Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 18. marraskuu 2008 - StrasbourgLopullinen painos
EY:n ja Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekeminen Bulgarian ja Romanian EU:hun liittymisen huomioon ottamiseksi *
 Yhteisyrityksen perustaminen uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi *
 Kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen lakisääteiset merkinnät (kodifioitu toisinto) ***I
 Yhdenmiehen rajavastuuyhtiöt (kodifioitu toisinto) ***I
 Pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden kuljettajan istuin (kodifioitu toisinto) ***I
 Takuurahaston perustaminen ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (kodifioitu toisinto) *
 Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskeva yleissopimus ***
 Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä yhteisössä ***I
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto
  Päätöslauselma
  Liite
 Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen
 Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu
 Valmisteveroa koskeva yleinen järjestelmä *
 Kouluhedelmäjärjestelmä *
 EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen
 Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta
  Päätöslauselma
  Liite
 Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen

EY:n ja Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekeminen Bulgarian ja Romanian EU:hun liittymisen huomioon ottamiseksi *
DOC 32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (KOM(2007)0105 – C6-0328/2008 – 2007/0039(CNS) )
P6_TA(2008)0528 A6-0416/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston ja komission päätökseksi (KOM(2007)0105 ),

–   ottaa huomioon Kazakstanin tasavallan kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen, 55 artiklan, 57 artiklan 2 kohdan, 71 artiklan, 80 artiklan 2 kohdan, 93 artiklan, 94 artiklan, 133 artiklan, 181 a artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 101 artiklan,

–   ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0328/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0416/2008 ),

1.   hyväksyy pöytäkirjan tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kazakstanin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Yhteisyrityksen perustaminen uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi *
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007 muuttamisesta (KOM(2008)0483 – C6-0305/2008 – 2008/0159(CNS) )
P6_TA(2008)0529 A6-0439/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0483 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 171 ja 172 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0305/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0439/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen lakisääteiset merkinnät (kodifioitu toisinto) ***I
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen lakisääteisistä merkinnöistä (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0318 – C6-0205/2008 – 2008/0099(COD) )
P6_TA(2008)0530 A6-0382/2008

(Yhteispäätösmenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0318 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0205/2008 ),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0382/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Yhdenmiehen rajavastuuyhtiöt (kodifioitu toisinto) ***I
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0344 – C6-0217/2008 – 2008/0109(COD) )
P6_TA(2008)0531 A6-0383/2008

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0344 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0217/2008 ),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0383/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden kuljettajan istuin (kodifioitu toisinto) ***I
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden kuljettajan istuimesta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0351 – C6-0243/2008 – 2008/0115(COD) )
P6_TA(2008)0532 A6-0384/2008

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0351 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0243/2008 ),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0384/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Takuurahaston perustaminen ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (kodifioitu toisinto) *
DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0365 – C6-0273/2008 – 2008/0117(CNS) )
P6_TA(2008)0533 A6-0387/2008

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0365 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0273/2008 ),

–   ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0387/2008 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskeva yleissopimus ***
DOC 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen tekemisestä (9196/2008 – C6-0215/2008 – 2008/0048(AVC) )
P6_TA(2008)0534 A6-0428/2008

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (9196/2008),

–   ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 61 artiklan c alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0215/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A6-0428/2008 ),

1.   antaa puoltavan lausunnon yleissopimuksen tekemisestä;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä yhteisössä ***I
DOC 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/96 muuttamisesta komissiolle siirretyn toimivallan osalta (KOM(2007)0776 – C6-0452/2007 – 2007/0272(COD) )
P6_TA(2008)0535 A6-0376/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0776 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0452/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0376/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto
DOC 43k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2008)0609 – C6-0345/2008 – 2008/2286(ACI) )
P6_TA(2008)0536 A6-0430/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0609 – C6-0345/2008 ),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) ,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0430/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.   katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista, ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyissä neuvotteluissa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti,

C.   ottaa huomioon, että Italia on pyytänyt tukea neljässä asiassa, jotka koskevat irtisanomisia tekstiiliteollisuudessa (Sardinia, Piemonte, Lombardia ja Toscana)(3) ,

1.   kehottaa asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin rahaston varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi edellä mainitun yhteisen lausuman mukaisesti, jonka hyväksymisellä Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio vahvistavat olevan tärkeää varmistaa, että menettely päätöksen tekemiseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta tapahtuu nopeasti 17. toukokuuta 2006 tehty toimielinten välinen sopimus asiamukaisesti huomioon ottaen;

2.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä 'rahasto', on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakennemuutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)   Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(3)   Italia on tehnyt neljä hakemusta rahaston varojen käyttöön ottamiseksi asioissa, joissa on kyse irtisanomisista tekstiiliteollisuudessa: 9. elokuuta 2007 Sardinia, 10. elokuuta 2007 Piemonte, 17. elokuuta 2007 Lombardia ja 12. helmikuuta 2008 Toscana. Hakemukset ovat asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukaisia.

(4)   Tämän vuoksi rahastosta olisi otettava käyttöön varoja hakemusten mukaisesti;

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta otetaan käyttöön 35 158 075 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2008 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Strasbourgissa .... marraskuuta 2008.

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGR/2007/005 IT/Sardinia, EGR/2007/006 IT/Piemonte, EGR/2007/007 IT/Lombardia ja EGR/2008/001 IT/Toscana.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
DOC 31k
Euroopan parlamentin päätös 18. marraskuuta 2008 Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2008/2092(IMM) )
P6_TA(2008)0537 A6-0421/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Belgian kuningaskunnan oikeusministeriön Dendermonden yleisen syyttäjän pyynnöstä välittämän pyynnön Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 10. huhtikuuta 2008,

–   kuultuaan Frank Vanheckea työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1) ,

–   ottaa huomioon Belgian perustuslain 58 ja 59 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0421/2008 ),

1.   päättää pidättää Frank Vanhecken parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Belgian kuningaskunnan asiasta vastaaville viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729.


Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
DOC 31k
Euroopan parlamentin päätös 18. marraskuuta 2008 Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2008/2298(IMM) )
P6_TA(2008)0538 A6-0422/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Milanon syyttäjänviraston välittämän 30. toukokuuta 2008 päivätyn pyynnön Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 16. kesäkuuta 2008,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0422/2008 ),

1.   päättää olla sallimatta kyseessä olevien salakuunneltujen puhelinkeskustelujen käyttöä ja säilyttää Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729.


Luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen
DOC 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 kuluttajansuojasta: luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen (2007/2288(INI) )
P6_TA(2008)0539 A6-0393/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission 18. joulukuuta 2007 päivätyn tiedonannon "Talousvalistus" (KOM(2007)0808 ),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226 ),

–   ottaa huomioon toisessa käsittelyssä 16. tammikuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta(1) ,

–   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta(2) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6–0393/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinat ovat nopeasti kehittyviä, erittäin dynaamisia ja alati mutkikkaampia, kun taas toisaalta yhteiskunnallisten ja elämäntapojen muutosten johdosta omaa taloutta on hoidettava huolellisesti ja tarkistettava säännöllisesti taloudenhoidon mukauttamiseksi työ- ja perhe-elämän muutoksiin,

B.   ottaa huomioon, että kuluttajien talouslukutaidon parantamisen olisi oltava sekä jäsenvaltioiden että Euroopan päättäjien ensisijainen tavoite, sillä se on yksittäisten kansalaisten lisäksi hyödyksi myös yhteiskunnalle ja taloudelle muun muassa velkaongelmien vähentymisen, säästöjen lisääntymisen, kilpailun lisääntymisen, vakuutustuotteiden asianmukaisen käytön ja riittävän eläketurvan järjestämisen muodossa,

C.   ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan kuluttajat yliarvioivat usein tietämyksensä rahoituspalveluista, ja heille on tiedotettava siitä, että heidän talouslukutaitonsa ei ole niin hyvä kuin he luulevat, sekä tämän seurauksista,

D.   ottaa huomioon, että kohdennetut ja tarvittaessa mahdollisimman yksilölliset korkealaatuiset talousvalistusohjelmat voivat parantaa osaltaan talouslukutaitoa sekä auttaa kuluttajia tekemään perusteltuja valintoja, ja tehostaa siten rahoitusmarkkinoiden toimivuutta,

E.   ottaa huomioon, että rajat ylittävien rahoituspalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti ja että komission olisi ryhdyttävä toimiin EU:n tasolla talousvalistusta koskevan rajat ylittävän ja tarvittaessa vertailukelpoisen tiedon edistämiseksi,

F.   ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien kuluttajien ja myös sellaisten nuorten kuluttajien, jotka ovat elämänmittaisiin talousnäkymiinsä vaikuttavien päätösten edessä, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

G.   ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan niiden henkilöiden talouslukutaito on muita parempi, jotka ovat oppineet oman talouden hoitoa koskevat perustiedot varhaisessa iässä; ottaa huomioon, että talousvalistus liittyy tiiviisti perustaitojen opetukseen (laskeminen ja lukeminen),

1.   suhtautuu myönteisesti komission kuluttajien talousvalistuksen alalla tekemiin aloitteisiin ja etenkin hiljattain perustettuun talousvalistuksen asiantuntijaryhmään sekä komission aikomukseen julkaista verkkotietokanta talousvalistusohjelmista ja -tutkimuksesta EU:ssa; katsoo, että tällä asiantuntijaryhmällä olisi oltava selkeät vastuualueet ja valtuudet; ehdottaa, että asiantuntijaryhmää pyydetään pureutumaan erityisesti EU:n talousvalistuksen ja rajat ylittävien rahoituspalvelujen lisäarvoon ja parhaisiin käytäntöihin;

2.   korostaa, että kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantamisen tavoitteena on lisätä kuluttajien tietämystä taloudellisista ja rahoituksellisista realiteeteista, jotta nämä ymmärtävät taloudellisia sitoumuksia ja välttävät tarpeettomia riskejä, ylivelkaantumista ja taloudellista syrjäytymistä; katsoo, että koulutus- ja tiedotustoimien avulla kuluttajien olisi voitava arvioida itsenäisesti oman harkintansa pohjalta rahoitustuotteita, joita heille tarjotaan tai joiden käyttämistä he suunnittelevat;

3.   toteaa, että subprime-lainojen (korkean riskin asuntoluotot) aiheuttama kriisi on osoitus lainanottajien puutteellisen tiedottamisen vaaroista, mutta myös tämän tiedon ja ymmärryksen puutteen johtamisesta siihen, että kuluttajat eivät ole riittävästi huolissaan maksukyvyttömyys- ja ylivelkaantumisriskeistään;

4.   tähdentää, että kuluttajat, joille on annettu enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja opetusta, auttavat kilpailun, laadun ja innovaation edistämistä pankki- ja rahoituspalvelujen alalla, ja muistuttaa, että koulutetut ja varmat sijoittajat voivat tarjota lisälikviditeettiä pääomamarkkinoille sijoituksiin ja kasvuun;

5.   korostaa, että on tärkeää määritellä yhdessä talouslukutaidon taso jäsenvaltioissa sekä lisäarvo, jonka EU voi tarjota, sekä erityisten yhteiskunnallisten kohderyhmien koulutustarpeet eri perusteiden, kuten iän tai tulo- ja koulutustason mukaan;

6.   tunnustaa yksityisten hankkeiden, rahoituspalvelualan ja kuluttajajärjestöjen roolin sekä yhteisössä että jäsenvaltioissa kohderyhmien talousvalistukseen liittyvien erityistarpeiden määrittelyssä, nykyisten koulutusohjelmien heikkouksien ja puutteiden yksilöimisessä sekä taloudellisen tiedon antamisessa kuluttajille mukaan lukien Internet-pohjaisten taloussuunnittelun välineiden, tiedotusvälineiden ja valistuskampanjoiden jne. kautta;

7.   katsoo, että talousvalistusohjelmat ovat tehokkaimpia, jos ne räätälöidään vastaamaan eri kohderyhmien tarpeita ja jos ne ovat tarvittaessa yksilöllisiä; katsoo lisäksi, että kaikkien talousvalistusohjelmien olisi osaltaan parannettava kunkin yksilön taloudellisten mahdollisuuksien tietoista ja realistista hallintaa; olisi pohdittava sellaisten ohjelmien kehittämistä, jotka parantavat aikuisten taloudenhoitovalmiuksia;

8.   kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n tasolla oman talouden hallinnan peruskoulutusohjelmia, jotka perustuvat yhteisiin sääntöihin ja periaatteisiin, jotka voidaan mukauttaa kaikkien jäsenvaltioiden tarpeisiin niissä sovellettaviksi ja joilla määritellään viitearvoja ja edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtamista;

9.   korostaa, että talousvalistus voi täydentää mutta se ei voi korvata yhtenäisiä kuluttajansuojasäännöksiä rahoituspalvelulainsäädännössä eikä rahoituslaitosten sääntelyä ja tiukkaa valvontaa;

10.   tunnustaa yksityisen sektorin ja etenkin rahoituslaitosten tärkeän roolin rahoituspalveluja koskevan tiedon antamisessa kuluttajille; korostaa kuitenkin, että talousvalistusta on tarjottava kuluttajan etujen mukaisesti oikeudenmukaisella, puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja se on erotettava selvästi kaupallisesta neuvonnasta tai mainonnasta; tämän tavoitteen saavuttamiseksi kannustaa rahoituslaitoksia kehittämään ohjesääntöjä henkilöstöään varten;

11.   tunnustaa, että on löydettävä tarkka tasapaino, jotta kuluttajille voitaisiin antaa tarvittavat tiedot asiantuntevien taloudellisten päätöksen tekemiseksi hukuttamatta heitä tietotulvaan; kannattaa laatua määrän sijasta, kuten esimerkiksi korkealaatuista, helposti saatavaa, konkreettista ja helposti ymmärrettävää tietoa, jolla pyritään lisäämään kuluttajien valmiuksia tehdä perusteltuja ja vastuullisia valintoja;

12.   katsoo, että erityisesti rahoitustuotteiden mainonnan sisältämän tiedotuksen on oltava tehokasta, selkeää ja ymmärrettävää ja että rahoituslaitosten on annettava riittävät tiedot ennen sopimusten tekemistä sekä etenkin noudatettava tiukasti rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/39/EY(3) sekä kulutusluottosopimuksista 23. huhtikuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/48/EY(4) säädettyjä sääntöjä; kehottaa komissiota esittämään johdonmukaisella tavalla erityisiä lainsäädäntöehdotuksia kuluttajien tiedotusta ja suojelua kiinnitysluottojen alalla koskevaksi yhdenmukaistetuksi järjestelmäksi (kuten yhdenmukaistettu, yksinkertainen ja vertailukelpoinen Euroopassa standardoitu tiedote, joka sisältää yhteiset ilmoitukset todellisesta vuosikorosta jne.);

13.   suosittaa keskittymään talousvalistusohjelmissa tärkeisiin elämänsuunnitteluun liittyviin näkökohtiin kuten säästöjä, velkaa, vakuutuksia ja eläkkeitä koskeviin perustietoihin;

14.   kehottaa komissiota jatkamaan ponnisteluja sidosryhmien välisen vuoropuhelun edistämiseksi;

15.   ehdottaa, että lisätään budjettikohdan 17 02 02 määrärahoja sellaisten toimien rahoittamiseksi EU:n tasolla, joilla pyritään parantamaan kuluttajien talousvalistusta ja talouslukutaitoa; kehottaa komissiota osallistumaan tietoisuuden lisäämiseen EU:n tasolla tukemalla kansallisten ja alueellisten konferenssien, seminaarien, media- ja tiedotuskampanjoiden sekä rajatylittävien valistusohjelmien, erityisesti vähittäisrahoituspalvelujen ja kotitalouksien luottojen/velkojen hallinnan aloilla, järjestämistä;

16.   kehottaa komissiota kehittämään edelleen ja parantamaan Dolceta-verkkotyökalua ja tarjoamaan tämän palvelun kaikilla virallisilla kielillä; ehdottaa, että komissio liittää Dolceta-sivustolle linkin verkkotietokantaan, jonka se aikoo perustaa olemassa olevista alueellisista ja kansallisista talousvalistusohjelmista; ehdottaa, että Dolceta-sivustoon sisällytetään kansallisen jaottelun mukaisesti linkit julkisiin ja yksityisiin sivustoihin, jotka liittyvät aktiivisesti talousvalistukseen;

17.   kehottaa komissiota sisällyttämään kuluttajamarkkinoiden tulostauluun talousvalistuksen saatavuutta ja laatua koskevia indikaattoreita;

18.   kehottaa komissiota järjestämään tiedotuskampanjoita kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi oikeuksistaan EU:n lainsäädännön puitteissa rahoituspalvelujen tarjonnan alalla;

19.   korostaa, että jäsenvaltioiden on komission tuella toteutettava säännöllisesti tutkimuksia kansalaisten talouslukutaidosta yhteistyössä jäsenvaltioiden eri sosiaalisten ryhmien ja väestöryhmien kanssa, jotta voidaan yksilöidä ensisijaiset toiminta-alueet ja siten varmistaa talousvalistusohjelmien asianmukainen, ripeä ja tehokas täytäntöönpano kansalaisten auttamiseksi;

20.   kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhdistetyn yhteiskunta- ja talousvalistuksen perus- ja keskiasteen koulujen yleiseen opetusohjelmaan, jolla pyritään arkielämässä tarpeellisten taitojen ja tarpeellisen ymmärryksen kehittämiseen, sekä järjestämään systemaattisesti tämän alan koulutusta opettajille;

21.   korostaa tarvetta molempien osapuolten eli talousalan neuvonantajien ja kuluttajien jatkuvaan kahdensuuntaiseen koulutusprosessiin, jotta varmistetaan rahoituspalvelualan viimeisimmän kehityksen mukaisten täsmällisten tietojen hankinta;

22.   katsoo, että eri koulutusorganisaatioiden välisiä synergiavaikutuksia ei hyödynnetä tarpeeksi; pyytää siksi jäsenvaltioita luomaan talousvalistuksen alan verkoston, johon osallistuvat sekä julkinen että yksityinen sektori, ja kannustamaan kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua;

23.   kannustaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota eläkeläisten ja työuransa loppuvaiheessa olevien henkilöiden, joita saattaa uhata taloudellinen syrjäytyminen, koulutustarpeisiin sekä ammatillisen uransa alussa oleviin nuoriin, joilla on edessään uusien tulojensa asianmukaista käyttöä koskeva haaste;

24.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan talouden ja rahoituspalvelujen alan koulutusohjelmia sosiaalityöntekijöitä varten, sillä he ovat yhteydessä henkilöihin, joita uhkaa köyhyys tai ylivelkaantuminen;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011 .
(2) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.
(3) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(4) EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.


Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu
DOC 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta (2008/2057(INI) )
P6_TA(2008)0540 A6-0392/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission 29. tammikuuta 2008 antaman tiedonannon yhteismarkkinoiden seurannasta kuluttajan kannalta: kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (KOM(2008)0031 ),

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2008 päivätyn sisämarkkinoiden tulostaulun nro 16 a (SEC(2008)0076 ),

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta(1) ,

–   ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013(2) ,

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta(3) ,

–   ottaa huomioon komission 20. marraskuuta 2007 antaman tiedonannon "2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat" (KOM(2007)0724 ),

–   ottaa huomioon komission 20. marraskuuta 2007 antaman tiedonannon yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevasta uudesta eurooppalaisesta sitoumuksesta (KOM(2007)0725 ) – oheisasiakirja tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista,

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Markkina- ja alakohtaisen seurannan uusien menetelmien täytäntöönpano: ensimmäisen alakohtaisen tarkastelun tulokset" (SEC(2007)1517 ) – oheisasiakirja tiedonantoon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0392/2008 ),

A.   pitää myönteisenä, että julkaistaan kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, jolla pyritään muuttamaan sisämarkkinoita reagoimaan paremmin kansalaisten odotuksiin ja huolenaiheisiin,

B.   huomauttaa, että kilpailukykyiset ja tehokkaasti toimivat kuluttajamarkkinat ovat elintärkeät kansalaisten luottamukselle sisämarkkinoihin,

C.   ottaa huomioon, että tulostaulun lisäksi tarvitaan muita valvontakeinoja,

D.   huomauttaa, että tulostaulun indikaattorien tehtävänä on auttaa yksilöimään tarkempaa tarkastelua vaativia alueita,

E.   ottaa huomioon, että tulostaulun pitäisi herättää keskustelua kuluttajapolitiikasta,

F.   ottaa huomioon, että kansallisten kuluttaja- ja kilpailuviranomaisten tutkimukset ja analyysit voivat olla tärkeitä tulostaulun tulevalle kehitykselle,

Johdanto

1.   korostaa, miten tärkeätä on mahdollistaa se, että kansalaiset hyötyvät täysimääräisesti sisämarkkinoiden eduista, ja näkee tulostaulun tärkeänä välineenä tätä varten;

2.   panee tyytyväisenä merkille tulostaulun viisi tärkeintä indikaattoria, jotka liittyvät valituksiin, hintatasoon, tyytyväisyyteen, palveluntarjoajan tai tavarantoimittajan vaihtamiseen ja turvallisuuteen;

3.   korostaa, että tulostaulun kehitys on alkuvaiheissa, ja sitä täytyy kehittää kattavampien tietojen, tarkempien tilastojen ja eri indikaattorien analyysien avulla;

4.   korostaa, että kun tulostaulun viiden perusindikaattorin tyydyttävä kehitystaso saavutetaan, olisi laadittava uusia indikaattoreita, jotta sisämarkkinat saadaan entistä paremmin vastaamaan kansalaisten huoliin ja odotuksiin;

5.   kehottaa komissiota varmistamaan riittävän rahoituksen ja henkilöstön 3 ja 4 kohdassa mainittuja tarkoituksia varten;

6.   rohkaisee komissiota varmistamaan yksiköissään yhtenäisen ja koordinoidun lähestymistavan, jotta vältetään päällekkäinen työ ja se, että tietojen analysoinnista saadaan ristiriitaisia tuloksia;

7.   pyytää komissiota lisäämään tuleviin tulostauluihin helppotajuisen yhteenvedon sekä selkeät päätelmät ja suositukset ja kääntämään ne kaikille Euroopan unionin virallisille kielille;

Indikaattoreiden kehittäminen

8.   katsoo, että indikaattoreiden kokonaismäärää pitäisi rajoittaa, jotta saadaan aikaan kohdennettu tulostaulu;

9.   katsoo, että valituksiin liittyvä indikaattori on oleellinen kuluttajien tyytyväisyyden ymmärtämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenmaita yhtenäistämään jäsenmaissa ja yhteisön tasolla toimivaltaisten viranomaisten ja keskeisten kuluttajanapupalvelujen käyttämät valitusluokittelusysteemit ja perustamaan EU:n laajuisen tietokannan kuluttajien valituksille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kuluttajien tietoisuutta valitusjärjestelmistä ja parantamaan valitusten käsittelyä, jotta taloudelliset toimijat voivat tarjota lisää ja parempia palveluita;

10.   kehottaa komissiota kehittämään indikaattoreita rajatylittäviin oikeudenkäyntimenettelyihin ja kuluttajien kokemien vahinkojen korvaamiseen oikeudellisin ja muin keinoin sekä olemassa olevien kansallisten oikeussuojamenettelyjen kautta;

11.   katsoo, että kuluttajataitoihin, muihin taitoihin ja ikään (esimerkiksi koulutustaso, tietokoneen käyttötaito ja vieraiden kielten taidot) liittyvä indikaattori voitaisiin sisällyttää tulostauluun; korostaa kuitenkin kuluttajakyselyistä saatavien "pehmeiden" tietojen (soft data) ja muista lähteistä saatavien "kovien" tietojen (hard data) tasapainon tärkeyttä;

12.   panee merkille, että tarkkojen ja asianmukaisten hintaindikaattorien kehittäminen on monimutkainen asia, sillä hintojen eroavuuksilla voi olla eri syitä, eivätkä ne sinällään ole merkki markkinoiden puutteellisesta toiminnasta; on kuitenkin sitä mieltä, että tulostaulun pitäisi sisältää hintaindikaattoreita, sillä hinnat ovat kuluttajien tärkein huolenaihe ja hintaindikaattorit ovat tärkeitä keskustelun herättämisessä ja tiedotusvälineiden tietoisuuden lisäämisessä markkinoiden toiminnan puutteista; kehottaa komissiota ottamaan huomioon makrotaloudelliset puitteet sekä kuluttajien ostovoiman ja verottomat hinnat jäsenvaltioissa;

13.   pitää tervetulleina yrityksiä kehittää hienostuneempia hintaindikaattoreita, mutta kehottaa käyttämään myös muita markkinoiden tehokkuutta mittaavia indikaattoreita ennen erityisten suositusten tekemistä;

14.   muistuttaa, että kuluttajat ottavat entistä enemmän huomioon eettiset ja ympäristönäkökohdat; kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko mahdollista mitata kyseisten tietojen saatavuutta eri markkina-alueilla;

Tietopohjan parantaminen

15.   korostaa jäsenmaiden tilastolaitosten, Eurostatin ja komission muiden yksiköiden läheisen yhteistyön tärkeyttä tilastojen laadun ja täydellisyyden varmistamisessa; kehottaa jäsenmaita toimimaan kyseisen yhteistyön helpottamiseksi;

16.   muistuttaa, että kansalliset kuluttaja- ja kilpailuviranomaiset tekevät usein tapaustutkimuksia tai niillä on muita tietoja eri markkinoiden toiminnasta, ja kehottaa näin ollen komissiota hyödyntämään saatavilla olevia kansallisia tietoja ja ottamaan aktiivisesti yhteyttä kansallisiin asiantuntijoihin tulostaulun kehittämisessä;

17.   rohkaisee jäsenvaltioita selvittämään hyötyjä, joita koituisi erityisen kuluttaja-asiamiehen toimen perustamisesta; huomauttaa, että monilla jäsenvaltioilla on useilla aloilla kuluttaja-asiamiehiä, jotka auttavat kuluttajia asioimaan taloudellisten toimijoiden kanssa;

18.   kehottaa komissiota varmistamaan yhteistyössä jäsenmaiden kanssa, että Euroguichet-neuvontapisteille annetaan lisää varoja ja tarpeeksi henkilökuntaa, jotta ne voivat tehokkaasti ratkaista lisääntyvät rajat ylittävät kuluttajavalitukset ja lyhentää tällaisten valitusten käsittelyaikoja;

Tietoisuuden lisääminen

19.   pyytää komissiota ja jäsenmaita lisäämään tietoisuutta tulostaulusta, muun muassa varmistamalla, että se on helposti saatavilla ja näkyvillä asiaankuuluvilla Internet-sivuilla, ja lisäämällä sen tarjontaa tiedotusvälineille, julkisille viranomaisille ja kuluttajajärjestöille;

Suhde sisämarkkinoiden tulostauluun

20.   katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulu ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulu auttavat molemmat edistämään parannettuja sisämarkkinoita kansalaisten ja kuluttajien hyväksi;

21.   pitää tervetulleena komission aikomusta lisätä tiedottamista sisämarkkinoilla ja on sitä mieltä, että molemmat tulostaulut ovat tärkeitä askelia sen saavuttamisessa;

22.   korostaa, että vaikka molemmat tulostaulut ovat yhteydessä toisiinsa ja on tärkeää ylläpitää niiden yhtenäistä kehitystä, niiden kohdeyleisöt ovat erilaisia, ja siksi ne pitäisi pitää erillään ja niiden indikaattorit erilaisina;

23.   on sitä mieltä, että käytettyjen indikaattorien ja tulostaulujen välisen suhteen uudelleenarviointi pitäisi tehdä säännöllisesti, jotta ne voidaan mukauttaa sisämarkkinoiden kehityksen mukaan;

o
o   o

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 231.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0211 .
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0421


Valmisteveroa koskeva yleinen järjestelmä *
DOC 210k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18 . marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi valmisteveroa koskevasta yleisestä järjestelmästä (KOM(2008)0078 – C6-0099/2008 – 2008/0051(CNS) )
P6_TA(2008)0541 A6-0417/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0078 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0099/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0417/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
2 a.    Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi olisi toteutettava lisäponnisteluja, jotta saavutetaan valmisteveron asteittainen yhdenmukaistaminen Euroopan unionissa samalla, kun otetaan huomioon tietyt seikat kuten kansanterveys, ympäristönsuojelu ja talousarvionäkökohdat.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)   Valmisteveron alaisista tavaroista voidaan erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja. Tällaisessa tapauksessa ja jottei vaaranneta välillisiä veroja koskevien yhteisön sääntöjen hyödyllistä vaikutusta, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava kyseisten sääntöjen tiettyjä keskeisiä vaatimuksia.
(4)   Valmisteveron alaisista tavaroista voidaan erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja. Tällaisessa tapauksessa ja jottei vaaranneta välillisiä veroja koskevien yhteisön sääntöjen hyödyllistä vaikutusta, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava kyseisten sääntöjen tiettyjä keskeisiä vaatimuksia, nimittäin niitä, jotka koskevat veron perustetta, sen laskentaa sekä verovaateen täytäntöönpanokelpoisuutta ja valvontaa .
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)    Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan otettava huomioon tarve varmistaa ihmisten terveyden suojelun korkea taso.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Koska valmistevero on tiettyjen tavaroiden kulutuksesta kannettava vero, sitä ei saisi kantaa sellaisista valmisteveron alaisista tavaroista, jotka ovat tuhoutuneet tai lopullisesti menetetty riippumatta siitä, missä olosuhteissa tuhoutuminen tai menettäminen on tapahtunut.
(9)   Koska valmistevero on tiettyjen tavaroiden kulutuksesta kannettava vero, sitä ei saisi kantaa sellaisista valmisteveron alaisista tavaroista, jotka ovat kiistattomasti tuhoutuneet tai lopullisesti menetetty riippumatta siitä, missä olosuhteissa tuhoutuminen tai menettäminen on tapahtunut.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)   Olisi määriteltävä selkeästi tilanteet, joissa sallitaan veroton myynti yhteisön alueelta poistuville matkustajille.
(14)   Verottoman myynnin yhteisön alueelta maateitse poistuville matkustajille olisi pysyttävä sallittuna, jos yhteisön rajoilla sijaitsevat verovapaat myymälät voivat taata jäsenvaltioille, että ne noudattavat kaikkia niitä vaatimuksia, joilla estetään kaikenlaiset veropetokset, veron kiertäminen tai muut väärinkäytökset .
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)    Kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan lentäen tai meritse matkustava matkustaja, jolla on hallussaan kuljetusasiakirja, jossa mainitaan lopullisena määräpaikkana kolmannella alueella tai kolmannessa maassa sijaitseva lentoasema tai satama, olisi vapautettava valmisteveron maksamisesta, kun kyseessä ovat verovapaiden myymälöiden luovuttamat valmisteveron alaiset tavarat.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)    Valmisteveron alaisten tavaroiden siirtoa väliaikaisesti valmisteverottomina koskevilla säännöillä olisi mahdollistettava tietyin edellytyksin, että kokonaisvakuus annetaan summalle, josta valmistevero on vähennetty, tai että vakuutta ei anneta.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)    Tietokoneistetun järjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava kansallisissa sovelluksissaan käyttöön yhdenmukainen tietoaineisto ja -rakenne, jotta talouden toimijoille tarjotaan luotettava liittymä.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)   On tarpeen määritellä menettelyt, joita noudatetaan tilanteissa, joissa tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytettävissä.
(24)   On tarpeen määritellä menettelyt, joita noudatetaan tilanteissa, joissa tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytettävissä syistä, jotka eivät johdu valmisteveron alaisten tavaroiden siirrossa osallisina olevista toimijoista tai ovat heistä riippumattomia .
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
(28 a)    Yksityishenkilöiden henkilökohtaiseen käyttöönsä hankkimien ja itse kuljettamiensa valmisteveron alaisten tuotteiden määrä on vahvistettava erikseen.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 36 kappale
(36)   Jotta jäsenvaltioilla olisi aikaa mukautua tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottomien siirtojen sähköisen valvontajärjestelmän käyttöönottoon, niillä pitäisi olla mahdollisuus hyödyntää siirtymäkautta, jonka aikana tällaiset siirrot voivat jatkua direktiivissä 92/12/ETY säädettyjä muodollisuuksia noudattaen.
(36)   Jotta jäsenvaltioilla olisi aikaa mukautua tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottomien siirtojen sähköisen valvontajärjestelmän käyttöönottoon, niillä pitäisi olla mahdollisuus hyödyntää siirtymäkautta, jonka aikana tällaiset siirrot voivat jatkua direktiivissä 92/12/ETY säädettyjä muodollisuuksia noudattaen. Tämän siirtymäkauden kesto olisi määritettävä ottaen huomioon todelliset mahdollisuudet tietokoneistetun järjestelmän käyttöönottoon kussakin jäsenvaltiossa.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a) 'valmisteveron alaisten tavaroiden tuonnilla' valmisteveron alaisten tuotteiden saapumista yhteisön alueelle, paitsi jos tavaroihin sovelletaan niiden yhteisön alueelle saapumisen yhteydessä tullisuspensiomenettelyä tai -järjestelmää, tai niiden luovuttamista tullisuspensiomenettelystä tai -järjestelmästä;
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b) 'rekisteröidyllä vastaanottajalla' sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta lähetettyjä väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita;
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 c kohta (uusi)
4 c) 'rekisteröidyllä lähettäjällä' sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan lähettää väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 1 mukaisesti;
______
1 EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 d kohta (uusi)
4 d) 'valtuutetulla varastonpitäjällä' sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet luvan tuottaa, valmistaa, vastaanottaa tai lähettää tavanomaisessa toiminnassaan väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita;
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 e kohta (uusi)
4 e) 'verottomalla varastolla' paikkaa, jossa valtuutettu varastonpitäjä tuottaa, säilyttää, vastaanottaa tai lähettää väliaikaisesti valmisteverottomia valmisteveron alaisia tavaroita tavanomaisessa toiminnassaan tietyin edellytyksin, jotka verottoman varaston sijaintijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat;
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 f kohta (uusi)
4 f) 'tuontipaikalla' paikkaa, jossa tavarat ovat silloin, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen asetuksen (EY) N:o 450/2008 mukaisesti.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – c alakohta
c) valmisteveron alaisten tavaroiden tuontia.
c) valmisteveron alaisten tavaroiden tuontia, sääntöjenvastainen tuonti mukaan lukien, paitsi jos valmisteveron alaiset tavarat asetetaan välittömästi väliaikaisen verottomuuden järjestelmään .
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 4 kohta
4.   Valmisteveron alaisten tavaroiden täydellistä tuhoutumista tai lopullista menettämistä, mukaan lukien kyseisten tavaroiden luonteesta johtuvat menetykset, ei pidetä kulutukseen luovutuksena.
4.   Kyseisten tavaroiden täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen on näytettävä toteen toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla jäsenvaltiossa, jossa tavarat tuhoutuivat täydellisesti tai ne menetettiin lopullisesti.
Kyseisten tavaroiden tuhoutuminen tai menettäminen on näytettävä toteen toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.
Jos väliaikaisesti verottomissa siirroissa ei voida määritellä, missä täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen havaitsemisjäsenvaltiossa.
Ensimmäisessä alakohdassa tavaroiden lopullisella menettämisellä tarkoitetaan sitä, ettei kukaan voi enää käyttää niitä.
Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset antavat ennakolta luvan väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä olevien tavaroiden tarkoitukselliseen tuhoamiseen.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta
1.   Jos väliaikaisesti valmisteverottoman siirron aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen, ja jos ei ole mahdollista määrittää, missä luovutus kulutukseen tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen lähtöjäsenvaltiossa.
1.   Jos väliaikaisesti valmisteverottoman siirron aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti , ja jos ei ole mahdollista määrittää, missä luovutus kulutukseen tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen lähtöjäsenvaltiossa ja sääntöjenvastaisuuden havaitsemishetkellä.
Jos väliaikaisesti valmisteverottomasti siirretyt valmisteveron alaiset tavarat eivät saavu määränpäähänsä, eikä sääntöjenvastaisuutta, joka johtaa 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määriteltyyn kulutukseen luovutukseen, ole havaittu, kulutukseen luovutuksen katsotaan tapahtuneen valmisteveron alaisten tavaroiden havaitsemisen ajankohtana siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on havaittu.
Jos kolmen vuoden kuluessa 19 artiklan 1 kohdan mukaisesta siirron alkamispäivästä saadaan selville, missä jäsenvaltiossa kulutukseen luovutus tosiasiassa tapahtui, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Jos kolmen vuoden kuluessa 19 artiklan 1 kohdan mukaisesta siirron alkamispäivästä saadaan selville, missä jäsenvaltiossa kulutukseen luovutus tosiasiassa tapahtui, sen katsotaan tapahtuneen siinä jäsenvaltiossa , jonka on ilmoitettava asiasta havaitsemis- tai lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Jos lähtöjäsenvaltio on kantanut valmisteveron, se on palautettava tai peruutettava heti, kun on esitetty näyttö siitä, että toinen jäsenvaltio on kantanut veron .
Jos havaitsemis- tai lähtöjäsenvaltio on kantanut valmisteveron, se on palautettava tai peruutettava heti, kun on esitetty näyttö siitä, että toinen jäsenvaltio on luovuttanut tavarat kulutukseen.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.    Jos on mahdollista asianmukaisten todisteiden avulla osoittaa riittävän varmasti, missä väliaikaisesti valmisteverottoman siirron aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen, valmistevero on kannettava jäsenvaltiossa, jossa sääntöjenvastaisuus tapahtui.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.    Jos voidaan todistaa, että sääntöjenvastaisuus, joka johtaa valmisteveron alaisten sellaisten tavaroiden luovutukseen kulutukseen, joissa on määräjäsenvaltion valmisteveromerkit, on tapahtunut toisessa jäsenvaltiossa, valmistevero kannetaan jäsenvaltiossa, jossa sääntöjenvastaisuus tapahtui, vasta sen jälkeen, kun määräjäsenvaltio on palauttanut valmisteveron talouden toimijalle.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.    Sellaisissa sääntöjenvastaisuustapauksissa, joissa määräjäsenvaltio ei kanna valmisteveroa valmisteveromerkkejä käyttämällä, jäsenvaltion, jossa sääntöjenmukaisuus tapahtui, on kannettava valmistevero välittömästi.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta
3.   Edellä 1 kohdassa sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa siirto ei ole päättynyt 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
3.   Edellä 1 kohdassa sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa siirto tai osa siirrosta ei ole päättynyt 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti mutta joka ei ole kuitenkaan sama kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tilanne .
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
e a) luovutettaviksi hyväksytylle tutkimus- ja kehityslaitokselle, laboratoriolle, valtionhallinnon yksikölle tai muulle hyväksytylle osapuolelle laaduntestausta, markkinoille saattamista edeltävää tutkimusta ja mahdollisten väärennösten toteamista varten, edellyttäen että kyseisiä tuotteita ei katsota olevan kaupallisia määriä, ja tällöin:
(i) jäsenvaltiot voivat määrittää 'kaupallisten määrien' tasot ja
(ii) jäsenvaltiot voivat vahvistaa yksinkertaistettuja menetelmiä tässä kohdassa tarkoitettujen tavaroiden liikkumisen helpottamiseksi.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 2 kohta
2.   Vapautuksiin on sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion vahvistamia edellytyksiä ja rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen valmisteveron palautuksena.
2.   Vapautuksiin on sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion vahvistamia edellytyksiä ja rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen valmisteveron palautuksena. Jäsenvaltioiden vahvistamat veronpalautuksen ehdot eivät saa tehdä vapautuksen hyödyntämisestä liian vaivalloista.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.    Valmistevero, maaöljyn valmistevero mukaan lukien, voidaan palauttaa tai peruuttaa kunkin jäsenvaltion vahvistamaa menettelyä noudattaen. Jäsenvaltioiden on sovellettava samaa menettelyä kansallisiin ja muista jäsenvaltioista lähtöisin oleviin tavaroihin.
Tarkistus 63/rev
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa valmisteverosta sellaiset verovapaiden myymälöiden luovuttamat valmisteveron alaiset tavarat, jotka lentäen tai meritse kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustava matkustaja kuljettaa henkilökohtaisissa matkatavaroissaan.
1.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa valmisteverosta sellaiset verovapaiden myymälöiden luovuttamat valmisteveron alaiset tavarat, jotka lentäen, meritse tai maitse kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustava matkustaja kuljettaa henkilökohtaisissa matkatavaroissaan.
Tarkistus 65/rev
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 4 kohta
4.   Tässä artiklassa tarkoitetaan:
4.   Tässä artiklassa tarkoitetaan:
(a) 'kolmannella alueella' 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja alueita;
(a) 'kolmannella alueella' 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja alueita;
(b) 'verovapaalla myymälällä' lentoasemalla tai satamassa sijaitsevaa liikettä, joka täyttää toimivaltaisten viranomaisten erityisesti 3 kohdan mukaisesti vahvistamat edellytykset;
(b) 'verovapaalla myymälällä' lentoasemalla tai satamassa taikka kolmannen maan tai kolmannen alueen vastaisella ulkorajalla sijaitsevaa liikettä, joka täyttää toimivaltaisten viranomaisten erityisesti 3 kohdan mukaisesti vahvistamat edellytykset;
(c) 'kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustavalla matkustajalla' matkustajaa, jolla on hallussaan ilma- tai merikuljetusasiakirja, jossa mainitaan välittömänä määräpaikkana kolmannella alueella tai kolmannessa maassa sijaitseva lentoasema tai satama.
(c) 'kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan matkustavalla matkustajalla' matkustajaa, jolla on hallussaan ilma- tai merikuljetusasiakirja, jossa mainitaan lopullisena määräpaikkana kolmannella alueella tai kolmannessa maassa sijaitseva lentoasema tai satama, sekä yhteisön alueelta maateitse poistuvaa matkustajaa .
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 2 kohta
2.   Valmisteveron alaisten tavaroiden tuotannon, jalostuksen ja hallussapidon katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta vain, jos kyseinen toiminta tapahtuu tiloissa, joille on myönnetty 3 kohdan mukainen lupa.
2.   Valmisteveron alaiset tuotteet, joista valmisteveroa ei ole maksettu, on tuotettava, valmistettava ja pidettävä hallussa verottomassa varastossa.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 3 kohta
3.    Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava lupa toimia "verottomina varastoina" tiloille, joita käytetään valmisteveron alaisten tavaroiden tuotantoon, jalostukseen ja hallussapitoon sekä niiden vastaanottamiseen ja lähettämiseen väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä.
Poistetaan.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta – 2 ja 3 alakohta
Lupaa ei voida evätä pelkästään sillä perusteella, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon ja aikoo pitää verotonta varastoa lupajäsenvaltioon sijoittautuneen edustajan tai sivuliikkeen välityksellä.
Lupa edellyttää viranomaisten veronkierron tai väärinkäytön estämiseksi mahdollisesti vahvistamien edellytysten täyttämistä. Lupaa ei voida kuitenkaan evätä pelkästään sillä perusteella, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon.
Lupaan on sisällyttävä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toiminnat.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta – johdanto-osa
1.   Valmisteveron alaisia tavaroita voidaan siirtää väliaikaisesti valmisteverottomina yhteisön alueella:
1.   Valmisteveron alaisia tavaroita voidaan siirtää väliaikaisesti valmisteverottomina kahden yhteisössä sijaitsevan paikan välillä myös kolmannen maan kautta tai kolmannessa maassa sijaitsevan alueen kautta.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta – a alakohta – ii alakohta
(ii) sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta lähetettyjä väliaikaisesti valmisteverottomina siirtyviä valmisteveron alaisia tavaroita, jäljempänä 'rekisteröity vastaanottaja';
(ii) rekisteröidyn vastaanottajan tiloihin;
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) tuontipaikasta johonkin a alakohdassa tarkoitettuun määräpaikkaan, jos kyseisten tavaroiden lähettäjänä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle tuontijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaiset ovat vahvistaminsa edellytyksin myöntäneet luvan kyseiseen toimintaan, jäljempänä ' rekisteröity lähettäjä' .
b) tuontipaikasta johonkin a alakohdassa tarkoitettuun määräpaikkaan tai vastaanottajille , jos kyseisten tavaroiden lähettäjänä on rekisteröity lähettäjä.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 1 kohta – johdanto-osa
1.   Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on itse vahvistaminsa edellytyksin vaadittava, että väliaikaisesti valmisteverottomaan siirtoon liittyvät riskit on katettava vakuudella, jonka voi antaa yksi tai useampi seuraavista henkilöistä:
1.   Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on itse vahvistaminsa edellytyksin vaadittava, että väliaikaisesti valmisteverottomaan siirtoon liittyvät riskit on katettava vakuudella, jonka voi antaa yksi tai useampi seuraavista henkilöistä tai joka voidaan antaa seuraavien henkilöiden puolesta :
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.   Vakuus on voimassa kaikkialla yhteisössä.
2.   Vakuus on voimassa kaikkialla yhteisössä ja sen voi antaa
a) luottolaitos, jolle on annettu lupa harjoittaa liiketoimintaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY 1 mukaisesti, tai
b) yritys, jolle on annettu lupa harjoittaa vakuutusliikettä muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY 2 mukaisesti.
_______________
1 EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.
2 EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
17 a artikla (uusi)
17 a artikla
1.    Edellä 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön pyynnöstä lähtöjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat itse vahvistaminsa edellytyksin sallia, että kokonaisvakuus annetaan määrästä, josta valmistevero on vähennetty, tai että vakuutta ei anneta, jos henkilö, jolla on kuljetusvastuu, vastaa myös kuljetuksen verovastuusta.
2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa myönnetään ainoastaan henkilöille:
a) jotka ovat sijoittautuneet yhteisön tullialueelle;
b) joilla on asianmukainen osoitus vakuuksista, jotka koskevat valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverotonta siirtoa; ja
c) jotka antavat säännöllisesti vakuuksia valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesta valmisteverottomasta siirrosta tai joiden tulliviranomaiset katsovat kykenevän täyttämään näihin menettelyihin liittyvät velvoitteensa.
3.    Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lupien myöntämismenettelyä koskevat toimenpiteet hyväksytään 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – johdanto-osa
Ensimmäisen alakohdan mukaisen luvan saaneen rekisteröidyn vastaanottajan on täytettävä seuraavat vaatimukset:
Ensimmäisen alakohdan mukaisen luvan saaneen tilapäisesti rekisteröidyn vastaanottajan on täytettävä seuraavat vaatimukset:
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 1 kohta
1.   Valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron katsotaan alkavan, kun tavarat poistuvat lähettävästä verottomasta varastosta tai tuontipaikasta.
1.   Valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron katsotaan alkavan, kun tavarat poistuvat lähettävästä verottomasta varastosta tai tuontipaikasta. Tavaroiden katsotaan poistuvan verottomasta varastosta tai tuontipaikasta hetkellä, jolloin valtuutettu varastonpitäjä tai valtuutettu lähettäjä lähettää viipymättä asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle lisätiedon.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 2 kohta
2.   Valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron katsotaan päättyvän, kun vastaanottaja on vastaanottanut tavarat tai, kun kyse on 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetusta tapauksesta, kun tavarat ovat poistuneet yhteisön alueelta.
2.   Valmisteveron alaisten tavaroiden siirto väliaikaisesti valmisteverottomina päättyy:
– kun vastaanottaja on vastaanottanut tavarat. Tavaroiden vastaanottoajankohdaksi määritellään hetki, jolloin vastaanottaja lähettää välittömästi tavaroiden saavuttua määräpaikkaansa toimivaltaiselle viranomaiselle asiasta lisäviestin;
– kun kyse on 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetusta tapauksesta, kun tavarat ovat poistuneet yhteisön alueelta tai ne on asetettu tullisuspensiomenettelyyn tai -järjestelmään.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
19 a artikla (uusi)
19 a artikla
Valmisteveron alaisten tavaroiden siirtoa väliaikaisesti valmisteverottomina koskevat säännöt mahdollistavat lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vahvistamin edellytyksin, että kokonaisvakuus annetaan määrästä, josta valmistevero on vähennetty, tai että vakuutta ei anneta, jos henkilö, jolla on kuljetusvastuu, vastaa myös kuljetuksen verovastuusta.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 1 kohta
1.   Valmisteveron alaisten tavaroiden siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta vain, jos se tapahtuu 2 ja 3 kohdan mukaisesti laadittua sähköistä hallinnollista asiakirjaa käyttäen.
1.   Valmisteveron alaisten tavaroiden siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta vain, jos se tapahtuu 2 ja 3 kohdan mukaisesti laadittua sähköistä hallinnollista asiakirjaa käyttäen. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava asianmukaiset toimet mahdollistaakseen kansallisella tasolla julkisen avaimen infrastruktuurin käyttöönoton ja taatakseen avainten yhteentoimivuuden.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 6 kohta
6.   Lähettäjän on ilmoitettava hallinnollinen viitekoodi tavaroiden mukana seuraavalle henkilölle.
6.   Lähetykseen liitetään saateasiakirja, jonka avulla lähetys voidaan siirron aikana tunnistaa .
Koodin on oltava käytettävissä koko väliaikaisesti valmisteverottoman siirron ajan.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla
Lähtöjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisen jäsenvaltion vahvistamin edellytyksin, että tietokoneistettua järjestelmää käyttävä lähettäjä jakaa energiatuotteiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron kahdeksi tai useammaksi siirroksi, kunhan valmisteveron alaisten tavaroiden kokonaismäärä ei muutu.
Lähtöjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisen jäsenvaltion vahvistamin edellytyksin, että lähettäjä jakaa energiatuotteiden väliaikaisesti valmisteverottoman siirron kahdeksi tai useammaksi siirroksi, kunhan:
a) valmisteveron alaisten tavaroiden kokonaismäärä ei muutu sekä
b) jakaminen suoritetaan tällaisen menettelyn sallivan jäsenvaltion alueella.
Jäsenvaltiot voivat myös säätää, ettei tällaista jakamista saa suorittaa niiden alueella.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, sallivatko ne siirron jakamisen niiden alueella ja millaisin edellytyksin. Komissio toimittaa kyseiset tiedot edelleen muille jäsenvaltioille.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.   Vastaanotetuttaan valmisteveronalaiset tavarat jossakin 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iv alakohdassa tai 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräpaikassa vastaanottajan on viipymättä annettava tietokoneistettua järjestelmää käyttäen määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti tavaroiden vastaanottamisesta, jäljempänä 'vastaanottoraportti'.
1.   Vastaanotetuttaan valmisteveronalaiset tavarat jossakin 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iv alakohdassa tai 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräpaikassa vastaanottajan on viimeistään niiden vastaanottamista seuraavana työpäivänä annettava tietokoneistettua järjestelmää käyttäen määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti tavaroiden vastaanottamisesta, jäljempänä 'vastaanottoraportti'.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 3 kohta
3.   Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vientiraportti lähettäjälle.
3.   Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vientiraportti lähettäjälle viimeistään sen todistuksen vastaanottamista seuraavana työpäivänä, jossa todistetaan, että valmisteveron alaiset tavarat ovat poistuneet yhteisön alueelta .
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 2 ja 3 alakohta
Kun järjestelmä on taas käytettävissä, lähettäjän on toimitettava sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnos viipymättä . Kyseinen asiakirja korvaa ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun paperille laaditun asiakirjan heti, kun se on käsitelty 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja siinä yhteydessä noudatetaan sähköistä hallinnollista asiakirjaa koskevaa menettelyä.
Siirtojen – niiden päättäminen mukaan luettuna – yhteydessä jatketaan varajärjestelyn käyttöä, vaikka sähköinen järjestelmä saataisiin siirron aikana taas käyttöön .
Siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisesti valmisteverotta paperille laadittua asiakirjaa käyttäen, kunnes sähköinen hallinnollinen asiakirja on käsitelty 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.   Jos tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytössä, valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity lähettäjä voivat toimittaa 20 artiklan 8 kohdassa tai 22 artiklassa tarkoitetut tiedot muita käytettävissä olevia viestintäkeinoja käyttäen. Henkilön on tällöin ilmoitettava lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, että määräpaikan muutos tai siirron jakaminen on pantu vireille.
2.   Jos tietokoneistettu järjestelmä ei ole käytössä, valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity lähettäjä voivat toimittaa 20 artiklan 8 kohdassa tai 22 artiklassa tarkoitetut tiedot muita jäsenvaltioiden määrittämiä käytettävissä olevia viestintäkeinoja käyttäen. Henkilön on tällöin ilmoitettava lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, että määräpaikan muutos tai siirron jakaminen on pantu vireille.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sellaisia väliaikaisesti valmisteverottomia siirtoja koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä, jotka tapahtuvat kokonaisuudessaan niiden alueella.
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sellaisia väliaikaisesti valmisteverottomia siirtoja koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä, jotka tapahtuvat kokonaisuudessaan niiden alueella, mukaan lukien mahdollisuus olla säätämättä tällaisten siirtojen sähköistä valvontaa pakolliseksi .
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a) edellä 11 artiklan 1 kohdan e a alakohdan mukaiset tavaroiden siirrot.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
30 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Yksityishenkilöiden hankkimiin muihin valmisteveron alaisiin tavaroihin kuin tupakkaan sovelletaan ensimmäistä alakohtaa myös tapauksissa, joissa tavarat on kuljetettu heidän puolestaan.
Poistetaan.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
30 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.    Jäsenvaltiot voivat 2 kohdan e alakohdan soveltamiseksi vahvistaa yksinomaan näyttöä varten ohjetasot. Näiden ohjetasojen on oltava vähintään seuraavat:
a)    Tupakkatuotteiden osalta
– savukkeet: 400 kpl
– pikkusikarit (sikarit, joiden enimmäispaino on 3 grammaa kappaleelta): 200 kpl
– sikarit: 100 kpl
– piippu- ja savuketupakka: 0,5 kg.
b)    Alkoholijuomien osalta
– väkevät alkoholijuomat: 5 l
– keskivahvat alkoholijuomat: 10 l
– viinit : 45 l (joista enintään 30 l kuohuviinejä)
– oluet: 55 l.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
30 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.    Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että hankittaessa kivennäisöljyjä, jotka on jo luovutettu kulutukseen toisessa jäsenvaltiossa, valmisteverosaatava syntyy jäsenvaltiossa, jossa kulutus tapahtuu, jos yksityishenkilöt tai muut näiden puolesta kuljettavat nämä tuotteet poikkeuksellisilla kuljetustavoilla. Poikkeuksellisiin kuljetustapoihin voi kuulua moottoripolttoaineiden kuljetus muutoin kuin ajoneuvojen polttoainesäiliöissä tai asianmukaisissa varapolttoainesäiliöissä sekä nestemäisten lämmityspolttoaineiden kuljetus muutoin kuin kaupallisten elinkeinonharjoittajien puolesta käytettävissä säiliöautoissa.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
34 artikla – 4 kohta – a alakohta
(a) rekisteröidyttävä sen jäsenvaltion veroviranomaisten rekisteriin, josta valmisteveron alaiset tavarat lähetetään;
a) rekisteröidyttävä sen jäsenvaltion veroviranomaisten rekisteriin, josta valmisteveron alaiset tavarat lähetetään, ja hankittava kyseisiltä veroviranomaisilta rekisteröintiasiakirja ;
Tarkistukset 51 ja 52
Ehdotus direktiiviksi
37 artikla
1.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että valmisteveron alaisiin tavaroihin on kiinnitetty veromerkki tai verotustarkoituksessa käytettävä kansallinen tunnistemerkki, kun tavarat luovutetaan kulutukseen niiden alueella, tai 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 34 artiklan 1 kohdassa säädetyissä tapauksissa, kun tavarat saapuvat niiden alueelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan soveltamista.
1.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että valmisteveron alaisiin tavaroihin on kiinnitetty veromerkki, verotustarkoituksessa käytettävä kansallinen tunnistemerkki tai muu sarja- tai todennusmerkki , kun tavarat luovutetaan kulutukseen niiden alueella, tai 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 34 artiklan 1 kohdassa säädetyissä tapauksissa, kun tavarat saapuvat niiden alueelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan soveltamista.
2.   Jäsenvaltion, joka vaatii, että 1 kohdassa tarkoitettuja veromerkkejä tai kansallisia tunnistemerkkejä on käytettävä, on saatettava ne muiden jäsenvaltioiden valtuutettujen varastonpitäjien käyttöön.
2.   Jäsenvaltion, joka vaatii, että 1 kohdassa tarkoitettuja veromerkkejä, kansallisia tunnistemerkkejä tai muita sarja- tai todennusmerkkejä on käytettävä, on saatettava ne muiden jäsenvaltioiden valtuutettujen varastonpitäjien käyttöön.
3.   Rajoittamatta sellaisten säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat säätää tämän artiklan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä merkit eivät haittaa valmisteveron alaisten tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
3.   Rajoittamatta sellaisten säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat säätää tämän artiklan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä merkit eivät haittaa valmisteveron alaisten tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
Kun tällaiset merkit kiinnitetään valmisteveron alaisiin tavaroihin, merkit myöntäneen jäsenvaltion on palautettava, peruttava tai vapautettava niiden hankkimiseksi maksetut summat tai annetut vakuudet, jos valmisteverosaatava on syntynyt ja kannettu toisessa jäsenvaltiossa.
Kun tällaiset merkit kiinnitetään valmisteveron alaisiin tavaroihin, merkit myöntäneen jäsenvaltion on palautettava, peruttava tai vapautettava niiden hankkimiseksi maksetut summat tai annetut vakuudet, jos valmisteverosaatava on syntynyt ja kannettu toisessa jäsenvaltiossa.
Merkit myöntänyt jäsenvaltio voi kuitenkin asettaa niiden hankkimiseksi maksettujen summien tai annettujen vakuuksien palauttamisen, peruuttamisen tai vapauttamisen ehdoksi näytön siitä, että kyseiset merkit on poistettu tai tuhottu.
4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen veromerkkien tai tunnistemerkkien on oltava voimassa ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, joka on ne antanut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vastavuoroisesti tunnustaa näitä merkkejä.
4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen veromerkkien, kansallisten tunnistemerkkien tai muiden sarja- tai todennusmerkkien on oltava voimassa ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, joka on ne antanut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vastavuoroisesti tunnustaa näitä merkkejä.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
39 artikla
Jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa vesi- ja ilma-alusten varastoja koskevat kansalliset säännöksensä, kunnes neuvosto on antanut yhteisön säännökset asiasta.
Jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa vesi- ja ilma-alusten varastoja koskevat kansalliset säännöksensä, kunnes neuvosto on antanut yhteisön säännökset asiasta. Nämä kansalliset säännökset on tiedotettava muille jäsenvaltioille, jotta niiden taloudelliset toimijat voivat hyötyä niistä.

Kouluhedelmäjärjestelmä *
DOC 96k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 sekä maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta kouluhedelmäjärjestelmän käyttöönottamiseksi (KOM(2008)0442 – C6-0315/2008 – 2008/0146(CNS) )
P6_TA(2008)0542 A6-0391/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0442 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 36 ja 37 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0315/2008 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0391/2008 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 2 kappale
(2)   Perustamissopimuksen 33 artiklassa vahvistettuja YMP:n tavoitteita ovat markkinoiden vakauttaminen, tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen ja kohtuullisten kuluttajahintojen takaaminen. Kouluhedelmäjärjestelmässä myönnettävä yhteisön tuki hedelmä-, vihannes- ja banaanituotteiden toimittamiseksi koulujen oppilaille täyttäisi nämä tavoitteet. Järjestelmän uskotaan myös parantavan hedelmien ja vihannesten arvostusta nuorten kuluttajien keskuudessa ja lisäävän tällä tavoin näiden tuotteiden kulutusta tulevaisuudessa, jolloin maataloudesta saatavat ansiot paranevat, mikä on myös yksi YMP:n tavoitteista. Lisäksi perustamissopimuksen 35 artiklan b alakohdassa määrätään, että yhteisessä maatalouspolitiikassa voidaan edistää joidenkin tuotteiden kulutusta yhteisin toimin, kuten kouluhedelmäjärjestelmän avulla.
(2)   Perustamissopimuksen 33 artiklassa vahvistettuja YMP:n tavoitteita ovat markkinoiden vakauttaminen, tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen ja kohtuullisten kuluttajahintojen takaaminen. Kouluhedelmäjärjestelmässä myönnettävä yhteisön tuki Euroopan unionista peräisin olevien mahdollisimman tuoreiden, sesongin mukaisten ja edullisten hedelmä-, vihannes- ja banaanituotteiden toimittamiseksi koulujen oppilaille täyttäisi nämä tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voitava määrittää kohderyhmä riittävän joustavasti, jotta ne voivat omien tarpeidensa mukaan toimittaa kouluhedelmiä mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle. Järjestelmän uskotaan myös parantavan hedelmien ja vihannesten arvostusta nuorten kuluttajien keskuudessa ja vaikuttavan tällä tavoin erittäin myönteisesti kansanterveyteen ja lasten köyhyyden torjuntaan sekä lisäävän näiden tuotteiden kulutusta tulevaisuudessa sekä synnyttävän kerrannaisvaikutuksia, kun oppilaat, vanhemmat ja opettajat otetaan mukaan , jolloin maataloudesta saatavat ansiot paranevat, mikä on myös yksi YMP:n tavoitteista. Lisäksi perustamissopimuksen 35 artiklan b alakohdassa määrätään, että yhteisessä maatalouspolitiikassa voidaan edistää joidenkin tuotteiden kulutusta yhteisin toimin, kuten kouluhedelmäjärjestelmän avulla, ja yhdistää niihin myös terveys- ja ravitsemuskasvatukseen liittyviä näkökohtia sekä edistää ja kannustaa alueellisten tuottajien toimintaa, erityisesti vuoristoalueilla .
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)    Kouluhedelmäjärjestelmä olisi selkeästi yksilöitävä Euroopan unionin aloitteeksi, jonka tarkoituksena on torjua nuorten lihavuutta ja kehittää heidän mieltymyksiinsä hedelmien ja vihannesten suhteen. Järjestelmän yhteydessä olisi myös voitava aiheellisin opetusohjelmin tarjota lapsille tietoa vuodenaikojen vaihtelusta. Opetusviranomaisten olisi tämän vuoksi huolehdittava ensisijaisesti siitä, että varmistetaan sesongin mukaisten hedelmien jakelu, ja asetettava etusijalle hedelmävalikoiman monipuolisuus, jotta lapset voivat tutustua erilaisiin makuihin.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 3 kappale
(3)   Perustamissopimuksen 152 artiklan 1 kohdassa edellytetään niin ikään, että kaikkien yhteisön politiikkojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Kouluhedelmäjärjestelmästä saatava selkeä terveydellinen hyöty on näkökohta, joka olisi otettava huomioon YMP:n täytäntöönpanossa.
(3)   Perustamissopimuksen 152 artiklan 1 kohdassa edellytetään niin ikään, että kaikkien yhteisön politiikkojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Kouluhedelmäjärjestelmästä saatava selkeä terveydellinen hyöty on näkökohta, joka olisi otettava huomioon EU:n politiikoissa yleisesti ja YMP:n täytäntöönpanossa erityisesti .
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)    Luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevassa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, että käynnistetään monivuotinen EU:n laajuinen tiedotus- ja menekinedistämiskampanja, jonka tarkoituksena on tiedottaa kouluille luonnonmukaisen maatalouden hyvistä puolista sekä lisätä kuluttajien tietoisuutta luomutuotteista ja parantaa luomutuotteiden sekä EU:n luomutunnuksen tunnistamista. Kouluhedelmäjärjestelmän olisi tuettava näitä tavoitteita etenkin luomuhedelmien osalta, ja liitännäistoimenpiteisiin olisi sisällytettävä luonnonmukaista maataloutta koskeva tiedotus.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 6 kappale
(6)   Sen vuoksi olisi säädettävä yhteisön tuesta, jolla osarahoitetaan eräiden terveellisten hedelmä- ja vihannesalan , hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteiden toimittamista koulujen oppilaille samoin kuin eräitä asiaan liittyviä logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, viestintä-, seuranta- ja arviointikustannuksia. Komission olisi vahvistettava järjestelmää koskevat vaatimukset.
(6)   Sen vuoksi olisi säädettävä yhteisön tuesta, jolla rahoitetaan eräiden terveellisten hedelmiä ja vihanneksia koskevan alan sekä banaanialan tuotteiden toimittamista koulujen oppilaille, eräitä asiaan liittyviä logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, viestintä-, seuranta- ja arviointikustannuksia samoin kuin liitännäistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta . Komission olisi vahvistettava järjestelmää koskevat vaatimukset. Ohjelmaan sisältyvien tuotteiden laatu- ja kestävyysvaatimuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja niiden on täytettävä erittäin ankarat ehdot ja oltava mieluiten sesongin mukaisia tuotteita ja mahdollisuuksien mukaan paikallista tuotantoa tai peräisin Euroopan unionista .
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Kouluhedelmäjärjestelmän asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden, jotka haluavat hyödyntää sitä, olisi laadittava ennakolta kansallisen tai alueellisen tason strategia. Niiden olisi myös säädettävä liitännäistoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta.
(7)   Kouluhedelmäjärjestelmän asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden, jotka haluavat hyödyntää sitä, olisi laadittava ennakolta kansallisen tai alueellisen tason strategia, joka sisältää myös kohderyhmien valistuksen . Niiden olisi myös säädettävä valistukseen ja logistiikkaan liittyvistä liitännäistoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta, ja komission olisi annettava suuntaviivoja tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten . Jäsenvaltiot voivat sisällyttää nämä toimenpiteet koulutuksen osana terveyttä ja ravitsemusta koskeviin koulujen opetuskokonaisuuksiin.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Jotteivät vastaavien kansallisten toimenpiteiden kokonaisvaikutukset heikkenisi, jäsenvaltioiden pitäisi lisäksi voida myöntää kansallista lisätukea tuotteiden toimittamiseen, asiaan liittyviin kustannuksiin ja liitännäistoimenpiteisiin, ja yhteisön kouluhedelmäjärjestelmä ei saisi rajoittaa erillisten yhteisön lainsäädännön mukaisten kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien soveltamista. Yhteisön järjestelmän käytännön vaikutusten varmistamiseksi sen ei kuitenkaan pitäisi korvata olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden, hedelmiä sisältävien koulujakelujärjestelmien nykyistä rahoitusta.
(8)   Jotteivät vastaavien kansallisten toimenpiteiden kokonaisvaikutukset heikkenisi, jäsenvaltioita pitäisi lisäksi kannustaa myöntämään kansallista lisätukea tuotteiden toimittamiseen, asiaan liittyviin kustannuksiin ja liitännäistoimenpiteisiin, ja yhteisön kouluhedelmäjärjestelmä ei saisi rajoittaa erillisten yhteisön lainsäädännön mukaisten kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien soveltamista. Yhteisön järjestelmän käytännön vaikutusten varmistamiseksi se ei kuitenkaan saa korvata olemassa olevien monivuotisten kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden, hedelmiä sisältävien koulujakelujärjestelmien nykyistä kansallista rahoitusta. Yhteisön rahoituksen olisi oltava luonteeltaan täydentävää, ja se varataan uusiin järjestelmiin tai olemassa olevien järjestelmien laajentamiseen.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Moitteettoman budjettihallinnon varmistamiseksi olisi määriteltävä yhteisön tuen vahvistettu enimmäismäärä ja yhteisrahoituksen enimmäisosuudet, ja yhteisön rahoitusosuus järjestelmään olisi lisättävä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun luetteloon toimenpiteistä, joille voidaan myöntää maataloustukirahaston rahoitusta.
(9)   Moitteettoman budjettihallinnon varmistamiseksi olisi määriteltävä yhteisön tuen vahvistettu enimmäismäärä ja yhteisrahoituksen enimmäisosuudet, ja yhteisön rahoitusosuus järjestelmään olisi lisättävä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun luetteloon toimenpiteistä, joille voidaan myöntää maataloustukirahaston rahoitusta. Jos yksi tai useampi jäsenvaltio ei hyödynnä yhteisön rahoitusta, varat voidaan siirtää käytettäviksi muissa jäsenvaltioissa.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Jotta järjestelmän sujuvalle täytäntöönpanolle jäisi riittävästi aikaa, sitä olisi sovellettava kouluvuodesta 2009/2010 alkaen. Siitä olisi toimitettava kertomus kolmen vuoden kuluttua.
(10)   Jotta järjestelmän sujuvalle täytäntöönpanolle jäisi riittävästi aikaa, sitä olisi sovellettava kouluvuodesta 2009/2010 alkaen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava ohjelman täytäntöönpanoa ja vaikutusta koskeva vuotuinen arviointi, ja komission olisi toimitettava kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen vuoden kuluttua. Ainoastaan pitkäkestoisella ohjelmalla on pitkällä aikavälillä myönteisiä vaikutuksia, joten on tarpeen varmistaa ohjelman seuranta ja arviointi, jotta sen tehokkuutta voidaan mitata ja ehdottaa mahdollisia parannuksia .
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 11 kappale
(11)   Järjestelmän tehostamiseksi yhteisön olisi voitava rahoittaa tiedotus-, seuranta- ja arviointitoimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta kouluhedelmäjärjestelmästä, sekä järjestelmään ja sen tavoitteisiin liittyviä verkottumistoimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisia yhteisön valtuuksia osarahoittaa tarvittavia liitännäistoimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta hedelmien ja vihannesten myönteisistä terveysvaikutuksista.
(11)   Järjestelmän tehostamiseksi yhteisön olisi voitava rahoittaa tiedotus-, seuranta- ja arviointitoimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta kouluhedelmäjärjestelmästä, sekä järjestelmään ja sen tavoitteisiin liittyviä verkottumistoimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisia yhteisön valtuuksia osarahoittaa tarvittavia liitännäistoimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta hedelmien ja vihannesten myönteisistä terveysvaikutuksista. On ehdottoman välttämätöntä, että komissio toteuttaa järjestelmää koskevan laajan tiedotuskampanjan koko Euroopan unionin alueella.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 kohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 1 kohta
1.   Yhteisön tukea myönnetään komission myöhemmin määrittelemien edellytysten mukaisesti kouluvuodesta 2009/2010 alkaen komission myöhemmin määrittelemien eräiden hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan ja banaanialan tuotteiden toimittamiseen koulujen oppilaille, ja sitä voidaan myöntää myös eräisiin asiaan liittyviin logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, viestintä-, seuranta- ja arviointikustannuksiin.
1.   Yhteisön tukea myönnetään komission myöhemmin määrittelemien edellytysten mukaisesti kouluvuodesta 2009/2010 alkaen eräiden komission valitsemien ja jäsenvaltioiden myöhemmin lähemmin yksilöimien EU:ssa tuotettujen hedelmä- ja vihannesalan sekä banaanialan tuotteiden toimittamiseen koulujen ja esikoulujen oppilaille, ja sitä myönnetään myös eräisiin asiaan liittyviin logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, viestintä-, seuranta- ja arviointikustannuksiin samoin kuin sellaisten liitännäistoimenpiteiden rahoittamiseen, jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta .
Komissio ja jäsenvaltiot valitsevat mahdollisimman tuoreet, sesongin mukaiset ja edulliset hedelmät ja vihannekset terveysperusteiden, kuten mahdollisimman vähäisen keinotekoisten ja epäterveellisten lisäaineiden määrän, mukaisesti.
Ensisijaisesti olisi käytettävä paikallisia tuotteita tarpeettoman pitkien kuljetusten ja niistä aiheutuvien saasteiden välttämiseksi.
Luonnonmukaisesti viljellyt ja paikalliset hedelmät ja vihannekset on otettava erityisesti huomioon, jos niitä on saatavilla.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 kohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 2 kohta
2.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua järjestelmään, on laadittava ennakolta kansallisen tai alueellisen tason strategia sen täytäntöönpanoa varten. Niiden on myös säädettävä liitännäistoimenpiteistä , jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta.
2.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua järjestelmään, on laadittava ennakolta kansallisen tai alueellisen tason strategia sen täytäntöönpanoa varten ottaen huomioon hedelmä- ja vihannestuotannon maaperä- ja ilmasto-olot . Tässä yhteydessä on varmistettava yhteisön etuuskohtelu kyseisten tuotteiden osalta . Jäsenvaltioiden on myös annettava täytäntöönpanoa varten tarvittavat yhteisön ja kansalliset määrärahat sekä toteutettava liitännäistoimenpiteet , jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta, ja asetettava etusijalle esiopetuksessa ja ensimmäisen asteen koulutuksessa olevat lapset, joille hedelmiä toimitetaan päivittäin ja maksutta .
Jäsenvaltiot päättävät strategiassa muiden muassa
– toimitettavista tuotteista, ottaen huomioon, että tuotteet ovat sesongin mukaisia ja paikallisia,
– järjestelmän piiriin kuuluvien oppilaiden ikäryhmistä,
– järjestelmään osallistuvista oppilaitoksista.
Jäsenvaltioiden on puolueettomien valintaperusteiden mukaisesti annettava etusija paikallisesti tuotetuille, perinteisille hedelmille ja vihanneksille sekä tuettava pieniä tiloja järjestelmän täytäntöönpanossa.
Liitännäistoimenpiteisiin on sisällytettävä terveyttä ja ruokavaliota koskeva neuvonta, hedelmien terveyshyötyjä koskeva tiedotus, jossa otetaan huomioon oppilaiden ikä, sekä luonnonmukaisen maatalouden erityispiirteitä koskeva tiedotus.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 3 kohta – a alakohta
a) se saa olla enintään 90 miljoonaa euroa kouluvuotta kohden;
a) se saa olla enintään 500 miljoonaa euroa kouluvuotta kohden;
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 3 kohta – b alakohta
b) se saa olla enintään 50 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetuista toimituskustannuksista ja muista asiaan liittyvistä kustannuksista, tai 75 prosenttia tällaisista kustannuksista lähentymistavoitealueilla ;
b) se saa olla enintään yhtä suuri kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimituskustannukset, muut asiaan liittyvät kustannukset ja liitännäistoimenpiteiden kustannukset ;
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 3 kohta – c alakohta
c) se ei saa kattaa muita kustannuksia kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimituskustannukset ja muut asiaan liittyvät kustannukset; ja
c) se ei saa kattaa muita kustannuksia kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimituskustannukset, muut asiaan liittyvät kustannukset ja niiden liitännäistoimenpiteiden kustannukset, jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta ; ja
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 kohta − a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 3 kohta – d alakohta
d) sitä ei saa käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden, hedelmiä sisältävien koulujakelujärjestelmien nykyistä rahoitusta.
d) sitä ei saa käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden, hedelmiä sisältävien koulujakelujärjestelmien nykyistä julkista rahoitusta.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 1 kohta − a alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
103 g a artikla – 5 kohta
5.   Yhteisön kouluhedelmäjärjestelmä ei saa rajoittaa erillisten yhteisön lainsäädännön mukaisten kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien soveltamista.
5.   Yhteisön kouluhedelmäjärjestelmä ei saa rajoittaa erillisten yhteisön lainsäädännön mukaisten kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien soveltamista. Kokeilumielessä vain muutamissa kouluissa rajoitetun ajan toteutettuja pilottihankkeita ei pidetä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuina kansallisina järjestelminä.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
2 artikla – 3 alakohta
Asetus (EY) N:o 1234/2007
184 artikla – 6 kohta
6) ennen 31 päivää elokuuta 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 103 g a artiklassa säädetyn kouluhedelmäjärjestelmän soveltamisesta; kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Kertomuksessa käsitellään erityisesti sitä, missä määrin järjestelmä on edistänyt moitteettomasti toimivien kouluhedelmäjärjestelmien käyttöönottoa jäsenvaltioissa ja miten järjestelmä on vaikuttanut lasten ruokailutottumusten paranemiseen.
6) ennen 31 päivää elokuuta 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 103 g a artiklassa säädetyn kouluhedelmäjärjestelmän soveltamisesta; kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Kertomuksessa käsitellään erityisesti
sitä, missä määrin järjestelmä on edistänyt moitteettomasti toimivien kouluhedelmäjärjestelmien käyttöönottoa jäsenvaltioissa ja miten järjestelmä on vaikuttanut lasten ruokailutottumusten paranemiseen,
– sitä, missä määrin vanhempien osallistumiseen perustuvan kansallisen osarahoituksen valinta on tai ei ole vaikuttanut järjestelmän vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen,
– kansallisten liitännäistoimenpiteiden merkitystä ja vaikutusta, erityisesti sitä, miten tuoreita hedelmiä sisältävä kouluhedelmäjärjestelmä ja terveellistä ruokavaliota koskevat täydentävät tiedot on sisällytetty kansalliseen opetussuunnitelmaan.

EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen
DOC 111k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (2008/2156(INI) )
P6_TA(2008)0543 A6-0420/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2008 antaman tiedonannon aiheesta EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238 ),

–   ottaa huomioon komission 24. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon aiheesta Julkinen talous EMU:ssa – 2008 – Julkisen talouden laadun rooli EU:n ohjausjärjestelmässä (KOM(2008)0387 ),

–   ottaa huomioon komission 29. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon "Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys" (KOM(2008)0706 ),

–   ottaa huomioon komission 3. marraskuuta 2008 syksyksi 2008 antaman taloudellisen ennusteen,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 pitämän kokouksen,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksesta 15. ja 16. lokakuuta 2008 22. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1) ,

–   ottaa huomioon euroryhmän 12. lokakuuta 2008 pitämän hätäkokouksen pankkien välisten lainojen valtiontakauksista,

–   ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon 7. marraskuuta 2008 pidetyn valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisen kokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2006(2) ,

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2007(3) ,

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä(4) ,

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan eduista: menestyminen globalisaation aikakaudella(5) ,

–   ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin taloudellisesta tilanteesta: alustava kertomus talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista vuodeksi 2007(6) ,

–   ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa – 2004(7) ,

–   ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006(8) ,

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman EKP:n vuosikertomuksesta 2007(9) ,

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroalueen laajentumisesta(10) ,

–   ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman parlamentin kuulemisprosessin parantamisesta euroalueen laajentumisen yhteydessä(11) ,

–   ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009(12) ,

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta(13) ,

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevan tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta(14) ,

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista(15) ,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa sekä EY:n perustamissopimuksen 109 ja 109 b artiklasta(16) ,

–   ottaa huomioon 12. helmikuuta 2008 järjestetyn Ecofin-neuvoston istunnon panoksen kevään Eurooppa-neuvoston päätelmiin,

–   ottaa huomioon 7. lokakuuta 2008 pidetyn neuvoston istunnon päätelmät koordinoidusta lähestymistavasta rahoituskriisin ratkaisemiseksi,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden välisen, 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajatylittävästä rahoitusalan vakaudesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0420/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 1999 yksitoista jäsenvaltiota – Belgia, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi – ottivat käyttöön Euroopan unionin yhtenäisvaluutan,

B.   ottaa huomioon, että neljä muuta jäsenvaltiota on liittynyt euroalueeseen sen perustamisen jälkeen: Kreikka vuonna 2001, Slovenia vuonna 2007 sekä Kypros ja Malta vuonna 2008,

C.   ottaa huomioon, että euroalue laajenee sitä mukaa kun useimmat euroalueeseen vielä kuulumattomista jäsenvaltioista valmistautuvat liittymään siihen tulevaisuudessa ja että Slovakia liittyy euroalueeseen 1. tammikuuta 2009,

D.   ottaa huomioon, että talous- ja rahaliitto (EMU) on osoittautunut menestykseksi, sillä yhtenäisvaluutalla on jäsenvaltioiden taloudellista vakautta lisäävä vaikutus erityisesti ottaen huomioon tämänhetkisen talouskriisin,

E.   ottaa huomioon, että euroalueeseen kuuluminen merkitsee siinä mukana olevien jäsenvaltioiden välistä suurta taloudellista riippuvuutta ja edellyttää näin ollen talouspolitiikan tarkempaa koordinointia ja aktiivista osallistumista maailmanlaajuisen talous- ja finanssipolitiikan ohjaukseen, jotta yhtenäisvaluutasta saataisiin suurin mahdollinen hyöty ja jotta pystyttäisiin kohtaamaan tulevaisuuden haasteet, kuten lisääntynyt kilpailu luonnonvaroista, maailmantalouden epätasapaino, nousevan talouden maiden kasvava taloudellinen merkitys, ilmastonmuutos ja Euroopan väestön ikääntyminen,

F.   ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen inflaatio oli kymmenen ensimmäisen vuoden aikana enimmäkseen lähellä Euroopan keskuspankin (EKP) asettamaa vakaan hintatason tavoitetta: lähellä kahta prosenttia mutta kuitenkin sen alapuolella; ottaa huomioon, että inflaatio on viime aikoina noussut selvästi kyseisen tason yläpuolelle globaalien rakennemuutosten, erityisesti energian ja ruoan hintojen nousun ja Yhdysvaltojen rahapolitiikan höllentämisen takia sekä monien EU:n ulkopuolisten keskuspankkien tarkkaavaisuuden puutteen takia,

G.   ottaa huomioon, että niukan energian ja muiden hyödykkeiden nopeasti kasvava kysyntä kasvavissa kansantalouksissa on vähitellen johtanut siihen, että tuotanto on kapasiteetin ylärajoilla, ja ottaa huomioon, että hintojen korotuspaineet ovat kärjistyneet, koska hyödykkeitä pidetään yhä enemmän taloudellisina rahoitusvaroina siinä määrin, että niitä voidaan käyttää arvon säilyttäjinä,

H.   katsoo, että euroalueen avoimuus on tervetullut ja että euron nykyisellä vahvistumisella voi olla kielteisiä vaikutuksia, sillä se on rasittanut vientiä ja kannustanut sisämarkkinatuontiin, mutta myös myönteisiä vaikutuksia, sillä se on auttanut EU:n taloutta kohtaamaan öljyn hinnan jyrkän nousun ja tämänhetkisen talouskriisin,

I.   ottaa huomioon, että euron kymmenen ensimmäisen vuoden aikana globaalilla taloudellisella ympäristöllä on ollut suotuisa vaikutus työllisyyteen siten, että lähes 16 miljoonaa työpaikkaa on syntynyt – ottamatta huomioon uusien työpaikkojen laatua – ja työttömyysprosentti on laskenut siten, että se oli 9 prosenttia vuonna 1999 ja arviolta 7,3 prosenttia vuonna 2008,

J.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin talous on laskusuhdanteessa ja kasvun, joka oli 3,1 prosenttia vuonna 2006, arvioidaan tarkistetun ennusteen mukaan alenevan 2–1,4 prosenttiin vuonna 2008 ja 0,2 prosenttiin vuonna 2009, samalla kun työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen pahenevat entisestään,

K.   ottaa huomioon, että talouskasvu ja tuottavuuden kasvu ovat olleet pettymyksiä, sillä tuottavuuden kasvu työntekijää kohden on puolittunut 1,5 prosentista (vuosina 1989–1998) 0,75 prosenttiin (vuosina 1999–2008),

L.   ottaa huomioon, että eurosta on nopeasti tullut toiseksi tärkein kansainvälinen valuutta Yhdysvaltain dollarin rinnalla ja että eurolla on maailmanlaajuisesti tärkeä asema viitevaluuttana; toteaa kuitenkin, että euron mahdollisuuksia ei hyödynnetä tarpeeksi maailmanlaajuisesti, koska euroalueella ei ole asianmukaisesti määriteltyä kansainvälistä strategiaa eikä varsinaista kansainvälistä edustusta,

Euron kymmenen ensimmäistä vuotta

1.   yhtyy näkemykseen, jonka mukaan yhteisvaluutasta on tullut Euroopan symboli ja yhteisvaluutta on osoitus siitä, että Eurooppa pystyy tekemään kauaskantoisia päätöksiä yhteisestä menestyksellisestä tulevaisuudesta;

2.   pitää myönteisenä yhteisvaluutan mukanaan tuomaa vakautta ja sitä, että se on edistänyt euroalueen taloudellista yhdentymistä; pitää myönteisenä euron vakauttavaa vaikutusta maailman valuuttamarkkinoihin erityisesti kriisiaikoina; toteaa, että euroalueen sisäiset taloudelliset erot eivät ole vielä vähentyneet odotusten mukaisesti eikä tuottavuuden kehitys ole ollut tyydyttävää kaikissa euroalueen osissa;

3.   toteaa tyytyväisenä, että muualla maailmassa harkitaan uusien rahaliittojen perustamista;

4.   muistuttaa, kuten sen osoittavat myös useat tutkimukset, raha- ja kauppapolitiikan välisestä tärkeästä yhteydestä maailmassa ja korostaa tässä yhteydessä vaihtokurssien vakauden merkitystä kansainvälisen kaupan kestävälle kasvulle;

5.   muistuttaa, että euron yleistynyt käyttö kansainvälisen kaupan valuuttana hyödyttää erityisesti euroalueeseen kuuluvia maita, sillä niiden yrityksille tämä merkitsee vaihtokurssiriskien ja siten myös kansainvälisen kaupan kustannusten vähenemistä;

6.   muistuttaa, että talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden aikana parlamentti on ollut aktiivinen sekä talous- että raha-asioissa ja tehnyt kaiken mahdollisen taatakseen suuremman avoimuuden ja demokraattisen vastuunalaisuuden;

7.   korostaa, että ponnisteluja on jatkettava, jotta talous- ja rahaliitosta saataisiin suurin mahdollinen hyöty, kuten se, että keskimääräistä pienemmän bkt:n maat ja alueet kurovat eroja umpeen, ja jotta vahvistettaisiin kansalaisten ymmärrystä yhteisvaluutasta ja sitoutumista siihen;

8.   ehdottaa seuraavia asioita ja konkreettisia toimia talous- ja rahaliiton ohjeistukseksi:

Taloudelliset erot, rakenteelliset uudistukset ja julkinen talous

9.   uskoo, että virtaviivaistetut ja yhtenäisemmät, ajoissa koordinoidut monia maita hyödyttävät taloudelliset uudistukset, jotka toteutetaan kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen ja Lissabonin sopimuksen toimintalinjojen yhdistelmien pohjalta, voisivat vähentää taloudellisia eroja ja auttaa suuresti talouden elpymistä tämänhetkisen talouskriisin syövereistä; painottaa tarvetta parantaa ja yksinkertaistaa toiminta- ja menettelytapoja, joita käytetään kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanon arvioinnissa joka vuoden lopussa;

10.   tunnustaa, että nykyaikaistamispyrkimyksillä ja talouden suorituskyvyllä mitattuna parhaiten menestyvät ne jäsenvaltiot, joissa tulevaisuuteen suuntautuviin ja hyvin tasapainotettuihin rakenneuudistuksiin liittyy keskimääräistä suurempi investointi tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin, koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, lastenhoitopalveluihin ja luotettavien yhteiskunnallisten verkostojen uudistamiseen; toteaa, että useimmiten samoissa jäsenvaltioissa on erittäin tehokas ja avoin hallinto, ylijäämäinen budjetti ja keskimääräistä alhaisempi velkaantumisaste ja että lisäksi niiden julkisten varojen käyttö on tehokasta ja kohdennettua ja teknisen kehityksen osuus kansallisesta kasvusta on EU:n keskiarvoon nähden lähes kaksinkertainen; toteaa lisäksi, että nämä "mallijäsenvaltiot" ovat parhaiten valmistautuneita ikääntyvään yhteiskuntaan ja korkean kilpailukyvyn säilyttämiseen, sillä niissä on korkea työllisyysaste, naiset ja iäkkäät työntekijät mukaan luettuna, sekä erityisen korkea syntyvyys;

11.   painottaa tarvetta vakauteen ja kasvuun tähtäävän makrotalouspolitiikan yhteiselle lujittamiselle ottamalla tasapainoinen politiikka ja investoinnit yhteiseksi asiaksi; painottaa tarvetta seurata tarkasti julkista taloutta hallinnoimalla tehokkaasti veropolitiikkaa ja menoja sekä niiden vaikutusta kysyntään sekä sopia suotuisan ympäristön luomisesta yritysten rajatylittäville toiminnoille;

12.   toteaa, että tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus on osoittautunut tärkeäksi ja että on pidettävä kiinni voimakkaasta talousarvioiden vakauttamisesta, koska demografiset muutokset ja mahdollinen taloudellisen kasvun väheneminen voivat johtaa julkisen talouden ongelmiin euroalueen jäsenvaltioissa, millä puolestaan voi olla kielteisiä vaikutuksia koko euroalueen vakauteen; arvostelee tässä yhteydessä kurin puutetta budjettivajeen torjunnassa talouden kasvuvaiheessa ja painottaa sitä, että jäsenvaltioiden pitää pyrkiä tehokkaammin vastasykliseen eli suhdanteita tasaavaan finanssipolitiikkaan, erityisesti ollakseen paremmin varautuneita ulkoisiin iskuihin; korostaa sen vuoksi, että tarvitaan lyhyen aikavälin strategiaa valtionvelkojen vähentämiseksi ja kestävää ja vakaata kasvustrategiaa, joka antaa mahdollisuuden pienentää valtionvelkojen osuutta korkeintaan 60 prosenttiin pitkällä aikavälillä;

13.   toteaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen pääkohtia pitää jatkossakin noudattaa, koska sekä kolmen prosentin budjettialijäämän raja että valtionvelkaa koskevan 60 prosentin enimmäisosuus bkt:sta määrättiin 1990-luvun taloudellisten olosuhteiden perusteella; on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden pitää tiukasti noudattaa vakaus- ja kasvusopimusta ja että komission on valvottava sitä; katsoo, että molempia velkaa koskevia tavoitteita olisi pidettävä enimmäisrajoina, joita on vältettävä; toteaa, että talous- ja rahoituspolitiikan tehokas koordinointi on talous- ja rahaliiton taloudellisen onnistumisen edellytys, joskin siinä olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa komissiota tutkimaan kaikki mahdolliset keinot lujittaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osa-aluetta; painottaa, että komission pitää käyttää nykyisiä valvontavälineitä paremmin ja että euroryhmän keskipitkällä aikavälillä tekemää valtion budjettien tarkastelua pitää tehostaa;

14.   kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus muodostaa tärkeät politiikan puitteet erittäin vaikeissa taloudellisissa olosuhteisissa, ja korostaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon pitäisi varmistaa, että julkisen talouden mahdolliseen huononemiseen puututaan tilanteen hallitsemiseen riittävillä toimilla huolehtien samalla kestävän rahoitusaseman palautumisesta; katsoo lisäksi, että finanssipolitiikassa pitäisi ottaa kaikin puolin mallia tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen sallimasta joustavuudesta, ja kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeitä neuvoja siitä, miten kyseistä joustavuutta voidaan noudattaa;

15.   katsoo, että kestävä ja vakaa makrotaloudellinen ympäristö edellyttää julkisen talouden laadun parantamista, julkisen talouden edelleen vakauttaminen mukaan luettuna, julkisten menojen huomattavaa tehokkuutta ja enemmän investointeja koulutukseen, inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja kehitykseen ja perusrakenteisiin, jotka tukevat kasvua, voivat lisätä työllisyyttä ja joilla puututaan yhteiskunnan suuriin huolenaiheisiin, kuten ilmastonmuutokseen, ilmastonmuutos- ja energiapaketin sekä talouden elpymiseen tämänhetkisestä finanssikriisistä liittyvien tavoitteiden mukaisesti;

16.   on sitä mieltä, että rakenneuudistuksissa pitäisi keskittyä tuottavuuden lisäämiseen yhdistämällä paremmin talous- ja sosiaalipolitiikkaa, samalla kun varmistetaan työmarkkinaosapuolten hyvä vuoropuhelu, kuten Lissabonin strategiassa on määritelty;

17.   toteaa, että kilpailupolitiikan olisi täydennettävä rakennepolitiikkoja, ja kannattaa talouden rakenteellista uudistamista;

18.   varoittaa pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamiseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että globalisaatiosta johtuva kilpailun lisääntyminen on jo johtanut paineisiin alentaa palkkoja ja samalla öljyn ja muiden hyödykkeiden hintojen nousun aiheuttama tuonti-inflaatio on jo aiheuttanut kuluttajien ostovoiman heikkenemistä; toistaa vielä kerran vakaan käsityksensä, että tähän kysymykseen olisi puututtava erityisesti vaurauden oikeudenmukaisemman jakamisen avulla;

19.   katsoo, että palkka- ja veropolitiikat ovat tehokkaita välineitä sekä talouden vakauttamiseen että talouskasvun lisäämiseen; on sitä mieltä, että reaalipalkkojen nousu olisi turvattava tuottavuuden kasvun mukaan ja veropolitiikkaa olisi koordinoitava valikoivasti siten, että taloudelliset tavoitteet toteutuvat; katsoo, että veropetosten torjunta sekä välittömien että välillisten verojen osalta on erittäin tärkeää ja että sitä tulisi tehostaa; korostaa tarvetta vahvistaa kiireellisesti kannustamisen ja osallistumisen kulttuuria osana yritysjohdon valvontaa ja yritysten yhteiskuntavastuuta;

20.   korostaa, että sisämarkkinoille tarvitaan oikeudenmukaiset säännöt; katsoo sen vuoksi, että kilpailu alimmasta yhtiöverokannasta on haitallista;

21.   pyytää euroalueen jäsenvaltioita tehostamaan talous- ja rahoituspolitiikan koordinointia erityisesti kehittämällä johdonmukainen yhteinen strategia euroryhmän puitteissa; tukee komission ehdotusta vaatia jäsenvaltioilta talous- ja rahoituspolitiikkaa koskevia keskipitkän aikavälin puiteohjelmia sekä valvoa niiden täytäntöönpanoa; painottaa, että jokaisen jäsenvaltion on otettava vastuu rakenneuudistusten määrätietoisesta toteuttamisesta ja kilpailukykynsä parantamisesta yhteistyöhön perustuvalla tavalla siten, että euro hyväksytään ja siihen luotetaan jatkossakin;

22.   toteaa, että erilaiset rakennemuutosmallit ja avoimuuden tasot ovat osasyitä eroihin euroalueen jäsenvaltioiden suoritustasossa; kannattaa komission aiheesta EMU@10 antaman tiedonannon johtopäätöksiä, jotka koskevat monien euroalueen kansantalouksien riittämätöntä kiinnikuromista ja kasvavia eroja euroalueen jäsenvaltioiden välillä; kehottaa säännölliseen näkemysten vaihtoon ja yhteistyöhön euroryhmän piirissä lähentymisprosessin nopeuttamista koskevan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi;

23.   pyytää komissiota käsittelemään taloudellisten ja julkistaloutta koskevien tietojen arvioinnissa käytettäviä yleisiä kriteereitä yhdenmukaisella tavalla; viittaa komission ja jäsenvaltioiden vastuuseen tilastotietojen luotettavuudesta ja vaatii, että tulevaisuudessa päätöksiä tehdään vain, jos saatavilla olevan tiedon oikeellisuudesta ja tarkkuudesta ei ole epäilystä; pyytää lisäksi, että voidaan käynnistää tutkimuksia, jos tietyn jäsenvaltion lähentymis- ja vakautusohjelmia koskeva esitetty aineisto poikkeaa useamman vuoden ajan siitä, mitä voidaan realistisesti odottaa;

Rahapolitiikka

24.   palauttaa mieleen voimakkaan sitoutumisensa EKP:n riippumattomuuteen;

25.   toteaa, että EKP:n parlamentille ja eritoten sen talous- ja raha-asioiden valiokunnalle antamilla määräaikaiskertomuksilla on positiivinen vaikutus rahapolitiikan avoimuuteen, ja pitää myönteisenä Euroopan parlamentin jäsenten mahdollisuutta tehdä rahapolitiikkaa koskevia kirjallisia kysymyksiä EKP:lle, mikä parantaa EKP:n vastuunalaisuutta unionin kansalaisten silmissä; kannattaa vaatimusta lisätä julkista keskustelua tulevasta yhteisestä raha- ja valuuttapolitiikasta euroalueella;

26.   katsoo, että parlamentin ja EKP:n välinen rahapoliittinen vuoropuhelu on ollut menestyksekästä ja että sitä on edelleen vahvistettava; odottaa parannuksia rahapoliittiseen vuoropuheluun useilta osin, kuten EKP:n puheenjohtajan säännöllisten kuulemisten päivämäärien koordinointiin EKP:n rahapoliittista päätöksentekoa koskevan aikataulun kanssa, jolloin voitaisiin parantaa päätösten analysointia säilyttäen kuitenkin mahdollisuus kutsua EKP:n puheenjohtaja tarvittaessa keskustelemaan ajankohtaisista aiheista;

27.   toteaa, että EKP:n rahapolitiikan päätavoite on pitää hinnat vakaina ja että EKP pyrkii keskipitkällä aikavälillä pitämään inflaatiotason kahden prosentin alapuolella mutta kuitenkin lähellä sitä; huomauttaa, että hintavakauden tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti ainoastaan siten, että inflaation perimmäisiin syihin paneudutaan yksityiskohtaisesti; muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan mukaan EKP:n tehtävänä on myös tukea yleistä talouspolitiikkaa yhteisössä;

28.   on sitä mieltä, että EKP:n pitäisi siirtyä inflaatiotavoitteeseen perustuvan suoran strategian käyttöön, jolloin täsmällistä inflaatiotavoitetta täydennetään sen ympärille rakentuvilla sallituilla vaihteluväleillä; pyytää EKP:tä julkaisemaan inflaatioennusteensa; katsoo, että inflaatiotavoitteeseen perustuvan suoran strategian käyttöön siirtymisen ei tulisi sulkea pois keskittymistä raha-aggregaattien dynamiikkaan, jotta vältetään uudet rahoituskuplat;

29.   toteaa, että inflaatio on maailmanlaajuinen tosiasia ja että avoimessa taloudessa on mahdotonta taistella sitä vastaan pelkästään EU:n rahapolitiikan avulla;

30.   painottaa olevansa halukas tutkimaan mahdollisia EKP:n johtokunnan jäsenten nimitysmenettelyyn ennen vuotta 2010 tehtäviä parannuksia; pitää yhtä tärkeänä, että johtokunta koostuisi akateemista ja/tai työkokemusta omaavista ja talousalan, rahapolitiikan ja rahoitusalan erilaisia taustoja omaavista henkilöistä; muistuttaa kehotuksistaan, joiden mukaan EKP:n johtokunnassa, joka olisi yksin vastuussa korkokantojen vahvistamisesta, olisi oltava yhdeksän jäsentä, jolloin nykyinen järjestelmä korvattaisiin eikä tarvitsisi turvautua tulevaisuuden varalta tehtyyn, vielä monimutkaisempaan ratkaisuun; kehottaa tekemään vastaavan muutoksen perustamissopimukseen;

Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja valvonta

31.   katsoo, että sisämarkkinoiden vakauden ja likviditeetin kasvun lisäksi rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen lisää taloudellista kasvua ja vahvistaa kilpailukykyä;

32.   toteaa, että Euroopan unionin tärkeimmät rahoitusmarkkinat sijaitsevat euroalueen ulkopuolella; muistuttaa kuitenkin siitä, että kaikki jäsenvaltiot ja sisämarkkinoiden markkinatoimijat kuuluvat yhteisön lainsäädännön piiriin; katsoo, että Euroopan unionin on pikaisesti vahvistettava valvontarakenteitaan ja otettava siinä huomioon EKP:n erityisasema;

33.   on sitä mieltä, että rajatylittävän arvopaperikaupan selvitystoiminnan alalla, jolla tosiasiallista yhdentymistä ei ole tähän päivään mennessä ollut, on paljon parannettavaa;

34.   painottaa, että vähittäispalvelujen yhdentymistä olisi tehostettava siten, että kuluttajansuoja ei vaarannu; katsoo, että asiakkaiden liikkuvuutta, talouslukutaitoa, peruspalvelujen saatavuutta ja tuotteiden vertailtavuutta pitää parantaa;

35.   katsoo rahoitusalan valvontajärjestelmän eurooppalaistamisen, rahoitusmarkkinoiden avoimuuden, tehokkaiden kilpailusääntöjen sekä asianmukaisen sääntelyn olevan tarpeellisia keskipitkällä aikavälillä, jotta kriisinhallintaa sekä yhteistyötä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ), valvontaviranomaisten, hallitusten ja markkinatoimijoiden välillä voitaisiin parantaa; on sitä mieltä, että eri valtioiden lainkäyttövallan piiriin samanaikaisesti kuuluvissa toimissa säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää yhtenäistetyllä, (kaikki rahoitusalan sektorit) kattavalla ja johdonmukaisella valvontajärjestelmällä, joka perustuu yhdenmukaistettuun lainsäädäntöön alkaen tasapainoisesta lähestymistavasta rahoitusriskien rajojen yli leviämisen sääntelyssä; toteaa, että liiallista sääntelyä, joka menee EY:n lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia pidemmälle, ja sääntelyeroilla keinottelua olisi vältettävä; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia nykyisen valvontarakenteen tarkistamiseksi kyseisten periaatteiden mukaisesti; on sitä mieltä, että EKP:n mahdollisia valvontatehtäviä pitäisi EKPJ:n kautta laajentaa euroalueen ulkopuolelle;

36.   pitää myönteisenä keväällä 2008 tehtyä, rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja Euroopan unionin valtiovarainministeriöiden välistä yhteistyötä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa rajatylittävästä rahoitusalojen vakaudesta; painottaa, että yhteisymmärryspöytäkirja ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova ja se perustuu jäsenvaltioiden halukkuuteen tehdä yhteistyötä; on sitä mieltä, että vaikka rasitusten jakamista koskevia sääntöjä on erittäin vaikea määritellä etukäteen, kriisinhallintatyötä pitää jatkaa;

37.   korostaa, että maailman suurimmat rahoitusmarkkinat omaavana maailman suurimpana talousalueena Euroopan unionin pitäisi ottaa johtava kansainvälinen rooli rahoituspalvelujen sääntelyjärjestelmän uudistamisessa kaikkien mukana olevien maiden hyväksi ja yleisen vakauden edistämiseksi; katsoo, että politiikan valmistelun perustavoitteeksi olisi asetettava rahoitusalan vakaus, sillä rahoitusmarkkinoiden integroituminen ja rahoitusalan innovointi lisääntyvät, mikä saattaa joskus lisätä epävakautta reaalitaloudessa ja tuoda mukaan järjestelmään liittyviä riskejä; on vakuuttunut siitä, että EU:n tasolla tehdyt kunnianhimoiset päätökset kannustavat muita maita toimimaan samoin, ja korostaa tässä yhteydessä vastuuta maailmanlaajuisten tai EU:n ulkopuolella esiintyvien ongelmien käsittelystä; on sitä mieltä, että kansainvälisten sääntelyelinten poliittiseen vastuuseen pitää kiinnittää samalla tavalla huomiota kyseisessä sääntelytyössä;

38.   pyytää komissiota tutkimaan eurooppalaisten obligaatioiden kehittämistä ja luomaan pitkän aikavälin strategian, joka mahdollistaisi kyseisten obligaatioiden liikkeellelaskun euroalueella jäsenvaltioiden kansallisten obligaatioiden lisäksi; viittaa tarpeeseen arvioida sen seuraukset sekä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla että EMU:ssa;

Euroalueen laajentuminen

39.   kehottaa kaikkia euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita noudattamaan Maastrichtin kriteerejä sekä uudistettua ja yleisesti joustavaa vakaus- ja kasvusopimusta; katsoo, että komission pitää varmistaa, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan tarkasti ja että poissulkemisperusteita sovelletaan ennen euroalueeseen liittymistä; huomauttaa, että komission pitää varmistaa euroalueeseen kuuluvien sekä siihen liittymään halukkaiden jäsenvaltioiden tasa-arvoinen kohtelu; huomauttaa tässä yhteydessä, että euroalueen vakaus pitkällä aikavälillä pitää ottaa yhteisen edun mukaiseksi tavoitteeksi ja että laajentumisen ja vakauden pitää kulkea käsi kädessä; pitää olennaisena sitä, että euroalueen jäsenvaltiot ja muut erityisen aseman omaavat jäsenvaltiot täyttävät tarkasti velvollisuutensa siten, että hintojen vakautta, EKP:n riippumattomuutta ja budjettikuria koskevat yhteiset tavoitteet tai niiden toiminta kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämistä eivät jää epäselviksi;

40.   katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka eivät kuulu euroalueeseen mutta täyttävät Maastrichtin kriteerit ja joille ei ole myönnetty poikkeusta perustamissopimuksessa, olisi siirryttävä käyttämään yhteistä valuuttaa mahdollisimman pian;

41.   painottaa, että euroalueeseen liittyminen edellyttää kaikkien Maastrichtin kriteereiden täyttymistä perustamissopimuksen ja sen 121 artiklaa koskevan pöytäkirjan edellyttämällä tavalla: mitattu vakaa hintataso ja sen kestävyys, julkinen talous ilman liiallista alijäämää, valuuttakurssimekanismin (ERM II) jäsenyys vähintään kahden vuoden ajan, tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen, pitkän aikavälin korkotasojen säätely, lainsäädännön yhteensopivuus EMU:a koskevien Maastrichtin sopimuksen määräysten kanssa ja keskuspankin riippumattomuus;

42.   katsoo, että yksi euroalueeseen liittymisen suurimmista haasteista on varmistaa Maastrichtin kriteereiden kestävyys; korostaa samalla kuitenkin, että Maastrichtin kriteerit ovat myös ensimmäinen vaihe kohti uudistusprosessien, mukaan lukien lisäsitoumukset ja rakenneuudistuksia, investointeja ja talouden koordinointia koskevat toimet, pitämistä oikealla tiellä;

43.   pitää myönteisenä ERM II:een kuuluvien, euroalueeseen liittymään halukkaiden jäsenvaltioiden tehokkaampaa valvontaa sekä niiden taloudellista kehitystä; toteaa, että menestyksekkään osallistumisen ERM II:een on jatkossakin oltava todellinen edellytys eikä ainoastaan toissijainen vaatimus euroalueeseen liittymiselle; katsoo, että kaikkiin euroalueeseen pyrkiviin jäsenvaltioihin olisi sovellettava samoja liittymisvaatimuksia;

44.   katsoo euroalueen kestävän ja menestyksekkään laajentumisen olevan suuri haaste tulevina vuosina, ja katsoo, että sekä EKP:n institutionaaliset standardit että sen päätöksentekoprosessi pitää mukauttaa kyseiseen muutokseen ja että rotaatiomallissa on otettava huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden taloudellinen painoarvo;

45.   korostaa, että euroalueen laajentumisen yhteydessä pitkälle menevä lähentyminen reaalitaloudessa on suotavaa, jotta voidaan rajoittaa asiaan liittyviä sekä euroalueelle että siihen liittymään halukkaille jäsenvaltioille aiheutuvia hankaluuksia; katsoo tässä yhteydessä, että olisi luotava järjestelyjä niiden jäsenvaltioiden hyväksi, jotka osallistuvat euroalueeseen ja joissa yhteisellä rahapolitiikalla saattaa olla erityisen kielteisiä vaikutuksia;

46.   korostaa olevan tulevien laajentumisien kannalta tärkeää laatia kohdennettuja toimenpiteitä sellaisten euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotka ovat erityisesti kärsineet tämänhetkisestä talouskriisistä;

Tiedottaminen

47.   painottaa, että vaikka euroalueella hinnat ovat tähän päivään mennessä pysyneet vakaina, koettu inflaatio on eronnut merkittävästi jäsenvaltioiden alhaisemmista todellisista inflaatioasteista kymmenen viime vuoden aikana; pyytää sen vuoksi, että kansalaisille annetaan parempaa ja tarkempaa tietoa EMU:n tarpeellisuudesta ja sen toiminnasta ja erityisesti asioista, jotka koskevat hintojen vakautta, kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita ja euroalueen vakauden tuomia etuja kansainvälisten rahoituskriisien yhteydessä;

48.   katsoo, että yhteisvaluutta on edelleen Euroopan unionin tiedottamisen painopisteala; katsoo, että talous- ja rahaliiton ja euron edut – vakaa hintataso, alhaiset asuntolainan korot, helpompi matkustaminen, valuuttakurssien vaihteluilta ja ulkoisilta häiriöiltä suojautuminen – on jatkossakin esitettävä kansalaisille ja niitä on selitettävä heille perusteellisesti; katsoo, että tiedotuksessa ja ajan tasalla pitämisessä olisi keskityttävä erityisesti niihin unionin kansalaisiin, kuluttajiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka eivät pysty sopeutumaan viipymättä euron uuteen kehitykseen ja sen uusiin haasteisiin;

49.   kehottaa EKP:tä analysoimaan vuosittain joko vuosikertomuksessaan tai erityiskertomuksessa määrällisesti etuja, joita eurosta on ollut tavallisille kansalaisille, ja antamaan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten euro on vaikuttanut myönteisesti kansalaisten arjessa;

50.   katsoo, että tiedottaminen on äärimmäisen tärkeää valmisteltaessa euron käyttöönottoa euroalueeseen liittymistä suunnittelevissa jäsenvaltioissa; toteaa, että euroalueen laajentumista koskeva tiedottaminen on tärkeää myös euroalueeseen kuuluvissa jäsenmaissa;

51.   katsoo, että komission on keskityttävä toimissaan auttamaan uusia jäsenvaltioita näiden valmistellessa kansalaisiaan euron käyttöön ottamiseen toteuttamalla intensiivinen tiedotuskampanja, valvomalla sen toteuttamista siellä, missä se on jo käynnistetty, ja tekemällä säännöllisesti selkoa parhaista käytänteistä, jotka koskevat euron käyttöön ottamisesta laadittujen kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa; katsoo myös, että parhaat käytänteet ja aiemmista uuteen valuuttaan siirtymisistä saatu tietämys on hyödyksi uusien jäsenvaltioiden uuteen valuuttaan siirtymiselle, tulevalle laajentumiselle ja uusien hakijamaiden valmistautumiselle;

Euron kansainvälinen asema ja ulkoinen edustus

52.   pitää myönteisenä 25 prosenttia maailmanlaajuisesta valuuttavarannosta edustavan euron nopeaa nousua toiseksi tärkeimmäksi varanto- ja maksuliikennevaluutaksi Yhdysvaltain dollarin jälkeen; toteaa, että eurolla on tärkeä asema rahoitusvaluuttana erityisesti euroalueen naapurimaissa ja että niiden vaihtokurssit noudattavat euron kurssia; hyväksyy EKP:n lausunnon siitä, että euro on Euroopan unionin sisäisen lähentymisprosessin viimeinen vaihe, minkä vuoksi euron käyttöönotto on mahdollista vain EY:n perustamissopimuksen puitteissa;

53.   katsoo, että seuraavan vuosikymmenen aikana talous- ja rahaliiton poliittiseen ohjelmaan vaikuttavat muun muassa Aasian kehittyvistä talouksista aiheutuvat haasteet sekä tämänhetkinen maailmanlaajuinen talouskriisi; pitää valitettavana, että vaikka euron maailmanlaajuinen asema on vahvistunut, pyrkimykset euroalueen ulkoisen edustuksen kohentamiseksi rahoitus- ja raha-asioissa eivät ole juurikaan edenneet; korostaa, että euroalueen on luotava valuuttansa kansainvälisen aseman tasalla oleva kansainvälinen strategia;

54.   muistuttaa, että tehokkain keino, jolla euroalue voi nostaa vaikutusvaltansa taloudellisen painoarvonsa tasalle, on yhteisten kantojen määrittäminen ja edustuksen vahvistaminen siten, että lopulta euroalueella on yksi ainoa yhteinen paikka tärkeissä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja -foorumeissa; kehottaa euroalueen jäsenvaltioita muun muassa esiintymään yhdenmukaisesti valuuttakurssipolitiikassa;

55.   korostaa, että euroa käytetään kansallisena valuuttana euroalueen ulkopuolella; katsoo, että tällaisen käytön vaikutuksia on analysoitava;

56.   huomauttaa, että euron tärkeä asema kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla tuo mukanaan velvoitteita ja että näin ollen sekä euroalueen rahapolitiikalla että sen kasvupolitiikalla on maailmanlaajuinen vaikutus; korostaa euron kasvanutta merkitystä kansainvälisen kaupan ja palvelujen alalla globaalin ympäristön vakauttajana ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen vauhdittajana sekä perustana suorien investointien kasvulle ja rajatylittäville yritysfuusioille, jotka voivat vähentää merkittävästi liiketoimista aiheutuvia kustannuksia; kehottaa tekemään tutkimuksen maailmantalouden epätasapainosta ja euron asemasta ja laatimaan mahdollisia malleja, joiden avulla Euroopan unioni voisi paremmin varautua ulkoisiin iskuihin;

57.   ehdottaa tehokkaampaa tulevaisuuteen suuntautunutta yhteistyötä sekä tehostettua kansainvälistä vuoropuhelua tärkeimpien valuutta-alueiden toimivaltaisten viranomaisten välillä kansainvälisen kriisinhallinnan kohentamiseksi ja reaalitalouden valuuttaliikkeiden seurausten hallitsemiseksi; muistuttaa menestyksekkäästä yhteisestä kriisihallinnasta Yhdysvaltojen subprime-kriisin alussa sekä syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumia välittömästi seuranneen kriisin yhteydessä, millä osaltaan onnistuttiin estämään Yhdysvaltain dollarin romahtaminen;

58.   tukee komission aikomusta vahvistaa EMU:n vaikutusvaltaa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa valitsemalla tietyt edustajat kuten euroryhmän, komission ja EKP:n puheenjohtajat edustamaan EU:n yhteistä kantaa; toteaa, että euroryhmän, komission ja EKP:n puheenjohtajat voivat käytännössä jo nyt toimia tarkkailijoina tärkeimmissä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa; edellyttää kuitenkin Euroopan näkemysten parempaa koordinointia, jotta Euroopan yhteistä rahapolitiikkaa edustaisivat jatkossa sen legitiimit edustajat; odottaa, että euroalueen kanta sen tärkeimpien yhteistyökumppaneiden valuuttakurssipolitiikkaan ilmaistaan; kehottaa euroryhmän puheenjohtajaa toimimaan euroalueen edustajana vakausfoorumissa (FSF); ehdottaa Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen tarkistamista, jotta talousalueiden ja -järjestöjen edustus olisi mahdollista;

59.   tähdentää, että Euroopan unioni tarvitsee yhteistä näkemystä kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamisesta ja että tällöin olisi otettava huomioon uusien talousmahtien noususta aiheutuvat globaalin talouden haasteet;

60.   pitää valitettavana, että komissio ei ole analysoinut EMU@10:tä koskevassa tiedonannossaan euron kansainvälistä asemaa yksityiskohtaisemmin ja täsmällisemmin; pyytää komissiota laatimaan yksityiskohtaisen selonteon, jossa käsitellään yhteisen rahapolitiikan ulkoisia vaikutuksia ja sen jälkiseurauksia euroalueen talouden ja kaupan suorituskykyyn;

61.   korostaa, että jotkut EU:n kumppaneista harjoittavat rahapolitiikkaa, jonka tavoitteena on niiden oman valuutan aliarvostus, ja että tällä menettelyllä on epäreiluja vaikutuksia kauppaan ja sitä voidaan pitää tullien ulkopuolisena kansainvälisen kaupan esteenä;

EMU:n taloudelliset välineet ja hallinnointi

62.   katsoo, että kaikkien asianomaisten osapuolten – parlamentin, neuvoston, komission, euroryhmän ja sekä EU:n että kansallisen tason työmarkkinaosapuolten – pitäisi työskennellä yhdessä tehostaakseen EMU:n tulevaa toimintaa talouspolitiikan ohjausjärjestelmässä seuraavien ehdotusten pohjalta:

   a) Lissabonin sopimuksen olennaisena osana ja keskeisenä taloudellisena välineenä toimivilla yhdennetyillä poliittisilla suuntaviivoilla pitäisi pyrkiä työllisyyden, ympäristöasioiden ja sosiaaliturvan alalla kaikkia osapuolia innoittaviin uudistuksiin, joiden tavoitteena olisi tasapainoinen politiikkayhdistelmä;
   b) yhdennettyihin poliittisiin suuntaviivoihin pitäisi sisällyttää laajat puitteet tarkemmalle talouspolitiikan yhteensovittamiselle, minkä tarkoituksena olisi yhtenäistää kansallisia uudistusohjelmia ottaen kuitenkin huomioon taloudelliset erot ja erilaiset kansalliset perinteet; vakaus- ja lähentymisohjelmista sekä kansallisista uudistusohjelmista pitäisi kuulla kansallisia parlamentteja;
   c) yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen, erityisesti talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, sekä vakaus- ja lähentymisohjelmien välistä yhteyttä pitäisi vahvistaa, kansallisessa parlamentissa käydyn keskustelun jälkeen vakaus- ja lähentymisohjelmat sekä kansalliset uudistusohjelmat voitaisiin esitellä samaan aikaan (vuosittain alkusyksystä); talouspolitiikan laajat suuntaviivat voisivat sisältää yhteisiä talousarviotavoitteita, jotka ovat vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osa-alueen mukaisia;
   d) jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi kansallisesta talousarviosta päättäessään ottaa huomioon yhdennetyt poliittiset suuntaviivat, maakohtaiset suositukset sekä euroalueen julkisen talouden kokonaistilanne; erilaiset kansalliset talousarvioaikataulut ja niiden perustana olevat ennusteet pitäisi saattaa yhteensopiviksi, jotta vältyttäisiin erilaisten makrotaloudellisten ennusteiden (maailmanlaajuinen kasvu, EU:n kasvu, öljyn hinta, korkotaso) ja muiden muuttujien käytön aiheuttamilta eroavuuksilta; kehottaa komissiota, Eurostatia ja jäsenvaltioita työskentelemään sellaisten välineiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan parantaa kansallisten talousarvioiden vertailukelpoisuutta, mitä tulee eri kategorioihin kuuluviin menoihin;
   e) euroalueen jäsenvaltioille pitäisi mahdollisuuksien mukaan antaa muodollisempia suosituksia muun muassa seuraavista asioista: keskipitkän aikavälin menoja koskevien tavoitteiden asettaminen, erityiset rakenteelliset uudistukset, sijoitukset, julkisen talouden laatu; lisäksi kansallisten uudistusohjelmien yhteydessä pitäisi pyrkiä yhtenäisempään raportointirakenteeseen siten, että kansallisille uudistusprioriteeteille ei aiheudu haittaa; kaikki sitoumukset, tavoitteet ja saavutukset pitäisi kokonaisuudessaan sisällyttää yhdennettyihin poliittisiin suuntaviivoihin ja kansallisiin uudistusohjelmiin, jotta taloushallinnon johdonmukaisuus ja tehokkuus paranisi;
   f) taloushallinnon viitekehykseen pitäisi sisällyttää hyvinä aikoina pitkän aikavälin strategia kansallisten velkojen osuuden pienentämisestä korkeintaan 60 prosenttiin bkt:sta, koska tämä alentaisi velanhoidon kustannuksia ja yksityisten sijoitusten pääomakustannuksia;
   g) pitäisi luoda sitova kehys, jonka puitteissa euroalueen jäsenvaltioiden olisi keskusteltava toistensa ja komission kanssa ennen suurten talouspoliittisten päätösten tekemistä esimerkiksi ruoan ja energian hintojen nousun vuoksi;
   h) talouden yhteensovittaminen pitäisi tehdä yhdennetyn eurooppalaisen talous- ja työllisyysstrategian muodossa ja perustuen nykyisiin talouspolitiikan välineisiin, erityisesti Lissabonin strategiaan, yhdennettyihin poliittisiin suuntaviivoihin, kestävän kehityksen strategiaan ja vakaus- ja lähentymisohjelmiin; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia euroryhmän puheenjohtajan johdolla yhtenäiseen ja samanaikaiseen taloudellisen toiminnan tukemiseen ja ohjaamaan sitä samaan suuntaan;
   i) edellä h alakohdassa tarkoitetussa eurooppalaisessa talous- ja työllisyysstrategiassa pitäisi huomioida uuden vihreän teknologian mahdollisuudet toimia taloudellisen kasvun ja makrotalouspoliittisten toimien kulmakivenä;
   j) innovatiivisten, erityisesti pienten ja keskisuurten, yritysten, rahoitusta olisi helpotettava, muun muassa perustamalla Euroopan investointipankin koordinoima "eurooppalainen järkevän kasvun rahasto";
   k) euroaluetta koskevassa vuosikertomuksessa olisi annettava käytännöllisempiä välineitä ja arviointeja, jotka mahdollistavat yksityiskohtaisemman vuoropuhelun talouspolitiikkaa ohjaavien EU:n eri elinten kesken;
   l) sellaisten komissiota, neuvostoa ja parlamenttia koskevien menettelysääntöjen laatiminen, jotka takaavat kyseisten toimielinten asianmukaisen yhteistyön ja täyden osallistumisen yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen asianmukaiseen myöhempään käsittelyyn olennaisia taloudellisia välineitä perustettaessa;
  m) talouspolitiikan yhteensovittamisessa tarvittavia rakenteita pitäisi vahvistaa seuraavasti:
   euroryhmälle pitäisi vahvistaa kokoonpanot myös teollisuuden kilpailukykyä, ympäristöasioita, työllisyyttä ja koulutusta koskevilla aloilla;
   euroryhmälle pitäisi antaa tehokkaammat institutionaaliset puitteet ja lisää henkilökuntaa;
   euroryhmän puheenjohtajan toimikauden pitäisi vastata yhdennetyissä suuntaviivoissa mainittuja suhdannekiertoja;
   talouspoliittinen komitea olisi sulautettava talous- ja rahoituskomiteaan niin että saadaan aikaan yhtenäinen ja johdonmukaisesti toimiva valmisteleva elin talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle ja euroryhmälle;
   parlamentin edustajalle pitäisi antaa tarkkailijan asema euroryhmässä ja neuvoston epävirallisissa kokouksissa;
   olisi järjestettävä troikan, parlamentin ja komission välisiä kokouksia neljä kertaa vuodessa ja tarvittaessa euroryhmän kanssa;
   n) parlamentin, komission ja euroryhmän välille pitäisi luoda säännöllisempi ja jäsennellympi makrotaloutta koskeva vuoropuhelu, joka olisi samantyyppinen kuin parlamentin ja EKP:n välinen rahapoliittinen vuoropuhelu, joka käytäisiin vähintään neljännesvuosittain ja jonka tarkoituksena olisi vahvistaa nykyisiä puitteita ja käydä keskustelua euroalueen talouden edessä olevista haasteista;
   o) parlamentin, euroryhmän, EKP:n ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean välille pitää rakentaa aktiivinen vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on keskustella asianmukaisesta politiikan alojen yhdistelmästä;

63.   katsoo, että seuraavan vuosikymmenen aikana EMU:n poliittiseen ohjelmaan vaikuttavat erityisesti rahoitusmarkkinoiden viimeaikainen kuohunta ja sen seuraamukset reaalitaloudelle; panee myönteisenä seikkana tässä yhteydessä merkille, että euroalueen jäsenvaltiot ovat yhteisen rahapolitiikan ja viime vuosina tehtyjen uudistusten ansiosta paremmin varustautuneita kohtaamaan suuria iskuja kuin menneisyydessä; vaatii taloudellisen taantuman ja korkean inflaation torjumiseksi kuitenkin:

   a) EU:n tasolla koordinoitua vastausta, joka perustuu ongelmien yhteiseen ymmärtämiseen ja yhteisiin seurantatoimiin, samalla kun hyväksytään joitakin kansallisia erityispiirteitä kansallisten uudistusohjelmien koordinointi mukaan lukien;
   b) kunnianhimoisia ja mukautettuja kansallisia uudistusohjelmia ja sitoutumista niiden täytäntöönpanoon, mukaan lukien kansallisten talousarvioiden tarkistus viimeisimpiin talousennusteisiin reagoimiseksi, talouden taantuman torjumiseksi ja kasvun edistämiseksi ottaen samalla käyttöön tehokkaan vuoropuhelun työmarkkinaosapuolten kanssa;
   c) pk-yrityksiä tukevia toimenpiteitä erityisesti Euroopan investointipankin viimeaikaisten toimien täydentämiseksi, ja jotta pk-yrityksille voidaan taata pankkijärjestelmän kautta kestävät luottojärjestelmät;
   d) kohdennettujen toimenpiteiden määrittelyä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojelemiseksi tämänhetkisen talouskriisin seurauksilta;
   e) rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman täysimääräistä ja ripeää täytäntöönpanoa, mukaan luettuna seurantatoimet ja valvonnan tehokkuuden lisääminen meneillään olevan rahoituskriisin osalta;
   f) tehostamaan kriisien ratkaisemista koskevia järjestelyjä parantamalla EU:n sääntöjä oikeushenkilön lakkaamisesta sekä luomalla selkeästi määritellyt ja yksimielisesti hyväksyttävissä olevat järjestelyt taakan jakamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden kesken, jos rajatylittävissä rahoitusalan ryhmittymissä ilmenee maksukyvyttömyystapauksia;
   g) saattamaan päätökseen rahapolitiikan suunnittelussa käytettävät välineet analysoimalla perusteellisesti tekijät, jotka vaikuttavat rahoitusjärjestelmän vakauteen ja toimintaan, kuten rahapolitiikan siirrot, luotto- ja rahavarojen kehitys, uusien tuotteiden erityispiirteet sekä riskien ja likviditeetin keskittyminen;
   h) ennakoivaa eurooppalaista reaktiota kansainvälisillä foorumeilla, eritoten vakausfoorumissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa, ja yhteisten prosessien lisäämistä poliittisten päätösten teossa;
   i) Euroopan unionin kannan esiintuomista G8:n puitteissa ja pohdintaa Euroopan unionin roolista tehokkaampana maailmanlaajuisten taloudellisten päätösten tekijänä, samalla kun mukautetaan tämä rooli globalisaation seurauksiin ja yhä hallitsevampiin maailmanlaajuisiin rahoitusmarkkinoihin;
   j) parempaa ja tehokkaampaa Maailman kauppajärjestön ja Bretton Woods -instituutioiden (Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki) yhteistyötä keinottelun torjunnassa ja vakavan kriisin haasteisiin vastaamisessa;
   k) nykyisen vakavan rahakriisin vallitessa, että Kansainvälisen valuuttarahaston suojeluksessa voitaisiin järjestää maailmanlaajuinen rahakonferenssi, jossa voitaisiin neuvotella maailmanlaajuisesti rahakysymyksistä, sekä tutkimaan, olisiko mahdollista perustaa rahariitoja ratkaiseva elin Kansainvälisen valuuttarahaston puitteissa;

o
o   o

64.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, euroryhmän puheenjohtajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0506 .
(2) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 125.
(3) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 569.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057 .
(5) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 422.
(6) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 535.
(7) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 132.
(8) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 780.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0357 .
(10) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 249.
(11) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 251.
(12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0287 .
(13) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 118.
(14) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 73.
(15) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0425 .
(16) EYVL C 35, 2.2.1998, s. 1.


Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta
DOC 72k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (2008/2012(INI) )
P6_TA(2008)0544 A6-0389/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja 141 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2007 päivätyn tiedonannon "Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta" (KOM(2007)0424 ),

–   ottaa huomioon raportin "Legal Aspects of the Gender Pay Gap", jonka komission riippumattomien oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto työllisyyden, sosiaaliasioiden sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon alalla on laatinut helmikuussa 2007,

–   ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) osa-aikatyötä koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen määräykset, joissa maita velvoitetaan sisällyttämään julkisiin tarjouskilpailuihin työtä koskeva lauseke, johon kuuluu myös vaatimus samapalkkaisuudesta,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

–   ottaa huomioon EU:n työmarkkinaosapuolten 1. maaliskuuta 2005 laatimat sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet ja niitä koskevat seurantaraportit,

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta (2006–2010)(1) ja 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008(2) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0389/2008 ),

A.   ottaa huomioon, että naiset ansaitsivat Euroopan unionissa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet ja yksityissektorilla jopa 25 prosenttia vähemmän; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on jäsenvaltioissa 4:n ja yli 25 prosentin välillä, eikä tämä ero osoita olennaisia kaventumisen merkkejä,

B.   ottaa huomioon, että naisen on työskenneltävä 22. helmikuuta asti (eli 418 kalenteripäivää) ansaitakseen saman määrän kuin mies vuodessa,

C.   katsoo, että sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä -periaatteen täytäntöönpano on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi,

D.   ottaa huomioon, että miesten ja naisten palkkojen ero, jota koskevat tiedot kertovat melko hitaasta edistyksestä (17 prosenttia vuonna 1995 ja 15 prosenttia vuonna 2005), ei ole hävinnyt, vaikka lainsäädäntöä on ollut merkittävässä määrin voimassa yli 30 vuotta ja eron kaventamiseksi on toteutettu toimia ja kulutettu voimavaroja; katsoo, että on analysoitava eron syitä ja esitettävä toimintasuunnitelmia, joilla pyritään pääsemään eroon palkkaerosta ja siihen liittyvästä naisten työmarkkinoiden eriytymisestä,

E.   ottaa huomioon, että vaikka naisten koulumenestyksen taso on miehiin verrattuna korkeampi kaikissa jäsenvaltioissa ja naiset muodostavat enemmistön korkeakoulututkinnon suorittaneista, palkkaero ei pienene vastaavasti,

F.   katsoo, että palkkaero johtuu välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sekä yhteiskunnallisista ja taloudellisista tekijöistä, työmarkkinoiden eriytymisestä ja yleisestä palkkarakenteesta sekä liittyy useisiin oikeudellisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin, jotka ovat laaja-alaisempia kuin pelkästään kysymys saman työn samanlaisesta palkkauksesta,

G.   katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin,

H.   ottaa huomioon, että palkkaeron kaventaminen oli yksi Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteista, mutta katsoo, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole kiinnittäneet siihen riittävästi huomiota,

I.   katsoo, että EU:n lainsäädäntöä kehittämällä on voitava auttaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tunnistamaan paremmin pitkään jatkuneiden sukupuolten palkkaerojen perimmäiset syyt,

J.   katsoo, että naisvaltaisia ammatteja ja tehtäviä arvostetaan yleensä vähemmän kuin miesvaltaisia, vaikkei tälle välttämättä olisi mitään objektiivisia perusteita,

K.   katsoo, että sukupuoleen liittyvistä syistä on olemassa digitaalinen kuilu, jolla on kiistämättömiä vaikutuksia palkkoihin,

L.   katsoo, että palkkajärjestelmä, johon sisältyy palvelusvuosien huomioon ottaminen palkan määrässä, on epäedullinen naisille, joiden on keskeytettävä uransa (useita kertoja) ulkoisten tekijöiden vuoksi, kuten lasten saamisen aiheuttama työssäkäynnin keskeytyminen, ammatinvalinnan erot tai naisten lyhyemmät työajat, ja asettaa kyseiset naiset pitkäksi ajaksi ja rakenteellisesti heikompaan asemaan,

M.   ottaa huomioon tiedot, joiden mukaan koulutuksesta ja kokemuksesta maksetaan naisille vähemmän kuin miehille; katsoo, että "samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan" periaatteen – joka ei saa olla sukupuolistereotypioihin perustuvan lähestymistavan vinouttama – noudattamisen lisäksi on päästävä eroon perinteisestä yhteiskunnallisesta roolijaosta, joka on tähän asti vaikuttanut merkittävästi koulutuksen ja ammatin valintaan; katsoo, että äitiys- ja vanhempainloma eivät saa johtaa naisten syrjintään työmarkkinoilla,

N.   katsoo, että palkkaerosta aiheutuu merkittäviä seurauksia naisten asemalle talouselämässä ja yhteiskunnallisessa elämässä työelämän aikana ja sen jälkeen, ja katsoo, että koska monet naiset ovat antaneet panoksensa yhteiskunnan hyväksi muulla tavalla kuin osallistumalla työelämään, kuten hoitamalla lapsia tai ikääntyneitä sukulaisia, heidän köyhyysriskinsä on suurempi ja he ovat taloudellisesti riippuvaisempia muista,

O.   katsoo, että palkkaerot ovat vielä suurempia, kun kyseessä ovat maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset ja ammattitaitoa vailla olevat naiset,

P.   katsoo, että on olennaisen tärkeää, että käytettävissä on sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sekä ajantasaistettu oikeudellinen kehys, jossa käsitellään sukupuolinäkökulmaa ja joka mahdollistaa palkkasyrjinnän syihin vaikuttamisen,

Q.   katsoo, että koulutuksen avulla on mahdollista ja välttämätöntä myötävaikuttaa yhteiskunnan sukupuolistereotypioiden poistamiseen,

R.   ottaa huomioon, että se on toistuvasti kehottanut komissiota tekemään aloitteita, nykyisen lainsäädännön tarkistaminen mukaan lukien, jotta edistettäisiin palkkaerojen poistamista, poistettaisiin eläkeläisten köyhyysriski ja varmistettaisiin heille asianmukainen elintaso,

S.   ottaa huomioon, että miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(3) mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate on keskeinen ja välttämätön osa yhteisön säännöstöä ja sukupuolta ja syrjintää koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja että on välttämätöntä antaa kyseisen periaatteen täytäntöönpanoa koskevia uusia säännöksiä,

T.   katsoo, että jos jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttaisivat toimia, jotka on eritelty edellä mainitussa 1. maaliskuuta 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, se johtaisi todelliseen palkkaerojen eliminoimiseen sosiaalista vuoropuhelua tehostamalla,

U.   katsoo, että jos halutaan luoda strategia palkkaerosta, horisontaalisesta ja vertikaalisesta eriyttämisestä sekä tyypillisesti naisten työtehtäviä ja aloja koskevista stereotyypeistä eroon pääsemiseksi, on laadittava sellainen toimintakehys eri tasoilla – sekä lainsäädännöllisillä että muilla – jossa tehdään ero palkkasyrjinnän ja sellaisten palkkaerojen välillä, jotka perustuvat välittömän ja välillisen syrjinnän eri tekijöihin, koska ensin mainitut kuuluvat suoraan lainsäädännön alaan ja jälkimmäiset on hoidettava kohdennetuilla ja erityisillä toimilla,

V.   ottaa huomioon, että komissio on edellä mainitussa 18. heinäkuuta 2007 päivätyssä tiedonannossa antamansa ilmoituksen mukaisesti tekemässä vuoden 2008 aikana samapalkkaisuutta koskevasta EU:n lainsäädännöstä tutkimusta, johon kaikkien asianomaisten sidosryhmien on osallistuttava; katsoo, että tutkimustulosten pitäisi saada riittävästi julkisuutta,

W.   ottaa huomioon, että tavoitteeksi on asetettu naisten ja miesten eläkkeiden yhtäläisyys, myös eläkeiän osalta,

X.   katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla voi olla asiassa olennaisen tärkeä rooli sukupuolten palkkaeron kehittymisen seurannassa ja tämän eron syiden analysoinnissa samoin kuin lainsäädännön vaikutuksen arvioinnissa,

1.   kehottaa komissiota esittämään parlamentille 31. joulukuuta 2009 mennessä EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan lainsäädäntöehdotuksen miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan nykyisen lainsäädännön(4) tarkistamisesta liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.   vahvistaa, että suosituksissa otetaan huomioon toissijaisuusperiaate ja kansalaisten perusoikeudet;

3.   katsoo, ettei pyydetyllä ehdotuksella ole taloudellisia vaikutuksia;

4.   on vakuuttunut tarpeesta varmistaa direktiivin 2006/54/EY säännösten parempi ja aikaisempi täytäntöönpano, jotta voidaan puuttua palkkaeroihin siten, että jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttavat toimenpiteitä, joita on esitetty edellä mainituissa 1. maaliskuussa 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, huolehtimalla tietojen ja suuntaviivojen levittämisestä käytännön välineistä (etenkin pk-yritysten osalta), joiden avulla voidaan puuttua palkkaeroihin, kansalliset ja alakohtaiset työmarkkinasopimukset mukaan luettuina;

5.   korostaa neuvottelujen ja yhteisten työehtosopimusneuvottelujen tärkeyttä poistettaessa naisten syrjintää, erityisesti työllisyyden, palkkojen, työolojen, uran ja ammatillisen koulutuksen osalta;

6.   kehottaa yhteisön toimielimiä järjestämään Euroopan palkkatasa-arvon päivän – päivä, jolloin Euroopan naiset ovat ansainneet (keskimäärin) saman palkan, jonka Euroopan miehet ansaitsevat (keskimäärin) vuodessa – jonka avulla lisätään tietoisuutta nykyisestä palkkakuilusta ja kannustetaan kaikkia asianosaisia toimijoita käynnistämään uusia aloitteita palkkakuilun poistamiseksi;

7.   kehottaa ammatti- ja työnantajajärjestöjä laatimaan yhdessä työn puolueettomaan arvioimiseen soveltuvia välineitä naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1: MÄÄRITELMÄT

Direktiiviin 2006/54/EY sisältyvä samapalkkaisuuden määritelmä on toisinto direktiivin 75/117/ETY säännöksistä. Jotta sukupuolten palkkaerojen torjumiseen tarkoitetut välineet voidaan ryhmitellä tarkemmin, on tärkeää määritellä täsmällisemmin eri käsitteet, kuten:

   sukupuolten palkkaero, mutta määritelmä ei saa rajoittua vain bruttotuntipalkkojen eroihin;
   välitön palkkasyrjintä;
   välillinen palkkasyrjintä;
   palkkio, jonka määritelmään olisi kuuluttava kaikki nettoansiot ja palkat samoin kuin kaikki työhön liittyvät korvaukset ja luontoisedut;
   eläke-ero: koskee eläkejärjestelmien eri osa-alueita, kuten jakojärjestelmää ja ammatillista lisäeläkejärjestelmää (palkkaero vaihtuu eläke-eroksi eläkkeelle siirtymisen jälkeen).

Suositus 2: TILANNEARVIO JA TULOSTEN AVOIMUUS

2.1.   Työnantajien ja työntekijöiden puutteellinen tietämys ja heille suunnattu riittämätön tiedotus yhtiön nykyisistä tai mahdollisista palkkaeroista heikentää perustamissopimuksessa vahvistetun periaatteen ja nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa.

2.2.   Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava tarkkojen tilastotietojen puuttuminen sekä naisten nykyisen alemman palkkataso erityisesti perinteisesti naisvaltaisissa ammateissa ja otettava naisten ja miesten välinen palkkaero täysimääräisesti huomioon sosiaalipolitiikoissaan ja pidettävä sitä vakavana ongelmana.

2.3.   Siksi on välttämätöntä velvoittaa yhtiöt tekemään säännöllisiä palkkatarkastuksia ja julkaisemaan niiden tulokset (esimerkiksi vähintään 20 työntekijää työllistävissä yhtiöissä). Samaa velvoitetta on myös sovellettava palkan lisäksi maksettavia korvauksia koskeviin tietoihin.

2.4.   Työnantajien on esitettävä tulokset työntekijöille ja näiden edustajille sukupuolen mukaan eriteltyinä palkkatilastoina. Kyseiset alakohtaiset ja kansalliset tiedot pitäisi kerätä jokaisessa jäsenvaltiossa.

2.5.   Jäsenvaltioiden ja komission olisi tuotettava parempia tilastoja ja lisättävä niihin vertailukelpoisia tietoja naisten ja miesten välisistä palkkaeroista osa-aikatyön osalta ja naisten ja miesten eläkkeiden välisistä eroista.

2.6.   Näiden tietojen on oltava johdonmukaisia, verrattavissa olevia ja täydellisiä ja niillä on pyrittävä poistamaan työn järjestelyyn ja luokitukseen liittyviä syrjiviä palkkatekijöitä.

Suositus 3: TYÖN ARVIOINTI JA TYÖN LUOKITUS

3.1.   Työn arvon käsitteen on nojattava ihmissuhdetaitoihin tai vastuuseen siten, että arvostetaan työn laatua, päämääränä taata naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen, ja kyseiselle käsitteelle ei saisi olla leimallista naisille epäedullinen stereotyyppinen näkökulma, jossa korostetaan esimerkiksi fyysistä voimaa ihmissuhdetaitojen tai vastuun sijasta. Siksi naisten on saatava tietoja, ohjausta ja/tai koulutusta, kun on kyse palkkaneuvotteluista, työn luokituksesta ja palkkaluokista. Toimialoja ja yhtiöitä on voitava pyytää tarkistamaan, onko niiden työn luokitusjärjestelmissä otettu sukupuolinäkökohta huomioon vaaditulla tavalla sekä tekemään aiheelliset korjaukset.

3.2.   Komission aloitteessa olisi kehotettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön työn luokitus, joka on naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatteen mukainen ja jonka avulla sekä työantajat että työntekijät pystyvät tunnistamaan epäoikeudenmukaisesti määriteltyyn palkka-asteikkoon perustuvan mahdollisen palkkasyrjinnän. On tärkeää noudattaa työmarkkinasuhteiden järjestelmää koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja järjestelmään liittyviä perinteisiä käytäntöjä. Työnarvioinnin ja työn luokituksen perustekijöiden pitäisi myös olla avoimia ja yleisesti kaikkien sidosryhmien, työsuojeluhallinnon ja tasa-arvoelinten käytettävissä.

3.3.   Jäsenvaltioiden olisi arvioitava perusteellisesti naisvaltaisia ammattialoja.

3.4.   Sukupuolineutraalin työnarvioinnin on perustuttava uusiin luokitusjärjestelmiin ja ammatillista osaamista ja työn organisointia koskeviin järjestelmiin sekä työkokemukseen ja tuottavuuteen, joita arvioidaan ennen kaikkea laadullisesti ja joista saadaan tiedot ja arviointiperusteet, joiden perusteella palkat määritetään ottaen asianmukaisesti huomioon vertailtavuuden käsite.

Suositus 4: TASA-ARVOELIMET

Tasa-arvon edistämis- ja valvontaelimillä pitäisi olla merkittävämpi rooli sukupuolten palkkaeron kaventamisessa. Elimille pitäisi antaa valtuudet seurata, raportoida ja mahdollisuuksien mukaan valvoa tehokkaammin ja riippumattomammin sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön soveltamista. Direktiivin 2006/54/EY 20 artiklan tarkistaminen on tarpeen, jotta elinten valtuuksia lisätään siten, että ne voivat

   tukea ja neuvoa palkkasyrjinnän uhreja;
   tehdä palkkaeroja koskevia riippumattomia tutkimuksia;
   julkaista puolueettomia selvityksiä ja antaa suosituksia kaikista välittömään ja välilliseen palkkasyrjintään liittyvistä kysymyksistä;
   panna tuomioistuimessa vireille palkkasyrjintää koskevia oikeusjuttuja;
   tarjota työmarkkinaosapuolille sekä asianajajille, tuomareille ja oikeusasiamiehille suunnattua erityiskoulutusta, joka perustuu analyyttisiin välineisiin ja kohdennettuihin toimiin ja jota voidaan käyttää joko sopimuksia laadittaessa tai tarkistettaessa, noudatetaanko asianmukaisia sääntöjä ja toimintatapoja palkkaerosta eroon pääsemiseksi.

Suositus 5: TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN VUOROPUHELU

Työehtosopimusten ja sovellettavien palkka-asteikkojen ja työn luokitusjärjestelmien lähempi tarkastelu ja työnarviointijärjestelmät ovat välttämättömiä etupäässä silloin, kun on kyse osa-aikaisten työntekijöiden asemasta, muista epätyypillisistä työjärjestelyistä tai lisäkorvauksista ja palkkioista, luontoisedut mukaan lukien, joita miehet saavat naisia useammin. Tässä yhteydessä on otettava huomioon ensisijaisten työehtojen lisäksi myös toissijaiset työehdot ja työhön liittyvät sosiaaliturvajärjestelmät (lomajärjestelyt, eläkejärjestelmät, autoetu, lastenhoitojärjestelyt, sopeutetut työaikajärjestelyt ja niin edelleen.). Jäsenvaltioiden pitäisi – kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai menettelytapojen rajoissa – kehottaa työmarkkinaosapuolia ottamaan käyttöön sukupuolineutraalit työn luokitusjärjestelmät, joiden avulla sekä työnantajat että työntekijät pystyvät tunnistamaan epäoikeudenmukaisesti määriteltyyn palkka-asteikkoon perustuvan mahdollisen palkkasyrjinnän.

Suositus 6: SYRJINNÄN EHKÄISEMINEN

Direktiiviin 2006/54/EY sisältyvä syrjinnän ehkäisemistä koskeva 26 artikla on erityisesti otettava huomioon, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvoelinten myötävaikutuksella hyväksyvät:

   koulutuksessa ja ammattien luokittelussa toteutettavia erityistoimenpiteitä, jotka koskevat ammatillisen koulutuksen järjestelmää ja joiden tarkoituksena on estää syrjintä koulutuksessa, luokittelussa ja valmiuksien taloudellisessa hyödyntämisessä,
   sellaiset erityistoimenpiteet työelämän ja perhe- ja yksityiselämän yhdistämiseksi, jotka liittyvät lastenhoito- ja muihin hoitopalveluihin sekä työn organisoinnin ja aikataulujen joustavuuteen, samoin kuin säännöksiin, jotka koskevat äitiyslomia, isyyslomia, vanhempainlomia ja perhelomia ja joissa säädetään erityisesti isyyslomasta ja sen suojasta sekä vanhempainlomasta ja molemmille vanhemmille kuuluvasta taloudellisesta turvasta,
   konkreettisia positiivisia toimia (EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdan nojalla) palkkaerosta ja sukupuolten eriytymisestä eroon pääsemiseksi, jotka toteutetaan työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvoelinten toimesta eri sopimustasoilla ja aloilla, kuten sukupuolten palkkaerojen torjumiseen tähtäävien palkkasopimusten edistäminen, tutkimukset yhtäläisistä palkoista, laadullisten ja määrällisten tavoitteiden asettaminen ja esikuva-analyysi, ja parhaiden käytäntöjen vaihto,
   julkisten hankintasopimusten sukupuolten tasa-arvon ja samapalkkaisuuden kunnioittamista koskevan lausekkeen.

Suositus 7: SUKUPUOLINÄKÖKOHTIEN VALTAVIRTAISTAMINEN

Tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamista olisi vahvistettava lisäämällä direktiivin 2006/54/EY 29 artiklaan täsmälliset tiedot jäsenvaltioille palkkatasa-arvon periaatteen ja sukupuolten palkkaerojen poistamisen osalta. Komission olisi valmistauduttava tukemaan jäsenvaltioita ja sidosryhmiä konkreettisissa toimissa sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi

   luomalla raportointijärjestelmiä naisten ja miesten välisten palkkaerojen arvioimiseksi,
   perustamalla tietokanta työntekijöiden luokittelu- ja järjestäytymisjärjestelmien muutoksista,
   keräämällä ja levittämällä kokemuksia työn uudelleenorganisoinnista,
   laatimalla erityisiä suuntaviivoja työehtosopimuksiin sisältyvien palkkaerojen tarkkailemiseksi ja asettamalla nämä tiedot eri kielille käännettyinä internetiin kaikkien saataville,
   levittämällä tietoa ja opastusta konkreettisista välineistä (erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön), jotka koskevat sitä, kuinka palkkaerosta päästään eroon myös kansallisissa tai alakohtaisissa työehtosopimuksissa.

Suositus 8: SEURAAMUKSET

8.1.   Tämän alan lainsäädäntö on eri syistä selvästi tehotonta, ja kun muistetaan, ettei ongelmaa pystytä ratkaisemaan kokonaisuudessaan lainsäädännöllä, komission ja jäsenvaltioiden on täydennettävä nykyistä lainsäädäntöä asianmukaisilla seuraamustyypeillä.

8.2.   Jäsenvaltioiden on tärkeää toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisesta määrätään asianmukaiset seuraamukset voimassa olevien säännösten mukaisesti.

8.3.  Direktiiviin 2006/54/EY mukaisesti jäsenvaltioilla on jo nyt velvollisuus määrätä korvaus tai hyvitys (18 artikla) sekä seuraamuksia (25 artikla), jotka ovat "tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia". Pelkästään näiden säännösten avulla ei kuitenkaan torjuta samapalkkaisuuden periaatteen rikkomista. Tästä syystä ehdotetaan tutkittavan seuraavanlaisten mahdollisten seuraamusten toteuttamisen mahdollisuutta, tehokkuutta ja vaikutuksia:

   korvaus tai hyvitys, jolle ei pitäisi vahvistaa ennalta enimmäismäärää,
   seuraamukset, joihin on sisällyttävä uhrille maksettavat korvaukset,
   työsuojeluhallinnon tai toimivaltaisen tasa-arvoelimen edellyttämä sopimussakko esimerkiksi silloin, kun suosituksessa 2 tarkoitettuja sukupuolen mukaan eriteltyjä palkkatilastoja koskeva arviointi ja analyysi on jätetty ilmoittamatta ja sen pakollista toimittamista ei ole hoidettu tai sitä ei ole saatavilla,
   sulkeminen julkisten etuuksien ja avustusten (myös jäsenvaltioiden hallinnoiman EU-rahoituksen) sekä julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle hankintamenettelyjä koskevissa direktiiveissä 2004/17/EY(5) ja 2004/18/EY(6) jo tällä hetkellä säädetyn kaltaisella tavalla,
   säännösten rikkojien nimet julkistetaan.

Suositus 9: EU:N LAINSÄÄDÄNNÖN JA POLITIIKKOJEN VIRTAVIIVAISTAMAINEN

9.1.   Yksi kiireellisiä toimia kaipaava ongelma koskee sitä seikkaa, että osa-aikatyöhön näyttää liittyvän palkkaepäsuhta. Tämä edellyttää 15. joulukuuta 1997 Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY ja sen osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen sisältävän liitteen(7) uudelleenarviointia ja mahdollisesti tarkistamista: direktiivissä säädetään täysi- ja osa-aikaisten työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta sekä kohdennetuimmista ja tehokkaammista toimista työehtosopimuksissa.

9.2.   Työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa olisi kiireesti otettava käyttöön naisten ja miesten palkkaerojen kaventamista koskeva konkreettinen tavoite, myös ammatilliseen koulutukseen pääsyä sekä naisten pätevyyksien ja taitojen tunnustamista koskevilta osin.

(1) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0399 .
(3) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(4) Miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/117/ETY (EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19) on otettu mukaan direktiiviin 2006/54/EY. Direktiivin 2006/54/EY säännösten mukaan direktiivi 75/117/ETY kumotaan 15. elokuuta 2009 alkaen, mikä on myös kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetettu takaraja.
(5) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.
(6) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.
(7) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.


Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen
DOC 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta kestävästä sähköntuotannosta: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen (2008/2140(INI) )
P6_TA(2008)0545 A6-0418/2008

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 esittämän tiedonannon "Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen" (KOM(2008)0013 ) ja siihen liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission työasiakirjan (SEC(2008)0047 ),

−   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (KOM(2008)0016 ) sekä siihen liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission työasiakirjan (SEC(2008)0052 ),

−   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0018 ) sekä siihen liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission työasiakirjan (SEC(2008)0054 ),

−   ottaa huomioon komission 22. marraskuuta 2007 esittämän tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) – "Kohti vähähiilistä tulevaisuutta" (KOM(2007)0723 ) – sekä siihen liittyvät komission työasiakirjat teknologiakartoituksesta (SEC(2007)1510 ) ja kapasiteettikartoituksesta (SEC(2007)1511 ) Euroopan strategista energiateknologiasuunnitelmaa varten,

–   ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 esittämän tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030 ),

–   ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001 ),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0418/2008 ),

A.   katsoo, että EU:ssa on viimeisten tieteellis-teknisten tietojen perusteella ilman massiivisia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja muuhun tekniikkaan käytettävä fossiilisia polttoaineita vielä vuosikymmenten ajan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi,

B.   toteaa, että hiili on EU:ssa ainoa käytettävissä oleva fossiilinen energialähde, jonka avulla voidaan rajoittaa lisääntyvää riippuvuutta epävakaiden kolmansien maiden öljy- ja kaasutoimituksista ja jolla on tämän vuoksi strateginen merkitys,

C.   toteaa, että kun hiilellä on monissa jäsenvaltioissa keskeinen asema eri energiamuotojen yhdistelmässä, hiilikäyttöiset voimalat vaativat merkittävää modernisointia ja investointeja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi,

D.   ottaa huomioon, että useilla jäsenvaltioilla on runsaita hiilivarantoja, joiden arvioidaan riittävän pitkään tulevalle vuosisadalle saakka,

E.   toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan laaja käyttö voimalaitoksissa ja myös pitkällä aikavälillä paljon hiilidioksidipäästöjä aiheuttavilla teollisuudenaloilla voisi auttaa saavuttamaan EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet vuoden 2020 jälkeen ja että tällaisen tekniikan käyttäminen täydentää energiatehokkuuteen liittyviä toimia tarjonta- ja kysyntäpuolella sekä uusiutuvien energialähteiden alalla,

F.   ottaa huomioon, että useissa maailman kasvavissa talouksissa energiantuotanto on riippuvainen hiilen käytöstä ja että ympäristöpoliittiset saavutukset liittyvät näillä alueilla läheisesti mahdollisuuteen käyttää vähän päästöjä aiheuttavaa hiiltä,

G.   toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttäminen voimalaitoksissa vuoden 2020 jälkeen on mahdollista vain, jos demonstrointihankkeet tuottavat uutta ja tarpeellista tekniikan kehitystä parantaen tehokkuutta ja taloudellista toteutettavuutta niin, että samalla taataan ympäristön ottaminen huomioon,

H.   katsoo, että viipeet demonstraatiolaitosten rakentamisessa asettavat kyseenalaiseksi hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttämisen voimalaitoksissa ja siten myös ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen,

I.   toteaa, ettei hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttämisellä ole vielä sopivaa ja tarvittavaa oikeudellista kehystä,

J.   toteaa, että asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö on siirrettävä mahdollisimman nopeasti kansalliseen tai alueelliseen lainsäädäntöön ja sitä on täydennettävä uusilla lainsäädäntöehdotuksilla, jotka koskevat erityisesti kuljetusinfrastruktuurien toteuttamista,

K.   katsoo, että lainsäädännön puuttuminen vaikeuttaa yritysten investointipäätösten tekemistä ja mahdollisten sijoittajien toimintaa rahoitusmarkkinoilla,

L.   katsoo, että vähintään 12 demonstraatiolaitoksen perustamista on tuettava ja että EU:n demonstraatiohankkeet on valittava sen mukaan, voidaanko niiden avulla saada tarvittavia tietoja yksittäisistä tekniikoista sekä erilaisista kuljetus- ja varastointivaihtoehdoista,

1.   tähdentää, että EU:n ilmastopolitiikan tavoitteena pitäisi olla kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuinen vähentäminen;

2.   muistuttaa hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia käsitelleen hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin vuoden 2005 erityiskertomuksesta, jossa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi määritettiin lupaavaksi tekniikaksi, jonka avulla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää koko maailmassa ja jonka avulla voidaan saada aikaan jopa 55 prosentin vähennys vuoteen 2100 mennessä;

3.   toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka voi auttaa EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa vuoden 2020 jälkeen; toteaa kuitenkin, että tuki hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikalle täydentää ponnistuksia, joilla pyritään parantamaan energiatehokkuutta ja lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä;

4.   muistuttaa 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston sitoumuksesta, jonka mukaan vuoteen 2015 mennessä edistetään 12 sellaisen demonstrointilaitoksen rakentamista ja käyttöä, joissa käytetään kestävää fossiilisiin polttoaineisiin liittyvää tekniikkaa kaupallisessa sähköntuotannossa;

5.   korostaa tarvetta taata kansallisten keskustelujen järjestäminen niin, että niihin osallistuvat kaikki alan asiantuntijat, millä osoitetaan fossiilisista polttoaineista kestävällä tavalla saatavan sähkön aikaisen demonstroinnin tärkeyttä;

6.   kannattaa näkemystä, jonka mukaan vähintään 12 demonstraatiolaitoksen perustaminen EU:ssa on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa toivottu hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden osuus voimalaitoksissa sekä hiilidioksidin turvallinen varastointi vuodesta 2020 alkaen; katsoo tässä yhteydessä, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa on tarpeen mukaan tuettava myös muissa teollisuuslaitoksissa ennen vuotta 2020; toteaa, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiprosessien demonstroinnin avulla talteenotto-, siirto- ja varastointivaiheessa on määritettävä, voidaanko tätä tekniikkaa käyttää turvallisesti ja onko se kustannustehokas ratkaisu ilmastonmuutoksen ongelmaan;

7.   katsoo, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden kehittyminen ja käyttö ovat keino edistää samanaikaisesti toimitusvarmuutta, ilmastonsuojelua ja kilpailukykyä;

8.   katsoo, että kun otetaan huomioon fossiilisten polttoaineiden merkitys käytettävien energialähteiden joukossa monissa maissa kautta maailman, hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka EU:ssa voisi energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen tähtäävien toimien ohella auttaa saavuttamaan toimitusvarmuuden ja ilmastonsuojelun tavoitteet;

9.   korostaa, että varastointipaikkojen pitkän aikavälin turvallisuudelle ja pysyvyydelle on asetettava sitovat ja tiukat vaatimukset;

10.   katsoo, että meren pohjan alla tapahtuva varastointi voi onnettomuustapauksissa vaarantaa merten ekosysteemejä;

11.   katsoo, etteivät komission esittämät toimet ole riittäviä sen varmistamiseksi, että toivotut kannustimet vähintään 12 demonstraatiolaitoksen perustamiseksi vuoteen 2015 mennessä ovat olemassa;

12.   kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen arvion kunkin 12 demonstraatiohankkeen kustannuksista sekä yksityisen ja julkisen rahoituksen osuuksista niissä;

13.   arvioi, että suora rahoitustuki on välttämätön 12 demonstraatiohankkeen perustamisen varmistamiseksi;

14.   huomauttaa, että demonstraatiohankkeita koskevia investointipäätöksiä ja pääoman saantia rahoitusmarkkinoilla vaikeuttaa oikeudellisen kehyksen puuttuminen erityisesti kansallisella ja alueiden tasolla sekä epävarmuus päästöoikeuksien tulevasta hintakehityksestä;

15.   katsoo, että päästökauppaan liittyvän mahdollisen vuodesta 2013 alkavan tuen ja demonstraatiohankkeiden välttämättömän suunnittelu- ja perustamisvaiheen välisestä viipeestä voidaan selvitä järjestämällä rahoitusta;

16.   ehdottaa tässä yhteydessä, että riskinjakorahoitusvälineen (RSFF) varat, jotka pidätetään tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman hyväksymisen puolivälin tarkasteluun saakka, sidottaisiin hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeviin demonstrointihankkeisiin, jotta näihin hankkeisiin saadaan nopeasti varoja ja niitä voidaan mahdollisuuksien mukaan täydentää muilla varoilla yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa, kuten komissio on esittänyt;

17.   toteaa lisäksi, että EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä tulisi lisätä kannustimia hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille osoittamalla päästökauppajärjestelmän yhteydessä päästöoikeuksia odotetulle hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin teknologiatuotannolle vähintään 25 % vuodesta 2013, mutta katsoo lisäksi, että tällaisia oikeuksia tulisi osoittaa vähintään kaksi vuotta ennen rakentamista, jotta niillä voitaisiin käydä kauppaa; katsoo vaihtoehtoisesti, että voitaisiin harkita suuruudeltaan 500 miljoonan päästöoikeuksien jakamista EU:ssa toteutettavien hankkeiden tueksi; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään EU:n päästökauppajärjestelmän avulla saatuja tuloja hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan tukemiseen ja tarvittavaan infrastruktuuriin;

18.   pitää välttämättömänä, että vähintään 12 tukea saavaksi määritettyä demonstrointilaitosta kattavat yhdessä kaikki mahdolliset hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kolmen eri tekniikan yhdistelmät eri energialähteitä ja varastointivaihtoehtoja käytettäessä ja että nämä laitokset sijaitsevat niin, että saavutetaan mahdollisimman suuri maantieteellinen jakautuminen EU:ssa;

19.   suosittelee voimakkaasti, että valintoihin sisällytetään voimalaitoshankkeita, joiden ehdotettu vähimmäisteho on 180 MW;

20.   katsoo, että kansallisella ja alueellisella tasolla on luotava viipymättä välttämättömät ehdot kuljetusta ja varastointia koskevia lupamenettelyjä varten;

21.   pitää tarpeellisena EU:n lisäsitoumusta tarvittavan kuljetusinfrastruktuurin kehittämisen tukeen ja panee tässä yhteydessä merkille muita kuljetusinfrastruktuureja koskevat yksittäisten jäsenvaltioiden lupamenettelyt, jotka voivat kestää vuosia, ja pitää samalla tärkeänä tällaisten menettelyjen lyhentämistä, jotta voidaan taata rakentaminen vuoteen 2020 mennessä;

22.   pitää rakennerahastoista peräisin olevia hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin demonstraatiolaitoksille suunnattavia varoja mahdollisina vain silloin, kun yksittäiset alueet eivät ole vielä suunnanneet varoja muihin pitkäaikaisiin hankkeisiin tai tehneet niitä koskevia ehdotuksia, ja korostaa, että ilmastonsuojelutoimien hyväksyntä heikkenee, jos taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseen tarkoitetut varat joutuvat kilpailemaan ilmastonsuojelutoimien kanssa;

23.   kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 27. elokuuta 2009Oikeudellinen huomautus