Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 23. syyskuu 2008 - BrysselLopullinen painos
Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevat yhteisön tilastot ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu niiden kauppaa sääntelemällä (mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn) ***I
 Maanteiden tavarakuljetusten tilastot ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuosi (2009) ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmät, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa *
 Lisätalousarvio nro 6/2008
 Monterreyn kehitysrahoituskokouksen (2002) seuranta
 Sisämarkkinoiden tulostaulu
 Opettajankoulutuksen laadun parantaminen
 Bolognan prosessi ja opiskelijoiden liikkuvuus
 Säädösten mukauttaminen uuteen komitologiapäätökseen
  Päätöslauselma
  Liite
 Riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot
  Päätöslauselma
  Liite
 Yhteissijoittajia koskeva avoimuus
  Päätöslauselma
  Liite
 Asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttaminen komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Asetuksen (EY) N:o 2150/2002 muuttaminen komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Eräiden säädösten mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn – toinen osa ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Luontaisten kivennäisvesien hyödyntäminen ja markkinoille saattaminen (uudelleenlaatiminen) ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Lääkkeissä sallitut väriaineet (uudelleenlaatiminen) ***I
 Erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet (uudelleenlaatiminen) ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastus (uudelleenlaatiminen) ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Elintarvikkeiden ja niiden ainesosien valmistamisessa käytettävät uuttamisliuottimet (uudelleenlaatiminen) ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Terrorismin torjunta *
 Henkilötietojen suojaaminen *
 Vetoomusvaliokunnan käsittelemät asiat (2007)
 Vuoristoalueiden maatalouden tilanne ja näkymät
 Stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalainen muistopäivä

Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevat yhteisön tilastot ***I
DOC 106k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ulkomaankauppaa kolmansien maiden kanssa koskevista yhteisön tilastoista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1172/95 kumoamisesta (KOM(2007)0653 – C6-0395/2007 – 2007/0233(COD) )
P6_TA(2008)0414 A6-0267/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0653 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0395/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0267/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23 . syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi ulkomaankauppaa kolmansien maiden kanssa koskevista yhteisön tilastoista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1172/95 kumoamisesta

P6_TC1-COD(2007)0233


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ovat kuulleet Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(1) ,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(2) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   Jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välisiä kauppavirtoja koskevat tilastotiedot ovat olennaisen tärkeitä EU:n talous- ja kauppapolitiikan harjoittamisen ja yksittäisten hyödykkeiden markkinatilanteen muutosten analysoinnin kannalta. Tilastojärjestelmän avoimuutta olisi lisättävä, jotta se mukautuisi hallintoympäristön muutoksiin ja täyttäisi käyttäjien uudet tarpeet. Yhteisön ja sen jäsenmaiden tavarakauppaa kolmansien maiden kanssa koskevista tilastoista 22 päivänä toukokuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1172/95(3) olisi sen vuoksi korvattava EY:n perustamissopimuksen 285 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävällä uudella asetuksella.

(2)   Ulkomaankaupan tilastot perustuvat tietoihin, jotka saadaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92(4) , jäljempänä 'tullikoodeksi', tarkoitetuista tulli-ilmoituksista. Euroopan yhdentymisen eteneminen ja siitä johtuvat muutokset tullauskäytännöissä (kuten yhteisölupa yksinkertaistettujen menettelyjen tai kotitullausmenettelyn käyttöä varten sekä keskitetty tulliselvitys, joka on seurausta meneillään olevasta tullikoodeksin nykyaikaistamisesta) tekevät kuitenkin tarpeelliseksi mukauttaa ulkomaankaupan tilastojen laadintatapoja, tarkastella uudelleen vientijäsenvaltion ja tuontijäsenvaltion käsitteitä sekä määritellä entistä täsmällisemmin yhteisön tilastojen laadinnassa käytettävät tietolähteet.

(3)   Jotta pystyttäisiin kirjaamaan fyysiset tavaravirrat jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä ja varmistamaan, että tiedot tuonnista ja viennistä ovat saatavilla asianomaisessa jäsenvaltiossa, tulli- ja tilastoviranomaisten väliset järjestelyt ovat tarpeen ja ne on määriteltävä. Näitä ovat esimerkiksi jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon liittyvät säännöt.

(4)   Jotta EU:n vienti ja tuonti voidaan kohdentaa tietylle jäsenvaltiolle, on tarpeen kerätä tuonnin osalta tieto "lopullisesta määräjäsenvaltiosta" ja viennin osalta tieto "todellisesta vientijäsenvaltiosta". Näitä jäsenvaltioita olisi keskipitkällä aikavälillä pidettävä tuonti- ja vientijäsenvaltioina ulkomaankaupan tilastointia varten.

(5)   Tämän asetuksen soveltamista varten ulkomaankaupan piiriin kuuluvat hyödykkeet olisi luokiteltava tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87(5) , jäljempänä 'yhdistetty nimikkeistö', mukaisesti.

(6)   Euroopan keskuspankki ja komissio tarvitsevat tietoa euron käytöstä kansainvälisessä tavarakaupassa, ja siksi viennin ja tuonnin laskutusvaluutta olisi ilmoitettava aggregoidulla tasolla.

(7)   Kauppaneuvotteluja ja sisämarkkinoiden hallinnointia varten komission olisi saatava yksityiskohtaiset tiedot Euroopan unioniin tuotujen tavaroiden tullikohtelusta, mukaan luettuna tiedot kiintiöistä.

(8)   Ulkomaankaupan tilastoista saadaan tietoa maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon laatimista varten. Ominaisuudet, joiden avulla ulkomaankaupan tilastotiedot voidaan mukauttaa maksutasetarkoituksiin, olisi sisällytettävä pakollisiin tietoihin ja vakiotietoihin.

(9)    Yhdenmukaistettuja säännöksiä ei sovelleta tullivarastoja ja vapaa-alueita koskeviin jäsenvaltioiden tilastoihin. Vapaaehtoisesti tällaisia tilastoja voidaan kuitenkin edelleen laatia kansallisiin tarkoituksiin.

(10)    Jäsenvaltioiden olisi toimitettava Eurostatille vuosittaiset aggregoidut tiedot jaoteltuna yritysten ominaisuustietojen mukaan. Näitä tietoja voidaan käyttää esimerkiksi analysoitaessa eurooppalaisten yritysten toimintaa globalisaation näkökulmasta. Yritys- ja kauppatilastojen välinen yhteys voidaan luoda yhdistämällä tulli-ilmoituksesta saatavat tuojaa ja viejää koskevat tiedot tietoihin, joita vaaditaan tilastointiin tarkoitettujen yritysrekisterien laatimista koskevan yhteisen kehyksen vahvistamisesta ja 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2008 (6) , jäljempänä 'yritysrekisterilainsäädäntö', nojalla.

(11)    Yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 322/97(7) on luotu viitekehys tämän asetuksen säännöksille. Tavarakauppaa koskevat tiedot ovat hyvin yksityiskohtaisia, joten tarvitaan erityiset luottamuksellisuutta koskevat säännöt, jotta kyseiset tilastot olisivat relevantteja.

(12)    Salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 322/97 sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle 11 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom) N:o 1588/90 (8) . Kyseisten asetusten mukaisesti toteutetuilla toimilla varmistetaan salassapidettävien tietojen fyysinen ja looginen suojaus sekä se, ettei yhteisön tilastoja tuotettaessa eikä levitettäessä tietoja paljasteta sääntöjenvastaisesti eikä käytetä muuhun kuin tilastointitarkoituksiin.

(13)    Tuottaessaan ja levittäessään tämän asetuksen mukaisia yhteisön tilastoja kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten olisi otettava huomioon periaatteet, jotka on vahvistettu tilasto-ohjelmakomitean 24 päivänä helmikuuta 2005 hyväksymissä Euroopan tilastoja koskevissa käytännesäännöissä ja liitetty 25 päivänä toukokuuta 2005 annettuun komission suositukseen kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten riippumattomuudesta, koskemattomuudesta ja vastuuvelvollisuudesta.

(14)    Erityissäännöksiä tarvitaan siihen saakka, kunnes tulli-ilmoitukset sisältävät tarvittavat lisätiedot tullilainsäädännön muutosten jälkeen ja kunnes yhteisön lainsäädännössä edellytetään tullitietojen vaihtoa sähköisessä muodossa.

(15)    Tämän asetuksen tavoitetta ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(16)    Tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti.

(17)    Komissiolla olisi erityisesti oltava valtuudet muokata niiden tullimenettelyjen ja tulliselvitysmuotojen luetteloa , joilla määritetään vienti ja tuonti ulkomaankaupan tilastoja varten, ottaa käyttöön erilaisia tai erityisiä sääntöjä sellaisten tavaroiden tai tavaroiden liikkeiden osalta, jotka menetelmiin liittyvistä syistä edellyttävät erityissäännöksiä, muokata ulkomaankaupan tilastojen ulkopuolelle jätettävien tavaroiden ja tavaroiden liikkeiden luetteloa, määritellä tilastotiedot, käytettävät koodit mukaan lukien, vahvistaa tiettyihin tavaroihin ja tavaroiden tiettyihin liikkeisiin liittyville tiedoille asetettavat vaatimukset, vahvistaa tilastojen laatimista koskevat vaatimukset, määritellä otosten ominaisuudet, vahvistaa raportointijakso ja aggregointitaso kumppanimaiden, hyödykkeiden ja valuuttojen osalta sekä mukauttaa tilastojen toimittamisen määräaikaa ja jo toimitettujen tilastojen sisältöä, kattavuutta ja muutoksia koskevia ehtoja ja vahvistaa määräaika yritysten ominaisuustietojen mukaan ja laskutusvaluutan mukaan jaoteltua kauppaa koskevien tilastojen toimittamiselle . Koska nämä kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset puitteet yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävää tavarakauppaa koskevien yhteisön tilastojen (ulkomaankaupan tilastojen) järjestelmälliselle tuottamiselle.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

   a) "tavaroilla', kaikkea irtainta omaisuutta, myös sähkövirtaa;
   b) "yhteisön tilastoalueella' tullikoodeksissa määriteltyä yhteisön tullialuetta sekä Saksan liittotasavallan alueella olevaa Helgolandin saarta;
   c) "kansallisilla tilastoviranomaisilla' kansallisia tilastolaitoksia ja muita elimiä, jotka kussakin jäsenvaltiossa vastaavat yhteisön ulkomaankaupan tilastojen tuottamisesta;
   d) "tulliviranomaisilla' tullikoodeksissa määriteltyjä 'tulliviranomaisia';
   e) "tulli-ilmoituksella' tullikoodeksissa määriteltyä 'tulli-ilmoitusta';
   f) "tullin päätöksellä' tulliviranomaisten suorittamaa, hyväksyttyjä tulli-ilmoituksia koskevaa hallinnollista tointa, jolla on oikeudellisia vaikutuksia yhteen tai useampaan henkilöön.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Ulkomaankaupan tilastoihin kirjataan tavaroiden vienti ja tuonti.

Jäsenvaltioiden on kirjattava vienti silloin, kun tavara poistuu yhteisön tullialueelta jonkin seuraavassa mainitun, tullikoodeksissa määritellyn tullimenettelyn tai tulliselvitysmuodon mukaisesti:

   a) vienti;
   b) ulkoinen jalostus;
   c) jälleenvienti sisäisen jalostuksen tai tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen jälkeen.

Jäsenvaltioiden on kirjattava tuonti silloin, kun tavara tulee yhteisön tullialueelle jonkin seuraavassa mainitun, tullikoodeksissa määritellyn tullimenettelyn mukaisesti:

   d) luovutus vapaaseen liikkeeseen;
   e) sisäinen jalostus;
   f) tullivalvonnassa tapahtuva valmistus.

2.   Toimenpiteet , joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja jotka liittyvät 1 kohdassa esitettyjen tullimenettelyjen ja tulliselvitysmuotojen luetteloiden mukauttamiseen tullikoodeksin muutosten tai kansainvälisistä sopimuksista johtuvien säännösten vuoksi , hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Menetelmiin liittyvistä syistä tietyt tavarat tai tavaroiden liikkeet edellyttävät erityissäännöksiä (" tietyt tavarat tai tietyt tavaroiden liikkeet" ). Tämä koskee teollisuuslaitoksia, aluksia ja ilma-aluksia, merestä saatavia tuotteita, aluksiin ja ilma-aluksiin toimitettuja tavaroita, porrastettuja toimituksia, sotatarvikkeita, merellä oleviin laitoksiin tarkoitettuja tai niistä peräisin olevia tavaroita, avaruusaluksia, sähköä, kaasua ja jätteitä.

Toimenpiteet, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, ja jotka liittyvät tiettyihin tavaroihin ja tiettyihin tavaroiden liikkeisiin ja niihin sovellettaviin erilaisiin tai erityisiin säännöksiin, hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Menetelmiin liittyvistä syistä tietyt tavarat tai tavaroiden liikkeet jätetään ▌ulkomaankaupan tilastojen ulkopuolelle. Tämä koskee monetaarista kultaa ja laillisia maksuvälineitä, tavaroita, jotka on aiottu diplomaatti- tai vastaavaan käyttöön, tavaroiden liikkeitä tuoja- ja viejäjäsenvaltion sekä niiden ulkomaille sijoitettujen kansallisten asevoimien välillä sekä tiettyjä toisen maan asevoimien hankkimia tai jättämiä tavaroita, erityisesti tavaroita, joihin ei liity liiketapahtumaa, kantoraketteja ennen niiden laukaisua, korjattavia tai korjattuja tavaroita, tilapäiskäyttöön aiottuja tai tilapäiskäytössä olleita tavaroita, räätälöidyn tiedon ja ladatun tiedon tietovälineinä käytettyjä tavaroita, tulliviranomaisille suullisesti ilmoitettuja joko kaupallisia tavaroita, edellyttäen, että niiden arvo on enintään 1000 euroa ja nettopaino enintään 1000 kiloa (tilastollinen kynnysarvo), tai ei-kaupallisia tavaroita. Tavaroiden tai tavaroiden liikkeiden jättämiseen ulkomaankaupan tilastojen ulkopuolelle liittyvät toimenpiteet, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4 artikla

Tietolähde

1.   Edellä 3 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua tavaroiden tuontia ja vientiä koskevien tietojen lähteenä on tulli-ilmoitus, mukaan luettuna mahdolliset tilastotietojen tarkistukset tai muutokset, jotka johtuvat tulliviranomaisten niitä koskevista päätöksistä.

Jos käytetään tullikoodeksissa määriteltyä yksinkertaistettua menettelyä ja tehdään täydentävä ilmoitus, tietolähteenä on käytettävä tätä täydentävää ilmoitusta.

2 .   Edellä 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tiettyjen tavaroiden tai tavaroiden tiettyjen liikkeiden osalta voidaan käyttää muita tietolähteitä kuin tulli-ilmoitus.

Toimenpiteet, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, ja jotka liittyvät näiden muiden tietolähteiden määrittelemiseen, hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.    Jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää muita kuin 1 ja 2 kohdassa määriteltyjä tietolähteitä tilastojen laatimisessa siihen asti, kun 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu mekanismi tietojen keskinäistä vaihtamista varten sähköisessä muodossa on otettu käyttöön. Yhteisön ulkomaankaupan tilastojen laatiminen 6 artiklan mukaisesti ei kuitenkaan saisi perustua noihin muihin tietolähteisiin.

5 artikla

Tilastotiedot

1.  Jäsenvaltioiden on hankittava seuraavat tiedot 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vientiä koskevista tiedostoista:

   a) kauppavirta (tuonti, vienti);
   b) viitekuukausi;
   c) tavaroiden tilastollinen arvo tuonti- tai vientijäsenvaltion kansallisella rajalla;
   d) määrä nettopainona ja muuna paljousyksikkönä, kun ilmoitettu tulli-ilmoituksessa;
   e) liikkeenharjoittaja, eli maahantuoja tai vastaanottaja tuonnissa ja viejä tai lähettäjä viennissä;
  f) tuonti- tai vientijäsenvaltio, eli jäsenvaltio, jossa tulli-ilmoitus jätettiin, kun ilmoitettu tulli-ilmoituksessa;
   i) tuonnissa lopullinen määräjäsenvaltio;
   ii) viennissä todellinen vientijäsenvaltio;
   g) kumppanimaa, eli tuonnissa alkuperämaa ja lähetysmaa ja viennissä määrämaa;
  h) hyödyke yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti, eli
   i) tuonnissa Taric-alanimikkeen tavarakoodi;
   ii) viennissä yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeen tavarakoodi;
   i) tullimenettelykoodit, joiden perusteella tilastollinen menettely johdetaan;
   j) kauppatapahtuman luonne, kun ilmoitettu tulli-ilmoituksessa;
   k) mahdollinen tulliviranomaisten myöntämä tullikohtelu maahantuonnissa, eli tullietuuskoodi ▌;
   l) laskutusvaluutta, jos ilmoitettu tulli-ilmoituksessa;
  m) kuljetusmuoto eriteltynä seuraavasti:
   i) kuljetusmuoto rajalla;
   ii) sisäinen kuljetusmuoto
   iii) kontti.

2.   Toimenpiteet , joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ▌täydentämällä sitä ja jotka liittyvät 1 kohdassa tarkoitettuihin tietovaatimusten tarkennuksiin ja käytettäviin koodeihin , hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Mainittujen tietojen on sisällyttävä tulli-ilmoitukseen, ellei toisin ilmoiteta ja sanotun rajoittamatta tullilainsäädännön soveltamista.

4.   Edellä 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tiettyjen tavaroiden tai tavaroiden tiettyjen liikkeiden osalta voidaan vaatia rajoitettuja tietokokonaisuuksia .

Toimenpiteet, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ║täydentämällä sitä ja jotka liittyvät näihin rajoitettuihin tietokokonaisuuksiin , hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6 artikla

Ulkomaankaupan tilastojen laatiminen

1.  Jäsenvaltioiden on laadittava kultakin viitekuukaudelta tilastot tavaroiden tuonnista ja viennistä arvon ja määrän mukaan jaoteltuna seuraavasti:

   a) hyödykkeet;

b)   tuonti- tai vientijäsenvaltiot;

   c) kumppanimaat
   d) tilastollinen menettely;
   e) kauppatapahtuman luonne;
   f) tullikohtelu tuonnissa;
   g) kuljetusmuoto.

Komissio voi vahvistaa tilastojen laatimista koskevat täytäntöönpanosäännöt 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava kauppaa koskevat vuosittaiset tilastot yritysten ominaisuustietojen mukaisesti; näitä ovat yrityksen Euroopan yhteisön yhteisen tilastollisen toimialaluokituksen (NACE) pääluokan tai kaksinumeroisen luokittelutason mukainen toimiala ja työntekijöiden määrään perustuva kokoluokka .

Tilastot on laadittava yhdistämällä yritysrekisterilainsäädännön mukaisesti kirjatut yritysten ominaisuustiedot 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti kirjattuihin tuontia ja vientiä koskeviin tietoihin. Kansallisten tulliviranomaisten on tätä varten toimitettava kansallisille tilastoviranomaisille asianomaisten kaupan harjoittajien tunnusnumero.

Toimenpiteet , joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ▌täydentämällä sitä ja jotka liittyvät tietojen ja näiden laadittavien tilastojen yhdistämiseen , hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Jäsenvaltioiden on joka toinen vuosi laadittava kauppaa koskevat tilastot jaoteltuna laskutusvaluutan mukaan.

Jäsenvaltioiden on laadittava tilastot käyttämällä edustavaa otosta sellaisista tulli-ilmoituksista saaduista tuontia ja vientiä koskevista tiedoista, jotka sisältävät tiedon laskutusvaluutasta. Jos laskutusvaluuttaa koskevaa tietoa ei saada tulli-ilmoituksesta, on tehtävä tutkimus tarvittavien tietojen keräämiseksi.

Toimenpiteet , joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä ja jotka liittyvät otoksen ominaisuuksiin , raportointijaksoon ja aggregointitasoon kumppanimaiden, hyödykkeiden ja valuuttojen osalta, hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Kun tarvittavat tiedot ovat saatavissa tulli-ilmoituksesta, voidaan päättää, että jäsenvaltiot laativat lisätilastoja ▌kansallisen tason tarpeita varten.

5.  Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia laatimaan ja toimittamaan komissiolle (Eurostatille) ulkomaankaupan tilastoja sellaisista tilastotiedoista, jotka eivät tullikoodeksin tai kansallisten säännösten nojalla ole vielä rekisteröityjä ja joita ei voida suoraan päätellä muista tiedoista, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden tulliviranomaisille jätettyyn tulli-ilmoitukseen . Näiden tilastotietojen toimittaminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista. Tämä koskee seuraavia tietoja:

   a) lopullinen määräjäsenvaltio tuonnissa;
   b) todellinen vientijäsenvaltio viennissä;
   c) kauppatapahtuman luonne.

7 artikla

Tiedonvaihto

1.   Kansallisten tilastoviranomaisten on viipymättä ja viimeistään tulli-ilmoitusten hyväksymiskuukautta tai tulli-ilmoituksia koskevien päätösten tekokuukautta seuraavan kuukauden aikana saatava kansallisilta tulliviranomaisilta tuontia ja vientiä koskevat tiedot, jotka perustuvat kyseisille tulliviranomaisille jätettyihin tai toimitettuihin tulli-ilmoituksiin.

Näiden tietojen on sisällettävä ainakin 5 artiklassa mainitut tilastotiedot, jotka ovat tullikoodeksin tai kansallisten sääntöjen mukaan saatavilla tulli-ilmoituksessa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuontia ja vientiä koskevat tiedostot, jotka perustuvat kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaisille jätettyihin tulli-ilmoituksiin, toimitetaan viipymättä mainitulta tulliviranomaiselta sen jäsenvaltion tulliviranomaiselle , joka on ilmoitettu tulli-ilmoituksessa

   a) lopullisena määräjäsenvaltiona tuonnissa;
   b) todellisena vientijäsenvaltiona viennissä.

Jäsenvaltion sisällä kansallisen tulliviranomaisen vastaanottamat tiedot toimitetaan kansalliselle tilastoviranomaiselle 1 kohdan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltion ei tarvitse toimittaa tuontia ja vientiä koskevia tiedostoja ║2 kohdan mukaisesti toiseen jäsenvaltioon ennen kuin kyseisten jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat ottaneet käyttöön mekanismin tietojen keskinäistä vaihtamista varten sähköisessä muodossa.

4.   Tällaista tiedonsiirtoa koskevat täytäntöönpanosäännöt voidaan vahvistaa 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

5.    Jos kansallinen tulliviranomainen ei pysty toimittamaan kaikkia 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, vaadittavia tietoja kansalliselle tilastoviranomaiselle yhteisön tullikoodeksista 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 (uudistettu tullikoodeksi) (10) , ja paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 70/2008/EY (11) mukaisten useiden yksinkertaistettujen menettelyjen pohjalta, kansallinen tilastoviranomainen ei ole velvollinen toimittamaan komissiolle (Eurostatille) sellaisia tietoja, joita ei voida saada kansalliselta tulliviranomaiselta.

8 artikla

Ulkomaankaupan tilastojen toimittaminen komissiolle (Eurostatille)

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostatille) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tilastot viimeistään 40 päivän kuluttua kunkin viitekuukauden päättymisestä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilastot sisältävät täydelliset tiedot tuonnista ja viennistä viitekauden aikana ja tehtävä mukautuksia, jos tietoja ei ole saatavilla.

Jäsenvaltioiden on toimitettava ajantasaiset tilastot, jos jo toimitettuihin tilastoihin tehdään muutoksia.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä komissiolle (Eurostatille) toimitettaviin tuloksiin mahdolliset luottamukselliset tilastotiedot.

Toimenpiteet , joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, ja jotka liittyvät tilastojen määräajan, sisällön, kattavuuden ja muutosten mukauttamiseen , hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Toimenpiteet , joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ▌täydentämällä sitä ja jotka liittyvät 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yritysten ominaisuustietojen mukaan jaoteltujen kaupan tilastojen ja 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen , laskutusvaluutan mukaan jaoteltujen kaupan tilastojen toimittamista koskevaan määräaikaan, hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tilastot komissiolle (Eurostatille) sähköisessä muodossa tiedonsiirtostandardin mukaisesti. Tulosten toimittamiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä voidaan päättää 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla

Laadunarviointi

1.  Siirrettäviin tietojen laadun arvioinnissa käytetään tämän asetuksen soveltamiseksi seuraavia määritteitä:

   "relevanssi' viittaa siihen, missä määrin tilastotiedot vastaavat käyttäjien tosiasiallisia ja mahdollisia tarpeita,
   "tarkkuus' viittaa arvioiden vastaavuuteen tuntemattomien tosiasioiden kanssa,
   "oikea-aikaisuus' ja 'täsmällisyys' viittaavat tulosten saatavuusajankohdan ja siihen liittyvän tapahtuman tai ilmiön väliseen viipeeseen,
   "saatavuus' ja 'selkeys' viittaavat olosuhteisiin ja menettelyihin, joita edellytetään tietojen saamiseksi, käyttämiseksi ja tulkitsemiseksi,
   "vertailukelpoisuus' viittaa siihen, millaisia vaikutuksia käytettyjen tilastokäsitteiden ja mittausvälineiden ja -menetelmien erot aiheuttavat, kun tilastoille tehdään maantieteellisiin alueisiin tai eri aloihin tai aikaan liittyviä vertailuja,
   "yhtenäisyys' viittaa ominaisuuteen, jonka ansiosta tietoja voidaan luotettavasti yhdistellä eri tavoilla ja eri käyttöön.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostatille) toimitettujen tilastojen laatua käsittelevä kertomus vuosittain.

3.   Kun 1 kohdassa vahvistettuja laatumääritteitä sovelletaan tässä asetuksessa tarkoitettuihin tilastoihin, laatuselvityksiin liittyvistä menettelyistä ja niiden rakenteesta ▌on päätettävä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio (Eurostat) arvioi toimitettujen tilastojen laadun.

10 artikla

Ulkomaankaupan tilastojen levittäminen

1.   Yhteisön tasolla komissio (Eurostat) levittää 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditut ja jäsenvaltioiden toimittamat ulkomaankaupan tilastot ainakin yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeen mukaisesti jaoteltuina.

Vain silloin, jos tuoja tai viejä sitä vaatii, voivat tietyn jäsenvaltion kansalliset viranomaiset päättää levitetäänkö sellaisia kyseisen jäsenvaltion tietoja, joiden perusteella tuoja tai viejä on mahdollista tunnistaa, tai muutetaanko niitä siten, että levittäminen ei vaaranna tilastosalaisuuden noudattamista.

2.   Komissio (Eurostat) ei levitä Taric-alanimikkeen, etuuksien ja kiintiöiden mukaan jaoteltuja yksityiskohtaisia tilastotietoja, jos niiden ilmoittaminen heikentäisi yleisen edun suojelua yhteisön kauppa- ja maatalouspolitiikan alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietojen levittämistä kansallisella tasolla.

11 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa ulkomaankaupan tilastointia käsittelevä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

12 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1172/95 1 päivästä tammikuuta 2010 .

Asetusta sovelletaan edelleen tietoihin, jotka koskevat 1 päivää tammikuuta 2010 edeltäneitä viitejaksoja.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Niitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010 .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

║ ║

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 70, 15.3.2008, s. 1.
(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23.syyskuuta 2008 .
(3) EYVL L 118, 25.5.1995, s. 10║.
(4) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1║.
(5) EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1║.
(6) EUVL L 61, 5.3.2008, s. 6.
(7) EYVL L 52, 22.2.1997, s. 1║.
(8) EYVL L 151, 15.6.1990, s. 1.
(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23║.
(10) EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1.
(11) EUVL L 23, 26.1.2008, s. 21.


Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu niiden kauppaa sääntelemällä (mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn) ***I
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 muuttamisesta komissiolle siirretyn toimivallan osalta (KOM(2008)0104 – C6-0087/2008 – 2008/0042(COD) )
P6_TA(2008)0415 A6-0314/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0104 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0087/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0314/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Maanteiden tavarakuljetusten tilastot ***I
DOC 46k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maanteiden tavarakuljetusten tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1172/98 muuttamisesta komissiolle siirretyn toimivallan osalta (KOM(2007)0778 – C6-0451/2007 – 2007/0269(COD) )
P6_TA(2008)0416 A6-0258/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0778 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0451/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0258/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23 . syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi maanteiden tavarakuljetusten tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1172/98 muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta

P6_TC1-COD(2007)0269


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o .../2009.)


Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuosi (2009) ***I
DOC 36k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodesta (2009) (KOM(2008)0159 – C6-0151/2008 – 2008/0064(COD) )
P6_TA(2008)0417 A6-0319/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0159 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 149 ja 150 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0151/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6-0319/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2008/EY tekemiseksi Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodesta (2009)

P6_TC1-COD(2008)0064


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1350/2008/EY.)


Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmät, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa *
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmien määräämisestä, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 12 artiklan, 13 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan määräyksiä, annetun asetuksen (Euratom, EHTY, ETY) N:o 549/69 muuttamisesta (KOM(2008)0305 – C6-0214/2008 – 2008/0102(CNS) )
P6_TA(2008)0418 A6-0339/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0305 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 291 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 16 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0214/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0339/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Lisätalousarvio nro 6/2008
DOC 35k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23 . syyskuuta 2008 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 6/2008 varainhoitovuodeksi 2008, Pääluokka III - Komissio (12984/2008 – C6-0317/2008 – 2008/2166(BUD) )
P6_TA(2008)0419 A6-0353/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) (jäljempänä 'varainhoitoasetus') ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2008(2) ,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ,

–   ottaa huomioon komission 1. heinäkuuta 2008 esittämän alustavan lisätalousarvioesityksen nro 6/2008 vuoden 2008 yleiseen talousarvioon (KOM(2008)0429 ),

–   ottaa huomioon neuvoston 15. syyskuuta 2008 laatiman esityksen lisätalousarvioksi nro 6/2008 (12984/2008 – C6-0317/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0353/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 yleistä talousarviota koskevalla lisätalousarvioesityksellä nro 6

   tehdään talousarvioon (henkilöstötaulukkoon) seuraavien kolmen toimeenpanoviraston toimeksiannon laajentamisen edellyttämät mukautukset: koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto, kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanovirasto ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanovirasto,
   luodaan tarvittavat budjettikohdat polttokenno- ja vety-yhteisyritystä varten sekä kohdennetaan vastaavat määrärahat,
   tehdään maksusitoumusmäärärahoihin 2 200 000 euron lisäys, jolla on tarkoitus kattaa osa Eurojustin uusista toimitiloista aiheutuvista kustannuksista,
   lisätään kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan kuuluvan yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelman maksusitoumusmäärärahoja 3 900 000 eurolla,

B.   ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 6/2008 tarkoituksena on ottaa nämä mukautukset virallisesti vuoden 2008 talousarvioon,

1.   muistuttaa, että yhteisyritysten määrärahat maksetaan kyseisen ohjelman toimintamäärärahoista;

2.   huomauttaa, että Euroopan parlamentille, joka on toinen budjettivallan käyttäjä, olisi varainhoitoasetuksen 179 artiklan 3 kohdan mukaan pitänyt tiedottaa Eurojustin uuden kiinteistön vuokrasta, jolla on huomattavia taloudellisia vaikutuksia talousarvioon;

3.   odottaa komission toimittavan sille vastaisuudessa tällaiset tiedot, mikäli ilmenee kiinteistöjä koskevia lisätarpeita, jotta budjettivallan käyttäjä voi antaa lausunnon varainhoitoasetuksen 179 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

4.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 6/2008 sellaisenaan;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(2) EUVL L 71, 14.3.2008, s. 1.
(3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


Monterreyn kehitysrahoituskokouksen (2002) seuranta
DOC 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23 . syyskuuta 2008 vuonna 2002 pidetyn Monterreyn kehitysrahoituskokouksen seurannasta (2008/2050(INI) )
P6_TA(2008)0420 A6-0310/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Monterreyssa, Meksikossa, 18.–22. maaliskuuta 2002 pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa (Monterreyn kokous) hyväksytyn Monterreyn konsensuksen,

–   ottaa huomioon Barcelonassa 14. maaliskuuta 2002 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tehdyt jäsenvaltioiden sitoumukset (Barcelonan sitoumukset),

–   ottaa huomioon kehitysavun rahoituksesta 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(1) ,

–   ottaa huomioon kehitysavun rahoituksesta 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(2) ,

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 allekirjoitetun, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(3) ,

–   ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon EU kansainvälisenä kehitysyhteistyötoimijana – Nopeutetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumista (KOM(2008)0177 ),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2007 annetun komission tiedonannon Kehitysyhteistyön rahoitusta koskevien lupausten pitäminen (KOM(2007)0164 ),

–   ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon Kehitysyhteistyön rahoitus ja avun tuloksellisuus – EU:n avun lisäämisen haasteet 2006–2010 (KOM(2006)0085 ),

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus (KOM(2005)0133 ),

–   ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2004 annetun komission tiedonannon Monterreyn konsensuksen sovittaminen käytäntöön: Euroopan unionin antama kehitysapu (KOM(2004)0150 ),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 14. maaliskuuta 2002 hyväksymät päätelmät kansainvälisestä kehitysrahoituskokouksesta (Monterrey, Meksiko, 18.–22. maaliskuuta 2002),

–   ottaa huomioon New Yorkissa 6.–8. syyskuuta 2000 pidetyssä YK:n vuosituhannen huippukokouksessa hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka vahvistettiin myöhemmissä YK:n kokouksissa ja erityisesti Monterreyn kokouksessa,

–   ottaa huomioon Göteborgissa 15.–16. kesäkuuta 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyn sitoumuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on saavutettava julkista kehitysapua koskeva YK:n tavoite, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL),

–   ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon: EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen (KOM(2006)0087 ),

–   ottaa huomioon avun tuloksellisuutta koskevan vuoden 2005 Pariisin julistuksen seurannasta 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman(4) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0310/2008 ),

A.   panee merkille, että YK järjestää Dohassa 29. marraskuuta–2. joulukuuta 2008 kaikkien aikojen toisen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen, johon kokoontuvat valtioiden ja hallitusten päämiehet ja kehitysasioista vastaavien ministerien lisäksi myös valtiovarainministerit ja kansainvälisten rahoitusjärjestöjen, yksityisten pankkien ja yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkastelemaan Monterreyn kokouksen jälkeen tapahtunutta edistystä,

B.   katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavasti nykyistä suurempaa rahoitusta,

C.   katsoo, että kehitysrahoitus olisi määritettävä kustannustehokkaimmaksi tavaksi vastata maailman kehitystarpeisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin,

D.   katsoo, että riittävän ennustettavissa olevan ja kestävän rahoituksen tarve on suurempi kuin koskaan, erityisesti ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten, kuten luonnonmullistusten, muodostaman haasteen sekä kehitysmaiden erityisen haavoittuvuuden,

E.   ottaa huomioon, että EU on maailman suurin avunantaja, merkittävä osakas kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja kehitysmaiden tärkein kauppakumppani,

F.   ottaa huomioon, että EU on sitoutunut selkeään ja velvoittavaan aikatauluun 0,56 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä,

G.   katsoo, että mikäli jäsenvaltioiden julkista kehitysapua koskevien tavoitteiden suuntaus jatkuu samana, jotkut jäsenvaltiot eivät saavuta asetettuja tavoitteita, jotka ovat 0,51 prosenttia EU 15:ssä (eli ennen vuoden 2004 laajentumista unioniin kuuluneissa jäsenvaltioissa) ja 0,17 prosenttia EU 12:ssa (eli unioniin 1. toukokuuta 2004 ja 1. tammikuuta 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa) bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä,

H.   ottaa huomioon, että Afrikkaan ohjelmoitava apu kasvaa huolimatta julkisen kehitysavun yleisestä laskusta vuonna 2007,

I.   ottaa huomioon, että äskettäin on syntynyt merkittäviä uusia kehityshaasteita, joihin kuuluvat ilmastonmuutos, rakenteelliset muutokset perushyödykkeiden markkinoilla ja erityisesti elintarvike- ja öljymarkkinoilla, sekä tärkeät uudet suuntaukset etelä–etelä-yhteistyössä, muun muassa Kiinan tukemat infrastruktuurit Afrikassa ja Brasilian kehityspankin (BNDES) lainaustoiminta Latinalaisessa Amerikassa,

J.   ottaa huomioon, että rahoituspalvelut ovat useissa kehitysmaissa alikehittyneitä useiden eri tekijöiden takia, mukaan luettuna palvelujen tarjontaa koskevat rajoitukset sekä oikeusvarmuuden ja teollis- ja tekijänoikeuksien puute,

1.   vahvistaa sitoutumisensa köyhyyden poistamiseen, kestävään kehitykseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen ainoina keinoina luoda sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja parempaa elämänlaatua niille eri puolilla maapalloa asuville arviolta miljardille ihmiselle, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä eli joiden tulot ovat vähemmän kuin yksi Yhdysvaltain dollari päivässä;

2.   kehottaa jäsenvaltioita tekemään selkeän jaon kehitysapuun käytettävien varojen ja ulkopoliittisiin päämääriin käytettävien varojen välillä, ja korostaa tässä yhteydessä, että julkista kehitysapua olisi annettava julkista kehitysapua koskevien taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) kriteerien ja julkisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamista koskevien OECD/DAC:n suositusten mukaisesti;

3.   korostaa absoluuttista tarvetta pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen koordinaatioon johdonmukaisuuden varmistamiseksi muiden yhteisön politiikkojen kanssa (ympäristö, siirtolaisuus, ihmisoikeudet, maatalous jne.) ja päällekkäisen työn ja toimien epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi;

4.   palauttaa mieliin, että EU:n toteuttamat välittömät toimet, jotka ovat tarpeen kehitysmaissa tapahtuneen elintarvikkeiden hintojen nousun dramaattisten seurausten torjumiseksi, eivät ole osa eikä niitä pidä toteuttaa osana Monterreyn konsensuksen edellyttämiä rahoitustoimia; odottaa näin ollen komissiolta hätärahastojen käyttöä koskevaa konkreettista ehdotusta;

5.   korostaa, että joissakin kumppanimaissa vallitseva liiallinen ja kohtuuton hallinnollinen rasitus heikentää kehitysavun tehokkuutta; pelkää, että tämä rasitus saattaa vaarantaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen;

6.   toteaa, että EU:n on yhä löydettävä oikea tasapaino kehitysapua koskevan kahden vastakkaisen lähestymistavan välillä: toisessa niistä luotetaan siihen, että kumppanimaat kohdentavat varat asianmukaisesti, ja autetaan niiden hallintoja kehittämään oikeita välineitä varojen täytäntöönpanoa varten; toisessa sen sijaan eritellään rahoitusapu väärinkäytön tai avun tehottoman kohdentamisen ehkäisemiseksi;

Julkisen kehitysavun määrä

7.   korostaa, että EU on maailman johtava kehitysavun antaja, sillä sen osuus maailman julkisesta kehitysavusta on lähes 60 prosenttia, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n osuus on kasvanut vuosien kuluessa; kehottaa tästä huolimatta komissiota antamaan selkeitä ja avoimia tietoja EU:n kehitysavun osuudesta unionin talousarviossa, jotta voidaan arvioida, miten kaikki eurooppalaiset avunantajat noudattavat Monterreyn konsensusta; pitää myös valitettavana, että EU:n kehitysmaille antamalta rahoitusosuudelta puuttuu avoimuus, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohdennettuja viestintä- ja tiedotusvälineitä EU:n kehitysavun avoimuuden lisäämiseksi;

8.   suhtautuu myönteisesti siihen, että EU saavutti sitovan julkisen kehitysavun tavoitteensa, jonka mukaan yhteisön keskiarvon oli oltava 0,39 % bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä, mutta panee merkille EU:n avun huolestuttavan laskun 47,7 miljardista eurosta vuonna 2006 (0,41 % koko EU:n BKTL:stä) 46,1 miljardiin euroon vuonna 2007 (0,38 % koko EU:n BKTL:stä) ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään julkista kehitysapuaan saavuttaakseen lupaamansa 0,56 prosentin osuuden bruttokansantulosta vuonna 2010;

9.   vaatii, että jäsenvaltioiden ilmoitettua julkista kehitysapua ei saa enää vähentää; huomauttaa, että EU:n kaudella 2005–2010 myöntämän avun määrä jää 75 miljardia euroa sen lupaamaa pienemmäksi, jos nykyinen suuntaus jatkuu;

10.   ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että suurin osa jäsenvaltioista (18 jäsenvaltiota 27:stä, erityisesti Latvia, Italia, Portugali, Kreikka ja Tšekki) ei ole voinut lisätä julkisen kehitysavun määrää vuosien 2006 ja 2007 aikana ja että kehitysapua on jopa jyrkästi vähennetty 10 prosentilla muutamissa valtioissa, kuten Belgiassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään asianmukaisesti julkista kehitysapua koskevat sitoumuksensa; panee tyytyväisenä merkille, että eräät jäsenvaltiot (Tanska, Irlanti, Luxemburg, Espanja, Ruotsi ja Alankomaat) saavuttavat varmasti vuodelle 2010 asettamansa julkista kehitysapua koskevat tavoitteet, ja uskoo, että kyseiset jäsenvaltiot säilyttävät korkean julkisen kehitysavun tason;

11.   pitää myönteisenä, että komissio pitää tiukasti kiinni siitä, että toimissa keskitytään jäsenvaltioilta tulevan kehitysavun määrään ja laatuun, ja tukee voimakkaasti komission antamaa varoitusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden rahoitussitoumusten täyttämättä jättämisen seuraukset voivat olla erittäin vakavat; pyytää komissiota käyttämään asiantuntemustaan ja vaikutusvaltaansa saadakseen muut julkiset ja yksityiset avunantajat täyttämään rahoituslupauksensa;

12.   on erittäin huolestunut siitä, että jotkut jäsenvaltiot jaksottavat julkisen kehitysavun lisäämisen talousarviokauden loppupuolelle, mikä johtaa kehitysmaissa yli 17 miljardin euron nettotappioihin;

13.   suhtautuu myönteisesti eräiden jäsenvaltioiden lähestymistapaan, jossa julkisen kehitysavun lisäämiselle laaditaan monivuotisia aikatauluja YK:n asettaman 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä julkistaneet monivuotisia aikataulujaan, tekemään niin mahdollisimman pian; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä aikataulut ennen edellä mainittua Dohassa pidettävää kansainvälisen kehitysrahoituksen seurantakokousta ja täytettävä sitoumuksensa;

14.   panee merkille, että avustusten ilmoitettu pienentyminen vuonna 2007 johtui joissakin tapauksissa vuoden 2006 lukujen keinotekoisesta korottamisesta velkahelpotuksilla; kehottaa jäsenvaltioita nostamaan kestävästi julkisen kehitysavun tasoa kiinnittämällä huomion lukuihin, joista velkahelpotusten vaikutus on poistettu;

15.   katsoo, että suurempaa rahoitustukea koskevien toistuvien lupausten ja todellisuudessa maksettavien huomattavasti pienempien määrien välistä ristiriitaa on mahdoton hyväksyä, ja on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa into kehitysavun antamiseen on hiipumassa;

16.   korostaa sitä, että kumppanimaiden hallitusten, kansallisten parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen kuuleminen on ratkaisevan tärkeää julkisen kehitysavun määrää ja kohdetta koskevassa päätöstenteossa;

Rahoituksen nopeus, joustavuus, ennustettavuus ja kestävyys

17.   korostaa, että apu on toimitettava ajoissa, ja ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että toimitusprosesseissa esiintyy usein perusteettomia viiveitä;

18.   korostaa tarvetta tasapainottaa yhteistyörahastojen toimituksen joustavuutta, jotta voitaisiin vastata muuttuviin olosuhteisiin, kuten ruoan hinnan nousuun ja välttämättömään tarpeeseen luoda ennustettavissa oleva rahoitus, jotta kumppanimaat voivat laatia kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevia suunnitelmia;

19.   kehottaa painokkaasti noudattamaan selvästi luotettavan lainanannon ja rahoituksen periaatteita, jotta lainananto- ja rahoitustoiminnasta tulisi kestävää talouden ja ympäristön kehityksen osalta päiväntasaajan periaatteiden (equator principles) mukaisesti; kehottaa komissiota osallistumaan sellaisten periaatteiden laatimiseen ja kansainvälisen tason painostukseen sitovien toimenpiteiden käyttöönottamiseksi, jotta periaatteiden soveltamisala voidaan ulottaa koskemaan uusia julkisen ja yksityisen sektorin kehitysyhteistyön toimijoita;

Velka ja pääomapako

20.   tukee varauksettomasti kehitysmaiden ponnisteluja pitkäaikaisen velanhoitokyvyn säilyttämiseksi sekä voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan HIPC-aloitteen täytäntöönpanemiseksi, mikä on ensisijaisen tärkeää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta; pahoittelee kuitenkin, että velkahelpotussuunnitelmia ei sovelleta suureen osaan valtioita, joissa velkaantuminen estää edelleen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen; vaatii välitöntä kansainvälistä keskustelua kansainvälisten toimien vähentämisen ulottamiseksi koskemaan niitä useita velkaantuneita maita, jotka eivät tällä hetkellä kuulu HIPC-aloitteen piiriin;

21.   kehottaa komissiota puuttumaan velkahelpotuksia koskevissa kahden- tai monenvälisissä neuvotteluissa kohtuuttomiin tai epäoikeutettuihin velkoihin, joilla tarkoitetaan vastuuttomasta, omanvoitonpyyntöisestä, huolimattomasta tai epäoikeudenmukaisesta luotonannosta johtuvia velkoja, sekä luotettavan rahoituksen periaatteisiin; suhtautuu myönteisesti komission kehotukseen ryhtyä toimiin, joilla rajoitetaan kaupallisten lainanantajien ja kriisiyrityksiin sijoittavien rahastojen oikeutta luoton takaisinmaksuun, jos asia on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi;

22.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan velanhoitokykyä koskevia puitteita ja edistämään niiden kehittämistä siten, että huomioon otetaan valtion sisäiset velka- ja rahoitusvaatimukset; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan, että luotonantajan vastuu ei tarkoita vain kestävyyttä koskevien puitteiden noudattamista vaan myös sitä, että

   otetaan huomioon lainaa ottavien maiden alttius ulkoisille häiriöille niin, että tällaisten tapausten osalta säädetään mahdollisuudesta keskeyttää takaisinmaksu tai helpottaa sitä,
   lainasopimuksiin sisällytetään avoimuutta koskevat vaatimukset molempien osapuolten osalta,
   otetaan suurempi vastuu sen asianmukaisesta valvomisesta, että lainan myöntäminen ei edistä ihmisoikeuksien rikkomista tai lisää korruptiota;

23.   kehottaa EU:ta edistämään kansainvälisiä ponnisteluja, joilla pyritään ottamaan käyttöön tietynlaisia kansainvälisiä maksukyvyttömyysmenettelyjä tai oikeudenmukaisia ja avoimia välitysmenettelyjä, jotta kaikkiin tuleviin luottokriiseihin voidaan puuttua tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti;

24.   pahoittelee, että komissio ei korosta voimakkaammin sisäisten resurssien käyttöönottoa kehitysrahoituksessa, sillä ne antaisivat kehitysmaille suuremman riippumattomuuden; kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan täysimääräisesti hankkeeseen kaivannaisteollisuuden avoimuuden lisäämiseksi (Extractive Industries Transparency Initiative, EITI) ja pyytämään hankkeen vahvistamista; kehottaa komissiota pyytämään kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavaa elintä (IASB) sisällyttämään kyseisiin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin vaatimuksen kansainvälisten yritysten toimia kaikilla aloilla koskevasta maakohtaisesta raportoinnista;

25.   pitää valitettavana, että avun tuloksellisuutta koskevassa komission tiedonantopaketissa (KOM(2008)0177 ) ei mainita pääomapakoa kehitysmaiden talouden riskitekijänä; huomauttaa, että pääomapako aiheuttaa kehitysmaiden kestävien talousjärjestelmien kehitykselle vakavaa vahinkoa, ja huomauttaa, että veronkierto aiheuttaa kehitysmaille vuosittain kustannukset, jotka ovat suuremmat kuin niiden vastaanottaman julkisen kehitysavun määrä; pitää valitettavana, että avun tuloksellisuutta koskevassa komission tiedonantopaketissa ei mainita pääomapakoa kehitysmaiden talouden riskitekijänä; huomauttaa, että pääomapako aiheuttaa kehitysmaiden kestävien talousjärjestelmien kehitykselle vakavaa vahinkoa; kehottaa komissiota sisällyttämään politiikkoihinsa pääomapakoa ehkäiseviä toimenpiteitä Monterreyn konsensuksen edellytysten mukaisesti, jotta voitaisiin sulkea veroparatiisit, joista osa sijaitsee EU:n alueella tai toimii tiiviissä yhteydessä jäsenvaltioiden kanssa;

26.   panee erityisesti merkille, että Maailmanpankin mukaan tämän pääomapaon laittoman osuuden arvo on 1 000–1 600 miljardia dollaria vuodessa ja että puolet näistä varoista saadaan kehitysmaista; tukee kansainvälisiä ponnisteluja anastetun omaisuuden jäädyttämiseksi ja takaisinperimiseksi ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet korruption vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, tekemään niin; pahoittelee, että vastaavanlaisia ponnisteluja ei toteuteta veronkierron torjumiseksi, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään verotietojen automaattista vaihtamista koskevan periaatteen maailmanlaajuista soveltamista, pyytämään Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa (UN ECOSOC) tällä hetkellä laadittavina olevien veronkiertoa koskevien menettelysääntöjen liittämistä Dohan julistukseen ja tukemaan kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean kehittämistä aidoksi hallitustenväliseksi elimeksi, jolla on käytettävissään lisäresursseja veronkierron kansainvälisen torjunnan toteuttamiseksi yhdessä OECD:n kanssa;

Innovatiiviset rahoitusmekanismit

27.   suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden tekemiin ehdotuksiin innovatiivisista rahoitusmekanismeista ja kehottaa komissiota tutkimaan niitä käytännön toteutuksen helpottamista, kestävyyttä, täydentävyyttä, siirtokustannuksia ja tuloksellisuutta koskevien perusteiden valossa; kehottaa perustamaan rahoitusmekanismeja ja -välineitä, jotka tarjoavat uutta rahoitusta eivätkä vaaranna tulevaa rahoitusta;

28.   kehottaa luomaan rahoitusmekanismeja ja -välineitä, jotka sisältävät toimenpiteitä yksityisten varojen käyttöön saamiseksi, kuten Monterreyn konsensuksessa todettiin, sekä hyödyntävät luottotakuita;

29.   kehottaa komissiota lisäämään voimakkaasti rahoitusta ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeville toimenpiteille kehitysmaissa ja erityisesti lisäämään rahoitusta maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle; korostaa pakottavaa tarvetta myöntää rahoitusta nykyistä julkista kehitysapua enemmän, sillä julkinen kehitysapu yksinään ei tukisi riittävästi toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen vaikutusten lieventämiseksi kehitysmaissa; painottaa, että tätä tarkoitusta varten olisi kehitettävä pikaisesti innovatiivisia rahoitusmekanismeja, kuten lentoliikenteestä ja öljykaupasta perittävät maksut, sekä EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavien myyntitulojen osoittaminen tähän tarkoitukseen;

30.   on tyytyväinen komission ehdotukseen sellaisen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosta koskevan rahoitusmekanismin perustamisesta, joka perustuu avun myöntämiseen etukäteen kehitysmaissa toteutettavien hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteiden rahoittamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään huomattavia taloudellisia sitoumuksia, jotta ehdotus pantaisiin täytäntöön pikaisesti;

31.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan vähintään 25 prosenttia tulevista päästökauppajärjestelmän kautta myytävistä päästöoikeuksista saatavista tuloista ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevien toimenpiteiden rahoittamiseen kehitysmaissa;

32.   kehottaa komissiota kehittämään pienyrittäjille ja maanviljelijöille rahoitusmahdollisuuksia, jotta elintarvikkeiden tuotantoa voitaisiin lisätä ja elintarvikekriisiin löydettäisiin kestävä ratkaisu;

33.   kehottaa Euroopan investointipankkia tutkimaan takuurahaston välittömän perustamisen mahdollisuuksia sellaisten mikroluottojärjestelmien ja riskeiltä suojautumista koskevien järjestelmien tukemiseksi, joilla vastataan köyhien kehitysmaiden paikallisten elintarviketuottajien tarpeisiin;

34.   suhtautuu myönteisesti YK:ssa esitettyyn ehdotukseen sellaisen sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävän monenvälisen rahaston perustamisesta, josta YK:n naisten kehitysrahasto UNIFEM olisi vastuussa ja jolla pyritään edistämään ja rahoittamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia kehitysmaissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan ja tukemaan tätä kansainvälistä aloitetta;

35.   kehottaa lisäämään ponnisteluja rahoituspalvelujen kehittämisen edistämiseksi ottaen huomioon, että pankkialalla on mahdollisuudet ohjata paikallista rahoitusta kehitystarkoituksiin ja että vakaa rahoituspalveluala on paras keino torjua pääomapakoa;

36.   kehottaa sidosryhmiä asettamaan luonnonvaroista saatavien tulojen valtavat mahdollisuudet täyteen arvoonsa; pitää tässä yhteydessä olennaisena luonnonvaroihin perustuvien alojen läpinäkyvyyttä; katsoo, että vaikka EITI-hanke ja Kimberleyn prosessi ovat edistyneet toivottuun suuntaan, on vielä toteutettava uusia toimia luonnonvaroihin perustuvien alojen ja niiden tulojen läpinäkyvän hallinnoinnin edistämiseksi;

Kansainvälisten järjestelmien uudistaminen

37.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston EU:n talousarvioon vuosien 2008 ja 2009 väliarvioinnin yhteydessä, jotta EU:n kehityspolitiikan tärkeän osan ja sen talousarvion demokraattista legitiimiyttä voidaan parantaa;

38.   panee merkille huhtikuussa 2008 toteutetut ensimmäiset toimet kehitysmaiden edustuksen parantamiseksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa; pahoittelee, että Kansainvälisessä valuuttarahastossa äänimäärät painotetaan edelleen varallisuuden perusteella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan kiinnostuksensa kaksoisenemmistöön perustuvaan päätöksentekoon (osakkaat/valtiot) kansainvälisen talouden vakaudesta vastaavassa elimessä eli Kansainvälisessä valuuttarahastossa;

39.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Dohassa pidettävässä kansainvälisessä kehitysrahoituksen seurantakokouksessa tarjoutuvan tilaisuuden esittää kehitysyhteistyötä koskeva EU:n yhteinen kanta, jonka tarkoituksena on saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet kestävällä lähestymistavalla;

40.   kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan Maailmanpankkia nopeasti ja kunnianhimoisesti, jotta ne tahot, joihin sen ohjelmat vaikuttavat välittömimmin, olisivat paremmin edustettuina;

o
o   o

41.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja YK:n pääsihteerille sekä Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankkiryhmän ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston johtajille.

(1) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 164.
(2) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 315.
(3) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0237 .


Sisämarkkinoiden tulostaulu
DOC 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23 . syyskuuta 2008 sisämarkkinoiden tulostaulusta (2008/2056(INI) )
P6_TA(2008)0421 A6-0272/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2008 päivätyn sisämarkkinoiden tulostaulun N:o 16 a (SEK(2008)0076 ),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla(1) ,

–   ottaa huomioon komission 20. marraskuuta 2007 esittämän tiedonannon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista (KOM(2007)0724 ),

−   ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(2) ,

−   ottaa huomioon komission 30. tammikuuta 2008 esittämän tiedonannon sääntelyn parantamista Euroopan unionissa koskevasta toisesta strategisesta katsauksesta (KOM(2008)0032 ),

−   ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa tuettiin hallinnollisen rasituksen keventämiseen EU:ssa tähtäävää toimintaohjelmaa, vahvistettiin EU:n tavoitteeksi hallinnollisen rasituksen vähentäminen 25 prosentilla ja kehotettiin jäsenvaltioita vahvistamaan vastaavat tavoitteet kansallisella tasolla,

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Markkina- ja alakohtaisen seurannan uusien menetelmien täytäntöönpano: ensimmäisen alakohtaisen tarkastelun tulokset – Oheisasiakirja komission 20. marraskuuta 2007 esittämään tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista" (SEC(2007)1517 ),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Uudistetun yhteismarkkinapolitiikan välineet – Oheisasiakirja komission 20. marraskuuta 2007 esittämään tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista" (SEC(2007)1518 ),

–   ottaa huomioon komission 29. tammikuuta 2008 esittämän tiedonannon "Yhtenäismarkkinoiden seuranta kuluttajien kannalta: kuluttajamarkkinoiden tulostaulu" (KOM(2008)0031 ),

–   ottaa huomioon 25. helmikuuta 2008 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston (Kilpailukyky - sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus) päätelmät yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0272/2008 ),

A.   on tyytyväinen sisämarkkinoiden tulostaulun julkaisemiseen, sillä se vähentää osaltaan lainsäädännön täytäntöönpanovajetta,

B.   katsoo, että jäsenvaltiot ovat lain mukaan velvoitettuja saattamaan kaikki sisämarkkinadirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetussa määräajassa;

C.   ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden tulostaulun tavoitteena on ennen kaikkea kannustaa jäsenvaltioita lainsäädännön oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon,

D.   ottaa huomioon, että nykyinen 1,2 prosentin täytäntöönpanovaje on jäsenvaltioiden päämiesten ja hallitusten vuonna 2007 asettamaa 1,0 prosentin tavoitetta suurempi,

E.   ottaa huomioon, että 8:aa prosenttia sisämarkkinalainsäädännöstä ei vieläkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä; tämä tarkoittaa sitä, että 124:ää direktiiviä ei edelleenkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vähintään yhdessä jäsenvaltiosta,

F.   ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on tasoeroja direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä;

G.   katsoo, että direktiivi ei välttämättä ole täysin tehokas, vaikka se olisi saatettu nopeasti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, erityisesti jos sen täytäntöönpanosta aiheutuu oikeudellisen epävarmuuden tilanteita, jotka johtavat oikeusmenettelyihin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja estävät sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan;

H.   ottaa huomioon, että käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen määrä on edelleen huomattava ja että monet näistä rikkomuksista liittyvät lainsäädännön täytäntöönpanon laiminlyöntiin tai lainsäädännön virheelliseen täytäntöönpanoon,

I.   katsoo, että vilpillistä hyötyä voidaan saada kiertämällä tietyt direktiivit ja jättämällä ne saattamatta tai saattamalla ne virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

J.   korostaa, että sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpano on Lissabonin strategian tavoitteiden ja Göteborgin kestävän kehityksen toimintaohjelman toteuttamisen kannalta välttämätöntä;

K.   katsoo, että rikkomismenettelyn saattamiseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi kuluu keskimäärin enemmän kuin 20 kuukautta;

L.   katsoo, etteivät kaikki jäsenvaltiot noudata jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta annettuja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita ja että tämä vahingoittaa entisestään sisämarkkinoiden toimintaa;

M.   katsoo, että sekä kansallisesta että yhteisön lainsäädännöstä aiheutuu jäsenvaltioille liian suuri hallinnollinen rasite;

Lainsäädännön täytäntöönpano – sisämarkkinoiden perusta

1.   korostaa, että sisämarkkinadirektiivien oikea-aikainen täytäntöönpano, niiden asianmukainen siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön ja niiden asianmukainen soveltaminen on edellytys sisämarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle ja vaikuttaa myös Euroopan unionin kilpailukykyyn sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tasapainoon;

2.   korostaa kansallista, alueellista ja paikallista vastuunottamista sisämarkkinoista; korostaa komission asemaa perustettaessa kumppanuuksia tätä tarkoitusta palvelevassa päätöksentekoprosessissa;

3.   muistuttaa, että vuodesta 2009 alkaen täytäntöönpanovajeen tavoitteeksi on asetettu 1,0 prosenttia; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

4.   kehottaa sellaisia jäsenvaltioita, joiden täytäntöönpanovaje on erityisen korkea, ryhtymään välittömiin toimiin, ja kehottaa komissiota toimimaan läheisessä yhteistyössä näiden valtioiden kanssa niiden tilanteen kohentamiseksi; huomauttaa, että eräät jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että täytäntöönpanovajetta voidaan vähentää huomattavasti ja nopeasti;

5.   muistuttaa, että jäsenvaltioiden ja komission on kiireellisesti puututtava täytäntöönpanon epäyhtenäisyyteen;

6.   pahoittelee sitä, että jäsenvaltiot lisäävät joskus omia vaatimuksiaan saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että tällaisin toimin ('gold plating') vaikeutetaan sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa;

7.   on sitä mieltä, että Eurooppa vastaa olennaiselta osin tehokkaasti globalisaation tuomiin haasteisiin vahvoilla, avoimilla ja kilpailukykyisillä sisämarkkinoilla, jotka edistävät eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja tarjoavat ulkomaisia sijoituksia houkuttelevia kannustimia ja turvaavat kuluttajien oikeudet Euroopassa; komission olisi uusia sisämarkkinoita koskevia aloitteita esittäessään otettava huomioon sisämarkkinoiden ulkoinen ulottuvuus;

8.   palauttaa mieliin, että avoimet ja kilpailukykyiset sisämarkkinat tarvitsevat kohdennetumpia ja tiukempia välineitä, joilla väärennökset ja jäljennökset voidaan torjua tehokkaammin;

9.   kehottaa jäsenvaltioita siirtämään sisämarkkinadirektiivit kiireellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamaan niitä asianmukaisesti olemassa olevien suuntaviivojen ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti; kehottaa kehittämään asianmukaisempia välineitä täytäntöönpanovajeen vähentämiseen;

10.   kehottaa komissiota vauhdittamaan varhaisessa vaiheessa toteutettavaa riitojen ratkaisuprosessia ja keskittymään rikkomuksiin, joilla on vakavimmat seuraukset unionin kansalaisille; kehottaa komissiota myös laatimaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista rikkomismenettelyistä kokoelman, josta saataisiin yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä rikkomuksista;

11.   vaatii jäsenvaltioita noudattamaan velvollisuuksiaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti;

Tulostaulun kehittäminen politiikan välineenä

12.   on sitä mieltä, että vaikka tulostaulua olisi pääasiallisesti käytettävä oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon edistämiseen, sitä voitaisiin edelleen kehittää poliittisten päättäjien käyttöön tarkoitetuksi, esteiden ja rajoitusten tunnistamiseen soveltuvaksi välineeksi sekä uusia aloitteita kaipaavien alojen tunnistamiseen; kehottaa komissiota laajentamaan ja syventämään tulostauluun sisältyviä tietoja ja indikaattoreita, jotka koskevat muun muassa laatua, työntekijöiden sosiaalioloja sekä ympäristövaikutuksia ja vaikutuksia ilmastonmuutokseen;

13.   kehottaa komissiota liittämään tulevaan tulostauluun helposti ymmärrettävän tiivistelmän, jotta kansalaiset ja muut toimijat voisivat helposti tutustua siihen; kehottaa asiasta vastuussa olevia EU:n ja jäsenvaltioiden elimiä julkaisemaan tulostaulun verkkosivuillaan ja lisäämään tulostaulun kiinnostavuutta viestimissä;

14.   pahoittelee sitä, ettei tulostaulussa anneta tietoja siitä, mitä direktiivejä ei ole pantu täytäntöön; on sitä mieltä, että tietyt direktiivit, esimerkiksi palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY(3) , ovat sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta merkittävämpiä kuin muut direktiivit; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sellaisia indikaattoreita, jotka heijastavat paremmin direktiivien merkitystä teollisuudelle ja kansalaisille eri aloilla; katsoo, että komission suorittamat vaikutustenarvioinnit voivat olla merkittäviä tämän tavoitteen kannalta;

15.   muistuttaa, että yhteisön säädösten laatu ja niiden täytäntöönpano on erittäin tärkeää sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta; toteaa myös, että säännösten epäselvyydestä ja johdetun oikeuden säännösten epäasianmukaisesta täytäntöönpanosta johtuvien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen saatettujen tapausten määrä osoittaa, että yhteisön säädöksistä on tehtävä täsmällisempiä; kehottaa komissiota tästä syystä sisällyttämään tulostauluun indikaattoreita johdetun oikeuden laatua ja puutteellista täytäntöönpanoa koskevista, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista tapauksista;

16.   pitää myönteisenä, että komissio aikoo ottaa käyttöön systemaattisemman lähestymistavan tärkeimpien tavara- ja palvelumarkkinoiden toiminnan seuraamisessa markkinahäiriöiden havaitsemiseksi ja tehokkaampien poliittisten välineiden kehittämiseksi; kehottaa lisäämään tulostauluun enemmän alakohtaisia ja jäsenvaltiokohtaisia sekä tarkkoja tietoja; kehottaa lisäämään tulostauluun indikaattoreita, jotka kuvaavat julkisten hankintojen rajatylittäviä näkökohtia;

17.   kehottaa komissiota varmistamaan paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti, että kaikissa komission direktiiviesityksissä on erityinen säännös, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan taulukot kyseisen säädöksen ja niiden toimenpiteiden välisestä vastaavuudesta, joilla kyseinen säädös on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja toimittamaan nämä taulukot komissiolle; pahoittelee tässä yhteydessä sitä, että jäsenvaltiot vesittävät komission ja parlamentin avoimuuspyrkimykset vastustamalla tätä lauseketta tai tekemällä siitä ei-sitovan johdanto-osan viitteen;

18.   pitää Lissabonin strategian ja Göteborgin kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista poliittisena prioriteettina, ja korostaa erityisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavien direktiivien täytäntöönpanon merkitystä; kehottaa neuvostoa asettamaan sisämarkkina-asiat etusijalle vuoden 2010 jälkeisessä korjatussa strategiassa;

19.   pitää myönteisenä, että komissio aikoo kehittää yhtenäismarkkinapolitiikkaa parantavia välineitä ja työkaluja muuttamalla yhtenäismarkkinapolitiikkaa enemmän näyttöön perustuvaksi ja vaikutuksiin suuntautuvaksi, sekä lisätä tiedottamistaan;

20.   kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon laatua ja yhtenäisyyttä alakohtaisten kyselyjen, yrityskyselyjen, kuluttajakyselyjen tai muiden keinojen avulla lainsäädännön tehokkaan toiminnan takaamiseksi;

21.   korostaa, että lainsäädännön myöhäinen tai virheellinen täytäntöönpano vähentää kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan, vahingoittaa Euroopan taloutta ja syö luottamusta sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota kehittämään indikaattoreita, joilla mitataan myöhäisestä täytäntöönpanosta kansalaisille ja teollisuudelle aiheutuvia kustannuksia, ja kehottaa komissiota myös kehittämään indikaattoreita, jotka osoittaisivat, mikä yhteys on tavalla, jolla direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja jäsenvaltioita vastaan käynnistetyillä rikkomismenettelyillä;

22.   panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimyksen parempien säädösesitysten tekemiseen, erityisesti pyrkimyksen vaikutusten arvioinnin parantamiseen ja hallinnollisten rasitteiden keventämiseen, mikä puolestaan tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa; on sitä mieltä, että nämä eri aiheet liittyvät toisiinsa ja niitä on käsiteltävä johdonmukaisesti;

23.   panee tyytyväisenä merkille tavoitteen keventää hallinnollisia rasitteita EU:ssa 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi; on sitä mieltä, että tulostaululla olisi mitattava jäsenvaltioiden ja yhteisön työtä ja saavutuksia näissä asioissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota miettimään mahdollisuutta lisätä tätä asiaa koskeva kappale tulostauluun;

24.   pahoittelee sitä, että kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla on vielä monia esteitä; panee merkille tässä yhteydessä, että 15 prosenttia sisämarkkinoiden SOLVIT-verkoston tapauksista koski vuonna 2007 henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja EU:n kansalaisuutta; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan paremmin henkilöiden vapaan liikkuvuuden; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan keskitettyjä palvelupisteitä, jotka voivat auttaa kansalaisia sisämarkkinoilla liikkumiseen liittyvissä oikeudellisissa ja käytännön asioissa; kehottaa komissiota myös kehittämään tulostauluun indikaattoreita, joilla mitataan henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteitä;

25.   palauttaa mieleen sisämarkkinalainsäädännön toiminnan tehostamista koskevan tavoitteen; on sitä mieltä, että lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen vaikuttaa myös eri hallintojen välisen käytännön yhteistyön ja kumppanuuden kehittäminen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään parhaiden käytänteiden vaihtojärjestelmiä; korostaa, että hallinnollista yhteistyötä ja hallinnon selkeyttämistä on aktiivisesti parannettava ja tuettava, koska lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat erilaiset lukuisat paikallisviranomaiset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset; huomauttaa, että sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmällä voi olla tässä erityisen tärkeä osa;

26.   kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia sisämarkkinakeskuksia, jotka edistävät koordinointia ja selkeyttämistä ja lisäävät sisämarkkinoiden toimivuutta edistävien valtion toimien poliittista näkyvyyttä; korostaa, että tällaiset keskukset olisi sijoitettava olemassa oleviin laitoksiin, esimerkiksi kansallisiin yhteyspisteisiin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yhteisön oikeuden käytännön tuntemusta kaikilla kansallisen hallinnon tasoilla, jotta kansalaiset eivät joutuisi kohtamaan sääntöjen ymmärtämisen puutteesta aiheutuvia turhia rasitteita ja esteitä;

27.   on tyytyväinen komission ponnisteluihin, joilla se pyrkii kehittämään jäsenvaltioiden välistä kumppanuutta lainsäädännön täytäntöönpanomenettelyn osalta työryhmien, erityisiin aloihin liittyvien verkostojen, kansallisten asiantuntijoiden tapaamisten ja lainsäädännön soveltamista koskevien suuntaviivojen avulla; uskoo, että komission ponnistelut direktiivin 2006/123/EY täytäntöön panemiseksi osoittautuvat hyödyllisiksi ja että komission olisi jatkettava tämänkaltaisia toimiaan; korostaa, että parlamentille olisi jatkuvasti tiedotettava täytäntöönpanotoimista;

28.   korostaa, että useat täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat havaitaan SOLVIT-verkoston avulla; panee huolestuneena merkille, että SOLVIT-keskuksissa on usein liian vähän henkilöstöä ja että tapausten keskimääräinen käsittelyaika on yli 10 viikkoa; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että SOLVIT-keskuksissa on riittävästi henkilökuntaa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan hallinnollista tehokkuuttaan, jotta käsittelyaikoja saataisiin huomattavasti lyhennettyä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita tehostaman paremmin SOLVIT-verkoston palveluja asianmukaisten tiedotuskanavien kautta, jotta SOLVIT-verkosto tulisi tutummaksi kansalaisille ja yrityksille;

29.   panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen parantaa yritysten ja kansalaisten kyselyjen ja valitusten välittämistä SOLVIT-verkoston ja muiden yhtenäismarkkinoiden tukipalvelujen kautta sen varmistamiseksi, että ne joutuvat välittömästi oikean hallintoelimen käsiteltäväksi riippumatta siitä, minkä verkon kautta ne on esitetty; korostaa, että SOLVIT-verkostosta saatu kokemus olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja EU:n päätöksenteossa ja sen olisi tarvittaessa johdettava rakenteellisiin tai sääntelyä koskeviin muutoksiin;

30.   kehottaa komissiota järjestämään yhdessä parlamentin ja neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa vuosittaisen sisämarkkinafoorumin, johon jäsenvaltioiden edustajat sekä muut sidosryhmät voivat osallistua ja jonka tarkoituksena on ilmaista aiempaa selvemmin sitoutuminen lainsäädännön oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon ja tarjota vertailukohteita ja mahdollisuuksia parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

31.   kehottaa neuvostoa painottamaan enemmän sisämarkkinoihin liittyviä asioita joko perustamalla uuden neuvostokokoonpanon, joka käsittelee näitä kysymyksiä tai asettamalla ne ensisijaisiksi nykyisen kilpailuasioiden neuvoston toimintaohjelmassa;

32.   muistuttaa yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta antamastaan päätöslauselmasta, jossa se kehotti komissiota ottamaan käyttöön sisämarkkinatestin; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin näiden sisämarkkinatestien käyttöön ottamiseksi;

Sisämarkkinoiden ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulut

33.   katsoo, että molemmat, sisämarkkinoiden tulostaulu ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulu edistävät tehostettujen sisämarkkinoiden toteutumista kansalaisten ja kuluttajien eduksi;

34.   on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo lisätä sisämarkkinoita koskevaa tiedottamistaan, ja on sitä mieltä, että edellä mainitut tulostaulut ovat merkittäviä askelia tähän suuntaan;

35.   korostaa, että vaikka nämä kaksi tulostaulua ovat sidoksissa toisiinsa ja niitä tulisi kehittää yhtenäisesti, ne on tarkoitettu eri kohderyhmille ja ne olisi pidettävä erillisinä ja niissä olisi käytettävä erilaisia indikaattoreita;

36.   katsoo, että käytettyjä indikaattoreita sekä kahden tulostaulun välistä suhdetta olisi kuitenkin tarkistettava säännöllisin väliajoin, jotta asiakirjoja voitaisiin mukauttaa sisämarkkinoilla tapahtuvien muutosten mukaisiksi;

o
o   o

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 80.
(2) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
(3) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.


