MIETINTÖ kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksista

26.6.2007 - (2007/2089(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Alejo Vidal-Quadras
Valmistelija (*):
Sophia in t'Veld, talous- ja raha-asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö  Euroopan parlamentin työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2007/2089(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0249/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0249/2007

Keskustelut :

PV 09/07/2007 - 19
CRE 09/07/2007 - 19

Äänestykset :

PV 10/07/2007 - 8.38
CRE 10/07/2007 - 8.38
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0326

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (*)
aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksista

(2007/2089(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission tiedonannon energiapolitiikasta Euroopalle (KOM(2007)0001),

– ottaa huomioon komission tiedonannon kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista (KOM(2006)0841),

– ottaa huomioon komission tiedonannon asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuvasta Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinnasta (KOM(2006)0851),

– ottaa huomioon komission tiedonannon tärkeimpiä yhteenliitäntöjä koskevasta suunnitelmasta (KOM(2006)0846),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (Täytäntöönpanokertomus sähköä ja kaasua koskevasta EU:n sääntelyjärjestelmästä (SEC(2006)1709), komission tiedonannon (KOM(2006)0841) saateasiakirja),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n energiapolitiikkaa koskevista tiedoista (SEC(2007)0012),

– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi – Vihreä kirja[1],

– ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa[2],

– ottaa huomioon 6 päivänä syyskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1364/2006/EY[3] Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta,

– ottaa huomioon toisessa käsittelyssä 23. toukokuuta 2007 hyväksymänsä kannan, joka koskee neuvoston yhteistä kantaa yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla[4] annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymiseksi,

– ottaa huomioon 18 päivänä tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/89/EY[5] sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä,

– ottaa huomioon 28 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1775/2005[6] maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä,

– ottaa huomioon 26 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/67/EY[7] maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä,

– ottaa huomioon 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY[8] sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä,

– ottaa huomioon 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY[9] maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä,

– ottaa huomioon 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1228/2003[10] verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa,

– ottaa huomioon Euroopan sähköalan sääntelyviranomaisten vuosikertomuksen (ajalta 1.1.2006–31.12.2006), joka on laadittu Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta 11. marraskuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2003/796/EY[11] 3 artiklan 8 kohdan nojalla ja osoitettu kaikille Euroopan sähköalan sääntelyviranomaisten neuvoston (CEER) sekä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten verkoston (ERGEG) jäsenille, Euroopan parlamentille, Euroopan unionin neuvostolle sekä Euroopan komissiolle,

– ottaa huomioon 8.–9. maaliskuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät, jotka koskevat Eurooppa-neuvoston hyväksymää energia-alan toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2007–2009 – Energiapolitiikka Euroopalle (7224/07),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6‑0249/2007),

A. ottaa huomioon, että kestävää, turvallista ja kilpailukykyistä energiaa tavoittelevan uuden eurooppalaisen energiapolitiikan on oltava kunnianhimoinen ja sen tavoitteena on oltava pitkän aikavälin edut ja että päähuomio on kiinnitettävä ilmastonmuutoksen torjumiseen, EU:n tuontiriippuvuudesta aiheutuvan haavoittuvuuden minimoimiseen sekä kasvun ja työllisyyden edistämiseen,

B. katsoo, että on luotava ajoissa asianmukainen oikeudellinen kehys, jossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, näiden kunnianhimoisten ja pitkäaikaisten etujen saavuttamiseksi,

C. katsoo, että EU:n energian sisämarkkinoiden loppuun saattaminen ja jäsenvaltioiden välisten tehokkaiden solidaarisuusmekanismien luominen ovat välttämättömiä ennakkoedellytyksiä toimitusvarmuuden ja taloudellisen tehokkuuden takaamiselle,

D. pitää vapauttamista ja markkinoiden integroitumista yhtä merkittävinä rajatylittävää kaupankäyntiä helpotettaessa, taloudellista tehokkuutta lisättäessä ja markkinoiden likviditeettiä parannettaessa ja siten myös EU:n energian sisämarkkinoita loppuun saatettaessa,

E. katsoo, että yhdessä jäsenvaltiossa tehdyillä useiden energialähteiden käyttöä koskevilla päätöksillä on vaikutuksia koko Euroopan unionin kilpailukyvylle, toimitusvarmuudelle ja ympäristön kestävyydelle,

F. katsoo, että sosiaalisen osallisuuden ja kaikille kuuluvien yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatteista seuraa, että energiaa on oltava jokaisen unionin kansalaisen saatavilla kohtuuhintaan,

G. ottaa huomioon, että 20 jäsenvaltiota 27:stä ei ole vielä saattanut direktiivejä 2003/54/EY ja 2003/55/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään niiden hengen ja kirjaimen mukaisesti,

H. ottaa huomioon, että komission tiedonannossa kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista (KOM(2006)0841) ja kilpailuasioiden pääosaston raportissa energia-alan tutkinnasta (SEC(2006)1724) tehdään seuraavat johtopäätökset: nykyiset säännöt ja vapauttamistoimenpiteet ovat johtaneet energiantoimitusten tehostumiseen ja tuoneet säästöjä kuluttajille, mutta markkinat eivät vielä ole avautuneet kokonaisuudessaan ja vapaan kilpailun esteitä on edelleen olemassa,

I. katsoo, että sääntelijöiden luomat vahvat, tehokkaat ja yhdenmukaistetut verkkoon pääsyä koskevat määräykset sekä tehokas eriyttäminen ovat ennakkoedellytyksiä sille, että markkinoille päästetään uusia tulokkaita,

J. ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa sovelletaan pitkäaikaisia sopimuksia markkinoiden huomattavalla osuudella, mikä vaarantaa vapaan kilpailun kehittymisen ja siten myös energia-alan sisämarkkinoiden muodostumisen,

K. ottaa huomioon, että EU:n nykyisten eriyttämissäännösten ja sääntelyjärjestelmien toteuttaminen vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain, mistä koituu vakavia seurauksia sähkön yhtenäismarkkinoiden kehittämiselle,

L. katsoo, että eriyttämissäännöksiä koskevien kansallisten toimien lähentäminen ja synkronointi ovat ainoa tapa edistää Euroopan yhtenäisten energiamarkkinoiden luomista,

M. katsoo, että suurin osa kaasualan yritysten voitoista on peräisin lähinnä kaasun kauppaamisesta, eikä niinkään sen tuotannosta,

N. ottaa huomioon, että harvat jäsenvaltiot ovat avanneet kaasumarkkinansa; ottaa huomioon, että kaasumarkkinoiden tarjonnan alhaiset hinnat ja laadukas palvelu ovat keskeisiä koko järjestelmälle, sekä kuluttajien että yritysten kannalta,

O. ottaa huomioon, että sähkön siirtorajoitusten vähentäminen edellyttää mittavia investointeja sähköverkkojen laajentamiseen ja ajan tasalle saattamiseen sekä tehokkaampia markkinaperusteisia siirtorajoitusten hallintamekanismeja,

P. katsoo, että kaikissa uusissa lainsäädäntöehdotuksissa olisi käsiteltävä energiavaltaisten teollisuudenalojen erityisongelmia, kuten korkeita energiahintoja, jotka johtuvat markkinoilla ilmenevästä kilpailun puutteesta,

Q. katsoo, että useiden jäsenvaltioiden yhteenliitäntätaso on vielä riittämätön ja jää pahasti jälkeen Barcelonan huippukokouksessa sovitusta tasosta, ja että viivästymät johtuvat perimmiltään useista poliittisista ja hallinnollisista esteistä,

R. katsoo, että komission olisi esitettävä kustannushyötyanalyysi ja perusteellinen vaikutustenarviointi, ennen kuin se tekee ehdotuksia kaasuvarastojen pakollista perustamista koskevaksi lainsäädännöksi,

S. katsoo, että markkinoiden vapauttaminen ja integroiminen ovat yhtä tärkeitä energian sisämarkkinoita loppuun saatettaessa,

T. ottaa huomioon, että 8.–9. maaliskuuta 2007 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 33 kohdan loppuosassa huomioidaan energiaintensiivisen sektorin suuri merkittävyys ja painotetaan, että tähän sektoriin kuuluvien Euroopan teollisuudenalojen kilpailukyvyn parantamiseksi ja niiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi tarvitaan kustannustehokkaita toimenpiteitä,

U. ottaa huomioon, että komissio on yksilöinyt avoimuuden puutteen yhdeksi esteeksi sisämarkkinoiden kilpailun edistämiselle,

V. katsoo, että energia-alalla tarvittavia pitkän aikavälin investointeja varten tarvitaan selkeä, vakaa ja ennakoitavissa oleva sääntelykehys,

W. katsoo, että Euroopan sääntelyviranomainen voisi tukea tutkimuksen rahoitusta, uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, tariffien yhtenäistämisen ylläpitämistä ja energian yhtäläistä saatavuutta kaikille kansalaisille,

X. ottaa huomioon, että käytettävissä olevien tietojen mukaan jäsenvaltioissa on käytetty julkisen palvelun velvoitteita varsin vähän haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien auttamiseksi,

1. toistaa näkemyksensä, että Lissabonin strategiasta voi tulla menestys vain, jos ponnistellaan entistä enemmän sellaisen yhteisen energiapolitiikan luomiseksi, joka perustuu laajempaan näkemykseen Euroopan yhteisestä edusta energia-alalla siten, että kunnioitetaan kansallisia erityispiirteitä ja sallitaan jäsenvaltioiden pitää kiinni energialähteiden yhdistelmistään energiavarojen ja energiantuottajien monipuolistamiseksi niin paljon kuin mahdollista;

Toimintojen eriyttäminen

2. pitää toimitusten ja omistajuuden eriyttämistä tehokkaimpana tapana edistää infrastruktuuriin tehtäviä investointeja syrjimättömästi, uusien tulokkaiden oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta; tähdentää kuitenkin, että tämän mallin avulla ei kenties kyetä ratkaisemaan kaikkia avoimiksi jääviä kysymyksiä, kuten yhteenliitännät ja ylikuormitusvaiheet;

3. myöntää, että uusien eriyttämistoimien soveltaminen ei ole mutkatonta kaasualalla; kehottaa siksi kehittämään tätä alaa varten erityisratkaisuja, jotta kaasun sisämarkkinat voidaan saattaa päätökseen samalla kun otetaan huomioon tuotantoketjun alku- ja loppupään markkinoiden erot;

4. kehottaa komissiota esittämään analyysin, jossa käsitellään omistajuuden eriyttämisestä jäsenvaltioille aiheutuvia ennakoituja kustannuksia, verkkoinvestointien ennakoituja vaikutuksia sekä sisämarkkinoille ja kuluttajille koituvia etuja; korostaa, että analyysissa olisi käsiteltävä kysymyksiä siitä, aiheuttaako omistajuuden eriyttämisen toteuttamatta jättämisestä ongelmia tai kustannuksia, ja jos aiheutuu, niin millaisia, sekä siitä, vaihtelevatko kielteiset seuraukset sen mukaan, onko kyseessä valtionomistus tai yksityinen omistajuus; ehdottaa lisäksi, että analyysissa kartoitettaisiin, mitä etuja omistajuuden eriyttämisestä saataisiin tavoitteiden saavuttamisen kannalta riippumatonta alueellista markkinaoperaattoria koskevaan lähestymistapaan verrattuna;

5. kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n sähkö- ja kaasualan rakenteellisia eroja ja sitä, että eräillä jäsenvaltioilla ei ole omaa kyseisiin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa ja että merkittävillä kaasun tuotantoketjun alkupään markkinoilla ei kyetä nykyisin takaamaan täyttä taloudellista vastavuoroisuutta; kehottaa siksi komissiota esittämään tasapainoisen ehdotuksen, jonka avulla EU:n kaasuyhtiöt voivat tehdä putkistoinvestointeja ja pitkän aikavälin sopimuksia vahvistaakseen neuvotteluasemiaan kolmansiin maihin nähden;

6. edellyttää, ettei yhdenkään kolmannen maan yhtiölle pitäisi sallia energian infrastruktuurin ostamista ellei kyseisen maan kanssa sovelleta vastavuoroisuusperiaatetta;

Sääntelyviranomaiset

7. kannattaa komission ehdotusta kansallisten sääntelyviranomaisten välisen yhteistyön lisäämisestä EU:ssa tapana edistää eurooppalaisempaa lähestymistapaa rajatylittävien kysymysten sääntelyyn; katsoo, että niiden toimivaltuuksien lähentäminen ja yhdenmukaistaminen on tärkeää niiden teknisten ja lainsäädännöllisten erojen tasaamiseksi, jotka ovat suuri este rajatylittävälle kaupalle ja yhteenliitännöille; korostaa, että komissiolla olisi oltava keskeinen rooli tässä työssä heikentämättä sääntelyviranomaisten riippumattomuutta; katsoo, että sääntelyviranomaisten olisi tehtävä päätöksiä erityisesti määritellyistä teknisistä ja kauppaa koskevista kysymyksistä tietojen perusteella ja kuultuaan tarvittaessa ensin siirtoverkonhaltijoita ja muita sidosryhmiä ja että kyseisten päätösten olisi oltava oikeudellisesti sitovia;

8. huomauttaa, että kansallisen sääntelyviranomaisen olisi oltava edelleen se viranomainen, joka on yksin vastuussa rajojen sisällä tehdyistä päätöksistä; kannattaa sen toimivallan laajentamista siten, että se kattaa tarvittavien investointien inventaarion laatimisen ja kyseisen inventaarion toteuttamisen aktiivisen edistämisen;

9. katsoo, että sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kaikki energiainfrastruktuuria ja erityisesti siirtoverkkoja tai -putkistoja omistavat yhtiöt pyrkivät saavuttamaan selkeästi määritetyt investointitavoitteet, jotta alalla ei ilmenisi keinottelua;

10. katsoo, että sääntelyviranomaisten olisi oltava riippumattomia ja vahvoja ja että niillä olisi oltava tarkoin määritellyt toimivaltuudet, jotta kyetään varmistamaan, että lainsäädäntö pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön, että sitä sovelletaan kaikkiin markkinoilla toimiviin ja että tarvittavat investoinnit ja riittävä avoimuus toteutuvat; katsoo lisäksi, että sääntelyviranomaisten toimivaltuudet olisi yhdenmukaistettava EU:n tasolla ottamalla käyttöön avoimuutta, ilmoittamista ja vastuuvelvollisuutta koskevia yhteisiä sääntöjä, jotta voidaan varmistaa, että sääntelyviranomaiset ovat täysin riippumattomia muista kansallisista viranomaisista ja itse teollisuudesta;

11. uskoo, että kansallisille energian sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet asettaa seuraamuksia operaattorille, joka ei noudata heidän päätöksiään, tai siirtoverkko-operaattorille, joka ei täytä verkon ylläpitoa koskevia velvoitteita, ja varmistaa, että energiayhtiöillä on lakiperusteinen velvoite antaa asiakkaille energiansäästöä koskevia neuvoja, kuten energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/32/EY[12] määritellään, sekä toteuttaa sähkön- ja kaasuntuotantoa koskevia ohjelmia; on lisäksi sitä mieltä, että sääntelyviranomaisten ja kilpailuviranomaisten vastavuoroista yhteistyötä olisi tehostettava sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla;

12. kehottaa komissiota esittämään ratkaisut siirtoverkko-operaattoreiden riippumattomuutta/eturistiriitoja ja avoimuutta koskeviin ongelmiin; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joiden avulla siirtoverkko-operaattorit voivat hoitaa tehtävänsä markkinoiden toiminnan helpottajina, ja yhdenmukaistamaan siirtoverkko-operaattoreita koskevat sisäiset määräykset, jotta rajatylittävät siirrot kohentuisivat;

13. kritisoi eräiden hallitusten liiallista puuttumista kansallisten sääntelyviranomaisten tekemiin päätöksiin, mikä heikentää sääntelyviranomaisten asemaa riippumattomina viranomaisina;

14. ottaa huomioon eräiden alueellisten markkinoiden kehityksen; korostaa, että isompien energiasaarekkeiden muodostuminen on estettävä asianmukaisilla toimilla ja edellyttää, että nämä alueelliset rakenteet eivät saa vaarantaa Euroopan yhtenäisten markkinoiden toteuttamista ja loppuun saattamista;

Hintasäännöstely

15. kehottaa jäsenvaltioita luopumaan asteittain yleisestä hintasäännöstelystä (lukuun ottamatta toimituksista viime kädessä vastaavan tahon tariffeja sellaisina kuin ne on määritelty direktiivissä 2003/54/EY), ja varmistamaan, että etenkin polttoaineniukkuuden kannalta haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia suojataan asianmukaisilla toimilla, muut kuin markkinoihin perustuvat mekanismit mukaan lukien; pitää valitettavana, että edellä mainitussa komission tiedonannossa (KOM (2007)0001) ei viitattu hintamekanismeihin; muistuttaa, että hintoihin puuttuminen olisi sallittava ainoastaan vihoviimeisenä keinona, kun kansalliset sääntelyviranomaiset pyrkivät hallitsemaan keinotekoisesti paisutettuja hintoja estääkseen kuluttajille, liike-elämälle ja uusille tulokkaille aiheutuvat haitat, ja että hintojen olisi joka tapauksessa katettava todelliset kustannukset;

16. katsoo, että tuet uusiutumattomille energialähteille olisi poistettava ja siten varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, että ulkoiset ympäristökustannukset olisi sisällytettävä energian hintaan ja että olisi käytettävä markkinalähtöisiä välineitä ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

17. huomauttaa, että kohdennettujen, parhaisiin standardeihin perustuvien yleispalvelujen ja julkisen palvelun velvoitteiden on oltava valtiontukisääntöjen mukaiset ja että kilpailulainsäädäntöä sovelletaan hintasyrjinnän ja jälleenmyyntirajoitusten osalta; korostaa, että on erittäin tärkeää arvioida, miten nykyiset säännellyt toimitushinnat vaikuttavat kilpailun kehitykseen, ja poistaa markkinavääristymät;

Yhteiskunnalliset vaikutukset ja kuluttajien suojeleminen

18. pyytää komissiota esittämään täysimittaisen vaikutustenarvioinnin, jossa käsitellään myös eri ehdotusten yhteiskunnallisia vaikutuksia, ja tukemaan alaa koulutusta ja uudelleensijoittamista koskevien mekanismien kehittämisessä;

19. katsoo, että energian toimittaminen kuluttajille perustarpeiden täyttämiseksi on välttämätöntä, ja että energianiukkuutta on torjuttava kaikin mahdollisin keinoin ja erityisesti kannustamalla energian säästämiseen ja energiatehokkuuteen; edellyttää lisäksi asianmukaisesti kohdennettuja ja avoimia yhteiskunnallisia toimenpiteitä, jotka eivät haittaa oikeudenmukaista kilpailua mutta joita tarvitaan haavoittuvassa ja epäedullisessa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi;

20. kehottaa komissiota esittämään energiankuluttajien peruskirjaa koskevan ehdotuksensa vuoden 2007 loppuun mennessä;

Yhteenliitännät

21. pitää myönteisenä asetettua tavoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden pitäisi saavuttaa sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10:tä prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista;

22. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan ja lujittamaan kahdenvälistä yhteistyötään käynnissä olevien ja tulevien hankkeiden loppuun saattamisen tiellä olevien teknisten, hallinnollisten ja poliittisten esteiden poistamiseksi etenkin niiden neljän hankkeen yhteydessä, jotka komissio on luokitellut Euroopan edun mukaisiksi hankkeiksi; pyytää jäsenvaltioita yksinkertaistamaan yhteenliitäntälinjojen rakentamista koskevia lupamenettelyjä ja rajoittamaan niiden kestoa; katsoo kuitenkin, että yleistä etua koskevat näkökohdat olisi aina otettava huomioon;

23. vahvistaa, että Euroopan laajuisille energiaverkoille varattuja määrärahoja on lisättävä etenkin ympäristöön liittyvien ongelmien poistamiseksi;

24. kehottaa komissiota vauhdittamaan Euroopan edun mukaisten hankkeiden, joiden toteuttamisessa on vaikeuksia, eurooppalaisten koordinaattoreiden nimittämistä;

25. korostaa, että hajautettu energiainfrastruktuuri ja energiantuotanto saattavat parantaa energian huoltovarmuutta ja että niitä olisi tuettava energiapolitiikan strategioita laadittaessa;

Pitkäaikaiset sopimukset

26. myöntää, että energiatuotantoketjun alkupäässä tehtävät pitkäaikaiset sopimukset ovat etenkin kaasualalla tarpeen myönteisen investointi-ilmaston luomiseksi ja että ne edistävät merkittävästi toimitusvarmuutta ja ne eivät haittaa sisäisten energiamarkkinoiden integroitumista edellyttäen, että uusia tulokkaita ei suljeta ulkopuolelle;

27. uskoo, että tasapainotettu, tehokas ”käytä tai menetä” -periaatteen soveltaminen on varmistettava niin, että uudet tulokkaat pääsevät verkkoihin, joiden kapasiteettia ei käytetä;

28. uskoo, että energiantuotantoketjun loppupäässä tehtävät pitkäaikaiset kahdenväliset sopimukset antavat – edellyttäen, että niiden markkinaosuus ei ole huomattava ja että ne eivät estä kuluttajia vaihtamasta toimittajaa – energiavaltaisilla teollisuuden aloilla mahdollisuuden neuvotella kilpailukykyisemmistä ja vakaammista hinnoista valitsemansa toimittajan kanssa, joten ne olisi sallittava, kunhan toimivaltaiset viranomaiset valvovat niitä asianmukaisesti ja niistä ei aiheudu lisäkustannuksia verkoille ja että uusia tulokkaita ei suljeta markkinoiden ulkopuolelle ja markkinoiden kehittämistä ei haitata;

29. pyytää komissiota määrittelemään, mikä on suuri energiankäyttäjä; pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota EU:n suuriin energiankäyttäjiin, jotka kilpailevat maailmanlaajuisilla markkinoilla;

30. kehottaa komissiota toimittamaan selkeät ohjeet edellä mainituista energiantuotantoketjun loppupäässä tehtävistä kahdenvälisistä pitkäaikaisista sopimuksista epävarmuuden vähentämiseksi markkinoilla ja pyrkimään sopimusten standardisointiin;

31. palauttaa mieliin, että energian tuotanto-, siirto-, varastointi- ja jakelulaitteistot ovat kriittisiä infrastruktuureja, joiden turvallisuus ja varmuus on suojeltava täysipainoisesti ja varmistettava kaikissa olosuhteissa;

Sähkön kantaverkot ja kaasuverkot

32. toistaa olevansa huolissaan sähkön kantaverkkojen ja kaasuverkkojen parantamiseksi tehtävien investointien tarpeesta, jotta toimitusvarmuus kyetään takaamaan EU:ssa; edellyttää sääntelykehyksen vakautta, johdonmukaisuutta ja avoimuutta, jotta voidaan luoda investoinneille suotuisa ilmapiiri, ja edellyttää siksi vastaavan sääntelykehyksen kehittämistä sekä EU:n kuluttajien että liike-elämän eduksi;

33. pahoittelee, että jäsenvaltioissa on edelleen monia esteitä, jotka aiheuttavat merkittäviä viivästyksiä uuden tuotantokapasiteetin liittämisessä sähkön pääkantaverkkoon; kehottaa näin ollen kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia toteuttamaan kaikki välttämättömät toimenpiteet, joilla varmistetaan viivästysten rajoittaminen niin vähäisiksi kuin mahdollista ja liitetään kaikki asutut kaukaiset ja vaikeapääsyiset alueet (mukaan lukien saaret ja vuoristoalueet) pääkantaverkkoon;

34. kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan verkkokapasiteetin kasvattamista sallimalla uusiutuviin energialähteisiin perustuva laajamittainen maalla ja merellä tapahtuva tuotanto; kehottaa komissiota arvioimaan "älykkään eurooppalaisen kantaverkon" perustamisen toteuttamiskelpoisuutta hyödyntämällä uusinta tieto- ja viestintätekniikkaa; toteaa, että tällainen kantaverkko käsittäisi laajan joukon eri tuotantovaihtoehtoja ja vahvistaa kuluttajien asemaa ja että sen olisi kyettävä havaitsemaan ja analysoimaan nopeasti häiriöt sekä reagoimaan niihin ja oikaisemaan niistä aiheutuvat vaikutukset; kehottaa jäsenvaltioita edistämään investointeja ja antamaan sääntelyvirnaomaisille nimenomaiset valtuudet suosia kyseisten tavoitteiden saavuttamista;

35. korostaa, että Euroopan verkot on yhdenmukaistettava teknisesti;

36. kehottaa komissiota laatimaan etenemissuunnitelman yhtenäisen eurooppalaisen sähkö- ja kaasuverkon luomiseksi;

37. pitää tervetulleena äskettäistä teknistä prosessia, jossa biokaasua syötetään kaasuverkkoon; vaatii komissiota esittämään konkreettisia toimenpiteitä tämän mahdollisuuden laajempaa hyväksikäyttöä varten, jotta myötävaikutettaisiin kaasun toimitusvarmuuteen;

