Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2000) 772 – C5&nbhy;0097/2001),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2001) 728 – C5&nbhy;0102/2002),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön säännöstön kodifioinnista (KOM(2001) 645),

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2002 päivätyn alueiden komitean lausunnon (CDR0263/2002)(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A5&nbhy;0100/2003),

A.   ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaate on keskeinen väline, joka antaa yhteisön lainsäädännölle sen legitiimiyden,

B.   katsoo, että yhteisön säädöksiä on liikaa ja yhteisön lainsäädäntö on liian monimutkaista ja moniselitteistä,

C.   ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaate on sitova perustuslaillinen oikeusnormi, joka liittää yhteen unionin toimielimet ja jäsenvaltiot, eikä sillä saa kyseenalaistaa yhteisön säännöstöä,

D.   ottaa huomioon, että oikeusvarmuuden lisäämiseksi unionin oikeussääntöjen ja kansallisen lainsäädännön on välttämättä oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa,

E.   ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on valvoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista,

F.   ottaa huomioon, että parlamentti on allekirjoittanut neuvoston ja komission kanssa toimielinten välisen sopimuksen toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanosta(2),

G.   ottaa huomioon, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta on harkinnut perusteellisesti toissijaisuusperiaatetta, sen tulkintaa ja täytäntöönpanoa sekä poliittisin että oikeudellisin menettelytavoin;

1.   muistuttaa, että säädösten ja määräysten inflaatio jäsenvaltioissa ja yhteisön tasolla heikentää oikeusvaltion periaatetta ja loitontaa kansalaiset niiden toimielimistä;

2.   katsoo, että Euroopan unionin olisi omien säännöstensä, pöytäkirjojensa ja periaatteidensa noudattamisen lisäksi myös toimittava niin, että niiden noudattaminen on nähtävissä;

3.   muistuttaa, että vaatimus, jonka mukaan laadittavan lainsäädännön on oltava laadukasta, kohdistuu sekä tekstien muodon laatuun että niiden sisältöön ja että yksinkertaisempien, selvempien sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisten säädösten laatiminen on edellytyksenä sille, että kansalaiset soveltavat niitä asianmukaisesti; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan vastuun asiasta ja sitoutuu omalta osaltaan toimimaan samoin;

4.   asettaa tavoitteekseen säädöstekstien ymmärrettävyyden parantamisen, soveltamisen helpottamisen sekä määrän vähentämisen; kannustaa myös komissiota ja neuvostoa ottamaan tämän tavoitteekseen;

5.   huomauttaa, että lähestyvä laajentuminen lisää tarvetta tallettaa yhteisön säännöstö ja helpottaa näin uusien jäsenten integroitumista;

6.   katsoo yhteisön oikeuden soveltamatta jättämisen olevan liiankin yleistä ja odottaa komission ryhtyvän tehokkaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi ja suosittelee, että valmistelukunta tutkisi, miten voitaisiin lisätä komission mahdollisuuksia puuttua asioihin tehokkaasti tällaisissa tapauksissa;

7.   pitää valitettavana, että komission esittämien valmisteluasiakirjojen (vihreät kirjat, valkoiset kirjat, tiedonannot, kertomukset ja tulkintamuistiot) määrä on moninkertaistunut;

8.   kehottaa komissiota toteuttamaan toimia yhteisön oikeuden yksinkertaistamisen nopeuttamiseksi erityisesti SLIM-aloitteen kautta ja esittämään täydellisen kodifiointiohjelman, jossa on sitovat määräajat;

9.   panee tyytyväisenä merkille komission aloitteet, jotka helpottavat laajentumiseen liittyviä hallinnollisia valmisteluja vähentämällä käännettävien sivujen määrää, ja kannustaa sitä jatkamaan samalla tavalla;

10.   pitää myönteisenä valmistelukunnan työtä toissijaisuuden ja suhteellisuuden osalta ja pitää myönteisenä puheenjohtajiston 27. helmikuuta 2003 valmistelukunnalle antamaa kertomusta (CONV 579/03);

11.   huomauttaa, että

12.   tunnustaa, että kertomuksessa mainitut lainsäädännön muut osatekijät (kuten lainvalmistelu ja kodifiointi) ovat nekin tärkeitä ja huomionarvoisia, mutta pyytää, että komissio keskittyy enemmän kertomuksen päätarkoitukseen laatiakseen selkeän, relevantin ja merkityksellisen kertomuksen siitä, miten ja kuinka menestyksekkäästi suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita on sovellettu yhteisössä;

Oikeasuhteisuus ja toissijaisuus

13.   katsoo, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden täytäntöönpanoon liittyvät erimielisyydet olisi ratkaistava mieluummin poliittisesti 25. lokakuuta 1993 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen perusteella; ottaa kuitenkin huomioon valmistelukunnan käsiteltävinä parhaillaan olevat ehdotukset, joiden mukaan kansallisten parlamenttien pitäisi osallistua toissijaisuutta koskevien kysymysten seurantaan ennakkovaroitusjärjestelmän kautta, kun taas alueiden komitea – ja Euroopan parlamentin 14. tammikuuta 2003 alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä antaman päätöslauselman(3) mukaan – myös alueviranomaiset, joilla on lainsäädäntövaltaa, voisivat tietyissä olosuhteissa riitauttaa säädöksen yhteisöjen tuomioistuimessa toissijaisuusperiaatteen rikkomisen takia;

14.   korostaa, että yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden on tarpeen jatkuvasti seurata sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kautta että keskitetysti ministeriöissä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista;

15.   katsoo, että yhteisön jokaisen ehdotuksen johdanto-osan perustelukappaleista merkittävä osuus olisi käytettävä niiden syiden selostamiseen, joiden vuoksi ehdotusta (ja jos se hyväksytään, siitä aiheutuvia toimenpiteitä) pidetään välttämättömänä;

16.   antaa Euroopan parlamentin asianomaisten elinten tehtäväksi pyrkiä sopimukseen kansallisten parlamenttien kanssa yhteistyöstä komission vuosittaisen lainsäädäntöohjelman käsittelyssä;

17.   tunnustaa komission ponnistelevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen osoittamiseksi, mutta toteaa, että sanamuotoa "Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ehdotetun toimen tavoitteita eli ... ei voida riittävällä tavalla toteuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi" käytettiin 45:ssä komission vuonna 2001 julkaisemasta 323 "valmisteluasiakirjasta" ja että ilman tiedonantoja, kuulemisia ja lainsäädäntöä "yksinomaisen toimivallan" aloilla, joilla toissijaisuutta ei sovelleta, vastaava luku on 45 asiakirjaa 209:stä (eli yli 20 prosenttia); katsoo, että vakioidun perustelukappaleen käyttö kuvastaa komission jossain määrin kaavamaista suhtautumista asiaan;

18.   ehdottaa, vaikka Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nimenomaista viittausta suhteellisuusperiaatteeseen ei pidetä oikeudellisena vaatimuksena(4), että komissio selkeyden ja läpinäkyvyyden vuoksi tutkisi tapoja, joilla voidaan nimenomaisesti ilmaista, millä perusteella kukin ehdotus annetaan (oikeusperusta, tarpeellisuus, oikeasuhteisuus) ja miksi se on tehtävä Euroopan tasolla (toissijaisuuden kriteerit, laadulliset ja/tai määrälliset osoittimet) hyvänä käytäntönä ja Amsterdamin sopimukseen liitetyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan mukaisesti(5);

19.   pitää asiakirjaan "Säädöskäytännön parantaminen 2000" sisältyvää liitettä "Säädösten perusteleminen" myönteisenä askeleena toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden käsittelyä ja niistä keskustelemista koskevien puitteiden aikaansaamiseksi;

20.   huomauttaa, että (asiakirjassa Säädöskäytännön parantaminen 2001 ilmoitettu) komission ehdotusten lukumäärän vähentyminen ei kerro mitään EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan noudattamisesta, ja pyytää komissiota harkitsemaan muita tapoja arvioida ja tarkastella toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista kunkin vuoden lainsäädännössä;

21.   ehdottaa, että tähän uuteen lähestymistapaan voisi sisältyä:

22.   kehottaa komissiota ilmoittamaan kansallisille parlamenteille kunkin vuoden alussa ne alat, joilla se antaa lainsäädäntöehdotuksia;

o
o   o

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 73, 26.3.2003, s. 73. (2) EYVL C 329, 6.12.1993, s. 135. (3) P5_TA(2003)0009. (4) Asia C-233/94, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, Kok. 1997, s. I-2405, 28 kohta. (5) EYVL C 340, 10.11.1997, s. 105.