marraskuuta 2001

ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle

Vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta

(KOM(2001) 68 – C5-0259/2001 – 2001/2117(COS))

Valmistelija: Caroline Lucas

ASIAN KÄSITTELY

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti 11. heinäkuuta 2001 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Caroline Lucasin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 15. lokakuuta ja 6. marraskuuta 2001 pitämissään kokouksissa.

Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Westendorp y Cabeza (puheenjohtaja), Peter Michael Mombaur (varapuheenjohtaja), Caroline Lucas (valmistelija), Konstantinos Alyssandrakis, Renato Brunetta, Giles Bryan Chichester, Christos Folias, Pat the Cope Gallagher, Norbert Glante, Alfred Gomolka (Konrad K. Schwaigerin puolesta), Michel Hansenne, Malcolm Harbour (John Purvisin puolesta), Roger Helmer, Hans Karlsson, Bashir Khanbhai (Godelieve Quisthoudt-Rowohlin puolesta), Constanze Angela Krehl (Mechtild Rothen puolesta), Werner Langen, Albert Jan Maat (W.G. van Velzenin puolesta), Nelly Maes, Erika Mann, Hans-Peter Martin (Rolf Linkohrin puolesta), Eryl Margaret McNally, Angelika Niebler, Barbara O'Toole (Harlem Désirin puolesta), Reino Paasilinna, Elly Plooij-van Gorsel, Samuli Pohjamo (Astrid Thorsin puolesta), Bernhard Rapkay (Gérard Caudronin puolesta), Imelda Mary Read, Paul Rübig, Ilka Schröder, Esko Olavi Seppänen, Claude Turmes (Yves Piétrasantan puolesta), Alejo Vidal-Quadras Roca, Dominique Vlasto, Anders Wijkman, Myrsini Zorba ja Olga Zrihen Zaari.

LYHYET PERUSTELUT

Yhdennetyn tuotepolitiikan käsitteellä viitataan tuotteen koko elinkaaren huomioonottamiseen sen kaikissa vaiheissa raaka-aineiden louhinnasta tuotantoon, jakeluun, käyttöön, huoltoon, kierrätykseen ja hävittämiseen saakka. Tällä hetkellä EU:lla ei ole olemassa asiaa koskevaa yleiskehystä, vaikka eräät EU:n politiikat liittyvät tuotekaarikysymyksen tiettyihin osa-alueisiin tai koskevat eräitä nimenomaisia tuotteita.

Vihreä kirja on EU:lle ensimmäinen askel kohti tällaisen lähestymistapaa. Tuotteita koskevan ympäristöpolitiikan lujittamiseksi ja uudelleensuuntaamiseksi EU tarvitsee laajan valikoiman instrumentteja, joista mainittakoon erityisesti verotus, rahoituskannustimet, alhaisempi alv ympäristöystävällisille tuotteille, kriteereihin perustuvien ympäristömerkkien edistäminen ja ympäristöystävälliset julkiset hankinnat.

Vihreässä kirjassa tunnustetaan, että yhdennetyn tuotepolitiikan lähestymistapaan on saatava mukaan teollisuus, hallitukset ja kuluttajat, mikä edellyttää useampien osapuolten välisiä keskusteluja. Viime maaliskuussa kuultiin jo useiden asianosaisten kantoja tilaisuudessa, jossa keskityttiin vihreän kirjan teknisiin ja teollisiin näkökohtiin.

Valmistelija pitää tätä vihreää kirjaa yleensä ottaen myönteisenä. Lähemmässä tarkastelussa käy kuitenkin ilmi, että eräisiin kohtiin on vakavasti kiinnitettävä huomiota:

Teknisellä puolella tämän vihreän kirjan aikatauluun liittyy eräitä huolestuttavia piirteitä. Komissio aikoo julkaista valkoisen kirjansa joulukuuhun 2001 mennessä, vaikka asiasta vastaavan valiokunnan mietintö on käsittelyssä vasta joulukuussa. Vihreässä kirjassa peräänkuulutetaan siis osapuolten välistä vuoropuhelua, mutta Euroopan parlamentin näkemysten ohittamiselle ei näytä olevan esteitä. Menettelyn aikataulua on siis pakko harkita uudelleen.

Sisällön suhteen vihreässä kirjassa ei esitetä riittävän selvästi, mitä tavoitteita yhdennetyllä tuotepolitiikalla on määrä saavuttaa. Onko se tarkoitettu alallaan jo johtavassa asemassa oleville tuottajille, vai sille enemmistölle, joka saattaa tarvita apua yhdennettyyn tuotepolitiikkaan siirtymisessä? Yleisten menetelmien ja periaatteiden lisäksi tehokkuuden mittaamiseen tarvitaan selkeät päämäärät, tavoitteet ja indikaattorit. Vihreässä kirjassa esitellyssä innovatiivisten ja kiinnostavien vihreän politiikan välineiden valikoimassa ei kunnolla oteta huomioon niitä nykyisiä rajoitteita, jotka estävät niitä toimimasta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Kirjassa ei siis noudateta sen omia johtopäätöksiä.

Vihreän kirja suhde olemassa oleviin aloitteisiin, kuten EU:n kestävän kehityksen strategiaan ja kuudenteen ympäristöalan toimintaohjelmaan, edellyttää selkeyttämistä. Tuotepolitiikoista saatujen aiempien kokemusten järjestelmällinen arviointi olisi myös hyödyllinen, sillä kokemuksista voisi ottaa opiksi.

Vihreä kirja keskittyy tuotteisiin ja jättää palvelut huomiotta. Tällöin menetetään mahdollisuus ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä palveluihin, kuten liikenne- ja matkailualojen kaltaisiin kansantalouksien kasvusektoreihin. Palvelujen puolella resurssien tarkempaan hyödyntämiseen on paremmat mahdollisuudet kuin tuotteissa, ja eräissä tapauksissa palvelut voivat täysin korvata tuotteita.

Ehdotetussa strategiassa luotetaan liikaa vapaaehtoisiin sopimuksiin; siinä ei määritellä niiden soveltamisalaa säännösten korvaajina tai täydentäjinä eikä käsitellä riippumattomien arviointikeinojen tarvetta. Tarvitsemme siksi selkeitä vertailukohtia, tavoitteita ja aikatauluja vapaaehtoisille sopimuksille, jotta ympäristöalan vapaaehtoisia sopimuksia koskeva lainsäädäntökehys pannaan täytäntöön komission valmistelemalla tavalla siten että niissä määritellään kriteerit, ehdot seurantajärjestelyt ja seuraamukset.

Teollisuuden lisäksi vihreässä kirjassa korostetaan myös kuluttajien asemaa ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ostamisen kautta heidän ostovoimansa vaikutusta ympäristövaikutusten vähentämiseen. Vihreässä kirjassa keskitytään kuitenkin tuotteisiin eikä kulutukseen. Kulutuksen tasot on myös sisällytettävä yhdennettyyn tuotepolitiikkaan.

Vihreille tuotteille tarkoitetun alhaisemman alv-kannan mainitseminen ei riitä kattamaan alv-direktiiveihin tarvittavia muutoksia. Lisäksi olisi harkittava muitakin markkinaperustaisia instrumentteja, kuten uusien materiaalien veroa, joka edistäisi kierrätystä tai korvaavien tuotteiden käyttöä; tai vaihdettavia CO2-hyvityspisteitä, joilla kannustettaisiin alhaisempiin hiilidioksidipäästöihin; tai pakkausveroa ja verovähennysten edistämistä palvelu- ja korjausaloilla.

Vihreässä kirjassa todetaan, että komissio aikoo olla edelläkävijä ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon omissa hankinnoissaan. Yhdennetyn tuotepolitiikan elinkaari-lähestymistapaa ei kuitenkaan vielä ole sisällytetty hankintadirektiiveihin. Yrityksistä yhdennetyn tuotepolitiikan soveltamiseksi on päin vastoin rangaistu, ja kanteita on jo nostettu useita sellaisia kaupunkeja vastaan, jotka ovat pyrkineet ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon hankinnoissaan.

Vihreässä kirjassa mainitaan ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen standardointiprosessissa, mutta siinä nojataan konsensusprosessiin. On olemassa vaara, että tällainen konsultointiprosessi sopii paremmin suurille ja varakkaille teollisuusyrityksille, ja kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt sekä pk-yritykset jäävät lapsipuolen asemaan. Komission olisi siksi varmistettava, että näitäkin tahoja tuetaan, jotta ne voivat osallistua prosessiin.

Vihreän kirjan suurin puute on kuitenkin riittämätön tietoisuus laajemmasta kansainvälisen kaupan kontekstista, jonka mukaan monien ehdotusten oikeudellisuus olisi kyseenalainen. Vihreän kirjan tehokkuutta haitataan vakavasti, ellei komissio tajua globaalin kauppajärjestelmän realiteetteja ja kehitä keinoja niiden varalle.

Vihreässä kirjassa annetaan vaikutelma, jonka mukaan tuotteiden koko maailma (tuotannosta kulutukseen ja hävittämiseen asti) alkaa ja loppuu EU:n rajojen sisällä. Lukuisissa tuotteissa on osia, jotka ovat peräisin EU:n ulkopuolelta, ja monet muut on suunnattu kulutettaviksi tai hävitettäviksi EU:n ulkopuolella. Tämän alkuperäpolitiikan laajempia seurauksia ei ole otettu huomioon kirjassa, ja WTO:n säännöt rajoittavat merkittävästi vihreän kirjan tehokkuutta.

Euroopan tasoisen yhdennetyn tuotepolitiikan kehittäminen on tarpeellinen käynnistysvaihe, mutta se ei riitä, jos haluamme vastata tärkeimpiin ekologisen tuotepolitiikan haasteisiin ja kestävän kehityksen laajempiin tavoitteisiin, jotka eivät noudata valtioiden tai alueiden rajoja.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   pitää myönteisenä vihreää kirjaa yhdennetystä tuotepolitiikasta osoituksena EU:n sitoutuneisuudesta kestävään kehitykseen ja vastauksena tarpeeseen muuttaa saastuttaja maksaa –periaatetta, yhdennettyä tuotepolitiikkaa ja tuotteiden elinkaarta koskevat EU:n nykyiset toimintaperiaatteet ja lähestymistavat kattavaksi strategiaksi;

2.   odottaa valkoista kirjaa ja korostaa, että yhdennettyyn tuotepolitiikkaan tarvitaan selkeät tavoitteet sisällön, soveltamisalan ja aikataulun suhteen, minkä lisäksi politiikan menestyksellisyyden arvioimiseksi on löydettävä tehokkaat välineet, pyytää komissiota lykkäämään valkoisen kirjan julkaisemista siihen asti kunnes parlamentin kuulemismenettely on saatu päätökseen;

3.   pahoittelee, että yhä laajeneva osa palvelualasta on jätetty vaille riittävää huomiota; suosittelee, että palvelujen ympäristövaikutuksiin (erityisesti liikenne- ja matkailualoilla) sovelletaan vastaavaa lähestymistapaa;

4.   pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisiä kulutusmalleja ja tutkimaan mahdollisuuksia luopua fyysisessä muodossa olevista tuotteista, millä korostettaisiin tuotteiden korvaamista palveluilla;

5.   katsoo, että "oikean hinnan" politiikan keskeisimmän osan on oltava yhteiskunnan hintarakenteen – erityisesti työn ja raaka-aineiden suhteen – säätäminen siten, että raaka-aineiden tehokkaammasta käytöstä tehdään taloudellisesti houkuttelevaa tuotteiden valmistajille, jakelijoille ja kuluttajille;

6.   myöntää, että hyvin toimivan markkinatalouden keskeisin periaate on se, että markkinahinnat vastaavat tuotteen todellisia kustannuksia; vaatii täten ympäristölle haitallisten tukien poistamista ja kannustimista – maksuista ja/tai hyvityksistä – koostuvan järjestelmän käyttöönottoa, jotta mahdollisuudet olisivat yhtäläiset ja jotta raaka-aineiden tehokasta käyttöä koskevista toimista tulisi kilpailukykyisiä markkinoilla;

7.   odottaa, että komissio tekee tutkimuksen muutoksista, joita Euroopan lainsäädäntöön on tehtävä yhdennetyn tuotepolitiikan periaatteiden vastaisten säännösten poistamiseksi (esim. ympäristölle haitalliset tuet, alv tai julkiset hankinnat); odottaa, että komissio toteuttaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintastrategiat, joissa otetaan huomioon kuudennen ympäristöalan toimintaohjelman ja kestävän kehityksen strategian tavoitteet;

8.   katsoo, että teollisuuden kanssa tehtävillä vapaaehtoisilla sopimuksilla on oma roolinsa ja että ne voivat omalta osaltaan olla hyödyllisiä joustavuutensa vuoksi; katsoo kuitenkin, että ne täydentävät lainsäädäntöä eivätkä korvaa sitä, minkä vuoksi niihin tarvitaan mitattavissa olevia päämääriä, kuten tavoitteita, aikatauluja ja vertailuarvoja; tähän liittyen vaatii komissiota antamaan ehdotuksen vapaaehtoisia ympäristösopimuksia koskevaksi lainsäädäntökehykseksi, jossa säädetään ehtoja, valvontajärjestelyjä ja noudattamista koskevista asianmukaisista vaatimuksista;

9.   suosittelee, että komissio toteuttaisi toimenpiteitä, joilla helpotetaan kuluttajien kykyä arvioida tuotteen käyttämiseen liittyviä kokonaiskustannuksia jo tuotteen ostohetkellä, esim. täydentämällä nykyisiä merkintäjärjestelmiä;

10.   odottaa, että komissio analysoi maailmanlaajuisen tarjontaketjun vaikutuksen yhdennettyyn tuotepolitiikkaan, yhdennetyn tuotepolitiikan roolin kehitysmaissa, ja sen soveltuvuuden WTO:n sääntöihin ja että komissio antaa ehdotuksia tarvittavan lainsäädännön muuttamisesta kahden- ja monenvälisellä tasolla; ehdottaa lisäksi, että komissio tutkii mahdollisuuksia saavuttaa yhdennetyn tuotepolitiikan päämääriä OECD:n ja WTO:n tasoilla;

11.   suosittelee ympäristöasioista ja kaupasta vastaavien pääosastojen välille tehostetumpaa yhteistyötä WTO:n suhteen; ehdottaa, että EU:n WTO:n sihteeristölle lähettämät kannat analysoitaisiin sen suhteen, miten soveltuvia ne ovat yhdennetyn tuotepolitiikan kannalta;

12.   vaatii, että EU:n julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön meneillään olevassa tarkistuksessa lainsäädännöstä tehdään täysin yhteneväinen tuotteiden elinkaarta koskevien yhdennetyn tuotepolitiikan periaatteiden kanssa; ehdottaa, että julkisten tuotteiden ja palvelujen tarjoajien olisi otettava käyttöön ympäristöhallintojärjestelmä, kuten EMAS tai kansainvälinen ISO 14000; ehdottaa lisäksi, että EU:n toimielimissä käynnistetään välittömästi kokeiluhanke tällaisen lähentymistavan soveltamisesta julkisiin hankintoihin;

13.   katsoo, että ympäristömerkintää koskevat kriteerit voivat olla hyödyksi julkisille viranomaisille näiden muuttaessa hankintajärjestelmiään ympäristöystävällisemmiksi; suosittelee, että komissio antaa ehdotuksen, jolla muutetaan ympäristömerkinnän myöntämisjärjestelmää koskevaa EY:n direktiiviä siten, että kulutustavaroiden lisäksi myös muille tuoteryhmille voidaan kehittää ympäristömerkintää koskevat kriteerit;

14.   suosittelee, että komissio kiinnittää tarkempaa huomiota pk-yritysten erityistarpeisiin niiden ryhtyessä käyttämään yhdennettyä tuotepolitiikkaa etenkin julkisten hankintojen tarjoajina.

Päivitetty viimeksi: 8. joulukuuta 2001Oikeudellinen huomautus