MIETINTÖ EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

19.11.2012 - (2012/2145(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Leonidas Donskis


Menettely : 2012/2145(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0377/2012
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0377/2012
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2012/2145(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja muut keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–   ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 25. kesäkuuta 2012 antaman raportin ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa vuonna 2011,

–   ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan[1],

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/12) sellaisena kuin ulkoasioiden neuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ihmisoikeuksien erityisedustajan nimittämisestä 25. heinäkuuta 2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/440/YUTP,

–   ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon "Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa" (COM(2011)0886),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–   ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnosta[2],

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 3. toukokuuta 2011 antaman päätöslauselman 65/276 Euroopan unionin osallistumisesta YK:n työhön,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen (A/Res/55/2) ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen[3], sekä 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ensimmäisestä seurantakonferenssista, joka järjestettiin Kampalassa (Uganda) 31. toukokuuta-11. kesäkuuta 2011[4] sekä EU:n tässä yhteydessä tekemät sitoumukset[5],

–   ottaa huomioon Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP[6] ja Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta annetun neuvoston päätöksen jatkotoimena 12. heinäkuuta 2011 laaditun tarkistetun toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta[7],

–   ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Eurooppa-neuvostolle, parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon "Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa" (COM(2011)0200),

–   ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" (COM(2011)0303),

–   ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 20. kesäkuuta 2011 järjestetyssä 3101. kokouksessaan hyväksymät Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 1. joulukuuta 2011 3130. kokouksessaan antamat eurooppalaista demokratiarahastoa koskevat päätelmät ja Coreperin 15. joulukuuta 2011 hyväksymän julkilausuman eurooppalaisen demokratiarahaston perustamisesta,

–   ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 neuvostolle antamansa suosituksen järjestelyistä eurooppalaisen demokratiarahaston mahdollista perustamista varten,

–   ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta[8],

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011-2014",

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa suosituksen neuvostolle johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden johtajien harjoittaessa henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihinsa liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä[9],

–   ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 16. toukokuuta 2011 päivätyn mielipiteen- ja ilmaisunvapauden edistämistä ja suojelua koskevan kertomuksen (A/HRC/17/27), jossa korostetaan kansainvälisten mielipiteen- ja ilmaisunvapautta koskevien ihmisoikeusnormien sovellettavuutta internetiin viestintävälineenä,

–   ottaa huomioon digitaalisesta agendasta vastaavan komission jäsenen 12. joulukuuta 2011 antaman tiedonannon "No disconnect" -strategiasta,

–   ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 28. heinäkuuta 2011 päivätyn kertomuksen (A/66/203) ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 antaman päätöslauselman (A/RES/65/206) kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta,

–   ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen[10],

–   ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 5. elokuuta 2011 päivätyn välikertomuksen kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta ja eristämisestä, mukaan luettuina psykiatriset hoitolaitokset (A/66/268),

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889 ja 1960 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–   ottaa huomioon neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymän kertomuksen EU:n indikaattoreista, jotka liittyvät kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon,

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma" (COM(2011)0637),

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä sen valinnaisen pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 7. huhtikuuta 2011 hyväksymän yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevat YK:n päätöslauselmat, viimeisimpänä 4. huhtikuuta 2012 annetun päätöslauselman,

–   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksista, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä,

–   ottaa huomioon, että Euroopan unioni liittyi 22. tammikuuta 2011 YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka on ensimmäinen YK:n ihmisoikeusyleissopimus, jonka Euroopan unioni alueellisen integraation organisaationa on ratifioinut,

–   ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston julkaisemat luonnokset YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi (A/HRC/11/CRP.3),

–   ottaa huomioon huomiot ja suositukset, joita YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n sopimuselimet ovat esittäneet ja joita on esitetty YK:n erityismenettelyjen yhteydessä kastiin perustuvasta syrjinnästä, ja erityisesti 24. toukokuuta 2011 annetun YK:n erityisraportoijan kertomuksen rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden nykyaikaisista muodoista (A/HRC/17/40),

–   ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät uskontoon ja vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 66/167 henkilöihin uskonnon tai vakaumuksen perusteella kohdistuvien suvaitsemattomuuden, kielteisten stereotypioiden ja stigmatisoinnin, syrjinnän, väkivaltaan yllyttämisen sekä väkivallan torjumisesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7‑0000/2012);

A. ottaa huomioon, että perussopimukset velvoittavat unionin perustamaan ulkoisen toimintansa demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

B.  toteaa, että oikeus, oikeusvaltioperiaate, vastuunalaisuus kaikista rikoksista, myös kansainvälisen yhteisön kannalta kaikkein vakavimmista rikoksista, oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja riippumaton oikeuslaitos ovat ihmisoikeuksien suojelun välttämättömiä elementtejä ja kestävän rauhan peruspilareja;

C. katsoo, että demokratialla ja oikeusvaltioperiaatteella voidaan parhaiten turvata ihmisoikeudet ja perusvapaudet, kaikenlaisen syrjinnän torjunta sekä salliva suhtautuminen yksilöihin ja yhteisöihin ja tasa-arvo kaikille;

D. katsoo, että arabikevään opetusten on edelleen vauhditettava EU:n politiikkojen tarkastelua, parantamista ja yhdenmukaisuuden varmistamista muun muassa ihmisoikeuksien puolustajien, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, kolmansien maiden ja kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöt ja ruohonjuuritason liikkeet mukaan lukien, kanssa käytävässä ihmisoikeusvuoropuhelussa ja sosiaalisessa mediassa;

E.  katsoo, että EU:n tehtävänä on auttaa valtioita, joiden kanssa se tekee kansainvälisiä sopimuksia, kauppasopimukset mukaan lukien, panemaan kaikki nämä perusperiaatteet täytäntöön ja valvoa erityisesti kyseisiin sopimuksiin sisältyvien demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeiden ehdotonta noudattamista;

F.   toteaa, että internetin käyttömahdollisuus on tietojen saatavuuden, sananvapauden. lehdistönvapauden ja kokoontumisvapauden sekä taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuritapahtumien seuraamisen keskeinen edellytys; toteaa, että EU:n on puolustettava ja edistettävä ihmisoikeuksia sekä verkossa että sen ulkopuolella;

G. ottaa huomioon, että mielipiteen, omantunnon ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden vastaiset rikkomukset, joihin sekä hallitukset että valtiosta riippumattomat toimijat syyllistyvät monessa maailman maassa, ovat lisääntymässä, mikä johtaa syrjintään ja suvaitsemattomuuteen tiettyjä henkilöitä ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan, mukaan luettuina vähemmistöt ja uskonnottomat;

H. katsoo, että naisten rooli ja heidän täysimääräinen osallistumisensa poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan on olennaisen tärkeää erityisesti sotien jälkeisissä rauhanrakennusprosesseissa, demokratiakehitystä koskevissa neuvotteluissa ja konfliktinratkaisu-, sovinnonteko- ja vakauttamisprosesseissa;

I.   katsoo, että vuosittainen ihmisoikeus- ja demokratiaraportti sekä EU:n asiaa koskeva politiikka ei saisi merkitä ainoastaan menneiden saavutusten ja virheiden arviointia ja tarkastelua vaan sen pitäisi toimia myös asiakirjana, joka on pohjana EU:n strategialle ja toimintasuunnitelmalle ihmisoikeuksien ja demokratian alalla; katsoo, että ihannetapauksessa jokaisen vuosittaisen raportin pitäisi parantaa kouriintuntuvasti ja säännöllisesti EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa maailmassa;

EU:n vuosittainen raportti 2011

1.  pitää tervetulleena EU:n vuosittaisen ihmisoikeus- ja demokratiaraportin 2011 hyväksymistä; pitää myönteisenä, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja pystyi esittämään vuosittaisen raportin parlamentin kesäkuun istunnossa ja siten palaamaan normaaliin käytäntöön;

2.  panee merkille viime vuosina saavutetut edistysaskeleet vuosittaisen raportin kehittämisessä mutta korostaa, että parantamisen varaa on edelleen;

3.  katsoo, että vuosittaisen ihmisoikeus- ja demokratiaraportin pitäisi olla tärkeä väline, jolla tiedotetaan EU:ssa tällä alalla toteutettavista toimista, ja sen pitäisi lisätä EU:n toiminnan näkyvyyttä; pyytää korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa kuulemaan aktiivisesti ja järjestelmällisesti Euroopan parlamenttia tulevien vuosikertomusten laadinnassa ja raportoimaan tavasta, jolla parlamentin päätöslauselmat on otettu huomioon;

Yleistä

4.  pitää tervetulleena, että 25. kesäkuuta 2012 hyväksyttiin EU:n strateginen ihmisoikeuskehys; kehottaa EU:n toimielimiä yhteistyöhön sen ripeän ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, jotta voidaan uskottavalla tavalla täyttää EU:n perussopimusten velvoite noudattaa ihmisoikeuksiin, demokraattisiin arvoihin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaa ulkopolitiikkaa periaatteellisella ja horjumattomalla tavalla ja kaksinaismoraalia välttäen;

5.  kehottaa neuvostoa, komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja parlamenttia säilyttämään EU:n aseman johtavana ihmisoikeuksien puolustajana tekemällä tiivistä yhteistyötä johdonmukaisen, kunnianhimoisen ja tehokkaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanossa maailmassa tämän strategisen kehyksen pohjalta ja hyödyntämällä kehitysapua sekä eurooppalaisen demokratiarahaston (EED) tarjoamia mahdollisuuksia;

6.  suosittelee, että neuvosto ja Euroopan ulkosuhdehallinto suorittavat uuden ihmisoikeuspaketin ja erityisesti toimintasuunnitelman väliarvioinnin; vaatii tulla kattavasti kuulluksi ja saada tietoja säännöllisesti ja vaatii kansalaisyhteiskunnan ottamista mukaan tähän prosessiin;

7.  pitää tervetulleena, että ihmisoikeuksia varten on asetettu EU:n temaattinen erityisedustaja (EUSR) ja että Brysseliin suunnitellaan perustettavaksi neuvoston ihmisoikeustyöryhmä (COHOM); odottaa niiltä tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa, ensin mainitussa tapauksessa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 36 artiklan määräyksien mukaisesti;

8.  odottaa, että COHOM parantaa yhteistyötä neuvoston perusoikeustyöryhmän (FREMP) kanssa, jotta voidaan ratkaista EU:n ulkoisen ja sisäisen ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuutta koskeva kysymys; korostaa, että Euroopan unionissa tarvitaan ehdottomasti yhtenäisiä, johdonmukaisia ja esimerkillisiä politiikkoja, jotka ovat perusarvojen ja -periaatteiden mukaisia, jotta voidaan maksimoida unionin maailmanlaajuinen uskottavuus ja EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuus ja todella kunnioittaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta;

9.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kun EU käytti Lissabonin sopimuksen nojalla luotua oikeushenkilöyttään vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ratifioimiseksi joulukuussa 2010, se vaikutti positiivisesti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhdenmukaisuuteen; kehottaa omaksumaan vastaavanlaisen lähestymistavan muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja ‑yleissopimuksiin nähden; kehottaa neuvostoa ja komissiota omaksumaan tässä asiassa ennakoivan toimintatavan, jotta voidaan torjua kielteiset vaikutukset, joita on seurannut siitä, että EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet vähitellen muita tärkeitä ulkoisia sopimuksia ja yleissopimuksia;

10. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota tehokkuuden nimissä varmistamaan, että kolmansien maiden ihmisoikeus- ja demokratiatilanteiden vertailuun, valvontaan ja arviointiin tällä hetkellä käytetyt tai suunnitteilla olevat ulkoisen rahoituksen välineet, toimet ja menetelmät ovat keskenään johdonmukaisia ja yhdenmukaisia, mukaan lukien laajentumis- ja naapuruuspolitiikkaa koskevien edistymiskertomusten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat jaksot, Euroopan naapuruuspolitiikkaa varten asetetun ihmisoikeus- ja demokratiaperiaatteen ("enemmällä enemmän") arviointi, ihmisoikeuksien suunniteltu sisällyttäminen lainsäädännöllisten ja ei-lainsäädännöllisten ehdotusten ja alueellisten tai kahdenvälisten sopimusten vaikutustenarviointeihin, olipa kyse kauppasopimuksista, kumppanuus- ja assosiaatiosopimuksista tai yhteistyösopimuksista, komission aikomus sisällyttää ihmisoikeustilanteen arviointi osaksi EU:n tukijärjestelyjen toteuttamista erityisesti budjettituen osalta, sen valvontamekanismin täytäntöönpanon vahvistaminen, jolla tarkastellaan ihmisoikeussopimusten noudattamista GSP+-maissa, EU:n vaalitarkkailuryhmien kertomusten seurannan systematisointia koskeva tavoite, neuvoston keskittyminen YTPP-operaatioista laadittavissa yhteenvetoasiakirjoissa vertailuarvoihin sekä siihen, että on jatkuvasti ja säännöllisesti otettava huomioon seikat, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, sukupuoleen ja lapsiin aseellisissa konflikteissa;

11. pitää myönteisenä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden hyväksymistä yksittäisiä maita varten keinona panna politiikkoja täytäntöön asianmukaisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla; toteaa, että EU:n paikallisilla edustustoilla on avainrooli kehitettäessä ja seurattaessa erityisoloihin räätälöityjä maakohtaisia strategioita, mutta korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnolla on koordinointivastuu varmistettaessa, että ihmisoikeuksia koskevassa strategisessa kehityksessä ja EU:n suuntaviivoissa määritellyt EU:n ihmisoikeuspolitiikan painopisteet pannaan johdonmukaisesti täytäntöön; korostaa, että on tärkeää saattaa valmiiksi ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien yhteyspisteiden verkosto EU:n edustustoissa ja YTPP-operaatioissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita omaksumaan parhaana käytäntönä menetelmän, jossa ihmisoikeuskysymyksiä käsitellään paikallisesti EU:n edustustojen ja EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kesken muodostettujen ihmisoikeustyöryhmien kautta; kehottaa myös pitämään säännöllisesti yhteyttä kansalaisyhteiskunnan edustajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansallisten parlamenttien jäseniin; tukee Euroopan ulkosuhdehallinnon pyrkimystä tarjota ihmisoikeus- ja demokratiakoulutusta Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja EU:n edustustojen henkilöstölle sekä YTPP-operaatioihin osallistuvalle henkilöstölle samoin kuin niiden unionin virastojen, etenkin Frontexin, henkilöstölle, joilla on suhteita kolmansiin maihin; kehottaa kiinnittämään erityisesti huomiota tarpeeseen suojella ihmisoikeuksien puolustajia; katsoo, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat olisi sisällytettävä YUTP:tä, YTPP:tä, kauppaa ja kehityspolitiikkaa koskeviin EU:n politiikkoihin ja niin maantieteellisiin kuin aihekohtaisiin ohjelmiin, jotta varmistetaan suurempi tehokkuus, vaikuttavuus ja yhdenmukaisuus;

EU:n toimet Yhdistyneissä kansakunnissa

12. pitää tervetulleina EU:n pyrkimyksiä tukea ja vireyttää ihmisoikeustyötä YK:n järjestelmässä, YK:n ihmisoikeusneuvoston tarkastelun päättäminen vuonna 2011 mukaan luettuna; korostaa, että on edelleen tärkeä tukea ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta sekä temaattisten ja maakohtaisten YK:n ihmisoikeusraportoijien roolia, ja odottaa mielenkiinnolla tiivistä yhteistyötä, jota niiden on tarkoitus tehdä äskettäin nimitetyn ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kanssa; pitää merkittävänä, että Euroopan unioni liittyi 22. tammikuuta 2011 YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka on ensimmäinen YK:n ihmisoikeusyleissopimus, jonka Euroopan unioni on ratifioinut oikeudellisena toimijana;

13. pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltiot ovat osoittaneet johtajuutta tukiessaan YK:n ihmisoikeusjärjestelmän uskottavuutta osoittamalla yhteisesti pysyvän kutsun kaikille YK:n ihmisoikeuksia koskeville erityismenettelyille, käynnistämällä YK:n ihmisoikeusneuvoston Libyaa koskevan erityisistunnon, jossa tehtiin historiallinen ehdotus Libyan erottamiseksi ihmisoikeusneuvostosta, ja omaksumalla johtavan aseman toiminnassa, joka johti Syyrian ihmisoikeustilanteen riippumattoman tutkintakomission asettamiseen;

14. toteaa, että EU kykenee saamaan muut mukaan ja rakentamaan luovasti yhteenliittymiä, mistä ovat esimerkkeinä EU:n toimet, joiden ansiosta hyväksyttiin ihmisoikeuksia, sukupuolista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskeva ihmisoikeusneuvoston uraauurtava päätöslauselma, joka sai tukea kaikkien alueiden valtioilta, sekä Genevessä ja New Yorkissa tapahtunut konsensuksen rakentaminen, joka liittyi tarpeeseen torjua uskonnollista suvaitsemattomuutta ja suojella uskonnonvapautta siten, että samalla vältetään mahdollisesti haitalliset vaikutukset muihin keskeisiin ihmisoikeuksiin, kuten ilmaisunvapauteen;

15. toistaa vastustavansa käytäntöä, jossa alueelliset ryhmät sopivat ihmisoikeusneuvoston äänestyksistä etukäteen;

16. suosittelee, että yleisten kausittaisten arviointien (UPR) suosituksia seurataan sisällyttämällä ne järjestelmällisesti EU:n ihmisoikeusstrategioihin sekä ihmisoikeuksia koskeviin keskusteluihin ja kuulemisiin;

EU:n politiikka kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän, rankaisemattomuuden poistamisen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) alalla

17. pitää valitettavana, että uusissa ja siirtymävaiheen demokratioissa esiintyy usein valikoivaa oikeudenkäyttöä oikeusvaltioperiaatteen ja korruption vastaisen sodan varjolla; pitää valitettavana, että valikoivasta oikeudenkäytöstä on tullut vain tapa hakea poliittista kostoa ja selvittää tilit poliittisten toisinajattelijoiden kanssa ahdistelemalla ja syrjimällä oppositiota, tiedotusvälineiden työntekijöitä ja ihmisoikeuksien puolustajia erityisesti vaalien alla; on yhä huolestunut siitä, että Ukrainan opposition edustajia vastaan on nostettu rikossyytteitä ja poliittisin syin perusteltuja kanteita, ja vaatii Ukrainan viranomaisia tekemään lopun opposition jatkuvasta ahdistelusta, koska se vaikeuttaa merkittävästi maan pyrkimyksiä turvata oikeusvaltioperiaate ja demokraattiset arvot;

18. pitää valitettavana, että kansainvälisten elinten Venäjän viranomaisille esittämistä lukuisista kehotuksista huolimatta Sergei Magnitskin kuolemaan liittyvät tutkimukset eivät ole edistyneet; kehottaa näin ollen neuvostoa asettamaan ja panemaan täytäntöön EU:n laajuisen viisumikiellon, joka koskee Sergei Magnitskin kuolemasta vastuussa olevia viranomaisia, sekä jäädyttämään kaikki varat, joita heillä tai heidän lähimmillä perheenjäsenillään on mahdollisesti EU:ssa;

19. on edelleen pettynyt menettelyihin, joita on toteutettu Mihail Hodorkovskia ja Platon Lebedeviä vastaan ja joita pidetään kansainvälisesti poliittisluonteisina;

20. juhlistaa kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön voimaantulon kymmenettä vuosipäivää; toteaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on "viimeisen oikeusasteen" mekanismi, joka vastaa ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kansanmurhan ja sotarikosten uhreja koskevan oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta Rooman perussäännön täydentävyysperiaatteen mukaisesti;

21. toistaa vahvan tukensa kansainväliselle rikostuomioistuimelle sen torjuessa rankaisemattomuutta vakavimmista kansainvälisistä rikoksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan poliittista, diplomaattista, logistista ja taloudellista tukeaan kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja muille kansainvälisille rikostuomioistuimille, mukaan luettuina entisen Jugoslavian alueen ja Ruandan kansainväliset rikostuomioistuimet, Sierra Leonen erityistuomioistuin, Kambodžan tuomioistuinten erityisjaostot ja Libanonin erityistuomioistuin;

22. suhtautuu myönteisesti siihen, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n strategiseen kehykseen ja toimintasuunnitelmaan on lisätty viittaus tarpeeseen torjua ponnekkaasti vakavien rikoksien rankaisemattomuutta, erityisesti Kansainväliselle rikostuomioistuimelle tehtävän sitoumuksen myötä, ja että siinä ymmärretään, että valtioiden ensisijaisena velvollisuutena on tutkia vakavia kansainvälisiä rikoksia sekä edistää osaltaan kansallisten oikeudellisten järjestelmien vahvistamista näiden rikoksien tutkimiseksi ja niiden johdosta syytteeseen asettamiseksi; toteaa olevansa erittäin huolestunut talousarvioneuvottelujen lopputuloksesta:

23. pitää myönteisenä EU:n 21. maaliskuuta 2011 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta tekemässä päätöksessä 2011/168/YUTP ja sitä seuranneessa 12. heinäkuuta 2011 hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa annettuja sitoumuksia; suosittelee, että EU ja sen jäsenvaltiot varmistavat niiden täytäntöönpanon tehokkailla ja konkreettisilla toimilla, jotta voidaan edistää Rooman perussäännön maailmanlaajuisuutta ja kokonaisuutta sekä tukea tuomioistuimen riippumattomuutta ja sen tehokasta toimintaa ja täydentävyysperiaatteen täytäntöönpanoa; kehottaa EU:n erityisedustajaa panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen sisältämät Kansainväliseen rikostuomioistuimeen liittyvät toimenpiteet;

24. antaa tunnustusta komission pyrkimyksille luoda täydentävyyttä koskeva EU:n välineistö, jonka tavoitteena on tukea kansallisten valmiuksien kehittämistä ja luoda poliittista tahtoa epäiltyjen kansainvälisten rikosten tutkimiseksi ja niihin liittyvien syytteiden nostamiseksi; korostaa, että välineistön viimeistelyssä on tärkeää kuulla perusteellisesti jäsenvaltioita, parlamenttia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä;

25. suosittelee jälleen, että Rooman perussääntö lisätään oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP+) hyväksyttävien kolmansien maiden on ratifioitava; tukee kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan lausekkeen johdonmukaista sisällyttämistä EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin; kehottaa sisällyttämään Kansainvälisen rikostuomioistuimen kaikkiin EU:n ulkopoliittisiin painopistealoihin ottaen erityisesti ja järjestelmällisesti huomioon rankaisemattomuuden ja täydentävyysperiaatteen;

26. korostaa, että EU:n on toteutettava painokkaita toimia sellaisten tapauksien ennakoimiseksi ja siten estämiseksi tai tuomitsemiseksi, joissa ilmenee yhteistyöhaluttomuutta, kuten valtioiden esittäessä kutsuja henkilöille, joista on julkaistu Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys, ja joissa tällaisia henkilöitä kieltäydytään pidättämästä ja luovuttamasta; kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita mukautumaan kaikkiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen pyyntöihin, jotka koskevat avun antamista ja yhteistyön tekemistä oikea-aikaisella tavalla, jotta varmistetaan muun muassa vireillä olevien pidätysmääräyksien täytäntöönpano; vahvistaa lisäksi, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla otettava käyttöön sisäisiä suuntaviivoja, joissa vahvistetaan käytännesäännöt EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen etsimien henkilöiden välisiä yhteyksiä varten;

27. toteaa olevansa erittäin huolestunut sopimusvaltioiden kokouksen 10. istunnossa 12.–21. joulukuuta 2011 talousarviosta käytyjen neuvottelujen lopputuloksesta, jossa Kansainvälinen rikostuomioistuin uhkasi jäädä vaille riittävää rahoitusta; pitää erittäin valitettavana, että jotkin Rooman perussäännön osapuolina olevat jäsenvaltiot vaativat nollakasvuista talousarviota / talousarvion leikkaamista ja että yleiskokous ei hyväksynyt riittävien varojen myöntämistä Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jotta se voisi tosiasiallisesti täyttää oikeudellisen valtuutuksensa ja antaa tuomioita päättäväisellä, oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja merkityksellisellä tavalla; kehottaa jäsenvaltioita antamaan sopimusvaltioiden kokouksessa päättäväistä tukea Kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnalle ja torjumaan ehdotuksen sen talousarvion nimellisestä nollakasvusta, koska tämä horjuttaisi sen kykyä antaa tuomioita ja vastata uusiin tilanteisiin;

28. painottaa, että rankaisemattomuuden torjumiseksi annetun EU:n tuen olisi katettava useita aloitteita, kuten toimien lisääminen Rooman perussäännön ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan APIC-sopimuksen laaja-alaisemmaksi ratifioimiseksi ja täytäntöön panemiseksi, jotta Kansainvälinen rikostuomioistuin olisi aidosti maailmanlaajuinen ja yleismaailmallinen, toimien lisääminen Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän täysimääräisen yhteistyön turvaamiseksi, mukaan lukien panemalla täytäntöön yhteistyötä koskeva asianmukainen kansallinen lainsäädäntö ja tekemällä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa puitesopimuksia, jotka koskevat sen tuomioiden täytäntöönpanoa, uhrien ja todistajien suojelua ja uudelleensijoittamista ja niin edelleen, jotta voidaan helpottaa asianmukaisen ja oikea-aikaisen yhteistyön tekemistä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; sekä antaa määrätietoista poliittista ja diplomaattista tukea erityisesti vireillä olevien pidätysmääräyksien täytäntöön panemiseksi;

29. korostaa arabikevään johdosta, että on tärkeää kehittää johdonmukainen ja moniulotteinen EU:n politiikka siirtymäkauden oikeudenkäyttöä varten oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisen lisäksi, mukaan luettuna yhteys kansainväliseen rikostuomioistuimeen viimeisenä keinona, jotta siirtymävaiheessa olevia maita voidaan auttaa puuttumaan aikaisempiin ihmisoikeusrikkomuksiin, torjumaan rankaisemattomuutta ja estämään ihmisoikeusrikkomuksien toistuminen;

30. korostaa, että ihmisoikeusrikkomuksia koskevan todistusaineiston digitaalinen kerääminen ja kuvien jakaminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta maailmassa; katsoo, että olisi tuettava sitä, että tämä materiaali voidaan ottaa kansainvälisen (rikos)lain mukaisesti hyväksyttäväksi todistusaineistoksi oikeuskäsittelyissä;

EU:n toiminta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden alalla

31. pitää myönteisenä, että vuosittaiseen ihmisoikeus- ja demokratiaraporttiin 2011 on ensimmäistä kertaa sisällytetty kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskeva luku ja että EU toteuttaa toimia vastuunalaisuuden varmistamiseksi, kun se dokumentoi kaikki kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja sitä tukevien vastuunalaisuusmekanismien rikkomukset; pitää myös myönteisenä, että EU on sitoutunut torjumaan tahdonvastaisia katoamisia, tukemaan edelleen kansainvälistä rikostuomioistuinta, toimimaan humanitaarisen oikeuden keskeisiin instrumentteihin osallistumisen lisäämiseksi, edistämään perustavanlaatuisia menettelyllisiä oikeusturvatakeita kaikille aseellisen konfliktin yhteydessä säilöön otetuille henkilöille sekä tukemaan kansainvälisiä välineitä, joilla pyritään ratkaisemaan humanitaarisia uhkia, jotka aiheutuvat sodassa käytettyjen räjähteiden jäämisestä taistelukentille, rypäleammuksista, improvisoiduista räjähteistä ja maamiinoista;

32. pitää kuitenkin valitettavana, että yleinen tietoisuus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevista EU:n suuntaviivoista ja niiden täytäntöönpano ovat huomattavasti vähäisempää kuin muissa suuntaviivoissa; kehottaa EU:ta antamaan näiden suuntaviivojen täytäntöönpanolle lisää poliittista painoarvoa ja resursseja erityisesti varmistamalla, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus otetaan huomioon kaikissa kriisinhallintaoperaatioissa, torjumalla ennakoivasti rankaisemattomuutta ja varmistamalla henkilökohtaisen vastuun;

33. korostaa edelleen tarvetta varmistaa, että ihmisyyden vastaisten rikosten, sotarikosten ja kansanmurhan rankaisemattomuuden torjuntaa koskevaan kysymykseen puututaan järjestelmällisemmin EU:n kahdenvälisissä suhteissa kyseisten maiden kanssa, mukaan luettuna sen korostaminen julkilausumissa, ja että EU puuttuu rankaisemattomuuteen johdonmukaisemmin monenvälisellä tasolla esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa ja ihmisoikeusneuvostossa;

34. toistaa olevansa sitoutunut "suojeluvelvollisuuden (R2P) periaatteeseen" ja korostaa sen merkitystä, että kansainvälinen yhteisö, EU mukaan luettuna, kantaa vastuun puututtaessa törkeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin kolmansissa maissa, kun näiden maiden hallitukset ovat kyvyttömiä tai haluttomia suojelemaan omia kansalaisiaan; korostaa, että nämä kansainvälisen yhteisön toimet edellyttävät humanitaaristen toimenpiteiden toteuttamista ja asianmukaisia diplomaattisia painostustoimia ja että yhteiseen voimankäyttöön on turvauduttava ainoastaan viime kädessä ja YK:n suojeluksessa tai valtuutuksella; kehottaa EU:ta osallistumaan aktiivisesti YK:n turvallisuusneuvoston kiireelliseen uudistamiseen, jotta suojeluvelvollisuuden toteuttamista ei estettäisi;

35. antaa tässä yhteydessä tunnustusta toimille, joita EU ja useat EU:n jäsenvaltiot toteuttivat estääkseen siviileihin kohdistuvan väkivallan jatkumisen Libyassa vuoden 2011 aikana, mutta pitää valitettavana unionin tason yhteisten toimien puutetta;

36. on edelleen erittäin huolestunut Libyan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti pidätysolosuhteista ja siitä, miten erilaiset aseelliset ryhmät, jotka ovat väliaikaisen hallituksen tehokkaan ja tosiasiallisen valvonnan ulottumattomissa, kohtelevat pidätettyjä; vaatii kansainvälistä yhteisöä lisäämään valppautta ja antamaan kestävää tukea, mitä myös ihmisoikeusvaltuutettu vaati YK:n turvallisuusneuvostossa 25. tammikuuta 2012;

37. panee merkille Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön Syyriassa toteuttamat toimet mutta pitää valitettavana, että niiden avulla ei ole pystytty kohentamaan tilannetta paikan päällä; on edelleen syvästi huolissaan Syyrian tilanteesta etenkin maan yhä jatkuvan ihmisoikeus- ja humanitaarisen kriisin takia; tuomitsee erittäin painokkaasti laajalle levinneet väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset, joihin Syyrian hallitus on syyllistynyt maan kansalaisia kohtaan, lapset ja naiset mukaan lukien; kehottaa Syyrian viranomaisia tekemään välittömästi lopun ihmisoikeusrikkomuksista ja noudattamaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia velvoitteitaan rauhanomaisen ja demokraattisen siirtymäkauden takaamiseksi; vahvistaa vankan tukensa YK:n ja Arabiliiton nimittämälle erityislähettiläälle ja vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta siviilien joukkosurmat saadaan loppumaan ja Syyrian väkivaltaisuuksista vastuussa olevat tahot saadaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen;

38. suhtautuu myönteisesti uuteen EU Aid Volunteers -aloitteeseen, joka tarjoaa ensimmäisellä ohjelmakaudella vuosina 2014–2020 noin 10 000 eurooppalaiselle tilaisuuden osallistua maailmanlaajuisesti humanitaariseen toimintaan alueilla, joilla apua tarvitaan kaikkein kiireellisimmin, ja osoittaa eurooppalaista solidaarisuutta antamalla käytännön apua luonnon tai ihmisen aiheuttamasta katastrofista kärsiville yhteisöille;

39. toteaa, että yksityisiä sotilas- ja turvallisuusyrityksiä (PMSC) olisi pidettävä vastuussa kaikista ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista, joihin niiden henkilöstö syyllistyy; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita näiden yritysten laajamittaisen käytön takia tehostamaan ponnistelujaan uskottavan sääntelyratkaisun löytämiseksi, jotta vältetään oikeudelliset porsaanreiät vastuunalaisuuden osalta;

Euroopan naapuruuspolitiikka ja arabikevät

40. korostaa arabimaailmassa vuonna 2011 tapahtuneiden kansannousujen merkitystä osoituksena halusta vapauteen, oikeuteen ja ihmisarvoon ja tärkeänä haasteena EU:n politiikalle kyseisillä alueilla ja niiden ulkopuolella; toteaa, että EU on lisännyt poliittista sitoutumistaan sekä itäisessä että eteläisessä naapurustossa, mutta korostaa tarvetta oppia menneisyyden politiikan virheistä ja laatia uusi politiikka, johon yhdistyy ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokraattisten arvojen tukeminen;

41. pitää myönteisenä, että EU:n politiikassa eteläistä naapurustoa kohtaan korostetaan uudella tavalla keskinäistä vastuunalaisuutta ja yhteistä sitoutumista ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen yleismaailmallisiin arvoihin; vaatii EU:n ihmisoikeuspolitiikalta johdonmukaista suhtautumista etelään ja itään; korostaa tarvetta välttää idässä samanlaiset poliittiset virheet, joita tehtiin etelässä ennen arabikevättä 2011;

42. korostaa naisten roolin ja heidän täysimääräisen osallistumisensa merkitystä poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa, erityisesti sodanjälkeisissä rauhanrakennusprosesseissa, demokratiakehitystä koskevissa neuvotteluissa sekä konfliktinratkaisu-, sovinnonteko- ja vakauttamisprosesseissa, jotta voidaan lisätä tietoisuutta ja näkyvyyttä ja poistaa niiden avulla syrjintää, jonka kohteeksi naiset joutuvat useissa maissa käynnissä olevissa demokratiaprosesseissa;

43. toistaa näkemyksensä, jonka mukaan "enemmällä enemmän" -lähestymistavan olisi perustuttava selkeästi määriteltyihin avoimiin arviointiperusteisiin, joihin sovellettavat vertailuarvot ovat yksityiskohtaisia, mitattavissa ja saavutettavissa olevia, avoimia ja aikaan sidottuja; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota panemaan tämän lähestymistavan järjestelmällisesti täytäntöön naapuruuspolitiikkaa koskevissa edistymiskertomuksissa;

44. pitää myönteisenä, että EU on tehostanut yhteyksiään kansalaisyhteiskuntaan, ja korostaa, että kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava järjestelmällisemmin ja säännöllisemmin EU:n politiikan uuden "enemmällä enemmän" -lähestymistavan asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämien maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden ja -arviointien laatimiseen;

45. pitää myönteisinä myös itäisen kumppanuusaloitteen puitteissa toteutettuja toimia ihmisoikeuksien, demokratian, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi kumppanimaissa; kehottaa unionia hyödyntämään omien jäsenvaltioidensa kokemuksia siitä, miten autoritaarisesta hallinnosta siirrytään demokraattiseen, ja muuntamaan näistä kokemuksista saadut opetukset konkreettisiksi ja tulospainotteisiksi ohjelmiksi unionin itäisissä kumppanimaissa; kehottaa EU:ta omaksumaan aktiivisemman ja yhdenmukaisemman kannan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen edistämiseksi kumppanimaissa;

46. pitää kuitenkin valitettavana, että itäisen kumppanuuden politiikka on ajoittain avointa virhetulkinnoille ja muodostuu pikemminkin kaiken sallivaksi ja unohtavaksi politiikaksi, jossa itäisen kumppanuuden maihin usein sovelletaan kaksoisstandardeja;

47. on äärimmäisen huolissaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioituksen puutteesta Valko-Venäjällä, joka on ainoa Euroopan naapuruston maa, joka ei täysimääräisesti osallistu itäiseen kumppanuuteen ja parlamentaarisen Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaan, erityisesti sen jälkeen, kun maassa järjestettiin presidentinvaalit joulukuussa 2010 ja niiden vanavedessä iskettiin väkivaltaisesti mielenosoittajia ja poliittista oppositiota vastaan, mukaan luettuina aktivisteja vastaan vuonna 2011 järjestetyt oikeudenkäynnit, joissa ei noudatettu kansainvälisiä normeja ja langetettiin suhteettoman ankaria rangaistuksia; antaa tunnustusta EU:n yhtenäisyydelle vastauksena EU:n diplomaattien karkottamiseen Valko-Venäjältä helmikuussa 2012; kehottaa unionia ja kaikkia sen jäsenvaltioita säilyttämään johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden Valko-Venäjän-politiikassaan ja kohdistamaan poliittiseen johtoon edelleen painetta muun muassa värvätyille viranomaisille määrättävien sanktioiden avulla ja ojentamaan samalla kätensä kansalaisyhteiskunnalle sellaisilla välineillä kuin viisumien saannin helpottaminen ja koulutusmahdollisuuksien parantaminen, harjoittelu ja muut vaihtomahdollisuudet; on erittäin huolissaan, että Ales Bialiatski on ollut vankeudessa Valko-Venäjällä 4. elokuuta 2011 alkaen; pitää Puolan ja Liettuan viranomaisten toimintaa valitettavana, sillä Ales Bialiatski voitiin pidättää, koska viranomaiset olivat luovuttaneet pankkitietoja, ja kehottaa kaikkia tahoja EU:ssa ryhtymään tarvittaviin toimiin vastaavien virheiden toistumisen estämiseksi;

48. kehottaa EU:ta noudattamaan samaa johdonmukaista lähestymistapaa ihmisoikeusrikkomuksiin kaikissa kolmansissa maissa, sekä kumppanimaissa että maissa, joiden kanssa EU:lla on vähemmän kehittynyt suhde; vaatii EU:ta osoittamaan ja tuomitsemaan ihmisoikeusrikkomukset äänekkäästi aina ja kaikkialla riippumatta kyseisen maan kumppanuuden strategisesta merkityksestä; korostaa, että EU:n olisi hyödynnettävä rahoitustukea ja taloudellisia suhteita sen varmistamiseksi, että kaikki sen kumppanit sitoutuvat ihmisoikeuksia koskeviin yleismaailmallisiin arvoihin;

EU:n politiikat demokratisoitumisen ja vaalien tukemiseksi

49. korostaa ihmisoikeuksien ja demokratian toisiaan vahvistavaa luonnetta, koska ihmisoikeuksien kunnioittamisen kautta yhteiskunnat luovat vapaan poliittisen tilan, jota rauhanomainen demokraattinen toiminta edellyttää; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että EU kiinnittää enemmän huomiota demokratian edistämiseen, mitä eurooppalaisen demokratiarahaston äskettäinen perustaminen ilmentää;

50. korostaa, että tarvitaan koko vaalikauden kattavaa pitemmän aikavälin lähestymistapaa, jotta voidaan asianmukaisesti seurata EU:n vaalitarkkailuryhmien kertomuksia ja suosituksia; pitää tärkeänä, että laaditaan realistisia ja saavutettavissa olevia suosituksia ja varmistetaan, että EU:n edustustot valvovat niitä ja avustavat niiden täytäntöönpanossa, ja että suositukset sisällytetään poliittiseen vuoropuheluun; katsoo, että parlamentin pysyvillä edustustoilla ja yhteisillä parlamentaarisilla edustajakokouksilla olisi myös oltava huomattavasti suurempi rooli suositusten seurannassa ja ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä saavutetun edistyksen analysoinnissa; kannustaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia vahvistamaan toiminnan koordinoimista muiden kansainvälisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa, jotta voidaan lisätä EU:n toimien yhdenmukaisuutta tältä osin; painottaa, että EU:n on investoitava paikallisten tarkkailijoiden kouluttamiseen, jotta voidaan kehittää kestäviä ja riippumattomia vaaliprosesseja kolmansissa maissa; toteaa, että demokratiakehitys ja ihmisoikeuksien edistämisessä saavutettava edistys edellyttävät pitkän aikavälin strategioita eikä tuloksia välttämättä ole havaittavissa lyhyellä aikavälillä; kannustaa tästä syystä komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkkailemaan useampaa kuin yhtä vaalikautta ja lähettämään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia valtioihin, jotka ovat siirtymässä autoritaarisesta hallinnosta demokratiaan tai joissa on otettu vakavia harha-askelia demokratian tiellä;

51. kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota kehittämään johdonmukaisen pitkän ajan strategian jokaista EU:n vaalitarkkailuoperaatiota varten ja suorittamaan kaksi vuotta operaation jälkeen yhdessä vaalitarkkailuvaltuuskunnan päävaalitarkkailijan kanssa demokratiakehityksen arvioinnin, jota käsitellään vuosittaisessa ihmisoikeuskeskustelussa, jonka Euroopan parlamentti käy korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan kanssa; muistuttaa, että korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja on sitoutunut keskittymään vaalitarkkailussa naisten, kansallisten vähemmistöjen ja vammaisten henkilöiden osallistumiseen vaaleihin sekä ehdokkaina että äänestäjinä;

52. korostaa, että EU:n on tuettava poliittisten puolueiden toimintaa, jotta sidosryhmät voisivat jakaa tietoa välineistä ja tekniikoista, joita puolueet voivat hyödyntää kehittääkseen tiiviimpiä suhteita kansalaisiin, järjestääkseen kilpailukykyisiä vaalikampanjoja ja toimiakseen tehokkaammin lainsäädännön alalla; korostaa, että demokratisoituminen on prosessi, johon myös kansalaisten, ruohonjuuritason liikkeiden ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava; katsoo, että EU:n olisikin rahoitettava ohjelmia, joilla edistetään kansalaisten osallistumista, äänestäjien kouluttamista, valistustoimien järjestämistä, lehdistön ja ilmaisun vapautta sekä autetaan yleisesti kansalaisia käyttämään oikeuksiaan ja varmistetaan poliittinen valvonta;

53. katsoo, että naisten yhtäläinen osallistuminen politiikkaan ja hallintoon on olennainen tekijä demokratian kehittämisessä ja tukemisessa; korostaa näin ollen, että EU:n ohjelmissa, joita se toteuttaa ihmisoikeuksien ja demokratiaprosessin alalla, on aina asetettava etusijalle naisten osallistuminen ja heidän valmiuksiensa edistäminen lainsäädännön alalla, poliittisissa puolueissa ja kansalaisyhteiskunnassa johtajina, aktivisteina ja valistuneina kansalaisina; katsoo, että EU:n on jatkettava naisten tukemista ja kannustamista, jotta he tavoittelisivat poliittisia virkoja ja osallistuisivat merkityksellisellä tavalla yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän kaikkiin osa-alueisiin; muistuttaa, että naisten täysimääräinen osallistuminen poliittiseen elämään ei rajoitu pelkkiin tilastollisiin tavoitteisiin, jotka koskevat ehdokkaiden ja valittujen edustajien määrää, ja että naisten ja miesten tasa-arvon turvaaminen merkitsee naisten oikeuksiin liittyvien ongelmien huomioon ottamista päätöksenteossa sekä naisten vapaata ja tosiasiallista osallistumista kaikkiin julkisen, poliittisen ja taloudellisen elämän osa-alueisiin;

54. muistuttaa, että demokratian laillisen perustan, asianmukaisesti toimivan kansalaisyhteiskunnan sekä demokraattisen ja oikeuksien kunnioittamiseen perustuvan yhteiskunnan rakentaminen on pitkän aikavälin tavoite, jota on tuettava ruohojuuritasolla ja joka edellyttää kansallista, alueellista, paikallista ja kansainvälistä tukea;

55. pitää myönteisenä demokratiaa tukevan osaston luomista parlamenttiin ja demokratiatuen ja vaalien koordinointiryhmäksi (DSECG) muutetun parlamentin vaalikoordinointiryhmän (ECG) laajentamista; odottaa, että parlamentin ja poliittisten ryhmien demokraattista toimintaa vahvistetaan edelleen erityisesti parlamentin parlamentaarista demokratiaa edistävän toimiston ja vaalitarkkailuyksikön välityksellä;

Ihmisoikeusvuoropuhelu ja -neuvottelut kolmansien maiden kanssa

56. myöntää, että kolmansien maiden kanssa käytävillä laajoilla ihmisoikeusvuoropuheluilla on luontaista potentiaalia, erityisesti jos ne liitetään tehokkaasti ihmisoikeuksia koskevien maakohtaisten strategioiden täytäntöönpanoon; korostaa, että vuoropuheluja ei kuitenkaan pitäisi käyttää välineenä siihen, että ihmisoikeusneuvottelut sivuutettaisiin ylemmän tason poliittisissa vuoropuheluissa, kuten huippukokouksissa; kehottaa samoin asettamaan ihmisoikeuskysymykset keskeiselle sijalle suhteissa kolmansiin maihin;

57. painottaa, että EU:n on ehdottomasti hyödynnettävä näitä vuoropuheluja yksittäisten huolenaiheiden esille ottamiseksi – kuten esimerkiksi mielipidevangit, jotka on vangittu ilmaisunvapauden, kokoontumisen vapauden ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden rauhanomaisen käyttämisen vuoksi – ja kehottaa EU:ta tarkastelemaan näitä tapauksia kyseisten valtioiden kanssa;

58. toistaa olevansa kuitenkin huolissaan siitä, että moni ihmisoikeusvuoropuhelu junnaa sitkeästi paikallaan, sekä siitä, että ei ole olemassa avoimia vertailuarvoja, joiden pohjalta voitaisiin aidosti arvioida ihmisoikeuksien paranemista tai heikkenemistä; panee merkille, että EU:lla on edelleen vaikeuksia neuvotella paremmista yksityiskohtaisista säännöistä Kiinan ja Venäjän kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja varten; kehottaa äskettäin nimitettyä EU:n ihmisoikeuksien erityisedustajaa ottamaan johtoaseman näissä ja muissa ihmisoikeusvuoropuheluissa sekä edistämään niiden yhteydessä käyttöön otettavaa tulospainotteista lähestymistapaa jatkuvassa yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

59. painottaa, että huolimatta eräistä oikeansuuntaisista toimista, joita Kiinan viranomaiset ovat toteuttaneet, ihmisoikeustilanne huononee huononemistaan, yhteiskunnallinen levottomuus leviää ja tukahduttavia valvontatoimia toteutetaan entistä enemmän ihmisoikeuksien puolustajia, asianajajia, bloginpitäjiä ja yhteiskunnallisia aktivisteja vastaan, samalla kun toteutetaan harkittuja toimia, joiden tavoitteena on sysätä tiibetiläiset ja heidän kulttuurinen identiteettinsä syrjään; vaatii Kiinan viranomaisia pohtimaan vakavasti tiibetiläisten kanssa syitä, joiden vuoksi tiibetiläiset munkit ja nunnat tekevät polttoitsemurhia, ja lopettamaan ilmaisun, kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta käyttävien tiibetiläisten ahdistelun ja pelottelun, lopettamaan kaikenlaisen liiallisen voimankäytön mielenosoittajia vastaan, tutkimaan kaikkia ihmisoikeusrikkomuksiin liittyviä tapauksia ja sallimaan riippumattomien tarkkailijoiden tulon mielenosoitusalueille;

60. toistaa kehotuksensa, joka koskee tarvetta nimittää Tiibetistä vastaava EU:n erityisedustaja, jonka tehtävänä olisi puolustaa ihmisoikeuksia ja tarkastella muiden aihekohtaisten kysymyksien ohella oman uskonnon ja kulttuurin vapaan harjoittamisen oikeutta Kiinassa;

61. on edelleen pettynyt siihen, että parlamenttia ei ole otettu järjestelmällisesti mukaan ihmisoikeusvuoropuhelun arviointiin, mukaan luettuina Venäjän ja Kiinan tapaukset; kehottaa muodollistamaan parlamentin osallistumisen näihin arvioihin, ja muistuttaa, että ihmisoikeusvuoropuhelua koskevissa EU:n suuntaviivoissa todetaan, että kansalaisyhteiskunta osallistuu tähän arviointiin;

62. toistaa, että naisten oikeuksien tilanne ja edistäminen, sukupuolten tasa-arvo sekä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on otettava järjestelmällisesti huomioon kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa, joita EU käy niiden kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa on tehty assosiaatio- tai yhteistyösopimuksia;

EU:n sanktiot sekä EU:n sopimuksiin sisältyvät ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet

63. pitää tervetulleena, että EU:n ihmisoikeuksia koskevassa suunnitelmassa sitoudutaan kehittämään menetelmiä, joilla parannetaan kolmansien maiden ihmisoikeustilanteen analysointia kauppa- ja/tai investointisopimusten käynnistämisen tai tekemisen yhteydessä; kehottaa EU:ta varmistamaan, että GSP+ -aseman myöntäminen nivotaan tiiviisti siihen, onko kyseinen valtio ratifioinut ja pannut täytäntöön keskeiset kansainväliset ihmisoikeusvälineet, mikä mahdollistaa näiden velvoitteiden säännöllisen arvioimisen erityisesti ilmaisunvapauden, kokoontumisen ja yhdistymisen vapauden, uskonnon tai vakaumuksen vapauden sekä vähemmistöjen, naisten ja lasten oikeuksien kunnioittamisen osalta; korostaa erityisesti, että maahanmuuttajien ihmisoikeuksien puolustamisessa tarvitaan avoimuutta;

64. pitää myönteisenä, että EU pyrkii sisällyttämään ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen kaikkiin EU:n poliittisiin puitesopimuksiin, mutta kehottaa jälleen sisällyttämään selkeästi muotoillut ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet sekä niihin liittyvät ehdot poikkeuksetta kaikkiin sopimuksellisiin suhteisiin kolmansien maiden kanssa – sekä teollistuneiden maiden että kehitysmaiden kanssa ja mukaan luettuina alakohtaiset sopimukset, kaupalliset ja tekniset sopimukset sekä taloudellista apua koskevat sopimukset; katsoo, että ihmisoikeuslausekkeisiin liittyviin toimiin mahdollisesti johtavan yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) nykyinen yläraja on korkea, ja että sitä olisi mukautettava kunkin asianomaisen valtion mukaan; toteaa, että vuonna 2011 esitetyssä uudessa aloitteessa, joka koskee GSP:n uudistamista, ehdotetaan kuulemismenettelyn laajentamista ja että se sisältää säännöksiä ihmisoikeusrikkomusten tutkimisen helpottamiseksi GSP-komiteassa; ilmaisee tuntevansa tältä osin syvää huolta ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Kambodžassa, jossa maiden haltuunotto on johtanut köyhyyden lisääntymiseen ja EU:n ja Kambodžan välisiin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden rikkomiseen; varoittaa, että ihmisoikeuslausekkeen epäjohdonmukainen täytäntöönpano saattaa horjuttaa EU:n ehdollisuuspolitiikan uskottavuutta ja tehokkuutta;

65. suhtautuu myönteisesti EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa vuonna 2011 toteutettuihin toimiin ja laadittuihin suunnitelmiin, joiden tarkoituksena on luoda yhdenmukaisempaa ja koordinoidumpaa politiikkaa yritysten yhteiskuntavastuun kysymyksessä, jotta voidaan muun muassa edistää ihmisoikeuksia maailmassa ja panna täytäntöön YK:n vuonna 2011 antamat liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet;

66. korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on kytkettävä EU:n ja kolmansien valtioiden tai kehitysmaiden kanssa tekemiin vapaakauppasopimuksiin, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia sekä työ- ja ympäristönormeja; ehdottaa, että kaikkiin tuleviin vapaakauppasopimuksiin sisällytetään kattava ihmisoikeuksia koskeva luku sosiaali- ja ympäristöalaa koskevien lukujen lisäksi; kehottaa komissiota hyödyntämään vapaakauppasopimuksia neljän työelämän perusnormin edistämiseksi, joita ovat yhdistymisen vapaus sekä työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön poistaminen sen kaikissa muodoissa, lapsityövoiman poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa; korostaa, että yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) seuranta- ja valvontamekanismeja olisi lujitettava entisestään;

67. toistaa, että on erittäin tärkeää soveltaa johdonmukaisesti ihmisoikeuslausekkeita Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisissä suhteissa; korostaa, että on tärkeä tarkastella, miten jäsenvaltiot ovat tehneet yhteistyötä sortokoneiston kanssa terrorismin torjunnan nimissä; painottaa tässä yhteydessä, että äskettäin tarkistetussa Euroopan naapuruuspolitiikassa on keskityttävä tukemaan turvallisuusalan uudistusta ja erityisesti varmistettava tiedustelutoimintojen ja lainvalvontatoimintojen selkeä erottaminen toisistaan; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota tehostamaan yhteistyötään kidutusta käsittelevän komitean ja muiden merkityksellisten Euroopan neuvoston järjestelmien kanssa terrorismin torjuntaan liittyvien avustushankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa kolmansien maiden kanssa ja kaikenlaisissa kolmansien maiden kanssa käytävissä terrorismin torjuntaa koskevissa vuoropuheluissa;

68. painottaa, että on tärkeää jatkaa salaisiin pidätyksiin liittyvien maailmanlaajuisten käytäntöjen tarkastelemista erityisesti terrorismin torjunnassa; korostaa, että terrorismin torjunnalla ei voida missään tapauksessa perustella ihmisoikeusloukkauksia kolmansissa valtioissa tai Euroopan unionin alueella; suhtautuu tältä osin myönteisesti 11. syyskuuta 2012 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan "Euroopan maiden alueen epäilty käyttö CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen: jatkoa Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan seurantakertomukselle jäsenvaltioiden pyynnöstä ja sen suositusten täytäntöönpano";

69. korostaa, että EU:n on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisiä sitoumuksiaan, politiikkojaan ja ulkopoliittisia välineitään, kuten kidutuksen estämistä koskevat suuntaviivat ja ihmisoikeusvuoropuhelu, ja pantava ne täytäntöön, jotta se voi olla uskottavampi vaatiessaan assosiaatiosopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden tiukkaa täytäntöönpanoa, ja että sen on kannustettava keskeisiä kumppaneitaan kunnioittamaan niiden omaa lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta;

70. suosittelee, että ihmisoikeuslausekkeen uskottavuuden ja EU:n toimien ennakoitavuuden parantamiseksi sitä olisi kehitettävä edelleen siten, että siihen sisällytetään poliittiset ja oikeudelliset mekanismit, joita käytetään siinä tapauksessa, että kahdenvälisen yhteistyön jäädyttämistä pyydetään, koska kansainvälisen oikeuden vastaisia ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu toistuvasti ja/tai järjestelmällisesti;

71. kehottaa Euroopan unionia varmistamaan, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin sisältyy lausekkeita, joilla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistetaan sosiaalisten, ympäristöalan ja työvoimaa koskevien normien noudattaminen sekä luonnonvarojen, erityisesti maaperän ja veden, asianmukainen hallinta; panee merkille, että EU on kehittämässä ihmisoikeuksien valvontamekanismia sisällytettäväksi osaksi uusia kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia ja muita kauppasopimuksia useiden maiden kanssa; painottaa, että nämä valvontamekanismit eivät ole riittävän kunnianhimoisia ja selkeästi määriteltyjä ja vaarantavat EU:n perussopimusten mukaisen sitoutumisen ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen maailmassa; on tältä osin erityisen huolestunut kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Uzbekistanin kanssa ja vireillä olevasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Turkmenistanin kanssa;

72. suosittelee jälleen, että EU omaksuu yhdenmukaisemman ja tehokkaamman sanktioita ja rajoittavia toimenpiteitä koskevan politiikan, jossa asetetaan selkeät arviointiperusteet sille, milloin niitä on sovellettava ja minkä tyyppisiä sanktioita olisi sovellettava, mukaan luettuina avoimet kriteerit niiden poistamista varten; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että kaksoisstandardeja ei käytetä päätettäessä rajoittavista toimenpiteistä tai sanktioista ja että niitä sovelletaan poliittisista, taloudellisista tai turvallisuuteen liittyvistä eduista riippumatta;

73. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

Ilmaisun vapaus (sosiaalisen median vapaus / digitaaliset vapaudet)

74. toteaa arabikevään osoittaneen, miten uusi maailmanlaajuinen tieto- ja viestintäarkkitehtuuri paitsi luo uusia kanavia ilmaisun vapaudelle niin myös mahdollistaa uudet poliittisen toiminnan muodot, jotka ohittavat perinteiset menetelmät; huomauttaa tässä yhteydessä, että maaseutualueilla nykyaikaiset tietoviestintäyhteydet ovat usein puutteellisia; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita valjastamaan uusien teknologioiden myönteisen potentiaalin EU:n ulkopolitiikassa ja painottaa, että rahoitustukea saa myöntää ainoastaan sellaisille järjestäytyneille ryhmille, joilla on selkeä ja johdonmukainen poliittinen toimintasuunnitelma; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita puuttumaan internetin sensuroinnin ja tukahduttamisen vaaraan; pitää tervetulleena, että joulukuussa 2011 käynnistettiin "No Disconnect" -strategia kehittämään välineitä, joilla EU voi perustelluissa tapauksissa auttaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä tai yksittäisiä kansalaisia kiertämään mielivaltaisia katkoksia pääsyssä sähköisiin viestintätekniikoihin, muun muassa internetiin;

75. toteaa, että kasvava riippuvuus tieto- ja viestintäteknologian infrastruktuureista saattaa luoda uusia arkoja kohtia ja kansainvälisiä turvallisuusuhkia; muistuttaa kuitenkin, että monet hajautetut ominaisuudet, jotka tekevät internetistä kyberturvallisuusuhan, ovat juuri niitä samoja syitä, joiden vuoksi se on tehokas väline ihmisoikeuksien puolustajille, jotka elävät sortohallinnon alaisuudessa; korostaa siksi, että on tärkeä omaksua kattava digitaalisen vapauden strategia, jolla on selkeä ihmisoikeusulottuvuus, mukaan luettuna ihmisoikeusvaikutusten arviointi, kun kehitetään politiikkoja ja ohjelmia, jotka liittyvät kyberturvallisuuteen, kyberrikollisuuden torjuntaan, internetin hallintoon ja muihin EU:n tämän alan politiikkoihin; kehottaa tältä osin komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa noudattamaan ennakoivaa lähestymistapaa ja sisällyttämään kyberturvallisuutta koskevan näkökulman kolmansien valtioiden kanssa vuorovaikutuksessa toteutettuihin toimiin;

76. korostaa, että kansalaisten ja yritysten tukahduttaminen ja valvonta edellyttävät yhä tehokkaampaa tekniikkaa, kun pyritään estämään sisältöjä sekä seuraamaan ja tunnistamaan ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia, aktivisteja ja toisinajattelijoita ja kriminalisoimaan oikeutettua mielipiteenilmaisua verkossa ja hyväksymään rajoittavaa lainsäädäntöä tällaisten toimenpiteiden oikeuttamiseksi; suosittaa, että digitaalisten vapauksien edistäminen ja suojelu olisi sisällytettävä EU:n kaikkiin ulkoisiin toimiin, rahoitukseen ja tukipolitiikkoihin ja tukivälineisiin, ja että sitä olisi tarkasteltava vuosittain vastuullisuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa yksiselitteisesti tunnustamaan digitaaliset vapaudet perusoikeuksiksi ja välttämättömiksi edellytyksiksi yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, kuten ilmaisuvapauden, kokoontumisvapauden ja tiedon saannin vapauden käytölle sekä avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamiselle julkisessa elämässä;

77. pitää tervetulleena, että ihmisoikeuksia koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa sitoudutaan kehittämään uudet suuntaviivat ilmaisun vapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella, mukaan luettuna bloginpitäjien ja toimittajien sekä ihmisoikeuksien puolustajien ja oppositiopuolueiden suojelu;

78. korostaa lehdistönvapauden ja riippumattomien tiedotusvälineiden vapauden tukemisen merkitystä, koska ne ovat erittäin tärkeitä toimijoita, jotka ylläpitävät oikeusvaltion periaatteita ja torjuvat korruptiota;

79. panee huolestuneena merkille, että toimittajiin ja mediatyöntekijöihin kohdistuvat hyökkäykset ja ahdistelu ovat maailmassa huolestuttavassa kasvussa; kehottaa tehostamaan EU:n toimenpiteitä näiden ihmisten turvallisuuden parantamiseksi unionin kumppaneiden ja muiden maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa;

80. on erittäin huolestunut kehityksestä, jonka myötä ilmaisunvapautta ja kokoontumisen vapautta rajoitetaan homoseksuaalisuuteen ja transsukupuolisuuteen perustuvien harhakäsitysten perusteella; muistuttaa, että nämä säännökset ja ehdotukset ovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisia, koska siinä kielletään seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvat syrjivät säännökset ja käytännöt; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa erityisedustajaa ottamaan nämä huolenaiheet esille järjestelmällisesti;

81. pitää valitettavana, että EU:n tuottamaa tekniikkaa ja palveluja käytetään kolmansissa maissa ihmisoikeuksien loukkaamiseen sekä kansalaisten ja heidän toimintansa laajamittaiseen valvontaan, seurantaan ja jäljittämiseen (matka)puhelinverkoissa ja internetissä; on huolissaan siitä, että jotkut autoritaaristen hallintojen kanssa yhteistyötä tekevät EU:n yritykset tarjoavat niille paikallisen lainsäädännön noudattamisen varjolla vapaan ja rajattoman pääsyn verkkoihinsa ja tietokantoihinsa, kuten tapahtui EU:n alueen yrityksen TeliaSoneran tapauksessa useissa entisen Neuvostoliiton maissa; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaiset yritykset, niiden tytäryhtiöt ja alihankkijat ovat avainasemassa pyrittäessä edistämään ja levittämään sosiaalisia normeja maailmanlaajuisesti, minkä vuoksi niiden toiminnan pitäisi olla unionin arvojen mukaista, kun ne pyrkivät laajentamaan markkinoitaan ulkomailla, eikä se saa koskaan vaarantaa ihmisoikeuksia;

82. suhtautuu myönteisesti neuvoston päätöksiin kieltää tietynlaisen tietotekniikan ja ‑palvelujen vienti Syyriaan ja Iraniin ja vaatii Euroopan unionia tarkastelemaan näitä tapauksia ennakkotapauksina tuleville rajoittaville toimenpiteille, joita pannaan täytäntöön muita sortohallintoja vastaan; kannattaa voimakkaasti ehdotusta ihmisoikeusrikkomusten sisällyttämisestä EU:n kaksikäyttötuotteiden viennin valvontajärjestelmään perusteena, jolla jäsenvaltiot voivat rajoittaa luetteloon kuulumattomien tuotteiden vientiä; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kantaansa hyväksyä asetus kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta;

EU:n tuki kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille

83. painottaa vahvan ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä avaintekijänä, joka mahdollistaa demokraattisen edistyksen ja ihmisoikeuksien paremman suojan; korostaa, että arabikevään historiallisten muutosten alkuunpanijana oli kansalaisyhteiskunnan aktivoituminen;

84. antaa tunnustusta EU:n pyrkimyksille tehostaa tukeaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille; antaa erityistä arvoa Euroopan unionin kyvylle toimia suoraan kansalaisyhteiskunnan kanssa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen (EIDHR), kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen ja eurooppalaisen demokratiarahaston kautta; pitää kuitenkin valitettavana, että EU:lla ei ole vahvempaa järjestelmällistä politiikkaa, jolla kumppanimaat saataisiin luopumaan aiheettomista laillisista ja hallinnollisista rajoituksista, jotka kaventavat yleismaailmallisia oikeuksia kokoontumiseen ja yhdistymiseen; kehottaa laatimaan tällaiset suuntaviivat;

85. kehottaa jälleen panemaan täytäntöön demokraattisen omistajuuden käsitteen EU:n kehitysyhteistyössä ja pitää kansalaisyhteiskunnan roolia ratkaisevana tässä yhteydessä; korostaa, että EU:n kaikkien työntekijöiden on tehtävä asemamaissaan tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa; toteaa, että tiiviimpi yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa edistäisi merkittävästi sellaisten toteutettavissa olevien ja realististen maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laatimista, jotka on mukautettu kyseisten valtioiden painopistealoihin;

86. pitää valitettavana, että ihmisoikeuksien puolustajien vaino ja marginalisointi ovat edelleen vallitsevina kaikkialla maailmassa; panee merkille demokraattisen tilan rajoittamisen;

87. pitää tervetulleena, että YK:n yleiskokouksen kolmas komitea hyväksyi marraskuussa 2011 ihmisoikeuksien puolustajia koskevan päätöslauselman, jota EU oli mukana laatimassa, ja että EU antoi julkisen tukensa ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle ja asiaankuuluville alueellisille mekanismeille ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi;

88. tukee suunnitelmia perustaa EIDHR:n puitteissa vapaaehtoinen eurooppalainen aloite, jolla tarjotaan tilapäistä suojaa ihmisoikeuksien puolustajille, joiden on kiireesti poistuttava kotimaastaan; korostaa, että aloite olisi toteutettava tavalla, joka täydentää jo olemassa olevia suojajärjestelyjä;

89. panee merkille, että syrjäisillä alueilla ja konfliktialueilla työskentelevät ihmisoikeuksien puolustajat ovat eniten alttiina uhkille ja vaaroille ja vähiten yhteydessä EU:n työntekijöihin; kehottaa kaikkia EU:n edustustoja kehittämään paikallisia ihmisoikeusstrategioita, joilla pidetään säännöllisesti yhteyttä ihmisoikeuksien puolustajiin kentällä ja tarjotaan näille tarvittavaa apua ja suojaa siten kuin ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa vaaditaan;

90. korostaa, että EU:n on tärkeää toimia ennakoivasti (vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien asemaan reagointi ja sen tukeminen, ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvien tuomioistuinmenettelyjen seuraaminen, välitön, näkyvä ja kuuluva reagointi ilmaisun, yhdistymisen ja kokoontumisen vapauksien rajoituksiin) ja tarjota ihmisoikeuksien puolustajille ja/tai heidän perheilleen tietoa heidän puolestaan toteutetuista toimista ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa kuvatulla tavalla; kehottaa tässä yhteydessä vahvistamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, jonka tarkoituksena on toteuttaa kiireellisiä suojelutoimia vaarassa tai uhattuina olevien ihmisoikeuksien puolustajien auttamiseksi;

91. pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin kehotusta, joka koskee vuotuisen Saharov-palkinnon näkyvyyden parantamista, ei ole otettu huomioon, koska palkinto mainitaan ainoastaan ilmoitusasiana vuosittaisen raportin Euroopan parlamenttia koskevassa luvussa; painottaa jälleen kerran, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on toteutettava asianmukaisia seurantatoimia ehdokkaiden ja palkinnon saajien hyvinvoinnin ja heidän kotivaltionsa tilanteen suhteen; kehottaa uudelleen Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota pitämään säännöllisesti yhteyttä Saharov-palkinnon saajaehdokkaisiin ja palkinnon saajiin, jotta voidaan varmistaa jatkuva vuoropuhelu ja ihmisoikeustilanteen seuranta kyseisissä valtioissa ja tarjota suojelua niille, jotka joutuvat vainon kohteiksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään Saharov-palkinnon ihmisoikeuksien puolustajia koskevaan vuosittaisen ihmisoikeusraportin lukuun;

92. kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan ja kouluttamaan ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja riippumattomia toimittajia ja lisäämään heidän vaikutusmahdollisuuksiaan sekä varmistamaan heidän turvallisuutensa ja vapautensa verkossa, sekä puolustamaan ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden perusoikeuksia verkossa;

EU:n toimet kuolemanrangaistusta vastaan

93. toistaa vastustavansa jyrkästi kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja tilanteissa ja tukee voimakkaasti EU:n pyrkimyksiä saada hyväksyttyä vahva päätöslauselma kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä YK:n yleiskokouksen 67. istunnossa myös siksi, että voidaan vauhdittaa valmistautumista kuolemanrangaistuksen vastaiseen maailmankonferenssiin; korostaa, että EU on johtavassa asemassa ja suurin avunantaja kuolemanrangaistuksen vastaisessa toiminnassa;

94. kehottaa jäsenvaltioita olemaan pitämättä kaupan tai markkinoimatta laitteita, jotka on kielletty tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, 27. kesäkuuta 2005 annetun asetuksen (EY) N:o 1236/2005 nojalla; kehottaa valvomaan säännöllisesti ja ajantasaisesti unionin lääkeyritysten valmistamien aineiden vientiä, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistusten täytäntöönpanoon kolmansissa valtioissa, erityisesti Yhdysvalloissa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission vuonna 2011 tekemään päätökseen asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta, jotta voidaan vahvistaa viennin valvontaa sellaisten aineiden kohdalla, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; suhtautuu myönteisesti joidenkin EU:n lääkealan yrityksien toteuttamiin ennakoiviin toimiin viennin keskeyttämiseksi sellaisiin kolmansiin valtioihin, joissa näitä aineita todennäköisesti käytetään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; kehottaa muita EU:n lääkealan yrityksiä toteuttamaan vastaavia toimia; kehottaa komissiota sisällyttämään asetukseen (EY) N:o 1236/2005 koontilausekkeen, jossa edellytettäisiin muun muassa ennakkoon annettavaa vientilupaa sellaisille aineille, joita voi käyttää kidutukseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

95. pitää tervetulleena ihmisoikeusjärjestöjen arviota, jonka mukaan kuolemanrangaistuksen käyttö vuonna 2011 yleisesti ottaen vahvistaa, että maailmanlaajuinen suuntaus on kohti sen poistamista; pitää kuitenkin valitettavana, että teloitusten määrä Iranissa, Irakissa ja Saudi-Arabiassa kasvoi jyrkästi; on pahoin pettynyt siihen, että Kiina kieltäytyy esittämästä uskottavia tietoja kuolemanrangaistusten ja teloitusten käytöstä maassa, vaikka niiden määrä Amnesty Internationalin mukaan liikkuu tuhansissa; pitää tervetulleena, että Yhdysvaltain osavaltio Illinois luopui kuolemanrangaistuksesta, mutta pitää valitettavana, että Yhdysvallat edelleen teloittaa ihmisiä, vaikka se on ainoa G8-maa, joka teki niin vuonna 2011; muistuttaa huolestuneena, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan tämän asian johdonmukaisesti esiin ja asettamaan sen etusijalle näiden maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen ja halventava kohtelu tai rangaistus

96. pitää myönteisenä, että on hyväksytty päivitetyt EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä; muistuttaa kuitenkin, että on vastattava tietoisuuden lisäämisen ja täytäntöönpanon haasteisiin, jotta EU:n politiikassa voidaan saavuttaa aitoa edistystä;

97. suhtautuu myönteisesti siihen, että ajan tasalle saatetuissa suuntaviivoissa laajennetaan erityisen suojelun tarpeessa olevien ryhmien määritelmää siten, että se kattaa henkilöt, joita syrjitään seksuaalisen suuntautumisen tai seksuaali-identiteetin perusteella, sekä sitoutumiseen siihen, että kolmansia maita kehotetaan laatimaan sisäinen valitusmenettely ja sukupuolen ja lasten asiat huomioon ottavia raportteja; pitää kuitenkin valitettavana, että kidutuksen torjumiseksi toteutetuissa EU:n yhteensovitetuissa toimissa ei tarkastella kattavammin kidutuksen sukupuoliulottuvuutta, mikä johtuu pääasiassa siitä, ettei asianmukaista tietoa kaikista kidutuksen ja pahoinpitelyn muodoista ole saatavilla;

98. pitää tärkeänä, että EU:n suuntaviivat kytketään YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen (OPCAT) valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöihin siten, että erityistä huomiota kiinnitetään kansallisiin ennaltaehkäiseviin mekanismeihin;

99. huomauttaa, että YK:n orjuuden määritelmä tarkoittaa sellaisen henkilön tilaa tai olosuhdetta, joka on omistusoikeuden tai jonkun siihen sisältyvän oikeuden kohteena; pitää valitettavana, että myös Euroopan unionissa esiintyy edelleen uudenlaisia orjuuden muotoja; kehottaa näin ollen komissiota noudattamaan asiassa entistä tiukempaa politiikkaa erityisesti kotiapulaisten osalta, sillä kyseessä on yhteiskunnallinen ja ammatillinen ryhmä, jota tällaiset orjuuden muodot eniten koskettavat;

100.    pitää valitettavana, että psykiatrian poliittinen väärinkäyttö on edelleen kipeä ongelma joissakin maissa, joissa on ollut tapana, että väkivaltaisilla psykiatrisilla menetelmillä autetaan epädemokraattisia hallituksia ahdistelemaan ja torjumaan toisinajattelevia yhteiskunnan osia ja yksilöitä; korostaa huolestuneena, että tämä suuntaus kulkee käsi kädessä epämääräisten ja vaikeasti määriteltävien kidutuksen muotojen kanssa, mukaan luettuina psykologinen terrori ja alentavat vankilaolot;

101.    pitää merkittävänä YK:n erityisraportoijan 5. elokuuta 2011 päivättyä välikertomusta kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta (A/66/268), jossa keskitytään eristämisen vaikutuksiin, mukaan luettuna sen käyttö psykiatrisissa hoitolaitoksissa; on vakavasti huolissaan eri maista saaduista tiedoista, joiden mukaan psykiatrisia sairaaloita käytetään tosiasiassa vankiloina; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota kiinnittämään tähän ongelmaan asianmukaista huomiota;

102.    on huolissaan kidutuksen uhrien kuntoutuskeskusten tulevasta toiminnasta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komission yksiköitä työskentelemään ulkoisten ja sisäisten politiikkojen välisen jakolinjan molemmin puolin varmistaakseen, että hallinnolliset toimivaltarajat eivät vaaranna EU:n tukea unionissa ja sen ulkopuolella toimiville kuntoutuskeskuksille;

103.    pitää valitettavana, että ihmisoikeusrikkomukset ovat yhä vaikea ongelma Kyproksen miehitetyillä alueilla; huomauttaa, että Turkin armeija estää vielä nykyäänkin tuhansia kotinsa ja omaisuutensa jättämään joutuneita pakolaisia elämästä omassa kotimaassaan; panee myös merkille, että kadonneiden henkilöiden perheiltä ja sukulaisilta evätään edelleen oikeus saada tietoa läheistensä kohtalosta, koska Turkki ei salli pääsyä sotilasalueille eikä tutustumista Kyproksen kateissa olevien henkilöiden komitean arkistojen asiaa koskeviin tutkimusasiakirjoihin;

Syrjintä

104.    korostaa, että EU:n ja kolmansien maiden välisessä poliittisessa vuoropuhelussa on sovellettava osallistavampaa ja kattavampaa syrjimättömyyden määritelmää siten, että se kattaa muun muassa uskontoon ja vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän;

105.    korostaa, että EU:n ulkopolitiikan uskottavuus ja yhdenmukaisuus perusoikeuksien, tasa-arvon ja syrjinnän vastaisuuden alalla edellyttää, että neuvoston olisi hyväksyttävä direktiivi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta ja laajennettava rasismia ja muukalaisvihaa koskevan puitepäätöksen soveltamisalaa siten, että se kattaa muut kohderyhmät, kuten lesbot, homoseksuaalit, biseksuaalit ja transseksuaalit;

106.    vaatii jäsenvaltioita vastustamaan painokkaasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta, jakamattomuutta ja keskinäistä riippuvuutta sekä kannustamaan aktiivisesti sitä, että YK:n ihmisoikeusneuvosto puuttuisi tasapuolisesti eri perustein tapahtuvaan syrjintään, esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja uskontoon tai vakaumukseen perustuvaan syrjintään; pitää erittäin valitettavana, että homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitu 78 valtiossa, joista viidessä siitä on säädetty kuolemanrangaistus; kehottaa näitä valtioita dekriminalisoimaan homoseksuaalisuuden viipymättä, vapauttamaan seksuaalisen suuntautumisensa tai seksuaali-identiteettinsä perusteella vangitut ja olemaan teloittamatta heitä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään LGBT-välineitä LGBTI-ihmisten oikeuksien suojeluun; kehottaa neuvostoa kehittämään asiaa koskevat sitovat suuntaviivat; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita avustamaan LGBTI-ihmisoikeuksien puolustajia maissa, joissa he ovat vaarassa, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa tekemään selväksi, että unioni on tiukasti sitoutunut seksuaalista suuntausta, seksuaali-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua koskevaan tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen kaikkialla maailmassa, mukaan luettuna näitä asioita koskevien aloitteiden käynnistäminen ja tukeminen kahdenvälisellä, kansainvälisellä ja YK:n tasolla; kehottaa komissiota jälleen julkaisemaan etenemissuunnitelman seksuaalista suuntautumista ja seksuaali-identiteettiä koskevaa tasa-arvoa varten;

107.    kehottaa jäsenvaltioita myöntämään sellaisista maista, joissa lesboja, homoja, biseksuaaleja ja transseksuaaleja pidetään rikollisina, paenneille henkilöille turvapaikan hakijoiden kokeman aiheellisen vainon uhan perusteella luottaen ihmisen omaan ilmoitukseen siitä, että hän on lesbo, homo, biseksuaali, transseksuaali tai intersukupuolinen;

108.    vahvistaa uudelleen, että syrjimättömyysperiaatteen noudattaminen ja muun muassa sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltäminen ovat AKT-EU-kumppanuuden perustekijöitä;

109.    korostaa, että EU on ratifioinut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCRPD) ja hyväksynyt Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 ja erityisesti toiminta-alueen 8; tuomitsee kaikenlaisen vammaisuuteen perustuvan syrjinnän ja kehottaa kaikkia valtioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen; huomauttaa, että EU:n on myös valvottava yleissopimuksen täytäntöönpanoa omalla alueellaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään vuonna 2006 tehtyä YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella;

110.    tuomitsee kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan saatavuuden epääminen, segregaation jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle; kehottaa neuvostoa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ryhtymään kastiin perustuvaa syrjintää koskeviin yhteisiin toimiin, mukaan luettuina EU:n ihmisoikeuksia koskevat tiedonannot, puitteet ja maakohtaiset strategiat ja vuoropuhelut tarpeen mukaan, ja edistämään luonnoksia YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi kastiin perustuvan syrjinnän poistamista koskevana ohjaavana kehyksenä sekä niiden saamiseksi hyväksytyiksi YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

111.    kehottaa korkeaa edustajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa erityisedustajaa tiedostamaan, että kastiin perustuva syrjintä on ihmisoikeuksiin ja köyhyyteen liittyvä laaja-alainen kysymys, jolla on vakavia vaikutuksia erityisesti naisiin;

112.    suhtautuu myönteisesti siihen, että äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ihmisoikeusneuvoston pääperiaatteet perustuvat kaikkien ihmisoikeuksien keskinäiseen riippuvuuteen ja jakamattomuuteen sekä äärimmäisessä köyhyydessä elävien osallistumista ja itsenäisyyttä koskeviin periaatteisiin; korostaa äärimmäisen köyhyyden ja ihmisoikeuksien kiinteää yhteyttä: yhtäältä äärimmäisessä köyhyydessä eläviltä ihmisiltä evätään heidän ihmisoikeutensa, kuten heidän kansalaisoikeutensa sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeutensa, toisaalta äärimmäisen köyhyyden torjumisessa ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa on välttämätön tilanteen ymmärtämiseksi ja torjumiseksi; kehottaa neuvostoa tukemaan tätä lähestymistapaa YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa;

113.    panee huolestuneena merkille, että alkuperäiskansat ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen haavoittuvia poliittisia, taloudellisia, ympäristön ja työvoimaan liittyviä muutoksia ja häiriöitä vastaan; panee merkille, että useimmat näistä kansoista elävät köyhyysrajan alapuolella ja niiden asema edustavissa elimissä, poliittisessa päätöksenteossa tai oikeusjärjestelmässä on vähäinen tai olematon; on erityisen huolissaan raporteista, jotka koskevat aseellisista konflikteista aiheutuvia laajamittaisia maiden haltuunottoja, pakkosiirtoja ja ihmisoikeusrikkomuksia;

114.    kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään termin "ilmastopakolainen" (jolla tarkoitetaan ihmisiä, joiden on paettava kodeistaan turvaan ulkomaille ilmastonmuutoksen seurauksena) hyväksymistä viralliseksi ja oikeudellisesti tunnustetuksi termiksi, sillä sitä ei vielä tunnusteta kansainvälisessä oikeudessa eikä missään laillisesti sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa;

115.    painottaa oikeutta kansalaisuuteen yhtenä tärkeimmistä perusoikeuksista, koska monissa valtioissa ainoastaan täysivaltaisille kansalaisille taataan mahdollisuudet käyttää heidän perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksiaan, kuten oikeutta yleiseen turvallisuuteen, hyvinvointiin ja koulutukseen;

116.    korostaa, että perinteisillä kansallisilla vähemmistöillä on erityistarpeita, jotka poikkeavat muiden vähemmistöryhmien tarpeista, ja että näiden vähemmistöjen yhdenvertainen kohtelu koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja muiden julkisten palvelujen suhteen on taattava; korostaa lisäksi, että kaikilla taloudellisen, yhteiskunnallisen, poliittisen ja kulttuurielämän aloilla on edistettävä täysimittaista ja todellista tasa-arvoa kansalliseen vähemmistöön ja enemmistöön kuuluvien välillä;

Naiset ja lapset aseellisissa konflikteissa

117.    antaa arvoa sille, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien päätöslauselmien täytäntöönpanoon EU:n politiikoissa on kiinnitetty huomiota, mistä on osoituksena neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymä kertomus EU:n indikaattoreista, jotka liittyvät kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon; pitää myönteisinä EU:n poliittisia toimia, joilla pyritään jatkamaan lapsia aseellisissa konflikteissa edustavan YK:n pääsihteerin erityisedustajan mandaattia YK:n yleiskokouksessa; yhtyy yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 1. joulukuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä ilmaistuun näkemykseen, jonka mukaan kaikissa YUTP-operaatioiden vaiheissa olisi otettava avaintekijöinä huomioon seikat, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, sukupuoleen ja lapsiin aseellisissa konflikteissa;

118.    uskoo, että naisten tosiasiallisen osallistumisen varmistamiseksi sellaisissa poliittisissa elimissä ja kansalaisjärjestöissä, joissa he ovat nykyään aliedustettuina, on tärkeää laatia koulutus- ja tukimalleja sekä sukupuoleen liittyvien kysymysten kanssa tekemisissä olevalle unionin henkilöstölle että paikallisille naisille, jotta nämä voisivat osallistua tehokkaasti tällaisiin rauhan- ja konfliktinratkaisuprosesseihin;

119.    toteaa, että naisten ja lasten tilanteen käytännön parantaminen aseellisissa konflikteissa edellyttää usein, että sotilas- ja turvallisuusrakenteisiin saadaan luotua selkeät ja yhtenäiset vastuujärjestelyt siviilien valvonnassa; kehottaa siksi EU:n asianomaisia toimielimiä laatimaan ja panemaan täytäntöön tehokkaampia menetelmiä, joilla voidaan toteuttaa turvallisuussektorin uudistuksia konfliktimaissa ja konfliktin jälkitilassa olevissa maissa siten, että korostetaan voimakkaasti naisten ja lasten oikeuksia, integroitumista ja aseman parantamista; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan tämän huomioon suunniteltaessa ja pantaessa täytäntöön turvallisuussektorin uudistamiseen liittyviä ulkoisen avun välineitä, mukaan lukien naisten aseman parantamisen merkitys konfliktien jälkeisen jälleenrakennuksen yhteydessä;

120.    vaatii lapsisotilaiden riisumista aseista, kuntouttamista ja integroimista takaisin yhteiskuntaan keskeisenä osana EU:n toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan ihmisoikeuksia, lasten suojelua ja väkivallan korvaamista poliittisilla konfliktinratkaisumekanismeilla;

121.    painottaa olevansa erittäin huolestunut Afrikan Suurten järvien alueesta, jossa raiskauksia käytetään aseena sodassa kokonaisten väestöryhmien hävittämiseksi;

Naisten oikeudet

122.    kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan naisten sukuelinten silpomisen, lapsi- ja pakkoavioliittojen, kunniamurhien ja sukupuoleen perustuvien aborttien lopettamiseksi; korostaa, että näiden politiikkojen olisi oltava keskeisiä elementtejä EU:n kehitysyhteistyössä; korostaa lääkinnällisen avun riittävän saatavuuden sekä sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevan tiedon ja koulutuksen merkitystä naisten ja tyttöjen hyvinvoinnille kaikissa maissa;

123.    toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien loukkauksiin ei edelleenkään kiinnitetä riittävästi huomiota, mikä horjuttaa YK:n kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) 1994 hyväksytyn Kairon toimintaohjelman sitoumusten toteutusta ja syrjinnän, sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja epätasa-arvon torjumista väestö- ja kehitysyhteistyöstrategioissa; korostaa, että lisääntymisterveyden alalla saavutettu edistys on ollut joissakin tilanteissa rajallista, mikä johtuu esimerkiksi lapsiavioliitoista, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista ja avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättämisestä ja pakkosterilisaatioiden tai naisten sukuelinten silpomisen kaltaisista pakottavista käytännöistä sekä itsemääräämisoikeuden epäämisestä naisilta ja tytöiltä ilman syrjintää, pakottamista ja väkivaltaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla tehtävissä päätöksissä; vaatii, että Kairon toimintaohjelma pannaan täytäntöön sen ihmisoikeuksia ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevilta osilta, jotta voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä naisten ja lasten oikeuksia, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan lukien;

124.    kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-ohjelman toiminnallisen tarkistusprosessin tuloksena tarkistetaan kattavasti kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien täysimääräiseen käyttämiseen, ja että vahvistetaan tehokas ja edistyksellinen lähestymistapa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien turvaamiseen kaikille kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä lisätään hallitusten vastuunalaisuutta sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että tarkistusprosessi toteutetaan osallistavalla tavalla ja että se tarjoaa tilaisuuksia eri sidosryhmille, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajille, naisille ja nuorille, jotta he voivat osallistua prosessiin merkityksellisellä tavalla; muistuttaa, että tarkistamisen on perustuttava ihmisoikeuksiin ja kohdistuttava erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin oikeuksiin;

125.    kehottaa EU:ta tekemään tiivistä yhteistyötä YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) kanssa kahdenvälisesti, kansainvälisesti, alueellisesti ja kansallisesti naisten oikeuksien täytäntöön panemiseksi; korostaa erityisesti, että sen lisäksi, että edistetään terveysvalistusta ja asianmukaisia ohjelmia, jotka koskevat seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia, jotka ovat olennainen osa EU:n kolmansiin maihin nähden toteuttamaa kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikkaa, on varmistettava, että naisilla on yhtäläinen pääsy Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaiseen julkiseen terveydenhoitoon sekä asianmukaisiin gynekologisiin ja synnytyssairaalapalveluihin;

126.    kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään erityistä huomiota naisten sukuelinten silpomiseen osana naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tähtäävää yleistä strategiaa, mukaan luettuna naisten sukuelinten silpomisen estämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman kehittäminen due diligence -periaatteen mukaisesti; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita edelleen käsittelemään naisten sukuelinten silpomista poliittisessa ja toimintalinjoja koskevassa vuoropuhelussa sellaisten kumppanimaiden kanssa, joissa sitä edelleen harjoitetaan, ja ottamaan tähän vuoropuheluun mukaan ihmisoikeuksien puolustajat, jotka jo tekevät työtä silpomisen lopettamiseksi, sekä tytöt ja naiset, joihin se suoranaisesti vaikuttaa, yhteisöjen johtajat, uskonnolliset johtajat, opettajat, terveydenhoidon alan työntekijät ja hallinnon edustajat sekä paikallisella että kansallisella tasolla; korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on kehitettävä erityiset välineet naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi osana toimia, joilla pannaan täytäntöön EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva strateginen kehys;

127.     korostaa, että lisääntymisterveyden alalla saavutettu edistys on eräissä tapauksissa jäänyt vähäiseksi, mikä johtuu esimerkiksi lapsiavioliitoista, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista ja avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättämisestä ja pakkosterilisaatioiden tai naisten sukuelinten silpomisen kaltaisista pakottavista käytännöistä;

128.    suhtautuu myönteisesti useiden jäsenvaltioiden sitoutumiseen torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, perheväkivaltaa ja naisten sukuelinten silpomista, erityisesti kansainvälisellä tasolla; toistaa, että EU:n näitä kysymyksiä koskevien sisäisten ja ulkoisten politiikkojen on oltava johdonmukaisia, ja kehottaa komissiota asettamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä naismurhien lopettamisen ensisijaiseksi tavoitteeksi ja tukemaan kohdennettuja ja innovatiivisia ohjelmia sekä EU:ssa että kolmansissa maissa osoittamalla niihin asianmukaiset taloudelliset resurssit; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen;

129.    suhtautuu myönteisesti 5. huhtikuuta 2011 ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU hyväksymiseen, sekä komission uuden strategian "Ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia vuosiksi 2012–2016" käyttöönottoon; muistuttaa, että ihmiskauppa on monitahoinen kansainvälinen ilmiö, jonka taustatekijöitä ovat köyhyys, demokratian juurtumattomuus, sukupuolten epätasa-arvo ja naisiin kohdistuva väkivalta; korostaa, että sukupuoliulottuvuutta on painotettava voimakkaammin kolmansien maiden kanssa tästä aiheesta käytävässä vuoropuhelussa; kehottaa lopuksi niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet YK:n yleissopimukseen tehtyä ihmiskauppaa koskevaa pöytäkirjaa eli niin sanottua Palermon pöytäkirjaa ja Euroopan neuvoston yleissopimusta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, ratifioimaan ne mahdollisimman pian;

130.    korostaa, että naiset ovat keskeisessä asemassa eteläisten naapurimaiden poliittisessa elämässä; suhtautuu myönteisesti vaalituloksiin, joiden seurauksena naisten määrä on kasvanut merkittävästi poliittisissa elimissä;

131.    kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan erityisesti Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Afrikan unionin pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa;

Lapsen oikeudet

132.    muistuttaa Lissabonin sopimukseen sisältyvästä nimenomaisesta sitoumuksesta keskittyä EU:n ulkoisissa politiikoissa lasten oikeuksiin; korostaa, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lähes yleismaailmallinen hyväksyminen muodostaa erityisen vankan kansainvälisen oikeusperustan sille, että tällä alalla toteutetaan edistyksellistä politiikkaa; suosittaa ottamaan lasten oikeudet huomioon kaikissa EU:n politiikoissa ja toimissa; kehottaa tästä syystä valtioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta, ratifioimaan ja panemaan sen ja sen lisäpöytäkirjat mahdollisimman pian täytäntöön;

133.    kiinnittää huomiota useissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa ilmenevään vakavaan ongelmaan eli lasten syyttämiseen noituudesta, joka on johtanut vakaviin ongelmiin sosiaalisesta syrjäytymisestä aina lasten surmaamiseen ja lasten rituaaliuhrimurhiin; toteaa, että valtio on velvollinen suojelemaan lapsia kaikenlaiselta väkivallalta ja hyväksikäytöltä, ja kehottaa näin ollen korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa erityisedustajaa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään erityistä huomiota lasten suojelemiseen kaikelta väkivallalta sekä näiden lasten kohtaloon ihmisoikeusvuoropuheluissa, joita käydään kyseisten valtioiden hallitusten kanssa ja ulkoisen rahoituksen välineitä koskevan ohjelmasuunnittelun kehyksessä;

134.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota turvaamaan unionin ulkoisessa toiminnassa lasten oikeudet rikosoikeudellisten menettelyjen aikana määrittämällä heidän erityiset suojelutarpeensa, jotka johtuvat siitä, että lapset joutuvat toissijaisesti ja toistuvasti uhreiksi, sekä asettamalla lasten parhaan edun etusijalle 12. syyskuuta 2012 hyväksytyn rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2011/0129 (COD) mukaisesti;

135.    pitää tervetulleena komission tiedonantoa "Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma", joka sisältää sekä sisäisiä että ulkoisia poliittisia tavoitteita yhtenäisessä politiikka-asiakirjassa; muistuttaa sitoumuksesta, jonka korkea edustaja / varapuheenjohtaja esitti komission tiedonannossa "Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia" ja joka koskee lasten oikeuksiin keskittymistä yhtenä kampanjan kolmesta painopistealasta; korostaa kuitenkin, että nämä sitoumukset on muutettava budjetoiduiksi toimiksi ja niiden tehokasta täytäntöönpanoa on valvottava;

136.    kehottaa sisällyttämään lasten oikeudet yhdenmukaisesti maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin Lissabonin sopimuksessa esitetyn sitoumuksen mukaisesti; tukee suunnitelmia kehittää edelleen oikeuksiin perustuvia kehitysyhteistyön malleja, kuten ihmisoikeusstrategiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa todetaan; korostaa, että näin on tehtävä lasten oikeuksien tapauksessa pikaisesti, jotta voidaan turvata pitkän aikavälin kestävä kehitys; muistuttaa, että joissakin maissa erityisesti tyttölapset ovat haavoittuvassa asemassa;

137.    korostaa tarvetta torjua kaikenlaista lasten pakkotyötä ja hyväksikäyttöä sekä lapsikauppaa; kehottaa panemaan paremmin täytäntöön nykyiset kansalliset ja kansainväliset säännöt, joilla lisätään tietoisuutta lasten hyväksikäytöstä työmarkkinoilla; painottaa, että lapset ja nuoret saisivat osallistuttava ainoastaan sellaiseen työntekoon, joka ei vaikuta haitallisesti heidän terveyteensä ja henkilökohtaiseen kehitykseensä tai vaikeuta koulunkäyntiä;

Ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapaus

138.    painottaa, että ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapaus on perusoikeus[11], joka kattaa oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden harjoittaa teististä, muuta kuin teististä ja ateistista vakaumusta joko yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä muiden kanssa; korostaa, että tämän oikeuden turvaamisella on keskeinen merkitys moniarvoisten ja demokraattisten yhteiskuntien kehitykselle; kehottaa EU:ta puolustamaan kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa järjestelmällisesti kaikkien ihmisten uskonnon tai vakaumuksen vapautta YK:n ihmisoikeussopimusten mukaisesti;

139.    tuomitsee kaikenlaisen suvaitsemattomuuden, syrjinnän tai väkivallan, joka perustuu uskontoon tai vakaumukseen, riippumatta siitä, missä ja kenelle sitä tapahtuu ja kohdistuuko se uskonnon harjoittajiin, uskonnostaan luopuneisiin tai uskonnottomiin; ilmaisee syvän huolensa tällaisten tekojen määrän lisääntymisestä monissa maissa; ottaa huomioon, että ne kohdistuvat uskonnollisten vähemmistöjen edustajiin ja myös niihin harvoihin, jotka edistävät enemmistön kannattamien uskonnollisten perinteiden keskellä yksilöiden väliseen kunnioitukseen perustuvaa moniarvoista ja -muotoista yhteiskuntaa; on huolestunut tällaisten rikkomuksien rankaisemattomuudesta, poliisivoimien ja oikeudellisten järjestelmien puolueellisuudesta näitä asioita käsiteltäessä ja rikosten uhreille tarkoitettujen asianmukaisten korvausjärjestelmien puutteesta monissa maailman valtioissa; toteaa, että arabikevään tapahtumat, joiden odotettiin edistävän demokraattista muutosta, pikemminkin heikensivät monessa tapauksessa uskonnollisten vähemmistöjen vapauksia ja oikeuksia, ja tuomitsee näin ollen voimakkaasti kaiken kristittyihin, juutalaisiin, islaminuskoisiin ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvan väkivallan; toteaa, että monissa valtioissa on yhä suurempi tarve konfliktin selvittämis- ja sovittelutyöhön, mukaan lukien eri tasoilla käytävä uskontojen välinen vuoropuhelu; kehottaa EU:ta ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkastelemaan syrjivää ja kiihottavaa sisältöä esimerkiksi tiedotusvälineissä sekä uskonnon vapaan harjoittamisen esteitä EU:n kolmansien valtioiden kanssa käymien ihmisoikeusvuoropuhelujen yhteydessä; katsoo, että kolmansissa maissa, joissa uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia loukataan, tällaisia ongelmia ei voida ratkaista suojelemalla heitä ja eristämällä heidät ympäröivistä yhteiskunnista ja luomalla siten "rinnakkaisia yhteiskuntia";

140.    on erityisen huolissaan tilanteesta Kiinassa, jossa henkilöt, jotka harjoittavat uskontoaan virallisesti hyväksyttyjen kanavien ulkopuolella, mukaan luettuina kristityt, muslimit, buddhalaiset ja Falun Gongin harjoittajat, joutuvat systemaattisesti vainon kohteeksi; kehottaa Kiinan hallitusta lopettamaan vainoamisen ja ahdistelun, joka kohdistuu Falun Gongin harjoittajiin, joita tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin, koska he ovat käyttäneet oikeuttaan uskonnon ja vakaumuksen vapauteen, ja lähetetään "uudelleenkoulutusleireille", joiden tavoitteena on pakottaa heidät kieltämään henkinen vakaumuksensa huolimatta siitä, että Kiina on ratifioinut kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen; kehottaa Kiinaa ratifioimaan lupaamallaan tavalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus); kehottaa Kiinan viranomaisia jäädyttämään politiikat, jotka kaikkein kielteisimmin vaikuttavat Tiibetin buddhalaisuuteen, kulttuuriin ja perinteisiin, ja muuttamaan niitä aidossa kuulemisprosessissa tiibetiläisten kanssa; on erittäin huolestunut uskonnonvapauden tilanteesta Kuubassa, erityisesti katolilaisten ja protestanttisten kirkkojen ja niiden johtajien ja jäsenien lisääntyvästä vainoamisesta;

141.    korostaa, että kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä tunnustetaan ajatuksen, omantunnon, uskonnon, vakaumuksen ja poliittisen yhdistymisen vapaus rekisteröitymisestä riippumatta, niin että rekisteröitymisen ei pitäisi olla ennakkoedellytys uskonnon harjoittamiselle tai poliittisen yhdistymisen vapauden käyttämiselle; toteaa huolestuneena, että Kiinassa kaikkien henkilöiden, jotka haluavat harjoittaa jotakin uskontoa, mukaan lukien viisi virallista uskontoa eli buddhalaisuus, taolaisuus, islam, roomalaiskatolisuus ja protestanttisuus, on rekisteröidyttävä hallituksen rekisteriin ja toimittava hallituksen valvomien hallinnollisten lautakuntien alaisuudessa, mikä haittaa heidän uskonnollista itsenäisyyttään ja rajoittaa heidän toimintaansa; toteaa lisäksi huolestuneena, että rekisteröimättömät uskonnolliset ryhmät, kuten kotikirkot ja Falun Gongin harjoittajat, kärsivät eriasteisesta epäasianmukaisesta kohtelusta, kuten niiden toiminnan ja kokoontumisten rajoittamisesta, omaisuuden takavarikoimisesta ja jopa pidätyksillä ja vangitsemisella uhkaamisesta;

142.    suhtautuu myönteisesti uskonnon tai vakaumuksen vapauden sisällyttämiseen EU:n henkilöstölle annettuun koulutukseen; toistaa painokkaasti kehotuksensa, että tarvitaan kunnianhimoisia välineitä, joilla voidaan edistää oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen osana EU:n ulkopolitiikkaa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti EU:n sitoutumiseen laatia uskonnon tai vakaumuksen vapautta koskevia suuntaviivoja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 23 jakson mukaisesti; toteaa, että näiden suuntaviivojen olisi oltava yhdenmukaisia EU:n ihmisoikeuksia koskevien maakohtaisten strategioiden kanssa ja niihin pitäisi tietyn maan tilanteen arvioimisen mahdollistamiseksi sisältyä luettelo välttämättömistä vapauksista, jotka liittyvät uskonnon ja vakaumuksen vapautta koskevaan oikeuteen, sekä menetelmät, jotka auttavat toteamaan, milloin uskonnon tai vakaumuksen vapautta rikotaan; painottaa, että parlamentti ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava mukaan näiden suuntaviivojen valmisteluun; kannustaa EU:ta varmistamaan yhdenmukaisuuden uusien suuntaviivojen ja niiden painopistealojen välillä, jotka on lueteltu EU:n maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa; painottaa, että on tärkeää sisällyttää uskonnon tai vakaumuksen vapaus EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja muuhun ulkoiseen politiikkaan;

143.    kehottaa EU:ta vastaamaan ennakoivasti uskonnosta luopumista, jumalanpilkkaa ja kääntymisen kieltämistä koskevien lakien kasvavaan käyttöön sekä niiden merkitykseen lisääntyvän uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän kannalta; painottaa, että kansainvälinen oikeus kattaa oikeuden tunnustaa, omaksua ja vaihtaa uskontoa tai vakaumusta; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EU:n toimielimiä torjumaan kestämättömiä käytäntöjä painostamalla kolmansia valtioita, ja erityisesti niitä, jotka ovat EU:n kumppaneita ja jotka yhä noudattavat tällaisia käytäntöjä, jotta niistä luopuminen varmistetaan; kannustaa EU:ta vastustamaan sitä, että hallitukset käyttävät näitä lakeja, ja tukemaan yksilöiden oikeutta vaihtaa uskontoa, erityisesti niissä maissa, joissa uskonnosta luopumisesta rangaistaan kuolemanrangaistuksella;

144.    korostaa, että on tärkeää suojella ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapautta, ateismi ja muut uskonnottomuuden muodot mukaan luettuna, kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten mukaisesti; painottaa, että näitä vapauksia ei pidä heikentää soveltamalla jumalanpilkkalakeja, joita käytetään eri uskontoa tai vakaumusta tunnustavien sortamiseen ja vainoamiseen; korostaa, että vaikka jumalanpilkkalakeja perustellaan usein sosiaalisten jännitteiden lieventämistä koskevalla verukkeella, tosiasia on, että kyseiset lait pikemminkin lisäävät jännitteitä ja suvaitsemattomuutta, erityisesti uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että monessa valtiossa sekä pyhättöjen että uskonnollisten julkaisujen kieltäminen, takavarikointi ja tuhoaminen sekä papiston kouluttamisen kieltäminen ovat edelleen yleinen käytäntö; kehottaa EU:n toimielimiä yhteydenpidossaan asianomaisiin hallituksiin tuomitsemaan tällaiset rikkomukset; kehottaa ottamaan päättäväisen asenteen jumalanpilkkalakien käyttämiseen uskonnollisten vähemmistöjen edustajien vainoamiseen;

145.    painottaa, että on tärkeää ottaa huomioon uskonnon tai vakaumuksen vapaus EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa sekä konfliktien ehkäisemistä ja terrorismin torjuntaa koskevassa politiikassa; suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla toteutetaan kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä kaikilla tasoilla, ottaen yhteisöjen johtajat, naiset, nuoret ja etnisten vähemmistöjen edustajat mukaan edistämään yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta ja rauhanomaisia yhteiskuntia; panee tyytyväisenä merkille, että EU on sitoutunut esittelemään ja edistämään oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muissa alueellisissa yhteyksissä; kehottaa käymään rakentavaa vuoropuhelua Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön kanssa uskontojen halventamisen torjumiseen liittyvän terminologian hylkäämisestä; kannustaa EU:ta jatkamaan uskonnon tai vakaumuksen vapautta koskevien vuosittaisten päätöslauselmien esittämistä YK:n yleiskokouksessa;

146.    suhtautuu myönteisesti 20. syyskuuta 2012 annettuun korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön OIC:n pääsihteerin, Arabiliiton pääsihteerin ja Afrikan unionin rauhasta ja turvallisuudesta vastaavan komissaarin yhteiseen julkilausumaan, jossa vahvistettiin kunnioitus kaikkia uskontoja kohtaan ja uskonnonvapauden ja suvaitsevaisuuden perustava merkitys ja otettiin ilmaisunvapauden merkitys täysin huomioon; tuomitsee kaikenlaisen uskonnollisen vihan ja väkivallan lietsomisen ja pitää erittäin valitettavana diplomaattiedustustoihin äskettäin tehdyissä hyökkäyksissä menetettyjä ihmishenkiä; ilmaisee osanottonsa uhrien perheille;

147.    toteaa, että uskonnon tai vakaumuksen vapaus on sidoksissa kysymyksiin, jotka liittyvät oikeuksien tunnustamiseen, yhdenvertaiseen kansalaisuuteen ja yhdenvertaiseen oikeuksien käyttöön jossakin tietyssä yhteiskunnassa; kannustaa EU:ta toteuttamaan ensisijaisen tärkeänä asiana toimia, jotta yhteiskunnan väheksyttyjen tai syrjittyjen ryhmien edustajat saavuttaisivat yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen kansalaisuuden; painottaa lisäksi, että on tärkeää tukea aloitteita ja myöntää rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän, suvaitsemattomuuden ja väkivallan torjuntatyöhön;

148.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään rakenteeseensa pysyvän välineen, jolla valvotaan ja analysoidaan uskonnon tai vakaumuksen roolia nyky-yhteiskunnissa ja kansainvälisissä suhteissa, ja ottamaan uskonnon tai vakaumuksen vapauden huomioon kaikissa maantieteellisissä ja aihekohtaisissa pääosastoissa ja yksiköissä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan parlamentille vuosittain uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistymisestä maailmassa;

149.    painottaa, että on tärkeää tukea aloitteita ja myöntää rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille niiden pyrkiessä torjumaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa; katsoo, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen maakohtaisissa tukiohjelmissa olisi asetettava etusijalle rahoituksen myöntäminen uskonnon tai vakaumuksen vapauden suojelemiseksi ja edistämiseksi valtioissa, joissa kyseinen oikeus on asetettu painopisteeksi EU:n maakohtaisen strategian mukaisesti;

150.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle sekä Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen maiden ja alueiden hallituksille.

ANNEX I

INDIVIDUAL CASES RAISED BY THE EUROPEAN PARLIAMENT BETWEEN JANUARY AND DECEMBER 2011

THE SAKHAROV PRIZE 2011

 

The winner of the Sakharov Prize 2011

 

 

 

Asmaa Mahfouz (Egypt)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahmed al-Zubair Ahmed

al-Sanusi (Libya)

 

 

 

 

 

Razan Zaitouneh (Syria)

 

 

 

 

 

 

 

Ali Farzat (Syria)

 

 

 

 

 

 

 

Mohamed Bouazizi (Tunisia)

 

The Sakharov Prize 2011 was awarded to five persons representing the Arab people in recognition of their drive for freedom and human rights and their contribution to historic changes in the Arab world.

 

 

Ms Mahfouz joined the Egyptian April 6th Youth Movement in 2008, helping to organise strikes for fundamental rights. Sustained harassment of journalists and activists by the Mubarak regime as well as the Tunisian example prompted Ms Mahfouz to organise her

own protests. Her Youtube videos, Facebook and Twitter posts helped motivate Egyptians to demand their rights in the Tahrir Square. After being detained by the Supreme Council of

Armed forces, she was released on bail due to pressure from prominent activists

 

Mr Ahmed al-Sanusi, also known as the longest-serving “prisoner of conscience”, spent 31 years in Libyan prisons as a result of an attempted coup against Colonel Gaddafi. A member of the National Transitional Council, he is now working to “achieve freedom and race to catch up with humanity” and establish democratic values in post-Gaddafi Libya.

 

Ms Zaitouneh, a human rights lawyer, created the Syrian Human Rights Information Link blog (SHRIL) which reports on current atrocities in Syria. She publicly revealed murders and human rights abuses committed by the Syrian army and police. Her posts have become an important source of information for international media. She is now hiding from the authorities who accuse her of being a foreign agent and have arrested her husband and younger brother.

 

Mr Farzat, a political satirist, is a well-known critic of the Syrian regime and its leader President Bashar al-Assad. Mr Farzat became more straightforward in his cartoons when the March 2011 uprisings began. His caricatures ridiculing Bashar al-Assad’s rule helped to inspire revolt in Syria. In August 2011, the Syrian security forces beat him badly, breaking both his hands as “a warning”, and confiscated his drawings.

 

Mr Bouazizi, a Tunisian market trader set himself on fire in protest at incessant humiliation and badgering by the Tunisian authorities. Public sympathy and anger inspired by this gesture led to the ousting of Tunisian President Zine El Abidine Ben Ali. Mr Bouazizi’s selfimmolation also sparked uprisings and vital changes in other Arab countries such as Egypt and Libya, collectively known as the “Arab Spring”. Mr Bouazizi received the prize posthumously.

 

SHORTLISTED NOMINEES

 

 

 

BACKGROUND

 

Dzmitry Bandarenka

 

Dzmitry Bandarenka is a Belarusian civil activist and member of the Belarusian Association of Journalists. He is one of the founders of the Charter’97 civil initiative and co-ordinator of the European Belarus civil campaign. During the 2010 presidential campaign he was the proxy of the opposition presidential candidate Andrei Sannikau. After attending the pro-democracy rally in Minsk on 19 December 2010, Dzmitry was beaten and arrested and taken to a KGB detention centre. He was charged with participating in and organising mass disturbances and on April 27 he was sentenced to 2 years in penal colony. On August 17, Dzmitry Bandarenka was discharged from Minsk hospital Nr 5 after serious spinal surgery and sent back to the Interior Ministry’s detention facility in Valadarski Street. He was subjected to inhuman and degrading treatment whilst in custody.

 

 

The San José de Apartadó Peace Community

 

 

 

This Colombian community of “campesinos”, i.e. peasant farmers, has become an internationally recognized symbol of courage, resilience and dedication to the values of peace and justice, in an environment of brutality and destruction. As part of their non- violent resistance, they refuse to take part in the conflict, to bear arms, or to collaborate with any armed actors, in spite of the pressure they face. The community members struggle courageously and peacefully to reassert and maintain their right to live a decent life on the land they cultivate. Their courage has cost them dearly: the community states that, of their 1300 members, 180 have been killed. The members of the Peace Community of San José de Apartadó are constantly facing death threats by the various groups involved in the Colombian civil war as well as in the traffic of drugs and arms in the region. Nonetheless, the community of San José de Apartadó has not given up in their fight for a peaceful society.

 

 

 

COUNTRY

Individual

 

BACKGROUND

ACTION TAKEN BY PARLIAMENT

AFGHANISTAN

Gulnaz

 

 

After reporting to the police that she had been raped, Gulnaz, 19 years old at the time, was sentenced to 12 years in prison for adultery in 2009. She was released in December 2011. However, pressure was put on her, from the court and from others, to marry the man who had raped her.

In its resolution adopted on 15 December 2011, the European Parliament:

 

- Welcomed the recent decision of President Karzai to pardon Gulnaz

 

- Reiterated that the support of the European Union and its Member States for the reconstruction of Afghanistan must include concrete measures to eradicate discrimination against women in order to strengthen respect for human rights and the rule of law

 

azerbaijan

 

Jabbar Savalan

Bakhtiyar Hajiev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tural Abbasli

 

 

 

 

Eynulla Fatullayev

 

 

 

 

 

Adnan Hajizade

Emin Abdullayev (Milli)

 

 

Rafig Tagi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samir Sadagatoglu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tural Abassli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elkin Aliyev

 

 

 

 

 

 

 

Seymur Khaziyev

 

 

 

 

Ramin Deko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eynulla Fatullayev

 

 

 

Savalan (member of the youth group of the Azerbaijan Popular Front Party (APFP) and Hajiev (activist and former parliamentary candidate) were apparently targeted for using Facebook to call for demonstrations against the government. Mr Savalan was sentenced to two and a half years in prison for allegedly possessing drugs and Mr Hajiev was arrested on 4 March after calling on Facebook for demonstrations against the government and now faces two years in jail for allegedly vading military service. Serious doubts exist as regards the fairness of the trials of Mr Savalan and Mr Hajiyev

 

Head of the Youth Organisation of the Musavat Party. Was one of 200 activists who were arrested on 2 April 2011.

 

 

Jailed journalist. The European Court of Human Rights ordered the Republic of Azerbaijan to release Fatullayev from prison and to pay him EUR 25 000 in moral damages.

 

 

Two bloggers who were released from jail prior to the adoption of this resolution.

 

 

 

Prominent Azerbaijani writer and journalist. He died in Baku on 23 November 2011 from the injuries he had sustained during a brutal knife attack four days earlier. Rafig Tagi had reportedly been receiving death threats in the weeks prior to the attack, believed to be in retaliation for an article, amongst others, published on the Radio Azadlyq (Liberty) website on 10 November 2011, in which he criticised the current Iranian Government. A leading Iranian cleric, Grand Ayatollah Fazel Lankarani, issued a fatwa calling for Rafiq Tagi to be killed.

 

Editor of the Sanat newspaper. The abovementioned fatwa also called for Samir Sadagatoglu to be killed

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Abassli, leader of the opposition Musavat party’s youth wing and blogger critical of the government. He was sentenced to administrative sentences on 16 March 2011 after rallies on 11 and 12 March against corruption within the government. On April 2 he was sentenced to prison for 2.5 years for “organizing public disorder”. He was released in June 2012 on a Presidential pardon.

 

Reporter for Azerbaijan News Network who was sentenced to seven days in detention after the abovementioned rallies. The police contended that he participated in the protests and obeying police orders. Aliyev said he was working as a journalist covering the rallies.

 

 

Works for the opposition newspaper Azadliq. He has allegedly been threatened and beaten several times after publishing critical material about the authorities and the President of Azerbaijan.

 

Journalist for the opposition newspaper Azadliq who was participating in the protests of 2 April. On 3 April, he was reportedly forced into a car and taken to a village called Mashtaga where he was detained for 6 hours. During this day he was pressured to stop publishing critical material about the government. After reporting the abduction he was beaten by two men who said it was for not listening to the warning he had received during the day of the abduction.

 

Newspaper editor and outspoken journalist. He was jailed in 2007 on charges that included terrorism and defamation. He remained in jail until his pardon in May 2011 despite a ruling in the European Court of Human Rights that had found him wrongfully imprisoned. While in prison he was denied access to medical care despite his the deterioration of his health.

 

In its resolution adopted on 12 May 2011, the European Parliament:

 

- Expressed its deep concern at the increasing number of incidents of harassment, attacks and violence against civil society and social network activists and journalists in Azerbaijan

 

- Called on the Azerbaijani authorities to release all members of the opposition, youth activists and bloggers remaining in custody after the peaceful demonstrations of 11 March and 2 and 17 April 2011 and to release Mr Savalan and Mr Hajiyev and to drop the charges against them

 

- Urged the authorities to safeguard all necessary conditions to allow the media, including opposition media, to operate, so that journalists can work and report freely without any pressure

 

 

In its resolution adopted on 15 December 2011, the European Parliament:

 

- Strongly condemned the murder of Rafig Tagi and expresses its concern over the safety of Samir Sadagatoglu

 

- Called on the Azerbaijani authorities to do their utmost to protect the life and safety of Samir Sadagatoglu

 

- Called on the Iranian authorities to offer all necessary cooperation to the Azerbaijani authorities during the investigation of the murder of Rafig Tagi

 

 

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 27 April 2011

 

 

 

bahrain

 

Ali Abdullah Hassan al-Sankis

 

Abdulaziz Abdulridha Ibrahim Hussain

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dr Abduljalil Al-Singace Abdulhadi Al-Khawaja

 

 

 

 

 

Nabeel Rajab

 

 

 

 

 

 

Jalila al-Salman

 

 

 

Ali ‘Abdullah Hassan al-Sankis

‘Abdulaziz ‘Abdulridha Ibrahim Hussain

 

 

 

 

Ahmed al-Jaber al-Qatan

 

 

 

 

 

 

Mr Abdulhadi Al-Khawaja

 

 

22 May 2011 the death sentences imposed on Ali Abdullah Hassan al-Sankis and Abdulaziz Abdulridha Ibrahim Hussain for killing two policemen during anti-government protests in Bahrain were upheld by the National Safety Court of Appeal. The executions were postponed until September.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bloggers and human rights activists. They were amongst the group of at least 21 prominent Bahraini human rights activists and opponents of the regime, who on 6 September 2011 had their sentences confirmed by the military-run National Safety Appeal Court. This was reportedly for plotting to overthrow the government.

 

Deputy Secretary General of the International Federation for Human Rights (FIDH) and President of the Bahrain Centre for Human Rights. He was prevented from leaving the country and remains under threat and harassment by the security forces.

 

Former Vice-President of the Bahrain Teachers’ Association. She was arrested for the second time at her home on 18 October 2011.

 

Accused of killing two policemen during anti-government protests in Bahrain. Their death sentences were upheld by the National Safety Court of Appeal on 22 May. The case of the two men was referred on appeal to Bahrain’s Court of Cassation, whose verdict was scheduled for 28 November 2011

 

 

Ahmed al-Jaber al-Qatan was allegedly shot while participating in an anti-government protest on 6 October 2011 near the capital Manama.

 

 

 

 

 

Human rights defender and former President of the Bahraini Centre for Human Rights (BCHR) who has also worked as Protection Co-ordinator with human rights NGO Front Line. On 9 April 2011, he was arrested and beaten unconscious by police in Al-Manama. His whereabouts remained unknown. In 2012 Amnesty International has reported that he was on a hunger strike and that is health was rapidly deteriorating. They consider him a prisoner of conscience.

 

 

In its resolution adopted on 7 July 2011, the European Parliament

 

- Condemned the repression in Bahrain and urges the immediate and unconditional release of all peaceful demonstrators, including political activists, journalists and human rights defenders

 

- Called on the Bahraini authorities to commute the death sentences of Ali Abdullah Hassan al-Sankis and Abdulaziz Abdulridha Ibrahim Hussain, and to reinstate the de facto moratorium on capital punishment

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 27 October 2011, the European Parliament

 

- Condemned the repression of citizens in Bahrain which led to dozens of deaths and injuries and urges the immediate and unconditional release of all peaceful demonstrators, political activists, human rights defenders, doctors and paramedics, bloggers and journalists

 

- Condemned the use of special military courts to try civilians and stressed that civilians must be tried in civilian courts and that every detained person deserves a fair trial

 

- Called on the Bahraini authorities and the King of Bahrain to commute the death sentences of Ali ‘Abdullah Hassan al-Sankis and ‘Abdulaziz ‘Abdulridha Ibrahim Hussain and urged the Bahraini authorities to declare an immediate moratorium

 

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 12 April 2011

BElarus

 

Mr Niakliayeu

 

 

Danil Sannikov

 

 

 

Irina Khalip

 

 

 

 

 

Uladzimir Niakliayeu Andrei Sannikov

Mikalay Statkevich Aleksey Michalevich

 

 

 

 

 

Pavel Sevyarynets Anatoly Lebedko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ales Michalevic

 

 

 

 

 

 

 

 

Natalia Radina

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aliaksandr Atroshchankau, Aliaksandr Malchanau,

Dzmitry Novik,

Vasil Parfiankou

 

 

 

 

Aleh Ahiejev

Pavel Sapelko

Tatiana Ahijeva

Uladzimir Touscik

Tamata Harajeva

 

 

Alyaksandr Pylchanka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ales Mikhalevich

Uladzimir Nyaklyaeu Vital Rymasheuski

Andrey Sannikau

Mikalay Statkevich Dimitrji Uss

 

 

 

 

 

 

 

Pavel Seviarynets

Vladimir Kobets

Sergey Martselev

 

 

 

Anatol Lyabedzka

Natalya Radzina

Andrey Dzmitryeu

Syarhey Vaznyak

 

 

 

 

 

 

 

Dzmitry Bandarenka

 

 

 

Aliaksandr Atroshchankau,

Aiaksandr Malchanau,

Dzmitry Novik

Vasil Parfiankou

Mikita Likhavid

Ales Kirkevich

Zmister Dashkevich Eduard Lobau,

Paval Vinahradau

Andrei Pratasienya

Dzmitry Drozd

Uladzemir Khamichenka

Dzmitry Bandarenka

 

 

 

Olga Klasowska

 

 

 

Natalia Radina

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Andrzej Poczobut

 

 

 

 

 

 

 

 

Iryna Khalip

 

 

 

 

 

Ales Bialiatski

 

 

 

 

 

 

 

Marina Tsapok

Maxim Kitsyuk

Andrey Yurov

 

 

 

 

Alik Mnatsnakyan Viktoria Gromova

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ales Bialiatski

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viktar Sazonau

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dzmitry Kanavalau

Uladzislau Kavalyou

 

 

Protester attacked on Election Day

 

 

Three-year-old son of the Presidential candidate Andrei Sannikov whom the Belarusian authorities attempted to take into state custody.

 

Investigative journalist, who was jailed after the 19 December 2010 elections and was later given a suspended sentence. She is also the wife of the former presidential candidate Andrei Sannikov.

 

 

Presidential candidates who were arrested and detained in the aftermath of the presidential elections. Sannikov was sentenced to five years, Statkevich to six years. Michalevic later alleged that he and other detainees had been subjeted to torture and ill-treatment. They were all recognised as prisoners of conscience by Amnesty International.

 

Leaders of the democratic opposition who were arrested and detained in the aftermath of the elections in December 2010.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Former presidential candidate imprisoned in the aftermath of the post-election protests. He was only released on 26 February 2011 after signing a commitment to collaborate with the Belarusian KGB that he has since publicly renounced. Has given an account of the mental and physical torture to which the political prisoners were subjected

 

Editor of the opposition Charter 97 website. She was arrested in December 2010 and charged with organising and participating in mass unrest that followed the presidential elections. She was released from the KGB pre-trial detention centre but forbidden to leave her home town until the investigation into her case is completed. Radina has declared that during her detention, KGB officers had subjected her to psychological pressure and attempted to recruit her as a KGB informant.

 

 

Members of the electoral campaign teams of democratic opposition candidates Uladzimir Niakliayeu and Andrei Sannikau. They were sentenced to three to four years’ imprisonment in a high-security colony in connection with the demonstrations of 19 December 2010. Their lawyers have stated that the authorities failed to prove their guilt.

 

 

Lawyers of some of those accused in the criminal case brought on the charge of mass riot. Affected by the decision taken by the Minsk City College of Lawyers to withdraw their licences.

 

 

 

Chairman of the Minsk City Bar Association. He was dismissed by the Justice Minister for expressing his concern about the ministry’s decision to revoke the licences of four lawyers involved in a so-called riot case.

 

 

 

 

 

 

Presidential candidates who at the time of the writing of this resolution faced trials which could result in sentences of up to 15 years’ imprisonment. Ales Mikhalevich fled the country to avoid trial. On 28 February 2011 Ales Mikhalevic issued a statement giving an account of the mental and physical torture to which the political prisoners were subject in order to coerce them into confessing and accepting evidence of their guilt

 

 

 

Campaign managers to abovementioned presidential candidates. At the time of the adoption of this resolution they faced trials which could result in sentences of up to 15 years’ imprisonment.

 

Lyabedzka (leader of the opposition United Civic Party (AHP)), Radzina (on-line news portal editor-in-chief), Dzmitryeu (campaign manager for opposition presidential candidate Uladzimer Nyaklyaeu) and Vaznyak (‘Tell the Truth!’ campaign activist) had been released from the KGB pre-trial detention centre and placed under house arrest whilst the investigation against them continues. Natalya Radzina has fled the country to avoid trial.

 

Bandarenka: a backer of Andrey Sannikau in a former presidential electoral campaign was sent to general regime penal colony for two years.

 

Aliaksandr Atroshchankau, Aliaksander Malchanau, Dzmitry Novik and Vasil Parfiankou (members of the electoral campaign teams of democratic opposition candidates Uladzimir Niakliayeu and Andrei Sannikau); Mikita Likhavid (member of the ‘For Freedom’ movement); Ales Kirkevich, Zmister Dashkevich and Eduard Lobau (‘Young Front’ activists); Paval Vinahradau (activist of the ‘Speak the Truth’ campaign); Andrei Pratasienya (non-partisan activist); Dzmitry Drozd (historian); Uladzemir Khamichenka (protest participant) and Dzmitry Bandarenka (coordinator of the civil campaign ‘European Belarus’) were sentenced to between one and four years’ imprisonment in connection with the demonstrations of 19 December 2010

 

 

Her case demonstrated that police are torturing people to force them to admit their alleged crimes against the state.

 

Editor of the opposition Charter 97 website. She was arrested in December 2010 and charged with organising and participating in the mass unrest that followed the presidential elections. Radina was released from the KGB pre-trial centre and prevented from leaving her home town until the investigation in her case is completed. After her release, Radina declared that KGB officers had subjected her to psychological pressure and attempted to recruit her as a KGB informant during her detention.

 

 

Poczobut: a journalist with the Belsat television channel and Gazeta Wyborcza newspaper. He was arrested and was at the time of the adoption of this resolution facing up to two years’ imprisonment on the charge of ‘insulting the President’ following the articles he had published. He is recognised by Amnesty International as a prisoner of conscience.

 

Journalist, and the wife of Andrey Sannikov. She was also arrested and faced charges in connection with the protests. She was, at the time of adoption of this resolution, under house arrest and had been banned from communicating with her husband.

 

President of the Human Rights Centre ‘Viasna’. The Belarusian President and several journalists in the state-owned media made defamatory allegations against Bialiatski and others, claiming, in their comments concerning the bomb attack on the Minsk subway, that ‘there [was] a fifth column in the country’.

 

Marina Tsapok and Maxim Kitsyuk (Ukrainian citizens) and Andrey Yurov (Russian citizen) are representatives of the Committee on International Control over the Human Rights Situation in Belarus. They were denied entry to the territory of Belarus.

 

Russian human rights defenders who were detained on 4 May 2011 in the office of the Human Rights Centre ‘Viasna’ and shortly after deported from Belarus and banned from re-entering the country for two years.

 

 

 

 

 

 

 

Human rights defender, Chair of the ‘Viasna’ Human Rights Centre and Vice-President of the International Federation for Human Rights. After being held at the detention centre of the Belarusian Interior Ministry, he was arrested in Minsk on 4 August 2011 on the formal charge of large-scale tax evasion (‘concealment of profits on a particularly large scale’) and indicted on 12 August 2011.

 

 

Human rights activist arrested during a protest and was at the time of the writing of the resolution awaiting trial.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sentenced to death by the Supreme Court in November 2011. They were accused of carrying out a terrorist attack in the Minsk subway in April 2011. There were also reliable reports on procedural irregularities in the preliminary investigation and judicial examination, such as restrictions on the right to defense.

 

 

 

In its resolution adopted on 20 January 2011, the European Parliament:

 

- Considered that the Presidential elections of 19 December 2010 failed to meet international standards of free, fair and transparent elections.

 

- Condemned the use of brutal force by the police and KGB services against the protesters on Election Day.

 

- Strongly condemned the arrest and detention of peaceful protesters and most of the presidential candidates; the leaders of the democratic opposition as well as great number of civil society activists, journalists, teachers and students

 

- Demanded an immediate and unconditional release of all those detained during Election Day and in its aftermath including the prisoners of conscience recognised by Amnesty International

 

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 10 March 2011, the European Parliament:

 

- Condemned the lack of respect shown for the fundamental rights of freedom of assembly and of expression by the Belarusian authorities and called for the immediate and unconditional release of all of the protestors detained and for all politically motivated charges brought against them to be dropped.

 

- Condemned the lack of respect shown for the fundamental rights of freedom of assembly and of expression by the Belarusian authorities.

 

- Condemned in the strongest terms the use of torture against prisoners

 

- Condemned the decision taken by the Minsk City College of Lawyers and the dismissal of Alyaksandr Pylchanka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 12 May 2011, the European Parliament:

 

- Strongly condemned all convictions on the basis of the criminal charge of ‘mass rioting’ and found them arbitrary and politically motivated

 

- Considered all charges against the presidential candidates Vladimir Neklyayev, Vitaly Rymashevsky, Nikolai Statkevich, Dmitry Uss and Andrei Sannikov to be illegal and inadmissible and called for the candidates to be acquitted and spared any further persecution

 

- Expressed its deep concern at the deteriorating situation of human rights defenders in Belarus

 

- Condemned the persisting climate of fear and intimidation of political opponents in Belarus and the ongoing persecution of opposition figures since the December 2010 presidential elections

 

- Condemned the systematic harassment and intimidation of and the mounting pressure on independent journalists and media outlets in Belarus

 

- Condemned the lack of any independent investigation into the use of brutal force by the police and KGB services against the protesters on election day

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 15 September 2011, the European Parliament:

 

- Strongly condemned the recent arrest of and allegations against Ales Bialiatski and called for him to be immediately and unconditionally released from custody and for the investigation and all the charges against him to be dropped

 

- Stressed that legal assistance between EU Member States and Belarus should not become a tool of political persecution and repression

 

-  Stressed that potential EU engagement with Belarus should be subject to strict conditionality and made contingent on a commitment by Belarus to respect democratic standards, human rights and the rule of law

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 20 December 2011

BRAzIL

 

Cesare Battisti

 

 

 

 

Cesare Battisti is an Italian citizen who was found guilty at seven trials and convicted in absentia, in final judgements handed down by the Italian courts, of four murders and of involvement in an armed group, robbery and possession of firearms, and sentenced to two terms of life imprisonment. Battisti went into hiding until he was arrested in Brazil in March 2007. He lodged an application with the European Court of Human Rights in respect of his extradition to Italy. The application was declared inadmissible in December 2006. On 18 November 2009 the Brazilian Supreme Court decided to allow the extradition of Cesare Battisti. On 31 December 2010 the then-incumbent President decided to refuse the extradition of Battisti. On 6 January 2011 the President of the Brazilian Supreme Court refused the immediate release of Battisti and officially reopened the case, which was to be considered in February 2011.

 

 

 

 

In its resolution adopted on 20 January 2011, the European Parliament:

 

- Pointed out that the partnership between the EU and Brazil is based on the mutual understanding that both parties uphold the rule of law and fundamental rights, including the right of defence and the right to a fair and equitable trial

china

 

Ai Weiwei

 

 

 

 

 

Liu Xianbin

 

 

 

 

 

Liu Xiaobo

 

 

 

 

 

 

 

Liu Xia

Chen Guangcheng

Gao Zhisheng

Liu Xianbin, Hu Jia

Tang Jitian

Jiang Tianyong

Teng Biao

Liu Shihui

Tang Jingling

Li Tiantian

Ran Yunfei

Ding Mao

Chen Wei

 

 

 

 

 

 

Gao Zhiseng

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hu Jia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Zeng Jinyan

 

 

 

 

Chen Guangcheng

Yuan Weijin

 

 

Internationally renowned artist and critic of the regime. On 3 April 2011, Ai Weiwei was detained while passing through security checks at Beijing airport and was not seen until he was released on bail in June 2011.

 

Democracy activist since the democracy movement protests in 1989. He is recognised as a prisoner of conscience by Amnesty International. In 2011 he was tried for “incitement to subvert state power” and was sentenced to 10 years.

 

Nobel Peace Price Laureate in 2010 and prominent scholar who among other things, was involved in drafting the Charter 08 and other writings calling for democratic reforms. He was charged with “inciting subversion of state power” and was sentenced to 11 years in prison.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Chinese human rights lawyer who has been disbarred, detained, lived under house arrest and tortured by the Chinese secret police after taking on human rights cases. He was taken away for interrogation by Chinese security agents in February 2009 and was then subjected to enforced disappearance. In December 2011, only days before his five-year probation were to end, he was sentenced to three years in prison.

 

Prominent Chinese human rights activist and dissident and the 2008 laureate of the Sacharov Prize. Hu Jia has often been persecuted for his actions in China and in 2008 he was convicted for “inciting subversion of state”. After serving a 3.5 years prison sentence he was released in June 2011. However, his sentence also included that he would be “deprived of his political rights” 12 months following his release.

 

Human rights activist and wife of Hu Jia. She was put in house arrest together with the couple’s infant daughter while her husband was in prison.

 

 

Guan Guangcheng is a human rights activist who, after being released from prison in September 2010, suffered from serious illness and reportedly was refused by the authorities to seek medical treatment. His family, including his wife Yuan Weijin, has been prevented from stepping out of their house.

 

 

 

In its resolution adopted on 7 April 2011, the European Parliament:

 

- Condemned the unjustifiable and unacceptable detention of Ai Weiwei.

 

- Called for Ai Weiwei’s immediate and unconditional release.

 

- Stressed that Ai Weiwei’s detention is characteristic of the widespread recent crackdown on human rights activists and dissidents in China,

 

- Noted that China’s human rights record remains a matter for serious concern; emphasises the need to make a comprehensive assessment of the EU-China human rights dialogue.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 2 March 2011

 

 

 

 

EGYPT

 

Maikel Nabil Sanad

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alaa Abd El-Fattah

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maikel Nabil Sanad

 

 

Blogger who has criticised the role of the Egyptian military during and after the popular revolution. He was arrested by the military police on 28 March 2011 and was sentenced to three years’ imprisonment on 10 April 2011 on charges of ‘insulting the military’ after an unfair fast-track trial in a military court in the absence of his lawyer, family and friends. Amnesty International considers him to be a prisoner of conscience.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogger who has been a vocal critic of military rule in Egypt (Amnesty International). On 30 October 2011, the Military Prosecutor called Alaa Abd El-Fattah for interrogation and subsequently ordered his provisional detention for 15 days (which was later renewed), after charging him with ‘inciting violence against the Armed Forces’, ‘assaulting military personnel and damaging military property’ during the Maspero clashes, which started with a peaceful demonstration for the rights of Coptic Christians that took place on 9 October 2011 in Cairo. He refused to answer questions from the Military Court relating to the events, stating that he would only answer to an impartial civil court.

 

Imprisoned blogger (see above) who was on hunger strike at the time of the writing of this resolution leading to a critical condition. He refused to cooperate with the military tribunal on the basis of his opposition to civilians being tried before military courts.

 

 

 

In its resolution adopted on 27 October 2011, the European Parliament:

 

- Expressed its deep concerns about the health condition of Maikel Nabil Sanad and called for his immediate release

 

- Called on the Egyptian authorities to ensure full respect for all fundamental rights, including freedom of association, freedom of peaceful assembly, freedom of expression and freedom of religion, conscience and thought for all citizens in Egypt, including the Coptic Christians

 

- Strongly condemned the killing of protestors in Egypt.

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 17 November 2011, the European Parliament:

 

- Urged the Egyptian Authorities to immediately release Mr Alaa Abd El-Fattah

 

- Repeated its call upon the SCAF to put an end without delay to the emergency law and to military trials of civilians, to immediately release all prisoners of conscience and political prisoners held by military courts and stressed that civilians should not be prosecuted before military courts

eritrea

 

Dawit Isaak

 

 

Swedish-Eritrean playwright, journalist and writer, who has been held in Eritrean prison since 2001 without trial. Isaak has allegedly been a victim of torture during his detention. He is considered internationally to be a prisoner of conscience

 

In its resolution adopted on 15 September 2011, the European Parliament:

 

- Deplored the fact that Dawit Isaak has not yet regained his freedom and has had to spend 10 years as a prisoner of conscience; expresses its fears for the life of Mr Isaak under the notoriously harsh prison conditions in Eritrea and without access to necessary health care and called on the Eritrean authorities to release Dawit Isaak

 

- Noted with great concern the continued deplorable human rights situation in Eritrea, notably the lack of freedom of expression and the continued existence of political prisoners

 

INDIA

 

Mahendra Nath Das

 

 

 

 

 

 

 

Davinder Pal Singh Bhullar

 

 

Mahendra Nath Das was sentenced to death in 1997 after being convicted of murder charges. All legal remedies had been exhausted and his execution was suspended until 21 July 2011 by the Gauhati High Court in Assam (north-east India), as the Indian Government has sought time to respond to the Court.

 

Davinder Pal Singh Bhullar was sentenced to death on 29 August 2001 after being found guilty of involvement in the 1993 bombing of the Youth Congress Office in New Delhi. The circumstances surrounding the return of Davinder Pal Singh Bhullar to India from Germany and the prolonged stay on death row of Mahendra Nath Das have raised questions.

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 7 July 2011, the European Parliament:

 

- Called on the Government and Parliament of India to adopt legislation introducing a permanent moratorium on executions with the goal of abolishing the death penalty in the near future

 

- Urgently appealed to the Government of India not to execute Davinder Pal Singh Bhullar or Mahendra Nath Das, and to commute their death sentences

Iran

 

Nasrin Sotoudeh

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reza Khandan

 

 

 

 

 

Zahra Bahrami

 

 

 

 

Shiva Nazarahari

 

 

 

 

 

Mohammad Seifzadeh

 

 

 

Mohammad Oliyafar

 

 

 

Mohammad Ali, Dadkhah Abdolfattah Soltani,

Houtan Kian

 

 

Jafar Panahi

 

 

 

 

Mahdi Ramazani

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mir Hossein Mousavi Mehdi Karroubi

 

 

Zahra Bahrami

 

 

 

 

 

 

Sakineh Mohammadi Ashtiani http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2011-0096+0+DOC+XML+V0//EN - def_1_1#def_1_1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mir Hossein Mousavi

Mehdi Karroubi

 

 

 

 

 

 

 

Yousef Nadarkhani

 

 

 

 

Bahareh Hedayat

Mahdieh Golroo

Majid Tavakoli

 

 

 

Somayeh Tohidlou

 

 

 

 

 

 

 

Payman Aref

 

 

 

 

Jafar Panahi

 

 

 

 

 

Marzieh Vafamehr

 

 

 

 

 

Mohsen Shahrnazdar

Hadi Afarideh

Katayoun Shahabi

Naser Safarian

Shahnam Bazdar

Mojtaba Mir Tahmaseb

 

 

 

Nasrin Soutoudeh Mohammad Seifzadeh Houtan Kian

Abdolfattah Soltani

 

 

Shirin Ebadi

 

 

Prominent Iranian human rights lawyer. She was sentenced to 11 years in jail on charges of ‘acting against national security’, ‘membership of the Centre for Human Rights Defenders’, not wearing hejab (Islamic dress) during a videotaped message, and ‘propaganda against the regime’; whereas she was also banned from practising law and travelling for 20 years after completion of her sentence. After being arrested on 4 September 2010, she was held for long periods in solitary confinement, reportedly tortured and denied contact with her family and lawyer

 

 

Husband of Nasrin Sotoudeh. He was summoned by the police on 15 January 2011 and detained overnight, released on a third-person guarantee and is under prosecution because of his advocacy on behalf of his wife

 

Dutch national who was arrested after the Ashura protests on 27 December 2009 and sentenced to death. Sotouedh’s client.

 

 

Co-founder of Committee of Human Rights Reporters and a prominent activist. She was sentenced to four years in prison and 74 lashes on 7 January 2011. She is considered a prisoner of conscience by Amnesty International.

 

Prominent lawyer who, on 30 October 2010, was sentenced to nine years in prison and a ten-year ban from practising law

 

Human rights lawyer who at the time of the writing of the resolution served a one-year sentence for his advocacy on behalf of his clients

 

Human rights defenders who were facing prosecution in Iran in 2011.

 

 

 

 

Prominent Iranian filmmaker who in December 2010 was banned from film-making for 20 years as well as sentenced to 6 years’ imprisonment, and thereby denied freedom of expression

 

Mahdi Ramazani was taken into custody at the grave site of his son in December 2010 and confronted with exorbitant bail conditions, which he was in no capacity to pay.

 

 

 

 

 

 

 

 

Iranian opposition leaders who were illegally detained together with their wives by Iranian security forces.

 

Dutch-Iranian national who was executed in Tehran on 29 January 2011. The Iranian authorities denied consular access to Ms Bahrami and did not ensure a transparent and fair judicial process.

 

 

Sakineh Mohammadi Ashtiani is from Iran’s Azerbaijani minority. She was convicted of “adultery while married” in 2006 and was sentenced to death by stoning.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Opposition leaders who have been held illegally under house arrest and was arbitrarily confined on 14 February 2011. They, along with their politically active spouses, have for periods of time been forcibly disappeared to unknown locations and cut off from all contact with friends and family, periods during which they have been at severe risk of torture

 

Protestant pastor under threat of execution for apostasy

 

 

 

Prominent student activists whose prison sentences were each increased by six months after they were charged with ‘propaganda against the regime’

 

 

Political activist and doctoral student who, on 15 September 2011, received 50 lashes after completing a one-year prison sentence at Evin Prison. Both prison sentences and the 50 lashes were punishments imposed for blogging and other internet activities.

 

 

Student activist who on 9 October 2011 received 74 lashes before his release from prison, on a charge of insulting the Iranian President

 

 

Prominent Iranian filmmaker who in December 2010 was banned from film-making for 20 years as well as sentenced to 6 years’ imprisonment, and thereby denied freedom of expression

 

 

Prominent actress who was given the sentence of one year’s imprisonment and 90 lashes, following her involvement in a film depicting the difficult conditions in which artists operate in Iran

 

Six independent documentary filmmakers, who were detained by the Iranian autorities on 17 September 2011, accused of working for the BBC’s Persian Service and engaging in espionage on behalf of that news service

 

 

 

 

Nasrin Soutoudeh, Mohammad Seifzadeh, Houtan Kian and Abdolfattah Soltani are among dozens of lawyers who have been arrested since 2009 for exercising their profession

 

 

Nobel Peace Prize laureate who has effectively been forced into exile after the authorities shut down her Center for Defenders of Human Rights

 

 

 

In its resolution adopted on 20 January 2011, the European Parliament:

 

- Called for the immediate and unconditional release of Nasrin Sotoudeh and all other prisoners of conscience

 

- Strongly condemned the extraordinarily harsh sentence against Nasrin Sotoudeh and the intimidation of her husband

 

- Urged the Iranian authorities to reconsider the sentence imposed on Zahra Bahrami, and to grant her a fair trial and access to Dutch authorities.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 10 March 2011, the European Parliament:

 

- Called for the immediate and unconditional release of Mir Hossein Mousavi, Mehdi Karroubi and their wives.

 

- Strongly rejected the regime’s condemnation of protesters and opponents following the 2009 elections as ‘enemies of Allah’ (‘muharib’), who, in accordance with Islam, should receive the severest of punishments.

 

- Urged Iran to put an end to all forms of discrimination in the country.

 

- Firmly condemned the execution of Zahra Bahrami.

 

- Urged the Iranian authorities to put an end, in law and in practice, to all forms of torture and other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment and to uphold the due process of law and end impunity for human rights violations.

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 17 November 2011, the European Parliament:

 

- Expressed grave concern over the steadily deteriorating human rights situation in Iran

 

- Called on the Iranian authorities to release all political prisoners

 

- Urged the Iranian Government immediately to allow the UN-appointed Special Rapporteur Ahmed Shaheed to enter Iran to address the country’s ongoing human rights crisis

 

- Expressed its concern at the use of (European) censorship, filtering and surveillance technologies to control and censor information and communication flows and to track down citizens, notably human rights defenders

occupied palestinian territories

 

Shadi Shaheen

Majd Barghouti

Mohammed al-Haj

Kamal Abu Taima

Haitham Amro

Fadi Hamadna

 

 

 

 

 

Persons who have been killed while undergoing torture in the Palestinian Authorities centres from 2007-2010

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 16 March 2011

pakistan

 

Salmaan Taseer

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Shahbaz Bhatti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Salman Taseer

 

 

 

 

 

Naeem Sabir Jamaldini

 

 

 

 

 

 

 

Sherry Rehman

 

 

 

 

Asia Bibi

 

 

 

 

Asia Bibi

 

 

 

Mukhtar Mai

 

 

 

 

 

Uzma Ayub

 

 

 

 

 

Governor of the province of Punjab, who was one of the most vocal and visible critics of Pakistan’s blasphemy laws and of their misuse by extremist groups. On 4 January 2011 Salmaan Taseer was assassinated in Islamabad by one of his own security guards, Malik Mumtaz Hussein Qadri, who disagreed with Taseer’s opposition to Pakistan’s blasphemy laws.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Shahbaz Bhatti was the Pakistani Minister for Minorities. On 2 March 2011, he was assassinated by armed men who opened fire on his car as he travelled to work in the capital Islamabad. A group calling itself the Tehreek-e-Taliban Punjab (Taliban Movement Punjab) claimed responsibility for the killing. He was the only Christian member of the Pakistani Cabinet and one of the country’s few leading politicians who combated the blasphemy laws

 

Taseer was the Governor of the Province of Punjab. He was killed in January 2011 by one of his own security guards, who disagreed with Taseer’s opposition to Pakistan’s blasphemy laws.

 

Prominent Pakistani human rights defender and the Coordinator of the Human Rights Commission of Pakistan. Assassinated in March 2011. Was particularly active in combating the human rights violations in the Baluchistan region.

 

 

A former Pakistani minister, reformist politician and well-known journalist. A fatwa was reportedly issued against Rehman calling her the next candidate for murder.

 

Christian woman and mother of five children condemned to death for blasphemy.

 

 

 

Christian woman and mother of five children condemned to death for blasphemy.

 

 

Woman who was gang-raped in 2002 on the order of a village council to avenge her brother’s supposed misconduct. She went on to successfully challenge her attackers in the lower courts

 

Uzma Ayub was kidnapped, held captive and repeatedly raped by several members of the police force

 

 

In its resolution adopted on 20 January 2011, the European Parliament:

 

- Strongly condemns the brutal murder of Salmaan Taseer

 

- Urges the Pakistan authorities to conduct a thorough investigation into all aspects of the murder

 

- Was concerned that the Pakistani blasphemy laws are still being used to persecute religious denominations

 

 

 

In its resolution adopted on 10 March 2011, the European Parliament

 

- Strongly condemned the brutal murder of Shahbaz Bhatti

 

- Called on the Government to repeal these [blasphemy] laws as well as other discriminatory legislation

 

- Urged the Pakistani authorities to conduct a thorough investigation into all aspects of Shahbaz Bhatti’s murder and bring all perpetrators of this crime rapidly to justice in accordance with the strict rule of law, as well as to ensure the swift and fair prosecution of the late Governor Salman Taseer’s killer

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 15 December 2011, the European Parliament

 

- Urged the Pakistani Government to put into place mechanisms which would allow local and regional administrations to monitor the conduct of informal village and tribal councils and to intervene in instances where they have acted beyond their authority

 

- Urged the government to review the legislation on women’s rights that was introduced after the military coup

 

RUssia

 

Mikhail Khodorkovsky Platon Lebedev

 

 

 

Boris Nemtsov

 

 

 

Anna Politkovskaya, Natalia Estemirova Anastasia Baburova

 

Sergei Magnitsky

 

 

 

 

 

 

 

 

Natalia Estemirova

 

 

 

 

 

 

Oleg Orlov

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikhail Khodorkovsky Platon Lebedev

 

 

 

Sergey Magnitsky

 

 

 

Anna Politkovskaya

 

 

 

 

 

 

Anastasiya Baburova Stanislav Markelov

 

 

Russian businessmen whose second conviction on 30 December 2010 concerning Yukos assets has been questioned by the international community, including the EU.

 

Opposition activist arrested on 31 December 2010 in Moscow, together with some 70 others, following an opposition demonstration.

 

Journalists whose cases have not yet been solved by the Russian authorities

 

 

Sergei Magnitsky was a lawyer who died after being held in detention for 11 months where he was subjected to ill-treatment. According to Amnesty International human rights activists believed that he was detained because he unveiled a tax fraud involving investigators and prosecutors. His death has not been solved by the Russian authorities.

 

A leading member of the Human Rights Centre Memorial in Chechnya. She was abducted and murdered by armed men in Grozny, Chechnya on 15 July 2009. She was shot at point blank range. Still in October 2012 no one has been brought to justice for the murder.

 

Head of the Human Rights Centre Memorial and the 2009 laureate of the European Parliament Sakharov Prize for Freedom of Thought. He was charged with slander in 2010 after he blamed the Chechen President Kadyrov for being politically responsible for the death of Natalia Estemirova. Since then, slander has been decriminalised in Russia and the case against Orlov has been dropped.

 

 

 

 

Russian businessmen declared prisoners of conscience in May 2011 by Amnesty International (see above).

 

 

Lawyer. He died in custody in November 2009 after months of ill-treatment (see above)

 

 

Internationally recognised journalist and human rights defender. She covered, among other things, the conflict and the human rights situation in Chechnya. She was shot dead in her home in Moscow in October 2006.

 

 

Stanislav Markelov, human rights lawyer, was shot dead in Moscow on 19 January 2009 after attending a press conference. Anastasiya Baburova, journalist from the newspaper Novaya Gazeta was accompanying Markelov and was seriously injured when she tried to stop the killer. She later died in the hospital.

 

 

 

 

In its resolution adopted on 17 February 2011, the European Parliament:

 

- Expressed concern over reports of politically motivated trials, unfair procedures and failures to investigate serious crimes

 

- Expressed serious concern at the verdict in the recent second trial and conviction of Michail Khodorkovsky and Platon Lebedev

 

- Urged for a review of the charges and proceedings against Oleg Orlov and recalled that no effective investigations have been carried out into the murder of Natalia Estemirova

 

- Deplored the breaking up of peaceful rallies and the repeated arrests of opposition figures, as in the case of Boris Nemtsov.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 9 June 2011, the European Parliament:

 

- Took note with concern of the ruling handed down by the Russian appeal court against Mikhail Khodorkovsky and his business associate Platon Lebedev on 26 May 2011 as a continuation of politically motivated court decisions and condemned political interference with the trial

 

- Took note of President Medvedev’s decision to start an investigation into the criminal charges against Sergey Magnitsky and welcomed the convictions for the murders of Anastasiya Baburova and Stanislav Markelov

 

- Took note of the arrest of the suspected assassin of Anna Politkovskaya

 

- Reaffirmed the urgent need for Russia to implement fundamental principles of democracy, the rule of law, human rights and media freedom as a basis for cooperation

SyriA

 

Hamza al-Khateeb

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Father Paolo dall’Oglio

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Razan Gazzawi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omar Al-Labwani

Yassin Al-Labwani

Riba Al-Labwani

Laila Al-Labwani

Ammar Al-Labwani

Siba Hassan

Hussein Labwani

Amer Dawood

Hanibal Awad

Sereen Khouri

Nahid Badawieh

Naret Abdul Karim

Mahmoud Ghawrani

Badr Al-Shallash

Kamal Cheikho

Osama Nassar

Maimouna Alammar

Mohammed Adib Matar

Saad Saeed

Bisher Saeed

Ghaffar Muhammad

Dana Al-Jawabra

Wafa Al-Lahham

Tayeb Tezini

Mohammad Darwish

Kaka Dawood

Nabil Shurbaji

Merveen Awsi

Ghaffar Hikmat Muhammad,

Abdul Rahman Khitou

Rayan Suleyman

Daya Al-Din Daghmoush,

Nasredin Ahmou

Hassiba Abderrahman

Abd Temmo

 

Mazen Darwish

 

 

 

Suhair Al-Attassi

 

 

 

 

 

Haytham Al-Maleh

 

 

 

A 13-year-old boy who was one of the Syrian children who was arbitrarily detained and a victim of torture and ill-treatment which led to his death.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Abbot of the Mar Musa Monastery in Syria and winner of the first Anna Lindh EuroMed Award 2006 for Dialogue between Cultures, widely known for his work for inter-faith harmony in the country for the last three decades and for his engagement in efforts for internal reconciliation. news reported by many sources that the Syrian authorities have ordered the expulsion of, the

 

 

Blogger, who on 4 December 2011 was arrested by Syrian authorities at the Syrian-Jordanian border as she was allegedly heading to the Jordanian capital Amman to take part in a workshop on press freedom organised by her employer, the Syrian Centre for Media and Freedom of Expression.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Family members of prisoners of conscience and human rights advocates who gathered outside the Ministry of Interior on 16 March and were subsequently detained. They had gathered peacefully to call for the release of those detained and to express their disappointment over the fact that their relatives had not been amongst those pardoned on 8 March. There were probably more people detained, but only these persons could be identified. At the time of the writing of this letter of concern their whereabouts were unknown.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Director of the Syrian Centre for Media and Freedom of Expression. Mazen Darwish was included in the group of persons described above.

 

President of the Atassi Forum, a pro-democracy discussion group. Suhair Al-Attassi was included in the group of persons described above.

 

 

Lawyer and veteran human rights activist who has worked as a rights defender since 1980. Due to this work he has been in prison during two time periods; 1980-1986 and 2009-2011. In 2011 his travel-ban, which had been in place for seven years, was lifted.

 

 

 

In its resolution adopted on 7 July 2011, the European Parliament:

 

- Urged the Syrian authorities to immediately release all children arrested during the repression of the demonstrations or in related events, to thoroughly investigate reported cases of violence against children and to refrain from any further arrests of and violence against children or any other breach of children’s rights

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 15 December 2011, the European Parliament:

 

- Called for prompt, independent and transparent investigations into the widespread, systematic and gross violation of human rights and fundamental freedoms by the Syrian authorities and military and security forces with the aim of ensuring that all those responsible for these acts, which may amount to crimes against humanity, are held to account by the international community

 

- Called for increased cooperation between the EU and Turkey regarding the situation in Syria

 

 

 

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 18 March 2011

TIBET

 

Phuntsog

Tsewang Norbu

 

 

 

 

Lobsang Kelsang

Lobsang Kunchok

 

 

Dawa Tsering

 

 

 

Kelsang Wangchuk

 

 

 

 

 

 

 

 

Choephel

Kayang

 

 

 

 

 

 

Norbu Damdrul

 

 

 

 

 

 

Tenzin Wangmo

 

 

Phuntsog (aged 20) and Tsewang Norbu (aged 29) died after setting fire to themselves, on 16 March and 15 August 2011 respectively, as a protest against restrictive Chinese policies in Tibet

 

Phuntsog’s younger brothers, (both aged 18), set fire to themselves at the Aba/Ngaba county market on 26 September 2011.

 

A 38-year-old monk at Kardze Monastery who set fire to himself on 25 October 2011

 

 

A 17-year-old monk at Kirti Monastery, immolated himself on 3 October 2011 and was immediately carried away by Chinese soldiers, who extinguished the fire and beat him strenuously before taking him away. His state of well-being and whereabouts were unknown at the time of adoption of this resolution.

 

 

Two former monks from Kirti, Choephel (aged 19) and Kayang (aged 18). They clasped their hands together and set fire to themselves while calling for the return of the Dalai Lama and the right to religious freedom. They died following this protest.

 

 

Former Kirti monk, aged 19, who set fire to himself on 15 October 2011. He was the eighth Tibetan to self-immolate. His whereabouts and state of well-being were unknown at the time of the adoption of this resolution.

 

 

Nun from Ngaba Mamae Dechen Choekorling Nunnery, (aged 20). She was the first female to commit self-immolation. She died following this protest.

 

 

In its resolution adopted on 7 April 2011, the European Parliament:

 

- Condemned the Chinese authorities’ continued crackdown on Tibetan monasteries and called on them to lift the restrictions and security measures imposed on monasteries and lay communities

 

- Called on the Chinese authorities to respect the rights of Tibetans in all Chinese provinces and to take proactive steps to resolve the underlying grievances of China’s Tibetan population

 

- Reiterated its call to the Council to appoint an EU Special Representative for Tibet with a view to facilitating the resumption of dialogue between the Chinese authorities and the Dalai Lama’s envoys in relation to the determination of genuine autonomous status for Tibet within the People’s Republic of China.

 

- Urged the Government of the People’s Republic of China to respect internationally agreed human rights standards and to abide by its obligations under international human rights conventions with respect to freedom of religion or belief

 

TUNISIA

 

Zacharia Bouguira

 

 

 

 

 

Tunisian medical student who, on 13 November 2011, witnessed repeated public acts of violence committed by law enforcement officers against of a group of young Moroccans. After filming it with his mobile phone, he was stopped by a security guard, was violently struck by some 20 policemen and taken to the police station. He was held in arbitrary detention and during that time was subjected to repeated acts of violence and intimidation. He was later released.

 

In its resolution adopted on 15 December 2011, the European Parliament:

 

- Urged the Tunisian authorities therefore to guarantee Zacharia Bouguira the right to a judicial process conducted in accordance with international standards

 

- Welcomed the ratification by Tunisia on 29 June 2011 of the Optional Protocol to the Convention against Torture

 

TURKEY

 

Ahmet Şık

Nedim Şener

 

 

Turkish investigative reporters who were investigating human rights abuses by state officials. They were arrested on 3 March 2011, accused of belonging to a terrorist organisation conspiring against the government. They were released in March 2012 pending trial.

 

 

 

A letter of concern was sent on 16 March 2011

Uganda

 

David Kato

Human rights defender and leading figure of the gay and lesbian rights group Sexual Minorities Uganda and of the Ugandan lesbian, gay, bisexual and transgender (LGBT) community at large. Kato sued and won a lawsuit against a local tabloid, ‘Rolling Stone’ which published the names, personal details and photographs of over a hundred people, including Kato, alleged to be homosexual. Kato was brutally killed in Uganda on 26 January 2011.

In its resolution adopted on 17 February 2011, the European Parliament:

 

- Strongly condemned the violent murder of the Ugandan human rights defender David Kato Kisule.

 

- Called on the Ugandan Government to ensure that LGBT people and all other minority groups in Uganda are adequately protected against violence

 

-Condemned accordingly, and again, the Bahati Anti-Homosexuality Bill, and calls on the Ugandan Parliament to decriminalise homosexuality and reject the use of the death penalty under any circumstances.

UKRAINE

Yulia Tymoshenko

 

 

 

 

 

 

Yuri Lutsenko

Yevhen Korniychuk

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bohdan Danylyshin

 

 

 

 

Georgy Filipchuk

Valery Ivashchenko

 

 

 

 

Anatoliy Grytsenko

 

 

 

 

 

 

 

Leonid Kuchma

Former Prime Minister of Ukraine. She was charged of abuse of power in connection with the conclusion of gas contracts in 2009. The Prosecutor General’s Office in Ukraine brought charges against her on 24 May 2011

 

 

 

Former high-ranking officials from the Tymoshenko government who at the time of the adoption of this resolution were in pre-trial detention. Yuri Lutsenko (former Interior Minister, one of the leaders of the People’s Self-Defence Party), was charged with abuse of office and misappropriation of funds and was arrested on 26 December 2010 for alleged non-cooperation with the prosecution. Yevhen Korniychuk (former First Deputy Minister of Justice) was arrested on 22 December 2010 on charges of breaking the law in connection with public procurement procedures for legal services. A preliminary report of the Danish Helsinki Committee for Human Rights on the Lutsenko and Korniychuk trials listed massive violations of the European Convention on Human Rights.

 

Former Economy Minister who fled Ukraine and has been granted political asylum in the Czech Republic. Criminal proceedings have been started against him.

 

Georgy Filipchuk (former Environment Minister) and Valery Ivashchenko (former Acting Defence Minister) faced criminal charges at the time of the adoption of this resolution.

 

 

Former speaker of the Crimean Parliament (Party of Regions). Grytsenko was detained on 24 January 2011 and accused of an abuse of power involving the giving away of 4800 hectares of land illegally. Another criminal case was later opened, involving land fraud in connection with resort land in Yalta.

 

Former President of Ukraine. The Prosecutor General’s Office had opened a criminal investigation for abuse of power against him at the time of the adoption of this resolution.

 

 

 

In its resolution adopted on 9 June 2011, the European Parliament:

 

- Was concerned about the increase in selective prosecution of figures from the political opposition in Ukraine as well as the disproportionality of measures applied, particularly in the cases of Ms Tymoshenko and Mr Lutsenko, former Interior Minister

 

- Stressed that ongoing investigations of prominent Ukrainian political leaders should not preclude them from actively participating in the political life of the country, meeting voters and travelling to international meetings and therefore called on the Ukrainian authorities to lift the travel ban, both domestically and internationally, on Yulia Tymoshenko and other key political figures;

 

 

 

USA

 

Abd al-Rahim Hussayn Muhammed al-Nashiri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Troy Davis

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bradley Manning

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jonathan Pollard

 

 

 

 

 

Saudi Arabian man held at the US detention facility in Guantánamo Bay. The US Government intended to seek the death penalty at the military commission trial of Abd al-Rahim Hussayn Muhammed al-Nashiri. al-Rahim al-Nashiri had at that time been in US custody for nearly nine years and had not been brought promptly before a judicial authority and brought to trial without undue delay, as required by international law, and was instead detained in secret until being transferred to Guantánamo in 2006. He was allegedly subjected to torture, including ‘water-boarding’.

 

 

Troy Davis was sentenced to death in 1991 for the murder of a police officer in Savannah, Georgia. The evidence against Davis has been widely questioned, e.g. seven out of nine witnesses have changed their testimonies against him since his trial in 1991. He was executed in Georgia on 21 September 2011.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Private in the American military who is accused of providing documents to Wikileaks. He was arrested in May 2010 in Iraq and in 2011 he was charged with, among other things, “aiding the enemy”. Strong concerns were expressed internationally concerning the circumstances of his detention. In his pre-trial detention e.g., he was held in a small cell for 23 hours a day, sometimes naked and forbidden to exercise.

 

 

 

 

Former US Navy intelligence analyst who was arrested in 1985 and was later convicted to a life sentence for passing classified information to Israel concerning the military activities of Iran, Syria and other Middle Eastern nations. The European Parliament adopted a resolution in 1993 in which it noted that there was a lack of a full trial in Jonathan Pollard’s case and that it considered the sentence of life imprisonment disproportionate in view of the United States’ close relationship with Israel.

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 9 June 2011, the European Parliament:

 

- Reiterated that the fight against terrorism cannot be waged at the expense of established basic shared values, such as respect for human rights and the rule of law

 

- Reiterated its long-standing opposition to the use of torture and ill-treatment and to the death penalty in all cases and under all circumstances.

 

- Called on the US authorities not to impose the death penalty on Abd al-Rahim al-Nas.

 

- Reiterated its call to the US authorities to review the military commissions system to ensure fair trials, to close Guantánamo, to prohibit in any circumstances the use of torture, ill-treatment, incommunicado detention, indefinite detention without trial and enforced disappearances

 

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 31 May 2011

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 17 February 2011

 

 

YEMEN

 

Muhammed Taher Thabet Samoum

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fuad Ahmed Ali Abdulla

 

 

Muhammed Taher Thabet Samoum: sentenced to death in September 2001 by the Criminal Court in Ibb, following his conviction for a murder he allegedly committed in June 1999, when he was supposedly under the age of 18. In the absence of a birth certificate his death sentence was upheld by an appeal court in May 2005, confirmed by the Supreme Court in April 2010 and has since been ratified by the President of Yemen. Muhammed Taher Thabet Samoum was initially scheduled for execution on 12 January 2011, but was granted a temporary reprieve by the Yemeni Attorney-General.

 

Sentenced to death after being convicted of a murder which he allegedly committed while still under the age of 18. His execution, scheduled for 19 December 2010, was put on hold.

 

 

In its resolution adopted on 17 February 2011, the European Parliament:

 

- Condemned all executions, wherever they take place.

 

- Called on the Yemeni authorities to commute the death sentences imposed on Muhammed Taher Thabet Samoum and Fuad Ahmed Ali Abdulla.

 

- Called on the Government of Yemen to stop executing individuals for crimes they allegedly committed when they were under the age of 18.

 

 

zimbabwe

 

Elton Mangoma

Theresa Makone

Lovemore Moyo

 

 

 

 

 

 

 

Jenni Williams

Magodonga Mahlangu

 

 

 

 

Abel Chikomo

 

 

 

 

 

 

There was a marked increase in intimidation, arbitrary arrests, and disappearances of political opponents of Zanu-PF, with many MDC members, several MDC MPs, and key members of the MDC leadership, such as Mangoma (Energy Minister), Makone (co-Home Affairs Minister) and Moyo (ousted Speaker of the Zimbabwean Parliament), being targeted.

 

 

Leaders of the civil society organisation Women of Zimbabwe Arise (WOZA). They, together with other human rights defenders, have faced systematic police harassment

 

 

Director of the Zimbabwe Human Rights NGO Forum. Has, together with other human rights defenders, faced systematic police harassment.

 

 

 

 

 

In its resolution adopted on 7 April 2011, the European Parliament:

 

- Demanded an immediate end to all politically motivated harassment, arrests and violence by the Zimbabwean state security services and militias either directly controlled by, or loyal to, Mugabe and the Zanu-PF party

- Called on all Zimbabwe’s political parties to reach an agreement on a roadmap towards holding free and fair internationally monitored elections in Zimbabwe

 

- Called for the immediate and unconditional release of all those arbitrarily arrested, in particular MDC officials and followers

 

- Called on the EU to refuse to accept any Zimbabwean Ambassador to the EU who is not nominated on the basis of due constitutional process and in compliance with the GPA.

 

ANNEX II

LIST OF RESOLUTIONS

List of resolutions adopted by the European Parliament during the year 2011, and relating directly or indirectly to human rights violations in the world.

Country

Date of adoption in plenary

Resolution title

 

AFRICA

 

 

 

CÔTE D’IVOIRE

07.04.2011

Situation in Cöte d’Ivoire

EGYPT

17.02.2011

Situation in Egypt

EGYPT

27.10.2011

Situation in Egypt and Syria, in particular of the Christian communities

EGYPT

17.11.2011

Egypt, in particular the case of blogger Alaa Abd El-Fattah

ERITREA

15.09.2011

Eritrea: the case of Dawit Isaak

EAST AFRICA

15.09.2011

Famine in East Africa

DEMOCRATIC REPUBLIC OF CONGO

07.07.2011

DRC and the mass rapes in the province of South Kivu

LIBYA

10.03.2011

the Southern Neighbourhood, and Libya in particular

LIBYA

15.09.2011

Situation in Libya

MADAGASCAR

09.06.2011

Situation in Madagascar

SUDAN AND SOUTH SUDAN

09.06.2011

Situation after the 2011 referendum

SUDAN

15.09.2011

Sudan: the situation in Southern Kordofan and the eruption of fighting in Blue Nile State

TUNISIA

15.12.2011

Tunisia: the case of Zacharia Bouguira

UGANDA

17.02.2011

Uganda: the killing of David Kato

 

 

 

ZIMBABWE

07.04.2011

Zimbabwe

 

AMERICA

 

 

 

BRAZIL

20.01.2011

Brazil: extradition of Cesare Battisti

 

 

 

 

 

 

TIBET

07.04.2011

Ban of the elections for the Tibetan government in exile in Nepal

 

ASIA

 

 

 

AFGHANISTAN

15.12.2011

Situation of women in Afghanistan and Pakistan

AZERBAIJAN

12.05.2011

Azerbaijan

AZERBAIJAN

15.12.2011

Azerbaijan, in particular the case of Rafig Tagi

CHINA

07.04.2011

Case of Ai Weiwei in China

INDIA

07.07.2011

India, in particular the death sentence on Davinder Pal Singh

INDONESIA

07.07.2011

Indonesia, including attacks on minorities

KASHGAR

10.03.2011

Situation and cultural heritage in Kashgar (Xinjiang Uyghur Autonomous Region, China)

HAITI

19.01.2011

Situation in Haiti one year after the earthquake: humanitarian aid and reconstruction

PAKISTAN

20.01.2011

Pakistan, in particular the murder of governor Salmaan Taseer

 

 

 

PAKISTAN

10.03.2011

Pakistan, in particular the murder of Shahbaz Bhatti, Minister for Minorities

SRI LANKA

12.05.2011

Sri Lanka: Follow-up of the UN report

THAILAND AND CAMBODIA

17.02.2011

Border clashes between Thailand and Cambodia

TIBET

27.10.2011

Tibet, in particular selfimmolation by nuns and monks

 

EUROPE

 

 

 

BELARUS

20.01.2011

Situation in Belarus

BELARUS

10.03.2011

Belarus (in particular the cases of Ales Mikhalevic and Natalia Radina)

BELARUS

12.05.2011

Belarus

BELARUS

15.09.2011

Belarus: the arrest of human rights defender Ales Bialatski, human rights defender

RUSSIA

17.02.2011

Rule of Law in Russia

RUSSIA

09.06.2011

EU-Russia Summit

RUSSIA

07.07.2011

Preparations for the Russian State Duma elections in December 2011

UKRAINE

09.06.2011

Ukraine: the cases of Yulia Tymoshenko and other members of the former government

 

MIDDLE EAST

 

 

 

BAHRAIN

27.10.2011

Bahrain

IRAN

20.01.2011

Iran - the case of Nasrin Sotoudeh

IRAN

10.03.2011

EU’s approach towards Iran

IRAN

17.11.2011

Iran - recent cases of human rights violations

PALESTINE

29.09.2011

Situation in Palestine

SYRIA

07.04.2011

Situation in Syria, Bahrain and Yemen

SYRIA. YEMEN, BAHRAIN

07.07.2011

Situation in Syria, Yemen and Bahrain in the context of the situation in the Arab world and North Africa

SYRIA

15.09.2011

Situation in Syria

SYRIA

15.12.2011

Situation in Syria

YEMEN

17.02.2011

Persecution of juvenile offenders, in particular the case of Muhammed Taher Thabet Samoum

 

 

 

 

 

 

 

THEMATIC

 

 

 

Religion

20.01.2011

Situation of Christians in the context of freedom of religion

UN Human Rights Council

10.03.2011

Priorities of the 16th session of the UN HRC and the 2011 review

UN Human Rights Council

28.09.2011

Human rights, sexual orientation and gender identity at the United Nations Human Rights Council

Guantánamo

09.06.2011

Guantánamo: imminent death penalty decision

International Criminal Court

17.11.2011

EU support for the ICC: facing challenges and overcoming difficulties

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.11.2012)

vuosittaisesta ihmisoikeus- ja demokratiakertomuksesta 2011 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta
(2012/2145(INI))

Valmistelija: Edvard Kožušník

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että EU:n olisi sovellettava pehmeän vallan käyttöä ja jatkettava toimintansa perustana olevien vapauden, demokratian, kehityksen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion periaatteiden ja hyvän hallintotavan arvojen edistämistä ja vahvistamista kolmansien maiden kanssa harjoitettavan poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön avulla;

2.  kannustaa EU:ta arvostamaan rooliaan johtavana ihmisoikeuksien puolustajana maailmassa ja säilyttämään sen käyttämällä kaikkia käytössään olevia välineitä tehokkaasti, johdonmukaisesti ja harkitusti, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien edistäminen ja kunnioittaminen sekä kehitysyhteistyöpolitiikan tehostaminen;

3.  kehottaa komissiota vahvistamaan demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevaa rahoitusvälinettä, jotta voidaan tukea demokraattisia uudistuksia ja hyvää hallintotapaa, tukea erityisesti ruohonjuuritason järjestöjä ja vahvistaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien toimintaa ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan harjoittamaa vaalitarkkailutoimintaa, sekä käyttämään mainitussa tarkoituksessa hyväkseen eurooppalaisen demokratiarahaston (EED) tarjoamia mahdollisuuksia;

4.  muistuttaa, että demokratian laillisen perustan, asianmukaisesti toimivan kansalaisyhteiskunnan sekä demokraattisen ja oikeuksien kunnioittamiseen perustuvan yhteiskunnan rakentaminen on pitkän aikavälin tavoite, jota on tuettava ruohojuuritasolla ja joka edellyttää kansallista, alueellista, paikallista ja kansainvälistä tukea;

5.  muistuttaa, että EU:n olisi vaadittava, että kehitysapua vastaanottavien kumppanuusvaltioiden hallitukset sitoutuvat vakavasti aidon ja vakaan ihmisoikeuksia kunnioittavan demokratian ja toimivan talouden luomiseen; katsoo, että erityisesti EU:n rahoitusta olisi valvottava ja että sortohallituksilta, jotka eivät noudata kansainvälisiä sitoumuksiaan, olisi vaadittava konkreettisia tuloksia;

6.  korostaa lehdistönvapauden ja riippumattomien tiedotusvälineiden vapauden tukemisen merkitystä, koska edellä mainitut ovat ratkaisevan tärkeitä toimijoita, jotka ylläpitävät oikeusvaltion periaatteita ja torjuvat korruptiota;

7.  korostaa sitovien ihmisoikeuslausekkeiden, joista ei voida neuvotella, ja tehokkaiden riitojenratkaisumekanismien merkitystä kaikissa EU:n ja kolmansien maiden välisissä kumppanuuksissa, sopimuksissa ja politiikoissa;

8.  korostaa, että EU:n ja kolmansien maiden välisessä poliittisessa ihmisoikeusvuoropuhelussa on sovellettava osallistavampaa ja kattavampaa syrjimättömyyden määritelmää siten, että se kattaa muun muassa uskontoon ja vakaumukseen, sukupuoleen, rodulliseen ja etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän;

9.  edellyttää, että Euroopan naapuruuspolitiikan avulla saavutetaan aikaisempaan verrattuna merkittävämpiä ja myönteisempiä tuloksia ja luodaan pysyviä demokraattisia rakenteita ja pysyvää taloudellista kehitystä; korostaa sellaisen uuden lähestymistavan tarvetta, jonka puitteissa varmistetaan ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen ja demokraattisen hallintotavan tukeminen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.11.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Ricardo Cortés Lastra, Véronique De Keyser, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Mikael Gustafsson, Eva Joly, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Ivo Vajgl, Iva Zanicchi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Kriton Arsenis, Philippe Boulland, Edvard Kožušník, Bart Staes

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Edit Bauer, Jarosław Leszek Wałęsa

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.10.2012)

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla
(2012/2145(INI))

Valmistelija: Mariya Gabriel

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan, jossa korostetaan jäsenvaltioiden yhteisiä arvoja, kuten moniarvoisuutta, syrjimättömyyttä, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, yhteisvastuuta sekä naisten ja miesten tasa-arvoa,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 2, 3, 4, 5, 21 ja 23 artiklan,

–   ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä sen valinnaisen pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan komission naisten peruskirjan,

A. katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuksien loukkaus, joka vaikuttaa kaikkeen yhteiskunta-, kulttuuri- ja talouselämään;

B.  katsoo, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta olisi tehtävä järjestelmällisesti kaikkien kahden- ja monenvälisten suhteiden kulmakivi, erityisesti suhteissa niihin kolmansiin maihin, joiden kanssa EU on tehnyt assosiaatio- ja yhteistyösopimuksia;

C. katsoo, että oikeusasioiden ajaminen vahvistaa naisten oikeuksien edistämistä ja kunnioittamista maailmanlaajuisesti, mutta on edelleen haasteellista puuttua eräisiin kulttuuriin ja perinteisiin liittyviin uskomuksiin ja käytäntöihin, jotka merkitsevät naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa syrjintää;

D. katsoo, että kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää, seksuaalinen hyväksikäyttö, naisten sukuelinten silpominen, naisten kaupallinen seksuaalinen hyväksikäyttö, sukupuoleen perustuva ja lähisuhdeväkivalta sekä taloudellinen ja sosiaalinen syrjintä mukaan luettuina, on pidettävä tuomittavana kaikilla poliittisilla, sosiaalisilla, uskonnollisilla, kulttuurisilla tai kansan- tai heimoperinteisiin liittyvillä perusteilla;

E.  katsoo, että naisten rooli ja heidän täysimääräinen osallistumisensa poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan on olennaisen tärkeää erityisesti sodanjälkeisissä rauhanrakennusprosesseissa, demokratiakehitystä koskevissa neuvotteluissa ja konfliktinratkaisu-, sovinnonteko- ja vakauttamisprosesseissa;

1.  toistaa, että naisten oikeuksia koskeva tilanne ja niiden edistäminen, sukupuolten tasa‑arvo sekä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on otettava järjestelmällisesti huomioon kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa, joita EU käy niiden kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa on tehty assosiaatio- tai yhteistyösopimuksia;

2.  pyytää, että naisten oikeuksiin ja niiden tilaan viitattaisiin järjestelmällisesti tausta-asiakirjoissa, joita Euroopan parlamentin jäsenille jaetaan heidän virkamatkojensa ja vierailujensa yhteydessä;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

4.  tukee Latinalaisen Amerikan maita niiden pyrkimyksissä toimia määrätietoisesti naissurmien ehkäisemisessä ja tutkimisessa, huomion kiinnittämisessä niihin, niistä syytteeseen asettamisessa ja rankaisemisessa sekä niistä maksettavissa vahingonkorvauksissa; kehottaa komissiota ottamaan asian säännöllisesti esiin poliittisissa vuoropuheluissa ja erityisesti ihmisoikeuksista käytävissä vuoropuheluissa ja tarjoutumaan tekemään yhteistyötä, jotta alueiden välisissä kumppanuuksissa löydetään ratkaisuja naisiin kohdistuvan väkivallan ja naissurmien lopettamiseksi;

5.  pitää myönteisenä ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erityisedustajan nimittämistä ja kehottaa tätä kiinnittämään erityistä huomiota naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja toteuttamaan tätä varten erityistoimia;

6.  pitää myönteisenä rikoksen uhrin oikeuksia koskevista vähimmäisvaatimuksista 12. syyskuuta 2012 annettua direktiiviä (2011/0129(COD)), joka sisältää kohdennettua ja integroitua tukea uhreille, joilla on erityistarpeita, kuten seksuaalisen väkivallan, sukupuoleen perustuvan väkivallan sekä lähisuhdeväkivallan uhreille, sekä traumaan liittyvää tukea ja neuvontaa; kehottaa tästä syystä Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edistämään ulkopolitiikan yhteydessä sitä, että sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien oikeuksia parannetaan rikosoikeudenkäynneissä;

7.  on syvästi huolestunut sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääntymisestä eri puolilla maailmaa ja katsoo sen olevan yksi maailmanlaajuisen kriisin seurauksia ja on erityisen huolestunut naisten ja tyttöjen surmien lisääntymisestä Meksikossa ja muissa Keski- ja Etelä-Amerikan maissa, sillä ne ovat osa yleistynyttä väkivaltaa ja rakenteellista syrjintää; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ja kauhistuttavat naisten ja tyttöjen surmat sekä näistä rikoksista rankaisematta jättämisen, koska se rohkaisee murhaajia jatkamaan tekojaan;

8.  antaa tunnustusta demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen myönteiselle roolille naisten oikeuksien turvaamisessa ja naisten oikeuksien puolustajien suojelemisessa ja muistuttaa, että demokratia edellyttää naisten täysimääräistä osallistumista julkiseen elämään, kuten arabikevään jälkimainingit ovat osoittaneet;

9.  muistuttaa, että naisten täysimääräinen osallistuminen poliittiseen elämään ei rajoitu pelkkiin tilastollisiin tavoitteisiin, jotka koskevat ehdokkaiden ja valittujen edustajien määrää, ja että naisten ja miesten tasa-arvon turvaaminen merkitsee naisten oikeuksiin liittyvien ongelmien huomioon ottamista päätöksenteossa sekä naisten vapaata ja tosiasiallista osallistumista kaikilla julkisen, poliittisen ja taloudellisen elämän osa-alueilla;

10. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kaikkiin ulkoisen toiminnan toimintalinjoihin ja rahoitusvälineisiin sukupuolinäkökohdat huomioivan lähestymistavan, jotta voidaan tehostaa sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista ja näin myötävaikuttaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan;

11. korostaa naisten roolin ja heidän täysimääräisen osallistumisensa merkitystä poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa, erityisesti sodanjälkeisissä rauhanrakennusprosesseissa, demokratiakehitystä koskevissa neuvotteluissa sekä konfliktinratkaisu-, sovinnonteko- ja vakauttamisprosesseissa, jotta voidaan lisätä tietoisuutta ja näkyvyyttä ja poistaa niiden avulla syrjintää, jonka kohteeksi naiset joutuvat useissa maissa käynnissä olevissa demokratiaprosesseissa;

12. palauttaa mieliin jokaisen naisen perusoikeuden julkiseen terveydenhuoltoon ja erityisesti Maailman terveysjärjestön määritelmien mukaisiin perusterveydenhuoltoon, gynekologiseen hoitoon sekä raskaus- ja synnytyshoitoon;

13. uskoo, että jotta voidaan taata naisten tosiasiallinen osallistuminen toimintaan poliittisissa elimissä ja kansalaisjärjestöissä, missä he ovat nykyään aliedustettuina, on tärkeää laatia koulutus- ja tukimalleja sekä sukupuoleen liittyvien kysymysten kanssa tekemisissä olevalle unionin henkilöstölle että paikan päällä olevilla naisille, jotta nämä voisivat osallistua tosiasiallisesti tällaisiin rauhan- ja konfliktinratkaisuprosesseihin;

14. pitää myönteisenä, että suurimmassa osassa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia on mukana tasa-arvoasiantuntija ja että naisten osallistumiseen vaaliprosesseihin on kiinnitetty huomiota, ja vaatii jatkotoimia tarkkailuvaltuuskuntien raporttien päätelmille;

15. korostaa naisten ja miesten paremman tasa-arvon merkitystä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnissa, koska se lisää tietoisuutta naisten osallistumisesta vaaliprosessiin ja julkiseen elämään parantamalla sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia niissä kolmansissa maissa, joissa on käynnissä demokratisoitumisprosessi;

16. korostaa Euroopan tasa-arvoinstituutin erityistuen merkitystä todellista sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevan tiedon kokoamisessa, käsittelemisessä ja levittämisessä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

10.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Andrea Češková, Edite Estrela, Iratxe García Pérez, Mikael Gustafsson, Mary Honeyball, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Constance Le Grip, Astrid Lulling, Barbara Matera, Krisztina Morvai, Norica Nicolai, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Antonyia Parvanova, Raül Romeva i Rueda, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Britta Thomsen, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Minodora Cliveti, Mariya Gabriel, Ulrike Lunacek, Ana Miranda, Chrysoula Paliadeli, Antigoni Papadopoulou, Angelika Werthmann

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.11.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

0

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pino Arlacchi, Frieda Brepoels, Elmar Brok, Marietta Giannakou, Ana Gomes, Takis Hadjigeorgiou, Anna Ibrisagic, Liisa Jaakonsaari, Jelko Kacin, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Maria Eleni Koppa, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Vytautas Landsbergis, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Mario Mauro, Francisco José Millán Mon, Alexander Mirsky, María Muñiz De Urquiza, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Norica Nicolai, Justas Vincas Paleckis, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Bernd Posselt, Hans-Gert Pöttering, Cristian Dan Preda, Fiorello Provera, Nikolaos Salavrakos, Jacek Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Marek Siwiec, Laurence J.A.J. Stassen, Inese Vaidere, Sir Graham Watson, Karim Zéribi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Véronique De Keyser, Norbert Neuser, Alf Svensson, László Tőkés, Ivo Vajgl, Alejo Vidal-Quadras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Leonidas Donskis, Jolanta Emilia Hibner, Michèle Striffler, Rui Tavares, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein