Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

 Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Hyväksytyt tekstit
PDF 111k
Torstai 17. tammikuu 2002 - Strasbourg Lopullinen painos
Yhdennetty tuotepolitiikka
P5_TA(2002)0014A5-0419/2001

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vihreästä kirjasta yhdennetystä tuotepolitiikasta (KOM(2001) 68 – C5-0259/2001 – 2001/2117(COS))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan (KOM(2001) 68 – C5-0259/2001),

–  ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 1993 esittämän valkoisen kirjan kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä: haasteet ja tiet 2000-luvulle (KOM(1993) 700),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A5-0419/2001),

A.  katsoo, että kestävää kehitystä tukevan yhdennetyn tuotepolitiikan on oltava paitsi tuottoisaa taloudelliselta kannalta myös ennen kaikkea tehokasta ympäristön kannalta ja myötävaikutettava sosiaaliseen hyvinvointiin EU:n rajojen sisä- ja ulkopuolella,

B.  katsoo, että tarvitaan kiireellisiä toimia sellaisten suuntausten muuttamiseksi, jotka eivät perustu kestävään kehitykseen, kuten luonnonvarojen ehtyminen, ilmastonmuutos, vaarallisten kemikaalien hajapäästöt sekä jätteiden määrän, etenkin vaarallisten jätteiden määrän kasvu,

C.  katsoo, että yhdennetty tuotepolitiikka voisi olla lainsäädännön käyttökelpoinen ja täydentävä väline,

D.  katsoo, että kuluttajat harjoittavat valinnanvapauttaan ei ainoastaan tuotteiden laadun, mutta myös ostovoiman suhteen,

E.  katsoo, että on otettava huomioon yhteisön kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman 2001–2010, tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskevasta strategiasta laaditun valkoisen kirjan ja Euroopan unionin yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan strategian välinen tiivis yhteys,

F.  katsoo, että tutkimusohjelmilla sekä tutkimuksen ja teknologisen kehityksen rahoittamisella on myötävaikutettava yhdennetyn tuotepolitiikan konkreettiseen toteuttamiseen,

G.  katsoo, että yhdennettyä tuotepolitiikkaa suunniteltaessa huomioon on otettava myös jäsenvaltioiden tilanne, jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat omaksua yhdennetyn tuotepolitiikan,

H.  katsoo, että yhdennetyn tuotepolitiikan on perustuttava kunkin toimijan vastuuseen siten, että tuottajat ovat vastuussa suunnittelusta, tuotannosta, markkinoinnista ja loppuun käytetyistä tuotteista ja kuluttajat ovat vastuussa ostopäätöksistä ja siitä, miten tuotetta käytetään ja miten se hävitetään käytettävissä olevien menetelmien mukaisesti,

I.  katsoo, että yksittäisen tuottajan vastuu on olennainen ympäristöystävällisen tuotesuunnittelun kannalta,

1.  katsoo, että komission ehdotus on riittämätön, vaikkakin mielenkiintoinen; pitää toivottavana, että ehdotetut toimet olisivat laajakantoisempia, kattavampia ja yksityiskohtaisemmin suunniteltuja ja että niissä otettaisiin selkeämmin huomioon kaikki tuotantoketjun osat, kuten raaka-aineet, energiankulutus, pakkaukset ja kuljetukset; katsoo kuitenkin, että jotta lähtökohtana olisivat täsmällisemmät ja koordinoidummat perustat, olisi pitänyt laatia kattavampi kertomus nykyisen yhdennetyn tuotepolitiikan saavutuksista ja epäonnistumisista (EU:n ympäristömerkintä, ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS) ja uuden lähestymistavan lainsäädäntö, kuten pakkausdirektiivi, jne.); katsoo, että jatkossa kaikki osapuolet säästyisivät lisäksi paljolta turhalta työltä, jos komissio laatisi täsmällisempiä asiakirjoja parlamentin työskentelyn pohjaksi;

2.  korostaa tarvetta määritellä täsmällisemmin käyttöön otettavan EU:n ympäristömerkin myöntämistä ja valvontaa koskevat ehdot;

3.  edellyttää, että komissio ei esitä valkoista kirjaa yhdennetystä tuotepolitiikasta ennen kuin se on ottanut tarkoin huomioon parlamentin esittämät vihreää kirjaa koskevat näkökohdat;

4.  pahoittelee, ettei ole olemassa yhdennetyn tuotepolitiikan aikataulua koskevia selkeitä tavoitteita eikä menetelmiä ja indikaattoreita yhdennetyn tuotepolitiikan edistymisen mittaamiseksi; kehottaa komissiota kehittämään niitä, mikä on menestyksekkään yhdennetyn tuotepolitiikan edellytys;

5.  vaatii, että yhdennetyllä tuotepolitiikalla on pyrittävä selkeiden aikataulujen mukaisesti vähentämään olennaisesti ympäristön kokonaiskuormitusta, joka johtuu käytössä olevien tuotteiden määrästä ja vaarallisuudesta;

6.  korostaa, että yhdennetyn tuotepolitiikan on täydennettävä olemassa olevia lainsäädäntövälineitä ja että sitä ei pidä missään tapauksessa käyttää EY:n lainsäädännön korvaamiseen tai heikentämiseen;

7.  kehottaa komissiota esittämään tuottajan vastuun periaatteeseen perustuvia uusia säädöksiä sen jälkeen, kun tämä periaate on sisällytetty loppuun käytettyjä ajoneuvoja sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeviin direktiiveihin;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan kriittisesti uuden lähestymistavan lainsäädännön saavutuksia ja epäonnistumisia, jotta voidaan todeta, tukeeko se yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitetta;

9.  kehottaa komissiota käynnistämään mahdollisimman pian asianmukaisia pilottihankkeita;

10.  katsoo, että tämän prosessin, johon osallistuvat tuottajat, kuluttajat ja viranomaiset, monimutkaisuuden vuoksi on tärkeää ottaa huomioon yhdennetyn tuotepolitiikan kehittämisessä sen vaikutus talouselämään, koulutukseen ja sosiaalialaan; katsoo, että yhdennetyn tuotepolitiikan on erityisesti myötävaikutettava siihen, että tehdystä työstä saadun tietämyksen avulla on mahdollista integroida kestävä kehitys ja vaikuttaa siihen, myös siten, että työntekijät myötävaikuttavat työtä koskevan tietämyksen lisäämiseen ja tietoisempaan työskentelyyn;

11.  korostaa, että on välttämätöntä sisällyttää palvelut yhdennettyyn politiikkaan, jotta niiden haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan vähentää; pahoittelee, että yhä laajeneva osa palvelualasta on jätetty vaille riittävää huomiota; suosittelee, että palvelujen ympäristövaikutuksiin (erityisesti liikenne- ja matkailualoilla) sovelletaan vastaavaa lähestymistapaa;

12.  pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisiä kulutusmalleja ja tutkimaan mahdollisuuksia luopua fyysisessä muodossa olevista tuotteista, millä korostettaisiin tuotteiden korvaamista palveluilla;

13.  korostaa, että on tärkeää selkeyttää eri toimijoiden roolit, ja että yhteistoimintajärjestelmien olisi edelleen kuuluttava eri osapuolten harkintavallan piiriin, ja toteaa, että standardoinnin (CEN ja ISO) yhteydessä on kiinnitettävä enemmän huomiota ympäristönäkökohtiin, sekä tukee ympäristötukikeskuksia (Environmental Help Desk) koskevien hankkeiden jatkamista Euroopassa; korostaa, että ympäristönäkökohtien liittäminen eurooppalaiseen standardointiin on yhdennetyn tuotepolitiikan tärkeä osatekijä; kehottaa voimakkaasti komissiota varmistamaan, että kaikki asianosaiset ovat asianmukaisesti edustettuina standardointiprosessissa, ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen edustajat mukaan lukien; rohkaisee komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen uuden lähestymistavan tarkistamisesta siten, että varmistetaan ympäristönäkökohtien todellinen yhdistäminen standardointiin ja selvennetään ympäristöpolitiikkaa koskevien päätösten luonnetta erottelemalla ne päätökset, jotka voidaan ratkaista standardoinnilla, ja ne päätökset, jotka olisi jätettävä sääntelyviranomaisen ratkaistavaksi avoimilla demokraattisilla menettelyillä;

14.  muistuttaa, että viranomaisten on toimivaltaa käyttäessään määriteltävä selvästi roolinsa asettamalla ympäristöindikaattoreita koskevat vähimmäisvaatimukset, selkeät tavoitteet ja aikataulut; katsoo, että vapaaehtoisia sopimuksia olisi käytettävä ohjausvälineenä ainoastaan, jos sääntelyviranomainen on vahvistanut tavoitteet avoimella, julkisen osallistumisen varmistavalla demokraattisella menettelyllä ja jos niihin liittyy riittävä seuranta ja mahdollisuus, että valtio voi määrätä sanktioita; katsoo, että yhdennetyllä tuotepolitiikalla ja vapaaehtoisilla sopimuksilla ei pidä korvata vaan ainoastaan täydentää nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä;

15.  korostaa, että yhdennetyn tuotepolitiikan lähtökohtana olisi oltava monitahoinen ja yhtenäinen elinkaarianalyysi;

16.  katsoo, että ympäristöystävällisempään tuotantoon liittyvissä vaatimuksissa on otettava huomioon pienten ja keskisuurten yritysten, käsiteollisuuden ja perinteisten tuotantotapojen erityispiirteet;

17.  toteaa tässä yhteydessä, että toimien kustannusten vähentämiseksi ja pienten ja keskisuurten yritysten sisällyttämiseksi prosessiin on vahvistettava tuotteiden yksinkertaistetun elinkaaren arviointiin perustuvia ympäristöindikaattoreita; korostaa, että on tärkeää määritellä tarkat ja yhteiset parametrit tätä elinkaarianalyysiä varten; katsoo, että kyseisten indikaattorien pitää olla edustavia ja johdonmukaisia ja niiden on kuvastettava kunkin tuotevalikoiman tärkeimpiä ympäristövaikutuksia ja merkittävimpiä ympäristönäkökohtia; katsoo, että indikaattorit on vahvistettava konsensuksessa (esimerkiksi tuotepaneelien avulla) työskentelemällä eri osapuolten kanssa, jotta vahvistettaisiin tähdellisimmät indikaattorit ja niiden mittausmenetelmät; katsoo, että on kuitenkin otettava huomioon, että indikaattorit olisi tarkistettava tietyin väliajoin niiden saattamiseksi ajan tasalle tarvittaessa; korostaa, että elinkaarianalyysia koskevia menetelmiä on edelleen vaikea soveltaa etenkin resurssien- ja ajankäytön sekä tulosten arvioinnin kannalta; katsoo, että tällaiset ongelmat ovat suurempia pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja silloin kun jäsenvaltioiden välillä on rakenteellisia eroja (esimerkiksi erot energialähteiden käytössä);

18.  korostaa tarvetta kannustaa yrityksiä aktiivisesti kehittämään yksinkertaisia ympäristöindikaattoreita, joita voidaan helposti käyttää kansainvälisissä tuotantoverkoissa ja -ketjuissa;

19.  korostaa, että elinkaarianalyysin ja asianmukaisten indikaattorien perusteella voidaan laatia kehys, jota talousalan toimijat voivat täydentää itsenäisesti sisällyttämällä ympäristönäkökohdat strategiseen suunnitteluunsa, tuotemuotoiluunsa ja tuotantoonsa; katsoo, että vastuuntuntoinen kaupankäynti ja innovaatiovoima ovat yhdennetyn tuotepolitiikan keskeisiä kulmakiviä;

20.  vaatii, että tuotteiden hintojen on kuvastettava luotettavalla tavalla niiden ympäristökustannuksia ja että olisi edistettävä ekodesign-tuotteita; katsoo, että tämä olisi tehtävä käyttämällä hintamekanismeja ja hyväksymällä toimia, joilla edistetään ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin (toimi, joka yksinään kannustaisi tuotteiden parantamista ympäristön kannalta);

21.  kehottaa komissiota vähentämään tai poistamaan yhdennetyn tuotepolitiikan tarkoituksen vastaisia tukia;

22.  katsoo, että kaikkien ympäristökustannusten sisällyttäminen tuotteiden hinnoittelun yhteydessä ei saa johtaa siihen, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kuluttajat jäävät markkinoiden ulkopuolelle, ja katsoo, että tämän vuoksi on syytä pakotejärjestelmän sijasta asettaa etusijalle asianmukaiset edistämistoimenpiteet ja kannustimet niin yritysten kuin myös yksityishenkilöiden osalta, kuten taloudellinen tuki (tuotantomenetelmien standardoiminen ja sopeuttaminen) tai verokannustimet (arvonlisäveron alentaminen);

23.  ehdottaa, että komissio tutkii mahdollisuutta ajaa yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitteita OECD:n tasolla sekä WTO:ssa, ja suosittelee tehokasta yhteistyötä ympäristöasioiden pääosaston ja kauppapolitiikan pääosaston välillä WTO-kysymyksessä; odottaa, että komissio analysoi maailmanlaajuisen tarjontaketjun vaikutusta yhdennettyyn tuotepolitiikkaan, yhdennetyn tuotepolitiikan roolia kehitysmaissa ja sen soveltuvuutta WTO:n sääntöihin ja että komissio antaa tarvittaessa ehdotuksia WTO:n sääntöjen muuttamisesta;

24.  vaatii, että viranomaisten on helpotettava ympäristön kannalta tarkoituksenmukaisempien tuotteiden kehittämistä tämän alan tutkimustoiminnan edistämisen ja tutkimustulosten levittämisen kautta; katsoo, että tällaiseen tutkimukseen tulisi sisältyä vähittäismyyntiketjun kehittäminen siten, että siirrytään kohti kysynnän tyydyttämistä pikemminkin palvelua myymällä kuin myymällä tuotteen omistusoikeutta;

25.  katsoo, että toimia on toteutettava asteittain laajentamalla pikkuhiljaa kyseessä olevien tuoteluokkien määrää; katsoo, että kaikkien toteutettujen toimien on edistettävä sitä, että tuottaja lisää tietämystään markkinoille tuottamiensa tuotteiden ympäristövaikutuksista ja yksilöi täten tuotteiden mahdollisuudet ympäristön parantamisessa;

26.  vaatii, että yksittäisiä aloja ja mahdollisesti yksittäisiä tuotteita koskevaa yhdennetyn tuotepolitiikan analyysiä kehitetään siten, että sitä voidaan soveltaa asianmukaisesti käytäntöön;

27.  panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltioissa on olemassa joustava yhdennetty tuotepolitiikka, joka perustuu yksittäisten tuotteiden elinkaaritutkimuksiin, ja pitää välttämättömänä, että nämä kokemukset sisällytetään tulevaan valkoiseen kirjaan sekä tulevaan lainsäädäntöön;

28.  korostaa, että yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta strategiasta tai jäsenvaltioiden eri osa-alueilta saadut kokemukset on oltava käytettävissä kaikkialla EU:ssa ja että on edistettävä näiden toimintojen verkottamista ja tehostamista;

29.  korostaa, että yhdennetty tuotepolitiikka perustuu eri osapuolten kommunikaatioon ja yhteistyöhön; pitää tärkeänä, että kohderyhmät määritellään selvästi kommunikaatiovälineiden, esimerkiksi tuotekehittelijöiden ja prosessioperaattorien koulutuksen sekä kuluttajille suunnatun tiedotuksen, asianmukaista määrittelyä varten; katsoo, että kommunikaation on oltava tuotekohtaista ja että sen on vastattava kuhunkin tuotteeseen liittyviä erityisvaatimuksia;

30.  myöntää, että on määriteltävä valmistajiin ja loppukuluttajiin kohdistuva pitkän aikavälin asteittainen opastusstrategia, jossa otetaan huomioon lasten ja nuorten tarpeet; katsoo, että vain kansalaisiin kohdistuvilla täydentävillä tiedotustoimilla saavutetaan tämä tavoite; katsoo tästä syystä, että tuottajien tai yrittäjien on annettava soveliaalla tavalla kuluttajille keskeistä tietoa tarjoamiensa tuotteiden ja palvelujen koko elinkaaresta;

31.  toteaa, että kuluttajien oikeudet vahvistuvat ja käytettävissä olevat tiedot tulevat havainnollisemmiksi ja että niitä on helpompi valvoa kuluttajien, kuluttajajärjestöjen, kaupan ja valmistajien välisen tiiviimmän vuorovaikutuksen myötä;

32.  korostaa, että yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan strategian toteuttamisessa on sovellettava voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä ja että uusia välineitä on luotava ainoastaan, jos lainsäädännössä esiintyy puutteita;

33.  pitää välttämättömänä, että otetaan käyttöön eritelty tuoteverotus, joka vastaa ympäristövaikutuksia, ja että se toteutetaan eurooppalaisen kehyksen mukaisesti;

34.  korostaa tarvetta ottaa julkishallintojen hankintamenettelyissä käyttöön ympäristökriteerit;

35.  huomauttaa, että on tarkasteltava vihreässä kirjassa ehdotettujen välineiden soveliasta yhdistelmää, jotta vältettäisiin päällekkäisyys ja ristiriidat, joita saattaisi syntyä, jos välineitä sovellettaisiin yhdessä;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Päivitetty viimeksi: 5. heinäkuuta 2004Oikeudellinen huomautus