Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

 Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 30. marraskuu 2000 - Bryssel Lopullinen painos
Naisten osallistuminen konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen
A5-0308/2000

Euroopan parlamentin päätöslauselma naisten osallistumisesta konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen (2000/2025(INI))

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä 14.-25. kesäkuuta 1993 järjestetyssä ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa annetun Wienin julistuksen ja toimintaohjelman, erityisesti kohdat I 28-29 ja II 38, jotka koskevat järjestelmällisiä raiskauksia, seksiorjuutta ja pakotettua raskaaksi saattamista aseellisten konfliktien aikana,

-  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW), 20. joulukuuta 1993 annetun YK:n julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta sekä 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen,

-  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä YK:n yleiskokouksessa 14. joulukuuta 1974 annetun julistuksen 3318 lasten ja naisten suojelusta kriisitilanteissa ja aseellisissa konflikteissa, erityisesti sen 4 kohdan, jossa vaaditaan tehokkaita toimia naisiin kohdistuvan vainon, kidutuksen, väkivallan ja halventavan kohtelun torjumiseksi,

-  ottaa huomioon 17. syyskuuta 1999 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1265 siviilien suojelusta aseellisissa konflikteissa, erityisesti sen 14 kohdan, jossa rauhanturvaamiseen ja rauhanrakentamiseen osallistuvalta YK:n henkilöstöltä vaaditaan asianmukaista koulutusta ihmisoikeuslainsäädännössä, myös sukupuolinäkökohtia koskevissa säännöksissä,

-  ottaa huomioon 15. joulukuuta 1975 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 3519 naisten osallistumisesta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittamiseen ja YK:n yleiskokouksessa 3. joulukuuta 1982 annetun julistuksen 37/63 naisten osallistumisesta kansainvälisen rauhan ja yhteistyön edistämiseen, erityisesti sen 12 kohdan käytännön toimista, joilla lisätään naisten osallistumista rauhanponnisteluihin,

-  ottaa huomioon Pekingissä 4.-15. syyskuuta 1995 pidetyssä YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa annetun julistuksen ja toimintaohjelman, erityisesti suurta huolta aiheuttavan, naisia ja aseellisia selkkauksia koskevan E-kohdan, sekä 5.-9. kesäkuuta 2000 pidetyn YK:n Peking+5-erityiskokouksen loppuasiakirjan tulevista toimista ja aloitteista Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman täytäntöönpanemiseksi, erityisesti 13 kohdan naisten kohtaamista esteistä tasavertaisessa osallistumisessa rauhanrakennusponnisteluihin ja 124 kohdan miesten ja naisten yhtäläisestä osallistumisesta rauhanturvaamistehtäviin ja rauhanneuvotteluihin (50 % miehiä ja 50 % naisia),

-  ottaa huomioon Roomassa 1998 laaditun kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perussäännön ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan, joissa raiskaus, seksiorjuus, pakotettu raskaaksi saattaminen, pakkosterilisaatio ja muunlainen seksuaalinen väkivalta määritellään rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiksi ja samalla yhdeksi kidutuksen muodoksi ja vakavaksi sotarikokseksi, riippumatta siitä, tapahtuvatko ne järjestelmällisesti vai satunnaisesti, ja siitä, tapahtuvatko ne kansainvälisten vai sisäisten konfliktien aikana,

-  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven yleissopimukset ja vuonna 1977 laaditut lisäpöytäkirjat, joissa todetaan, että naisia on suojeltava raiskauksilta ja kaikenlaiselta seksuaaliselta väkivallalta,

-  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta vuonna 1950 tehdyn Euroopan yleissopimuksen ja erityisesti sen 3 ja 4 artiklan, joissa kielletään epäinhimillinen kohtelu tai rankaiseminen ja kidutus sekä orjuuttaminen,

-  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 20. joulukuuta 1995 hyväksymän päätöslauselman sukupuolinäkökohtien sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön, erityisesti sen 19 kohdan, jossa korostetaan, että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon hätäoperaatioissa ja kriisien ennaltaehkäisyssä,

-  ottaa huomioon YK:n Millennium-foorumissa 26. toukokuuta 2000 annetun julistuksen ja toimintaohjelman YK:n aseman vahvistamisesta 2000-luvulla, erityisesti sen B-osaston 11 kohdan sukupuolinäkökohtiin liittyvän koulutuksen antamisesta kaikille rauhanturvatehtäviin osallistuville henkilöille,

-  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman naisten osallistumisesta päätöksentekoon(1) , erityisesti sen johdanto-osan I kappaleen ja 14 kohdan naisten osallistumisesta rauhanturvaamiseen, rauhanrakentamiseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn,

-  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 1984 antamansa päätöslauselman(2) pakolaisten oikeusasemasta tehdyn Geneven yleissopimuksen soveltamisesta, erityisesti sen 1 ja 2 kohdan, joissa vaaditaan pakolaisaseman myöntämistä naisille, jotka ovat joutuneet väkivaltaisen tai epäinhimillisen kohtelun uhreiksi sen vuoksi, että heidän katsotaan rikkoneen yhteiskuntansa moraalisia arvoja,

-  ottaa huomioon 17. joulukuuta 1992 antamansa päätöslauselman(3) naisten raiskauksista entisessä Jugoslaviassa, erityisesti sen 2 kohdan, jossa vaaditaan raiskauksen tunnustamista sotarikokseksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan,

-  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1993 antamansa päätöslauselman(4) naisten raiskauksista entisessä Jugoslaviassa, erityisesti sen 14 kohdan, jossa raiskauksien uhreiksi joutuneille naisille vaaditaan asianmukaista lääketieteellistä tukea, erityisesti mahdollisuutta raskauden keskeytykseen naisen niin halutessa,

-  ottaa huomioon sukupuoleen perustuvista ihmisoikeusrikkomuksista 26.-27. kesäkuuta 1995 järjestämänsä julkisen kuulemistilaisuuden tulokset ja raiskauksien muodossa Bosniassa tapahtuneista sotarikoksista 18. helmikuuta 1993 järjestämänsä julkisen kuulemistilaisuuden tulokset, erityisesti tunnustuksen siitä, että pakolaisasema mullistaa naisten elämän, sekä pyynnön rahallisen korvauksen maksamisesta aseellisissa selkkauksissa raiskauksien uhreiksi joutuneille naisille,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

-  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0308/2000 ),

A.  ottaa huomioon, ettei seksuaalista väkivaltaa pidetä Geneven yleissopimuksessa "vakavana rikoksena” tai erityisenä kidutuksen muotona, jolloin on epäselvää, katsotaanko seksuaalinen väkivalta aina sotarikokseksi,

B.  katsoo, että naiset osoittavat erityistilanteissa voimaa, lujuutta ja joustavuutta, että he havaitsevat epäkohtia ja ovat valmiita käynnistämään aloitteita perheittensä ja yhteiskunnan hyväksi ja edistävät näin myönteisiä muutoksia,

C.  ottaa huomioon, että lasten ja naisten suojelusta kriisitilanteissa ja aseellisissa konflikteissa annettu YK:n yleiskokouksen julistus 3318 on teknisesti epämääräinen, sillä siinä ei mainita seksuaalista väkivaltaa tai pakolaisnaisten erityistarpeita,

D.  ottaa huomioon, että 4/5 maailman pakolaisista on naisia ja lapsia ja että 90 prosenttia sodan uhreista on nykyään siviiliväestön jäseniä, etupäässä naisia ja lapsia,

E.  ottaa huomioon, että raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat osoittautuneet erittäin yleisiksi esimerkiksi Kenian ja Tansanian pakolaisleireillä,

F.  ottaa huomioon, että raiskausta on kautta aikojen käytetty sota-aseena, viimeksi entisessä Jugoslaviassa, Sudanissa, Liberiassa, Ugandassa, Perussa, Sri Lankassa, Kambodžassa, Somaliassa, Ruandassa, Bangladeshissa sekä muissa konflikteissa,

G.  ottaa huomioon, että monesta eri tutkimuksesta käy ilmi, että miespuolisten sotilaiden liikekannallepano - sekä taistelu- että rauhanturvaamisoperaatioissa - lisää osaltaan sotilastukikohtien ja -leirien liepeillä tapahtuvaa prostituutiota, mistä seuraa lapsiprostituution lisääntyminen ja sukupuolitautien leviäminen,

H.  ottaa huomioon, että aseistautuneet ryhmittymät eri konflikteissa ympäri maailmaa, kuten Liberiassa, Sierra Leonessa ja Sudanissa, ovat siepanneet nuoria tyttöjä ja naisia ja pakottaneet heidät seksiorjiksi,

I.  ottaa huomioon, että sodissa raiskauksien uhreiksi joutuneet naiset joutuvat usein oman paikallisen yhteisönsä hylkimiksi eivätkä he useinkaan saa terveydenhuoltoa tai psykologista hoitoa traumaansa,

J.  ottaa huomioon, että useita Euroopan unionin jäsenvaltioista peräisin olevia rauhanturvaajia on erotettu YK:n tehtävistä heidän syyllistyttyään seksuaaliseen väkivaltaan Somaliassa ja Mosambikissa,

K.  ottaa huomioon, että vain neljä Euroopan unionin jäsenvaltiota (Belgia, Ranska, Italia ja Luxemburg) on ratifioinut Roomassa laaditun kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perussäännön, vaikka sen voimaantuloon tarvitaan 60 valtion ratifiointi,

L.  ottaa huomioon, että aseelliset selkkaukset, yhteiskunnallis-taloudellisen järjestelmän romahtaminen ja köyhyyden lisääntyminen johtavat naiskaupan kasvamiseen konfliktialueilla,

M.  ottaa huomioon, että naisten rauhanaloitteet usein yhdistävät konfliktien eri osapuolia - kuten Lähi-idässä, Kyproksella ja Pohjois-Irlannissa - ja niihin ryhdytään usein suurella riskillä äärimmäisen konfliktiherkillä alueilla, kuten Sudanissa, Libanonissa ja Venäjällä,

N.  ottaa huomioon, että naisten osuus aseellisten konfliktien lopettamiseen tähtäävissä neuvotteluissa ja diplomaattisissa toimissa on usein marginaalinen tai heidät on syrjäytetty niistä, kuten tapahtui esimerkiksi Burundin, Tadžikistanin ja viimeksi Kosovon rauhanneuvotteluissa,

O.  ottaa huomioon, että naisten oikeudet, prioriteetit ja edut sivuutetaan usein virallisissa rauhanneuvotteluissa,

P.  ottaa huomioon, että naisten täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon, konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisuun sekä rauhanaloitteisiin on keskeisen tärkeää; katsoo, että 1990-luvulle asti vain pieni määrä naisia on osallistunut rauhanturvatehtäviin ja että naisten osallistuminen rauhanturvaoperaatioiden ei-sotilaallisiin, sotilaallisiin ja poliisiyksikköihin on lisääntynyt; tämä on parantanut suhteita paikallisiin yhteisöihin, mikä onkin välttämätöntä kestävän rauhan aikaansaamiseksi,

Q.  ottaa huomioon, että avunantajat keskittyvät sotilaallisten joukkojen ja sotivien ryhmien demobilisoinnin yhteydessä yleensä miesten tarpeisiin, jolloin naiset usein syrjäytetään jälleenrakennukseen liittyvistä apu- ja kehitysohjelmista,

R.  ottaa huomioon, että tyttösotilaiden, jotka joutuvat usein raiskauksen uhriksi, joita käytetään seksiorjina, jotka tulevat tahtomattaan raskaiksi ja kärsivät sukupuolitaudeista ja/tai aidsista, tarpeita ei yleensä sisällytetä demobilisointialoitteisiin,

S.  korostaa, että kestävän rauhan saavuttaminen riippuu monessa suhteessa paikallisten yhteisöjen osallistumisesta rauhanprosesseihin, jotka ovat legitiimejä vain, jos naiset osallistuvat niihin tasavertaisesti yhdessä miesten rinnalla, ja että kansainvälisellä yhteisöllä on rauhanprosessissa ratkaiseva tehtävä tukea kansalaisyhteiskunnan verkostoja, joilla voidaan liittää toisiinsa paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä aloitteita,

I. Sodan jalkoihin joutuneen väestön suojelu

1.  tuomitsee järjestelmälliset raiskaukset, pakotetun raskaaksi saattamisen, seksiorjuuden ja kaikki sukupuoleen perustuvat väkivallan muodot aseellisissa konfliktitilanteissa;

2.  tuomitsee rauhanturvaoperaatioihin osallistuneiden sotilaiden tekemät seksuaalirikokset;

3.  tuomitsee yleisesti lapsisotilaiden käytön, riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta nämä ovat;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin neljännen Geneven pöytäkirjan 147 artiklan muuttamiseksi, jotta raiskaukset, pakotettu raskaaksi saattaminen, seksiorjuus, pakkosterilointi ja muut seksuaalisen väkivallan muodot voitaisiin määritellä Geneven sopimusten vastaisiksi vakaviksi rikkomuksiksi;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan Rooman perussäännön, jolla perustetaan kansainvälinen rikostuomioistuin ja jossa tunnustetaan virallisesti, että raiskaus, pakotettu raskaaksi saattaminen, pakkosterilointi, seksiorjuus ja muut seksuaalisen väkivallan muodot ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia ja näin ollen myös kidutuksen eri muotoja ja vakavia sotarikoksia, riippumatta siitä, tapahtuvatko ne järjestelmällisesti vai ei;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin naisten asemaa käsittelevässä YK:n toimikunnassa sekä edistämään naisten ja lasten suojelusta hätätilanteissa ja aseellisissa konflikteissa annetun julistuksen sisällön ajantasaistamista siten, että siinä käsitellään seksuaalista väkivaltaa ja pakolaisnaisten erityistarpeita;

7.  pyytää jäsenvaltioita ryhtymään YK:ssa toimiin sen varmistamiseksi, että aseellisten konfliktien alueella olevia naisia varten nimitetään erityistarkkailija;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan rauhaa ja turvallisuutta koskevissa aloitteissaan sukupuolinäkökohtiin liittyvää valistusta ja tässä tarkoituksessa

   (a)
antamaan koulutusta konfliktien ratkaisuun ja rauhanrakentamiseen liittyvissä sukupuolinäkökohdissa niille työntekijöille, jotka vastaavat päämajojen ja kenttätoimistojen toimintamenetelmistä konfliktitilanteissa,
   (b)
hyödyntämään kenttätoimistoissa paikallista sukupuolinäkökohtien asiantuntemusta,
   (c)
edistämään tutkimusta aseellisten konfliktien aikana ja niiden jälkeen tapahtuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan kehittymisestä,
   (d)
määräämään sotilaskoulutuksen aikaisessa vaiheessa toteutettavasta, tiettyjä käyttäytymistapoja koskevasta koulutuksesta, jotta naisten kunnioittaminen toteutuisi ja armeijassa vallitsisi myötämielinen asenne naisia kohtaan,
   (e)
varmistamaan, että naiskaupan vastaiset toimet sisältyvät tällaisiin konfliktialueilla käynnistettäviin aloitteisiin;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman pakolaisleirien suunnitteluun niiden rahoitusta silmällä pitäen ja tässä tarkoituksessa

   (a)
varmistamaan, että kaikki niiden rahoittamat aloitteet ovat sopusoinnussa pakolaisnaisia koskevien kansainvälisten sopimusten ja normien kanssa, esimerkiksi YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun suuntaviivojen kanssa, jotka koskevat pakolaisnaisten suojelua ja pakolaisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjuntaa ja vastatoimenpiteitä,
   (b)
suojelemaan pakolaisia ja omassa maassaan siirtymään joutuneita naisia ja lapsia mahdolliselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ottamalla käyttöön varotoimia heti leireihin asettautumisesta lähtien,
   (c)
takaamaan pakolaisnaisten itsemääräämisoikeus antamalla heille asianmukaiset taloudelliset mahdollisuudet ja oikeus osallistua tasavertaisesti miesten kanssa pakolaisleirien pakolaiskomiteoihin ja muihin päätöksentekoelimiin,
   (d)
varmistamaan turvalliset paluuolosuhteet naisille ja tytöille, jotka ovat palaamassa alkuperäalueilleen;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan käyttöön riittävästi varoja, jotta konfliktialueilla raiskauksen tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneille voidaan antaa psykologista hoitoa ja mahdollisuus raskauden keskeyttämiseen tai lapsen synnyttämiseen diskreeteissä oloissa ja jotta näiden rikosten todistajia voidaan suojella;

11.  kehottaa komissiota osoittamaan 216 miljoonan euron suuruisesta pakolaisrahastosta tietyn prosenttiosuuden pakolaisten vastaanottokeskuksissa toimivien virkamiesten, poliisien ja terveydenhoitohenkilökunnan koulutukseen, jotta he kykenevät täyttämään pakolaisnaisten erityistarpeet;

12.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökohdat pakolaispolitiikkaansa ja tässä tarkoituksessa

   (a)
myöntämään tietyissä tilanteissa väliaikaisen pakolaisen statuksen aseellisissa konflikteissa taikka miehitys- tai siirtymävaiheen aikana raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneille naisille,
   (b)
järjestämään raiskauksen uhreille mielenterveyspalveluja ja tarjoamaan heille käytännön apua sen mukaisesti, mitä parlamentti esitti edellä mainitun 11. maaliskuuta 1993 antamansa päätöslauselman 14 kohdassa,
   (c)
varmistamaan, että pakolaisleireillä tai pakolaisten vastaanottokeskuksissa on erilliset tilat naisille ja miehille, jotka eivät ole keskenään sukulaisia, ja että naisten osastoilla työskentelevä henkilökunta on perehtynyt sukupuolinäkökohtiin;

II. Kansainväliset ponnistelut aseellisten selkkausten ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi

13.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten tasavertaista osallistumista miesten rinnalla konfliktien ratkaisuun diplomaattiteitse sekä jälleenrakennusaloitteisiin kaikilla tasoilla, ja tässä tarkoituksessa

   (a)
rekrytoimaan enemmän naisia jäsenvaltioiden diplomaattiyksikköihin,
   (b)
järjestämään jäsenvaltioiden diplomaattihenkilökuntaan kuuluville naisille koulutusta neuvottelu- ja välitystehtävissä tarvittavissa taidoissa ja laatimaan luetteloita rauhaan ja turvallisuuteen liittyviin tehtäviin pätevistä naisista,
   (c)
nimittämään enemmän naisia kansainvälisiin diplomaattisiin tehtäviin, erityisesti senioritehtäviin (YK:n erityisedustajiksi, rauhankomissioihin, tarkastusmatkoille jne.),
   (d)
lisäämään naisten prosentuaalista osuutta kansallisiin, alueellisiin ja kansainvälisiin, rauhaa ja turvallisuutta käsitteleviin kokouksiin osallistuvissa valtuuskunnissa sekä virallisissa rauhanneuvotteluissa,
   (e)
vaatimaan kansainvälisiä diplomaattisia ryhmiä kuulemaan järjestelmällisesti paikallisia naisten rauhanryhmiä ja -järjestöjä, ja varmistamaan, että naisten ongelmat ja prioriteetit otetaan huomioon virallisessa rauhanprosessissa;

14.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita lisäämään sukupuolinäkökohtiin liittyvää valistustyötä niissä rauhanoperaatioissa ja turvallisuus- ja jälleenrakennusoperaatioissa, joihin ne osallistuvat, ja tässä tarkoituksessa

   (a)
sisällyttämään sukupuolinäkökohtien analysoinnin kaikkien ulkoisten interventioiden suunnitteluun ja toteutukseen ja analysoimaan erityisesti, missä määrin naisten sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen marginalisoituminen lisääntyy konfliktien takia, sekä mahdollisuuksia parantaa naisten asemaa muuttuneessa tilanteessa,
   (b)
varmistamaan, että koko sotilaallinen henkilöstö - sekä miehet että naiset - ja erityisesti rauhanrakentamiseen, rauhanturvaamiseen ja rauhaanpakottamiseen osallistuvat henkilöt ovat saaneet perusteellisen koulutuksen sukupuolinäkökohdissa,
   (c)
varmistamaan, että viranomaiset ja ihmisoikeustarkkailijat seuraavat rauhanturvaajien työtä, jotta taataan kansainvälisen oikeuden noudattaminen;

15.  korostaa, että nykyiset konfliktit vaativat turvautumista yhä enemmän ei-sotilaalliseen kriisinhallintaan, mikä tarkoittaa, että rauhanturvaajilta vaaditaan uusia ei-sotilaallisia taitoja, jotka auttavat parantamaan naisten mahdollisuuksia, ja kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa

   (a)
huolehtimaan siitä, että niihin sovittelua, rauhanturvaamista, rauhaanpakottamista, rauhanrakentamista ja konfliktien ennaltaehkäisyä koskeviin tehtäviin, myös tutkinta- ja tarkkailutehtäviin, joihin jäsenvaltiot osallistuvat, rekrytoidaan myös naisia,
   (b)
varmistamaan, että rauhanturvaoperaatioihin osallistuviin naisiin sovelletaan tiukasti YK:n normeja ja kansainvälisiä ihmisoikeusperiaatteita eikä syrjiviä paikallisia rajoituksia,
   (c)
edistämään naisista koostuvien tarkastus- ja avustusryhmien käyttämistä, jotta voidaan reagoida seksuaaliseen väkivaltaan ja muihin tilanteisiin eri kulttuuriyhteyksistä riippuen;

16.  korostaa, että syvien konfliktien sovittelu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden luoda puitteet demokraattiselle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä tarkoituksessa edistämään naisten tasa-arvon perustuslaillista suojelua rauhansopimuksia laadittaessa;

III. Paikallisten yhteisöjen osallistuminen aseellisten konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen

17.  huomauttaa, että useimmat naiset on perinteisesti yhdistetty väkivallattomuuteen, ja naisten elämä ja arvojärjestelmät ovat yhteydessä elämän suojelemiseen, vuoropuheluun, sovintoon, neuvotteluihin, erimielisyyksien ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin, arvoihin, jotka voivat tarjota vaihtoehdon nykyiselle väkivallan kulttuurille ja joille voi rakentaa uuden, rauhaan perustuvan kulttuurin, kaikentasoisen vuoropuhelun turvaamiseen, maapallon luonnonvarojen oikeudenmukaiseen jakoon ja kaikenlaisten eroavaisuuksien kunnioittamiseen, olivatpa ne rodullisia, uskonnollisia tai poliittisia;

18.  korostaa paikallisten tahojen aktiivisen osallistumisen merkitystä rauhan- ja sovitteluprosesseissa ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota

   (a)
kannustamaan kansalaisjärjestöjen perustamiseen ja vahvistamiseen, mukaan lukien naisjärjestöt, jotka toimivat selkkausten ehkäisemisen ja selkkausten jälkeisen rauhan- ja jälleenrakennustyön alalla,
   (b)
edistämään naisjärjestöjen valistusta konfliktien väkivallattomassa ratkaisussa;

19.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään järjestelmällisesti naisten osallistumista virallisiin konfliktienratkaisuprosesseihin ja tässä tarkoituksessa

   (a)
kannustamaan sotivia ryhmittymiä ottamaan naisia mukaan rauhanneuvotteluryhmiin,
   (b)
varmistamaan, että sukupuolten eriarvoisuudesta ja sen vaikutuksista keskustellaan järjestelmällisesti kaikilla neuvottelualoilla,
   (c)
varmistamaan rauhanprosessin perusteellisen juurruttamisen vaatimalla sotivia ryhmittymiä ottamaan rauhanneuvotteluryhmiin mukaan kansalaisyhteiskunnan edustajia,
   (d)
tukemaan rauhanneuvottelujen sisältöä koskevia yleisiä tiedotuskampanjoita ja keskusteluja;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät epäasianmukaiset demobilisointi- ja jälleenrakennusaloitteet marginalisoi yleensäkin heikoimmassa asemassa olevia naisia, joilla on usein ratkaiseva rooli yhteiskunnan jälleenrakentajina, ja tässä tarkoituksessa

   (a)
edistämään eri alueilla konfliktien jälkeen tapahtuvaa julkista keskustelua sukupuoleen perustuvasta väkivallasta sen uusiutumisen ehkäisemiseksi,
   (b)
varmistamaan, että sekä naiset että miehet hyötyvät jälleenrakennusaloitteista ja ettei varsinkaan entisiä naissotilaita suljeta pois demobilisointiohjelmista eikä heidän asemaansa niissä heikennetä,
   (c)
osoittamaan demobilisointiin ja jälleenrakennukseen tarkoitetuista varoista tietyn prosenttiosuuden naisten poliittisen ja taloudellisen aseman vahvistamiseen,
   (d)
kiinnittämään demobilisointialoitteissa erityistä huomiota tyttösotilaiden erityisiin kuntoutustarpeisiin;

21.  pyytää komissiota ja neuvostoa tiedottamaan Euroopan parlamentille vuosittain tämän päätöslauselman perusteella käynnistettävien ohjelmien ja aloitteiden edistymisestä;

22.  pyytää neuvostoa, komissiota ja YK:n pääsihteeriä sisällyttämään rauhaa ja turvallisuutta koskevia aloitteita käsitteleviin selontekoihin luvun, jossa paneudutaan sukupuolinäkökohtiin;

o
o   o

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja YK:n pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, kohta 7.
(2) EYVL C 127, 14.5.1984, s. 137.
(3) EYVL C 21, 25.1.1993, s. 158.
(4) EYVL C 115, 26.4.1993, s. 149.

Päivitetty viimeksi: 1. kesäkuuta 2004Oikeudellinen huomautus