Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

MIETINTÖ     *
PDF 260kWORD 90k
26. helmikuuta 2004
PE 329.360 A5-0119/2004
ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden Bolivian, Ecuadorin, Kolumbian ja Perun tasavaltojen ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä
(KOM(2003) 695 – C5‑0657/2003 – 2003/0268(CNS))
Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta
Esittelijä: José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra
ASIAN KÄSITTELY
 LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 PERUSTELUT
 KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ASIAN KÄSITTELY

Neuvosto kuuli 22. joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden Bolivian, Ecuadorin, Kolumbian ja Perun tasavaltojen ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä KOM(2003) 695 – 2003/0268(CNS)).

Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 12. tammikuuta 2004 lähettäneensä kyseisen ehdotuksen asiasta vastaavaan ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokuntaan sekä lausuntoa varten kehitysyhteistyövaliokuntaan ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan (C5‑0657/2003).

Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta nimitti kokouksessaan 26. marraskuuta 2003 esittelijäksi José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran.

Valiokunta käsitteli ehdotusta neuvoston päätökseksi ja mietintöluonnosta kokouksissaan 21. tammikuuta ja 19. helmikuuta 2004.

Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Elmar Brok (puheenjohtaja), Baroness Nicholson of Winterbourne (ensimmäinen varapuheenjohtaja), Geoffrey Van Orden (toinen varapuheenjohtaja), Christos Zacharakis (kolmas varapuheenjohtaja), José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (esittelijä), Per-Arne Arvidsson, Ole Andreasen, Bastiaan Belder, Michael Cashman (Richard Howittin puolesta), John Walls Cushnahan, Véronique De Keyser, Gianfranco Dell'Alba (Emma Boninon puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Rosa M. Díez González, Andrew Nicholas Duff (Joan Vallvén puolesta), Hélène Flautre (Per Gahrtonin puolesta), José María Gil-Robles Gil-Delgado (Armin Laschetin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Alfred Gomolka, Giorgos Katiforis (Alexandros Baltasin puolesta), Catherine Lalumière, Jules Maaten (Bob van den Bosin puolesta), Minerva Melpomeni Malliori (Hannes Swobodan puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Cecilia Malmström, Helmuth Markov (André Brien puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Emilio Menéndez del Valle, Hans Modrow (Pedro Marset Camposin puolesta), Raimon Obiols i Germà, Arie M. Oostlander, Jacques F. Poos, Jannis Sakellariou, Jürgen Schröder, Elisabeth Schroedter, Ioannis Souladakis, The Earl of Stockton (David Sumbergin puolesta), Charles Tannock, Paavo Väyrynen, Demetrio Volcic, Peder Wachtmeister (Michael Gahlerin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Karl von Wogau ja Jan Marinus Wiersma.

Kehitysyhteistyövaliokunnan ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 26. helmikuuta 2004.


LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden Bolivian, Ecuadorin, Kolumbian ja Perun tasavaltojen ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä

KOM(2003) 695 – C5‑0657/2003 – 2003/0268(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2003) 695)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 181 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5‑0657/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A5‑0119/2004),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja hallituksille ja parlamenteille sekä Andien yhteisölle ja sen jäsenille Bolivian, Kolumbian, Ecuadorin, Perun tasavalloille sekä Venezuelan bolivariaaniselle tasavallalle.

(1)Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.


PERUSTELUT

1.   Sopimuksesta tehty yhteenveto tällä vaalikaudella harjoitetun alueiden strategisen kahdenvälisen kumppanuuden pohjalta

Päättyvää vaalikautta on leimannut tietyssä määrin EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevat nykyiset näkemyserot komission ja Euroopan parlamentin välillä. Komissio on – ilman aloitteita, ehdotuksia ja strategista näkemystä, jotka koskevat maita, joiden kanssa solmituissa suhteissa sillä on vuosikymmeniä ollut pääosa ja johtava asema – vain vaivoin ryhtynyt hoitamaan edellisten komissioiden tekemiä strategisten ehdotusten rippeitä (kuten EU:n ja Chilen assosiaatiosopimuksen tekeminen). Itse asiassa komissio ei ole tämän ajan kuluessa tehnyt ainoatakaan todella kattavaa uudenlaista aloitetta, joten se toimii enemmänkin alueiden strategisen kahdenvälisen kumppanuuden jarruna kuin edistäjänä ja sanoutuu irti toimielimestä, Euroopan parlamentista, jonka olisi pitänyt olla edelleen pikemminkin sen perinteinen liittolainen muotoiltaessa mantereen osaa koskevaa unionin politiikkaa. Miten muuten voidaan selittää, että komissio on esittänyt vuodesta vuoteen Latinalaista Amerikkaa koskevissa budjettialoitteissaan leikkauksia, joita Euroopan parlamentti on vain suurin ponnisteluin pystynyt pienentämään? Miten perustellaan sitä, että toistuvasti turvaudutaan maksamatta oleviin sitoumuksiin yhteisön vuotuista talousarviota toteutettaessa ja otetaan Latinalaiselta Amerikalta pois sitä koskevat, hyvin suurella vaivalla talousarvioon saadut määrärahat, mitä ei tehdä niinkään siksi, että vastaanottajilta puuttuisi kykyä käyttää määrärahoja kuin siksi, että puuttuu motivaatiota, ideoita ja innostavia strategisia hankkeita alueella, jonka määrärahoja usein vielä vähennetään ja kohdellaan mielivaltaisesti muiden etujen ja alojen hyväksi? Yhteistä budjettivaltaa neuvoston kanssa käyttävän Euroopan parlamentin ehdotusta perustaa kahdenvälinen solidaarisuusrahasto ei ole edes suvaittu tarkastella asianmukaisesti, vaikka ehdotus tehtiin marraskuussa 2001. Ja siitä huolimatta, että ehdotus on luonteeltaan määrärahoja käyttävä väline, joka ei aiheuta puolestaan lisämenoja talousarvioon, se voisi tuottaa kerrannaisvaikutuksen, jonka avulla voitaisiin korvata ainakin osittain Latinalaisen Amerikan vuodesta 2000 kärsimä ODA:n menetys puhumattakaan siitä, että sen mahdollinen vaikutus estää ja voittaa kriisejä, joista aikaisempina vuosina ovat kärsineet Bolivia, Ecuador, Meksiko ja Argentiina, tekisi siitä todellakin vakavasti analysoitavan asian arvoisen. Komissio ei ole myöskään etsinyt lainsäädännöllisellä alalla yhteisymmärrystä Euroopan parlamentin kanssa, vaan se on ollut altis jakamaan neuvoston teesejä – kuten kävi selvästi ilmi siitä, että Pakistan otettiin mukaan huumekaupan vähentämiseen tähtäävään tullietuusjärjestelmään Andien ja Keski-Amerikan maiden sekä itse Euroopan parlamentin varoituksista huolimatta – ja sen asenne Euroopan parlamentin jo vuonna 2001 tehtyyn ehdotukseen on ollut omahyväinen. Erityisen omahyväinen komissio on ollut Latinalaisen Amerikan tuensaajamaita kohtaan, kun se antoi erityisen asetuksen yhteisön ja Latinalaisen Amerikan maiden yhteistyöstä ja räikeästi halveksi Euroopan parlamentin lainsäätäjän ominaisuutta alalla, joka on yhteispäätöksen alainen. Myöskään kehitysyhteistyön alalla asiat eivät ole sujuneet eri tavalla. Vaikka EU – komissio ja jäsenvaltiot – on edelleen ollut ODA:n ensisijainen rahoittaja Latinalaisen Amerikan mantereella (mikä merkitsi vuoteen 2000 mennessä 45 prosenttia avusta), kyseinen apu on vähentynyt dramaattisesti (esimerkkinä voidaan mainita, että laskua on tapahtunut 29 prosenttia vuoden 1981 annetusta 2,58 miljardista dollarista edellä mainitun vuoden 1,82 miljardiin dollariin. Toisaalta mitään ei ole tehty sen edistämiseksi, että mahdollisuuksien mukaan lähennyttäisiin sitä määrärahojen myöntämistasoa, joka mainitaan esimerkiksi AKT-maiden kanssa tehdyssä Cotonoun sopimuksessa, jonka mukaan talousarviosta myönnetään määrärahoja 13,5 miljardia euroa kaudeksi, joka päättyy vuonna 2005. Tämä liittyy tilanteeseen, jossa ECLAC:n tietojen mukaan köyhyys (2 dollaria päivässä) Latinalaisessa Amerikassa nousi 43 prosenttiin vuonna 2001 ja äärimmäinen köyhyys (dollari päivässä) 18,6 prosenttiin sekä vastaavasti negatiiviset indeksit, kuten rikkauden keskittyminen ja pysyvän työn väheneminen, nousivat. Loppujen lopuksi tämä tendenssi on tullut erityisen selväksi aloitteissa, jotka tehtiin aikanaan mahtipontisesti yhtenä II huippukokouksen suurista saavutuksista kuten Latinalaista Amerikkaan koskeva EU:n stipendiohjelma (Alban), jonka ensimmäisenä toimintavuotena 800 julkistetusta stipendistä vain 300 myönnettiin. Stipendeistä 80 prosenttia myönnettiin lisäksi 9:lle eniten kehittyneelle maalle ja vain 20 prosenttia muille suhteellisesti vähemmän kehittyneille maille.

2.   EU:n ja Andien maiden poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva uusi sopimus tulevan kumppanuuden valmistelun kannalta

Euroopan unionin ja Andien maiden suhteiden parantaminen on kärsinyt myös tarpeettomasta viivytyksestä nykyisellä kaudella. Euroopan parlamentin 15. marraskuuta 2001 annetussa päätöslauselmassa ilmaistun tahdon vastaisesti ja huolimatta tämän toimielimen, puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion, tiettyjen neuvoston valtuuskuntien ja Andien maista olevien kumppanien palkitsevista pyynnöistä, EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian alueen II huippukokouksessa, joka pidettiin Madridissa 17. toukokuuta 2002, ei annettu neuvotteluohjeita, joiden mukaisesti tehtäisiin keskipitkällä aikavälillä EU:n ja Andien yhteisön sekä EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimukset. Itse asiassa komission ja joidenkin neuvoston valtuuskuntien tätä pyrkimystä jatkuvasti vastustavan sitkeän kannan vuoksi voitiin pelkästään saada aikaan neuvottelualoite kummankin poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemiseksi sekä päätös vahvistaa yhteistyötä kaupan, sijoitusten ja taloudellisten suhteiden alalla. Kyseisten sopimusten tavoitteiden saavuttamisen ja yhteistyön vahvistamisen olisi muodostettava edellytykset, joiden mukaisesti, Dohan työohjelman tulosten, jotka yhteisö on sitoutunut toteuttamaan vuoden 2004 loppuun mennessä, pohjalta voitaisiin neuvotella EU:n ja Keski-Amerikan sekä EU:n ja Andien yhteisön kanssa toteuttamiskelpoiset ja kumpaakin osapuolta hyödyttävät assosiaatiosopimukset, joihin sisältyisivät vapaakauppasopimukset. Tämä Madridin poliittisen julkilausuman kohdassa 17 oleva sitoumus oli siis ainoa, joka yhdisti II huippukokouksessa tehdyt poliittiset, taloudelliset ja yhteistyötä koskevat 33 sitoumusta mitä tulee kulttuuriin, koulutukseen, tieteeseen, tekniikkaan, yhteiskuntaan ja ihmisiin.

Toisessa huippukokouksessa ei pystytty siis ottamaan laadullista harppausta eteenpäin, sillä siinä ei päätetty päivämääristä, jolloin suorat neuvottelut aloitettaisiin assosiaatiosopimuksesta, joka merkitsisi uutta aikakautta EU:n ja Andien yhteisön suhteissa. Kuten oli ennakoitavissa, Andien maiden presidentit hyödynsivät Madridissa pidettyä kokousta jo toukokuun 18. päivänä antaessaan kaksinkertaisen merkin. Toisaalta vallitsi selvä pettymys, sillä he ilmaisivat syvän huolestuneisuutensa protektionistisista suuntauksista kaupallisissa kysymyksissä ja vaativat, että oli tarpeen syventää ja nopeuttaa EU:n kanssa tehtäviä sopimuksia, jotka koskevat poliittista, taloudellista ja kaupallista kumppanuutta Andien yhteisön ja muiden integraatiota koskevien alueellisten kumppanuuksien kanssa. Toisaalta ilmeni erimielisyyksiä, kun USA:n kongressia pyydettiin pikaisesti hyväksymään Andien maiden tullietuuskohtelua koskeva laki ja annettiin selvä merkki, kun noudatettiin presidentti Bushin kehotusta sitoutua huumeiden ja terrorismin vastaiseen taisteluun. Ei kestänyt kauan kun sanoista ryhdyttiin konkreettisiin tekoihin, jotka kulminoituivat toisaalta siihen, että unioni ja suurin osa Andien maista kokoontuivat tuloksettomiin G22-ryhmän neuvotteluihin Cancúniin riitelemään. Toisaalta EU:n ja Andien yhteisön suhteiden tuleva parantaminen on saanut lisää mielenkiintoa sitä mukaa, kun Amerikan vapaakauppa-alueen (ALCA) perustamisyritykset tehostuvat. Toisaalta siksi, että ei voi olla epäilystäkään siitä, että puolet maapallosta käsittävän vapaakauppa-alueen perustaminen kiinnostaa Andien maita (jos se perustetaan vuoden 2005 vaiheilla, kuten on ilmoitettu, heti kun nykyiset erimielisyydet maataloustuista, tekijänoikeuksista ja kyseisen alueen sosiaalisista kysymyksistä on ratkaistu). Toisaalta siksi, että aloitetta koskevan tilanteen lukkiutuminen voisi olla myös haitaksi Andien sopimuksen osapuolille, koska vähitellen monien niistä olisi pakko tehdä kahdenvälisiä kauppasopimuksia USA:n kanssa – joka ei ole koskaan peitellyt tätä vaihtoehtoa koskevaa mieltymystään ennen kyseisen aloitteen julkistamista – selvästi heikompana neuvottelukumppanina. Itse asiassa näin on tulkittava rinnakkaista neuvotteluprosessia, jonka USA aloitti 18. marraskuuta ilmoittaessaan kahdenvälisten neuvotteluiden aloittamisesta neljän Andien maan (Kolumbia, Ecuador, Peru ja Bolivia) ja Panaman kanssa.

