Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

MIETINTÖ     
PDF 187kWORD 91k
16. kesäkuuta 2003
PE 331.543 A5-0214/2003
tasa-arvonäkökohtien huomioiminen julkisten talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting)
(2002/2198(INI))
Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta
Esittelijä: Fiorella Ghilardotti
ASIAN KÄSITTELY
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT

ASIAN KÄSITTELY

Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 10. lokakuuta 2002, että naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisten talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting).

Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta oli nimittänyt / nimitti kokouksessaan 18. kesäkuuta 2002 esittelijäksi Fiorella Ghilardottin.

Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksissaan 17. maaliskuuta 20. toukokuuta ja 10. kesäkuuta.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Anna Karamanou (puheenjohtaja), Marianne Eriksson (varapuheenjohtaja), Jillian Evans (varapuheenjohtaja), Fiorella Ghilardotti (esittelijä), Regina Bastos, Johanna L.A. Boogerd-Quaak, Ilda Figueiredo (Geneviève Fraissin puolesta), Lissy Gröner, Mary Honeyball, Astrid Lulling, Thomas Mann, Emilia Franziska Müller ja Miet Smet.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 16. kesäkuuta 2003.


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan parlamentin päätöslauselma tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisten talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting) (2002/2198(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan sekä 141 artiklan 4 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) 23 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW)(2),

–   ottaa huomioon Wienin julistuksen ja toimintasuunnitelman, sellaisina kuin ne hyväksyttiin 25. kesäkuuta 1993 pidetyssä YK:n ihmisoikeuksia käsitelleessä maailmankonferenssissa(3),

–   ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 järjestetyn YK:n kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin,

–   ottaa huomioon Brittiläisen kansainyhteisön vuonna 1995 esittämän sukupuolinäkökohtia ja kehitystä koskevan toimintasuunnitelman sekä sen päivityksen vuosiksi 2000–2005(4),

–   ottaa huomioon Pekingissä 15. syyskuuta 1995 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman(5),

–   ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelmasta 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon komission 7. kesäkuuta 2000 päivätyn tiedonannon "Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa (2001–2005)" (KOM(2000) 335) ja 3. heinäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman(7) vuoden 2001 työohjelmasta,

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman huomautuksista, jotka sisältyvät päätökseen vastuuvapaudesta Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2001 (komissio) ja erityisesti sen 1 ja 5 kohdan(8),

–   ottaa huomioon Brysselissä 23. tammikuuta 2003 pidetyssä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan kokouksessa järjestetyn kuulemisen tasa-arvoisesta budjetoinnista Euroopan parlamentissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (A5‑0214/2003),

A.   katsoo, että perustamissopimuksen 2 artiklan mukaisesti miesten ja naisten tasa-arvo on yksi yhteisön oikeuden perusperiaatteista ja siten osa yhteisön säännöstöä, ja että miesten ja naisten tasa-arvo vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklassa,

B.   katsoo, että perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että yhteisö pyrkii edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä,

C.   katsoo, että ihmisoikeuksista annetussa Wienin julistuksessa esitetään selkeä vaatimus edistää naisten täysimääräistä ja tasapuolista osallistumista poliittiseen, yhteiskunnalliseen sekä talous-, sosiaali- ja kulttuurielämään kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, sekä julistetaan kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistaminen kansainvälisen yhteisön ensisijaiseksi tavoitteeksi (18 artikla),

D.   katsoo, että Pekingin toimintaohjelmassa kannatetaan tasa-arvon valtavirtaistamista tehokkaana strategiana sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä ja todetaan, että hallitusten ja muiden toimijoiden olisi edistettävä tasa-arvonäkökohtien sisällyttämistä aktiivisesti ja näkyvästi kaikille politiikanaloille ja kaikkiin ohjelmiin, jotta aina ennen päätösten tekemistä arvioitaisiin niiden vaikutukset naisten ja miesten asemaan,

E.   katsoo, että tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämistä kaikkeen yhteisön politiikkaan ja toimintaan ja että komissio on soveltanut sitä eri toimissaan, kuten Euroopan työllisyysstrategiassa, sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevassa yhteisön strategiassa, yhteisön tutkimuspolitiikassa, yhteisön rakennerahastoissa, kehitysyhteistyöpolitiikassa ja ulkosuhteissa,

F.   katsoo, että Euroopan komissio on vuodesta 1996 alkaen ottanut tasa-arvonäkökohdat huomioon kaikessa toiminnassaan ja sisällyttänyt naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet kaikkeen yhteisön toimintaan ja politiikkaan,

G.   katsoo, että tasa-arvoinen budjetointi voidaan määritellä tasa-arvon valtavirtaistamisena talousarviomenettelyssä, sillä siinä painopiste on julkisten politiikan alojen naisiin ja miehiin kohdistuvien vaikutusten analysoinnissa, se sisällyttää sukupuolinäkökohdan kaikkiin julkisten talousarvioiden laadintaprosessin vaiheisiin ja sen avulla pyritään järjestämään julkiset tulot ja menot uudelleen niin, että ne edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa,

H.   katsoo, että komissio on osoittanut sitoutuneensa tähän tavoitteeseen perustamalla naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevään neuvoa-antavaan komiteaan työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä aiheesta kyselytutkimus EU:n jäsenvaltioissa sekä edistää tasa-arvoista budjetointia EU:n ja jäsenvaltioiden talousarviomenettelyissä,

I.   katsoo, että komissio ilmoitti sitoutuvansa tähän tavoitteeseen myös julkilausumassa, jonka komission jäsen Schreyer esitti naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnassa tasa-arvoisesta budjetoinnista järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa,

J.   ottaa huomioon, että myös Euroopan neuvostoon on perustettu tasa-arvoista budjetointia käsittelevä asiantuntijaryhmä, joka on laatinut aiheesta alustavan muistion,

K.   ottaa huomioon, että neuvoston puheenjohtajavaltio Belgia järjesti lokakuussa 2001 yhdessä OECD:n, UNIFEMin, Brittiläisen kansainyhteisön ja Pohjoismaiden neuvoston kanssa tätä aihetta käsittelevän seminaarin,

L.   ottaa huomioon, että monissa unionin jäsenvaltioissa on jo käynnissä erilaisia tasa-arvoista budjetointia koskevia aloitteita, joita on toteutettu sekä kansallisella ja alueellisella tasolla muun muassa Irlannissa, Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa että paikallisella tasolla esimerkiksi joissakin Italian kunnissa, ja että muualla maailmassa, kuten Australiassa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa, tämäntyyppisillä aloitteilla on jo pitkät perinteet, ja muistuttaa, että myös monissa Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa on kokeiltu tasa-arvoista budjetointia politiikan eri aloilla,

Tasa-arvoisen budjetoinnin määritelmä, tavoitteet ja soveltamisala

1.   kannattaa Euroopan neuvoston järjestämän tasa-arvoista budjetointia käsittelevän epävirallisen asiantuntijaverkon ehdottamaa määritelmää, jonka mukaan tasa-arvoisella budjetoinnilla tarkoitetaan tasa-arvon valtavirtaistamista talousarviomenettelyssä; tämä tarkoittaa talousarvioiden suunnittelua tasa-arvonäkökohdista käsin ottamalla ne huomioon talousarviomenettelyn kaikissa vaiheissa ja järjestämällä tulot ja menot uudelleen niin, että ne edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa;

2.   korostaa, ettei tasa-arvoisella budjetoinnilla pyritä luomaan erillisiä talousarvioita naisille, vaan pyritään puuttumaan julkisiin talousarvioihin, koska ne eivät ole sukupuolineutraaleja, sillä niillä on erilainen vaikutus naisiin ja miehiin sekä tulojen että menojen osalta; katsoo näin ollen, että tasa-arvoinen budjetointi merkitsee, että ohjelmien, toimien ja talousarviota koskevien menettelytapojen sisällä julkiset tulot ja menot järjestetään uudelleen niin, että naisten tärkeimmät tavoitteet ja tarpeet otetaan tasapuolisesti huomioon pitämällä lopullisena tavoitteena miesten ja naisten välisen tasa-arvon toteutumista,

3.   korostaa, että budjettipolitiikkaa linjatessaan ja toteuttaessaan julkiset viranomaiset tekevät tärkeitä poliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja sen talouselämään; julkiset talousarviot eivät ole pelkkiä finanssi- ja talouspoliittisia välineitä, vaan ne muodostavat peruskehyksen, jonka mukaan sosioekonominen kehitysmalli muotoutuu, tulontasauksen perusteet määrätään ja poliittiset tavoitteet asetetaan tärkeysjärjestykseen;

4.   muistuttaa, että tasa-arvoon pyrkiviä budjetointistrategioita on sovellettava sellaisessa laajemmassa kansantaloudellisessa ympäristössä, joka tukee henkilöresurssien ja inhimillisen pääoman kehittämistä; Lissabonin Eurooppa-neuvostossa asetettujen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti yhteiskunnallinen kehitys ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen olisi nähtävä pitkän aikavälin investointina työllisyyttä ja talouskasvua edistäviin yhteisön politiikkoihin, jotta Euroopasta voisi tulla kilpailukykyinen tietopohjainen talous;

5.   painottaa, että tasa-arvoisen budjetoinnin onnistuminen vaatii poliittista sitoutumista naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiseen; tämä tarkoittaa, että kaikkien julkisen politiikan muotoiluun osallistuvien elinten on edistettävä naisten tasapuolista edustusta politiikassa ja instituutioissa kaikilla tasoilla, tuettava naisten laajempaa osallistumista päätöksentekoprosesseihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla sekä kehitettävä yleistä tietoisuutta ja vastuuntuntoa yhtäläisten mahdollisuuksien ja inhimillisen pääoman kehittämisestä;

6.   korostaa, että makrotalouspolitiikka voi vaikuttaa sukupuolten välisten erojen kapenemiseen tai kasvamiseen taloudellisten resurssien ja vaikutusvallan, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla; edistämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja soveltamalla tasa-arvoisen budjetoinnin menetelmiä eri toiminnoissa julkisten talousarvioiden avulla voidaan saavuttaa tärkeitä poliittisia tavoitteita, kuten:

tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja tasapainoinen budjettipolitiikka, jonka tavoitteena on vähentää sukupuolten välisiä eroja ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ottaen huomioon naisten ja miesten erilaiset roolit talouselämässä ja yhteiskunnassa
tehokkuus, resurssien tehokkaampi käyttö, julkisten palvelujen laadun ja tehokkuuden parantaminen nais- ja mieskansalaisten erilaisten tarpeiden mukaan
avoimuus, kansalaisten parempi käsitys julkisista tuloista ja menoista ja sitä kautta kansallisen ja paikallisen hallinnon avoimempi toiminta ja tilivelvollisuuden toteutuminen;

Tasa-arvoisen budjetoinnin välineet ja menetelmät

7.   toistaa kantansa, jonka mukaan julkisten menojen tehokkuutta on syytä parantaa sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla ja – kuten Lissabonin huippukokouksessa todettiin – työllisyyttä on tarpeen tukea tasa-arvonäkökulman edistämiseksi kaikissa politiikoissa, naisten saamiseksi enemmän mukaan päätöksentekoprosessiin sekä sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi; tässä suhteessa tasa-arvoista budjetointia voidaan käyttää välineenä helpottamassa näiden tavoitteiden saavuttamista samalla, kun edistetään taloudellisten rasitteiden ja etujen tasapuolisempaa jakautumista kansalaisten kesken;

8.   täsmentää, että sukupuolten välisen tasa-arvon huomioimisella julkisen talousarvion suunnittelussa tarkoitetaan seuraavaa:

määritellään, miten eri kansalaiset hyötyvät julkisista menoista ja osallistuvat julkisten tulojen kartuttamiseen, ja arvioidaan naisten ja miesten välisiä eroja käyttämällä apuna laadullisia ja määrällisiä tietoja ja vertailevaa arviointia
arvioidaan budjettipolitiikasta ja resurssien uudelleenjaosta naisiin ja miehiin kohdistuvien vaikutusten eroja rahavarojen, palvelujen, ajankäytön sekä sosiaali- ja perhehuollon / sosiaalisen uusintamisen osalta
analysoidaan tasa-arvovaikutusta kaikessa julkishallinnon toiminnassa ja otetaan tasa-arvoinen budjetointi portaittain käyttöön kaikissa politiikoissa, kuten koulutuksen, sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen, terveydenhuollon, työllisyystoimien, liikenteen, asumisen jne. aloilla
kehitetään alhaalta ylöspäin suuntautuva budjettimenettely ja edistetään kaikkien kansalaisten – niin miesten kuin naistenkin – sekä asianomaisten sidosryhmien (yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen) osallistumista päätöksentekoon, jotta voitaisiin määritellä heidän erityistarpeensa ja vastata niihin tarkoituksenmukaisella politiikalla ja toimenpiteillä
varmistetaan, että resurssit jaetaan tarkoituksenmukaisesti ja tasapuolisesti ja että ne vastaavat naisten ja miesten erilaisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin
huolehditaan siitä, että tasa-arvoanalyysit ja tasa-arvovaikutukset otetaan täysin huomioon kaikissa talousarviomenettelyn vaiheissa eli suunnittelussa, määrittelyssä, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa
käytetään julkista talousarviota välineenä mielekkäiden poliittisten painopisteiden määrittelyssä ja erityisvälineiden, -mekanismien ja -toimien yksilöimisessä naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi julkisen politiikan kautta
määritellään uudet painopisteet ja jaetaan julkiset menot uudelleen, mutta ei välttämättä koroteta julkisen talousarvion kokonaismäärärahoja
varmistetaan ja otetaan vastuu julkisten menojen tehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta suhteessa vahvistettuihin painopisteisiin ja sitoumuksiin yleensä sekä erityisesti suhteessa naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien kunnioittamiseen julkisten resurssien ja palvelujen jakamisessa uudelleen;

9.   toteaa, että tasa-arvoisen budjetoinnin strategiat edellyttävät ministeriöiden välistä koordinointia toisaalta budjetti-, talous- ja valtiovarainministeriöiden välillä ja toisaalta tasa-arvoministeriön ja/tai tasa-arvosta vastaavien osastojen ja elinten välillä siten, että mukaan otetaan kaikki alakohtaiset vastuuhenkilöt ja virkamiehet, jotka osallistuvat julkisen talousarvion laatimiseen, jotta sukupuoliulottuvuus sisällytetään kaikkien julkisten talousarvioiden tuloihin ja menoihin;

10.   korostaa, että tasa-arvoisen budjetoinnin strategiat perustuvat monitahoisiin ja monipuolisiin menetelmiin, joihin sisältyvät tasa-arvon edistämistä koskevat tavoitteet, välineet, toimet ja toimenpiteet on eriytetty sukupuolen ja täytäntöönpanoympäristön mukaan; tämä tarkoittaa, että pyrittäessä torjumaan naisten ja miesten yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta tasa-arvoisen budjetoinnin menetelmillä on osattava ottaa huomioon paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla vallitsevat erilaiset olosuhteet, jotta sukupuolten välistä tasa-arvoa voitaisiin edistää tarkoituksenmukaisesti ja menestyksekkäästi;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työstämään kaikkia politiikan aloja koskevia sukupuolittain eriytettyjä tietoja ja kehittämään niitä edelleen;

Tasa-arvoista budjetointia koskevan mietinnön tavoitteet

12.   kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan ja analysoimaan makrotalouspolitiikan talousuudistusten vaikutuksia naisten ja miesten asemaan sekä sukupuolten välistä epätasapainoa korjaavien strategioiden, mekanismien ja toimenpiteiden kehittämistä avainaloilla sellaisen entistä laajemman taloudellisen ja sosiaalisen toimintakehyksen luomiseksi, jossa tasa-arvoisen budjetoinnin soveltamisesta voitaisiin päästä myönteisiin tuloksiin;

13.   pyytää komissiota edistämään Euroopan laajuisen verkoston perustamista, johon kuuluisivat viranomaiset, jotka toteuttavat tasa-arvoista budjetointia sekä asiaa koskevat asiantuntijat/johtajat, erityisesti naiset, ja liittämään tämän verkoston parlamentaaristen tasa-arvovaliokuntien verkostoon; katsoo, että tällainen verkosto voi auttaa kehittämään ja levittämään tietämystä tasa-arvoisen budjetoinnin menetelmistä, prosesseista ja mekanismeista, edistämään parhaiden käytäntöjen ja myönteisten kokemusten vaihtoa, tarjoamaan hallituksille, parlamenteille ja budjettiviranomaisille toimintapuitteet ja hyväksi havaitut strategiat, jolloin miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskeva tavoite voitaisiin sisällyttää kaikkiin menettelytapoihin, ohjelmiin ja budjettitoimiin;

14.   pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia hallituksia panemaan tasa-arvoisen budjetoinnin täytäntöön; muistuttaa, että tasa-arvoisen budjetoinnin strategiasta on tultava "parlamentaarinen menettely" Euroopan parlamentissa sekä kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa parlamenteissa erityisesti tulevia jäsenvaltioita ajatellen; korostaa tähän liittyen, että parlamenttien tasa-arvovaliokunnilla on oltava keskeinen asema;

15.   pyytää komissiota soveltamaan Euroopan komission neuvoa-antavan komitean työryhmän työskentelyn tuloksia ja lausuntoon sisältyviä periaatteita EU:n talousarviossa;

16.   pyytää komissiota laatimaan tasa-arvoista budjetointia käsittelevän esitteen, jossa kuvataan välineitä ja menetelmiä sukupuoliulottuvuuden sisällyttämiseksi julkisiin talousarvioihin, ja levittämään sitä laajalti tasa-arvoisen budjetoinnin strategioita ja menetelmiä koskevan tiedon välittämiseksi kaikkien yhteisön toimielinten sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten elinten kautta, jotta kaikki budjettimenettelyihin ja budjettipolitiikkaan osallistuvat toimijat – eli toimielimet, hallitukset, julkiset viranomaiset ja hallintoelimet, yhdistykset ja kansalaisjärjestöt – saisivat käyttöönsä oppaan, jossa olisi tietoa tasa-arvoisen budjetoinnin tavoitteista, strategioista, mekanismeista ja välineistä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään ja edistämään tasa-arvoisen budjetoinnin välineiden ja menetelmien soveltamista (mukaan on liitettävä sukupuolittain eritellyt tiedot, tasa-arvoa mittaavat indikaattorit ja viitearvot) siten, että talousarviota koskevissa menettelytavoissa tulot ja menot jäsennetään ja toteutetaan miesten ja naisten väliseen tasa-arvon edistämistavoitteeseen pyrkien;

18.   pyytää komissiota aloittamaan laajan julkisen tiedotuskampanjan tasa-arvoista budjetointia koskevan tietoisuuden lisäämiseksi kansalaisten, hallitusten sekä kansallisten ja alueellisten parlamenttien keskuudessa levittämällä tasa-arvoista budjetointia koskevaa esitettä ja kertomalla tasa-arvoisen budjetoinnin kehittämisestä ja käytöstä saaduista tuloksista komission perustaman tasa-arvoista budjetointia käsittelevän työryhmän tutkimustulosten mukaisesti;

19.   pyytää komissiota laatimaan kahden vuoden kuluessa tasa-arvoista budjetointia koskevan tiedonannon ja esittämään indikaattorit ja viitearvot, joissa otetaan huomioon kaikki tasa-arvoista budjetointia käsittelevän asiantuntijaryhmän työn tulokset, jotta voitaisiin luoda katsaus prosessin edistymiseen ja muotoilla EU:n ja jäsenvaltioiden toimintastrategioita; pyytää lisäksi, että tasa-arvoisen budjetoinnin politiikka otettaisiin huomioon naisten ja miesten tasa-arvoisuutta käsittelevän viidennen toimintaohjelman toisen osan täytäntöönpanossa sisällyttämällä se sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi annetun strategian tavoitteisiin, välineisiin ja mekanismeihin joulukuuksi 2003 suunnitellun väliarvioinnin jälkeen;

20.   pyytää Euroopan parlamenttia, ja erityisesti budjettikysymyksistä vastaavaa valiokuntaa, panemaan tasa-arvoisen budjetoinnin periaatteet täytäntöön EU:n talousarviomenettelyssä sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjettipolitiikan kehittämiseksi EU:ssa; antaa asiasta vastaavalle valiokunnalle tehtäväksi edistää ja seurata tasa-arvoisen budjetoinnin periaatteiden toteutumista EU:n talousarviomenettelyssä EU:n kaikkien budjettipolitiikkojen määrittelyssä, rakentamisessa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;

21.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja jäsenvaltioille.

.

(1)EYVL C 364, 18.2.2000, s. 1.
(2)http://www.unifem.org.
(3)http://www.unhchr.ch/huridocda/huridoca.nsf.
(4)http://www.thecommonwealth.org/gender.
(5)http://www.un.org/womenwatch.
(6)EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258.
(7)EYVL C 65, 14.3.2002, s. 22.
(8)P5_TA-PROV(2003)0150.


PERUSTELUT

JOHDANTO

Tasa-arvoisen budjetoinnin käsite ja menettelytapa yleistyivät Pekingin toimintaohjelman ansiosta, joka laadittiin Yhdistyneiden Kansakuntien Pekingissä vuonna 1995 pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa ja jossa niitä kehotettiin noudattamaan. Toimintaohjelmassa viitataan selvästi tasa-arvonäkökohdat huomioon ottaviin talousarvioihin ja painotetaan, että kaikilla politiikan aloilla on toimittava tasa-arvon valtavirtaistamisstrategian hyväksi, jotta saavutetaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo, ja lisäksi siinä esitetään hallituksille eräitä strategisia tavoitteita, joita ovat muun muassa:

julkisten menojen uudelleen järjestäminen ja määritteleminen naisten taloudellisten mahdollisuuksien edistämiseksi ja tuotantoresurssien saatavuuden parantamiseksi heidän kohdallaan niin, että naisten perustarpeet tunnustetaan sosiaali-, koulutus- ja terveysaloilla,
sellaisten entistä avoimempien ja asianmukaisempien talousarviomenettelyjen suosiminen monilla eri tasoilla, joiden avulla tasa-arvonäkökohdat voidaan sisällyttää ohjelmien laadintaan ja budjettipolitiikkoihin sekä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin rahoitusohjelmiin.

Kansainvälisissä yhteyksissä on allekirjoitettu lukuisia sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevia sopimuksia, joista mainittakoon:

- Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus (CEDAW Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women 1979),
Wienin ihmisoikeusjulistus (1993)
Kairossa järjestetty YK:n kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi (1994),
Brittiläisen kansainyhteisön esittämä sukupuolinäkökohtia ja kehitystä koskeva toimintasuunnitelma (Plan of Action on Gender and Develoment - 1995),
- Pekingin toimintaohjelma (Beijing Platform for Action e Regional platform for Action 1995).

Australia ja Etelä-Afrikka ovat toimineet tienraivaajina ottaessaan käyttöön tasa-arvovaikutukset tarkastavan budjetoinnin (Gender Budget Auditing) ja tasa-arvoisen budjetoinnin, sillä Australiassa tämä tapahtui jo vuonna 1984 ja Etelä-Afrikassa vuonna 1994. Siitä lähtien tasa-arvoisen budjetoinnin aloitteet ovat levinneet kaikkialle sekä hallitusten että paikallishallintojen keskuuteen niin taloudellisesti kehittyneille alueille (erityisesti Kanadaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ranskaan, Ruotsiin, Italiaan ja Sveitsiin) kuin moniin kehitysmaihinkin.

Euroopan neuvostossa ihmisoikeuksien pääosastossa naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä komitea on perustanut tasa-arvoista budjetointia käsittelevän asiantuntijaryhmän, joka on aloittanut asiaa koskevan tutkimuksen ja laatinut alustavan muistion(1).

Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen saavuttaa miesten ja naisten välinen tasa-arvo (perustamissopimuksen 2 artikla), pyrkiä toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa (perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohta). Euroopan komissio soveltaa myös sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa ja siihen liittyvää puiteohjelmaa ja siten tasa-arvon valtavirtaistamisstrategiaa, joka on tuottanut myönteisiä tuloksia politiikan eri aloilla eurooppalaisesta työllisyysstrategiasta aina sosiaalisen osallisuuden strategiaan, rakennerahastojen käyttöön sekä yhteistyötä ja kehitystä koskeviin ulkosuhteisiin.

Kysymys tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavista talousarvioista otettiin Euroopan komissiossa ensi kerran esiin tasa-arvon valtavirtaistamista koskeneessa seminaarissa makrotaloudellisten suuntaviivojen yhteydessä lokakuussa 2001. Puheenjohtajavaltio Belgia järjesti yhdessä OECD:n, UNIFEMin, Brittiläisen kansainyhteisön ja Pohjoismaiden neuvoston kanssa konferenssin "Gender responsive budgeting: a global vision to strengthen economic and financial governance" (Sukupuolinäkökohdat huomioon ottava budjettipolitiikka: kokonaisvaltainen näkemys talous- ja rahoitushallinnoinnin lujittamiseksi), joka aloitti Euroopan unionissa keskustelun julkisista talousarvioista ja tasa-arvonäkökohdista yleisesti ottaen. Tasa-arvoisesta budjetoinnista voidaan todeta, että Euroopan komissio perusti kansallisista asiantuntijoista koostuvan asiaa puivan työryhmän miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean yhteyteen, ja sen tavoitteena on laatia asiakirja, johon kootaan yhteen kaikkien merkittävimmät aiheesta saadut kokemukset, joka tarjoaa menettelyohjeita ja jossa yksilöidään ne institutionaaliset vaiheet, jotka ovat välttämättömiä kyseisten asioiden soveltamiseksi sekä yhteisön tasolla että jäsenvaltioissa. Tämän tasa-arvoista budjetointia käsittelevän asiantuntijaryhmän tarkoituksena on laatia analyysi- ja suuntaa-antava asiakirja lyhyen ajan sisällä.

MÄÄRITELMÄ JA TAVOITTEET

Myös Euroopan neuvoston ja Brittiläisen kansainyhteisön kaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä nopeasti käyttöön otetun määritelmän mukaan tasa-arvoinen budjetointi(2) on tasa-arvon valtavirtaistamista talousarviomenettelyssä. Tämä tarkoittaa, että arvioidaan talousarviomenettelyiden vaikutuksia tasa-arvoon sisällyttämällä tasa-arvonäkökohdat talousarviomenettelyn kaikille tasoille ja arvioimalla uudelleen tulot ja menot miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämiseksi.

Se, että julkiset talousarviot pitää analysoida ja laatia ottamalla huomioon tasa-arvonäkökohdat - minkä tavoitteena on viime kädessä naisten ja miesten välisen tasa-arvon konkreettinen toteuttaminen – johtuu siitä, että talousarvio ei ole neutraali väline, vaan se heijastaa yhteiskunnassa olevaa vallanjakoa. Määritellessään tulo- ja menopolitiikkoja julkiset budjettiviranomaiset tekevät kaikkialla poliittisia valintoja; talousarvio ei ole pelkästään taloudellinen väline, vaan se on keskeinen väline, jolla poliittiset päättäjät määrittelevät yhteiskunnassa sosioekonomisen kehitysmallin ja vallan uudelleenjakamista koskevat perusteet sekä päättävät politiikkoja ja kansalaisten tarpeita koskevista tärkeimmistä toimista, mikä sitten vaikuttaa kansalaisiin eri tavoin sen mukaan, onko kyse miehistä vai naisista.

Julkisten viranomaisten ja niihin lukeutuvien talousarvioviranomaisten velvollisuutena on määritellä yleiset suuntaviivat ja tehdä tarkkoja julkisia toimia koskevia päätöksiä, eikä niinkään hallita näitä toimia. Valintoja tehdessään julkiset tahot ovat vastuussa siitä, että oman yhteisön ja kansalaisten hyvinvointi lisääntyy, ja niiden on otettava huomioon, että mies- ja naispuolisilla kansalaisilla on erityistarpeita, jotka liittyvät heidän asemaansa poliittisessa, talous-, yhteiskunta-, yhteisö- ja perhe-elämässä.

Siinä tavassa, jolla julkiset talousarviot yleensä laaditaan, ei oteta huomioon miesten ja naisten välisiä eroja, jotka liittyvät heidän asemaansa, vastuuseen ja valmiuksiin - ja useimmiten käytetyt indikaattorit ja tiedot eivät tee eroja eri sukupuolten välillä. Vaikka julkinen talousarvio vaikuttaakin neutraalilta talousvälineeltä, todellisuudessa se heijastaa yhteisön jo olemassa olevaa yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta ja lisää sitä. Analysoimalla budjettipolitiikkoja eri sukupuoliin kohdistuvien erilaisten vaikutusten pohjalta kyetään kyseenalaistamaan julkisten talousarvioiden niin sanottu puolueettomuus ja ennen kaikkea saamaan aikaan sen, että nämä vaikutukset vastaavat tasapuolisuuden, taloudellisuuden ja todenmukaisuuden vaatimuksia; julkiset menot ovat paitsi tehokas myös oikeudenmukainen väline silloin, kun niillä kyetään lisäämään kehitystä ja hyödyntämään kaikkia yhteiskunnan osatekijöitä.

Tarkoituksena olisi siis omaksua sellainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen ajattelutapa, jonka mukaan taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä ei voi erottaa toisistaan, vaan ne vahvistavat toisiaan, ja näin on myös avoimessa ja globaalissa markkinataloudessa. Talous ei voi pitkällä aikavälillä olla kilpailukykyinen, dynaaminen ja terve, jos tuotannollisten, kaupallisten ja taloudellisten prosessien taustalla ei ole vakaata, yhteenkuuluvaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa ihmisoikeudet, henkilöresurssit ja inhimilliset valmiudet ovat kehittyneet asianmukaisesti. Julkisten toimien (ja näin ollen myös budjettipolitiikkojen) vahvistaminen, nykyaikaistaminen ja uudelleen järjestäminen yhteiskunnallisen kehityksen hyväksi on todellisuudessa ehdottoman välttämätön aineeton investointi - joka liittyy valmiuksiin, vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä resurssien ja mahdollisuuksien luontiin - sellaisessa taloudessa, josta halutaan vahva ja kilpailukykyinen, koska se on tietopohjainen (kuten Eurooppa-neuvosto vahvisti Lissabonissa).

Tasa-arvon valtavirtaistaminen ja tasa-arvoinen budjetointi ovat strategioita, joiden tavoitteena on saavuttaa julkisissa toimissa tasapuolisuus, tehokkuus ja avoimuus. Tasapuolisuuden periaatteen saavuttamiseksi hallitusten ja julkisten viranomaisten on käsiteltävä tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja vähennettävä miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta ottamalla huomioon, että miehet ja naiset toimivat yhteiskunnassa ja taloudessa erilaisessa asemassa, minkä seurauksena talouspolitiikkojen vaikutukset heijastuvat heihin eri tavoin. Jotta tehokkuuden periaate voitaisiin konkreettisesti ottaa käyttöön talouden ja yhteiskunnan toimivuuden hyväksi, talousarvioviranomaisten on kaikki tulot ja menot määritellessään pidettävä mielessä myös taloudellinen työ, josta ei makseta palkkaa (koti- ja hoitotyö), ja näin ollen myös se, miten julkiset toimet ja budjettipolitiikka vaikuttavat naisten ja miesten erilaisiin tehtäviin ja vastuualueisiin. Jotta kansalaiset saataisiin tietoisiksi budjettipolitiikkojen toteuttamisen tuomista tuloksista (minkälaisia vaikutuksia budjettipolitiikoilla on, mitkä ryhmät ovat etulyöntiasemassa, mitä vaihtoehtoja tiettyjen resurssien jakamiselle on, miten tiettyjen valintojen kustannukset voidaan perustella?), päämääräksi on asetettava avoimuusperiaatteen noudattaminen ja on luotava konkreettista sisältöä demokraattisille toimintatavoille hallinnon kaikilla tasoilla (keskus- tai paikallishallinnossa).

Tasa-arvoisen budjetoinnin toteuttamiseksi tasa-arvon valtavirtaistamisen parissa on samanaikaisesti tehtävä laajempaa työtä, joka perustuu erilaisiin ja täydentäviin toimiin:

kaikilla tasoilla pitää lisätä poliittista tahtoa saavuttaa miesten ja naisten välinen tasa-arvo,
naisten määrää on lisättävä kaikentasoisilla päätöksentekopaikoilla sekä julkisella että yksityisellä puolella,
tasa-arvonäkökohdat on otettava huomioon hallitusten ja paikallisviranomaisten laatimien politiikkojen, ohjelmien ja julkisten toimien määrittelyssä niiden suunnittelu-, kehittämis-, soveltamis-, seuranta- ja arviointivaiheissa,
on laadittava erilaisia sukupuolikohtaisia tietoja ja tilastotietoja, jotta voitaisiin yksilöidä sellaiset toiminnalliset indikaattorit, joiden avulla voidaan mitata julkisten toimien ja budjettipolitiikkojen vaikutukset ja tehokkuus.

Euroopan unionissa ei vielä noudateta tasa-arvoista budjetointia, vaikka miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevassa viidennessä puiteohjelmassa tasa-arvostrategiaa käsitelläänkin laajalti taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä toteutuvan tasa-arvon tavoitteen kannalta, eikä siinä osassa ohjelmaa, jossa käsitellään toteuttamismekanismeja ja -välineitä, vaadita erityisesti, että julkisten talousarvioiden rakentamisvälinettä - Euroopan tasolla, kansallisella ja paikallisella tasolla - pitäisi toteuttaa ottamalla huomioon tasa-arvonäkökohdat. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että toisin kuin jäsenvaltioiden kansalliset ja paikalliset talousarviot, Euroopan unionin talousarviolle ovat tyypillisiä ainoastaan menopolitiikat, sillä tulot on aina määritelty, eikä niitä voi muuttaa, mikäli ei tehdä uusia toimielinten välisiä sopimuksia. Tässä tapauksessa tasa-arvon budjetoinnin strategiassa keskityttäisiin vain menoihin ja näin ollen resurssien jakautumiseen sen perusteella, mitä alaa budjettipolitiikka koskee.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että vaikka Euroopan unionissa ei olekaan todellista tasa-arvoisen budjetoinnin politiikkaa, se soveltaa eräillä politiikkojensa toiminta-aloilla tasa-arvon valtavirtaistamista ohjelmiin ja rahoituksiin, jotka kohdistuvat yksittäisiin jäsenvaltioihin ja Euroopan unionin yleensä. Kaikkein mielenkiintoisimmat ja merkittävimmät esimerkit siitä, miten miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa politiikkaa on valtavirtaistettu EU:n tarjoamien resurssien hyödyntämisen yhteydessä, ovat nähtävissä rakennerahastoja(3) ja eurooppalaista työllisyysstrategiaa koskevissa ohjelmissa ja resursseissa (erityisesti neljännen pilarin, vuosittain laadittavien suuntaviivojen ja työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien kautta), ja esimerkkinä ulkosuhteisiin liittyvistä toimista voidaan mainita Euro–Välimeri-kumppanuuteen kuuluva Meda-ohjelma. Euroopan unionin talousarviosta voidaan erityisesti todeta, että tasa-arvonäkökohdat on tähän mennessä otettu huomioon toteuttamalla toimia erityisten budjettikohtien kohdalla sekä liittämällä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien tavoitteet budjettikohtiin lisättyihin kommentteihin.

Tämän tasa-arvoisen budjetoinnin erityistavoitteista puhuttaessa - millä tarkoitetaan julkisten talousarvioiden laatimista tasa-arvonäkökohdat huomioon ottamalla - esittelijä pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että tämän naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (jos se hyväksytään täysistunnossa) tavoitteena on:

luoda ja saada syntymään poliittista tahtoa eri poliittisten ja institutionaalisten tahojen keskuudessa, joiden tehtävänä on määritellä julkiset talousarviot kaikilla eurooppalaisilla, kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla tasoilla,
saada kansalaiset sekä poliittiset ja taloudelliset toimijat eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla kiinnostumaan tasa-arvoasiasta ja tavoitteesta sisällyttää yhtäläiset mahdollisuudet kaikkiin julkisiin valintoihin ja politiikkoihin,
levittää tietoa tasa-arvoisen budjetoinnin strategiasta ja menetelmästä Euroopan unionin toimielimissä ja jäsenvaltioissa sekä kaikkialla hallinnossa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla,
kehottaa, että Euroopan komissio(4) laatii tasa-arvoista budjetointia koskevan tiedotteen, joka toimii eräänlaisena oppaana, ja jakaa kyseistä tiedotetta sekä tarjoaa toimintavälineitä kaikille niille, jotka ovat tekemisissä budjettipolitiikkojen laadinnan kanssa Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa,
pyytää, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot -    sekä hallitukset että alueellis- ja paikallishallinnot -    ottavat käyttöön tasa-arvoisen budjetoinnin strategian julkisissa toimissaan ja budjettipolitiikassaan,
pyytää Euroopan komissiota varmistamaan siinä yhteydessä, kun yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa viidettä puiteohjelmaa arvioidaan ohjelman puolivälissä joulukuussa 2003, että sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhteisön puitestrategian toteuttamisen toisessa vaiheessa tasa-arvoinen budjetointipolitiikka liitetään tarkoituksenmukaisesti sekä tavoitteisiin että välineisiin ja mekanismeihin,
pyytää komissiota laatimaan kahden vuoden kuluessa tasa-arvoista budjetointia koskevan tiedonannon, jossa otetaan huomioon asiantuntijaryhmän työn tulokset ja joka sisältää arvion tämän asian vaikutuksista Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden erilaisissa ympäristöissä sekä toimintastrategian tulevaisuuden varalle,
pyytää Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tekemään työtä sen hyväksi, että voidaan toteuttaa tasa-arvoisen budjetoinnin yhteydessä syntyneiden parhaiden käytäntöjen levitys- ja uudelleenluontiverkosto, jonka avulla kyetään kokoamaan tällä alalla jo saadut kokemukset ja levittämään niitä kiinnittämällä erityistä huomiota asioihin paikallisella tasolla,
pyytää Euroopan parlamenttia toimimaan johdonmukaisesti määritellessään Euroopan unionin budjetin, jotta Euroopan yhteisön budjettipolitiikka olisi tasa-arvonäkökohdat huomioon ottava, ja antamaan Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan tehtäväksi valvoa tasa-arvoisen budjetoinnin toteutumista Euroopan unionin talousarviossa sekä sen laadinta- että toimeenpanovaiheessa,
tarjota kaikilla tasoilla budjettipolitiikan parissa työskenteleville toimijoille ja päättäjille täsmällisiä välineitä, ohjeita ja ehdotuksia menetelmästä ja toimista, joita tasa-arvoisten budjetointipolitiikkojen määrittelyssä, toimeenpanemisessa ja arvioinnissa pitäisi käyttää, ja siten, että kiinnitetään erityistä huomiota Euroopan kansalaisten erilaisten alueellisten ja sosioekonomisten elinympäristöjen erikoispiirteisiin ja eroihin,
esittää toimintakehys, jonka avulla tasa-arvoinen budjetointi toteutetaan niin, että demokraattiseen päätöksentekoon osallistuvat myös alemmat yhteiskuntaluokat sekä eri alueilla toimivat järjestäytyneet tahot, kansalaisjärjestöt ja naisyhdistykset.

MENETELMÄ JA VÄLINEET

Kaikissa julkisen politiikan arviointimenettelyissä on noudatettava sellaista ajattelutapaa, jossa otetaan järjestelmällisesti huomioon miesten ja naisten välillä vallitseva yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuus sekä vallanjaon erot julkisten varojen hallinnassa ja jakelussa. Kysymys sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta on liitettävä tehokkaasti yleiseen kysymykseen kansojen elinoloista ja laajassa mielessä ajatukseen talousjärjestelmästä tai sitä koskevaan määritelmään. Elämänlaatuun keskittyvän lähestymistavan avulla kysymystä julkisten talousarvioiden arvioinnista voidaan tarkastella entistä laajemmassa ja yleisemmässä yhteydessä, jossa naisten kokemus ja panos ovat ratkaisevan tärkeitä.

Talous- ja budjettipolitiikkojen eri sukupuoliin - siis miesten ja naisten elämään - heijastavien vaikutusten analysoinnissa kannattaa siis ottaa huomioon taloudelliset näkökohdat, mutta ei pelkästään rahan vaan myös elämän laadun kannalta(5). Palkattomasti tehtävän sosiaalisen uusintamistyön (koti- ja hoitotyön) merkitys ja sen tuoma panos on liitettävä palkkatyöhön, kun poliittisia valintoja ja päätöksiä analysoidaan taloudelliselta kannalta ja kokonaisvaltaisesti siltä osin, miten hallitukset ja paikallishallinnot kantavat yleisen vastuunsa tässä asiassa.

Erityisesti silloin, kun tarkoituksena on tehdä työtä tasa-arvoisen budjetoinnin hyväksi, toisin sanoen kun halutaan laatia tasa-arvonäkökohdat huomioon ottava julkinen talousarvio, on syytä kiinnittää huomiota eräisiin keskeisiin seikkoihin ja näin ollen pitää:

–   yksilöidä ne tahot, jotka hyötyvät kuluista, ja ne, jotka osallistuvat tulojen hankintaan,

–   ymmärtää, miten tulot ja menot jakautuvat eri tavoin miesten ja naisten kohdalla,

–   arvioida, miten eri tavoin budjettipolitiikka ja varojen jakautuminen vaikuttavat miehiin ja naisiin taloudellisesti, ajallisesti sekä palkattoman työn kannalta,

–   tarkistaa, että varat jaetaan johdonmukaisesti ja asianmukaisesti niin, että miesten ja naisten erilaiset tarpeet otetaan huomioon,

–   varmistaa, että sukupuolten väliset erot otetaan tarkoituksenmukaisesti huomioon talousarvion eri suunnittelu-, määrittely- ja soveltamisvaiheissa,

–   määritellä painopisteet ja erityistoimet, jotta miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta voidaan budjetin avulla vähentää.

Lyhyesti voidaan sanoa, että tasa-arvoinen budjetointi tarkoittaa sitä, että kyetään arvioimaan budjettimenojen tehokkuutta ennalta asetettujen tavoitteiden ja erityisesti varojen sekä miehille ja naisille käyttämien palvelujen jakautumisen kannalta. On välttämätöntä tarkastella, otetaanko naisten tarpeet huomioon ja toteutuvatko ne julkisilla menoilla toteutettavissa toimissa, ovatko tarjottavat palvelut tarkoituksenmukaisia ja käsitelläänkö eri sukupuoliin liittyviä eroavaisuuksia asianmukaisesti.

Kaikesta tästä pitäisi selkeästi käydä ilmi, että tasa-arvoisen budjetoinnin ja tasa-arvovaikutukset tarkastavan budjetoinnin ei pidä tarkoittaa sitä, että laaditaan erillinen talousarvio toista sukupuolta koskevien toimien määrittelemiseksi, eikä siis vaadita, että miehiä ja naisia varten laadittaisiin erilliset talousarviot.

Tasa-arvoisen budjetoinnin tavoite vähentää sosioekonomista eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä voidaan toteuttaa ja konkretisoida sellaisen monipuolisen ja kokonaisvaltaisen menetelmän kautta, johon sisältyy täsmällisiä menetelmiä, toimia ja toimenpiteitä. Tällaisen menetelmän ansiosta tasa-arvonäkökohdat (ja eri sukupuoliin heijastuvat vaikutukset) voidaan arvioida kunkin julkisen politiikan kannalta ja erityisesti budjettipolitiikan kannalta. Menetelmä edellyttää, että julkisten politiikkojen vaikutuksia seurataan jatkuvasti tasa-arvonäkökohdat huomioon ottaen, ja se tarkoittaa, että naisten pitää aktiivisesti osallistua omien tarpeidensa yksilöimiseen ja erityistoimien määrittelyyn. Sen ansiosta julkisia varoja käytetään tehokkaammin ja avoimemmin, ja se edellyttää, että määritetään hyvin selkeät painopisteet (poliittisten päättäjien valinnat ja vastuualueet), eikä niinkään lisätä menoja eri budjettikohdissa. Menetelmässä korostetaan, että julkiset menot pitää järjestää ja määrittää uudelleen, eikä ole niinkään tarpeen muuttaa budjetin kokonaismäärää. Tasa-arvoisen budjetoinnin toteuttaminen edellyttää, että naiset, naisjärjestöt ja kansalaisjärjestöt osallistuvat tähän toimintaan alhaalta ylöspäin toimivan lähestymistavan mukaisesti.

Käytettävästä menetelmästä ja välineistä on syytä täsmentää, että tasa-arvoista budjetointia koskevien eri tutkimusten ja käytäntöjen perusteella julkisiin talousarvioihin liittyvät menot olisi syytä analysoida niin, että ne jaetaan ensin eräiden perusluokkien mukaan:

–   menot, jotka eivät liity suoraan eri sukupuoliin,

–   menot, jotka eroavat toisistaan ja kohdennetaan miehille ja naisille,

–   menot, jotka liittyvät erityisesti yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeviin ohjelmiin ja toimiin.

