Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 20. marraskuuta 2008 - Strasbourg
Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttaminen ***I
 Lisätalousarvio nro 8/2008
 Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus kantelua 1487/2005/GG koskevan Euroopan unionin neuvostolle annetun suositusluonnoksen johdosta
 Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuus: niiden rahoitus ja pyrkimys yksilöllistämiseen
 Kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytykset korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten *
 Oleskelua ja työskentelyä koskeva yhden hakemuksen menettely *
 Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn muuttaminen *
 Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille *
 EU ja matkustajarekisteritiedot
 Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille
 EU:n reagointi Kongon demokraattisen tasavallan itäosan pahenevaan tilanteeseen
 Eurooppalainen avaruuspolitiikka: kuinka tehdä avaruudesta maanläheinen asia
 Rypäleaseet
 HIV/aids: seulonta ja varhainen hoito
 Mehiläishoidon tilanne
 Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelu
 Somalia
 Kuolemanrangaistus Nigeriassa
 al-Kurdin perheen tapaus

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttaminen ***I
PDF 391kWORD 177k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta (KOM(2006)0244 – C6-0228/2006 – 2006/0084(COD))
P6_TA(2008)0553A6-0394/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0244),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 280 artiklan 4 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0228/2006),

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 7/2006(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0394/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. marraskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2009 antamiseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta

P6_TC1-COD(2006)0084


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 280 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen║,

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota viipymättä konsolidoimaan säädöstekstit yhteisön hallinnollisista tutkimuksista. Konsolidoinnilla on tarkoitus tehostaa Euroopan petostentorjuntaviraston (jäljempänä 'virasto') toimintaa ja selkiyttää sen tehtävän oikeudellisia puitteita.

(2)  On syytä varmistaa, että viraston henkilöstö voi suorittaa tehtävänsä täysin riippumattomasti. Tätä varten henkilöstöhallintoa olisi mukautettava vastaamaan viraston toiminnallisia tarpeita, erityisesti siten, että pyritään parempaan tasapainoon väliaikaisen henkilöstön ja pysyvän henkilöstön välillä.

(3)  Koska kaikilla komission ja muiden Euroopan unionin ja Euroopan yhteisöjen toimielinten ja elinten (jäljempänä "toimielimet") yksiköillä on vastuu yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja koska ennaltaehkäisynäkökohdat ovat tärkeitä unionin politiikan määrittelyssä tällä alalla, petosten ja lahjonnan torjunta mukaan lukien, viraston tehtäväkenttä olisi ulotettava koskemaan myös näitä näkökohtia. Euroopan tason lainsäädännöllisten ja hallinnollisten toimenpiteiden suunnittelun olisi perustuttava viraston käytännön toimintaan kyseisellä alalla.

(4)  Ottaen huomioon yhteisön laajennettujen määrärahojen suuruuden ulkoisen avun alalla, viraston kyseisellä alalla suorittamien tutkimusten määrän sekä tutkimustarpeita varten tehtävän kansainvälisen yhteistyön, olisi luotava oikeusperusta, jonka nojalla komissio voi varmistaa, että kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset ja kansainväliset järjestöt edesauttavat viraston tehtävien suorittamista.

(5)  Olisi laadittava selkeät säännöt, joilla vahvistetaan, että ensisijainen toimivalta sisäisten tutkimusten tekemiseen on ║virastolla, ja otetaan samalla käyttöön järjestelmät, jotka mahdollistavat sen, että toimielimet ja elimet voivat ryhtyä nopeasti tutkimaan tapauksia, joihin virasto päättää olla puuttumatta.

(6)  Olisi selvennettävä, että viraston tutkimusten aloittamista säätelee tarkoituksenmukaisuusperiaate, jonka mukaan virasto voi olla aloittamatta tutkimusta, jos kyseessä on vähäpätöinen tapaus tai tapaus, joka ei kuulu viraston vuosittain vahvistamiin tutkimuksen painopistealueisiin. Tällaisissa tapauksissa asian käsittelyn olisi kuuluttava sisäisten tutkimusten osalta toimielimille ja ulkoisten tutkimusten osalta toimivaltaisille kansallisille viranomaisille kussakin jäsenvaltiossa sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(7)  Virastolle sen tehtäviin liittyen toimitettavien tietojen oikeellisuus on tarkistettava mahdollisimman nopeasti. Siksi olisi varmistettava, että toimielimet ja elimet antavat virastolle välittömän ja automaattisen pääsyn yhteisön varojen hallinnointia koskeviin tietokantoihin sekä kaikkiin muihin oleellisiin tietokantoihin ja tietoihin.

(8)  On tarpeen vahvistaa viraston täsmälliset velvollisuudet ilmoittaa hyvissä ajoin toimielimille ja elimille vireillä olevista tutkimuksista, jos tutkituissa teoissa on osallisena niiden jäsen, johtohenkilö, virkamies tai muuhun henkilöstöön kuuluva työntekijä tai jos ne voivat johtaa hallinnollisiin toimenpiteisiin unionin etujen suojaamiseksi.

(9)  Viraston tutkintatoimien tehostamiseksi ja toimielinten laatimien viraston toimintaa koskevien arviointien, erityisesti huhtikuussa 2003 laaditun komission arviointikertomuksen ja viraston hallintoa koskevan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 1/2005(4) perusteella olisi selvennettävä eräitä näkökohtia ja parannettava tiettyjä toimenpiteitä, joihin virasto voi ryhtyä tutkimuksia suorittaessaan. Viraston olisi sisäisten tutkimusten yhteydessä ja yhteisön varoja koskeviin sopimuksiin liittyvien petostapausten yhteydessä voitava tehdä komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96(5) säädettyjä tarkastuksia ja todentamisia sekä saatava ulkoisten tutkimusten yhteydessä käyttöönsä ║toimielinten ja elinten hallussa olevia tietoja.

(10)  Viraston käytännön toiminta riippuu suuresti jäsenvaltioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Jäsenvaltioiden on aiheellista ilmoittaa virastoa varten ne toimivaltaiset viranomaisensa, jotka voivat tarjota viraston henkilöstöön kuuluville näiden työssään tarvitsemaa apua, erityisesti tapauksissa, joissa jäsenvaltio ei ole perustanut erikoistunutta yksikköä, jonka tehtävänä on koordinoida kansallisesti yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjuntaa.

(11)  Petostentorjunnan toiminnallisten, lainsäädännöllisten ja hallinnollisten puitteiden parantamiseksi viraston on saatava tietoa tutkimustulostensa seurannasta. Jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, toimielimille ja elimille sekä kolmansien maiden viranomaisille ja kansainvälisille järjestöille olisi siten komission välityksellä asetettava velvollisuus toimittaa virastolle säännöllisesti kertomus edistymisestä viraston loppukertomukseen liittyvissä jatkotoimissa.

(12)  Koska on ensiarvoisen tärkeää tehostaa viraston, Euroopan poliisiviraston (Europol) ja Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksikön (Eurojust) välistä yhteistyötä, on tarpeen luoda oikeusperusta, jonka nojalla virasto voi tehdä sopimuksia mainittujen laitosten kanssa. Eurojustin, viraston ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimivallan korostamiseksi viraston olisi tapauksissa, jotka voivat johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, ilmoitettava Eurojustille, jos on aihetta epäillä laitonta toimintaa, joka vahingoittaa Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja, jossa on kyse vakavasta rikoksesta ja joka koskee vähintään kahta jäsenvaltiota.

(13)  Oikeusvarmuuden vuoksi on tarpeen kodifioida tässä asetuksessa viraston sisäisten ja ulkoisten tutkimusten yhteydessä sovellettavat perustavanlaatuiset menettelylliset oikeusturvatakeet. Tämä ei kuitenkaan estä tarvittaessa soveltamasta laajempaa suojaa perussopimusten sääntöjen, Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen ja Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä "henkilöstösäännöt") määräysten tai sovellettavien kansallisten säännösten perusteella.

(14)  Menettelyllisiä oikeusturvatakeita ja tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden laillisia oikeuksia olisi noudatettava ja sovellettava siten, että kohtelu on tältä osin tasapuolista viraston toteuttamissa erityyppisissä tutkimuksissa.

(15)  Jotta voidaan varmistaa viraston mahdollisimman avoin toiminta ja erityisesti tutkimusmenettelyä sääntelevät periaatteet, asianomaisten henkilöiden lailliset oikeudet sekä menettelylliset oikeusturvatakeet, tietosuojasäännökset, viraston toiminnan tiettyihin näkökohtiin liittyvien tietojen toimittamista koskeva politiikka, tutkimusasiakirjojen laillisuuden valvonta sekä asianomaisten henkilöiden käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot, olisi luotava oikeusperusta, jonka nojalla virasto voi ottaa käyttöön OLAFin tutkimuksia koskevat menettelysäännöt. Menettelysäännöt olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(16)  Menettelyllisten oikeusturvatakeiden noudattamisen varmistamiseksi koko tutkimuksen ajan on tarpeen huolehtia viraston sisäisestä laillisuuden valvonnasta. Laillisuuden valvonta on tarpeen erityisesti ennen tutkimuksen aloittamista ja päättämistä sekä aina ennen kuin jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan tietoja. Sen suorittamisen olisi kuuluttava oikeusalan asiantuntijoille, jotka voivat toimia tuomarinvirassa jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat viraston palveluksessa. Pääjohtajan olisi pyydettävä kyseisiltä asiantuntijoilta lausunto myös viraston tutkimuksista ja toiminnasta vastaavan johtokunnan (jäljempänä "johtokunta") puitteissa.

(17)  Tutkinnan kohteena olevien henkilöiden oikeussuojan vahvistamiseksi ja rajoittamatta ║ henkilöstösääntöjen 90 a artiklan soveltamista ja Euroopan yhteisöjen tuomiostuimelle perustamissopimuksessa myönnettyä toimivaltaa, osalliseksi epäillyllä henkilöllä olisi tutkimuksen loppuvaiheessa oltava oikeus saada tutustua loppukertomuksen päätelmiin ja suosituksiin ▌.

(18)  Avoimuuden parantamiseksi on tarpeen varmistaa, että vihjeenantajille tiedotetaan asianmukaisesti viraston alustavasta päätöksestä aloittaa tai olla aloittamatta tutkimusta kyseisten tietojen pohjalta sekä, jos vihjeenantaja sitä nimenomaisesti pyytää, viraston toteuttaman toimen lopputuloksesta.

(19)  Jotta Euroopan veronmaksajille voidaan tarjota objektiivista tietoa ja taata lehdistönvapaus, kaikkien tutkimuksessa osallisina olevien EU:n elinten olisi kunnioitettava lähdesuojaa kulloisenkin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(20)  Käytännön toimista saadun kokemuksen perusteella näyttää aiheelliselta antaa viraston pääjohtajalle mahdollisuus siirtää tiettyjä tehtäviään yhden tai useamman viraston työntekijän hoidettaviksi kirjallisella valtuutuksella, jossa määritellään tehtävien siirtämisen edellytykset ja rajoitukset.

(21)  Tutkimusten kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksien kunnioittaminen olisi varmistettava kaikissa tilanteissa ja erityisesti tietoja toimitettaessa. Viraston tiedotuspolitiikan perusperiaatteita olisi täsmennettävä. Viraston tutkimuksia koskevien tietojen toimittamisen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle joko kahdenvälisesti tai osana neuvottelumenettelyä olisi tapahduttava noudattaen tutkimusten luottamuksellisuutta, asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia sekä tarvittaessa oikeuskäsittelyyn sovellettavia kansallisia säännöksiä. On aiheellista luoda oikeusperusta, jonka nojalla virasto voi tehdä asianomaisten toimielinten kanssa tietojen toimittamista koskevia sopimuksia. Pääjohtajan olisi huolehdittava siitä, että kaikessa tietojen välittämisessä yleisölle noudatetaan neutraaliuden ja puolueettomuuden periaatteita. OLAFin tutkimuksia koskevissa menettelysäännöissä olisi täsmennettävä, mitä seuraamuksia aiheutuu tietojen luvattomasta levittämisestä.

(22)  On asianmukaista selkeyttää valvontakomitean roolia ja tarkistaa sen jäsenten nimittämisperusteita ja -menettelyä. Valintahetkellä ehdokkaiden olisi toimittava korkeassa oikeudellisessa tai tutkintatehtävässä taikka tällaiseen verrattavissa olevassa toimessa. Heidät olisi nimitettävä viiden vuoden toimikaudeksi, joka ei ole uusittavissa. Komitean asiantuntemuksen säilyttämiseksi osa jäsenistä olisi nimitettävä porrasteisesti.

(23)  On aiheellista laajentaa ja vahvistaa valtuutukseen perustuvia valvontakomitean tehtäviä ja varmistaa, että virasto voi suorittaa tutkimustehtävänsä riippumattomasti. Komitean olisi valvottava menettelyllisten oikeusturvatakeiden ja tutkimusten keston kehitystä. Sille olisi ilmoitettava yli 12 kuukautta kestävistä tutkimuksista, ja sen olisi annettava lausuntoja pääjohtajalle ja tarvittaessa toimielimille tutkimuksista, joita ei saada päätökseen 18 kuukaudessa. On aiheellista täsmentää, ettei valvontakomitea puutu vireillä olevien tutkimusten kulkuun.

(24)  On tarpeen arvioida petosten, lahjonnan ja Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjunnan oikeudellisia, institutionaalisia ja toiminnallisia puitteita. Tätä varten toimielimiä olisi kehotettava sopimaan yhteisesti toimistaan ja edistämään eurooppalaisen petostentorjuntastrategian keskeisten näkökohtien pohdintaa. On aiheellista ottaa käyttöön Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen neuvottelumenettely. Neuvottelussa olisi käsiteltävä viraston, jäsenvaltioiden ja yhteisöjen toimielinten kyseisellä alalla tekemän yhteistyön tiettyjä osa-alueita sekä suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin, viraston tutkimuspolitiikkaa sekä valvontakomitean kertomuksia ja analyysejä. Viraston pääjohtajan ja valvontakomitean puheenjohtajan olisi osallistuttava neuvotteluun, joka järjestetään vähintään kerran vuodessa.

(25)  Jotta valvontakomitea voisi suorittaa tehtävänsä tehokkaasti ja täysin riippumattomasti ja toiminta olisi tuloksellista, on olennaisen tärkeää, että virasto turvaa valvontakomitean sihteeristölle kaikki edellytykset työskennellä riippumattomana yksinomaan valvontakomitean puheenjohtajan ja sen jäsenten alaisuudessa.

(26)  Viraston pääjohtajan tehtävienhoidon täyden riippumattomuuden vahvistamiseksi pääjohtaja olisi nimitettävä viiden vuoden toimikaudeksi siten, että toimikausi voidaan uusia kerran. Valintahetkellä kunkin ehdokkaan olisi toimittava tai olisi oltava toiminut korkeassa oikeudellisessa virassa tai johtavassa tutkintavirassa, ja ehdokkaalla olisi oltava käytännön ammatillista kokemusta korkeista ja vastuullisista hallintotehtävistä vähintään 10 vuoden ajalta. Merkittävä osa ammatillisesta kokemuksesta olisi oltava hankittu kansallisen ja/tai yhteisön tason petostentorjunnan alalta. Nimittämismenettely olisi saatettava päätökseen yhdeksän kuukauden kuluessa. Euroopan parlamentti ja neuvosto nimeävät pääjohtajan yhteisellä sopimuksella, ja komissio nimittää hänet.

(27)  Tehtävien arkaluonteisuuden vuoksi on aiheellista säätää, että viraston pääjohtajan on henkilöstösääntöjen 16 artiklan mukaisesti ilmoitettava komissiolle, jos hän aikoo harjoittaa ammattitoimintaa toimikautensa päättymistä seuraavien kahden vuoden kuluessa. Tiedon olisi sisällyttävä petostentorjuntaa koskevaan komission vuosikertomukseen.

(28)  Menettelyllisten oikeusturvatakeiden noudattamisen varmistamiseksi on aiheellista säätää kaikkien viraston tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden mahdollisuudesta esittää valitus valvontakomitealle. Valitusten käsittelyn olisi kuuluttava täysin riippumattomalle neuvoa-antavalle tarkastajalle, jonka pääjohtaja nimittää valvontakomitean ehdotuksesta. Neuvoa-antavan tarkastajan olisi annettava lausuntonsa 30 työpäivän kuluessa ja toimitettava se valituksen esittäjälle, viraston pääjohtajalle ja valvontakomitealle.

(29)  Tämän asetuksen soveltamista olisi arvioitava neljän vuoden kuluttua. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, johon sisältyy valvontakomitean lausunto. Arvioinnin perusteella tätä asetusta olisi voitava tarkistaa. Tätä asetusta olisi tarkistettava joka tapauksessa Euroopan syyttäjänviraston perustamisen jälkeen.

30)   ║Asetusta (EY) N:o 1073/1999(6) olisi muutettava.

(31)  Tällä asetuksella viraston ulkoisiin tutkimuksiin liittyviä toimintatapoja selvennetään ja tehostetaan ainoastaan siltä osin kuin nykyisessä järjestelmässä on käytännössä ilmennyt oikeudellisia puutteita ja ainoastaan OLAFin tehostetulla toiminnalla voidaan taata ulkoisten tutkimusten luotettavuus ja tulosten saaminen jäsenvaltioiden viranomaisten käyttöön. Lisäksi menettelylliset oikeusturvatakeet on tarpeen ulottaa koskemaan ulkoisia tutkimuksia, jotta voidaan ottaa käyttöön kaikkia viraston suorittamia tutkimuksia koskevat yhtenäiset oikeudelliset puitteet. Tässä asetuksessa noudatetaan siten täysin perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettua toissijaisuusperiaatetta. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(32)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti sen 47 ja 48 artikla,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1073/1999 seuraavasti:

1)  Korvataan 1 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"

1.  Tehostaakseen petosten, lahjonnan ja Euroopan yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjuntaa komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom perustettu petostentorjuntavirasto, jäljempänä "virasto", käyttää jäsenvaltioissa komissiolla yhteisön lainsäädännön nojalla olevia tutkintavaltuuksia ja kolmansissa maissa komissiolla voimassaolevien yhteistyötä ja vastavuoroista avunantoa koskevien sopimusten nojalla olevia tutkintavaltuuksia.

Petokset, lahjonta ja Euroopan yhteisön taloudellisia etuja vahingoittava muu laiton toiminta, mukaan lukien väärinkäytökset, on määritelty yhteisön lainsäädännössä ja alan voimassa olevissa sopimusmääräyksissä.

2.  Virasto varmistaa komission jäsenvaltioille antaman avun tiiviin ja säännöllisen yhteistyön järjestämisessä niiden toimivaltaisten viranomaisten kesken niiden toiminnan yhteensovittamiseksi Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi petoksilta. Virasto osallistuu sellaisten menetelmien aikaansaamiseen ja kehittämiseen, joilla ehkäistään ja torjutaan petoksia, lahjontaa ja Euroopan yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavaa muuta laitonta toimintaa.

"

2)  Korvataan 3 artikla seuraavasti:"

3 artikla

Ulkoiset tutkimukset

1.  Virasto käyttää komissiolle asetuksella (Euratom, EY) N:o 2185/96 siirrettyä toimivaltaa toteuttaa tarkastuksia ja todentamisia paikalla jäsenvaltioissa sekä voimassa olevien sopimusten mukaisesti kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä.

Virasto toteuttaa tutkimustehtävänsä puitteissa asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 9 artiklan 1 kohdassa ja saman asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa alakohtaisissa säännöstöissä tarkoitettuja tarkastuksia ja todentamisia jäsenvaltioissa sekä voimassa olevien yhteistyötä ja vastavuoroista avunantoa koskevien sopimusten mukaisesti kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä.

2.  Avustussopimukseen tai -päätökseen taikka yhteisörahoitusta koskevaan sopimukseen liittyvän 1 artiklassa tarkoitetun petoksen, lahjonnan tai muun laittoman toiminnan osoittamiseksi virasto voi tehdä asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tarkastuksia paikalla niihin talouden toimijoihin, joille kyseinen rahoitus on myönnetty suoraan tai epäsuorasti.

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virasto harjoittaa tässä artiklassa tarkoitettua tutkimustehtävää. Niiden on tarjottava tukea virastolle paikalla suoritettavissa tarkastuksissa ja todentamisissa, jotka suoritetaan asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja jotka kohdistuvat talouden toimijoihin, joille on myönnetty yhteisön rahoitusta suoraan tai epäsuorasti.

3.  Ulkoisen tutkimuksen aikana virasto voi saada toimielinten ja elinten hallussaan pitämiä merkityksellisiä tietoja tutkinnan kohteena olevista seikoista, kun tietojen saaminen on ▌välttämätöntä 1 artiklassa tarkoitetun petoksen, lahjonnan tai muun laittoman toiminnan osoittamiseksi. Tätä varten sovelletaan 4 artiklan 2 ja 4 kohtaa.

4.  Jos virastolla on ennen tutkimuksen aloittamista hallussaan tietoja, joiden perusteella voidaan epäillä 1 artiklassa tarkoitettua petosta, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa, viraston pääjohtaja ▌ilmoittaa niistä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa tarkoitettujen alakohtaisten säännöstöjen soveltamista, ryhtyä asianmukaisiin jatkotoimiin ja tehdä asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tutkimuksia, joihin viraston työntekijät voivat osallistua. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat viraston pääjohtajalle toteutetut jatkotoimet ja näiden tietojen perusteella saadut tulokset.

5.  Jos virasto päättää olla aloittamatta tutkimusta, se ilmoittaa Eurojustille sellaisten tietojen välittämisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden perusteella voidaan epäillä 1 artiklassa tarkoitettua petosta, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa, jossa on kyse vakavasta rikoksesta ja joka koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota. Virasto ilmoittaa Eurojustille myös, jos viraston tutkimus liittyy sen toimivaltaan, niiden välisissä yhteistyösopimuksissa sovittujen järjestelyjen mukaisesti.

"

3)  Lisätään artikla seuraavasti:"

3 a artikla

Viraston yhteistyö Eurojustin, Europolin ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa

Virasto voi sille tässä asetuksessa myönnettyä toimivaltaa käyttäessään tehdä yhteistyösopimuksia Eurojustin ja Europolin kanssa. Sopimusten tavoitteena on selventää kunkin elimen toimivaltaa ja määritellä niiden yhteistyö vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen puitteissa.

Virasto voi myös tehdä yhteistyötä ja vastavuoroista avunantoa koskevia sopimuksia muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.

"

4)  Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 1 kohdan 2 alakohta seuraavasti:"

Nämä sisäiset tutkimukset toteutetaan ottaen huomioon perustamissopimusten, erityisesti erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräykset sekä henkilöstösäännöt tässä asetuksessa ja kunkin toimielimen ja elimen päätöksissä säädettyjä edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen ilman, että tämä johtaa ulkoisiin tutkimuksiin nähden erilaiseen kohteluun, mitä tulee menettelyllisiin oikeusturvatakeisiin ja asianomaisten henkilöiden laillisiin oikeuksiin.

"

b)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

Virasto voi asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tehdä asianomaisiin talouden toimijoihin, joita asia koskee suoraan tai epäsuorasti, kohdistuvia tarkastuksia paikalla tutustuakseen niiden hallussa oleviin, sisäisen tutkinnan kohteena olevia seikkoja koskeviin merkityksellisiin tietoihin.

"

c)  Poistetaan 5 kohta.

5)  Korvataan 5 artikla seuraavasti:"

5 artikla

Tutkimusten aloittaminen

1.  Virasto voi aloittaa tutkimuksen, kun on riittävän vakavia epäilyksiä 1 artiklassa tarkoitetuista petoksista, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta. Päätettäessä aloittaa tai olla aloittamatta tutkimus otetaan huomioon 11 a artiklan ja 12 artiklan kohdan mukaisesti vahvistetut viraston tutkintapolitiikan painopistealueet ja viraston tutkimuksia koskeva toimintasuunnitelma. Myös nimetön ilmianto voidaan ottaa huomioon, jos se antaa epäilylle riittävän vahvat perusteet.

2.  Viraston pääjohtaja päättää tutkimusten aloittamisesta viraston johtokuntaa kuultuaan ja tämän asetuksen 14 artiklassa tarkoitettujen laillisuusvalvontaa koskevien säännösten mukaisesti.

3.  Viraston pääjohtaja päättää ulkoisten tutkimusten aloittamisesta omasta aloitteestaan taikka asianomaisen jäsenvaltion tai Euroopan yhteisöjen tai Euroopan unionin toimielinten pyynnöstä.

Viraston pääjohtaja päättää sisäisten tutkimusten aloittamisesta omasta aloitteestaan taikka sen Euroopan yhteisöjen tai Euroopan unionin toimielimen pyynnöstä, jossa tutkimus tehdään.

Sinä aikana, kun virasto suorittaa tämän asetuksen mukaista sisäistä tutkimusta, toimielimet ja elimet eivät aloita samoja tekoja koskevaa hallinnollista tutkimusta.

4.  Kun toimielin tai elin aikoo hallinnollisen toimivaltansa nojalla aloittaa tutkimuksen, se pyytää virastoa ilmoittamaan, onko kyseisistä teoista jo suoritettu sisäinen tutkimus. Virasto ilmoittaa pyyntöä seuraavien 15 työpäivän aikana 5 kohdan mukaisesti, onko tutkimus aloitettu tai aikooko virasto aloittaa tutkimuksen. Jos pyyntöön ei vastata, viraston katsotaan päättäneen olla aloittamatta sisäistä tutkimusta.

5.  Päätös aloittaa tai olla aloittamatta tutkimus tehdään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on vastaanottanut 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun pyynnön. Siitä ilmoitetaan viipymättä pyynnön esittäneelle toimielimelle, elimelle tai jäsenvaltiolle. Päätös olla aloittamatta tutkimus on perusteltava.

Kun toimielimen tai elimen virkamies taikka muuhun henkilöstöön kuuluva työntekijä toimittaa virastolle tietoja petosta tai väärinkäytöstä koskevista epäilyksistä henkilöstösääntöjen 22 a artiklan tai muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vastaavien säännösten mukaisesti, virasto ilmoittaa päätöksestään aloittaa tai olla aloittamatta kyseisiä tekoja koskeva sisäinen tutkimus.

Ennen tutkimuksen aloittamista ja sen kuluessa toimielinten ja elinten on annettava virastolle välitön ja automaattinen pääsy yhteisön varojen hallinnointia koskeviin tietokantoihin sekä kaikkiin muihin oleellisiin tietokantoihin ja tietoihin, jotta virasto voi tarkistaa toimitettujen tietojen oikeellisuuden.

6.  Jos virasto päättää olla aloittamatta sisäistä tutkimusta tarkoituksenmukaisuussyistä tai tutkimustoimintansa painopistealueiden perusteella, se toimittaa saatavilla olevat tiedot viipymättä asianomaiselle toimielimelle tai elimelle, jotta tämä voi ryhtyä tarpeellisiin jatkotoimiin asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Virasto sopii tarvittaessa kyseisen toimielimen tai elimen kanssa asianmukaisista toimenpiteistä tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi ja pyytää tarvittaessa, että sille ilmoitetaan jatkotoimista.

Jos virasto päättää olla aloittamatta ulkoista tutkimusta tarkoituksenmukaisuussyistä tai tutkimustoimintansa painopistealueiden perusteella, sovelletaan 3 artiklan 4 kohtaa.

"

6)  Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:"

1.  Viraston pääjohtaja johtaa tutkimusten toteuttamista. Hän voi valtuuttaa kirjallisesti jonkun viraston toiminnanjohtajista johtamaan tutkimusten toteuttamista. Viraston henkilöstöön kuuluvat, joille virasto on antanut tehtäväksi tutkimuksen suorittaminen, suorittavat sen viraston pääjohtajan alaisina ja vastuulla.

"

b)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Viraston henkilöstöön kuuluvilla, joille on annettu tehtäväksi tutkimuksen suorittaminen, on kunkin toimen osalta oltava pääjohtajan antama kirjallinen valtuutus, josta ilmenee tutkimuksen kohde ja tarkoitus, tutkimusten suorittamisen oikeusperustat sekä niistä johtuvat tutkintavaltuudet.".

"

c)  Lisätään kohta seuraavasti:"

3 bis.  "3 a. Jos viraston henkilöstöön kuuluvat, joille on annettu tehtäväksi tarkastuksen tai todentamisen suorittaminen paikalla asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, toteavat talouden toimijan vastustavan tarkastusta tai todentamista, asiasta ilmoitetaan viipymättä sille asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka virasto on etukäteen nimennyt yhteysviranomaiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa viraston pyynnöstä sille sen tehtävän toteuttamiseksi tarvittavaa apua 3 kohdassa tarkoitetussa valtuutuksessa täsmennetyllä tavalla. Jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että viraston henkilöstöön kuuluvilla on samoin ehdoin kuin kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ja sen lainsäädäntöä noudattaen pääsy kaikkiin tietoihin ja asiakirjoihin, jotka liittyvät 1 artiklassa tarkoitettuihin seikkoihin ja jotka osoittautuvat välttämättömiksi paikalla suoritettavan tarkastuksen tai todentamisen asianmukaisen toteuttamisen kannalta.

"

d)  Korvataan 4 kohta seuraavasti:"

4.  Viraston henkilöstöön kuuluvien on tarkastuksia, todentamisia ja tutkimuksia paikalla suorittaessaan esiinnyttävä tavalla, joka on kyseisen jäsenvaltion tutkijoihin sovellettavien sääntöjen ja käytänteiden, henkilöstösääntöjen sekä 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen päätösten mukainen. Viraston henkilöstöön kuuluvien on toimittava puolueettomuusperiaatetta noudattaen. Heidän on ilmoitettava viipymättä pääjohtajalle, jos he saattavat tutkimustoiminnassaan joutua eturistiriitatilanteeseen. Pääjohtaja päättää, onko kyseessä eturistiriita vai ei. Hän antaa tarvittaessa määräyksen siirtää tehtävä toiselle viraston henkilöstön jäsenelle.

"

e)  Korvataan 5 kohta seuraavasti:"

5.  Tutkimukset toteutetaan keskeytyksettä olosuhteisiin ja tutkittavan asian vaikeusasteeseen nähden oikeassa suhteessa olevassa ajassa. Viraston henkilöstöön kuuluvien on huolehdittava tutkimusten suorittamisesta tavalla, joka mahdollistaa todisteiden tallentamisen ja säilyttämisen. Jos todisteita on vaarassa hävitä, he voivat tarvittaessa pyytää asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista toteuttamaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti kaikki asian vaatimat turvaamis- tai täytäntöönpanotoimenpiteet.

"

f)  Lisätään ║kohta seuraavasti:"

5 a. Jos tutkimuksissa ilmenee, että toimielimen tai elimen jäseneen, johtohenkilöön, virkamieheen taikka muuhun henkilöstöön kuuluvaan työntekijään voi kohdistua henkilökohtaisia epäilyksiä tai jos ne voivat johtaa turvaamistoimenpiteisiin tai hallinnollisiin toimenpiteisiin unionin etujen suojaamiseksi, virasto ilmoittaa mahdollisimman pian asianomaiselle toimielimelle tai elimelle ▌vireillä olevasta tutkimuksesta. Toimitettavissa tiedoissa on oltava

   a) tutkimuksen kohteena olevan henkilön tai henkilöiden henkilöllisyys sekä yhteenveto kyseisistä seikoista;
   b) kaikki tiedot, jotka voivat auttaa toimielintä tai elintä päättämään, onko tarkoituksenmukaista toteuttaa turvaamistoimenpiteitä tai hallinnollisia toimenpiteitä unionin etujen suojaamiseksi, ja tarpeen vaatiessa määräajat turvaamistoimenpiteiden tai hallinnollisten toimenpiteiden toteuttamiselle;
   c) tarvittaessa erityiset toimenpidesuositukset luottamuksellisuuden suojaamiseksi.

Asianomaiselle toimielimelle tai elimelle ilmoittamisesta voidaan poiketa tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa tai joissa on turvauduttava kansallisen oikeusviranomaisen toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin tutkimuksiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pääjohtaja perustelee päätöksensä 14 artiklassa tarkoitettujen laillisuusvalvontaa koskevien säännösten mukaisesti.

Toimielimet ja elimet päättävät tarvittaessa mahdollisten turvaamistoimenpiteiden ja hallinnollisten toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimuksen tehokkaan kulun sekä viraston antamat erityiset toimenpidesuositukset luottamuksellisuuden suojaamiseksi. Toimielimet ja elimet ilmoittavat virastolle mahdollisimman pian päätöksestä toteuttaa toimenpiteitä tämän artiklan nojalla tai tapauksen mukaan tarpeesta käynnistää täydentävä kurinpitomenettely asioissa, joissa niillä on henkilöstösääntöjen mukaan asianmukainen toimivalta. Täydentävä kurinpitomenettely voidaan käynnistää, kun virastoa on kuultu.

"

g)  Lisätään 6 kohtaan alakohta seuraavasti:"

Viraston henkilöstöön kuuluvat voivat pyytää kolmansien maiden toimivaltaisilta viranomaisilta apua tehtäviensä suorittamisessa kyseisten maiden kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten määräysten mukaisesti. He voivat myös pyytää kansainvälisiltä järjestöiltä apua tehtäviensä suorittamisessa niiden kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten määräysten mukaisesti.

"

h)  Lisätään ║ kohta seuraavasti:"

Jos ilmenee, ettei tutkimusta saada päätökseen 12 kuukauden kuluessa sen aloittamisesta, viraston pääjohtaja voi päättää tutkimuksen pidentämisestä kuudella kuukaudella. Pääjohtaja selvittää, onko tutkimuksen pidentäminen tarpeellista. Ennen päätöksen tekemistä pääjohtaja ilmoittaa valvontakomitealle syyt, joiden vuoksi tutkimusta ei vielä voida saattaa päätökseen, sekä arvion ajasta, joka tarvitaan tutkimuksen valmistumiseen.

Jos tutkimusta ei saada päätökseen 18 kuukauden kuluessa sen aloittamisesta, pääjohtaja ilmoittaa valvontakomitealle syyt, joiden vuoksi hän ei ole voinut saattaa tutkimusta päätökseen, ja valvontakomitea antaa lausunnon tutkimuksen pidentämisestä ja tarvittaessa sen jatkamisesta myöhemmin.

Valvontakomitea toimittaa jäljennöksen lausunnostaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Kyseisestä tiedottamisesta voidaan poiketa tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa, tai tutkimuksiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Viraston pääjohtaja esittää budjettivallan käyttäjälle vuosittain kertomuksen syistä, joiden vuoksi hän ei ole voinut saattaa tutkimuksia päätökseen 30 kuukauden kuluessa niiden aloittamisesta. Valvontakomitea antaa budjettivallan käyttäjälle lausunnon kyseisistä syistä.

"

7)   Korvataan 7 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"

1.  "1. Toimielinten ja elinten on toimitettava viipymättä virastolle kaikki tiedot, jotka liittyvät mahdollisiin petoksiin, lahjontaan tai muuhun laittomaan toimintaan, joka vahingoittaa Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja."

2.  Toimielinten ja elinten sekä, jos se on kansallisen lain mukaan mahdollista, jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä tai omasta aloitteestaan toimitettava virastolle kaikki niiden hallussa olevat, vireillä olevaan tutkimukseen liittyvät asiakirjat ja tiedot.".

"

8)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

7 a artikla

Menettelylliset oikeusturvatakeet

1.  Tutkimuksessaan virasto tutkii sekä asianomaista vastaan olevat ja häntä tukevat seikat. Tutkimukset suoritetaan objektiivisesti ja puolueettomasti noudattaen syyttömyysolettamaa ja menettelyllisiä oikeusturvatakeita, jotka esitetään 15 a artiklassa tarkoitetuissa OLAFin tutkimuksia koskevissa menettelysäännöissä.

2.  Jos tutkimuksessa ilmenee, että toimielimen tai elimen jäseneen, johtohenkilöön, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan työntekijään taikka talouden toimijaan voi kohdistua epäilyksiä, tälle on ilmoitettava asiasta, jollei siitä aiheudu haittaa tutkimukselle.

Ennen loppukertomuksen laadintaa tiettyä nimettyä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä koskevia päätelmiä║ei saa tehdä tutkimuksessa ilman, että tälle on annettu tilaisuus antaa kirjallisesti tai viraston henkilöstöön kuuluvien kanssa järjestetyssä tapaamisessa huomautuksensa häntä tai sitä koskevista seikoista. Näistä seikoista on esitettävä yhteenveto asianomaiselle henkilölle kuultavaksi kutsumisen yhteydessä, ja tämän on annettava huomautuksensa viraston vahvistaman määräajan kuluessa. Tapaamisessa asianomaista voi avustaa tämän valitsema henkilö. Jokaisella osalliseksi epäillyllä henkilöllä on oikeus ilmaista itseään valitsemallaan yhteisön virallisella kielellä; yhteisön virkamiestä tai toimihenkilöä voidaan kuitenkin pyytää käyttämään yhteisön virallista kieltä, jota hän hallitsee perusteellisesti. Osalliseksi epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä toteamiseen.

Jos tutkimus edellyttää ehdotonta salassapitoa tai kansallisen oikeusviranomaisen toimivaltaan kuuluvien tutkimusmenettelyjen aloittamista tutkimuksiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, viraston pääjohtaja voi päättää lykätä velvoitetta pyytää huomautuksia osalliseksi epäillyltä henkilöltä 14 artiklan mukaisia laillisuusvalvontaa koskevia säännöksiä noudattaen. Sisäisessä tutkimuksessa viraston pääjohtaja tekee kyseisen päätöksen ilmoitettuaan siitä toimielimelle tai elimelle, jonka palveluksessa asianomainen henkilö on.

Toimielimet ja elimet päättävät tarvittaessa mahdollisten turvaamistoimenpiteiden tai hallinnollisten toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimuksen tehokkaan kulun sekä viraston antamat erityiset toimenpidesuositukset luottamuksellisuuden varmistamiseksi. Toimielimet ja elimet ilmoittavat virastolle mahdollisimman pian päätöksestä toteuttaa toimenpiteitä tämän artiklan nojalla tai tarpeesta käynnistää täydentävä kurinpitomenettely asioissa, joissa niillä on henkilöstösääntöjen mukaan asianmukainen toimivalta. Täydentävä kurinpitomenettely voidaan käynnistää, kun virastoa on kuultu.

3.  Kun todistajaa tai 2 kohdassa tarkoitettua osalliseksi epäiltyä henkilöä pyydetään kuultavaksi, kutsu kuulemiseen on lähetettävä vähintään kymmenen työpäivää ennen. Tätä määräaikaa voidaan lyhentää kuultavaksi pyydetyn henkilön nimenomaisella suostumuksella. Kutsuun on sisällytettävä erityisesti luettelo kuultavan henkilön oikeuksista. Virasto laatii kuulemisesta pöytäkirjan ja antaa kuullulle henkilölle tilaisuuden tutustua siihen ja joko hyväksyä sen tai esittää siihen huomautuksensa.

Jos kuulemisen aikana saadaan näyttöä asianomaisen henkilön osallisuudesta tutkimuksen kohteena oleviin tekoihin, sovelletaan välittömästi 2 kohdassa säädettyjä menettelysääntöjä.

4.  Tässä artiklassa säädettyjä menettelyllisiä oikeusturvatakeita sovelletaan rajoittamatta:

   a) kattavampaa suojaa, joka perustuu tarvittaessa perussopimusten sääntöihin, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan tai muihin asiaan liittyviin kansallisiin tai yhteisön säännöksiin, mukaan lukien pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista;
   b) Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin tai henkilöstösääntöihin perustuvia oikeuksia ja velvollisuuksia.

7 b artikla

Tiedot tutkimuksen päättämisestä ilman jatkotoimia

Jos tutkimuksen perusteella ei voida nostaa syytettä tutkittua toimielimen tai elimen jäsentä, johtohenkilöä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa työntekijää tai talouden toimijaa vastaan, asianomaista koskeva tutkimus on päätettävä ilman jatkotoimia viraston pääjohtajan päätöksellä, ja viimeksi mainittu ilmoittaa tästä kirjallisesti asianomaiselle kymmenen työpäivän kuluessa päätöksen tekemisestä ja tarvittaessa tämän toimielimelle tai elimelle.

7 c artikla

Lähdesuoja

Jotta Euroopan veronmaksajille voidaan tarjota objektiivista tietoa ja varmistaa lehdistönvapaus, kaikkien tutkimuksessa osallisena olevien EU:n elinten on kunnioitettava lähdesuojaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

"

9)  Korvataan 8 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

Virasto noudattaa henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön ja kansallisia säännöksiä ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001║*║säännöksiä.

4.  Viraston pääjohtaja huolehtii, että tämän artiklan säännöksiä ja perustamissopimuksen 287 artiklan määräyksiä noudatetaan.

__________________________

║*║ EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

"

10)  Lisätään ║artikla seuraavasti:"

8 a artikla

Loppukertomuksen toimittaminen, kun tutkimus on saatettu loppuun

Ennen kuin loppukertomus toimitetaan asianomaisille toimielimille tai elimille taikka asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, virasto toimittaa loppukertomuksen päätelmät ja suositukset sisäisen tai ulkoisen tutkimuksen kohteena oleviin tekoihin osalliseksi epäillylle henkilölle.

Viraston pääjohtaja voi päättää olla toimittamatta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja ainoastaan tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa tai joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin tutkimuksiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kun kyseessä on sisäinen tutkimus, viraston pääjohtaja tekee päätöksen ilmoitettuaan siitä asianmukaisesti toimielimelle tai elimelle, jonka palveluksessa asianomainen henkilö on.

Jos osalliseksi epäilty henkilö katsoo, että 6 artiklan 5 kohdassa ja 7 a artiklassa säädettyjä menettelyllisiä oikeusturvatakeita on laiminlyöty tavalla, joka voi vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin, hän voi 10 työpäivän kuluessa loppukertomuksen päätelmien vastaanottamisesta pyytää asiasta valvontakomitean lausuntoa 14 a artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

"

11)  Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:"

Virasto laatii tutkimuksensa valmistuttua pääjohtajan valvonnassa loppukertomuksen, jossa esitetään ▌selvitys tutkimusmenettelyn kulusta, toteutetut tutkimustoimenpiteet, oikeusperusta, todetut seikat ja niiden oikeudellinen arviointi ja tutkinnan päätelmät, mukaan lukien pääjohtajan suositukset jatkotoimiksi. Kertomuksessa ilmoitetaan arvio taloudellisesta vahingosta sekä takaisin perittävät summat. Tämän asetuksen 15 a artiklassa tarkoitetuissa OLAFin tutkimuksia koskevissa menettelysäännöissä määritellään kaikki muut seikat, jotka kertomukseen on sisällytettävä takaisinperintää varten, josta toimivaltaiset tulojen ja menojen hyväksyjät ovat vastuussa.

"

b)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

Ulkoisesta tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan ulkoisia tutkimuksia koskevien säännösten mukaisesti kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle. Kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos niiden kansallinen lainsäädäntö ei tätä estä, ilmoittaa viraston pääjohtajalle niille toimitettujen tutkintakertomusten jatkokäsittelystä. Ne toimittavat edellä mainittua tarkoitusta varten viraston pääjohtajalle kuuden kuukauden välein tai tapauksen mukaan pääjohtajan vahvistamassa määräajassa kertomuksen saavutetusta edistyksestä.

Virasto toimittaa kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille komission kanssa tehtyjen, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien sopimusten mukaisesti sekä kansainvälisille järjestöille komission kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti ulkoisen tutkimuksen johdosta laaditun kertomuksen päätelmät ja suositukset sekä kaikki niihin liittyvät merkitykselliset asiakirjat. Komissio varmistaa, että kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka on yhteistyötä ja vastavuoroista avunantoa koskevissa sopimuksissa määritelty viraston yhteysviranomaisiksi, ilmoittavat viraston pääjohtajalle, jos se ei ole vastoin kansallista lainsäädäntöä, loppukertomuksen päätelmien ja suositusten jatkotoimista. Komissio varmistaa niin ikään, että kansainväliset järjestöt ilmoittavat viraston pääjohtajalle loppukertomuksen päätelmien ja suositusten jatkotoimista. Ne toimittavat edellä mainittua tarkoitusta varten viraston pääjohtajalle kuuden kuukauden välein tai tapauksen mukaan pääjohtajan vahvistamassa määräajassa kertomuksen saavutetusta edistyksestä.

"

c)  Lisätään ║kohta seuraavasti:"

Jos sisäisestä tutkimuksesta laaditussa kertomuksessa on tietoja seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, loppukertomus toimitetaan asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille ja rajoittamatta oikeuskäsittelyä koskevien kansallisten säännösten soveltamista asianomaiselle toimielimelle tai elimelle 4 kohdan mukaisesti. ▌

"

d)  Korvataan 4 kohta seuraavasti:"

4.  Sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Toimielimet ja elimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet ja ilmoittavat niistä viraston pääjohtajalle. Ne toimittavat edellä mainittua tarkoitusta varten viraston pääjohtajalle kuuden kuukauden välein tai tapauksen mukaan tämän vahvistamassa määräajassa kertomuksen saavutetusta edistyksestä.

"

e)  Lisätään ║ kohta seuraavasti:"

Vihjeenantaja, joka on toimittanut virastolle tietoja petoksia tai väärinkäytöksiä koskevista epäilyistä, voi pyynnöstä saada virastolta tiedon tutkimuksen loppuun saattamisesta tai tarvittaessa loppukertomuksen toimittamisesta toimivaltaisille viranomaisille. Virasto voi kuitenkin kieltäytyä vastaamasta pyyntöön, jos se katsoo, että tietojen toimittaminen voisi loukata asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia tai haitata tutkimuksen ja sen jatkotoimien tehokkuutta tai luottamuksellisuutta.

"

12)  Korvataan 10 artikla seuraavasti:"

10 artikla

Tietojenvaihto viraston ja jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten välillä

1.  Rajoittamatta tämän asetuksen 8 ja 9 artiklan ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 säännösten soveltamista virasto voi milloin tahansa toimittaa asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ulkoisten tutkimusten yhteydessä saamiaan tietoja.

Viraston pääjohtaja päättää tietojen toimittamisesta viraston johtokuntaa kuultuaan ja 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun laillisuuden valvonnan mukaisesti.

2.  Rajoittamatta 8 ja 9 artiklan soveltamista viraston pääjohtaja toimittaa asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille viraston sisäisten tutkimusten yhteydessä saadut tiedot seikoista, joissa on turvauduttava kansallisen oikeusviranomaisen toimivaltaan kuuluviin tutkintamenettelyihin tai jotka voivat vakavuutensa perusteella johtaa kiireellisiin rikossyytteisiin. Tällaisissa tapauksissa viraston pääjohtaja ilmoittaa ennakolta asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Toimitettaviin tietoihin sisältyvät erityisesti osalliseksi epäillyn henkilön henkilöllisyys, yhteenveto todetuista seikoista, niiden alustava oikeudellinen arviointi ja mahdollinen taloudellinen vahinko.

Viraston pääjohtaja päättää tietojen toimittamisesta viraston johtokuntaa kuultuaan ja 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun laillisuuden valvonnan mukaisesti.

Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista ja siltä osin kuin se ei haittaa tutkimuksen kulkua, virasto antaa osalliseksi epäillylle henkilölle tilaisuuden tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista 7 a artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädettyjen edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

3.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja erityisesti oikeusviranomaiset ilmoittavat, jollei kansallinen lainsäädäntö tätä estä, viraston johtajalle mahdollisimman nopeasti niille tämän artiklan nojalla toimitettujen tietojen jatkokäsittelystä.

4.  Viraston ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä sekä niille toimitettujen tietojen perusteella suoritettuja tai toteutettuja toimia ja toimenpiteitä analysoidaan säännöllisesti 11 a artiklassa säädetyn neuvottelumenettelyn puitteissa.

"

13)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

10 a artikla

Tietojenvaihto viraston ja sellaisten asianomaisten toimielinten välillä, joilla on asiassa yleinen intressi

1.  Viraston pääjohtaja toimittaa säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viraston tutkimusten tuloksista noudattaen tutkimusten luottamuksellisuutta, asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia sekä tarvittaessa oikeuskäsittelyyn sovellettavia kansallisia säännöksiä.

Pääjohtaja noudattaa toiminnassaan hänen tehtävälleen ominaista riippumattomuusperiaatetta.

2.  Euroopan parlamentti, neuvosto, komissio ja tilintarkastustuomioistuin huolehtivat viraston tutkimusten luottamuksellisuuden, asianomaisten henkilöiden laillisten oikeuksien sekä oikeuskäsittelyn tapauksessa kaikkien oikeuskäsittelyyn sovellettavien kansallisten säännösten noudattamisesta.

3.  Virasto ja asianomaiset toimielimet voivat tehdä sopimuksia kaikkien viraston tehtävän suorittamiseksi tarvittavien tietojen välittämisestä 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja periaatteita noudattaen.

10 b artikla

Tiedottaminen yleisölle

Viraston pääjohtaja varmistaa, että yleisölle tiedottaminen tapahtuu neutraalilla ja puolueettomalla tavalla ja 10 a artiklassa vahvistettuja periaatteita noudattaen.

Tämän asetuksen 15 a artiklassa tarkoitetussa OLAFin tutkimuksia koskevissa menettelysäännöissä esitetään säännöt viraston käytännön toimintaa koskevien tietojen luvattoman levittämisen estämiseksi sekä kurinpitoseuraamukset, joita sovelletaan luvattoman levittämisen tapauksessa 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

"

14)  Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:"

Valvontakomitea suorittaa säännöllistä tutkintatoimien toteuttamiseen kohdistuvaa valvontaa ja varmistaa, että virasto käyttää sille tässä asetuksessa annettua toimivaltaa täysin riippumattomasti. Valvontakomitea

   a) valvoo viraston ja toimielinten tai elinten välistä tietojenvaihtoa koskevien sääntöjen noudattamista;
   b) seuraa menettelyllisten oikeusturvatakeiden soveltamista ja tutkimusten kestoa viraston pääjohtajan sille säännöllisesti toimittamien tilastotietojen, tietojen ja tutkintakertomusten perusteella ja neuvoa-antavan tarkastajan ▌laatimien lausuntojen ▌perusteella;
   c) avustaa pääjohtajaa varmistaen, että virastolla on käytössään tarvittavat voimavarat tutkimustehtävänsä täyttämiseksi;
  d) antaa lausuntoja ja suosituksia seuraavista asioista:
   tutkimusten painopisteiden määrittely
   tutkimusten kesto ja tutkimusten johdosta toteutettavat toimenpiteet
   OLAFin tutkimuksia koskevat menettelysäännöt;
   e) antaa lausuntoja asioista, jotka pääjohtaja on saattanut yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi;
   f) avustaa pääjohtajaa neuvottelumenettelyssä;
   g) voi nostaa kanteen komissiota tai muuta toimielintä vastaan yhteisöjen tuomioistuimessa, jos se katsoo, että jokin kyseisen toimielimen toteuttama toimenpide vaarantaa viraston pääjohtajan riippumattomuuden.

Valvontakomitea antaa viraston pääjohtajalle lausuntoja omasta aloitteestaan tai pääjohtajan taikka toimielimen tai elimen pyynnöstä, mutta ei puutu vireillä oleviin tutkimuksiin. Lausunnosta toimitetaan jäljennös lausunnon pyytäjälle.

"

b)  Korvataan 2 kohta seuraavasti:"

2.  Valvontakomiteassa on viisi riippumatonta ulkopuolista jäsentä, jotka toimivat nimityshetkellä viraston toimialaan liittyvissä korkeissa oikeudellisissa tai tutkinnan alan viroissa tai vastaavissa tehtävissä. Heillä on oltava perusteelliset tiedot Euroopan unionin toimielinten toiminnasta ja heidän on hallittava jokin toinen Euroopan unionin virallinen kieli.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio nimittävät komitean jäsenet yhteisellä sopimuksella. Hakuilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kyseiset viisi henkilöä valitaan komission esittämän vähintään 12 ehdokasta käsittävän esivalintaluettelon perusteella.

"

c)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikausi ei ole uusittavissa. Komitean asiantuntemuksen säilyttämiseksi osa sen jäsenistä on nimitettävä porrastetusti.

"

d)  Korvataan 6, 7 ja 8 kohta seuraavasti:"

6.  Valvontakomitea nimeää itselleen puheenjohtajan. Valvontakomitea vahvistaa työjärjestyksensä, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antavat lausunnon ennen sen hyväksymistä. Valvontakomitean kokoukset kutsutaan koolle sen puheenjohtajan tai viraston pääjohtajan aloitteesta. Valvontakomitea tekee päätöksensä jäsentensä enemmistöllä. Sen sihteeristötehtävistä huolehtii virasto.

7.  Viraston pääjohtaja toimittaa valvontakomitealle vuosittain viraston tutkimuksia koskevan toimintasuunnitelman. Viraston pääjohtaja tiedottaa valvontakomitealle säännöllisesti viraston tutkintatoimien toteuttamisesta ja tutkimusten jatkotoimista.

Pääjohtaja ilmoittaa valvontakomitealle:

   a) tapauksista joissa asianomainen toimielin tai elin ei ole toteuttanut hänen suositustensa mukaisia jatkotoimia;
   b) tapauksista, joissa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet hänen suositustensa mukaisia jatkotoimia.

8.  Valvontakomitea antaa vuosittain ainakin yhden toimintakertomuksen, jossa se käsittelee erityisesti viraston riippumattomuuden arviointia, menettelyllisten oikeusturvatakeiden soveltamista ja tutkimusten kestoa. Kertomukset osoitetaan toimielimille. Komitea voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle kertomuksia viraston tutkimusten tuloksista ja jatkotoimista.

"

15)  Lisätään║artikla seuraavasti:"

11 a artikla

Neuvottelumenettely

1.   Otetaan käyttöön Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen neuvottelumenettely.

2.  Neuvottelumenettelyssä käsitellään seuraavia seikkoja:

  a) viraston ja jäsenvaltioiden väliset sekä viimeksi mainittujen keskinäiset suhteet ja yhteistyö ja erityisesti
   edellä 1 artiklan mukaisesti toteutettavien toimien yhteensovittaminen
   tämän asetuksen, asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 sekä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen täytäntöönpano ja soveltaminen
   viraston loppukertomusten johdosta toteutetut jatkotoimet sekä viraston välittämien tietojen johdosta toteutetut jatkotoimet;
   b) viraston sekä toimielinten ja elinten, Eurojust ja Europol mukaan lukien, väliset suhteet ja yhteistyö ja erityisesti toimielinten virastolle tarjoama apu sekä viraston loppukertomusten tai viraston välittämien tietojen johdosta toteutetut jatkotoimet;
   c) viraston ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten sekä kansainvälisten järjestöjen väliset suhteet ja yhteistyö tässä asetuksessa tarkoitettujen sopimusten puitteissa;
   d) viraston tutkintapolitiikan painopistealueisiin liittyvät asiat;
   e) valvontakomitean kertomukset ja analyysit.

3.  Neuvottelu järjestetään vähintään kerran vuodessa ja jonkin toimielimen pyynnöstä.

4.  Viraston pääjohtaja ja valvontakomitean puheenjohtaja osallistuvat neuvottelumenettelyyn. Tilintarkastustuomioistuimen, Eurojustin ja Europolin edustajat voidaan kutsua paikalle.

5.  Neuvottelua valmistellaan yhdessä tai useammassa teknisessä kokouksessa. Kokoukset kutsutaan koolle jonkin toimielimen tai viraston pyynnöstä.

6.  Neuvottelumenettely ei missään tapauksessa vaikuta tutkimusten kulkuun ja se toteutetaan noudattaen kaikin puolin pääjohtajan riippumattomuutta.

7.  Toimielimet ja elimet, virasto ja jäsenvaltiot ilmoittavat joka kerta neuvottelumenettelyyn osallistuville neuvottelumenettelyn päätelmien johdosta toteutetuista jatkotoimista.

"

16)  Korvataan 12 artikla seuraavasti:"

12 artikla

Pääjohtaja

1.  Virastoa johtaa pääjohtaja, jonka komissio nimittää viiden vuoden toimikaudeksi; toimikausi voidaan uusia kerran.

Euroopan parlamentti ja neuvosto nimeävät pääjohtajan yhteisellä sopimuksella komission esittämän, kuusi ehdokasta käsittävän luettelon perusteella. Hakuilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Nimitys suoritetaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on esittänyt ehdokasluettelon. Nimittämismenettely ei voi kokonaisuudessaan kestää pidempään kuin yhdeksän kuukautta, ja se on aloitettava vähintään yhdeksän kuukautta ennen istuvan pääjohtajan toimikauden päättymistä, ja tämä jatkaa toimessaan uuden pääjohtajan toimikauden alkamiseen saakka.

Jos Euroopan parlamentti ja/tai neuvosto ei vastusta pääjohtajan nimittämistä uudeksi toimikaudeksi vähintään yhdeksän kuukautta ennen hänen ensimmäisen toimikautensa päättymistä, komissio jatkaa pääjohtajan toimikautta. Toimikauden jatkamisen vastustaminen on perusteltava. Muutoin sovelletaan tämän kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä nimittämismenettelyä.

2.  Viraston pääjohtaja valitaan sellaisten eri jäsenvaltioista tulevien ehdokkaiden joukosta, jotka toimivat tai ovat toimineet korkeissa oikeudellisissa viroissa tai johtavissa tutkintaviroissa ja joilla on käytännön ammatillista kokemusta korkeista ja vastuullisista hallintotehtävistä vähintään 10 vuoden ajalta. Merkittävä osa ammatillisesta kokemuksesta on oltava hankittu kansallisen ja/tai yhteisön tason petostentorjunnan alalta. Viraston pääjohtajalla on oltava perusteelliset tiedot unionin toimielinten toiminnasta, ja hänen on hallittava jokin toinen Euroopan unionin virallinen kieli. Hänen riippumattomuutensa on oltava kiistaton.

3.  Täyttäessään ulkoisten tai sisäisten tutkimusten aloittamiseen ja toteuttamiseen ja tutkimusten johdosta laadittaviin lopullisiin tutkintakertomuksiin liittyviä tehtäviään pääjohtaja ei pyydä eikä ota ohjeita miltään hallitukselta, toimielimeltä tai elimeltä. Jos pääjohtaja katsoo, että jokin komission toteuttama toimenpide vaarantaa hänen riippumattomuuttaan, hän antaa asian viipymättä tiedoksi valvontakomitealle lausuntoa varten ja päättää kanteen nostamisesta asianomaista toimielintä vastaan yhteisöjen tuomioistuimessa.

Pääjohtaja toimittaa 11 a artiklassa tarkoitetun neuvottelumenettelyn puitteissa säännöllisesti kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viraston tutkimusten tuloksista, niiden johdosta toteutetuista toimista ja ilmenneistä ongelmista ottaen huomioon tutkimusten luottamuksellisuuden ja kunnioittaen asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia sekä noudattaen tarvittaessa oikeuskäsittelyyn sovellettavia kansallisia säännöksiä.

Nämä toimielimet huolehtivat viraston tutkimusten luottamuksellisuudesta ja että asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia kunnioitetaan sekä tapauksessa, jossa oikeuskäsittely tulee kyseeseen, että noudatetaan kaikkia tällaiseen oikeuskäsittelyyn sovellettavia kansallisia säännöksiä.

4.  Ennen kuin komissio ryhtyy kurinpitotoimiin pääjohtajaa vastaan, se kuulee Euroopan parlamentin ja neuvoston edustajien kanssa 11 a artiklassa säädetyn neuvottelumenettelyn puitteissa kokoontuvaa valvontakomiteaa.

Pääjohtajaa koskevista kurinpitotoimista on lisäksi tehtävä perusteltu päätös, joka annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä valvontakomitealle.

5)  Viraston pääjohtajan on henkilöstösääntöjen 16 artiklan mukaisesti ilmoitettava komissiolle, jos hän aikoo harjoittaa ammattitoimintaa toimikautensa päättymistä seuraavien kahden vuoden kuluessa.

6.  Viraston pääjohtaja vahvistaa valvontakomitean lausunnon perusteella vuosittain viraston toimintasuunnitelman ja sen tutkintapolitiikan painopistealueet.

7.  Pääjohtaja voi laatimallaan kirjallisella valtuutuksella ja asettamiensa ehtojen ja rajoitusten mukaisesti siirtää 5 artiklan, 6 artiklan 3 kohdan, 7 b artiklan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaisia tehtäviään yhden tai useamman viraston työntekijän hoidettaviksi.".

"

17)  Lisätään 12 a artikla seuraavasti:"

12 a artikla

Pääjohtajan väliintulo Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja kansallisissa tuomioistuimissa

Viraston pääjohtaja voi olla väliintulijana asioissa, jotka liittyvät viraston toimintaan ja jotka on viety Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti kansallisiin tuomioistuimiin.

Ennen väliintuloaan yhteisöjen tuomioistuimessa tai kansallisissa tuomioistuimissa viraston pääjohtaja pyytää valvontakomitealta lausunnon.

"

18)  Korvataan 13 artikla seuraavasti:"

13 artikla

Rahoitus

Viraston määrärahat, joiden kokonaismäärä otetaan Euroopan unionin yleisen talousarvion komission pääluokkaan sisältyvään erityiseen budjettikohtaan, eritellään kyseisen pääluokan liitteessä.

Viraston henkilöstötaulukko esitetään komission henkilöstötaulukon liitteessä.

"

19)  Korvataan 14 artikla seuraavasti:"

14 artikla

Viraston tutkimusten laillisuuden valvonta

1.   Viraston tutkimusten laillisuuden valvonta koskee menettelyllisten oikeusturvatakeiden sekä viraston tutkimusten kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksien kunnioittamista.

2.   Laillisuuden valvontaa suoritetaan ennen tutkimuksen aloittamista ja ennen sen päättämisestä, ennen kuin 9 ja 10 artiklassa tarkoitetuille kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan tietoja sekä osana tutkimuksen ehdottoman luottamuksellisuuden arviointia.

3.  Tutkimusten laillisuuden valvonnan suorittavat viraston oikeusalan ja tutkimusmenettelyjen asiantuntijat, joilla on pätevyys tuomarinvirkaan jossakin jäsenvaltiossa. Heidän lausuntonsa liitetään loppukertomukseen.

4.  Laillisuuden valvontaa koskeva menettely esitetään 15 a artiklassa tarkoitetuissa OLAFin tutkimuksia koskevissa menettelysäännöissä.".

"

20)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"14 a artikla

Viraston tutkimusten kohteena olevien henkilöiden valitukset

1.  Jokainen tutkimuksen kohteena oleva henkilö voi esittää valvontakomitealle valituksen vedoten menettelyllisten oikeusturvatakeidensa ja perusoikeuksiensa loukkaamiseen tutkimuksen aikana. Valituksen vastaanotettuaan valvontakomitea toimittaa sen viipymättä neuvoa-antavalle tarkastajalle.

2.  Viraston pääjohtaja nimittää valvontakomitean ehdotuksesta neuvoa-antavan tarkastajan viiden vuoden toimikaudeksi, joka ei ole uusittavissa. Valvontakomitea tekee ehdotuksensa hakuilmoituksen perusteella laaditun ehdokasluettelon pohjalta.

3.  Neuvoa-antava tarkastaja hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti. Hän ei tehtäviään hoitaessaan pyydä eikä ota vastaan ohjeita miltään taholta. Hänellä ei saa olla virastossa muita kuin menettelyjen valvontaan liittyviä tehtäviä.

4.  Neuvoa-antava tarkastaja käsittelee myös vihjeenantajien valitukset, henkilöstösääntöjen 22 artiklassa tarkoitetut henkilöt mukaan lukien.

5.  Neuvoa-antava tarkastaja antaa lausuntonsa valvontakomitealle ja pääjohtajalle viimeistään 30 työpäivän kuluessa valituksen toimittamisesta hänelle.

6.  Neuvoa-antava tarkastaja tiedottaa määräajoin toiminnastaan valvontakomitealle. Hän toimittaa valvontakomitealle ja komissiolle säännöllisesti tilasto- ja analyysiraportteja valituksiin liittyvistä kysymyksistä.

"

21)  Korvataan 15 artikla seuraavasti:"

"15 artikla

Arviointikertomus

Komissio toimittaa ...(7) neljäntenä vuonna tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta, johon liitetään valvontakomitean lausunto. Kertomuksessa ilmoitetaan, onko asetusta syytä muuttaa. Asetusta on joka tapauksessa tarkistettava Euroopan syyttäjänviraston perustamisen jälkeen."

"

22)  Lisätään artiklat seuraavasti;"

"15 a artikla

OLAFin tutkimuksia koskevat menettelysäännöt

1.  Virasto hyväksyy OLAFin tutkimuksia koskevat menettelysäännöt, joihin sisältyvät tässä asetuksessa vahvistetut oikeudelliset ja menettelyjä koskevat periaatteet. Niissä otetaan huomioon viraston käytännön toiminta.

2.  OLAFin tutkimuksia koskevissa menettelysäännöissä määritellään käytännöt, joita noudatetaan viraston valtuutuksen ja aseman, tutkimusmenettelyä koskevien yleisten periaatteiden, tutkimusmenettelyn eri vaiheiden, tärkeimpien tutkimustoimenpiteiden, asianomaisten henkilöiden laillisten oikeuksien, menettelyllisten oikeusturvatakeiden, tietosuojasäännösten, tietojen luovuttamista ja asiakirjoihin tutustumista koskevien säännösten, laillisuuden valvontaa koskevien säännösten sekä asianomaisten henkilöiden käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen toimeenpanossa.

3.  Ennen OLAFin tutkimuksia koskevien menettelysääntöjen hyväksymistä Euroopan parlamentilta, neuvostolta, komissiolta ja viraston valvontakomitealta pyydetään lausunto. Valvontakomitea varmistaa viraston riippumattomuuden menettelysääntöjen hyväksymismenettelyssä.

4.  OLAFin tutkimuksia koskevia menettelysääntöjä voidaan päivittää viraston pääjohtajan ehdotuksesta. Tällöin sovelletaan tämän artiklan mukaista hyväksymismenettelyä.

5.  Viraston hyväksymät OLAFin tutkimuksia koskevat menettelysäännöt julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.".

"

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1073/1999 12 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, ei sovelleta viraston pääjohtajaan, joka on virassa tämän asetuksen voimaantullessa ja jonka toimikausi on uusitttu viideksi vuodeksi.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan ║ päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 8, 12.1.2007, s. 1.
(2) EUVL C 8, 12.1.2007, s. 1.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 20. marraskuuta 2008.
(4) EUVL C 202, 18.8.2005, s. 1.
(5) EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.
(6) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.
(7)* Neljäs vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.


Lisätalousarvio nro 8/2008
PDF 187kWORD 32k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 8/2008 varainhoitovuodeksi 2008 – Pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (15765/2008 – C6-0426/2008 – 2008/2287(BUD))
P6_TA(2008)0554A6-0453/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2008(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon komission 6. lokakuuta 2008 esittämän alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 9/2008 varainhoitovuodeksi 2008 (KOM(2008)0619),

–   ottaa huomioon neuvoston 18. marraskuuta 2008 hyväksymän esityksen lisätalousarvioksi nro 8/2008 (15765/2008 – C6-0426/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0453/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 yleiseen talousarvioon tehty lisätalousarvioesitys nro 8 koskee pelkästään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja liittyy palkkojen ja eläkkeiden budjettioikaisuihin, koska kasvu oli vähäisempää kuin mitä vuoden 2008 alustavaa talousarvioesitystä laadittaessa arvioitiin,

B.   ottaa huomioon, että periaatteessa veronmaksajien varojen palauttamiseksi on kannatettavaa päivittää talousarvion perustana olevia teknisiä tietoja lisätalousarvion avulla, vaikka tässä nimenomaisessa tapauksessa vaikuttaa valitettavasti siltä, että menettelyn kustannukset saattavat ylittää palautuksen määrän;

1.   panee merkille alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 9/2008, jossa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean talousarvion 2008 kustannuksia vähennetään 318 262 euroa ja tuloja 48 265 euroa;

2.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 8/2008 sellaisenaan;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(2) EUVL L 71, 14.3.2008.
(3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus kantelua 1487/2005/GG koskevan Euroopan unionin neuvostolle annetun suositusluonnoksen johdosta
PDF 107kWORD 37k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 1487/2005/GG koskevan Euroopan unionin neuvostolle annetun suositusluonnoksen johdosta (2008/2072(INI))
P6_TA(2008)0555A6-0395/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1) ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon Eurobarometrin erityisnumeroissa 237 ja 243 julkaistut Euroopan komission tutkimukset kielten levinneisyydestä Euroopan unionissa,

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan, jonka mukaan oikeusasiamies pyrkii kyseisen toimielimen tai elimen kanssa mahdollisuuksien mukaan poistamaan epäkohdan ja antamaan tyydyttävän vastauksen kanteluun,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0395/2008),

A.   ottaa huomioon, että avoimuuden lisääminen, monikielisyyden edistäminen ja suurelle yleisölle tiedottaminen totuudenmukaisesti ovat EU:n ja sen toimielimien ensisijaisia tavoitteita,

B.   ottaa huomioon, että se, että mahdollisimman usealle EU:n kansalaiselle tiedonsaanti on helppoa, on tärkeä edellytys ja oleellinen osa demokraattisen legitiimiyden ja avoimuuden yleisiä periaatteita,

C.   toivoo voivansa tarjota mahdollisimman monille kansalaisille mahdollisuuden saada suoraan tietoa EU:n toimielinten toiminnasta,

D.   tietää, että tämän toiveen toteuttamisessa on otettava huomioon EU:n virallisten kielten suuresta määrästä johtuvat logistiset haasteet,

E.   toteaa, että Internet on yhä tärkeämpi tiedonhankinnan väline ja että myös Euroopan unionin on käytettävä sitä pyrkiessään lisäämään avoimuutta ja tiedotusta,

1.   yhtyy oikeusasiamiehen päätelmiin, joiden mukaisesti:

   a) neuvosto vastaa muiden EU:n toimielinten tavoin ensisijaisesti itse puheenjohtajan Internet-sivuista ja niillä käytetyistä kielistä,
   b) näillä sivuilla sovelletut käytännöt eivät voi täysin poiketa toimielinten ja niiden yksiköiden yhteisistä käytännöistä,
   c) näillä sivuilla olevan tiedon olisi ihanteellisessa tapauksessa oltava oikea-aikaisesti saatavilla kaikilla yhteisön virallisilla kielillä,
   d) jos kielten lukumäärää rajoitetaan, käytettävien kielten valinnassa on noudatettava objektiivisuutta, kohtuullisuutta, avoimuutta ja hallittavuutta,
   e) neuvoston kieltäytyminen käsittelemästä kanteluntekijän pyynnön sisältöä ei ole hyvän hallintotavan mukaista;

2.   panee tässä yhteydessä hämmästyneenä merkille, että neuvosto ei katso olevansa toimivaltainen käsittelemään tätä kysymystä, vaikka asia koskee kaikkia jäsenvaltioita ja vaikka neuvosto voisi antaa suosituksia kaikille tuleville puheenjohtajamaille;

3.   pahoittelee, että neuvosto on tähän asti ylipäänsä vältellyt pohtimasta kysymystä puheenjohtajamaiden Internet-sivujen kielivalikoimasta, toisin kuin muut toimielimet, esimerkiksi komissio ja parlamentti, jotka ovat parantaneet monikielisyyttä merkittävästi viestinnässään kansalaisten kanssa;

4.   kehottaa neuvostoa tarkastelemaan perusteellisesti kysymystä puheenjohtajavaltioidensa verkkosivujen kielivalikoiman laajentamisesta, riippumatta näitä verkkosivuja koskevista vastuu- tai päätösvaltakysymyksistä, jotta mahdollisimman suurella osalla Euroopan unionin väestöä olisi helppo ja suora tapa saada tietoa unionin toiminnasta; kehottaa neuvostoa tiedottamaan parlamentille tarkastelunsa tuloksista;

5.   korostaa, että mahdollisesti välttämättömäksi osoittautuva kielivalikoiman rajoittaminen on tehtävä objektiivisia ja riittävästi perusteltuja kriteerejä noudattaen ja siitä on ilmoitettava julkisesti ja että vain kulloisenkin puheenjohtajamaan kielellä voi olla erikoisasema puheenjohtajuuden ajan;

6.   kannattaa oikeusasiamiehen neuvostolle antamaa suositusta siitä, että kantelun esittäjän pyyntö neuvoston puheenjohtajan Internet-sivujen tarjoamisesta myös saksaksi otetaan käsiteltäväksi;

7.   on ilahtunut siitä, että toisin kuin tähänastiset puheenjohtajamaat, joiden Internet-sivut olivat käytettävissä englanniksi, ranskaksi ja kyseisen maan kielellä, puheenjohtajamaa Ranska on laatinut Internet-sivunsa Euroopan unionissa eniten puhutuilla kielillä (englanti, saksa, ranska, italia, espanja);

8.   pyytää tulevia puheenjohtajia tarjoamaan Internet-sivunsa mahdollisimman monilla kielillä ja kielten määrää rajoittaessaan antamaan etusijan eniten puhutuille virallisille kielille;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.


Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuus: niiden rahoitus ja pyrkimys yksilöllistämiseen
PDF 160kWORD 87k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuudesta: niiden rahoitus ja suuntaus kohti yksilöllistämistä (2007/2290(INI))
P6_TA(2008)0556A6-0409/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon 12. lokakuuta 2006 julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä EU:ssa (KOM(2006)0574),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 ja 141 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamat tuomiot ja erityisesti sen 17. toukokuuta 1990 asiassa Douglas Harvey Barber vastaan Guardian Royal Exchange Assurance Group antaman tuomion(1),

–   ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn oikeudellisesti sitovan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan sekä 11 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

–   ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 julkaistun komission tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (KOM(2006)0092),

–   ottaa huomioon Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 17. lokakuuta 2007 julkaistun komission tiedonannon sosiaalisen suojelun nykyaikaistamisesta yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen koheesion lisäämiseksi: työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden edistäminen (KOM(2007)0620),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1952 yleissopimuksen sosiaaliturvan vähimmäistasosta,

–   ottaa huomioon komission 11. huhtikuuta 2008 päivätyn työasiakirjan työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. päivänä lokakuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY 8 artiklan ja siihen liittyvien säännösten täytäntöönpanosta, siltä osin kuin on kyse kansallisen lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella olevista yhtiön tai useamman yhtiön yhteisistä lisäeläkejärjestelmistä (SEC(2008)0475),

–   ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten antamat suositukset 18. lokakuuta 2007 julkaistussa raportissa "Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet: Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi",

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle" (KOM(2006)0708) ja parlamentin 11. heinäkuuta 2007 tästä aiheesta antaman päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon komission 26. helmikuuta 2007 antaman tiedonannon "Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen - Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle" (KOM(2007)0063) ja 15. marraskuuta 2007 annetun parlamentin päätöslauselman sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta(3),

–   ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2007 antaman tiedonannon sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämisestä (KOM(2007)0244) ja 21. helmikuuta 2008 annetun parlamentin päätöslauselman Euroopan väestönkehityksestä(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0409/2008),

A.   ottaa huomioon, että

   sosiaaliturvan perustaa ja sitä sääntelee, hallinnoi ja rahoittaa (yleensä osittain) valtio ja että sosiaaliturvaa rahoitetaan myös kollektiivisesti vakuutetulta perittävin veroin tai maksuin siten, että valtiolla on julkinen velvollisuus huolehtia kansalaistensa sosiaaliturvaa koskevista tarpeista,
   sosiaaliturvalle on luonteenomaista vastuullisuus ja se, että kaikille taataan riittävä perusturva,
   sosiaaliturva perustuu solidaarisuuden periaatteeseen,
   sosiaaliturva kattaa edellä mainitun ILO:n yleissopimuksen yhdeksän aluetta,
   sosiaaliturvalla pyritään varmistamaan perusturvallisuus työllisyyden (työttömyysvakuutus), tulojen (maksettavat eläkkeet) ja ansiokyvyn (sairausvakuutus) alalla,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin kokonaisväestön odotetaan kasvavan hitaasti vuoteen 2025 saakka ja vähenevän hitaasti vuodesta 2025 alkaen ja olevan vuoteen 2050 mennessä hieman vähäisempi ja merkittävästi iäkkäämpi,

C.   katsoo, että jos maahanmuutto pysyy nykyisellä tasolla, työvoima vähenee 227 miljoonasta hengestä vuonna 2005 183 miljoonaan henkeen vuonna 2050, työllisyysaste nousee 70 prosenttiin vuonna 2020, mikä johtuu pääasiallisesti naisten työllisyysasteen noususta, työssäkävijöiden kokonaismäärä nousee 20 miljoonalla vuoteen 2017 mennessä, minkä jälkeen se laskee 30 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä, ja yli 65-vuotiaiden ennustettu määrä suhteessa työikäiseen väestöön verrattuna nousee neljänneksestä puoleen vuonna 2050,

D.   katsoo, että elinajanodotteen yleiseen nousuun perustuvassa eläkeiän yleisessä nostamisessa ei oteta riittävästi huomioon sitä, että on edelleen olemassa lukuisia teollisuuden aloja, joilla työntekijöiden elinajanodote on huomattavasti alempi,

E.   ottaa huomioon, että työmarkkinaosapuolilla ylipäänsä ja erityisesti niillä teollisuudenaloilla, joilla työntekijöiden elinajanodote on keskimääräistä alempi, on suuri vastuu työntekijöiden alalle saapumisesta ja siltä poistumisesta, ja niillä voi olla tärkeä avustava rooli pyrittäessä varmistamaan tehokas ja ikätietoinen henkilöstöpolitiikka,

F.   katsoo, että työttömien määrän väheneminen merkitsee työttömyysetuuksien kustannusten laskemista noin 0,6 prosenttiyksiköllä BKT:sta vuoteen 2050 mennessä, mikä on hyvin pieni lasku eikä korvaa muiden alojen korkeita kustannuksia,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni kuluttaa 27,2 prosenttia BKT:sta sosiaaliturvaan (2008), mistä suurin osa kuluu vanhuusetuuksiin ja -eläkkeisiin (46 prosenttia),

H.   katsoo, että kysymystä sosiaaliturvasta ei voida tarkastella puhtaasti tulo/meno-laskelmana vaan pikemminkin yhteiskuntasopimuksena, jolla sekä kansalaisille että valtiolle asetetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, joita on myös tarkasteltava ja käsiteltävä sellaisina; katsoo lisäksi, että sosiaalivakuutuksen budjettiteknisiä näkökohtia ei voida missään olosuhteissa jättää huomiotta,

I.   ottaa huomioon, että väestön ikääntymisen odotetaan johtavan julkisten menojen kasvuun, suurimmaksi osaksi eläkkeissä, terveydenhuollossa ja pitkäaikaishoidossa useimmissa jäsenvaltioissa vuoteen 2050 mennessä, jos nykyistä politiikkaa jatketaan, ja että voimakkain kasvu tapahtuu vuosina 2020–2040,

J.   katsoo, että Lissabonin strategian tavoitteet naisten, nuorten ja iäkkäiden henkilöiden työllistämisessä sekä Barcelonan tavoitteet lastenhoitopalveluissa ovat olennainen osa eläkejärjestelmien toimivuutta,

K.   katsoo, että vuoden 2000 YK:n vuosituhattavoitteissa, etenkin tavoitteessa 3, ennakkoehtona on sukupuolten tasa-arvo,

L.   katsoo, että naisilla on yleensä epäyhtenäinen työura, jolle on ominaista hitaampi palkkakehitys, kun taas miehillä on jatkuvampi työurakehitys ja vakaampi palkkakehitys, mikä aiheuttaa eroja eläkemaksuissa ja lisää naisten köyhyysriskiä, mikä sitä paitsi on pitkän aikavälin riski, kun otetaan huomioon heidän pidempi elinajanodotteensa,

Yleishuomioita

1.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon Lissabonin strategian ja tarpeen kattaa sosiaaliset riskit ja turvata sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmät sekä säilyttää eurooppalaisten sosiaalimallien ydin, saavuttaa parempaa edistymistä sosiaalimenojen ja sosiaaliaktivoinnin tasapainottamisessa, ja kehottaa houkuttelemaan ihmisiä laadukkaaseen, turvalliseen ja pakollisen sosiaaliturvan tarjoavaan työhön sekä pysymään tällaisessa työssä siten, että edistetään kasvua ja työpaikkojen syntymistä ja löytämistä markkinoiden avoimuutta lisäämällä, uudenaikaistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä (esimerkiksi eriyttämällä paremmin etuusjärjestelmät ja rahoitusmekanismit) ja lisäämään investointeja inhimilliseen pääomaan edistämällä tutkimusta ja kehitystä ja innovointia sekä paremman opetuksen ja ammatillisen koulutuksen kautta elinikäisen oppimisen yhteydessä;

2.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien uudistuksia jäsenvaltioissa, vertaamaan niiden tähänastisia vaikutuksia naisten työllisyystilanteeseen ja kiinnittämään huomiota esiin tulleisiin parhaisiin käytänteisiin, erityisesti sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän vähentämiseksi ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi;

3.   korostaa, että talouskasvun lähteet muuttuvat demografisten muutosten vuoksi ja että työvoiman parempi tuottavuus ja teknologiset innovaatiot vauhdittavat talouskasvua; myöntää, että tuottavuuden korkean tason säilyttämiseksi tutkimukseen ja kehitykseen sekä parempiin johtamismenetelmiin on investoitava enemmän, jolloin teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden välinen synergia on asetettava etusijalle;

4.   korostaa, että nykyisissä väestökehityksellisissä, taloudellisissa ja sosiaalisissa suuntauksissa on sukupolvien välisten ja sosiaaliryhmien välisten konfliktien ehkäisemiseksi löydettävä uusia menetelmiä kustannusten ja etuuksien jakamiseksi tehokkaasti ja tasapuolisesti suppeamman taloudellisesti aktiivisen väestön ja suuremman taloudellisesti passiivisen väestön kesken; katsoo, että yhteisön ja kansallisella tasolla tavoitteena tulisi olla tasapainon ylläpitäminen toisaalta sosiaaliturvajärjestelmien ja eläkkeiden taloudellisen kestävyyden ja toisaalta sosiaalisten riskien kattamisen välillä;

5.   toistaa käsityksensä, jonka mukaan taloudellisesti kestävän sosiaaliturvajärjestelmän edistämiseksi yhteisön työlainsäädännössä olisi vahvistettava toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia tavanomaisena työllistymismuotona, jonka yhteydessä säädetään riittävästä sosiaalisesta ja terveyden suojelusta ja varmistetaan perusoikeuksien kunnioittaminen; myöntää kuitenkin, että myös niiden oikeuksia on suojeltava, jotka työskentelevät muun muotoisissa työsuhteissa, mukaan lukien eläkeoikeudet, jotka mahdollistavat arvokkaan eläkkeelläolon;

6.   palauttaa mieliin, että Euroopan sosiaalisten mallien ytimenä on sukupolvien ja sosiaaliryhmien välisen solidaarisuuden periaate ja että ne rahoitetaan ensisijaisesti työperusteisin tuloin, joita ovat muun muassa työntekijöiden ja työnantajien maksut ja työn verotus; huomauttaa kuitenkin, että väestön ikääntyminen asettaa suuria paineita aktiiviselle työväestölle ja että demografisten muutosten tuomien ongelmien ratkaiseminen tulisi asettaa poliittiseksi prioriteetiksi; korostaa, että muutoin demografiset muutokset voivat vaarantaa solidaarisuuden periaatteen ja sen myötä Euroopan sosiaaliset mallit; korostaa myös, miten tärkeää on siksi lujittaa solidaarisuuden periaatetta sekä oikeudenmukaisia taloudellisia korvauksia;

7.   palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan nojalla voidaan toteuttaa myönteisiä toimenpiteitä samapalkkaisuuden saavuttamiseksi ja että yhteisön oikeuskäytännön mukaan sosiaalimaksut ovat osa palkkaa;

8.   panee merkille, että demografisten muutosten myötä työelämässä mukana olevien ja sen ulkopuolelle jäävien henkilöiden suhdeluku on vuonna 2030 arviolta 2:1; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään politiikkoja sen varmistamiseksi, että hoitotyötä tekevät henkilöt, joista monet joutuvat vetäytymään työmarkkinoilta hoitovelvollisuuksien vuoksi, eivät joudu epäedulliseen asemaan eläketurvattomuuden vuoksi;

9.   muistuttaa, että yksilöllistämissuuntaus edistää toisen ja kolmannen pilarin uudenaikaistamista sosiaaliturvajärjestelmiä kyseenalaistamatta; katsoo, että tämän avulla erityisesti naisilla ja muilla haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä, on enemmän valinnanvapautta ja he ovat itsenäisempiä ja voivat rakentaa omat ylimääräiset eläkeoikeutensa;

10.   kehottaa komissiota tehostamaan tutkimuksia ja töitä sosiaalisten oikeuksien yksilöllistämisen vaikutuksista naisten ja miesten yhdenvertaiseen kohteluun;

11.   katsoo, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon on kuuluttava sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien uudistamisen tavoitteisiin, mutta korostaa, että epätasa-arvo tässä kysymyksessä on lähinnä epäsuoraa, koska työmarkkinoilla on pysyviä eriarvoisuuksia palkoissa ja uranäkymissä ja koska perheen ja kodin vastuu jakautuu epätasaisesti ja voidaan näin ollen korjata vain kokonaisvaltaisemmin toimenpitein;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan (nuorten) aikuisten tietoisuutta varhaisesta vaiheesta alkaen kerättyjen eläkeoikeuksien merkityksestä;

Työvoima

13.   uskoo, että nykytilanteen jatkuessa työvoiman supistuminen johtaa tehtyjen työtuntien kokonaismäärän vähenemiseen; katsoo, että tämän suuntauksen kääntämiseksi olisi ryhdyttävä toimiin työttömyysasteen alentamiseksi ja työhönoton lisäämiseksi (koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen yhdistettynä), myös ryhmillä, joilla on hyvät mahdollisuudet kuulua työvoimaan, kuten vammaisilla, naisilla ja ikääntyneillä; korostaa, että on mahdollistettava vapaaehtoisuuteen perustuva joustava eläkkeelle jääminen, muutettava työkäytäntöjen organisointia ja hyödynnettävä uutta teknologiaa järkevästi; korostaa, että on myös kehitettävä tukipalveluita ja lasten ja huollettavien perheenjäsenten hoitoon liittyviä palveluita, jotta osa-aikatyötä tekevien henkilöiden määrää vähenee vapaaehtoisesti;

14.   palauttaa mieliin, että korkeampi työllisyysaste riippuu suuresti tarpeesta säilyttää kaikki ryhmät – erityisesti ryhmät, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella – aktiivisina; painottaa näin ollen, että työmarkkinoilla on torjuttava syrjintää ja on tarjottava työpaikkoja työelämän ulkopuolelle jääville henkilöille; korostaa lisäksi, että on tarjottava kohtuullisia mukautuksia vammaisten ja huomattavista terveysongelmista kärsivien henkilöiden työllistämisen helpottamiseksi sekä vammaisten ja psyykkisesti sairastuneiden työllistymismahdollisuuksien varmistamiseksi;

15.   korostaa tässä yhteydessä aktiivisen politiikan tarvetta naisten, nuorten ja iäkkäiden henkilöiden työllistämisessä, jotta hyödynnettäisiin asianmukaisesti työvoimaa ja yrittäjyyshenkeä ja jotta varmistettaisiin eläkemaksuihin perustuva eläkeläisten oikeus kunnolliseen eläkkeeseen;

16.   korostaa, että kansallisella tasolla on pohdittava virallisen eläkeiän nostamista; pitää jäsenvaltioiden erilaisista laillisista eläkeikäjärjestelyistä riippumatta välttämättömänä, että työntekijöitä kannustetaan jatkamaan työskentelyä vapaaehtoisesti ja reunaehtojen tämän salliessa eläkeiän saavuttamiseen asti tai pidempään;

17.   kehottaa työmarkkinaosapuolia esimerkiksi eri aloilla saavutettujen kokemusten pohjalta neuvottelemaan räätälöidyistä alakohtaisista toimenpiteistä, jotka liittyvät ikääntyviin työntekijöihin yleisesti ja ikätietoiseen henkilöstöpolitiikkaan erityisesti;

18.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään taloudellisia ja sosiaalisia kannustimia, joilla lisätään työntekijöiden halukkuutta jatkaa työskentelyä vapaaehtoisesti myös virallisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen;

19.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivista politiikkaa vaarattomien työolojen edellytysten parantamiseksi, jotta voidaan vähentää tiettyjen ammattien riskiä ja välttää se, että suuri osa työntekijöistä jää varhaiseläkkeelle;

20.   palauttaa mieliin, että aktiivisuutta lisäävää maahanmuuttopolitiikkaa, jossa otetaan huomioon erityisesti työiässä olevat mahdolliset maahanmuuttajat ja tarjotaan nopeaa maahanmuuttoa korkeasti koulutetuille hakijoille, olisi täydennettävä maahanmuuttajien paremmalla integroinnilla työmarkkinoille ja koko yhteiskuntaan; korostaa, että maahanmuuton lisäämiseen pyrkivät tehostetut toimet voivat johtaa aivovuotoon alkuperämaista, mikä voi vaikuttaa kielteisesti näiden maiden talouden ja yhteiskunnan kehittymiseen ja laukaista hallitsemattomien muuttoliikkeiden uusia aaltoja;

21.   toteaa, että taitotiedon hukkakäyttö ("brain waste") voi myös olla tärkeä kysymys sekä koko kansantalouden että yksittäisten henkilöiden osalta, jos päteviä maahanmuuttajia otetaan tekemään täyttämään vähemmän koulutusta vaativia töitä; korostaa, että maahanmuuttajien on voitava hyötyä eläkejärjestelmiin antamastaan panoksesta;

22.   kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toisessa jäsenvaltiossa asuvat ja työskentelevät EU:n kansalaiset eivät menetä sosiaalisia oikeuksiaan osittain tai kokonaan;

23.   katsoo, että maahanmuuton pitkäaikaiset vaikutukset väestön ikääntymiseen ovat epävarmoja, koska ne riippuvat muuttovirtojen käyttäytymisestä, perheiden yhdistämisestä ja maahanmuuttajien syntyvyydestä; katsoo, että maahanmuutto voi johtaa sosiaaliturvajärjestelmien tasapainon parantumiseen, jos maahanmuuttajat ovat laillisessa työsuhteessa ja siten osallistuvat niiden rahoittamiseen;

Eläkkeet

24.   kiinnittää huomiota kaikkien työllistymisen ja työehtojen suhteen heikossa asemassa olevien ryhmien syrjintään työmarkkinoilla, erityisesti kun on kyse työpaikoista, joissa sosiaaliturvamaksut eivät ole pakollisia, koska tämä alentaa näiden ryhmien työllisyysastetta ja palkkoja ja vähentää siten niiden mahdollisuuksia hankkia kunnolliset eläkkeet; painottaa tarvetta tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille, millä varmistetaan korkeampi työllisyysaste, yhtäläinen palkkaus ja riittävät eläkeoikeudet;

25.   myöntää, että julkiset eläkejärjestelmät tukevat yhteiskunnallista solidaarisuutta ja ovat jäsenvaltioiden vastuulla ja että näiden järjestelmien turvaaminen tulisi asettaa poliittiseksi prioriteetiksi; katsoo, että valtion rahoittamille eläkkeille tarjolla olevien vaihtoehtojen, kuten lisäeläkejärjestelmien, tehokkaampi hyödyntäminen voi olla toteuttamiskelpoinen vaihtoehto; huomauttaa, että yksityisiin eläkkeisiin voitaisiin sisällyttää työnantajien tai muiden kollektiivisten järjestöjen ja yhdistysten tarjoamia ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä ja henkilökohtaisiin säästöihin tukeutuvia malleja; korostaa, että yksityisten eläkkeiden tarjonta lisäisi yksityisiä eläkerahastoja koskevan aiheellisen sääntelyn tarvetta, tällaisten eläkkeiden siirrettävyyttä ja näiden vaihtoehtojen edistämistä ja jatkuvaa uudenaikaistamista (joustavuus mukaan luettuna); katsoo tässä yhteydessä, että olisi otettava huomioon vaara siitä, että nykyisessä julkisessa eläkejärjestelmässä naiset voivat menettää vakuutusturvaa, jos tämä järjestelmä korvataan yksityisillä säännöksillä, mutta katsoo, että tätä vaaraa voidaan vähentää myöntämällä eläkeoikeuksia, äitiyslomaa, vanhempainlomaa ja vapaata työstä henkilökohtaisista syistä;

26.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan vakavasti huomioon tarpeen muotoilla uudelleen perinteiset eläkejärjestelmät, jotka perustuvat järjestelmälliseen riskinarviointiin ja tyypillisen peruselinkaaren olettamukseen, ja mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmää eläkejärjestelmän uudistusten mukaisesti, sillä tyypillinen peruselinkaari muuttuu nopeasti ja pirstoutuneista työhistorioista tulee yhä yleisempiä; uskoo, että tämä voi johtaa uuteen yhteiskunnalliseen riskiin aiempaa suuremmasta ennakoimattomuudesta monien henkilöiden ja erityisesti heikossa asemassa olevien ryhmien, muun muassa maahanmuuttajien, heikon ammattitaidon omaavien työntekijöiden, yksinhuoltajien ja muita hoitovelvollisuuksia omaavien henkilöiden osalta; korostaa, että tämä voi johtaa varhaiseen työmarkkinoilta pois jäämiseen tai rajoitettuun työmarkkinoihin osallistumiseen; toteaa, että joustavien työmarkkinoiden saavuttaminen edellyttää myös eläkejärjestelmän uudistamista;

27.   tähdentää, että kestävän eläkejärjestelmän on tarpeellista mukautua väestön ja talouden asettamiin haasteisiin ja korostaa, että kolmen pilarin järjestelmä on tasapuolinen vaihtoehto edellyttäen, että se on laajalti käytettävissä; ehdottaa, että lakisääteisiä eläkejärjestelyjä (ensimmäinen pilari) tuetaan kollektiivisesti rahoitetuilla työeläkejärjestelmillä (toinen pilari) ja yksilöllisillä kolmannen pilarin mukaisilla täydentävillä tuotteilla; korostaa sellaisten eläkejärjestelmien arvoa, jotka yhdistävät yhteisvastuun ja usein korkeat tuotot, jotka johtuvat mittavista, pitkäaikaisista ja kohtuullisista mutta kannattavista sijoitusstrategioista; pyytää komissiota laatimaan yleiseurooppalaisia eläketuotteita koskevan asianmukaisen ja toteutettavissa olevan sääntö- ja valvontakehyksen; painottaa, että työeläkkeille ja kolmannen pilarin eläkkeille luotavat sisämarkkinat antaisivat kansalaisille mahdollisuuden siirrettäviin työeläkejärjestelyihin, edistäisivät kilpailua ja vähentäisivät eläkesäästämisen kustannuksia;

28.   panee merkille, että lähinnä naiset huolehtivat lapsista sekä iäkkäistä, sairaista tai vammaisista perheenjäsenistä vapaaehtoisesti tai pakosta kulttuuriasenteiden ja sosiaalinormien painostuksesta tai lastenhoitopalvelujen ja muiden hoitorakenteiden (pitkäaikaishoidon rakenteiden) huonon laadun tai olemattomuuden vuoksi ja että heidän työurassaan on siten enemmän keskeytyksiä; korostaa tarvetta korvata tämä tilanne naisille ja heidän uralleen ja tarvetta antaa heille todellinen valinnan vapaus lastensaannissa sekä hoitovelvollisuuksien suhteen ilman taloudellisen tilanteen tai urakehityksen heikkenemisen pelkoa; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden toimet tämän tilanteen estämiseksi ja korjaamiseksi esimerkiksi ottamalla lakisääteisissä eläkevakuutuksissa huomioon lasten ja perheenjäsenten hoitoon käytetyn ajan;

29.   kehottaa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja naisjärjestöjen edustajia kiinnittämään jatkuvasti huomiota eläkejärjestelmien uudistamisesta mahdollisesti tai tosiasiallisesti naisten ja miesten tasa-arvoon aiheutuviin vaikutuksiin ja valvomaan, että asia korjataan tasa-arvon varmistamiseksi;

30.   pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot ryhtyvät kiireellisiin toimiin työeläkejärjestelmään liittyvän suoran syrjinnän kieltämiseksi, mukaan lukien sukupuoleen liittyvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttö etuuksien ja maksujen perustana;

31.   palauttaa mieliin 21. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman itsenäisten ammatinharjoittajien avustavien aviopuolisoiden tilanteesta(5), jossa vaadittiin muun muassa varmistamaan, että avustavien puolisoiden on pakollista saada henkilökohtaista vakuutusturvaa ja kuulua jonkin eläkejärjestelmän piiriin;

32.   palauttaa mieliin naisten asemasta EU:n maaseutualueilla 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(6), jossa jälleen kerran kehotettiin komissiota antamaan vuoden 2008 loppuun mennessä ehdotus miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella 11. joulukuuta 1986 annetun direktiivin 86/613/ETY(7) muuttamiseksi siten, että maatalousyrityksissä avustaville naisille tarjotaan riippumattomat sosiaali- ja eläkeoikeudet;

33.   palauttaa mieliin rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(8), ja tähdentää, että on tärkeää kehittää avoimet ja joustavat eurooppalaiset sosiaaliturva- ja eläkemarkkinat poistamalla verotuksellisia sekä eläkeoikeuksien jäsenvaltiosta toiseen siirrettävyyteen liittyviä esteitä; on sitä mieltä, että eläkkeiden sisämarkkinoiden luominen edellyttää eurooppalaista sääntelykehystä eläketuotteille;

34.   kehottaa komissiota tarkistamaan Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tietojen perusteella pikaisesti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3. kesäkuuta 2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/41/EY(9), jotta ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille ominainen kestävä vakavaraisuusjärjestely voidaan toteuttaa, ja toteuttamaan perinpohjaisen vaikutusten arvioinnin tutkimalla tasapuolisuuskysymyksiä, jotka liittyvät laskennallisiin eroihin ja taustaoletuksiin, joiden perusteella vastuita mitataan; korostaa, että tällainen järjestely voisi perustua siihen, että jotkin niistä näkökohdista, jotka on esitetty 26. helmikuuta 2008 päivätyssä komission muutetussa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (KOM(2008)0119), ulotettaisiin koskemaan eläkerahastoja, missä yhteydessä otettaisiin huomioon kyseisten laitosten erityispiirteet, joita ovat esimerkiksi niiden tarjoamat tyypillisesti pitkäkestoiset eläkejärjestelyt, ja eläkerahastojen tarjoaman vakuusturva- tai vakuusmuoto; katsoo, että tällainen erityinen vakavaraisuusjärjestely tukisi taloudellista vakautta ja estäisi lainsäädännöllisen keinottelun;

35.   palauttaa mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on asettunut vastustamaan rajat ylittävien eläkemaksujen verovapauden esteitä; korostaa, että verohelpotus on paras tapa kannustaa pitkäaikaista säästämistä ja että yhdenmukaistamista saatetaan tarvita lisää eläkejärjestelmiin maksettavien rajat ylittävien eläkemaksujen kaikkien esteiden poistamiseksi;

36.   panee merkille nykyisen suuntauksen, jonka mukaisesti siirrytään etuuksien mukaan määritellystä eläkejärjestelmästä kohti maksuosuuksien mukaan määriteltyä eläkejärjestelmää ja on huolestunut työnantajan maksuosuuksien havaitusta laskusta tämän trendin myötä; tähdentää, että on tarpeen vahvistaa työntekijöiden osallistumista ja maksutasoa nykyisissä eläkejärjestelmissä, jotta varmistetaan yksityishenkilöiden riittävät eläketulot, ja korostaa, että työnantajien on edelleen tarpeen maksaa riittäviä maksuja erityisesti maksuosuuksien mukaan määritellyissä eläkejärjestelmissä; on huolestunut siitä, että suunniteltu työntekijöiden etuuksia koskevan kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IAS) 19:n tarkistaminen ja esimerkiksi niin sanotun putkilähestymistavan soveltamisen lopettaminen voisi tuoda mukanaan eläkejärjestelmää koskevia huomattavia muutoksia, joita on tarpeen arvioida huolellisesti erityisesti maksuosuuksien mukaan määriteltyjen eläkejärjestelmien houkuttelevuutta koskevien mahdollisten kielteisten vaikutusten kannalta;

37.   toteaa, että vammaisten kohtuullisten elinolojen turvaamiseksi ja "tukiloukun" välttämiseksi vammaisuudesta aiheutuvat ylimääräiset elinkustannukset on tarpeen korvata ja tähän on kohdistetusti käytettävä eläkejärjestelmää ja sosiaalisen integraation poliittisia toimenpiteitä;

Kestävä talous

38.   korostaa jäsenvaltioiden tarvetta säilyttää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien rahoituksen asianmukaiset tasot sekä tarvetta löytää vaihtoehtoiset ja vankat veropohjat globalisaation aiheuttamassa kasvavassa kilpailussa; korostaa työn verotuksesta riippuvuuden vähentämisen merkitystä jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyvyn lisäämiseksi ja työhoukutusten tarjoamiseksi; myöntää ongelmat, joita pääomaverotuksen osuuden lisääminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon pienempi pääomaveron peruste ja pääoman suurempi liikkuvuus; ehdottaa, että harkittaisiin siirtymistä uusiin verotustapoihin ja/tai muihin vaihtoehtoihin sosiaalimenojen taloudellisen kestävyyden parantamiseksi, mikä vähentäisi pienipalkkaisten ihmisten verotaakkaa; katsoo edelleen, että sosiaaliturvan työnantajamaksut ovat investointi, koska ne lisäävät tuottavuutta, mikä on yksi syy siihen, että maat, joissa sosiaalimenot ovat suurimmat, ovat myös kaikkein kilpailukykyisimpiä;

39.   korostaa, että jäsenvaltioiden on keskityttävä vakaus- ja kasvusopimuksen keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin ja varmistettava kestävä julkinen rahoitus ikääntyvän väestön aiheuttamien lisääntyvien paineiden kohtaamiseksi; panee merkille, että Brdossa 5. huhtikuuta 2008 pidetyssä epävirallisessa talous- ja finanssiasioiden neuvostossa sovittiin, että sosiaalimenoihin kohdistuvaa huomiota olisi siirrettävä menojen suuruusluokasta saavutuksiin ja tuloksiin; suosittelee, että neuvosto pohtii vakaus- ja kasvusopimusta koskevia lisäparannuksia sallimalla esimerkiksi sen, että pitkälle aikavälille kohdistuvat investoinnit kirjataan entistä pidemmälle ajanjaksolle;

40.   korostaa, että jäsenvaltioiden olisi suunniteltava rahoituspolitiikkansa kestävästi jakamalla verotaakka kattavasti ja oikeudenmukaisesti työntekijöiden, kuluttajien, yritysten, pääomatulojen ja sukupolvien kesken;

41.   katsoo, että ammatillisten eläkejärjestelmien maksukykyisyys ja suoja erityisesti yrityskauppojen tai muiden omistuksessa tai johdossa tapahtuvien merkittävien muutosten yhteydessä olisi pyrittävä turvaamaan sääntelyllä;

42.   kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään vuotuisiin talousarvioihinsa rahaston, josta maksetaan tulevat eläkkeet;

43.   pitää välttämättömänä harkita asteittaista siirtymistä jakojärjestelmistä rahastoiviin järjestelmiin;

Terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito

44.   on vakuuttunut, että terveydentilan parantamiseen tähtäävät toimet merkitsevät investointitarvetta, jonka avulla voidaan vähentää väestön ikääntymisestä aiheutuvia kustannuksia ja tervehdyttää julkista taloutta; painottaa Euroopan unionin kaikkien terveydenhoitojärjestelmien arvojen ja periaatteiden säilyttämisen merkitystä; katsoo, että näihin kuuluvat yleiskattavuus, solidaarinen rahoitus, tasapuolinen saatavuus ja korkeatasoisen terveydenhoidon tarjonta, pitäen kuitenkin mielessä, että vähäiset varat on käytettävä järkevästi; korostaa, että terveyspalvelujen laatua ja taloudellista tehokkuutta voidaan nostaa parantamalla niiden organisointia ja palvelujen tarjoamista toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

45.   ottaen huomioon terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon näkyvissä olevat kasvavat kustannukset katsoo, että jäsenvaltioiden olisi mietittävä hoitojen rahoitusta ja otettava huomioon vähemmän ammattitaitoisen hoidon mahdollinen käyttäminen, kun perheiden koko pienenee ja naisten osallistuminen työmarkkinoille kasvaa ja pitkäaikaishoidon lisääntyminen voi olla arvioitua suurempaa;

46.   pitää välttämättömänä, että etusijalle olisi asetettava henkilöt, jotka tarvitsevat kallista tai pitkäaikaista terveydenhoitoa, sekä henkilöt ja ryhmät, joilla on erityisiä integroitumisongelmia, kuten etniset vähemmistöt ja matalapalkkaiset työntekijät; lisäksi etusijalle olisi asetettava kroonisista sairauksista kärsivien ihmisten hoito sekä fyysisesti tai psyykkisesti vammaisten tai vanhusten kuntouttamisen, sosiaalisen integroinnin ja tukemisen avointen rakenteiden kehittäminen, jotta voidaan välttää ihmisten laitostuminen ja luoda rakenteita itsenäistä elämää varten;

47.   panee merkille, että terveydenhuollon julkinen rahoitus suojaa osaltaan rahoitusriskeiltä henkilökohtaisesta sairausriskistä riippumatta ja parantaa siten tasa-arvoa ja sosiaaliturvaa siinä missä yksityiseen järjestelmään sitä vastoin kuuluu rajoitettu tai olematon riskien jakaminen ja ne yleensä liittävät maksut sairausriskiin ja maksukykyyn, samalla kun taataan sen kestävä rahoitus demografisista muutoksista riippumatta;

48.   tunnustaa julkisen rahoituksen merkityksen solidaarisuustavoitteeseen pyrittäessä sekä terveydenhoidon rahoituksen julkisen ja yksityisen osuuden suuren vaihtelun jäsenvaltioissa; suosittelee, että komissio suorittaa tutkimuksen, jossa tarkastellaan solidaarisuustavoitetta vastaavan julkisen rahoituksen tasoa ja/tai laajuutta sekä koko järjestelmän että yksittäisten palvelualojen osalta;

49.   myöntää, että terveydenhoidon rahoituksen alalla yhä enemmän suosiota saavuttavat markkinapohjaiset ratkaisut ja yksityistäminen muodostavat patenttilääkkeen, jolla torjutaan kustannusten räjähdysmäistä kasvua, tehottomuutta ja hoidon laatuun liittyviä ongelmia erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; myöntää, että on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että sosiaalisten sairasvakuutusjärjestelmien käytännön yksityistäminen, voiton tavoittelu ja rahoittavien tahojen keskinäinen kilpailu tavallisesti tekevät terveydenhoitojärjestelmien hallinnoinnista kalliimpaa ja niiden edut kustannusten hallinnan, tehokkuuden ja hoidon laadun kannalta ovat kyseenalaisia; suosittelee siksi, että yhden maksajan mallia noudattavat jäsenvaltiot pitäytyvät tässä mallissa;

50.   panee merkille, että pääasiallisesti työllisyyteen perustuvilla sosiaaliturvamaksuilla rahoitetut terveydenhuoltojärjestelmät voivat hyötyä tuloperustan laajentamisesta ansioista riippumattomiin tuloihin;

51.   toteaa, että koska palveluja on voitava tarjota vapaasti ja koska sairasvakuutuksen nauttijalla on oikeus valita haluamansa lääkäri tai hoitolaitos, jäsenvaltiot eivät voi kieltäytyä korvaamasta kansalaisilleen ulkomailla saatua hoitoa, mutta jäsenvaltiot voivat asettaa (kiinteitä) erityisiä enimmäismääriä aiheutuville kuluille eivätkä jäsenvaltiot ole velvollisia korvaamaan hoitoa, jota niiden kansalaisille ei olisi annettu kotimaassa;

52.   kehottaa jäsenvaltioita välttämään puhtaasti taloudellista lähestymistapaa, kun ne hyväksyvät uudistuspolitiikkoja, joilla pyritään muokkaamaan niiden kansallisen terveydenhoitojärjestelmän perustan muodostavaa oikeudellista kehystä;

53.   on täysin vakuuttunut siitä, että kaikkien uudistusten lähtökohtana olisi oltava nykyisen terveydenhoidon (rahoituksen) järjestelmän huolellinen analyysi, jossa yksilöidään heikkoudet ja ongelma-alueet ja pyritään ymmärtämään taustatekijöitä, jotka voivat edistää tai haitata onnistunutta uudistusta; odottaa, että jäsenvaltiot ovat täysin tietoisia terveydenhoidon alan uudistusten huomattavasta vaikutuksesta niiden terveydenhoitojärjestelmien toimintaan, kapasiteettiin ja tehokkuuteen, sekä vaaroista, joita riittämättömästi tai puutteellisesti valmistellut uudistamistoimenpiteet voivat aiheuttaa terveydenhoitopalvelujen laadulle ja saatavuudelle, kansalaisten terveydentilalle ja siten näiden työllistymismahdollisuuksille;

54.   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kaikkia terveydenhoidon rahoittamisen toimintoja ja politiikkoja eikä keskittymään pelkästään maksumekanismeihin; on vakuuttunut siitä, että terveydenhoitopalvelujen kustannuksista perittävien työperusteisten maksujen tason nostaminen tai potilaiden yksityisen maksuosuuden nostaminen ovat väärää politiikkaa ja voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin, koska ne rajoittavat pienituloisten kansalaisten mahdollisuuksia kaikkien terveydenhoitopalvelujen käyttöön tavalla, jota on mahdotonta hyväksyä;

55.   on vakuuttunut siitä, että pienituloisten kansalaisten mahdollisuutta käyttää korkeatasoisia terveydenhoitopalveluja olisi pidettävä selkeänä painopisteenä, että se on hyvin tiiviissä yhteydessä solidaarisuuden ja yhtäläisten oikeuksien eurooppalaisiin arvoihin ja että se muodostaa edellytyksen Lissabonin täystyöllisyyden tavoitteen menestyksekkäälle saavuttamiselle;

56.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon näkökohdat, jotka liittyvät siihen, että kaikilla unionin kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin terveydenhoitopalveluihin, sekä sisällyttämään kansalaisten taloudellisen syrjimättömyyden edellyttämät takeet syrjinnän vastaisen yhteisön lainsäädännön uudistamiseen tai mahdollisiin uusiin säädöksiin, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää terveydenhoitopalveluja;

57.   suosittelee, että jäsenvaltiot lisäävät terveydenhoitojärjestelmiensä tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta vähentämällä asiasta vastaavien elinten määrää tai jopa luomalla yhtenäisen kansallisen keskuselimen, joka mahdollistaa strategisen ohjauksen ja koordinoinnin koko terveydenhoitojärjestelmässä;

o
o   o

58.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, työllisyysvaliokunnalle, sosiaalisen suojelun komitealle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Asia C-262/88, Kok. 1990, s. I-1889.
(2) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 401.
(3) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 463.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0066.
(5) EYVL C 85, 17.3.1997, s. 186.
(6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0094.
(7) EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.
(8) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.
(9) EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.


Kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytykset korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten *
PDF 413kWORD 196k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (KOM(2007)0637 – C6-0011/2007 – 2007/0228(CNS))
P6_TA(2008)0557A6-0432/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0637),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0011/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A6-0432/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   vaatii aloittamaan 4. maaliskuuta 1975 annetun yhteisen julistuksen mukaisen neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Eurooppa-neuvosto totesi Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pitämässään ylimääräisessä kokouksessa, että on tarpeen lähentää kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Samassa yhteydessä Eurooppa-neuvosto totesi erityisesti, että Euroopan unionin on varmistettava jäsenvaltioidensa alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja että heille olisi pyrittävä takaamaan tehokkaamman kotouttamispolitiikan avulla unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavat oikeudet ja velvollisuudet.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti unionin tavoitteeksi, että siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous vuoteen 2010 mennessä.
(3)  Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti unionin tavoitteeksi, että siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta vuoteen 2010 mennessä. Jäsenvaltioiden työvoimatarpeisiin perustuvan lähestymistavan mukaisia toimia, joilla houkutellaan erittäin päteviä työntekijöitä kolmansista maista ja saadaan heidät pysymään EU:ssa, olisi pidettävä osana Lissabonin strategiassa sekä kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa määritettyä laajempaa kehystä.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Lisääntyvässä määrin globalisoituvilla työmarkkinoilla Euroopan unionin olisi parannettava kykyään houkutella työntekijöitä ja eritoten erittäin päteviä työntekijöitä kolmansista maista. Tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin myöntämällä etuuksia, kuten erityisiä poikkeuksia, sekä helpottamalla asiaa koskevan tiedon saantia.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Lissabonin prosessin mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n on tärkeää edistää niiden erittäin pätevien työntekijöiden liikkuvuutta, jotka ovat EU-kansalaisia, ja erityisesti vuosina 2004 ja 2007 unioniin liittyneiden maiden kansalaisia. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä noudatettava yhteisön etuuskohtelun periaatetta, sellaisena kuin se on ilmaistu erityisesti 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyissä liittymisasiakirjoissa.
(6)  Lissabonin prosessin mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n on tärkeää edistää niiden erittäin pätevien työntekijöiden liikkuvuutta, jotka ovat EU-kansalaisia, ja erityisesti vuosina 2004 ja 2007 unioniin liittyneiden maiden kansalaisia. Tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisi noudatettava yhteisön etuuskohtelun periaatetta, sellaisena kuin se on ilmaistu erityisesti 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyissä liittymisasiakirjoissa.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä joustavasta, kysyntälähtöisestä maahanpääsyjärjestelmästä, joka perustuu objektiivisiin kriteereihin, kuten jäsenvaltioiden palkkatasoon suhteutettuun vähimmäispalkkaan, sekä ammattipätevyyttä koskeviin vaatimuksiin. On tarpeen määrittää kansalliselle palkan raja-arvolle yhteinen suhteellinen vähimmäismäärä, jotta voidaan varmistaa maahanpääsyn edellytysten yhdenmukaistamisen vähimmäistaso koko EU:n alueella. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä kansalliset raja-arvonsa työmarkkinatilanteensa ja yleisen maahanmuuttopolitiikkansa mukaisesti.
(10)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä joustavasta, kysyntälähtöisestä maahanpääsyjärjestelmästä, joka perustuu objektiivisiin kriteereihin, kuten ammattipätevyyttä koskeviin vaatimuksiin. Samapalkkaisuuden periaatteen noudattaminen on välttämätöntä, jotta taataan EU-kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten tasavertainen kohtelu.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Palkoille määritetyistä pääjärjestelmän mukaisista raja-arvoista olisi säädettävä poikkeuksia erittäin pätevien alle 30-vuotiaiden työnhakijoiden osalta, koska he eivät suhteellisen vähäisen ammattikokemuksensa ja työmarkkina-asemansa vuoksi kenties täytä pääjärjestelmän mukaisia palkkavaatimuksia, sekä niiden henkilöiden osalta, jotka ovat suorittaneet korkea-asteen tutkinnon EU:n alueella.
Poistetaan.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)  Liikuttaessa EU:n sisällä jäsenvaltiosta toiseen EU:n sinisen kortin uusimisen jälkeen, rajatyön tekeminen saattaa olla vaihtoehto EU:n sinisen kortin haltijalle. Koska EU:n sinisessä kortissa yhdistyvät työ- ja oleskelulupa, se ei tarjoa mahdollisuutta tehdä rajatyötä toisessa jäsenvaltiossa ja oleskella toisessa, EU:n sinisen kortin myöntäneessä jäsenvaltiossa. Mahdollisuudesta rajatyön tekemiseen olisi säädettävä kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista annettavassa neuvoston direktiivissä .../.../EY.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Olisi edistettävä ja ylläpidettävä erittäin pätevien kolmansista maista tulevien työntekijöiden liikkumista yhteisön ja alkuperämaiden välillä. On tarpeen säätää poikkeuksia pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetusta neuvoston direktiivistä 2003/109/EY, jotta voidaan pidentää sallittua poissaolojaksoa yhteisön alueelta, jota ei oteta huomioon laskettaessa EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämisen edellyttämän laillisen yhtäjaksoisen oleskelun kestoa. Direktiivissä 2003/109/EY säädettyjä sallittuja poissaolojaksoja olisi pidennettävä myös niiden erittäin pätevien työntekijöiden osalta, joille on myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema. Jotta voidaan erityisesti kannustaa kehitysmaista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden kiertomuuttoa, jäsenvaltioiden olisi harkittava neuvoston direktiivin 2003/109/EY 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 9 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista siten, että sallitaan tässä direktiivissä säädettyä pidemmät poissaolojaksot. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus erityisesti taustalla olevien kehitystavoitteiden kanssa, näitä poikkeuksia olisi sovellettava ainoastaan silloin kun voidaan osoittaa, että asianomainen henkilö on palannut alkuperämaahansa työn, opiskelun tai vapaaehtoistoiminnan vuoksi.
(17)  Olisi edistettävä ja ylläpidettävä erittäin pätevien kolmansista maista tulevien työntekijöiden liikkumista yhteisön ja alkuperämaiden välillä. On tarpeen säätää poikkeuksia pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetusta neuvoston direktiivistä 2003/109/EY, jotta voidaan pidentää sallittua poissaolojaksoa yhteisön alueelta, jota ei oteta huomioon laskettaessa EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämisen edellyttämän laillisen yhtäjaksoisen oleskelun kestoa. Direktiivissä 2003/109/EY säädettyjä sallittuja poissaolojaksoja olisi pidennettävä myös niiden erittäin pätevien työntekijöiden osalta, joille on myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema. Jotta voidaan erityisesti kannustaa kehitysmaista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden kiertomuuttoa, jäsenvaltioiden olisi harkittava neuvoston direktiivin 2003/109/EY 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 9 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista siten, että sallitaan tässä direktiivissä säädettyä pidemmät poissaolojaksot. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus erityisesti taustalla olevien kehitystavoitteiden kanssa, näitä poikkeuksia olisi sovellettava ainoastaan silloin kun voidaan osoittaa, että asianomainen henkilö on palannut alkuperämaahansa.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä pidättäydyttävä aktiivisesta rekrytoinnista kehitysmaissa niillä aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja. Erityisesti terveydenhuollon alalla olisi laadittava julkisen ja yksityisen sektorin työnantajiin sovellettavat eettisen rekrytoinnin periaatteet ja käytänteet, kuten eurooppalaisesta toimintaohjelmasta terveydenhuollon vakavan henkilöstöpulan lievittämiseksi kehitysmaissa (2007–2013) 14 päivänä toukokuuta 2007 annetuissa neuvoston ja jäsenvaltioiden päätelmissä korostetaan. Periaatteita ja käytänteitä olisi vahvistettava luomalla järjestelmiä, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä muilla välineillä, joilla minimoidaan erittäin pätevien henkilöiden muuttoliikkeen negatiiviset vaikutukset kehitysmaissa ja maksimoidaan positiiviset vaikutukset. Tällaiset toimet olisi toteutettava siirtolaisuudesta ja kehityksestä Tripolissa 22 ja 23 päivänä marraskuuta 2006 annetun Afrikan ja EU:n yhteisen julistuksen mukaisesti ja pyrkien muodostamaan kattava maahanmuuttopolitiikka, kuten 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kehotettiin.
(20)  Jäsenvaltioiden ei pitäisi tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä hakea aktiivisesti erittäin päteviä henkilöitä aloille, joilla kolmannessa maassa jo on tai on odotettavissa pulaa erittäin pätevästä työvoimasta. Tämä koskee erityisesti terveydenhuollon ja opetuksen alaa. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä kolmansien maiden kanssa yhteistyösopimuksia, joilla turvataan toisaalta unionin tarpeet ja toisaalta erittäin pätevien kolmansista maista tulevien työntekijöiden alkuperämaiden kehitys. Yhteistyösopimuksiin olisi sisällytettävä eettisen rekrytoinnin periaatteet ja käytänteet, ja niitä olisi vahvistettava luomalla järjestelmiä, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, jolloin mahdollistetaan erittäin pätevien maahanmuuttajien paluu alkuperämaahansa. Tällaiset toimet olisi toteutettava siirtolaisuudesta ja kehityksestä Tripolissa 22 ja 23 päivänä marraskuuta 2006 annetun Afrikan ja EU:n yhteisen julistuksen ja heinäkuussa 2007 pidetyn ensimmäisen maailmanlaajuisen maahanmuutto- ja kehitysfoorumin päätelmien mukaisesti ja pyrkien muodostamaan kattava maahanmuuttopolitiikka, kuten 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kehotettiin. Samalla tavoin jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä alkuperämaiden kanssa tarjottava konkreettista tukea ammattitaitoisten työntekijöiden kouluttamiseksi avainaloilla, joihin aivovuoto kohdistuu.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla − b alakohta
b) 'korkeaa pätevyyttä vaativalla työllä' toisen johdolla harjoitettavaa aitoa ja todellista työtä, josta henkilölle maksetaan korvausta ja joka edellyttää korkea-asteen tutkintoa tai vähintään kolmen vuoden vastaavaa ammattikokemusta;
b) 'korkeaa pätevyyttä vaativalla työllä' toisen johdolla työntekijänä harjoitettavaa aitoa ja todellista työtä, josta henkilölle maksetaan korvausta ja joka edellyttää korkea-asteen tutkintoa tai korkeaa ammattipätevyyttä;
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla − c alakohta
c) 'EU:n sinisellä kortilla' lupaa, jossa erityisesti mainitaan "EU:n sininen kortti" ja joka oikeuttaa haltijansa asumaan ja työskentelemään laillisesti EU:n alueella sekä muuttamaan toiseen jäsenvaltioon tässä direktiivissä määriteltyä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten;
c) 'EU:n sinisellä kortilla' lupaa, jossa erityisesti mainitaan "EU:n sininen kortti" ja joka oikeuttaa haltijansa asumaan ja työskentelemään laillisesti EU:n alueella sekä muuttamaan toiseen jäsenvaltioon korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten V luvun mukaisesti;
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – f alakohta
f) 'perheenjäsenillä' direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä kolmansien maiden kansalaisia;
f) 'perheenjäsenillä' direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa, 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä kolmansien maiden kansalaisia;
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla − g alakohta
g) 'korkea-asteen tutkinnolla' sellaista tutkintoa, tutkintotodistusta tai muuta toimivaltaisen viranomaisen antamaa todistusta, joka osoittaa henkilön suorittaneen korkea-asteen koulutusohjelman, jolla tarkoitetaan sijaintivaltiossaan korkea-asteen oppilaitokseksi tunnustetun oppilaitoksen tarjoamien kurssien muodostamaa kokonaisuutta. Näin hankittu pätevyys otetaan tätä direktiiviä sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että pätevyyttä osoittavien opintojen kesto on vähintään kolme vuotta;
g) 'korkea-asteen tutkinnolla' sellaista tutkintoa, tutkintotodistusta tai muuta kolmannen maan antamaa ja jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tunnustamaa todistusta, joka osoittaa henkilön suorittaneen korkea-asteen koulutusohjelman, jolla tarkoitetaan sijaintivaltiossaan korkea-asteen oppilaitokseksi tunnustetun oppilaitoksen tarjoamien kurssien muodostamaa kokonaisuutta. Näin hankittu pätevyys otetaan tätä direktiiviä sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että pätevyyttä osoittavien opintojen kesto on vähintään kolme vuotta. Sen arvioimiseksi, onko kolmannen maan kansalaisella korkea-asteen tutkinto, viitataan tätä direktiiviä sovellettaessa vuoden 1997 kansainvälisen koulutusluokituksen (ISCED) tasoihin 5a ja 6;
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla − h alakohta
h) 'korkealla ammattipätevyydellä' pätevyyttä, josta on osoituksena korkea-asteen tutkintoa osoittava asiakirja tai vähintään 3 vuoden vastaava ammattikokemus;
h) 'korkealla ammattipätevyydellä' vähintään viiden vuoden ammattikokemusta, joka vastaa korkea-asteen tutkinnon kautta saatua pätevyyttä ja josta vähintään kaksi vuotta johtavassa asemassa;
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla − i alakohta
i) 'ammattikokemuksella' kyseisen ammatin tosiasiallista ja luvallista harjoittamista.
i) 'ammattikokemuksella' kyseisen ammatin tosiasiallista ja luvallista harjoittamista, josta on todisteena viranomaisen myöntämä asiakirja, esimerkiksi työtodistus, todistus sosiaalivakuutuksesta tai verotodistus.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla − i a alakohta (uusi)
i a) 'säännellyllä ammatilla' yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, jonka aloittamisen tai harjoittamisen tai jonkin harjoittamisen muodon edellytyksenä on suoraan tai välillisesti lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tietyn ammattipätevyyden omaaminen; yksi tällainen ammattitoiminnan harjoittamisen muoto on sellaisen ammattinimikkeen käyttö, johon lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla vain tietyn ammattipätevyyden omaavilla henkilöillä on oikeus.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Tätä direktiiviä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten.
1.  Tätä direktiiviä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten, sekä kolmansien maiden kansalaisiin, jotka jo oleskelevat laillisesti muiden järjestelmien piirissä jossakin jäsenvaltiossa ja jotka hakevat EU:n sinistä korttia.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla − 2 kohta − a alakohta
a) jotka oleskelevat jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakevina henkilöinä tai tilapäisten suojelujärjestelyjen perusteella;
a) jotka oleskelevat jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakevina henkilöinä tai tilapäisten suojelujärjestelyjen perusteella tai jotka jommastakummasta syystä ovat hakeneet oleskelulupaa ja joiden oikeudellisesta asemasta ei ole vielä tehty päätöstä;
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – b alakohta
b) jotka ovat pakolaisia tai ovat hakeneet pakolaisaseman tunnustamista ja joiden hakemuksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä;
b) jotka ovat hakeneet pakolaisaseman tunnustamista ja joiden hakemuksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä;
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla − 2 kohta − f alakohta
f) jotka tulevat jäsenvaltioon sellaisten kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien sitoumusten nojalla, joilla helpotetaan tiettyjen kauppaan ja investointitoimintaan liittyvien luonnollisten henkilöiden maahanpääsyä ja tilapäistä oleskelua;
f) jotka tulevat jäsenvaltioon sellaisten kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien sitoumusten nojalla, joilla helpotetaan tiettyjen kauppaan ja investointitoimintaan liittyvien luonnollisten henkilöiden maahanpääsyä ja tilapäistä oleskelua, erityisesti yrityksen sisällä siirtyvät työntekijät, sopimukseen perustuvien palvelujen tarjoajat ja korkeakoulututkinnon suorittaneet harjoittelijat, joita koskevat yhteisön velvoitteet palvelujen kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATS) puitteissa;
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – g a alakohta (uusi)
g a) joille on myönnetty pääsy jonkin jäsenvaltion alueelle kausityöntekijöinä.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta
3.  Tämä direktiivi ei saisi estää sellaisten tulevien sopimusten soveltamista, jotka yhteisö tai yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ja joissa luetellaan ammatit, jotka eivät saisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, kun tarkoituksena on taata eettinen rekrytointi henkilöresurssien puutteesta kärsivillä aloilla turvaamalla henkilöresurssien riittävyys sopimuspuoliin kuuluvissa kehitysmaissa.
3.  Tämä direktiivi ei estä sellaisten tulevien sopimusten soveltamista, jotka yhteisö tai yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ja joissa luetellaan ammatit, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, kun tarkoituksena on taata eettinen rekrytointi henkilöresurssien puutteesta kärsivillä aloilla tai aloilla, jotka ovat keskeisiä YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, erityisesti terveydenhuollon ja opetuksen aloilla, sekä aloilla, jotka ovat tärkeitä kehitysmaiden mahdollisuuksille tarjota perustason sosiaalipalveluja, turvaamalla henkilöresurssien riittävyys sopimuspuoliin kuuluvissa kehitysmaissa.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla − 2 kohta
2.  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan antaa tai pitää voimassa maahanpääsyä ja oleskelua koskevia säännöksiä, jotka ovat sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta edullisempia, lukuun ottamatta ensimmäiseen jäsenvaltioon pääsyä koskevia säännöksiä.
2.  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta edullisempia kuin seuraavat säännökset:
a)  5 artiklan 2 kohta, kun kyseessä on oleskelu toisessa jäsenvaltiossa;
b)  12 artikla, 13 artiklan 1 ja 2 kohta, 14 artikla, 16 artikla, 17 artiklan 4 kohta ja 20 artikla.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla − 1 kohta − a alakohta
a) hänen on esitettävä asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa oleva, vähintään vuoden pituista työsuhdetta koskeva työsopimus tai sitova työtarjous;
a) hänen on esitettävä asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen, voimassa oleva, vähintään vuoden pituista korkeaa pätevyyttä vaativaa työsuhdetta koskeva työsopimus tai vastaava sitova työtarjous;
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla − 1 kohta − c alakohta
c) ei-säänneltyjen ammattien osalta hänen on esitettävä työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittua ammattia tai alaa koskevat, asianmukaista korkeaa ammattipätevyyttä osoittavat asiakirjat;
Poistetaan.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla − 1 kohta − e alakohta
e) hänen on esitettävä todisteet omasta ja perheenjäsenten sairausvakuutuksesta, joka kattaa kaikki riskit, jotka yleensä katetaan asianomaisen jäsenvaltion kansalaisten osalta niiden ajanjaksojen aikana, jolloin kyseistä vakuutusturvaa ja vastaavia etuuksia ei tarjota työsopimukseen liittyen tai sen seurauksena;
e) hänen on esitettävä todisteet omasta ja perheenjäsenten sairausvakuutuksesta, joka kattaa kaikki riskit, jotka yleensä katetaan asianomaisen jäsenvaltion kansalaisten osalta niiden ajanjaksojen aikana, jolloin kyseistä vakuutusturvaa ja vastaavia sairasvakuutusetuuksia ei tarjota työsopimukseen liittyen tai sen seurauksena;
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – f alakohta
f) häntä ei pidetä uhkana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle eikä kansanterveydelle.
f) hän ei saa olla objektiivisesti todistettavista syistä uhkana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle eikä kansanterveydelle.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla − 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittu bruttokuukausipalkka ei saa alittaa jäsenvaltioiden määrittämää ja tätä tarkoitusta varten julkaisemaa kansallista palkkaraja-arvoa, jonka on oltava vähintään kolme kertaa kansallisessa lainsäädännössä määritetyn minimibruttokuukausipalkan suuruinen.
2.  Edellä 1 kohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittu bruttokuukausipalkka ei saa alittaa jäsenvaltioiden määrittämää ja tätä tarkoitusta varten julkaisemaa kansallista tasoa, jonka on oltava vähintään 1,7 kertaa bruttokuukausipalkan tai asianomaisen jäsenvaltion keskimääräisen vuosipalkan suuruinen, ja se ei saa alittaa palkkaa, jota sovelletaan tai sovellettaisiin vastaavaan työntekijään vastaanottavassa maassa.
Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole määrittäneet minimipalkkaa, on asetettava kansalliseksi palkkaraja-arvoksi määrä, joka on vähintään kolme kertaa suurempi kuin se vähimmäistulo, jonka alittuessa asianomaisen jäsenvaltion kansalaisilla on oikeus sosiaalitukeen kyseisessä jäsenvaltiossa.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
5 a artikla (uusi)
5 a artikla
Erittäin pätevien työntekijöiden puutteen välttäminen kolmansissa maissa
Jäsenvaltiot eivät saa hakea aktiivisesti erittäin päteviä työntekijöitä aloille, joilla kolmannessa maassa jo on tai on odotettavissa pulaa erittäin pätevästä työvoimasta. Tämä koskee erityisesti terveydenhuollon ja opetuksen alaa.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla
6 artikla
Poistetaan.
Poikkeus
Jos hakemuksen toimittaa alle 30-vuotias kolmannen maan kansalainen, joka on suorittanut korkea-asteen tutkinnon, sovelletaan seuraavia poikkeuksia:
a) jäsenvaltiot voivat katsoa edellä 5 artiklan 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttyneen, jos tarjottava bruttokuukausipalkka on vähintään kaksi kolmasosaa 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetystä kansallisesta palkkaraja-arvosta;
b) jäsenvaltiot voivat luopua edellä 5 artiklan 2 kohdassa säädetyn palkkavaatimuksen soveltamisesta, jos hakija on suorittanut korkea-asteen opinnot paikan päällä ja saanut yhteisön alueella sijaitsevasta korkea-asteen oppilaitoksesta todistuksen ylemmästä ja alemmasta korkeakoulututkinnosta;
c)  Jäsenvaltiot eivät saa vaatia korkea-asteen tutkinnon lisäksi todisteita ammattikokemuksesta, paitsi jos se on tarpeen niiden vaatimusten täyttämiseksi, jotka kansallisessa lainsäädännössä asetettaisiin EU:n kansalaisille näiden harjoittaessa kolmannen maan kansalaisen työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittua säänneltyä ammattia.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla − 2 kohta
2.  EU:n sinisen kortin alkuperäinen voimassaoloaika on kaksi vuotta, ja se on uusittava vähintään samaksi ajaksi. Jos työsopimus on voimassa alle kaksi vuotta, EU:n sinisen kortin voimassaoloaika on työsopimuksen voimassaoloaika lisättynä kolmella kuukaudella.
2.  EU:n sinisen kortin alkuperäinen voimassaoloaika on kolme vuotta, ja se on uusittava vähintään kahdeksi vuodeksi. Jos työsopimus on voimassa alle kolme vuotta, EU:n sinisen kortin voimassaoloaika on työsopimuksen voimassaoloaika lisättynä kuudella kuukaudella.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Oleskeltuaan jäsenvaltiossa laillisesti 36 kuukautta EU:n sinisen kortin haltijana asianomainen henkilö saa harjoittaa korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä toisessa jäsenvaltiossa ja asua samalla ensimmäisessä jäsenvaltiossa. Rajatyönteon yksityiskohdat vahvistetaan [kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista annetussa] direktiivissä .../.../EY.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla − 2 kohta − 1 alakohta
Ennen kuin jäsenvaltiot tekevät päätöksen EU:n sinistä korttia koskevasta hakemuksesta, ne voivat tutkia työmarkkinatilannettaan ja soveltaa avoimen työpaikan täyttämistä koskevia kansallisia menettelyjä.
Ennen kuin jäsenvaltiot tekevät päätöksen EU:n sinistä korttia koskevasta hakemuksesta, ne voivat tutkia työmarkkinatilannettaan ja soveltaa avoimen työpaikan täyttämistä koskevia kansallisia ja yhteisön menettelyjä. Harkintavaltaansa käyttäessään jäsenvaltiot ottavat huomioon kansallisen ja alueellisen työvoimatarpeen.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta − 1 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltiot voivat hylätä EU:n sinistä korttia koskevan hakemuksen estääkseen aivovuodon aloilla, joilla alkuperämaissa on pulaa pätevästä henkilöstöstä.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltiot voivat työmarkkinapolitiikan perusteella antaa etusijan EU:n kansalaisille, kolmansien maiden kansalaisille yhteisön lainsäädännön niin määrätessä sekä niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat laillisesti ja saavat työttömyyskorvausta asianomaisessa jäsenvaltiossa.
Jäsenvaltioiden on työmarkkinapolitiikan perusteella annettava etusija EU:n kansalaisille, ja ne voivat antaa etusijan yhteisön lainsäädännön niin määrätessä kolmansien maiden kansalaisille sekä niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat laillisesti ja saavat työttömyyskorvausta asianomaisessa jäsenvaltiossa.
Jäsenvaltioiden on hylättävä EU:n sinistä korttia koskeva hakemus sellaisilla työmarkkinoiden aloilla, joille muista jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden pääsy on rajoitettu 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyissä liittymissopimuksissa asetettujen siirtymäjärjestelyjen perusteella.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta − a alakohta
1.  Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla peruuttaa EU:n sinisen kortin tai kieltäytyä sen uusimisesta seuraavissa tapauksissa:
1.  Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla peruuttaa EU:n sinisen kortin tai kieltäytyä sen uusimisesta, jos EU:n sininen kortti on hankittu vilpillisin keinoin, se on väärennetty tai sitä on muutettu.
a) kortti on hankittu vilpillisin keinoin, se on väärennetty tai sitä on muutettu, tai
1 a.  Jäsenvaltiot voivat peruuttaa tämän direktiivin nojalla myönnetyn EU:n sinisen kortin tai kieltäytyä uusimasta sitä seuraavissa tapauksissa:
b) kun käy ilmi, että, että kortinhaltija ei täytä tai ei enää täytä 5 ja 6 artiklassa säädettyjä maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä tai oleskelee maassa muun kuin oleskeluluvan myöntämisen perustana olleen syyn vuoksi;
a) kun käy ilmi, että, että kortinhaltija ei täytä tai ei enää täytä 5 ja 6 artiklassa säädettyjä maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä tai oleskelee maassa muun kuin oleskeluluvan myöntämisen perustana olleen syyn vuoksi;
c) kortinhaltija ei ole noudattanut 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 14 kohdassa säädettyjä rajoituksia.
b) kortinhaltija ei ole noudattanut 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 14 kohdassa säädettyjä rajoituksia.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot voivat peruuttaa EU:n sinisen kortin tai jättää sen uusimatta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvista syistä.
3.  Jäsenvaltiot voivat peruuttaa EU:n sinisen kortin tai jättää sen uusimatta ainoastaan silloin, jos yleisen järjestyksen täytäntöönpanoon tai turvallisuuteen tai kansanterveyteen kohdistuu objektiivisesti todistettavissa oleva uhka.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 3 kohta – 1 a alakohta (uusi)
3 a.  Myöntämällä EU:n sinisen kortin jäsenvaltio sitoutuu myöntämään tarvittaessa asiaankuuluvat asiakirjat ja viisumit mahdollisimman nopeasti mutta ainakin kohtuullisessa ajassa ennen kuin hakijan on määrä aloittaa työnsä, jonka perusteella EU:n sininen kortti on myönnetty, paitsi jos kyseisen jäsenvaltion ei voida kohtuudella olettaa pystyvän siihen, koska joko työnantaja tai asianomainen kolmannen maan kansalainen on hakenut EU:n sinistä korttia myöhään.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 kohta
2.  Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot ovat puutteelliset, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle, mitä lisätietoja häneltä vaaditaan. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot.
2.  Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot ovat puutteelliset, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle niin pian kuin mahdollista, mitä lisätietoja häneltä vaaditaan. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 3 kohta
3.  Kaikki päätökset EU:n sinistä korttia koskevien hakemusten hylkäämisestä, uusimatta jättämisestä tai peruuttamisesta on annettava kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja tarvittaessa hänen työnantajalleen asian kannalta merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen ilmoitusmenettelyjen mukaisesti; päätökseen voidaan hakea muutosta asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Tiedoksiannon yhteydessä hakijalle on ilmoitettava päätöksen perustelut, mahdolliset muutoksenhakumenettelyt ja niitä koskevat määräajat.
3.  Kaikki päätökset EU:n sinistä korttia koskevien hakemusten hylkäämisestä, uusimatta jättämisestä tai peruuttamisesta on annettava kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja tarvittaessa hänen työnantajalleen asian kannalta merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen ilmoitusmenettelyjen mukaisesti; päätökseen voidaan hakea muutosta asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti nimitetyltä toimivaltaiselta viranomaiselta. Tiedoksiannon yhteydessä hakijalle on ilmoitettava päätöksen perustelut, mahdolliset muutoksenhakumenettelyt ja niitä koskevat määräajat.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 kohta
1.  EU:n sinisen kortin myöntämisen jälkeen kortinhaltija voi kahden ensimmäisen laillisen oleskeluvuoden aikana tehdä asianomaisessa jäsenvaltiossa ainoastaan sellaista palkkatyötä, joka täyttää 5 ja 6 artiklassa asetetut maahanpääsyn edellytykset. Työsopimuksen ehtoihin tehtäviin muutoksiin, jotka vaikuttavat maahanpääsyn ehtoihin, ja työsuhteessa tapahtuviin muutoksiin on saatava etukäteen oleskelujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kirjallinen hyväksyntä kansallisten menettelyjen ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen määräaikojen mukaisesti.
1.  EU:n sinisen kortin myöntämisen jälkeen kortinhaltija voi kahden ensimmäisen laillisen oleskeluvuoden aikana tehdä ainoastaan sellaista palkkatyötä, joka täyttää 5 ja 6 artiklassa asetetut maahanpääsyn edellytykset. Työsopimuksen ehtoihin tehtävistä muutoksista, jotka vaikuttavat maahanpääsyn ehtoihin, ja työsuhteessa tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava etukäteen oleskelujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kirjallisesti kansallisten menettelyjen ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen määräaikojen mukaisesti.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta
2.  Kun kortinhaltija on oleskellut EU:n sinisen kortin myöntämisen jälkeen maassa laillisesti kaksi vuotta, hänellä on korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä hakiessaan samat oikeudet kuin kyseisen maan kansalaisilla. EU:n sinisen kortin haltijan on ilmoitettava työsuhteessaan tapahtuvista muutoksista oleskelujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kansallisten menettelyjen mukaisesti.
2.  Kun kortinhaltija on oleskellut EU:n sinisen kortin myöntämisen jälkeen maassa laillisesti kaksi vuotta, hänellä on samat oikeudet kuin kyseisen maan kansalaisilla.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 1 kohta
1.  Työttömyys ei sinänsä voi olla riittävä peruste EU:n sinisen kortin peruuttamiselle, paitsi jos työttömyys jatkuu yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta.
1.  Työttömyys ei sinänsä voi olla riittävä peruste EU:n sinisen kortin peruuttamiselle tai uusimatta jättämiselle, paitsi jos työttömyys jatkuu yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  EU:n sinisen kortin haltijalla on oikeus jäädä jäsenvaltioiden alueelle siksi ajaksi, kun hän osallistuu koulutukseen, jonka tarkoituksena on hänen ammattitaitojensa lisääminen tai ammatillinen uudelleen pätevöityminen.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 2 kohta
2.  EU:n sinisen kortin haltija voi kyseisenä ajanjaksona etsiä ja vastaanottaa työtä 13 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyin edellytyksin.
2.  EU:n sinisen kortin haltija voi 1 ja 1a kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona etsiä ja vastaanottaa korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä 13 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyin edellytyksin.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa edellä 1 kohdan c ja i alakohdassa säädetyt opintoavustuksia ja julkisesti rahoitettuja asuntoja koskevat oikeudet tapauksiin, joissa EU:n sinisen kortin haltija on oleskellut tai hänellä on oikeus oleskella jäsenvaltion alueella vähintään kolme vuotta.
Poistetaan.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa sosiaalitukea koskevan yhdenvertaisen kohtelun tapauksiin, joissa EU:n sinisen kortin haltijalle on myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema 17 artiklan mukaisesti.
Poistetaan.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla − 2 a kohta (uusi)
2 a.  Edellä olevaa 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, että EU:n sinisen kortin haltijan on oleskeltava laillisesti ensimmäisen jäsenvaltion alueella EU:n sinisen kortin voimassaoloajan ajan, sen uusiminen mukaan lukien.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 4 kohta
4.  Direktiivin 2003/109/EY 9 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen jäsenvaltioiden on sallittava EU:n sinisen kortin haltijalle ja hänen perheenjäsenilleen 24 kuukauden yhtäjaksoinen poissaolo yhteisön alueelta sen jälkeen, kun EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema on myönnetty.
4.  Direktiivin 2003/109/EY 9 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat sallia EU:n sinisen kortin haltijalle ja hänen perheenjäsenilleen 24 kuukauden yhtäjaksoisen poissaolon yhteisön alueelta sen jälkeen, kun EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema on myönnetty.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 5 kohta
5.  Tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia direktiivin 2003/109/EY säännöksistä sovelletaan ainoastaan silloin kun asianomainen kolmannen maan kansalainen pystyy osoittamaan, että hän on ollut poissa yhteisön alueelta harjoittaakseen taloudellista toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tehdäkseen vapaaehtoistyötä tai opiskellakseen alkuperämaassaan.
5.  Tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia direktiivin 2003/109/EY säännöksistä sovelletaan ainoastaan silloin kun asianomainen kolmannen maan kansalainen pystyy osoittamaan, että hän on ollut poissa yhteisön alueelta harjoittaakseen alkuperämaassaan taloudellista toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tehdäkseen vapaaehtoistyötä tai opiskellakseen, jotta kannustetaan näiden ammattilaisten liikkuvuutta molempiin suuntiin ja heidän myöhempää osallistumistaan koulutuksen, tutkimuksen tai teknisen alan toimintaan alkuperämaassaan.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla − 3 kohta − johdantokappale
3.  Toisen jäsenvaltion on 12 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti käsiteltävä ilmoitus ja ilmoitettava hakijalle ja ensimmäiselle jäsenvaltiolle kirjallisesti päätöksestään
3.  Toisen jäsenvaltion on 12 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti käsiteltävä hakemus ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja ilmoitettava hakijalle ja ensimmäiselle jäsenvaltiolle kirjallisesti päätöksestään
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla − 3 kohta − b alakohta
b) olla myöntämättä EU:n sinistä korttia ja velvoittaa hakija ja hänen perheenjäsenensä poistumaan alueeltaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti, mukaan luettuina maastapoistamismenettelyt, mikäli tässä artiklassa asetetut edellytykset eivät täyty. Ensimmäisen jäsenvaltion on viipymättä otettava EU:n sinisen kortin haltija ja hänen perheenjäsenensä takaisin ilman muodollisuuksia. Takaisinottamisen jälkeen sovelletaan 14 artiklan säännöksiä.
b) olla myöntämättä EU:n sinistä korttia, mikäli tässä artiklassa asetetut edellytykset eivät täyty tai jos 9 artiklan mukaiset hylkäysperusteet ovat olemassa. Tässä tapauksessa, jos hakija on jo jäsenvaltion alueella, jäsenvaltion on velvoitettava hakija ja hänen perheenjäsenensä poistumaan alueeltaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti, mukaan luettuina maastapoistamismenettelyt. Ensimmäisen jäsenvaltion on viipymättä otettava EU:n sinisen kortin haltija ja hänen perheenjäsenensä takaisin ilman muodollisuuksia. Takaisinottamisen jälkeen sovelletaan 14 artiklan säännöksiä.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 2 kohta
2.  Kun jäsenvaltio päättää rajoittaa pääsyä työmarkkinoille direktiivin 2003/109/EY 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sen on annettava "pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan/EU:n sinisen kortin haltijan" oleskeluluvan haltijoille etusija suhteessa muihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat oleskelulupaa samaa tarkoitusta varten.
2.  Kun jäsenvaltio päättää rajoittaa pääsyä työmarkkinoille direktiivin 2003/109/EY 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se voi antaa "pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan/EU:n sinisen kortin haltijan" oleskeluluvan haltijoille etusija suhteessa muihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat oleskelulupaa samaa tarkoitusta varten, jos ehdokkaista kaksi tai useampi on työhön yhtä päteviä.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla − 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon kautta komissiolle ja muille jäsenvaltioille sääntelytoimenpiteistä, jotka ne toteuttavat 7 artiklan, 9 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 5 kohdan ja 20 artiklan nojalla.
1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon kautta komissiolle ja muille jäsenvaltioille sääntelytoimenpiteistä, jotka ne toteuttavat 7 artiklan, 9 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 5 kohdan ja 20 artiklan nojalla, ja yksilöitävä nämä erityiset toimenpiteet.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain, ja ensimmäisen kerran 1 päivään huhtikuuta [vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] mennessä komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon kautta tilastotiedot niiden kolmansien maiden kansalaisten lukumäärästä, joille on myönnetty EU:n sininen kortti tai joiden EU:n sininen kortti on uusittu tai peruutettu edellisen kalenterivuoden aikana, sekä heidän kansallisuuksistaan ja ammateistaan. Lisäksi on toimitettava tilastotiedot maahan päästetyistä perheenjäsenistä. Tämän direktiivin 19–21 artiklan mukaisesti maahan päästettyjen EU:n sinisen kortin haltijoiden ja heidän perheenjäsentensä osalta on ilmoitettava myös aiempi oleskelujäsenvaltio.
3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain, ja ensimmäisen kerran 1 päivään huhtikuuta [vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] mennessä komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon kautta tilastotiedot niiden kolmansien maiden kansalaisten lukumäärästä, joille on myönnetty EU:n sininen kortti tai joiden EU:n sininen kortti on uusittu tai peruutettu edellisen kalenterivuoden aikana, sekä heidän kansallisuuksistaan ja ammateistaan henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi on toimitettava tilastotiedot maahan päästetyistä perheenjäsenistä kuitenkin ilman tietoja heidän ammateistaan. Tämän direktiivin 19–21 artiklan mukaisesti maahan päästettyjen EU:n sinisen kortin haltijoiden ja heidän perheenjäsentensä osalta on ilmoitettava myös aiempi oleskelujäsenvaltio.

Oleskelua ja työskentelyä koskeva yhden hakemuksen menettely *
PDF 263kWORD 140k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista (KOM(2007)0638 – C6-0470/2007 – 2007/0229(CNS))
P6_TA(2008)0558A6-0431/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0638),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0470/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0431/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
7 a.  Kukin jäsenvaltio määrittää yhdistelmäluvan voimassaoloajan.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
10.  Kaikilla jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla ja työskentelevillä kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava samat yhtäläiset oikeudet tulla kohdelluksi tasavertaisesti isäntäjäsenvaltionsa omien kansalaisten kanssa riippumatta siitä, millä perusteella he ovat alun perin saaneet maahantuloluvan. Oikeus tasavertaiseen kohteluun tässä direktiivissä mainituilla aloilla olisi taattava jonkin jäsenvaltion alueelle työntekoa varten hyväksyttyjen kolmansien maiden kansalaisten lisäksi myös muuta tarkoitusta varten hyväksytyille henkilöille, joille on myönnetty pääsy asianomaisen jäsenvaltion työmarkkinoille jonkin muun yhteisön säädöksen tai kansallisen lainsäädännön nojalla; näitä henkilöitä ovat oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY nojalla jäsenvaltioon hyväksytyt kolmannesta maasta tulleen työntekijän perheenjäsenet, kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY mukaisesti jäsenvaltion alueelle hyväksytyt kolmansien maiden kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten 12 päivänä lokakuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/71/EY mukaisesti maahan hyväksytyt tutkijat.
10.  Kaikilla jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla ja työskentelevillä kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava samat yhtäläiset työtä koskevat oikeudet tulla kohdelluksi työmarkkinoilla tasavertaisesti isäntäjäsenvaltionsa omien kansalaisten kanssa riippumatta siitä, millä perusteella he ovat alun perin saaneet maahantuloluvan. Oikeus tasavertaiseen kohteluun tässä direktiivissä mainituilla aloilla olisi taattava jonkin jäsenvaltion alueelle työntekoa varten hyväksyttyjen kolmansien maiden kansalaisten lisäksi myös muuta tarkoitusta varten hyväksytyille henkilöille, joille on myönnetty pääsy asianomaisen jäsenvaltion työmarkkinoille jonkin muun yhteisön säädöksen tai kansallisen lainsäädännön nojalla; näitä henkilöitä ovat oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY nojalla jäsenvaltioon hyväksytyt kolmannesta maasta tulleen työntekijän perheenjäsenet, kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY mukaisesti jäsenvaltion alueelle hyväksytyt kolmansien maiden kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten 12 päivänä lokakuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/71/EY mukaisesti maahan hyväksytyt tutkijat.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
13.  Direktiiviä ei tulisi soveltaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on oikeus tulla jonkin jäsenvaltion alueelle enintään kuuden kuukauden ajaksi minkä tahansa kahdentoista kuukauden jakson aikana kausiluonteista työtä varten, koska heidän asemansa on väliaikainen.
13.  Direktiiviä ei tulisi soveltaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on oikeus tulla jonkin jäsenvaltion alueelle kausiluonteista työtä varten, koska heidän asemansa on väliaikainen ja ottaen huomioon, että heidän osaltaan annetaan erityisdirektiivi.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
13 a.  Tilapäisen suojelun piiriin kuuluviin henkilöihin olisi sovellettava tämän direktiivin yhtäläisiä oikeuksia koskevia säännöksiä, sillä heillä on lupa työskennellä laillisesti jäsenvaltion alueella.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)
18 a.  Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saisi estää soveltamasta Euroopan unionin lainsäädäntöön tai kansainvälisiin välineisiin sisältyviä suotuisampia säännöksiä.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 b kappale (uusi)
(18 b)  Jäsenvaltioiden olisi ratifioitava yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1990.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
19.  Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää erityisesti rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY mukaisesti.
19.  Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää erityisesti rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY sekä alan tulevan lainsäädännön, erityisesti uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetusta neuvoston direktiiviehdotuksesta (KOM(2008)0426) johtuvan lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – a alakohta
a) yhden hakemuksen menettely yhdistelmäluvan myöntämiseksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten tavoitteena yksinkertaistaa heidän maahanpääsyään ja helpottaa heidän asemansa valvontaa;
a) yhden hakemuksen menettely yhdistelmäluvan myöntämiseksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten tavoitteena yksinkertaistaa heidän maahanpääsymenettelyään ja helpottaa heidän asemansa valvontaa;
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – b alakohta
b) jäsenvaltion alueella laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläiset oikeudet.
b) jäsenvaltion alueella laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläiset oikeudet riippumatta siitä, mitä tarkoitusta varten heille on alun perin myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 a kohta (uusi)
Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin kyse on kolmansien maiden kansalaisten pääsystä jäsenvaltioiden työmarkkinoille.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – d alakohta
d) 'yhden hakemuksen menettelyllä' mitä tahansa menettelyä, jonka tuloksena tehdään kolmannen maan kansalaisen jättämän, jonkin jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä koskevan yhden lupahakemuksen perusteella päätös yhdistelmäluvan myöntämisestä kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle.
d) 'yhden hakemuksen menettelyllä' menettelyä, jonka päätteeksi kolmannen maan kansalaiselle voidaan päättää myöntää yhdistelmälupa jonkin jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten kyseisen kolmannen maan kansalaisen tai tämän tulevan työnantajan hakemuksen perusteella.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – d a alakohta (uusi)
d a) 'rajatyöllä' asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun rajatyöntekijän työskentelyä muussa jäsenvaltiossa kuin omassa asuinjäsenvaltiossaan.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) jäsenvaltion alueella laillisesti oleskeleviin kolmansista maista tulleisiin työntekijöihin.
b) jäsenvaltion alueella laillisesti oleskeleviin kolmansista maista tulleisiin työntekijöihin riippumatta siitä, mitä tarkoitusta varten heille on alun perin myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta niihin kolmansien maiden kansalaisiin,
2.   Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevaa yhden hakemuksen menettelyä, ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin,
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – d alakohta
d) joille on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle enintään kuuden kuukauden ajaksi minkä tahansa kahdentoista kuukauden jakson aikana kausiluonteista työtä varten;
d) joille on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle kausiluonteista työtä varten;
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
d a) joille on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle työskentelyä varten enintään kuuden kuukauden ajaksi, siltä osin kuin kyse on yksinomaan yhden hakemuksen menettelystä;
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – f alakohta
f) jotka oleskelevat jäsenvaltiossa kansainvälisen suojelun hakijoina tai tilapäisten suojelujärjestelyjen nojalla;
f) jotka oleskelevat jäsenvaltiossa kansainvälisen suojelun hakijoina;
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltioiden on määritettävä, onko asianomaisen kolmannen maan kansalaisen vai hänen tulevan työnantajansa jätettävä yhdistelmälupahakemus vai voiko kumpi tahansa tehdä sen.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.  Jos yhdistelmälupahakemuksen jättää asianomainen kolmannen maan kansalainen, hakemus voidaan jättää ja käsitellä riippumatta siitä, asuuko kolmannen maan kansalainen tuolloin sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, johon lupaa haetaan, vai oleskeleeko hän jo laillisesti kyseisen jäsenvaltion alueella.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Jos hakijan yhdistelmäluvan voimassaolo päättyy ennen kuin uusimisesta on tehty päätös, hakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion on myönnettävä asianomaiselle ja tarvittaessa hänen perheelleen lupa oleskella laillisesti alueellaan, kunnes päätös yhdistelmäluvan uusimisesta on tehty.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 4 kohta
4.  Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot ovat puutteelliset, nimetyn viranomaisen on ilmoitettava hakijalle, mitä lisätietoja tarvitaan. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot.
4.  Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot ovat julkisesti vahvistettujen perusteiden mukaisesti puutteelliset, nimetyn viranomaisen on ilmoitettava hakijalle, mitä lisätietoja tarvitaan. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Jos 2 kohdassa tarkoitetun päätöksenteon määräajan kuluminen keskeytyy tai jos määräaikaa pidennetään, nimetyn viranomaisen on tiedotettava tästä asianmukaisesti hakijalle.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltio voi myöntää toisen jäsenvaltion myöntämän yhdistelmäluvan haltijalle luvan rajatyön tekemiseen. Lupa myönnetään sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa rajatyö tehdään. Luvan voimassaoloaika ei saa ylittää yhdistelmäluvan voimassaoloaikaa.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Jos hakemus hylätään eikä yhdistelmälupaa myönnetä, muuteta, uusita eikä peruuteta väliaikaisesti tai lopullisesti kansallisessa lainsäädännössä tai yhteisön oikeudessa annettujen perusteiden vuoksi, syyt on esitettävä kirjallisessa ilmoituksessa.
1.  Jos hakemus hylätään eikä yhdistelmälupaa myönnetä, muuteta, uusita eikä peruuteta väliaikaisesti tai lopullisesti kansallisessa lainsäädännössä tai yhteisön oikeudessa annettujen perusteiden vuoksi, puolueettomat ja todennettavissa olevat syyt on esitettävä kirjallisessa ilmoituksessa. Kriteerien on oltava puolueettomia, ja yleisön on voitava tutustua niihin, jotta päätös voidaan todentaa.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Kaikista hakemuksen hylkäämispäätöksistä, joiden mukaan yhdistelmälupaa ei myönnetä, muuteta, uusita eikä peruuteta väliaikaisesti tai lopullisesti, on voitava valittaa asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimiin. Kirjallisessa ilmoituksessa on kerrottava, mitä muutoksenhakumenettelyjä hakijalla on käytettävissään ja missä ajassa asia on pantava vireille.
2.  Kaikista hakemuksen hylkäämispäätöksistä, joiden mukaan yhdistelmälupaa ei myönnetä, muuteta, uusita eikä peruuteta väliaikaisesti tai lopullisesti, on voitava valittaa asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kirjallisessa ilmoituksessa on kerrottava, mitä muutoksenhakumenettelyjä hakijalla on käytettävissään, asiasta vastaava viranomainen mukaan luettuna, ja missä ajassa asia on pantava vireille. Valitus lykkää hallinnollisen päätöksen täytäntöönpanoa tuomioistuimen lopulliseen päätökseen saakka.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ilmoittaakseen kolmannen maan kansalaiselle ja tulevalle työnantajalle, mitä asiakirjoja hakemukseen on liitettävä.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisöllä on käytettävissään, erityisesti konsulaattien välityksellä, säännöllisesti ajan tasalle saatetut tiedot edellytyksistä, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyyn kyseisen jäsenvaltion alueelle ja siellä oleskeluun työntekoa varten. Erityisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ilmoittaakseen kolmannen maan kansalaiselle ja tulevalle työnantajalle, mitä asiakirjoja hakemukseen on liitettävä, sekä hakemuksen käsittelystä perittävien maksujen kokonaissumma.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla
Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijoilta maksun tämän direktiivin mukaisesta hakemusten käsittelystä. Maksujen on oltava kohtuullisia ja niiden perustana voidaan käyttää tosiasiassa tarjottuja palveluja.
Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijoilta maksun tämän direktiivin mukaisesta hakemusten käsittelystä. Maksujen on oltava kohtuullisia ja tarkoituksenmukaisia eivätkä ne saa ylittää kansalliselle hallinnolle aiheutuneita todellisia kustannuksia. Kansallisessa lainsäädännössä on vahvistettava kokonaissumma, johon sisältyvät tarvittaessa myös kustannukset, joita aiheutuu ulkopuolisten yritysten käyttämisestä yhdistelmälupahakemuksen tueksi vaadittujen asiakirjojen hankkimiseen.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – johdantokappale
Yhdistelmäluvan voimassaoloaikana sen haltijalla on oikeus ainakin:
Yhdistelmäluvan voimassaoloaikana, josta kukin jäsenvaltio päättää, sen haltijalla on oikeus ainakin:
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – c alakohta
c) liikkua vapaasti yhdistelmäluvan myöntäneen jäsenvaltion koko alueella kansallisessa lainsäädännössä turvallisuussyistä asetetuissa rajoissa;
c) liikkua vapaasti yhdistelmäluvan myöntäneen jäsenvaltion koko alueella. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa alueellisesti oikeutta asua ja työskennellä kansallisessa lainsäädännössä turvallisuussyistä asetetuissa rajoissa, jos samoja rajoituksia sovelletaan niiden omiin kansalaisiin;
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
11 a artikla (uusi)
11 a artikla
Ilmoitukset ja tiedot
Edellä 5, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset ja tiedot on toimitettava siten, että hakija pystyy ymmärtämään niiden sisällön ja vaikutukset.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) työolot ja työehdot, joihin kuuluvat palkkaus ja irtisanominen sekä työterveys ja turvallisuus;
a) työolot ja työehdot, joihin kuuluvat palkkaus, lomat, työaika ja irtisanominen sekä työterveys ja turvallisuus;
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) yhdistymisvapaus sekä oikeus liittyä työntekijöiden tai työnantajien ammattijärjestöön tai minkä tahansa ammattialan järjestöön mukaan luettuina tällaisen järjestön myöntämät etuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisestä järjestyksestä ja yleisestä turvallisuudesta annettujen kansallisten säännösten soveltamista;
b) yhdistymisvapaus sekä oikeus liittyä työntekijöiden tai työnantajien ammattijärjestöön tai minkä tahansa ammattialan järjestöön mukaan luettuina tällaisen järjestön myöntämät etuudet, kuten sen tarjoamat tiedot ja tuki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisestä järjestyksestä ja yleisestä turvallisuudesta annettujen kansallisten säännösten soveltamista;
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – c alakohta
c) yleissivistävä ja ammatillinen koulutus;
c) yleissivistävä koulutus mahdollisimman laajassa merkityksessä (kielen ja kulttuurin opiskelu kotoutumisen edistämiseksi) ja ammatillinen koulutus;
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – d alakohta
d) tutkintojen, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustaminen jäsenvaltioiden kansallisten menettelyjen mukaisesti;
d) tutkintojen, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustaminen jäsenvaltioiden kansallisten menettelyjen mukaisesti, joita sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY1 nojalla;
1 EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – f alakohta
f) saavutettujen eläkeoikeuksien maksaminen, kun henkilö muuttaa johonkin kolmanteen maahan;
f) hankittujen tuloperusteisten vanhuuden, kuolemantapauksen tai työkyvyttömyyden perusteella maksettavien eläkkeiden tai elinkorkojen siirtäminen velallisjäsenvaltion tai -valtioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin henkilön muuttaessa kolmanteen maahan;
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – g alakohta
g) veroetuudet;
g) veroetuudet, jos työntekijää pidetään verovelvollisena kyseisessä jäsenvaltiossa;
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – h a alakohta (uusi)
h a) työvoimatoimistojen tarjoamat tieto- ja neuvontapalvelut.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kolmansien maiden kansalaisten tasavertaista kohtelua
2.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kolmansien maiden kansalaisten tasavertaista kohtelua yksinomaan
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 kohta – c alakohta
c) rajoittamalla 1 kohdan h alakohdan mukaisia oikeuksia julkisin varoin rahoitetun asumisen osalta koskemaan tapauksia, joissa kolmannen maan kansalainen on oleskellut tai joissa hänellä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella vähintään kolmen vuoden ajan;
c) rajoittamalla 1 kohdan h alakohdan mukaisia oikeuksia asumisen osalta;
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 kohta – d alakohta
d) rajoittamalla 1 kohdan a, b ja g alakohdan mukaiset oikeudet työsuhteessa oleviin kolmansista maista tulleisiin työntekijöihin;
Poistetaan.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 kohta – e alakohta
e) rajoittamalla 1 kohdan e alakohdan mukaiset oikeudet, työttömyysturvaa lukuun ottamatta, työsuhteessa oleviin kolmansista maista tulleisiin työntekijöihin.
Poistetaan.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä vahvistettujen oikeuksien rikkomisesta määrätään tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla
14 artikla
Poistetaan.
Kukin jäsenvaltio varmistaa, että suurella yleisöllä on käytettävissään säännöllisesti ajan tasalle saatetut tiedot edellytyksistä, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyyn sen alueelle ja siellä oleskeluun työntekoa varten.

Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn muuttaminen *
PDF 183kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta (KOM(2008)0489 – C6-0314/2008 – 2008/0156(CNS))
P6_TA(2008)0559A6-0368/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0489),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 36 ja 37 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0314/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0368/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille *
PDF 195kWORD 45k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2008)0717 – C6-0389/2008 – 2008/0208(CNS))
P6_TA(2008)0560A6-0450/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0717),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0389/2008),

–   ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002(1) ja keskipitkän ajan rahoitustuesta jäsenvaltioiden maksutaseille 6. syyskuuta 2001 vahvistamansa kannan(2) sekä järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0450/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
Johdanto-osan 2 kappale
(2)   Olisi säädettävä tilapäisestä menettelystä, jolla mainittua enimmäismäärää voidaan tarkistaa jatkossa, jotta yhteisö voi reagoida nopeammin rahoitusympäristön suuriin muutoksiin, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden mahdollisesti tarvitseman tuen kokonaismäärään.
(2)  Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa voitaisiin tarvita yhteisön nopeaa reaktiota rahoitusympäristön suuriin muutoksiin, Euroopan parlamentin, neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden ja komission olisi toimittava nopeasti varmistaakseen, että markkinoiden luottamus ei vaarannu.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
1 artikla – 2 kohta
Asetus (EY) N:o 332/2002
1 artikla – 3 kohta
Lisätään 3 kohta seuraavasti:
Poistetaan.
"Jos rahoitusympäristön vakava heikentyminen edellyttää kiireellistä yhteisön keskipitkän ajan rahoitusavun myöntämistä useille jäsenvaltioille, komissio voi päättää tarkistaa enimmäismäärää saatuaan talous- ja rahoituskomitealta lausunnon tarkistamisen kiireellisyydestä ja tarkistetun enimmäismäärän suuruudesta. Uusi enimmäismäärä tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.".
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi – muutossäädös
1 a artikla (uusi)
Asetus (EY) N:o 332/2002
10 artikla
1 a artikla
Korvataan asetuksen (EY) N:o 332/2002 10 artikla seuraavasti:
"Neuvosto tarkastelee joka toinen vuosi ja tarvittaessa useammin komission kertomuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan sekä talous- ja rahoituskomitean annettua asiasta lausunnon, täyttääkö perustettu järjestely edelleen periaatteeltaan, järjestelyiltään ja enimmäismääriltään ne tarpeet, jotka johtivat sen luomiseen."

(1) EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.
(2) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 312.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0562.


EU ja matkustajarekisteritiedot
PDF 139kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin käytöstä lainvalvontatarkoituksiin
P6_TA(2008)0561B6-0615/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ilmoituksen, jonka se antoi 21. lokakuuta 2008 käydyssä keskustelussa suullisen kysymyksen (B6-0476/2008), joka koski ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin (PNR) käytöstä lainvalvontatarkoituksiin (KOM(2007)0654), pohjalta,

–   ottaa huomioon käynnissä olevat mainittua ehdotusta koskevat keskustelut neuvostossa ministeritasolla ja työryhmien tasolla,

–   ottaa huomioon Euroopan perusoikeusviraston, Euroopan tietosuojavaltuutetun, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän esittämät lausunnot,

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa(1) EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisterisopimuksesta(2), EU:n ja Kanadan matkustajarekisterisopimuksesta(3) ja EU:n ja Australian matkustajarekisterisopimuksesta(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sitovat tietosuojaperiaatteet määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 52 artiklassa, EY:n perustamissopimuksen 286 artiklassa, yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 108 (yleissopimus 108) 5 artiklassa sekä toissijaisella tasolla yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY(5) ja ehdotuksessa rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamista koskevaksi neuvoston puitepäätökseksi,

B.   ottaa huomioon, että kaiken uuden EU:n lainsäädännön olisi noudatettava suhteellisuus-ja toissijaisuusperiaatteita sellaisina kuin ne on määritelty EY:n perustamissopimuksen 54 artiklassa ja pöytäkirjassa 30,

Menettelyä koskevat näkökohdat

1.   tunnustaa, että Euroopan tasolla ja kansainvälisesti tarvitaan vahvempaa yhteistyötä terrorismin ja vakavien rikosten torjunnassa; tunnustaa, että tiedon kerääminen ja käsittely voi olla arvokas väline lainvalvontatarkoituksiin;

2.   katsoo, että lainvalvontaviranomaisten pitäisi saada käyttöönsä kaikki välineet, joita ne tarvitsevat tehtäviensä asianmukaiseen suorittamiseen tietojen käyttäminen mukaan lukien; korostaa kuitenkin, että koska tällaisilla toimenpiteillä on huomattavia vaikutuksia Euroopan kansalaisten yksityiselämään, niiden oikeutus on perusteltava uskottavasti, mitä tulee niiden tarpeellisuuteen, suhteellisuuteen ja käyttökelpoisuuteen niille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja korostaa, että on otettava käyttöön yksityisyyden suojan ja oikeussuojan tehokas valvonta; katsoo tämän olevan edellytys tarvittavan poliittisen legitimiteetin aikaansaamiseksi toimenpiteelle, jota kansalaiset saattavat pitää asiattomana puuttumisena heidän yksityiselämäänsä;

3.   pahoittelee, että komission ehdotuksen sanamuoto ja perustelut jättivät niin paljon oikeudellista epävarmuutta yhteensopivuudesta Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa ja että sen oikeusperusta herätti kysymyksiä parlamentin sopivasta roolista lainsäädäntöprosessissa; toteaa, että samat ehdotuksen oikeusvarmuuden puutetta koskevat huolenaiheet

   esitetään Euroopan perusoikeusviraston, Euroopan tietosuojavaltuutetun, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän lausunnoissa
   edellyttävät sitä, että neuvosto tarkastelee uudestaan kyseistä alaa koskevan, tulevan EU:n aloitteen mahdollista laajuutta ja vaikutusalaa ja sisällyttää huomattavan määrän lisätietoja edellä mainitut lausunnot mukaan lukien;

4.   katsoo, että mainituissa olosuhteissa parlamentin on pidätyttävä antamasta virallista näkemystään, jota siltä pyydetään virallisesti kuulemismenettelyn puitteissa, siihen asti, kunnes tässä päätöslauselmassa esille otettuja huolenaiheita on käsitelty asianmukaisesti ja sille on annettu tarvittavat vähimmäistiedot;

5.   pitää kiinni voimakkaista varauksistaan sen suhteen, miten tarpeellinen ja lisäarvoa tuova ehdotus EU:n matkustajarekisterijärjestelmän perustamiseksi on, sekä siihen sisältyvien turvatakeiden suhteen, komission ja neuvoston tähän mennessä suullisesti ja kirjallisesti antamista selityksistä ja selvityksistä huolimatta; toteaa lisäksi, että moniin parlamentin, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän, poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän, Euroopan tietosuojavaltuutetun ja Euroopan perusoikeusviraston esittämiin kysymyksiin ei ole vastattu tyydyttävästi;

6.   yhtyy perusoikeusviraston kantaan, jonka mukaan yksinomaan kaupallisten tietokantojen saatavuus ei automaattisesti oikeuta niiden käyttöön lainvalvontatarkoituksissa; lisäksi samat tai jopa paremmat tulokset voidaan saavuttaa lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön parantamisen avulla;

7.   kehottaa neuvostoa, mikäli neuvosto aikoo jatkaa komission tekstin tutkimista, ottamaan huomioon tähän päätöslauselmaan sisältyvät suositukset ja perustelemaan asianmukaisesti pakottavat sosiaaliset tarpeet, joiden vuoksi nämä uudet EU:n toimet ovat "välttämättömiä" Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 8 artiklan perusteella; pitää edellä mainittuja seikkoja vähimmäisedellytyksinä sille, että EU:n matkustajarekisterijärjestelmän perustamista voidaan tukea; on valmis osallistumaan kyseiseen työhön kaikilla tasoilla;

8.   toistaa vaatimuksensa, jotka koskevat matkustajatietorekisterin aseman selventämistä suhteessa muihin toimiin, joista voidaan mainita liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/82/EY(6), ehdotettu maahantulo-maastapoistumisjärjestelmä, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, biometriset passit ja viisumit, Schengenin tietojärjestelmä, viisumitietojärjestelmä, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2320/2002(7) ja kansalliset rajavalvontajärjestelmät; panee pahoitellen merkille, että joidenkin edellä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpano on merkittävästi viivästynyt, ja katsoo, että nykyisten EU:n ja Schengenin järjestelmän turvallisuusyhteistyömekanismien ja välineiden, joiden tarkoituksena on lentoturvallisuuden, ulkorajojen suojelun ja terrorismin torjunnan varmistaminen, kattava ja järjestelmällinen arviointi voisi auttaa arvioimaan ehdotetun EU:n matkustajarekisterin lisäarvoa;

9.   muistuttaa, että keskustelu ehdotuksen sopivasta oikeusperustasta on yhä kesken, ja toistaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklan mukaan poliisi- ja oikeusviranomaisten yhteistyön puitteissa lainsäädäntötoimenpiteisiin pitäisi liittyä tarvittavia yhteisön tukitoimenpiteitä, jotka on hyväksyttävä parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelyssä kaikissa ensimmäiseen pilariin kuuluvissa asioissa ja varsinkin määriteltäessä niiden velvoitteiden soveltamisala, jotka taloudellisten toimijoiden on täytettävä(8);

10.   muistuttaa, että Luxemburgissa toimiva Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jo kyseenalaistanut EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisterisopimuksen sen väärän oikeusperustan vuoksi; vaatii näin ollen komissiota selvittämään tarkasti, mikä oikeusperusta on sopiva;

11.   katsoo, että kansallisten parlamenttien on osallistuttava täysimääräisesti lainsäädäntöprosessiin määriteltäessä uutta lainsäädäntöehdotusta, koska ehdotuksella on vaikutuksia sekä kansalaisiin että jäsenvaltioiden kansalliseen oikeusjärjestykseen;

12.   korostaa, että mahdollisen tulevan lainsäädännön, jolla perustetaan EU:n matkustajarekisteri uusiksi puitteiksi EU:ssa tehtävälle poliisiyhteistyölle, pitäisi sisältää säännöksiä, jotka koskevat täytäntöönpanon, soveltamisen, hyödyllisyyden ja turvatakeiden rikkomisen määräaikaisarviointia; katsoo, että kansallisia parlamentteja, Euroopan tietosuojavaltuutettua, 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää ja Euroopan perusoikeusvirastoa pitäisi kehottaa osallistumaan sekä tarkistamiseen että arviointiin; katsoo näin ollen, että tähän uuteen lainsäädäntöön olisi sisällytettävä tarkistuslauseke;

13.   korostaa tässä yhteydessä, että kullakin jäsenvaltiolla on alustava vastuu näiden matkustajarekisteritietojen keräämisestä ja niihin liittyvistä tietosuojasäännöistä; korostaa, että suojatoimet ovat pakollisia, kun näitä matkustajarekisteritietoja toimitetaan, vaihdetaan ja siirretään muille jäsenvaltioille tai niiden kesken; katsoo tästä syystä, että jäsenvaltioiden välillä vaihdettujen matkustajarekisteritietojen saanti pitäisi rajoittaa tiukasti niihin viranomaisiin, jotka toimivat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla; katsoo, että muille lainvalvontaviranomaisille voidaan antaa lupa saada tietoja tuomioistuimen hyväksynnällä;

Toissijaisuusperiaate

14.   toteaa huolestuneena, että yhteisön toimien tarvetta ei vielä ole riittävästi osoitettu; asettaa tässä yhteydessä kyseenalaiseksi komission väitteen, jonka mukaan ehdotuksen tarkoituksena on kansallisten järjestelmien yhdenmukaistaminen, koska vain harvoilla jäsenvaltioilla on käytössään matkustajarekisterin käyttöä koskeva järjestelmä lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa varten tai muihin tarkoituksiin, tai mainittuja järjestelmiä koskevia suunnitelmia; katsoo näin ollen, että komission ehdotus ei yhdenmukaista kansallisia järjestelmiä (koska niitä ei ole olemassa) ja että sen sijaan se vain asettaa jäsenvaltioille velvoitteen ottaa käyttöön mainittu järjestelmä;

15.   panee merkille, että komissio ehdottaa "hajautettua" järjestelmää, mikä tarkoittaa sitä, että eurooppalainen lisäarvo on entistäkin kyseenalaisempi;

Suhteellisuusperiaate

16.   palauttaa mieliin, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklassa edellytetään, että henkilötietojen suojaoikeuden laaja rikkominen on oikeutettua ja perusteltu pakottavalla yhteiskunnallisella tarpeella, sallittu laissa ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään sekä välttämätöntä ja oikeutettuja demokraattisessa yhteiskunnassa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että suunnitellun poliisiyhteistyön tarkoitusta ei rajata esimerkiksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan;

17.   pitää huolestuttavana sitä, että ehdotus todellisuudessa antaa lainvalvontaviranomaisille pääsyn kaikkiin tietoihin ilman tuomioistuimen antamaa lupaa; katsoo, että komissio ei osoita uusien lainvalvontavaltuuksien tarvetta eikä sitä, että mainittua tavoitetta ei voida saavuttaa vähemmän kauaskantoisilla toimilla; moittii sitä, että komissio ei anna mitään tietoja siitä, millä perusteella nykyiset lainsäädännön täytäntöönpanon valvontavaltuudet ovat puutteellisia, tai koska ja missä tapauksissa viranomaiset ovat olleet vailla tarvitsemiaan valtuuksia; pyytää jäljempänä mainittujen voimassa olevien toimien tarkistamista ennen EU:n matkustajarekisterijärjestelmän edelleen kehittämistä;

18.   panee merkille komission väitteen, jonka mukaan "EU on voinut arvioida PNR-tietojen arvoa ja hyödyntää niiden mahdollisuuksia lainvalvonnassa", mutta korostaa, että tähän saakka ei ole esitetty mitään todisteita mainitun väitteen perusteiksi, sillä

   kaikki Yhdysvaltojen viranomaisten ilmoittamat tiedot ovat sattumanvaraisia eivätkä Yhdysvaltojen viranomaiset ole koskaan pystyneet todistamaan kiistattomasti, että matkustajarekisteritietojen massiivinen ja järjestelmällinen käyttäminen on välttämätöntä terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjunnassa
   Yhdysvaltojen ja EU:n välistä matkustajarekisterisopimusta on tarkistettu vain yhden kerran, ja silloinkin arvioitiin sopimuksen täytäntöönpanoa, ei sen tuloksia
   Ison-Britannian matkustajarekisteritietojärjestelmän alustavassa arvioinnissa viitataan sellaisiin muihin lainvalvontatarkoituksiin kuin terrorismin vastaisiin toimiin, jotka eivät kuulu komission ehdotuksen soveltamisalaan, ja matkustajarekisteritietojen käyttöön tapauskohtaisesti tuomioistuimen luvan perusteella käynnistetyissä aiheellisissa tutkimuksissa; arvioinnin mukaan toistaiseksi ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että matkustajarekisteritietojen massiivisesta keräämisestä olisi mitään hyötyä terrorismin vastaisissa toimissa;

Käyttötarkoituksen rajaaminen

19.   korostaa, että käyttötarkoitusten rajoittamisen periaate on yksi tietosuojan perusperiaatteita; ottaa erityisesti huomioon, että yleissopimuksen 108 mukaan henkilötietojen on oltava "määriteltyihin ja laillisiin tarkoituksiin talletettuja eikä niitä saa käyttää tavalla, joka on ristiriidassa mainittujen tarkoitusten kanssa" (5 artiklan b alakohta); ottaa lisäksi huomioon, että poikkeukset tästä periaatteesta sallitaan vain, jos niistä on säädetty laissa ja jos ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa "rikosten ehkäisemiseksi" (9 artikla); ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa, että kyseisten poikkeusten on oltava oikeasuhteisia, täsmällisiä ja ennakoitavia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

20.   pitää valitettavana käyttötarkoituksen täsmällisen rajaamisen puuttumista, mikä varmistaa rajoittavien toimien toteuttamisen, ja katsoo, että mainittu suojatoimenpide on erityisen tärkeää salaisten seurantatoimien yhteydessä siitä syystä, että mielivaltaisuuden riski on suuri mainituissa olosuhteissa; katsoo, että koska ilmoitetut tarkoitukset ja määritelmät ovat epätarkkoja ja rajaamattomia, ne pitäisi yksilöidä täsmällisesti, jotta vältetään, että EU:n matkustajarekisteritietojärjestelmä voisi joutua oikeustoimien kohteeksi;

21.   toistaa, että matkustajarekisteritiedot voivat olla lisätodisteita tunnettuja terroristiepäiltyjä ja heidän kumppaneitaan koskevissa erityisissä tutkimuksissa; ottaa kuitenkin huomioon, ettei vielä ole todistettu, että matkustajarekisteritiedot ovat hyödyllisiä laajamittaisissa automaattisissa hauissa, jotka perustuvat riskikriteereihin tai käyttäytymismalleihin (ts. profilointiin tai tiedon louhintaan) potentiaalisten terroristien etsinnässä(9);

22.   korostaa lisäksi, että EU:n tietosuojasäännöt rajoittavat henkilötietoihin perustuvan profiloinnin soveltamista (EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimus); on näin ollen Euroopan perusoikeusviraston kanssa samaa mieltä siitä, että matkustajarekisteritietoihin perustuvan profiloinnin pitäisi olla ainoastaan tiedustelutietoihin pohjautuvaa sekä yksittäistapauksiin ja tosiasiallisiin parametreihin perustuvaa;

23.   palauttaa mieliin huolensa toimista, joissa käsitellään matkustajarekisteritietojen mielivaltaista käyttöä profilointiin ja riskienarviointiparametrien määrittelyyn; muistuttaa, että kaikenlainen rotuun, kansallisuuteen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen, ikään tai terveydentilaan perustuva profilointi pitäisi nimenomaisesti kieltää, koska se on perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa määritellyn syrjinnän kieltämisen vastaista;

24.   muistuttaa, että jos ehdotuksen soveltamisalaa laajennetaan, komission ja neuvoston on selvennettävä yksityiskohtaisesti jokainen matkustajarekisteritietojen ilmoitettu käyttötarkoitus ja ilmoitettava, miksi nykyiset lainvalvontavaltuudet eivät ole riittävät; katsoo, että jokaisen erityisen käyttötarkoituksen yhteydessä on osoitettava asianmukainen oikeusperusta;

Henkilötietojen suojaaminen

25.   korostaa, että mahdollisen PNR-järjestelmän ehdottomana ennakkoehtona on EU:n kolmanteen pilariin sisältyvä riittävä ja asianmukainen tietosuojakehys sekä erityiset PNR-tietojen siirtoa ja käyttöä koskevat erityiset säännöt, jotka eivät sisälly ensimmäiseen ja toiseen pilariin perustuvaan EU:n tietosuojakehykseen; korostaa tarvetta määritellä selkeästi, mitä tietosuojasääntöjä sovelletaan matkustajatietoyksiköihin, ja varmistaa matkustajarekisteritietojen saannin, siirron ja käytön jäljitettävyys;

26.   korostaa, että arkaluonteisia tietoja voidaan käyttää ainoastaan tapauskohtaisesti rikostutkimuksen ja syytteen nostamisen yhteydessä tuomioistuimen luvan perusteella; panee merkille lentoyhtiöiden huolen siitä, että arkaluonteisia tietoja ei voida suodattaa erilleen yleisistä huomautuksista; kehottaa tästä syystä määrittelemään tiukat ehdot näiden tietojen käsittelylle matkustajatietoyksiköissä perusoikeusviraston lausunnossa määritellyllä tavalla;

Täytäntöönpanon yksityiskohdat

27.   korostaa, että säilytysaikojen osalta komissio ei pysty perustelemaan ehdotettua säilytysaikaa; katsoo kuitenkin, että riski-indikaattorien kehittämiseksi sekä matkustusreittien ja käyttäytymismallien toteamiseksi nimettömien tietojen pitäisi riittää; katsoo lisäksi, että jos matkustajatietorekisterijärjestelmän soveltamisalaa laajennetaan, säilytysaika on perusteltava tapauskohtaisesti;

28.   toistaa, että tietoja olisi siirrettävä ainoastaan tarjontamenetelmän avulla ja että kolmansilla mailla ei saa olla suoraa pääsyä EU:n varausjärjestelmien sisältämiin matkustajarekisteritietoihin;

29.   pitää myönteisenä sitä, että matkustajarekisteritietojen saatavuuden osalta ehdotuksessa todetaan, että kaikki yksiköt, jotka voivat käyttää matkustajarekisteritietoja, olisi lueteltava tyhjentävästi;

30.   korostaa tietojen kolmansiin maihin siirtämisen osalta, että kolmansiin maihin voidaan siirtää tietoja vain tietosuojan riittävän tason edellytyksellä (sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä 95/46/EY ja Europolin ja Eurojustin perustamista koskevissa säädöksissä) tai jos asianomaiset kolmannet osapuolet takaavat riittävän suojan (yleissopimuksen 108 mukaisesti) ja että siirtoja pitäisi tehdä vain tapauskohtaisesti;

31.   toistaa, että matkustajille on ilmoitettava täydellisesti ja helposti saatavissa olevassa muodossa järjestelmän yksityiskohdat ja heidän oikeutensa ja että jäsenvaltioiden viranomaiset ovat vastuussa mainittujen tietojen ilmoittamisesta; ehdottaa, että olisi käytettävä esimerkkiä, joka koskee "lennolle pääsyn epäämistä" lentoasemilla; pitää välttämättömänä määritellä matkustajille oikeus tietojen saantiin, oikaisuun ja muutoksenhakuun;

32.   kehottaa määrittämään matkustajarekisteritietojen turvallisuutta koskevat yhdenmukaistetut säännöt sekä tietotekniikkaratkaisujen osalta että lupamenettelyn ja pääsyehtojen osalta;

Vaikutus lentoyhtiöihin

33.   toteaa, että lentoyhtiöt keräävät matkustajarekisteritietoja kaupallisiin tarkoituksiin ja että tietoja ei järjestelmällisesti kerätä kaikkien matkustajatietokenttien täyttämiseksi; korostaa, että lentoyhtiöitä ei pitäisi vaatia keräämään muita tietoja kuin niitä, joita ne keräävät kaupallisiin tarkoituksiinsa; katsoo, että lentoyhtiöitä ei pitäisi velvoittaa tarkistamaan tietojen täydellisyyttä ja täsmällisyyttä ja että epätäydellisistä tai virheellisistä tiedoista ei saa langettaa seuraamuksia; vaatii arvioimaan selkeästi EU:n matkustajarekisteristä aiheutuvat kustannukset; katsoo, että pyytävien tahojen on vastattava mahdollisista lisäkustannuksista;

Välittäjät/Matkustajatietoyksiköt

34.   pyytää matkustajatietoyksiköiden roolin ja valtuuksien selvää määrittelyä erityisesti avoimuuden ja läpinäkyvyyden sekä demokraattiseen vastuun osalta sekä asianmukaisten tietosuojasääntöjen laatimiseksi; kehottaa rajoittamaan matkustajatietoyksiköiden roolin tietojen siirtoon toimivaltaisille viranomaisille, jotta varmistetaan, että ainoastaan toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa riskienarviointeja ja ainoastaan tutkinnan yhteydessä; kehottaa selventämään, mitä lainsäädäntöä sovelletaan matkustajatietoyksiköiden suorittamaan riskinarviointiin, ja mikä on tietosuojaviranomaisten vastuu tapauksissa, joissa jäsenvaltiot perustavat yhteistyössä yhteisen matkustajatietoyksikön;

o
o   o

35.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan tietosuojavaltuutetulle, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle sekä 29 artiklan mukaiselle tietosuojatyöryhmälle ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevälle työryhmälle.

(1) EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 381; EUVL C 81 E, 31.3.2004, s. 105; EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 665; EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 464; EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 250; EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 349; EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 564; Hyväksytyt tekstit, 22.10.2008, P6_TA(2008)0512.
(2) EUVL L 204, 4.8.2007, s. 18.
(3) EUVL L 82, 21.3.2006, s. 15.
(4) EUVL L 213, 8.8.2008, s. 49.
(5) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(6) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 24.
(7) EYVL L 355, 30.12.2002, s. 1.
(8) Ks. erityisesti neuvoston oikeudellisen yksikön lausunto tästä asiasta sekä julkisasiamiehen 14. lokakuuta 2008 antama ratkaisuehdotus asiassa C-301/06, Irlanti v. parlamentti ja neuvosto, jossa on kyse tietojen säilyttämistä koskevasta direktiivistä 2006/24/EY.
(9) Jeffrey Seifertin Yhhdysvaltain kongressille laatima CRS-raportti "Data Mining and Homeland Security: An Overview"; CATO-instituutin raportti "Effective Counter-terrorism and the Limited Role of Predicative Data Mining"; "Protecting Individual Privacy in the Struggle Against Terrorists: A Framework for Program Assessment"; "No dream ticket to security", Frank Kuipers, Clingendael Institute, elokuu 2008.


Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille
PDF 112kWORD 36k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille
P6_TA(2008)0562B6-0614/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2008)0717),

–   ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen neuvoston päätökseksi keskinäisen avun antamisesta Unkarille ja ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Unkarille (KOM(2008)0716),

–   ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002(1) ja 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille(2),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 100 ja 119 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että komissio suosittelee 6,5 miljardin euron suuruisen keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämistä Unkarille perustamissopimuksen 119 artiklan perusteella yhdessä IMF:n järjestelyn kanssa,

B.   katsoo, että keskipitkän ajan rahoitustukeen on suositeltavaa soveltaa kaikkia jäsenvaltioita koskevaa kattavaa lähestymistapaa,

C.   katsoo, että tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin vaikutukset olisi otettava huomioon,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan unioniin äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden taloudet eivät nauti oman varantovaluutan tarjoamista eduista,

E.   ottaa huomioon, että kyseisten jäsenvaltioiden valuutat ovat viime aikoina joutuneet voimakkaiden keinotteluyritysten kohteeksi ja että ulkoisen epätasapainon nykyinen suuruusluokka johtuu pääasiassa muun kuin valtionlainoituksen voimakkaasta lisääntymisestä,

F.   ottaa huomioon, että tarvitaan politiikkaa, jolla pyritään ratkaisemaan kyseisten jäsenvaltioiden talouksien erityisongelmia maailmanlaajuisen finanssikriisin ja Euroopassa leviävän taantuman sävyttämässä tilanteessa,

G.   katsoo, että budjettipoliittinen liikkumavara huomattavan ulkoisen epätasapainon korjaamiseksi ja taloudellisen epävakauden torjumiseksi voi olla melko rajoitettu Euroopan unionissa leviävän taloudellisen taantuman sävyttämässä tilanteessa,

1.   katsoo, että euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita olisi kannustettava etsimään mahdollista keskipitkän ajan rahoitusapua maksutaseensa vajeeseen yhteisön piiristä ennen sen hakemista kansainväliseltä tasolta;

2.   pitää nykyistä tilannetta uutena osoituksena euron merkityksestä euroalueen jäsenvaltioita suojelevana tekijänä ja kehottaa euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita liittymään siihen heti, kun ne täyttävät Maastrichtin kriteerit;

3.   kehottaa komissiota analysoimaan tarkasti, miten muiden jäsenvaltioiden hyväksymien pelastussuunnitelmien jälkeen Unkarista varojaan siirtäneiden yksittäisten pankkien toiminta on vaikuttanut Unkarin maksutaseeseen;

4.   kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti keinotteluyrityksiä (ylimyyntiä) unioniin vasta äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden valuuttoja vastaan ja miettimään, mitä olisi tehtävissä sen ehkäisemiseksi, ettei luottamus niiden valuuttoihin ja paikallisiin pankkijärjestelmiin murenisi voimakkaasti;

5.   kehottaa komissiota ilmoittamaan näiden analyysien tulokset de Larosière -ryhmälle ja parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle;

6.   tunnustaa, että asetuksessa (EY) N:o 332/2002 säädettyä jäsenvaltioille myönnettävien lainojen pääoman enimmäismäärää olisi nostettava huomattavasti, koska euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden määrä on lisääntynyt huomattavasti sen hyväksymisen jälkeen; korostaa, että enimmäismäärän nostaminen lisäisi myös yhteisön mahdollisuuksia vastata joustavasti uusiin keskipitkän ajan rahoitusapua koskeviin pyyntöihin esimerkiksi tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssikriisin yhteydessä;

7.   toteaa, että lainojen pääoman enimmäismäärän nostaminen ei vaikuttaisi talousarvioon, koska komissio ottaisi lainat rahoitusmarkkinoilta ja tukea saavien jäsenvaltioiden olisi maksettava ne takaisin; korostaa, että talousarviovaikutuksia aiheutuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio laiminlöisi lainansa takaisinmaksun;

8.   palauttaa mieliin, että vuonna 2002 annettua asetusta (EY) N:o 332/2002 ei ollut sovellettu kertaakaan ennen Unkarin nykyisiä taloudellisia vaikeuksia ja että sen edeltäjää, asetusta (ETY) N:o 1969/88(3), jolla pantiin täytäntöön perustamissopimuksen 119 artiklassa määrätty järjestely, sovellettiin kahdesti, kerran Kreikkaan vuonna 1991 ja kerran Italiaan vuonna 1993, ja että Kreikka ja Italia ovat noudattaneet täysimääräisesti komissiolle antamiaan sitoumuksia;

9.   muistuttaa, että parlamentti pyysi neuvostoa tarkastelemaan joka toinen vuosi komission kertomuksen perusteella ja parlamenttia kuultuaan sekä talous- ja rahoituskomitean annettua asiasta lausunnon, täyttääkö perustettu järjestely edelleen ne tarpeet, jotka johtivat sen luomiseen; kysyy, onko tällaisia kertomuksia laadittu asetuksen (EY) N:o 332/2002 antamisen jälkeen;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän jäsenille sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.
(2) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 312.
(3) EYVL L 178, 8.7.1988, s. 1.


EU:n reagointi Kongon demokraattisen tasavallan itäosan pahenevaan tilanteeseen
PDF 136kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 EU:n reagoinnista Kongon demokraattisen tasavallan itäosan pahenevaan tilanteeseen
P6_TA(2008)0563RC-B6-0590/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 11. marraskuuta 2008 esittämät päätelmät Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta ja selkkauksista sen itäisillä raja-alueilla(1),

–   ottaa huomioon Pohjois-Kivusta 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja raiskauksesta sotarikoksena(3) sekä aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeuksien loukkauksista Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toimista kehitysmaiden epävakaissa tilanteissa(4),

–   ottaa huomion AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 22. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman tilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja erityisesti maan itäosassa sekä tilanteen vaikutuksesta alueeseen,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa" (KOM(2007)0643) sekä siihen liitetyn komission työasiakirjan (SEC(2007)1417),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 24. lokakuuta 2005 antaman vuoden 2005 maailman huippukokouksen tulosta koskevan päätöslauselman 60/1 ja erityisesti sen kohdat 138–140, joissa käsitellään väestön suojelemiseen liittyvää vastuuta,

–   ottaa huomioon eteläisen Afrikan kehitysyhteisön huippukokouksen päätelmät, joissa todettiin, että yhteisö on valmis lähettämään Pohjois-Kivuun rauhanturvajoukkoja "tarvittaessa",

–   ottaa huomioon neuvoston 10. lokakuuta 2008 antaman julkilausuman Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilanteesta,

–   ottaa huomioon kertomuksen parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan Pohjois-Kivuun suuntautuneesta matkasta 2008,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2007 allekirjoitetun humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   toteaa, että taistelut Kongon demokraattisen tasavallan armeijan, Mai Mai -taistelijoiden, syrjäytetyn kenraalin Laurent Nkundan kapinallisjoukkojen CNDP (National Congress for the defence of the People) ja Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan (FDLR) taistelijoiden sekä Ugandan LRA-vastarinta-armeijan (Lord's Resistance Army) joukkojen välillä ovat kiihtyneet ja aiheuttavat valtavia kärsimyksiä Pohjois-Kivun siviiliväestölle,

B.   toteaa, että YK:n lähettiläs, Nigerian entinen presidentti Olusegun Obasanjo tapasi sunnuntaina 16. marraskuuta 2008 kapinallisjohtaja Laurent Nkundan ja pääsi hänen kanssaan sopimukseen kolmikantakomitean perustamisesta tarkkailemaan tulitaukoa armeijan ja kapinallisten välillä; huomauttaa, että kyseisten valtioiden kumppaneilta tarvitaan kiireesti tukea ratkaisuun pääsemiseksi,

C.   toteaa, että parhaillaan toteutetaan intensiivisiä diplomaattisia toimia, joihin osallistuu alueellisia ja eurooppalaisia sovittelijoita; niillä pyritään estämään Pohjois-Kivussa käytävien taistelujen laajeneminen ja vuosina 1998–2003 Kongossa käydyn laajemman sodan, johon osallistui kuusi naapurimaata, toistuminen; panee merkille, että Kongon demokraattisen tasavallan itäosien kriisiä käsitellyt alueellinen huippukokous järjestettiin 7. marraskuuta 2008 Nairobissa,

D.   toteaa, että väkivaltaisuuksien alkamisen jälkeen miljoonia ihmisiä on tapettu tai pakotettu siirtymään kotiseuduiltaan ja että arviolta 250 000 henkeä on joutunut siirtymään kotiseuduiltaan sen jälkeen, kun kenraali Laurent Nkunda aloitti elokuussa 2008 jälleen taistelut Kongon demokraattisessa tasavallassa, mikä on aiheuttanut humanitaarisen katastrofin maan itäosassa,

E.   toteaa, että huolimatta mandaatistaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvun mukaisesti, joka sallii kaikkien tarvittavien keinojen käyttämisen pyrittäessä estämään kaikenlaiset yritykset voimankäyttöön ja pyrittäessä suojelemaan siviiliväestöä,

   Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatiolla Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUC) ei ole ollut tarvittavia keinoja siviilien suojelemiseksi taistelujen taas alettua äskettäin Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa eikä Kongon demokraattisen tasavallan alueella olevien ruandalaisten hutusotilaiden riisumiseksi aseista ja kotiuttamiseksi,
   MONUCin on ollut pakko odottaa Intian ja Pakistanin lupaa intialaisten ja pakistanilaisten sotilaiden lähettämiseen taisteluun vastoin mandaattia määräyksiä, joiden perusteella MONUC on lähetetty Kongon demokraattisen tasavallan alueelle,
   MONUC ei yrittänyt estää yli 200 ihmisen murhaa, joka tapahtui 5. marraskuuta 2008 Kiwandjassa, vaikka yksi sen tukikohdista sijaitsee siellä,

F.   ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilannetta jälleen kerran 11. marraskuuta 2008 pääsemättä sopimukseen MONUC-operaation vahvistamisesta 3 000 sotilaalla MONUC-operaation johdon pyynnöstä huolimatta,

G.   toteaa, että MONUCin Kongon demokraattisen tasavallan alueella olevasta yhteensä 17 000 sotilaasta vain 6 000 on sijoitettuina Pohjois-Kivuun,

H.   toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot – joihin kuuluvat Belgia, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta – ovat aina evänneet MONUCilta lisätuen, jota se tarvitsee tehtävänsä suorittamiseen, ja ottaa huomioon, että Euroopan unionin neuvosto kehottaa tehostamaan yhteistyötä EU:n, sen jäsenvaltioiden ja MONUCin välillä,

I.   panee merkille, että Nairobissa on komissaari Louis Michelin aloitteesta pidetty alueellinen huippukokous, jossa Kongon presidentti Joseph Kabila ja Ruandan presidentti Paul Kagame sopivat panevansa välittömästi täytäntöön kaikki aiemmin tehdyt sopimukset rauhan ja kestävän poliittisen vakauden takaamiseksi,

J.   toteaa, että tämän kokouksen jälkeen ei kuitenkaan saatu aikaan välitöntä tulitaukoa Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa ja että väkivaltaiset taistelut selkkauksen osapuolten välillä jatkuivat tavalla, jolla oli vakavia seurauksia siviiliväestön kannalta,

K.   toteaa MONUCin selvittäneen kiistattomasti, että Laurent Nkundan joukot saavat tukea Ruandasta, ja toteaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-Moonin vedonneen afrikkalaisiin johtajiin, jotta nämä kantaisivat historiallisen vastuunsa kyseisen alueen, Afrikan ja maailman kannalta kriittisenä hetkenä,

L.   ottaa huomioon, että humanitaariset järjestöt huolehtivat parhaillaan 200 000 pakolaisesta Goman kaupungin ympärillä sijaitsevilla leireillä ja arvioivat, että jopa miljoona siviiliä saattaa piileskellä metsissä säästyäkseen väkivallalta; ottaa huomioon, että pakolaisleirien tilanne pahenee päivä päivältä ja että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu on ilmaissut pelkonsa pakolaisleirien mahdollisesta militarisoinnista;

M.   toteaa, että lapsisotilaiden värvääminen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on lisääntynyt merkittävästi selkkauksen pahentuessa,

N.   toteaa, että näyttää siltä, että Kongon demokraattisen tasavallan joukot ja Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan sotilaat ovat molemmat osallistuneet mineraalien hyödyntämiseen ja myymiseen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa,

O.   toteaa, että Kongon demokraattisen tasavallan parlamentin jäsenet laativat suunnitelman maan itäosan kriisin lopettamiseksi ja että siinä kehotettiin yleiseen mobilisointiin, jotta saataisiin aikaan selkkauksen osapuolten sotilaallinen, poliittinen ja diplomaattinen vuoropuhelu,

P.   toteaa, että Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri David Milliband ovat suositelleet MONUCin vahvistamista sen sijaan, että Pohjois-Kivuun lähetettäisiin unionin joukkoja, vahvistaen kuitenkin samalla, että unionin joukkojen lähettäminen ei ole poissuljettu mahdollisuus, jos se osoittautuu tarpeelliseksi,

Q.   ottaa huomioon Pohjois-Kivussa pahenevat epidemiat, kun kolera, hinkuyskä ja tuhkarokko leviävät, koska valtavat määrät kotiseudultaan siirtyneitä henkilöitä majoitetaan tilapäissuojiin,

1.   on hyvin huolissaan taistelujen kiihtymisestä Pohjois-Kivussa ja sen seurauksista Kongon demokraattisen tasavallan itäosan ja koko alueen väestön kannalta ja erityisesti humanitaarisista vaikutuksista, joita CNDP:n äskettäinen hyökkäys on aiheuttanut, koska sen aikana monet ihmiset ovat joutuneet siirtymään asuinseuduiltaan ja monia on surmattu Pohjois-Kivussa;

2.   on äärimmäisen tyrmistynyt joukkomurhista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja naisiin ja tyttöihin kohdistetusta seksuaalisesta väkivallasta Kongon demokraattisen tasavallan itäisissä maakunnissa, ja kehottaa kaikkia asianomaisia kansallisia ja kansainvälisiä viranomaisia saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ryhtymään kiireellisesti kaikkiin toimiin, joiden avulla voidaan todella lopettaa kaikki Kongon demokraattisen tasavallan itäisten maakuntien siviiliväestöön kohdistuvat hyökkäykset;

3.   pitää myönteisinä komission ja jäsenvaltioiden päätöksiä, joilla lisätään humanitaarista apua tämän kriisin kohteeksi joutuneelle siviiliväestölle; kiinnittää huomiota humanitaaristen järjestöjen kohtaamiin vaikeuksiin humanitaarisen avun toimittamisessa Pohjois-Kivun turvallisuustilanteen vuoksi; kehottaa kaikkia osapuolia turvaamaan pääsyn heikossa asemassa olevien yhteisöjen luo ja varmistamaan avustustyöntekijöiden turvallisuuden, jotta humanitaaristen järjestöjen läsnäolo voi jatkua; palauttaa mieliin, että sotilaallisia keinoja ja valmiuksia olisi käytettävä humanitaaristen avustusoperaatioiden turvaamiseen vain erittäin poikkeuksellisissa oloissa ja viimeisenä keinona;

4.   toistaa uskovansa vakaasti, että Amanin ja Nairobin prosessit ovat edelleen oikea kehys Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilanteen vakauttamiseksi pitkällä aikavälillä;

5.   kehottaa Laurent Nkundaa noudattamaan omaa ilmoitustaan, jossa hän ilmoitti tukevansa Kongon demokraattisen tasavallan itäosan rauhanprosessia Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan ja Nigerian tasavallan entisen presidentin Olusegun Obasanjon kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen; kehottaa tässä yhteydessä CNDP:tä liittymään viipymättä jälleen Amanin rauhanprosessiin; toistaa tukensa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisille pyrittäessä etsimään kriisiin poliittista ratkaisua; pitää myönteisenä Kongon demokraattisen tasavallan parlamentin jäsenten esittämää suunnitelmaa, jossa kehotetaan yleiseen mobilisointiin sotilaallisen, poliittisen ja diplomaattisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi;

6.   katsoo, että olisi kutsuttava koolle Afrikan suurten järvien aluetta käsittelevä kansainvälinen konferenssi, jotta konfliktille voidaan löytää kestävä poliittinen ratkaisu ja edistää tervettä alueellista taloudellista integraatiota, joka hyödyttää kaikkia alueen maita;

7.   korostaa tarvetta toteuttaa lisätoimia, jotta ulkomaisten aseistettujen ryhmien ja erityisesti FDLR:n toiminta saadaan loppumaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja alueen muiden maiden hallituksia toteuttamaan tämän edellyttämät toimet; pitää myönteisenä Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan ulkoministerien ilmoittamaa mainittujen valtioiden välistä sopimusta, jonka perusteella Ruandan tiedustelupalvelu voi toimia Kongon demokraattisen tasavallan alueella ja pyrkiä yhteistyössä Kongon demokraattisen tasavallan armeijan kanssa estämään FDLR:n toiminnan alueella;

8.   kehottaa Afrikan unionia, YK:n turvallisuusneuvostoa ja tärkeimpiä kansainvälisiä toimijoita, EU, Yhdysvallat ja Kiina mukaan luettuina, tehostamaan kaikkien osapuolten painostamista rauhanprosessin jatkamiseksi, ratkaisun löytämiseksi mineraalivarojen hallintaa koskevaan ongelmaan ja pyrkimään tulitauon sijasta laajaan rauhansopimukseen, ja kehottaa mainittuja toimijoita painostamaan myös Ruandaa ja Ugandaa sitoutumaan Nkundan joukkojen vapaan liikkumisen ja toiminnan kieltämiseen niiden alueella;

9.   kehottaa kaikkia toimijoita palauttamaan voimaan oikeusvaltion periaatteet ja puuttumaan erityisesti naisten ja tyttöjen joukkoraiskausten ja lapsisotilaiden värväyksen rankaisemattomuuteen;

10.   kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta kehittämään yhdessä Ruandan ja MONUCin kanssa suunnitelman, jonka avulla FDLR:ään kuuluvat kansanmurhan johtajat eristetään ja vangitaan, ja niille, jotka eivät ole osallistuneet kansanmurhaan ja suostuvat demobilisointiin, tarjotaan uudelleenasuttamista Kongon demokraattiseen tasavaltaan tai jälleensopeuttamista Ruandaan;

11.   kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia lopettamaan välittömästi hallituksen sotilaiden harjoittaman ryöstelyn ja väkivallan, minkä YK:n humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (OCHA) edustajat ovat todistaneet silminnäkijöinä;

12.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Kongon demokraattisen tasavallan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä käsitelleen YK:n asiantuntijaryhmän suositukset, mukaan luettuna seuraamukset henkilöille ja yrityksille, joiden osallistuminen luonnonvarojen ryöväämiseen on näytetty toteen, jotta maan tilanne voidaan vakauttaa;

13.   toteaa, että luonnonvarojen laiton hyödyntäminen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on kapinallisten rahoituslähde, minkä vuoksi se heikentää alueen vakautta; toistaa pitävänsä hyvin tärkeänä tällaisen laittoman hyödyntämisen, jota harjoittavat alueen kapinallisryhmät ja hallitukset, vastustamista; kehottaa tässä yhteydessä Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia yhdessä MONUCin kanssa poistamaan kapinallisryhmien taloudellisen perustan niin, että niitä estetään käyttämästä mineraaliesiintymiä (etenkin timantteja, kolumbiitti-tantaliittia ja kultaa) ja kaupankäyntiverkkoja;

14.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vaatimaan Kongon demokraattisen tasavallan ja sen naapurimaiden hallitusten kanssa käytävissä neuvotteluissa sellaisten tehokkaiden järjestelmien käyttöön ottamista, jotka mahdollistavat luonnonvarojen ja erityisesti kullan, kassiteriitin (tinamalmin), kolumbiitti-tantaliitin, koboltin, timanttien, pyrokloorin ja puutavaran jäljitettävyyden ja alkuperän toteamisen, mihin olisi sisällyttävä hyväksyntä sille, että ne päästävät alueelleen YK:n valtuuttamia tarkkailijoita valvomaan Kongon demokraattisesta tasavallasta tapahtuvaa luonnonvarojen tuontia sekä varmistavat näiden YK:n valtuuttamien tarkkailijoiden turvallisuuden;

15.   toistaa kehotuksensa ottaa käyttöön tehokkaat valvontamekanismit, joista esimerkkinä on Kimberleyn prosessi, jotta voidaan sertifioida EU:n markkinoille Kongon demokraattisesta tasavallasta tuotavien luonnonvarojen alkuperä;

16.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että eurooppalaiset yhtiöt eivät osta, myy, käsittele eivätkä tuo maahan sellaisista mineraaleista johdettuja tuotteita, joiden saantitapa hyödyttää Kongon demokraattisen tasavallan aseellisia ryhmiä, ja kehottaa asettamaan tällaisia toimia edelleen harjoittavat vastuuseen;

17.   kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään kaikin keinoin poliittiseen ratkaisuun, joka on ainoa tapa lopettaa Kongon demokraattisen tasavallan konfliktit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komissaari Michelin aloitetta järjestää Kongon demokraattisen tasavallan presidentin ja Ruandan presidentin välinen tapaaminen Nairobissa; kehottaa komissiota olemaan yhteydessä Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisiin, jotta voitaisiin panna täytäntöön FDLR:n taistelijoiden paluuta Ruandaan koskeva sopimus; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan tasavallan viranomaisia tehostamaan yhteistyötään Nairobissa annettujen sitoumusten täytäntöön panemiseksi ja asettamaan etusijalle vuoropuhelun ja kuulemisen kestävän rauhan saamiseksi Kongon demokraattisen tasavallan itäosaan ja alueen vakauden edistämiseksi;

18.   kehottaa nollatoleranssiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan suhteen, jota käytetään aseena sodassa, ja vaatii ankaria rangaistuksia näihin rikoksiin syyllistyneille; kiinnittää huomiota terveyspalvelujen saatavuuden merkitykseen konfliktitilanteissa ja pakolaisleireissä erityisesti koleran, hinkuyskän ja tuhkarokon viimeaikaisen esiintymisen vuoksi;

19.   vahvistaa tukensa MONUCille tämänhetkisessä dramaattisessa tilanteessa, jossa sen läsnäolo on puutteista huolimatta välttämätön, ja kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta se voisi suorittaa tehtävänsä täydellisesti ja käyttää asevoimaa uhattujen suojelemiseksi; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja erityisesti Belgiaa, Ranskaa, Italiaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa omaksumaan johtavan roolin sen takaamiseksi, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto ja rauhanturvaosasto tukevat MONUCia lujittamalla sen toimintakapasiteettia tarvittavan välineistön ja henkilöstön avulla;

20.   pyytää neuvostolta, että se kehottaisi YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan MONUCille mandaatin ja keinot puuttua aseistettujen ryhmien harjoittamaan mineraalien hyödyntämiseen esimerkiksi niin, että valvotaan tärkeimpiä rajanylityspaikkoja, lentokenttiä, tiettyjä kaivosalueita ja toimitusreittejä;

21.   katsoo vakaasti, että jos lisäjoukkoja lähetetään, niiden mandaatissa olisi keskityttävä siviilien suojeluun sekä mahdollisten uusien rauhansopimusten noudattamisen tukemiseen ja helpottamiseen;

22.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan yhdessä Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen, YK:n ja tärkeimpien avunantajien kanssa uuden suunnitelman, joka koskee laajan mittakaavan aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista (DDR-toiminta) Kongon demokraattisessa tasavallassa niin, että sen pohjana sovelletaan EU:n DDR-toiminnan tukimallia, sekä EU:n turvallisuusalan uudistuksen poliittiseen toimintakehykseen perustuvaa kyseistä valtiota koskevaa kunnianhimoista turvallisuusalan uudistusstrategiaa, joista molemmat saavat riittävän rahoituksen yhteisöltä ja YUTP-varoista;

23.   kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta tekemään kaiken voitavansa, jotta alueella tehtyihin sotarikoksiin syyllistyneet saataisiin selvitettyä ja heidät saatettaisiin oikeuden tuomittaviksi;

24.   kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan välittömästi täytäntöön humanitaarisen ja lääketieteellisen avun ja uudelleenintegroimisen laajan mittakaavan ohjelmat Kongon demokraattisen tasavallan itäosien väestölle siten, että keskitytään seksuaalisten väkivaltarikosten kohteiksi joutuneiden naisten ja lasten auttamiseen, jotta voidaan täyttää välittömät tarpeet ja ennakoida tarvittavaa jälleenrakennusta; panee merkille naisten keskeisen roolin hajotettujen yhteisöjen jälleenrakentamisessa;

25.   panee kiinnostuneena merkille nimitetyn sovittelijaryhmän, johon kuuluvat Nigerian tasavallan entinen presidentti Olusegun Obasanjo ja Tansanian yhdistyneen tasavallan entinen presidentti Benjamin Mkapa; kehottaa neuvostoa tekemään yhteistyötä Afrikan suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin ja Afrikan unionin kanssa tilanteen vakauttamiseksi Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa;

26.   kehottaa neuvostoa työskentelemään kansainvälisten ja alueellisten välittäjien kanssa, jotta voidaan nimenomaisesti käsitellä sotaakäyvien osapuolten talouskysymyksiä käynnissä olevien sovittelupyrkimysten yhteydessä;

27.   kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti Kongon demokraattisen tasavallan itäosan humanitaarista ja turvallisuustilannetta sellaisten toimintalinjojen määrittelemiseksi yksityiskohtaisemmin, joita voidaan harkita näissä olosuhteissa;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin komission puheenjohtajalle, panafrikkalaisen parlamentin puheenjohtajalle sekä Kongon demokraattisen tasavallan ja Afrikan kehitysyhteisön hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0526.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0072.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0022.
(4) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 460.


Eurooppalainen avaruuspolitiikka: kuinka tehdä avaruudesta maanläheinen asia
PDF 128kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta: kuinka tehdä avaruudesta maanläheinen asia
P6_TA(2008)0564B6-0582/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2008 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan avaruuspolitiikan edistämisestä(1),

–   ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet (päätöslauselma 2222 (XXI) – ulkoavaruussopimus),

–   ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman avaruudesta ja turvallisuudesta(2) ja 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta Euroopan avaruuspolitiikan toteuttamiseksi(3) sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 16. heinäkuuta 2007 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden tulokset,

–   ottaa huomioon 21. toukokuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan avaruuspolitiikasta(4),

–   ottaa huomioon 11. syyskuuta 2008 päivätyn komission asiakirjan "Euroopan avaruuspolitiikkaa koskeva seurantaraportti" (KOM(2008)0561),

–   ottaa huomioon 7. lokakuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen Euroopan yhteisöjen ja Euroopan avaruusjärjestön ESAn välisen puitesopimuksen allekirjoittamisesta,

–   ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, sekä eurooppalaista avaruuspolitiikkaa koskevat määräykset (SEUT-sopimuksen 189 artikla),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   katsoo, että avaruus on erittäin merkittävä strateginen voimavara Euroopan riippumattomuudelle, turvallisuudelle ja vauraudelle ja että neuvoston yhdessä parlamentin kanssa on johdettava poliittista kehitystä tällä alalla,

B.   ottaa huomioon, että unioni ja useat sen jäsenvaltiot ovat olleet rahoittamassa ja kehittämässä avaruusteknologiaa ja -tutkimusta yli 30 vuoden ajan, minkä tuloksena on kehittynyt visio eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta, ja että ne ovat tunnustaneet hedelmällisen yhteistyön Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa,

C.   ottaa huomioon kasvavan tarpeen siihen, että unioni ottaa vahvan ja johtavan roolin eurooppalaisessa avaruuspolitiikassa edistääkseen ympäristö-, liikenne-, tutkimus-, puolustus- ja turvallisuusalan ratkaisuja,

D.   katsoo, että vahvalla eurooppalaisella avaruuspolitiikalla, etenkin sen sovelluksilla, palveluilla sekä niihin liittyvillä infrastruktuureilla, on osuutensa Euroopan unionin yhteiskunnallisen, kulttuurisen, taloudellisen sekä tieteellisen vaikutusvallan lisäämisessä ja että vahva eurooppalainen avaruuspolitiikka auttaa kehittämään unionin teollista ja tieteellistä perustaa, vaikuttaa osaltaan alueen talouskasvuun ja työllisyyteen sekä varmistaa unionin poliittisen ja teknologisen autonomian johdonmukaisella ja realistisella tavalla,

E.   katsoo, että kaikella eurooppalaisella avaruuteen liittyvällä toiminnalla kunnioitetaan täysin periaatetta, jonka mukaan ulkoavaruuden tutkiminen ja käyttäminen hyödyttää kaikkia valtioita sekä on niiden etujen mukaista, ja tunnustetaan ulkoavaruus koko ihmiskunnan yhteiseksi alueeksi ja ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäväksi,

F.   ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut edistämään kansainvälistä yhteistyötä ulkoavaruuden tutkimuksessa ja käytössä, ja yhtyy neuvoston näkemykseen, jonka mukaan Euroopan tulisi toteuttaa avaruustutkimuksensa osana maailmanlaajuista tutkimusohjelmaa,

G.   katsoo, että eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehitykselle on tärkeää vahvistaa suuren yleisön tietämystä ja tukea avaruusteknologian kehittämiseen, huolehtia siitä, että eri toimet täydentävät toisiaan, sekä maksimoida synergiavaikutukset muun kuin avaruusteknologiaan liittyvän kehitystyön kanssa,

H.   katsoo, että Euroopalla on strateginen tarve taata jatkuvasti riippumaton, luotettava, kestävä ja kustannustehokas pääsy avaruuteen ja että tämän toteuttamiseksi Euroopalla on oltava käytössään asianmukaisia kilpailukykyisiä maailmanluokan laukaisualustoja sekä toimiva eurooppalainen avaruuskeskus,

I.   katsoo, että on tarpeen löytää asianmukaisia unionin välineitä ja rahoitussuunnitelmia eurooppalaista avaruuspolitiikkaa varten täydentämällä määrärahoja seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013), jotta eri taloudelliset toimijat voisivat suunnitella toimintaansa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä,

J.   katsoo, että eurooppalaisen avaruuspolitiikan onnistumiseksi ja unionin, Euroopan avaruusjärjestön sekä niiden jäsenvaltioiden kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi on erittäin tärkeää, että avaruuspolitiikalla ja -toiminnalla on asianmukainen hallintorakenne ja että on olemassa asianmukainen sääntelykehys, joka helpottaa innovatiivisten ja kilpailukykyisten loppukäyttäjille tarjottavien palvelujen nopeaa syntymistä ottaen erityisesti huomioon, että tavoitteena on taata kaikille avaruutta hyödyntäville sovelluksille jatkuva taajuuksien saatavuus,

K.   katsoo, että on tarpeen määritellä tarkka aikataulu Galileon, EGNOSin sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES), joka tunnetaan sittemmin myös nimellä Kopernikus, tavoitteiden saavuttamiselle ja että on tarpeen laatia etenemissuunnitelma eri elimille, jotka osallistuvat näiden ohjelmien toteuttamiseen,

L.   katsoo, että avaruus on nyky-yhteiskunnassa ainutlaatuinen väline, jonka avulla voidaan silmänräpäyksessä kerätä suuria määriä tietoa ja lähettää tiedot ympäri maailman ja joka on myös ratkaisevan tärkeä väline ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja seuraamiseksi, joka on ala, jolla Eurooppa on eturintamassa; kannustaa muita kansainvälisiä toimijoita suurempaan vastuuntuntoon tulevia sukupolvia kohtaan,

M.   katsoo, että avaruusturvallisuudessa voidaan saavuttaa merkittäviä läpimurtoja pääasiassa televiestinnän, valvonnan ja kaukokartoituksen aloilla,

N.   ottaa huomioon, että 22. toukokuuta 2007 kokoontuneen neljännen avaruusneuvoston (Euroopan unionin neuvoston ja ESA:n neuvoston yhteiskokous) päätöslauselmassa kehotetaan tehostamaan avaruusalan päätöksentekoprosessia Euroopan unionin neuvostossa ja muissa EU-toimielimissä,

O.   katsoo, että seuraavassa rahoituskehyksessä olisi otettava huomioon tarkoituksenmukaiset unionin välineet ja rahoitussuunnitelmat, jotta mahdollistetaan pitkäaikaiset yhteisön investoinnit avaruustutkimukseen ja kestävien avaruussovellusten käyttöön Euroopan ja sen kansalaisten hyväksi,

P.   katsoo, että unionin on vahvistettava yhteistyötään kehitysmaiden kanssa,

1.   panee tyytyväisenä merkille 26. syyskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät hyödyllisenä poliittisena sitoumuksena eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämiseen, millä on voimakas myötävaikutus eurooppalaiseen identiteettiin, ja toistaa aikovansa olla rakentava toimija ja osallistua täysin avaruuspolitiikan toteuttamiseen ikään kuin Lissabonin sopimusluonnos olisi voimassa;

2.   on yhtä mieltä neuvoston kanssa siitä, että tämänhetkiset prioriteetit ovat Galileo- ja EGNOS-ohjelmien sekä GMES/Kopernikus-ohjelman toteuttaminen ajallaan;

3.   panee erityisen tyytyväisenä merkille toimielinten välisen Galileo-paneelin luomisen, joka voi toimia mallina eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämiselle;

4.   kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan tarkan aikataulun tehokkaan hallintorakenteen luomiselle GMES/Kopernikus-ohjelmaa varten ja laatimaan sille selkeän etenemissuunnitelman sen tehokkuuden parantamiseksi ja talousarviomäärärahojen määrittelemiseksi;

5.   korostaa GMES/Kopernikus-ohjelman ratkaisevaa asemaa käyttäjälähtöisenä aloitteena, jonka toteuttamisessa on ollut merkittävä osuus paikalle sijoitetuilla maapallon tilan ja avaruuden seurantainfrastruktuureilla; painottaa, että tiedonsaannin ja palveluiden jatkuvuus on välttämätöntä; on erityisesti sitä mieltä, että komission on ensin sitouduttava teettämään vaikutustenarviointi GMES/Kopernikus-ohjelman mahdollisista eduista, siitä aiheutuvista kuluista ja aloitteen pitkän aikavälin kehityksestä ja sen jälkeen annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimintasuunnitelma, joka käsittää muun muassa seuraavat seikat:

   GMES/Kopernikus-ohjelman lainsäädäntökehys,
   GMES/Kopernikus-ohjelman hallinto, mukaan lukien EU-elinten ja muiden kuin EU-elinten rooli,
   GMES/Kopernikus-ohjelman rahoitus,
   täytäntöönpanosuunnitelma,
   samankaltaisten, mutta täydentävien, sekä hallitustenvälisten että monenvälisten aloitteiden rooli,
   GMES/Kopernikus-ohjelman kansainväliset näkökohdat ja siten välttämätön yhteistyö;

6.   pahoittelee, että käyttäjäyhteisön selkeistä suosituksista huolimatta matalan kaltevuuden korkeudenmittaustietojen jatkuvuutta ei ole varmistettu jo maan kiertoradalla olevan Jason 2 -satelliitin toiminnan päätyttyä, ja pyytää komissiota ratkaisemaan Jason 3 -satelliitin rahoitusongelmat, jotka uhkaavat vaarantaa Kopernikus-palveluiden lyhyen aikavälin jatkuvuuden, ja raportoimaan Euroopan parlamentille tekemistään asiaa koskevista päätöksistä;

7.   kannustaa kehittämään rakenteellista vuoropuhelua Euroopan unionin instituutioiden ja hallitustenvälisten toimijoiden välillä, jotta kaikilla jäsenvaltioilla olisi avoin ja yhdenvertainen mahdollisuus nauttia eurooppalaisen avaruuspolitiikan hyödyistä;

8.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään yhteisvaikutusta avaruusalan siviili- ja turvallisuuskehitystyön välillä; toteaa, että eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusvoimavarat riippuvat muun muassa satelliittiperustaisten järjestelmien saatavuudesta ja että niiden käytettävyys on ratkaisevan tärkeää unionille;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota etenemään kansainvälisissä suhteissa, eli kilpailussa niin kansainvälisillä kaupallisilla kuin hallituksiin liittyvillä markkinoilla, tavoitteenaan varmistaa, että Euroopan unioni puhuu yhteisellä äänellä ja noudattaa yhdessä sovittua strategiaa;

10.   on yhtä mieltä neuvoston kanssa siitä, että kansainvälisen avaruusyhteistyön on palveltava Euroopan etua ja tämän tavoitteen mukaisesti yhteistyön pitää edistää myös globaaleita aloitteita; korostaa Euroopan poliittisen, teknologisen ja operationaalisen riippumattomuuden turvaamisen tärkeyttä;

11.   muistuttaa neuvostoa ja komissiota niiden ilmaisemista aikeista antaa Euroopan parlamentille Eurooppalaisen avaruuspolitiikan käyttöönottosuunnitelman yhteydessä erityisiä suosituksia tai ehdotuksia seuraavista aiheista neljä ensisijaista aihealuetta huomioiden:

   avaruus ja ilmastonmuutos,
   eurooppalaisen avaruuspolitiikan osuus Lissabonin strategiassa,
   avaruus ja turvallisuus perustuen Euroopan parlamentin 10. heinäkuuta 2008 antamaan päätöslauselmaan,
   avaruustutkimus, johon kuuluu myös ihmisen läsnäolo ja miehitetty avaruuslento;

12.   pitää erittäin tärkeänä avaruuteen liittyvän teollisuuspolitiikan kehittämistä; toteaa, että tällaisessa politiikassa on keskeisellä sijalla avaruutta koskeva sääntelyjärjestelmä sekä standardointiohjelma, joka edistää uusien eurooppalaisten loppukäyttäjää lähellä olevien markkinoiden syntymistä, ja muistuttaa, että Galileo-asetuksessa vahvistetaan perusteet pienten ja keskisuurten yritysten osallistumiselle eurooppalaiseen avaruuteen liittyvään teollisuuspolitiikkaan;

13.   tunnustaa avaruusohjelmien ainutlaatuisen osallisuuden ilmastonmuutoksen tutkimiseen käytettävän tärkeän tiedon keräämisessä maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti sekä ympäristöpolitiikkaa koskevien merkittävien päätösten tekemistä varten tarvittavan tietopohjan luomisessa;

14.   tunnustaa, että avaruus voi osaltaan edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista siten, että unionin taloudelliset, koulutukselliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet sekä kansalaisten odotukset täyttyvät;

15.   myöntää EU:n tarpeen ryhtyä käytännön toimiin, jotta Euroopan riippuvuus valikoiduista ja ratkaisevan tärkeistä avaruusteknologioista, -komponenteista ja -operaatioista vähenee;

16.   katsoo, että Euroopan tulisi kehittää yhteinen visio ja pitkän aikavälin strateginen suunnitelma avaruustutkimusta varten, jotta se voisi osallistua kansainvälisiin ohjelmiin (kuten Global Exploration Strategy), jotka käsittävät niin ihmisten kuin robottienkin tekemää tutkimusta, mukaan lukien mahdollinen miehitetty avaruuslento Marsiin;

17.   vaatii mahdollisen uuden budjettikohdan harkitsemista eurooppalaiselle avaruuspolitiikalle unionin talousarviossa, mikä heijastaisi Euroopan unionin vahvaa sitoutumista eurooppalaiseen avaruuspolitiikkaan ja lisäisi avaruustutkimustoiminnan selkeyttä ja läpinäkyvyyttä siinä tapauksessa, että Lissabonin sopimuksen avaruuspolitiikkaa koskevat määräykset tulevat voimaan;

18.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja avaruuteen liittyvään tutkimukseen ja teknologiaan;

19.   kehottaa komissiota tekemään tarvittavat aloitteet avaruuden käytön kehittämisestä tiedon keräämis- ja jakelutarkoituksiin ja korostaa tarvetta kannustaa teknologian kehittämiseen avaruuden tarkkailun ja havainnoinnin aloilla;

20.   kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta ulkoavaruuden saastuttamiselta vältyttäisiin;

21.   kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen avaruusturismin vaikutuksesta ja alalla tarvittavasta suojelu-, turvallisuus- ja sääntelykehyksestä;

22.   kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan laajamittaisen pohdinnan avaruustutkimuksesta määritellen samalla vision siitä, millainen Euroopan aseman pitäisi olla tulevaisuuden maailmanlaajuisissa avaruustutkimushankkeissa ja mitä voimavaroja sen pitäisi käyttää tässä työssä; toivoo tässä yhteydessä voivansa olla läheisessä yhteydessä komission ehdottamaan tulevaan korkean tason avaruustutkimuskonferenssiin;

23.   korostaa avaruustutkimuksen merkitystä nuorten eurooppalaisten innostamisessa valitsemaan luonnontieteellisen tai teknologisen uran ja vahvistamaan näin eurooppalaista tutkimusosaamista;

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan avaruusjärjestölle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 268, 23.10.2008, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0365.
(3) EUVL C 96 E, 21.4.2004, s. 136.
(4) EUVL C 136, 20.6.2007, s. 1.


Rypäleaseet
PDF 106kWORD 34k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 rypäleammuksia koskevasta yleissopimuksesta
P6_TA(2008)0565B6-0589/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon rypäleammuksista tehdyn yleissopimuksen, jonka 107 maata hyväksyi Dublinissa 19.–30. toukokuuta 2008 pidetyssä diplomaattitason konferenssissa,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin 30. toukokuuta 2008 esittämän viestin, jossa hän kehotti valtioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan tämän tärkeän sopimuksen viipymättä todeten odottavansa sen pikaista voimaantuloa,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman kaikkien rypäleammusten maailmanlaajuisesta kieltämisestä(1)

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 3. joulukuuta 2008 Oslossa ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa ja että se tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sen on ratifioinut 30 valtiota,

B.  B toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus kieltää rypäleammusten käytön, valmistuksen, varastoinnin ja siirron koko aseluokan osalta,

C.   toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus edellyttää, että siihen liittyneet valtiot tuhoavat tällaisten ammusten varastot,

D.   toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus asettaa uudet humanitaariset normit uhrien auttamiselle ja velvoittaa valtioita selkkausten jälkeen raivaamaan jäljelle jääneet räjähtämättömät rypäleammusten jäännökset,

1.   pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti rypäleammusten vastaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän työtä pyrittäessä estämään rypäleammusten aiheuttamat inhimilliset kärsimykset,

2.   kehottaa kaikkia valtioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen ensi tilassa;

3.  3 kehottaa kaikkia valtioita ryhtymään kansallisen tason toimiin yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön jo ennen sopimuksen allekirjoittamista ja ratifiointia;

4.   kehottaa kaikkia valtioita pidättäytymään rypäleammusten käyttämisestä, niihin investoimisesta, niiden varastoinnista, valmistuksesta, siirtämisestä sekä niiden viennistä ennen rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen voimaantuloa;

5.   kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltiota, joilla on rypäleammuksia, antamaan apua niistä kärsiville ihmisille, ja kehottaa komissiota kaikin käytettävissä olevin välinein lisäämään rahallista tukea yhteisöille ja ihmisille, joihin räjähtämättömät rypäleammukset vaikuttavat;

6.   kehottaa rypäleammuksia käyttäneitä EU:n jäsenvaltioita antamaan teknistä ja rahallista apua rypäleammusten jäänteiden raivaamiseen ja tuhoamiseen, ja kehottaa komissiota kaikin käytettävissä olevin välinein lisäämään rahallista tukea samaan tarkoitukseen;

7.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita pidättäytymään kaikista toimista, joilla saatetaan kiertää tai vaarantaa yleissopimusta ja sen määräyksiä; kehottaa erityisesti kaikkia EU:n jäsenvaltioita pidättymään sellaisen tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen mahdollisesti sisältyvän pöytäkirjan hyväksymisestä tai ratifioimisesta, jolla sallittaisiin rypäleammusten käyttö rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen 1 ja 2 artiklan mukaisen kyseisiä ammuksia koskevan kiellon vastaisesti;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille sekä rypäleammusten vastaiselle liitolle.

(1) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 648.


HIV/aids: seulonta ja varhainen hoito
PDF 118kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 hi-viruksesta/aidsista: varhainen toteaminen ja varhainen hoito
P6_TA(2008)0566RC-B6-0581/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman HIV:n/aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2006–2009(1),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 hyväksytyn Bremenin julistuksen vastuullisuudesta ja kumppanuudesta sekä yhteisestä toiminnasta hi-viruksen ja aidsin torjunnassa,

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman "HI-viruksesta/aidsista: aika toimia(2)",

–   ottaa huomioon 30. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aidsista(3),

–   ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2005 hyväksytyt neuvoston päätelmät hi-viruksen/aidsin torjunnasta,

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon "Hivin/aidsin torjunta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa vuosina 2006–2009" (KOM(2005)0654),

–   ottaa huomioon kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen, joka hyväksyttiin Irlannin puheenjohtajakaudella 23. ja 24. helmikuuta 2004 järjestetyssä asiaa käsitelleessä ministerikokouksessa (Breaking the Barriers – Partnership to fight HIV/AIDS in Europe and Central Asia),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien hiv/aids-ohjelman (UNAIDS) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimiston vuonna 2008 antaman raportin, joka koskee kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen täytäntöönpanon etenemistä,

–   ottaa huomioon hiv/aids-torjunnan tehostamisesta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa annetun Vilnan julistuksen, jonka Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja niiden naapurimaiden ministerit ja hallitusten edustajat hyväksyivät Vilnassa Liettuassa 16. ja 17. syyskuuta 2004 pidetyssä kokouksessa (Europe and HIV/AIDS – New Challenges, New Opportunities),

–   ottaa huomioon WHO:n vuonna 2006 julkistaman hiv/aids-ohjelman terveyspalveluiden yleisestä saatavuudesta vuoteen 2010 mennessä (Towards Universal Access by 2010),

–   ottaa huomioon helmikuussa 2006 julkaistun aidsin ehkäisemistä koskevan eurobarometri-selvityksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että EuroHIVin vuoden 2006 lopun tilannetta kuvaavan raportin mukaan vuosina 1999–2006 Euroopan unionissa ilmeni 269 152 uutta hiv-tartuntaa ja Maailman terveysjärjestöön kuuluvissa Euroopan maissa uusia tapauksia ilmeni vastaavana aikana 806 258,

B.   ottaa huomioon, että saman EuroHIVin vuoden 2006 lopun tilannetta kuvaavan raportin mukaan 11 prosenttia kaikista Euroopan unionissa ilmenneistä uusista hiv-tartunnoista koski alle 25-vuotiaita,

C.   ottaa huomioon EuroHIVin ja UNAIDSin raporteissa vahvistetut tiedot, että uusien hiv-tartuntojen määrä kasvaa edelleen huolestuttavasti Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa ja että joissakin maissa tartunnan saaneiden arvioitu määrä on lähes kolme kertaa virallisia lukuja suurempi,

D.   ottaa huomioon, että EuroHIVin vuoden 2006 lopun tilannetta koskevan raportin mukaan hiv-infektioiden lukumäärän lisääntymisestä huolimatta diagnosoitujen aids-tapausten tasainen lasku jatkui vuonna 2006 siten, että vuonna 2006 diagnosoitiin 40 prosenttia vähemmän tapauksia kuin vuonna 1999,

E.   ottaa huomioon, että suuri osa hiv-tartunnoista jää toteamatta; ottaa huomioon, että monet eivät tiedä, ovatko he saaneet tartunnan vai eivät, ja että se selviää heille todennäköisesti vasta heidän sairastuttuaan hi-virukseen/aidsiin liittyvään sairauteen,

F.   ottaa huomioon, että hiv tarttuu huomattavasti helpommin muiden sukupuolitautien (kuten tippurin, klamydian, herpeksen ja kupan) yhteydessä,

G.   ottaa huomioon, että suonensisäisten huumeiden käyttö on yksi syy hiv-tartuntojen nopeaan leviämiseen monissa Itä-Euroopan maissa,

H.   ottaa huomioon, että hiv/aids on tarttuva sairaus, minkä vuoksi on olemassa riski, että tartunnan saa henkilöiltä, joiden infektiota ei ole havaittu,

I.  UNAIDSin ja WHO:n Euroopan aluetoimiston raportin, joka koskee kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen täytäntöönpanon etenemistä koskevan UNAIDSIN ja WHO:n Euroopan aluetoimiston raportin mukaan vain muutama Euroopan alueen 53 maasta on omaksunut sellaisen leimautumisen, syrjinnän ja ihmisoikeuksien loukkaamisen torjumista koskevan lähestymistavan, joka täyttää kyseisten maiden Dublinin julistukseen perustuvat sitoumukset,

J.   katsoo, että ihmisoikeuksien täysimääräinen suojelu on olennaisen tärkeää kaikkien hi-viruksen torjunnan näkökohtien yhteydessä,

K.   katsoo, että epidemian torjunta edellyttää ehdottomasti rajat ylittävää yhteistyötä,

L.   katsoo, että on toteutettava tehokkaita kansanterveystoimia hi-viruksen toteamiseksi jo varhaisessa vaiheessa,

1.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan hi-virusta koskevan strategian, jotta voidaan

   edistää varhaista toteamista ja vähentää testaamisen esteitä,
   varmistaa varhainen hoito ja varhaisen hoidon eduista tiedottaminen;

2.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC) huolehtii asianmukaisesta seurannasta ja valvonnasta ja laatii myös tarkempia arvioita diagnosoimattomasta väestöstä (määrä, ominaispiirteet jne.) kunnioittamalla luottamuksellisuutta ja henkilötietojen suojaa;

3.   kehottaa komissiota myöntämään merkittäviä poliittisia, taloudellisia ja henkilöstövoimavaroja strategian täytäntöönpanon tukemiseksi;

4.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan pääsyn testeihin, joiden on pysyttävä vapaehtoisina ja anonyymeinä;

5.   kehottaa komissiota perustamaan hiv-viruksen/aidsin riskin vähentämistä koskevan strategian, jossa keskitytään haavoittuviin ryhmiin, joiden riskin tiedetään olevan suuri;

6.   kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle ohjeet siitä, miten valmistellaan neuvoston suosituksia todisteisiin perustuvan testaamisen ja hoitoa koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi kussakin jäsenvaltiossa;

7.   kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle ohjeet siitä, miten varmistetaan, että edistymisen tulevaan valvontaan torjuttaessa hi-virusta/aidsia Euroopassa ja naapurimaissa sisällytetään indikaattorit, joiden mukaisesti suoraan käsitellään ja arvioidaan ihmisoikeuskysymyksiä hi-virukseen/aidsiin liittyvissä kysymyksissä;

8.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan säädöksiä, joilla kielletään hiv/aids-tartunnan saaneiden henkilöiden syrjintä valtioiden lainkäyttöalueella, mukaan lukien heidän liikkumisvapaudelle asetetut rajoitukset;

9.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tiedotus- ja koulutuskampanjoita hi-viruksen/aidsin ehkäisemisestä, testaamisesta ja hoidosta;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien hiv/aids-ohjelmalle ja Maailman terveysjärjestölle.

(1) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 348.
(2) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 871.
(3) EUVL C 316 E, 22.12.2006, s. 366.


Mehiläishoidon tilanne
PDF 111kWORD 37k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 mehiläishoitoalan tilanteesta
P6_TA(2008)0567B6-0579/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että mehiläishoito on maailmalla ja erityisesti Euroopassa erittäin suurissa vaikeuksissa,

B.   ottaa huomioon mehiläishoidon hyödylliset vaikutukset koko ekosysteemiin ja sen että, se on elintärkeä etenkin maatalousekosysteemille,

C.   ottaa huomioon välttämättömän tarpeen säilyttää biologinen monimuotoisuus, johon mehiläishoito myötävaikuttaa huomattavasti ristipölytystoiminnan ansiosta,

D.   ottaa huomioon, että mehiläishoitoa on harjoitettu Euroopassa tuhansia vuosia, ja se on oleellinen osa kulttuuri- ja maatalousperinnettä,

E.   ottaa huomioon, että mehiläishoidosta saatavista tuotteista saadaan ravinnollista ja lääkinnällistä hyötyä,

F.   ottaa huomioon eurooppalaisesta mehiläishoidosta saatavan hunajan ja muiden mehiläispesistä saatavien tuotteiden, kuten emoaineen, kittivahan, mehiläismyrkyn ja vahalevyn, laajan kirjon ja korkean laadun, joka on tietotaidon sekä erilaisten ilmasto-olojen ansiota,

G.   ottaa huomioon, että ala kärsii kolmansissa maissa tuotettujen, yhteisön markkinoille tuotavien tuotteiden aiheuttamasta vilpillisestä kilpailusta,

H.   ottaa huomioon, että hunajaa voidaan tuoda eri puolilta maailmaa, mutta pölytyksen takaa vain riittävä määrä paikallisia mehiläisiä,

I.   ottaa huomioon, että on olemassa vakava uhka mehiläisyhdyskuntien vähenemisestä siitepöly- ja mesiresurssien voimakkaan vähenemisen seurauksena,

J.   ottaa huomioon, että mehiläisyhdyskuntien määrä maailmassa on vähentynyt rajusti,

K.   ottaa huomioon, että Varroa spp. -loisten jatkuva esiintyminen mehiläispesissä, mehiläisyhdyskuntien tuhoutumishäiriö (CCD) ja Nosema ceranae'n leviäminen ovat osaltaan mehiläisten terveyskriisin takana,

L.   ottaa huomioon, että 76 prosenttia ihmisten käyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotannosta riippuu mehiläishoitoalasta,

M.   ottaa huomioon, että 84 prosenttia Euroopassa viljellyistä kasveista on riippuvaisia pölytyksestä,

N.   ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käytön yhteydessä annettavat ohjeet ja hyvät käytännöt jätetään liian usein huomiotta,

O.   ottaa huomioon, että vielä ei ole olemassa menetelmiä, joilla voidaan poistaa tietyt mehiläissairaudet, joiden seurauksena mehiläisten vastustuskyky heikkenee ja pesiä menetetään,

1.   pitää keskeisen tärkeänä, että mehiläishoitoa vaivaavaan terveyskriisiin reagoidaan viipymättä asianmukaisesti ja tehokkaiden välineiden avulla;

2.   katsoo, että kolmansista maista tuotavien mehiläistuotteiden aiheuttama vilpillinen kilpailu olisi torjuttava ja että se johtuu osittain alemmista tuotantokustannuksista ja erityisesti alemmista sokeri- ja työvoimakuluista;

3.   kehottaa komissiota lisäämään välittömästi mehiläisiä vaivaavia loisia ja tauteja sekä muita mahdollisia syitä, kuten geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja muuntogeeninen viljely, koskevaa tutkimusta antamalla sitä varten lisää talousarviomäärärahoja;

4.   katsoo, että on välttämätöntä asettaa velvoite, jonka perusteella mehiläishunajan tuoteselosteissa on mainittava tuotteen alkuperämaa;

5.   kehottaa komissiota toteuttamaan YMP:n ns. terveystarkastuksen yhteydessä toimia, joilla rohkaistaan ekologisten kompensaatiovyöhykkeiden luomista (kuten mehiläishoitoa varten toteutettava kesanto), erityisesti laajoilla peltokasvien viljelyalueilla; kehottaa sijoittamaan nämä vyöhykkeet viljelyoloiltaan vaikeisiin paikkoihin, joissa voitaisiin viljellä esimerkiksi aitohunajakukkaa, purasruohoa, rikkasinappia tai valkoapilaa, jotta luotaisiin mehiläisiä varten alueita, joilla on paljon mettä;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota mehiläisten terveyteen sekä mehiläistuotteiden markkinointimahdollisuuksiin ja taloudellisiin vaikutuksiin mehiläishoitoalalla kaikissa niissä keskusteluissaan ja tulevissa lainsäädäntövaiheissaan, jotka koskevat muuntogeenistä viljelyä Euroopan unionissa;

7.   kehottaa komissiota edistämään sellaisia tarvittavia toimia rajoittaakseen riittämättömän pölytyksen riskejä, joista olisi hyötyä sekä mehiläishoitajille että maanviljelijöille, joiden tuotanto saattaisi nousta huomattavasti;

8.   kehottaa komissiota varmistamaan pintavesien laadun valvonnan ja tarkkailun, koska mehiläiset reagoivat erittäin herkästi kaikkeen ympäristön tilan heikkenemiseen;

9.   kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksia, joissa tarkastellaan, onko olemassa yhteyttä mehiläiskuolemien ja kasvinsuojeluaineiden, kuten tiametoksaami, imidaklopridi, klotianidiini ja fiproniili, käytön välillä, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimia näiden tuotteiden lupien osalta;

10.   kehottaa komissiota koordinoimaan kaikki tilanteeseen liittyvät, kussakin jäsenvaltiossa tällä hetkellä käytettävissä olevat tiedot; katsoo, että komission pitäisi toimia yhteistyössä hyväksyttyjen laitosten kanssa kasvinsuojeluaineiden vaikutusta mehiläisiin koskevan tieteellisen tiedon vaihtamiseksi;

11.   katsoo, että on välttämätöntä asettaa velvoite, joka koskee tuontihunajan tutkimista mahdollisten esikotelomätäbakteerien havaitsemiseksi;

12.   kehottaa komissiota esittämään taloudellista avustusmekanismia mehiläiskuolemien vuoksi vaikeuksissa oleville tiloille;

13.   kehottaa komissiota sisällyttämään mehiläistautien tutkimuksen ja torjunnan eläinlääkintäpolitiikkaan;

14.   kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita osoittamaan mehiläishoitoalalle välitöntä tukea;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelu
PDF 106kWORD 35k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta
P6_TA(2008)0568B6-0580/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2001/331/EY(1),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta KOM(2007)0707,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2001 suosituksen 2001/331/EY, joka sisältää ympäristötarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia koskevia perusteita, jotka eivät ole sitovia, koska oli käynyt ilmi, että jäsenvaltioiden tarkastusjärjestelmien välillä oli suuria eroja,

B.   ottaa huomioon, että suosituksen tavoitteena oli parantaa yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamista ja edistää sen johdonmukaisempaa täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa kaikissa jäsenvaltioissa,

C.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa tiedonannossa esitetään komission näkemykset suosituksen kehittämisestä edelleen, jotka perustuvat muun muassa jäsenvaltioiden toimittamiin kertomuksiin suosituksen täytäntöönpanosta,

D.   ottaa huomioon, että tiedonannossa todetaan, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot suosituksen täytäntöönpanosta ovat "puutteelliset tai niitä on vaikea verrata keskenään",

E.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden toimittavat tiedot osoittivat, että "vain muutamat jäsenvaltiot ovat panneet suosituksen täytäntöön täysimääräisesti" ja että "ympäristötarkastuksia tehdään yhteisössä edelleenkin hyvin eri lailla",

F.   ottaa huomioon, että komission mukaan vaillinainen täytäntöönpano johtuu osittain siitä, että jäsenvaltiot tulkitsevat suositukseen sisältyviä määritelmiä, perusteita ja raportointiohjeita eri lailla,

G.   ottaa huomioon, että komissio tunnustaa, että suosituksen soveltamisala on riittämätön eikä siihen sisälly monia tärkeitä toimintoja, kuten Natura 2000, laittomien jätteensiirtojen valvonta, kemikaalien rekisteröinti, arviointi, lupamenettely ja rajoitukset (REACH), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittaminen laitteissa (vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annettu direktiivi), uhanalaisten lajien kauppa ja muuntogeenisiin organismeihin liittyvä toiminta sekä tuottajan vastuuseen perustuvat järjestelmät,

1.   ilmaisee huolensa komission päätelmästä, ettei yhteisössä voida varmistaa ympäristölainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa, koska tämä aiheuttaa sekä jatkuvaa vahinkoa ympäristölle että kilpailun vääristymistä;

2.   korostaa, että yhteisön ympäristölainsäädännön hyvä ja tasapuolinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää ja ettei vähempi täytä yleisön odotuksia ja heikentää yhteisön mainetta tehokkaana ympäristön suojelijana;

3.   vastustaa komission aikomusta käsitellä ongelmaa ainoastaan suosituksella, joka ei ole sitova, ja sisällyttämällä erityisiä oikeudellisesti sitovia vaatimuksia alakohtaisiin säädöksiin;

4.   kehottaa komissiota tämän sijasta esittämään ennen vuoden 2009 loppua ehdotusta ympäristötarkastuksia koskevaksi direktiiviksi, jossa selvennetään suosituksessa 2001/331/EY esitettyjä määritelmiä ja perusteita ja laajennetaan sen soveltamisalaa;

5.   pitää välttämättömänä lujittaa Euroopan unionin verkkoa ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (IMPEL) ja kehottaa komissiota selvittämään ennen vuoden 2009 loppua, miten sitä voidaan lujittaa, mukaan lukien mahdollisuus perustaa yhteisön ympäristötarkastusviranomainen;

6.   ehdottaa, että keskitytään enemmän tukemaan ympäristönsuojelua koskevaa tiedotusta ja ympäristökasvatusta, jonka täsmällinen sisältö olisi määritettävä paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla kullakin alueella havaittujen tarpeiden ja ongelmien perusteella;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 118, 27.4.2001, s. 41.


Somalia
PDF 116kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 Somaliasta
P6_TA(2008)0569RC-B6-0596/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon muun muassa Somalian tilanteesta antamansa päätöslauselmat sekä erityisesti 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Somaliasta(1) ja 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman siviilien murhien arkipäiväistymisestä(2),

–   ottaa huomioon Amnesty Internationalin 1. marraskuuta 2008 julkistaman raportin maailman ihmisoikeustilanteesta ("The State of the World's Human Rights"),

–   ottaa huomioon aseellisiin konflikteihin osallistuvien lasten asioita käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan Radhika Coomaraswamyn 8. marraskuuta 2008 antaman lausunnon, jossa hän tuomitsi 13-vuotiaan Aisha Ibrahim Duhulowin kivittämisen,

–   ottaa huomioon useat erilaiset alueelliset ihmisoikeuksia koskevat asiakirjat sekä erityisesti vuonna 1981 hyväksytyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja vuonna 2003 hyväksytyn valinnaisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että 27. lokakuuta 2008 kivitettiin Somaliassa kuoliaaksi Aisha Ibrahim Duhulow -niminen 13-vuotias tyttö,

B.   ottaa huomioon, että kuoliaaksi kivittämisen toteutti 50 miehen muodostama joukko maan eteläosassa sijaitsevan Kismayon satamakaupungin stadionilla noin tuhannen katsojan todistaessa tapahtumaa,

C.   ottaa huomioon, että tyttöä syytettiin ja hänet tuomittiin aviorikoksesta islamilaisen lain mukaisesti, mutta tosiasiassa kolme miestä raiskasi hänet,

D.   ottaa huomioon, että Kismayota hallussaan pitävät al-Shabab-miliisit pidättivät Aisha Ibrahim Duhulowin ja tuomitsivat hänet kivityskuolemaan eivätkä pidättäneet tai ottaneet kiinni miehiä, joita syytettiin hänen raiskaamisestaan,

E.   ottaa huomioon, että miliisin jäsenet avasivat tulen, kun eräät kivitystä henkilöt stadionilla yrittivät pelastaa Aisha Ibrahim Duholowin hengen, ja surmasivat tapahtumaa sivusta seuranneen pojan,

F.   ottaa huomioon, että uskottavien kertomusten mukaan Kismayon ihmisoikeusaktivistit ovat saaneet tappouhkauksia al-Shabab-miliisiltä, joka syyttää heitä väärien tietojen levittämisestä tapauksesta,

G.   ottaa huomioon, että Somalian vaikean tilanteen ja eräiden Somalian jälleenvapautusta kannattavaan liittoon kuuluvien ja Somalian laillisen hallituksen kaatamiseen pyrkivien ryhmien (niin kutsutut islamilaiset tuomioistuimet) laajamittaisesti harjoittaman väkivallan vuoksi Somaliassa rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia päivittäin,

H.   ottaa huomioon, että näiden ihmisoikeusloukkausten joukkoon kuuluvat myös kahden italialaisen roomalaiskatolisen nunnan sieppaaminen Keniasta ja heidän viemisensä Somaliaan sekä lisääntyneet itsemurhaiskut, joissa on kuollut viime viikkoina vähintään 30 ihmistä maan pohjoisosassa,

I.   ottaa huomioon, että eräiden maassa toimivien kansainvälisten järjestöjen työntekijät ovat viime aikoina olleet väkivallantekojen ja murhien kohteina ja että aseellisten oppositioryhmien, kuten al-Shabab-miliisin ja "islamilaisten tuomioistuinten" jäseniä pidetään syyllisinä useimpiin kyseisistä teoista,

J.   ottaa huomioon, että islamilaiset kapinalliset ovat järjestäneet julkisia ruoskimisia pääkaupungissa Mogadishussa ja ovat siten yrittäneet osoittaa valtansa kasvaneen,

K.   katsoo, että nämä brutaalit tosiasiat osoittavat, mitä menetelmiä kyseiset miliisit käyttävät ja laajemmin, mitä riskejä ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen liittyy siihen mahdollisuuteen, että ne saavat haltuunsa yhä suuremman osan maasta,

L.   ottaa huomioon, että Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallitus (TFG) ja Somalian jälleenvapautusta kannattava liitto (ARS) allekirjoittivat 26. lokakuuta 2008 Djiboutissa asiakirjat vihollisuuksien lopettamisesta ja että Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestö (IGAD) esitti Somalian rauhansuunnitelman Nairobissa pidetyssä erityisessä huippukokouksessa 28. ja 29. lokakuuta 2008,

M.   katsoo olevan olennaisen tärkeää tukea Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallitusta ja maan presidenttiä Abdullahi Yusufia,

1.   tuomitsee voimakkaasti Aisha Ibrahim Duhulowin kivittämisen ja teloittamisen ja on kauhistunut 13-vuotiaaseen raiskausuhriin kohdistuneen barbaarisen teon johdosta;

2.   vaatii Somalian hallitusta tuomitsemaan teloituksen ja ryhtymään toimiin kyseisenlaisten raakalaismaisten teloitusten ehkäisemiseksi vastaisuudessa;

3.   kehottaa Somalian hallitusta laatimaan asiakirjoja ja antamaan lausuntoja Aisha Ibrahim Duhulowin kunnian palauttamiseksi postuumisti;

4.   tukee Somalian laillisen hallituksen pyrkimyksiä saada Kismayon satamakaupunki valvontaansa ja vaatii Aisha Ibrahim Duhulowin raiskauksesta syytettyjen miesten tuomista oikeuden eteen asianmukaista oikeudenkäyntiä varten;

5.   kehottaa EU:ta antamaan kaiken tarpeellisen tuen pysyvän demokraattisen hallinnon aikaansaamiseksi Somaliaan sekä tukemaan edelleen Somalian hallitusta sen pyrkiessä ottamaan koko maa haltuunsa ja vakiinnuttamaan oikeusvaltion kansainvälisten ihmisoikeusvelvollisuuksiensa mukaisesti, mikä ehkäisi kyseisenlaiset teloitukset tulevaisuudessa;

6.   kehottaa painokkaasti Afrikan unionin Somalian operaatiota (AMISOM) soveltamaan täysimääräisesti toimivaltuuksiaan siviilien ja etenkin naisten ja lasten suojelemiseksi, ja pyytää valtuuttamaan operaatio seuraamaan ja tutkimaan ihmisoikeusrikkomuksia ja raportoimaan niistä;

7.   kehottaa sekä Somalian että Kenian viranomaisia tekemään kaikkensa ja käynnistämään kaikki mahdolliset poliittiset ja diplomaattiset aloitteet kahden italialaisen roomalaiskatolisen nunnan vapauttamiseksi;

8.   tukee voimakkaasti TFG:n ja ARS:n välistä Djiboutin-sopimusta, jolla pyritään lopettamaan vuosia kestäneet vihollisuudet Somaliassa ja rakentamaan kestävä ratkaisu rauhan palauttamiseksi ja tässä päätöslauselmassa tarkoitettujen väärinkäytösten lopettamiseksi;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille ja Yhdistyneiden Kansakuntien sekä Afrikan unionin pääsihteereille, IGAD-maiden hallituksille, AMISOMille sekä Somalian hallitukselle.

(1) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 479.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0313.


Kuolemanrangaistus Nigeriassa
PDF 116kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 kuolemanrangaistuksesta Nigeriassa
P6_TA(2008)0570RC-B6-0602/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Nigerian ihmisoikeusloukkauksista aiemmin antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisen, jonka Nigerian liittohallitus on määrännyt,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 29. lokakuuta 1993,

–   ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. kesäkuuta 1983,

–   ottaa huomioon vuonna 1990 tehdyn lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin afrikkalaisen peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 23. heinäkuuta 2001,

–   ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 28. heinäkuuta 2001,

–   ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 13. kesäkuuta 1985, ja sen vuonna 1999 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. marraskuuta 2004,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 19. huhtikuuta 1991,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Nigerian vankiloissa on 720 miestä ja 11 naista, jotka on tuomittu kuolemaan,

B.   ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta tutkiva Nigerian kansallinen tutkimusryhmä ja presidentin asettama oikeudenkäytön uudistamista käsittelevä komitea ovat todenneet, että melkein kaikki kuolemaan tuomitut vangit ovat köyhiä eikä heillä ole asianajajaa,

C.   ottaa huomioon, että vaikka kansainvälinen oikeus kieltää lapsirikollisten tuomitsemisen kuolemaan, ainakin 40 kuolemaan tuomittua vankia on ollut väitetyn rikoksensa tekoaikana 13–17 -vuotiaita,

D.   ottaa huomioon, että islamilaiset sharia-tuomioistuimet ovat toimivaltaisia rikosasioissa 12:ssa Nigerian yhteensä 36 osavaltiosta; ottaa huomioon, että kyseiset tuomioistuimet langettavat edelleen kuolemanrangaistuksia sekä ruoskimis- ja amputointituomioita,

E.   ottaa huomioon, että 47 prosenttia kuolemaan tuomituista vangeista odottaa ratkaisua muutoksenhakuunsa, neljäsosan muutoksenhakumenettely on kestänyt viisi vuotta, kuusi prosenttia vangeista, joiden muutoksenhakumenettely on kesken, on odottanut yli 20 vuotta, ja yksi vanki on viettänyt 24 vuotta kuolemaan tuomittujen osastolla,

F.   ottaa huomioon, että Nigerian rikosoikeusjärjestelmää jäytää korruptio, välinpitämättömyys ja merkittävä resurssien puute,

G.   ottaa huomioon, että kidutusta tapahtuu päivittäin, vaikka se on kielletty Nigeriassa, ja että lähes 80 prosenttia Nigerian vankiloiden vangeista kertoo, että heitä on hakattu, uhattu aseella tai kidutettu poliisin pidätysselleissä,

H.   ottaa huomioon, että poliisit kiristävät monia oikeudenkäyntiä odottavia, kuolemaan tuomittuja vankeja ja vaativat näiltä rahaa vankilasta vapauttamista vastaan,

I.  I ottaa huomioon, että yli puolelle maan 40 000 vangista ei ole järjestetty oikeudenkäyntiä eikä heitä ole tuomittu,

J.   ottaa huomioon, että vankiloissa esiintyy myös kroonisia mutta ennalta ehkäistävissä olevia viruksia ja sairauksia, kuten HI-virus, malaria, tuberkuloosi, influenssa ja keuhkokuume,

K.   ottaa huomioon, että Nigerian viranomaiset ovat yrittäneet käsitellä maan oikeusjärjestelmän puutteita; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta tutkiva Nigerian kansallinen tutkimusryhmä (2004) ja presidentin asettama oikeudenkäytön uudistamista käsittelevä komitea (2007) ovat ilmaisseet epäilevänsä, auttaako kuolemanrangaistus vähentämään Nigerian rikollisuuden määrää ja laajuutta; ottaa huomioon, että liittohallitus ja osavaltioiden hallitukset eivät kuitenkaan ole ryhtyneet toimenpiteisiin puuttuakseen näiden kahden tutkimusryhmän esille tuomiin kiireellisiin ongelmiin,

L.   ottaa huomioon, että Nigeria ei ole vuodesta 2002 lähtien ilmoittanut virallisesti yhdestäkään teloituksesta,

M.   ottaa huomioon, että Afrikan unionin 53 jäsenvaltiosta ainoastaan 7 valtion tiedetään panneen kuolemanrangaistuksia täytäntöön vuonna 2007, kun taas 13 Afrikan maata on lainsäädännössään lakkauttanut kuolemanrangaistuksen ja 22 muuta maata on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen käytännössä,

N.   ottaa huomioon, että vuonna 1977 ainoastaan 16 maata oli lakkauttanut kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta; ottaa huomioon, että tällä hetkellä 137 valtiota YK:n 192 jäsenvaltiosta on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännössään tai käytännössä,

1.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

2.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia kuolemanrangaistuksen lakkauttamista odotettaessa määräämään kaikkien kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeytettäväksi välittömästi YK:n yleiskokouksen 26. helmikuuta 2008 antaman päätöslauselman 62/149 mukaisesti ja muuttamaan kaikki kuolemanrangaistukset viipymättä vankeudeksi;

3.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan rikollisuuteen ja selittämään, miten rikollisuustilanteeseen puututaan;

4.   vaatii Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia poistamaan niin liittovaltion kuin osavaltioidenkin lainsäädännöstä kaikki sellaiset säännökset, joissa säädetään kuolemanrangaistus henkilöille, jotka ovat väitetyn rikoksen tekoaikana olleet alle 18-vuotiaita;

5.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia varmistamaan, että käsiteltäessä rikoksia, joista saattaa seurata kuolemanrangaistus, noudatetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tiukkoja, kansainvälisesti tunnustettuja ja perustuslaillisia normeja erityisesti kysymyksissä, jotka liittyvät köyhien vankien puutteelliseen oikeusapuun, väkivallalla, pakottamalla tai kiduttamalla saatuihin tunnustuksiin tai todistajankertomuksiin, oikeudenkäynnin ja muutoksenhakumenettelyn epätavallisen pitkään kestoon taikka alaikäisten tuomitsemiseen;

6.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1989 tehdyn toisen valinnaisen pöytäkirjan ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuonna 2002 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan;

7.   vaatii Nigerian osavaltioiden hallituksia poistamaan kaikki pakollista kuolemanrangaistusta koskevat säännökset;

8.   kehottaa Nigerian liittohallitusta ja osavaltioiden hallituksia toteuttamaan kuolemanrangaistusta tutkivan Nigerian kansallisen tutkimusryhmän (2004) ja presidentin asettaman oikeudenkäytön uudistamista käsittelevän komitean (2007) antamat suositukset ja erityisesti keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja muuttamaan kaikki kuolemanrangaistukset vankeudeksi;

9.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan Nigerian viranomaisille teknistä apua sellaisen lainsäädännön tarkistamiseksi, jossa säädetään kuolemanrangaistuksesta, kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi sekä Nigerian poliisiin kohdistuvien tutkintamenettelyjen parantamiseksi;

10.   pyytää tukemaan Afrikan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia käsittelevän komitean kuolemanrangaistusta käsittelevän työryhmän toimintaa laatimalla luonnoksen Afrikan peruskirjan pöytäkirjaksi, jolla kielletään kuolemanrangaistus ja tehdään sen palauttaminen mahdottomaksi;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle (ECOWAS), Nigerian liittohallitukselle ja parlamentille, Afrikan unionille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.


al-Kurdin perheen tapaus
PDF 106kWORD 35k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 al-Kurdin perheen tapauksesta
P6_TA(2008)0571RC-B6-0608/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

–   ottaa huomioon Israeliin ja palestiinalaisalueille (30. toukokuuta – 2. kesäkuuta 2008) lähetetyn tilapäisen valtuuskunnan raportin ja sen johtopäätökset,

–   ottaa huomioon neljännen Geneven sopimuksen,

–   ottaa huomioon asiaa koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 10. marraskuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman talojen tuhoamisesta Itä-Jerusalemissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että sunnuntaiyönä 9. marraskuuta 2008 Israelin poliisin ja armeijan joukkojen jäsenet häätivät al-Kurdin perheen kodistaan Sheikh Jarrahin korttelissa Itä-Jerusalemissa, jossa he olivat asuneet yli 50 vuotta; ottaa huomioon, että välittömästi tämän jälkeen he sallivat uudisasukkaiden asettua perheen taloon ja eristivät alueen;

B.   ottaa huomioon, että tämä häätö toteutettiin Israelin korkeimman oikeuden 16. heinäkuuta 2008 antaman määräyksen perusteella, joka oli seurausta pitkistä ja ristiriitaisista kiistanalaista omistusoikeutta koskevista oikeuskäsittelyistä Israelin tuomioistuimissa ja viranomaisissa;

C.   ottaa huomioon, että YK:n Palestiinan pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA) julisti, että se jatkaa edelleen perheen tukemista;

D.   korostaa, että häätö tapahtui kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta; ottaa huomioon, että Yhdysvallat on ottanut asian esiin Israelin viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että päätös voi tasoittaa tien 26 muun talon valtaukselle Sheikh Jarrahin korttelissa Itä-Jerusalemissa, jolloin häädön kohteeksi joutuu 26 muuta perhettä; ottaa huomioon asian poliittiset sivuvaikutukset Itä-Jerusalemin tulevaa asemaa ajatellen;

E.   kiinnittää huomion asiaa koskeviin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin ja siihen, että kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut Israelin suvereniteettia Itä-Jerusalemissa;

F.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin valtuuskunta vieraili Sheikh Jarrahin korttelissa, ja sillä oli tilaisuus tavata al-Kurdin perhe 3. marraskuuta 2008;

1.   ilmaisee syvän huolestuneisuutensa al-Kurdin perheen häädöstä, Israelin viranomaisten useilla Itä-Jerusalemin alueilla äskettäin tuhoamista palestiinalaisperheiden taloista sekä tällaisten toimien mahdollisista vakavista seurauksista;

2.   huomauttaa, että nämä toimet, jotka vaikuttavat vakavasti kyseisten kortteleiden asukkaiden elämään, ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja kehottaa Israelin viranomaisia lopettamaan ne mahdollisimman pian;

3.   toteaa, että vaikka onkin kunnioitettava Israelin oikeuslaitoksen riippumattomuutta Israelin valtion kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella, kansainvälisen oikeuden mukaan Itä-Jerusalem ei kuulu Israelin tuomioistuinten tuomivaltaan;

4.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja kansainvälistä yhteisöä, Lähi-idän kvartetti mukaan luettuna, ryhtymään kaikkiin mahdollisiin ponnisteluihin Palestiinan asukkaiden suojelemiseksi Sheikh Jarrahissa ja muilla Itä-Jerusalemin alueilla, ja kehottaa kvartettia toimimaan aktiivisemmin tämänsuuntaisesti;

5.   toistaa Israelin viranomaisille antamansa kehotuksen, jonka mukaan niiden on välittömästi lopetettava siirtokuntien laajentaminen sekä suojamuurin rakentaminen vuoden 1967 rajojen ulkopuolelle, sillä ne ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia ja heikentävät rauhanpyrkimyksiä;

6.   toteaa, että tällaiset toimet voivat vain haitata mahdollisuuksia saavuttaa rauhansopimus palestiinalaisten ja israelilaisten välillä; kehottaa Israelia pidättymään kaikista yksipuolisista toimista, joilla pyritään vaikuttamaan pysyvää asemaa koskevien neuvottelujen tuloksiin, erityisesti Jerusalemin osalta;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö