Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta komission ehdotusta asetukseksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevien eläimistä saatavien sivutuotteiden kauttakuljetuksesta (D025828/03 – 2013/2598(RPS))

P7_TA(2013)0216 B7-0251/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen asetukseksi (D025828/03),

–  ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009(1) ja erityisesti sen 41 artiklan 3 kohdan ja 42 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 1069/2009 52 artiklassa tarkoitetun komitean 5. maaliskuuta 2013 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon komission 16. toukokuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa ehdotusta täytäntöönpanoasetukseksi,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan 21. toukokuuta 2013 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(2) 5 a artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan 4 kohdan d alakohdan ja 87 a artiklan 6 kohdan,

–   ottaa huomioon, että työjärjestyksen 87 a artiklan 6 kohdan kolmannessa ja neljännessä luetelmakohdassa määrätyn 22. toukokuuta 2013 päättyneen määräajan kuluessa ei ole esitetty vastalauseita,

1.  ilmoittaa, että se ei vastusta komission ehdotusta täytäntöönpanoasetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen komissiolle ja tiedoksi neuvostolle.

(1) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1. (2) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) annetun asetuksen (EY) N:o 450/2008 muuttamisesta sen soveltamisen alkamispäivämäärän osalta (COM(2013)0193 – C7-0096/2013 – 2013/0104(COD))

P7_TA(2013)0217 A7-0170/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0193),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 33, 114 ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0096/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. toukokuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 26. huhtikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0170/2013),

A.  katsoo, että asian kiireellisyyden vuoksi on perusteltua toimittaa äänestys ennen kuin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukainen kahdeksan viikon määräaika on päättynyt;

1.  vahvistaa vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. toukokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N :o .../2013 antamiseksi yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) annetun asetuksen (EY) N:o 450/2008 muuttamisesta sen soveltamisen alkamispäivän osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 528/2013.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisten tullietuuksien väliaikaisesta peruuttamisesta Myanmarilta/Burmalta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/97 kumoamisesta (COM(2012)0524 – C7-0297/2012 – 2012/0251(COD))

P7_TA(2013)0218 A7-0122/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0524),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0297/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 27. maaliskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0122/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. toukokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N :o .../2013 antamiseksi yleisten tullietuuksien väliaikaisesta peruuttamisesta Myanmarilta/Burmalta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/97 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 607/2013.)

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. toukokuuta 2013 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisillä sopimuksilla, joissa Euroopan unioni on osapuolena, sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisemista varten perustetuissa välimiesoikeuksissa käsiteltäviin asioihin liittyvän korvausvastuun hallinnointia koskevista puitteista (COM(2012)0335 – C7-0155/2012 – 2012/0163(COD))(1)

P7_TA(2013)0219 A7-0124/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Otsikko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kansainvälisillä sopimuksilla, joissa Euroopan unioni on osapuolena, sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisemista varten perustetuissa välimiesoikeuksissa käsiteltäviin asioihin liittyvän korvausvastuun hallinnointia koskevista puitteista (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unioni on saanut yksinomaisen toimivallan tehdä sijoitussuojaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Unioni on jo osapuolena Euroopan energiaperuskirjaa koskevassa sopimuksessa, jossa on määräyksiä sijoitussuojasta. (1)  Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unioni on saanut yksinomaisen toimivallan tehdä sijoitussuojaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Unioni on jäsenvaltioiden tavoin jo osapuolena Euroopan energiaperuskirjaa koskevassa sopimuksessa, jossa on määräyksiä sijoitussuojasta. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Sijoitussuojaa koskevat sopimuksiin sisältyy yleensä sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumekanismi, jonka avulla kolmanteen maahan sijoittautunut sijoittaja voi nostaa kanteen sitä valtiota vastaan, jossa se on tehnyt sijoituksen. Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu voi johtaa välitystuomioon, jossa määrätään maksamaan rahallinen korvaus. Lisäksi kaikissa tällaisissa tapauksissa koituu väistämättä huomattavia välimiesmenettelyn hallinnointikustannuksia sekä kanteeseen vastaamiseen liittyviä kustannuksia. (2)  Tuleviin sijoitussuojaa koskeviin sopimuksiin, jotka unioni tekee, voi tapauksissa, joissa se on perusteltua, sisältyä sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumekanismi, jonka avulla kolmanteen maahan sijoittautunut sijoittaja voi nostaa kanteen sitä valtiota vastaan, jossa se on tehnyt sijoituksen. Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu voi johtaa välitystuomioon, jossa määrätään maksamaan rahallinen korvaus. Lisäksi kaikissa tällaisissa tapauksissa koituu väistämättä huomattavia välimiesmenettelyn hallinnointikustannuksia sekä kanteeseen vastaamiseen liittyviä kustannuksia. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a)  Korvausvastuuta ei voida hallinnoida asianmukaisesti, jos sijoitussopimuksissa taatun suojan taso ylittää huomattavasti unionin ja useimpien jäsenvaltioiden tunnustamat vastuiden rajat. Näin ollen tulevissa unionin sopimuksissa ulkomaisille sijoittajille olisi taattava sama korkea suojelun taso, muttei kuitenkaan korkeampaa suojelun tasoa, kuin se, joka unionin lainsäädännössä ja jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisissä yleisissä periaatteissa taataan unioniin sijoittautuneille sijoittajille. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 b kappale (uusi) (3 b)  Korvausvastuun rajaaminen tämän asetuksen nojalla liittyy myös siihen, että turvataan unionin lainsäädäntövalta, jota se käyttää perussopimuksissa määritellyn toimivallan rajoissa ja jonka laillisuutta Euroopan unionin tuomioistuin valvoo ja jota ei voida rajoittaa ilman asianmukaisia perusteita perussopimuksilla luodun tasapainoisen järjestelmän ulkopuolella määritellyllä mahdollisella korvausvastuulla. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut selkeästi, että unionin lainsäädäntötoimista johtuva vastuu erityisesti suhteessa kansainväliseen oikeuteen on rajattava tiukasti eikä sitä voida soveltaa ilman että lainvastaisuus osoitetaan selkeästi.1Tulevissa sijoitussopimuksissa, jotka unioni tekee, olisi kunnioitettava näitä unionin lainsäädäntövallan takeita, eikä niissä saisi asettaa sellaisia tiukempia vastuuta koskevia vaatimuksia, jotka mahdollistaisivat unionin tuomioistuimen määrittelemien vastuuperusteiden kiertämisen. 1Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 9.9.2008 yhdistetyissä asioissa C-120/06 P ja C-121/06 P, FIAMM ja Fedon v. neuvosto ja komissio (Kok. 2008, s. I-6513). Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  Jos unionilla on kansainvälinen vastuu taatusta kohtelusta, sen edellytetään kansainvälisen oikeuden mukaan maksavan sille välitystuomiossa maksettavaksi määrätyn korvauksen ja kantavan riidasta aiheutuvat kustannukset. Välitystuomio, jossa määrätään maksettavaksi korvaus, voi kuitenkin johtua joko unionin itsensä tai jonkin jäsenvaltion takaamasta kohtelusta. Olisi näin ollen kohtuutonta, jos välitystuomioon pohjautuvat maksut ja välimiesmenettelyn kustannukset maksettaisiin unionin talousarviosta silloin, kun kohtelun on taannut jokin jäsenvaltio. Siksi on tarpeen, että korvausvastuu kohdistetaan, unionin lainsäädännön mukaan ja rajoittamatta unionin kansainvälistä vastuuta, unionin ja kohtelun taanneen jäsenvaltion välillä tässä asetuksessa vahvistetuin perustein. (4)  Jos unionilla on oikeushenkilönä kansainvälinen vastuu taatusta kohtelusta, sen edellytetään kansainvälisen oikeuden mukaan maksavan sille välitystuomiossa maksettavaksi määrätyn korvauksen ja kantavan riidasta aiheutuvat kustannukset. Välitystuomio, jossa määrätään maksettavaksi korvaus, voi kuitenkin johtua joko unionin itsensä tai jonkin jäsenvaltion takaamasta kohtelusta. Olisi näin ollen kohtuutonta, jos välitystuomioon pohjautuvat maksut ja välimiesmenettelyn kustannukset maksettaisiin Euroopan unionin talousarviosta, jäljempänä 'unionin talousarvio', silloin, kun kohtelun on taannut jokin jäsenvaltio. Siksi on tarpeen, että korvausvastuu kohdistetaan, unionin lainsäädännön mukaan ja rajoittamatta unionin kansainvälistä vastuuta, unionin itsensä ja kohtelun taanneen jäsenvaltion välillä tässä asetuksessa vahvistetuin perustein. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Korvausvastuu olisi kohdistettava sille taholle, joka on vastuussa kohtelusta, jonka on todettu olevan ristiriidassa sopimuksen asianomaisten määräysten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin olisi kannettava korvausvastuu silloin, kun kyseisen kohtelun on taannut unionin jokin toimielin, elin tai virasto. Asianomaisen jäsenvaltion olisi kannettava korvausvastuu silloin, kun kyseisen kohtelun on taannut jäsenvaltio. Mikäli jäsenvaltio kuitenkin toimii unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, esimerkiksi saattaessaan unionin hyväksymän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, unionin olisi kannettava korvausvastuu sikäli kuin unionin lainsäädännössä edellytetään kyseistä kohtelua. Asetuksessa on myös ennakoitava se mahdollisuus, että yksittäinen asia voisi koskea sekä jäsenvaltion takaamaa kohtelua että unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua. Asetus kattaa kaikki jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toteuttamat toimet. (6)  Korvausvastuu olisi kohdistettava sille taholle, joka on vastuussa kohtelusta, jonka on todettu olevan ristiriidassa sopimuksen asianomaisten määräysten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin olisi itse kannettava korvausvastuu silloin, kun kyseisen kohtelun on taannut unionin jokin toimielin, elin, virasto tai muu oikeushenkilö. Asianomaisen jäsenvaltion olisi kannettava korvausvastuu silloin, kun se on taannut kyseisen kohtelun. Mikäli jäsenvaltio kuitenkin toimii unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, esimerkiksi saattaessaan unionin hyväksymän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, unionin olisi itse kannettava korvausvastuu sikäli kuin unionin lainsäädännössä edellytetään kyseistä kohtelua. Asetuksessa on myös ennakoitava se mahdollisuus, että yksittäinen asia voisi koskea sekä jäsenvaltion takaamaa kohtelua että unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua. Asetus kattaa kaikki jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamat toimet. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden ja unionin olisi kannettava korvausvastuu kunkin niistä takaaman kohtelun osalta. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi) (6 a)  Kun jäsenvaltio toimii toisin kuin unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, esimerkiksi jättämällä saattamatta unionin hyväksymän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään tai ylittämällä unionin hyväksymässä direktiivissä säädetyt ehdot saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, kyseisen jäsenvaltion olisi kannettava korvausvastuu kyseisestä kohtelusta. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Jos riidasta aiheutuvan mahdollisen korvausvastuun joutuisi puolestaan kantamaan jäsenvaltio, kyseisen jäsenvaltion on asianmukaista periaatteen vuoksi saada toimia vastaajana, jotta se voi puolustaa sijoittajalle takaamaansa kohtelua. Se mahdollistetaan tässä asetuksessa vahvistetuilla järjestelyillä. Tällä on se merkittävä etu, että unionin talousarviota ja unionin resursseja eivät rasittaisi edes tilapäisesti oikeudenkäyntikulut tai mahdolliset asianomaista jäsenvaltiota vastaan annettuun välitystuomioon pohjautuvat maksut. (8)  Jos riidasta aiheutuvan mahdollisen korvausvastuun joutuisi puolestaan kantamaan jäsenvaltio, kyseisen jäsenvaltion on oikeudenmukaista ja asianmukaista periaatteen vuoksi saada toimia vastaajana, jotta se voi puolustaa sijoittajalle takaamaansa kohtelua. Se mahdollistetaan tässä asetuksessa vahvistetuilla järjestelyillä. Tällä on se merkittävä etu, että unionin talousarviota ja unionin muita kuin taloudellisia resursseja eivät rasittaisi edes tilapäisesti oikeudenkäyntikulut tai mahdolliset asianomaista jäsenvaltiota vastaan annettuun välitystuomioon pohjautuvat maksut. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Jotta voidaan varmistaa, että unionin edut voidaan asianmukaisesti turvata, tietyissä olosuhteissa on olennaisen tärkeää, että unioni toimii itse vastaajana jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyvissä riidoissa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, jos riitaan liittyy myös unionin takaama kohtelu, jos ilmenee, että jäsenvaltion takaamaa kohtelua edellytetään unionin lainsäädännössä, jos on todennäköistä, että samankaltaisia kanteita voidaan nostaa muita jäsenvaltioita vastaan tai jos asiaan liittyy avoimia oikeuskysymyksiä, joiden ratkaisemisella saattaa olla vaikutusta mahdollisiin tuleviin asioihin muita jäsenvaltioita tai unionia vastaan. Mikäli riita koskee osittain unionin takaamaa tai unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua, unionin olisi toimittava vastaajana, paitsi jos tällaiseen kohteluun liittyvät vaatimukset eivät ole merkittäviä niihin liittyvän mahdollisen korvausvastuun ja esitettyjen oikeudellisten kysymysten osalta suhteessa jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyviin vaatimuksiin. (10)  Jotta voidaan varmistaa, että unionin edut voidaan asianmukaisesti turvata, tietyissä olosuhteissa on olennaisen tärkeää, että unioni voi itse toimia vastaajana jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyvissä riidoissa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, jos riitaan liittyy myös unionin takaama kohtelu, jos ilmenee, että jäsenvaltion takaamaa kohtelua edellytetään unionin lainsäädännössä, jos samankaltaisia kanteita on jätetty muita jäsenvaltioita vastaan tai jos asiaan liittyy oikeuskysymyksiä, joiden ratkaisemisella saattaa olla vaikutusta vireillä oleviin tai mahdollisiin tuleviin asioihin muita jäsenvaltioita tai unionia vastaan. Mikäli riita koskee osittain unionin takaamaa tai unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua, unionin olisi toimittava vastaajana, paitsi jos tällaiseen kohteluun liittyvät vaatimukset eivät ole merkittäviä niihin liittyvän mahdollisen korvausvastuun ja esitettyjen oikeudellisten kysymysten osalta suhteessa jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyviin vaatimuksiin. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 kappale (12)   On aiheellista, että komissio päättää tässä asetuksessa vahvistetuissa puitteissa, pitäisikö unionin vai jäsenvaltion toimia vastaajana. (12)   Toimivan järjestelmän luomiseksi komission olisi päätettävä tässä asetuksessa vahvistetuissa puitteissa, pitäisikö unionin vai jäsenvaltion toimia vastaajana, ja ilmoitettava tällaisesta päätöksestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle osana vuosittaista raportointiaan tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Kun vastaajana toimii jäsenvaltio, on yhtä lailla aiheellista, että se tiedottaa komissiolle asian etenemisestä ja että komissio voi tarvittaessa vaatia, että vastaajana toimiva jäsenvaltio omaksuu tietyn kannan unionin etua koskevissa kysymyksissä. (14)  Kun vastaajana toimii jäsenvaltio, on yhtä lailla aiheellista, että se tiedottaa komissiolle asian etenemisestä ja että komissio voi tarvittaessa vaatia, että vastaajana toimiva jäsenvaltio omaksuu tietyn kannan unionin ensisijaisen tärkeisiin etuihin vaikuttavissa kysymyksissä. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Jäsenvaltio voi milloin tahansa hyväksyä, että se olisi korvausvastuussa siinä tapauksessa, että korvausta on maksettava. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio ja komissio voivat tehdä järjestelyjä, jotka koskevat kustannuksiin kuuluvia toistuvia maksuja ja mahdollisen korvauksen maksamista. Tällainen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että jäsenvaltio hyväksyy sen, että riidanalainen vaatimus on perusteltu. Komission olisi voitava tehdä päätös, jolla jäsenvaltio velvoitetaan varautumaan tällaisiin kustannuksiin. Siinä tapauksessa, että tuomioistuin määrää unionin kustannukset korvattaviksi, komission olisi varmistettava, että kustannusten mahdollinen ennakkomaksu maksetaan välittömästi takaisin asianomaiselle jäsenvaltiolle. (15)   Välimiesmenettelyn tuloksesta riippumatta jäsenvaltio voi milloin tahansa hyväksyä, että se olisi korvausvastuussa siinä tapauksessa, että korvausta on maksettava. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio ja komissio voivat tehdä järjestelyjä, jotka koskevat kustannuksiin kuuluvia toistuvia maksuja ja mahdollisen korvauksen maksamista. Tällainen hyväksyminen ei tarkoita oikeudellisesti sitä, että jäsenvaltio hyväksyy sen, että riidanalainen vaatimus on perusteltu. Komissio voi tällaisessa tapauksessa tehdä päätöksen, jolla jäsenvaltio velvoitetaan varautumaan tällaisiin kustannuksiin. Siinä tapauksessa, että tuomioistuin määrää unionin kustannukset korvattaviksi, komission olisi varmistettava, että kustannusten mahdollinen ennakkomaksu maksetaan välittömästi takaisin asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Joissakin tapauksissa voi olla asianmukaista pyrkiä sovintoon, jotta vältetään kallis ja tarpeeton välimiesmenettely. On tarpeen vahvistaa menettely tällaisten sovintoratkaisujen tekemistä varten. Tällaisen menettelyn olisi mahdollistettava, että komissio, joka toimii tarkastelumenettelyn mukaisesti, voi sopia asian, kun se on unionin etujen mukaista. Mikäli asia koskee jäsenvaltion takaamaa kohtelua, on aiheellista, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio tekevät tiivistä yhteistyötä ja järjestävät keskenään kuulemisia. Jäsenvaltiolla olisi oltava vapaus sopia asia milloin tahansa edellyttäen, että se hyväksyy täyden korvausvastuun ja että tällainen sovinto on unionin lainsäädännön ja unionin etujen mukainen. (16)  Joissakin tapauksissa voi olla asianmukaista pyrkiä sovintoon, jotta vältetään kallis ja tarpeeton välimiesmenettely. On tarpeen vahvistaa tehokas ja nopea menettely tällaisten sovintoratkaisujen tekemistä varten. Tällaisen menettelyn olisi mahdollistettava, että komissio, joka toimii tarkastelumenettelyn mukaisesti, voi sopia asian, kun se on unionin etujen mukaista. Mikäli asia koskee jäsenvaltion takaamaa kohtelua, on aiheellista, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio tekevät tiivistä yhteistyötä ja järjestävät keskenään kuulemisia, myös riitojenratkaisumenettelystä ja rahallisen korvauksen määrästä. Jäsenvaltiolla olisi oltava vapaus sopia asia milloin tahansa edellyttäen, että se hyväksyy täyden korvausvastuun ja että tällainen sovinto on unionin lainsäädännön ja koko unionin etujen mukainen. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 kappale (18)  Komission olisi kuultava tarkasti asianomaista jäsenvaltiota, jotta voidaan sopia korvausvastuun jakamisesta. Jos komissio toteaa jäsenvaltion olevan vastuussa mutta jäsenvaltio ei sitä hyväksy, komission olisi maksettava välitystuomioon pohjautuvat maksut ja esitettävä jäsenvaltiolle päätös, jossa se vaatii jäsenvaltiota maksamaan kyseiset määrät korkoineen Euroopan unionin talousarvioon. Maksettavan koron olisi oltava [Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, sellaisena kuin se on muutettuna, 71 artiklan 4 kohdan nojalla] vahvistettu korko. Perussopimuksen 263 artiklaa voidaan käyttää tapauksissa, joissa jäsenvaltio katsoo, ettei päätös täytä tässä asetuksessa vahvistettuja perusteita. (18)  Komission olisi kuultava tarkasti asianomaista jäsenvaltiota, jotta voidaan sopia korvausvastuun jakamisesta. Jos komissio toteaa jäsenvaltion olevan vastuussa mutta jäsenvaltio ei sitä hyväksy, komission olisi maksettava välitystuomioon pohjautuvat maksut ja esitettävä jäsenvaltiolle päätös, jossa se vaatii jäsenvaltiota maksamaan kyseiset määrät korkoineen unionin talousarvioon. Maksettavan koron olisi oltava unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 78 artiklan 4 kohdan nojalla vahvistettu korko1. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklaa voidaan käyttää tapauksissa, joissa jäsenvaltio katsoo, ettei päätös täytä tässä asetuksessa vahvistettuja perusteita. ––––––––––––––––– 1 EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Unionin talousarvion olisi katettava perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyistä, sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevista sopimuksista johtuvat menot. Mikäli jäsenvaltioilla on tämän asetuksen nojalla korvausvastuu, unionin olisi voitava joko kerätä yhteen asianomaisen jäsenvaltion osuudet ennen asianomaisen menon toteuttamista tai toteutettava asianomainen meno ensin ja saatava sen jälkeen korvaus asianomaiselta jäsenvaltiolta. Näiden kummankin talousarviokäsittelymekanismin käytön olisi oltava mahdollista sen mukaan, kumpi on toteutettavissa, erityisesti aikataulullisesti. Kummassakin mekanismissa jäsenvaltioiden maksamia rahoitusosuuksia tai korvauksia olisi käsiteltävä sisäisinä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina EU:n talousarviossa. Näistä sisäisistä käyttötarkoitukseensa sidotusta tuloista johtuvien määrärahojen olisi katettava asianomaiset menot mutta niillä pitäisi myös voida täydentää unionin talousarvion muita osia, joista otettiin ne alkuperäiset määrärahat, joilla asianomainen meno toteutettiin toisen mekanismin mukaisesti. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – b alakohta b) ’välimiesmenettelyn kustannuksilla’ tarkoitetaan välimiesoikeuden maksuja ja kustannuksia sekä edustamisesta aiheutuneita kantajan kustannuksia ja kuluja, jotka välimiesoikeus määrää korvattaviksi; b) ’välimiesmenettelyn kustannuksilla’ tarkoitetaan välimiesoikeuden ja riitojenratkaisuelimen maksuja ja kustannuksia sekä edustamisesta aiheutuneita kantajan kustannuksia ja kuluja, jotka välimiesoikeus määrää korvattaviksi; Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – c alakohta c) ’riidalla’ tarkoitetaan kantajan sopimuksen nojalla unionia vastaan nostamaa kannetta, jonka välimiesoikeus käsittelee; c) ’riidalla’ tarkoitetaan kantajan sopimuksen nojalla unionia tai jäsenvaltiota vastaan nostamaa kannetta, jonka välimiesoikeus käsittelee; Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – j a alakohta (uusi) j a) ’unionin ensisijaisen tärkeillä eduilla’ tarkoitetaan jotakin seuraavista tilanteista: i) sijoittajan ja valtion välisen riidan aiheena olevan sopimuksen, jonka osapuoli unioni on, sijoituksia koskevien määräysten yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen ovat vakavassa vaarassa, ii) jäsenvaltion toimenpide saattaa olla ristiriidassa unionin tulevan sijoituspolitiikan kehityksen kanssa, iii) riita saattaa aiheuttaa huomattavan taloudellisen vaikutuksen unionin talousarvioon tiettynä vuonna tai monivuotisen rahoituskehyksen aikana. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta 2.  Kun tässä asetuksessa niin säädetään, komissio hyväksyy 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti päätöksen, jossa määritetään asianomaisen jäsenvaltion korvausvastuu. 2.  Kun tässä asetuksessa niin säädetään, komissio hyväksyy 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti päätöksen, jossa määritetään asianomaisen jäsenvaltion korvausvastuu. Tällaisesta päätöksestä ilmoitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 kohta Heti kun komissio on vastaanottanut ilmoituksen, jolla kantaja toteaa aikovansa panna välimiesmenettelyn vireille sopimuksen määräysten mukaisesti, se ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Heti kun komissio on vastaanottanut ilmoituksen, jolla kantaja toteaa aikovansa panna välimiesmenettelyn vireille, tai heti, kun komissiolle on ilmoitettu kuulemispyynnöstä tai jäsenvaltiota vastaan nostetusta kanteesta, se ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kantajan aiemmin pyytämistä kuulemisista ja ilmoituksesta, jolla kantaja toteaa aikovansa panna vireille välimiesmenettelyn unionia tai jäsenvaltiota vastaan, 15 päivän kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta, mukaan lukien kantajan nimi, ne sopimuksen määräykset, joita väitetään rikotun, asianomaisen talouden ala, kohtelu, jonka väitetään olevan sopimuksen vastaista, sekä vaaditun vahingonkorvauksen suuruus. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 2 kohta – c alakohta c) on todennäköistä, että samankaltaisia kanteita nostetaan saman sopimuksen nojalla muiden jäsenvaltioiden takaamaa kohtelua vastaan, ja komissiolla on parhaat edellytykset varmistaa, että kanteeseen vastataan tehokkaasti ja johdonmukaisesti; tai, c) samankaltaisia kanteita tai samankaltaisia kanteita koskevia kuulemista koskevia pyyntöjä on jätetty saman sopimuksen nojalla muiden jäsenvaltioiden takaamaa kohtelua vastaan, ja komissiolla on parhaat edellytykset varmistaa, että kanteeseen vastataan tehokkaasti ja johdonmukaisesti; tai Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 2 kohta – d alakohta d) riita-asiassa esitetään avoimia oikeuskysymyksiä, jotka voivat toistua muissa riita-asioissa, jotka pohjautuvat samaan sopimukseen tai muihin unionin sopimuksiin, jotka koskevat unionin tai muiden jäsenvaltioiden takaamaa kohtelua. d) riita-asiassa esitetään arkaluonteisia oikeuskysymyksiä, joiden ratkaiseminen voi vaikuttaa kyseessä olevan sopimuksen tai muiden sopimusten tulevaan tulkintaan. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jos unioni toimii vastaajana 2 kohdan tai 1 kohdassa säädetyn pääsäännön mukaisen komission päätöksen nojalla, tällainen vastaajan määritys sitoo kantajaa ja välimiesoikeutta. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 4 kohta 4.  Komissio ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille kaikista riita-asioista, joissa tätä artiklaa sovelletaan ja miten sitä on sovellettu. 4.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista riita-asioista, joissa tätä artiklaa sovelletaan, ja sen, miten sitä on sovellettu. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 1 kohta – b alakohta b) ilmoitettava komissiolle kaikista merkittävistä menettelyn vaiheista ja suoritettava kuulemisia säännöllisesti ja aina, kun komissio pyytää; ja, b) ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista merkittävistä menettelyn vaiheista ja suoritettava kuulemisia säännöllisesti ja aina, kun komissio pyytää; ja Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 2 kohta 2.  Komissio voi milloin tahansa vaatia, että asianomainen jäsenvaltio omaksuu tietyn kannan riidassa esiin tulevissa oikeuskysymyksissä tai muissa kysymyksissä, jotka koskevat unionin etua. 2.   Jos unionin ensisijaisen tärkeät edut niin vaativat, komissio voi milloin tahansa asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan vaatia, että kyseinen jäsenvaltio omaksuu tietyn kannan riidassa esiin tulevissa oikeuskysymyksissä tai muissa oikeudellisissa asioissa, joiden ratkaiseminen voi vaikuttaa kyseessä olevan sopimuksen tai muiden sopimusten tulevaan tulkintaan. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jos asianomainen jäsenvaltio katsoo komission vaatimuksen heikentävän kohtuuttomasti sen tehokasta kanteeseen vastaamista, sen on aloitettava kuulemiset hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi. Jos hyväksyttävää ratkaisua ei löydetä, komissio voi tehdä päätöksen, jolla asianomainen jäsenvaltio velvoitetaan omaksumaan tietty oikeudellinen kanta. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 3 kohta 3.  Mikäli sopimuksessa tai siinä tarkoitetuissa säännöissä määrätään mahdollisuudesta purkaa välitystuomio siihen sisältyvän oikeuskysymyksen osalta, hakea sen osalta muutosta tai tarkastella sitä uudelleen, komissio voi vaatia, että jäsenvaltio jättää tällaista purkua, muutoksenhakua/valitusta tai uudelleentarkastelua koskevan hakemuksen, jos se katsoo, että sopimuksen tulkinnan johdonmukaisuus tai oikeellisuus tätä edellyttää. Tällaisissa tapauksissa komission edustajat osallistuvat valtuuskuntaan ja voivat esittää unionin näkemyksiä asianomaisesta oikeuskysymyksestä. 3.  Mikäli sopimuksessa tai siinä tarkoitetuissa säännöissä määrätään mahdollisuudesta purkaa välitystuomio siihen sisältyvän oikeuskysymyksen osalta, hakea sen osalta muutosta tai tarkastella sitä uudelleen, komissio voi asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan vaatia, että kyseinen jäsenvaltio jättää tällaista purkua, muutoksenhakua/valitusta tai uudelleentarkastelua koskevan hakemuksen, jos se katsoo, että sopimuksen tulkinnan johdonmukaisuus tai oikeellisuus tätä edellyttää. Tällaisissa tapauksissa komission edustajat osallistuvat valtuuskuntaan ja voivat esittää unionin näkemyksiä asianomaisesta oikeuskysymyksestä. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Jos asianomainen jäsenvaltio kieltäytyy jättämästä purkua, muutoksenhakua/valitusta tai uudelleentarkastelua koskevaa hakemusta, sen on ilmoitettava tästä komissiolle 30 päivän kuluessa. Siinä tapauksessa komissio voi tehdä päätöksen, jolla asianomainen jäsenvaltio velvoitetaan jättämään purkua, muutoksenhakua/valitusta tai uudelleentarkastelua koskeva hakemus. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – c alakohta c) komissio toimittaa jäsenvaltiolle kaikki menettelyyn liittyvät asiakirjat mahdollisimman tehokkaan kanteeseen vastaamisen varmistamiseksi; ja, c) komissio toimittaa jäsenvaltiolle kaikki menettelyyn liittyvät asiakirjat, tiedottaa jäsenvaltiolle kaikista menettelyn merkittävistä vaiheista ja aloittaa kuulemiset jäsenvaltion kanssa aina, kun asianomainen jäsenvaltio sitä pyytää, mahdollisimman tehokkaan kanteeseen vastaamisen varmistamiseksi; ja Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 1 a kohta (uusi) Komissio tiedottaa säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen välimiesmenettelyjen etenemisestä. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta 1.  Jos unioni on vastaajana jäsenvaltion kokonaan tai osittain takaamaa kohtelua koskevassa riidassa ja komissio katsoo, että riidan sopiminen olisi unionin etujen mukaista, se kuulee ensin asianomaista jäsenvaltiota. Jäsenvaltio voi myös panna tällaiset kuulemiset vireille komission kanssa. 1.  Jos unioni on vastaajana jäsenvaltion kokonaan tai osittain takaamaa kohtelua koskevassa riidassa ja komissio katsoo, että riidan sopiminen olisi unionin etujen mukaista, se kuulee ensin asianomaista jäsenvaltiota. Jäsenvaltio voi myös panna tällaiset kuulemiset vireille komission kanssa. Jäsenvaltio ja komissio varmistavat molemminpuolisen ymmärryksen oikeudellisesta tilanteesta ja mahdollisista seurauksista ja välttävät erimielisyyksiä asian ratkaisemista silmällä pitäen. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 3 kohta 3.  Siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei suostu sopimaan riitaa, komissio voi sopia riidan, jos unionin etuun liittyvät pakottavat syyt niin vaativat. 3.  Siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei suostu sopimaan riitaa, komissio voi sopia riidan, jos unionin ensisijaisen tärkeät edut niin vaativat. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot komission päätöksestä sopia riita ja erityisesti sen perusteluista. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Jos jäsenvaltio on vastaajana riidassa, joka koskee yksinomaan sen viranomaisten takaamaa kohtelua, ja päättää sopia riidan, sen on toimitettava komissiolle sovintojärjestelyn luonnos ja ilmoitettava sille sovintoratkaisua koskevista neuvotteluista ja sen täytäntöönpanosta. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 1 kohta 1.  Kun unioni toimii vastaajana 8 artiklan nojalla ja komissio katsoo, että asianomaisen jäsenvaltion olisi maksettava välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvat maksut osittain tai kokonaan 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, sovelletaan 2-5 kohdassa säädettyä menettelyä. 1.  Kun unioni toimii vastaajana 8 artiklan nojalla ja komissio katsoo, että asianomaisen jäsenvaltion olisi maksettava välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvat maksut osittain tai kokonaan 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, sovelletaan tämän artiklan 2–5 kohdassa säädettyä menettelyä. Tätä menettelyä sovelletaan myös silloin, kun 8 artiklan nojalla vastaajana toimiva unioni voittaa asian välimiesmenettelyssä mutta joutuu vastaamaan välimiesmenettelystä aiheutuvista kustannuksista. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 3 kohta 3.  Komissio tekee kolmen kuukauden kuluessa välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvaa maksua koskevan maksupyynnön vastaanottamisesta asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitetun päätöksen, jossa määritetään kyseisen jäsenvaltion maksettavaksi tuleva määrä. 3.  Komissio tekee kolmen kuukauden kuluessa välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvaa maksua koskevan maksupyynnön vastaanottamisesta asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitetun päätöksen, jossa määritetään kyseisen jäsenvaltion maksettavaksi tuleva määrä. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tällaisesta päätöksestä ja sen taloudellisista perusteluista. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 4 kohta 4.  Jollei asianomainen jäsenvaltio yhden kuukauden kuluessa vastusta komission tekemää määritystä, asianomaisen jäsenvaltion on korvattava unionin talousarvioon välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvan maksun määrä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komissio antoi päätöksen. Asianomainen jäsenvaltio on vastuussa kaikista koroista unionin talousarvion muihin saataviin sovellettavan korkokannan mukaisesti. 4.  Jollei asianomainen jäsenvaltio yhden kuukauden kuluessa vastusta komission tekemää määritystä, asianomaisen jäsenvaltion on korvattava unionin talousarvioon välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvaa maksua vastaava määrä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komissio antoi päätöksen. Asianomainen jäsenvaltio on vastuussa kaikista koroista unionin talousarvion muihin saataviin sovellettavan korkokannan mukaisesti. Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 1 kohta 1.  Komissio voi antaa päätöksen, jolla asianomainen jäsenvaltio velvoitetaan suorittamaan rahoitusosuuksia unionin talousarvioon välimiesmenettelystä aiheutuvien kustannusten osalta, jos se katsoo, että kyseinen jäsenvaltio on velvollinen maksamaan mahdolliset maksettaviksi tuomittavat maksut 3 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti. 1.   Kun unioni toimii vastaajana 8 artiklan nojalla ja jollei ole toteutettu 11 artiklan mukaisia järjestelyjä, komissio voi antaa päätöksen, jolla asianomainen jäsenvaltio velvoitetaan suorittamaan ennakkorahoitusosuuksia unionin talousarvioon välimiesmenettelystä ennakoitavissa olevien tai aiheutuvien kustannusten osalta. Tällaisen rahoitusosuuksia koskevan päätöksen on oltava oikeasuhteinen, ja siinä on otettava huomioon 3 artiklassa vahvistetut perusteet. Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 19 artikla Jäsenvaltion unionin talousarvioon suorittama korvaus tai maksu välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvan maksun tai mahdollisten kustannusten maksamiseksi katsotaan sisäiseksi käyttötarkoitukseensa sidotuksi tuloksi [Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 18 artiklassa] tarkoitetulla tavalla. Sitä voidaan käyttää kattamaan perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyistä, sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevista sopimuksista johtuvat menot tai täydentämään määrärahoja, joilla alun perin katettiin välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuva maksu tai mahdolliset kustannukset. Jäsenvaltion unionin talousarvioon suorittama korvaus tai maksu välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuvan maksun tai mahdollisten kustannusten maksamiseksi, mukaan lukien tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset, katsotaan sisäiseksi käyttötarkoitukseensa sidotuksi tuloksi asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sitä voidaan käyttää kattamaan perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyistä, sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevista sopimuksista johtuvat menot tai täydentämään määrärahoja, joilla alun perin katettiin välitystuomioon tai sovintoratkaisuun pohjautuva maksu tai mahdolliset kustannukset. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 1 kohta 1.  Komissiota avustaa [asetuksella [2010/197 COD] perustettu sijoitussopimuskomitea]. Kyseisen komitean on oltava asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 1.  Komissiota avustaa siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten 12 päivänä joulukuuta 2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1219/20121 perustettu sijoitussopimuskomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. ––––––––––––––––– 1EUVL L 351, 20.12.2012, s. 40. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 1 kohta 1.  Komissio toimittaa säännöllisin väliajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta. Ensimmäinen kertomus toimitetaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Sen jälkeen kertomukset toimitetaan kolmen vuoden välein. 1.  Komissio toimittaa säännöllisin väliajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta. Tämän kertomuksen on sisällettävä kaikki merkitykselliset tiedot, myös unionia tai jäsenvaltioita vastaan nostettujen kanteiden luettelo, niihin liittyvät menettelyt, tuomiot ja rahoitusvaikutus asianomaisiin talousarvioihin. Ensimmäinen kertomus toimitetaan viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Sen jälkeen kertomukset toimitetaan kolmen vuoden välein, paitsi jos Euroopan parlamentti ja neuvosto budjettivallan käyttäjinä päättävät toisin. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Komissio toimittaa vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle luettelon kantajien tekemistä kuulemispyynnöistä, kanteista ja välitystuomioista.

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0124/2013).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten ei-kaupallisista kuljetuksista (COM(2012)0089 – C7-0060/2012 – 2012/0039(COD))

P7_TA(2013)0220 A7-0371/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0089),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 43 artiklan 2 kohdan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0060/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. maaliskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0371/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. toukokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi, lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista kuljetuksista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 576/2013.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma

Osana eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevaa Euroopan unionin strategiaa(2) komissio tutkii kaupallisten toimien piirissä olevien koirien ja kissojen hyvinvointia.

Jos tutkimuksen tulokset osoittavat, että näistä kaupallisista toimista aiheutuu terveysriskejä, komissio harkitsee ihmisten ja eläinten terveyden suojeluun soveltuvia vaihtoehtoja. Näitä ovat muun muassa ehdotuksen antaminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle koirilla ja kissoilla käytävää kauppaa koskevan voimassa olevan EU:n lainsäädännön muuttamisesta, mukaan lukien se, että kissojen ja koirien rekisteröinnissä otettaisiin käyttöön yhteensopivat, kaikissa jäsenvaltioissa käytettävissä olevat järjestelmät.

Edellä esitetty huomioon ottaen komissio arvioi, onko mahdollista ja asianmukaista ulottaa tällaiset rekisteröintijärjestelmät koiriin ja kissoihin, jotka on merkitty ja tunnistettu lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia kuljetuksia koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti.

(1) EUVL C 229, 31.7.2012, s. 119. (2) COM(2012)0006 – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta koirien, kissojen ja frettien kauppaan ja tuontiin unioniin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten osalta (COM(2012)0090 – C7-0061/2012 – 2012/0040(COD))

P7_TA(2013)0221 A7-0366/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0090),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0061/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. maaliskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0366/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. toukokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/.../EU antamiseksi neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta koirien, kissojen ja frettien unionin sisäisessä kaupassa ja unioniin tuonnissa sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2013/31/EU.)

(1) EUVL C 229, 31.7.2012, s. 119.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 talous- ja rahaliittoa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista: vastaus komission tiedonantoihin (2013/2609(RSP))

P7_TA(2013)0222 B7-0250/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannot ”Merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennalta yhteensovittaminen” (COM(2013)0166) sekä ”Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto” (COM(2013)0165),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen talous- ja rahaliittoa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista (O-000060/2013 – B7-0204/2013),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2012 talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”finanssipoliittinen sopimus”,

–  ottaa huomioon 13. ja 14. joulukuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 tehdyn komission suunnitelman tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 5. joulukuuta 2012 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(1), jäljempänä ”Thyssenin mietintö”,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella(2), jäljempänä ”Feion mietintö”,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2011 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 1176/2011 ja (EU) N:o 1175/2011, jäljempänä ”talouspolitiikan ohjauspaketti”,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 ja ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella annetun asetuksen (EU) N:o .../2013, jäljempänä ”budjettikuripaketti”,

–  ottaa huomioon puheenjohtaja Barroson ja varapuheenjohtaja Rehnin 20. helmikuuta 2013 antaman yhteisen lausunnon euroalueen talouden ohjauksen ja hallinnan tiukentamisesta tehdyn kolmikantasopimuksen yhteydessä (viite MEMO/13/126),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että finanssipoliittisen sopimuksen 11 artiklan mukaan allekirjoittajajäsenvaltiot ”huolehtivat siitä, että ne keskustelevat ennalta kaikista suunnittelemistaan merkittävistä talouspoliittisista uudistuksista ja sovittavat ne tarvittaessa keskenään yhteen” ja lisäksi ne sopivat, että ”Euroopan unionin toimielimet osallistuvat tähän yhteensovittamiseen Euroopan unionin oikeudessa vaadituin tavoin”;

B.  ottaa huomioon, että finanssipoliittisen sopimuksen 15 artiklan mukaan sopimus olisi liitettävä osaksi EU:n oikeutta enintään viiden vuoden kuluessa ”sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella”, ja toteaa, että komission tiedonantoja COM(2013)0165 ja COM(2013)0166 sekä jatkotoimina odotettavia lainsäädäntöehdotuksia voidaan pitää tämänsuuntaisina toimina;

C.  toteaa, että jo Feion mietinnössä 2010 parlamentti esitti suosituksen, että ”otetaan käyttöön erityisiä menettelyjä ja asetetaan jäsenvaltioille ja etenkin euroalueen jäsenvaltioille vaatimus ilmoittaa toisilleen ja komissiolle ennen sellaisten talouspoliittisten päätösten tekemistä, joilla odotetaan olevan konkreettisia heijastusvaikutuksia, jotka voivat vaarantaa sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan”;

D.  ottaa huomioon, että budjettikuripakettiin liitetyssä lausunnossa kehotettiin tehostamaan olennaisesti talous- ja finanssipolitiikan valvontakehystä ja kehittämään edelleen unionin rahoituskapasiteettia, jotta voidaan ajoissa toteuttaa kestäviä kasvua tehostavia rakenteellisia uudistuksia, joilla tuetaan sitä periaatetta, että vastuullisuutta ja talouskuria edistävät toimet olisi yhdistettävä entistä suurempaan solidaarisuuteen sekä verotuksen ja työmarkkinoiden kaltaisten alojen päätöksenteon perusteellisempaan integroimiseen tärkeänä solidaarisuusvälineenä; ottaa huomioon, että lausunnossa korostettiin periaatetta, jonka mukaisesti tehostettua talouspolitiikan koordinointia edistävät toimet on toteutettava samanaikaisesti solidaarisuutta lisäämällä;

E.  ottaa huomioon, että Thyssenin mietinnön 11 kohdassa todetaan, että ”todellista talous- ja rahaliittoa” ei voida rajata pelkäksi sääntöjärjestelmäksi, vaan tarvitaan erityisiin omiin varoihin perustuvien talousarviovalmiuksien lisäämistä;

F.  toteaa, että Thyssenin mietinnössä huomautettiin, että korkealuokkaisilla ja luotettavilla EU:n tilastoilla on suuri merkitys uudessa talouden ohjausjärjestelmässä ja sen tärkeimmissä päätöksissä ja että EU:n tilastojärjestelmän todellinen riippumattomuus sekä kansallisella että EU:n tasolla on varmistettava ja että siirtyminen kohti vakiomuotoisia julkisen tilinpidon standardeja kaikissa jäsenvaltioissa täydentää olennaisesti komission entistä suurempia täytäntöönpanovaltuuksia valvottaessa velkaa ja alijäämä koskevien lukujen vahvistamiseen käytettäviä kansallisten lähteiden laatua täysin toimintakykyisessä finanssiunionissa;

Komission tiedonantojen yleisarviointi

1.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio pyrkii edistämään makrotalouden ohjausta unionissa talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin avulla; korostaa kuitenkin, että uusien puitteiden täysimääräisen täytäntöönpanon on oltava etusijalla kaikkiin uusiin ehdotuksiin nähden;

2.  korostaa, että kannustimeen perustuva täytäntöönpanomekanismi, jolla pyritään lisäämään solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä, on luotava lisäämällä samalla talouspoliittista koordinointia, kuten budjettikuripakettiin liitetyssä komission lausumassa todetaan, jotta voidaan noudattaa periaatetta, jonka mukaisesti ”vastuun ja talouskurin lisäämistä koskeviin toimiin yhdistetään solidaarisuuden lisääminen”;

3.  korostaa, että kaikkien tulevien ehdotusten on tarjottava selkeää lisäarvoa koheesiopolitiikan välineiden kaltaisiin nykyisiin välineisiin verrattuna;

4.  korostaa, että koordinointiponnisteluilla ei saa hämärtää kullekin päätöksenteon tasolle kuuluvaa vastuuta;

5.  toteaa, että hallinnon ohjausjärjestelmä ei saa loukata Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien erioikeuksia erityisesti suvereniteetin siirtämistä suunniteltaessa; korostaa, että aito poliittinen oikeutus ja vastuuvelvollisuus edellyttävät demokraattisia päätöksiä, ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin on osaltaan varmistettava ne kansallisella ja EU:n tasolla; palauttaa mieliin joulukuussa 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vahvistetun periaatteen, jonka mukaisesti ”yleisenä tavoitteena on koko prosessin ajan varmistaa, että demokraattinen legitimiteetti ja tilivelvollisuus koskevat samaa tasoa, jolla päätökset tehdään ja pannaan täytäntöön”; korostaa, että ennalta yhteensovittamisen mekanismeja sekä lähentymis- ja kilpailukykyvälineitä olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet euron valuutakseen, ja annettava muille jäsenvaltioille jatkuva mahdollisuus liittyä mukaan; kehottaa komissiota tarjoamaan tällaista pakollista kansallisten parlamenttien vahvistusta tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa ja varmistamaan, että molemmat työmarkkinaosapuolet osallistuvat entistä enemmän talouspolitiikan koordinointiin;

6.  katsoo, että tiedonantojen ajoitus ei ole ihanteellinen; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen EU-ohjausjakson mukaisesti lähentymistä koskevasta säännöstöstä, joka perustuu EU 2020 -strategiaan ja johon sisältyy vahva sosiaalinen pilari;

7.  toistaa, että komission on otettava täysimääräisesti huomioon parlamentin rooli lainsäätäjänä; on pettynyt siihen, että talous- ja rahaliittoa koskevat tuoreet tiedonannot eivät heijasta Euroopan parlamentin kantaa talous- ja rahaliittoa koskevien neuvottelujen syventämisestä, vaan mahdollistavat ainoastaan hyvin rajoitetun parlamentaarisen valvonnan, kun niissä ehdotetaan vuoropuhelurakennetta; korostaa, että parlamentti on tasa-arvoinen lainsäädäntö- ja budjettiviranomainen neuvoston kanssa;

8.  on pettynyt siihen, että tiedonannoissa käsitellyissä politiikan aloissa keskitytään pääasiassa hintakilpailukykyyn eikä niihin sisällytetä veronkiertoa tai sosiaalisia seikkoja ja työllisyyttä koskevia ulottuvuuksia;

9.  korostaa, että kumpaankin tiedonantoon liittyvien lainsäädäntöehdotusten olisi noudatettava tavallista lainsäätämisjärjestystä;

Tärkeitä talouspoliittisia uudistuksia koskevien suunnitelmien ennalta yhteensovittaminen

10.  katsoo, että EU:n tasoisten talouspoliittisten uudistusten virallinen ennalta yhteensovittaminen on tärkeää ja sitä olisi vahvistettava yhteisömenetelmällä ja että sen olisi kohdistuttava kansallisissa uudistusohjelmissa oleviin tärkeimpiin kansallisiin talouspoliittisiin uudistuksiin, joilla on todennettavia potentiaalisia heijastusvaikutuksia; katsoo, että kaikki tällaiset ennalta tapahtuvat yhteensovittamiset olisi yhdenmukaistettava asetuksen (EU) N:o 1175/2011 2 a artiklassa tarkoitettujen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukaisten välineiden kanssa ja tarvittaessa ne olisi suunniteltava yhdessä uusien solidaarisuusvälineiden ja kannustimeen perustuvien välineiden kanssa;

11.  katsoo, että entistä perusteellisemman ennalta yhteensovittamisen ja unionin tasoisen päätöksenteon on perustuttava vankkoihin virallisiin tilastoihin ja erityisesti siihen, että talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää konsolidoituja tietoja unionin ja jäsenvaltioiden sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten tilinpidosta; katsoo sen vuoksi, että komission olisi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen;

12.  pitää valitettavana joitakin tärkeitä talouspoliittisia uudistuksia varten ehdotettujen suodattimien, kuten ”talouteen liittyvien poliittisten näkökohtien”, epätäsmällistä muotoilua ja liian yleisluontoisia määritelmiä; pyytää lisäämään uusia ja erityisiä suodattimia, jotka perustuvat EU-ohjausjakson ja EU 2020 -strategian mukaisiin välineisiin, jotta voidaan määritellä tärkeimmät uudistukset kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen;

13.  korostaa, että ennalta yhteensovittamista koskevia mekanismeja olisi sovellettava kaikkiin euroalueen jäsenvaltioihin ja niiden olisi oltava avoimia kaikille unionin jäsenvaltioille ja otettava samalla huomioon euroalueen jäsenvaltioiden voimakas keskinäinen riippuvuus; katsoo, että ohjelman jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti;

14.  kehottaa tekemään uudistussuunnitelmista avoimia ja osallistavia sekä julkaisemaan ne; kehottaa lisäksi antamaan työmarkkinaosapuolten väliselle vuoropuhelulle, johon yhteiskunnalliset sidosryhmät osallistuvat, keskeisen ja selkeän roolin ennalta yhteensovittamisesta käytävässä keskustelussa;

15.  kehottaa suunnittelemaan huolellisesti komissiolle ilmoittamista koskevan menettelyn, jotta se voi kommentoida suunniteltuja uudistuksia etukäteen ennen niiden lopullista hyväksymistä;

16.  pyytää sisällyttämään tämän uuden koordinointivälineen EU:n ohjausprosessiin ja antamaan Euroopan parlamentille demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseen liittyvän roolin;

17.  korostaa, että ennalta yhteensovittamisessa olisi pyrittävä olemaan tukahduttamatta kansallisia uudistuspyrkimyksiä ja varmistamaan, että uudistuksia ei viivytetä, elleivät niiden mukanaan tuomat heijastusvaikutukset ole tarpeeksi merkittäviä uudistusten uudelleen arvioimisen takaamiseksi;

Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto

18.  katsoo, että kaikkien ehdotettujen uusien lähentymis- ja kilpailukykyvälineiden olisi perustuttava ehdollisuuteen, solidaarisuuteen ja lähentymiseen; katsoo, että tällaisia välineitä olisi otettava käyttöön ainoastaan sen jälkeen, kun sosiaalinen epätasapaino ja tärkeät pitkän aikavälin ja kestävää kasvua edistävät rakenteelliset uudistukset on tunnistettu lähentymistä koskevan säännöstön ja kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien välisestä johdonmukaisuudesta tehtyjen arviointien perusteella siten, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja kansalliset parlamentit osallistuvat muodollisesti asianmukaisella tavalla;

19.  korostaa, että uusia lähentymis- ja kilpailukykyvälineitä olisi sovellettava kaikkiin euroalueen jäsenvaltioihin ja niiden olisi oltava avoimia kaikille unionin jäsenvaltioille ja otettava samalla huomioon euroalueen jäsenvaltioiden voimakas keskinäinen riippuvuus; katsoo, että ohjelman jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti;

20.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että tämä uusi väline hyväksytään tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti, se perustuu yhteisömenetelmään ja sen avulla Euroopan parlamentti voi suorittaa asianmukaista valvontaa siten, että asiaankuuluvat määrärahat voidaan hyväksyä tapauskohtaisesti;

21.  korostaa, että kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmia koskevan vuotuisen raportoinnin ja niiden valvonnan olisi perustuttava tehostettuun EU-ohjausjaksoon EU:n talousarvion valvontaan vaikuttamatta;

22.  katsoo, että lähentymis- ja kilpailukykyvälineen olisi oltava talousarviovalmiuksien lisäämistä koskeva väline ja se olisi suunnattava rakenteellisten uudistusten ehdolliseen tukemiseen siten, että tarkoituksena on lisätä kilpailukykyä, kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistaa talouspolitiikkojen entistä tiiviimpi koordinointi sekä jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn kestävä lähentyminen sekä epätasapainoon ja rakenteellisiin eroihin puuttuminen; katsoo, että tällaiset välineet ovat aidon rahoituskapasiteetin kulmakiviä;

23.  korostaa, että tällaiset talousarviovalmiudet voivat luonnollisesti hyödyttää vain niitä edistäviä jäsenvaltioita;

24.  on pettynyt siihen, että kun tiedonannossa mahdollistetaan EU:n ja jäsenvaltioiden väliset sopimukset, siinä ei noudateta yhdenmukaista eurooppalaista oikeusjärjestelmää; katsoo, että ilmaus ”sopimusjärjestelyt” on epäasianmukainen, koska tiedonannoissa tarkoitetut mekanismit eivät ole julkis- tai yksityisoikeuden mukaisia ”sopimuksia” vaan pikemminkin talouspolitiikan koordinointia koskeva kannustimeen perustuva täytäntöönpanomekanismi;

25.  korostaa, että jäsenvaltioiden on suunniteltava uudistussuunnitelmat siten, että niiden kansalliset parlamentit osallistuvat suunnitteluun maiden perustuslaillisten järjestelyjen mukaisesti ja yhteistyössä komission kanssa noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja kunnioittaen tarvetta säilyttää kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvä asianmukainen poliittinen liikkumavara sekä kunkin jäsenvaltion demokraattiset prosessit;

26.  korostaa, että rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanon mahdollisia lyhyen aikavälin kielteisiä vaikutuksia ja erityisesti sosiaalisia ja poliittisia vaikeuksia voitaisiin lieventää ja kansalaiset voisivat hyväksyä ne helpommin, jos uudistusta tukeva kannustinmekanismi otettaisiin käyttöön; toteaa lisäksi, että mekanismia olisi rahoitettava EU:n talousarvion kiinteänä osana olevan yhteisömenetelmän mukaisesti käyttöön otetusta ja hallinnoidusta mutta monivuotisten rahoituskehysten enimmäismäärien ulkopuolella olevasta uudesta rahoitusvälineestä, jotta varmistetaan, että Euroopan parlamentti on lainsäätäjänä ja budjettiviranomaisena täysimääräisesti mukana;

27.  katsoo, että toteutetuilla toimenpiteillä ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen osallisuuteen, työntekijöiden oikeuksiin, terveydenhoitoon ja muihin sosiaalisiin kysymyksiin edes lyhyellä aikavälillä;

28.  korostaa, että välineen käytössä olisi vältettävä moraalikatoon liittyviä ongelmia; katsoo, että tämän vuoksi komission olisi varmistettava, että uudistuksia ei viivytetä niin kauan, että ne voivat saada rahoitustukea ja että välineellä ei kannusteta uudistuksia, jotka olisi toteutettu jopa ilman unionin tukea;

29.  korostaa, että välineen käytössä olisi vältettävä päällekkäisyyksiä koheesiopolitiikan kanssa;

o
o   o

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430. (2) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 41. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0542.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Syyrian pakolaisten tilanteesta naapurimaissa (2013/2611(RSP))

P7_TA(2013)0223 RC-B7-0199/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 16. helmikuuta 2012(1) ja 13. syyskuuta 2012(2) antamansa päätöslauselmat, jotka koskevat aseellisten konfliktien vuoksi pakolaisiksi joutuneita,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 23. maaliskuuta, 23. huhtikuuta, 14. toukokuuta, 25. kesäkuuta, 23. heinäkuuta, 15. lokakuuta, 19. marraskuuta ja 10. joulukuuta 2012 sekä 23. tammikuuta, 18. helmikuuta, 11. maaliskuuta ja 22. huhtikuuta 2013 antamat päätelmät Syyriasta; ottaa huomioon, että oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi lokakuussa 2012, että komissio käynnistää alueellisen suojeluohjelman; ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 2. maaliskuuta, 29. kesäkuuta ja 14. joulukuuta 2012 sekä 8. helmikuuta 2013 antamat päätelmät Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat Syyrian pakolaisista ja erityisesti hänen Strasbourgin täysistuntokeskustelussa 13. maaliskuuta 2013 esittämänsä huomiot ja 8. toukokuuta 2013 antamansa julkilausuman; ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komission jäsenen Kristalina Georgievan julkilausumat Syyrian pakolaisista ja EU:n toimista ja erityisesti hänen 12. toukokuuta 2013 antamansa julkilausuman; ottaa huomioon humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) Syyriaa koskevat tilannekatsaukset ja maakohtaiset tiedotteet,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 20. heinäkuuta 2012 antaman päätöslauselman 2059, 21. huhtikuuta 2012 antaman päätöslauselman 2043 ja 14. huhtikuuta 2012 antaman päätöslauselman 2042 sekä YK:n riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 11. maaliskuuta 2013 päivätyn päivitetyn raportin; ottaa huomioon humanitaaristen asioiden alipääsihteerin ja hätäapukoordinaattorin Valerie Amosin YK:n turvallisuusneuvostossa antamat selonteot Syyriasta ja erityisesti hänen 18. huhtikuuta 2013 antamansa selonteon,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin julkilausumat ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun António Guterresin YK:n turvallisuusneuvostossa esittämät huomautukset, erityisesti hänen18. huhtikuuta 2013 esittämänsä huomautukset; ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 ja 22. maaliskuuta 2013 antamat päätöslauselmat Syyrian arabitasavallasta,

–  ottaa huomioon Syyrian kansan tukiryhmän Marrakeshissa pidetyn kokouksen sekä Pariisissa 28. tammikuuta 2013 pidetyn kansainvälisen konferenssin,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun uusimman Syyrian alueellisen valmiussuunnitelman tammikuusta kesäkuuhun 2013 ja kaikki alueelliset toimintasuunnitelmat, jotka on annettu ensimmäisen, maaliskuussa 2012 laaditun valmiussuunnitelman jälkeen,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2012 annetun vuoden 2013 Syyrian humanitaarisen avun valmiussuunnitelman (SHARP), jonka Syyrian arabitasavallan hallitus laati koordinoidusti YK-järjestelmän kanssa,

–  ottaa huomioon keväällä 2012 perustetun Syyrian humanitaarisen foorumin (SHF) ja sen 19. helmikuuta 2013 pidetyn viimeisimmän kokouksen,

–  ottaa huomioon YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) Syyriaa koskevat humanitaariset tiedotteet,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen antamat päätöslauselmat Syyriasta ja erityisesti päätöslauselman 46/182 YK:n humanitaarisen hätäavun koordinoinnin vahvistamisesta ja sen liitteenä olevat pääperiaatteet sekä päätöslauselman 67/183 Syyrian ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Kuwaitissa 30. tammikuuta 2013 järjestetyn Syyriaa koskevan korkean tason kansainvälisen avunantajakonferenssin yhteenvedon,

–  ottaa huomioon Syyria-toimintaryhmän 30. kesäkuuta 2012 antaman tiedonannon (”Geneven tiedonanto”),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuoden 1949 Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen, joissa kaikissa Syyria on osapuolena,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) oli 16. toukokuuta 2013 mennessä rekisteröinyt yhteensä 1 523 626 Syyrian pakolaista naapurimaissa ja Pohjois-Afrikassa; toteaa, että pakolaisten ja rekisteröimättömien pakolaisten kokonaismäärän arvioidaan olevan paljon suurempi; ottaa huomioon, että UHNCR:n mukaan seitsemän miljoonaa syyrialaista elää avun varassa – 3,1 miljoonaa heistä on lapsia – ja että 6. toukokuuta 2013 maan sisäisiä pakolaisia oli 4,25 miljoonaa; toteaa, että samojen lähteiden mukaan seuraavissa maissa oli 16. toukokuuta 2013 seuraava määrä pakolaisia (myös rekisteröintiä odottavat pakolaiset): Turkissa 347 815, Libanonissa 474 461, Jordaniassa 474 405, Irakissa 148 028, Egyptissä 68 865 sekä Marokossa, Algeriassa ja Libyassa 10 052 (rekisteröityä pakolaista); toteaa, että tuhansia syyrialaisia pakenee päivittäin naapurimaihin ja että UNHCR:n arvion mukaan vuoden 2013 loppuun mennessä syyrialaispakolaisia on kaikkiaan 3,5 miljoonaa;

B.  ottaa huomioon, että syyrialaispakolaisten ja apua tarvitsevien määrä nousee jyrkästi, kun poliittinen ja humanitaarinen tilanne heikkenee päivittäin aseellisten selkkausten jatkuessa; ottaa huomioon, että siviilien lisäksi myös useita hallinnon entisiä poliittisia johtajia ja sotilasjohtajia ja suurlähettiläitä on loikannut naapurimaihin ja kauemmas; toteaa, että Syyrian aseelliset selkkaukset ovat merkittävä uhka koko alueen hauraalle turvallisuustilanteelle ja vakaudelle; katsoo, että aseellisten selkkausten heijastevaikutukset uhkaavat muuttua satunnaisista rakenteellisiksi; toteaa, että EU:lla ja kansainvälisellä yhteisöllä ei ole varaa uuteen katastrofiin; katsoo, että yleisalueellinen poliittinen, humanitaarinen ja turvallisuuskatastrofi ylittäisi kansainväliset avustusvalmiudet;

C.  ottaa huomioon, että tuhannet Syyriasta paenneet ovat karanneet armeijasta, jotta eivät joutuisi syyllistymään sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan, tai välttelevät asepalvelusta vastaavista syistä;

D.  toteaa, että YK arvioi maaliskuussa, että noin 80 000 henkilöä, joista suurin osa on siviilejä, on kuollut Syyrian väkivaltaisuuksien takia;

E.  toteaa, että valtaosaan syyrialaisista on vaikuttanut tärkeän infrastruktuurin, kuten koulujen ja sairaaloiden, tuhoutuminen, valuutan devalvaatio, elintarvikkeiden hinnannousu, polttoaineen ja sähkön puute sekä vesi-, elintarvike- ja lääkepula; toteaa, että humanitaarista apua tarvitsevien ihmisten fyysinen tavoittaminen Syyriassa on hyvin vaikeaa ja edellyttää al-Assadin hallituksen yhteistyötä;

F.  ottaa huomioon, että YK:n järjestöt ovat ilmoittaneet edistyneensä järjestöjen välisten avustustoimitusten järjestämisessä konfliktin rajalinjojen yli hallituksen valvomille ja opposition valvomille alueille sekä taistelujen kohteena oleville alueille; toteaa, että hallinnolliset esteet ja (hallituksen ja opposition hallinnoimat) tarkastuspisteet koko maassa vaikeuttavat tehokasta humanitaarista toimintaa koko Syyriassa;

G.  katsoo, että rekisteröinti on tärkeä mekanismi, jotta huolestuttavassa tilanteessa olevat ihmiset voidaan tunnistaa ja heitä voidaan suojella ja auttaa ja jotta avustusta voidaan priorisoida; toteaa, että tämä koskee erityisesti sellaisia vasta saapuneita pakolaisia, joilla on erityistarpeita, kuten vammaisia, iäkkäitä henkilöitä, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja huoltajastaan eroon joutuneita lapsia;

H.  ottaa huomioon, että pakolaisia vastaanottaneet maat ovat koko aseellisen konfliktin ajan noudattaneet avointen rajojen politiikkaa mutta valinneet erilaiset vastaanottomenetelmät; toteaa, että niiden mahdollisuudet ja valmiudet kasvavan pakolaisvirran vastaanottamiseen ja majoittamiseen ovat venyneet äärirajoilleen rajan tuntumassa säännöllisesti tapahtuvien välikohtausten vuoksi; huomauttaa, että Libanon ei ole halunnut perustaa leirejä ja on asuttanut useimmat pakolaiset paikallisyhteisöihin; ottaa huomioon, että noin kolme neljännestä naapurimaihin paenneista Syyrian pakolaisista asuu kaupunkiympäristössä sijaitsevissa ulkoleireissä; toteaa, että arviolta 350 000 syyrialaista asuu 23 pakolaisleirissä Turkissa, Jordaniassa ja Irakissa;

I.  ottaa huomioon, että avustusjärjestöt käsittelevät tällä hetkellä Syyrian pakolaisten tilannetta Jordaniassa, Libanonissa ja Irakissa, ja toteaa, että ne keskittyvät lähinnä naisiin ja lapsiin sekä väestöihin, joilla on erityistarpeita mutta jotka ovat muita heikommassa asemassa kaupunkien pakolaisyhteisöissä; toteaa, että pakolaisten levittäytyminen maaseudulle edellyttää vaativaa rekisteröintiohjelmaa kaupungeissa;

J.  ottaa huomioon, että pakolaisia vastaanottavilla mailla on valtavia omia sisäisiä haasteita, kuten epävakaa talous, inflaatio ja työttömyys, ja että Libanonin ja Jordanian tilanne on erityisen vaikea;

K.  toteaa, että vuokran maksaminen on yhä suurempi ongelma monille Syyrian pakolaisille, koska pakolaisten määrä kasvaa ja majoituksesta kilpaillaan yhä enemmän ja hinnat nousevat; toteaa, että pakolaisten tulojen ja menojen välillä on merkittäviä eroja, heillä on vain vähän työmahdollisuuksia, he ovat käyttäneet säästönsä ja heidän velkautumisensa kasvaa; toteaa, että kilpailu työpaikoista ja elintarvikkeiden hinnannousu kiristävät jännitteitä paikallisen väestön ja pakolaisten välillä varsinkin Libanonissa ja Jordaniassa, jotka ovat vastaanottaneet yhteensä yli miljoona pakolaista;

L.  toteaa, että tarvitaan jatkuvaa toimintaa, jolla lisätään vastaanottajayhteisöjen tukemista, jotta rajat voidaan pitää edelleen avoimina, pakolaisia voidaan avustaa ja varmistaa tarvittava infrastruktuuri ja jotta voidaan lieventää jännitteitä ja vähentää näiden yhteisöjen rasitusta;

M.  toteaa, että rahoitusongelmat estävät yhä perustavanlaatuisen humanitaarisen avun nopean ja tehokkaan toimittamisen; huomauttaa, että SHARP-suunnitelma edellyttää yhteensä 563 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin rahoitusta syyrialaisten tarpeisiin vastaamiseksi; toteaa, että 6. toukokuuta 2013 valmiussuunnitelman rahoituksesta oli koossa vain 61 prosenttia;

N.  ottaa huomioon, että nykyistä YK:n alueellista valmiussuunnitelmaa (RRP 4) tarkistetaan joulukuuhun 2013 ulottuvalta ajalta; toteaa, että YK käynnistää uuden rahoituspyynnön 7. kesäkuuta 2013 ja siinä otetaan huomioon Syyrian pakolaisten kasvava määrä ja tarpeet sekä lisätään vastaanottajahallintojen ja -yhteisöjen tukea; toteaa, että rahoitusta tarvitaan todennäköisesti 3 miljardia dollaria;

O.  ottaa huomioon, että avustusjärjestöjen selvitysten mukaan tähän mennessä vain 30-40 prosenttia kaikesta kansainvälisen yhteisön lupaamasta rahoituksesta on todella annettu;

P.  toteaa, että humanitaarisen avun taso alkaa olla kestämätön; toteaa, että kaikki asianomaiset humanitaariset toimijat tarvitsevat taloudellista tukea, joka ei ole suhteessa perinteisten avunantajien tavanomaisiin humanitaarisen avun määrärahoihin; katsoo, että on otettava käyttöön erityisiä rahoitusmekanismeja, jotta voidaan täyttää Syyrian kriisistä johtuvat perustarpeet;

Q.  toteaa, että EU on suurin avunantaja; toteaa, että 22. huhtikuuta 2013 EU oli reagoinut Syyrian kriisiin antamalla humanitaarista apua kaikkiaan lähes 473 miljoonaa euroa, josta 200 miljoonaa euroa EU:lta ja lähes 273 miljoonaa euroa jäsenvaltioilta; toteaa, että komissio ilmoitti 12. toukokuuta 2013 yhteensä 65 miljoonan euron lisärahoituksesta;

R.  ottaa huomioon, että Syyriassa on noin 400 000 palestiinalaispakolaista, joihin sisällissota myös vaikuttaa; toteaa, että palestiinalaiset ovat suurelta osin pysyneet konfliktissa puolueettomina; toteaa, että YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö (UNRWA) on rekisteröinyt lähes 50 000 palestiinalaispakolaista Libanonissa ja lähes 5 000 palestiinalaispakolaista Jordaniassa; ottaa huomioon, että Jordania on sulkenut rajansa Syyrian konfliktia pakenevilta palestiinalaisilta ja Libanonissa heidän työntekonsa on suurelta osin estetty; ottaa huomioon, että Syyriassa olevat irakilaiset, afganistanilaiset, somalialaiset ja sudanilaiset pakolaiset joutuvat jälleen lähtemään pakolaisiksi;

S.  toteaa, että Jordaniassa sijaitsevan Zaatarin leirin turvallisuus on heikentynyt ja siellä on varkauksia ja tulipaloja; ottaa huomioon, että Zaatarista on tullut Jordanian neljänneksi suurin kaupunki ja siellä asuu yli 170 000 ihmistä; toteaa, että pakolaisleirin mellakat ja väkivaltaiset mielenilmaukset johtuvat huonoista elinoloista ja avustuksen saamisen viivästymisestä; ottaa huomioon, että leireillä olevien asukkaiden ja humanitaarisen avun työntekijöiden henki on heikon turvallisuustilanteen vuoksi jatkuvasti vaarassa; toteaa, että avustustyöntekijöiden kimppuun on hyökätty ja jotkut avustustyöntekijät ovat joutuneet sairaalaan tai jopa kuolleet avustustoimitusten aikana ja toimittajia on pahoinpidelty;

T.  ottaa huomioon, että kansainvälisten järjestöjen mukaan pakolaisleireillä olevat naiset ja tytöt kohtaavat yhä useammin seksuaalista väkivaltaa ja raiskausta käytetään myös sodankäynnin välineenä; toteaa, että seksuaalisesta väkivallasta selvinneille syyrialaispakolaisille ei ole mitään todellisia mahdollisuuksia lääketieteelliseen apuun; ottaa huomioon, että suhteettoman suuri määrä nuoria tyttöjä ja naisia menee naimisiin pakolaisleireillä; ottaa huomioon, että useiden lähteiden mukaan pakolaisleireillä solmitaan syyrialaispakolaisten kanssa väliaikaisia mutah-avioliittoja;

U.  ottaa huomioon, että YK käynnisti maaliskuussa 2013 riippumattoman tutkimuksen, kun oli esitetty syytöksiä, että Syyriassa on saatettu käyttää kemiallisia aseita; toteaa, että nämä syytökset ovat saattaneet jouduttaa laajamittaista pakolaisuutta; toteaa, että Syyrian hallinto on kieltäytynyt päästämästä YK:n tutkintaryhmää maahan;

1.  ilmaisee syvän huolensa Syyrian pitkään jatkuneesta humanitaarisesta kriisistä sekä sen vaikutuksista naapurimaihin; on huolissaan siitä, että ihmisten pakeneminen Syyriasta jatkuu yhä kiihtyvää vauhtia; muistuttaa, että al-Assadin hallitus kantaa ensisijaisen vastuun kansalaistensa hyvinvoinnista;

2.  tuomitsee jälleen mitä jyrkimmin raakuuden ja julmuudet, joita Syyrian hallitus kohdistaa maan väestöön; on hyvin huolissaan vakavista laaja-alaisista ja järjestelmällisistä ihmisoikeuksien loukkauksista ja mahdollisista rikoksista ihmisyyttä vastaan, joihin Syyrian viranomaiset, Syyrian armeija, turvallisuusjoukot ja niiden kanssa liittoutuneet puolisotilaalliset joukot ovat antaneet luvan ja/tai ovat syyllistyneet; tuomitsee mielivaltaiset laittomat teloitukset ja kaikki muut ihmisoikeusloukkaukset, joihin presidentti al-Assadin hallintoa vastustavat ryhmittymät ja joukot ovat syyllistyneet; kehottaa jälleen presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallintoaan siirtymään välittömästi syrjään, jotta maassa voidaan toteuttaa syyrialaisten johdolla rauhanomainen, osallistava ja demokraattinen vallanvaihto;

3.  vaatii kaikkia aseistettuja osapuolia välittömästi lopettamaan väkivaltaisuudet Syyriassa; korostaa jälleen, että kaikkien kriisin osapuolten on noudatettava täysimääräisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea siviilien suojeleminen; painottaa, että Syyriassa kahden viime vuoden aikana laajalle levinneisiin, järjestelmällisiin ja räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen teoistaan ja että heidät on vietävä oikeuteen; tukee tältä osin voimakkaasti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vaatimuksia, että Syyrian tilanne otettaisiin kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;

4.  ilmaisee osanottonsa uhrien perheille; antaa Syyrian kansalaisille tunnustusta heidän rohkeudestaan ja ilmaisee jälleen myötätuntonsa syyrialaisille, jotka taistelevat vapauden, ihmisarvon ja demokratian puolesta;

5.  katsoo, että konfliktin ratkaisun avain on poliittisissa mekanismeissa, joilla edistetään syyrialaisten johtamaa poliittista prosessia nopean, uskottavan ja toimivan poliittisen ratkaisun löytämiseksi muutokseen aidosti sitoutuneiden tahojen kanssa; katsoo, että samalla on kunnioitettava demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisia arvoja siten, että erityisesti etnisten, kulttuuristen ja uskonnollisten vähemmistöjen sekä naisten oikeudet otetaan huomioon; toteaa, että on erittäin tärkeää pitää humanitaariset ja poliittiset näkökohdat erillään, jotta apua tarvitsevat on helpompi tavoittaa; kehottaa EU:ta ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan vapautettujen alueiden poliittista hallintoa koskevan etenemissuunnitelman, johon sisältyy mahdollisuus pakotteiden poistamiseen;

6.  toteaa, että kaikki syyrialaiset sotilaskarkurit ovat oikeutettuja laajempaan suojeluun, koska he ovat vaarassa muista kuin UNHCR:n suuntaviivojen 26 kohdassa esitetyistä syistä eli heitä uhkaa suhteettoman ankara rangaistus, jonka voidaan katsoa olevan kidutusta tai epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua, tai jopa mielivaltainen teloitus;

7.  kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, erityisesti Venäjää ja Kiinaa, pitämään kiinni velvollisuudestaan lopettaa väkivalta ja sortotoimet Syyrian kansaa kohtaan, hyväksymään turvallisuusneuvostossa sen 18. huhtikuuta 2013 antamaan lehdistötiedotteeseen perustuvan päätöslauselman ja valtuuttamaan humanitaarisen avun toimittamisen Syyrian kaikille alueille; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman hyväksymiseksi ja painostamaan tehokkaasti diplomatian keinoin sekä Venäjää että Kiinaa; kehottaa EU:ta jatkamaan YK:n turvallisuusneuvoston kanssa kaikkien suojelun velvoitetta koskevassa järjestelmässä (R2P) olevien vaihtoehtojen kartoittamista tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen, Turkin ja Arabiliiton kanssa, jotta kyetään auttamaan Syyrian kansaa ja lopettamaan verenvuodatus; tukee painokkaasti Syyrian tilannetta tarkastelevan riippumattoman tutkintakomission työtä ja suhtautuu myönteisesti sen päivitettyyn raporttiin;

8.  tukee Yhdysvaltojen ulkoministerin John Kerryn ja Venäjän federaation ulkoministerin Sergei Lavrovin yhteistä vetoomusta Syyriaa käsittelevän kansainvälisen konferenssin koolle kutsumisesta mahdollisimman pian Genevessä kesäkuussa 2012 pidetyn konferenssin seurantatoimena;

9.  on huolissaan konfliktin militarisoitumisesta entisestään ja uskonnollisten ryhmien välisistä väkivaltaisuuksista; panee merkille erilaisten alueellisten toimijoiden roolin esimerkiksi asetoimituksissa ja on huolissaan Syyrian konfliktin heijastusvaikutuksista (humanitaarinen kriisi, turvallisuus ja vakaus) naapurimaihin; tuomitsee jyrkästi 11. toukokuuta 2013 tehdyt autopommi-iskut Turkin Hatayn provinssin kaakkoisosassa sijaitsevan Reyhanlin kaupungin pakolaisleirille, jossa kymmeniä ihmisiä sai surmansa ja loukkaantui, sekä välikohtaukset, joissa aseistetut syyrialaisjoukot ovat ampuneet kranaatteja naapurimaihin ja tulittaneet niiden puolelle; kannattaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tämän tuomitessa kaikenlaiset terrori-iskut;

10.  korostaa, että EU on erityisesti vastuussa naapurustonsa vakaudesta ja turvallisuudesta, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja laajentumisesta ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaavaa komission jäsentä varmistamaan, että EU toimii johtavassa roolissa, kun pyritään estämään Syyrian aseellisen konfliktin leviäminen naapurivaltioihin;

11.  arvostaa pakolaisia vastaanottaneita yhteisöjä ja Syyrian naapurimaita, etenkin Jordaniaa, Libanonia, Turkkia ja Irakia, jotka ovat ihailtavasti kyenneet tarjoamaan Syyrian aseellista konfliktia paenneille perheille suojaa ja humanitaarista apua, mutta on erittäin huolissaan siitä, että nämä maat ovat syyrialaisten pakolaistulvan vuoksi vaarallisesti lähestymässä kapasiteettinsa äärirajoja, mikä saattaa aiheuttaa uudenlaista alueellista epävakautta;

12.  tukee komission ja EU:n jäsenvaltioiden merkittävää osallistumista kansainvälisiin humanitaarisen avun ohjelmiin ja on tyytyväinen kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komission jäsenen poliittiseen johtajuuteen; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on monipuolistanut humanitaarisia kumppaneita Syyriassa voidakseen antaa apua tehokkaammin ja laajemmin erityisesti alueilla, jotka eivät ole hallituksen hallinnassa; kehottaa unionin ja jäsenvaltioiden toimijoita koordinoimaan paremmin toimensa ja antamansa avun Syyriassa ja sen ulkopuolella;

13.  kehottaa komissiota laatimaan kattavan apupaketin, joka toimii esimerkkinä muille tärkeillä avunantajille ja jolla käsitellään humanitaarista kriisiä Syyriassa ja naapurimaissa seuraavien kolmen pilarin mukaisesti: i) humanitaarisen avun lisääminen (ECHOn avulla), ii) vastaanottajamaiden tukeminen, jotta voidaan vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja lisätä valmiuksia ja infrastruktuuria (DEVCOn avulla) ja iii) makrotaloudellista apua koskevien pakettien nopea käyttöönotto Libanonia ja Jordaniaa varten;

14.  korostaa, että kansainväliset rajat on tärkeä pitää avoinna, ja vaatii kansainvälistä yhteisöä tukemaan runsaskätisesti Libanonin ja Jordanian toimia kasvavan pakolaisvirran hallitsemiseksi; kehottaa kaikkia alueellisia vastaanottajahallintoja ja muita toimijoita noudattamaan palauttamiskiellon ja pakolaisten yhtäläisen kohtelun periaatetta;

15.  kehottaa EU:ta toteuttamaan asianmukaisia ja vastuullisia toimenpiteitä sen varalta, että jäsenvaltioihin tulvii pakolaisia;

16.  vaatii jäsenvaltioita lopettamaan viipymättä pitkien säilöönottojaksojen väitetyn käytön ja palauttamiskäytännön, joilla ne rikkovat suoraan kansainvälistä oikeutta ja EU:n lainsäädäntöä;

17.  vaatii välitöntä humanitaarista apua kaikille apua tarvitseville Syyriassa, varsinkin haavoittuneille, pakolaisille, maan sisällä siirtymään joutuneille, naisille ja lapsille; antaa tältä osin kiitosta Punaiselle Ristille ja YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle niiden työstä; vaatii Syyrian hallitusta sallimaan humanitaaristen järjestöjen vapaan pääsyn maahan; korostaa, että paikalla olevien eri toimijoiden kuten paikallisviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä muun muassa rajoilla on lisättävä; katsoo, että avustussuunnitelmat ja valvonta rajalla toisivat lisäarvoa;

18.  kehottaa EU:ta kannattamaan turva-alueiden perustamista Turkin ja Syyrian rajan tuntumaan ja mahdollisesti Syyrian sisälle sekä kansainvälisen yhteisön vaatimien humanitaaristen käytävien luomista;

19.  on tyytyväinen laajaan humanitaarisen avun operaatioon, johon kansainväliset ja paikalliset järjestöt osallistuvat UNOCHAn ja UNHCR:n alaisuudessa, ja antaa tunnustusta kaikille kansainvälisille ja paikallisille humanitaarisen avun ja terveydenhuollon työntekijöille heidän rohkeudestaan ja sitkeydestään; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä parantamaan siviilien, myös humanitaarisen avun työntekijöiden ja lääkintähenkilöstön, suojelua; vaatii kansainvälistä yhteisöä ratkaisemaan pakolaisleirien jatkuvat turvattomuuteen ja järjestyksenpitoon liittyvät ongelmat ottamalla leireissä käyttöön uuden turvallisuusaloitteen; vetoaa konfliktin kaikkiin osapuoliin, jotta ne noudattaisivat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja antaisivat humanitaarisen avun työntekijöille maan sisällä ja sen ulkopuolella mahdollisuuden huolehtia kasvavista tarpeista;

20.  kehottaa kaikkia valtioita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita täyttämään nopeasti sitoumukset, jotka ne tekivät Kuwaitissa 30. tammikuuta 2013 järjestetyssä avunantajakonferenssissa; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä ottamaan käyttöön vastuullisuutta koskevia mekanismeja sen varmistamiseksi, että koko luvattu rahoitus annetaan tarkoitetuille avustuksensaajille;

21.  tuomitsee seksuaalisen väkivallan Syyrian aseellisessa konfliktissa ja toteaa, että sitä käytetään myös sodankäynnin välineenä, mikä merkitsee sotarikosta; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä osoittamaan varoja erityisesti seksuaalisen väkivallan lopettamiseen ja pyytää vastaanottajayhteisöjä toimittamaan asianmukaista sairaanhoitoa seksuaalisen väkivallan uhreille;

22.  toteaa, että Syyriassa ja naapurivaltioissa olevien palestiinalaispakolaisten tarpeet lisääntyvät, ja kehottaa avunantajia myöntämään UNRWA:lle riittävästi rahoitusta; kehottaa UNRWA:ta tukemaan anteliaasti toimintaa, jolla autetaan pakolaisia selviytymään ja varmistetaan, että he joutuvat kärsimään ja siirtymään mahdollisimman vähän;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, YK:n pääsihteerille sekä Syyrian konfliktin kaikille osapuolille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0057. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0351.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinnasta (2013/2612(RSP))

P7_TA(2013)0224 RC-B7-0188/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa arabikevään maista ja Välimeren unionista ja erityisesti 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(1) sekä 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman kaupasta muutoksen välineenä: EU:n kauppa- ja investointistrategia eteläisen Välimeren aluetta varten arabimaiden kevään vallankumousten jälkeen(2),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2013 annetut Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen poliittisten ja turvallisuusasioiden sekä ihmisoikeuksien valiokunnan suositukset,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2012 annetun uuden neuvoston asetuksen, joka koskee uuden lainsäädäntökehyksen hyväksymistä varallisuuden takaisin hankinnan helpottamiseksi Egyptissä ja Tunisiassa,

–  ottaa huomioon EU–Tunisia-työryhmän ja EU–Egypti-työryhmän yhteispuheenjohtajien 28.–29. syyskuuta 2011 ja 14. marraskuuta 2012 antamat päätelmät ja erityisesti niiden varallisuuden takaisin hankintaa koskevat osat,

–  ottaa huomioon Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 4. helmikuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 101/2011 sekä sen muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1100/2012,

–  ottaa huomioon Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 270/2011 sekä sen muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1099/2012,

–  ottaa huomioon Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 28. helmikuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/137/YUTP sekä sen muuttamisesta annetut päätökset 2011/625/YUTP ja 2011/178/YUTP, Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 2. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 204/2011 sekä sen muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 965/2011 ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 204/2011 16 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta annetut neuvoston täytäntöönpanoasetukset (EU) N:o 364/2013 ja (EU) N:o 50/2013,

–  ottaa huomioon EU:n nykyiset oikeusvälineet, joilla pyritään helpottamaan menetetyksi tuomitsemista ja varojen takaisin hankkimista neuvoston päätösten 2001/500/YOS, 2003/577/YOS, 2005/212/YOS, 2006/783/YOS ja 2007/845/YOS mukaisesti, sekä 12. maaliskuuta 2012 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (COM(2012)0085),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCAC) ja erityisesti sen kansainvälistä yhteistyötä koskevan 43 artiklan ja sen varallisuuden takaisin hankkimista koskevan V luvun sekä ottaa huomioon, että Egypti, Libya ja Tunisia kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolia ja että yleissopimus hyväksyttiin Euroopan unionin puolesta 25. syyskuuta 2008 neuvoston päätöksellä 2008/801/EY,

–  ottaa huomioon vuonna 2000 tehdyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (Palermon yleissopimus),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 19/38 kielteisistä vaikutuksista, joita laitonta alkuperää olevien varojen palauttamatta jättämisestä alkuperämaihin aiheutuu ihmisoikeuksien toteutumiselle, ja ottaa huomioon kansainvälisen yhteistyön parantamisen merkityksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 17. syyskuuta 2007 tekemän aloitteen varastetun varallisuuden takaisin hankkimisesta,

–  ottaa huomioon varastetun varallisuuden takaisin hankkimista koskevan aloitteen (StAR), joka on Maailmanpankin ja YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön yhteinen ohjelma,

–  ottaa huomioon G8-maiden ryhmän ja siirtymävaiheessa olevien arabimaiden väliseen Deauvillen kumppanuuteen kuuluvan varallisuuden takaisin hankintaa koskevan, 21. toukokuuta 2012 annetun toimintasuunnitelman, jonka osapuoli EU on,

–  ottaa huomioon varallisuuden takaisin hankintaa käsitelleen arabimaiden foorumin 13. syyskuuta 2012 antaman loppuraportin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että varallisuuden jäädyttäminen kuuluu unionin toimivaltaan, kun taas varallisuuden takaisin hankkiminen ja palauttaminen kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja on suoritettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että unionin toimielimillä on tärkeä rooli tämän prosessin vauhdittamisessa ja helpottamisessa;

B.  ottaa huomioon, että siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinta on moraalinen ja oikeudellinen velvoite ja erittäin poliittinen kysymys unionin suhteissa eteläisiin naapureihinsa; toteaa sen olevan kyseisille eteläisille naapureille myös tärkeä taloudellinen kysymys, sillä jos nämä varat palautetaan ja käytetään avoimesti ja tehokkaasti, niillä voidaan edistää kyseisten maiden talouden elpymistä; ottaa huomioon, että varallisuuden takaisin hankinta on vahva viesti korruptioon ja rahanpesuun osallistuneiden rankaisemattomuutta vastaan;

C.  ottaa huomioon, että asiasta on olemassa kattavat kansainväliset oikeudelliset puitteet ja niihin kuuluu erityisesti vuonna 2003 tehty korruption vastainen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus, jossa asetetaan sopimusvaltioille selkeitä velvoitteita; toteaa, että yleissopimuksen 51 artiklan mukaan varallisuuden palauttaminen ”kuuluu tämän yleissopimuksen perusperiaatteisiin, ja sopimusvaltioiden yhteistyön ja avun on tältä osin oltava mahdollisimman laajaa”;

D.  ottaa huomioon, että varallisuuden takaisin hankkimista koskeva oikeusprosessi on monimutkainen ja pitkäkestoinen; toteaa, että tässä prosessissa ei saa kiertää takaisinhankintapyynnön kohteena oleviin valtioihin sovellettavia lakisääteisiä vaatimuksia ja että oikeutetuilta kolmansilta osapuolilta ei saa riistää heidän oikeuksiaan; toteaa, että tämän alan aloitteiden onnistumista vaikeuttaa, että takaisin hankintaa pyytävillä valtioilla ei ole riittävää oikeudellista asiantuntemusta ja niiden institutionaaliset valmiudet ovat vähäiset; panee merkille, että takaisin hankintaa pyytävät ja pyynnön kohteena olevat valtiot eivät tee tehokkaasti yhteistyötä;

E.  ottaa huomioon, että Egyptissä ja Tunisiassa tapahtuneiden arabikevään vallankumousten johdosta unioni jäädytti nopeasti entisten diktaattorien, heidän perheenjäsentensä ja useiden muiden heidän hallintoonsa yhdistettyjen henkilöiden varat; ottaa huomioon, että unioni teki Libyan tapauksessa vastaavan päätöksen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 (2011) mukaisesti;

F.  ottaa huomioon, että neuvoston 26. marraskuuta 2012 hyväksymän uuden lainsäädäntökehyksen ansiosta unionin jäsenvaltiot voivat vapauttaa jäädytettyjä varoja Egyptin ja Tunisian viranomaisille unionin jäsenvaltioissa tunnustettujen oikeudellisten päätösten nojalla ja että se helpottaa unionin jäsenvaltioiden ja asianomaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa;

G.  ottaa huomioon, että EU–Egypti-työryhmä ja EU–Tunisia-työryhmä ovat painottaneet, että on tärkeää palauttaa vielä tällä hetkellä eri kolmansissa maissa jäädytettynä oleva laittomasti hankittu varallisuus; ottaa huomioon, että kyseiset työryhmät ovat sopineet laativansa etenemissuunnitelman, johon voisi sisältyä Euroopan ulkosuhdehallinnon koordinoiman, varallisuuden takaisin hankintaa käsittelevän työryhmän perustaminen kutakin maata varten;

H.  ottaa huomioon, että G8-maiden ryhmä tukee arabimaita, jotka ovat siirtymässä kohti vapaita, demokraattisia ja suvaitsevaisia yhteiskuntia, toukokuussa 2011 perustetun Deauvillen kumppanuuden kautta; ottaa huomioon, että 21. toukokuuta 2012 julkistetussa Deauvillen kumppanuuden toimintasuunnitelmassa todetaan, että arabikevään jälkimainingeissa varallisuuden takaisin hankinnasta on tullut kyseiselle alueelle ja kansainväliselle yhteisölle yhä kiireellisempi painopistealue;

I.  toteaa, että Egypti, Libya ja Tunisia ovat toteuttaneet merkittäviä toimia varmistaakseen, että entisten diktaattorien ja heidän hallintojensa anastama varallisuus palautetaan kyseisille valtioille, ja että näihin toimiin kuuluu sellaisten erikoistuneiden kansallisten tutkintakomissioiden perustaminen, joiden tehtävänä on jäljittää, tunnistaa ja palauttaa kyseiset varat, sekä oikeusmenettelyjen käynnistäminen unionin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa; toteaa, että useat keskeiset kansainväliset toimijat, kuten unioni, G8-maiden ryhmän jäsenet ja Sveitsi, ovat suhtautuneet myönteisesti näihin toimiin; toteaa kuitenkin, että kyseisessä asiassa on saatu tähän mennessä aikaan vähän konkreettisia tuloksia; että tämä on lisännyt turhautumista takaisin hankintaa pyytävien valtioiden hallinnoissa ja kansalaisyhteiskunnissa;

J.  ottaa huomioon, että viestinnällä on olennainen merkitys varallisuuden takaisin hankintaa koskevissa toimissa, jotta voidaan levittää parhaita käytäntöjä ja luoda kannustimia menestystarinoita julkaisemalla; katsoo, että näin voitaisiin välttää harhaanjohtavat lausunnot takaisin hankinnan kohteena olevan varallisuuden määrästä;

K.  toteaa, että varallisuuden takaisin hankkiminen on mahdollista kahdenvälisin oikeudellisin järjestelyin ja monenvälisen yhteistyön avulla; katsoo, että takaisinhankintaoperaatiot olisi käynnistettävä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla;

L.  toteaa, että Libanonin viranomaiset palauttivat huhtikuussa 2013 Tunisian viranomaisille lähes 30 miljoonaa dollaria, jotka oli talletettu laittomasti Tunisian entisen hallitsijan pankkitileille;

1.  korostaa, että siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden entisten diktaattoreiden ja heidän hallintojensa anastaman varallisuuden palauttamisella on taloudellista merkitystä mutta lisäksi se on moraalinen velvoite ja erittäin poliittinen kysymys, koska sillä on symbolinen merkitys oikeuden ja vastuuvelvollisuuden palauttajana demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen hengessä ja unionin poliittisen sitoutumisen ja uskottavuuden vuoksi, joten se on keskeinen osa unionin kumppanuutta eteläisten naapureidensa kanssa ja erityisesti Egyptin, Libyan ja Tunisian kanssa;

2.  toteaa, että varastetun varallisuuden takaisin hankinnalla on arabikevään maille myös taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä, sillä varoja tarvitaan talouden vakauttamiseen, työpaikkojen luomiseen ja kasvun aikaansaamiseen näissä maissa, jotka ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa;

3.  panee merkille, että Egyptin, Libyan ja Tunisian viranomaisten huomattavista toimista ja kaikkien osapuolten vahvasta poliittisesta tahdosta huolimatta anastetun varallisuuden takaisin hankkimiseen osallistuneet asianajajat ovat onnistuneet tehtävässään kovin heikosti, ja toteaa, että tämä johtuu pääasiassa kansallisten oikeusjärjestelmien asiaa koskevien säännösten ja menettelyjen moninaisuudesta ja monimutkaisuudesta, oikeuslaitoksen jäykkyydestä sekä siitä, että arabikevään mailla ei ole asiantuntemusta unionin ja muiden lainkäyttöalueiden monimutkaisista oikeudellisista, hallinnollisista ja rahoitusmenettelyistä ja että niiden käytettävissä ei ole juurikaan resursseja;

4.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toimimaan edelleen merkittävästi sen hyväksi, että entisten hallintojen anastama varallisuus palautetaan kohtuullisessa ajassa arabikevään maiden kansoille; kannustaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavia kansallisia virastoja kaikissa jäsenvaltioissa tekemään tiivistä yhteistyötä keskenään ja kehittämään suhteitaan arabikevään maiden asianomaisiin viranomaisiin auttaakseen niitä asiaan liittyvissä, monimutkaisissa oikeusmenettelyissä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa toimimaan ennakoivasti johtavassa roolissa erityisesti jäsenvaltioiden toimien koordinoinnissa, valmiuksien kehittämisessä ja kaikkien asianomaisten valtioiden keskinäisen yhteistyön edistämisessä;

5.  korostaa, että varallisuuden takaisin hankinta on olennainen osa unionin tukea kyseisten maiden demokraattiselle siirtymävaiheelle ja talouden elpymiselle ja että se voi vahvistaa molemminpuolista luottamusta yhteiskuntien välisen kumppanuuden hengessä, joka on unionin tarkistetun naapuruuspolitiikan kulmakiviä;

6.  pitää tässä yhteydessä tervetulleena Kanadan, Ranskan, Saksan, Italian, Yhdistyneen kuningaskunnan, Japanin, Sveitsin ja Yhdysvaltojen aloitetta julkaista opas, jossa kuvataan kattavasti niiden kansallisia oikeusjärjestelmiä varallisuuden takaisin hankkimisen kannalta, jotta takaisin hankintaa pyytävät valtiot saisivat paremmin käsityksen siitä, mikä on oikeudellisesti mahdollista, minkälaisia tietoja on saatavilla, minkälaisia tutkimuksia voidaan toteuttaa ja miten kuuluu edetä, jotta varallisuutta saadaan tehokkaasti takaisin keskinäisen oikeusavun avulla; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toimimaan samoin ja laatimaan asiaa koskevat unionin yhteiset periaatteet;

7.  pitää myönteisenä G8-maiden ryhmän aloitetta Deauvillen kumppanuuden varallisuuden takaisin hankintaa koskevasta toimintasuunnitelmasta, jossa yksilöidään konkreettisia toimenpiteitä yhteistyön, tapauskohtaisen avun, valmiuksien kehittämisen ja teknisen tuen edistämiseksi, ja ehdottaa yhteistyöhön perustuvaa alueellista aloitetta eli arabimaiden varallisuuden takaisin hankkimista käsittelevää foorumia, jonka yhteydessä keskusteltaisiin toteutettavista toimista ja tehtäisiin niitä koskevaa yhteistyötä;

8.  pitää myönteisenä neuvoston 26. marraskuuta 2012 hyväksymää uutta lainsäädäntökehystä, joka helpottaa anastettujen varojen palauttamista Egyptille ja Tunisialle ja jonka ansiosta unionin jäsenvaltiot voivat vapauttaa jäädytettyjä varoja tunnustettujen oikeudellisten päätösten nojalla, ja toteaa, että se helpottaa unionin jäsenvaltioiden ja Egyptin ja Tunisian asianomaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa; korostaa kuitenkin, että tarvitaan konkreettisia tuloksia ja että Libya on otettava täysimääräisesti mukaan tähän prosessiin;

9.  suhtautuu myönteisesti unionin toimielinten ja muiden keskeisten kansainvälisten toimijoiden tiiviiseen yhteistyöhön Egyptin, Libyan ja Tunisian harjoittaman varallisuuden takaisin hankinnan alalla ja erityisesti Maailmanpankin ja YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön varastetun varallisuuden takaisin hankkimista koskevaan aloitteeseen (StAR); korostaa, että on tärkeää hyödyntää kattavasti nykyisiä mekanismeja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja antaa samalla tarvittavaa uutta lainsäädäntöä ja mukauttaa nykyistä lainsäädäntöä kansallisissa oikeusjärjestelmissä tällä alalla;

10.  kehottaa Välimeren unionin parlamentaarista edustajakokousta ottamaan varallisuuden takaisin hankinnan esille kansallisten parlamenttien kanssa, jotta parlamentaarikot Välimeren molemmilla puolilla ryhtyisivät edistämään aktiivisesti oikeudellisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan asianomaisten poliisi- ja oikeusviranomaisten aiempaa tiiviimpi yhteistyö;

11.  kehottaa luomaan viipymättä unionin mekanismin, joka koostuu kansallisten ja kansainvälisten tutkijoiden, syyttäjien, asianajajien ja muiden asiantuntijoiden ryhmästä ja jonka tavoitteena on tarjota oikeudellista ja teknistä neuvontaa ja apua siirtymävaiheessa oleville arabikevään maille; vaatii rahoittamaan tämän mekanismin asianmukaisesti asiaan liittyvästä unionin ulkosuhteiden alan rahoitusvälineestä; painottaa, että oikeusmenettelyjen monimutkaisuuden, arkaluonteisuuden ja pitkän keston vuoksi unionin mekanismin on oltava kestävä; kehottaa unionin toimielimiä ottamaan oppia tästä kokemuksesta ja hyödyntämään sitä; toteaa myös, että mekanismille voitaisiin saada myöhemmässä vaiheessa lisärahoitusta takaisin hankintaa pyytävien valtioiden kanssa tehtävien yhteisrahoitussopimusten avulla;

12.  pyytää Arabiliittoa määrittämään, hyväksymään ja toteuttamaan nopeasti varallisuuden takaisin hankintaa koskevia yhteistyömekanismeja ja kehottaa erityisesti Persianlahden maita tehostamaan yhteistyötään ja antamaan oikeusapua arabikevään maille varallisuuden takaisinhankintaprosessin käsittelyssä;

13.  antaa tunnustusta ja täyden tukensa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen panokselle varallisuuden takaisinhankintaprosessissa varallisuuden takaisin hankintaa pyytävissä valtioissa ja pyynnön kohteena olevissa valtioissa ja toteaa, että ne ovat erityisesti antaneet tietoja viranomaisille, kannustaneet keskeisten kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden välistä yhteistyötä, seuranneet varallisuuden palauttamista ja varmistaneet, että palautettu varallisuus on käytetty takaisin hankintaa pyytäneissä valtioissa avoimesti ja tehokkaasti;

14.  toteaa jälleen olevansa sitoutunut tukemaan demokratiaan siirtymistä arabikevään maissa ja lupaa tukea ja avustaa arabikevään maita luomaan vahvat ja vakaat demokratiat, joissa kunnioitetaan oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, myös naisten oikeuksia ja sananvapautta, ja joissa vaalit järjestetään kansainvälisten normien mukaisesti; korostaa, että unionin on erittäin tärkeää osoittaa olevansa konkreettisesti ja aidosti sitoutunut tähän prosessiin;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Sveitsin parlamentille ja hallitukselle, Yhdysvaltojen kongressille ja presidentille, Välimeren unionin parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Egyptin, Libyan ja Tunisian parlamenteille ja hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0095. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0201.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta vuoden 2012 edistymiskertomuksesta (2012/2865(RSP))

P7_TA(2013)0225 B7-0161/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät Länsi-Balkanista ja niiden liitteen ”Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 tehdyn ja EU:n kaikkien jäsenvaltioiden ja Bosnia ja Hertsegovinan ratifioiman Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon Bosnia ja Hertsegovinan Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/55/EY kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/211/EY(1),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/426/YUTP(2) sekä Bosnia ja Hertsegovinaa koskevat, 21. maaliskuuta 2011, 10. lokakuuta 2011, 5. joulukuuta 2011, 25. kesäkuuta 2012 ja 11. joulukuuta 2012 hyväksytyt neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2012 ja 2013 tärkeimmät haasteet” (COM(2012)0600) ja 10. lokakuuta 2012 hyväksytyn Bosnia ja Hertsegovinaa koskevan vuoden 2012 edistymiskertomuksen (SWD(2012)0335),

–  ottaa huomioon Sarajevossa 29.–30. lokakuuta 2012 pidetyssä 14. Euroopan parlamentin ja Bosnia ja Hertsegovinan parlamentaarisen edustajakokouksen välisessä kokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 14. maaliskuuta 2012 annetun päätöslauselman Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta edistymiskertomuksesta(3) ja 22. marraskuuta 2012 annetun päätöslauselman ”Laajentuminen: politiikat, kriteerit ja EU:n strategiset edut”(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti vahvistanut sitoutuneensa Länsi-Balkanin maiden, kuten Bosnia ja Hertsegovinan, EU-jäsenyyteen; toteaa, että EU haluaa edelleen vakaasti suvereenin ja yhtenäisen Bosnia ja Hertsegovinan, jolla on mahdollisuus EU-jäsenyyteen, ja että tämä mahdollisuus on eräs tekijöistä, jotka yhdistävät maan väestöä eniten;

B.  katsoo, että tarvitaan toimivia instituutioita ja selkeitä koordinointimekanismeja kaikilla tasoilla ja että maan poliittisten päättäjien on tehtävä päättäväisiä ja johdonmukaisia sitoumuksia, jotta maan EU-jäsenyyden edistämistä voidaan nopeuttaa ja saada aikaan kaikkia kansalaisia hyödyttäviä konkreettisia tuloksia;

C.  pitää perustuslain uudistamista tärkeimpänä keinona, jolla Bosnia ja Hertsegovinasta saadaan tehokkaasti ja täysipainoisesti toimiva demokratia; katsoo, että konkreettista edistymistä tarvitaan valtiorakenteiden kehittämisen avainaloilla, mukaan lukien hallinto, oikeuslaitos, oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen sekä korruption torjunta ja lähentyminen EU:n normeihin;

D.  toteaa, että voimakkaampi sitoutuminen EU:hun edellyttää, että otetaan pikaisesti käyttöön tehokkaat koordinointimekanismit;

E.  ottaa huomioon, että erityisesti nuoria koskeva työllistymisnäkymien puute haittaa edelleen vakavasti maan sosioekonomista ja poliittista kehitystä;

F.  ottaa huomioon, että korruptio on edelleen vakava este maan sosioekonomiselle ja poliittiselle kehitykselle;

G.  ottaa huomioon, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapurisuhteet ovat vakautus- ja assosiaatioprosessin keskeisiä elementtejä ja ratkaisevan tärkeitä Länsi-Balkanin muuttumiselle pysyvän vakauden ja kestävän kehityksen alueeksi; ottaa huomioon, että alueen muiden maiden kanssa hyvien naapuruussuhteiden hengessä tehtävä yhteistyö on välttämätöntä rauhanomaisen rinnakkainelon ja sovinnonteon varmistamiseksi Bosnia ja Hertsegovinassa ja Länsi-Balkanilla;

H.  toteaa, että EU on asettanut oikeusvaltion periaatteet laajentumisprosessinsa ytimeen;

Yleisiä näkökohtia

1.  antaa voimakkaan tukensa Bosnia ja Hertsegovinan yhdentymiselle EU:hun ja katsoo, että yhdentyminen on maan kaikkien kansalaisten edun mukaista;

2.  on huolissaan siitä, että Bosnia ja Hertsegovinan poliittisella eliitillä ei vieläkään ole yhteistä visiota maan kehityksen suunnasta, minkä vuoksi maa on vaarassa jäädä yhä pahemmin jälkeen alueen muista maista;

3.  antaa tunnustusta siitä, että paikallisvaalit järjestettiin rauhallisesti, vapaasti ja oikeudenmukaisesti; panee merkille Srebrenicassa vaalien alla ilmenneen kiistan; antaa tunnustusta Bosnia ja Hertsegovinan keskusvaalilautakunnan kyseisessä asiassa tekemille päätöksille; on huolissaan siitä, että Mostar on ainoa kaupunki, jossa paikallisvaaleja ei ole vielä pidetty; pyytää kaikkia asianomaisia hyväksymään Mostarin kaupunkia koskevien säännösten muutokset Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuimen asiaa koskevan päätöksen mukaisesti;

4.  pitää myönteisenä, että Brckon piirikunnassa harjoitettu kansainvälinen valvonta on pystytty keskeyttämään; kehottaa viranomaisia toteuttamaan jäljellä olevat tavoitteet ja täyttämään korkean edustajan toimiston sulkemista koskevat ehdot, jotta paikallinen sitoutuminen ja vastuullisuus voisivat voimistua;

5.  korostaa, että Bosnia ja Hertsegovinalle on tärkeää, että se puhuu yhdellä äänellä EU-yhdentymisprosessissa; kehottaa poliittisia päättäjiä ja vaaleilla valittuja toimihenkilöitä tekemään yhteistyötä ja keskittymään etenemissuunnitelman toteuttamiseen osana komission kanssa käytävää korkean tason vuoropuhelua, jotta vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantuloa koskevat vaatimukset täyttyisivät viimeinkin ja maa voisi jättää uskottavan jäsenyyshakemuksen; pyytää poliittisia päättäjiä ja kaikkia viranomaisia tekemään liittymisprosessissa tiivistä yhteistyötä EU:n erityisedustajan kanssa;

6.  muistuttaa komissiota siitä, että unionin laajentuminen merkitsee enemmän kuin pelkkää unionin säännöstön siirtämistä ja että laajentumisen on perustuttava aitoon ja kattavaan sitoutumiseen eurooppalaisiin arvoihin; toteaa jonkin verran huolestuneena, että äskettäinen talous- ja rahoituskriisi on saattanut heikentää unionin pehmeän muutosvoiman vaikutusta; kehottaa kuitenkin komissiota, jäsenvaltioita ja muita Länsi-Balkanin maita tutkimaan innovatiivisia tapoja, joilla voidaan vahvistaa sovinnonteon kulttuuria ja ilmapiiriä Bosnia ja Hertsegovinassa ja koko alueella;

7.  pahoittelee sitä, että 11. huhtikuuta 2013 pidettäväksi kaavailtu liittymisprosessia käsittelevän EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan korkean tason vuoropuhelun kolmas kokous peruttiin siksi, ettei Sejdić-Finci-tapauksessa ole saavutettu edistystä;

8.  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2012 lopetetun EU:n poliisioperaation merkittävän panoksen ja pitää myönteisenä EU:n tehostettua läsnäoloa oikeusvaltion toteuttamisessa; pitää myönteisenä, että Euroopan unionin monikansallisen vakautusoperaation (EUFOR Althea) mandaatti on uudistettu ja että siinä keskitytään jälleen valmiuksien kehittämiseen ja koulutukseen;

Poliittiset edellytykset

9.  muistuttaa, että toimivat instituutiot kaikilla tasoilla ovat tärkeitä maan EU:hun yhdentymisen edistymiselle; pitää myönteisenä, että vuoropuhelu on käynnistetty uudelleen ja että ministerineuvostoon valittiin marraskuussa 2012 uusia ministereitä sen jälkeen, kun koalitio oli hajonnut ja umpikuja kestänyt viiden kuukauden ajan; on huolissaan esteistä, jotka johtuvat Bosnia ja Hertsegovinan liittovaltion hallituksen henkilövaihdoksia koskevasta epävarmuudesta; suhtautuu kuitenkin myönteisesti edistymiseen ehdokkaiden nimittämisessä liittovaltion perustuslakituomioistuimen vapaisiin virkoihin;

10.  kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia laatimaan unioniin yhdentymistä koskevan strategian tai ohjelman, jolla varmistetaan unionin lakien ja normien koordinoitu ja yhdenmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpano ja voimaansaattaminen kaikkialla maassa ja siten osoittamaan, että viranomaisilla on yhteinen näkemys maan kehityksen suunnasta ja halu huolehtia kansalaisten yleisestä hyvinvoinnista;

11.  kehottaa muuttamaan maan parlamentin ja edustajahuoneen työjärjestystä, jotta voitaisiin ottaa käyttöön unionin lainsäädäntöä koskeva nopeutettu menettely;

12.  pitää myönteisenä vuoden 2012 alkupuolella ja lokakuusta lähtien saavutettua edistystä, erityisesti tärkeiden väestönlaskentaa ja valtiontukia koskevien lakien, vuosien 2011, 2012 ja 2013 valtionbudjettien sekä kasvinsuojelua koskevan paketin hyväksymistä, valtiontukia käsittelevään neuvostoon ja korruptiontorjuntavirastoon liittyvää edistymistä sekä pääsemistä poliittiseen sopimukseen valtion omaisuudesta ja puolustuslaitoksen omaisuudesta; edellyttää näiden toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa ja kehottaa komissiota yhdessä EU:n eritysedustajan kanssa tiiviisti seuraamaan täytäntöönpanoa ja ottamaan täysin huomioon Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuimen 13. heinäkuuta 2012 tekemän päätöksen; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia kehittämään ja lujittamaan asiaankuuluvien elinten kuten valtiontukia käsittelevän neuvoston ja korruptiontorjuntaviraston valmiuksia erityisesti niiden henkilöstön riittävyyden osalta;

13.  on huolissaan väestönlaskennan viivästymisestä; korostaa, että on tärkeää toimittaa väestönlaskenta lokakuussa 2013, ja panee tyytyväisenä merkille toimet, joilla varmistetaan laskennan toteutuminen lokakuussa kansainvälisten standardien mukaisesti; kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia poistamaan kaikki esteet väestönlaskennalta ja pitämään sen epäpoliittisena, sillä sen tarkoituksena on saada objektiivista sosioekonomista tietoa; kehottaa kunnioittamaan tässä yhteydessä vähemmistöjen oikeuksia;

14.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan valtiollisia viranomaisia noudattamaan perustuslakituomioistuimen päätöstä, jonka mukaan kansalaisten henkilötunnuksia koskevaa lainsäädäntöä on muutettava; panee merkille, että toiminnan oltua monta kuukautta pysähdyksissä 12. helmikuuta 2013 lähtien syntyneille vauvoille ei ole pystytty antamaan henkilötunnuksia eikä näin ollen myöskään tärkeimpiä asiakirjoja, kuten passeja tai sairausvakuutuskortteja; kehottaa toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä tämän ongelman ratkaisemiseksi;

15.  kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön Sejdićiä ja Finciä koskevan tuomion ensimmäisenä askeleena kohti kattavaa perustuslakiuudistusta, joka mahdollistaisi siirtymisen nykyaikaiseen ja toimivaan demokratiaan, josta on poistettu kaikenlainen syrjintä ja jossa jokaisella kansalaisella on samat oikeudet ja vapaudet etnisestä taustasta riippumatta; pitää ilahduttavana, että Sarajevon piirikunnan edustajakokous on ensimmäisenä Bosnia ja Hertsegovinassa muuttanut yksimielisesti perustuslakiaan siten, että etnisesti määrittelemättömille ja etnisille vähemmistöille annettiin mahdollisuus muodostaa oma ryhmä edustajakokoukseen Sejdićin ja Fincin asiassa tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisen päätöksen mukaisesti;

16.  panee merkille laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen päätöksen olla järjestämättä liittymisprosessia käsittelevän EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan korkean tason vuoropuhelun suunniteltua kolmatta kokousta, koska Sejdić-Finci-päätöksen täytäntöönpanosta ei ole saatu aikaan poliittista sopimusta; on huolissaan siitä, että epäonnistumisella sopimuksen aikaansaamisessa voi olla kielteisiä vaikutuksia koko liittymisprosessiin, ja kehottaa poliittisia johtajia löytämään asiaan ratkaisun;

17.  kehottaa EU:n erityisedustajaa ja edustuston päällikköä tehostamaan entisestään toimia, joilla edesautetaan yhteisymmärrystä Sejdićiä ja Finciä koskevan tuomion täytäntöönpanosta;

18.  toteaa, että on tarpeen tehdä kiireellisiä ja mittavia uudistuksia Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakiin sekä valtion että entiteettien tasolla, jotta rakenteiden kaikista tasoista tulee tehokkaampia, toimivampia ja avoimempia; toteaa, että on syytä yksinkertaistaa Bosnia ja Hertsegovinan liittovaltion rakennetta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota käynnistämään maan kaikkien eturyhmien laaja-alaisen ja avoimen kuulemisen ja yleisen keskustelun perustuslain muutoksesta; korostaa, että kaikkien osapuolten ja yhteisöjen on oltava täysipainoisesti osallisina tässä prosessissa, jonka olisi johdettava konkreettisiin tuloksiin;

19.  kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että luodaan riippumaton, puolueeton ja tehokas oikeusjärjestelmä, jota tukee puolueeton ja riippumaton poliisitoimi, ja että toteutetaan tehokkaasti oikeusalan uudistusstrategia sekä sotarikosten selvittämistä koskeva kansallinen strategia; kehottaa yhdenmukaistamaan rikos- ja siviiliasioita koskevaa oikeuskäytäntöä eri tuomioistuin- ja syytteeseenpanojärjestelmissä ja toteuttamaan kaikki suositukset, joita EU:n sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisessä oikeusalan jäsennellyssä vuoropuhelussa on annettu;

20.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia edistymään julkishallinnon uudistamisessa sekä hallinnollisten valmiuksien vahvistamisessa kaikilla hallintotasoilla, jotka käsittelevät EU-asioita; on huolissaan valtionhallinnon taloudellisesta kestävyydestä ja poliittisen tuen puuttumisesta sen uudistamiselle; korostaa, että EU:n tuella on keskityttävä tehokkaiden koordinointimekanismien kehittämiseen ja virkamieskunnan pätevyyden ja ammattitaidon lisäämiseen, jotka ovat merkittäviä osatekijöitä tehokkaan ja tuloksellisen yhteistyön varmistamiselle EU:n kanssa;

21.  ilmaisee olevansa huolissaan maan mittavasta korruptiosta, sen kytkeytymisestä poliittisiin puolueisiin ja korruption esiintymisestä julkisen elämän kaikilla tasoilla; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia kaikilla tasoilla esittämään ja panemaan täytäntöön korruption torjuntaa koskevia strategioita ja suunnitelmia; pyytää asiasta vastaavia viranomaisia osoittamaan poliittista tahtoa tämän asian hoitamisessa ja tarjoamaan korruptiontorjuntavirastolle täyden toimintakyvyn edellyttämät resurssit sekä pitämään kirjaa tutkimuksista ja tuomioista, ja kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia saattamaan korruptiota koskevan lainsäädännön lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) suositusten mukaiseksi; korostaa, että ihmiskauppaa on torjuttava tehokkaasti asettamalla rikoksentekijät syytteeseen ja järjestämällä uhreille suojelua ja korvauksia;

22.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan toimia, joilla pannaan täytäntöön Europolin kanssa tehty operatiivista sopimusta koskeva etenemissuunnitelma, ja erityisesti saattamaan asianmukaisen tietosuojalainsäädännön ja menettelyt sopimuksen mukaisiksi;

23.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia kannustamaan riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittämistä, joiden toimintaan ei puututa poliittisella tasolla ja jotka eivät ole etnisesti pirstoutuneita eivätkä polarisoituneita; korostaa julkisen palvelun tiedotusvälineiden erityistä tehtävää demokratian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa ja kehottaa viranomaisia varmistamaan, että nämä tiedotusvälineet ovat taloudellisesti kestäviä ja riippumattomia ja eurooppalaisten normien mukaisia; pitää valitettavana, että toimittajia painostetaan edelleen poliittisesti ja että heitä uhkaillaan; on huolissaan yrityksistä heikentää viestinnän sääntelyviraston ja julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden riippumattomuutta; palauttaa mieliin, että vapaat tiedotusvälineet ovat oleellinen osa vakaata demokratiaa;

24.  kehottaa kaikkia poliittisia puolueita ennakoivasti työskentelemään osallistavan ja suvaitsevan yhteiskunnan rakentamiseksi; pyytää toimivaltaisia viranomaisia panemaan täytäntöön syrjinnän vastaiset lait ja politiikat ja käsittelemään lainsäädännössä ja käytännön tasolla olevia puutteita, mukaan lukien vammaisiin liittyvät kysymykset; on huolissaan homo- ja biseksuaaleihin sekä transihmisiin kohdistetuista vihapuheista, uhkailuista ja ahdistelusta; pyytää viranomaisia panemaan täysimittaisesti täytäntöön romaneja koskevan toimintasuunnitelman, edistämään aktiivisesti romanien ja kaikkien muiden vähemmistöjen tehokasta osallisuutta, julkisesti tuomitsemaan vihan motivoimat yhteenotot ja varmistamaan asianmukaisen poliisitutkinnan ja syytetoimet; pyytää viranomaisia tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan aloitteita tällä alalla taloudellisesti ja käytännössä sekä sitoutumaan tähän tukeen poliittisesti;

25.  antaa tukensa ihmis- ja kansalaisoikeuksien puolustajien Bosnia ja Hertsegovinassa tekemälle työlle ja kehottaa komissiota kehittämään rahoitusmekanismeja, joiden ansiosta myös ruohonjuuritason järjestöt hyötyisivät IPA-rahoituksesta;

26.  katsoo, että on erittäin tärkeää voimaannuttaa naisia edistämällä, suojelemalla ja vahvistamalla heidän oikeuksiaan, parantamalla heidän sosiaalista ja taloudellista tilannettaan, lisäämällä heidän osallistumistaan työmarkkinoilla, varmistamalla naisten oikeudenmukainen edustus poliittisissa ja taloudellisissa päätöksentekoprosesseissa ja edistämällä naisten yrittäjyyttä; toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina parlamentissa, hallituksessa ja julkishallinnossa ja että naisten työelämäoikeudet jätetään monessa tapauksessa vaille huomiota; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia takaamaan korkeatasoiset sosiaaliturvaoikeudet äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalle jääville kaikkialla maassa, jolloin luodaan kaikkien kansalaisten kannalta yhdenmukainen tilanne ja vältytään syrjinnältä;

27.  on huolissaan perheväkivallan suuresta määrästä ja siitä, että perheväkivallasta ei raportoida ja syytetoimet ovat riittämättömiä; kehottaa viranomaisia hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä, jotta naiset saavat todellista suojaa; korostaa, että on vahvistettava lainvalvontaelimiä, jotta voidaan onnistuneesti käsitellä sellaisia ongelmia kuin sukupuoleen perustuva väkivalta, perheväkivalta, pakottaminen prostituutioon ja naiskauppa; korostaa, että lapsia on suojeltava väkivallalta, ihmiskaupalta ja kaikenlaiselta muulta hyväksikäytöltä; kehottaa komissiota tutkimaan, millä tavoin voidaan edistää perheväkivallan torjuntaa;

28.  pitää myönteisenä, että Bosnia ja Hertsegovinassa on laadittu ohjelmaluonnos sodanaikaisten raiskausten, seksuaalisen hyväksikäytön ja kidutuksen uhreja varten; kehottaa tarjoamaan riittävät resurssit konfliktiin liittyneen seksuaalisen väkivallan uhrien järjestelmällistä kuntouttamista varten, mukaan luettuina yhteiskunnallisesta asemasta riippumattomat sairaanhoitoa ja psykologista hoitoa koskevat korvaukset sekä asianmukaiset sosiaalipalvelut; kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia lisäämään yleistä tietoisuutta uhrien asemasta;

29.  kehottaa liittovaltiota sisällyttämään rikoslakiin viharikoksia koskevan säännöksen vastaavalla tavalla kuin se on jo otettu käyttöön Serbitasavallassa ja Brckon piirikunnassa vuonna 2009;

30.  panee merkille, että vuoden 2011 lopussa Bosnia ja Hertsegovinassa oli yhä noin 113 000 maan sisäistä pakolaista, joista noin 8 000 asui vastaanottokeskuksissa, ja 7 000 pakolaista; vaatii kaikkia toimivaltaisia viranomaisia kaikilla tasoilla helpottamaan, myös kansainvälisen avunantajayhteisön antaman, kansainvälisen avunantajayhteisön konferenssissa Sarajevossa huhtikuussa 2012 uudistetun sitoumuksen perusteella, pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten pysyvää paluuta huolehtimalla heidän asumis- ja koulutusmahdollisuuksistaan, sosiaaliturvastaan ja työllistymismahdollisuuksistaan; kehottaa viranomaisia edistämään tätä prosessia myös myöntämällä rahoitusavustusta oikeudenmukaisella ja asiaankuuluvalla tavalla kaikille palaaville pakolaisille, mukaan luettuina Posavinaan palaavat kroaattipakolaiset;

31.  panee huolestuneena merkille, että monet henkilöt Bosnia ja Hertsegovinassa kärsivät sodan aiheuttamasta traumaperäisestä stressireaktiosta; kehottaa viranomaisia puuttumaan sosiaalisen ja psykologisen hoidon puuttumiseen henkilöiltä, jotka kärsivät kyseisestä stressireaktiosta;

32.  kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön miinoja koskevan toimintastrategian ja hyväksymään lain miinojen vastaisista toimista, jotta jatkossa voidaan estää maamiinojen aiheuttamat tapaturmat;

33.  tuomitsee jyrkästi kaikki Bosnia ja Hertsegovinassa tai muualla maailmassa ilmenevät yritykset vähätellä Srebrenicassa tapahtunutta kansanmurhaa tai kiistää se;

Sosioekonomiset kysymykset

34.  kehottaa hallintoja noudattamaan kaikilla tasoilla vakaata finanssipolitiikkaa; on huolissaan harmaan talouden laajuudesta ja korkeasta työttömyysasteesta, joka on etenkin naisten ja nuorten ongelma; on huolissaan siitä, miten poliittinen epävakaus ja oikeusvaltion heikkous vaikuttavat kasvuun ja investointeihin sekä koko liiketoimintaympäristöön; kehottaa hallitusta luomaan maan sisälle yhtenäisen talousalueen, luomaan suotuisat olosuhteet erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan kasvulle, vahvistamaan sisäisiä kasvun lähteitä ja samalla vähentämään hallituksen valta-asemaa ja monopoleja taloudessa, edistämään kasvuun tähtäävää varainkäyttöä ja lisäämään kilpailua;

35.  pitää ilahduttavana EU:n päätöstä myöntää 100 miljoonaa euroa makrotaloudellista rahoitusapua Bosnia ja Hertsegovinalle ja katsoo, että se on selvä osoitus unionin sitoutumisesta maan Eurooppa-pyrkimyksiin ja väestön hyvinvointiin;

36.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia ja erityisesti niissä entiteeteissä toimivia, joihin useimmat Bosnia ja Hertsegovinan yritykset ovat rekisteröityneet, tarkistamaan ja nykyaikaistamaan voimassa olevaa työlainsäädäntöä ja tehostamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työsuojelutarkastuksia;

37.  suhtautuu myönteisesti Bosnia ja Hertsegovinan ja EU:n välillä allekirjoitettuun sopimukseen Bosnia ja Hertsegovinan liittymisestä Maailman kauppajärjestöön (WTO); kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia tehostamaan muiden kumppanien kanssa käytäviä neuvotteluja pitäen tavoitteena maan liittymistä WTO:n jäseneksi lähitulevaisuudessa;

38.  toteaa, että opetuksen alalla on yleisesti ottaen edistytty jonkin verran, mutta kehottaa kuitenkin uudelleen ministerineuvostoa parantamaan muun muassa 12 opetusministeriön ja Brckon piirikunnan opetusosaston välistä koordinaatiota ja vähentämään koulutusjärjestelmän hajanaisuutta;

39.  pitää tärkeänä koko opetuksen yleisen laadun parantamista, jotta se vastaisi maan sisäisten ja ulkomaisten työmarkkinoiden tarpeisiin; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia korjaamaan ammatillisen koulutuksen puutteet ulkomaisten suorien investointien houkuttelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että oppilaitosten akkreditointi aloitetaan ja tutkintojen tunnustamisesta vastaavat virastot saatetaan täysin toimintavalmiiksi, ja pitää tätä tärkeänä myös taloudellisista syistä; panee tyytyväisenä merkille toteutetut toimet, joilla kehitetään ja laajennetaan nuorisolle tarkoitettuja koulutuskursseja ja -ohjelmia, joilla nuoria autetaan pääsemään työmarkkinoille, ja pyytää lisää tähän aiheeseen liittyviä aloitteita;

40.  kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia lopettamaan lasten etnisen erottelun (kaksi koulua saman katon alla), jota esiintyy yhä joissakin liittovaltion piirikunnissa; pyytää lisäksi edistämään erityisesti romanilasten tehokasta osallistamista koulutuksen avulla muun muassa kouluvalmiusohjelmia hyödyntäen; kehottaa viranomaisia toimimaan yhteistyössä asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta romaniperheitä kannustettaisiin tukemaan lastensa pääsyä koulutukseen; kehottaa viranomaisia yhdenmukaistamaan säännöksiä Bosnia ja Hertsegovinassa sen varmistamiseksi, että kaikkia lapsia kohdellaan yhtäläisesti; pyytää yleisesti perheiden erilleen joutumisen estäviä lisätoimenpiteitä sekä lisää tukipalveluja riskiryhmiin kuuluville perheille; pyytää komissiota tutkimaan, voisiko EU:n kohdennettu tuki auttaa lakkauttamaan erottelun koulutusjärjestelmässä;

41.  suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin kutsua koolle opetusasioita käsittelevä korkean tason kokous, jonka tavoitteena on edistää vuoropuhelua useista aiheista, kuten lasten etnisestä erottelusta kouluissa ja tuoda yhteen asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen edustajat ja Bosnia ja Hertsegovinan opetusalasta vastaavat viranomaiset;

42.  kehottaa viranomaisia mukauttamaan lainsäädäntöään EU:n ammattitutkintojen tunnustamista koskevaan säännöstöön;

43.  kehottaa viranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan säilyttää kansallinen perintö ja kehittää sitä koskevaa oikeudellista kehystä; kehottaa lisäksi toimivaltaisia viranomaisia kaikilla tasoilla varmistamaan selkeät menettelyt kulttuurilaitosten rahoittamiseksi, jotta ne voidaan pitää avoinna;

44.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla estetään viisumivapausjärjestelyjä koskevien väärinkäytösten jatkuminen ja reagoidaan tehokkaasti turvapaikkamenettelyjen organisoituun väärinkäyttöön EU:n jäsenvaltioissa;

Alueellinen yhteistyö ja kahdenväliset kysymykset

45.  antaa Bosnia ja Hertsegovinalle tunnustusta sen rakentavasta roolista alueellisessa yhteistyössä ja pyytää maata pyrkimään rajojen määrittämiseen yhteistyössä kaikkien naapureiden kanssa;

46.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia vauhdittamaan Kroatian EU:hun liittymisen valmisteluja lähentämällä asiaa koskevaa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaa kansallista lainsäädäntöään EU:n säännöstöön; on huolissaan siitä, että Bosnia ja Hertsegovinan viranomaiset eivät ole toteuttaneet toimia ja että se saattaa johtaa menetyksiin Bosnia ja Hertsegovinan vientimarkkinoilla; panee tyytyväisenä merkille toistaiseksi aikaansaadun edistyksen ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia rakentamaan pikaisesti tulevilla EU:n rajatarkastusasemilla tarvittavan infrastruktuurin; panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen ratkaisujen löytämiseksi Kroatian ja Bosnia ja Hertsegovinan kanssa pidettävissä kolmikantakokouksissa viimeisiin avoimiin rajakysymyksiin, mukaan lukien Neum/Ploče-sopimus, Kroatian EU:hun liittymistä silmällä pitäen; pyytää toteuttamaan tässä yhteydessä muita rakentavia toimia, jotta voidaan tarvittaessa lisätä EU:n rajatarkastusasemien lukumäärää; antaa Bosnia ja Hertsegovinalle tunnustusta sen panoksesta edistykseen, jota on saavutettu jäljellä olevien ongelmien ratkaisemisessa, mukaan lukien paikallista rajaliikennettä koskevan sopimuksen viimeistely, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa kansalaisten liikkumista raja-alueilla; pitää välttämättömänä, että löydetään ratkaisu, jossa säilytetään maiden välinen henkilökorttijärjestelmä heinäkuun 2013 jälkeen, jotta Bosnia ja Hertsegovinan kansalaiset voivat edelleen matkustaa Kroatiaan;

47.  toistaa pyyntönsä sallia Kosovon kansalaisten maahantulo, koska Bosnia ja Hertsegovina on edelleen alueen ainoa maa, joka ei salli heidän maahan pääsyään; pyytää näin ollen Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia hyväksymään Kosovon kansalaisten maahantulon edellyttämät matkustusasiakirjat, kuten Serbia ja muut maat jo ovat tehneet;

48.  toistaa, että on tarpeen jatkossakin soveltaa tiukasti kaikkia tarvittavia kriteereitä ja toimenpiteitä viisumittomaan matkustamiseen Schengen-maihin, ottaa käyttöön pitkän aikavälin strategioita ja säätää vähemmistöjä koskevista toimintatavoista; pitää välttämättömänä, että kansalaisille tiedotetaan asianmukaisesti viisumivapauden rajoituksista, jotta voidaan estää kaikenlainen matkustamisen vapauden ja viisumivapauden väärinkäyttö; panee merkille, että Bosnia ja Hertsegovinasta tulevien turvapaikanhakijoiden lukumäärä on pysynyt pienenä unionin jäsenvaltioissa; korostaa viisumittoman matkustamisen merkitystä Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisille;

o
o   o

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle sekä Bosnia ja Hertsegovinan presidentille, Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvostolle, Bosnia ja Hertsegovinan parlamentille ja Bosnia ja Hertsegovinan liittovaltion ja Serbitasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 80, 19.3.2008, s. 18. (2) EUVL L 188, 19.07.2011, s. 30. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0085. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0453.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2012 edistymiskertomuksesta (2013/2866(RSP))

P7_TA(2013)0226 B7-0186/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. joulukuuta 2005 tekemän päätöksen antaa EU:n ehdokasmaan asema sekä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 ja 14. ja 15. joulukuuta 2006 pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten puheenjohtajan päätelmät,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen edustustojen päälliköiden 11. tammikuuta 2013 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission vuoden 2012 edistymiskertomuksen (SWD(2012)0332) ja 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2012 ja 2013 tärkeimmät haasteet” (COM(2012)0600),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 845 (1993) ja 817 (1993) sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 47/225 (1993) ja vuonna 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen antaman päätöksen 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallinnon kongressin suosituksen 329 (2012) maan paikallisesta demokratiasta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, muun muassa 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Laajentuminen: politiikat, kriteerit ja EU:n strategiset edut”(1),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2012 pidetyn parlamentaarisen sekavaliokunnan kymmenennen kokouksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että kaikkia ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita olisi kohdeltava yhdentymisprosessissa niiden omien ansioiden perusteella;

B.  katsoo, että liittymistä koskeva korkean tason vuoropuhelu on vauhdittanut maan uudistusprosesseja;

C.  katsoo, että EU:n jäsenyys on olennainen asia maan pitkän aikavälin vakauden ja etnisten ryhmien välisten hyvien suhteiden kannalta;

D.  toteaa, että Eurooppa-neuvosto päätti neljäntenä peräkkäisenä vuonna olla aloittamatta liittymisneuvotteluja maan kanssa huolimatta komission asiassa antamasta myönteisestä suosituksesta; toteaa, että asian lykkääminen lisää entisestään maassa kasvavaa turhautumista EU-integraatioprosessin pysähtymiseen, ja se voi pahentaa maan sisäisiä ongelmia ja jännitteitä; katsoo, että kahdenväliset kysymykset eivät saisi olla esteenä liittymisneuvottelujen viralliselle käynnistämiselle, vaikka ne pitäisikin ratkaista ennen liittymisprosessin loppua;

E.  toteaa, että maa on valmis aloittamaan liittymisneuvottelut EU:n kanssa;

F.  katsoo, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet kuuluvat edelleen oleellisena osana laajentumisprosessiin;

G.  katsoo, että kahdenvälisiä kysymyksiä olisi käsiteltävä rakentavassa hengessä niin, että otetaan huomioon EU:n yleiset edut ja arvot;

Yleisiä näkökohtia

1.  pyytää jälleen neuvostolta, että se vahvistaisi viipymättä, milloin liittymisneuvottelut aloitetaan;

2.  pitää valitettavana, että neuvosto päätti viimeisimmässä kokouksessaan 11. joulukuuta 2012 neljäntenä peräkkäisenä vuonna olla noudattamatta komission antamaa suositusta eikä ole vielä käynnistänyt liittymisneuvotteluja; toteaa kuitenkin, että Eurooppa-neuvoston päätelmissä tuetaan yksimielisesti ajallisesti sidotun päätöksen tekemistä komission seuraavan kertomuksen perusteella, mikä merkitsee aitoa edistysaskelta ja sen tunnustamista, että riittävä edistyminen joulukuussa 2012 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmissä esitetyillä keskeisillä aloilla on tärkeää; kiittää laajentumisesta vastaavaa komission jäsentä hänen esittämistään aloitteista ja kehottaa häntä sisällyttämään tulevaan kertomukseen arvion kustannuksista, joita aiheutuisi, jos laajentuminen ei toteudu, mukaan luettuna suurimmista maalle aiheutuvista riskeistä, joita aiheutuisi nykytilanteen jatkuessa; suhtautuu myönteisesti Euroopan komission 16. huhtikuuta 2013 antamaan kevätraporttiin ja kehottaa puheenjohtajavaltio Irlantia toteuttamaan tehokkaita diplomatiatoimia tyydyttävän tuloksen saavuttamiseksi, jotta neuvosto voisi päättää, että neuvottelut aloitetaan ennen kesäkuun 2013 loppua;

3.  korostaa, että hyvät naapuruussuhteet ovat EU:hun liittymisprosessin peruspilari; antaa tunnustuksen maan yleisesti rakentavalle roolille suhteissa muihin laajentumisen piiriin kuuluviin maihin; kannustaa jatkamaan Ateenan, Sofian ja Skopjen välillä käytyä diplomaattista vuoropuhelua ja pitää hyvin tärkeänä, että kaikki osapuolet osoittavat aitoa sitoutumista hyviin naapurisuhteisiin erityisesti ystävyyden, keskinäisen kunnioituksen ja rakentavan vuoropuhelun pohjalta ja että sitoutuminen perustuu todelliseen haluun ratkaista väärinkäsitykset ja voittaa vihamielisyydet; kehottaa välttämään eleitä, lausuntoja ja toimia, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti hyviin naapuruussuhteisiin; pitää tässä suhteessa myönteisenä äskettäin pidettyä Skopjen ja Sofian hallitusten edustajien välistä kokousta, jonka tavoitteena oli näiden kahden maan välisen sopimuksen mahdollinen allekirjoittaminen; kehottaa laajentumisesta vastaavaa komission jäsentä kiinnittämään kertomuksessaan erityistä huomiota hyviin naapuruussuhteisiin; kehottaa myös lisäämään sosiaalista ja kulttuurista yhteistyötä, jotta voidaan vahvistaa alueen kansojen välisiä siteitä;

4.  toistaa, että kahdenvälisiä kysymyksiä on käsiteltävä rakentavassa ja naapuruuteen perustuvassa hengessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa liittymisprosessia ja mieluiten ennen liittymisneuvottelujen aloittamista; toistaa, että kahdenvälisiä kysymyksiä ei saisi käyttää EU-liittymisprosessin estämiseen;

5.  vaatii, että kaikkia ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita olisi kohdeltava yhdentymisprosessissa niiden omien ansioiden mukaisesti;

6.  on vakuuttunut siitä, että neuvottelujen käynnistäminen voi muuttaa tilannetta niin, että lisäuudistukset saavat uutta pontta ja niitä varten luodaan todellisia välineitä, maan sisäinen tilanne paranee, etnisten ryhmien välinen vuoropuhelu helpottuu ja hyvät naapuruussuhteet edistyvät;

7.  katsoo, että liittymistä koskeva korkean tason vuoropuhelu on ollut merkittävä väline jumittuneen tilanteen purkamisessa ja uuden dynamiikan saamisessa liittymisprosessille; pitää ilahduttavana, että edistymistä on tapahtunut yli 75 prosentissa määritellyistä politiikan aloista; toistaa pitävänsä tärkeänä täyttä ja peruuttamatonta toteutusta; korostaa, että liittymistä koskeva korkean tason vuoropuhelu ei korvaa liittymisneuvotteluja; kehottaa neuvostoa pyytämään komissiolta arviointimenettelyn aloittamista mahdollisimman pian, jotta asiassa voitaisiin edistyä;

8.  panee tyytyväisenä merkille ja tukee viimeaikaista sopimusta, joka on johtanut maan sisäisen poliittisen umpikujan ratkaisemiseen, ja katsoo, että tämä sopimus mahdollistaa uuden edistymisen kohti EU-jäsenyyttä ennen Eurooppa-neuvostossa käytäviä neuvotteluja; kehottaa kaikkia osapuolia jatkamaan poliittista vuoropuhelua ja korostaa, että yli puoluerajojen menevä laaja tuki ja sitoutuminen EU-asioihin on tarpeen; korostaa, että kansallinen parlamentti on keskeinen demokraattinen instituutio, jossa käsitellään ja ratkaistaan poliittisia mielipide-eroja, ja kehottaa maan kaikkia poliittisia voimia toimimaan tässä hengessä ja kunnioittamaan parlamentin menettelyjä sekä sen perustan muodostavia demokraattisia arvoja; tukee aloitteita parlamentin toiminnan parantamiseksi, mukaan luettuna ehdotus tutkintakomitean perustamisesta joulukuun 24. päivän 2012 tapahtumista vastuussa olevien selvittämiseksi, lisäsuositusten antamiseksi parlamentin menettelyjen uudistamiseksi kattavasti aidon puoluerajat ylittävän yhteistyön pohjalta, parlamentin auktoriteetin, riippumattomuuden ja oikeutuksen parantamiseksi sekä mainitun kaltaisten tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa; kehottaa viranomaisia perustamaan välittömästi tutkintakomitean, jotta se voi aloittaa tärkeän työnsä tavanomaisen poliittisen menettelyn palauttamiseksi maahan; pitää valitettavana, että toimittajat poistettiin parlamentista, ja kehottaa aloittamaan uudelleen vuoropuhelun hallituksen ja toimittajien liiton välillä sellaisin edellytyksin, joihin toimittajat voivat luottaa;

9.  on erittäin huolissaan etnisten ryhmien välisistä jännitteistä, joita on tullut esiin kuluneen vuoden aikana; katsoo, että tehostettu poliittinen vuoropuhelu on oleellisen tärkeää sen kannalta, että kehitys jatkuu kohti rauhanomaista monietnistä, monikulttuurista ja monen uskonnon yhteiskuntaa ja voidaan poistaa riskit yhteiskunnan jakautumisesta etnisten rajojen mukaisesti; tuomitsee vakaasti kaikki etnisyyteen perustuvat suvaitsemattomuustapaukset ja -viittaukset;

10.  suhtautuu myönteisesti hallituksen raporttiin Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja odottaa, että raportti esitetään julkisesti, jotta saadaan laajaa yhteiskunnallista ja poliittista tukea maan monietniselle tulevaisuudelle; kehottaa hallitusta siirtymään nopeasti tarkastelun seuraavaan vaiheeseen;

11.  suhtautuu myönteisesti vuosien 2011–2014 hajauttamisohjelmaan ja kehottaa panemaan aluekehityslain täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa hallitusta jatkamaan veropoliittista hajauttamista ja pitämään keskipitkän välin tavoitteena sitä, että paikallis- ja alueviranomaiset käyttävät yhdeksän prosenttia BKT:stä; kiittää UNDP:tä ja laajempaa avunantajien yhteisöä niiden tekemästä yhteistyöstä hallituksen kanssa paikallishallinnon toimintakyvyn kehittämiseksi niin, että voidaan taata hyvä hallinto ja kaikkien kansalaisten yhtäläiset mahdollisuudet turvautua hallintoon;

12.  pitää myönteisinä viranomaisten toimia kommunistisesta menneisyydestä irtautumisessa ja entisen Jugoslavian salaisessa palveluissa toimineiden agenttien nimien julkistamista sekä lustraatiolain soveltamisajan pidentämistä, kunnes julkisten tietojen vapaata saatavuutta koskeva laki hyväksytään; kehottaa samalla viranomaisia hankkimaan Jugoslavian salaisen palvelun arkistot Serbiasta ja ottamaan tiedustelupalvelun ja vastavakoilupalvelun henkilöstön lustraatiomenettelyn piiriin; kehottaa vahvistamaan tietoja tarkistavan komission (Data Verification Commission) mandaattia siirtämällä kaikki tarvittavat tiedustelu- ja vastavakoilupalvelun asiakirjat pysyvästi tämän komission tiloihin; korostaa, että on uudistettava turvallisuusalaa sekä vahvistettava tiedustelu- ja vastavakoilupalveluiden parlamentaarista valvontaa;

13.  katsoo, että monietninen yhteiskunta voidaan saavuttaa parhaiten tehostamalla poliittista vuoropuhelua ja soveltamalla esimerkkiin perustuvaa johtamista, jossa osoitetaan hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta muita etnisiä ryhmiä kohtaan, ja toteuttamalla koulutusjärjestelmä, jossa opetetaan monietniseen yhteiskuntaan liittyviä arvoja; pitää siksi ilahduttavana hallituksen monietnistä koulutushanketta ja kehottaa kaikkia kouluja seuraamaan Kumanovon koulujen kaltaisten edelläkävijöiden esimerkkiä ja pyrkimään niiden tavoin etnisille yhteisöille annettavan erillisen opetuksen lopettamiseen;

14.  kehottaa painokkaasti viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa toteuttamaan asianmukaisia toimia historiallisen sovinnon toteuttamiseksi, jotta voidaan voittaa erilaisten etnisten ja kansallisten ryhmien välinen ja niiden sisäinen jakautuneisuus, bulgarialaista identiteettiä ilmaisevat kansalaiset mukaan luettuna; pyytää jälleen pyrkimään myönteiseen kehitykseen yhteisten tapahtumien ja merkkihenkilöiden yhteisessä juhlinnassa naapurina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa; kannustaa pyrkimyksiä perustaa historiaa ja koulutusta käsitteleviä yhteisiä asiantuntijakomiteoita, jotka edistäisivät objektiivista, tosiasioihin perustuvaa historiantulkintaa, vahvistaisivat akateemista yhteistyötä ja edistäisivät nuorissa sukupolvissa myönteistä asennetta naapureita kohtaan; kehottaa viranomaisia ottamaan käyttöön oppimateriaaleja, joihin ei sisälly ideologisia historiantulkintoja ja jotka on suunnattu molemminpuolisen ymmärryksen parantamiseen; panee huolestuneena merkille viittaukset antiikin aikaan; on vakuuttunut siitä, että kulttuuria ja taidetta olisi käytettävä ihmisten lähentämiseen eikä erottamiseen; kehottaa hallitusta antamaan suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille selvän merkin siitä, että maassa ei hyväksytä kansalliseen identiteettiin perustuvaa syrjintää oikeusjärjestelmässä, tiedotusvälineissä, työhönotossa tai sosiaalisissa mahdollisuuksissa; korostaa näiden toimien merkitystä erilaisten etnisten ryhmien integroitumiselle sekä maan vakaudelle ja integroitumiselle Eurooppaan;

15.  pitää myönteisenä edistystä normatiivisen kehyksen vahvistamisessa oikeusasioissa ja lapsia koskevissa asioissa, kuten nuoriso-oikeuden tarkistamista, valvontajärjestelmän perustamista ja nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisemistä koskevan kansallisen strategian kehittämistä; on huolissaan jäljellä olevista puutteista rikosten ja erityisesti hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten suojelussa, jotka johtuvat riittämättömistä resursseista, ammattihenkilöstön rajallisesta kapasiteetista sekä lapsiuhreja koskevan tehokkaan reagointijärjestelmän puutteesta; kehottaa parantamaan sosiaalityötä tekevien keskusten taloudellisia ja henkilöstöresursseja ja luomaan monialaisia ryhmiä, jotka voivat antaa lapsiuhreille toipumiseen, kuntoutukseen ja uudelleenintegroitumiseen liittyviä palveluita;

Hyvät naapuruussuhteet ja nimikysymys

16.  pitää edelleen valitettavana, ettei nimikiistaa, joka on estänyt maata etenemästä EU-jäsenyyden tiellä, ole voitu ratkaista; yhtyy Eurooppa-neuvoston kantaan siitä, että nimikysymys on ratkaistava lopullisesti ja ilman kummankaan osapuolen viivyttelyä ja että kansainväliseen oikeuteen kuuluvan Haagin päätöksen on tultava voimaan; tukee voimakkaasti YK:n erityislähettilään ponnisteluja yhteisesti hyväksyttävissä olevan ratkaisun löytämiseksi; pitää myönteisenä laajentumisesta vastaavan komission jäsenen ehdotusta entisen Skopjen, Ateenan ja EU:n edustajien välisestä kolmikantakokouksesta; katsoo, että tämä aloite voisi auttaa tehostamaan YK:n johtamia neuvotteluja; pitää myönteisenä sysäystä, jonka saivat aikaan yhteisymmärryspöytäkirja sekä viimeaikaiset yhteydet YK:n sovittelijaan; kehottaa kaikkia osapuolia hyödyntämään kaikki tilaisuudet, jotta voidaan varmistaa toimen onnistuminen ja aloittaa rakentava vuoropuhelu ratkaisun löytämiseksi ja tilanteen laukaisemiseksi; katsoo, että maan johdon ja Euroopan unionin olisi selitettävä suurelle yleisölle, mitä hyötyä olisi ratkaisun aikaansaamisesta ennen asiasta järjestettävää kansanäänestystä;

17.  toistaa komissiolle ja neuvostolle esittämänsä kehotuksen aloittaa EU:n perussopimusten mukaisesti sellaisen yleisesti sovellettavan riidanratkaisumekanismin kehittäminen, jolla pyritään ratkaisemaan laajentumisprosessissa mukana olevien maiden ja jäsenvaltioiden kahdenvälisiä kiistoja;

18.  suhtautuu myönteisesti termin ”makedonialainen” käyttämiseen vuoden 2012 edistymiskertomuksessa samalla kun kunnioitetaan maan sekä naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden erilaisia kieliä, identiteettejä ja kulttuureja;

Poliittiset arviointiperusteet

19.  yhtyy komission arvioon siitä, että maa täyttää edelleen poliittiset arviointiperusteet;

20.  kehottaa lujittamaan parlamentin roolia hallituksen valvonnassa, parantamaan vaalilakia ja parantamaan poliittisten puolueiden rahoituksen seurattavuutta; korostaa tässä suhteessa, että vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen annetut Etyj:n/ODIHR:n suositukset on pantu täytäntöön vain osittain, ja kehottaa tältä osin hallitusta muuttamaan lakeja suositusten toteutumiseksi täysimääräisesti, vaaliluettelon tarkistaminen ja ajan tasalle saattaminen mukaan luettuna;

21.  panee tyytyväisenä merkille jatkuvat pyrkimykset edistää julkishallinnon lainsäädäntökehystä ja yleisiä hallintomenettelyjä, etenkin hallintovirkamiehiä koskevaa lakia ja yleisiä hallintomenettelyjä koskevaa lakia; kehottaa toteuttamaan lisätoimia julkisen hallinnon avoimuuden, puolueettomuuden ja ammatillisuuden takaamiseksi, ansioihin perustuvan palvelukseen ottamisen varmistamiseksi sekä varainhoidon valvonnan, strategisen suunnittelun ja henkilöstöresurssien hallinnan parantamiseksi;

22.  kehottaa toteuttamaan lisätoimia oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi; pitää tärkeänä, että määritellään tuomarien erottamista koskevat selkeät vaatimukset ja poistetaan siten oikeuslaitoksen riippumattomuutta uhkaavat vaarat; pitää ilahduttavana, että tuomioistuinkäsittelyä odottavien asioiden kokonaismäärä on vähentynyt, mutta vaatii toteuttamaan toimia, joilla vähennetään korkeimman oikeuden ja hallinto-oikeuden käsittelyä odottavien asioiden lukumäärää; kehottaa rationalisoimaan tuomioistuinverkostoa asteittain ja tukemaan edelleen tuomarien ja syyttäjien koulutuslaitosta, kun otetaan huomioon sen keskeinen rooli jatkuvan koulutuksen, urakehityksen ja ansioihin perustuvan palvelukseen ottamisen varmistamisessa;

23.  pitää myönteisinä toimia, joilla parannetaan tuomioistuinjärjestelmän tehokkuutta ja avoimuutta ja erityisesti kaikkien tasojen tuomioistuinten tuomioiden julkistamista niiden verkkosivustolla; pitää tarpeellisena luoda syyteasioita ja tuomioita koskeva täytäntöönpanon valvontarekisteri, jonka avulla voidaan mitata edistymistä; vaatii yhtenäistämään oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa ennakoitavissa oleva oikeusjärjestelmä ja julkinen luottamus siihen;

24.  tukee EULEXin erityistä tutkintaryhmää (SITF) ja kannustaa maata tekemään ryhmän kanssa yhteistyötä ja avustamaan sitä sen toiminnassa;

25.  suhtautuu myönteisesti korruption vastaisen lainsäädännön vahvistamiseen, eturistiriitoja koskevan lain muuttaminen mukaan luettuna, mutta on huolissaan siitä, että korruptio on yhä laajaa sekä maan sisällä että koko alueella; kehottaa panemaan voimassa olevat lait paremmin täytäntöön ja jatkamaan pyrkimyksiä tuomioiden tehostamiseksi korkean tason tapauksissa; suhtautuu myönteisesti Etyjin tukemaan korruption vastaiseen ohjelmaan eli PrijaviKorupcija.org -hankkeeseen, jonka avulla korruptiosta voidaan ilmoittaa tekstiviestillä, ja kymmenen kaupunginjohtajan julistukseen johtamiensa kaupunkien korruptiota koskevasta nollatoleranssista;

26.  toteaa, että vaikka tuomiot lahjontaan liittyvistä rikkomuksista ovatkin tiukempia, haltuunotto- ja takavarikointimääräykset ovat edelleen poikkeuksellisia; katsoo, että varojen haltuunotto ja takavarikointi ovat keskeisiä välineitä lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; kehottaa maan viranomaisia panemaan täysin täytäntöön maan rikoslain määräykset, jotka koskevat oikeushenkilöihin liittyvää pidennettyä takavarikointia sekä näiden laitonta rikastumista ja rikosoikeudellista vastuuta;

27.  pitää myönteisinä puoluerahoitusta koskevaan lainsäädäntöön tehtyjä muutoksia; panee erityisesti merkille valtion tilintarkastusviraston keskeisen aseman poliittisen rahoituksen valvonnassa; kehottaa maan viranomaisia antamaan valtion tilintarkastusvirastolle riittävät keinot, jotka mahdollistavat puolueiden ja kampanjoiden rahoituksen ennakoivan ja kattavan valvonnan, ja kehottaa parantamaan merkittävästi julkisten menojen ja puoluerahoituksen avoimuutta;

28.  panee merkille käynnissä olevat toimet kansallisen tiedustelutietokannan perustamiseksi; kehottaa viranomaisia saattamaan mahdollisimman pian päätökseen tarjousmenettelyn ja päättämään siitä, mikä taho vastaa kansallisen tiedustelutietokannan perustamisesta, jotta saadaan täysi tuki toimille järjestäytynyttä rikollisuutta, lahjontaa, petoksia, rahanpesua ja muita vakavia rikoksia vastaan, rajat ylittävät rikokset mukaan luettuna;

29.  pitää ilahduttavana kunnianloukkausten lakisääteisen rangaistavuuden poistamista ja ilmaisunvapautta koskevan vuoropuhelun tehostamista hallituksen ja toimittajien välillä; kehottaa viranomaisia jatkamaan tiedonvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden vahvistamista ja edistämistä ja katsoo, että tiedotusvälineiden on oltava vapaita kaikenlaisesta poliittisesta ja taloudellisesta vaikutuksesta ja että näitä arvoja on sovellettava johdonmukaisesti; on kuitenkin huolissaan siitä, että maa on pudonnut merkittävästi ”Toimittajat ilman rajoja” -järjestön vapausindeksissä, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia journalismin ja tutkivan journalismin ammatillisten normien lujittamiseksi, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja julkisen lähetystoiminnan harjoittajien riippumattomuuden edistämiseksi, tiedotusvälineiden työntekijöiden työhön liittyvien oikeuksien, omistussuhteisiin liittyvän avoimuuden, kestävyyden ja unionin normien noudattamisen toteuttamiseksi; panee huolestuneena merkille toimittajien piirissä laajalle levinneen itsesensuurin ja itse itseään sääntelevän mediaorganisaation puuttumisen; on huolissaan siitä, että suurin osa hallituksen rahoittamasta mainonnasta ohjautuu hallitusta kannattaviin tiedotusvälineisiin; tukee sosiaalisen median aktivisteja, jotka ovat vastustaneet internetin sensurointia;

30.  on huolissaan tiedotusvälineiden analyyttisyyden ja objektiivisuuden puutteesta maaliskuun 2013 paikallisvaaleja edeltäneellä ajanjaksolla, jolloin erityisesti opposition toimintaa koskeva raportointi oli kampanjan aikana lähes olematonta sekä valtio-omisteisissa että yksityisissä tiedotusvälineissä; korostaa, että valppaat ja ammattitaitoiset tiedotusvälineet ovat välttämätön edellytys maan demokraattisen kulttuurin ja demokraattisten instituutioiden kehityksen jatkamiselle ja poliittisten kriteerien noudattamiselle;

31.  panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston 13. joulukuuta 2012 antaman El-Masri-päätöksen, jossa todettiin, että Saksan kansalaiseen Khaled El-Masriin oli 31. joulukuuta 2003 kohdistunut monia, sieppauksia, poikkeuksellisia luovutuksia ja kidutusta koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen vastaisia toimia, ja häntä oli pidetty 23 päivän ajan vangittuna Skopjessa sijaitsevassa hotellissa, ennen kuin hänet siirrettiin Skopjen lentokentän kautta Afganistaniin; kehottaa hallitusta noudattamaan viipymättä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen kaikkia osatekijöitä, joihin kuuluu virallinen anteeksipyyntö El-Masrille sekä tuomioistuimen määräämän korvauksen maksaminen, ja kehottaa sitä sitoutumaan kansainvälisen tutkintakomitean perustamiseen;

32.  suhtautuu myönteisesti uuteen yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaan lakiin, tasa-arvonäkökohtien huomioimista talousarvioiden laatimisessa koskevaan ensimmäiseen viisivuotiseen strategiaan, joka on kehitetty yhteistyössä YK:n tasa-arvoyksikön (UN Women) kanssa, romanien osallistamista koskevaan toimintaohjelmaan myönnettyyn rahoitukseen ja hankkeeseen, jolla autetaan romaneja saamaan laillinen asema asunnoilleen; suhtautuu myönteisesti uuden homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten yhteisölle tarkoitetun tukiviraston avaamiseen, mutta on huolissaan siihen kohdistuneesta vandalismista; kannustaa hallitusta jatkamaan toimiaan syrjinnän vastaisen politiikan tehostamiseksi erityisesti etnisyyteen ja kansalliseen identiteettiin liittyvän syrjinnän suhteen;

33.  kehottaa ministereitä ja virkamiehiä tuomitsemaan julkisesti homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten syrjinnän, takaamaan, että mahdolliset Gay Pride -tapahtumat tai muut homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten yhteisön järjestämät tapahtumat voidaan toteuttaa turvallisesti ja onnistuneesti, ja sitoutumaan kaikkiin EU:n perussopimuksessa mainittuihin syihin perustuvan syrjinnän torjumiseen; kehottaa tiedotusvälineitä pidättymään homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten vastaisista kannanotoista, vihapuhe ja vihan lietsonta mukaan luettuna;

34.  on huolissaan poliisin suorittamista pahoinpitelyistä; kehottaa jatkamaan poliisien kouluttamista ja ammattitaidon parantamista ja kehottaa pyrkimään poliisivoimien epäpoliittisuuteen; katsoo, että tarvitaan lakien täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien elinten riippumaton valvontamekanismi, jotta voidaan torjua rankaisemattomuutta ja taata demokraattiset ja vastuulliset poliisipalvelut;

35.  korostaa, että maan ja kaikkien Länsi-Balkanin maiden asukkaille myönnetty viisumivapaus on erittäin tärkeä saavutettu etu integroitumisessa EU:hun ja hyvin vahva kannustin oikeus- ja sisäasioiden uudistusten vauhdittamiseksi;

36.  kehottaa viranomaisia toteuttamaan toimia ja toimimaan yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden kanssa, jotta estetään EU:ssa olevien maan kansalaisten tarpeettomat turvapaikkahakemukset, ja kehottaa samalla takaamaan oikeuden matkustamiseen ilman viisumia kaikille kansalaisille ja estämään romanien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kaikenlaisen syrjinnän ja leimaamisen; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia olemaan kiistämättä tai estämättä maan kansalaisten viisumitonta matkustamista ja kehottaa niitä sen sijaan esittämään maan viranomaisille pyynnön sellaisen politiikan toteuttamisesta, jonka avulla kaikille kansalaisille tarjotaan ihmisarvoinen tulevaisuus heidän omassa maassaan;

37.  pitää ilahduttavana naispuolisten parlamentin jäsenten suurta lukumäärää verrattuna eräisiin jäsenvaltioihin, mutta on edelleen huolissaan naisten vähäisestä osallistumisesta työelämään; kehottaa viranomaisia tehostamaan hoitopalveluja, jotka on tarkoitettu vammaisille lapsille, katulapsille, huumeita käyttäville lapsille ja lapsille, jotka ovat perheväkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreja;

38.  suhtautuu myönteisesti syrjinnän vastaisen komitean saavuttamaan jatkuvaan edistykseen; kehottaa antamaan sille riittävän henkilöstön ja katsoo, että sen hyväksyminen tasa-arvoelinten eurooppalaiseen verkostoon tarjoaa muille elimille ja organisaatioille esimerkin EU-jäsenyyden edistämisestä niin, että ne integroituvat itse asianmukaisiin eurooppalaisiin verkostoihin;

Kansalaisyhteiskunta

39.  katsoo, että maan tulevan demokraattisen edistyksen kannalta on oleellista, että maahan kehittyy poliittinen kulttuuri, joka hyödyntää riippumatonta, moniarvoista, monietnistä, monikulttuurista ja puolueetonta kansalaisyhteiskuntaa, ja että kansalaisyhteiskunnan havainnot voivat parantaa mahdollisuuksia tietoon perustuvaan todellisen tilanteen huomioonottamiseen päätöksentekoon; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjä on vahvistettava ja niiden on tultava riippumattomiksi poliittisista eduista, sekä tehostettava yhteisen edun mukaisia yhteisiä hankkeita naapurimaiden ja kaikkien EU-maiden kansalaisjärjestöjen kanssa;

40.  suhtautuu myönteisesti kansalaisjärjestöjen kuulemiseen oikeusapua ja säätiöitä koskevan lain muutoksista; kehottaa kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa täysimääräisesti ja ajoissa kaikista merkityksellisistä poliittisista aloitteista, mikä kattaa myös liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun, ja ottamaan avoimella menettelyllä valittuja kansalaisyhteiskunnan tarkkailijajäseniä mukaan kaikkiin merkittäviin hallituksen työryhmiin;

41.  korostaa, että kansalaisjärjestöillä voi olla merkittävä rooli, jonka avulla EU:hun integroitumisen prosessista saadaan entistä avoimempi, seurattavampi ja osallistavampi;

42.  katsoo, että parlamentin selvitys liittymistä valmistelevasta tukivälineestä osoitti, että hallituksen on sitouduttava luomaan kumppanuuksia kansalaisyhteiskunnan kanssa ja perustettava kansallinen rahasto, joka tarjoaa yhteisrahoitusta, jonka avulla kansalaisjärjestöt voivat täysimääräisesti osallistua EU:n rahoittamiin hankkeisiin; kehottaa ottamaan kansalaisjärjestöt täysin mukaan seuraavaa liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevien päätösten valmisteluun;

Taloudelliset asiat

43.  onnittelee maata makrotaloudellisen vakauden ylläpitämisestä; panee kuitenkin merkille, että julkisen sektorin velka on kasvanut, julkisen talouden ohjauksen laatu on heikentynyt ja globaali taantuma on vaikuttanut kielteisesti maan saamiin suoriin ulkomaisiin investointeihin;

44.  pitää myönteisinä lainsäädäntötoimia, joiden avulla tiukennetaan liiketoimintaympäristöä, sekä jatkuvia toimia, joiden avulla pyritään kehittämään hyviä keskipitkän aikavälin makrofinanssipoliittisia strategioita; kehottaa poliittisia voimia aloittamaan avoimen poliittisen vuoropuhelun maan finanssipoliittisesta tilanteesta ja velkasitoumuksista;

45.  panee huolestuneena merkille, että työttömyys on edelleen erittäin korkea, että nuorisotyöttömyys on yksi maailman korkeimmista ja naisten työllistymisaste on edelleen erittäin matala; pitää ilahduttavana nuorisotyöllisyyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa, joka on kehitetty ILO:n ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman pohjalta; kehottaa hallitusta parantamaan työtä koskevien sääntöjen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien elinten välistä koordinointia ja vahvistamaan eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen järjestämän koulutuksen perustalta työmarkkinaosapuolten valmiuksia tehokkaaseen etujärjestöjen vuoropuheluun; katsoo, että tarvitaan lisäinvestointeja tutkimuksen, teknisen kehittämisen ja innovoinnin kapasiteetin lisäämiseksi, jotta voidaan edistää tietoon perustuvan talouden rakentamista;

46.  panee tyytyväisenä merkille liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen uudistamisessa tapahtuneen kehityksen ja erityisesti pyrkimykset saada valmiiksi liikennekäytävä X(2); pitää rautatieyhteyksiä tärkeänä kestävän liikennejärjestelmän yhteydessä ja pitää näin ollen tervetulleena hallituksen aikomusta kunnostaa tai rakentaa Skopjen ja naapurimaiden pääkaupunkien välisiä rautatieyhteyksiä sekä kehottaa vauhdittamaan edistymistä, mukaan luettuna liikennekäytävään VIII(3) sisältyvien rautatieyhteyksien rahoituksen viimeisteleminen;

47.  korostaa, että on tärkeää luoda hallituksen ja yksityisten yritysten välinen kuulemismekanismi, kun tehdään talouskriisin torjumista koskevia päätöksiä; toteaa myös, että tällainen mekanismi voisi olla ratkaisu pyrittäessä mukauttamaan koulutusjärjestelmää markkinoiden tarpeisiin, mikä voisi vähentää nuorisotyöttömyyttä;

48.  panee merkille hallituksen pyrkimykset rakentaa uudelleen maan paikallinen tieinfrastruktuuri, millä pyritään parantamaan vaihtoehtoista matkailua ja kansalaisten elämää; kehottaa tähän liittyen maata ottamaan entistä dynaamisemman asenteen liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen liittyvissä aluekehityshankkeissa, jotka lisäävät rajat ylittävää yhteistyötä ja alueen maiden välisiä yhteyksiä;

49.  toteaa, että tarvitaan merkittäviä ympäristötoimia erityisesti veden laatuun, luonnonsuojeluun ja teollisuuden aiheuttaman pilaantumisen valvontaan sekä riskien hallintaan; korostaa, ettei merkittävää kehitystä voida saavuttaa ilman, että hallinnollista kapasiteettia vahvistetaan samalla riittävästi; kehottaa maan hallitusta toteuttamaan tässä suhteessa tarvittavat toimet;

50.  toistaa uusiutuvien energialähteiden tarjoavan maalle mahdollisuuksia ja pitää myönteisenä, että on saavutettu kehitystä, kun on jo annettu 21 uutta lupaa pienille vesivoimalaitoksille, toiminnassa on jo vesivoimalaitos ja parhaillaan on rakenteilla tuulipuisto; kehottaa hallitusta lisäämään julkista keskustelua ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja vaatii lisätoimia tämän alan kansallisen lainsäädännön sovittamiseksi EU:n säännöstöön; kehottaa panemaan täytäntöön kansallista lainsäädäntöä etenkin vesihuollon, teollisuuden aiheuttaman pilaantumisen valvonnan, luonnonsuojelun sekä ilmastonmuutoksen alalla; korostaa tarvetta vahvistaa hallinnollista kapasiteettia sekä keskus- että paikallistasolla;

51.  kannustaa viranomaisia lisäämään toimiaan sähköisen hallinnon ottamiseksi käyttöön osana julkishallinnon uudistuksia, joiden avulla pyritään saamaan aikaan tehokkaat, saatavissa olevat ja avoimet palvelut kansalaisille ja yrityksille;

Alueellinen ja kansainvälinen yhteistyö

52.  pitää ilahduttavana, että maa osallistuu nykyisin Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessiin ja on sen puheenjohtaja, ja toivoo, että tämä voimistaa vahvaa Eurooppa-ohjelmaa, hyvää naapuruutta ja osallisuutta; pitää tärkeänä alueellista yhteistyötä Eurooppa-ohjelman ja eurooppalaisten arvojen mukaisesti ja kehottaa pyrkimään eteenpäin tällä alalla; vahvistaa, että EU:n kannalta on tärkeää pyrkiä poikkeuksetta alueen kaikkien maiden jäsenyyteen;

53.  katsoo, että ajattelutavan muutos ”Länsi-Balkanista” ”Kaakkois-Euroopaksi” voisi auttaa tässä pyrkimyksessä;

54.  pitää myönteisinä maan osallistumista EUFOR-joukkojen Althea-operaatioon ja sopimusta maan osallistumisesta YTPP:n kriisinhallintaoperaatioihin; kehottaa maata yhtymään EU:n kantaan Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta;

55.  kehottaa hallitusta ja kaikkia toimivaltaisia organisaatioita pyrkimään siihen, että kaikki viisumivapauteen Schengen-alueella liittyvät vaatimukset ja ehdot täyttyvät; korostaa tarvetta varmistaa, että suuri yleisö on täysin tietoinen viisumivapauteen liittyvistä rajoituksista, ja kehottaa varmistamaan, ettei viisumivapautta tai viisumeihin liittyviä helpotuksia käytetä väärin; korostaa, että viisumivapauden poistaminen aiheuttaisi myös ei-toivottuja sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä maan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0453. (2) Käytävä X on yksi kymmenestä Euroopan liikennekäytävästä ja kulkee Salzburgista (Itävalta) Thessalonikiin (Kreikka). Sen D-haara noudattaa seuraavaa reittiä: Veles – Prilep – Bitola – Florina – Igoumenitsa (Via Egnatia). (3) Käytävä VIII on yksi kymmenestä Euroopan liikennekäytävästä ja kulkee Durrësista (Albania) Varnaan (Bulgaria). Se kulkee myös Skopjen läpi.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointineuvotteluista (2013/2558(RSP))

P7_TA(2013)0227 B7-0187/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2011 annetun EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen yhteisen julkilausuman sekä 29. marraskuuta 2011 annetun EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisen talousneuvoston yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon työpaikkoja ja kasvua käsittelevän korkean tason työryhmän 11. helmikuuta 2013 antaman loppuraportin(1),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman, Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn 13. helmikuuta 2013 antaman yhteisen julkilausuman(2),

–  ottaa huomioon 7. ja 8. helmikuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät(3),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Yhdysvaltoihin(4),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2012 Washingtonissa pidetyn transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun 73. parlamenttien välisen kokouksen antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Lontoossa sijaitsevan Centre for Economic Policy Researchin maaliskuussa 2013 julkaiseman loppuraportin ”Reducing Transatlantic Barriers to Trade and Investment: An Economic Assessment”(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat maailman kaksi merkittävintä globaalia kaupankävijää ja investoijaa ja että niiden osuus maailman BKT:stä on lähes puolet ja kaupasta kolmasosa;

B.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen markkinat ovat erittäin yhdentyneet ja että niiden välisen tavara- ja palvelukaupan arvo on joka päivä keskimäärin lähes kaksi miljardia euroa, mikä antaa työtä miljoonille molemmissa talouksissa; toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen investoinnit ovat todellinen transatlanttisten suhteiden moottori ja että kahdenväliset investoinnit olivat vuonna 2011 yhteensä yli 2 394 miljardia euroa;

C.  toteaa, että komission laatiman vaikutustenarviointiraportin, jonka pohjana on Centre for Economic Policy Researchin raportti, mukaan kunnianhimoinen ja kattava transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus – kun se on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön – voi tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä sekä koko EU:lle (119,2 miljardia euroa vuodessa) että Yhdysvalloille (94,9 miljardia euroa vuodessa); uskoo, että EU:n vienti Yhdysvaltioihin voisi siten kasvaa 28 prosenttia ja EU:n kokonaisvienti 6 prosenttia, mikä hyödyttäisi EU:n tavaroiden ja palvelujen viejiä sekä EU:n kuluttajia;

D.  ottaa huomioon, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on yhteiset arvot, keskenään vertailukelpoiset oikeusjärjestelmät ja korkeat työsuojelu-, kuluttajansuoja- ja ympäristönsuojeluvaatimukset;

E.  ottaa huomioon, että globaalilla taloudella on haasteita ja että uusia toimijoita nousee esiin la että EU:n ja Yhdysvaltojen on hyödynnettävä kaikkia mahdollisuuksia tiiviimpään talousyhteistyöhön, jotta voidaan käyttää hyväksi kansainvälisen kaupan tarjoamat edut talouskriisien voittamiseksi ja globaalin talouden jatkuvan elpymisen saavuttamiseksi;

F.  toteaa, että marraskuussa 2011 pidetyn EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen jälkeen korkean tason työryhmä sai tehtäväkseen selvittää keinoja lisätä kauppaa ja investointeja ja edistää siten kumpaakin osapuolta hyödyttäviä työpaikkojen luomista, talouskasvua ja kilpailukykyä;

G.  ottaa huomioon, että korkean tason työryhmä analysoi yhdessä monia mahdollisia vaihtoehtoja transatlanttisen kaupan ja investointien lisäämiseksi ja päätteli loppuraportissaan, että kattava kauppa- ja investointisopimus voisi hyödyttää eniten molempia talouksia;

H.  ottaa huomioon, että EU:n vankkumattomana kantana on, että monenvälisen järjestelmän kehittäminen ja vahvistaminen on keskeinen tavoite; katsoo, kuitenkin, että se ei estä sitä, että kahdenväliset sopimukset ylittävät WHO-sitoumukset ja täydentävät monenvälisiä sääntöjä, sillä sekä alueelliset sopimukset että vapaakauppasopimukset johtavat standardien yhdenmukaistamiseen ja sääntelyn laajempaan vapauttamiseen, mikä hyödyttää monenvälistä kauppajärjestelmää;

I.  toteaa, että komissio antoi 12. maaliskuuta 2013 neuvoston käsiteltäväksi ehdotuksen neuvottelujen käynnistämisestä ja neuvotteluohjeiden laatimisesta;

Strateginen, poliittinen ja taloudellinen konteksti

1.  katsoo siksi, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteiden strategista merkitystä olisi vahvistettava ja syvennettävä ja että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi suunniteltava yhteisiä globaalia kauppaa, investointeja ja kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten standardeja, normeja ja säännöksiä koskevia lähestymistapoja kehittääkseen laajempaa transatlanttista näkemystä ja yhteisiä strategisia tavoitteita;

2.  katsoo, että EU:lle ja Yhdysvalloille on erittäin tärkeää, että ne ottavat käyttöön aidosti integroitujen transatlanttisten markkinoiden hyödyntämättömät mahdollisuudet, jotta voidaan lisätä ihmisarvoisia työpaikkoja mahdollisimman paljon ja edistää älykkään, vahvan, kestävän ja tasapainoisen kasvun mahdollisuuksia; katsoo, että tämä on erityisen ajankohtaista, kun otetaan huomioon meneillään oleva talouskriisi, rahoitusmarkkinoiden ja -olosuhteiden tilanne, korkeat valtionvelka- ja työttömyysluvut ja vaatimattomat kasvunäkymät Atlantin molemmilla puolilla ja edut, joita aidosti koordinoitu vastaus näihin yhteisiin ongelmiin antaa;

3.  katsoo, että EU:n olisi käytettävä hyväksi laajaa kokemustaan laajakantoisten ja kattavien kahdenvälisten kauppasopimusten neuvottelemisesta, jotta Yhdysvaltojen kanssa voidaan saavuttaa vieläkin kunnianhimoisempia tuloksia;

Korkean tason työryhmän loppuraportti

4.  suhtautuu myönteisesti korkean tason työryhmän loppuraportin julkaisemiseen ja kannattaa täysin suositusta neuvottelujen käynnistämisestä kattavan kauppa- ja investointisopimuksen tekemiseksi;

5.  pitää ilahduttavana, että loppuraportissa korostettiin seuraavia asioita: (i) vastavuoroisen markkinoillepääsyn kunnianhimoinen parantaminen tavaroiden, palvelujen, investointien ja julkisten hankintojen osalta kaikilla hallinnon tasoilla; (ii) tullien ulkopuolisten esteiden vähentäminen ja sääntelyjärjestelmien yhteensopivuuden parantaminen; ja (iii) yhteisten sääntöjen laatiminen vastaamaan yhteisiin globaalin kaupan haasteisiin ja mahdollisuuksiin;

6.  toteaa, että keskimääräiset tullit ovat jo nykyisellään alhaiset, ja katsoo sen vuoksi, että avain transatlanttisten suhteiden potentiaalin hyödyntämiseen piilee tullien ulkopuolisten esteiden – eli useimmiten tullimenettelyjen, teknisten normien ja kohdemaan sisäisten sääntelytoimien – purkamisessa; tukee korkean tason työryhmän ehdottamaa tavoitetta pyrkiä asteittain kohti vielä yhdentyneempiä transatlanttisia markkinoita;

7.  suhtautuu myönteisesti suositukseen, jonka mukaan olisi tutkittava uusia keinoja vähentää sääntelyn aiheuttamia tarpeettomia kustannuksia ja hallinnollisia viiveitä, samalla kun saavutetaan sellainen terveyden suojelun, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun taso, jota molemmat osapuolet pitävät asianmukaisena, tai samalla kun muulla tavalla saavutetaan oikeutetut sääntelytavoitteet;

Neuvotteluvaltuudet

8.  toistaa tukensa Yhdysvaltojen kanssa tehtävälle syvälliselle ja kattavalle kauppa- ja investointisopimukselle, joka edistäisi korkealaatuisten työpaikkojen luomista unionin työntekijöille, hyödyttäisi suoraan eurooppalaisia kuluttajia, avaisi unionin yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, mahdollisuuksia myydä tuotteitaan ja tarjota palvelujaan Yhdysvaltoihin, varmistaisi täysimääräisen osallistumisen julkisiin hankintoihin Yhdysvalloissa ja parantaisi mahdollisuuksia EU:n investoinneille Yhdysvalloissa;

9.  kehottaa neuvostoa seuraamaan korkean tason työryhmän loppuraporttiin sisältyvien suositusten toteuttamista ja antamaan komissiolle valtuudet käynnistää neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa;

10.  painottaa, että kauppa- ja investointikumppanuuden olisi oltava kunnianhimoinen ja molempien osapuolten kaikkia hallinnon tasoja, kaikkia sääntelyviranomaisia ja muita toimivaltaisia viranomaisia sitova; korostaa, että sopimuksen olisi johdettava pysyvään ja aitoon markkinoiden avoimuuteen ja kaupan helpottumiseen kentällä ja että sopimuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomioita rakenteellisiin keinoihin saavuttaa parempi transatlanttinen sääntelyn lähentyminen; katsoo, että sopimus ei saisi aiheuttaa vaaraa, että unionin kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus heikkenee esimerkiksi audiovisuaalisella alalla ja kulttuuripalvelujen alalla;

11.  pitää välttämättömänä, että EU ja sen jäsenvaltiot varaavat itselleen mahdollisuuden vaalia ja kehittää kulttuuripolitiikkaansa ja audiovisuaalialan politiikkaansa voimassa olevien säädösten, normien ja sopimusten mukaisesti; vaatii tästä syystä, että kulttuuripalvelut ja audiovisuaaliset palvelut, mukaan luettuna verkossa tarjottavat palvelut, jätetään neuvotteluvaltuuksien ulkopuolelle;

12.  korostaa sitä, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat eräs innovoinnin ja luomisen kantavista voimista ja tietoon perustuvan talouden peruspilari, ja että sopimukseen olisi sisällyttävä täsmällisesti ja selkeästi määriteltyjen teollis- ja tekijänoikeuksien alojen suojelu, mukaan luettuina maantieteelliset merkinnät, ja sen olisi oltava voimassa olevien kansainvälisten sopimusten mukainen; katsoo, että muut teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät erot olisi ratkaistava kansainvälisten suojelunormien mukaisesti;

13.  katsoo, että sopimuksessa olisi varmistettava EU:n perusoikeusnormien täysimääräinen noudattaminen: toistaa tukensa henkilötietojen korkeatasoiselle suojelulle, minkä pitäisi hyödyttää kuluttajia Atlantin molemmilla puolilla; katsoo, että sopimuksessa olisi otettava huomioon palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) säännökset henkilötietojen suojelusta;

14.  muistuttaa, että liikenneala on tärkeä työllisyyden kasvun kannalta erityisesti ilmailussa, jossa unionin ja Yhdysvaltojen markkinoiden osuus on 60 prosenttia maailman lentoliikenteestä; korostaa, että neuvotteluissa olisi merkityksellisellä tavalla käsiteltävä unionin yritysten nykyisiä meri- ja lentoliikkeenpalveluja koskevia rajoituksia, myös lentoyhtiöiden ulkomaista omistusta ja kabotaasin vastavuoroisuutta sekä merirahdin tarkastuksia;

15.  korostaa riskiin perustuvan arvioinnin ja molempien osapuolten välisen markkinavalvontaa ja väärennettyjen tuotteiden tunnistamista koskevan tiedonvaihdon merkitystä;

16.  pitää erityisen tervetulleena korkean tason työryhmän suositusta, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi käsiteltävä kauppaan liittyviä ympäristöä ja työelämää sekä kestävää kehitystä koskevia näkökohtia; katsoo, että kokemukset unionin aiemmista kauppasopimuksista ja unionin ja Yhdysvaltojen pitkään kestäneet sitoumukset olisi otettava huomioon, jotta voidaan kehittää työ- ja ympäristölainsäädäntöä ja -politiikkoja ja niiden täytäntöönpanon valvontaa ja edistää Kansainvälisen työjärjestön vahvistamia keskeisiä normeja ja vertailukohtia sekä ihmisarvoista työtä ja kestävää kehitystä; kehottaa yhtenäistämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat normit; tunnustaa, että yhteisten normien saavuttaminen todennäköisesti aiheuttaa sekä teknisiä että poliittisia haasteita ja korostaa, että yhteisenä tavoitteen olisi oltava sen varmistaminen, että ympäristötavoitteet säilytetään;

17.  korostaa, että eräät neuvottelualueet ovat herkkiä, kuten maatalous, jossa Yhdysvaltojen ja EU:n käsityksillä muuntogeenisistä organismeista, kloonaamisesta ja kuluttajien terveydestä on taipumus erota toisistaan; näkee mahdollisuuden laajentaa yhteistyötä maatalouskaupassa ja korostaa kunniahimoisen ja tasapainoisen tuloksen merkitystä tällä alalla; tähdentää, että sopimus ei saa vesittää kummankaan osapuolen olennaisia periaatteita, kuten EU:n soveltamaa ennalta varautumisen periaatetta; kehottaa Yhdysvaltoja poistamaan tuontikiellon EU:n naudanlihatuotteilta luottamusta rakentavana toimenpiteenä;

18.  korostaa, että rahoituspalvelut on sisällytettävä transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskeviin neuvotteluihin ja kehotta tässä yhteydessä erityistä huomiota samanarvoisuuteen, keskinäiseen tunnustamiseen, lähentymiseen ja ekstraterritoriaalisuuteen, jotka ovat keskeisen tärkeitä näkökohtia molemmille osapuolille; korostaa, että siirtyminen kohti EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä rahoitussääntelykehystä olisi eduksi; korostaa, että vaikka markkinapääsyä on pidettävä myönteisenä askeleena, toiminnan vakauden valvontamenettelyt ovat erittäin tärkeitä asianmukaisen lähentymisen aikaansaamiselle; painottaa, että ekstraterritoriaalisuuden negatiivinen vaikutus olisi minimoitava eikä antaa sen heikentää johdonmukaista siirtymistä rahoituspalvelujen sääntelyä kohti;

19.  antaa jälleen tukensa tarpeettomien sääntelyesteiden purkamiselle ja kehottaa komissiota ja Yhdysvaltojen hallintoa sisällyttämään sopimukseen mekanismeja (kuten yhteistyö sääntelyn varhaisessa vaiheessa), joilla pyritään ehkäisemään esteitä jatkossa; katsoo, että paremman sääntelyn sekä sääntelyn ja hallinnon aiheuttamien rasitteiden vähentämisen on oltava etusijalla neuvoteltaessa transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta, ja että transatlanttisen sääntelyn yhä suuremman lähentymisen olisi johdettava yksinkertaisempaan sääntelyyn, jota erityisesti pk-yritysten on helpompi ymmärtää ja soveltaa;

20.  toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että jos nämä edellytykset toteutuvat, EU:n ja Yhdysvaltojen kattava kauppa- ja investointisopimus voi johtaa molempia talouksia hyödyttävään tilanteeseen ja että syvempi taloudellinen yhdentyminen moninkertaistaisi molemmille talouksille koituvat hyödyt; on vakuuttunut siitä, että EU:n ja Yhdysvaltojen teknisten sääntelystandardien yhteensovittaminen, silloin kun se on mahdollista, varmistaa sen, että EU ja Yhdysvallat jatkavat maailmanlaajuisten standardien asettamista ja avaavat tietä kansainvälisille standardeille; katsoo, että on syytä harkita tarkoin tämän sopimuksen myönteisiä vaikutuksia kansainväliseen kauppaan ja kansainvälisten normien vahvistamiseen ja laatia sopimuksen määräykset sen mukaisesti;

21.  muistuttaa, että komission on tarpeen aktiivisesti tavoittaa ja jatkuvasti ja avoimella tavalla ottaa mukaan hyvin erilaisia eturyhmiä kuten yrityksiä, ympäristöalan, maatalousalan, kuluttajien ja ammattijärjestöjen edustajia neuvottelun kaikissa vaiheissa, jotta voidaan varmistaa, että keskustelu perustuu tosiasioihin, että luottamus neuvotteluihin lisääntyy, että saadaan kaikkien osapuolten panos oikeassa suhteessa ja että lisätään yleisön tukea ottamalla huomioon eturyhmien huolenaiheet; kannustaa kaikkia eturyhmiä osallistumaan aktiivisesti neuvotteluihin, esittämään niitä koskevia aloitteita ja jakamaan niitä koskevaa tietoa;

22.  katsoo, että laadun on oltava etusijalla koko ajan, ja odottaa, että neuvottelijat eivät ryntää tekemään sopimusta, joka ei anna kouriintuntuvia ja todellisia etuja yrityksille, työntekijöille ja kansalaisille;

Parlamentin rooli

23.  odottaa neuvottelujen käynnistämistä Yhdysvaltojen kanssa, seuraa niitä tarkasti ja haluaa antaa panoksensa niiden onnistumiselle; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta tiedottaa parlamentille nopeasti ja kattavasti neuvottelujen kaikissa vaiheissa (ennen neuvottelukierroksia ja niiden jälkeen); lupaa käsitellä lainsäädäntö- ja sääntelykysymyksiä, joita saattaa nousta esiin neuvottelujen yhteydessä tai tulevassa sopimuksessa; korostaa olevansa perusvastuussa EU:n kansalaisten edustamisesta ja odottaa innostuneena mahdollisuuksia edistää osallisuutta ja avointa vuoropuhelua neuvotteluprosessissa; on sitoutunut toimimaan ennakoivasti yhteistyössä yhdysvaltalaisten osapuolten kanssa, kun uusia säännöksiä otetaan käyttöön;

24.  on sitoutunut työskentelemään tiiviissä yhteistyössä neuvoston, komission, Yhdysvaltojen kongressin, Yhdysvaltojen hallinnon ja eturyhmien kanssa, jotta transatlanttisten taloussuhteiden täydet taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset mahdollisuudet voidaan saavuttaa ja vahvistaa EU:n ja Yhdysvaltojen johtoasemaa kaupan ja ulkomaisten investointien sääntelyn vapauttamisessa ja sääntelyssä; on sitoutunut EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisen yhteistyön edistämiseen niin, että niiden johtoasema vahvistuu kansainvälisessä kaupassa ja investoinnissa;

25.  muistuttaa, että tulevalle transatlanttiselle kauppa- ja investointikumppanuussopimukselle on saatava parlamentin hyväksyntä, kuten määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, ja että siksi parlamentin kanta olisi otettava kaikissa vaiheissa asianmukaisesti huomioon;

26.  muistuttaa, että parlamentti pyrkii seuraamaan tulevan sopimuksen täytäntöönpanoa;

o
o   o

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltojen hallinnolle ja kongressille.

(1) http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/february/tradoc_150519.pdf. (2) http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-13-94_en.htm. (3) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ec/135324.pdf. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0388. (5) http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/march/tradoc_150737.pdf.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 yleisten tullietuuksien palauttamisesta Myanmarille/Burmalle (2012/2929(RSP))

P7_TA(2013)0228 B7-0198/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Burmasta/Myanmarista ja etenkin 20. huhtikuuta 2012(1) ja 22. marraskuuta 2012(2) antamansa päätöslauselmat sekä Rohingya-muslimien vainosta Burmassa/Myanmarissa 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon Burmasta/Myanmarista 23. huhtikuuta 2012 hyväksytyt ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja EU:n kauppakomissaarin Karel De Guchtin 15. kesäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman, jossa kehotettiin palauttamaan Burmalle/Myanmarille yleiset tullietuudet, ja EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 6. helmikuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa ilmoitettiin Myanmarin ja EU:n työryhmän mahdollisesta perustamisesta taloudellisen yhteistyön tehostamiseksi,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisten tullietuuksien väliaikaisesta peruuttamisesta Myanmarilta/Burmalta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/97 kumoamisesta (COM(2012)0524),

–  ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008(4),

–  ottaa huomioon kansainvälisen työkonferenssin (ILC) 13. kesäkuuta 2012 antaman päätöslauselman Kansainvälisen työjärjestön peruskirjan 33 artiklan mukaisesti hyväksytyistä Myanmaria koskevista toimenpiteistä,

–   ottaa huomioon Myanmarin ja ILOn yhteisen strategian pakkotyön poistamiseksi 31. joulukuuta 2015 mennessä sellaisena kuin Myanmarin/Burman viranomaiset sen hyväksyivät 5. heinäkuuta 2012,

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen hallituksen 11. heinäkuuta 2012 antamista vastuullista sijoittamista Burmassa koskevista raportointivaatimuksista(5),

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 6. maaliskuuta 2013 antaman raportin Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1998 hyväksytyn julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä ILOn yleissopimukset seuraavista yleisistä työelämän perusnormeista: pakkotyön poistaminen (yleissopimukset nro 29 (1930) ja 105 (1957), järjestäytymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin (yleissopimukset nro 87 (1948) ja 98 (1949), lapsityövoiman poistaminen (yleissopimukset nro 138 (1973) ja 182 (1999) sekä syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro 100 (1951) ja 111 (1958),

–  ottaa huomioon Burman/Myanmarin hallituksen ja YK:n 27. kesäkuuta 2012 allekirjoittaman toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on estää Myanmarin asevoimien harjoittama lasten rekrytoiminen ja käyttäminen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 38 artiklan,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet(6) sekä 8. joulukuuta 2009 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät(7),

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, jotka ajantasaistettiin toukokuussa 2011,

–  ottaa huomioon osana Global Reporting Initiative -aloitteen ja siihen liittyvän kestävän kehityksen raportointia koskevan ohjeiston(8),

–  ottaa huomioon YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet (UNPRI),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”vastuullisen yritystoiminnan” paketista (COM(2011)0685),

–  ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta (ns. avoimuusdirektiivi) (COM(2011)0683), ja komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsolidoiduista tilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista (COM(2011)0684), jolla muutetaan direktiiviä 2003/51/EY (ns. tilinpäätösdirektiivi),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(9),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen(10) sekä tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu(11),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta ja 2. maaliskuuta 2012 välisenä aikana pidetyn ensimmäisen EU:n ja Myanmarin parlamenttien välisen kokouksen ja siitä laaditun kertomuksen(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeustilanne Myanmarissa/Burmassa on edelleen hauras presidentti Thein Seinin hallituksen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta;

B.  ottaa huomioon, että Myanmar/Burma sijaitsee maantieteellisesti alueella, jolla on suuri strateginen ja geopoliittinen merkitys erityisesti EU:lle, Yhdysvalloille, Kiinalle, Intialle ja Australialle;

C.  toteaa, että nämä käynnissä olevat muutokset tarjoavat merkittäviä uusia mahdollisuuksia Euroopan unionin ja Myanmarin/Burman suhteiden parantamiseen, uudistusprosessin tukemiseen ja taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseen;

D.  toteaa, että komissio on ehdottanut yleisten tullietuuksien palauttamista Myanmarille/Burmalle, koska ILO katsoo, ettei pakkotyötä koskevan ILOn sopimuksen rikkominen ole enää vakavaa eikä järjestelmällistä;

E.  toteaa, että ILOn arvioiden mukaan Myanmarissa/Burmassa on edelleen noin 5 000 lapsisotilasta;

F.  toteaa, että varovaisuuteen on aihetta, sillä Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan selonteon mukaan maassa on edelleen vakavia ihmisoikeuksiin liittyviä huolenaiheita, mukaan luettuina mielivaltaiset vangitsemiset, väestön pakkosiirrot, maiden takavarikointi, lapsisotilaiden käyttö, etnisiin vähemmistöihin kohdistuvat vihamieliset teot ja heikko oikeuslaitos;

G.  toteaa, että monet Myanmarin/Burman liiketoiminnan alat, kuten kaivostoiminta, puuteollisuus, öljy- ja kaasuala sekä padonrakennus, on kytketty suoraan vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja ympäristön tuhoamiseen ja että samaan aikaan ne ovat muodostaneet sotilashallituksen tärkeimmän tulonlähteen;

H.  toteaa, että on yhä suurempi vaara, että epävakaissa valtioissa ja heikosti hallituilla alueilla kuten Myanmarissa/Burmassa toimivat yritykset aiheuttavat tai edistävät ihmisoikeusrikkomuksia; katsoo, että tämän vaaran välttämiseksi tarvitaan erityistoimia, kuten todettiin Yhdysvaltojen hallituksen vastuullista sijoittamista Myanmarissa/Burmassa koskevissa raportointivaatimuksissa;

I.  katsoo, että eurooppalaisilla yrityksillä sekä niiden tytäryhtiöillä ja alihankkijoilla voi olla merkittävä asema, kun pyritään edistämään ja levittämään työelämän normeja ja sosiaalisia sääntöjä maailmanlaajuisesti;

J.  katsoo, että kaikkia Myanmarissa/Burmassa toimivia yrityksiä olisi vaadittava noudattamaan ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä standardeja ja näin ollen

1.  antaa tunnustusta presidentti Thein Seinin ja muiden Myanmarin/Burman hallinnon uudistajien kuluneen vuoden aikana demokraattisten uudistusten aikaansaamiseksi toteuttamille toimille, jotka ovat johtaneet siihen, että komissio ehdottaa yleisten tullietuuksien palauttamista Myanmarille/Burmalle; kannustaa heitä jatkamaan prosessia pikaisesti niin, että täydellisestä demokratisoitumisesta, laillisuusperiaatteen lujittamisesta ja kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisesta tehdään pysyviä ja peruuttamattomia;

2.  kehottaa jatkamaan rauhanneuvotteluja etnisten vähemmistöjen, etenkin kachinien, kanssa ja vaatii Myanmarin/Burman viranomaisia laatimaan toimintasuunnitelman rohingya-väestön ja muiden vainottujen vähemmistöjen sortamisen lopettamiseksi, sekä myöntämään kansalaisoikeudet, torjumaan etnisyyteen ja uskontoon perustuvia piintyneitä ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita sekä kehittämään integraatiopolitiikkaa ja pitkän aikavälin sovintoa asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille yhteisöille;

3.  kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta noudattamaan hyvän hallintotavan periaatteita ja vapauttamaan kaikki edelleen vangittuina olevat poliittiset vangit viipymättä ja ehdoitta; kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta takaamaan mielipiteen- ja ilmaisunvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden ja jatkamaan tiivistä yhteistyötä ILOn ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa pakkotyön kitkemiseksi ja jotta varmistetaan, että ammattijärjestöjä, rauhanomaisia mielenosoituksia ja kokoontumisia koskevat lait ovat kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia;

4.  kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta ratifioimaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan, sallimaan Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle ja kansallisille seurantaryhmille vapaa pääsy vankiloihin ja ryhtymään välittömiin ja tehokkaisiin toimiin kidutuksen ja huonon kohtelun estämiseksi;

5.  kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta vauhdittamaan työtään sellaisen lainsäädännön ja määräysten tarkistamiseksi ja uudistamiseksi, jotka ovat ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa, ja asettamaan selkeät tavoitemääräajat kunkin uudistuksen loppuunsaattamiselle; panee merkille, että näihin uudistuksiin on sisällyttävä kansalaisyhteiskunnan ryhmien rajoittamaton osallistuminen ja kansainvälisten ihmisoikeuselinten, kuten YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston, apu; kehottaa hallitusta varmistamaan uusien ja tarkistettujen lakien tehokkaan täytäntöönpanon, myös koulutuksen ja toimeenpanevien elinten, oikeusoppineiden ja lainvalvonnasta vastaavien viranomaisten sekä oikeuslaitoksen valmiuksien kehittämisen avulla;

6.  on pahoillaan, että useista presidentti Thein Seinin lupauksista huolimatta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto ei ole vielä saanut perustaa pysyvää edustustoa maahan;

7.  korostaa, että on tärkeää käsitellä riippumattomasti kaikki ihmisoikeusloukkauksia konfliktialueilla koskevat syytökset ja on varmistettava, että YK ja kaikki avustustyöntekijät pääsevät vapaasti auttamaan kaikkia humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä sekä hallituksen valvomilla alueilla että muilla alueilla;

8.  kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön yhteisen toimintasuunnitelmansa ILOn kanssa pakkotyön kitkemiseksi 31. joulukuuta 2015 mennessä ja jatkamaan tiivistä yhteistyötä ILOn ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa tämän käytännön poistamiseksi ja jotta varmistetaan, että ammattijärjestöjä, rauhanomaisia mielenosoituksia ja kokoontumisia koskevien lakien täytäntöönpano on kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaista;

9.  panee merkille marraskuussa 2012 annetun ulkomaisia investointeja koskevan lain täytäntöönpanon, jolla on saavutettu ennennäkemätön talouden vapauttaminen; korostaa Burman työministeriön allekirjoittaman pakkotyön lopettamista vuoteen 2015 mennessä koskevan ILOn yhteisymmärryspöytäkirjan ratifioinnin ja korruption torjuntaa ja verotusta koskevan lainsäädännön laatimissuunnitelman toteuttamisen merkitystä;

10.  on tietoinen, että pitkään jatkuneen, syvälle Burman yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin tunkeutuneen ja yhteiskunnan rakenteita muokanneen sotilashallinnon vuoksi sekä tärkeistä ja demokratiaan johtavista aloitteista huolimatta muutokset toteutuvat hitaasti ja niihin tarvitaan kansainvälistä apua ja tukea;

11.  on erittäin huolissaan tiedoista, joiden mukaan lasten pakkorekrytointi Myanmarin armeijaan (Tatmadaw Kyi) ja rajavartiostoon ei ole loppunut, ja kehottaa sen vuoksi Myanmarin/Burman hallitusta panemaan ripeästi ja kaikilta osin täytäntöön YK:n kanssa allekirjoittamansa lapsisotilaita koskevan toimintasuunnitelman ja asettamaan lasten suojelemisen yhdeksi uudistusohjelman ensisijaisista tavoitteista;

12.  kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta varmistamaan, että maanviljelijöitä ja yhteisöjä suojellaan maan takavarikoinnilta ja pakkosiirroilta kansainvälisten normien mukaisesti; on huolissaan perustuslaista, viljelysmaata koskevasta laista sekä rakentamattoman maan käyttöä koskevasta laista, joiden nojalla hallituksella on valtuudet takavarikoida maata mihin tahansa hankkeeseen, jonka hallitus väittää olevan ”kansallisen edun mukainen”, ja valtuudet käyttää kaikkia ”joutomaita”, joista jotkut ovat jo käytössä ja tarjoavat yhteisöille toimeentulon; toteaa myös, että hyviä suhteita omaavat liikemiehet ovat hakemassa oikeusteitse kyseisten maa-alueiden rekisteröintiä omiin nimiinsä;

13.  korostaa vuonna 2013 käynnistyvän komission kauppaan liittyvän lyhyen aikavälin tukiohjelman merkitystä; kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta vahvistamaan kaupan alan laitoksia ja menettelytapojaan niin, että niillä olisi myönteinen vaikutus maan talouteen, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet maksimoidakseen EU:n kauppaan liittyvästä avusta ja ”kaikki paitsi aseet” -menettelyyn liittyvien tullietuuksien palauttamisesta aiheutuvan hyödyn;

14.  kehottaa lisäämään rahoitusnäkymissä 2014–2020 Myanmarille/Burmalle myönnettävää EU:n kahdenvälistä kehitysapua ja pyytää Myanmarin/Burman hallitusta edistämään ja tukemaan toimenpiteitä, joita toteutetaan tärkeimmillä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen soveltamisaloilla, toisin sanoen demokratian ja laillisuusperiaatteen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen kehittämisessä ja lujittamisessa; panee tässä yhteydessä merkille EU:n rahoittaman Myanmarin rauhankeskuksen toiminnan; odottaa, että Myanmarin/Burman hallitus hyväksyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston täysivaltaisen aluetoimiston avaamisen ja tukee sitä, sillä maa tarvitsee teknisen avun lisäksi järjestelmän ihmisoikeuksien tarkkaan seurantaan;

15.  panee merkille Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön liiton (ASEAN) päätöksen hyväksyä Myanmarin/Burman tarjous toimia vuonna 2014 organisaation puheenjohtajamaana, ja pitää tätä merkkinä siitä, että maa on saavuttanut uudenlaista luottamusta;

16.  korostaa, että Myanmarin/Burman hallituksen on vahvistettava kaupan alan laitoksiaan ja menettelytapojaan, laadittava suunnitelma korruption vastaisen ja verotusta koskevan lainsäädännön vahvistamiseksi ja vahvistettava yritysten sosiaalista vastuuta ja ympäristövastuuta koskevien kansainvälisten standardien mukainen kehys yrityksille;

17.  suhtautuu myönteisesti Myanmarin/Burman hallituksen sitoumukseen panna täysimääräisesti täytäntöön kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva aloite, jossa hallitusta vaaditaan ilmoittamaan julkisesti kaivannaisteollisuudesta ja taloudellisesta toiminnasta saatavat tulot; kehottaa lisäksi Myanmarin/Burman hallitusta noudattamaan mahdollisimman pian kaikkia kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen velvoitteita ja ottamaan myös kansalaisyhteiskunta kokonaisuudessaan mukaan prosessiin;

18.  toteaa, että vastuullinen ja kestävä kauppa ja investoinnit, myös unionin kanssa, voivat tukea Myanmarin/Burman pyrkimyksiä torjua köyhyyttä ja varmistaa, että toimet hyödyttävät laajempia väestönosia; panee kuitenkin merkille, että tämä on tehtävä edistämällä rehellisyyttä ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien tiukkojen vaatimusten noudattamista monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen, YK:n yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien perusperiaatteiden ja EU:n oman yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan vuosien 2011–2014 strategian (COM(2011)0681) mukaisesti;

19.  panee merkille, että tietojen julkistaminen sijoittajille ja kuluttajille on keskeinen yritysten yhteiskuntavastuuta lisäävä tekijä ja sen on pohjauduttava sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin periaatteisiin, joita on helppo soveltaa ja mitata; korostaa, että tämä on tärkeää myös, jotta voidaan suojella eurooppalaisten investointien arvoa pitkällä aikavälillä; pyytää, että tietojen julkistaminen perustuu tiukasti YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden ja integroitua raportointia koskevan periaatteen tukemiseen;

20.  panee merkille ns. avoimuusdirektiivin ja tilinpäätösdirektiivin käynnissä olevassa tarkistamisessa saavutetut edistysaskeleet, jotka koskevat yritysten yhteiskuntavastuuta ja joilla tasapainotetaan oikeutettuja avoimuus- ja vastuupyrkimyksiä ja toisaalta yrityksille raportoinnista aiheutuvaa taakkaa; kannattaa voimakkaasti lainsäädäntöehdotusta kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) normeihin perustuvasta maakohtaisesta raportoinnista, jossa annetaan tiedot myynnistä ja voitoista sekä veroista ja tuloista, jotta voidaan ehkäistä korruptiota ja estää veronkierto; korostaa, että maakohtaisen raportoinnin olisi koskettava aloja, jotka on Myanmarissa/Burmassa kytketty suoraan vakaviin ja systemaattisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja ympäristön tuhoutumiseen, kuten kaivostoimintaa, puunhakkuuta sekä öljy- ja kaasualaa;

21.  vaatii Myanmarissa/Burmassa toimivia suuria EU:n yrityksiä raportoimaan tarkastuskäytännöistään ja menettelyistään, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, työntekijöiden oikeuksiin sekä ympäristöön, sekä näiden käytäntöjen ja menettelyjen soveltamisesta;

22.  pyytää komissiota valvomaan sitoumuksia, joita EU:n yritykset ovat tehneet kansainvälisesti tunnustettujen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien periaatteiden ja toimintaohjeiden sekä sellaisten vapaaehtoisten vaatimusten alalla, joita EU:n yritykset voivat ottaa yksipuolisesti käyttöön yritysten sosiaalista vastuuta koskevasta EU:n strategiasta antamansa tiedonannon mukaisesti, sekä määrittämään ihmisoikeuksia koskevat ohjeet öljy- ja kaasualalla;

23.  kehottaa komissiota seuraamaan edelleen pakkotyöhön ja kaikkiin muihin vakaviin ja järjestelmällisiin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvää kehitystä Myanmarissa/Burmassa ja reagoimaan kehitykseen voimassa olevien menettelyjen ja mekanismien mukaisesti ja ehdottamaan tarvittaessa uudestaan kauppaetuuksien peruuttamista;

24.   odottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto kuulee parlamenttia ja tiedottaa sille prosessista ihmisoikeusvuoropuhelun perustamiseksi Myanmarin/Burman kanssa;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Myanmarin/Burman hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0142. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0464. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0355. (4) EUVL L 211, 6.8.2008, s. 1. (5) http://www.humanrights.gov/wp-content/uploads/2012/07/Burma-Responsible-Investment-Reporting-Reqs.pdf. (6) Yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet: YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. kesäkuuta 2011 hyväksymien suojelemista, kunnioittamista ja korjaamista (Protect, Respect and Remedy) koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi: http://www.business-humanrights.org/media/documents/ruggie/ruggie-guiding-principles-21-mar-2011.pdf. (7) http://www.business-humanrights.org/SpecialRepPortal/Home/Protect Respect-Remedy-Framework ja http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/111819.pdf. (8) Versio 3.1, maaliskuu 2011: https://www.globalreporting.org/resourcelibrary/G3.1-Sustainability-Reporting-Guidelines.pdf. (9) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0050. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0049. (12) http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2009_2014/documents/dase/cr/897/897838/897838en.pdf.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Alppeja koskevasta makroaluestrategiasta (2013/2549(RSP))

P7_TA(2013)0229 RC-B7-0190/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan, 265 artiklan 5 kohdan ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin strategian Itämeren aluetta varten (COM(2009)0248),

–  ottaa huomioon 7. marraskuuta 1991 tehdyn Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta (COM(2010)0715) sekä strategiaan liittyvän ohjeellisen toimintasuunnitelman (SEC(2009)0712),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa jäsenvaltioita pyydetään ”kehittämään yhteistyössä komission kanssa mahdollisia tulevia makroalueellisia strategioita”,

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta (COM(2011)0611),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että makroaluestrategioilla pyritään hyödyntämään paremmin nykyisiä resursseja, jotta voidaan hoitaa alueiden kehittämiseen liittyviä kysymyksiä, määrittämään yhteisiä reagointitapoja yhteisiin haasteisiin, vahvistamaan alueellista yhdentymistä ja edistämään useita EU:n tukemia julkishallinnon, alue- ja paikallisviranomaisten, muiden instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen välisiä toimintalinjoja ja kumppanuuksia;

B.  ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka mukaan alueellisen yhteistyön politiikan kansainvälistä osaa olisi vahvistettava ja että kaikkia uusia makroaluestrategioita olisi sovellettava vapaaehtoisesti mutta aikaisempaa kokemusta ja parhaita käytänteitä hyödyntäen;

C.  ottaa huomioon, että Alppien alueen muodostavilla seuduilla on monia yhteisiä piirteitä, kuten niiden korkeiden vuoristoalueiden maantieteellinen ainutlaatuisuus ja niiden tiivis vuorovaikutus Alppien laitamilla sijaitsevien suurempien kaupunkien kanssa;

D.  katsoo, että Alppeja koskeva makroaluestrategia, jonka olisi oltava rinnastettavissa EU:n Itämeren alueelle ja Tonavan alueelle hyväksymiin strategioihin, tarjoaa mahdollisuuden antaa Alpeille uusi ulottuvuus ja uutta merkitystä antamalla paremmat mahdollisuudet saada EU-rahoitusta;

E.  toteaa, että Alppien alue kuuluu useille EU:n jäsenvaltioille ja EU:hun kuulumattomille maille ja että se on toisiinsa liittyvistä alueista muodostuva taloudellisesti epäyhtenäinen makroalue, jossa ympäristöön, väestörakenteen muutokseen, liikenneinfrastruktuuriin, matkailuun ja energiaan liittyvät kysymykset herättävät yhä enemmän huolta, ja katsoo, että kaikkien sidosryhmien sisäisten ja ulkoisten toimintalinjojen yhteensovittaminen voisi johtaa entistä parempiin tuloksiin ja lisäarvoon;

F.  toteaa, että Alpit ovat eurooppalaisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta merkittävä vuoristo, jolle ovat ominaisia hauraat ekosysteemit ja lukuisat jäätiköt, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi, sekä suojeltujen alueiden suuri määrä ja moninaiset suojellut kotoperäiset eläin- ja kasvilajit;

G.  toteaa, että koheesiopolitiikalla pyritään taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen koko EU:ssa;

1.  katsoo, että makroaluestrategioiden kaltaisilla suuren mittakaavan strategioilla on tarkoitus osaltaan vahvistaa paikallis- ja aluetason roolia EU:n toimintalinjojen täytäntöönpanossa ja että Alppeja koskevan strategian suunnittelussa ja toteuttamisessa olisi keskityttävä monitasoisen hallinnon periaatteeseen;

2.  viittaa päätöksenteon avoimuuden ja EU:n rahoituksen kohdentamisen osalta Itämeri-strategiasta ja Tonava-strategiasta saatuihin kokemuksiin; kehottaa komissiota esittämään kyseistä aluetta koskevan erityisen toimintasuunnitelman, jossa otetaan huomioon vuoristoalueiden rakenteelliset haitat ja luodaan otolliset olosuhteet kyseisen alueen talouskasvulle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle;

3.  korostaa EU:n lainsäädäntövälineiden, kuten eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY:t), myönteistä roolia makroalueiden yhteydessä, sillä ne tarjoavat rakenteellista tukea yhteistyön käytännön näkökohdille ja hyvien käytäntöjen vaihdolle sekä alueellisten kehitysstrategioiden suunnittelulle ja täytäntöönpanolle, jolloin viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä eri tasoilla;

4.  pitää myönteisenä Alppien alueiden nykyistä kehitystä ja niiden omaksumaa vahvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa; ottaa huomioon, että nämä alueet ovat toistuvasti ilmaisseet toivovansa Alppeja koskevan strategian laatimista, jotta voitaisiin vastata tehokkaasti koko Alppien aluetta koskeviin yhteisiin haasteisiin, hyödyntää johdonmukaisemmin alueen merkittäviä mahdollisuuksia sekä vastata tarpeeseen parantaa liikkuvuutta, energiaturvallisuutta, ympäristönsuojelua, sosiaalista ja taloudellista kehitystä, kulttuurivaihtoa ja pelastuspalvelua Alppien alueella;

5.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos koettelee monia jäätiköitä, ja katsoo siksi, että Alppien kestävä kehitys on yksi makroaluestrategian tärkeimpiä tavoitteita;

6.  katsoo, että tällä strategialla olisi myös kannustettava eurooppalaisten luonnonsuojelualueiden nimittämistä ja helpotettava tähän liittyvää yhteistyötä, mistä esimerkkinä mainittakoon Mercantourin kansallispuistoa (Ranska) sekä Meri-Alppien luonnonpuistoa (Italia) koskevat yhteishankkeet;

7.  toteaa, että on tärkeää yhdenmukaistaa Alppeja koskevan strategian sisältö Alppeja koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen kanssa ja ottaa huomioon nykyinen rajat ylittävä yhteistyö ja verkostoituminen tällä alalla;

8.  korostaa, että Alppeja koskevassa makroaluestrategiassa olisi otettava huomioon perinteisen maankäytön – ensisijaisesti maanviljelyn – muotojen suojelu, jotta voidaan edistää biologista monimuotoisuutta ja säilyttää nykyiset suojelualueet;

9.  pyytää komissiota tekemään Alppeja koskevan makroaluestrategian kattavan arvioinnin objektiivisten perusteiden ja mitattavissa olevien indikaattorien avulla;

10.  kehottaa komissiota huolehtimaan SEUT-sopimuksen 174 artiklan todellisesta täytäntöönpanosta strategisella suunnitelmalla, jolla pyritään ratkaisemaan vuoristoalueiden rakenteelliset haitat ja luomaan asianmukaiset edellytykset talouskasvulle ja varsinaiselle sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle Alppien alueella;

11.  katsoo, että strategian alueellinen ulottuvuus johtaa alueellisen yhteenkuuluvuuden ajatuksen konkreettiseen kehittämiseen;

12.  korostaa, että Alppeja koskeva makroaluestrategia on tehokas väline, jolla voidaan tehostaa Euroopan alueellista yhteistyötä kyseisellä alueella soveltamalla alhaalta ylös -lähestymistapaa ja laajentamalla yhteistyötä saatavilla olevien resurssien paremman käytön avulla, mikä helpottaa eri alojen toimintalinjojen koordinointia;

13.  painottaa, että Alppeja koskevalla makroaluestrategialla varmistettaisiin, että Alppien alueeseen ja vuoristoalueisiin liittyvät unionin eri aloitteet täydentävät toisiaan ja että ne tuovat todellista lisäarvoa konkreettisille hankkeille;

14.  katsoo, että Alppeja koskevassa makroaluestrategiassa on koordinoitava erityisesti koheesiopolitiikan piiriin kuuluvia unionin varoja, jotta voidaan toteuttaa hankkeita, joilla on tarkoitus vastata yhteisiin haasteisiin, kuten ympäristönsuojelu, kilpailukykyyn ja innovointiin panostaminen, maa- ja metsätalous, vesi-, energia-, ympäristö- ja ilmastoasiat sekä liikenne;

15.  korostaa, että mahdollinen Alppeja koskeva makroaluestrategia olisi Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukainen ja että siinä varmistettaisiin näin ollen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin sitoumuksen noudattaminen;

16.  korostaa, että on tärkeää lisätä tällaisen strategian avulla Alppien alueen innovointikykyä hyödyntämällä sen työvoiman tarjoamia taitoja, luomalla kumppanuuksia ja yhteistyötä keskeisten sidosryhmien kesken (kuten työvoimamarkkinoilla ja koulutuksen ja tutkimuksen alalla työskentelevien sekä työnantajien keskuudessa), saamalla aktiiviset nuoret jäämään alueelle, tukemalla luovuutta ja edistämällä eri alueiden kykyjä koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen aloilla;

17.  korostaa, että uudella makroalueellisella yhteistyökehyksellä on varmistettava, että korkeiden vuoristoalueiden kaltaisten syrjäseutualueiden luonnonhaitat muutetaan eduiksi ja mahdollisuuksiksi ja että näiden alueiden kehitystä voimistetaan;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle sekä muille asiaankuuluville toimielimille.

(1) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 30.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Bangladeshin työoloista sekä terveys- ja turvallisuusnormeista äskettäisten tehdaspalojen ja rakennuksen romahtamisen jälkeen (2013/2638(RSP))

P7_TA(2013)0230 RC-B7-0223/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bangladeshista ja erityisesti 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman viimeaikaisista kuolonuhreista tekstiilitehtaiden tulipaloissa erityisesti Bangladeshissa(1), 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselmat Bangladeshin tilanteesta(2) ja puuvillan globaalin arvoketjun kestävyydestä(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja kauppapolitiikasta vastaavan komission jäsenen Karel De Guchtin 30. huhtikuuta 2013 antaman yhteisen lausuman Bangladeshissa romahtaneen rakennuksen johdosta,

–  ottaa huomioon Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -aloitteen ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(4) ja yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(5),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen(6),

–  ottaa huomioon ILO:n työterveyden ja työturvallisuuden edistämispuitteita koskevan yleissopimuksen (2006, C-187) ja työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen (1981, C-155), joita Bangladesh ei ole ratifioinut, sekä niihin liittyvät suositukset (R-197); ottaa huomioon myös ammattien tarkastusta koskevan yleissopimuksen (1947, C-081), jonka Bangladesh on allekirjoittanut, ja siihen liittyvät suositukset (R-164),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat aiheista ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu”(7) ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen”(8),

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, joilla luodaan sekä hallituksille että yrityksille puitteet ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja kunnioittamiseksi ja joille ihmisoikeusneuvosto antoi tukensa kesäkuussa 2011,

–  ottaa huomioon Clean Clothes -kampanjan,

–  ottaa huomioon Bangladeshissa 1.–4. toukokuuta 2013 vierailleen ILO:n korkean tason työryhmän päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Dhakassa Bangladeshissa Rana Plaza -rakennuksen vaatetehtaan romahduksessa 24. huhtikuuta 2013 menehtyi yli1 100 ihmistä ja noin 2 500 loukkaantui, mikä tekee siitä pahimman tragedian maailman vaateteollisuuden historiassa;

B.  ottaa huomioon, että ainakin 112 ihmistä menehtyi Ashulian alueella Dhakassa 24. marraskuuta 2012 sattuneessa Tazreenin tehdaspalossa; ottaa huomioon, että Dhakan tehdaspalossa 8. toukokuuta 2013 kuoli kahdeksan ihmistä; ottaa huomioon, että arviolta jopa 600 vaatetusalan työntekijää on kuollut tehdaspaloissa Bangladeshissa vuodesta 2005 alkaen ja ennen Rana Plazan tragediaa;

C.  ottaa huomioon, että Rana Plaza -rakennuksen omistaja ja kahdeksan muuta ihmistä pidätettiin ja asetettiin syytteeseen rikoksesta sen perusteella, että rakennus oli rakennettu laittomasti ja että siinä oli valtavia rakenteellisia ongelmia, vaikka työntekijät pakotettiin jatkamaan työtään huolimatta omaan turvallisuuteensa kohdistuvasta huolestaan;

D.  ottaa huomioon, että tällaisten tekstiilitehtaiden olosuhteet ovat usein surkeat ja esimerkiksi ILO:n tärkeimmissä yleissopimuksissa tunnustettuja työntekijöiden oikeuksia ei juurikaan kunnioiteta ja usein paloturvallisuudesta välitetään vain vähän tai ei ollenkaan; ottaa huomioon, että tällaisten tehtaiden omistajat ovat monissa tapauksissa jääneet rankaisematta ja että näin ollen he ovat tehneet tuskin mitään työolojen parantamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että vaikka Tazreenin tehtaan tapauksessa maan sisäministeriön ja työministeriön toimintaa käsittelevän parlamentin pysyvän valiokunnan muodostama hallituksen tutkintavaliokunta katsoi, että Tarzeen-tehtaan omistajaa vastaan on nostettava rikossyyte anteeksiantamattomasta leväperäisyydestä, häntä ei ole edelleenkään pidätetty;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan markkinat ovat Bangladeshin vaatetus- ja tekstiilituotteiden suurin vientialue ja että nimekkäät länsimaiset yritykset myöntävät tehneensä vaatetoimitussopimuksia Rana Plaza -rakennuksessa sijaitsevien tehtaiden kanssa;

G.  ottaa huomioon, että Bangladeshista on tullut maailman toiseksi suurin valmisvaatteiden viejä Kiinan jälkeen ja että maassa on yli 5 000 tekstiilitehdasta, jotka työllistävät noin 4 miljoonaa ihmistä, ja että maan viennistä 75 prosenttia koostuu viennistä;

H.  ottaa huomioon, että tekstiiliteollisuuden katsotaan olevan yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista; ottaa huomioon, että kehruu, kudonta ja teollisten kuitujen tuotanto voivat heikentää ilmanlaatua ja vapauttaa ilmakehään lukuisia helposti haihtuvia aineita, jotka ovat erityisen haitallisia työntekijöille, kuluttajille ja ympäristölle;

I.  ottaa huomioon, että Rana Plazassa työskenneille työntekijöille maksettiin kuuleman mukaan vain 29 euroa kuukaudessa; ottaa huomioon, että ”Clean Clothes” -kampanjan mukaan tällä alalla vain 1–3 prosenttia tuotteen loppuhinnasta on työvoimakustannuksia ja että hintoihin kohdistuvat paineet ovat lisääntymässä;

J.  ottaa huomioon, että useat merkittävät länsimaiset yritykset ovat nyt allekirjoittaneet paikallisten työjärjestöjen sopiman ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen, jolla pyritään varmistamaan turvallisuutta työpaikalla koskevat perusnormit Bangladeshissa paikallisten vaatetehtaiden kanssa toimivien kansainvälisten yritysten esittämän laajan kritiikin jälkeen;

1.  ilmaisee myötätuntonsa Rana Plazan ehkäistävissä olleen romahduksen vaatimien yli 1 100 kuolonuhrin ja useamman tuhannen loukkaantuneen johdosta; esittää surunvalittelunsa uhrien perheille ja onnettomuudessa loukkaantuneille sekä tuomitsee ne vastuussa olevat toimijat, jotka eivät pystyneet ehkäisemään tätäkään monia kuolonuhreja vaatinutta onnettomuutta;

2.  painottaa, että nämä onnettomuudet korostavat traagisella tavalla tuotantolaitosten turvallisuusnormien puutteellisuutta ja osoittavat, että tarvitaan pikaisia toimia, jotka tähtäävät ILO:n työelämän perusnormien täytäntöönpanon tehostamiseen ja siihen, että monikansalliset vaatetusalan vähittäiskaupat alkavat noudattaa paremmin yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita;

3.  puolustaa työntekijöiden oikeutta Bangladeshissa perustaa ja rekisteröidä riippumattomia ammattiliittoja ja liittyä niihin ilman pelkoa ahdistelusta; katsoo, että demokraattiset ammattiliittorakenteet ovat elintärkeitä, sillä niiden toiminnan kautta voidaan taistella parempien terveys- ja turvallisuusvaatimusten, työolojen ja palkkojen puolesta; kehottaa Bangladeshin hallitusta takaamaan nämä perusoikeudet;

4.  pitää myönteisenä ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja noin 40 monikansallisen tekstiilivähittäiskauppiaan tekemää Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimusta, joka saatiin päätökseen 15. toukokuuta 2013 ja jolla pyritään parantamaan tuotantolaitosten turvallisuusnormeja (se kattaa myös järjestelyt, joilla tällaiset toimenpiteet rahoitetaan) sekä erityisesti perustamaan riippumaton tarkastusjärjestelmä, joka kattaa myös julkiset raportit sekä pakolliset korjaukset ja uudistukset, tukemaan aktiivisesti sellaisten terveys- ja turvallisuuslautakuntien perustamista, joihin osallistuu kunkin tehtaan työntekijöiden edustajaelimiä; kehottaa kaikkia muita asianomaisia tekstiilituotemerkkien edustajia tukemaan näitä toimia, myös Walmart-, Gap-, Metro-, NKD- ja Metro-tekstiilivähittäiskauppoja, jotka kieltäytyvät edelleen tekemästä sitovia sopimuksia;

5.  pitää myönteisenä hallituksen, työnantajien, työntekijöiden ja ILO:n toimintasuunnitelmaa, jonka ne hyväksyivät 4. toukokuuta 2013 ja joka velvoittaa osapuolia erityisesti uudistamaan työlainsäädäntöä, jotta työntekijät voivat perustaa ammattiyhdistyksiä ilman omistajien ennakkolupaa ja osallistua työehtosopimusneuvotteluihin, ja tarkistamaan kaikkien toiminnassa olevien vientiin suuntautuvien valmisvaatealan tehtaiden turvallisuuden Bangladeshissa vuoden 2013 loppuun mennessä sekä siirtämään vaaralliset tehtaat ja palkkaamaan satoja uusia tarkastajia;

6.  toivoo, että toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön ajoissa ja kaikilta osin; panee merkille, että Bangladeshin hallitus hyväksyi 13. toukokuuta 2013 Bangladeshin (muutetun) työlain 2013, joka sisältää ryhmävakuutusta ja tehtaan terveyspalveluja koskevia säännöksiä; kehottaa Bangladeshin parlamenttia hyväksymään tämän muutoksen viipymättä tulevassa istunnossaan; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Bangladeshin hallituksen päätöstä korottaa vähimmäispalkkaa tulevina viikkoina ja kehottaa Bangladeshin hallitusta asettamaan syytteeseen yritykset, jotka maksavat lainsäädännössä määrättyä vähimmäispalkkaa pienempää palkkaa;

7.  palauttaa mieliin, että Bangladeshilla on yleisen tullietuusjärjestelmän ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyn nojalla tullivapaa ja kiintiötön pääsy EU:n markkinoille ja että nämä etuusjärjestelyt voidaan peruuttaa yhteisestä tullietuusjärjestelmästä annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos kyseessä on liitteessä III olevassa A osassa luetelluissa yleissopimuksissa vahvistettujen periaatteiden vakava ja järjestelmällinen rikkominen, jonka asiaankuuluvat valvontaelimet ovat todenneet;

8.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten Bangladesh noudattaa näitä yleissopimuksia, ja katsoo, että yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetun asetuksen 18 artiklan mukaisesti olisi harkittava tutkimusta, jos Bangladeshin todetaan rikkovan vakavasti ja järjestelmällisesti kyseisissä sopimuksissa vahvistettuja periaatteita;

9.  pitää erittäin valitettavana, että Bangladeshin hallitus ei pystynyt panemaan kansallisia rakentamisnormeja täytäntöön; kehottaa hallitusta ja asianmukaisia tuomioistuimia tutkimaan väitteitä, joiden mukaan näitä normeja ei pantu täytäntöön korruptoituneiden virkamiesten ja kustannuksia pienentämään pyrkivien vuokranantajien yhteisen sopimuksen takia;

10.  toivoo, että Rana Plaza -rakennuksen romahtamiseen, Tazreenin tehtaan tulipaloon ja muihin tulipaloihin liittyvästä rangaistavasta tuottamuksesta tai muusta rikollisesta toiminnasta vastuussa olevat henkilöt saatetaan oikeuden eteen; odottaa, että paikalliset viranomaiset ja tehtaiden johtajat tekevät yhteistyötä, jotta varmistetaan kaikille uhreille täydet mahdollisuudet oikeuskeinojen käyttämiseen korvauksen vaatimiseksi; odottaa näitä tehtaita työllistäneiden, tekstiilien vähittäiskauppaa harjoittavien monikansallisten yritysten osallistuvan rahallista korvausta koskevan suunnitelman laatimiseen; ilmaisee tyytyväisyytensä toimiin, joita Bangladeshin hallitus on jo toteuttanut uhrien ja heidän perheidensä tukemiseksi;

11.  kehottaa kaikkia yrityksiä, erityisesti vaatemerkkien valmistajia, jotka tekevät sopimuksia tai alihankintasopimuksia tehtaiden kanssa Bangladeshissa ja muissa maissa, noudattamaan kaikilta osin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kansainvälisesti tunnustettuja normeja ja erityisesti OECD:n hiljattain päivitettyjä toimintaohjeita monikansallisille yrityksille, YK:n Global Compact -aloitteen kymmentä periaatetta, ISO 26000 -ohjestandardia yritysten yhteiskuntavastuusta, ILO:n kolmenkeskistä julistusta monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja ja tutkimaan kriittisesti niiden tuotantoketjuja, jotta voidaan varmistaa, että niiden tuotteita valmistetaan ainoastaan tehtaissa, jotka noudattavat täysimääräisesti turvallisuusvaatimuksia ja työntekijäoikeuksia;

12.  kehottaa komissiota edistämään ulkomailla toimivien EU:n yritysten liiketoiminnan vastuullisuutta ja keskittymään varsinkin sen varmistamiseen, että ne täyttävät ehdottomasti kaikki oikeudelliset velvoitteensa ja noudattavat erityisesti ihmisoikeuksia, työtä ja ympäristöä koskevia kansainvälisiä normeja ja sääntöjä;

13.  kehottaa vähittäiskauppiaita, kansalaisjärjestöjä ja kaikkia muita asiaankuuluvia toimijoita, tarvittaessa myös komissiota, työskentelemään yhdessä sellaisen vapaaehtoisen, sosiaalisia näkökohtia korostavan merkintästandardin kehittämiseksi, jolla varmennetaan, että tuote on valmistettu tuotantoketjun kaikissa vaiheissa ILO:n työelämän perusnormien mukaisesti; huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuullisuutta markkinoinnissaan käyttävien yritysten tulisi tehdä toimia väitteiden todenperäisyyden varmentamiseksi;

14.  panee tyytyväisenä merkille komission antaman tuen Bangladeshin työ- ja työllisyysministeriölle ja Bangladeshin vaatevalmistajien ja -viejien liitolle; kehottaa vahvistamaan tätä yhteistyötä ja laajentamaan sitä tarvittaessa muihin tämän alueen maihin;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille sekä ILO:n pääjohtajalle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0027. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0100. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0099. (4) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31. (5) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101. (6) EYVL L 118, 27.4.2001, s. 48. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0049. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0050.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Guantánamosta ja vankien nälkälakosta (2013/2654(RSP))

P7_TA(2013)0231 B7-0221/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Guantánamosta,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat sekä mielivaltaiset pidätykset, tahdonvastaiset katoamiset ja kidutuksen kieltävät kansainväliset, eurooppalaiset ja kansalliset sopimukset, kuten 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen asiaa koskevat pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen yhteisen julkilausuman Guantánamo Bayn vankileirin sulkemisesta ja yhteisiin arvoihin, kansainväliseen oikeuteen sekä oikeusvaltion periaatteeseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvasta terrorismin vastaisesta tulevasta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navii Pillayn 5. huhtikuuta 2013 Guantánamon vankileiristä antaman lausunnon, jonka mukaan monien vankien pitäminen vangittuina määräämättömän ajan täyttää mielivaltaisen vangitsemisen tunnusmerkit ja rikkoo selvästi kansainvälistä oikeutta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteet ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että Guantánamo Bayn jäljellä olevista 166 vangista monet ovat aloittaneet nälkälakon protestina vankileirin tämänhetkisille olosuhteille;

B.  ottaa huomioon, että jäljellä olevista vangeista 86 on määritelty vapautettaviksi, mutta toistaiseksi heitä pidetään edelleen vangittuina;

C.  toteaa, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat kunnioittavat samoja vapauden, demokratian ja kansainvälisen oikeuden, oikeusvaltion periaatteen ja ihmisoikeuksien perusarvoja;

D.  toteaa, että ainakin 10:tä nälkälakkoon osallistuvaa vankia on pakkosyötetty heidän pitämiseen elossa; ottaa huomioon, että lääkäreiden tekemät kansainväliset sopimukset edellyttävät, että yksilön perusteltua ja vapaaehtoista päätöstä nälkälakkoon osallistumisesta on kunnioitettava;

E.  toteaa, että Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on yhteiset uskonnonvapautta koskevat arvot; ottaa huomioon, että lukuisten raporttien mukaan amerikkalaiset sotilashenkilöt ovat käsitelleet vangeille kuuluvia Koraaneja epäasianmukaisesti vankisellien tarkastusten yhteydessä;

F.  ottaa huomioon, että 15. kesäkuuta 2009 annetussa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisessä julkilausumassa pantiin merkille presidentti Obaman sitoumus sulkea Guantánamo Bayn vankileiri 22. tammikuuhun 2010 mennessä ja suhtauduttiin myönteisesti muihin toteutettaviin toimenpiteisiin, joita ovat terrorismin torjuntaa koskevien säilöönotto-, siirtämis-, oikeudenkäynti- ja kuulustelupolitiikkojen perinpohjainen tarkistus ja suurempi avoimuus näihin politiikkoihin liittyvien käytäntöjen suhteen;

G.  panee merkille, että Yhdysvallat on sulkemassa ainoan siviililentoreitin Guantánamoon, jolloin ainoaksi lentomahdollisuudeksi jää sotilaslento, jolle pääsy edellyttää Pentagonilta saatavaa lupaa, mikä rajoittaa toimittajien, asianajajien ja ihmisoikeustyöntekijöiden pääsyä Guantánamoon;

1.  panee merkille läheisen transatlanttisen suhteen, joka perustuu yhteisiin perusarvoihin ja siihen, että kunnioitetaan sekä yleismaailmallisia ja ehdottomia perusihmisoikeuksia, kuten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus olla joutumatta mielivaltaisen pidätyksen kohteeksi; pitää myönteisenä monissa kansainvälisissä ihmisoikeuskysymyksissä tehtävää tiivistä transatlanttista yhteistyötä;

2.  kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia kohtelemaan vankeja heille luonnostaan kuuluvaa ihmisarvoa kunnioittaen ja takaamaan heidän ihmisoikeutensa ja perusvapautensa;

3.  ilmaisee huolestuneisuutensa nälkälakossa olevien ja pakkosyötettyjen vankien hyvinvoinnista ja kehottaa Yhdysvaltoja kunnioittamaan heidän oikeuksiaan ja päätöksiään;

4.  kehottaa Yhdysvaltoja harkitsemaan uudestaan päästöstään sulkea ainoa siviililentoreitti Guantánamo Bayhin, sillä tämä rajoittaisi tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten pääsyä paikalle;

5.  kehottaa Yhdysvaltoja valvomaan, että uskonnollista materiaalia käsitellään ja kunnioitetaan asianmukaisella tavalla, ja noudattamaan tarkastuksista määrättyjä pakollisia menettelyjä;

6.  korostaa, että edelleen pidätettyinä olevilla vangeilla olisi oltava oikeus saada pidätyksensä laillisuus säännöllisesti uudelleen tarkasteltavaksi kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 9 artiklan mukaisesti, jossa todetaan, että ”jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai vangitsemalla, on oikeus tuomioistuimessa vaatia, että hänen vapaudenriistämisensä laillisuus viipymättä tutkitaan ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen”;

7.  toistaa tuntevansa suuttumusta ja tyrmistystä kaikkien suuriin ihmisjoukkoihin kohdistuvien terrorihyökkäysten takia ja ilmaisee solidaarisuutensa tällaisten hyökkäysten uhreille sekä myötätuntonsa tuskaa ja kärsimystä kokeneille uhrien perheille, ystäville ja sukulaisille; toistaa kuitenkin, että terrorismia ei saa torjua vakiintuneiden yhteisten perusarvojen, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteiden, kustannuksella;

8.  pitää valitettavana, että Yhdysvaltojen presidentin sitoumusta sulkea Guantánamo tammikuuhun 2010 mennessä ei ole vielä pantu täytäntöön; toistaa Yhdysvaltojen viranomaisille osoittamansa kehotuksen tarkistaa sotilaskomissiojärjestelmää oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien varmistamiseksi, sulkea Guantánamo ja kieltää kaikissa yhteyksissä kidutus ja huono kohtelu sekä vangitseminen määräämättömäksi ajaksi;

9.  pitää valitettavana, että Yhdysvaltojen presidentti päätti 7. maaliskuuta 2011 allekirjoittaa pidätystä koskevan presidentin asetuksen ja että sotilastuomioistuimia koskeva kielto kumottiin; on vakuuttunut siitä, että tavanomaiset siviilioikeudenkäytön mukaiset rikosoikeudenkäynnit ovat paras tapa ratkaista Guantánamon vankien asema; vaatii, että Yhdysvaltojen pidättämät henkilöt olisi asetettava pikaisesti syytteeseen ja heille olisi järjestettävä oikeudenkäynti oikeusvaltioperiaatetta noudattavien kansainvälisten normien mukaisesti tai muutoin vapautettava; korostaa tässä yhteydessä, että samoja oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä koskevia vaatimuksia olisi sovellettava kaikkiin syrjimättä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sotilastuomioistuimet asettavalle viranomaiselle, Yhdysvaltojen ulkoministerille, Yhdysvaltojen presidentille, Yhdysvaltojen kongressille ja senaatille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0126.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Intiasta: Mohammad Afzal Gurun teloitus ja sen seuraukset (2013/2640(RSP))

P7_TA(2013)0232 RC-B7-0237/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jossa kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käyttäminen, sekä YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön yleiskokouksen päätöslauselma 62/149,

–  ottaa huomioon Genevessä 24.–26. helmikuuta 2010 pidetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen neljännen maailmankonferenssin loppujulkilausuman, jossa kehotetaan lakkauttamaan kuolemanrangaistus koko maailmassa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 11. elokuuta 2010 antaman raportin kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja erityisesti 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti(1),

–  ottaa huomioon Intian korkeimman oikeuden ja ylioikeuden 14:n eläkkeellä olevan tuomarin Intian presidentille esittämän ehdotuksen, jossa pyydettiin tätä muuntamaan 13 vangin kuolemanrangaistus vankeusrangaistukseksi, koska korkein oikeus oli tuominnut heidät rangaistuksiin virheellisesti edeltävien yhdeksän vuoden aikana,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän sekä eurooppalaisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän viettämisen vuosittain 10. lokakuuta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Mohammad Afzal Guru tuomittiin kuolemaan vuonna 2002 osallisuudestaan Intian parlamenttiin joulukuussa 2001 tehtyyn hyökkäykseen ja että Intian viranomaiset teloittivat hänet 9. helmikuuta 2013;

B.  katsoo, että kuolemanrangaistus on äärimmäisen julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa halventava rangaistus, joka loukkaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettua oikeutta elämään;

C.  ottaa huomioon, että 154 maailman maata on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen muodollisesti tai tosiasiallisesti; ottaa huomioon, että esittäessään jäsenehdokkuutensa ihmisoikeusneuvostolle 20. toukokuuta 2011 pidettyjen vaalien edellä Intia sitoutui noudattamaan kaikkein tiukimpia ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua koskevia normeja;

D.  ottaa huomioon, että Intia lopetti kahdeksan vuotta kestäneen epävirallisen kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisen marraskuussa 2012, kun se teloitti Ajmal Kasabin, joka oli tuomittu osallistumisesta Mumbain mellakoihin vuonna 2008;

E.  toteaa, että kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat esittäneet vakavia epäilyjä siitä, että Afzal Gurun oikeudenkäynti ei ollut puolueeton;

F.  ottaa huomioon, että Intiassa on 1 455 vankia, jotka odottavat kuolemantuomion täytäntöönpanoa;

G.  ottaa huomioon, että Afzal Gurun kuoleman jälkeen järjestettiin mielenosoituksia, vaikka suuriin osiin Intian hallinnoimaa Kashmiria oli julistettu ulkonaliikkumiskielto;

1.  muistuttaa vastustaneensa pitkään kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa olosuhteissa ja kehottaa jälleen kerran keskeyttämään välittömästi teloitukset niissä maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään;

2.  tuomitsee sen, että Intian hallitus teloitti Afzal Gurun salaisesti New Delhin Tihar-vankilassa 9. helmikuuta 2013, vaikka maailmanlaajuisesti vaaditaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamista, ja pitää valitettavana, että Afzal Gurun vaimolle ja muille perheenjäsenille ei ilmoitettu hänen lähestyvästä teloituksestaan ja hautajaisista;

3.  pyytää Intian hallitusta palauttamaan Afzal Gurun ruumiin tämän perheelle;

4.  kehottaa Intian viranomaisia noudattamaan tiukimpia kansallisia ja kansainvälisiä oikeusnormeja kaikissa oikeudenkäynneissä ja kaikissa oikeudellisissa menettelyissä ja antamaan tarvittavaa oikeusapua kaikille vangeille ja oikeuden eteen joutuville henkilöille;

5.  pitää valitettavana, että kolme nuorta kashmirilaista kuoli Afzal Gurun teloituksen johdosta järjestettyjen mielenosoitusten seurauksena; kehottaa turvallisuusjoukkoja pidättäytymään voiman käytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan; on huolestunut näiden tapahtumien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista Kashmirin rauhanprosessiin;

6.  kehottaa Intian hallitusta olemaan vastedes hyväksymättä yhtään teloitusmääräystä;

7.  kehottaa Intian hallitusta ja parlamenttia hyväksymään lakeja, joilla teloitusten täytäntöönpano keskeytetään pysyvästi kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi kokonaan lähitulevaisuudessa;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kansainyhteisön pääsihteerille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Intian presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2013 Ruandasta: Victoire Ingabiren tapaus (2013/2641(RSP))

P7_TA(2013)0233 RC-B7-0243/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Ruanda ratifioi vuonna 1975,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan (ACHPR),

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan välineet, erityisesti oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudelliseen apuun Afrikassa koskevat periaatteet ja suuntaviivat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan Ashtonin 4. helmikuuta 2013 antaman vastauksen Victoire Ingabirea koskevaan kirjalliseen kysymykseen E-010366/2012,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000, ja erityisesti sen liitteen VII, jossa edellytetään ihmisoikeuksien edistämistä, oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa demokratiaa sekä avointa ja vastuullista hallintoa,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Amnesty Internationalin vuonna 2013 laatiman raportin Victoire Ingabiren oikeudenkäynnistä ’Justice in jeopardy. The first instance trial of Victoire Ingabire’,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2010 vietettyään 16 vuotta maanpaossa Alankomaissa Ruandan oppositiopuolueiden yhteenliittymän UDF:n (Unified Democratic Forces(1)) puheenjohtaja Victoire Ingabire palasi Ruandaan osallistuakseen presidentinvaaleihin;

B.  ottaa huomioon, että Victoire Ingabire, joka loppujen lopuksi suljettiin vaalien ulkopuolelle, pidätettiin 14. lokakuuta 2010: toteaa, että vaalit voitti istuva presidentti ja Ruandan patrioottisen rintaman (RPF) johtaja Paul Kagame, joka sai 93 prosenttia annetuista äänistä; ottaa huomioon, että UDF ei ollut voinut rekisteröityä poliittiseksi puolueeksi ennen vuoden 2010 vaaleja; toteaa, että samoin oli muiden oppositiopuolueiden laita;

C.  ottaa huomioon, että Ingabiren poliittisensa toiminnan keskipisteessä on ollut muun muassa oikeusvaltio, poliittisen järjestäytymisen vapaus ja naisten vaikutusvallan lisääminen Ruandassa;

D.  ottaa huomioon, että RPF on presidentti Kagamen johdolla edelleenkin Ruandan hallitseva poliittinen puolue, joka valvoo julkista elämää yksipuoluejärjestelmän tapaan, ja että sitä on arvosteltu Ruandan viranomaisten vainosta, uhkailusta ja vangitsemisista;

E.  ottaa huomioon, että 30. lokakuuta 2012 Victoire Ingabire tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan; toteaa, että hänet tuomittiin kahden päivitetyn syytteen perusteella ja vapautettiin neljästä muusta syytteestä; toteaa, että hänet todettiin syylliseksi juonitteluun tarkoituksena viranomaisten vahingoittaminen terrorismin avulla ja vuoden 1994 kansanmurhan vähättelystä, koska hänellä oletettiin olevan yhteyksiä hutujen kapinallisryhmään FDLR:ään (Democratic Forces for the Liberation of Rwanda); ottaa huomioon, että yleinen syyttäjä vaati hänelle elinkautista vankeusrangaistusta;

F.  ottaa huomioon, että 25. maaliskuuta 2013 Victoire Ingabire käytti puheenvuoron muutoksenhakuoikeusmenettelyssään ja vaati todisteiden uudelleentutkintaa;

G.  totesi, että Victoire Ingabiren syyttäminen ”kansanmurhaideologiasta” ja ”divisionismista” osoittaa, että Ruandan hallitus ei suvaitse poliittista moniarvoisuutta;

H.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2013 Ingabiren hakiessa muutosta tuomioonsa korkeimmassa oikeudessa hänet vapautettiin kuudesta syyttäjän häntä vastaan nostamasta syytteestä mutta tuomittiin uusien syytteiden perusteella, jotka eivät pohjautuneet oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja joita hänen puolustusasianajajansa mukaan ei ollut esitetty oikeudenkäynnin aikana; ottaa huomioon, että nämä kaksi uutta syytettä koskivat kansanmurhan kieltämistä / revisionismia ja maanpetosta;

I.  toteaa, että toukokuussa 2013 neljä syyttäjän todistajaa ja yksi kanssasyytetty, jotka olivat todistaneet Victoire Ingabirea vastaan Ruandan ylioikeudessa vuonna 2012, ilmoittivat korkeimmalle oikeudelle, että heidän todistuksensa olivat vääriä; ottaa huomioon, että tunnettu ihmisoikeusjärjestö ilmaisi huolensa heidän ”pitkästä eristysvankeudestaan” ja ”kidutuksen käytöstä tunnustusten saamiseksi”;

J.  ottaa huomioon, että monet tarkkailijat pitävät tätä vuonna 2011 alkanutta oikeudenkäyntiä poliittisena; toteaa, että Ruandan kansallinen lainsäädäntö ja oikeuslaitos rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, joiden osapuoli Ruanda on, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, jonka Ruandan hallitus allekirjoitti 16. heinäkuuta 1997, ja eritoten sen sanan- ja ajatuksenvapautta koskevia määräyksiä;

K.  ottaa huomioon, että Ingabire oli boikotoinut oikeudenkäyntiään 16. huhtikuuta 2012 alkaen vastustaakseen uhkailua ja laittomia kuulustelumenetelmiä, joiden uhreiksi jotkut hänen kanssasyytetyistään, FLDR:n entiset jäsenet eversti-luutnantti Tharcisse Nditurende, eversti-luutnantti Noël Habiyaremye, kapteeni Jean Marie Vianney Karuta ja majuri Vital Uwumuremyi joutuivat, sekä vastustaakseen tuomioistuimen päätöstä lyhentää puolustuksen todistajan Michel Habimanan, joka syyttää Ruandan viranomaisia todisteiden väärentämisestä, kuulemista; toteaa, että Ruandan viranomaiset eivät ole vahvistaneet näitä seikkoja;

L.  ottaa huomioon, että PS-Imberakuri-puolueen perustaja Bernard Ntaganda tuomittiin neljän vuoden vankeusrangaistukseen kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, ”divisionismista” ja yrityksistä järjestää luvattomia mielenosoituksia;

M.  ottaa huomioon, että 13. syyskuuta 2012 Victoire Ingabire nimitettiin yhdessä kahden muun myös parhaillaan vangittuna olevan ruandalaisen poliitikon, Bernard Ntagandan ja Deogratias Mushyayidin, kanssa Euroopan parlamentin vuoden Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon saajaehdokkaiksi;

N.  ottaa huomioon, että Ruanda on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jossa määrätään, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osa Euroopan unionin ja AKT-valtioiden yhteistyötä;

O.  panee merkille, että perusihmisoikeuksia, poliittinen moniarvoisuus, sananvapaus ja järjestäytymisvapaus mukaan lukien, rajoitetaan voimakkaasti Ruandassa, minkä vuoksi oppositiopuolueiden on vaikea toimia ja toimittajien ilmaista kriittisiä mielipiteitä;

P.  katsoo, että erityisesti vuoden 2013 parlamenttivaalien ja vuoden 2017 presidentinvaalien kannalta demokratian vahvistaminen on olennaisen tärkeää ja että siihen kuuluu oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja oppositiopuolueiden hallintoon osallistumisen takaaminen;

Q.  ottaa huomioon, että Ruandan vuoden 1994 kansanmurha ja sisällissota vaikuttavat edelleen kielteisesti alueen vakauteen;

1.  on syvästi huolissaan Victoire Ingabiren ensimmäisestä oikeudenkäynnistä, joka ei ollut kansainvälisten normien mukainen ainakaan mitä tulee hänen oikeuteensa syyttömyysolettamaan ja joka perustui väärennettyihin todisteisiin ja kanssasyytettyjen tunnustuksiin, jotka oli saatu sotavankeuden jälkeen Camp Kamin leirillä, jossa väitetysti käytetään kidutusta tunnustusten saamiseen;

2.  tuomitsee jyrkästi tämän poliittisen oikeudenkäynnin, poliittisten vastustajien syytteeseenpanon ja oikeudenkäynnin tuloksen päättämisen ennakolta; vaatii Ruandan oikeuslaitosta takaamaan Victoire Ingabirelle nopean ja oikeudenmukaisen muutoksenhakumenettelyn, joka on sekä Ruandan että kansainvälisen oikeuden normien mukainen;

3.  kehottaa ylläpitämään tasa-arvon periaatetta toimilla, joilla varmistetaan, että molemmilla osapuolilla – syyttäjällä ja puolustuksella – on käytettävissään samat menettelylliset välineet ja mahdollisuudet aineellisten todisteiden etsimiseen oikeudenkäynnin aikana ja että niille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet tuoda kantansa esiin; kannustaa testaamaan paremmin todisteita ja käyttämään myös keinoja sen varmistamiseksi, että niitä ei ole saatu kidutuksen avulla;

4.  kehottaa Euroopan unionia lähettämään tarkkailijoita Victoire Ingabiren muutoksenhakuoikeudenkäyntiin;

5.  korostaa kunnioittavansa Ruandan oikeuslaitoksen riippumattomuutta mutta muistuttaa Ruandan viranomaisia siitä, että Euroopan unioni on Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti Ruandan kanssa käymänsä virallisen poliittisen vuoropuhelun puitteissa ilmaissut huolensa, joka liittyy ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

6.  muistuttaa, että kokoontumis-, järjestäytymis- ja sananvapaus kuuluvat olennaisesti demokratiaan, ja katsoo, että näiden periaatteiden soveltamista rajoitetaan voimakkaasti Ruandassa;

7.  tuomitsee sorron kaikissa muodoissaan samoin kuin uhkailun ja poliittisten aktivistien, toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien vangitsemisen; vaatii Ruandan viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki tällaiset henkilöt ja muut aktivistit, jotka on vangittu tai tuomittu pelkästään sen vuoksi, että he ovat harjoittaneet sananvapauttaan ja järjestäytymisvapauttaan sekä oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen; vaatii tässä yhteydessä Ruandan viranomaisia mukauttamaan kansallista lainsäädäntöä sananvapauden takaamiseksi;

8.  kehottaa Ruandan hallitusta toimimaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja noudattamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa vuoden 1966 kansainvälistä yleissopimusta sekä ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevaa Afrikan peruskirjaa;

9.  huomauttaa, että kidutusta tai muuta pahoinpitelyn muotoa käyttäen saatuja lausuntoja ei voida hyväksyä missään oikeudenkäynneissä;

10.  kehottaa Ruandan oikeusviranomaisia tutkimaan tosiasiallisesti väitöksiä kidutuksesta ja muista ihmisoikeuksien rikkomuksista sekä saattamaan niihin syyllistyneet oikeuden eteen, sillä rankaisemattomuutta ei voida hyväksyä;

11.  ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että 19 vuotta sen jälkeen kun RPF tuli valtaan ja kaksi vuotta presidentti Kagamen uudelleenvalinnan jälkeen Ruandassa ei vieläkään ole toimivia oppositiopuolueita;

12.  kehottaa Ruandan viranomaisia varmistamaan, että hallinnollinen valta, lainsäädäntövalta ja tuomiovalta erotetaan toisistaan, ja varmistamaan erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuuden; kehottaa Ruandan viranomaisia myös edistämään oppositiopuolueiden osallistumista molemminpuolisen kunnioituksen ja osallistavan vuoropuhelun hengessä osana demokraattista prosessia;

13.  katsoo, että vuoden 2008 kansanmurhaideologiaa koskevaa lakia, jonka nojalla Victoire Ingabire asetettiin syytteeseen, on käytetty poliittisena aseena hallitukseen kohdistuneen arvostelun tukahduttamiseksi;

14.  kehottaa Ruandan hallitusta tarkistamaan kansanmurhaideologiaa koskevaa lakia ja mukauttamaan sen Ruandan kansainvälisen oikeuden mukaisiin velvoitteisiin sekä muuttamaan lakia, jolla säädetään rangaistuksista syrjintärikoksista ja lahkolaisuudesta, ja mukauttamaan sen Ruandan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin;

15.  korostaa, että Victoire Ingabiren rikosoikeudenkäynti, joka on yksi pisimmistä Ruandan historiassa, on tärkeä sekä poliittisesti että oikeudellisesti, koska sillä testataan Ruandan oikeuslaitoksen kykyä käsitellä tärkeitä poliittisia tapauksia oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti;

16.  muistuttaa Ruandan viranomaisia, että demokratia perustuu moniarvoiseen hallitukseen, toimivaan oppositioon, riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja oikeuslaitokseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä sananvapauteen ja kokoontumisoikeuteen; kehottaa näin ollen Ruandaa toimimaan näiden vaatimusten mukaisesti ja kunnioittamaan paremmin ihmisoikeuksia;

17.  korostaa, että Ruandassa tehtävän kansainvälisen kehitysyhteistyön puitteissa olisi annettava enemmän painoarvoa ihmisoikeuksille, oikeusvaltiolle ja avoimelle ja vastaanottavalle hallintotavalle; kehottaa Euroopan unionia yhdessä muiden kansainvälisten lahjoittajien kanssa harjoittamaan jatkuvaa painostusta, jotta Ruandaa voidaan kannustaa ihmisoikeusuudistuksiin;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Itä-Afrikan yhteisölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Victoire Ingabirea puolustaville henkilöille ja Ruandan presidentille.

(1) Ranskaksi Forces Démocratiques Unifiées (FDU-Inkingi).