On selvää, että suurin osa budjettimenoista sisältyy viimeksi mainittuun luokkaan ja että kun talousarviota analysoidaan niin, että tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon, tällöin on keskityttävä erityisesti näihin menoihin.

Tässä vaiheessa pitää ottaa käyttöön hyvin täsmälliset välineet tasa-arvoisen budjetoinnin toimeenpanemiseksi, ja voi olla hyödyllistä ehdottaa eräitä toimia, jotka perustuvat hiljattain tehtyihin tutkimuksiin ja tämän suuntaisesti jo nyt työskentelevissä maissa hyödynnettäviin käytäntöihin. Näitä toimia ovat:

budjetin painopistealueiden ja julkisten palvelujen tarjoamisen sukupuolet huomioon ottava arvio (näin voidaan tarkistaa, vastaavatko menot kansalaisten tärkeimpiä tarpeita, kun kootaan tietoa ja analysoidaan kansalaisten antamia mielipiteitä sellaisin tutkimusmenetelmin, joissa otetaan huomioon määrälliset ja laadulliset tavoitteet esimerkiksi vaikkapa kuljetusalalla tai koulutusalalla),
eri sukupuolet huomioon ottava analyysi menoihin liittyvien etujen jakautumisesta (näin valotetaan sitä, kuka hyötyy olennaisesti julkisista menoista, ja voidaan selvittää, jakautuvatko julkiset menot tasapuolisesti ja avoimesti, laskemalla esimerkiksi jonkin palvelun tarjoamisen yksikkökustannus ja tarkistamalla, miten eri sukupuolet hyödyntävät tällaisia palveluja),
eri sukupuolet huomioon ottava arvio talousarvion menoista politiikkojen eri aloilla (tällöin analysoidaan kuljetusten, koulutuksen, terveyden, sosiaali- ja työllisyystoimien kaltaisia aloja niin, että tarkistetaan miehiin ja naisiin kohdistuvat vaikutukset, ja aloitetaan arviointiprosessi, johon eri ministerien, hallintohaarojen, menoista vastaavien tahojen sekä tutkimuslaitosten, kansalaisjärjestöjen ja alueellisten järjestöjen pitää osallistua),
budjettia koskeva kokonaisvaltainen ja tasa-arvonäkökohdat huomioon ottava arvio, jossa tarkistetaan, miten julkisissa kokonais- ja alakohtaisissa menoissa otetaan huomioon tarve vähentää sukupuolten välistä eriarvoisuutta (tämä voidaan toteuttaa laatimalla yleinen ja kattava asiakirja, jossa esitetään vaihtoehto viralliselle talousarviolle ja tarjotaan kokonaisvaltainen naisnäkökulman huomioon ottava arvio, jota noudatetaan melko pitkään, kolmesta viiteen vuoteen)
tasa-arvonäkökohtien sisällyttäminen talous- ja työllisyyspolitiikkojen määritelmään keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä noudattamalla eri politiikat huomioon ottavaa lähestymistapaa (budjettipolitiikat ovat osat laajempaa talouspolitiikkojen kokonaisuutta, minkä vuoksi makrotaloudellisia muuttujia, kuten kasvua, työhönosallistumisastetta, työllistymisastetta, julkisten investointien määrää, inflaatiota ja budjetin alijäämää, on tarpeen analysoida eri sukupuolten mukaan ja niin, että samalla otetaan huomioon palkallinen ja palkaton työ)
analyysi siitä, miten julkisiin menoihin liittyvät toimet vaikuttavat ajankäyttöön (näin halutaan tarkastella budjettipolitiikan vaikutuksia palkattomaan työhön, joka liittyy sosiaaliseen uusintamiseen, kotitöihin, perheestä ja yhteisöstä huolehtimiseen jne., minkä vuoksi on tarpeen hyödyntää "ajallisia talousarvioita", joiden ansiosta voidaan arvioida kansalaisten ja perheiden todellisia elinoloja, jotta voitaisiin määrittää sopivat varoja ja palveluja koskevat ratkaisut, jotka voidaan sitten tarjota käyttöön budjettipolitiikkojen yhteydessä).

PÄÄTELMÄT

Nämä perustelut ovat keskeinen osa tätä asiaa koskevaa käsitettä ja menetelmää, ja niissä esitetään tasa-arvoista budjetointia käsittelevän mietintöluonnoksen tavoitteet. Mietinnön esittelijä esittelee tämän mietintöluonnoksen naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnalle.

Tämän asiakirjan lopullisena tavoitteena on herättää keskustelua tasa-arvoisesta budjetoinnista, jotta saadaan kootuksi mielipiteitä ja ehdotuksia, joita voidaan sitten käyttää lopullisen mietinnön ja siihen liittyvien perustelujen laadinnassa.

(1)Asiakirja on K. Bellamyn laatima "Gender Budgeting. A Background paper for the Council of Europe's Informal Network of Experts on Gender Budgeting", ja se julkaistiin marraskuussa 2002 Euroopan neuvostossa.
(2)Tasa-arvoinen budjetointi merkitsee poliittisten prosessien (ja poliittisten määrittelyjen) uudelleen järjestämistä, kehittämistä, täytäntöönpanoa ja arviointia, joiden tavoitteena on, että kaikki poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat toimijat liittävät tasa-arvonäkökohdat julkisten politiikkojen kaikkiin vaiheisiin ja kaikille tasoille.
(3)Muistutettakoon, että Euroopan parlamentti hyväksyi 13.3.2003 pitämässään istunnossa Aviles Perean mietinnön naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien tavoitteista rakennerahastojen käytössä.
(4)Tämä noudattaa Euroopan unionin budjetista vastaavan komission jäsenen Schreyerin ilmoitusta, jonka hän esitti tasa-arvoista budjetointia käsittelevässä kuulemistilaisuudessa, jonka naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta järjesti Euroopan parlamentissa 23.1.2003.
(5)Tällä viitataan sosioekonomiseen arvioon liittyvään lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys, kuten esimerkiksi "inhimillisen kehityksen indikaattorissa" (Human Development Index), jota Yhdistyneet Kansakunnat ja OECD käyttävät sijoittaessaan eri valtiot kehityksen mukaiseen järjestykseen.

Päivitetty viimeksi: 27. kesäkuuta 2003Oikeudellinen huomautus