Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

MIETINTÖ     
PDF 181kWORD 131k
30. huhtikuuta 2002
PE 305.783 A5-0159/2002
Komission vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä
(KOM(2001) 366 – C5‑0161/2002 – 2002/2069(COS))
Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta
Esittelijä: Richard Howitt
Valmistelija (*): Carlos Westendorp y Cabeza, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta
(*) Hughes-menettely
ASIAN KÄSITTELY
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA TASA-ARVOASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

ASIAN KÄSITTELY

Komissio välitti 20. heinäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille vihreän kirjansa yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (KOM(2001) 366 – 2002/2069(COS)).

Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 11. huhtikuuta 2002 lähettäneensä kyseisen vihreän kirjan asiasta vastaavaan työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaan sekä lausuntoa varten kansalaisvapauksien ja ‑oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaan, kehitysyhteistyövaliokuntaan ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaan (C5‑0161/2002).

Puhemies ilmoitti istunnossa 24. huhtikuuta 2002, että työllisyys- ja sosiaalivaliokunta ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta, joilta on pyydetty lausuntoa, osallistuvat mietinnön laatimiseen Hughes-menettelyn mukaisesti.

Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta oli nimittänyt kokouksessaan 12. syyskuuta 2001 esittelijäksi Richard Howittin.

Valiokunta käsitteli komission vihreää kirjaa ja mietintöluonnosta kokouksissaan 19. helmikuuta 2002, 18. maaliskuuta 2002, 17. huhtikuuta 2002 ja 23. huhtikuuta 2002.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 36 puolesta ja 3 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Theodorus J.J. Bouwman (puheenjohtaja), Marie-Hélène Gillig (varapuheenjohtaja), Winfried Menrad (varapuheenjohtaja), Marie-Thérèse Hermange (varapuheenjohtaja), Richard Howitt (esittelijä), Jan Andersson, Elspeth Attwooll, Regina Bastos, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Luigi Cocilovo, Den Dover (Roger Helmerin puolesta), Harald Ettl, Jillian Evans, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Fiorella Ghilardotti (Elisa Maria Damiãon puolesta), Anne-Karin Glase, Stephen Hughes, Anne Elisabet Jensen (Daniel Ducarmen puolesta), Karin Jöns, Dieter-Lebrecht Koch (Enrico Ferrin puolesta), Ioannis Koukiadis (Anna Karamanoun puolesta), Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Jean Lambert, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Mario Mantovani, Claude Moraes, Juan Andrés Naranjo Escobar (Raffaele Lombardon puolesta), Bartho Pronk, Lennart Sacrédeus, Herman Schmid, Helle Thorning-Schmidt, Ieke van den Burg, Anne E.M. Van Lancker, Johannes Voggenhuber (Hélène Flautren puolesta), Barbara Weiler ja Sabine Zissener (Miet Smetin puolesta).

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä. Kansalaisvapauksien ja ‑oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta päätti 16. lokakuuta 2001, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta päätti 6. marraskuuta 2001 ja kehitysyhteistyövaliokunta päätti 23. tammikuuta 2002 olla antamatta lausuntoa.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 30. huhtikuuta 2002.

Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (KOM(2001) 366 – C5‑0161/2002 – 2002/2069(COS))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan (KOM(2001) 366 – C5‑0161/2002),

–   ottaa huomioon teollisen muutoksen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia käsitelleen korkean tason ryhmän loppuraportin vuodelta 1998 ja komission tammikuussa 2002 työmarkkinaosapuolille antaman tiedonannon erityisestä rakenneuudistuksesta,

–   ottaa huomioon 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmät SN200/1/01/REV1,

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman(1) EU:n normeista eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille: kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman(2) kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta,

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman(3) komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa,

–   ottaa huomioon komission 15. toukokuuta 2001 antaman tiedonannon kestävästä kehityksestä Euroopassa paremman maailman vuoksi: "Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia" (KOM(2001) 264),

–   ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2001 antaman suosituksen(4) ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa (tiedoksiannettu numerolla K(2001) 1495),

–   ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2001 päivätyn komission valmisteluasiakirjan(5): "Neuvotteluasiakirja kestävää kehitystä koskevan Euroopan unionin strategian valmistelua varten" (SEC(2001) 517),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman(6) komission tiedonannosta Euroopan unionin perusoikeuskirjaehdotuksen hyväksymisestä,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman(7) sosiaalipoliittista ohjelmaa koskevasta komission tiedonannosta,

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivin 84/450/ETY(8) harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä,

–   ottaa huomioon komission 20. kesäkuuta 2001 antaman tiedonannon(9) "Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun" (KOM(2001) 313),

–   ottaa huomioon 31. toukokuuta 2001 antamansa päätöslauselman(10) komission tiedonannosta "Tarpeiden ja vastuun yhdistäminen: Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen talouspolitiikkaan" (KOM(2000) 576),

–   ottaa huomioon 17. tammikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(11) komission vihreästä kirjasta yhdennetystä tuotepolitiikasta (KOM(2001) 68),

–   ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001(12) organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä),

–   ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2001 antaman tiedonannon(13) perustyönormien edistämisestä ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämisestä maailmanlaajuistumisen yhteydessä (KOM(2001) 416),

–   ottaa huomioon vuonna 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on konsolidoituna 26. joulukuuta 2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 44/2001(14), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla,

–   ottaa huomioon kaksi arvovaltaisinta ILO:n hyväksymää kansainvälisesti sovittua yritystoiminnan standardia eli kolmenkeskisen julistuksen monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisia yrityksiä varten sekä kansainvälisten organisaatioiden, kuten FAO:n, WHO:n ja Maailmanpankin alaisuudessa sovitut käytännesäännöt ja UNCTAD:in alaisuudessa tehdyn työn, joka liittyy yritysten toimintaan kehitysmaissa,

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 1998 annetun ILO:n julistuksen työhön liittyvistä perusperiaatteista ja oikeuksista ja ILO:n yleissopimukset yleisistä työntekijöitä koskevista perusnormeista: pakkotyön poistaminen (yleissopimukset nro 29 ja 105), järjestäytymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin (yleissopimukset nro 87 ja 98), lapsityövoiman poistaminen (yleissopimus nro 138 ja 182) ja syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro 100 ja 111),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen artiklan, jossa jokaista henkilöä ja yhteiskunnan elintä kehotetaan osallistumaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen noudattamisen takaamiseen, vuoden 1966 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, vuoden 1966 taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen, vuoden 1979 yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta ja vuoden 1994 luonnoksen Yhdistyneiden kansakuntien julistukseksi alkuperäiskansojen oikeuksista sekä vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lasten oikeuksista,

–   ottaa huomioon lahjonnan vastaisen OECD:n yleissopimuksen (1997),

–   ottaa huomioon Euroopan komission 11. huhtikuuta 2001 antaman tiedonannon konfliktien ehkäisemisestä (KOM(2001) 211)(15), Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian hyväksymät turvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevat vapaaehtoiset periaatteet sekä kansainvälisten sertifiointijärjestelmien perustamisen, joilla esimerkiksi timanttikauppa liitetään konfliktinehkäisyyn,

–   ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten päätöksen osallistua niiden toimien täytäntöönpanoon, joilla pyritään poistamaan kaikki lapsityövoiman hyväksikäytön muodot, ja edistää näiden lasten oikeuksia kaikkialla maailmassa,

–   ottaa huomioon työn laatua koskevan EU:n puitepolitiikan, johon sisältyy sukupuolten tasa-arvoa, monimuotoisuutta, syrjimättömyyttä, elinikäistä oppimista ja urakehitystä, työntekijöiden osallistumista sekä terveyttä ja turvallisuutta koskevia elementtejä,

–   ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2002 päivätyn komission valmisteluasiakirjan ympäristöulottuvuuden sisällyttämisestä yleisten asioiden neuvoston ulkopoliittisiin toimiin (SEC(2002) 271),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot (A5‑0159/2002),

A.   ottaa huomioon, että kaikilla ihmisillä kaikkialla maailmassa on oikeus tehdä työtä ympäristössä, jossa täydellisesti kunnioitetaan heidän ihmisoikeuksiaan, jotka on määritelty ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, ja jossa kunnioitetaan ILO:n perustyönormeja,

B.   ottaa huomioon, että kansainvälinen oikeus sisältää perusteet, joiden pohjalta yritykset voidaan velvoittaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia,

C.   ottaa huomioon, että yrityksissä ja investoijien piirissä on kasvamassa globaali yhteisymmärrys siitä, että niillä on pelkkää voitontavoittelua laajempi tehtävä ja että menestyksen haaste merkitsee tuottavuuden yhdistämistä kestävyyteen ja vastuuseen; ottaa huomioon, että suurimmat yritykset ja investoijat ovat sitoutuneet tällaisiin laajempiin tehtäviin ja Global Compactin kaltaisiin aloitteisiin, joissa tätä tehtävää kehitetään,

D.   katsoo, että eurooppalaisten yritysten on jatkuvasti tehtävä parhaansa sukupuolten välisen tasapainon säilyttämiseksi erityisesti keskijohdon ja ylemmän johdon tasolla yrityksensä eri osien sisäisen ulottuvuuden suhteen sekä Euroopassa että niissä kolmansissa maissa, joihin yritys on sijoittautunut,

E.   katsoo, että yrityksen sidosryhmiksi määritellään kaikki toimijat, jotka vaikuttavat yritykseen tai joihin yritys vaikuttaa, ja että työntekijät ovat yrityksen toiminnan tärkein sidosryhmä,

F.   ottaa huomioon, että yritysmaailmassa on laajalti tunnustettu, että yritykset ovat yrityskansalaisia, joiden on toimittava vastuullisesti kaikkia sidosryhmiään kohtaan,

G.   ottaa huomioon sen tärkeän roolin, joka yrityksillä voisi olla kestävän kehityksen edistämisessä ja erityisesti sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjunnassa, ympäristövaikutusten vähentämisessä sekä sellaisten palvelujen ja tuotteiden kehittämisessä, jotka vastaavat kaikille sopivan suunnittelun periaatteita,

H.   ottaa huomioon, että ILO:n vuonna 1998 tekemän tutkimuksen mukaan vain kolmanneksessa yritysten sosiaalisen vastuun vapaaehtoisista käytännesäännöistä viitataan ILO:n kansainvälisiin sosiaalistandardeihin,

I.   ottaa huomioon, että vapaaehtoisten käytännesääntöjen suuri vaihtelevuus sekä merkintöjen paljon toisistaan eriävät standardit ja verifiointimekanismit tekevät todellisten performanssien vertailusta vaikeaa; ottaa huomioon, että kyseisten yritysten johto on hyväksynyt useat näistä käytännesäännöistä yksipuolisesti,