Strategiset varastot

38. yhtyy komission arvioon, jonka mukaan nykyteknologia huomioon ottaen on järkevämpää monipuolistaa kaasun toimitusreittejä ja -tekniikoita, kuten kaasunpoistolaitoksia ja nestekaasuterminaaleja, joilla voidaan lisäksi vaikuttaa markkinahintoihin, kuin perustaa massiivisia kaasuvarastoja; kehottaa komissiota esittämään konkreettisen ehdotuksen, miten käyttää paremmin nykyisiä kaasuvarastoja häiritsemättä tasapainoa toimitusvarmuuden ja uusien markkinatulokkaiden edistämisen välillä;

39. korostaa sähkö- ja kaasuverkon täydentävyyttä; huomauttaa tässä yhteydessä, että varastointi on erottamaton osa kaasuverkkoa ja että sitä olisi hallinnoitava solidaarisesti kansallisella ja eurooppalaisella tasolla; uskoo myös, että varastointi voisi tukea sähkön varageneraattoreita ja näin ollen myötävaikuttaa toimitusvarmuuteen;

40. panee merkille, että yksittäiset jäsenvaltiot voivat ehdottaa ja kehittää strategisia kaasuvarastoja taloudellisten ja teknisten mahdollisuuksiensa mukaisesti;

Avoimuus

41. uskoo, että avoimuus on välttämätön ennakkoehto kilpailun kehittymiselle ja että tiedot olisi aina ilmoitettava ajoissa, selkeästi, helposti saatavilla olevassa muodossa ja syrjimättömästi;

42. ottaa huomioon hankaluudet, joita kotitalouskuluttajilla on vapautuneista markkinoista hyödyttäessä; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia kuluttajia koskevan avoimuuden parantamiseksi ja kuluttajille annettavien tietojen (kuten eri tariffit, yhtiön käyttämä energialähteiden yhdistelmä, ja muut hyödylliset tiedot, kuten direktiivissä 2003/54/EY tarkoitetut merkinnät) täydellistämiseksi ja selkeyttämiseksi ja kuluttajajärjestöjen aseman vahvistamiseksi EU:n energiamarkkinoilla;

43. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että sähkö- ja kaasumarkkinoita varten on annettava sitova avoimuutta koskeva ohjeistus; katsoo, että suuri ja yhdenmukaistettu avoimuus edistää tehokasta kilpailua ja uusien tulokkaiden saapumista markkinoille;

44. pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on sitoutunut varmistamaan, että markkinoita koskeva avoimuus paranee;

EY:n lainsäädännön täytäntöönpano

45. on huolissaan niiden jäsenvaltioiden määrästä, jotka eivät ole vielä saattaneet direktiivejä 2003/54/EY ja 2003/55/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään, sekä niistä jäsenvaltioista, jotka eivät ole panneet direktiivejä perusteellisesti täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivit kaikilta osiltaan viipymättä täytäntöön;

46. uskoo, että direktiiveihin 2003/54/EY ja 2003/55/EY sisältyy riittävästi säännöksiä, joilla – jos niitä sovelletaan asianmukaisesti – varmistetaan kilpailukykyiset näkymät ja energian yhtenäismarkkinat;

47. on komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei vapauttamiselle ole olemassa vaihtoehtoja, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyiset vapauttamisdirektiivit saatetaan täysimääräisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä; tukee lisäksi komission ehdotusta markkinoiden toimintapuutteiden korjaamisesta sekä kilpailupoliittisia että sääntelypohjaisia keinoja käyttäen;

48. kehottaa komissiota julkaisemaan kaikki tulokset ja vastaukset, jotka on saatu sen vaikutusarviointitutkimuksessa, ja tiedottamaan parlamentille niistä ennen uusien lainsäädäntöehdotusten esittämistä;

49. panee tältä osin tyytyväisenä merkille komission aloitteen käynnistää rikkomusmenettelyt edellä mainittuja jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole kyenneet panemaan direktiivejä 2003/54/EY ja 2003/55/EY asianmukaisesti täytäntöön tai saattamaan niitä osaksi kansallista lainsäädäntöään;

50. varoittaa liiallisesta markkinakeskittymästä ja katsoo, että tämä olisi ratkaistavissa parhaiten jatkamalla markkinoiden integroimista ja sääntelytoimia, koska kuluttajan olisi voitava valita toimittaja avoimessa kilpailukykyisessä ympäristössä, ja kehottaa uudelleen komissiota toteuttamaan lisätoimia energiamarkkinoiden keskittymien ratkaisemiseksi tapauksissa, joissa ilmenee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä;

51. muistuttaa, että vaikka rajatylittävän kapasiteetin jakamista koskevan yhteensovittamisen kehittyminen on ollut kannustavaa, käytettävissä olevan siirtokapasiteetin kauppaamiseen ja määrittämiseen tarvittavien nettosiirtokapasiteettia koskevien laskelmien vähäinen avoimuus merkitsee vakavaa kilpailuhaittaa, joka on ratkaistava ottamalla käyttöön tiukempi sääntely kauppaamisessa havaittuja koordinoituja käytänteitä varten ja tehostamalla trustien seurantaa;

52. vaatii komissiota valvomaan tiiviisti keskittymisen vaikutusta kilpailuun sekä kansallisella että Euroopan tasolla ottaen myös huomioon nykyisen vakauttamisprosessin, joka synnyttää uusia, isoja monikansallisia energiayhtiöitä, jotka toimivat huomattavan monissa jäsenvaltioissa ja joiden vertikaalinen integroitumisaste kaasun- ja sähköntuotannossa on korkea;

53. kehottaa komissiota ottamaan kaikissa toimissaan ja ehdotuksissaan huomioon pienten ja keskisuurten energiayhtiöiden merkityksen kilpailukykyisten energiamarkkinoiden toiminnalle;

54. kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia lopettamaan niin sanottujen "kansallisten johtavien toimijoiden" suosimisen ja välttämään protektionistisia lakeja, jotka estävät aidosti yhdentyneiden eurooppalaisten energiamarkkinoiden kehittämisen; kehottaa vahvistamaan aktiivisia kaasun ja sähkön vapauttamisohjelmia ja likviditeettiä enemmän tasapainottavia markkinoita uusien toimijoiden markkinoille tulon edistämiseksi;

55. pitää tärkeänä, että tuleva, uudistettu päästökauppajärjestelmä on avoimesti täysin integroitu vapautetuille energiamarkkinoille sääntelyviranomaisten alaisuudessa, jotta vältetään vääristymien aiheuttamista markkinamekanismeissa;

56. toistaa, että on tärkeää saavuttaa täysin vapautetut Euroopan energiamarkkinat mahdollisimman pian, ja vaatii komissiota esittämään ilmoituksensa mukaisesti sisämarkkinoita koskevan lisätoimipakettinsa syyskuun lopussa 2007;

57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0603.
[2] EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 112.
[3] EUVL L 262, 22.9.2006, s. 1.
[4] EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 404.
[5] EUVL L 33, 4.2.2006, s. 22.
[6] EUVL L 289, 3.11.2005, s. 1.
[7] EUVL L 127, 29.4.2004, s. 92.
[8] EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37.
[9] EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.
[10] EUVL L 176, 15.7.2003, s. 1.
[11] EUVL L 296, 14.11.2003, s. 34.
[12] EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.

PERUSTELUT

1. Tausta

Komissio hyväksyi niin sanotun energiapaketin 10. tammikuuta 2007 vastatakseen maaliskuussa 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa esitettyyn kehotukseen ja tuon kokouksen päätelmissä määriteltyihin ensisijaisiin tavoitteisiin sekä vauhdittaakseen Euroopan energiapolitiikalle asetetun kolmen tavoitteen toteutumista. Nämä kolme tavoitetta ovat toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristön kannalta kestävä kehitys.

Energiamarkkinoiden vapauttaminen on ollut pitkä prosessi, jonka aikana on annettu joukko sisämarkkinoiden syntymiseen johtaneita direktiivejä vuosina 1996–1998 sekä vuonna 2003 tarkoituksena vapauttaa energiamarkkinat kokonaan 1. heinäkuuta 2007 mennessä. Kyseiset tiedonannot ovat merkittävä edistysaskel, sillä niissä komissio esittää uudenlaista mallia energian sisämarkkinoiden hoitamiseen sekä tekee yksityiskohtaisia ehdotuksia ja esittää tarkkoja mekanismeja energiamarkkinoiden toiminnasta.