Opettajankoulutuksen laadun parantaminen
DOC 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 opettajankoulutuksen laadun parantamisesta (2008/2068(INI) )
P6_TA(2008)0422 A6-0304/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan q alakohdan sekä 149 ja 150 artiklan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Opettajankoulutuksen laadun parantaminen" (KOM(2007)0392 ) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2007)0931 ja SEC(2007)0933 ),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1720/2006/EY elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta(1) , johon sisältyy erityistavoite opettajankoulutuksen laadun parantamisesta ja sen eurooppalaisen ulottuvuuden edistämisestä (17 artiklan 2 kohdan e alakohta),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseen 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista(2) sisältyvät kahdeksan avaintaitoa,

–   ottaa huomioon kymmenvuotisen Koulutus 2010 -työohjelman, ja erityisesti sen tavoitteen 1.1 Opettajien ja kouluttajien koulutuksen parantaminen(3) , sekä myöhemmät yhteiset väliraportit sen täytäntöönpanoa koskevasta edistyksestä,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin monikielisyyspolitiikan ja komission korkean tason työryhmän raportin monikielisyydestä (2007),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin muun muassa opettajien ja kouluttajien yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen parantamista koskevat konkreettiset tavoitteet,

–   ottaa huomioon 5. toukokuuta 2003 annetut neuvoston päätelmät keskimääräistä eurooppalaista suoritusta koskevista koulutuksen viitearvoista (benchmarks)(4) ,

–   ottaa huomioon koulutus-, nuoriso- ja kulttuurineuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 15. ja 16. marraskuuta 2007 pidetyssä kokouksessa antamat päätelmät ja erityisesti päätelmät opettajankoulutuksen laadun parantamisesta(5) ,

–   ottaa huomioon kolmen vuoden välein toteutetut OECD:n PISA-arvioinnit (Programme for International Student Assessment) ja OECD:n raportin "Teachers Matter: Attracting, Developing and Retaining Effective Teachers" (2005),

–   ottaa huomioon raportin "How the world's best performing school systems come out on top" (McKinsey ja muut, syyskuu 2007),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin helmikuussa 2007 julkaiseman tutkimuksen Euroopan unionin liikuntakasvatuksen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä,

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman urheilun asemasta koulutuksessa(6) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6-0304/2008 ),

A.   katsoo, että korkealaatuisesta koulutuksesta ja ammattikoulutuksesta koituu monenlaista hyötyä työpaikkojen luomisen ja kilpailukyvyn lisääntymisen lisäksi ja ne ovat tärkeitä tekijöitä elinikäisessä oppimisessa,

B.   ottaa huomioon tarpeen kasvattaa yksilöitä, jotka ovat riippumattomia, valistuneita ja yhtenäiseen yhteiskuntaan sitoutuneita, ja katsoo, että opetuksen laatu on kriittinen tekijä Euroopan unionin sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden sekä sen työpaikkojen luomisen, kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin kannalta,

C.   katsoo, että Euroopan sosiaalirahastolla voi olla tärkeä tehtävä opettajankoulutuksen parantamista edistävässä koulutuksen ja opetuksen kehittämisessä,

D.   katsoo, että opettajankoulutuksen laatu heijastuu opetuskäytännössä ja sillä on suora vaikutus paitsi oppilaiden tiedon tasoon myös heidän persoonallisuutensa muodostumiseen varsinkin ensimmäisinä kouluvuosina,

E.   katsoo, että opettajan ammatin haasteet kasvavat sitä mukaa kuin opetusympäristöt tulevat entistä monimutkaisemmiksi ja heterogeenisemmiksi; katsoo, että näitä haasteita ovat informaatio- ja viestintäteknologian kehitys, yhteiskunta- ja perherakenteiden muutokset ja yhä kirjavampi opiskelijoiden joukko monissa oppilaitoksissa maahanmuuton lisääntymisen ja monikulttuuristen yhteiskuntien syntymisen myötä, koulujen autonomian lisääntyminen, mikä merkitsee opettajien velvollisuuksien lisääntymistä ja tarve kiinnittää enemmän huomiota yksittäisten oppilaiden oppimistarpeisiin,

F.   toteaa, että korkealaatuisen opettajankoulutuksen ja oppilaiden korkeiden opintosaavutusten välillä vallitsee selkeä ja positiivinen korrelaatio,

G.   katsoo, että ottaen huomioon kasvavan tiedon tarjonnan sekä meneillään olevan digitalisoinnin on kehitettävä kykyä käyttää viestimiä ja niiden sisältöä tehokkaasti yksilön omien päämäärien ja tarpeiden mukaisesti, ja katsoo, että mediakasvatuksessa on kyse eräänlaisesta pedagogisesta lähestymistavasta tiedotusvälineisiin, jonka pitäisi mahdollistaa kaikkien tiedotusvälineiden kriittinen ja harkitseva käyttö,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan unionissa yli 80 prosenttia peruskoulun opettajista ja 97 prosenttia esikoulun opettajista on naisia, kun taas heidän osuutensa toisen asteen opettajista on ainoastaan 60 prosenttia,

I.   katsoo, että opettajankoulutuksen laatu voi vaikuttaa varhaiseen koulunkäynnin lopettamiseen ja vanhempien opiskelijoiden lukutaitoon,

J.   katsoo, että esi- ja peruskoululla on erityisen suuri vaikutus lasten tulevaan koulumenestykseen,

K.   ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on enemmän kuin 27 erilaista opettajankoulutusjärjestelmää mutta opettajankoulutuksen haasteet ovat kuitenkin olennaisesti samat kaikissa jäsenvaltioissa,

L.   katsoo, että opettajan ammatti on kutsumusammatti, jossa korkea työtyytyväisyys on tärkeää hyvän henkilökunnan ammatissa pysymiseksi,

M.   katsoo, että olisi epäoikeudenmukaista pitää opettajia ainoina vastuunkantajina opetustoiminnastaan; pitää aiheellisena korostaa, että opettajien kyky opettaa asianmukaisesti kaikkia oppilaitaan, luoda ja pitää yllä hyvää yhteishenkeä sekä torjua väkivaltaista käyttäytymistä liittyy läheisesti heidän opetusolosuhteisiinsa, saatavilla olevaan tukeen, siihen, kuinka monta sellaista oppilasta, joilla on oppimisvaikeuksia, on kussakin luokassa, koulujen sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, perheiden yhteistyöhön ja saatuun sosiaaliseen tukeen; katsoo, että opettajien sitoutumisaste riippuu suuresti yhteiskunnan sitoutumisesta koulutukseen ja että molempien tekijöiden vuorovaikutuksella edistetään opetuksen parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista,

N.   katsoo, että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että kaikki opettajat tuntevat kuuluvansa kunnioitettuun ja arvostettuun ammattikuntaan ottaen huomioon, että ammatti-identiteetti riippuu suuresti siitä, mikä näkemys yhteiskunnassa on ammatista,

O.   katsoo, että parhaiten menestyneiden hakijoiden houkutteleminen opettajan ammattiin edellyttää vastaavantasoista sosiaalista arvostusta, statusta ja palkkaa,

P.   katsoo, että opettajilla on perinteisiä ainerajoja laajemmalle ulottuva tärkeä sosiaalinen ja kehittävä tehtävä sekä tärkeä asema esikuvana,

Q.   ottaa huomioon, että tavoite "yhdenvertaisista mahdollisuuksista kaikille" on sisällytetty EY:n perustamissopimukseen ja erityisesti sen 13 artiklaan, jossa vahvistetaan oikeusperusta sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

R.   katsoo, että koulujen laatu riippuu suurelta osin siitä, kuinka itsenäisesti ne voivat päättää opetussuunnitelmistaan ja hallinnostaan,

S.   katsoo, että asianmukaisen pätevyyden omaavilla liikunnanopettajilla on hyvin tärkeä tehtävä lasten fyysisen ja henkisen terveyden edistämisessä ja heidän kannustamisessaan terveellisen elämäntavan omaksumiseen,

1.   antaa vahvan tukensa sille analyysille, että opettajankoulutuksen parantamisella saavutetaan huomattavasti parempia oppimistuloksia;

2.   katsoo, että kattavan ja laadukkaan opettajankoulutuksen tarjonnan ja politiikan, jolla pyritään rekrytoimaan parhaat hakijat opettajan ammattiin, pitäisi olla ensisijaisia tavoitteita kaikille opetusministeriöille;

3.   katsoo, että koulutusmenojen lisäysten pitäisi kohdentua aloille, joilla parannetaan eniten oppimistuloksia;

4.   painottaa, että jäsenvaltioiden on panostettava tuntuvammin ja suunnattava enemmän varoja opettajankoulutukseen, jos tavoitteena on edistyä Lissabonin strategian Koulutus 2010 -tavoitteiden saavuttamisessa ja eritoten parantaa koulutuksen laatua, ja että elinikäistä oppimista on vahvistettava koko unionin alueella;

5.   tukee voimakkaasti opettajien jatkuvan ja johdonmukaisen ammatillisen kehittämisen edistämistä koko heidän uransa ajan; suosittaa, että kaikilla opettajilla on säännöllisiä niin akateemisia, työhön liittyviä kuin taloudellisia mahdollisuuksia, esimerkiksi hallituksen apurahoja, parantaa ja päivittää taitojaan ja hankkia lisäpätevyyttä sekä parantaa pedagogista osaamistaan; katsoo, että nämä jatkokoulutusmahdollisuudet olisi järjestettävä niin, että niiden tuottama pätevyys tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

6.   korostaa monikansallisen vuoropuhelun ja kokemusten vaihdon lisäämisen tarvetta erityisesti kun on kyse esikoulun, ensimmäisen asteen ja toisen asteen opettajien ammatillisen jatkokoulutuksen tarjonnasta ja hyödyntämisestä;

7.   kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota uusien opettajien perusvalmennukseen; rohkaisee tukiverkostojen ja mentoriohjelmien kehittämistä, joiden kautta kokeneimmilla ja kyvykkäimmiksi osoittautuneilla opettajilla voi olla avainasema uusien kollegojen kouluttamisessa ja he voivat välittää menestyksellisen uransa aikansa saatua tietoa, edistää ryhmäoppimista ja auttaa estämään vasta opintonsa aloittaneiden opettajaksi opiskelevien keskeyttämisiä; katsoo, että työskentelemällä ja oppimalla yhdessä opettajat voivat parantaa koulun tuloksia ja koko oppimisympäristöä;

8.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että samalla kun keskitytään parhaiden opettajien palkkaamiseen ja ammatissa pitämiseen, ennen kaikkea tekemällä ammatista riittävän houkutteleva, opettajakunnan koostumus kaikilla kouluopetuksen tasoilla edustaa yhteiskunnan sosiaalista ja kulttuurista monimuotoisuutta;

9.   painottaa, että sen varmistamisella, että opettaminen on houkutteleva ja tyydyttävä ammatti, jossa on hyviä etenemismahdollisuuksia, ja motivoituneiden, korkeita tuloksia saavuttavien vasta valmistuneiden ja ammatissa toimivien opettajien menestyksellisen rekrytoinnin välillä on läheinen yhteys; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia opettajan ammatin edistämiseksi huippuosaajien uravaihtoehtona;

10.   korostaa tasa-arvopolitiikan merkitystä ja sitä, että on erittäin tärkeää varmistaa, että esi- ja peruskoulun opettajilla on korkea taso ja että he saavat tehtäviensä edellyttämää asianmukaista sosiaalista ja ammatillista tukea;

11.   pitää tärkeänä opettajien säännöllistä osallistumista opetustyöhönsä liittyviin työ- ja keskusteluryhmiin; katsoo, että työnohjaajien ja opetusviranomaisten pitäisi tukea tätä työtä; katsoo, että osallistumalla opetusprosessin kriittiseen tarkasteluun opettajat kiinnostuvat enemmän ammatistaan ja saavuttavat siten parempia tuloksia;

12.   korostaa koulun suurta merkitystä lasten sosiaalisen elämän ja kasvatuksen sekä demokraattiseen yhteiskuntaan osallistumiseen tarvittavien tietojen ja taitojen oppimisen kannalta; pitää tärkeänä, että pätevät, ammattitaitoiset ja kokeneet opettajat osallistuvat opettajankoulutuksessa käytettävien tehokkaiden opetusmenetelmien kehittämiseen;

13.   kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että ainoastaan asianmukaisen pätevyyden omaavat liikunnanopettajat saavat antaa liikunnanopetusta julkisessa koulutusjärjestelmässä;

14.   kiinnittää huomiota tuntuviin eroihin opettajien keskipalkoissa ei pelkästään eri jäsenvaltioiden välillä vaan myös verrattuna maan keskimääräiseen tulotasoon ja suhteessa henkeä kohti laskettuun BKT:hen; katsoo, että opettajilla olisi oltava hyvät palkkausjärjestelmät, jotka vastaavat heidän merkitystään yhteiskunnalle, ja kehottaa toteuttamaan toimia, joilla estetään parhaiden opettajien siirtyminen paremmin palkattuihin yksityissektorin tehtäviin erityisesti tieteen ja teknologian alalla;

15.   korostaa, että opettajien täytyy olla paremmin valmistautuneita vastatakseen heihin kohdistuviin uusiin vaatimuksiin; tunnustaa informaatio- ja viestintäteknologian asettamat haasteet mutta myös sen tarjoamat mahdollisuudet opettajille; kehottaa asettamaan informaatio- ja viestintäteknologian opetuksen etusijalle opettajien perus- ja jatkokoulutuksessa sen varmistamiseksi, että opettajilla on ajantasaiset tiedot viimeisimmästä teknisestä kehityksestä ja sen soveltamisesta opetukseen ja että heillä on tarpeelliset taidot sen hyödyntämiseen opetustilanteissa;

16.   katsoo, että koulutuksella olisi muun muassa annettava opettajille innovatiivinen viitekehys, jota tarvitaan ympäristönäkökohtien valtavirtaistamiseen heidän toimintaansa ja uusiin aihealueisiin; kannattaa paikallisia seminaareja, joilla pyritään täyttämään tietyissä yhteyksissä havaittuja tarpeita, ja tiettyjen koulujen opettajakunnalle suunnattuja kursseja konkreettisten hankkeiden täytäntöönpanoa varten, joissa otetaan huomioon heidän tarpeensa ja toimintaympäristönsä;

17.   korostaa, että opettajien liikkuvuus, parempi yhteistyö ja tiimityö voivat lisätä opetusmenetelmien luovuutta ja innovatiivisuutta ja helpottaa parhaisiin toimintatapoihin perustuvaa oppimista;

18.   kehottaa komissiota lisäämään käytettävissä olevia varoja tukemalla opettajankoulutusta elinikäisen oppimisen ohjelman kautta ja panostamaan erityisesti naapurimaiden ja -alueiden koulujen väliseen opettajavaihtoon; korostaa, että opettajien liikkuvuudella helpotetaan opettamista koskevien uusien ajatusten ja parhaiden toimintatapojen leviämistä ja edistetään vieraiden kielten taitojen kohentamista sekä muiden kulttuurien tuntemusta; painottaa, että opettajilla olisi oltava paremmat mahdollisuudet oppia kieliä koko uransa ajan, minkä avulla voidaan muun muassa hyödyntää mahdollisimman paljon liikkuvuutta koskevien Euroopan unionin ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia;

19.   vaatii antamaan mediaopinnoille ensisijaisen aseman opettajankoulutuksessa ja sisällyttämään olemassa olevat mediaopinnot tärkeänä osana opettajien peruskoulutukseen;

20.   korostaa Comenius-ohjelman ja Comenius-Regio-ohjelman koulukumppanuuksien ratkaisevaa merkitystä opettajien liikkuvuudessa;

21.   tukee voimakkaasti vieraiden kielten oppimista hyvin varhaisessa iässä ja kieliopintojen sisällyttämistä kaikkiin peruskoulun opetussuunnitelmiin; painottaa, että riittävät investoinnit vieraiden kielten opettajien palkkaamiseen ja koulutukseen ovat ehdottoman tärkeitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

22.   korostaa, että jokaisen opettajan pitäisi hallita oma kielensä esimerkillisesti, koska kieli on välttämätön väline hyvälle tiedonvälitykselle ja helpottaa muiden aineiden oppimista samalla kun se kehittää oppilaiden kommunikointikykyä, millä on lukuisilla ammattialoilla yhä suurempi merkitys;

23.   painottaa, että kaikilla opettajilla kaikissa jäsenvaltioissa pitäisi olla todistettavasti vähintään yhden vieraan kielen taito;

24.   vaatii opettajien mediaosaamisen edistämistä heidän koulutuksessaan sekä sen jälkeen ja sen ulkopuolella mediakasvatuksen ja elinikäisen oppimisen puitteissa julkisviranomaisten ja yksityisen sektorin yhteistyön avulla;

25.   korostaa, ettei mikään voi korvata opettajan oppilaiden kanssa luokkahuoneessa viettämää aikaa, ja on huolestunut siitä, että hallinnollisen ja paperityön lisääntyminen voi vähentää opetukseen ja opetustuntien valmistamiseen käytettävää aikaa;

26.   vaatii kansalaistaidon sisällyttämistä pakollisena aineena sekä opettajankoulutukseen että kouluopetukseen, jotta opettajilla ja oppilailla olisi tarvittavat tiedot kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä Euroopan unionista ja jotta he voivat analysoida ja arvioida kriittisesti ajankohtaisia poliittisia ja sosiaalisia olosuhteita ja tapahtumia;

27.   katsoo, että kullakin koululla on ainutlaatuinen suhde paikalliseen yhteisöönsä ja että koulujen johtajilla pitäisi olla suurempi päätöksentekovalta, jonka avulla he voivat vastata omalle toimintaympäristölleen tunnusomaisiin koulutushaasteisiin ja opetusvaatimuksiin yhteistyössä vanhempien ja paikallisen yhteisön sidosryhmien kanssa; korostaa, että hyvin erilaisen taustan omaavan maahanmuuttajaväestön vuoksi opettajakunnan on perehdyttävä erityisesti kulttuurienvälisiin kysymyksiin ja prosesseihin paitsi kouluissa myös yhteyksissä perheisiin ja heidän lähiympäristöönsä, jolle moninaisuus on luonteenomaista;

28.   painottaa Comenius-ohjelman äärimmäisen myönteistä vaikutusta opettajiin ja sen merkitystä pienille paikallisyhteisöille erityisesti sosiaalisesti ja taloudellisesti taantuneilla alueilla, missä se edistää osallisuutta ja tietoisuutta koulutuksen eurooppalaisesta ulottuvuudesta;

29.   on tyytyväinen jäsenvaltioiden sopimukseen työskennellä yhdessä opettajankoulutuspolitiikan koordinoinnin parantamiseksi erityisesti avoimen koordinointimenetelmän avulla; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä mahdollisuutta oppia toinen toisiltaan ja pyytää, että Euroopan parlamenttia kuullaan aikatauluista ja saavutetusta edistyksestä;

30.   painottaa tarvetta saada EU:n laajuiset opettajankoulutusta koskevat tarkemmat tilastotiedot, joiden pohjalta voitaisiin edistää tiedonvaihtoa ja lisätä yhteistyötä ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa; ehdottaa, että jäsenvaltiot ottaisivat yhdessä komission kanssa käyttöön järjestelmiä, joilla varmistetaan esiasteen sekä ensimmäisen ja toisen asteen opettajankoulutusta koskevien vertailukelpoisten tietojen nopea saatavuus;

31.   katsoo, että rehtoreiden ja vanhempien läheinen yhteistyö on erittäin tärkeää kouluväkivallan vähentämiseksi sekä sellaisten keinojen ja menettelyjen luomiseksi, joilla tähän ilmiöön voidaan puuttua tehokkaasti;

32.   painottaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä opetukseen ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista opettajankoulutuksessa;

33.   kehottaa komissiota levittämään tietoa sellaisista jäsenvaltioiden kouluhankkeita koskevista parhaista toimintatavoista, joilla edistetään elämäntaitojen, kuten terveellisen ruokavalion, liikunnan, kotitalouden ja oman rahankäytön suunnittelun oppimista;

34.   kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opettajankoulutukseen konfliktien ratkaisua koskevia ohjelmia, jotta opettajat oppivat uusia strategioita erilaisten konfliktien ratkaisemiseen koululuokissa ja väkivallan ja aggressiivisuuden käsittelemiseen;

35.   kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opettajankoulutukseen Euroopan unionia, sen toimielimiä ja niiden toimintatapoja koskevien perustietojen oppimisen ja järjestämään tuleville opettajille tutustumisvierailuja Euroopan unionin toimielimiin;

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, OECD:lle, Unescolle ja Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.
(2) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(3) EYVL C 142, 14.6.2002, s. 7.
(4) EUVL C 134, 7.6.2003, s. 3.
(5) EUVL C 300, 12.12.2007, s. 6.
(6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0503 .


Bolognan prosessi ja opiskelijoiden liikkuvuus
DOC 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 Bolognan prosessista ja opiskelijoiden liikkuvuudesta (2008/2070(INI) )
P6_TA(2008)0423 A6-0302/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan ja 150 artiklan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot" (KOM (2006)0208),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan aivokapasiteetti liikkeelle: miten yliopistot saadaan hyödyntämään koko potentiaaliaan Lissabonin strategian edistämiseksi" (KOM (2005)0152),

–   ottaa huomioon julkaisun "Focus on the structure of higher education in Europe 2006/07 – National trends in the Bologna Process" (Euroopan koulutuksen tietoverkosto Eurydice, Euroopan komissio, 2007),

–   ottaa huomioon maaliskuulta 2007 olevan Eurobarometri-tutkimuksen "Perceptions of Higher Education Reforms",

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 25. syyskuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevien tilastojen tuottamisesta ja kehittämisestä(1) ,

–   ottaa huomioon neuvoston 23. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman yliopistojen uudistamisesta Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanlaajuisessa osaamistaloudessa,

–   ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0302/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että Bolognan prosessin tavoitteena on luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä sekä toteuttaa korkeakoulu-uudistuksia, poistaa jäljellä olevat esteet, jotka vaikeuttavat opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta, ja parantaa Euroopan korkeakoulutuksen laatua, houkuttelevuutta ja kilpailukykyä,

B.   katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden ja opetuksen laadun olisi pysyttävä Bolognan prosessin keskeisinä osa-alueina,

C.   katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuus synnyttää uusia kulttuurisia, sosiaalisia ja akateemisia arvoja ja luo mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja akateemisen vaatimustason ja työllistyvyyden parantamiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla,

D.   ottaa huomioon, että opiskelijoiden liikkuvuus on yhä monien opiskelijoiden, tutkijoiden ja muun henkilöstön ulottumattomissa, erityisesti uudemmissa jäsenvaltioissa, ja erityisesti apurahojen riittämättömyyden vuoksi; ottaa huomioon, että esteet ovat hyvin tunnettuja, ja monet keskusteluun osallistuvat sidosryhmät ovat toistuvasti viitanneet niihin,

E.   katsoo, että opiskelijoiden koulutuksen, elinkustannusten ja liikkuvuuden asianmukaiseen rahoitukseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

F.   ottaa huomioon, että parlamentti on johdonmukaisesti pitänyt opiskelijoiden liikkuvuutta tärkeänä painopisteenä talousarviossaan ja pyrkinyt varmistamaan yhteisön koulutusohjelmien rahoituksen riittävyyden; katsoo, että sen selkeä kanta tähän aiheeseen johti – neuvoston komission ehdotukseen tekemistä leikkauksista huolimatta – elinikäisen oppimisen ohjelman ja Erasmus Mundus -ohjelman määrärahojen kasvuun, josta neuvoteltiin vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa ja viimeaikaisissa talousarviomenettelyissä,

G.   katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuudesta tarvitaan luotettavia tilastotietoja asianmukaisten politiikkojen ja toimenpiteiden tarkkailun, vertailun ja arvioinnin mahdollistamiseksi sekä niiden kehittämiseksi,

H.   katsoo, että epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustaminen muodostaa elinikäisen oppimisen strategian perustan ja että aikuiskoulutuksen merkitystä tässä prosessissa on myös korostettava,

I.   katsoo, että minkään hallinnollisten, taloudellisten tai kielellisten esteiden ei pitäisi vaikeuttaa ulkomaille lähtöä koskevaa valintaa,

J.   ottaa huomioon, että liikkuvuus rohkaisee opiskelemaan vieraita kieliä ja parantamaan yleisiä viestintätaitoja,

K.   katsoo, että yliopistoja on kiireellisesti uudistettava ja modernisoitava laadun, opintojen rakenteen, innovaatioiden ja joustavuuden osalta,

L.   katsoo, että opetuksen laatu on yhtä tärkeää kuin tutkimuksen laatu ja että opetuksen laatua olisi parannettava ja uudistettava kaikkialla Euroopan unionissa ja että mainitut ulottuvuudet liittyvät läheisesti toisiinsa,

M.   katsoo, että erilaiset kansalliset tunnustamisjärjestelmät muodostavat merkittävän esteen opiskelijoiden yhdenvertaiselle kohtelulle sekä heidän etenemiselleen eurooppalaisella korkeakoulutusalueella ja eurooppalaisilla työmarkkinoilla,

N.   ottaa huomioon, että liikkuvuutta voivat estää sekä se, että suoritettuja kursseja ei tunnusteta täysimääräisesti ja asianmukaisesti, että se, että saadut arvosanat eivät ole toisiaan vastaavia,

O.   katsoo, että kaikissa Bolognan prosessin allekirjoittaneissa valtioissa on kiireellisesti otettava käyttöön yhtenäinen lähestymistapa ja koordinoitava ja edistettävä sitä,

P.   katsoo, että Bolognan prosessilla on luotava uusi edistyksellinen opetuksen malli, joka takaa koulutukseen pääsyn kaikille, jonka ensisijaisena tavoitteena on tiedon ja arvojen siirtäminen ja joka luo tulevaisuutta varten itsetietoisen ja sosiaalisesta epätasapainosta vapaan kestävän yhteiskunnan,

1.   katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden lisäämisen ja eri koulutusjärjestelmien laadun parantamisen olisi oltava etusijalla, kun Bolognan prosessin tärkeimmät tavoitteet määritellään uudelleen vuoden 2010 jälkeen;

2.   korostaa, että opiskelijoiden liikkuvuuden toteuttamiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin eri politiikan aloilla; erilaiset liikkuvuuteen liittyvät näkökohdat koskevat korkeakoulutuksen lisäksi myös sosiaaliasioita, taloutta ja maahanmuutto- sekä viisumipolitiikkaa;

3.   pitää myönteisenä jäsenvaltioiden hallitustenvälisen yhteistyön puitteissa koulutuksen laadun ja kilpailukyvyn parantamiseksi unionissa toteuttamia toimia, jotka koskevat erityisesti liikkuvuuden edistämistä, mikä varmistaa pätevyyden tunnustamisen ja laadunvarmistuksen, etenkin, kun otetaan huomioon rahoituskehyksen otsakkeen 1a marginaalien pienentymisestä johtuva rajoitettu liikkumavara;

4.   on vakuuttunut siitä, että kaikkien prosessiin osallistuvien sidosryhmien omaksuman kuulemismenettelyn olisi jatkuttava: sekä koulutuslaitosten että opiskelijoiden edustajien tulisi toimia läheisessä yhteistyössä liikkuvuutta vielä vaikeuttavien esteiden poistamiseksi laatuun ja Bolognan prosessin täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi;

5.   huomauttaa, että Bolognan prosessin täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tiiviiseen ja intensiiviseen yhteistyöhön ja koordinaatioon Eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kanssa;

Opiskelijoiden liikkuvuus: laatua ja tehokkuutta

6.   korostaa kiireellistä tarvetta saada vertailukelpoista ja luotettavaa tilastotietoa opiskelijoiden liikkuvuudesta ja opiskelijoiden sosiaalistaloudellisesta profiilista, kuten tietoja yleisistä indikaattoreista, kriteereistä ja viitearvoista, nykyisen tiedonpuutteen voittamiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihdon edistämiseksi;

7.   kehottaa yliopistoja parantamaan ja yksinkertaistamaan sekä tuleville että lähteville opiskelijoille internetissä ja muulla tavoin antamiensa tietojen laatua; kehottaa yliopistoja ja kansallisia Erasmus-toimistoja tekemään yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa varmistaakseen, että tarpeelliset tiedot ovat saatavilla hyvissä ajoin; kehottaa yliopistoja tukemaan opiskelijoiden oikeuksia, mihin yliopistot ovat sitoutuneet allekirjoittaessaan Erasmus-ohjelman peruskirjan;

8.   korostaa, että Bolognan prosessin tavoitteiden täyttäminen edellyttää opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden vastavuoroisuutta; korostaa nykytilanteen epätasapainoa ja erityisesti vähäistä liikkuvuutta EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneisiin uusiin jäsenvaltioihin;

9.   korostaa ohjauksen merkitystä tulevien opiskelijoiden sosiaalisen, kulttuurisen ja kielellisen sopeutumisen kannalta;

10.   korostaa, että kielitaidon parantuminen on merkittävä etu ja yksi opiskelijoiden liikkuvuuden syistä, ja että on tärkeää tarjota tuleville opiskelijoille intensiivisiä kielikursseja joko ennen Erasmus-vaihtoa ja/tai sen aikana;

Korkeakoulu-uudistus ja yliopistojen modernisointi: laatua, innovaatioita ja joustavuutta

11.   kehottaa unionin yliopistoja toteuttamaan innovatiivisen, laajan ja perusteellisen opetussuunnitelmien uudistuksen, sillä kunnianhimoinen ja korkealaatuinen sisältö ja organisaation rakenneuudistus ovat ratkaisevia opiskelijoiden liikkuvuuden ja joustavuuden parantamisen kannalta; kehottaa ottamaan käyttöön "opiskelujakson, johon liittyy liikkuvuutta" kaikissa opintosuunnissa, jotta opiskelijat voisivat lähteä ulkomaille;

12.   kehottaa korostamaan yhteisten eurooppalaisten tohtoriohjelmien tarvetta tohtorintutkintoon tähtäävien opiskelijoiden liikkuvuuden ja eurooppalaisen tohtorintutkinnon puitteiden luomisen edistämiseksi;

13.   painottaa opetuksen laadun ja erinomaisuuden merkittävää roolia, koska pätevät opettajat kaikilla koulutusaloilla sekä opettajien ammattitaidon kehittäminen ja jatkokoulutus ovat eri koulutusalojen houkuttelevuuden ja tehokkuuden sekä Bolognan prosessin tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeitä tekijöitä;

14.   korostaa jälleen kerran rajatylittävän vuoropuhelun sekä tiedon ja kokemusten vaihdon tarvetta, koska niillä voidaan edistää opettajakoulutuksen lähentymistä, perusasteen opettajien koulutus ja ammattitaidon jatkuva kehittäminen mukaan luettuina;

Opiskelijoiden liikkuvuuden rahoittaminen, siihen liittyvät sijoitukset ja sosiaalinen ulottuvuus

15.   katsoo, että heikossa asemassa oleviin yhteiskunnan ryhmiin kuuluville opiskelijoille olisi annettava erityistä apua esimerkiksi tarjoamalla edullisia ja kunnollisia majoitusmahdollisuuksia, kun otetaan huomioon, että monessa tapauksessa lisätuki on tarpeen maahan saapumisen jälkeen;

16.   ehdottaa yhtenäisen eurooppalaisen opiskelijakortin käyttöönottoa liikkuvuuden edistämiseksi ja jotta opiskelijat voivat saada alennusta majoituksen ja elinkustannusten yhteydessä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia takaamaan yhdenvertaisen ja yleisen mahdollisuuden liikkuvuuteen ottamalla käyttöön yksinkertaisia, joustavia ja avoimia menetelmiä apurahojen myöntämiseksi ja antamalla ylimääräistä taloudellista tukea korkean kustannustason kohteisiin ja tuen tarpeessa oleville opiskelijoille; pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että opiskelijat saavan tätä tukea ennen lähtöään, jotta heille ei aiheudu kohtuutonta taloudellista rasitusta;

18.   pitää myönteisenä sitä, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa esitetyn monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä voitaisiin harkita koulutuksen alan ohjelmille tarkoitetun rahoituskehyksen lisäämistä erityisesti Erasmus-apurahojen osalta, jollei ohjelman seurannan ja arvioinnin tuloksista muuta johdu;

19.   huomauttaa, että korottomien ja/tai siirrettävien lainojen kaltaisia uusia keinoja opiskelijoiden liikkuvuuden rahoittamiseksi olisi otettava käyttöön ja edistettävä;

20.   kehottaa Euroopan yliopistoja tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin (esim. taloudellisten tai elinkeinoelämän järjestöjen, kuten kauppakamarien) kanssa uusien tehokkaiden mekanismien löytämiseksi opiskelijoiden liikkuvuuden yhteisrahoitukseen kullakin asteella (kandidaatti/maisteri/tohtori) opiskelujärjestelmien laadun parantamiseksi;

21.   ehdottaa yritysten ja yliopistojen välistä hedelmällistä vuoropuhelua ja vastavuoroista vaihtoa innovatiivisten kumppanuussuhteiden kehittämiseksi ja uusien yhteistyötapojen tutkimiseksi;

Tutkintojen laatu ja tutkintojen täysimääräinen tunnustaminen

22.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan eurooppalaisten viitekehysten käyttöön ottamista (eurooppalaisten tutkintojen Bolognan viitekehys, elinikäisen oppimisen eurooppalainen viitekehys, eurooppalaisen korkeakoulutusalueen laadunvarmistusstandardit ja -ohjeistot sekä korkeakoulututkintojen tunnustamisesta tehty Lissabonin yleissopimus), jotta voidaan luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue;

23.   korostaa sen vuoksi kattavan, yhtenäisen ja tehokkaan opintosuoritusten ECTS-pisteiden siirtojärjestelmän täytäntöönpanon kiireellisyyttä, jotta opiskelijoiden ja tutkijoiden opintosuoritukset olisivat helposti siirrettävissä Euroopan alueella yhteisten viitekehysten ansiosta;

24.   korostaa, että kolmiasteista tutkintojärjestelmää (kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinto) voitaisiin muuttaa joustavammaksi käyttämällä ensimmäisellä ja toisella tasolla "4+1" -järjestelmää "3+2" -järjestelmän sijasta; panee merkille, että joissakin opinnoissa tämä voisi olla asianmukaisempaa valmistuneiden liikkuvuuden ja työllistettävyyden parantamiseksi;

25.   katsoo, että harjoitteluista ja muista epävirallisista ja arkioppimiseen liittyvistä yliopistojen hyväksymistä ulkomaan kokemuksista olisi myönnettävä ECTS-pisteitä ja että ne olisi tunnustettava opetussuunnitelman olennaiseksi osaksi;

Bolognan prosessin täytäntöönpano kaikissa asianomaisissa valtioissa

26.   kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja Euroopan yliopistoja rohkaisemaan ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tietoisuutta lisääviä aloitteita;

27.   kehottaa jäsenvaltioita viisumijärjestelyjä koskevien EU:n direktiivien mukaisesti helpottamaan viisumimenettelyjä ja pienentämään menettelyyn liittyviä kustannuksia, joita aiheutuu etenkin itäisistä jäsenvaltioista ja ehdokasvaltioista tuleville vaihto-opiskelijoille;

o
o   o

28.   kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 219 E, 20.8.2008, s. 68.


Säädösten mukauttaminen uuteen komitologiapäätökseen
DOC 54k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23 . syyskuuta 2008 suosituksista komissiolle säädösten mukauttamisesta uuteen komitologiapäätökseen (2008/2096(INI) )
P6_TA(2008)0424 A6-0345/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(1) , sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2006/512/EY(2) (jäljempänä yhdessä komitologiapäätös),

–   ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2006 tehtyyn neuvoston päätökseen 2006/512/EY liittyvän Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman(3) ,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä(4) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan 2 kohdan ja 202 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan,

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen tekemisestä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä(5) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0345/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että lainsäädännön laadun vuoksi on erittäin tärkeää antaa komissiolle tehtäväksi lainsäädännön muiden kuin olennaisten ja teknisempien näkökohtien kehittäminen sekä lainsäädännön nopea mukauttaminen teknisen kehityksen ja taloudellisten muutosten huomioon ottamiseksi; ottaa huomioon, että tällaista toimivallan siirtämistä on helpotettava antamalla lainsäätäjälle institutionaaliset keinot valvoa mainitun toimivallan käyttöä,

B.   ottaa huomioon, että tähän asti unionin lainsäätäjä on voinut siirtää toimivaltaa mainitulla tavalla vain EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan perusteella; ottaa huomioon, että mainitun määräyksen soveltaminen ei ole ollut tyydyttävää, sillä siinä viitataan komission täytäntöönpanovaltaan ja sitä koskeviin valvontamenettelyihin, jotka neuvosto vahvistaa yksimielisesti saatuaan parlamentin lausunnon; ottaa huomioon, että kyseiset valvontamenettelyt perustuvat pääasiassa jäsenvaltioiden virkamiehistä muodostuvien komiteoiden toimiin ja että parlamentti suljettiin kaikkien mainittujen menettelyjen ulkopuolelle neuvoston 28. kesäkuuta 1999 antaman päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, hyväksymiseen saakka,

C.   ottaa huomioon, että komitologiapäätöksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään toimenpiteistä tilanteessa, jossa yhteispäätösmenettelyä noudattaen annetussa perussäädöksessä säädetään sellaisten laajakantoisten toimenpiteiden hyväksymisestä, joilla muutetaan kyseisen säädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä säädöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia; ottaa huomioon, että unionin lainsäätäjän tehtävänä on määrittää tapauskohtaisesti kunkin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen keskeiset osat, joita voidaan muuttaa vain lainsäädäntömenettelyssä,

D.   ottaa huomioon, että komitologiapäätöksen mukaan niin sanotuissa lainsäädäntötyyppisissä toimenpiteissä sovelletaan valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jonka mukaisesti parlamentilla on täysi toimivalta valvoa näitä toimenpiteitä ja vastustaa komission ehdottamia toimenpide-ehdotuksia, jotka ylittävät perussäädöksen mukaisen täytäntöönpanovallan, tai ehdotusta, joka ei ole yhdenmukainen perussäädöksen tavoitteen tai sisällön kanssa tai jossa ei noudateta toissijaisuus- tai suhteellisuusperiaatteita,

E.   ottaa huomioon, että uusi menettely takaa luonteeltaan lainsäädäntötyyppisten täytäntöönpanotoimenpiteiden demokraattisen valvonnan asettamalla molemmat lainsäätäjät eli parlamentin ja neuvoston tasavertaiseen asemaan ja poistaa siten yhden unionin demokratiavajeen vakavimmista puolista; ottaa huomioon, että komitologiapäätös antaa mahdollisuuden siirtää lainsäädännön ja lainsäädännön muutosten teknisimmät näkökohdat komissiolle, millä varmistetaan, että lainsäätäjä keskittyy keskeisiin näkökohtiin ja yhteisön lainsäädännön laatuun,

F.   ottaa huomioon, että uusi valvonnan käsittävä sääntelymenettely ei ole valinnainen vaan pakollinen menettelytapa, kun täytäntöönpanotoimenpiteet ovat luonteeltaan komitologiapäätöksen 2 artiklan 2 kohdan määritelmien mukaisia,

G.   ottaa huomioon, että yhteisön säännöstön mukauttamista uuteen komitologiapäätökseen ei ole vielä saatettu päätökseen, koska on vielä säädöksiä, joissa säädetään täytäntöönpanotoimenpiteistä, joihin pitäisi soveltaa uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä,

H.   ottaa huomioon, että sääntelymenettelyä tähän asti edellyttäneiden täytäntöönpanotoimenpiteiden lisäksi myös tietyt hallinto- tai kuulemismenettelyä edellyttävät toimenpiteet saattavat kuulua komitologiapäätöksen 2 artiklan 2 kohdan vaatimusten piiriin,

I.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa luodaan säädösten hierarkia ja luodaan säädösvallan siirron nojalla annetun säädöksen käsite, johon liittyy se, että "lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä [siirretään] komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia"; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa täytäntöönpanosäädöksiä käsitellään uudella tavalla ja että siinä määrätään erityisesti parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelystä, jota sovelletaan hyväksyttäessä asetusta, jossa määrätään täytäntöönpanosäädöksiä koskevasta jäsenvaltioiden valvontajärjestelmästä,

J.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen vastaavien säännösten täytäntöönpano edellyttää intensiivistä ja monimutkaista toimielinten välistä neuvotteluprosessia ja että tämä mukauttamisprosessi on saatettava päätökseen mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa,

K.   ottaa huomioon, että jos Lissabonin sopimus tulee voimaan, yhteisön säännöstö on mukautettava uudelleen (monimutkaisemmalla tavalla) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen säädösvallan siirtämistä koskevan 290 artiklan määräysten mukaisesti; ottaa huomioon, että vaikka Lissabonin sopimuksen mukainen määritelmä termille "säädösvallan siirron nojalla annettu säädös" on samankaltainen kuin hiljattain tehtyyn komitologiapäätökseen sisältyvä lainsäädäntötyyppisen toimenpiteen käsite, nämä kaksi käsitettä eivät ole täysin samanlaisia ja näissä lainsäädäntöasiakirjoissa määrätyt ja säädetyt menettelyä koskevat järjestelmät ovat täysin erilaisia; näin ollen esillä olevaa mukauttamista ei voida pitää täsmällisenä tuleviin tapauksiin soveltuvana ennakkotapauksena,

L.   ottaa huomioon, että samasta syystä kunkin yksittäisen säädöksen käynnissä olevan mukauttamisen tuloksia ei voida pitää tuleviin tapauksiin soveltuvana ennakkotapauksena,

M.   pitää hyödyllisenä sitä, että toimielimet sopivat keskenään säädösvallan siirron nojalla annettua säädöstä koskevasta yleisestä hyväksymistavasta, jonka komissio sisällyttäisi säännöllisesti säädösluonnokseen, jota lainsäätäjillä on tosin oikeus muuttaa; pitää välttämättömänä sitä, että jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimenpiteiden valvontajärjestelmän perustava asetus hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti;

1.   pyytää komissiota toimittamaan parlamentille EY:n perustamissopimuksen asianmukaisten artiklojen mukaisesti komitologiamukauttamista täydentäviä lainsäädäntöehdotuksia; vaatii, että ehdotukset on laadittava toimielinten välisten neuvottelujen perusteella ja että ne koskevat etenkin liitteessä lueteltuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä;

2.   kehottaa komissiota esittämään vastaavia lainsäädäntöehdotuksia jäljellä olevien säädösten mukauttamiseksi komitologiapäätökseen, mikä koskee erityisesti tämän asiakirjan liitteessä lueteltuja säädöksiä;

3.   pyytää komissiota siinä tapauksessa, että esillä olevia mukauttamismenetelmiä ei ole saatu päätökseen ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, antamaan asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia vielä mukauttamattomien säädösten mukauttamiseksi siinä vaiheessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaiseen uuteen järjestelmään;

4.   pyytää komissiota antamaan joka tapauksessa Lissabonin sopimuksen tultua voimaan asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia, joita tarvitaan koko yhteisön säännöstön mukauttamiseksi uuteen järjestelmään;

5.   pyytää komissiota antamaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen asetuksesta, jossa säädetään etukäteen yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

6.   pyytää, että Euroopan parlamentille myönnetään lisäresursseja kaikkiin komitologiamenettelyihin nykyisen siirtymäkauden lisäksi myös valmistauduttaessa Lissabonin sopimuksen mahdolliseen voimaantuloon, jotta kaikki komitologiamenettelyt toteutuisivat moitteettomasti kolmen toimielimen kesken;

7.   vahvistaa, että pyynnöissä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

8.   kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liitetyn luettelon komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLLÖSTÄ

Euroopan parlamentti pyytää komissiota esittämään vastaavia lainsäädäntöehdotuksia erityisesti seuraavien jäljellä olevien säädösten mukauttamiseksi 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyyn neuvoston päätökseen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY:

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/15/EY, annettu 10 päivänä huhtikuuta 2000, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY muuttamisesta(6) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/25/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000, maatalous- ja metsätraktoreiden käyttövoimaksi tarkoitettujen moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen vähentämiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja neuvoston direktiivin 74/150/ETY muuttamisesta(7) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta(8) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/23/ETY muuttamisesta(9) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/46/EY, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2001, rehujen virallisen valvonnan järjestämistä koskevista periaatteista annetun neuvoston direktiivin 95/53/EY sekä eläinten ruokintaa koskevien neuvoston direktiivien 70/524/ETY, 96/25/EY ja 1999/29/EY muuttamisesta(10) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 676/2002/EY, tehty 7 päivänä maaliskuuta 2002, Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös)(11) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/33/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2002, neuvoston direktiivin 90/425/ETY ja neuvoston direktiivin 92/118/ETY muuttamisesta eläimistä saatavien sivutuotteiden terveysvaatimusten osalta(12) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/3/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, neuvoston direktiivien 70/156/ETY ja 80/1268/ETY muuttamisesta N1-luokan ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineen kulutuksen mittaamisen osalta(13) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/41/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen tiettyjen eläinperäisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista elintarvikehygienia- ja terveyssäännöistä annettujen tiettyjen direktiivien kumoamisesta sekä neuvoston direktiivien 89/662/ETY ja 92/118/ETY ja neuvoston päätöksen 95/408/EY muuttamisesta(14) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/33/EY, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2005, direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta(15) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/64/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta(16) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/40/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006 , moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä ja neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta(17) ;

–   Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta(18) ;

–   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006 , kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(19) .

(1) EUVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(2) EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11.
(3) EUVL C 255, 21.10.2006, s. 1.
(4) EUVL C 143, 10.6.2008, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2008)0189 .
(6) EYVL L 105, 3.5.2000, s. 34.
(7) EYVL L 173, 12.7.2000, s. 1.
(8) EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1.
(9) EYVL L 211, 4.8.2001, s. 25.
(10) EYVL L 234, 1.9.2001, s. 55.
(11) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 1.
(12) EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14.
(13) EUVL L 49, 19.2.2004, s. 36.
(14) EUVL L 157, 30.4.2004, s. 33.
(15) EUVL L 191, 22.7.2005, s. 59.
(16) EUVL L 310, 25.11.2005, s. 10.
(17) EUVL L 161, 14.6.2006, s. 12.
(18) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(19) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.


Riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot
DOC 99k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (2007/2238(INI) )
P6_TA(2008)0425 A6-0338/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa 13. joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY(1) ,

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY(2) ,

–   ottaa huomioon konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13. kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY(3) ,

–   ottaa huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8. joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY(4) ,

–   ottaa huomioon työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY(5) ,

–   ottaa huomioon direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta 27. syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/65/EY(6) ,

–   ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi 21. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/107/EY(7) ,

–   ottaa huomioon arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta yhteissijoitusyritysten sijoitusten osalta 21. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/108/EY(8) ,

–   ottaa huomioon kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY(9) ,

–   ottaa huomioon sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY(10) ,

–   ottaa huomioon ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY(11) ,

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta 18. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/51/EY(12) ,

–   ottaa huomioon arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY(13) ,

–   ottaa huomioon julkisista ostotarjouksista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY(14) ,

–   ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(15) ,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta 10. elokuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/73/EY(16) (Eurooppalaista teollisuusstrategiaa edistävien talouspolitiikkojen täytäntöönpanodirektiivi),

–   ottaa huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(17) ,

–   ottaa huomioon rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi 9. maaliskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/1/EY(18) ,

–   ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(19) ,

–   ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(20) (uudelleenlaadittu teksti),

–   ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY(21) (uudelleenlaadittu teksti),

–   ottaa huomioon osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/36/EY(22) ,

–   ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2008 annetun komission esityksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi henkivakuutuksesta vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (KOM(2008)0119 ) (Solvenssi II esitys),

–   ottaa huomioon 21. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon – Esteet pois pääomasijoitusrahastojen rajatylittäviltä sijoituksilta (KOM(2007)0853 ),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman korkeariskisten sijoitusrahastojen ja johdannaisten tulevaisuudesta(23) ,

–   ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman omaisuudenhoidosta(24) ja 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman omaisuudenhoidosta II(25) ,

–   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta(26) ja erityisesti sen 19 kohdan,

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010)(27) ,

–   ottaa huomioon kansainvälisen arvopaperivalvojien järjestön (IOSCO) vuonna 2003 esittämät arvopaperimarkkinoiden valvontaa koskevat tavoitteet ja periaatteet (Objectives and Principles of Securities Regulation), jotka sisältävät muun muassa sijoitusrahastojen markkinoinnin periaatteet, riskirahastot mukaan lukien,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous- ja tiedepolitiikasta vastaavan toimialayksikön julkaiseman riskirahastoja koskevan tutkimuksen "Transparency and Conflict of Interest" (Avoimuus ja eturistiriitatilanne),

–   ottaa huomioon riskirahastoja käsittelevän työryhmän 22. tammikuuta 2008 julkaisemat parhaiden käytäntöjen normit sekä sen, että julkaisemisen jälkeen perustettiin lautakunta (Hedge Fund Standards Board) valvomaan normeja,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0338/2008 ),

A.   katsoo, tällä hetkellä rahamarkkinoilla on olemassa kansallista ja unionin tason sääntelyä, joka koskee suoraan tai välillisesti, muttei kuitenkaan yksinomaan, riskirahastoja ja yksityisiä sijoituspääomia,

B.   katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava asetuksen johdonmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen; katsoo, että voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävistä uusista muutoksista olisi tehtävä asianmukainen kustannus/hyöty-analyysi ja että muutosten olisi oltava syrjimättömiä,

C.   ottaa huomioon, ettei komissio ole vastannut myönteisesti parlamentin aiempiin pyyntöihin, mukaan lukien edellä mainituissa 15. tammikuuta 2004, 27. huhtikuuta 2006, 11. heinäkuuta 2007 ja 13. joulukuuta 2007 tehdyissä päätöslauselmissa esitetyt pyynnöt,

D.   ottaa huomioon, että riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ovat hyvin erilaisia eikä niistä ole olemassa yksiselitteistä määritelmää ja että kummatkin ovat sijoitusvälineitä, joita piensijoittajien sijasta käyttävät vain erikoistuneet sijoittajat; ottaa huomioon, että niitä ei voi tarkoituksenmukaisesti kohdella yhtenä ryhmänä tuotekohtaisessa sääntelyssä,

E.   katsoo, että riskirahastot ja yksityiset sijoituspääomarahastot ovat yhä tärkeämpiä vaihtoehtoisia sijoitusvälineitä, joilla on merkittävä ja kasvava osuus hallinnassa olevista kokonaisvaroista ja lisäksi ne tehostavat rahoitusmarkkinoita luomalla uusia sijoitusmahdollisuuksia,

F.   ottaa huomioon, että useat kansainväliset ja kansalliset instituutiot sekä EU:n toimielimet ovat jo kauan ennen nykyistä rahoituskriisiä analysoineet riskirahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin liittyviin riskinhallinnan normeihin, liialliseen velkaantumiseen (velkarahoitukseen) ja epälikvidien ja monimutkaisten rahoitusvälineiden arvostamisiin,

G.   ottaa huomioon, että rahoitusjärjestelmän vakautta käsittelevän foorumin (Financial Stability Forum) vuonna 2007 toteuttamassa analyysissä tultiin siihen johtopäätökseen, että rahoitusalan vakauteen liittyviin huolenaiheisiin vastataan parhaiten kaikkien toimijoiden tehostetun valvonnan avulla,

H.   ottaa huomioon, että kansainvälisen valuuttarahaston huhtikuussa 2008 julkistamassa maailmanlaajuisessa vakausraportissa tultiin siihen johtopäätökseen, että kaikki osapuolet ovat kykenemättömiä ymmärtämään hyvin erilaisten toimijoiden – pankkien, erikoistuneiden vakuutusyhtiöiden, valtion tukemien toimijoiden ja riskirahastojen – velkarahoituksen laajuutta ja siihen liittyvää hallitsemattoman epätasapainon purkautumisen riskiä,

I.   ottaa huomioon, että Lissabonin toimintaohjelmassa edellytetään pitkäaikaisia investointeja kasvuun ja työllisyyteen,

J.   ottaa huomioon, että tällaiset pitkäaikaiset investoinnit edellyttävät reaalitaloutta edistäviä, hyvin toimivia ja vakaita rahoitusmarkkinoita EU:ssa ja koko maailmassa, ja että tämä voidaan saavuttaa ainoastaan takaamalla, että rahoitustoiminta EU:ssa on kilpailukykyistä ja innovatiivista,

K.   ottaa huomioon, että hyvin usein riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot lisäävät likviditeettiä, edistävät markkinoiden monipuolisuutta ja markkinoiden tehokkuutta luomalla kysyntää innovatiivisille tuotteille ja edistävät hintatietojen saantia,

L.   ottaa huomioon, että rahoitusalan vakaus edellyttää myös parempaa yhteistyötä valvonnassa myös maailmanlaajuisesti, mikä taas edellyttää EU:n nykyisen valvontajärjestelyjen jatkuvaa parantamista, säännöllinen tiedonvaihto ja yhteisösijoittajien avoimuuden lisääminen mukaan lukien,

M.   katsoo, että komission olisi tutkittava mahdollisuuksia säännellä yhteisön ulkopuolisia markkinatoimijoita maailmanlaajuisesti,

N.   katsoo, että asianmukainen avoimuus suhteessa sijoittajiin sekä valvontaviranomaisiin ovat ratkaisevassa asemassa varmistettaessa hyvin toimivat ja vakaat rahoitusmarkkinat ja lisättäessä kilpailua markkinatoimijoiden ja tuotteiden välillä,

O.   katsoo, että komission olisi tarkkailtava ja analysoitava riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen toiminnan vaikutuksia ja harkittava direktiiviä avoimuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista, joilla säännellään investointien rahoittamista tulevaisuudessa, riskinhallintaa, arviointimenetelmiä, johtajien pätevyyttä ja mahdollisia eturistiriitoja sekä omistusrakenteiden ilmoittamista ja riskirahastojen rekisteröintiä,

P.   katsoo, että tiedot riskirahastovastuista ja -luotonannosta olisi annettava toimivaltaisten valvontaviranomaisten käyttöön ilman tarpeetonta rasitusta markkinatoimien valvontatarkoituksessa seurannan toteuttamiseksi,

Q.   odottaa rahastoalan kehittävän avoimuuden lisäämiseksi omistajaohjausta koskevia sitovia toimenpiteitä, joista on tiedotettava myös yleisölle; vaatii valvontamekanismien tehostamista,

R.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava parhaiden käytänteiden avulla, että työntekijöille kertyneet eläkkeet turvataan vararikkojen varalta,

S.   kehottaa komissiota harkitsemaan, että aina kun "varovaisuusperiaate" sisällytetään voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön, periaatteen määritelmään sisällytettäisiin sijoittajille osoitettu vaatimus tarkistaa, että niiden investointien kohteena olevat vaihtoehtoiset investointirahastot noudattavat asiaankuuluvaa lainsäädäntöä ja rahoitusalan parhaita käytänteitä koskevia normeja,

T.   ottaa huomioon, että suunnattujen antien määritelmien nykyinen moninaisuus jäsenvaltioissa toimii sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan esteenä ja edistää korkean riskin tuotteiden vuotamista vähittäismarkkinoille,

U.   katsoo, että olisi perustettava verkkosivusto, jossa tarjotaan koottuna kaikki menettelysääntöihin liittyvät palvelut, mukaan lukien rekisteri niistä, jotka noudattavat sääntöjä, heidän tietonsa ja tapauksia, joissa sääntöjä on rikottu; ottaa huomioon, että rikkomisen perusteet saattavat toimia myös oppimisen välineenä; katsoo, että ehdotus olisi toteutettava EU:n tasolla ja sitä olisi edistettävä kansainvälisesti,

V.   ottaa huomioon, että kansainvälinen valuuttarahasto varoitti huhtikuussa 2008 antamassaan maailmanlaajuisessa vakausraportissa yritysten velkamarkkinoiden näyttävän haavoittuvilta, koska maksujen laiminlyönnit ovat selvästi yleistymässä sekä kansantaloudellisten että rakenteellisten tekijöiden vuoksi,

W.   ottaa huomioon, että yksityisen pääomasijoittamisen kasvu on lisännyt merkittävästi niiden työntekijöiden määrää, joiden työpaikat ovat viime kädessä riippuvaisia pääomasijoitusrahastoista, minkä vuoksi olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota voimassa olevaan sekä kansalliseen että yhteisön työlainsäädäntöön (erityisesti direktiivi 2001/23/EY), joka on annettu ennen edellä mainitun tilanteen muodostumista; katsoo, että kansallista ja yhteisön työlainsäädäntöä olisi sovellettava syrjimättömästi ja että kaikilla talouden toimijoilla olisi oltava samanlaiset velvollisuudet työntekijöitään kohtaan,

X.   huomauttaa, että monissa oikeusjärjestelmissä riskirahastoja ja pääomasijoitusrahastoja, jotka omistavat ja valvovat yrityksiä, ei katsota työnantajiksi, jolloin niitä eivät myöskään sido työnantajille kuuluvat oikeudelliset velvollisuudet;

Y.   ottaa huomioon, että yritysten valtaviin velkataakkoihin liittyy erityisen suuri riski,

Z.   ottaa huomioon, että samoin muiden toimijoiden tapauksissa, eturistiriitoja voivat aiheuttaa joko pääomasijoittamisen ja riskirahastojen liiketoimintamallit tai näiden välineiden ja rahoitusmarkkinoiden muiden toimijoiden väliset suhteet; katsoo, että voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä ei tulisi rajoittaa koskemaan riskirahastoja ja pääomasijoittamista ja että yhteisön lainsäädännön olisi oltava sopusoinnussa kansainvälisen arvopaperivalvojien järjestön (IOSCO) periaatteiden kanssa, jotka koskevat eturistiriitojen hallintaa sijoitusrahastojen ja markkinoiden välittäjien avulla,

AA.   ottaa huomioon, että riskirahastojen ja pääomasijoitusrahastojen toimitusjohtajien palkkausjärjestelmät saattavat aiheuttaa epäasianmukaisia kannustimia, jotka johtavat vastuuttomaan riskinottoon,

AB.   ottaa mukaan, että riskirahastot ovat olleet mukana sijoittamassa monimutkaisiin strukturoituihin tuotteisiin, jotka olivat luottokriisin kohteena, ja sen vuoksi ovat kokeneet tappioita muiden sijoittajien tavoin,

AC.   ottaa huomioon, että rahoituskriisien riskin minimoimiseksi sekä markkinoiden ja markkinatoimijoiden voimakkaan interaktiivisuuden ja tasapuolisten, rajatylittävien kilpailuedellytysten varmistamisen tavoitteen, myös säänneltyjen ja sääntelemättömien markkinatoimijoiden kesken, huomioon ottamiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti on käynnissä useita aloitteita, mukaan lukien pääomavaatimuksia ja pääoman riittävyyttä sekä luottolaitosten omia varoja koskevien direktiivien tarkistaminen; näin pyritään takaamaan yhtenäisempi ja yhdenmukaisempi, kaiken kattava säännöstö,

AD.   ottaa huomioon, että periaatelähtöinen sääntely on asianmukainen tapa säännellä rahoitusmarkkinoita, sillä sen avulla pysytään markkinakehityksen mukana,

AE.   ottaa huomioon, että EU:n tasolla tarvitaan toimia, jotka perustuvat seitsemään seuraavaan rahoituslaitoksia ja markkinoita koskevaan periaatteeseen:

   sääntelyn kattavuus: voimassaolevaa yhteisön lainsäädäntöä olisi tarkistettava mahdollisten sääntelypuutteiden määrittämiseksi; kansallisia poikkeavuuksia olisi tarkistettava ja yhdenmukaistamista olisi edistettävä esimerkiksi valvontakollegioiden tai muiden järjestelyjen avulla; kansainvälistä yhtenevyyttä ja yhteistyötä olisi edistettävä;
   pääoma: pääomavaatimukset olisi säädettävä pakollisiksi kaikkien rahoituslaitosten osalta ja niiden olisi vastattava liiketoiminnan tyyppiä, riskeille altistumista ja riskinhallintaa; myös pidempiaikaista maksuvalmiuskykyä olisi harkittava;
   "originate and distribute"-malli: jotta sijoittajien ja alkuunpanijoiden edut voidaan sovittaa yhteen nykyistä paremmin, yleisenä periaatteena olisi oltava, että alkuunpanijat kantavat osa riskistä siten, että ne pitävät hallussaan merkittävää osaa arvopaperisoiduista tuotteista; alkuunpanijoiden olisi paljastettava oma osuutensa lainatuotteista; hallussapidon vaihtoehtona olisi tutkittava muita sijoittajien ja alkuunpanijoiden etujen yhteensovittamista koskevia toimia;
   kirjanpito: olisi harkittava lieventäviä toimenpiteitä käypään arvoon perustuvan kirjanpidon suhdannevaikutuksiin vastaamiseksi;
   luokitus: avoimuuden ja luokitusmarkkinoiden ymmärtämisen lisäämiseksi luokituslaitosten olisi otettava käyttöön olettamuksia, tuotteiden monimutkaisuutta ja liiketoimintatavan avoimuutta koskevat käytännesäännöt; eturistiriitoja olisi hallittava; tilaamattomat luokitukset olisi luokiteltava itsenäisesti eikä niitä saisi käyttää painostuskeinona liiketoiminnan varmistamiseksi;
   johdannaisilla käytävä kauppa: olisi edistettävä avointa kaupankäyntiä johdannaisilla pörssissä ja muualla;
   pitkä aikaväli: kannustinpalkkiot olisi mukautettava pitkän aikavälin tuloksiin siten, että otetaan huomioon sekä tappiot että voitot,

AF.   katsoo, että kyseisillä toimilla varmistettaisiin yleinen ja kattava oikeusperusta, joka koskisi kaikkia tietyn koon ylittäviä rahoituslaitoksia ja jonka yhteydessä otettaisiin vastavuoroisesti huomioon kansainväliset valvonta- ja sääntelykäytänteet,

1.   pyytää komissiota esittämään vuoden 2008 loppuun mennessä parlamentille EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla lainsäädäntöehdotuksen tai -ehdotuksia, jotka kattavat kaikki asianmukaiset toimijat, mukaan lukien riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ja jotka noudattavat johdanto-osan AE kohdassa määriteltyjä periaatteita jäljempänä esitettyjen suositusten mukaisesti;

2.   toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.   katsoo, että pyydetyn ehdotuksen tai pyydettyjen ehdotusten rahoitusvaikutukset olisi sisällyttävä EU:n budjettimäärärahoihin;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE: PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1 : rahoitusvakaus, pääoma ja yleinen sääntely

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla säädöksellä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia seikkoja:

Pääomavaatimukset – Sijoituspalveluyritykset, kumppanuudet ja rajoitetut kumppanuudet mukaan luettuina, vakuutusyhtiöt, luottolaitokset, perinteiset rahastot (kuten yhteissijoitusyritykset ja eläkerahastot tai ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset) olisi velvoitettava täyttämään pääomavaatimukset. Komission olisi varmistettava, että kaikkien rahoituslaitosten asianmukaiset pääomavaatimukset ovat edelleen riskiperusteisia eivätkä yksikköperusteisia. Tarkastajat voivat ottaa huomioon menettelysääntöjen noudattamista koskevia näkökohtia. Mainitut pääomavaatimukset eivät saisi kuitenkaan olla nykyisiä sääntöjä koskevia lisävaatimuksia eikä niitä saisi missään tapauksessa pitää takuina mahdollisten rahaston romahduksien varalle.

Alkuunpanijat ja arvopaperisointi – Pääomavaatimuksia koskevassa yhdessä tai useammassa komission ehdotuksessa olisi vaadittava, että alkuunpanijat säilyttävät taseessaan osuuksia arvopapaperisoiduista lainoista ja asettavat alkuunpanijalle pääomavaatimuksia, jotka perustuvat oletukseen siitä, että alkuunpanija omistaa mainitut osuudet, tai antavat muut vakuudet sijoittajien ja alkuunpanijoiden etujen yhteensovittamisesta.

EU:n harjoittama luokituslaitosten valvonta – Komission olisi otettava käyttöön menettelyjä ja sääntöjen noudattamista koskeva luokituslaitosten arviointimekanismi, jonka tehtävistä vastaa esimerkiksi Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (CESR), tarkoituksena tehostaa myös kilpailua ja avata uusien luokituslaitosten pääsy markkinoille,

Arvostaminen – Komission olisi otettava käyttöön muiden toimivaltaisten kansainvälisten elinten tapaan käyttöön periaatteisiin perustuvia lainsäädäntötoimia, jotka koskevat epälikvidien rahoitusvälineiden arvostamista, jotta sijoittajia ja rahoitusmarkkinoiden vakautta pystyttäisiin paremmin suojelemaan, ottaen huomioon useat arvostamista koskevat aloitteet, jotka ovat parhaillaan valmisteilla EU:ssa ja maailmanlaajuisesti, ja sen tutkimiseksi, kuinka arvostamista voidaan parhaiten edistää.

Perusarvopaperien välittäjät – Perusarvopaperien välityspalveluja tarjoavia laitoksia koskevia avoimuusvaatimuksia olisi tehostettava siten, että ne vastaavat rakenteen monimuotoisuutta ja epäselvyyttä tai riskeille altistumista, jotka perustuvat niiden kaikkia tuotteita ja toimijoita koskevaan kaupankäyntiin, riskirahastot ja yksityinen pääomasijoittaminen mukaan luettuina.

Riskipääoma ja pk-yritykset – Komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotus, joka sisältäisi yhdenmukaistetun EU:n laajuisen riskipääoman ja pääomasijoitusrahastojen sääntelykehyksen erityisesti sen varmistamiseksi, että pk-yritykset voisivat hyödyntää edellä mainittuja pääomamuotoja Lissabonin toimintaohjelman mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten komission olisi pantava välittömästi täytäntöön tiedonantoonsa sisältyvät ehdotetut toimet, joilla poistetaan riskipääoman rajatylittävän tarjoamisen esteet. Ehdotuksen olisi noudatettava hyvän sääntelyn periaatteita ja niissä olisi vältettävä ylimääräistä lainsäädäntöön, verotukseen tai hallinnollisiin menettelyihin liittyvää monimutkaisuutta EU:n tasolla.

Suositus 2 : avoimuustoimenpiteet

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla säädöksellä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia seikkoja:

Suunnatut annit – Komission olisi annettava lainsäädäntöehdotus eurooppalaisen "suunnatun annin" sijoitusjärjestelmän perustamisesta, joka mahdollistaisi vaihtoehtoisten investointivälineiden rajatylittävän jakelun oikeutetuille ammattimaisten sijoittajien ryhmille, vaihtoehtoiset sijoitusvälineet mukaan luettuina. Ehdotuksella olisi otettava tarvittaessa käyttöön seuraavat periaatteet tietojen antamisesta sijoittajille ja toimivaltaisille viranomaisille;

   yleinen sijoitusstrategia ja maksukäytäntö,
   velkarahoitteisuus ja velkaantuminen, riskinhallintajärjestelmä ja osakesalkkujen arvostamismenetelmät,
   kerääntyneiden varojen lähde ja määrä, myös sisäisesti,
   säännöt, jotka koskevat ylemmän tason johtajien ja ylimpien johtajien korvausjärjestelmän täydellistä avoimuutta, osakeoptiot mukaan luettuina,
   tietyn osuuden ylittävien osakkeenomistajien rekisteröinti ja tunnistaminen.

Sijoittajat – Komission olisi yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa laadittava säännöt, jotka koskevat asianmukaisen materiaalin ja tietojen selkeää julkistamista ja ilmoittamista sijoittajille.

Yksityinen pääomasijoittaminen ja työntekijöiden suojelu – Komission olisi varmistettava, että direktiivin 2001/23/EY nojalla työntekijöillä on samat oikeudet, mukaan lukien oikeus tiedonsaantiin ja oikeus tulla kuulluksi, aina silloin yrityksen tai liiketoiminnan määräysvalta siirtyy minkä tahansa sijoittajan toimesta, yksityiset pääomasijoitusrahastot ja riskirahastot mukaan lukien.

Eläkejärjestelyt – 1990-luvun puolivälistä lähtien yhä useammat eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt ovat ryhtyneet sijoittamaan riskirahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin ja niiden epäonnistumiset vaikuttaisivat haitallisesti eläkejärjestelmiin kuuluvien eläkeoikeuksiin. Direktiivin 2003/41/EY tarkistamisen yhteydessä komission olisi varmistettava, että työntekijöille suoraan tai heidän edustajilleen annetaan tietoa eläkerahastojensa sijoitusten muodoista ja riskeistä.

Suositus 3 : liiallista velkaantumista koskevat toimenpiteet

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla säädöksellä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia seikkoja:

Yksityisen sijoituspääoman velkarahoitus – Direktiivin 77/91/ETY tarkistamisen yhteydessä komission olisi varmistettava, että kaikki muutokset noudattavat seuraavia perusperiaatteita: pääoma on riskipääomaa; kohtuudella voidaan odottaa, että velkarahoituksen taso on kestävällä pohjalla sekä yksityisen sijoituspääomarahaston/-yrityksen että kohdeyrityksen osalta; epäreilua syrjintää ei kohdisteta tiettyihin yksityisiin sijoittajiin, erilaisiin sijoitusrahastoihin eikä vastaavaa strategiaa käyttäviin välineisiin.

Pääoman ehtyminen – Komission olisi tarvittaessa ehdotettava EU:n tason yhdenmukaistettuja täydentäviä toimia voimassaolevan kansallisen tai yhteisön lainsäädännön tarkistamisen avulla jotta vältetään kohtuuttomat varojen puhdistukset (asset stripping) kohdeyrityksissä.

Suositus : 4 eturistiriitoja koskeviksi toimenpiteiksi

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla säädöksellä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia seikkoja:

Komission olisi otettava käyttöön säännöt, joilla varmistetaan sijoituspalveluyritysten tarjoamien palvelujen erottaminen toisistaan. Euroopan parlamentti haluaa korostaa, että kaikkien muutosten olisi oltava kaikkiin rahoituslaitoksiin soveltuvia ja näin ollen ketään syrjimättömiä. IOSCOn suosituksen mukaisesti erilaisia rahoituspalveluja tarjoavilla rahoituslaitoksilla on oltava käytössään yrityksen tai konsernin tasolla toimia ja menettelyjä, asianmukainen julkistaminen mukaan luettuna, joiden avulla voidaan määrittää, arvioida ja kehittää potentiaalisten konflikteihin puuttumisen asianmukaiset välineet.

Luokituslaitokset – Luokituslaitoksia olisi vaadittava lisäämään tiedotusta ja eliminoimaan tai vähentämään epäsymmetrisen tiedon tarjoamista ja epävarmuutta, ja luottolaitoksia olisi myös vaadittava ilmoittamaan toimintaansa liittyvistä eturistiriidoista ilman, että tällä tuhotaan pörssikauppoihin suuntautunutta rahoitusjärjestelmää. Luokituslaitoksia olisi erityisesti vaadittava erottamaan luokitusliiketoimintansa kaikista tarjoamistaan muista palveluista (kuten liiketoimien rakenteen neuvonnasta) velvoitteiden ja toimijoiden luokittelun yhteydessä.

Markkinoille pääsy ja keskittyminen – Komission kilpailun pääosaston olisi käynnistettävä yleinen arviointi markkinoiden keskittymisen vaikutuksista ja markkinoita hallitsevien toimijoiden vaikutuksesta rahoituspalvelualalla myös riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen liittyvän kielteisen kansainvälisen julkisuuden vuoksi. Komission olisi arvioitava, noudattavatko kaikki markkinatoimijat kilpailusääntöjä, esiintyykö laitonta markkinoiden keskittymistä ja onko tarvetta poistaa uusien markkinatulokkaiden esteitä ja tarvetta kumota lainsäädäntö, joka suosii markkinoilla jo toimivia yrityksiä ja nykyisiä markkinarakenteita siellä, missä kilpailu on rajallista.

Suositus 5 : voimassaoleva rahoituspalvelulainsäädäntö

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla säädöksellä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia seikkoja:

Komission olisi tutkittava rahoitusmarkkinoihin liittyvää yhteisön voimassaolevaa lainsäädäntöä kokonaisuudessaan mahdollisten riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen sääntelyyn liittyvien puutteiden tunnistamiseksi ja saamiensa tutkimustulosten perusteella esitettävä Euroopan parlamentille yksi tai useampi lainsäädäntöehdotus voimassaolevien direktiivien muuttamiseksi tarvittaessa ja siten, että riskirahastoihin, yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin ja muihin alan toimijoihin kohdistettua sääntelyä parannetaan. Mainittu asetusehdotus olisi laadittava harkitusti.

(1) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1.
(2) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
(3) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.
(4) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.
(5) EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16.
(6) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28.
(7) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 20.
(8) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 35.
(9) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.
(10) EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.
(11) EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.
(12) EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16.
(13) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64.
(14) EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12.
(15) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(16) EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26.
(17) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.
(18) EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9.
(19) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.
(20) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.
(21) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.
(22) EUVL L 184, 14.7.2007, s. 17.
(23) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 407.
(24) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 257.
(25) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0627 .
(26) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.
(27) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058 .


Yhteissijoittajia koskeva avoimuus
DOC 71k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 suosituksista komissiolle yhteisösijoittajia koskevasta avoimuudesta (2007/2239(INI) )
P6_TA(2008)0426 A6-0296/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa 13. joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY (1) ,

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY(2) ,

–   ottaa huomioon konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13. kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY(3) ,

–   ottaa huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8. joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY(4) ,

–   ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä")(5) ,

–   ottaa huomioon direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta 27. syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/65/EY(6) ,

–   ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi 21. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/107/EY(7) ,

–   ottaa huomioon arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta yhteissijoitusyritysten osalta 21. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/108/EY(8) ,

–   ottaa huomioon kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY(9) ,

–   ottaa huomioon sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö)28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY(10) ,

–   ottaa huomioon säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY(11) ,

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta18. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/51/EY(12) ,

–   ottaa huomioon arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY(13) ,

–   ottaa huomioon julkisista ostotarjouksista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY(14) ,

–   ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(15) ,

–   ottaa huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(16) (avoimuusdirektiivi),

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi 9. maaliskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/1/EY(17) ,

–   ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(18) ,

–   ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(19) ,

–   ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY(20) ,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta 10. elokuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/73/EY(21) (rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin soveltamisdirektiivi),

–   ottaa huomioon arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY täytäntöönpanosta tiettyjen määritelmien selventämiseksi 19. maaliskuuta 2007 annetun komission direktiivin 2007/16/EY(22) ,

–   ottaa huomioon osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/36/EY(23) ,

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoituspalveluista ja säännellyistä markkinoista(24) ,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämän selvityksen, joka koskee riskirahastoja, avoimuutta ja eturistiriitoja(25) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0296/2008 ),

A.   katsoo, että vaihtoehtoisten sijoitusvälineiden, kuten riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen tunnustetaan voivan tarjota uusia monipuolistamisetuja omaisuudenhoitajille, lisätä markkinoiden likviditeettiä ja sijoittajien tuotto-odotuksia, edistää hinnanmuodostusprosessia, riskien hajauttamista ja rahoitusalan integroitumista sekä kohentaa markkinoiden tehokkuutta,

B.   myöntää, että riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot ovat erillisiä investointivälineitä, joiden investoinnit ja investointistrategiat poikkeavat toisistaan,

C.   katsoo, että EU-perusteiset riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot tarvitsevat niiden innovoivat strategiat huomioon ottavaa sääntely-ympäristöä, jotta ne kykenevät pysymään kansainvälisesti kilpailukykyisinä, samalla kun markkinadynamiikkaan mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia lievennetään; katsoo, että vaarana on, että tuotekohtainen lainsäädäntö voi olla joustamatonta ja tukahduttaa innovaatioita,

D.   katsoo, että niissä riskirahastoissa ja yksityisissä pääomasijoitusrahastoissa, joiden rahastoyhtiö on sijoittautunut EU:hun, on noudatettava yhteisön nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä; katsoo, että myös EU:hun sijoittautumattomien yksiköiden on noudatettava tätä lainsäädäntöä tietyn toiminnan yhteydessä,

E.   katsoo, että EU:n sisäiset riskirahastot ja niiden hoitajat ja yksityinen pääomasijoittaminen kuuluvat nykyisen lainsäädännön soveltamisalaan, erityisesti markkinoiden väärinkäytön osalta, ja että niihin sovelletaan sääntelyä välillisesti vastapuolten kautta ja silloin, kun säänneltyihin tuotteisiin liittyviä investointeja myydään,

F.   ottaa huomioon, että riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa kansallista sääntelyjärjestelmää ja että EU:n voimassaolevia direktiivejä pannaan täytäntöön eri tavoin; katsoo, että toisistaan poikkeavat kansalliset määräykset lisäävät sääntelysegmentoitumisen riskiä sisämarkkinoilla, mikä saattaa viivästyttää tämän liiketoiminnan kehittämistä rajojen yli Euroopassa,

G.   katsoo, että direktiivit vaikuttavat asianmukaisilta oikeudellisilta välineiltä sellaisten kysymysten käsittelemiseen, jotka liittyvät riskirahastoihin ja yksityiseen pääomasijoittamiseen; katsoo, että jäsenvaltioissa ja EU:ssa jo voimassaolevan lainsäädännön vaikutuksia riskirahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin on analysoitava ja arvioitava ennen niiden avoimuutta koskevan direktiivin laadintaa; katsoo, että tällainen lainsäädäntö olisi otettava yhdenmukaistamisen lähtökohdaksi; katsoo, että nykyisiä asetuksia voidaan joutua mukauttamaan, mutta olisi vältettävä muutoksia, jotka tuovat mukanaan perustelemattomia eroavuuksia,

H.   katsoo, että yhdeksi pääkysymykseksi mielletään avoimuuden tarve ja sen analysointi sekä tavat, joilla sitä voidaan parantaa; katsoo, että avoimuudessa on monta näkökohtaa, kuten riskirahastojen ja mahdollisesti yksityisten pääomasijoitusrahastojen avoimuus niitä yhtiöitä kohtaan, joiden osakkeita ne hankkivat tai omistavat, sekä avoimuus rahaston vastapuolia (prime broker), kansainvälisiä sijoittajia, kuten eläkerahastoja tai pankkeja, yksityisiä sijoittajia, liikekumppaneita, sääntelyvallan käyttäjiä ja viranomaisia kohtaan; katsoo, että avoimuuden puute vaivaa enimmäkseen toisaalta riskirahastojen ja – mahdollisesti – yksityisten pääomasijoitusrahastojen välistä suhdetta ja toisaalta niiden yhtiöiden välistä suhdetta, joiden osakkeita rahasto hankkii tai omistaa,

I.   katsoo, että Yhdysvaltain kokemukset siitä, että kilpailijat ovat käyttäneet hyväkseen tiedotuslainsäädännön tarjoamia vapauksia saadakseen rahastosijoituksia koskevia sijoittajille tarkoitettuja yksityiskohtaisia tietoja, ovat koituneet sekä sijoittajien että rahaston tappioksi,

J.   katsoo, että avoimuutta koskevan direktiivin epäjohdonmukainen täytäntöönpano on johtanut vaihtelevaan avoimuuteen EU:ssa ja aiheuttanut huomattavia kustannuksia sijoittajille,

K.   katsoo, että avoimuus on ehdoton ennakkoedellytys sijoittajien luottamukselle ja monimutkaisten rahoitustuotteiden hahmottamiselle ja että se edistää siten rahoitusmarkkinoiden optimaalista toimivuutta ja vakautta; toteaa, että avoimuus voi olla ainoastaan asianmukaisen huolellisuuden apuväline, ei sen korvike,

L.   katsoo, että nykyisen subprime-luottokriisin ei voida katsoa johtuvan vain yhdestä alasta, kun otetaan huomioon, että vie aikaa sisäistää perinpohjaisesti tämän kriisin syy- ja seuraussuhteet, ja katsoo, että sen monitahoisiin syihin sisältyvät muun muassa seuraavat seikat:

   luokituslaitokset, erityisesti luottoluokituslaitosten eturistiriita ja väärä käsitys luokitusten merkityksestä,
   Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden huolimattomat lainanantokäytänteet,
   monimutkaisten strukturoitujen tuotteiden nopeat innovoinnit,
   "originate to distribute"-malli (malli, jossa pankkien rahoituslähteet jakautuvat uudella tavalla) ja pitkä välitysketju,
   sijoittajien ahneus pyrkiä entistä suurempiin voittoihin ja palkkausta koskeva lyhytnäköinen kannustinrakenne,
   asianmukaisen huolellisuuden laiminlyönti,
   arvopaperistaminen ja luokituslaitosten prosessi monimutkaisten strukturoitujen tuotteiden yhteydessä johti kyseisten tuotteiden ylihinnoitteluun kohde-etuuksiin verrattuna;
   Amerikan investointipankkien eturistiriidat ja niitä koskevan sääntelyn puute,

M.   ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännössä on komiteamenettelyn ja Lamfalussyn menettelyn kaltaisia mekanismeja, joilla mahdollistetaan täytäntöönpanotoimien avulla joustavuus reagoitaessa liiketoimintaympäristön muutoksiin; katsoo, että tämä järjestelmä kohenee, kun Lissabonin sopimuksen mukaisia säädösvallan siirron nojalla annettuja säädöksiä voidaan käyttää,

N.   ottaa huomioon, että monissa erilaisissa riskirahastoja ja yksityistä pääomasijoittamista koskevissa aloitteissa ja elimissä, kuten arvopaperipörssiä valvovien viranomaisten kansainvälisessä järjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä ja teollisuuden elimissä, mukaan lukien ne, jotka ovat tekemisissä riskirahastojen ja pääomasijoitusten kanssa, on otettu käyttöön periaatteita ja parhaita käytännesääntöjä, jotka täydentävät ja joita voidaan hyödyntää malleina EU-lainsäädännölle; katsoo, että unionin lainsäädännön noudattamisen ohella yhtiöitä ja taloudellisia yhdistyksiä olisi kannustettava allekirjoittamaan nämä säännöt "noudata tai selitä"-pohjalta ja että noudattamista ja selityksiä koskevat yksityiskohdat olisi saatettava julkisesti saataville ja arvioitava asianmukaisesti,

O.   katsoo, että eräisiin ilman pörssin välitystä myytäviin tuotteisiin (OTC-tuotteet) voitaisiin soveltaa avoimempaa tai näkyvämpää kauppaamistapaa, jotta markkina-arvoon arvostamista voidaan lisätä mahdollisuuksien mukaan ja jotta mahdollisista omistajanvaihdoksista voidaan ilmoittaa; katsoo, että yleisluonteisempi OTC-selvitysjärjestelmä olisi houkuttelevampi valvonnan ja riskienarvioinnin kannalta, mutta mahdollinen uusi järjestelmä on otettava käyttöön kansainvälisesti, jotta yhdenvertaiset lähtökohdat voidaan varmistaa maailmanlaajuisessa yhteydessä,

P.   katsoo, että koko alan kattavalla valvonnalla ja raportoinnilla on tärkeä rooli kansalaisten huolenaiheiden huomioon ottamisessa ja jotta voidaan ymmärtää yksityisen pääomasijoittamisen taloudellisia vaikutuksia, ja että yksityisiltä ja julkisilta yrityksiltä vaaditaan jo nykyisin sitä, että ne kuulevat työntekijöitään asioissa, joilla on vaikutuksia työntekijöiden etuihin; katsoo, että on vältettävä luomasta epätasapainoa yksityisiltä pääomasijoitusyhtiöiltä vaadittujen kaupallisten tiedonantojen ja muilta yksityisyrityksiltä vaadittujen tiedonantojen välille,

Q.   katsoo, että tuotteita koskeva lainsäädäntö ei vaikuta soveltuvalta sääntelytyypiltä tämän innovoivan alan käsittelyyn,

R.   katsoo, että yksi keskitetty käytännesääntöjen verkkosivusto olisi hyödyllinen ja että sellainen olisi perustettava unioniin ja sitä olisi markkinoitava kansainvälisesti; katsoo, että verkkosivustoon olisi sisällytettävä rekisteri markkinatoimijoista, jotka noudattavat käytännesääntöjä, näiden tiedoksiannoista sekä noudattamatta jättämisen perusteista; katsoo, että noudattamatta jättämisen perusteista voidaan ottaa myös opiksi,

S.   toteaa, että on poistettava vaihtoehtoisten sijoitusten rajojen yli jakamisen esteet perustamalla yhteisösijoittajia varten suunnattuja anteja koskeva eurooppalainen yksityinen järjestely,

T.   katsoo, että yksityisen pääomasijoittamisen yhteydessä mahdollisista lisäraportointivaatimuksista – etenkin jos lisäraportointi on tiuhaa – aiheutuvat kustannukset olisi perusteltava ja että niiden olisi oltava oikeassa suhteessa niistä saataviin etuihin; katsoo, että entistä paremmat yhteydet palkkausjärjestelmien ja pitkäaikaisen suorituskyvyn välillä ovat tarpeen kaikissa yhteyksissä,

U.   toteaa, että ehdotusta ei ole valmisteltavana asiaan liittyen,

1.   pyytää komissiota esittämään käsiteltävästä aiheesta riippuen parlamentille joko EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen riskirahastoista ja yksityisestä pääomasijoittamisesta; edellyttää, että ehdotus tai ehdotukset laaditaan toimielinten välisten keskustelujen perusteella ja jäljempänä annettuja yksityiskohtaisia suosituksia noudattaen;

2.   toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.   katsoo, että pyydetyillä ehdotuksilla ei ole rahoitusvaikutuksia;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE: PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Euroopan parlamentti pyytää komissiota ehdottamaan yhtä tai useampaa direktiiviä yhteisen avoimuusstandardin takaamiseksi ja jäljempänä esitettyjen, riskirahastoja ja yksityistä pääomasijoittamista koskevien kysymysten ratkaisemiseksi, sillä direktiivi(e)n olisi suotava tarvittaessa jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta, kun ne saattavat EU:ssa voimassaolevia säännöksiä osaksi omaa yhtiölainsäädäntöään, ja pyytää lisäksi komissiota kannustamaan avoimuuden kohentamista tukemalla ja valvomalla riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen johtajien ja heidän vastapuoliensa jo käyttöön ottaman itsesääntelyn kehittämistä ja kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne tukisivat näitä pyrkimyksiä vuoropuhelulla ja parhaiden käytänteiden vaihtamisella.

Euroopan parlamentti ottaa huomioon, että valtio-omisteisia sijoitusyhtiöitä varten ei ole olemassa yhtenäistä ja julkista tiedonantojärjestelmää, ja kannattaa Kansainvälisen valuuttarahaston aloitetta sellaisen työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä on laatia kansainväliset käytännesäännöt valtio-omisteisia sijoitusyhtiöitä varten, ja uskoo, että tällaisten käytännesääntöjen avulla voidaan edistää valtio-omisteisten sijoitusyhtiöiden toiminnan tunnetuksi tekemistä; kehottaa komissiota ottamaan osaa tähän prosessiin.

Riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusrahastot

Euroopan parlamentti pyytää komissiota toimittamaan asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia tarkastelemalla uudelleen nykyistä yhteisön säännöstöä, joka vaikuttaa eri sijoittajatyyppeihin ja niiden vastapuoliin, vaikutustenarviointi ja asianomaisten teollisuudenalojen osallistuminen mukaan lukien, tutkimaan mahdollisuutta erotella toisistaan riskirahastot, yksityiset pääomasijoitusrahastot ja muut investoijat ja mukauttamaan tai ottamaan käyttöön selkeitä selvityksiä ja merkittävän ja konkreettisen tiedon ajoissa ilmoittamista koskevia säännöksiä, jotta laadukas päätöksenteko ja sijoittajien ja yhtiön johdon samoin kuin investoijien ja muiden vastaavien tahojen avoin viestintä kävisivät helpommiksi. Jos ehdotuksia on jo tehty, ne olisi pantava täytäntöön vastaavasti. Pyytää komissiota kartoittamaan tapoja riskien näkyvyyden ja hahmotettavuuden tehostamiseksi erotuksena luottokelpoisuudesta; huomiota olisi kiinnitettävä siihen, vesittävätkö sopimuksissa olevat liialliset vastuuvapauslausekkeet nykyiset direktiivit ja avoimuutta koskevat toimet.

Uudessa lainsäädännössä olisi edellytettävä, että osakkaat ilmoittavat liikkeeseenlaskijoille äänioikeusosuuksistaan, jotka perustuvat osakkeiden hankkimiseen tai luovuttamiseen, kun osuus saavuttaa tai ylittää tietyt kynnysarvot tai putoaa niiden alle, ja että kynnysarvot käynnistyvät kolmesta prosentista direktiivissä 2004/109/EY mainitun viiden prosentin asemesta. Siinä olisi lisäksi velvoitettava riskirahastot ja yksityisten pääomasijoitusrahastot, siinä määrin kuin nämä investoijaryhmät voidaan erotella toisistaan, ilmoittamaan sijoituspolitiikastaan ja siihen liittyvistä riskeistä yhtiöille, joiden osakkeita ne hankkivat tai omistavat, yksityis- ja yhteisösijoittajille, rahaston vastapuolille ja valvojille.

Ehdotusten olisi perustuttava nykyisen yhteisön lainsäädännön tarkasteluun, ja sitä tehtäessä olisi pyrittävä selvittämään, missä määrin nykyisiä avoimuutta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen erikoistilanteeseen.

Komission olisi edellä mainituissa lainsäädäntöehdotuksissa pyrittävä erityisesti:

   kartoittamaan, voidaanko vaihtoehtoisiin sijoituksiin soveltaa sopimusehtoja, joilla huolehditaan yksiselitteisestä riskeistä ilmoittamisesta ja niiden hallinnasta, kynnysarvojen ylittyessä toteutettavista toimista, myyntirajoitusten selkeästä kuvaamisesta sekä yksityiskohtaisista ehdoista, jotka koskevat sopimuksen peruuttamista ja päättymistä;
   tutkimaan rahanpesua riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusten yhteydessä;
   tutkimaan mahdollisuuksia yhdenmukaistaa riskirahastoja ja mahdollisesti yksityistä pääomasijoittamista koskevia sääntöjä ja suosituksia tietyn osuuden ylittävien osakkeenomistajien rekisteröimiseksi ja tunnistamiseksi sekä heidän strategioidensa ja aikeidensa ilmoittamiseksi – pitäen mielessä, että on vältettävä liiallista tietotulvaa;
   tutkimaan, onko tarpeen ja millä tavoin voitaisiin velvoittaa välittäjät mahdollistamaan se, että alkuperäiset osakkeenomistajat voivat osallistua aktiivisesti osakkeenomistajien yleisten kokousten äänestyksiin, ja varmistaa, että valtakirjan saaneet noudattavat heidän äänestysohjeitaan ja että tunnistettujen osakkeenomistajien äänestysmenettelyt tuodaan julki;
   perustamaan yhdessä alan kanssa parhaat käytännesäännöt siitä, kuinka nykyinen hallinto- ja ohjausjärjestelmän rakenne tasapainotetaan pyrkien tehostamaan pitkän aikavälin suuntautumista ja vähentämään rahoituskannustimia ja muita kannustimia, jotka rohkaisevat lyhyen aikavälin liialliseen riskinottoon ja vastuuttomaan käytökseen;
   ottamaan käyttöön säännöksiä, joilla edellytetään johtajien palkkausjärjestelmien, osakeoptiot mukaan lukien, täyttä avoimuutta siten, että järjestelmä hyväksytään virallisesti yhtiön osakkeenomistajien yleiskokouksessa.

Riskirahastot erityiskysymyksenä

Euroopan parlamentti pyytää komissiota ottamaan käyttöön säännöksiä, joilla tehostetaan riskirahastojen äänestyspolitiikan avoimuutta, koska yhteisön määräysten kohteiden olisi hoidettava tällaisia rahastoja. Säännöksissä olisi lisäksi oltava koko EU:n kattava osakkaiden tunnistamisjärjestelmä. Jos ehdotuksia on jo laadittu, ne olisi pantava täytäntöön asianmukaisesti.

Komission olisi edellä mainitu(i)ssa lainsäädäntöehdotuksessa/lainsäädäntöehdotuksissa pyrittävä erityisesti:

   tutkimaan arvopaperilainauksen ja lainattujen osakkeiden turvin äänestämisen vaikutuksia ottaen huomioon paremman sääntelyn periaatteet;
   selvittämään, voitaisiinko raportointivaatimuksia soveltaa myös useamman osakkaan välisiin yhteistyösopimuksiin ja äänioikeuden epäsuoraan hankkimiseen optiojärjestelyin.

Yksityinen pääomasijoittaminen erityiskysymyksenä

Euroopan parlamentti pyytää komissiota ehdottamaan säännöksiä, joilla investoijia kielletään "ryöväämästä" yhtiöitä (nk. yhtiöiden varojen puhdistaminen; "asset stripping") ja käyttämästä siten väärin valtaansa tavalla, joka pelkästään haittaa hankittua yhtiötä pitkällä aikavälillä vaikuttamatta millään tavoin myönteisesti sen tulevaisuuteen taikka sen työntekijöiden, luotonantajien ja liikekumppaneiden etuihin. Komission olisi lisäksi tarkasteltava yhteisiä sääntöjä, joilla taataan yhtiöiden pääoman riittävyys. Euroopan parlamentti pyytää komissiota vastaavasti tutkimaan, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet omaisuuden riipimisen vastaisia toimia.

Komission olisi tarkasteltava edellä mainitun yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä tapoja ratkaista kysymykset, joita ilmenee, kun pankit lainaavat valtavia rahasummia hankkijoille, yksityiset pääomasijoitusrahastot mukaan luettuina, ja kiistävät sitten kaiken vastuun rahojen käyttötarkoituksesta tai lainan takaisinmaksuun käytettyjen varojen alkuperästä, kun otetaan huomioon, että nämä kysymykset jäävät lopulta velallisen vastuulle ja että verrattavissa riskeissä pääomavaatimusten on oltava samoja kautta koko rahoitusjärjestelmän.

Euroopan parlamentti pyytää komissiota tutkimaan, onko liiketoiminnan osan luovutusta koskevaa direktiiviä(26) mukautettava velkarahoitteisten yritysostojen erityistilanteeseen.

(1) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1.
(2) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
(3) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.
(4) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.
(5) EYVL L 178, 17.7.2000, s.1.
(6) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28.
(7) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 20.
(8) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 35.
(9) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.
(10) EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.
(11) EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.
(12) EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16.
(13) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64.
(14) EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12.
(15) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(16) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.
(17) EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9.
(18) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.
(19) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.
(20) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.
(21) EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26.
(22) EUVL L 79, 20.3.2007, s. 11.
(23) EUVL L 184, 14.7.2007, s. 17.
(24) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 329.
(25) IP/A/ECON/IC/2007-24.
(26) Neuvoston direktiivi 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16).


Asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttaminen komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta ***I
DOC 51k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (KOM(2008)0053 – C6-0054/2008 – 2008/0030(COD) )
P6_TA(2008)0427 A6-0279/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0053 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 154 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0054/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0279/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23 . syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta

P6_TC1-COD(2008)0030


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 220/2009.)


Asetuksen (EY) N:o 2150/2002 muuttaminen komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta ***I
DOC 38k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jätetilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 2150/2002 muuttamisesta komissiolle siirretyn toimivallan osalta (KOM(2007)0777 – C6-0456/2007 – 2007/0271(COD) )
P6_TA(2008)0428 A6-0282/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0777 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0456/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0282/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa komissiota julkaisemaan asetuksen (EY) N:o 2150/2002 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen mahdollisimman pian;

4.   kehottaa komissiota esittämään asetuksen (EY) N:o 2150/2002 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen mahdollisimman pian päällekkäisten raportointivelvoitteiden poistamiseksi;

5.   kehottaa komissiota antamaan mahdollisimman pian uusia kertomuksia ja ehdotuksia jatkona niille kertomuksille ja ehdotuksille, jotka on julkaistu asetuksen (EY) N:o 2150/2002 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kokeilututkimusten edistymisestä;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi jätetilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 2150/2002 muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta

P6_TC1-COD(2007)0271


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 221/2009.)


Eräiden säädösten mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn – toinen osa ***I
DOC 55k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23 . syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta – toinen osa (KOM(2007)0824 – C6-0476/2007 – 2007/0293(COD) )
P6_TA(2008)0429 A6-0100/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0824 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 37 artiklan, 44 artiklan 1 kohdan, 71 artiklan, 80 artiklan 2 kohdan, 95 artiklan, 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, 175 artiklan 1 kohdan sekä 179 ja 285 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0476/2007 ),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus, sellaisena kuin se on tarkistettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0100/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta – Valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn mukauttaminen – Toinen osa

P6_TC1-COD(2007)0293


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 219/2009.)


Luontaisten kivennäisvesien hyödyntäminen ja markkinoille saattaminen (uudelleenlaatiminen) ***I
DOC 35k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23 . syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta (uudelleenlaadinta) (KOM(2007)0858 – C6-0005/2008 – 2007/0292(COD) )
P6_TA(2008)0430 A6-0298/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0858 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0005/2008 ),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus, sellaisena kuin se on tarkistettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0298/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23 . syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta (uudelleenlaadinta)

P6_TC1-COD(2007)0292


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä .../EY.)

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Lääkkeissä sallitut väriaineet (uudelleenlaatiminen) ***I
DOC 32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lääkkeissä sallituista väriaineista (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0001 – C6-0026/2008 – 2008/0001(COD) )
P6_TA(2008)0431 A6-0280/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0001 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0026/2008 ),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti sekä sisältäen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0280/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet (uudelleenlaatiminen) ***I
DOC 78k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista (uudelleenlaadinta) (KOM(2008)0003 – C6-0030/2008 – 2008/0003(COD) )
P6_TA(2008)0432 A6-0295/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0003 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0030/2008 ),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus, sellaisena kuin se on tarkistettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0295/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23 . syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista (uudelleenlaadittu toisinto)

P6_TC1-COD(2008)0003


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/39/EY .)

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastus (uudelleenlaatiminen) ***I
DOC 76k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastuksesta (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0100 – C6-0094/2008 – 2008/0044(COD) )
P6_TA(2008)0433 A6-0299/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0100 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0094/2008 ),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 3. syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus, sellaisena kuin se on tarkistettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A6-0299/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastuksesta (uudelleenlaadittu toisinto)

P6_TC1-COD(2008)0044


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/40/EY.)

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Elintarvikkeiden ja niiden ainesosien valmistamisessa käytettävät uuttamisliuottimet (uudelleenlaatiminen) ***I
DOC 34k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien valmistamisessa käytettäviä uuttamisliuottimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0154 – C6-0150/2008 – 2008/0060(COD) )
P6_TA(2008)0434 A6-0284/2008

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0154 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0150/2008 ),

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä ehdotus, sellaisena kuin se on tarkistettuna, EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0284/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. syyskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien valmistamisessa käytettäviä uuttamisliuottimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (uudelleenlaadittu toisinto)

P6_TC1-COD(2008)0060


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2009/32/EY.)

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Terrorismin torjunta *
DOC 93k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi terrorismin torjumisesta tehdyn puitepäätöksen 2002/475/YOS muuttamisesta (KOM(2007)0650 – C6-0466/2007 – 2007/0236(CNS) )
P6_TA(2008)0435 A6-0323/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2007)0650 ),

–   ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2008 päivätyn neuvoston yleisnäkemyksen (8707/2008),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan, 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0466/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0323/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen antamaan etusijan tuleville ehdotuksille tämän tekstin muuttamiseksi sopimukseen Euroopan unionista, toimintasopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitettävän siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan ja siihen liittyvän julistuksen N:o 50 mukaisesti;

6.   ilmoittaa olevansa jo nyt valmis, sen jälkeen kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, tarkastelemaan tarvittaessa tällaista ehdotusta kiireellistä menettelyä noudattaen tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa; jos uusi ehdotus vastaa tätä mietintöä, voidaan soveltaa toimielinten kodifiointia koskevassa sopimuksessa säädettyä menettelyä;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)    Euroopan unionin toimintaa terrorismin torjunnan alalla olisi johdettava tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa, jotka ovat ennaltaehkäisyn osalta avainasemassa siltä osin kuin henkilöt, jotka yllyttävät terroritekoihin tai ovat niiden tekijöinä, asuvat paikallisissa yhteisöissä yhdessä muun väestön kanssa, jonka kanssa he ovat tekemisissä ja joiden palveluja ja demokratian välineitä he käyttävät.
Tarkistus 2
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Tässä ehdotuksessa esitetään terrorismiin liittyvien rikosten kriminalisointia, jotta voitaisiin saavuttaa poliittiseksi tavoitteeksi asetettu terrorismin ennaltaehkäisy vähentämällä sellaisen materiaalin levittämistä, jonka avulla voidaan taivuttaa ihmisiä tekemään terrori-iskuja.
(7)   Tässä ehdotuksessa esitetään terrorismiin liittyvien rikosten kriminalisointia, jotta voitaisiin saavuttaa poliittiseksi tavoitteeksi asetettu terrorismin ennaltaehkäisy vähentämällä sellaisen materiaalin levittämistä, jolla tarkoituksellisesti ja todennäköisesti yllytetään ihmisiä tekemään terrori-iskuja.
Tarkistus 3
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Terrorismirikosten sekä terroritoimintaan liittyvien rikosten määritelmien lähentämistä toisiinsa olisi jatkettava kaikissa jäsenvaltioissa siten, että määritelmä kattaa myös julkisen yllytyksen terrorismirikokseen, värväyksen terrorismiin ja koulutuksen terrorismiin tahallisina tekoina.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 4
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 11 kappale
(11)   Olisi vahvistettava rangaistukset ja seuraamukset luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, jotka ovat syyllistyneet julkiseen yllytykseen terrorismirikoksiin, terroristien värväykseen tai terroristien koulutukseen tahallisina tekoina tai jotka ovat vastuussa näistä teoista . Tällaisten tekojen on oltava kaikissa jäsenvaltioissa yhtä lailla rangaistavia riippumatta siitä, onko ne tehty Internetin välityksellä vai ei.
(11)   Olisi vahvistettava rangaistukset ja seuraamukset luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, jotka ovat syyllistyneet julkiseen yllytykseen terrorismirikoksiin, terroristien värväykseen tai terroristien koulutukseen tahallisina tekoina. Tällaisten tekojen on oltava kaikissa jäsenvaltioissa yhtä lailla rangaistavia riippumatta siitä, onko ne tehty Internetin välityksellä vai ei.
Tarkistus 5
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a)    Se, että neuvosto ei ole kyennyt sopimaan rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavista oikeuksista, jarruttaa Euroopan oikeudellista yhteistyötä; tästä umpikujasta on päästävä pian eroon.
Tarkistus 6
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 12 kappale
(12)    Olisi vahvistettava lainkäyttövaltaa koskevat täydentävät säännöt sen varmistamiseksi, että julkinen yllytys terrorismirikoksiin, värväys terrorismiin ja koulutus terrorismiin voivat johtaa tehokkaisiin syytetoimiin, kun tekojen tarkoituksena tai seurauksena on jonkin jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin kuuluvan terrorismirikoksen tekeminen.
Poistetaan.
Tarkistus 7
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)    Tämä puitepäätös täydentää 16. toukokuuta 2005 tehtyä Euroopan neuvoston yleissopimusta terrorismin ehkäisemisestä, minkä vuoksi on ehdottoman tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat mahdollisimman pian kyseisen yleissopimuksen, kun tämä puitepäätös tulee voimaan.
Tarkistus 8
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 14 kappale
(14)   Unioni noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja varsinkin sen II ja VI luvussa huomioon otettuja periaatteita. Tätä puitepäätöstä ei miltään osin voida tulkita niin, että sillä pyrittäisiin rajoittamaan tai estämään perusoikeuksia ja -vapauksia, kuten sananvapautta, kokoontumisvapautta, yhdistymisvapautta tai yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaa oikeutta, mukaan luettuna kirjesalaisuus.
(14)   Unioni noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja varsinkin sen II ja VI luvussa huomioon otettuja periaatteita. Tätä puitepäätöstä ei miltään osin voida tulkita niin, että sillä pyrittäisiin rajoittamaan tai estämään perusoikeuksia ja -vapauksia, kuten sananvapautta, kokoontumisvapautta, yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja muiden tiedotusvälineiden ilmaisuvapautta tai yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaa oikeutta, mukaan luettuna kirjesalaisuus, joka kattaa myös sähköpostien ja muiden sähköisten viestien sisällön .
Tarkistus 9
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 15 kappale
(15)   Julkinen yllytys terrorismirikokseen, värväys terrorismiin ja koulutus terrorismiin ovat tahallisia rikoksia. Sen vuoksi tätä puitepäätöstä ei voida miltään osin tulkita niin, että sillä pyrittäisiin rajoittamaan tai estämään tieteelliseen tai akateemiseen käyttöön tai raportointiin tarkoitetun tiedon levittämistä. Radikaalien, kärkevien tai kiistanalaisten mielipiteiden esittäminen julkisessa keskustelussa arkaluonteisista poliittisista kysymyksistä, mukaan luettuna terrorismi, ei kuulu tämän puitepäätöksen soveltamisalaan eikä etenkään siinä olevaan määritelmään, joka koskee julkista yllyttämistä terroristirikoksiin,
(15)   Julkinen yllytys terrorismirikokseen, värväys terrorismiin ja koulutus terrorismiin ovat tahallisia rikoksia. Sen vuoksi tätä puitepäätöstä ei voida miltään osin tulkita niin, että sillä pyrittäisiin rajoittamaan tai estämään tieteelliseen, akateemiseen tai taiteelliseen käyttöön tai raportointiin tarkoitetun tiedon levittämistä. Radikaalien, kärkevien tai kiistanalaisten mielipiteiden esittäminen julkisessa keskustelussa arkaluonteisista poliittisista kysymyksistä, mukaan luettuna terrorismi, ei kuulu tämän puitepäätöksen soveltamisalaan eikä etenkään siinä olevaan määritelmään, joka koskee julkista yllyttämistä terroristirikoksiin,
Tarkistus 10
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)    Tässä puitepäätöksessä lueteltujen tekojen kriminalisointi olisi pantava täytäntöön siten, että se on oikeassa suhteessa tavoiteltuihin hyväksyttäviin päämääriin nähden, välttämätöntä ja asianmukaista demokraattisessa yhteiskunnassa ja syrjimätöntä; kriminalisoinnin pitäisi erityisesti olla sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kanssa.
Tarkistus 11
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – -1 kohta (uusi)
Puitepäätös 2002/475/YOS
1 artikla – 2 kohta
-1 .   Muutetaan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:
" 2. Tällä puitepäätöksellä ei muuteta velvollisuutta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa taattuja perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita."
Tarkistus 12
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 1 kohta – a alakohta
( a) 'julkisella yllytyksellä terrorismirikokseen' tarkoitetaan sellaista viestin levittämistä yleisölle tai muuta yleiseen tietoisuuteen saattamista, jonka tarkoituksena on taivuttaa jonkin 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa luetellun teon tekemiseen ja joka aiheuttaa yhden tai useamman terrorismirikoksen vaaran, riippumatta siitä, sisältääkö viesti tällaisten rikosten nimenomaista suosittamista
a) 'julkisella yllytyksellä terrorismirikokseen' tarkoitetaan sellaista viestin levittämistä yleisölle tai muuta yleiseen tietoisuuteen saattamista, jossa kehotetaan selkeästi ja tahallisesti jonkin 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa luetellun rikoksen tekemiseen ja joka aiheuttaa yhden tai useamman terrorismirikoksen ilmeisen vaaran
Tarkistus 13
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 1 kohta – b alakohta
( b) 'värväyksellä terrorismiin' tarkoitetaan toisen henkilön taivuttamista tekemään jokin 1 artiklan 1 kohdassa tai 2 artiklan 2 kohdassa lueteltu teko
b) 'värväyksellä terrorismiin' tarkoitetaan toisen henkilön tarkoituksellista taivuttamista tekemään jokin 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa tai 2 artiklan 2 kohdassa lueteltu rikos ;
Tarkistus 14
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 1 kohta – c alakohta
( c) 'koulutuksella terrorismiin' tarkoitetaan ohjeiden antamista räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä tai muiden erityisten menetelmien tai tekniikan käytössä, tarkoituksena tehdä jokin 1 artiklan 1 kohdassa lueteltu teko tietoisena siitä, että opetettuja taitoja aiotaan käyttää kyseiseen tarkoitukseen.
c) 'koulutuksella terrorismiin' tarkoitetaan ohjeiden antamista räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä tai muiden erityisten menetelmien tai tekniikan käytössä, tarkoituksena tehdä jokin 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa lueteltu rikos tietoisena siitä, että opetettuja taitoja aiotaan käyttää kyseiseen tarkoitukseen.
Tarkistus 15
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 2 kohta – d alakohta
( d) ryöstö jonkin 1 artiklan 1 kohdassa luetellun teon tekemiseksi
d) törkeä varkaus jonkin 1 artiklan 1 kohdassa luetellun rikoksen tekemiseksi
Tarkistus 16
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 2 kohta – e alakohta
( e) kiristys jonkin 1 artiklan 1 kohdassa luetellun teon toteuttamiseksi
e) kiristys jonkin 1 artiklan 1 kohdassa luetellun rikoksen toteuttamiseksi
Tarkistus 17
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 2 kohta – f alakohta
( f) väärien hallintoasiakirjojen laatiminen jonkin 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa sekä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetellun teon tekemiseksi.
f) väärien hallintoasiakirjojen laatiminen jonkin 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa sekä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetellun rikoksen tekemiseksi.
Tarkistus 18
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetut teot kriminalisoidaan noudattaen sanan- ja yhdistymisvapautta koskevia jäsenvaltioita sitovia velvoitteita, ja erityisesti lehdistönvapautta ja muiden tiedotusvälineiden ilmaisuvapautta koskevia velvoitteita, sekä noudattaen kirjesalaisuutta, mukaan lukien sähköpostin ja muiden sähköisten viestien sisältö. Edellä 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen tekojen kriminalisoinnilla ei rajoiteta tai estetä tieteelliseen, akateemiseen tai taiteelliseen käyttöön tai raportointiin tarkoitetun tiedon levittämistä tai radikaalien, kärkevien tai kiistanalaisten mielipiteiden esittämistä julkisessa keskustelussa arkaluonteisista poliittisista kysymyksistä, myös terrorismista.
Tarkistus 19
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 1 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
3 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.    Jäsenvaltiot huolehtivat lisäksi, että tämän artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetut teot kriminalisoidaan tavalla, joka on oikeassa suhteessa rikoksen luonteeseen ja olosuhteisiin nähden, ottaen huomioon tavoitellut hyväksyttävät päämäärät ja niiden välttämättömyys demokraattisessa yhteiskunnassa, ja siten, että kaikenlainen mielivaltainen ja syrjivä tai rasistinen kohtelu on poissuljettua .
Tarkistus 20
Ehdotus puitepäätökseksi – muutossäädös
1 artikla – 3 kohta
Puitepäätös 2002/475/YOS
9 artikla – 1 a kohta
"1a. Kunkin jäsenvaltion on myös saatettava 3 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetut rikokset lainkäyttövaltaansa, kun rikoksen tarkoituksena tai seurauksena oli 1 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekeminen ja kyseiseen rikokseen sovelletaan jäsenvaltion lainkäyttövaltaa jonkin tämän artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa määritellyn kriteerin mukaisesti ."
"1a. Jäsenvaltiot voivat päättää olla panematta täytäntöön, tai panevansa täytäntöön vain erityisissä tapauksissa tai olosuhteissa, 1 kohdan d ja e alakohdassa vahvistetut lainkäyttövaltaa koskevat säännökset 3 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa sekä 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta siltä osin kuin rikokset ovat sidoksissa 3 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuihin rikoksiin ."

Henkilötietojen suojaaminen *
DOC 145k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. syyskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (16069/2007 – C6-0010/2008 – 2005/0202(CNS) )
P6_TA(2008)0436 A6-0322/2008

(Kuulemismenettely – uudelleen kuuleminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (16069/2007),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2005)0475 ),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 vahvistamansa kannan(1) ,

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 vahvistamansa kannan(2) ,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0010/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 51 artiklan ja 55 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0322/2008 ),

1.   hyväksyy neuvoston ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia kyseiseen ehdotukseen tai korvata sen toisella tekstillä;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen antamaan etusijan tuleville ehdotuksille tämän tekstin muuttamiseksi sopimukseen Euroopan unionista, toimintasopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitettävän siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan ja siihen liittyvän julistuksen N:o 50 mukaisesti, erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lainkäyttövaltaan liittyen;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

Neuvoston teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a).    Lissabonin sopimuksen mukanaan tuoman Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artikla mahdollistaa tietosuojamääräysten tiukentamisen rikosasioissa tehtävää poliisi- ja oikeudellisesta yhteistyötä varten.
Tarkistus 2
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)   Ottaen huomioon Haagin ohjelmassa määritellyn tietojen saatavuutta koskevan periaatteen henkilötietojen vaihtoa poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa olisi tuettava selkeillä (…) säännöksillä, jotka lisäävät toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta ja joilla varmistetaan asiaa koskevien tietojen suojaaminen siten, että siihen ei sisälly jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön syrjintää ja että siinä samalla kunnioitetaan täysin asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia. Voimassa olevat eurooppalaiset välineet eivät tähän riitä. Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun toiminta ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa tarkoitettu toiminta, eikä missään tapauksessa tietojen käsittelyyn, joka koskee yleistä turvallisuutta, maanpuolustusta, valtion turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa.
(5)   Ottaen huomioon Haagin ohjelmassa määritellyn tietojen saatavuutta koskevan periaatteen henkilötietojen vaihtoa poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa olisi tuettava selkeillä (…) säännöksillä, jotka lisäävät toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta ja joilla varmistetaan asiaa koskevien tietojen suojaaminen siten, että siinä kunnioitetaan täysin asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia.
Tarkistus 3
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 5 a kappale
(5 a)   Puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tietoihin, joita toimivaltaiset viranomaiset keräävät tai käsittelevät rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi. Puitepäätöksessä annetaan jäsenvaltioille valtuudet määritellä tarkemmin kansallisesti, mitä muita tarkoituksia on pidettävä sen tarkoituksen vastaisina, johon henkilötiedot alun perin kerättiin. Tietojen käsittely historiallisessa, tilastollisessa tai tieteellisessä tarkoituksessa ei yleensä ole käsittelyn alkuperäisen tarkoituksen vastaista.
(5 a)   Puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tietoihin, joita toimivaltaiset viranomaiset keräävät tai käsittelevät rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi. Tietojen käsittely historiallisessa, tilastollisessa tai tieteellisessä tarkoituksessa ei yleensä ole käsittelyn alkuperäisen tarkoituksen vastaista.
Tarkistus 4
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 6 b kappale
(6 b)    Tätä puitepäätöstä ei sovelleta henkilötietoihin, jotka jäsenvaltio on saanut tämän puitepäätöksen soveltamisalan rajoissa ja jotka ovat peräisin kyseisestä jäsenvaltiosta.
Poistetaan.
Tarkistus 5
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentäminen ei saisi johtaa lainsäädännöllä turvattavan tietosuojan heikentymiseen, vaan sillä olisi päinvastoin varmistettava tietosuojan korkea taso unionissa.
(7)   Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentäminen ei saisi johtaa lainsäädännöllä turvattavan tietosuojan heikentymiseen, vaan sillä olisi päinvastoin varmistettava tietosuojan korkea taso unionissa kunnioittaen Euroopan neuvoston yleissopimusta yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä (jäljempänä "yleissopimus N:o 108") .
Tarkistus 6
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 8 b kappale
(8 b)   Erilliseen tiedostoon arkistointi on sallittua vain, jos tietoja ei enää tarvita ja käytetä rikosten torjumiseen, tutkimiseen, selvittämiseen tai niistä syyttämiseen tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseen. Erilliseen tiedostoon arkistointi on myös sallittua, jos arkistoidut tiedot tallennetaan tietokantaan muiden tietojen kanssa sellaisella tavalla, että niitä ei voida enää käyttää rikosten torjumiseen, tutkimiseen, selvittämiseen tai niistä syyttämiseen tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseen. Arkistointiajan asianmukainen pituus riippuu arkistoinnin tarkoituksista ja asianomaisten henkilöiden oikeutetusta edusta. Hyvin pitkää arkistointiaikaa voidaan myös harkita siinä tapauksessa, että arkistoinnilla on historialliset tarkoitukset.
(8 b)   Erilliseen tiedostoon arkistointi on sallittua vain, jos tietoja ei enää tarvita ja käytetä rikosten torjumiseen, tutkimiseen, selvittämiseen tai niistä syyttämiseen tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseen. Erilliseen tiedostoon arkistointi on myös sallittua, jos arkistoidut tiedot tallennetaan tietokantaan muiden tietojen kanssa sellaisella tavalla, että niitä ei voida enää käyttää rikosten torjumiseen, tutkimiseen, selvittämiseen tai niistä syyttämiseen tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseen. Arkistointiajan asianmukainen pituus riippuu arkistoinnin tarkoituksista ja asianomaisten henkilöiden oikeutetusta edusta.
Tarkistus 7
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 11 a kappale
(11 a)   Jos henkilötietoja voidaan käsitellä edelleen sen jälkeen, kun jäsenvaltio, jolta tiedot on saatu, on antanut siihen suostumuksensa, kukin jäsenvaltio voi määritellä kyseistä suostumusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, antamalla esimerkiksi tietoluokkia tai jatkokäsittelyn luokkia koskevan yleisen suostumuksen .
(11 a)   Jos henkilötietoja voidaan käsitellä edelleen sen jälkeen, kun jäsenvaltio, jolta tiedot on saatu, on antanut siihen suostumuksensa, kukin jäsenvaltio voi määritellä kyseistä suostumusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
Tarkistus 8
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
Johdanto-osan 13 a kappale
(13 a)   Jäsenvaltion olisi varmistettava, että asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan, että henkilötietoja voidaan kerätä, käsitellä tai siirtää toiseen jäsenvaltioon tai kerätään, käsitellään tai siirretään parhaillaan toiseen jäsenvaltioon rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi. Kansallisessa laissa määritetään yksityiskohtaiset säännöt asianomaisen henkilön tiedonsaantioikeudesta ja sitä koskevista poikkeuksista. Tämä voidaan esittää yleisessä muodossa, esimerkiksi laissa tai julkaisemalla luettelo käsittelytoimista.
(13 a)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan, että henkilötietoja voidaan kerätä, käsitellä tai siirtää toiseen jäsenvaltioon tai kerätään, käsitellään tai siirretään parhaillaan toiseen jäsenvaltioon, kolmanteen maahan tai yksityiseen organisaatioon rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi. Kansallisessa laissa määritetään yksityiskohtaiset säännöt asianomaisen henkilön tiedonsaantioikeudesta ja sitä koskevista poikkeuksista. Tämä voidaan esittää yleisessä muodossa, esimerkiksi laissa tai julkaisemalla luettelo käsittelytoimista.
Tarkistus 9
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
1 artikla - 2 kohta - c a alakohta (uusi)
c a) henkilötietoja käsitellään kansallisella tasolla.
Tarkistus 10
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
1 artikla – 4 kohta
4.    Tämä puitepäätös ei vaikuta keskeisiin kansallisiin turvallisuusetuihin eikä kansallisen turvallisuuden alan erityisiin tiedustelutoimiin.
Poistetaan.
Tarkistus 11
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
2 artikla – l kohta
l) 'nimettömäksi tekemisellä' henkilötietojen muuttamista siten, että yksittäiset tiedot henkilökohtaisista tai tosiasioihin liittyvistä olosuhteista eivät ole enää tai ovat vain suhteettoman suuren ajan, kustannusten ja työvoiman käytön avulla yhdistettävissä tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön.
l) 'nimettömäksi tekemisellä' henkilötietojen muuttamista siten, että yksittäiset tiedot henkilökohtaisista tai tosiasioihin liittyvistä olosuhteista eivät ole enää yhdistettävissä tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön.
Tarkistus 12
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
7 artikla
Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys tai jotka koskevat terveyttä tai seksuaalista käyttäytymistä, voidaan sallia vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään riittävistä suojatoimista.
1 .   Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys tai jotka koskevat terveyttä tai seksuaalista käyttäytymistä, on kiellettyä .
2 .   Tällaisia tietoja voidaan poikkeuksellisesti käsitellä, jos:
– siitä on säädetty laissa, toimivaltainen oikeusviranomainen on antanut siihen etukäteen tapauskohtaisen luvan ja se on ehdottoman välttämätöntä terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi ja tutkimiseksi sekä niiden selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi,
– jäsenvaltiot säätävät erityisistä tarpeellisista suojatoimista, esimerkiksi kyseisiin tietoihin myönnetään pääsy ainoastaan henkilöstölle, joka on vastuussa käsittelyn oikeuttavasta lakisääteisestä tehtävästä.
Näitä erityisiä tietoryhmiä ei saa käsitellä automaattisesti, ellei kansallisessa laissa säädetä asianmukaisista suojatoimista. Samaa ehtoa sovelletaan rikostuomioihin liittyviin henkilötietoihin.
Tarkistus 13
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
11 artikla - 1 kohta
1.   Kaikki henkilötietojen siirrot on kirjattava tai dokumentoitava tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden varmentamista, omaehtoista valvontaa sekä tietojen eheyden ja tietoturvallisuuden varmistamista varten.
1.   Kaikki henkilötietojen siirrot, tietoihin tutustuminen ja sitä seuraava käsittely on kirjattava tai dokumentoitava tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden varmentamista, omaehtoista valvontaa sekä tietojen eheyden ja tietoturvallisuuden varmistamista varten.
Tarkistus 14
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
12 artikla – 1 kohta – johdantolause
1.   Toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta saatuja tai sen saataville asettamia henkilötietoja saa 3 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti käsitellä edelleen vain seuraavia siitä tarkoituksesta, jota varten ne alun perin siirrettiin tai asetettiin saataville, poikkeavia tarkoituksia varten:
1.   Toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta saatuja tai sen saataville asettamia henkilötietoja saa tarvittaessa 3 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti käsitellä edelleen vain seuraavia siitä tarkoituksesta, jota varten ne alun perin siirrettiin tai asetettiin saataville, poikkeavia tarkoituksia varten:
Tarkistus 15
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
12 artikla – 1 kohta – d alakohta
d) muussa tarkoituksessa ainoastaan henkilötiedot siirtäneen tai ne saataville asettaneen jäsenvaltion etukäteisellä suostumuksella tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti annetulla asianomaisen henkilön suostumuksella.
d) muussa tarkkaan määrätyssä tarkoituksessa edellyttäen, että siitä on säädetty laissa ja se on välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa sellaisen edun suojelemiseksi, joka on kirjattu yleissopimuksen N:o 108 9 artiklaan , mutta ainoastaan henkilötiedot siirtäneen tai ne saataville asettaneen jäsenvaltion etukäteisellä suostumuksella tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti annetulla asianomaisen henkilön suostumuksella.
Tarkistus 16
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 artikla − 1 kohta – johdantolause
1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten siirtämät tai saataville asettamat henkilötiedot saa siirtää kolmannelle valtiolle tai kansainvälisillä sopimuksilla perustetuille kansainvälisille elimille tai järjestöille tai kansainväliseksi elimeksi luokitelluille elimille tai järjestöille vain, jos
1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tapauskohtaisesti siirtämät tai saataville asettamat henkilötiedot saa siirtää kolmannelle valtiolle tai kansainvälisillä sopimuksilla perustetuille kansainvälisille elimille tai järjestöille tai kansainväliseksi elimeksi luokitelluille elimille tai järjestöille vain, jos
Tarkistus 17
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 artikla – 1 kohta – d alakohta
d) asianomainen kolmas valtio tai kansainvälinen elin turvaa tietosuojan riittävän tason aiotussa tietojenkäsittelyssä.
d) asianomainen kolmas valtio tai kansainvälinen elin turvaa sellaisen tietosuojan riittävän tason aiotussa tietojenkäsittelyssä, joka vastaa yleissopimuksen N:o 108 lisäpöytäkirjan 2 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan alaisen oikeuskäytännön tarjoamaa tietosuojan tasoa .
Tarkistus 18
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 artikla – 2 kohta
2.   Siirtäminen ilman 1 kohdan c alakohdan mukaista etukäteissuostumusta on sallittua vain, jos tietojen siirto on olennaisen tärkeää jäsenvaltion tai kolmannen valtion yleistä turvallisuutta tai jäsenvaltion olennaisia etuja koskevan välittömän ja vakavan uhkan estämiseksi eikä etukäteissuostumusta voida saada ajoissa. Suostumuksen antamisesta vastaavalle viranomaiselle on ilmoitettava viipymättä.
2.   Siirtäminen ilman 1 kohdan c alakohdan mukaista etukäteissuostumusta on sallittua vain, jos tietojen siirto on olennaisen tärkeää jäsenvaltion tai kolmannen valtion yleistä turvallisuutta tai jäsenvaltion olennaisia etuja koskevan välittömän ja vakavan uhkan estämiseksi eikä etukäteissuostumusta voida saada ajoissa. Tällaisessa tapauksessa vastaanottaja voi käsitellä henkilötietoja vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä sen tietyn käyttötarkoituksen kannalta, jota varten tiedot toimitettiin. Suostumuksen antamisesta vastaavalle viranomaiselle on ilmoitettava viipymättä. Tällaisista tietojen siirroista on ilmoitettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.
Tarkistus 19
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 artikla − 3 kohta
3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, henkilötietoja saa siirtää, jos
3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, henkilötietoja saa poikkeuksellisesti siirtää, jos
a) se on tietoja siirtävän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista
a) se on tietoja siirtävän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista
i. asianomaisen henkilön oikeutettujen erityisten etujen vuoksi, tai
i. asianomaisen henkilön oikeutettujen erityisten etujen vuoksi, tai
ii. oikeutettujen vallitsevien etujen, erityisesti tärkeiden yleisten etujen vuoksi, tai
ii. oikeutettujen vallitsevien etujen, erityisesti jäsenvaltion kiireisten ja elintärkeiden etujen tai yleistä turvallisuutta uhkaavan välittömän vakavan uhkan vuoksi, ja
b) kolmas valtio tai vastaanottava kansainvälinen elin tai järjestö antaa takeet, jotka asianomainen jäsenvaltio katsoo lainsäädäntönsä mukaisesti riittäviksi .
b) kolmas valtio tai vastaanottava kansainvälinen elin tai järjestö antaa takeet, jotka asianomainen jäsenvaltio varmistaa olevan lainsäädäntönsä mukaisesti riittävät .
b a)    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietojen siirtämistä koskevat tiedot tallennetaan, ja saatettava ne pyynnöstä kansallisten tietosuojaviranomaisten saataville.
Tarkistus 20
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 artikla – 4 kohta
4.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun suojan tason riittävyyttä on arvioitava kaikkien tiettyyn siirtoon tai siirtojen ryhmään liittyvien olosuhteiden osalta. Erityisesti on otettava huomioon tietojen luonne, suunnitellun käsittelyn tai suunniteltujen käsittelyjen tarkoitus ja kestoaika, alkuperävaltio ja tietojen lopullisena kohteena oleva valtio tai kansainvälinen järjestö, kyseisessä kolmannessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä voimassa olevat yleiset tai alakohtaiset oikeussäännöt sekä siellä noudatettavat ammattisäännöt ja turvatoimet.
4.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun suojan tason riittävyyden arvioi riippumaton viranomainen kaikkien tiettyyn siirtoon tai siirtojen ryhmään liittyvien olosuhteiden osalta. Erityisesti on otettava huomioon tietojen luonne, suunnitellun käsittelyn tai suunniteltujen käsittelyjen tarkoitus ja kestoaika, alkuperävaltio ja tietojen lopullisena kohteena oleva valtio tai kansainvälinen järjestö, kyseisessä kolmannessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä voimassa olevat yleiset tai alakohtaiset oikeussäännöt sekä siellä noudatettavat ammattisäännöt ja turvatoimet.
Tarkistus 21
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 a artikla – otsikko
14 a artikla
14 a artikla
Siirto yksityisille tahoille jäsenvaltioissa
Siirto yksityisille tahoille ja pääsy yksityisten tahojen vastaanottamiin tietoihin jäsenvaltioissa
Tarkistus 22
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 a artikla − 1 kohta – johdantolause
1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta saatuja tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saataville asettamia henkilötietoja saa toimittaa yksityisille osapuolille vain, jos
1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tapauskohtaisesti saatuja tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saataville asettamia henkilötietoja saa toimittaa yksityisille osapuolille vain, jos
Tarkistus 23
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 a artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisella viranomaisella on pääsy yksityisten tahojen hallussa oleviin henkilötietoihin ja mahdollisuus käsitellä niitä ainoastaan tapauskohtaisesti erityisolosuhteissa, erityistarkoituksiin ja jäsenvaltioiden oikeudellisessa valvonnassa.
Tarkistus 24
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
14 a artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.    Jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössään, että yksityisiä tahoja, jotka vastaanottavat ja käsittelevät tietoja julkisen palvelun tehtävänä, koskevat vähintään vastaavan tasoiset tai tiukemmat vaatimukset kuin toimivaltaisille viranomaisille asetetut vaatimukset.
Tarkistus 25
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
17 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) vähintään rekisterinpitäjän tai kansallisen valvontaviranomaisen antama vahvistus siitä, onko häntä koskevia tietoja siirretty tai asetettu saataville vai ei, sekä tiedot tietojen vastaanottajista tai vastaanottajaryhmistä, joille tiedot on luovutettu, sekä käsiteltävät tiedot; tai
a) vähintään rekisterinpitäjän tai kansallisen valvontaviranomaisen antama vahvistus siitä, onko häntä koskevia tietoja käsiteltävänä vai ei, ja tiedot käsittelyn tarkoituksesta , tiedot tietojen vastaanottajista tai vastaanottajaryhmistä, joille tiedot on luovutettu, ja käsiteltävät tiedot sekä tiedot tietojen automaattisen tietojenkäsittelyn perusteista
Tarkistus 26
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
22 artikla − 2 kohta − h alakohta
(h) estää asiattomia lukemasta, jäljentämästä, muuttamasta tai poistamasta henkilötietoja niitä siirrettäessä tai tietovälineitä kuljetettaessa (kuljetuksen valvonta);
(h) estää asiattomia lukemasta, jäljentämästä, muuttamasta tai poistamasta henkilötietoja niitä siirrettäessä tai tietovälineitä kuljetettaessa, myös asianmukaista salaustekniikkaa käyttäen (kuljetuksen valvonta);
Tarkistus 27
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
22 artikla − 2 kohta − j a alakohta (uusi)
j a) valvoa tässä kohdassa tarkoitettujen turvatoimien tehokkuutta ja toteuttaa tarvittavat sisäiseen valvontaan liittyvät organisatoriset toimenpiteet, joilla varmistetaan tämän puitepäätöksen noudattaminen (sisäinen valvonta).
Tarkistus 28
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
24 artikla
Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet tämän puitepäätöksen säännösten asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja määriteltävä erityisesti tehokkaat, asianmukaiset ja varoittavat seuraamukset, joita sovelletaan tämän puitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten rikkomistapauksissa.
Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet tämän puitepäätöksen säännösten asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja määriteltävä erityisesti tehokkaat, asianmukaiset ja varoittavat seuraamukset, mukaan lukien kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset ja/tai rikosoikeudelliset seuraamukset, joita sovelletaan tämän puitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten rikkomistapauksissa.
Tarkistus 29
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
25 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.    Kukin jäsenvaltio varmistaa, että valvontaviranomaisia kuullaan laadittaessa hallinnollisia toimenpiteitä tai säännöksiä henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi rikosten ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi sekä niiden tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä.
Tarkistus 30
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
25 a artikla (uusi)
25 a artikla
Henkilötietojen käsittelyn suojaa rikosten ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi sekä niiden tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi käsittelevä tietosuojatyöryhmä
1.    Perustetaan rikosten torjumiseksi ja selvittämiseksi sekä niiden tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn suojaa käsittelevä tietosuojatyöryhmä (jäljempänä 'tietosuojatyöryhmä'). Tietosuojatyöryhmä on luonteeltaan neuvoa-antava ja toiminnassaan itsenäinen .
2.    Tietosuojatyöryhmä koostuu kunkin jäsenvaltion nimeämän valvontaviranomaisen tai viranomaisten edustajasta, Euroopan tietosuojavaltuutetun edustajasta sekä komission edustajasta.
Tietosuojatyöryhmän kunkin jäsenen nimeää se toimielin, viranomainen tai viranomaiset, jota jäsen edustaa. Jos jäsenvaltio on nimennyt useita valvontaviranomaisia, nämä nimeävät yhteisen edustajan.
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla perustettujen yhteisten valvontaviranomaisten puheenjohtajilla on oikeus osallistua tai olla edustettuina tietosuojatyöryhmän kokouksissa. Islannin, Norjan ja Sveitsin nimeämillä valvontaviranomaisilla on oikeus olla edustettuina tietosuojatyöryhmän kokouksissa silloin, kun käsitellään Schengenin säännöstöön liittyviä asioita.
3.    Tietosuojatyöryhmä tekee päätöksensä jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten edustajien yksinkertaisella enemmistöllä.
4.    Tietosuojatyöryhmä valitsee puheenjohtajansa. Puheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta. Hänet voidaan valita uudelleen.
5.    Tietosuojatyöryhmän sihteeristötehtävistä huolehtii komissio.
6.    Tietosuojatyöryhmä vahvistaa työjärjestyksensä.
7.    Tietosuojatyöryhmä käsittelee asiat, jotka puheenjohtaja on merkinnyt asialistaan joko omasta aloitteestaan tai valvontaviranomaisten edustajan, komission, Euroopan tietosuojavaltuutetun tai yhteisten valvontaviranomaisten puheenjohtajien pyynnöstä.
Tarkistus 31
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
25 b artikla (uusi)
25 b artikla
Tehtävät
1.    Tietosuojatyöryhmän tehtävänä on:
a) antaa lausunto kansallisista toimenpiteistä, kun on tarpeen varmistaa, että kansallisessa tietojenkäsittelyssä saavutettu tietosuojan taso vastaa tässä puitepäätöksessä edellytettyä tietosuojan tasoa,
b) antaa lausunto tietosuojan tasosta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden sekä kansainvälisten elinten välillä, varsinkin sen takaamiseksi, että henkilötiedoille, jotka siirretään tämän puitepäätöksen 14 artiklan mukaisesti kolmansiin maihin tai kansainvälisiin elimiin, turvataan näissä maissa ja elimissä riittävä tietosuojan taso,
c) neuvoa komissiota ja jäsenvaltioita kaikissa ehdotetuissa tätä puitepäätöstä koskevissa muutoksissa ja kaikissa lisätoimenpiteissä tai erityistoimenpiteissä luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi rikosten ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi sekä niiden tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä ja kaikissa muissa ehdotetuissa toimenpiteissä, jotka vaikuttavat kyseisiin oikeuksiin ja vapauksiin.
2.    Jos tietosuojatyöryhmä toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ja menettelyjen välillä on eroja, jotka saattavat loukata henkilöiden tasapuolista tietosuojaa Euroopan unionissa, sen on ilmoitettava asiasta neuvostolle ja komissiolle.
3.    Tietosuojatyöryhmä voi omasta aloitteestaan taikka komission tai neuvoston aloitteesta esittää suosituksia kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät henkilöiden tietosuojaan käsiteltäessä henkilötietoja rikosten ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi sekä niiden tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi Euroopan unionissa.
4.    Tietosuojatyöryhmän lausunnot ja suositukset toimitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
5.    Komissio antaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella tietosuojatyöryhmälle kertomuksen toimista, jotka se on toteuttanut työryhmän lausuntojen ja suositusten perusteella. Tämä kertomus julkaistaan ja toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tietosuojatyöryhmälle kaikista 1 kohdan nojalla toteuttamistaan toimista.
6.    Tietosuojatyöryhmä laatii vuosittain kertomuksen luonnollisten henkilöiden tietosuojasta rikosten ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi sekä niiden tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa. Kertomus julkaistaan ja toimitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
Tarkistus 32
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
27 a artikla − 1 kohta
1.   Kolmen vuoden kuluttua 28 artiklan 1 kohdassa säädetystä määräajasta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisista toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet varmistaakseen, että tätä puitepäätöstä noudatetaan täysimääräisesti, ja erityisesti myös niiden säännösten osalta, joita on jo noudatettava siinä vaiheessa, kun tietoja kerätään. Komissio tarkastelee erityisesti soveltamisalaa koskevan 1 artiklan 2 kohdan säännöksen vaikutuksia .
1.   Kolmen vuoden kuluttua 28 artiklan 1 kohdassa säädetystä määräajasta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisista toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet varmistaakseen, että tätä puitepäätöstä noudatetaan täysimääräisesti, ja erityisesti myös niiden säännösten osalta, joita on jo noudatettava siinä vaiheessa, kun tietoja kerätään. Komissio tarkastelee erityisesti 1 artiklan 2 kohdan soveltamista .
Tarkistus 33
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi
27 a artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.    Komissio ottaa tätä varten huomioon jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten, Euroopan parlamentin, direktiivillä 95/46/EY perustetun 29 artiklan työryhmän, Euroopan tietosuojavaltuutetun ja tämän puitepäätöksen 25 a artiklalla perustetun työryhmän esittämät huomiot.

(1) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 263.
(2) EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 154.


Vetoomusvaliokunnan käsittelemät asiat (2007)
DOC 74k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista vuonna 2007 (2008/2028(INI) )
P6_TA(2008)0437 A6-0336/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aiemmat vetoomusvaliokunnan käsittelyjä koskevat päätöslauselmansa, erityisesti 21. kesäkuuta 2007 annetun päätöslauselman Andalusian, Valencian ja Madridin alueille vetoomusvaliokunnan puolesta tehdyn tietojenkeruumatkan tuloksista(1) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 21 ja 194 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 192 artiklan 6 kohdan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0336/2008 ),

A.   toteaa, että vetoomusmenettely on ainutlaatuisen tärkeä keino, jota hyväksi käyttäen yksittäiset henkilöt voivat kiinnittää Euroopan parlamentin huomion heitä suoranaisesti koskeviin unionin toimintaan liittyviin erityistapauksiin,

B.   katsoo, että vetoomusvaliokunnan olisi aina pyrittävä parantamaan tehokkuutta palvellakseen EU:n kansalaisia paremmin ja täyttääkseen heidän odotuksensa,

C.   on tietoinen, että vaikka unionin rakenteet ja politiikat ovat tänä aikana kehittyneet huomattavasti, kansalaiset havaitsevat usein unionin politiikkojen ja ohjelmien soveltamisessa monia puutteita, koska ne vaikuttavat heihin suoranaisesti,

D.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen mukaan EU:n kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille, mutta he voivat ohjata valituksensa myös muille EU:n toimielimille ja elimille, erityisesti komissiolle,

E.   katsoo, että on edelleen välttämätöntä edistää kansalaisten oikeutta vedota parlamenttiin ja tiedottaa siitä kansallisen tason toimin, jotta voidaan synnyttää yleisön kiinnostus ja erityisesti välttää sekaannus eri valitusjärjestelmien välillä,

F.   toteaa, että yhteisön asetusten ja direktiivien soveltaminen on jäsenvaltioiden velvollisuus, jonka ne voivat siirtää alueellisille tai paikallisille poliittisille päättäjille riippuen omien perustuslakiensa säännöksistä,

G.   katsoo, että parlamentilla on laillinen oikeus harjoittaa unionin politiikkojen demokraattista valvontaa ja seurantaa, tärkeä toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, varmistaakseen, että unionin lait pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja ymmärretään ja että ne täyttävät sen tarkoituksen, jota varten ne on valmisteltu, käsitelty ja hyväksytty unionin toimivaltaisissa toimielimissä,

H.   katsoo, että EU:n kansalaiset ja asukkaat voivat osallistua aktiivisesti tähän toimintaan käyttämällä oikeuttaan tehdä vetoomuksia Euroopan parlamentille tietäen, että heitä huolestuttavat asiat käsitellään ja tutkitaan asiasta vastaavassa valiokunnassa ja että he saavat asianmukaisen vastauksen,

I.   katsoo, että jo nykyisiin perussopimuksiin sisältyy sitoumus kunnioittaa eurooppalaisen yhteiskunnan perusperiaatteina ihmisarvoa, vapautta, demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia, ja katsoo, että tätä lujitetaan edelleen uusissa sopimuksissa Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta – mikäli kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat ne – joihin on sisällytetty Euroopan unionin perusoikeuskirja, jotka mahdollistavat unionin liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja joissa luodaan oikeusperusta kansalaisten lainsäädäntöaloitteille sekä oma hallinto-oikeusjärjestelmä Euroopan unionin toimielimille,

J.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa säädetään menettelyistä, joita unioni voi käyttää ryhtyessään toimenpiteisiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka loukkaa vakavasti ja jatkuvasti unionin perustana olevia periaatteita, jotka on määritelty saman sopimuksen 6 artiklassa,

K.   muistuttaa näin ollen, että EU:n kansalaiset vetoavat usein parlamenttiin, kun heistä tuntuu, että heille perussopimusten mukaan kuuluvia oikeuksia on rikottu, ja kun oikeussuojakeinot heidän mielestään ovat soveltumattomia, epäkäytännöllisiä, liian hitaita tai – kuten usein on asianlaita – kalliita,

L.   katsoo, että vetoomusvaliokunnan velvollisuus on asiasta vastaavana valiokuntana vastata yksittäisiin vetoomuksiin mutta myös pyrkiä kohtuullisessa ajassa löytämään toteuttamiskelpoisia ratkaisuja vetoomuksen esittäjien huolenaiheisiin, ja katsoo, että se on valiokunnan työn pääasiallinen tarkoitus,

M.   katsoo, että vetoomusten esittäjien ongelmat pystytään yleensä ratkaisemaan vetoomusvaliokunnan, komission ja jäsenvaltioilta ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten lojaalin yhteistyön ansiosta, koska ne yhdessä tarjoavat tuomioistuimen ulkopuolisia oikeuskeinoja,

N.   katsoo kuitenkin, ettei jäsenvaltioiden ja alue- tai paikallisviranomaisilla aina ole selvää tahtoa löytää käytännön ratkaisuja vetoomusten esittäjien esille tuomiin ongelmiin,

O.   katsoo lisäksi, että vaikka vetoomusten esittäjien väitteet eivät aina ole perusteltuja, heillä on kuitenkin oikeus odottaa selitystä ja vastausta asiasta vastaavalta valiokunnalta,

P.   ottaa huomioon, että tehostetun toimielinten välisen koordinoinnin pitäisi tehostaa käsittelemättä jätettävien vetoomusten siirtämistä kansallisille viranomaisille,

Q.   toteaa, että vetoomus voidaan jättää käsittelemättä, jos asia ei kuulu Euroopan unionin toimialaan, ja katsoo, että vetoomusmenettelyä ei ole tarkoitettu keinoksi, jota kansalaiset voisivat käyttää hakeakseen muutosta toimivaltaisten kansallisten oikeusviranomaisten tai poliittisten päättäjien ratkaisuihin, joihin he eivät ole tyytyväisiä,

R.   katsoo, että Euroopan parlamentin on tärkeää varmistaa todellisen päätösvallan, sääntöjen, menettelytapojen ja resurssien avulla itselleen keinot vastata saamiinsa vetoomuksiin tehokkaasti ja ajoissa,

S.   katsoo, että vetoomusmenettely voi osaltaan parantaa lainsäädäntöä erityisesti siksi, että sen ansiosta voidaan tunnistaa vetoomusten esittäjien osoittamia aloja, joilla nykyinen EU:n oikeus on heikko tai tehoton verrattuna kyseessä olevan säädöksen tavoitteisiin, ja katsoo, että tällaiset tilanteet voidaan korjata tarkistamalla kyseisiä säädöksiä yhteistyössä asianomaisen alan lainsäädännöstä vastaavan valiokunnan kanssa ja sen johdolla,

T.   katsoo, että vetoomusmenettely auttaa myös merkittävästi tunnistamaan tapauksia, joissa jäsenvaltiot eivät sovella oikein yhteisön lainsäädäntöä, mikä useassa tapauksessa johtaa siihen, että komissio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisia rikkomismenettelyjä,

U.   toteaa, että rikkomismenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kyseinen jäsenvaltio saadaan noudattamaan voimassa olevaa yhteisön oikeutta ja että menettelystä päätetään ainoastaan komission harkinnan mukaan ilman, että parlamentille olisi varattu mahdollisuutta osallistua suoranaisesti menettelyyn; huomauttaa kuitenkin, että noin kolmasosa rikkomisista liittyy vetoomusten tekijöiden Euroopan parlamentille esittämiin tapauksiin,

V.   katsoo, että rikkomismenettelyllä ei välttämättä saada suoranaista korjausta yksittäisten vetoomusten esittäjien erityisongelmiin, vaikka sen tulos olisi myönteinen, ja että tämä heikentää kansalaisten luottamusta EU:n toimielinten kykyyn täyttää heidän odotuksensa,

W.   ottaa huomioon, että vuonna 2007, kun vetoomusvaliokunnan jäsenmäärä nostettiin 25:stä 40:een, Euroopan parlamentissa kirjattiin 1 506 vetoomusta (50 prosentin lisäys vuoteen 2006 verrattuna), joista 1 089 vetoomusta ei otettu käsiteltäväksi,

X.   toteaa, että vuonna 2007 vetoomusvaliokunnan kokouksiin osallistui kaikkiaan 159 vetoomuksen esittäjää, minkä lisäksi paljon muita henkilöitä oli seuraamassa käsittelyjä,

Y.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 tehtiin kuusi tiedonkeruumatkaa, jotka suuntautuivat Saksaan, Espanjaan, Irlantiin, Puolaan, Ranskaan ja Kyprokselle, ja että näiden matkojen tuloksena laadittiin raportteja ja annettiin suosituksia, jotka sitten lähetettiin kaikille asianosaisille ja erityisesti vetoomusten esittäjille,

Z.   ottaa huomioon, että koko valiokunnan kokouksia järjestettiin yhdeksän ja niissä käsiteltiin yli 500 vetoomusta, että arvokasta apua saatiin komission edustajilta ja että kaikille vetoomuksen esittäjille ilmoitettiin käsittelyn tuloksesta,

AA.   katsoo, että vetoomusmenettelyssä on tullut esille EU:n kansalaisia eniten huolestuttavina aiheina ympäristö ja sen suojelu ja tähän liittyen ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevan direktiivin, vesipuitedirektiivin, juomavesidirektiivin, jätedirektiivien, luontodirektiivin, lintudirektiivin, rahanpesudirektiivin ym. direktiivien heikkous, saastumista ja ilmastonmuutosta koskevat yleiset huolet, henkilökohtaiset ja yksityiset omistusoikeudet, rahoituspalvelut, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja oikeudet sekä eläkeoikeudet ja muu sosiaaliturva, tavaroiden vapaa liikkuvuus ja verotus, ammatillisten tutkintojen tunnustaminen, sijoittautumisvapaus sekä väitetty syrjintä kansallisuuden, sukupuolen tai vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella,

AB.   toteaa, että vetoomusten aiheina ja niiden tutkimisen yhteydessä tuli vuonna 2007 esiin tärkeitä nykyajan kysymyksiä kuten ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, veden niukkuus, rahoituspalvelujen sääntely ja Euroopan unionin energiahuolto,

AC.   ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehellä, joka tutkii kansalaisten kanteluja EU:n toimielinten hallinnon väitetyistä epäkohdista, on pysyvät ja rakentavat suhteet vetoomusvaliokuntaan, joka laatii säännöllisesti Euroopan parlamentille mietinnön oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta tai erityiskertomuksista, jotka ovat oikeusasiamiehen viimeinen keino toimia, ellei hänen suosituksiaan noudateta, ja joita laadittiin yksi vuonna 2007,

AD.   ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous päätti 15. marraskuuta 2007 olla antamatta asiasta vastaavalle valiokunnalle sen kesäkuussa 2005 pyytämää lupaa saada laatia mietintö Euroopan parlamentille annetusta oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka koskee Euroopan petostentorjuntaviraston huonoa hallintoa,

AE.   ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EU:n kansalaisten osallistuminen Euroopan unionin työhön ja toimintaan lisääntyy entisestään erityisesti siksi, että käyttöön otetaan Lissabonin sopimuksen – jos kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat sen – mukainen "kansalaisaloite", jonka ansiosta vähintään miljoona kansalaista useasta eri jäsenvaltiosta voi tehdä ehdotuksen uudeksi säädökseksi ja joka edellyttää erityismenettelyjen käyttöönottoa komission osalta, jolle tällaiset aloitteet on alun perin osoitettava, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston osalta,

AF.   ottaa huomioon, että jos vetoomusvaliokunta toimii tehokkaasti ja vaikuttavasti, se lähettää kansalaisille selvän viestin, että heidän oikeutettuja huoneaiheitaan käsitellään, ja luo aidon yhteyden kansalaisten ja EU:n välille; katsoo kuitenkin, että jos esiintyy viivästymistä, jota ei voida hyväksyä, ja jos jäsenvaltiot eivät halua panna vaadittuja suosituksia täytäntöön yhteisön oikeuden mukaisesti, silloin EU:n ja kansalaisten etäisyys vain kasvaa ja useassa tapauksessa vahvistaa kansalaisten käsitystä demokratiavajeen olemassaolosta,

AG.   katsoo, että vetoomusvaliokunnan jäsenet hyötyivät vuoden 2007 aikana siitä, että sihteeristön yhteistyössä tietotekniikasta vastaavan osaston kanssa kehittämää vetoomusten sähköistä tietokantaa ja hallintavälinettä (ePetition) parannettiin merkittävästi, koska nyt kaikki valiokunnan ja poliittisten ryhmien jäsenet pääsevät suoraan käsiksi kaikkiin vetoomuksiin ja niiden liitteenä oleviin asiakirjoihin ja voivat näin ollen palvella tehokkaammin vetoomusten esittäjiä,

AH.   panee kuitenkin merkille, että Euroopan parlamentti ei onnistunut lisäämään viimevuotisessa vetoomusvaliokunnan työtä koskevassa päätöslauselmassa vaadittuja voimavaroja, joita tarvitaan, jotta voidaan parantaa vetoomusmenettelyä koskevia Internet-palveluja ja noudattaa Euroopan parlamentin työjärjestyksen 192 artiklan 2 kohtaa, jossa määrätään perustettavaksi "sähköinen rekisteri, jossa kansalaiset voivat tukea vetoomuksen esittäjää lisäämällä sähköisen allekirjoituksensa käsiteltäväksi otettuun ja luetteloon merkittyyn vetoomukseen",

AI.   katsoo, että on tärkeää antaa EU:n kansalaisille riittävästi tietoja vetoomusvaliokunnan työstä, koska he valmistautuvat valitsemaan uuden parlamentin kesäkuussa 2009 pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa,

1.   pitää myönteisenä, että vetoomusvaliokunta, komission yksiöt ja oikeusasiamies toimivat tiiviissä yhteistyössä ja että näiden toimielinten, jotka pyrkivät vastaamaan EU:n kansalaisten huolenaiheisiin, välillä on hyvä työskentelyilmapiiri; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että ensisijaisesti olisi taattava vetoomusvaliokunnalle mahdollisuus vahvistaa omia riippumattomia tutkintakeinojaan erityisesti lisäämällä sen hallinnollisia sihteeripalveluja ja lainopillista asiantuntemusta; ottaa tehtäväkseen edelleen yksinkertaistaa vetoomusvaliokunnan sisäisiä menettelyjä vetoomusmenettelyn helpottamiseksi entisestään, erityisesti seuraavien seikkojen osalta: aika, jonka kuluessa vetoomus määritellään, sen käsiteltäväksi ottamisesta päättäminen, sen tutkiminen ja sen seuranta, valiokunnan kokousten järjestäminen, yhteistyö muiden valiokuntien kanssa, joiden toimialaa tai toimivaltaa tietyt vetoomukset saattavat koskea, ja valiokunnan aloitteet esimerkiksi tietojenkeruumatkojen järjestämisestä;

2.   painottaa, että perusoikeuskirjan normatiivinen merkitys tunnustetaan, jos Lissabonin sopimus täysin ratifioidaan, ja että tämä muodollisesti vahvistaa perusoikeuskirjan itsenäisen velvoittavuuden, ja huomauttaa, että olisi valmisteltava konkreettisia toimenpiteitä, jotta voidaan määritellä perusoikeuskirjan vaikutukset kansalaisten oikeuksiin ja siten vetoomusvaliokunnan työhön ja toimivaltaan;

3.   toistaa pyyntönsä, että pääsihteeri tarkistuttaisi kiireellisesti Euroopan parlamentin www-sivuston "kansalaisten portaalin", jotta sen näkyvyyttä voitaisiin parantaa vetoomusoikeuden osalta, ja varmistaisi kansalaisille välineet, joiden avulla he voivat tukea vetoomuksen esittäjää lisäämällä sähköisen allekirjoituksensa työjärjestyksen 192 artiklan 2 kohdan mukaisesti; vaatii, että kansalaisten portaalissa on oltava yhteentoimivia www-sivujen selailuohjelmia, jotta kansalaisille tarjotaan yhtäläiset käyttömahdollisuutta koskevat oikeudet tässä suhteessa;

4.   katsoo, että vetoomusten nykyinen rekisteröintimenettely viivyttää kohtuuttomasti niiden tutkimista, ja pelkää, että tätä voidaan pitää osoituksena tietynlaisesta välinpitämättömyydestä vetoomusten esittäjiä kohtaan; kiirehtii tämän vuoksi pääsihteeriään ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vetoomusten rekisteröinnin siirtämiseksi johdon pääosastosta asiasta vastaavan valiokunnan sihteeristölle;

5.   pyytää käynnistämään parlamentin ja komission väliset neuvottelut, jotta niiden työtä valitusten käsittelyssä voidaan koordinoida paremmin tavalla, joka auttaa, yksinkertaistaa ja helpottaa valitusprosesseja ja tekee niistä avoimempia ja joutuisampia; pyytää pääsihteeriä raportoimaan asiasta vetoomusvaliokunnalle kuuden kuukauden kuluessa;

6.   puoltaa sen menettelyn virallistamista, jolla sisämarkkinoiden alaan liittyvät vetoomukset siirretään SOLVIT-verkkoon, tavoitteena lyhentää merkittävästi vetoomusmenettelyjä sisämarkkina-alan kysymyksissä, jotka koskevat muun muassa autoveroja, ammatillisten tutkintojen tunnustamista, oleskelulupia, rajatarkastuksia ja mahdollisuutta saada koulutusta, kuitenkin niin, että Euroopan parlamentilla säilyy oikeus tutkia asia, ellei SOLVIT-palvelun kautta löydy tyydyttävää ratkaisua;

7.   toistaa, että neuvoston ja jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen olisi osallistuttava enemmän vetoomusvaliokunnan työhön, ja kehottaa niitä kansalaisten edun vuoksi lisäämään läsnäoloaan ja osallistumistaan;

8.   katsoo, että vetoomusvaliokunnan sihteeristön ja ePetition-järjestelmän kehittämisen yhteydessä käyttöön otettava atk-järjestelmä, jolla vetoomuksen esittäjät voivat seurata vetoomuksen käsittelyvaiheita, auttaisi luomaan avoimemman ja tehokkaamman prosessin muun muassa säännöllisten tilannepäivitysten ja lisätietopyyntöjen avulla; panee merkille, että tällainen toimenpide täyttäisi paremmin EU:n kansalaisten odotukset ja tehostaisi samalla parlamentille ja sen vetoomusvaliokunnalle kuuluvien institutionaalisten tehtävien toteuttamista;

9.   pyytää komissiota ottamaan vetoomusvaliokunnan suositukset täysimääräisesti huomioon tehdessään päätöksiä rikkomismenettelyjen aloittamisesta jäsenvaltioita vastaan ja pyytää toistamiseen, että komissio ilmoittaisi suoraan ja virallisesti vetoomusvaliokunnalle, kun käynnistetään rikkomismenettely, joka liittyy valiokunnassa käsiteltävänä olevaan vetoomukseen;

10.   painottaa tässä yhteydessä vetoomusvaliokunnan edustuksellista luonnetta sekä institutionaalista roolia ja tehtäviä, joita se hoitaa suhteessa EU:n kansalaisiin ja asukkaisiin;

11.   on huolestunut siitä, että rikkomistapausten ratkaiseminen kestää liian kauan komission yksiköissä ja yhteisöjen tuomioistuimessa, silloin kun asia on viety tuomioistuimeen, ja – tietoisena siitä, että tämä johtuu usein jäsenvaltion hallinnossa tapahtuvasta monesti tahallisesta viivyttelystä – vaatii aikataulujen tiukentamista; epäilee niin sanottujen "horisontaalisten rikkomismenettelyjen" tehokkuutta, koska niiden päättäminen vie enemmän aikaa; vaatii, että rikkomismenettelyä tarkistetaan, jotta voidaan taata yksilön säädösten parempi noudattaminen;

12.   pyytää asianomaisia toimielimiä käyttämään tätä menettelyä enemmän hyödyksi varmistaakseen yhteisön oikeuden täysimääräisen noudattamisen ja pitää erittäin valitettavana, että käytettyjen menettelyjen hitaus ja usein tapahtuva asioiden monimutkaistaminen johtavat liian usein siihen, ettei jäsenvaltioille tosiasiallisesti aiheudu seuraamuksia yhteisön oikeuden rikkomisesta, joka suoraan loukkaa vetoomuksen parlamentille esittäneiden paikallisyhteisöjen etuja;

13.   pitää ongelmallisena, että yhteisön oikeuden nykyinen valvontajärjestelmä sallii jäsenvaltioiden viivyttelevän velvoitteidensa noudattamista, kunnes taloudellinen seuraamus on uhkaamassa todella välittömästi, ja välttävät tällöinkin kaiken vastuun aiemmista tahallisista rikkomisista, ja että kansalaisilta usein näkyy puuttuvan riittävät mahdollisuudet saada oikeutta ja oikaisuja kansallisella tasolla silloinkin, kun yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltio ei ole kunnioittanut yhteisön oikeuden mukaisia kansalaisten oikeuksia;

14.   suosittelee ensisijaisen merkityksen antamista vetoomusvaliokunnan tehokkuuden ja toimivuuden varmistamiselle sen kaikessa toiminnassa alusta loppuun, koska se merkitsisi todellista ja kouriintuntuvaa sitoutumista kansalaisiin ja osoittaisi, että EU on halukas ja kykenevä vastaamaan kansalaisten oikeutettuihin huolenaiheisiin;

15.   on huolestunut ja tyrmistynyt vetoomusten esittäjien kertomuksista, joiden mukaan heillä on vetoomusvaliokunnan antamasta tuesta huolimatta aivan liian usein suuria vaikeuksia saada korvauksia asiaan liittyviltä viranomaisilta ja kansallisilta tuomioistuimilta; katsoo, että tällaisia järjestelmän heikkouksia on tutkittava paremmin erityisesti rahoituspalvelualan osalta, kuten tapahtui tutkintavaliokunnan Equitable Life -yhtiön kriisiä koskevissa tutkimuksissa, jotka perustuivat parlamentille lähetettyihin vetoomuksiin ja joista laadittiin mietintö vuonna 2007;

16.   pitää myönteisenä, että komissio ja yhteisöjen tuomioistuin toimivat vuonna 2007 ripeästi ja estivät, muun muassa kieltomääräystä hyväksi käyttäen, Rospudan laaksossa sijaitsevaa EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltua aluetta uhanneen tuhoutumisen Via Baltica -tieväylän vuoksi, josta vetoomusvaliokunta oli teettänyt oman riippumattoman tutkimuksensa, tehnyt tiedonkeruumatkan ja antanut erityissuosituksia; pitää valitettavana, ettei tällaisia esimerkkejä ole enempää;

17.   vaatii komissiota toimimaan pontevammin käsitellessään vetoomuksia ja valituksia, jotka liittyvät yhteen vetoomuksen esittäjien suurimmista huolenaiheista EU:ssa eli ympäristöpolitiikkaan, olemalla valmiimpi ryhtymään toimiin estääkseen yhteisön oikeuden rikkomisen; panee merkille, että koska "ennalta varautumisen periaatteella" ei ole riittävää käytännön oikeusvaikutusta, jäsenvaltioiden asiasta vastaavat viranomaiset jättävät sen liian usein huomiotta, vaikka niillä on velvollisuus soveltaa EY:n perustamissopimusta;

18.   pitää valitettavana, ettei komissio ole tukenut vetoomusvaliokuntaa tapauksissa, joissa valiokunta on saanut erityisesti tiedonkeruumatkojen tuloksena vakuuttavia todisteita siitä, että kansalaisten perustamissopimuksessa turvattuja oikeuksia ei ole kunnioitettu tai lainsäädäntöä ei ole noudatettu, ja vaatii, että otetaan käyttöön uusia menettelyjä, joiden perusteella Euroopan parlamentti voi viedä tällaiset asiat suoraan yhteisöjen tuomioistuimeen;

19.   ottaa huomioon, että kuten perustamissopimuksessa todetaan, vetoomusmenettelyn tarkoituksena on kuitenkin ensisijaisesti tuomioistuimen ulkopuolisten oikaisukeinojen ja ratkaisujen löytäminen EU:n kansalaisten esille tuomiin ongelmiin poliittisen menettelyn avulla, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että monissa tapauksissa on saatu tyydyttäviä tuloksia;

20.   toteaa myös, että useissa tapauksissa ei ole mahdollista päästä vetoomuksen esittäjän kannalta tyydyttävään ratkaisuun, koska asiaan sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä on puutteita;

21.   pyytää asianomaisten alojen lainsäädännöstä vastaavia valiokuntia uusia tai tarkistettuja säädöksiä valmistellessaan ja niistä neuvotellessaan kiinnittämään huomiota ongelmiin, jotka ovat tulleet esiin vetoomusmenettelyn kautta;

22.   pyytää komissiota kiinnittämään enemmän huomiota koheesiorahastojen käyttöön sellaisilla EU:n alueilla, joilla suuret infrastruktuurihankkeet saattavat vaikuttaa merkittävästi ympäristöön, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n varoja kohdennetaan kestävän kehityksen huomioon ottavalla ja paikallisyhteisöjen edun mukaisella tavalla, koska paikallisyhteisöt esittävät parlamentille kasvavassa määrin vetoomuksia, joissa valitetaan, etteivät alue- ja paikallisviranomaiset aina noudata näitä ensisijaisia tavoitteita; suhtautuu myönteisesti työhön, jota talousarvion valvontavaliokunta ja tilintarkastustuomioistuin ovat tässä suhteessa tehneet;

23.   panee merkille, että varsinkin uusien jäsenvaltioiden kansalaisilta tulee yhä useammin vetoomuksia, jotka koskevat omaisuuden palauttamista, vaikka asia kuuluukin olennaisesti kansallisen toimivallan piiriin; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden valtiojärjestelmän muutoksen jälkeinen omistusoikeuslainsäädäntö on täysin perustamissopimuksen vaatimusten ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten mukainen, kuten myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, edellytetään; korostaa, että tätä aihetta koskevat vetoomukset eivät ole koskeneet omistusoikeusjärjestelmää vaan oikeutta laillisesti hankittuun omaisuuteen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota olemaan erityisen valppaana sekä nykyisten jäsenvaltioiden kohdalla että neuvotellessaan EU:n jäsenyyttä hakevien maiden kanssa;

24.   vakuuttaa sitoutuvansa tunnustamaan EU:n kansalaisten oikeudet heidän laillisesti hankkimaansa yksityisomaisuuteen ja tuomitsee kaikki yritykset riistää perheiltä niiden omaisuus ilman asianmukaista menettelyä, kunnollista korvausta tai henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamista; panee merkille tätä kysymystä koskevien vetoomusten määrän lisääntymisen etenkin Espanjan osalta vuonna 2007 ja panee merkille myös tiedonkeruumatkan, jonka vetoomusvaliokunta teki tutkiakseen ongelmaa kolmannen kerran, ja sitä koskevan kertomuksen ja annetut suositukset; panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien direktiivien osalta rikkomismenettelyt ovat vielä kesken;

25.   panee merkille myös vetoomusvaliokunnan esittämän arvostelun Ranskassa sijaitsevaan Loiret'hen vuonna 2007 tekemänsä tiedonkeruumatkan jälkeen ja erityisesti pyytää Ranskan viranomaisia toimimaan päättäväisesti varmistaakseen, ettei EU:n direktiivejä rikota, kuten uhkaa tapahtua, jos eräiden suunniteltujen hankkeiden, jotka koskevat siltojen rakentamista Loire-joen yli, annetaan toteutua, ja pyytää ottamaan huomioon, että Loire-joen laakso on suojeltu luontodirektiivillä ja lintudirektiivillä ja että sen lisäksi se on Unescon maailmanperintöön kuuluva alue ja kuuluu Euroopan viimeisiin luonnontilaisena säilyneisiin jokialueisiin;

26.   on edelleen huolestunut juomavesidirektiivin säännösten puutteellisesta täytäntöönpanosta Irlannissa, siitä, että ennen vuonna 2007 tehtyä päätöstä Lismullinissa M3-moottoritiehankkeen tiellä Taran lähellä Meathin kreivikunnassa sijainneen kansallisen muistomerkin siirtämisestä ei ole tehty mitään arviota, mikä sai komission päättämään kanteen nostamisesta Irlantia vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa sillä perustella, että Irlannin laajempi lähestymistapa kansallisten muistomerkkien siirtämiseen Lismullinin kaltaisissa olosuhteissa ei ole täysin direktiivin 85/337/ETY(2) vaatimusten mukaista, Limerickin paikallisyhteisöjen ongelmista ja muista ongelmista, jotka ilmenevät vetoomusvaliokunnan Irlantiin vuonna 2007 tekemää tiedonkeruumatkaa koskevasta kertomuksesta; panee merkille, että eräät näistä kysymyksistä ovat käsiteltävinä meneillään olevissa rikkomismenettelyissä;

27.   panee merkille Puolaan tehtyä tiedonkeruumatkaa koskevan kertomuksen, jossa annettiin Rospudan laakson ja Euroopan viimeisen aarniometsän suojelua koskevia suosituksia; kehottaa komissiota jatkamaan Puolan viranomaisten kanssa työtä vaihtoehtoisten reittien osoittamiseksi Via Baltica -tieverkkoa ja rautatieverkkoa varten, kuten valiokunnan kertomuksessa on suositeltu; kannustaa myös komissiota varmistamaan rahoituksen saatavuus, jotta Augustowin tiestöön kohdistuvia paineita voidaan lieventää tavalla, joka suojelee paikallista väestöä ja alueen ympäristöä;

28.   panee merkille vetoomusvaliokunnan puheenjohtajan ja jäsenten tiedonkeruumatkan Kyprokselle marraskuussa 2007; kehottaa asianomaisia osapuolia jatkamaan ponnistelujaan saadakseen neuvotteluratkaisun vetoomusten esittäjien ratkaisematta jääneisiin huolenaiheisiin, erityisesti niihin, jotka liittyvät Famagustan eristettyyn osaan, joka olisi palautettava sen laillisille omistajille, ja pitää ilahduttavana, että Kyproksen kaksi osapuolta keskustelevat uusien pyrkimysten puitteissa Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi; painottaa lisäksi, että on tärkeää panna välittömästi täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 550 (1984), jossa asetetaan velvoite palauttaa Famagustan kaupunki sen laillisille asukkaille;

29.   panee merkille, että vetoomusvaliokuntaan tulee lisääntyvässä määrin vetoomuksia ja kirjeitä, jotka koskevat erittäin arkaluonteista asiaa eli lasten huoltajuutta, esimerkiksi Saksan lastensuojeluvirastoa Jugendamtia koskevia vetoomuksia, joihin on äärimmäisen vaikea ottaa kantaa, koska monissa tapauksissa asia on viety tuomioistuimiin ja koska niissä on vaikeaa vedota EU:n suoranaiseen toimivaltaan muulloin kuin niissä tapauksissa, joissa vanhemmat ovat lähtöisin EU:n eri jäsenvaltioista;

30.   toteaa, että monet brittiläiset vetoomusten esittäjät, joiden omaisuutta Yhdistyneen kuningaskunnan tulli- ja valmisteveroviranomaiset ovat takavarikoineet, eivät vieläkään olleet saaneet korvausta vuonna 2007, vaikka komissio on lopettanut Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan aloitetut rikkomismenettelyt, jotka johtuivat tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan perustamissopimuksen velvoitteen noudattamatta jättämisestä; kehottaa Britannian viranomaisia pyrkimään oikeudenmukaiseen ratkaisuun sekä maksamaan vapaaehtoisesti korvauksen niille vetoomusten esittäjille, jotka kärsivät huomattavia taloudellisia vahinkoja, ennen kuin viranomaiset tarkistivat käytäntöjään ja komission mukaan alkoivat toimia asiaan liittyvien direktiivien mukaisesti;

31.   toteaa myös, että Kreikan tulliviranomaiset yhä takavarikoivat, tosin vain poikkeuksellisena toimenpiteenä, autoja Kreikan kansalaisilta, jotka oleskelevat tilapäisesti ulkomailla ja palaavat Kreikkaan ulkomailla rekisteröidyillä ajoneuvoilla ja joista useat ovat joutuneet syytteeseen salakuljetuksesta saamatta asiaansa käsitellyksi asianmukaisesti, kuten vetoomusvaliokunta aiemmin raportoi Euroopan parlamentille; kehottaa Kreikan viranomaisia maksamaan korvauksia tästä käytännöstä kärsimään joutuneille vetoomuksen esittäjille; panee merkille yhteisöjen tuomioistuimen 7. kesäkuuta 2007 asiassa C-156/04 antaman tuomion, jossa suurin osa Kreikan viranomaisten tässä asiassa antamista selityksistä on katsottu tyydyttäväksi; on tyytyväinen siihen, että Kreikan viranomaisten antama uusi lainsäädäntö edellä mainitussa tuomiossa esille tuotujen puutteiden korjaamiseksi on pantu täytäntöön;

32.   pitää valitettavana, että vanhimpien vielä käsiteltävänä olevien vetoomusten joukossa oleva Italiassa toimivia vieraiden kielten opettajia koskeva tapaus "Lettori" on yhä ratkaisematta huolimatta kahdesta yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisusta ja siitä, että komissio ja vetoomusvaliokunta ovat tukeneet heitä ja heidän valituksiaan; kehottaa Italian viranomaisia ja asiaan liittyviä yksittäisiä yliopistoja, joihin kuuluvat muun muassa Genovan, Padovan ja Napolin yliopistot, toimimaan niin, että oikeus toteutuu näiden laillisten vaatimusten osalta;

33.   toteaa, että vetoomusvaliokunnan vuonna 2007 käsittelemien vetoomusten joukossa oli 1,25 miljoonan EU:n kansalaisen tukema vetoomus Euroopan parlamentin toiminnan siirtämisestä kokonaan Brysseliin ("One Seat" -vetoomus), joka kylläkin esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2006; panee merkille, että puhemies palautti vetoomuksen lokakuussa 2007 takaisin valiokuntaan, joka sen jälkeen vaati Euroopan parlamenttia lausumaan mielipiteensä asiasta ottaen huomioon, että toimielimen sijaintipaikasta määrätään perustamissopimuksessa ja että asiasta päättäminen on jäsenvaltioiden tehtävä;

34.   on päättänyt tarkistaa vetoomusvaliokunnan nimen kaikille virallisille kielille käännettynä seuraavaa vaalikautta varten varmistaakseen, että nimi ilmaisee valiokunnan luonteen ymmärrettävästi, koska näin ei näytä olevan asianlaita joissakin kielissä tätä nykyä, ja korostaakseen osallistuvaa demokratiaa vetoomusoikeuden yhteydessä; ehdottaa nimeksi "kansalaisten vetoomusvaliokuntaa" (Citizens' Petitions Committee), joka saattaisi olla helpommin ymmärrettävissä;

35.   on huolestunut niiden vetoomusten suuresta määrästä, joissa kiinnitetään huomiota ulkomailla asuvien tai jäsenvaltiossaan vähemmistöön kuuluvien EU:n kansalaisten kokemiin vaikeuksiin heidän yrittäessään kirjautua vaaliluetteloon; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pitämään erityistä huolta siitä, että kaikilla EU:n kansalaisilla ja EU:ssa asuvilla vaalikelpoisilla henkilöillä on täysi mahdollisuus osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin;

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden vetoomusvaliokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 340.
(2) Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40).


Vuoristoalueiden maatalouden tilanne ja näkymät
DOC 91k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. syyskuuta 2008 vuoristoalueiden maatalouden tilanteesta ja näkymistä (2008/2066(INI) )
P6_TA(2008)0438 A6-0327/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman 25 vuodesta vuoristoalueiden maanviljelyä koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista(1) ,

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionion metsästrategian toteuttamisesta(2) ,

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman YMP:n "terveystarkastuksesta"(3) ,

–   ottaa huomioon alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon "Vihreää kirjaa varten – kohti Euroopan unionin vuoristopolitiikkaa: eurooppalainen visio vuoristoalueista"(4) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0327/2008 ),

A.   toteaa, että vuoristoalueet muodostavat 40 prosenttia Euroopan maa-alueesta ja niillä asuu 19 prosenttia Euroopan väestöstä(5) ,

B.   toteaa, että vuoristoalueet kattavat yli 50 prosenttia joidenkin jäsenvaltioiden, esimerkiksi Kreikan, Espanjan, Italian, Itävallan ja Portugalin, maa-alasta ja että maataloutta harjoittava väestö on näillä alueilla edelleen merkittävässä osassa,

C.   toteaa, että vuoristoalueet (erityisesti korkeat vuoristoalueet ja ylängöt) ovat kulttuurimaisemia, jotka heijastavat ihmisen ja biosysteemin harmonista vuorovaikutusta ja kuuluvat luonnonperintöön,

D.   toteaa, että vuoristoalueet kärsivät huomattavasti ilmastonmuutoksen sekä kuivuuden ja metsäpalojen kaltaisten äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksista,

E.   toteaa, että vuoristoalueet eivät ole samanlaisia, vaan ne muodostuvat hyvin erilaisista vuorimuodostelmista eri korkeuksilla (korkea vuoristo, ylängöt, jäätiköt ja tuottamattomat alueet),

F.   toteaa, että erityiset tekijät (jyrkät rinteet, korkeuserot, vaikea pääsy, kasvu, lyhyemmät kasvukaudet, maaperän heikko viljavuus sekä erityiset sää- ja ilmasto-olot) erottavat vuoristoalueet Euroopan unionin muista pinnanmuodoista, ja ottaa huomioon, että ne ovat monessa mielessä huonommassa asemassa pysyvien luonnonhaittojen vuoksi ja että tietyillä vuoristoalueilla tämä aiheuttaa vähitellen autioitumista ja maataloustuotannon vähenemistä,

G.   toteaa, että vuoristoalueilla, erityisesti korkeilla vuoristoalueilla ja ylängöillä, on potentiaalia toimia mallina laatutuotteille, korkealuokkaisille palveluille ja virkistysalueille ja että näitä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää kestävällä tavalla ainoastaan voimavarojen ja perinteiden integroidun ja pitkälle aikavälille suunnatun käytön kautta,

H.   toteaa, että vuoristoalueilla tuotetaan erityisen laadukkaita eläintuotteita ja että niiden tuotannossa käytetään kattavasti ja kestävästi luonnonvaroja, laitumia ja erityisesti olosuhteisiin sopeutuneita laidunkasveja sekä perinteisiä tekniikoita,

I.   toteaa, että vuoret (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat "monitoimisia" elinympäristöjä, joilla (maa)talous on kiinteässä yhteydessä sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ekologisiin seikkoihin, ja tämän vuoksi on välttämätöntä tukea kyseisiä alueita asianmukaisella rahoituksella,

J.   toteaa, että vuoristoalueiden talous on pysyvien rakenteellisten puutteiden vuoksi erityisen altis talouden kiertokulun heilahteluille ja pitkällä aikavälillä riippuvainen tuotantoprosessien monipuolistamisesta ja erikoistumisesta,

K.   toteaa, että 7. marraskuuta 1991 tehdyn Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen ja 22. toukokuuta 2003 tehdyn Karpaattien suojelua ja kestävää kehitystä koskevan puiteyleissopimuksen ansiosta Euroopassa on jo oikeudellisia välineitä tiettyjen vuoristoalueiden suojeluun ja näin ollen tärkeitä välineitä vuoristoalueita koskevalle yhtenäiselle politiikalle, vaikka niitä ei olekaan ratifioitu ja pantu täytäntöön kokonaisvaltaisesti,

L.   toteaa, että maa-, metsä- ja laiduntalouden harjoittaminen vuoristoalueilla, johon sisältyy usein useita toiminnan muotoja, on esimerkki ekologisesta tasapainosta, jota ei saisi jättää huomiotta,

M.   toteaa, että enemmistö maatalousyrityksistä vuoristoalueilla on perheyrityksiä, joiden taloudelliset riskit ovat suuria,

1.   huomauttaa, että vuoristoalueisiin (erityisesti korkeaan vuoristoon ja ylänköihin) liittyvät jäsenvaltioiden toimet poikkeavat toisistaan huomattavasti eikä niillä pyritä kokonaiskehitykseen, vaan puhtaasti alakohtaiseen kehitykseen, ja että olemassa ei ole mitään integroitua EU:n kehystä (kuten merialueiden osalta KOM(2007)0574 );

2.   korostaa, että Lissabonin sopimuksella muutetussa EY:n perustamissopimuksen koheesiopolitiikkaa koskevassa 158 artiklassa mainitaan vuoristoalueet alueina, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä haitoista, tunnustetaan niiden moninaisuus ja kehotetaan kiinnittämään niihin erityistä huomiota; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta vielä saanut aikaan kattavaa strategiaa, jolla tuettaisiin tehokkaasti vuoristoalueita sekä muita pysyvistä luonnonhaitoista kärsiviä alueita;

3.   korostaa tarvetta varmistaa yhteisön politiikan eri osa-alueiden välinen hyvä koordinointi alueiden ja erityisesti pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien vuoristoalueiden yhdenmukaisen kehittämisen varmistamiseksi; kyseenalaistaa tältä osin hyödyn, jota voisi tuoda yhteisön koheesiopolitiikan erottaminen maaseudun kehittämisestä nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 (erottaminen johtuu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston liittämisestä osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa); katsoo, että tämä uusi lähestymistapa edellyttää tarkkaa seurantaa, jotta voidaan arvioida sen vaikutuksia aluekehitykseen;

4.   huomauttaa, että vuoristoalueisiin kohdistuvat haitat vaikeuttavat maatalouden sopeutumista kilpailuoloihin sekä synnyttävät lisäkustannuksia, minkä vuoksi kilpailukykyisten ja edullisten maataloustuotteiden tuotanto ei ole mahdollista;

5.   ehdottaa, että syksyllä 2008 ilmestyvää alueellista koheesiota koskevaa vihreää kirjaa varten sekä alueellisen agendan tavoitteiden ja Euroopan aluekehityssuunnitelman mukaisesti komissio esittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa alueellista lähestymistapaa erityyppisten vuoristoalueiden ongelmien ratkaisemiseen, sekä antaa säännöksiä näistä toimista seuraavassa rakennerahastoja koskevassa lainsäädäntöpaketissa;

6.   toivoo, että komissio laatii todellisen integroidun EU:n strategian vuoristoalueita varten ja harkitsee vuoristoalueita koskevan vihreän kirjan julkaisemista ensimmäisenä tärkeänä tämänsuuntaisena toimena; kehottaa komissiota käynnistämään laajapohjaisen julkisen kuulemisprosessin, johon voivat ottaa osaa alueelliset ja paikalliset viranomaiset, yhteiskunta- ja talouselämän sekä ympäristöalan toimijat sekä vuoristoalueiden alueellisia viranomaisia edustavat kansalliset ja eurooppalaiset yhdistykset, tavoitteena tehostaa näiden alueiden aseman määrittelyä;

7.   pitää alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa vihreää kirjaa myönteisenä menetelmänä käsiteltäessä Euroopan unionin erilaisia alueita ja vaatii tässä yhteydessä yhteistä maatalouspolitiikkaa ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisesti, jotta taloudellinen toimintakehys Euroopan unionissa voidaan muokata kansainvälisten haasteiden puitteissa tehokkaasti niin, että vuoristomaataloudesta tehdään monitoimista ja toimintakykyistä, jolloin myös tuotantokäyttöön liitetyt välineet, maidonkuljetus mukaan lukien, ovat välttämättömiä;

8.   vaatii samalla komissiota sen toimivallan puitteissa laatimaan kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöslauselman hyväksymisestä integroidun EU:n strategian, joka koskee vuoristoalueiden resurssien kestävää kehittämistä ja käyttöä (EU:n strategia vuoristoalueiden kehittämiseksi); vaatii lisäksi, että sen pohjalta laaditaan paikallisia olosuhteita ja tarpeita (esim. eri vuoristoaluetyypit) tuntevien alueellisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kansallisia toimintaohjelmia, joihin sisältyy konkreettisia täytäntöönpanotoimia, joiden yhteydessä olisi vastaavasti otettava huomioon nykyiset alueelliset aloitteet(6) ;

9.   korostaa vuoristoalueiden rajojen määrittämisen merkitystä edellytyksenä kohdistetuille toimille ja erityisesti vuoristoalueiden maanviljelylle sekä sitä, että on välttämätöntä eritellä asianmukaisesti kyseiset alueet luonnonolosuhteista niille johtuvien haittojen perusteella, joita jäsenvaltioiden olisi valvottava tarkemmin nykyisten tukialueita koskevien rajojen perusteella;

10.   vaatii komissiota esittämään tietojen siirtämistä ja innovoinnin tukemista varten yhteenvedon rahoitetuista ohjelmista ja hankkeista, jotka liittyvät vuoristoalueiden kannalta merkityksellisiin teemoihin;

11.   kehottaa komissiota kiinnittämään Euroopan aluekehittämisen seurantaverkon ohjelman puitteissa erityistä huomiota pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden, kuten vuoristoalueiden, asemaan; katsoo, että vuoristoalueiden aseman perusteellinen tuntemus on välttämätöntä suunniteltaessa eriytettyjä toimia, joilla voidaan tehostaa näiden alueiden ongelmien ratkaisemista;

12.   korostaa vuoristoalueiden maatalouden merkitystä tuotannossa, maiseman säilyttämisessä ja käytössä eri tarkoituksiin sekä monitoimisena pohjana muille taloudenaloille ja perinteistä kulttuurimaisemaa ja sosiaalisia siteitä leimaavana elementtinä;

13.   huomauttaa, että monien vuoristoalueiden on vastattava kaupungistumisen paineisiin, koska ne ovat matkailijoiden kannalta houkuttelevia, ja samalla niiden on suojeltava perinteistä maisemaa, joka on menettämässä maaseudulle ominaiset piirteensä, kauneutensa ja ekosysteemille keskeisen merkityksensä;

14.   toteaa, että vuoristoalueiden maatalouteen (erityisesti ylängöillä ja korkeilla vuoristoalueilla) liittyy luonnonolosuhteiden ja vaarojen vuoksi enemmän rasitteita (kuten työtä ja käsin tehtyä työtä) ja korkeampia kustannuksia (esim. erikoislaitteet ja korkeat kuljetuskustannukset);

15.   vaatii, että vuoristoalueiden maatalouden monitoimisuus otetaan erityisesti ja paremmin huomioon tulevissa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa mukauttamalla maaseudun kehittämistä ja kansallisia ohjelmia koskevat puitedirektiivit vuoristomaanviljelijöiden asemaan niin, että heidät määritellään niissä tuottajien lisäksi taloudellisiksi tienavaajiksi muille aloille ja että luodaan mahdollisuuksia yhteisvaikutukselliselle yhteistyölle (esim. ekoturismiohjelmien rahoitus ja laatutuotteiden markkinointi); huomauttaa erityisesti, että on välttämätöntä korvata taloudellisesti vuoristomaataloudessa harjoitettu ympäristöä koskeva toiminta;

16.   antaa tunnustuksen vuoristoalueiden viljelijöiden työlle; toteaa, ettei vuoristoalueiden maatalouden edellytyksiä (etenkään sivuansioiden hankkimista, perheen ja työn yhdistämistä sekä perheen perustamista) saa vaikeuttaa byrokratialla, vaan niitä on parannettava alakohtaisten politiikkojen synergialla; kehottaa komissiota ja toimivaltaisia (komitologia)komiteoita tarkistamaan nykyisiä ja tulevia määräyksiä (etenkin rekisteröintivelvollisuuden osalta) sääntelyn parantamista koskevan aloitteen mukaisesti ja/tai tekemään niistä selkeämpiä hallintomenettelyn kattavan yksinkertaistamisen helpottamiseksi;

17.   korostaa, että vuoristoalueille (erityisesti ylängöille ja korkeille vuoristoalueille) tarkoitettuja tasausmaksuja on jatkettava ja että ne on myös tulevaisuudessa suunnattava yksinomaan pysyvien luonnonhaittojen ja maataloustoiminnan harjoittamisen vaikeudesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen, että tällaiset maksut ovat tuotantovaihtoehtojen puutteen vuoksi oikeutettuja myös pitkällä aikavälillä ja että tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta johtaisi järjestelmällisesti kaikkiin aloihin vaikuttavaan toiminnan alasajoon; korostaa, että vuoristoalueiden tarpeita ei voida taata yksinomaan maaseudun kehittämistä koskevalla rahoituksella;

18.   vaatii lisäämään nuorten viljelijöiden tukea ja toteuttamaan naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet (erityisesti perheiden tuen, koko- ja osa-aikaisuutta koskevien järjestelyjen, palkkayhdistelmämallien, sivuansiomallien, perheen ja työelämän yhdistettävyyden ja perheen perustamisen avulla) elintärkeinä tekijöinä; vaatii komissiota laatimaan asianomaisten toimijoiden kanssa lähestymistapoja joustoturvaa koskevien keskustelujen ja hankkeiden puitteissa;

19.   vaatii väestörakenteen tasapainon säilyttämistä alueilla, jotka joutuvat usein kohtaamaan maaltamuutosta johtuvia ongelmia;

20.   on vakuuttunut siitä, että riittävän väestöntiheyden säilyttäminen vuoristoalueilla on ensisijaista ja että autioitumisen vastaiset toimet ja toimet uusien asukkaiden houkuttelemiseksi ovat välttämättömiä;

21.   korostaa, että on tarpeen taata yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen korkea taso, parantaa vuoristoalueiden saavutettavuutta ja keskinäisiä yhteyksiä sekä järjestää tarvittava infrastruktuuri erityisesti matkustaja- ja rahtiliikennettä, koulutusta, osaamistaloutta ja viestintäverkkoja (mukaan lukien laajakaistayhteydet) varten, jotta helpotetaan ylänköalueiden markkinoiden ja kaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia edistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä näitä tarkoituksia varten;

22.   korostaa, että tuottajayhteisöt, viljelijöiden osuuskunnat, maanviljelijöiden kollektiiviset markkinointialoitteet ja alojen väliset kumppanuudet, jotka tuovat lisäarvoa alueille yhtenäistä kehitystä koskevan lähestymistavan avulla (esim. Leader-ryhmät) ja kestävää maataloutta koskevien strategioiden mukaisesti, edistävät tulotilanteen vakautta ja maataloustuotannon varmuutta markkinoilla ja tässä mielessä niitä on tuettava nykyistä enemmän;

23.   vaatii erityistä rahallista tukea maitotaloudelle (maitoyritykset ja maidonjalostusyritykset), jolla on vaihtoehtoisten tuotantomahdollisuuksien puuttuessa keskeinen rooli vuoristoalueilla (erityisesti ylängöillä ja korkeilla vuoristoalueilla); vaatii omaksumaan vuoristoalueita varten maitokiintiöiden uudistuksen yhteydessä sellaisen "pehmeää laskua" koskevan strategian sekä siihen liittyviä toimia (erityismaksuja) kielteisten vaikutusten lieventämiseksi, jossa jätetään tilaa sopeuttamisprosesseille, joilla säilytetään perusta maanviljelylle; vaatii asettamaan käyttöön lisävaroja ensimmäisestä pilarista erityisesti maitolehmistä maksettavan palkkion muodossa;

24.   vaatii jäsenvaltioita perustamaan kestävän ja mukautetun vuoristoalueiden maanviljelyn tukemista korostavia hehtaarikohtaisia lisämaksuja luomuviljelylle ja laajaperäiselle laidunmaan hoidolle sekä tukemaan eri eläinlajeille soveltuvia karjarakennuksia koskevia investointeja;

25.   muistuttaa, että vuoristoalueiden yritykset tuottavat perinteisen tiedon ja valmistusmenetelmien uudistetun käytön avulla laatutuotteita ja ovat keskeisiä tekijöitä työpaikkojen kannalta, minkä vuoksi ne on otettava huomioon EU:n tukijärjestelmissä;

26.   pyytää erityisiä tukitoimia lisääntyneiden kustannusten ja rasitteiden vuoksi erityisesti maidon ja maitotuotteiden kuljetukseen laaksoissa; toistaa pyyntönsä maitolehmistä maksettavan palkkion käyttöönotosta vuoristoalueita varten;

27.   korostaa tyypillisten alueellisten ja perinteisten (laatu)tuotteiden kaikki alat kattavaa merkitystä; vaatii, että EU:n strategiaan vuoristoalueiden kehittämiseksi sisällytetään toimia tällaisten tuotteiden tai niiden valmistusmenetelmien ja sertifioinnin suojelemiseksi ja edistämiseksi (esimerkiksi sellaisina kuin niistä on säädetty maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20. maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 509/2006(7) ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 510/2006(8) ) ja jotta varmistettaisiin, ettei niistä tehdä jäljitelmiä; vaatii, että EU:n tukiohjelmiin sisällytetään erityinen korkealaatuisten elintarvikkeiden määritelmä (esim. vuoristolaitumilla laiduntaneiden nautojen maidosta valmistetut juustot, viljelystilojen juustot sekä laadukas liha);

28.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan viljelijäryhmiä ja paikallisia yhteisöjä, jotta ne voivat laatia alueellisia laatumerkintöjä 27 kohdan mukaisesti; ehdottaa, että tukea annetaan paremman tiedotuksen ja tarkoituksenmukaisen viljelijöille ja paikallisille elintarvikkeiden jalostuslaitoksille suunnatun koulutuksen muodossa sekä avustamalla taloudellisesti paikallisten elintarvikkeiden jalostuslaitosten perustamista ja ensimmäisiä myynninedistämiskampanjoita;

29.   vaatii huonomassa asemassa oleville aluille, vuoristoalueet mukaan lukien, omaa rahastoa (esimerkiksi toisen pilarin varojen avulla, jotka ovat jääneet käyttämättä kansallisen osarahoituksen puutteen vuoksi);

30.   vaatii, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(9) 69 artiklan mukaisesti taataan kohdistettu ja erityinen rahallinen tuki vuoristoalueille ja sen konkreettinen ja ei-byrokraattinen saanti, ja vaatii 69 artiklan mukaisten varojen ylärajan nostamista 20 prosenttiin;

31.   huomauttaa, että vuoristoalueilla on mahdollista tuottaa korkea-laatuisia maataloustuotteita ja laajentaa maataloustuotteiden monipuolisuutta Euroopan markkinoilla, suojella tiettyjä kasvi- ja eläinlajeja, vaalia perinteitä ja edistää teollista toimintaa ja matkailutoimintaa sekä torjua ilmastonmuutosta suojelemalla biologista monimuotoisuutta ja sitomalla hiilidioksidia pysyvien niittyjen ja metsän avulla ja että kestävä metsätalous mahdollistaa energiantuotannon hakkuujätteestä;

32.   vaatii, että vuoristoalueilla karjaa jalostavien ja eläimiä pitävien tilanne otetaan huomioon (erityisesti kotoperäisten karjarotujen osalta) niitä koskettavien nykyisten vaarojen ja paineiden vuoksi eläinten terveyttä, eläinsuojelua ja jalostuksen edistämistä koskevien säännösten yhteydessä (jalostusohjelmat, kantakirjan pitäminen, sääntöjen noudattamista koskevat tarkastukset jne.);

33.   korostaa, että komission toimet kilpailupolitiikan ja kansainvälisen kaupan alalla vaikuttavat vuoristoalueiden kehittämiseen; vaatii tässä yhteydessä komissiota puuttumaan tulevien sopeutusten yhteydessä kyseisten alueiden tarpeisiin tehokkaammalla ja kohdistetummalla tavalla erityisesti Maailman kauppajärjestön neuvottelujen puitteissa ja valtiontukea koskevien määräysten joustavuuden ja yleishyödyllisten julkisten palvelujen kilpailulaissa huomioon ottamisen osalta;

34.   vaatii kiinnittämään erityistä huomiota karjankasvattajiin metsäpaloista kärsineillä vuoristoalueilla, koska kyseisten alueiden laidunmaita voidaan käyttää paloa seuraavien viiden vuoden ajan vain rajoitetusti ja erityisellä varovaisuudella;

35.   vaatii, että strategiassa käsitellään vuoristoalueiden eri maisemamuotoja (laitumet, suojametsät, korkea vuoristo, ylängöt, niityt ja alueet, joilla on erityistä maisemallista arvoa) ja kehitetään ideoita ja kannustimia laidunten, niittyjen ja metsien sekä muiden huonommassa asemassa olevien herkkien alueiden suojelemiseen ja kestävään käyttöön niiden arvon nostamiseksi ja jotta ne voisivat uusiutua, niiden suojelemiseksi eroosiolta, vesivarojen järkevän hallinnan edistämiseksi ja ei-toivottujen ilmiöiden, kuten laiduntamisen lopettaminen, josta seuraa maa-alueen villiintyminen, tai liiallinen laiduntaminen, välttämiseksi;

36.   korostaa lajien moninaisuuden säilyttämisen yhteydessä tarvetta perustaa eläin- ja kasvilajien alkuperäistä geenimateriaalia varten säilytyspaikkoja, erityisesti alkuperäisten tuotantoeläinten ja vuoristokasvillisuuden osalta; pyytää komissiota selvittämään, onko mahdollista käynnistää kansainvälinen toimintasuunnitelma, ja jos on, millä tavoin;

37.   painottaa, että joillain vuoristoalueilla Euroopan unionissa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa väestökatoa ja paikallisen väestön sosiaalisen toiminnan vähenemistä koskeva vaara kasvaa jatkuvasti ja että kyseisiä alueita uhkaa myös maanviljelyn vähentyminen tai jopa loppuminen, mikä johtaa todennäköisesti kyseisten alueiden maisemakuvan ja ekosysteemin muuttumiseen;

38.   painottaa, että laidunmaista maksettavat palkkiot ovat välttämättömiä maanviljelyn jatkumiselle vuoristoalueilla ja näin ollen kyseiset palkkiot on säilytettävä;

39.   pitää erittäin tärkeänä pitkän aikavälin metsästrategiaa, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset, luonnon kiertokulku ja metsäekosysteemin luonnollinen koostumus ja luodaan mekanismeja kriisien (esim. myrskyt ja metsäpalot) välttämiseksi, niiden käsittelemiseksi ja niiden seurausten lieventämiseksi sekä integroidun metsätalouden kannustimia; kiinnittää huomion mahdollisuuksiin käsitellä ja hyödyntää vuoristoalueilta saatua puutavaraa ja puutuotteita paikallisella tasolla kestävällä tavalla (korkealaatuisina tuotteina, joiden kuljetuskustannukset ovat vähäiset ja näin ollen niiden osalta saadaan hiilidioksidipäästöjä koskevia säästöjä, sekä rakennusmateriaaleina ja toisen sukupolven biopolttoaineina);

40.   korostaa vesihuollon merkitystä vuoristoalueilla ja pyytää komissiota kehottamaan paikallisia ja alueellisia viranomaisia kehittämään keskinäistä solidaarisuutta alajuoksulla ja yläjuoksulla sekä myöntämään tarvittava rahoitus vesivarojen kestävän hyödyntämisen tukemiseen näillä alueilla;

41.   painottaa, että vuoristoalueet ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja kehoittaa komissiota, jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia alueellisia ja paikallisia viranomaisia jouduttamaan sellaisten toimien välitöntä toimeenpanoa, joilla on tarkoitus suojella vuoristoalueita luonnononnettomuuksilta ja erityisesti metsäpaloilta;

42.   huomauttaa, että vuoristoalueet kaipaavat uusia keinoja, joilla niitä voidaan suojella tulvilta (pääpaino on tällöin tulvien ennaltaehkäisyssä), kun taas viljelijät ja metsänhoitajat voivat tukea tulvien ennaltaehkäisyä yhteisen maatalouspolitiikan nojalla heille osoitettujen suorien pinta-alaperusteisten tukien turvin;

43.   huomauttaa, että perusteellinen ja kattava maaperän ja rakennusten suojelu eroosiolta sekä pohjavesiesiintymien suojelu on taattava maanviljelyn ja metsänhoidon oleellisena osana, jotta minimoidaan tulvien ja maaperän eroosion riskit, estetään kuivuutta ja metsäpaloja sekä parannetaan pohja- ja pintaveden saantia maaseudulla;

44.   korostaa, että lehti- ja havumetsät tarvitsevat erityistä suojaa taloudenalana, virkistysalueina ja elintilana ja että metsien ei-kestävästä käytöstä aiheutuu ekologisia ja turvallisuutta koskevia riskejä (kivi- ja maavyöryt), jotka edellyttävät toimenpiteitä;

45.   muistuttaa 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman 15 kohdassa tekemästään ehdotuksesta, jonka mukaan vuoristoalueilla on pyrittävä metsien ja laidunten erottamisen edistämiseen ja tienkäyttövelvollisuuden käyttöönottoon jo turvallisuussyistä;

46.   muistuttaa, että vuoret toimivat luonnollisina esteinä ja muodostavat usein myös kansallisia esteitä, minkä vuoksi rajat ylittävä, ylikansallinen ja alueiden välinen yhteistyö ja sen tukeminen ovat keskeisellä sijalla yhteisten ongelmien yhteydessä (esim. ilmastonmuutos, eläintaudit ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen);

47.   pitää myönteisinä toimia, joilla pyritään kestävään matkailuun ja luonnon käyttämiseen tehokkaasti "taloudellisena etuna" vapaa-ajan ja urheilun kestävien ja samalla perinteisten mallien avulla, joissa otetaan paikalliset erityispiirteet huomioon; korostaa luonnon käyttäjien roolia, kun käyttäjät luontoa kunnioittaen edistävät omaa terveyttään;

48.   vaatii aluekehityksen ja rakenteellisen tuen koordinoinnin tehostamista sekä yhteisten ohjelmien kehittämistä;

49.   ehdottaa, että maaseudun kehittämistä koskevat toimet ja rakenteellinen tuki yhdistetään ja että kehitetään integroituja ohjelmia;

50.   korostaa, että on tärkeää omaksua integroitu lähestymistapa päätöksenteossa ja hallinnollisissa menettelyissä, kuten aluesuunnittelussa, rakennushankkeiden myöntämisessä ja asuntojen kunnostuksessa ympäristöön ja kulttuuriperintöön liittyvin sekä kaupunkisuunnittelun keinoin vuoristoalueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi; suosittaa vuoristoalueiden potentiaalin valjastamista matkailun kokonaisvaltaisen kehittämisen edistämiseksi sekä innovaatioiden hyödyntämiseksi aluekehityksessä, ja kannustaa tässä tarkoituksessa laatimaan paikallisia ja hajautettuja aloitteita sekä harjoittamaan vuoristoalueiden keskinäistä yhteistyötä;

51.   korostaa, että viljelyyn ja tuotantoon soveltumattomia alueita on hyödynnettävä ja tuettava muun muassa metsänhoidon, kestävän metsästyksen, kalastuksen jne. avulla villiintymisen välttämiseksi ja metsäpalovaarojen, eroosion ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi;

52.   viittaa siihen, kuinka tärkeitä vuoristoalueet (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat luonnonsuojelulle, biologiselle monimuotoisuudelle sekä elinympäristön hoitamiselle, mutta painottaa erityisesti maanviljelyn ja metsätalouden säilyttämisen tarvetta Natura 2000 -alueilla ja luonnonpuistoissa, ja kehottaa luomaan enemmän yhteyksiä kyseisten alueiden välille niin, että viljelyalueilla aletaan käyttää minimistandardia ekologisista syistä korvattaville maa-aloille (mahdollisesti viisi prosenttia);

53.   vaatii komissiota tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla vuoristoalueiden sisällyttämistä suojeltavaan maailman luonnonperintöön ja vaatii sitä hyödyntämään vuoristoalueiden suojeluun liittyvät kansainväliset mahdollisuutensa;

54.   viittaa vuoristoalueiden ainutlaatuisiin vesiesiintymiin, joita voidaan käyttää kestävällä tavalla luonnollisina kastelujärjestelminä sekä juomaveden ja energian lähteinä ja kylpylämatkailua varten; korostaa, että yläjuoksulla ja alajuoksulla asuvien asukkaiden välinen solidaarisuus on tärkeää kyseisten esiintymien hallitsemisessa; korostaa tässä yhteydessä, ja jotta vältettäisiin mahdollisia ristiriitoja, tarvetta ratkaisujen löytämiseen yhteistyössä vesiesiintymien käyttämiseksi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kyseisillä alueilla;

55.   kehottaa komissiota edistämään Alppeja koskevaan yleissopimukseen kuuluvan vuoristoalueiden maataloutta käsittelevän pöytäkirjan täytäntöönpanoa tiiviissä yhteistyössä Alppeja koskevan yleissopimuksen parissa työskentelevien elinten kanssa, tukemaan vuoristomaanviljelyn verkottamista muiden toimintalohkojen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla ja tässä yhteydessä toteuttamaan välttämättömiä toimia sen takaamiseksi, että niiden Alppeja koskevan yleissopimuksen pöytäkirjojen ratifiointi, jotka eivät vielä kuulu yhteisön säännöstöön, saatetaan loppuun ja että Euroopan unioni liittyy Karpaatteja koskevaan yleissopimukseen sopimuskumppanina;

56.   korostaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä (etenkin vuorialueiden pelastuspalvelussa, väestönsuojelussa ja hyväntekeväisyysjärjestöissä) sekä palveluiden että vuoristoalueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön kannalta;

57.   on tyytyväinen vuoristoja koskevalle asialle omistautuvien järjestöjen ja tutkimuslaitosten työhön ja painottaa, että niiden asiantuntemusta ja motivaatiota on hyödynnettävä vuoristoalueita koskevan EU:n strategian ja vastaavien toimien kehittämisessä;

58.   viittaa ammattiin ja sivutoimiin liittyvän perus- ja jatkokoulutuksen merkitykseen sekä ammatillisten kykyjen ja mahdollisuuksien monipuolistamista ajatellen elinikäistä oppimista koskevien aloitteiden ja hankkeiden merkitykseen;

59.   katsoo, että on tarpeen investoida vuoristoalueilla sijaitseviin maatalousalan talouteen keskittyviin paikallisiin jatkokoulutuskeskuksiin, joissa alan ammattilaisia koulutetaan toimimaan vuoristoympäristössä, suojelemaan vuoristoalueita ja kehittämään maataloutta;

60.   vaatii, että maisemien säilyttämiseen ja vaikeapääsyisten vuoristoalueiden infrastruktuurin vahvistamiseen ja uudenaikaistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota ja että digitaalinen kuilu poistetaan ja tutkimuksen puiteohjelmien tulokset (esim. "sähköisen hallinnon" tulokset) asetetaan saataville;

61.   huomauttaa tehokkaiden paikallispalvelujen tarpeesta väestön ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi; kehottaa antamaan kohdistettua tukea alueyhteisöille, jotka tuottavat yleishyödyllisiä palveluja;

62.   pitää tärkeänä, että panostetaan kestäviin liikkuvuutta koskeviin ratkaisuihin ja rajat ylittävien (kauttakulkuliikenne ja pitkän matkan liikenneväylät) ja paikallisten (pääsy eri korkeuksilla sijaitseville alueille ja liikkuvuus kaupungeissa) vaatimusten integroituun käsittelyyn;

63.   vaatii, että vuoristoalueita tuetaan liikenteen hallinnassa, meluntorjunnassa ja maiseman säilyttämisessä tieliikenteestä pois siirtymiseen liittyvillä toimilla (esimerkiksi ns. vinjettidirektiivin(10) mukaisten "herkkien alueiden" vahvistamisella) ja luodaan siten perusta paremmalle elämänlaadulle ja kestävälle matkailulle;

64.   korostaa tasankoalueiden ja vuoristoalueiden välisen "siirtymävyöhykkeen" merkitystä korkealaatuisten yksityisten ja julkisten infrastruktuurien ja palvelujen tarjoajana (esim. yliopistot, lentokentät ja sairaalat); vaatii tukitoimia kyseisille alueille pääsyn helpottamiseksi erityisesti julkisen liikenteen avulla;

65.   korostaa, että vuoristoalueet ovat eri energiamuotojen älykkään käytön johdosta malleja eri energiamuotojen yhdistämiselle, energiatehokkaille rakentamisratkaisuille ja toisen sukupolven biopolttoaineille ja että näitä aloja koskevaa tutkimusta on tuettava; painottaa kuitenkin, että toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen ei saa johtaa kilpailuun raaka-ainetuotannon (kesantomaa, vesakot jne.) ja laidunmaiden välillä;

66.   kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vuoristoalueiden kehittämiseen tarkoitetun taloudellisen tuen tarjoamisen puitteita ja menettelyjä sekä samalla yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja helpottamaan sellaisten tukien saantia, joilla pyritään tukemaan vuoristoalueiden kulttuuriperinnön, luonnonvarojen ja inhimillisten voimavarojen suojelua ja kestävää käyttöä;

67.   katsoo, että kestävä, uudistettu ja monitoiminen maatalous on välttämätöntä vuoristoalueilla muiden toimintojen, kuten biomassan hyödyntämisen ja maatalousmatkailun kehittämisen, ylläpitämiseksi ja siten paikallisväestön tulojen kartuttamiseksi, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa huomioon vuoristoalueiden tarpeet: uudet viljelijät, alueelle pääsyyn liittyvistä ongelmista aiheutuvien lisäkustannusten hyvittämisen esimerkiksi maidon keruuseen liittyen, maaseudun palvelujen ylläpidon ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisen;

68.   viittaa vuorten ja jäätiköiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä johtuu pinnanmuodostuksesta ja rakenteellisista heikkouksista, mutta samalla myös niiden potentiaaliin "testilaboratorioina" kehitettäessä luontoa jäljitteleviä ja innovatiivisia menetelmiä ilmaston suojelemiseksi; vaatii komissiota laatimaan vuoristoalueita koskevan eriytetyn ilmastopolitiikan ja käyttämään prosessissa olemassa olevaa tietoa (esim. Alppeja koskeva yleissopimus ja Karpaatteja koskeva yleissopimus); vaatii toteuttamaan tutkimustoimia ja hyväksymään siirtymäkauden toimia tällä alalla;

69.   vaatii, että vuoristoalueita ja huonommassa asemassa olevia alueita koskevat koordinointijärjestelyt yhdistetään toiminnallisesti yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja toiseen pilariin (maaseudun kehitys);

70.   korostaa, että kestävä maanviljely ja vuoristoalueiden kehitys on tärkeää kyseisten alueiden väestön lisäksi lähialueiden (esimerkiksi tasankojen) asukkaille ja näin ollen vuoristoalueiden kehittämistä koskevalla EU:n strategialla vaikutetaan myös näiden alueiden kestävyyteen vesihuollon, ympäristön tasapainon, biologisen monimuotoisuuden, vakaan väestönjakautumisen ja kulttuurin monimuotoisuuden kannalta; vaatii komissiota tarkastelemaan vuoristoalueiden kehittämistä koskevan EU:n strategian yhteydessä, miten vuoristoalueiden ja lähialueiden yhtenäistämistä koskevat nykyiset aloitteet voidaan sisällyttää strategiaan mielekkäällä tavalla;

71.   kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa valvomaan tätä päätöslauselmaa koskevaa edistystä neuvostossa ja komissiossa;

72.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 354.
(2) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 413.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0093 .
(4) Alueiden komitea, 23-2008.
(5) Nordregio (2004), Mountain areas in Europe: Analysis of mountain areas in EU Member states, acceding and other European countries.
(6) Vrt. Tirolin osavaltion tulevaisuutta käsittelevä Zukunftsraum Tirol -hanke.
(7) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.
(8) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.
(9) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.
(10) Verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta 17. toukokuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/38/EY (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 8).


Stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalainen muistopäivä
DOC 53k
Euroopan parlamentin kannanotto elokuun 23. päivän julistamiseen stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi
P6_TA(2008)0439 P6_DCL(2008)0044

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten vanhentumattomuudesta,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 1 artiklan (velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia), 2 artiklan (oikeus elämään), 3 artiklan (kidutuksen kielto) ja 4 artiklan (orjuuden ja pakkotyön kielto),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman 1481 (2006) totalitääristen kommunististen hallitusten rikosten tuomitsemisen tarpeesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että Neuvostoliiton ja Saksan 23. elokuuta 1939 tekemän Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisissa lisäpöytäkirjoissa Eurooppa jaettiin kahteen etupiiriin,

B.   katsoo, että stalinismin ja natsismin aikaisten hyökkäysten yhteydessä toimeenpantuja joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia on pidettävä sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan,

C.   ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden mukaan sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan eivät vanhennu,

D.   katsoo, että neuvostoajan ja Neuvostoliiton miehityksen vaikutus ja merkitys entisten kommunistivaltioiden kansalaisille tunnetaan Euroopassa huonosti,

E.   ottaa huomioon, että aktiivisen Euroopan kansalaisuuden edistämiseksi vuosina 2007‐2013 toteutettavasta Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta 12. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1904/2006/EY(1) 3 artikla edellyttää tuen antamista toimelle nimeltä "Euroopan aktiivinen muistiperintö", jonka tarkoituksena on estää natsismin ja stalinismin aikaisten rikosten toistuminen,

1.   ehdottaa, että 23. elokuuta julistetaan stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi joukkokarkotusten ja -tuhojen uhrien muiston vaalimiseksi sekä demokratian syventämiseksi ja rauhan ja vakauden lujittamiseksi maanosassamme;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet jäsenvaltioiden parlamenteille.

Allekirjoittaneet

Jim Allister, Alexander Alvaro, Jan Andersson, Georgs Andrejevs, Laima Liucija Andrikienė, Emmanouil Angelakas, Roberta Angelilli, Robert Atkins, John Attard-Montalto, Elspeth Attwooll, Inés Ayala Sender, Liam Aylward, Maria Badia i Cutchet, Enrique Barón Crespo, Alessandro Battilocchio, Edit Bauer, Jean Marie Beaupuy, Christopher Beazley, Zsolt László Becsey, Bastiaan Belder, Ivo Belet, Irena Belohorská, Monika Beňová, Rolf Berend, Sergio Berlato, Giovanni Berlinguer, Adam Bielan, Šarūnas Birutis, Sebastian Valentin Bodu, Guy Bono, Mario Borghezio, Josep Borrell Fontelles, Victor Boştinaru, John Bowis, Sharon Bowles, Iles Braghetto, Elmar Brok, Danutė Budreikaitė, Cristian Silviu Buşoi, Philippe Busquin, Simon Busuttil, Jerzy Buzek, Martin Callanan, Mogens Camre, Luis Manuel Capoulas Santos, Marco Cappato, David Casa, Paulo Casaca, Michael Cashman, Françoise Castex, Giuseppe Castiglione, Jean-Marie Cavada, Charlotte Cederschiöld, Jorgo Chatzimarkakis, Ole Christensen, Sylwester Chruszcz, Philip Claeys, Luigi Cocilovo, Daniel Cohn-Bendit, Richard Corbett, Dorette Corbey, Titus Corlăţean, Corina Creţu, Brian Crowley, Magor Imre Csibi, Marek Aleksander Czarnecki, Ryszard Czarnecki, Daniel Dăianu, Joseph Daul, Dragoş Florin David, Antonio De Blasio, Arūnas Degutis, Véronique De Keyser, Gérard Deprez, Marie-Hélène Descamps, Nirj Deva, Christine De Veyrac, Mia De Vits, Jolanta Dičkutė, Gintaras Didžiokas, Koenraad Dillen, Alexandra Dobolyi, Valdis Dombrovskis, Beniamino Donnici, Bert Doorn, Den Dover, Petr Duchoň, Bárbara Dührkop Dührkop, Andrew Duff, Árpád Duka-Zólyomi, Constantin Dumitriu, Michl Ebner, Lena Ek, Saïd El Khadraoui, Maria da Assunção Esteves, Edite Estrela, Jonathan Evans, Robert Evans, Göran Färm, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Szabolcs Fazakas, Markus Ferber, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Petru Filip, Hélène Flautre, Alessandro Foglietta, Hanna Foltyn-Kubicka, Nicole Fontaine, Glyn Ford, Ingo Friedrich, Urszula Gacek, Michael Gahler, Kinga Gál, Milan Gaľa, Iratxe García Pérez, Patrick Gaubert, Jas Gawronski, Eugenijus Gentvilas, Georgios Georgiou, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Adam Gierek, Maciej Marian Giertych, Neena Gill, Béla Glattfelder, Bogdan Golik, Bruno Gollnisch, Ana Maria Gomes, Alfred Gomolka, Donata Gottardi, Genowefa Grabowska, Dariusz Maciej Grabowski, Vasco Graça Moura, Ingeborg Gräßle, Lissy Gröner, Elly de Groen-Kouwenhoven, Françoise Grossetête, Ignasi Guardans Cambó, Ambroise Guellec, Zita Gurmai, Catherine Guy-Quint, Małgorzata Handzlik, Gábor Harangozó, Malcolm Harbour, Marian Harkin, Joel Hasse Ferreira, Satu Hassi, Christopher Heaton-Harris, Gyula Hegyi, Erna Hennicot-Schoepges, Jeanine Hennis-Plasschaert, Edit Herczog, Jim Higgins, Mary Honeyball, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Milan Horáček, Richard Howitt, Ján Hudacký, Stephen Hughes, Alain Hutchinson, Jana Hybášková, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Marie Anne Isler Béguin, Ville Itälä, Lily Jacobs, Anneli Jäätteenmäki, Mieczysław Edmund Janowski, Lívia Járóka, Rumiana Jeleva, Anne E. Jensen, Dan Jørgensen, Romana Jordan Cizelj, Ona Juknevičienė, Jelko Kacin, Filip Kaczmarek, Gisela Kallenbach, Syed Kamall, Othmar Karas, Sajjad Karim, Ioannis Kasoulides, Piia-Noora Kauppi, Metin Kazak, Tunne Kelam, Glenys Kinnock, Timothy Kirkhope, Dieter-Lebrecht Koch, Eija-Riitta Korhola, Magda Kósáné Kovács, Miloš Koterec, Holger Krahmer, Guntars Krasts, Ģirts Valdis Kristovskis, Aldis Kušķis, Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, Joost Lagendijk, André Laignel, Alain Lamassoure, Jean Lambert, Alexander Graf Lambsdorff, Vytautas Landsbergis, Carl Lang, Romano Maria La Russa, Vincenzo Lavarra, Henrik Lax, Johannes Lebech, Stéphane Le Foll, Roselyne Lefrançois, Klaus-Heiner Lehne, Lasse Lehtinen, Jörg Leichtfried, Jo Leinen, Fernand Le Rachinel, Katalin Lévai, Janusz Lewandowski, Bogusław Liberadzki, Marcin Libicki, Alain Lipietz, Pia Elda Locatelli, Eleonora Lo Curto, Antonio López-Istúriz White, Andrea Losco, Patrick Louis, Caroline Lucas, Sarah Ludford, Astrid Lulling, Elizabeth Lynne, Marusya Ivanova Lyubcheva, Linda McAvan, Arlene McCarthy, Edward McMillan-Scott, Jamila Madeira, Eugenijus Maldeikis, Toine Manders, Ramona Nicole Mănescu, Vladimír Maňka, Thomas Mann, Marian-Jean Marinescu, David Martin, Miguel Angel Martínez Martínez, Jan Tadeusz Masiel, Manuel Medina Ortega, Íñigo Méndez de Vigo, Emilio Menéndez del Valle, Rosa Miguélez Ramos, Marianne Mikko, Miroslav Mikolášik, Francisco José Millán Mon, Gay Mitchell, Nickolay Mladenov, Viktória Mohácsi, Claude Moraes, Javier Moreno Sánchez, Eluned Morgan, Philippe Morillon, Jan Mulder, Cristiana Muscardini, Riitta Myller, Pasqualina Napoletano, Robert Navarro, Cătălin-Ioan Nechifor, Catherine Neris, James Nicholson, null Nicholson of Winterbourne, Rareş-Lucian Niculescu, Lambert van Nistelrooij, Vural Öger, Péter Olajos, Jan Olbrycht, Seán Ó Neachtain, Gérard Onesta, Janusz Onyszkiewicz, Ria Oomen-Ruijten, Dumitru Oprea, Josu Ortuondo Larrea, Csaba Őry, Siiri Oviir, Reino Paasilinna, Maria Grazia Pagano, Borut Pahor, Justas Vincas Paleckis, Vladko Todorov Panayotov, Marco Pannella, Pier Antonio Panzeri, Neil Parish, Ioan Mircea Paşcu, Aldo Patriciello, Béatrice Patrie, Vincent Peillon, Bogdan Pęk, Alojz Peterle, Maria Petre, Willi Piecyk, Rihards Pīks, Mirosław Mariusz Piotrowski, Umberto Pirilli, Paweł Bartłomiej Piskorski, Gianni Pittella, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Zita Pleštinská, Rovana Plumb, Zdzisław Zbigniew Podkański, Samuli Pohjamo, Lydie Polfer, Nicolae Vlad Popa, Bernd Posselt, Christa Prets, Vittorio Prodi, Jacek Protasiewicz, John Purvis, Poul Nyrup Rasmussen, Karin Resetarits, José Ribeiro e Castro, Teresa Riera Madurell, Karin Riis-Jørgensen, Maria Robsahm, Bogusław Rogalski, Zuzana Roithová, Dariusz Rosati, Wojciech Roszkowski, Christian Rovsing, Flaviu Călin Rus, Leopold Józef Rutowicz, Eoin Ryan, Guido Sacconi, Aloyzas Sakalas, Katrin Saks, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Manuel António dos Santos, Sebastiano Sanzarello, Jacek Saryusz-Wolski, Gilles Savary, Toomas Savi, Christel Schaldemose, Agnes Schierhuber, Carl Schlyter, Olle Schmidt, Pál Schmitt, György Schöpflin, Esko Seppänen, Adrian Severin, Brian Simpson, Kathy Sinnott, Marek Siwiec, Peter Skinner, Csaba Sógor, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Bart Staes, Grażyna Staniszewska, Margarita Starkevičiūtė, Peter Šťastný, Petya Stavreva, Dirk Sterckx, Struan Stevenson, Catherine Stihler, Robert Sturdy, Margie Sudre, László Surján, József Szájer, Andrzej Jan Szejna, István Szent-Iványi, Konrad Szymański, Csaba Sándor Tabajdi, Hannu Takkula, Charles Tannock, Andres Tarand, Salvatore Tatarella, Britta Thomsen, Silvia-Adriana Ţicău, Gary Titley, Patrizia Toia, László Tőkés, Ewa Tomaszewska, Witold Tomczak, Jacques Toubon, Catherine Trautmann, Helga Trüpel, Vladimir Urutchev, Inese Vaidere, Nikolaos Vakalis, Adina-Ioana Vălean, Frank Vanhecke, Anne Van Lancker, Geoffrey Van Orden, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Ari Vatanen, Armando Veneto, Riccardo Ventre, Donato Tommaso Veraldi, Marcello Vernola, Alejo Vidal-Quadras, Kristian Vigenin, Kyösti Virrankoski, Graham Watson, Henri Weber, Renate Weber, Anders Wijkman, Iuliu Winkler, Janusz Wojciechowski, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská, Zbigniew Zaleski, Iva Zanicchi, Andrzej Tomasz Zapałowski, Dushana Zdravkova, Roberts Zīle, Marian Zlotea, Tadeusz Zwiefka

(1) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 32.

Päivitetty viimeksi: 26. toukokuuta 2009Oikeudellinen huomautus