J.   ottaa huomioon lisääntyvän konsensuksen, jonka mukaan lähtökohtana on oltava vapaaehtoisuus ilman, että suljetaan pois sääntelyn mahdollisuutta, kun se on tarpeen,

K.   ottaa huomioon, että yritysten toiminnan sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia koskevien tietojen antaminen ja hyödyntäminen arvovaltaisessa, käytettävissä olevassa ja avoimessa muodossa ja mahdollisuuksien mukaan siten, että helpotettaisiin yritysten välisiä tehokkuusvertailuja, olisi tehokas perusta yritysten sosiaalisen vastuun edistämiselle kaikkialla Euroopan unionissa,

L.   toteaa, että on yhä tarpeellisempaa, että alan tilastollisia ja määrällisiä menetelmiä täydennetään kehittämällä dynaamisempaa vuoropuhelua; katsoo, että yritykset, jotka käyvät dynaamista vuoropuhelua sidosryhmiensä kanssa, voivat helpommin ja paremmin tunnistaa ja ratkaista yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvät ongelmat,

M.   katsoo, että yritysten sosiaalista vastuuta koskevien EU:n puitteiden olisi perustuttava EU:n EMAS-järjestelmästä saatuihin kokemuksiin, erityisesti sen pyrkimykseen parantaa jatkuvasti sekä riippumattomaan auditointiin ja verifiointiin; tunnustaa kuitenkin, että yritysten sosiaaliseen vastuuseen ei voi olla mitään yleispätevää lähestymistapaa,

1.   pitää myönteisinä yritysten sosiaalista vastuuta koskevaa vihreää kirjaa, sitä koskevaa kuulemisprosessia ja muita komission aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää yritysten sosiaalista vastuuta ja keskustelua siitä;

2.   pitää myönteisinä valtavaa reaktiota komission käynnistämään kuulemisprosessiin ja yritysten ja työnantajajärjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen yhteenliittymien ja ammattiliittojen aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää yritysten sosiaalista vastuuta; korostaa kuitenkin, että vaikka nämä aloitteet usein tuovatkin lisäarvoa, ne ovat edelleen toissijaisia kansalliseen lainsäädäntöön ja kansainvälisiin säännöksiin verrattuina;

3.   korostaa, että yritysten velvollisuutena on panna asianmukaisesti täytäntöön kansainvälisistä, eurooppalaisista ja kansallisista määräyksistä ja säännöksistä aiheutuvat naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat oikeudelliset määräykset ja säännökset; kehottaa yrityksiä ryhtymään vapaaehtoisiin toimiin taatakseen sukupuolten välisen laajan tasa-arvon (esimerkiksi positiivisilla erityistoimilla), jotta hyödynnetään naisten potentiaali ja taataan naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien soveltaminen yritysten alihankkijoiden ja toimittajien parissa;

4.   katsoo, että eurooppalaisten yritysten sosiaalisten käytäntöjen ja ympäristökäytäntöjen pitäisi olla samalla tavalla valvonnan alaisina kuin kilpailukäytännöt;

5.   kehottaa komissiota valvomaan, että sen strategian konkreettinen toteutus ei haittaa pyrkimystä selkeyteen yhteisön toimissa; pyytää, että hallinnollisissa velvoitteissa, joita strategiasta aiheutuu yrityksille, otetaan huomioon jäsenvaltioiden ponnistelut hallinnon yksinkertaistamiseksi;

6.   kannustaa komissiota laatimaan laajan ja täsmällisemmän määritelmän yritysten sosiaaliselle vastuulle niin, että se ei olisi vain marginaalikäsite vaan keskeinen tavoite tulevaisuuteen suuntautuneessa yrityspolitiikassa ja johtava periaate Euroopan sosio-taloudellisissa politiikoissa, joita alettiin kehittää Lissabonista alkaneessa keväällä pidettävien huippukokousten prosessissa; korostaa kuitenkin, että yritysten sosiaalisen vastuun käsite ei vaikuta muihin Euroopan sosiaaliagendan aloitteisiin tai korvaa niitä; katsoo, että yritysten sosiaalisen vastuun edistämisellä olisi sen sijaan lisättävä yritysmaailman myönteisyyttä sosiaalilainsäädäntöä ja sosiaalista sääntelyä kohtaan ja tehostettava säännösten noudattamista alalla;

7.   korostaa työnantajien ja työntekijöiden sekä työntekijöiden etujärjestöjen sosiaalisen kumppanuuden merkitystä sekä yritysten eri tasoilla että laajemmassa paikallisessa, alueellisessa, alakohtaisessa, kansallisessa, Euroopan tasoisessa ja globaalissa työmarkkinaosapuolten välisessä vuoropuhelussa;

Käytännesäännöt ja sosiaaliseen vastuuseen liittyvä raportointi

8.   kehottaa komissiota antamaan asianmukaisessa direktiivissä (neljäs yhtiöoikeudellinen direktiivi) ehdotuksen siitä, että myös sosiaali- ja ympäristöraportointia edellytetään taloudellisen raportoinnin rinnalla;

9.   pyytää komissiota sisällyttämään tähän ehdotukseen proaktiivisen kannusteen, jotta yritykset esittävät yhteistyössä työntekijöiden etujärjestöjen kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia vuosisuunnitelmia, joista ilmenee, millainen edustus miehillä ja naisilla on yritysorganisaation eri tasoilla, mahdolliset toimet, joilla tilannetta voidaan parantaa yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa, sukupuolittain jaotellut yksityiskohtaiset tiedot palkkauksesta, ylennyksistä, koulutusmahdollisuuksista sekä ehdotukset, joilla varmistetaan tehokkaammat työjärjestelyt työ- ja perhe-elämän yhdistämisen suhteen;

10.   kehottaa erityisesti komissiota aloittamaan keskustelun ehdotuksesta, jotta voidaan taata, että sääntöjen noudattaminen on edellytys pörssiin noteeraamiselle – tämä toteutetaan aluksi jäsenvaltioiden pörssien sääntelijöiden kanssa;

11.   pyytää, että yritysten sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia koskevat vuosittaiset raportit verifioidaan riippumattomasti ja että niihin sisällytetään tarvittaessa yrityksen sekä sen toimitusketjun ja liikekumppaneiden kaikki tasot; pyytää harkitsemaan ehdotuksia seuranta- ja verifiointimekanismeista, joita Social Accountability International, Clean Clothes Campaign, Fairwater Foundation ja Ethical Training Initiative sekä Institute for Social and Ethical Accountability ovat parhaillaan muotoilemassa;

12.   kehottaa komissiota tutkimaan oman ja jäsenvaltioiden toimivallan rajoissa, missä määrin sääntelyviranomaisten hallussa jo olevia yritysten sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia koskevia tietoja voitaisiin paremmin koota ja julkaista;

13.   kehottaa kaikkia eurooppalaisia yksityisiä ja julkisia eläkerahastoja julkistamaan eettiset kriteerinsä investointipolitiikkansa yhteydessä;

14.   kehottaa komissiota esittämään sosiaalista merkintää koskevia ehdotuksia; katsoo, että merkinnän vähimmäiskriteereinä on oltava ihmisoikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien noudattaminen, työskentely-ympäristö, työntekijöiden koulutus ja kehittymismahdollisuudet, yhtäläinen kohtelu sekä työntekijöiden ja lähiyhteisön ihmisten sosiaalinen ja eettinen huomioon ottaminen; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan, olisiko tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön yhteinen sosiaali- ja ympäristömerkintä;

15.   kehottaa asianomaisia eurooppalaisia, kansallisia ja yrityskohtaisia työmarkkinaosapuolia laatimaan käytännesäännöt sen varmistamiseksi, että yritykset kunnioittavat naisten oikeuksia, erityisesti kun on kyse 1) samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta, 2) naisille tarjottavan työn laadusta, 3) palvelukseen ottamisessa ilmenevän syrjinnän torjunnasta, 4) perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista koskevien innovatiivisten ja tehokkaiden toimien käyttöönotosta, 5) naisten urakehitysnäkymien parantamisesta, 6) naisten osallistumisesta perus- ja jatkokoulutukseen, jonka avulla he voivat mukautua teknologisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja heidän työelämään paluunsa helpottuu, 7) terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja 8) työpaikoilla ilmenevän väkivallan ja seksuaaliseen häirinnän torjumisesta;

Yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevä sidosryhmien EU-foorumi

16.   kehottaa tekemään ehdotuksen, jolla perustetaan yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevä sidosryhmien EU-foorumi, jossa on yritysten, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja julkisviranomaisten edustajia, kehitysmaiden edustajat mukaan lukien; pyytää komissiota toimimaan järjestelijänä ja kokoonkutsujana; tukee ajatusta, että Dublinissa toimiva Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö hoitaa foorumin sihteeristön;

17.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevä sidosryhmien EU-foorumi tarjoaa mahdollisuuden rekisteröidä vapaaehtoisia käytännesääntöjä ja niitä vastaavia aloitteita ja verrata niitä kansainvälisiin vähimmäisnormeihin, kuten monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n toimintaohjeet ja ILO:n perustyönormit;

18.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että niiden ehdotuksissa vaaditaan, että yritysten vuosittaiset sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia koskevat raportit integroidaan yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevään sidosryhmien EU-foorumiin ja että yrityksiä kannustetaan tekemään aloitteita kansainvälisten standardien pohjalta;

19.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksia perustamaan kansalliset yhteyspisteet monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n toimintaohjeita varten;

20.   toteaa, että työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla, josta nämä itse ottavat vastuun, on ja tulee olemaan tärkeä merkitys EU:ssa; katsoo, että EU-foorumi voi toimia yritysten ja yksittäisten henkilöiden tai liittojen välisenä sovittelijana, mikäli tiettyjä menettelytapoja ei noudateta tai jos vuosittaisissa raporteissa todetaan eroavuuksia;

21.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että vuosittaisen raportoinnin prosessia ja vaatimuksia koskevat tiedot sekä käytännesääntöjä koskevat perusnormit ja näytekappaleet vuosiraporteista ja käytännesäännöistä ovat yleisön saatavilla ja myös yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän sidosryhmien EU-foorumin verkkosivuilla;

Sidosryhmien roolin korostaminen

22.   kehottaa komissiota, kun se seuraavan kerran tarkistaa Euroopan yritysneuvostodirektiiviä, lisäämään direktiivin täydentäviin säännöksiin jakson, jossa yrityksiä tai konserneja edellytetään tiedottamaan toimintansa sosiaalisista vaikutuksista ja ympäristövaikutuksista; pyytää, että työmarkkinaosapuolet harkitsevat alakohtaisessa vuoropuhelussaan uusien asiaa koskevien sopimuksien neuvottelemista elintarvikealalla, kaupan alalla ja tekstiilialalla neuvoteltujen sopimusten esimerkin mukaisesti;

23.   katsoo, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi olla alakohtaisella tasolla käytännöllinen väline yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi yhdessä;

24.   kehottaa yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevää sidosryhmien EU-foorumia laatimaan sidosryhmien laajempaa vuoropuhelua koskevat suuntaviivat ja käyttämään tässä yhteydessä hyväkseen erityisesti yritysten, kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, tutkijoiden ja valtion viranomaisten kokemuksia; suosittelee olemassa olevien suuntaviivojen, kuten AA1000, hyväksymistä;

25.   kehottaa komissiota edistämään useita sidosryhmiä koskevia aloitteita ja pilottihankkeita yritysten sosiaalisen vastuun alalla voidakseen varmistaa, että vuoropuhelu johtaa myös käytännön tuloksiin; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että on tärkeää, että työntekijät ovat sitoutuneet tällaisiin aloitteisiin ja hankkeisiin;

26.   suosittelee, että vuosittaista sosiaalista raportointia ja ympäristöraportointia koskevassa ehdotuksessa yrityksiä pyydetään varmistamaan, että hallituksen jäsenet todella vastaavat yritysten sosiaalisesta vastuusta, ja tutkimaan muita muutoksia yritysten hallintotapaa koskeviin sääntöihin Euroopan tasolla sidosryhmien vuoropuhelun ja vähemmistöosakkaiden oikeuksien edistämiseksi;

27.   kehottaa erityisesti yhtiöoikeuden korkean tason asiantuntijaryhmää, jonka komission jäsen Bolkenstein nimitti syyskuussa 2001, tutkimaan loppuraportissaan etenkin laajempaa sidosryhmäedustusta yritysten hallintoa koskevissa säännöissä ja komissiota sisällyttämään tämän kysymyksen kyseisen raportin pohjalta antamaansa vastaukseen;

28.   kehottaa hyväksymään toimenpiteitä, joilla huolehditaan siitä, että pk-yrityksillä on käytössään välineet, jotka on mukautettu niiden erityispiirteisiin ja jotka ovat käytännössä todella niiden ulottuvilla;

Yritysten vastuuta koskevien kysymysten valtavirtaistaminen EU:n toimissa

29.   kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että yritysten sosiaalisen vastuun perusperiaatteet sisällytetään täysimääräisesti kaikkiin yhteisön toimivaltaan kuuluviin aloihin ja erityisesti yrityslainsäädäntöön, sisämarkkinoihin, kilpailupolitiikkaan, rahoitusmarkkinalainsäädäntöön, kauppapolitiikkaan, yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kehitysyhteistyöpolitiikkaan;

30.   kehottaa uudelleen komissiota näyttämään esimerkkiä yritysten sosiaalista vastuuta koskevista hyvistä toimintatavoista kaikessa omassa toiminnassaan;

31.   pitää myönteisenä Alankomaiden hallituksen päätöstä kytkeä yrityksille myönnettävät vientiluotot siihen, miten ne noudattavat monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n toimintaohjeita, ja kehottaa komissiota kytkemään vapaaehtoisten normien kannustimet julkisen sektorin rahoitustukeen;

32.   kehottaa neuvostoa ottamaan yritysten sosiaalista vastuuta koskevan Euroopan parlamentin kannan huomioon julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä;

33.   kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon sidosryhmät sisältävän näkökulman ja muut yritysten sosiaaliseen vastuuseen kuuluvat elementit tulevissa yrityshallintoa ja yritysten vastuuta sekä yrityslainsäädäntöä ja rahoitusmarkkina-asioita, kuten uutta direktiiviehdotusta yritysostoista, koskevissa keskusteluissa;

34.   kehottaa komissiota tukemaan ja auttamaan yritysten toimintaa valvovia ryhmiä ja muita kansalaisyhteiskunnan aloitteita, joiden tarkoituksena on seurata yritysten toimintatapoja;

35.   kehottaa komissiota lujittamaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa yritysten poliittisia toimia koskevia raportointivaatimuksia Euroopan tasolla ottamalla käyttöön julkisen yrityslobbarien rekisteröintijärjestelmän ja varmistamaan parlamentin kaikkien lainsäädännöllisten valiokuntien vastuullisuuden niiden yritysmaailmaa koskevissa suhteissa;

36.   kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään kolmansille maille suunnattuja yhteisön avustusohjelmia hyväksyttyjen kansainvälisten ympäristö- ja työnormien mukaisesti ja suunnittelemaan uusia hankkeita, joiden tarkoituksena on edistää sitä, että valtiot sisällyttävät yritysten sosiaalista vastuuta koskevat periaatteet kansalliseen sosiaali- ja työlainsäädäntöönsä ja sisällyttävät työmarkkinaosapuolet tähän prosessiin sekä toimivat yhteistyössä työ- ja ympäristönsuojelusta vastaavien tahojen kanssa lainsäädännön täytäntöönpanon valvomiseksi; kehottaa komissiota lisäksi tukemaan valmiuksien lisäämistä kansainvälisten menettelysääntöjen verifioimiseksi ja mukauttamiseksi paikalliskontekstiin kehitysmaissa ja jotta nämä maat voisivat kommentoida yritysten raportointia ja suuntauksia yritysten sosiaalisen vastuun alalla;

37.   kehottaa komissiota valvomaan tehokkaan kuluttajasuojelun täytäntöönpanoa, jolla varmistetaan yritysten antamien sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullisia liiketoimintatapoja koskevien tietojen luotettavuus, ja soveltamaan erityisesti harhaanjohtavaa mainontaa koskevia säännöksiä;

Euroopan parlamentin rooli

38.   pitää myönteisenä ja rohkaisee asiasta vastaavan valiokunnan vuosittaisia kuulemistilaisuuksia, jotka koskevat kehitysmaissa toimivia eurooppalaisia yrityksiä, ja kehottaa valiokuntaa jatkamaan näitä kuulemisia;

39.   kehottaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavaa valiokuntaa perustamaan yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän työryhmän, joka säännöllisesti käsittelee tuloksia ja suosituksia valiokunnan kokouksissa;

Euroopan unionille luonteenomaiset yritysten sosiaalisen vastuun kysymykset

40.   suosittelee, että kaikki yritykset soveltavat määräyksiä, jotka sisältyvät eurooppayhtiön säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 III lukuun sekä 8. lokakuuta 2001 annettuun työntekijän osallistumista koskevaan direktiiviin 2001/86/EY;

41.   kehottaa komissiota takaamaan yritysten sosiaalisen vastuun soveltamisen kaikissa yleishyödyllisissä palveluissa ja edistämään yleishyödyllisten palvelujen eri toimijoiden roolia sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja palvelujen tarjoamisen vähimmäisnormien varmistamista; kehottaa komissiota ottamaan nämä näkökohdat mukaan yleishyödyllisiä palveluja koskevaan puitedirektiiviehdotukseen, joka on laadittava mahdollisimman pian;

42.   kehottaa komissiota sisällyttämään yritysten sosiaalisen vastuun käsitteen ja periaatteet vuosittaisiin työllisyyttä koskeviin suuntaviivoihin ja tulevaan Euroopan työllisyysstrategian arviointiin; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään yritysten sosiaalisen vastuun periaatteet ja sosiaaliset tavoitteet sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskeviin kaksi kertaa vuodessa esitettäviin kansallisiin toimintaohjelmiinsa ja vuosittaisiin työllisyyttä koskeviin toimintaohjelmiinsa työn korkean laadun tavoitteen horisontaalisesta näkökulmasta käsin;

43.   vaatii, että sosiaalirahastoa on käytettävä yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseen yritysjohtajien ja muiden työntekijöiden koulutuksessa, mukaan lukien sertifiointimenettelyjen ja sosiaalisesti vastuullisempien rakenneuudistusten tukeminen; vaatii, että aluekehitysrahaston käyttö tehdään helpommaksi yrityksille, jotka haluavat tehdä yksityisen sektorin investointeja epäsuotuisimmassa asemassa oleviin yhteisöihin ja alueille, erityisesti niin, että edistetään EU:n rahoituksen antamista niille yhteisön kehitysrahoituslaitoksille, jotka tukevat erityisesti sellaisia paikallisia työllisyysaloitteita, joihin on muuten vaikea saada rahoitusta liikepankeista;

44.   painottaa, että kaikkien työntekijöiden tietämyksen ja pätevyyden lisääminen on ratkaiseva osa yritysten sosiaalista vastuuta; kehottaa vahvistamaan toimia elinikäisen oppimisen tavoitteen edistämiseksi sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että pätevyyttä koskevat selvitykset osana yritysten vuosittaisia sosiaalisia raportteja ja ympäristöraportteja sekä kansalliset pätevyyttä koskevat selvitykset ovat tässä yhteydessä tärkeitä tekijöitä;

45.   huomauttaa, että voittoa tavoittelemattomat paikalliset julkiset palvelut ovat merkittävässä asemassa, kun tavoitteena on sosiaalisen syrjäytymisen uhrien tarpeiden täyttäminen, ja että sosiaalitalouden yritykset ovat hankkineet runsaasti kokemuksia sosiaalisen vastuun alalla; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että osuustoimintasektori ja vapaaehtoinen sektori tunnustetaan täydellisesti unionin perussopimuksissa, ja kehottaa komissiota saattamaan päätökseen inventoinnin sosiaalisen vastuun kokemuksista ja täytäntöönpanosta voittoa tavoittelemattomalla sektorilla;

46.   suosittelee erityisesti, että sosiaalitalouden yritykset ja erityisesti työntekijöiden osuuskunnat ja sosiaaliset osuuskunnat tarkastelevat mahdollisuuksia hyväksyä "sosiaalinen tilinpäätös" välineenä, joka mahdollistaa sosiaali-, talous- ja ympäristönäkökohtien sekä sidosryhmien, aliurakoitsijoiden ja tavarantoimittajien toiminnan huomioon ottamisen;

47.   kehottaa työmarkkinaosapuolia pääsemään sopimukseen rakenneuudistusta koskevaan tiedonantoon annettavasta vastauksesta ja kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen kiireellisenä asiana, jos edellä mainittu tavoite ei toteudu;

48.   kehottaa kaikkia suuria yrityksiä – kuten Gillenhammerin raportissa muutokseen sopeutumisesta ehdotetaan – laatimaan työntekijöiden edustajien kanssa julkisen sosiaaliasioita käsittelevän vuosikertomuksen, jossa selvitetään järjestelmällisesti työllisyyttä ja työolosuhteita koskevaa käytäntöä ja politiikkaa; kehottaa komissiota tekemään aloitteen, jolla kannustetaan laatimaan tällaisia sosiaaliasioita käsitteleviä vuosikertomuksia;

49.   painottaa, että yrityksillä on vastuu työntekijöiden loppuunkulumisen ja työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemisestä; katsoo, että terveellisen ja turvallisen fyysisen ja psyykkisen työympäristön takaamisen olisi siksi oltava keskeisessä asemassa kaikissa aloitteissa, joilla pyritään edistämään yritysten sosiaalista vastuuta;

Euroopan unionin suhteille kolmansiin maihin luonteenomaiset yritysten sosiaalisen vastuun kysymykset

50.   toistaa komissiolle ja neuvostolle sekä Euroopan unionin tulevaisuutta käsittelevälle valmistelukunnalle esittämänsä pyynnön, jonka mukaan niiden on kiireellisesti kehitettävä asianmukainen oikeusperusta, jonka pohjalle voidaan perustaa monenväliset puitteet eurooppalaisten yritysten toiminnalle kaikkialla maailmassa;

51.   kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa virka eurooppalaiselle oikeusasiamiehelle, jonka tehtävänä on valvoa kehitysmaissa toimivien eurooppalaisten yritysten sosiaalisen vastuun toteutumista;

52.   pitää tervetulleena komission aikomusta tukea OECD:n monikansallisille yrityksille osoittamien toimintaohjeiden aktiivista edistämistä; kehottaa komissiota toteuttamaan nopeasti monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden yhteyspisteet kaikissa niissä kolmansissa maissa sijaitsevissa edustustoissa, joissa toimii EU-maiden yrityksiä, kuten EU:n vuoden 2002 talousarviossa mainitaan Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Etelä-Afrikan maiden kohdalla, varmistamaan yritysten sosiaalisen vastuun alalla riittävän hyvin koulutetun henkilöstön käytön ja sisällyttämään näiden yhteyspisteiden työn tulokset edustustojen säännöllisin väliajoin EU:n toimielimille, Euroopan parlamentti mukaan lukien, toimittamiin raportteihin; kehottaa lisäksi komissiota panemaan täytäntöön toukokuussa 2001 OECD:n toimintaohjeista pitämänsä konferenssin päätökset, erityisesti parhaiden käytäntöjen kehittämisen jäsenvaltioissa (esimerkiksi kansallisten yhteyspisteiden toiminnan yhteydessä), pitämään edustettuina olevien työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen EU-tason kokouksia kansallisissa yhteyspisteissä, tarkastelemaan eurooppalaisten yritysten parissa toimintaohjeista saatuja kokemuksia, koordinoimaan yhteisön toimia OECD:n toimintaohjeita koskevissa kokouksissa, avustamaan ehdokasvaltioita toimintaohjeiden noudattamisessa ja tukemaan uusia liittyjiä, kuten Viroa ja Liettuaa;

53.   kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon parlamentin kannan perustyönormien täytäntöönpanosta ja kansainvälisen sosiaalisen hallintotavan edistämisestä kaikissa yhteisön ulkoisissa toimissa siten, että erityistä huomiota kiinnitetään työnormien ja sosiaalisten normien soveltamiseen kansainvälisissä monenvälisissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa;

54.   kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden soveltamista koskevan konkreettisen ehdotuksen, jossa määrätään erityisesti selkeistä, tarkoista ja varmennettavista ihmisoikeustilanteen valvontaan ja arviointiin käytettävistä mekanismeista, luomalla asianmukaisia mekanismeja asian valvomiseksi ja varmistamalla, että ne kattavat kaikki ihmisoikeudet ja sosiaaliset oikeudet, järjestäytymis- ja lakko-oikeus mukaan lukien, sekä kaikki toimijat, myös EU-maiden yritykset, ja järjestelmällisesti vaatimaan niiden noudattamista ja julkaisemaan asiaa koskevia kertomuksia; kehottaa lisäksi ottamaan kestävän kehityksen ja sukupuolten tasa-arvon vaikutuksia koskevat arvioinnit osaksi kauppapolitiikan kehittämistä;

55.   kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 1968 tehdyssä Brysselin yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on konsolidoituna asetuksella (EY) N:o 44/2001(16), annetaan EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuimille toimivalta asioissa, joissa EU:ssa rekisteröityjä tai toimivia yrityksiä vastaan on esitetty korvausvaatimuksia kolmansissa maissa aiheutetusta vahingosta; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen tämän extraterritoriaaliperiaatteen soveltamisesta unionin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tämän periaatteen lainsäädäntöönsä;

56.   pyytää komissiota sisällyttämään kaikkiin ehdotuksiin, jotka koskevat valtuuksien antamista yhteistyö- ja kauppasopimusten neuvottelemiseksi kolmansien maiden kanssa, viittauksen yritysten sosiaaliseen vastuuseen ja mahdollisesti sitä koskevaan tulevaan direktiiviin;

57.   katsoo, että rajat ylittävien investointien monenvälisiä puitteita koskevien WTO-neuvottelujen tavoitteena on oltava sen varmistaminen, että mainitut investoinnit edistävät elintason parantamista, luovat kestävää kehitystä, edistävät ihmisoikeuksien kunnioittamista ja hyötyjen oikeudenmukaisempaa jakautumista maailmantaloudessa; vaatii sen vuoksi, että mainittujen sääntöjen on heijastettava kansainvälisten sijoittajien sosiaalista vastuuta esimerkiksi sosiaali- ja ympäristönormien, avoimuuden ja läheisyyden, kilpailua rajoittavan toiminnan ja teknologian siirron aloilla;

58.   kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään sitä, että Euroopan unionin ulkopuoliset valtiot, Yhdistyneiden kansakunnat ja muut monenväliset elimet ottavat käyttöön vastaavat toimet, kuten yritysten vastuuta koskeva puitesopimus, jota käsitellään kestävän kehityksen huippukokouksessa;

59.   kehottaa komissiota antamaan erityisiä ehdotuksia, joilla edistetään sitä, että EU:n yritykset edistävät avoimuutta ja hyvää hallintotapaa kaikkialla maailmassa, mukaan lukien mustan listan laatiminen Maailmanpankin esimerkin mukaisesti sen varmistamiseksi, että EU-maan tuomioistuimessa lahjontaan tai korruptioon syylliseksi todetut ja kansainvälisiä vähimmäisnormeja (ILO:n keskeiset työnormit, OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevat toimintaohjeet) noudattamatta jättäneet EU:n yritykset eivät voi osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin; kehottaa komissiota perustamaan sääntöjen noudattamista valvovan paneelin sen varmistamiseksi, että yritykset, joille on annettu sopimuksia EY:n julkisten hankintojen yhteydessä tai joille on annettu rahoitustakuita, kuten vientitukitakuita, noudattavat EU:n ihmisoikeusvelvoitteita ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja ‑menettelyjä sekä mainittujen ILO:n ja OECD:n toimintaohjeiden mukaisia vähimmäisnormeja sopimustensa täytäntöönpanossa; katsoo, että mustalle listalle joutuvien yritysten ei pitäisi voida saada EU:n sopimuksia tai takuita kolmeen vuoteen;

60.   kehottaa komissiota sisällyttämään valkoiseen kirjaansa erityisiä ehdotuksia, jotka koskevat yritysten mahdollista roolia konfliktinehkäisyssä kaikkialla maailmassa, mukaan lukien turvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevien vapaaehtoisten periaatteiden laajentaminen Euroopan unionissa sekä aseiden oston ja luonnonvarojen myynnin kytkösten poistaminen, mukaan lukien kansainvälisten sertifiointijärjestelmien soveltaminen, esimerkkinä konfliktialueilta peräisin olevia timantteja koskeva Kimberly‑prosessi;

61.   katsoo, että EU:n on pyrittävä yhteistyössä sisällyttämään yritysten sosiaalinen vastuu viralliselle agendalle maissa, joiden kanssa sillä on viralliset suhteet joko kauppa- tai yhteistyösopimusten kautta ja erityisesti Cotonoun sopimuksen osapuolena;

62.   toistaa komission tiedonannosta konfliktien ehkäisemisestä 13. joulukuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa(17) esittämänsä kehotuksen käsitellä vaikutusta, joka yksityisillä ja julkisilla yrityksillä on epävakailla alueilla, sillä tavoin, että luodaan laillisesti sitovat puitteet seuraamuksineen yrityksille, jotka myötävaikuttavat konflikteihin;

63.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL C 104, 14.4.1999, s. 180.
(2)Hyväksytyt tekstit 25.10.2001, kohta 14.
(3)Hyväksytyt tekstit 13.11.2001, kohta 12.
(4)EYVL L 156, 13.6.2001, s. 33.
(5)Ei vielä julkaistu EYVL:ssä.
(6)EYVL C 223, 8.8.2001, s. 6.
(7)EYVL C 197, 12.7.2001, s. 180.
(8)EYVL L 250, 19.9.1984.
(9)Ei vielä julkaistu EYVL:ssä.
(10)Hyväksytyt tekstit 31.5.201, kohta 10.
(11)Hyväksytyt tekstit 17.1.2002, kohta 1.
(12)EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1.
(13)Ei vielä julkaistu EYVL:ssä.
(14)EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.
(15)Ei vielä julkaistu EYVL:ssä.
(16)EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.
(17)Hyväksytyt tekstit, kohta 15.


PERUSTELUT

Johdanto

Antamalla vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun edistämisestä Euroopan komissio on käynnistänyt laajan kuulemisprosessin, jonka tavoitteena on käyttää hyväkseen yritysten sosiaalisesta vastuusta saatuja kokemuksia ja innovatiivista lähestymistapaa, joilla edistetään yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisia puitteita. Vaikka sen tarkoituksena oli inspiroida keskustelua yritysten sosiaalisesta vastuusta Euroopan tasolla, vihreässä kirjassa luetellaan myös suuri joukko käynnistettyjä aloitteita samalla kun siinä ehdotetaan laajalti vapaaehtoista ja hyviin käytänteisiin perustuvaa lähestymistapaa tämän kysymyksen osalta.

Tässä mietinnössä pyritään määrittämään yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden erityiset prioriteetit, joiden pitäisi koostua sekä vapaaehtoisista että sääntelyaloitteista muodostuvan kansainvälisen konsensuksen mukaisesti. Tässä mietinnössä esitetyt ehdotukset noudattavat parlamentin aikaisempien päätöslauselmien linjaa ja perustuvat esittelijän laajoihin keskusteluihin (ks. liite) ja itse asiassa myös komission kuulemisprosessiin.

Yleismaailmallinen konteksti

Viiden viimeisen vuoden aikana yritysten sosiaalinen vastuu on noussut kansainvälisen yhteisön tärkeimpien ongelmien joukkoon. 1970-luvulla käynnistyneet maailmantalouden rakenneuudistukset ovat parantaneet maailmanmarkkinoiden tehokkuutta ja tuottavuutta, mutta ne ovat aiheuttaneet myös sosiaalista rappiota – sekä kehitysmaissa että teollisuusmaissa – ja ympäristötuhoja. Globalisaatio on tuonut kuuluviin ammattiyhdistysten edustajien, ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistien, politiikan muotoilusta vastaavien ja yritysjohtajien yhä äänekkäämmän mielipiteen, jonka mukaan tilanne ei ole kestävä yritysten tavoitteiden eikä inhimillisen kehityksen kannalta.

Euroopan vastaus

Euroopan unioni vastasi haasteeseen jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1993 sillä, että Euroopan komission puheenjohtaja Jacques Delors kutsui yritykset osallistumaan sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Vuonna 1999 Euroopan parlamentti hyväksyi mietinnössään kehitysmaissa toimivien eurooppalaisten yritysten käytännesäännöt ja maaliskuussa 2000 Lissabonin Eurooppa-neuvosto vetosi erityisesti yritysten sosiaaliseen vastuuntuntoon ja viittasi tässä yhteydessä elinikäisen oppimisen, työn organisoinnin, yhtäläisten mahdollisuuksien, sosiaalisen osallistumisen ja kestävän kehityksen parhaisiin käytänteisiin. Sen jälkeen kun Belgia oli ottanut yritysten sosiaalinen vastuun ensisijaiseksi tavoitteekseen puheenjohtajakaudellaan, komissio julkaisi vihreän kirjansa yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä. Nyt meillä on historiallinen tilaisuus edistää sitä koskevaa keskustelua.

Yritysten sosiaalisen vastuun määrittäminen

Vihreän kirjan johdannossa on seuraava määritelmä:

Yritysten sosiaalinen vastuu tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että yritykset päättävät vapaaehtoisesti edistää paremman yhteiskunnan ja puhtaamman ympäristön kehittämistä.(1)

Tämä määritelmä on perusteiltaan virheellinen kahdesta syystä. Ensinnäkin se heikentää itse maailmanlaajuisten käytänteiden ajatusta. Toiseksi siinä todetaan, että ainoa yritysten sosiaalista vastuuta koskeva lähestymistapa perustuu vapaaehtoisuuteen.

Kansainvälisen oikeuden tarkoituksena on edistää ja turvata ihmiselämän ja ympäristön suojelua. Yritysten tehtävänä ei ole päättää, haluavatko ne "edistää" edellä mainittuja tavoitteita.

Vihreässä kirjassa todetaan:

Vaikka yritysten tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa taloudellista hyötyä, ne voivat samalla edistää sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita (...)(2)

Tämä antaa sen kuvan, että yritysten sosiaalinen vastuu on normaalin liiketoiminnan ulkopuolinen ylimääräinen harrastus. Todellisuudessa se on sisällytettävä läpäisyperiaatteella kaikkiin liiketoiminnan osa-alueisiin.

Monet yritykset ovat ryhtyneet vapaaehtoisiin toimiin ja panneet täytäntöön omat menettelysääntönsä varmistaakseen, että ne kunnioittavat sosiaalisia ja ympäristöä koskevia velvollisuuksiaan. On kuitenkin lukemattomia esimerkkejä siitä, että vapaaehtoinen menettely sellaisenaan on riittämätöntä ja että sitä on vahvistettava täydentävillä lainsäädäntötoimilla.

Vapaaehtoisia toimia sinänsä aiheuttavat kuluttajien, median, muiden alalla toimivien yritysten sekä kilpailun paineiden yhteisvaikutus ja uuden sääntelyn ja uusien verojen uhka. EU:n toimet, asianmukaiset lainsäädäntöehdotukset mukaan lukien, voivat lisätä edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutusta.

Yritysten sosiaalinen vastuu koskee sekä yksityisiä pörssiyhtiöitä että julkisia (valtion omistamia) yrityksiä. Se koskee monikansallisia yrityksiä ja pk-yrityksiä. Monikansallisia yrityksiä ja pk-yrityksiä koskevat odotuksemme saattavat erota toisistaan niiden vahvuuksien ja resurssien erilaisuuden vuoksi. Pk-yritykset saattavat vaatia erilaiset aikataulut tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseen oman kapasiteettinsa mukaisesti ja todellisuudessa ne saattavat saada omansa suurempien yhtiöiden tarjontaketjun kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne pitäisi täysin vapauttaa Euroopan tason suositusten ja oikeudellisten vaatimusten täydestä noudattamisesta. Useimmissa Euroopan maissa suurin osa työntekijöistä on pk-yritysten palveluksessa. Tämä tekee ne yritysten sosiaalisen vastuun tärkeimmiksi tekijöiksi, minkä vuoksi niiden tarpeita ja roolia ei voida yliarvioida.

Menettelysäännöt ja sosiaaliseen vastuuseen liittyvä raportointi

Sosiaaliseen vastuuseen liittyvä raportointi liittyy olennaisesti kansainvälisesti hyväksyttyjen sosiaalisiin, työtä koskeviin ja ympäristönormeihin. Läpinäkyvyys on ainoa vastuullisuuden varmistamisen keino. Tällä hetkellä vain pieni osa yrityksistä laatii vuosittaisen sosiaaliseen vastuuseen liittyvän raportin, ja nekin tekevät sen ilman yhteistä metodologiaa ja ilman yhteistä raportointistandardia.

Viimeaikaisilla eurooppalaisilla aloitteilla, joilla yrityksiä rohkaistaan sosiaaliseen raportointiin, on ollut hyvin vähän menestystä. Komission tiedonanto yritysten ympäristöraportoinnista ja komission yrityksille osoittamat pyynnöt, jotka ovat koskeneet vapaaehtoisten sosiaaliseen vastuuseen liittyvien raporttien laatimista vastauksena vuonna 1998 valmistuneeseen Gillenhammarin raporttiin ja tiedonantoon Göteborgin Eurooppa-neuvostolle vuonna 2001, ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Tämän ongelman ratkaisemiseen tarvitaan eurooppalaista direktiiviä. Direktiivi määräisi aikataulun, jonka mukaan monikansalliset yritykset ja pk-yritykset laativan vuosittain raportin toimintansa sosiaalisista vaikutuksista ja ympäristövaikutuksista Euroopassa ja muualla raportoinnin vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Nämä standardit voisivat perustua Global Reporting Initiative -aloitteen vastaaviin standardeihin, jotka ovat saaneet kansainvälistä kiitosta maailmanlaajuisesta soveltamisesta. Raportointivelvollisuuden on koskettava jokaista yrityksen yksikköä, ts. koko tarjontaketjua ja komission onkin pyrittävä kehittämään GRI:n kanssa erityiset suuntaviivat, jotka koskevat toimitusketjun laatimia raportteja.

Direktiivi voisi määrätä kaikki Euroopan yksityiset ja julkiset eläkerahastot julkistamaan eettiset ohjeensa, kuten on jo tehty Iso-Britannian, Belgian, Alankomaiden ja Saksan lainsäädännössä.

Yritysten menettelysäännöt ja vuosittaiset kertomukset pitäisi rekisteröidä yritysten sosiaalisen vastuun EU-foorumissa, joka myös verifioi raportit. Kaikkia eläkesäätiöitä pitäisi myös vaatia rekisteröimään eettiset ohjeensa.

Ympäristössä, jossa uudet uutiset yritysten epäoikeudenmukaisuuksista ovat kaikkea muuta kuin harvinaisia, mainitut toimet auttaisivat palauttamaan kuluttajien luottamuksen ja ne auttaisivat myös painostamaan yrityksiä, joiden käyttäytyminen ei vastaa kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja.

Yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevä sidosryhmien EU-foorumi

Sen jälkeen kun Euroopan parlamentti vaati vuonna 1999 antamassaan kehitysmaissa toimivia eurooppalaisia yrityksiä koskevassa päätöslauselmassa eurooppalaisen seurantafoorumin perustamista, erityisesti tutkijat ja työmarkkinaosapuolet mutta myös muut ovat asettuneet kannattamaan ehdotusta, mikä vahvistaa, että nyt – enemmän kuin koskaan aikaisemmin – mainitun foorumin tarve on erityisen suuri.

Siitä huolimatta nyt on keskusteltava mainitun foorumin täsmällisestä roolista ja tehtävästä. Useiden sidosryhmien välinen vuoropuhelu olisi sen ensimmäinen tehtävä. Lisäksi myös yrityksiä ja muita voidaan pyytää rekisteröimään menettelysääntönsä foorumissa, joka puolestaan tarkistaisi, että kaikki menettelysäännöt sisältävät perustavaa laatua olevat työtä koskevat, sosiaaliset ja ympäristöstandardit, joista on jo sovittu kansainvälisellä tasolla. Tämän jälkeen yritykset voisivat rekisteröidä sosiaalista vastuuta ja ympäristövaikutuksia koskevat raporttinsa vuosittain sen jälkeen kun asianmukainen eurooppalainen lainsäädäntö on määrännyt sen pakolliseksi.

Foorumi vaatisi asianmukaisia budjettimäärärahoja. Sen hallintoneuvosto koostuisi yritysten, kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen ja akateemisten yhteisöjen edustajista, kehitysmaiden edustajat mukaan lukien. Sitä hallinnoisi sihteeristö ja se toimisi komission yksikkönä.

Sidosryhmien roolin korostaminen

Yritysten sosiaalisen vastuun yhteydessä sidosryhmiksi voidaan määritellä yrityksen työntekijät, toimittajat ja asiakkaat, yhteisöt joissa yritys toimii sekä muut pysyvät toimijat.

Työntekijät ovat edelleen tärkein sidosryhmä yrityksen toiminnassa. Ammattiliitot ovat toimineet ratkaisevassa roolissa neuvotellessaan yrityksen vastuuta koskevia sopimuksia työnantajajärjestöjen kanssa, elintarviketeollisuuden, kaupan ja tekstiiliteollisuuden aloilla.

Kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, että perinteinen työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelu sulkee ne monen osapuolen aidon vuoropuhelun ulkopuolelle. Samaan aikaan ammattiliitot aivan oikein vastustavat neuvotteluoikeuksiensa rajoittamista työpaikalla.

Tämän mietinnön mukaan on asianmukaista käyttää sosiaalista vuoropuhelua siihen, että sillä edistetään keskustelua yritysten laajemmista sosiaalisista ja ympäristövelvollisuuksista. Euroopan yritysneuvostodirektiiviä pitäisi sen seuraavan tarkistamisen yhteydessä muuttaa siten, että se velvoittaa yritysneuvostot valvomaan yritysten sosiaalista vastuuta koskevia laajempia vastuita. Samassa yhteydessä työmarkkinaosapuolia voitaisiin pyytää alakohtaisen vuoropuhelun puitteissa harkitsemaan uusien yritysten sosiaalista vastuuta koskevien sopimusten neuvottelemista.

Tämän lisäksi komission pitäisi kuitenkin myös – EU-foorumin kautta – julkaista osapuolten vuoropuhelun suuntaviivat ja esimerkit parhaista käytännöistä. Sen pitäisi antaa rahoitusta koulutuksen antamiseksi yksityisten ja julkisten yritysten johtoportaalle siitä, miten ne voivat parantaa yritysten sosiaalisen vastuun ajattelutavan sisällyttämistä johtorakenteisiinsa ja toimintaansa.

Komission pitäisi kehottaa eurooppalaisia yrityksiä nimittämään yritysten sosiaalisesta vastuusta vastaavan hallituksen jäsenen. Saattaa olla hyödyllistä, että yritykset kutsuvat koolle sidosryhmien neuvoston tai kutsuvat sidosryhmien edustajan hallitukseensa. Yritysten käyttäytymistä koskevia EU:n säännöksiä pitäisi tarkistaa tässä yhteydessä tarkoituksena tutkia näitä ja muita mahdollisuuksia edistää osapuolten osallistumista, mukaan lukien sidosryhmien aktiivisuuden edistäminen vähemmistöosakkaiden oikeuksien vahvistamisen avulla.

Yritysten vastuuta koskevien kysymysten valtavirtaistaminen kaikissa EU:n toimissa ja ohjelmissa

Yhdenmukaisuus on ehdottoman välttämätöntä yritysten sosiaalista vastuuta koskevien komission toimien onnistumisen kannalta.

Esittelijä on erityisen pettynyt siihen, että komissio on tähän mennessä päästänyt ohi jo useita mahdollisuuksia sisällyttää yritysten sosiaalinen vastuu läpäisyperiaatteella kaikkiin toimiin ja kaikille politiikan aloille. Yhtenä esimerkkinä ovat nykyiset julkisia hankintoja koskevat säännökset, joissa mahdollisuutta kytkeä julkiset urakat yritysten korkeampiin sosiaalisiin ja ympäristönormeihin, ei tällä hetkellä ole käytetty täysimääräisesti hyväksi. Alankomaiden hallituksen päätös kytkeä yrityksille myönnettävät vientiluotot siihen, miten ne noudattavat monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n ohjeita, osoittaa että vapaaehtoiset standardit voidaan helposti kytkeä julkisen sektorin taloudelliseen tukeen. Euroopan komission pitäisi välittömästi ottaa mainitut järjestelyt käyttöön kaikessa yksityisen sektorin taloudellisessa tuessa, komission itsensä ja Euroopan investointipankin antamat investointituet mukaan lukien, ja yhdistämään niihin selkeät valvonta- ja valitusmekanismit.

Komission on päättänyt järjestää yritysten sosiaalisen vastuun palkintojen jakaminen seremonian tänä ja tulevina vuosina esimerkkinään Fortunen palkinnot Yhdysvalloissa. Neuvosto ja parlamentti eivät ole olleet päättämässä tästä asiasta, ja komission pitäisi tarkkaan harkita niitä uudelleen, koska näennäispalkintoja on arvosteltu julkisuudessa ja koska myös mahdollista asianmukaisen perusteellisuuden puuttumista yritysten arvioinnista tässä yhteydessä on arvosteltu.

Euroopan parlamentin rooli

Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta pitää tätä nykyä vuosittaisia kuulemistilaisuuksia, jotka koskevat kehitysmaissa toimivia eurooppalaisia yrityksiä. Nämä ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi sekä sen vuoksi, että ne varmistavat yritysten julkisen vastuullisuuden ja koska ne myös tuovat esille joitakin niistä ongelmista, joita yritykset kohtaavat toteuttaessaan eettistä ohjelmaansa kehitysmaissa.

Lisäksi tässä yhteydessä ehdotetaan, että Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta perustaa yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän työryhmän. Sille pitäisi antaa asianmukaiset budjettimäärärahat, joiden avulla se voi järjestää kaksi vuosittaista virkamatkaa. Matkat olisivat alakohtaisia, eivät maakohtaisia. Esimerkiksi yksi työryhmän valtuuskunta voisi tutkia suklaateollisuutta ja vierailla eurooppalaisten yritysten omistamisissa tehtaissa Euroopassa ja kehitysmaissa. Matkojen jälkeen työryhmät antaisivat julkiset lausunnot valtuuskunnan työn tuloksista ja suosituksista. Säännöllisemmällä pohjalla työryhmä voisi kutsua kokouksiinsa eri osapuolia Euroopasta ja sen ulkopuolelta ja esitellä toimintaansa. Työryhmä pääsisi myös tutkimaan tätä alaa koskevien toimien kehittämistä Euroopan parlamentissa, jossa saattaa olla syytä nostaa yritysten sosiaalisen vastuun profiilia.

Euroopan unionin sisäiset yritysten sosiaalisen vastuun kysymykset

On hyvin huolestuttavaa, että yritysten rakenneuudistusten alalla on saavutettu hyvin vähän tuloksia erityisesti vuonna 1998 valmistuneen Gillenhammarin raportin jälkeen. Euroopan komission tiedonanto työmarkkinaosapuolille erityisestä rakenneuudistuksesta (tammikuu 2002) on kuulemisprosessin alaisena tämän vuoden loppuun saakka. Yritysten sosiaalista vastuuta koskevassa valkoisessa kirjassaan komission pitäisi sitoutua siihen, että se esittää lainsäädäntöehdotuksia kiireellisinä, jos konsensusta ei synny.

Myös rakennerahastoja pitäisi käyttää hyvän yrityskäytännön edistämiseen Euroopassa. Olisi tehtävä mahdolliseksi se, että aluekehitysrahastoa voivat käyttää paremmin hyväkseen myös ne yritykset, jotka haluavat tehdä yksityisiä investointeja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin yhteisöihin ja alueille. Samaan aikaan sosiaalirahasto voisi toimia tehokkaammin siten, että se tukee sosiaalisesti vastuullisia rakenneuudistuksia.

Euroopan unionin suhteille kolmansiin maihin luonteenomaiset yritysten sosiaalisen vastuun kysymykset

Eurooppalaisilla yrityksillä on valtava vaikutus miljoonien eri puolilla maailmaa sijaitsevien kolmansien maiden asukkaiden elämään.

Tällä hetkellä eurooppalaisten yritysten kansainvälistä korvausvastuuta sääntelee vuonna 1968 tehty Brysselin sopimus, joka antaa EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuimille toimivallan asioissa, jotka koskevat kolmansissa maissa toimivia tytäryhtiöitä, jotka (äärimmäisissä tapauksissa) syyllistyvät laiminlyöntiin, joka johtaa kuolemaan tai muuhun vakavaan vahinkoon.

Lähes kaikki keskustelun osapuolet ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kansainvälinen ulottuvuus edustaa sekä suurinta haastetta että potentiaalia yritysten sosiaalisen vastuun edistämisessä.

Tämän vuoksi tässä parlamentin päätöslauselmassa suositellaan erilaisia toimia, joita ovat: uusien monenkeskisten puitteiden oikeusperustan kehittäminen parlamentin jo aikaisemmin esittämän vaatimuksen mukaisesti; yritysten sosiaalisen vastuun periaatteiden sisällyttäminen kaikkeen EU:n kauppapolitiikkaan, YUTP:aan ja kehityspolitiikkaan; erityiset toimet, jotka koskevat yritysten vastuuta valvovan eurooppalaisen oikeusasiamiehen viran perustamista; konfliktinehkäisy ja lahjonnan torjuminen; sekä yritysten sosiaalista vastuuta koskevien maailmanlaajuisten aloitteiden edistäminen erityisesti sen vuoksi, että WTO suunnittelee rajat ylittävien investointien monenvälisten puitteiden asettamista.

Euroopan komissiota pitäisi pyytää yhteisrahoittamaan maailmanlaajuisia standardeja koskevan koulutuksen edistämistä yhdessä Kansainvälisen työjärjestön Torinossa toimivan koulutuskeskuksen kanssa. Tätä koulutusta annettaisiin yritysjohtajille ja ammattiliittojen edustajille, jotka ovat suoraan vastuussa kaupasta ja investoinneista kolmansissa maissa ja valmistuskomponenttien hankkimisesta kolmansista maissa.

(1)Euroopan komissio: Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä, heinäkuu 2001, kohta 8.
(2)Euroopan komissio: Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä, heinäkuu 2001, kohta 11.


TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

12.huhtikuuta 2002

työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalle

Komission vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä

(KOM(2001) 366 – C5‑0161/2002 – 2002/2069(COS))

Valmistelija (*): Carlos Westendorp y Cabeza

(*) Hughes-menettely

ASIAN KÄSITTELY

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti kokouksessaan 22. marraskuuta 2001 valmistelijaksi Caroline Lucasin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 25. helmikuuta 2002 ja 26. maaliskuuta 2002.

Ennen lopullista äänestystä Caroline Lucas ilmoitti, että koska hyväksytyt tarkistukset muuttivat hänen alkuperäistä tekstiään, hän ei enää voinut jatkaa valmistelijana. Valiokunta nimitti valmistelijaksi puheenjohtajansa Carlos Westendorp y Cabezan.

Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin 26 puolesta, 22 vastaan.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Westendorp y Cabeza (puheenjohtaja), Yves Piétrasanta (varapuheenjohtaja), Jaime Valdivielso de Cué (varapuheenjohtaja), Caroline Lucas (valmistelija), Nuala Ahern, Konstantinos Alyssandrakis, Sir Robert Atkins, Luis Berenguer Fuster, Ward Beysen (Elly Plooij-van Gorselin puolesta), Guido Bodrato, David Robert Bowe (Gary Titleyn puolesta), Massimo Carraro, Gérard Caudron, Giles Bryan Chichester, Willy C.E.H. De Clercq, Concepció Ferrer, Francesco Fiori (Paolo Pastorellin puolesta), Neena Gill (Norbert Glanten puolesta), Michel Hansenne, Roger Helmer (Werner Langenin puolesta), Hans Karlsson, Bashir Khanbhai, Peter Liese (Peter Michael Mombaurin puolesta), Rolf Linkohr, Erika Mann, Hans-Peter Martin (Harlem Désirin puolesta), Marjo Matikainen-Kallström, Eryl Margaret McNally, William Francis Newton Dunn (Nicholas Cleggin puolesta), Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Samuli Pohjamo (Colette Fleschin puolesta), John Purvis, Alexander Radwan (Godelieve Quisthoudt-Rowohlin puolesta), Bernhard Rapkay (Olga Zrihen Zaarin puolesta), Daniela Raschhofer, Imelda Mary Read, Mechtild Rothe, Christian Foldberg Rovsing, Paul Rübig, Umberto Scapagnini, Konrad K. Schwaiger, Esko Olavi Seppänen, Claude Turmes, W.G. van Velzen, Alejo Vidal-Quadras Roca, Dominique Vlasto ja Myrsini Zorba.

LYHYET PERUSTELUT

Komission vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (KOM(2001) 366) voisi olla merkittävä kannustin yritysten sosiaalisesta vastuusta käytävän keskustelun edistämiseen Euroopassa.

Vihreä kirja perustuu sellaiseen yritysten sosiaalisen vastuun määritelmään, jossa yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolenaiheensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa. Yritysten sosiaalisesta vastuusta ei kuitenkaan ole yhdenmukaista määritelmää, kuten kuulemisprosessissa saaduista erilaisista vastauksista (myös teollisuuden taholta annetuista) käy ilmi.

Itse asiassa tuntuu väärältä ratkaisulta määritellä yritysten sosiaalinen vastuu vain yritysten vapaaehtoiseksi rooliksi, koska suurimmasta osasta yritysten sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia säädetään laeilla, niin kuin pitääkin. Vihreän kirjan alaan kuuluu monia avainalueita, kuten terveys ja turvallisuus, ympäristövaikutukset ja ihmisoikeudet, joiden yhteydessä oikeudelliset vaatimukset ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa, että hyväksyttäviä vähimmäisnormeja noudatetaan. Yritysten sosiaaliseen vastuuseen kuuluvat sekä oikeudelliset vaatimukset että vapaaehtoiset parhaat toimintatavat, ja tämä olisi keskustelussa otettava huomioon.

EU on oikea taho yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseen, koska sillä on vaikutusta kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla ja koska se voi taata, että yritysten sosiaalinen vastuu nähdään tärkeänä strategisena ja laaja-alaisena asiana koko EU:ssa. Unionin pitäisi kaikessa toiminnassaan näyttää esimerkkiä yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvistä parhaista toimintatavoista, ja lisäksi sen pitäisi toimia johtajana normien täytäntöönpanon ja valvonnan aloilla, jotta yritysten vastuullisuuden tasoa nostettaisiin vallitsevan tilan säilyttämisen asemesta. Standardoimalla ja yhdenmukaistamalla yritysten sosiaalista vastuuta koskevat toimintatavat EU voisi luoda oikeudenmukaisemman ja kilpailukykyisen liiketoimintaympäristön.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat yksityissektorin tarjoamien tavaroiden ja palvelujen suurimpia ostajia ja tukevat sitä usein vientiluottovakuutusten ja muiden rahoitustakuiden välityksellä. Tämä rahoitusvalta antaa niille vahvat perusteet kannustettaessa yrityksiä sosiaalisen vastuun edistämiseen. Tavaroiden ja palvelujen ostajana EU:n ja sen jäsenvaltioiden on oltava valmiita vaatimaan vastuullista käyttäytymistä niiden toimittajilta ja asettamaan sen EU:n rahallisen tuen edellytykseksi.

Kaikilta yrityksiltä pitäisi edellyttää, että ne esittävät sosiaalista vastuuta, ihmisoikeuksia ja ekologista suorituskykyä koskevat toimintatapansa (vaikka yrityksen päätös olisi olla soveltamatta tiettyä toimintatapaa yhden tai useamman edellä mainitun asian osalta). On ilahduttavaa, että EU tukee "triple bottom line" ‑yritysraportointia. Tämäntyyppisessä raportoinnissa otetaan huomioon kaikki sidosryhmät yhteisöistä kuluttajiin. Sillä on kuitenkin merkitystä vain, kun kaikki yritykset raportoivat omilla aloillaan sovittujen ja yrityksen kokoon sovitettujen standardien mukaan. Ilman sovittuja kehyksiä raportointia harjoittavat yritykset jatkavat raportointia irrallisten ja vertailukelvottomien sääntöjen mukaan. Ne yritykset, jotka eivät ole raportoinnista kiinnostuneita, todennäköisesti vähentävät sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksistaan kertomista entisestään, kuten Yhdysvalloissa on tapahtunut.

Äskettäin tarkistetut OECD:n periaatteet ovat ainoat monenvälisesti tunnustetut kattavat säännöt, joilla säännellään monikansallisten yritysten toimintaa. Ne ovat samansuuntaiset kuin ILO:n kolmikantajulistus monikansallisista yrityksistä, mutta ne ulottuvat työllisyys- ja teollisuussuhteisiin kuuluvien asioiden ulkopuolelle ja kattavat myös yritysten hyviä toimintatapoja koskevat yleiset politiikat. Sen sijaan että EU edelleen kehittäisi käytännesääntöjä, sen pitäisi hyödyntää olemassa olevia aloitteita, kuten näitä periaatteita ja YK:n luonnosta ihmisoikeuksia koskeviksi, liikeyrityksille tarkoitetuiksi perusperiaatteiksi.

Global Reporting Initiative (GRI) on esimerkki yhdestä yleisesti hyväksytystä standardista, joka ei estä yrityksiä raportoimasta eri tavoilla kunkin yrityksen alan ja koon mukaan. Se ei ole joukko käytännesääntöjä eikä periaatteita, mutta sillä voidaan tukea näitä sääntöjä ja periaatteita, kuten Global Compact ‑sääntöjä ja OECD:n periaatteita, tarjoamalla tarkka ja konkreettinen vastuumekanismi, jolla arvioidaan sitä, kuinka yritys noudattaa hyväksymiään sääntöjä tai periaatteita.

Tässä mielessä GRI:n puitteissa tällä hetkellä tehtävä työ voisi toimia hyödyllisenä mallina raportointi- ja todentamisstandardeille. Lisäksi GRI totesi kuulemisprosessissa antamassaan vastauksessa, että komission ja jäsenvaltioiden tuki olisi tervetullutta sosiaalisen suorituskyvyn tärkeimpien indikaattoreiden kehittämisessä. Komission pitäisi tämän vuoksi aktiivisesti tukea GRI:n työtä "triple bottom line" ‑raportoinnin kriteereitä laadittaessa pitäen mielessä, että viiden vuoden kuluessa esitetään ehdotus direktiiviksi sosiaalisesta ja ekologisesta raportoinnista. Tätä koskeva päätös olisi EU:ssa huomattava askel kohti kestävän liiketoiminnan saavuttamista, ja sillä olisi tärkeä merkitys Johannesburgissa syyskuussa 2002 pidettävän "Rio plus ten" ‑konferenssin kannalta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   kehottaa EU:ta myötävaikuttamaan edelleen yritysten sosiaalisen vastuun kehittämiseen lisäämällä yleistä tietoisuutta yritysten sosiaalisen vastuun luonteesta ja merkityksestä;

2.   katsoo, että Euroopan sosiaalirahasto voisi tätä varten toimia keskeisemmässä roolissa koulutuksen tukemisessa, jotta voidaan toteuttaa sosiaalisesti vastuullisempi rakennemuutos;

3.   ehdottaa, että koska hyväksytyt yritysten sosiaalisen vastuun toimenpiteet viime kädessä koituvat kyseisten yritysten eduksi, komission olisi tuettava kampanjoita, joilla yritysryhmät itse lisäävät tietoisuuttaan eduista, yksityiskohtaisista säännöistä ja parhaista käytännöistä liike-elämän eri aloilla ja eri kokoisissa yrityksissä;

4.   kehottaa komissiota varmistamaan, että erityisesti työntekijät ja näiden edustajat otetaan tiiviisti mukaan yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvien käsitteiden kehittämiseen ja muotoiluun, koska osallistumisella on ratkaiseva merkitys erityisesti kehittämisvaiheessa;

5.   pitää komission aloitetta erittäin tervetulleena ja kehottaa komissiota tukemaan yritysten sosiaalista vastuuta koskevia mallihankkeita, jotta yrityksiä – myös erityisesti pk-yrityksiä – voidaan edelleen kannustaa toimimaan sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisella tavalla;

6.   katsoo, että sen sijaan, että EU edelleen kehittäisi käytännesääntöjä, sen pitäisi keskittyä siihen, että noudatetaan paremmin jo olemassa olevia sääntöjä; pitää tervetulleena komission aikomusta tukea OECD:n monikansallisille yrityksille osoittamien toimintaohjeiden aktiivista edistämistä, jotta nämä käytännöt pannaan täytäntöön pikemminkin maailmanlaajuiselta kuin puhtaasti EU:n pohjalta; katsoo, että EU:n pitäisi erityisesti varmistaa, että kansalliset yhteyspisteet, jotka valvovat toimintaohjeiden täytäntöönpanoa, tarjoavat tehokkaan menetelmän yritysten vastuullistamiseksi, ja että perustetaan nopeasti yhteyspisteitä niiden maiden EU-edustustoihin, joissa toimii eurooppalaisia yrityksiä, kuten on sovittu vuoden 2002 talousarviossa;

7.   kehottaa komissiota kehittämään konkreettisia yritysten sosiaalisen vastuun arviointivälineitä Euroopan yrityksille sekä harjoittamaan säännöllistä esikuva-analyysia parhaiden käytäntöjen pohjalta;

8.   korostaa, että koska yritysten sosiaalinen vastuu antaa erilaisia etuja ja asettaa erilaisia vaatimuksia alan, koon ja voimavarojen mukaan, yritysten olisi itse voitava päättää osakkaidensa kanssa, miten ja missä laajuudessa niiden olisi pantava yrityksen sosiaalista vastuuta koskevat toimenpiteet täytäntöön;

9.   kehottaa uudelleen komissiota näyttämään esimerkkiä yritysten sosiaalista vastuuta koskevista hyvistä toimintatavoista kaikessa omassa toiminnassaan;

10.   kehottaa komissiota toteuttamaan ja julkaisemaan kustannus–hyöty-tutkimuksia ja yritysten sosiaalisen vastuun arviointeja koon ja toimialan mukaan erityisesti pk-yrityksiin kohdistuvat vaikutukset huomioon ottaen;

11.   kehottaa komissiota tehostamaan kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden noudattamista;

12.   kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden soveltamista koskevan konkreettisen ehdotuksen, jossa määrätään erityisesti selkeistä, tarkoista ja varmennettavista ihmisoikeustilanteen valvontaan ja arviointiin käytettävistä mekanismeista, luomalla asianmukaisia mekanismeja asian valvomiseksi ja varmistamalla, että ne kattavat kaikki ihmisoikeudet ja sosiaaliset oikeudet, järjestäytymis- ja lakko-oikeus mukaan lukien, sekä kaikki toimijat, myös EU-maiden yritykset, ja järjestelmällisesti vaatimaan niiden noudattamista ja julkaisemaan asiaa koskevia kertomuksia; kehottaa lisäksi ottamaan kestävän kehityksen ja sukupuolten tasa-arvon vaikutuksia koskevat arvioinnit osaksi kauppapolitiikan kehittämistä;

13.   kehottaa komissiota pitämään kirjaa mustalle listalle otetuista yrityksistä – sellaisista, joiden on jonkin EU-maan tuomioistuimessa todettu syyllistyneen korruptioon; katsoo, että mustalle listalle joutuvien yritysten ei pitäisi voida saada EU:n sopimuksia tai takuita kolmeen vuoteen;

14.   kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että WTO:n monenvälisiä neuvotteluja koskevat säännöt heijastelevat kansainvälisten sijoittajien sosiaalista vastuuta esimerkiksi sosiaalisista ja ympäristöllisistä standardeista, avoimuudesta ja rehellisyydestä, kilpailua vääristävän toiminnan torjumisesta ja teknologian siirrosta, sekä edistämään vastaavien toimenpiteiden ottamista käyttöön Euroopan unionin ulkopuolella hallitusten sekä Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden monenvälisten elinten kautta.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA TASA-ARVOASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

18.huhtikuuta 2002

työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalle

Komission vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä

(KOM(2001) 366 – C5‑0161/2002 – 2002/2069(COS))

Valmistelija: Rodi Kratsa-Tsagaropoulou

ASIAN KÄSITTELY

Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 22. tammikuuta 2002 valmistelijaksi Rodi Kratsa-Tsagaropouloun.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 27. maaliskuuta 2002 ja 18. huhtikuuta 2002.

Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin 11 puolesta ja 5 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Anna Karamanou (puheenjohtaja), Marianne Eriksson (varapuheenjohtaja), Jillian Evans (varapuheenjohtaja), Olga Zrihen Zaari (varapuheenjohtaja), Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (valmistelija), Regina Bastos, Lone Dybkjær, Fiorella Ghilardotti, Koldo Gorostiaga Atxalandabaso, Lissy Gröner, Astrid Lulling, Thomas Mann, Maria Martens, Christa Prets, Eryl Margaret McNally (Mary Honeyballin puolesta) ja Anne E.M. Van Lancker (Joke Swiebelin puolesta).

LYHYET PERUSTELUT

Komission vihreän kirjan tavoitteena on käynnistää laaja keskustelu siitä, miten Euroopan unioni voisi edistää yritysten sosiaalista vastuuta sekä eurooppalaisella että kansainvälisellä tasolla. Yritysten sosiaalisen vastuun käsite tarkoittaa sitä, että yritykset osallistuvat vapaaehtoisesti yhteiskunnan ja ympäristön kestävään kehittämiseen, ja se pohjautuu yritysten kehittyvään asemaan nykypäivän muuttuvassa yhteiskunnassa.

Komission vihreässä kirjassa käsitellyissä kysymyksissä ei viitata erikseen yritysten vastuuseen ylläpitää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, vaikka Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vedottiin erityisesti yritysten sosiaaliseen vastuuseen esimerkiksi yhtäläisten mahdollisuuksien ollessa kyseessä. Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnon tavoitteena on näin ollen oltava näiden vastuiden tunnustaminen, ja samoin on tunnustettava tärkeä rooli, joka yrityksillä voi olla sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamisessa.

Valmistelijan mielestä on ensinnäkin tärkeää erottaa toisistaan termit oikeudellinen vastuu ja yritysten sosiaalinen vastuu. Yritysten on ennen kaikkea noudatettava kansainvälisistä, eurooppalaisista ja kansallisista sopimuksista aiheutuvia oikeudellisia velvoitteita. Niiden on oltava tietoisia velvollisuuksistaan, ja tässä kohdin korostuu valtion samoin kuin työmarkkinaosapuolten rooli, etenkin kun on kyse pk-yrityksistä. On esimerkiksi säädettävä pk-yritysten oikeudellisen tuen mekanismeista niissä jäsenvaltioissa, joissa vastaavia säädöksiä ei ole vielä laadittu. Lisäksi yritysten on yhteistyössä työntekijöiden etujärjestöjen kanssa tiedotettava naisille heidän työelämään liittyvistä oikeuksistaan.

Yritykset voivat myös tehdä vapaaehtoisesti sitoumuksia, joilla otetaan käyttöön yleisesti yhteiskunnallista kehitystä ja erityisesti yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia korkeatasoisempia normeja. Nämä sitoumukset voidaan virallistaa laatimalla käytännesäännöt eli yrityksen arvoja ja käytänteitä koskevat ohjeet.

Valmistelija pyytää laatimaan tällaisia käytännesääntöjä, jotta maksettaisiin samaa palkkaa samanarvoisesta työstä, torjuttaisiin palvelukseen ottamisessa ilmenevää syrjintää, yhteensovitettaisiin perhe-elämää ja työelämää, parannettaisiin naisten urakehitysnäkymiä, tarjottaisiin naisille perus- ja jatkokoulutusta ja torjuttaisiin työpaikoilla ilmenevää häirintää.

Yritysten näillä aloilla tekemät sitoumukset voivat olla ratkaisevan tärkeitä, koska

–   naisille maksetaan samanarvoisesta työstä jopa 25 prosenttia vähemmän kuin miehille yksityisellä sektorilla ja 9 prosenttia vähemmän julkisella sektorilla

–   nuorten työssäkäyvien naisten osuus on miesten vastaavaa osuutta suurempi, mutta virkaikä kertyy hitaammin kuin miehillä ja naiset ylenevät miehiä hitaammin

–   naiset keskeyttävät uransa miehiä huomattavasti herkemmin hoitotehtävistä huolehtiakseen; yritykset voivat edistää tämän ilmiön ennaltaehkäisyä luomalla lastentarhoja, myöntämällä vanhempainlomaa ja soveltamalla joustavia työmenetelmiä ja ne voivat puuttua siihen tarjoamalla naisille mahdollisuuden osallistua koulutusohjelmiin ja työelämään palaamista helpottaviin ohjelmiin

–   lisäksi yritysten uudelleenjärjestelyt vaikuttavat ennen kaikkea naisiin, minkä vuoksi elinikäinen koulutus on erityisen tärkeää.

Lopuksi valmistelija katsoo, että on mainittava erityisesti yritysten velvollisuus kunnioittaa naisten oikeuksia osana ihmisoikeuksia, koska naiset ovat kolmansien maiden kestävän ja talouskehityksen kannalta avainasemassa, mutta he ovat yleensä myös haavoittuvinta ja aliarvostetuinta työvoimaa.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.   ottaa huomioon Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmät ja erityisesti niihin sisältyvän viittauksen "yritysten sosiaaliseen vastuuntuntoon elinikäistä oppimista, työn organisointia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, sosiaalista osallisuutta ja kestävää kehitystä koskevien hyvien toimintatapojen osalta",

B.   katsoo, että jotta yritysten sosiaalinen vastuu toimisi käytännössä, kannattaisi soveltaa sekä vapaaehtoista lähestymistapaa että sääntelyä,

1.   korostaa, että yritysten velvollisuutena on panna asianmukaisesti täytäntöön kansainvälisistä, eurooppalaisista ja kansallisista määräyksistä ja säännöksistä aiheutuvat naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat oikeudelliset määräykset ja säännökset; kehottaa yrityksiä ryhtymään vapaaehtoisiin toimiin taatakseen sukupuolten välisen laajan tasa-arvon (esimerkiksi positiivisilla erityistoimilla), jotta hyödynnetään naisten potentiaali ja taataan naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien soveltaminen yritysten alihankkijoiden ja toimittajien parissa;

2.   pitää myönteisenä vihreän kirjan yritysten sosiaalista vastuuta koskevaa aloitetta ja pyytää komissiota tekemään direktiiviehdotuksen yhteisön lainsäädäntöpuitteiden määrittelemiseksi tällä alalla;

3.   kehottaa asianomaisia eurooppalaisia, kansallisia ja alakohtaisia työmarkkinaosapuolia laatimaan käytännesäännöt sen varmistamiseksi, että yritykset kunnioittavat naisten oikeuksia, erityisesti kun on kyse 1) samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta, 2) naisille tarjottavan työn laadusta, 3) palvelukseen ottamisessa ilmenevän syrjinnän torjunnasta, 4) perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista koskevien innovatiivisten ja tehokkaiden toimien käyttöönotosta, 5) naisten urakehitysnäkymien parantamisesta, 6) naisten osallistumisesta perus- ja jatkokoulutukseen, jonka avulla he voivat mukautua teknologisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja heidän työelämään paluunsa helpottuu, 7) terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja 8) työpaikoilla ilmenevän väkivallan ja seksuaaliseen häirinnän torjumisesta;

4.   pyytää komissiota sisällyttämään yritysten sosiaalista vastuuta koskevaan direktiiviin proaktiivisen kannusteen, jotta yritykset esittävät yhteistyössä työntekijöiden etujärjestöjen kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia vuosisuunnitelmia, joista ilmenee, millainen edustus miehillä ja naisilla on yritysorganisaation eri tasoilla, mahdolliset toimet, joilla tilannetta voidaan parantaa yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa, sukupuolittain jaotellut yksityiskohtaiset tiedot palkkauksesta, ylennyksistä, koulutusmahdollisuuksista sekä ehdotukset, joilla varmistetaan tehokkaammat työjärjestelyt työ- ja perhe-elämän yhdistämisen suhteen;

5.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yritykset ja ennen kaikkea pk-yritykset ovat tietoisia miesten ja naisten yhtäläistä kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevista yhteisön ja kansallisista oikeudellisista säädöksistä ja noudattavat niitä sekä periaatteessa että käytännössä ja että ne yhteistyössä työntekijöiden etujärjestöjen kanssa tiedottavat työssä käyville naisille näistä kysymyksistä; odottaa, että jäsenvaltiot suorittavat tarvittavat tarkistukset sen varmistamiseksi, että kaikki yritykset noudattavat tasa-arvolainsäädäntöä;

6.   kehottaa komissiota toteuttamaan yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa erityisesti pk-yrityksille suunnatun yhteisön tason kampanjan yhteisön tasa-arvosäännöksistä;

7.   kehottaa komissiota sisällyttämään yritysten sosiaalista vastuuta koskevaan järjestelmään yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevien suunnitelmien raportointi-, valvonta- ja arviointimenetelmän ja yritysten itse laatimat käytännesäännöt, joihin liittyy järjestelmällinen nk. hyvien käytäntöjen vaihtaminen;

8.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että yritysten sosiaalinen vastuu – ja erityisesti naisten oikeuksien edistämiseen liittyvät näkökohdat – sisällytetään yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan; kehottaa yrityksiä varmistamaan, että naisten oikeuksien kunnioittaminen erottamattomana osana ihmisoikeuksia sisältyy perusperiaatteena niiden kauppasuhteisiin kolmansiin maihin sekä näihin maihin tehtäviin tuottaviin investointeihin;

9.   kehottaa Euroopan sosiaalirahastoa edistämään yritysten sosiaalista vastuuta yritysjohtajien ja työmarkkinaosapuolten koulutuksessa ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityishuomiota yhtäläisiin mahdollisuuksiin;

10.   muistuttaa, että komission vastuulla on erityisesti ehdokasvaltioiden asianmukainen informointi yhteisön tasa-arvosäännöksistä ja niiden aktiivinen avustaminen säännöstön täytäntöönpanossa.

Päivitetty viimeksi: 22. toukokuuta 2002Oikeudellinen huomautus