Edellisen perusteella on syytä odottaa, että komissio ja neuvosto reagoivat välittömästi ja ennakoivat tulevaisuutta siten, että päättävät viimeistään Meksikossa pidettävän III huippukokouksen yhteydessä päivämäärästä aloittaa EU:n ja Andien yhteisön ja EU:n ja Keski-Amerikan maiden kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta. Sopimukset voisivat vastata mutatis mutandis Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjä sopimuksia ja Mercosurin kanssa parhaillaan neuvoteltavaa sopimusta, joka on alku myöhemmin allekirjoitettavalle yleiselle alueiden väliselle sopimukselle, jonka mukaan voidaan perustaa Euroopan ja Latinalaisen Amerikan vapaakauppa-alue ALCA:n vastapainoksi viimeistään vuonna 2010 siten kuin Euroopan parlamentti pyysi edellä mainitussa 15. marraskuuta 2001 hyväksytyssä päätöslauselmassaan.

Sillä välin uudessa poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa keskitytään yksinomaan näihin kahteen soveltamisalaan, vaikka siinä pyritään ylittämään vuonna 1993 tehty yhteistyötä koskeva puitesopimus ja vuonna 1996 annettu Rooman julistus, mutta siihen ei kuitenkaan ole sisällytetty sosiaalisia kysymyksiä. Sopimuksen pääasialliset tavoitteet ovat, kuten komissio on ilmoittanut, a)  EU:n ja Andien yhteisön suhteiden lujittaminen poliittista vuoropuhelua kehittämällä ja yhteistyötä tehostamalla ja b) edellytysten luominen sille, että sopimuspuolet voivat neuvotella Dohan työohjelman tulosten pohjalta "toteuttamiskelpoisen ja niitä molempia hyödyttävän" (sic) assosiaatiosopimuksen, johon sisältyy vapaakauppasopimus. Poliittisella tasolla uuden sopimuksen miltei ainoa hyöty on virallistaa (käytäntö sanelee, missä määrin se todella tehostaa) poliittista vuoropuhelua, joka tähän mennessä on perustunut vuoden 1996 Rooman julistuksen epävirallisiin sanamuotoihin. Demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamiseen perustuva lauseke on jälleen uuden sopimuksen peruselementti kuten muuten vuoden 1993 sopimuksessakin. Poliittisen vuoropuhelun asialistaa on laajennettu huomattavasti, ja vuoropuhelun mekanismeja ovat huippukokousten järjestäminen valtioiden ja hallitusten päämiesten kesken (tilanteen vaatiessa molempien osapuolten sopimuksesta), ministeritapaamiset, korkeiden virkamiesten ja vastuullisten yksiköiden kokoukset. Mitä tulee parlamentaariseen soveltamisalaan, 52 artiklan 4 kohtaan on sisällytetty Euroopan parlamenttia ja Andien parlamenttia koskeva mielikuvitukseton kannustin perustaa tämän sopimuksen yhteydessä parlamenttien välinen valiokunta aiemman käytännön mukaisesti, ikään kuin säännölliset tapaamiset, joita kummatkin parlamentit ovat harjoittaneet kahdenvälisesti parlamenttien välisten konferenssien yhteydessä vuodesta 1974 eivät olisi enemmän kuin tarpeeksi seurattaessa uuden sopimuksen rajallisia vaikutuksia. Kuten muistetaan, Euroopan parlamentin ja viimeisimmän II huippukokousta käsitelleen konferenssin oma ehdotus oli jo paljon syvällisempi ja siinä viitataan Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välinen transatlanttisen yleiskokouksen perustamiseen (vrt. 15. marraskuuta 2001 annetun päätöslauselman 9. kohta ja seuraavat). Poliittisesti uutta uudessa sopimuksessa on ehdotus yhteistyöstä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, ja siinä ehdotetaan ainoana välineenä kantojen koordinoimista ja yhteisten aloitteiden hyväksymistä asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Yhteistyön alalla uudessa sopimuksessa vahvistetaan ja laajennetaan uusille alueille jo vuoden 1993 puitesopimuksessa päätettyä yhteistyötä. Uuteen sopimukseen sisältyy siis määräyksiä yhteistyöstä ihmisoikeuksien, demokratian, hyvän hallintotavan, konfliktien estämisen, valtion- ja julkishallinnon uudistamisen, alueellisen integraation, alueellisen yhteistyön, kaupan, palveluiden, tekijänoikeuksien, julkisten hankintojen, kilpailupolitiikan, tulliyhteistyön jne. alalla. Erityismaininnan ansaitsevat määräykset, jotka koskevat huumeiden, rahanpesun ja niihin liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tehtävää yhteistyötä sekä yhteistyötä maahanmuuton alalla. Unionin vaatimuksesta uuden sopimuksen 50 artiklaan on sisällytetty myös määräyksiä terrorismin vastaisesta yhteistyöstä. Yleisesti ottaen on pidettävä asianmukaisina uuteen sopimusluonnokseen sisältyviä aiheita ja aloja ja toivottava, että ne otetaan uudelleen käsiteltäviksi ja niitä laajennetaan asianmukaisesti tulevassa assosiaatiosopimuksessa, johon on sisällytettävä vapaakauppasopimus ja joka on neuvoteltava mahdollisimman nopeasti.

3.   Johtopäätökset

1)   EU:n ja Andien yhteisön poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus, jonka tekemisestä päätettiin II Madridin huippukokouksessa ja jolla periaatteessa tuskin olisi voitu pyrkiä muuhun kuin järjestelemään uudelleen ja saattamaan ajan tasalle nykyiset määräykset, joilla säännellään kummankin alueen kahdenvälisiä suhteita – vuonna 1993 tehty yhteistyötä koskeva puitesopimus ja vuoden 1996 poliittinen julistus – merkitsee ennen kaikkea siirtymä- ja valmistelukautta assosiaatiosopimukselle, johon sisältyy kauppavaihdon asteittainen ja vastavuoroinen vapauttaminen, mikä on Andien sopimuksen osapuolten pyrkimys ja mikä vastaa lisäksi laajassa mielessä unionin poliittisia, taloudellisia, kaupallisia ja sosiaalisia etuja.

2)   Toukokuussa 2004 järjestettävässä III Meksikon huippukokouksessa on edistettävä ainakin kykyä reagoida viimeksi Cancúnin neuvotteluiden yhteydessä sattuneisiin tapahtumiin ja päätettävä lopullisesti siitä, että vahvistetaan päivämäärä, jolloin aloitetaan neuvottelut EU:n ja Andien yhteisön sekä EU:n ja Keski-Amerikan maiden välisestä assosiaatiosopimuksesta, jotka ovat mutatis mutandis samanlaisia kuin Meksikon ja Chilen kanssa tehdyt ja Mercosurin kanssa parhaillaan neuvoteltava sopimus, joka on alku myöhemmin allekirjoitettavalle yleiselle alueiden väliselle sopimukselle, jonka nojalla voidaan perustaa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan vapaakauppa-alue viimeistään vuonna 2010.

3)   Kyseisillä sopimuksilla on määrättävä toteuttamiskelpoisesta ja kumpaakin osapuolta hyödyttävästä kumppanuuden mallista, joka merkitsee todellista poliittista, taloudellista ja kehitykseen liittyvää kumppanuutta ja johon sisältyy molemmat alueet käsittävä vapaakauppasopimus, jolla eliminoidaan kaikki suorat tai epäsuorat alistussuhteet, jotka kyseenalaistavat sitä koskevat neuvottelut WTO:n neuvottelukierroksen päättyessä haittaamatta sitä, että aikanaan sopimuksiin sisällytetään Dohan työohjelmasta saadut tulokset, jotka ovat yhdenmukaisia EU:n ja Andien yhteisön sekä EU:n ja Keski-Amerikan kumppanuuden lopullisen tavoitteen kanssa.

4)   Maahanmuuton on oltava perusparametri hyväksyttäessä nykyisissä ja tulevissa sopimuksissa määriteltyjä yhteistyöohjelmia, ja on erityisesti otettava huomioon väestön heikoimpien osien kuten naisten, lasten ja alkuperäiskansojen ongelmat ja toimittava nykyisten kansainvälisten normien mukaisesti.

5)   Uuden sopimuksen määräyksiä on tuettava riittävin resurssein ja niillä on täydennettävä Euroopan parlamentin 15. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa pyytämän kahden alueen välisen solidaarisuusrahaston toimia ja myötävaikutettava olennaisesti taloudelliseen solidaarisuusmekanismiin, jolla on tarkoitus varmistaa demokraattinen hallintotapa ja myötävaikutettava köyhyyden voittamiseen, mitä ehdotettiin Etelä‑Amerikan presidenttien II kokouksen yhteydessä laaditussa Guayaquilin julistuksessa heinäkuussa 2002 ja toistettiin toukokuussa 2003 tehdyssä Consenso del Cusco -toimintaohjelmassa pysyvää kuulemismenettelyä ja poliittista sopimista koskevan mekanismin maiden valtion ja hallitusten päämiesten toimesta Rion ryhmän XVII huippukokouksessa.

6)   Poliittisen ja parlamentaarisen vuoropuhelun laajentamista yhteiskunnan, yrittäjien ja ammattiliittojen sekä akateemisen ja tiedeyhteisön keskuuteen koskevan aikaisemman suosituksen mukaisesti tuetaan neuvoa-antavan sekakomitean perustamista sopimuksen 52 artiklan mukaisesti, jotta sekakomiteaa voidaan auttaa edistämään vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Samanaikaisesti kehotetaan, että sopimuksen 43 artiklan, jossa "sopimuspuolet tunnustavat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan merkityksen yhteistyöprosessissa ja mahdollisen osallistumisen siihen ja sopivat edistävänsä todellista vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa", mukaisesti määritellään malleja, joilla pyritään määrittelemään niiden osallistuminen molempien alueiden välisiin yhteistyöstrategioihin.

7)   Toistaiseksi, ja siihen asti, kun Andien yhteisön ja Keski-Amerikan maiden uudet sopimukset tulevat voimaan, on jatkettava kaupallisia helpotuksia, joista maat nauttivat huumekaupan vähentämiseen tähtäävän tullietuusjärjestelmän mukaisesti.


KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO

3.helmikuuta 2004

ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden Bolivian, Ecuadorin, Kolumbian ja Perun tasavaltojen ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta

(KOM(2003) 695 – C5-0657/2003 – 2003/0268(CNS))

Valmistelija: Hans Modrow

ASIAN KÄSITTELY

Kehitysyhteistyövaliokunta nimitti kokouksessaan 2. joulukuuta 2003 valmistelijaksi Hans Modrowin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksessaan 13. tammikuuta 2004.

Valiokunta hyväksyi kokouksessaan 20. tammikuuta 2004 jäljempänä esitetyt tarkistukset yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Margrietus J. van den Berg (puheenjohtajana), Marieke Sanders-ten Holte (varapuheenjohtaja), Anders Wijkman (varapuheenjohtaja), Hans Modrow (valmistelija), Niall Andrews (Isabelle Caulleryn puolesta), Jean-Pierre Bebear, John Bowis, John Alexander Corrie, Nirj Deva, Colette Flesch, Michael Gahler (Karsten Knollen puolesta), Karin Junker, Bashir Khanbhai (Luigi Cesaron puolesta), Glenys Kinnock, Miguel Angel Martínez Martínez, Linda McAvan, Ulla Margrethe Sandbæk, Karin Scheele (Wolfgang Kreissl-Dörflerin puolesta), Maj Britt Theorin ja Jürgen Zimmerling.

LYHYET PERUSTELUT

Tämä sopimusluonnos koskee poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä, mutta ei kauppaa. Kyseessä on yksinkertainen puitesopimus, jolla on tarkoitus korvata vuodelta 1993 peräisin oleva yhteistyöpuitesopimus. Euroopan parlamentin toistuviin vaatimuksiin assosiaatiosopimuksesta ei näin ollen ole vastattu. EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan mukaan Euroopan parlamenttia vain kuullaan tästä ehdotuksesta.

On kuitenkin valitettavaa, että sopimuksella pyritään ennen kaikkea valmistamaan poliittinen kehys vapaakauppasopimukselle ilman kokonaisvaltaista taloudellista ja sosiaalista kehitysstrategiaa ja erityisesti ilman strategiaa köyhyyden torjumiseksi. Sopimuksessa painotetaan asioita, joiden jatkokäsittelyn kehitysmaat torjuivat WTO:n viime kokouksessa Cancúnissa, ja joiden tavoitteena on laajamittainen luopuminen kansallisista itsemääräämisoikeuksista talouselämän johtamisessa ja kehittämisessä. Sopimusehdotuksessa ei riittävästi oteta huomioon sitä, että väestön enemmistö käy kaikissa kyseisissä maissa katkeraa kamppailua muun muassa energialähteiden ja raaka-aineiden kansallisista käyttö- ja hyödyntämisoikeuksista, mikä on jo johtanut useisiin vakaviin yhteiskunnallisen ja poliittisen tyytymättömyyden purkauksiin ja uhkaa näiden maiden hallittavuutta. Kumppanuuteen perustuvan sopimuksen Andien alueen kanssa tehtävästä yhteistyöstä olisi rauhoitettava tämän alueen räjähdysaltista poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta.

Ottaen huomioon ne valmistelut, joita Andien yhteisöön kuuluvien maiden on määrä tehdä myöhempää assosiaatio- tai vapaakauppasopimusta varten, EU:ta kehotetaan myös toteuttamaan tarvittavat toimet molempien osapuolten hyödyksi koituvien vapaakauppasuhteiden mahdollistamiseksi. Näitä toimia ovat muun muassa maataloustukien takaisinperiminen. Niinpä myös muun muassa 3 artiklan 2 kohdassa puhutaan koko Latinalaisessa Amerikassa toteutettavista aloitteista asekaupan, rahanpesun, huumekaupan ja huumeiden tuotantoon käytettävien kemiallisten raaka-aineiden kaupan torjunnasta, mutta ei vastaavista toimista Euroopassa, vaikka ne ovat siellä yhtä tarpeellisia. Erityinen puute on se, että EU ei osoita ymmärrystä valikoiduille suojelutoimille Andien alueen maiden kansallisen teollisuuden ja maatalouden suojelemiseksi eikä ilmaise hyväksyvänsä tällaisia toimia. Sopimuksessa ei myöskään puhuta kyseisten maiden velkaantumiseen liittyvistä ongelmista, joista on seurauksena jatkuva laajamittainen resurssien maasta virtaaminen, eikä mahdollisista EU:n aloitteista velkojen anteeksi antamiseksi.

Viisi asianomaista maata ovat Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelmaluokittelun mukaisesti kehitystasonsa perusteella kynnysmaita, vaikkakin yksittäisten maiden välillä on suuria eroja. Kolumbia ja Venezuela ovat kehitystasoltaan ensimmäisellä, Bolivia viimeisellä sijalla. Tämä luokittelu "kynnysmaiksi" peittää kuitenkin alleen sen tosiasian, että suuri osa väestöstä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Esimerkiksi Kolumbiassa 26,5 prosentilla väestöstä on päivittäin käytettävissään alle 2 dollaria. Perussa tämän väestönosan määrä on 32 prosenttia, Venezuelassa 34,3 prosenttia, Boliviassa 41,4 prosenttia ja Ecuadorissa jopa 52,3 prosenttia. Hyvinvointierot ovat suurimmat Kolumbiassa: köyhimmän väestönosan (10 %) osuus kulutuksesta vuonna 1996 oli 1,1 prosenttia, rikkaimman kymmenesosan osuus 46,1 prosenttia.

Mahdollisuudet terveydenhuoltoon ovat rajalliset ja eri väestönosille erilaiset. Vaikka sopimusosapuolina olevat viisi maata ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana edistyneet huomattavasti imeväiskuolleisuuden alentamisessa, on se kuitenkin edelleen Boliviassa erittäin korkea. HIV/Aids näyttää olevan yleisempää kuin muilla alueilla. Käytettävissä pitäisi kuitenkin olla luotettavia tilastoja, jotta ilmiön todellinen laajuus voitaisiin arvioida.

Peruskoulutus voidaan kaikissa viidessä maissa arvioida tyydyttäväksi, koska 15–24‑vuotiaiden lukutaitoaste on yli 95 prosenttia.

Kyseisten maiden yhteiskunnille ovat lisäksi tyypillisiä konfliktit, sodat ja väkivalta, jotka ovat osoitus demokratian kehittymisessä ja yhteiskunnallisissa osallistumismahdollisuuksissa ilmenevistä puutteista, etnisestä syrjinnästä, maatalouspoliittisten ongelmien kärjistymisestä sekä huumekauppaan ja huumekasvien viljelyyn liittyvistä ongelmista. Ennen kaikkea siitä kärsivät heikoimmat väestöryhmät ja erityisesti alkuperäisväestö. Esimerkiksi Kolumbian sisällissota on viidentoista viime vuoden aikana johtanut yli kahden miljoonan ihmisen siirtymiseen pois kotiseudultaan ja luonut valtavan humanitaarisen avun tarpeen. On ponnisteltava lujemmin aseellisten konfliktien voittamiseksi poliittisin keinoin ja työskenneltävä rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aikaansaamiseksi. Tällöin on myös varmistettava oikeudellisesti ja poliittisesti, että entiset taistelijat voidaan menestyksekkäästi jälleenintegroida yhteiskuntaan, mikä samalla edellyttää ihmisoikeusrikkomusten johdonmukaista selvittämistä ja sellaisen käytännön lopettamista, jossa valtioelinten edustajien tekemistä rikkomuksista ei ole rangaistu.

Humanitaarisia hätätilanteita on syntynyt myös luonnonkatastrofien takia. Näistä ovat esimerkkejä muun muassa tulivuorenpurkaukset, jotka ovat tavallisia tällä alueella. Sekä luonnonkatastrofien ja niiden vaikutusten että sisäisten konfliktien osalta olisi painotettava ennalta ehkäiseviä toimia.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat pääasiallisia avunantajia tällä alueella. Alueellinen suuntaa-antava ohjelma ja viisi kansallista suuntaa-antavaa ohjelmaa hyväksyttiin toukokuussa 2002 vuosiksi 2002–2006. Euroopan unioni aikoo myöntää täksi ajanjaksoksi taloudellista avustusta 420 miljoonaa euroa. Yhteistyöllä pyritään pääasiallisesti torjumaan köyhyyttä, vahvistamaan julkista hallintoa, taistelemaan huumeita vastaan ja tukemaan alueellista integraatiota. 420 miljoonan kokonaisavustuksesta on varattu 30 miljoonaa julkiseen hallintoon ja 50 miljoonaa talouselämään liittyvälle yhteistyölle. Huumeiden torjuntaan tarkoitetun yhteenlasketun avustuksen määrä on 100 miljoonaa euroa. Enemmän tukea EU:n yhteistyöohjelmista olisi annettava kuntien hankkeille huumekasvien viljelyn vapaaehtoiseksi vähentämiseksi, jotta voitaisiin torjua USA:n tukemaa kemiallisten ja biologisten ruiskutusten käyttöä, josta on tuhoisia seurauksia ihmisille ja ympäristölle.

Lausunnon valmistelija pitää päätelmissään sopimusluonnosta periaatteessa myönteisenä, mutta arvostelee kuitenkin siihen sisältyviä edellä mainittuja heikkouksia, erityisesti ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaatimuksen assosiaatiosopimuksen tekemisestä. Lisäksi on valitettavaa, että komissio ja neuvosto eivät ole päättäneet soveltaa Etelä-Amerikan kanssa tehtävään yhteistyöhön globaalia lähestymistapaa.

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   hyväksyy poliittisesta vuoropuhelusta tehdyn sopimusluonnoksen sisällön periaatteessa, mutta pahoittelee kuitenkin sitä, että Euroopan parlamentin vaatimukseen sellaisen assosiaatiosopimuksen laatimisesta, jolla pyritään vahvistamaan kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä, luomaan kestävä integraalinen kehittämisstrategia ja syventämään kyseisten yhteiskuntien taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista integraatiota, ei vastattu; pyytää Meksikon huippukokoukseen keväällä 2004 osallistuvia hallitusten ja valtion päämiehiä sitoutumaan siihen, että tehdään Euroopan parlamentin pyyntöjen mukainen assosiaatiosopimus;

2.   pahoittelee, sitä, että komissio ja neuvosto eivät päättäneet soveltaa Etelä-Amerikan kanssa tehtävään yhteistyöhön globaalia lähestymistapaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan Etelä-Amerikan mantereen integraatiota näiden maiden omia rakentavia pyrkimyksiä vastaavasti;

3.   pahoittelee, että sopimusluonnoksen 4 artiklassa ei poliittisen vuoropuhelun mekanismeina mainita parlamentteja ja kansalaisyhteiskuntaa ja kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään ne sopimukseen myöhemmässä vaiheessa;

4.   kehottaa komissiota Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä ottamaan valtiovallasta riippumattoman kansalaisyhteiskunnan, ammattijärjestöt mukaan lukien, tiiviimmin mukaan kansallisten suuntaa-antavien ohjelmien täytäntöönpanoon ja myös siten edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vahvistamaan demokratiaa;

5.   painottaa EU:n ja Andien alueen välisen poliittisen vuoropuhelun merkitystä ja korostaa, että tällöin on pantava enemmän painoa alueella esiintyvien konfliktien ehkäisemiseen ja poliittiseen ratkaisemiseen, sotilasmenojen vähentämiseen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

6.   katsoo, että 3 artiklan 2 kohtaan sisältyvä määritelmä on liian rajallinen ja että poliittiseen vuoropuheluun olisi sisällytettävä myös geopoliittiset ja sotilaalliset kysymykset, kolmansien valtioiden sotilaallinen läsnäolo kyseisellä alueella mukaan lukien;

7.   katsoo tarpeelliseksi painottaa, että EU:n ja Andien yhteisöön kuuluvien maiden välisessä yhteistyössä huumeiden torjumiseksi ei käytetä kemiallisten ruiskutusten ja militarisoinnin strategiaa, vaan siinä toteutetaan taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä vaihtoehtoisia ohjelmia pienviljelijöiden hyväksi ja niihin sisällytetään myös kuntien ponnistelut huumekasvien viljelyn vapaaehtoiseksi lopettamiseksi; painottaa tässä yhteydessä, että on tarpeen laajentaa mahdollisuuksien mukaan niiden tuotteiden valikoimaa, jotka on sisällytetty yleiseen suosituimmuusjärjestelmään – jonka tarkoituksena on avata Euroopan markkinoita kolmansien maiden tuotteille ja joka on erityisen merkittävä Euroopan unionin ja Andien yhteisön väliselle kaupalle – jotta voitaisiin vahvistaa sitä keskeisenä osatekijänä huumeiden tuotannon vastustamisessa;

8.   painottaa, että Andien alueen maissa, vaikka niitä kehitystasonsa vuoksi pidetään kynnysmaina, on edelleen huomattavia ongelmia sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa ja resurssien jaossa ja suuri osa väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä; pahoittelee, että sopimuksessa ei mainita yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota jatkamaan ponnisteluja velkojen anteeksi antamiseksi näille maille, varojen vapauttamiseksi köyhyyden torjuntaan;

9.   pahoittelee, että sopimukseen sisältyvä matkailualalla tehtävä yhteistyö on liian yksipuolisesti taloudellisesti suuntautunutta ja että esimerkiksi kulttuurivaihtoa ja kansojen välisen yhteisymmärryksen lisäämistä ei painoteta enemmän;

10.   pitää myönteisenä, että sopimusluonnoksessa kiinnitetään huomiota alkuperäisväestön erityistarpeisiin ja siihen tosiasiaan, että köyhyys kohdistuu erityisesti näihin väestöryhmiin; muistuttaa siitä, että Bolivian viimeaikaiset tapahtumat johtuvat ennen kaikkea siitä, että suuri osa väestöstä, muun muassa aymara- ja quechua-intiaanit, eivät voi osallistua poliittiseen elämään ja talouselämään; pitää erityisen ilahduttavana osapuolten tekemää sopimusta siitä, että alkuperäisryhmien eritystilanne otetaan yhteistyöpolitiikan keskeiseksi läpikulkevaksi osatekijäksi ja että mainitaan, että on tärkeää edistää intiaaniväestön kanssa luotavia yhteyksiä, kun viedään eteenpäin köyhyyden hävittämisen tavoitetta, luonnonvarojen kestävää hallintaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä demokratiaa;

11.   kehottaa Euroopan unionia vaatimaan, että Kolumbian hallitus toteuttaa lupauksensa, jotka se teki Lontoossa vuonna 2003 pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa, joka käsitteli maassa vallitsevan konfliktin ratkaisuyrityksiä ja YK:n ihmisoikeuksien päävaltuutetun suosituksien täytäntöönpanoa sekä ihmisoikeusaktivistien suojelua;

12.   toteaa myös olevansa huolestunut Cacarica-yhteisöjen turvallisuudesta Kolumbiassa;

13.   kehottaa sopimusosapuolia vahvistamaan sopimusluonnoksessa luonnonkatastrofien yhteydessä tehtävää yhteistyötä niin että se täydentää ECHO:n antamaa humanitaarista apua ja DIPECHO:n toimintaa katastrofien ennalta ehkäisemiseksi, jotta oltaisiin paremmin varauduttu sellaisiin katastrofeihin kuin esimerkiksi El Reventador -tulivuoren purkaus Ecuadorissa marraskuussa 2002;

14.   katsoo sopimusluonnoksen 49 artiklan 3 kohdan ja laittoman maahanmuuton osalta, että kehitysapua ei missään tapauksessa saa sitoa velvoitteeseen laittomien siirtolaisten takaisinottamisesta;

15.   pyytää komissiota miettimään soveltuvia toimenpiteitä, joilla turvataan, että Euroopan unionin alueella elävien ja työskentelevien maahanmuuttajien lähettämät valtavat rahavirrat päätyvät maahanmuuttajien alkuperämaiden kehittämiseen ja että pankit eivät aseta näille rahavirroille kohtuuttomia ehtoja;

16.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa rauhan‑ ja sovintoprosessin tukemiseen tällä alueella ja tarkoituksenmukaisten poliittisten, oikeudellisten ja sosiaalisten toimien toteuttamiseen entisten aseistettujen taistelijoiden jälleenintegroimiseksi yhteiskuntaan, mutta kuitenkin vaatimaan johdonmukaista syytteeseen asettamista ja rankaisemista ihmisoikeusrikkomuksista edellytyksenä sovinnolle ja demokratian vahvistamiselle;

17.   vaatii neuvostoa ja komissiota lisäämään painostusta kaikilla tasoilla ja käyttämään kaikki käytettävissään olevia keinoja vaatiakseen vapauttamista Kolumbian presidentinvaaleissa ehdokkaana olleelle Ingrid Betancourtille, joka on ollut Kolumbian vallankumousarmeijan (FARC) hallussa 23. helmikuuta 2002 lähtien ja jonka vapauden riisto on selvä haaste oikeusvaltiolle ja demokraattisen moniarvoisuuden periaatteelle;

18.   pitää myönteisenä sopimusluonnoksen 50 artiklassa mainittua tavoitetta terrorismin torjunnasta, mutta varoittaa käsitteen "terroristiryhmä" mahdollisesta väärinkäytöstä siten, että sitä sovellettaisiin poliittiseen oppositioon tai ammattijärjestöihin; toteaa, että perusluonteisten poliittisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien sekä oikeuslaitoksen riippumattomuuden takaaminen samoin kuin demokratian periaatteiden säilyttäminen on välttämätöntä.


TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

18.helmikuuta 2004

ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden Bolivian, Ecuadorin, Kolumbian ja Perun tasavaltojen ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta

(KOM(2003) 695 – C5-0657/2003 – 2003/0268(CNS))

Valmistelija: Ana Miranda de Lage

ASIAN KÄSITTELY

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti kokouksessaan 16. joulukuuta 2003 valmistelijaksi Ana Miranda de Lagen.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 20. ja 26. tammikuuta ja 18. helmikuuta 2004.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi jäljempänä esitetyt tarkistukset äänin 35 puolesta ja 2 vastaan.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Luis Berenguer Fuster (puheenjohtaja), Peter Michael Mombaur (varapuheenjohtaja), Jaime Valdivielso de Cué (varapuheenjohtaja), Ana Miranda de Lage (valmistelija), Gordon J. Adam (Imelda Mary Readin puolesta), Per-Arne Arvidsson (Bashir Khanbhain puolesta), Sir Robert Atkins, Guido Bodrato, Felipe Camisón Asensio (Concepció Ferrerin puolesta), Marie-Françoise Duthu (Claude Turmesin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Giles Bryan Chichester, Nicholas Clegg, Francesco Fiori (Paolo Pastorellin puolesta), Neena Gill (Gary Titleyn puolesta), Michel Hansenne, Hans Karlsson, Bernd Lange (Norbert Glanten puolesta), Rolf Linkohr, Eryl Margaret McNally, Erika Mann, Elizabeth Montfort, Bill Newton Dunn (Willy C.E.H. De Clercqin puolesta), Angelika Niebler, Giuseppe Nisticò (Umberto Scapagninin puolesta), Seán Ó Neachtain, Reino Paasilinna, Fernando Pérez Royo (Harlem Désirin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Elly Plooij-van Gorsel, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Alexander Radwan (Paul Rübigin puolesta), Konrad K. Schwaiger, Esko Olavi Seppänen, W.G. van Velzen, Alejo Vidal-Quadras Roca, Myrsini Zorba ja Olga Zrihen Zaari.

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy.

PERUSTELUT

Euroopan unionin ja Andien sopimuksen maiden poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus, joka on tämän lausunnon tarkastelun kohteena, merkitsee laadun kohoamista osapuolten suhteissa, jotka perustuvat tällä hetkellä kahteen pilariin. Ne ovat vuonna 1993 allekirjoitettu ja vuoteen 1998 voimassa ollut yhteistyötä koskeva puitesopimus sekä huumekaupan vähentämiseen tähtäävä tullietuusjärjestelmä, jolla myönnetään lisää tullietuuksia yleisjärjestelmässä määriteltyjen etuisuuksien lisäksi tavoitteena korvata kokaiinin viljely ja laajentaa vientiin tarkoitettujen maataloustuotteiden valikoimaa.

Vaikka toukokuussa vuonna 2001 pidetyssä Madridin huippukokouksessa ei annettukaan valtuuksia neuvotella assosiaatiosopimuksesta, seikka joka aiheutti suurta pettymystä edellä mainituissa maissa, annettiin silti mahdollisuus neuvotteluille päätettäessä edistää uusia suhteita, joiden periaatteet ja tavoitteet on selvästi koottu käsittelyn kohteena olevan tekstin 2 artiklan 3 kohtaan. Siinä todetaan, että sopimuksen tavoitteena on "edellytysten luominen sille, että sopimuspuolet voivat neuvotella Dohan työohjelman, jonka ne ovat sitoutuneet saattamaan päätökseen vuoden 2004 loppuun mennessä, tulosten pohjalta toteuttamiskelpoisen ja niitä molempia hyödyttävän assosiaatiosopimuksen, johon sisältyy vapaakauppasopimus". Sen takia tavoite säilytetään, vaikkakin aikaisempaa pidemmällä aikavälillä.

Tällä sopimuksella on sen takia myötävaikutettava siihen, että luodaan ihanteelliset olosuhteet, joiden vallitessa assosiaatiosopimus voidaan tehdä. Sen vuoksi ehdotetaan uusia ja tarpeellisia välineitä, jotka on toisaalta suunnattu edistämään alueellista integraatiota ja toisaalta vahvistamaan osapuolten välisiä suhteita.

Euroopan unionin on toiseksi tärkein kauppakumppani kyseisen Latinalaisen Amerikan alueen kanssa, vaikka kauppavirrat ovat toistaiseksi olleet hyvin vaatimattomia. Tällä hetkellä ne ovat vain 6 prosenttia EU:n viennistä ja 5 prosenttia tuonnista. Alueittain laskettuna ja Andien maiden osalta prosenttiosuus on vain 0,8 prosenttia tuonnista ja 0,7 prosenttia viennistä vuonna 2000 (lähde: Eurostat), ja tuotteittain 19 prosenttia on öljyä, 11 prosenttia hiiltä sekä 12 prosenttia hedelmiä ja vihanneksia.

Sopimuksella pyritään, kuten sanottu, edistämään erilaisilla välineillä alueellista integraatiota ja vahvistamaan oikeusvaltiota. Ei voida unohtaa, että monet näistä maista ovat toipumassa vakavista ja pitkistä konflikteista ja Andien tapauksessa Kolumbia, mahdollisesti ryhmän rikkain maa, kärsii äärimmäisistä vaikeuksista, minkä vuoksi köyhyyden vähentämisen ja poliittisen vuoropuhelun uudelleen aloittamisen on oltava sopimuksen tärkeimpiä asioita.

Keskipitkällä aikavälillä alueelliset integraatioprosessit tuntuvat olevan paras vaihtoehto parantaa kasvunäkymiä. Edellä annetuista luvuista voidaan päätellä, että vaikka talouksien erot ovat suunnattomia, ne eivät ole ylitsepääsemättömiä, kuten Chilen tapauksessa on osoitettu. Vahvistamalla integraatiota ja tulliliittoa alueella edistetään tehokkaammin sekä kahdenvälisiä että monenvälisiä assosiaatiosopimuksia.

Keski-Amerikan maat itse asiassa harkitsevat jo kahdenvälisiä suhteita esimerkiksi Yhdysvaltoihin samoin kuin Chilellä nykyään on.

Tämä seikka voi vaikuttaa positiivisesti EU:n nykyiseen kantaan siten, että assosiaatiota koskeva lopullinen tavoite voidaan saavuttaa järkevän määräajan kuluessa.

Mitä tulee suoraan tätä valiokuntaa koskeviin yhteistyön aloihin, on korostettava kaupallista yhteistyötä, kilpailupolitiikkaa, teollisuusyhteistyötä sekä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä koskevia aloja, jotka sisältyvät tieteellistä ja teknistä yhteistyötä sekä tutkimusta koskeviin 11–21 ja 36 artikloihin.

Lopuksi on vielä käsiteltävä aina yhtä hankalaa asiaa, joka koskee varoja ja rahoituskeinoja, joita voitaisiin käyttää sopimuksen tavoitteisiin, sillä erityistä rahoitusselvitystä ei ole olemassa. Sekä EIP että IBRD ovat viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana myöntäneet lainoja julkisista varoista rahoitettaville yrityksille ja hankkeille. Jos hankkeena on alueellinen integraatio, olisi etusija annettava niille lainoille, joita anotaan alueellisille hankkeille, jollaisia ovat infrastruktuurien ja julkisten palveluiden, maanteiden ja energiahuollon parantaminen koulutuksen, terveydenhuollon ja uusien tekniikoiden parantamisen lisäksi.

JOHTOPÄÄTÖKSET

1.   Uuden Euroopan yhteisön ja Andien yhteisön poliittisen ja yhteistyösopimuksen tekeminen on tehokas keino valmistella osapuolten välisen kumppanuuden vahvistamista. Kumppanuus laajentaa voimassa olevia Latinalaisen Amerikan maiden, Chilen ja Meksikon kanssa tehtyjä kumppanuussopimuksia, kunnes vuoden 2010 loppuun mennessä saadaan perustettua Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maiden välinen vapaakauppa-alue.

2.   EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian III huippukokous, joka pidetään Guadalajarassa Meksikossa toukokuussa 2004, tarjoaa erinomaisen tilaisuuden syventää suhteita kaikkiin latinalaisamerikkalaisiin kumppaneihin ja vahvistaa realistinen aikataulu neuvotteluille poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kumppanuussopimuksen tekemiseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden välillä.

3.   Euroopan parlamentin teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta suhtautuu myönteisesti neuvoston 15. joulukuuta 2003 antamaan asetukseen (EY) N:o 2211/2003, jolla pidennetään 31. joulukuuta 2005 asti huumekaupan vähentämiseen tähtäävää tullietuusjärjestelmää, ja pyytää, ettei yhtään nykyisistä edunsaajavaltioista suljeta järjestelmän ulkopuolelle, vaikka se ylittäisikin parametrit, joiden perusteella se alun perin otettiin mukaan järjestelmään. Tämä johtaisi välittömästi vientikyvyn vääristymiseen järjestelmän ulkopuolelle hyvän käytöksen vuoksi suljetussa valtiossa tai valtioissa ja hyödyttäisi valtioita, jotka eivät noudata sääntöjä niin tarkkaan ja joilla on enemmän vaikeuksia täyttää huumekaupan torjuntaa koskevat velvoitteensa.

4.   Valiokunta pyytää komission kaupallisten asioiden pääosastoa ilmoittamaan näkemyksensä siitä, mihin päivämäärään saakka Dohan kehitysohjelmaa koskevat neuvottelut voivat viivästyä. Uuden sopimuksen tavoitteena on lujittaa Euroopan unionin ja Andien maiden suhteita. Sen kaksi tärkeintä osatekijää ovat ehdollisuuslausekkeen sisällyttäminen sopimuksiin ja poliittisen vuoropuhelun laajentaminen. Yhteiskuntarauha ei kuitenkaan vielä ole palannut alueelle, ja konflikteja esiintyy edelleen. Köyhyys ei ole vähentynyt, mikä puolestaan uhkaa demokratiaa. Euroopan unionin ja Andien maiden suhteiden lujittaminen sekä Andien alueen ilmapiirin rauhoittuminen ja turvallisuuden lisääntyminen lisäävät sijoituksia ja edistävät tuotannon monipuolistamista. Lisäksi pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävien luottojen jatkaminen voi edesauttaa sosiaalista vakautta, koska näillä yrityksillä on ratkaiseva merkitys työpaikkojen luomisessa.

5.   Suosittelee, ettei Euroopan unionin ja Andien maiden vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämispäätöksen ehdoksi aseteta, että WTO:n kierroksen neuvottelut on saatu päätökseen.

Päivitetty viimeksi: 18. maaliskuuta 2004Oikeudellinen huomautus