Tässä mietinnössä arvioidaan, miten komission esittämillä toimilla voitaisiin varmistaa sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen ja poistaa energian yhtenäismarkkinoiden luomisen esteet. Esittelijä ottaa huomioon voimassa olevien sääntöjen täytäntöönpanon, joka hänen mielestään luo osittain riittävän oikeusperustan, joka mahdollistaa kolmansien osapuolten syrjimättömän pääsyn energiaverkkoihin ja laajoilla valtaoikeuksilla varustettujen kansallisten sääntelyviranomaisten syntymisen sekä luo puitteet investointien lisäämiseksi. Esittelijän tavoitteena on edellisen, 8.–9. maaliskuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät huomioon ottaen vahvistaa komission ajamat tavoitteet ja analysoida käytännön toimenpiteitä koskevat ehdotukset.

2. Erityiset kysymykset

Voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano

Esittelijä on huolissaan niiden jäsenvaltioiden määrästä, jotka eivät ole vieläkään saattaneet direktiivejä 2003/54/EY ja 2003/55/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään, sekä niistä jäsenvaltioista, jotka eivät ole panneet niitä asianmukaisesti täytäntöön. Direktiivien asianmukainen täytäntöönpano EU:ssa on välttämätöntä, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston toteuttamien toimenpiteiden asianmukaisuudesta ja tehokkuudesta halutaan laatia kokonaisvaltainen arvio.

Lisäksi se, että osa jäsenvaltioista ei ole noudattanut EU:n lainsäädäntöä, saattaa hankalaan asemaan jäsenvaltiot, jotka ovat saattaneet asianmukaisesti ja kokonaisuudessaan energian sisämarkkinoita koskevan EU:n lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämä on johtanut toisinaan myös epäoikeudenmukaiseen hintakilpailuun sekä yritysvaltauksiin, joissa valtionyritykset ovat vallanneet yksityisiä yrityksiä. Se on myös estänyt jäsenvaltioita pääsemästä muiden jäsenvaltioiden energiamarkkinoille sekä viivästyttänyt kohtuuttomasti yhteenliitäntöjen kehittämistä. Näiden ongelmien seurauksista kärsivien hallitusten on lisäksi huomioitava kansalaismielipide, joka ei hyväksy näitä toimia ja karsastaa EU:n toimielimiä yleisestikin.

Esittelijä kannattaa edellä esitetyistä syistä komission aloitetta rikkomusmenettelyjen vireille panosta niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet EU:n voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Esittelijä kannattaa komission kolmatta energiamarkkinoiden vapauttamiseen tähtäävää toimenpidepakettia, jonka on määrä valmistua tämän vuoden syyskuussa, sekä on tietoinen siitä, että joidenkin jäsenvaltioiden vastustukseen voidaan vastata vain konkreettisin toimin. Samalla esittelijä voi vain kysyä, voidaanko ongelma todellakin ratkaista lainsäädäntöä lisäämällä ja tiukentamalla, kun otetaan huomioon, että toinen toimenpidepaketti on vasta alkutekijöissään.

Euroopan unionin energiamarkkinoilla viime aikoina nähdyt yritysvaltausyritykset ja fuusiot ovat herättäneet kysymyksiä yritysten valtionomistuksesta, kuluttajien vähäisistä valinnanmahdollisuuksista markkinoiden keskittymisen vuoksi sekä siitä, että jotkin hallitukset ovat puuttuneet liikaa puhtaasti markkinoiden piiriin kuuluvaan toimintaan. Esittelijä katsoo, että komission olisi jatkossakin valvottava näitä toimia etenkin silloin, kun valtionosuus yritysvaltauksia harjoittavista yrityksistä on merkittävä.

Toimintojen eriyttäminen

Omistajuuden eriyttäminen on ollut Euroopan parlamentin edellisissä mietinnöissä käydyn energiakeskustelun keskeinen aihe, ja samoin on tämän mietinnön laita. Esittelijän mielestä joidenkin jäsenvaltioiden eriyttämisaste on riittämätön, minkä vuoksi hän kannattaa komission aloitetta velvoitteiden lisäämisestä energia-alalla.

Komission tiedonannossa esitetyt kaksi päävaihtoehtoa eli asianmukaisesti säännelty riippumaton järjestelmäoperaattori sekä asianmukaisesti säännelty omistajuuden eriyttäminen edellyttävät asianmukaista arviointia.

Omistajuuden eriyttäminen lisäisi markkinoiden avoimuutta, takaisi asianmukaiset edellytykset investoida infrastruktuureihin sekä mahdollistaisi uusien markkinatoimijoiden pääsyn energiamarkkinoille.

Riippumaton järjestelmäoperaattori on malli, jonka sääntelyä on mahdollisesti lisättävä ja jonka avulla edellä mainitut tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Se olisi kenties myös helpompi toteuttaa jäsenvaltioissa, jotka ovat eriyttämisessä selvästi muita jäsenvaltioita jäljessä.

Esittelijä toivoo lisäkeskusteluja aiheesta ja odottaa, että komissio ottaa selkeän ja samalla joustavan kannan toimintojen eriyttämiseen, joka voisi toimia pohjana neuvostossa ja parlamentissa käytäville keskusteluille, joiden tarkoituksena on estää se, että jotkin jäsenvaltiot torjuvat asiaa koskevat ehdotukset suoralta kädeltä.

Yhteenliitäntöjä koskevia ongelmia ei kuitenkaan voida ratkaista kummankaan edellä esitetyn järjestelmän avulla, vaan on löydettävä muita ratkaisuja. Markkinoiden avoimuutta ja investointeja koskevat kysymykset voitaisiin ratkaista joko lisäämällä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa tai kansallisella lainsäädännöllä, jolla säädetään erityisistä vaatimuksista. Kaasu- ja sähkösektori poikkeavat suuresti toisistaan, minkä vuoksi eriyttämistä koskevat vaihtoehdot ovat kaasun kohdalla monimutkaiset. Tätä kysymystä tarkastellaan mietinnössä tuonnempana.

Investoinnit

Esittelijä haluaa korostaa sellaisten laajamittaisten investointien merkitystä, joilla pyritään kehittämään uutta infrastruktuuria ja parantamaan vanhaa. Hän on huolissaan käynnissä olevien investointien ja vaadittujen investointien välisestä epätasapainosta, mutta ei tästä huolimatta yhdy komission käsitykseen siitä, että investointien teko olisi kokonaan loppunut. Kaasuverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen tehdyt investoinnit ovat päinvastoin kasvaneet hitaasti mutta varmasti viime vuosina.

Esittelijä on huolissaan myös vaatimusten erilaisuudesta johtuvien, yhteenliitäntöjä koskevien investointien puutteesta, riippumattomien sääntelyviranomaisten kyvyttömyydestä valvoa rajatylittäviä energiasiirtoja sekä niiden järjestelmien huonosta saatavuudesta, joilla katetaan rajatylittäviä kustannuksia.

Parantamisen varaa on kuitenkin paljon: toimintojen eriyttämistä on jatkettava – olipa kyse sitten omistajuudesta tai ISO+-mallista – lainsäädäntöä on tehostettava ja kansainvälistä yhteistyötä on parannettava.

Uusiutuvien energialähteiden laajamittainen tuotanto

Euroopassa hyödynnetään laajasti uusiutuvia energialähteitä, kuten vety-, tuuli- ja aurinkovoimaa sekä biomassaa, vuorovesienergiaa ja geotermistä energiaa. Uusiutuvat energialähteet keskittyvät luonnossa niille ominaisiin paikkoihin, kuten vety vuoristoalueille tai tuuli meri- ja rannikkoalueille ja ylängöille. Niitä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta voida siirtää alkuperäisessä muodossaan eteenpäin, vaan ne muunnetaan sähköksi niiden alkulähteillä. Jos näitä primäärienergian lähteitä halutaan hyödyntää Euroopan unionin energiatarpeen tyydyttämiseksi, ne vaativat riittävän kantaverkkoinfrastruktuurin, jolla mahdollistetaan sähkön massiiviset siirrot niiden alkulähteiltä kuluttajille.

Länsi-Euroopan meret esimerkiksi tarjoavat valtavasti kaupallisesti hyödynnettävissä olevaa tuulienergiaa. Sen vuoksi tarvitaan laajoja merenalaisia kantaverkkoja, joiden kautta tuulienergia saadaan tuotua ensin rannikolle, josta sähköksi muunnettu tuulienergia siirretään eteenpäin kuluttajille maalle rakennettua kantaverkkoa pitkin.

Näin ollen on tärkeää, että olemassa olevat kantaverkot säilytetään niiden nykysijoilla ja että uusia rakennetaan sinne, missä niitä ei vielä ole. Energiansiirtoyrityksiä on kannustettava kehittämään ja rakentamaan kantaverkkoja ilman kilpailua, joka saattaisi estää kantaverkkojen kehittämisen.

Sääntelyviranomaiset

Euroopan unionin energian sisämarkkinoiden on mukauduttava 27 jäsenvaltion lainsäädäntöihin, jotka saattavat erota melkoisesti toisistaan. Rajatylittävien energiansiirtojen toteuttamiseksi vaadittujen toimenpiteiden määrittely tapahtuu kuulemalla jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia. Kuulemisessa otetaan huomioon siirtoverkko-operaattoreiden tekniset ehdotukset. Päätöksenteko tapahtuu yleensä konsensusperiaatteella. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, komissio aloittaa komiteamenettelyn, jossa tyydyttävän tuloksen löytäminen kestää yleensä kauan, mutta jossa päätöksenteosta vastaavat jäsenvaltiot, joilla on mahdollisuus kääntyä kansallisten sääntelyviranomaisten puoleen ja kysyä näiltä neuvoa. Näin ollaan taas lähtökuopissa.

Jos EU:hun halutaan täysin yhdennetyt energian sisämarkkinat, on toteutettava toimia, jotka mahdollistavat aiempaa muodollisemman lähestymistavan edellä esitettyyn prosessiin. Esittelijä ehdottaa, että sääntelyviranomaisten foorumista tehdään virallinen päätöksentekoelin, jossa päätökset tehdään tarvittaessa äänestyksellä ja jossa komissiolla on umpikujatilanteissa päätösvalta. Päätösten olisi perustuttava siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksiin, ja myös siirtoverkonhaltijoilla olisi oltava muodolliset puitteet päätöksenteon pohjana.

On syytä huomauttaa, että sääntelyviranomaisille kuuluisivat ainoastaan rajatylittävää kauppaa ja teknisiä kysymyksiä koskevat asiat, kuten teknisten vaatimusten yhdenmukaistaminen sekä yhteenliitäntöjen ja rajatylittävien energiasiirtojen kehittämisen koordinointi.

Kansallisten sääntelyviranomaisten päätökset olisivat jäsenvaltioista riippumattomat, ja ensiksi mainituille on suotava riippumattomat, vahvat ja tarkoin määritellyt toimivaltuudet.

Sääntelyviranomaisilla voi olla ratkaiseva rooli välttämättömien investointien sekä tasapuolisten ja avointen toimintamahdollisuuksien varmistamisessa kaikille markkinatoimijoille. Sääntelyviranomaisilla voisi olla valtuudet antaa kolmansille osapuolille mahdollisuus investointien tekoon siinä tapauksessa, että verkonhaltijayritykset asettavat esteitä kantaverkon kehittämiselle.

Yhteenliitännät

Esittelijä kannattaa komission ja neuvoston viimeisintä kantaa tavoitteeseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi määrä saavuttaa sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10:tä prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista. Hän haluaa kuitenkin huomauttaa, että tavoite asetettiin jo vuosia sitten Barcelonan huippukokouksessa, ja toivoo, että koska energian sisämarkkinoiden toteuttamisesta on tullut entistäkin tärkeämpi tavoite Euroopan unionissa, jäsenvaltiot ottaisivat ratkaisevan askeleen energiamarkkinoiden kehittämisen tiellä olevien esteiden poistamiseksi.

Sääntelyviranomaisten välisellä parannetulla yhteistyöllä EU:ssa on tarkoitus tarjota sääntelykehys, jota tarvitaan edellä mainittujen esteiden poistamiseksi. Julkisten viranomaisten olisi kuitenkin niin ikään ponnisteltava poliittisten esteiden poistamiseksi.

Tällä on erityinen merkitys syrjäisille jäsenvaltioille, joihin on syntynyt "energiasaarekkeita".

Hintasäännöstely

Esittelijä on vahvasti sitä mieltä, että kaupallisiin asiakkaisiin kohdistuva yleinen hintasäännöstelyjärjestelmä on poistettava, koska se vääristää vakavasti markkinoita ja koska "vertikaalisesti integroituneet" yritykset saattavat käyttää niitä hyväkseen uusien tulokkaiden häätämiseksi markkinoilta.

3. Lisähuomautukset

Kaasumarkkinat

Toisin kuin sähköalan yritykset, suurin osa kaasualan yritysten voitoista on peräisin kaasun jakelusta eikä sen tuotannosta. Tämän vuoksi toimintojen eriyttämistä koskevia komission ehdotuksia olisi vaikea soveltaa kaasusektoriin tai ainakin niihin yrityksiin, jotka tuovat tuotteensa Euroopan unionin maihin.

Joillakin tässä mietintöluonnoksessa ehdotetuilla toimilla on mahdollista ratkaista investointeihin, markkinoiden avoimuuteen ja kantaverkkoon pääsyyn liittyvät ongelmat.

Esittelijä on huolissaan lähinnä yhdenmukaisten vaatimusten puuttumisesta maakaasun kohdalla. Tämä aiheuttaa epävarmuutta markkinoilla, kun yhtiöt eivät voi olla varmoja siitä, onko niiden hankkimalla kaasulla pääsy kansallisiin verkkoihin. Komission olisi syytä tutkia tarkoin ongelmaa löytääkseen ratkaisun ajoissa.

Kaasualan yritysten ratkaistavana on myös kaupankäynti kolmansien maiden kanssa, jolloin vastavuoroisuusperiaatetta ei voida soveltaa. Kaasualan yrityksillä ei nimittäin ole pääsyä energiantuotantoketjun alkupään kapasiteettiin eikä myöskään kolmansien maiden markkinoille samanarvoisin ehdoin. Kaasusektori on viestittänyt esittelijälle toivovansa, että Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot lisäisivät poliittista tukeaan kaasusektorille kolmansien maiden tuottajien kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Päästökauppa

Esittelijä on huolissaan joidenkin markkinatoimijoiden vaatimuksista päästökauppaoikeuksissa. Kyseiset markkinatoimijat väittävät, että kuluttajilta on peritty päästökaupasta johtuen lisähintaa energiasta, vaikka suurin osa päästökauppaoikeuksista on voimassa olevan päästökauppadirektiivin nojalla saatu ilmaiseksi. Direktiivissä nimittäin todetaan, että jäsenvaltioiden on jaettava vähintään 95 prosenttia päästöoikeuksista maksutta ensimmäisellä viisivuotiskaudella.

talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (*) (18.6.2007)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista
(2007/2089(INI))

Valmistelija (*): Sophia in 't Veld

(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö  Euroopan parlamentin työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

B. katsoo, että on luotava ajoissa asianmukainen oikeudellinen kehys, jossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, näiden kunnianhimoisten ja pitkäaikaisten etujen saavuttamiseksi,

C. ottaa huomioon, että komission tiedonannossa kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista (KOM(2006)0841) ja kilpailuasioiden pääosaston raportissa energia-alan tutkinnasta (SEC(2006)1724) tehdään seuraavat johtopäätökset: nykyiset säännöt ja vapauttamistoimenpiteet ovat johtaneet energiantoimitusten tehostumiseen ja tuoneet säästöjä kuluttajille, mutta markkinat eivät vielä ole avautuneet kokonaisuudessaan ja vapaan kilpailun esteitä on edelleen olemassa, ja että nykyistä oikeudellista kehystä ei ole vielä täysin asianmukaisesti saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja että tarvitaan lisätoimia markkinoiden vapauttamiseksi,

D. ottaa huomioon, että harvat jäsenvaltiot ovat avanneet kaasumarkkinansa; ottaa huomioon, että kaasumarkkinoiden tarjonnan alhaiset hinnat ja laadukas palvelu ovat keskeisiä koko järjestelmälle, sekä kuluttajien että yritysten kannalta,

E. ottaa huomioon, että 14. joulukuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan strategiaa kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi koskevasta vihreästä kirjasta[1] Euroopan parlamentti korosti, että energia-alan siirtojärjestelmien omistussuhteet olisi eriytettävä heti, mikäli komissio arvioi, että nykyinen lainsäädäntö on tehotonta,

F. ottaa huomioon, että energia-alan kartoituksen jälkeen ja taloudellisten todisteiden perusteella komissio katsoo, että omistajuuden eriyttäminen on tehokkain keino varmistaa energian käyttäjien valinnanvapaus ja edistää investointeja,

G. ottaa huomioon, että rajat ylittäviä kysymyksiä koskevien nykyisten sääntelypuutteiden korjaamiseen ei pelkkä kilpailusääntöjen soveltaminen riitä; ottaa huomioon, että on parannettava koordinointia kansallisten energia-alan sääntelijöiden välillä lisäämällä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) toimivaltaa ja tehostettava yhteisön valvontaa sisämarkkinoiden periaatteiden toteuttamiseksi,

H. ottaa huomioon, että käytettävissä olevien tietojen mukaan jäsenvaltioissa on käytetty julkisen palvelun velvoitteita varsin vähän haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien auttamiseksi,

2. katsoo, että joukko energia-alan kartoituksessa tunnistettuja vakavia puutteita vaatii kiireellisiä toimia toimivien energia-alan sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi, kuten verkkotoimintojen ja toimitusten eriyttämistä, puutteellisen sääntelyn korjaamista, markkinoiden keskittymisen torjumista ja markkinoille tulon esteiden poistamista sekä markkinaoperaatioiden avoimuuden lisäämistä; vaatii saattamaan yhteisön lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöä viipymättä; pyytää tässä yhteydessä tiukkoja toimia yhteisön lainsäädännön rikkomistapauksissa;

3. on komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei vapauttamiselle ole olemassa vaihtoehtoja, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyiset vapauttamisdirektiivit saatetaan täysimääräisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä; tukee lisäksi komission ehdotusta markkinoiden toimintapuutteiden korjaamisesta sekä kilpailupoliittisia että sääntelypohjaisia keinoja käyttäen;

4. allekirjoittaa energia-alan kartoituksen tulokset, jotka viittaavat siihen, että oikeudellinen ja toiminnallinen eriyttäminen, josta säädetään nykyisessä lainsäädännössä, ei riitä varmistamaan todellisia eurooppalaisia kilpailukykyisiä energiamarkkinoita; toistaa, että on taattava syrjimättömät mahdollisuudet päästä sähköverkkoihin ja yhtyy täysin komission ehdotukseen lisätoimista energiantuotannon ja -jakelun selkeämmän eriyttämisen varmistamiseksi;

5. kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen, jossa käsitellään omistuksen eriyttämisen oletettuja kustannuksia jäsenvaltioille, oletettuja vaikutuksia verkkoinvestointeihin sekä osoitetaan sisämarkkinoille ja asiakkaille koituvat edut; toteaa, että analyysissä olisi otettava huomioon kysymys, aiheuttaako valtion toteuttama eriyttäminen ongelmia tai kustannuksia, ja jos aiheuttaa, millaisia ne ovat, sekä kysymys, eroavatko kielteiset vaikutukset valtion ja yksityisen omistuksen välillä; ehdottaa, että olisi vielä tutkittava, mitä etua olisi omistuksen eriyttämisestä verrattuna riippumattomia markkinatoimijoita koskevaan lähestymistapaan tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

6. vaatii antamaan verkonhaltijoille asianmukaisia kannustimia verkon operoimiseksi ja kehittämiseksi kaikkien käyttäjien eduksi; katsoo, että koska vakaa sääntelykehys on välttämätön investointipäätösten varmistamiseksi, tulevat toimet, jotka vaikuttavat sisämarkkinoihin, on suunniteltava ja pantava täytäntöön tavalla, joka tarjoaa myönteisen kehyksen kipeästi kaivatuille investoinneille; korostaa kuitenkin, että eriyttäminen tulisi nähdä ennakkoedellytyksenä muttei ainoana edellytyksenä reilun kilpailun takaamiselle; katsoo, että sähkö- ja kaasumarkkinoiden julkinen omistus on yksi tärkeimmistä osatekijöistä, jotka ovat johtaneet EU:n markkinoiden vääristymiseen ja että kannustin kilpailuun kyseisillä markkinoilla on pienempi, jos niillä on julkisia yrityksiä, sillä ne ovat useimmissa tapauksissa perussääntönsä takia vähemmän avoimia ja tarjoavat vähemmän tietoa mahdollisille investoijille ja ovat riippuvaisia asianosaisten hallitusten tekemistä poliittisista päätöksistä; vaatii asianmukaisten toimenpiteiden käyttöönottoa sellaisen tilanteen välttämiseksi, jossa julkiset monopolit korvautuvat yksityisillä monopoleilla;

7. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen kansallisten energia-alan sääntelijöiden riippumattomuuden vahvistamisesta, niiden toimivallan lisäämisestä sekä sääntelijöiden ja siirtoverkko-operaattoreiden välisen koordinoinnin vahvistamisesta; katsoo, että sääntelijöiden riippumattomuus ei saa haitata jäsenvaltioiden hallitusten poliittisia toimia kilpailun edistämiseksi, toimitusvarmuuden takaamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi kaasun ja sähkön sisämarkkinoilla;

8. korostaa tarvetta yhdenmukaistaa energia-alan sääntelyviranomaisten toimivallan ja riippumattomuuden tasoa, jotta voidaan mahdollistaa tiivis koordinointi EU:n tasolla ja rajoittaa sääntelyvallan käyttöä kansallisiin protektionistisiin tarkoituksiin;

9. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansallisten sääntelijöiden valtaa on vahvistettava ja EU:n koordinointia on tehostettava, varsinkin rajatylittävissä asioissa;

10. katsoo myös, että riippumattomien sääntelyviranomaisten eurooppalainen verkko (ERGEG+) on sopivin lähestymistapa, jotta rajat ylittävän kaupan tehostamiseen tarvittavien teknisten tekijöiden yhdenmukaistaminen etenisi nopeasti ja tehokkaasti; pitää komission osallistumista tarvittaessa tarkoituksenmukaisena sen varmistamiseksi, että yhteisön edut otetaan asianmukaisesti huomioon;

11. suhtautuu myönteisesti ehdotukseen virallisia velvoitteita ja tavoitteita käsittävän institutionaalisen aseman antamisesta siirtoverkko-operaattoreiden nykyisille yhteenliittymille ("ETSO+\GTE+-ratkaisu"); katsoo kuitenkin, että on harkittava edelleen riippumattomassa omistuksessa olevien rajojen yli toimivien verkko-operaattoreiden perustamista sen varmistamiseksi, että kilpailu vahvistuu eikä esty; on sitä mieltä, että tulisi myös ponnistella alueellisten verkko-operaattoreiden luomiseksi asteittain;

12. korostaa syvää huoltaan tietyistä protektionistisista aloitteista, joita tietyt EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat toteuttaneet perustellen kantaansa viittaamalla strategisten alojen puolustamiseen ja väitettyihin kansallisiin etuihin; korostaa, että protektionismi yhtenäismarkkinoilla on vastoin EU:n rakentamista ja että energia-alalla se heikentää toimitusvarmuutta, vähentää tehokkuutta, nostaa siksi kuluttajien maksamia hintoja ja vahingoittaa kestävää kehitystä;

13. kehottaa komissiota ryhtymään toimiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka suojelevat aiheettomasti kansallisia tai eurooppalaisia energia-alan jättejään muun muassa käyttämällä perusteettomia kultaisia osakkeita (golden share) ja niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka säänneltyine tariffeineen haittaavat kilpailua ja markkinoiden yhdentymistä; pyytää noudattamaan samoja poliittisia normeja sekä vanhoissa että uusissa jäsenvaltioissa ja ottamaan huomioon energia-alan erityisaseman uusien jäsenvaltioiden talouksien kehitysprosessissa; korostaa, että kansallisten tai eurooppalaisten energia-alan jättien edistäminen voi vahingoittaa yritysten kilpailukykyä, kilpailun tasoa energiamarkkinoilla ja kuluttajien etuja; katsoo, että tarvitaan yrityksiä, jotka tarjoavat laadukasta palvelua kansalaisille ja voivat kilpailla kansallisen ja EU:n tason lisäksi myös maailmanmarkkinoilla;

14. painottaa, että markkinatietojen saatavuutta olisi vielä parannettava, ja suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen antaa sitovia avoimuutta koskevia säännöksiä; on samaa mieltä siitä, että kaikki asiaankuuluvat markkinatiedot olisi julkaistava säännöllisesti ja hyvissä ajoin ja että asianmukainen seuranta olisi varmistettava;

15. katsoo, että tuet uusiutumattomille energialähteille olisi poistettava ja siten varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, että ulkoiset ympäristökustannukset olisi sisällytettävä energian hintaan ja että olisi käytettävä markkinalähtöisiä välineitä ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

16. huomauttaa, että kohdennettujen, parhaisiin standardeihin perustuvien yleispalvelujen ja julkisen palvelun velvoitteiden on oltava valtiontukisääntöjen mukaiset ja että kilpailulainsäädäntöä sovelletaan hintasyrjinnän ja jälleenmyyntirajoitusten osalta; korostaa, että on erittäin tärkeää arvioida, miten nykyiset säännellyt toimitushinnat vaikuttavat kilpailun kehitykseen, ja poistaa markkinavääristymät.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet
Menettelynumero	2007/2089(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ITRE
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON 26.4.2007
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	26.4.2007
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Sophia in 't Veld 13.3.2007
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	27.3.2007		11.4.2007	8.5.2007
Hyväksytty (pvä)	5.6.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 2 11
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gabriele Albertini, Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, David Casa, Christian Ehler, Jonathan Evans, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Donata Gottardi, Dariusz Maciej Grabowski, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Guntars Krasts, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, Joop Post, John Purvis, Alexander Radwan, Dariusz Rosati, Heide Rühle, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Cristian Stănescu, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček, Sahra Wagenknecht.
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Harald Ettl, Ján Hudacký, Werner Langen, Maria Petre, Andreas Schwab.
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Anne Ferreira
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

[1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0603.

aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO (3.5.2007)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista
(2007/2089(INI))

Valmistelija: Brigitte Douay

PA_NonLeg

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. panee merkille, että todellisten energia-alan sisämarkkinoiden luomisen tavoitteena ovat mahdollisimman edulliset hinnat kuluttajille ja yrityksille; pyytää, että periaatteet kuten toimitusvarmuus, kuluttajien tyytyväisyys, korkeatasoiset julkiset palvelut, haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden huomioon ottaminen ja ympäristönsuojelu, energiatehokkuus ja innovatiivisten energiateknologioiden tavoittelu ovat keskeisessä asemassa tarkistettaessa kaasu- ja sähkömarkkinoista annettua direktiiviä;

2. katsoo, että energia-alan sisämarkkinoiden saavuttaminen on yhteydessä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen koheesioon, erityisesti kehityksessä jälkeen jääneillä, luonnonhaitoista kärsivillä ja syrjäisimmillä alueilla;

3. muistuttaa, että rajaseudut hyötyvät ensimmäisinä tehokkaista sisämarkkinoista ja voivat tehdä hankintoja haluamastaan maasta, ja korostaa näin ollen näiden alueiden ongelmien merkitystä toisistaan poikkeavien kansallisten lainsäädäntökehysten ja valtioiden välisen tiedonvaihdon puuttumisen johdosta;

4. pyytää jäsenvaltioita yksinkertaistamaan lupamenettelyjä valtioiden sisäisen ja rajatylittävän uuden siirtokapasiteetin rakentamiseksi, koska alueiden välinen ja kansainvälinen markkinakehitys voi vaikuttaa selvästi EU:n sisämarkkinoiden kehittymiseen;

5. katsoo, että toimitusvarmuutta ei tulisi käsitellä ainoastaan kansallisella tasolla ja pyytää, että komissio pyrkisi edistämään alueellisten verkostojen sekä hajautetun energiantuotannon luomista ja vahvistamista;

6. korostaa, että erillisten siirtosuunnitelmien välillä on syvennettävä yhteistyötä, vaihdettava tietoja ja koordinoitava toimia, kun otetaan huomioon sähkönsiirron kansainvälinen merkitys ja Euroopan energiasuunnitelman alati kasvava herkkyys, kun on kyse jäsenvaltioiden erillisten suunnitelmien luotettavuudesta; tukee tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden siirtosuunnitelmista vastaavan eurooppalaisen koordinaatiokeskuksen perustamista;

7. panee tyytyväisenä merkille komission aikeet laatia energiankuluttajien peruskirja, jossa käsitellään muun muassa energiaköyhyyttä ja kuluttajille tiedottamista, ja kehottaa komissiota saattamaan tämän työn päätökseen lähiaikoina ottaen huomioon energiankuluttajien tarpeet ja ominaispiirteet alueilla, jotka kärsivät luonnonoloista johtuvista haitoista;

8. katsoo, että on luotava todelliset alueelliset energiamarkkinat jäsenvaltioiden välisten yhteyksien lisäämiseksi ja kehittämiseksi; katsoo, että sähkömarkkinoiden käynnistämisen jälkeen Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän aloitteita on tehostettava, jotta energia-alaa voidaan hallita parhaiten soveltuvalla tasolla;

9. panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille mahdollisuuden perustaa riippumattomien sääntelyviranomaisten verkosto (ERGEG+), minkä myötä nykyisen Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) asema virallistettaisiin;

10. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan sääntelyä, varmistamaan, että verkostoja voidaan käyttää ketään syrjimättä ja mahdollistamaan sen, että niiden sääntelyviranomaiset voivat edistää energia-alan rajatylittäviä ja alueiden välisiä yhteyksiä ja käyttää yhdenmukaista sääntelytapaa;

11. rohkaisee investointeihin, joiden tarkoituksena on vahvistaa ja mukauttaa tuotanto- ja energiansiirtoinfrastruktuuria koko Euroopassa;

12. katsoo, että eriyttämistä koskevissa keskusteluissa on otettava huomioon kaasu- ja sähköalan sekä kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet;

13. pyytää jäsenvaltioita ja alueviranomaisia varmistamaan, että sähkön alkuperästä annetaan mahdollisimman tehokkaasti tietoa, erityisesti kun on kyse uusiutuvista energialähteistä; korostaa tiedottamista markkinoiden täydellisestä vapautumisesta heinäkuussa 2007 ja kunkin maan tuotantoa, yhteiskytkentöjä ja todellista hintakehitystä koskevien luotettavien ja avoimien tietojen toimittamista;

14. pyytää lisäksi, että alue- ja paikallisviranomaisia tuetaan merkittävästi energiatehokkuuden, energiansäästön ja kestävän kehityksen alalla Euroopan unionin tukemien hankkeiden yhteydessä, ja erityisesti liikenne- ja asuntopolitiikan ollessa kyseessä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet
Menettelynumero	2007/2089(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ITRE
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	REGI 26.4.2007
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Brigitte Douay 12.4.2007
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	12.4.2007
Hyväksytty (pvä)	2.5.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	43 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alfonso Andria, Stavros Arnaoutakis, Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Wolfgang Bulfon, Antonio De Blasio, Vasile Dîncu, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Gábor Harangozó, Marian Harkin, Jim Higgins, Alain Hutchinson, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Mario Mantovani, Miguel Angel Martínez Martínez, Yiannakis Matsis, Miroslav Mikolášik, Lambert van Nistelrooij, Jan Olbrycht, Maria Petre, Markus Pieper, Elisabeth Schroedter, Stefan Sofianski, Grażyna Staniszewska, Oldřich Oldřich Vlasák, Vladimír Železný
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Bastiaan Belder, Silvia Ciornei, Brigitte Douay, Den Dover, Riitta Myller, Zita Pleštinská, Christa Prets, Miloslav Ransdorf, Richard Seeber, László Surján, Károly Ferenc Szabó
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Véronique De Keyser, Henrik Lax, Samuli Pohjamo
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuudet

Menettelynumero

2007/2089(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ITRE
26.4.2007

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
26.4.2007

REGI
26.4.2007

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

26.4.2007

Esittelijä(t)
Nimitetty (pvä)

Alejo Vidal-Quadras
27.2.2007

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

11.4.2007

3.5.2007

5.6.2007

Hyväksytty (pvä)

18.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

–:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jerzy Buzek, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Silvia Ciornei, Pilar del Castillo Vera, Den Dover, Nicole Fontaine, Norbert Glante, Umberto Guidoni, Fiona Hall, David Hammerstein, András Gyürk, Erna Hennicot-Schoepges, Ján Hudacký, Anne Laperrouze, Eluned Morgan, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Atanas Paparizov, Miloslav Ransdorf, Paul Rübig, Andres Tarand, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis, Alejo Vidal-Quadras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ivo Belet, Joan Calabuig Rull, Matthias Groote, Satu Hassi, Edit Herczog, Gunnar Hökmark, Esko Seppänen, Hannes Swoboda, Lambert van Nistelrooij

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

26.6.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö