Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2000) 1 - C5-0143/2000 ),

-  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan, jossa viitataan ennalta varautumisen periaatteeseen,

-  ottaa huomioon neuvoston 13. huhtikuuta 1999 antaman päätöslauselman, jossa komissiota pyydetään tulevaisuudessa toimimaan entistä enemmän ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti(1) ,

-  ottaa huomioon komission 30. huhtikuuta 1997 julkaiseman vihreän kirjan Euroopan unionin elintarvikelainsäädännön yleisistä periaatteista (KOM(1997) 176 - C4-0213/1997 ),

-  ottaa huomioon komission 30. huhtikuuta 1997 antaman tiedonannon kuluttajien terveydestä ja elintarvikkeiden turvallisuudesta ja 28. tammikuuta 1999 julkaiseman valkoisen kirjan elintarvikkeiden turvallisuudesta (KOM(1999) 719 - C5-0136/2000 ),

-  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, jossa viitataan ennalta varautumisen periaatteeseen,

-  ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 12. heinäkuuta 2000 hyväksymän lausunnon(2) ,

-  ottaa huomioon Codex Alimentarius -komiteassa käynnissä olevat neuvottelut riskianalyysiä koskevista työperiaatteista,

-  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen 5 artiklan 7 kohdan, joka koskee terveys- ja kasvinsuojelutoimia (SPS),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

-  ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnot (A5-0352/2000 ),

A.  ottaa huomioon, että komissio on pyytänyt Euroopan parlamentilta lausuntoa ennalta varautumisen periaatteesta, ja että Euroopan parlamentin on annettava oma rakentava ja kunnianhimoinen panoksensa tästä asiasta käytävään keskusteluun,

B.  ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 152 artiklassa määrätään, että kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,

C.  ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 153 artiklassa määrätään, että kuluttajien etujen suojaamiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi yhteisö myötävaikuttaa kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojaamiseen,

D.  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan, jonka 1 kohdassa määrätään, että yhteisön ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan sellaisten toimenpiteiden edistämiseen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja 2 kohdassa puolestaan, että tällä politiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon ja että se perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava,

E.  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan, jossa määrätään, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi,

F.  ottaa huomioon, että ennalta varautumisen käsite esiintyy monissa kansainvälisissä sopimuksissa ja että siihen on viitattu erityisesti

G.  ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen johdanto-osassa korostetaan kansainvälisen kaupan, kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun ja -säilyttämisen yhä läheisempiä yhteyksiä,

H.  ottaa huomioon, että erityisesti ihmisten, eläinten ja kasvien elämän ja terveyden suojelun osalta terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevassa sopimuksen (SPS) 5 artiklan 7 kohdassa vahvistetaan säännöt siitä, miten toimitaan riskitapauksissa ja tapauksissa, joissa ei ole riittävästi tieteellisiä todisteita,

I.  ottaa huomioon, että vaikka ennalta varautumisen käsitteeseen viitataan useissa kansainvälisissä sopimuksissa, ne eivät anna ennalta varautumisen periaatteelle kuin kansainvälisen tapaoikeudellisen aseman, jonka oikeusvoimaa on vahvistettava, jotta siitä voitaisiin tehdä kansainvälisen oikeuden oikeusnormi,

J.  ottaa huomioon, että on tehtävä selkeä ero ennalta varautumisen periaatteen (precautionary principle) ja varovaisuuden (prudence) välillä; ennalta varautumisen periaatetta sovelletaan, kun tuotteen tai tuotantomenetelmän riskit eivät ole tiedossa; ennalta varautumisen periaatetta sovelletaan periaatteessa tilapäisesti, eli kunnes riski on tunnistettu,

K.  ottaa kuitenkin huomioon, että ennalta varautumisen periaatteelle, sellaisena kuin se on ilmaistu EY:n perustamissopimuksen 174 artiklassa, ei ole vielä olemassa selkeää ja täsmällistä määritelmää,

L.  katsoo, että komission kantaa, jonka mukaan ennalta varautumisen periaate on määriteltävä yleisenä periaatteena sen soveltamisalaa rajoittamatta, on tuettava; jotta ennalta varautumisen periaatteen soveltamista voitaisiin ennakoida paremmin, korostaa, että on määriteltävä erittäin tarkasti edellytykset periaatteen käyttämiselle; muistuttaa, että ennalta varautumisen periaate on vain yksi riskien hallinnan väline ja että sen on oltava osa yleistä politiikkaa, joka perustuu muihin tekijöihin kuten jäljitettävyyteen ja tuotemerkintöihin,

M.  katsoo, että tiedonannossa annetaan perusteltu ja harkittu kehys toiminnalle epävarmoissa tilanteissa ja että ennalta varautumisen periaate ei oikeuta jättämään huomiotta tieteellistä näyttöä tai toteuttamaan protektionistisia toimenpiteitä;

N.  katsoo, että komission ehdotus ennalta varautumisen periaatteeseen Euroopan unionissa sovellettavasta yhtenäisestä menettelytavasta on perusteltu, koska se helpottaisi toimintaa yksittäisissä tapauksissa; katsoo, että se on tarpeen myös sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat säilyttää voimassa olevat korkeammat ympäristö- ja terveydenhuoltostandardinsa,

O.  ottaa huomioon, että komissio edustaa Euroopan yhteisöä ja puhuu sille annetun mandaatin perusteella EU:n puolesta WTO:n monenvälisissä neuvotteluissa,

P.  ottaa huomioon tunteet, joita elintarvikeskandaalit ovat suuren yleisön joukossa aivan oikeutetusti synnyttäneet, sekä uudesta teknologiasta ja biotekniikasta johtuvat uudet riskit ja erityisesti geneettisesti muunnettuihin tuotteisiin liittyvät epäilykset,

Q.  katsoo, että yhteiskunnissamme on erilaisia näkemyksiä hyväksyttävästä riskin tasosta ja kehottaa siksi yleiseen keskusteluun riskien arvioinnista, jonka on kuitenkin perustuttava tieteellisille perusteille eikä se saa vajota mielivaltaisuuksien valtakuntaan,

R.  ottaa huomioon, että nollariskitaso on epärealistinen tavoite ja että tieteellinen epävarmuus on pysyvää monilla aloilla,

S.  ottaa huomioon, että päätös siitä, toimitaanko ennalta varautumisen periaatteen perusteella vai ei, riippuu lopulta poliittisesta tulkinnasta,

T.  katsoo, että Euroopan unionin nykyinen päätöksentekojärjestelmä perustuu periaatteille, jotka on säilytettävä ja joita on kehitettävä ja syvennettävä: ennalta hankittu tieteellinen asiantuntemus, asiantuntijoiden riippumattomuus, tietojen avoimuus ja suurelle yleisölle tiedottaminen,

1.  pitää myönteisenä, että komissio on laatinut tiedonannon ennalta varautumisen periaatteesta;

2.  hyväksyy tiedonannon tavoitteet: määrittää tekijät, joiden vuoksi ennalta varautumisen periaatteeseen turvaudutaan, sekä periaatteen soveltamisprosessi samoin kuin kriteerit, joiden avulla on mahdollista varmistaa periaatteen käyttö asianmukaisiin tarkoituksiin ja tarjota samalla oikeusvarmuustakuut kaikille, joita asia koskee;

3.  pyytää komissiota antamaan selkeän sitoumuksen siitä, että ennalta varautumisen periaatetta käytetään tarvittaessa aktiivisesti;

4.  kehottaa Euroopan unionia määrittämään ennalta varautumisen periaatetta koskevan lähestymistapansa, ja toivoo, että ministerineuvosto hyväksyy tällaisen päätöslauselman vuoden 2000 loppuun mennessä;

5.  katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen pohjalta EU:n tulisi, vastatakseen kansalaisten kiireellisiin pyyntöihin, ottaa tehtäväkseen tieteellisen tutkimuksen laajentaminen aloilla, joista julkisesti ollaan kaikkein huolestuneempia; näin voitaisiin antaa kokemusperäisiä todisteita tiettyjen fyysisten, kemiallisten ja biologisten substanssien mahdollisista ja/tai todellisista riskeistä; omien taloudellisten voimavarojensa rinnalla EU:n tulisi - mainittuihin tavoitteisiin pääsemiseksi - pyytää tiettyjen alojen teollisuudelta ja/tai tuottajilta, että ne käyttäisivät vuosittain tutkimukseen pienen osan niiden tuotteiden vuosittaisista myyntivoitoista, jotka ovat välittömästi tai välillisesti vastuussa ihmisten ja/tai eläinten terveydelle potentiaalisesti aiheutuvista haitoista;

6.  toivoo, että komissio huolehtii siitä, että Euroopan unionin täytäntöönpanemassa politiikassa noudatetaan kaikkia tähän ennalta varautumisen periaatetta koskevaan lähestymistapaan sisältyviä kriteerejä ja menettelyjä;

7.  pyytää painokkaasti komissiota tuomaan tätä lähestymistapaa esiin kansainvälisissä yhteyksissä ja erityisesti Maailman kauppajärjestössä;

8.  kehottaa komissiota valvomaan velvollisuutta puolustaa ennalta varautuvia toimenpiteitä - erityisesti kehitysmaiden kannalta - sen takaamiseksi, ettei velvollisuus vähennä hallitusten mahdollisuuksia suojella tarvittaessa terveyttä ja ympäristöä ennalta varautuvilla toimilla;

9.  kehottaa komissiota ehdottamaan WTO:n puitteissa sääntöjä WTO:n riitojenselvittelymenettelyjen ja muiden kansainvälisten sopimusten tarjoamien vastaavien menettelyjen välisistä suhteista ja varmistamaan tässä tapauksessa, että WTO:n menettelyjen puitteissa on mahdollista vedota muihin, esimerkiksi MEA:sta aiheutuviin velvoitteisiin, jotta voidaan laajentaa ennalta varautumisen periaatteen soveltamisalaa;

10.  WTO:n riitojenratkaisujärjestelmään on tulevaisuudessa sisällyttävä päätöksenteon ajankohtana käytettävissä olevien tieteellisten tutkimusten ja lausuntojen arviointi, ja tämä ajantasainen arviointi on otettava huomioon ratkaisun teossa.

Määritelmä ja soveltamisala

11.  hyväksyy komission analyysin, jonka mukaan ennalta varautumisen periaatteeseen voidaan turvautua aina, jos tieteelliset tiedot eivät ole riittäviä, lopullisia tai varmoja, ja on asiallisia perusteita huolestua siitä, että ympäristöön, ihmisten terveyteen ja eläimiin tai kasveihin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset voivat potentiaalisesti olla haitallisia tai ne eivät sovi yhteen valitun suojelun tason kanssa;

12.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ennalta varautumisen periaate on yleisesti sovellettava periaate, jota voidaan soveltaa kaikkiin niihin aloihin, joilla Euroopan yhteisö toimii;

13.  toivoo, että komissio aloittaisi tässä mietinnän vaiheessa tutkimaan ennalta varautumisen periaatteen soveltamisen vaikutuksia vastuulainsäädäntöön;

Riskinarviointi

14.  katsoo komission tavoin, että ennen kuin toimenpiteistä päätetään, päättäjien on teetettävä riskinarvioinnin laadunarviointi sellaisilla asiantuntijoilla, jotka ovat riippumattomia asian osapuolista ja joiden pätevyyden kyseisellä alalla kansainvälinen tiedeyhteisö on tunnustanut ja joiden nimitysmenettely on ollut avoin;

15.  vaatii, että asianomaiset osallistuvat täydellisen ja tehokkaan riskinarvioinnin tekemiseen ja ilmoittavat kaikki käytettävissään olevat tiedot, jotka saattavat olla hyödyksi;

16.  on sitä mieltä, että jos ennalta varautumisen periaatetta halutaan soveltaa tehokkaasti ja uskottavasti, on tärkeää ottaa sen soveltamiseen liittyviin poliittisiin toimiin mukaan kaikki osapuolet sekä kansalaisyhteiskunnan asianmukaiset edustajat; pyytää komissiota esittämään WTO:lle ja yhteisöjen tuomioistuimelle, että ennalta varautumisen periaatteeseen liittyvissä riitatapauksissa kaikilla osapuolilla on oikeus esittää asiaankuuluvia tietoja joko kirjallisena tai henkilökohtaisesti ja saada tietoja oikeaan aikaan.

17.  katsoo, että jonkin komission nykyisistä tiedekomiteoista voisi suorittaa riskinarvioinnin, että nämä komiteat tulee järjestää uudestaan elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan valkoisen kirjan yhteydessä ja että lisäksi on myös harkittava tällä hetkellä puuttuvien terveys- ja ympäristöalan komiteoiden perustamista;

18.  kehottaa komissiota esittämään tutkimuksen vaikutuksista kansallisiin ja eurooppalaisiin tieteellisiin komiteoihin ja mittaamaan muutokset, joita ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen todennäköisesti aiheuttaa näiden elimien tekemässä työssä ja niiden välisissä suhteissa;

19.  katsoo, että asiantuntijaraportissa on kuvattava käytetty arviointimenetelmä sekä lähtöoletukset, sovellettu epävarmuusmarginaali ja epätietoisuusaste;

20.  katsoo, että arvioinnin perusteella tehdyissä johtopäätöksissä on selvästi esitettävä vähemmistöä edustavat tieteelliset näkemykset;

21.  vaatii, että asianomaiset osapuolet tekevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ehdotuksia vaarallisina pidettyjen tuotteiden korvaamisesta ja esittävät riippumattomia tieteellisiä tietoja ehdotettujen korvaavien tuotteiden vaarattomuudesta;

22.  pitää keskeisenä, että riskinarviointimenettelyihin sovelletaan tiukkoja aikarajoja ja että jäsenvaltioiden ja komission viranomaisilla on mahdollisuus tarpeen mukaan turvautua tilapäistoimiin sillä välin, kun tällaista menettelyä saatetaan päätökseen; käytettävissä oleviin toimiin tulisi kuulua muun muassa viennin, tuonnin, myynnin tai käytön rajoitukset tai kiellot;

Riskinhallinta

23.  katsoo, että Euroopan yhteisöllä on, samoin kuin muilla WHO:n jäsenillä, oikeus määrittää toivottu suojan taso erityisesti ympäristön suojelun ja ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden osalta; katsoo, että ennalta varautumisen periaate on tässä suhteessa tärkeä politiikan väline, kunhan otetaan huomioon seuraavat edellytykset, seuraavia periaatteita kunnioittaen:

24.  katsoo, että ennalta varautumisen periaate merkitsee sellaisen toimenpiteen valitsemista, joka komission määrittämien kriteerien mukaan (suhteellisuus, tasavertaisuus, yhtenäisyys, etujen ja haittojen tarkastelu, tieteellisen kehityksen tarkastelu) soveltuu parhaiten kyseiseen tarkoitukseen; viittaa siihen, miten vaikeaa tällaisten menettelyjen soveltaminen on epävarmuuden - jota esiintyy kaikissa tilanteissa, jotka edellyttävät ennalta varautumisen periaatteen soveltamista - vallitessa, ja korostaa, että tällaisiin periaatteisiin ei tulisi turvautua niin, että ihmisten tai eläinten terveyttä ja hyvinvointia tai ympäristönsuojelua koskevat seikat jätetään huomiotta;

25.  kehottaa komissiota vahvistamaan uudelleen kantansa, jonka mukaan tuotteen poisvetäminen prosessi- tai tuotantomenetelmien perusteella voi olla ennalta varautumisen periaatteen sallittua soveltamista ja sopii yhteen WTO-velvoitteiden kanssa;

26.  korostaa suhteellisuuskriteerin merkitystä sen varmistamiseksi, että suhde riskin suuruuden ja valitun toimenpiteen välillä on oikea niin, että otetaan huomioon valittu suojelun taso ja mahdolliset pitkän aikavälin vaikutukset;

27.  katsoo, että päättäjien ei pitäisi olla pysyvästi sidottuja yhtenäisyysperusteen noudattamiseen, vaan sitä tulisi soveltaa pyrkimyksenä parhaan käytännön noudattamiseen; sitä ei tulisi myöskään soveltaa pyrittäessä perustelemaan epäonnistuminen mahdollisimman korkean ihmisten ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä ympäristön suojelun tason takaamisessa;

28.  korostaa, ettei etuja ja haittoja tarkasteltaessa saisi pohtia yksinomaan taloudellisia tai rahoituksellisia seikkoja vaan pitäisi ottaa huomioon myös muita tekijöitä, kuten erityisesti toimimatta jättämisestä ympäristölle tai ihmisten terveydelle aiheutuvat kustannukset, väestön näkemys riskin suuruudesta ja suunnitellun toiminnan hyväksyttävyys;

29.  toteaa, että useimpien toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja että niitä on arvioitava jatkuvasti uudelleen uusien tieteellisten tietojen valossa; ennaltavarautumistoimia on jatkettava niin kauan, kun riski on olemassa;

30.  ehdottaa, että jokaiseen hyväksyttyyn toimenpiteeseen sisällytetään ennalta määrätty uudelleenarvioinnin aikataulu ja että jos uusi tieteellinen seikka ilmenee ennen aikataulun määräaikaa, toimenpidettä voidaan joka tapauksessa mukauttaa mahdollisimman pikaisesti;

31.  katsoo, että riskinhallinnasta vastaavan tulisi ilmoittaa, mitä vaihtoehtoisia toimia on harkittu ja hylätty, ja antaa yksityiskohtainen selvitys hylkäämisen syistä;

Riskistä ilmoittaminen

32.  katsoo, että yleisölle on tiedotettava riskeistä riskinarviointi- ja riskinhallintaprosessin kaikissa vaiheissa mahdollisimman avoimesti ja että kaikkiin tieteelliseen riskinarvioinnin ja -hallinnan vaiheisiin liittyvät asiakirjat tulisi olla julkisesti saatavissa;

33.  katsoo, että jos on todettu, että toimiin ei tarvitse ryhtyä, julkisten päättäjien ja asianomaisten on tiedotettava siitä yleisölle, erityisesti jotta tiettyyn tuotteeseen tai tuotantomenetelmään mahdollisesti liittyvät epäilykset ja epäselvyydet hälvenevät;

34.  uskoo, että kuluttajatiedotuksen ja kuluttajan valinnan periaatetta tulisi kunnioittaa ja että kuluttajien itsellensä tulisi mahdollisuuksien mukaan voida tehdä tietoisia päätöksiä ostamiensa tuotteiden vaaroista;

Todistustaakka

35.  katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen käytön edellytysten valvonta kuuluu jäsenvaltioiden tai yhteisön oikeudellisille elimille;

36.  hyväksyy komission näkemyksen todistustaakasta ja tuotteiden jakamisesta niihin, joille on hankittava ennakkolupa, ja niihin, joille ennakkolupaa ei tarvita;

37.  katsoo kuitenkin, että silloin kun on kyse tuotteista, joille ei tarvitse hankkia ennakkolupaa, tuotteen turvallisuuden kiistävän fyysisen tai oikeushenkilön on esitettävä todisteet syytöstensä tueksi ja että todistustaakka voidaan tarvittaessa kääntää;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL C 206, 21.7.1999, s. 1. (2) EYVL C 268, 19.9.2000, s. 6.