Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2156(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0024/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0024/2008

Keskustelut :

PV 20/02/2008 - 12
CRE 20/02/2008 - 12

Äänestykset :

PV 21/02/2008 - 4.7
CRE 21/02/2008 - 4.7
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0066

Hyväksytyt tekstit
WORD 116k
Torstai 21. helmikuu 2008 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan väestönkehitys
P6_TA(2008)0066A6-0024/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. helmikuuta 2008 Euroopan väestönkehityksestä (2007/2156(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin väestötilanteesta (1995)(1) ,

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 1998 antamansa päätöslauselman asiakirjasta "Väestöraportti 1997"(2) ,

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta"(3) ,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan vastaus maailman väestön ikääntymiseen – Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen ikääntyvässä maailmassa – Euroopan komission panos ikääntymisen toiseen maailmankokoukseen" (KOM(2002)0143),

–   ottaa huomioon Brysselissä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Kohti väestörakenteen muutoksia: uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094),

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(4) ,

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten(5) ,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin" (KOM(2006)0571),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen" (KOM(2007)0244),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. maaliskuuta 2007 hyväksymän lausunnon(6) aiheesta "Perhe ja väestönkehitys" ja sen keskeisen ehdotuksen, että jäsenvaltiot allekirjoittaisivat eurooppalaisen perhesopimuksen,

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Euroopan väestönkehitys faktoina ja lukuina" (SEC(2007)0638),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0024/2008),

A.   ottaa huomioon, että väestönkehitys johtuu eri tekijöiden, kuten syntyvyyden, elinajanodotteen ja muuttovirran yhteisvaikutuksesta; ottaa huomioon nykyiset arviot jäsenvaltioiden väestörakenteen merkittävästä muuttumisesta vuoteen 2050 mennessä, mikä ilmenee ennen kaikkea Euroopan väestön ikääntymisenä, niin että väestön keski-ikä saattaa nousta 39 vuodesta vuonna 2004 49 vuoteen vuonna 2050,

B.   ottaa huomioon, että väestönmuutos saattaa komission arvioiden mukaan mullistaa perinpohjaisesti väestörakennetta ja ikäpyramidia, sillä arvioiden mukaan 0–14-vuotiaiden lasten ja nuorten määrä vähenee sadasta miljoonasta (vuonna 1975) 66 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, työikäisen väestön määrä saavuttaa 331 miljoonan huipun vuoden 2010 paikkeilla ja kääntyy sen jälkeen tasaiseen laskuun (noin 268 miljoonaa vuonna 2050), kun taas ajanjaksolla 2004–2050 miesten elinajanodotteen arvellaan kasvavan kuudella ja naisten viidellä vuodella ja yli 80-vuotiaiden määrän arvellaan vuodesta 2005 vuoteen 2050 kasvavan 4,1 prosentista 11,4 prosenttiin,

C.   ottaa huomioon, että vanhusten huoltosuhteen (yli 65-vuotiaiden määrä jaettuna 14–65-vuotiaiden määrällä) odotetaan kasvavan 25 prosentista 53 prosenttiin vuosien 2004 ja 2050 välillä,

D.   katsoo kuitenkin, että taloudellinen huoltosuhde (työelämän ulkopuolella olevien, kuten eläkeläisten, lasten ja nuorten opiskelijoiden määrä jaettuna työssäkäyvien työikäisten määrällä) on tietona vanhusten huoltosuhdetta merkittävämpi, kun arvioidaan yhteiskunnalle työelämän ulkopuolella olevista aiheutuvia kuluja,

E.   ottaa huomioon, että väestönmuutoksella on merkittävä vaikutus julkisiin menoihin, joiden odotetaan kasvavan 10 prosentilla vuodesta 2004 vuoteen 2050,

F.   toteaa, että vaikka väestönmuutoksen ei uskota vaikuttavan Euroopan väestön kokonaismäärään vuoteen 2050 mennessä, sen arvellaan aiheuttavan merkittävää alueiden välistä epätasapainoa, koska eräillä unionin alueilla esiintyy voimakasta nuorten ja erityisesti nuorten naisten lähtömuuttoa; toteaa niin ikään, että Euroopan väestön suhteellinen painoarvo maailmassa vähenee vuosisadan takaisesta 15 prosentista 5 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä; toteaa, että kyseiset muutokset koskevat unionin eri alueita hyvin eri tavalla; lähtömuuttoalueilla vanhukset ovat jo nyt yliedustettuina, kun taas tulomuuttoalueilla yhteiskunnan ikääntymisprosessia ei voida vielä havaita nuorten tulomuuton takia,

G.   huomauttaa, että hedelmättömyys kuuluu väestön vähenemisen syihin ja että se olisi tunnustettava kansanterveydelliseksi ja yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, joka koskee sekä miehiä että naisia; muistuttaa komissiota Euroopan parlamentin vuonna 2005 julkaisemasta hedelmättömyyttä ja väestörakennetta koskevasta toimenpidepyynnöstä, jossa komissiota pyydettiin antamaan suosituksia tällä alalla,

H.   katsoo, että laillinen maahanmuutto hyödyttää Euroopan väestöä ja on tarpeen tasapainoisen väestörakenteen ylläpitämiseksi; katsoo, että laillinen maahanmuutto ei kuitenkaan yksin riitä Euroopan unionin väestön asteittaisen vanhenemisen pysäyttämiseksi ja että tarvitaan toimia alueella pysyvästi asuvan väestön syntyvyyden lisäämiseksi,

I.   katsoo, että maahanmuutto tarjoaa vain osittaisen ja lyhyen aikavälin ratkaisun Euroopan väestönmuutokseen, joka vaatii jäsenvaltioilta sitoutumista sukupuolten tasa-arvon kunnioittamisen turvaamiseen julkisella ja yksityisellä sektorilla, äitiyssuojeluun, sosiaalisen ja taloudellisen tuen tarjoamiseen perheille sekä toimenpiteisiin, joilla parannetaan miesten ja naisten mahdollisuuksia sovittaa yhteen perhe-elämä ja työ;

J.   ottaa huomioon, että toiminnanrajoitteet liittyvät läheisesti ikään ja että ikääntyneet ovat alttiimpia vammoille tai toiminnanrajoitteille,

Yleistä

1.   panee huolestuneena merkille vuoteen 2050 ulottuvat väestötieteelliset ennusteet; korostaa, että vaikka 50 vuoden päähän ulottuvat ennusteet voivat hyvinkin muuttua, olisi niihin suhtauduttava vakavana varoituksena, johon on etsittävä välittömästi ratkaisuja kilpailukyvyn, talouden elinvoimaisuuden, sosiaalisen koheesion, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja Euroopan sosiaalisen mallin säilyttämiseksi tulevaisuudessa; katsoo, että väestön vähenemistä vuoteen 2050 mennessä koskeva ennuste saattaa keventää ympäristöön kohdistuvia paineita ja tarjota mahdollisuuden kestävälle kehitykselle, jota varten puolestaan tarvitaan ennakoivia menettelytapoja maankäytön suunnittelun, asuntorakentamisen, liikenteen ja muiden infrastruktuurien mukauttamiseksi; tunnustaa jäsenvaltioiden toimivallan tässä yhteydessä;

2.   muistuttaa ensinnäkin, että väestörakenteen muutoksen taustalla olevat kaksi päätekijää, syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen, johtuvat edistyksestä: elinajanodotteen pidentyminen on suora seuraus tieteen kehityksestä, hygienian parantumisesta ja elintason noususta, naisten mahdollisuus raskauden ehkäisyyn taas naisten emansipaatiosta, joka kulkee käsi kädessä tyttöjen koulutustason nousemisen ja naisten työelämään osallistumisen ja julkisiin luottamustehtäviin pääsemisen kanssa; katsoo, että näitä on pidettävä ihmiskunnan peruuttamattomina saavutuksina;

3.   tunnustaa, että syntyvyyden lisäämisen ennakkoehtona on sellainen yhteiskunta, jossa lapset asetetaan huomion keskipisteeseen; korostaa perheystävällisen ympäristön luomisen tarvetta, perheiden ja lasten elinolosuhteiden parantamisen tärkeyttä sekä perheiden todellisiin toiveisiin vastaamisen merkitystä;

4.   korostaa, ettei unionin epänormaalin alhainen keskimääräinen syntyvyys – 1,5 lasta – heijasta naisten tahtoa tai eurooppalaisten perheenperustamishaluja, vaan voi myös johtua vaikeudesta sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä (puutteet lasten päivähoitopaikkojen tarjonnassa, perheiden sosiaalis-taloudellisessa tuessa ja naisten työllistymisen kannustamisessa), epävarmoista yhteiskunnallisista olosuhteista (työsuhteiden epävakaus, asuntojen kalleus) ja tulevaisuuden pelosta (nuorten myöhäinen työllistyminen ja pätkätöiden yleistyminen);

5.   muistuttaa, että nuorten alkoholin tai huumeiden käyttö on väestön kannalta riskitekijä, jolla on valtaisia demografisia seurauksia, sillä se alentaa entisestään työkykyä, valmiuksia perustaa perhe jne.; suosittelee näin ollen kohdennettujen puiteohjelmien perustamista varhaisen alkoholin tai huumeiden käytön ehkäisemiseksi sekä nuorten alkoholi- ja huumeriippuvuuden hoitamiseksi;

6.   pitää elinajanodotteen pidentymistä myönteisenä seikkana ja toivoo, että siihen myös suhtaudutaan sen mukaisesti; pyytää näin ollen, että jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin sen välttämiseksi, että unionissa on köyhyydessä eläviä eläkeläisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia asuntoon, hoitoon tai ihmisarvoisiin viimeisiin elinvuosiin;

7.   kannustaa kokonaisvaltaisiin syrjinnänvastaisiin toimiin, sillä Euroopan väestönkehitys on tiiviisti kytköksissä yhteiskunnasta syrjäytymisen ongelmaan: heikossa asemassa olevien, ankarasta köyhyydestä kärsivien ryhmien tilannetta pidetään usein itseaiheutettuna, mikä vaikuttaa myös heidän lapsiinsa ja tuleviin sukupolviin;

8.   kehottaa kiinnittämään huomiota huonoon kohteluun ja hoidon laiminlyöntiin, joista jotkut vanhukset kärsivät perheissään tai hoitokodeissa; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään toimia unionin alueella ilmenevän vanhusten huonon kohtelun laajuuden paljastamiseksi; huomauttaa, että jopa 10 prosenttia ikääntyneistä kokee jossain muodossa fyysistä, taloudellista tai henkistä hyväksikäyttöä ennen kuolemaansa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään valistusta ja hälytysjärjestelmiä huonon kohtelun torjumiseksi sekä vahvistamaan siihen syyllistymisen rangaistusseuraamukset; suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen laatia tiedonanto ikääntyneiden huonosta kohtelusta vuonna 2008; pyytää, että tiedonannossa hyödynnetään tilaisuutta laatia kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma alaa koskevan laajan tiedotus- ja toimenpidekampanjan kehittämiseksi (palveluntarjoajien kouluttaminen, laatustandardien määrittely, huonon kohtelun rangaistusseuraamusten määrittäminen);

9.   pahoittelee, että unioni ei ole tähän mennessä tehnyt riittävästi varautuakseen näihin haasteisiin, jotka kuitenkin ovat olleet tiedossa jo useita vuosia; pahoittelee erityisesti, että Lissabonin strategian tavoitteissa ei ole pitäydytty eikä Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tekemiä sitoumuksia lasten hoitopaikkojen lisäämisestä ja yli 55-vuotiaiden työllisyyden ja naisten työelämään osallistumisen edistämisestä ole täytetty suurimmassa osassa jäsenmaita ja että unioni kokonaisuudessaan on vielä kaukana kyseisten tavoitteiden saavuttamisesta;

10.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla järjestetään lasten ja muiden huollettavien hoito laadukkaasti ja edullisesti ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. maaliskuuta 2002 asettamien tavoitteiden mukaisesti: tuolloin todettiin, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; vaatii, että mainittujen toimien on oltava sellaisia, että vanhemmat voivat sovittaa yhteen työaikansa ja yksityiselämänsä;

11.   katsoo, että unionin tavoitteiden ei pitäisi rajoittua Barcelonan tavoitteiden noudattamiseen lasten päivähoidon järjestämisen osalta; katsoo, että päivähoitoa olisi pidettävä yleispalveluna, jonka on oltava kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla;

12.   korostaa, että pienyrityksistä monet eivät ole valmistautuneet työvoiman ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin ja saattavat tarvita jäsenvaltioiden tukea;

13.   on tyytyväinen, että komissio päättänyt jatkaa edelleen tämän valtavan haasteen pohtimista; kannustaa komissiota tukemaan hyvien käytäntöjen tunnistamista ja vaihtoa alue- ja paikallistasolla sekä käyttämään tilaisuuden hyväkseen innovoinnin edistämiseksi unionissa; puoltaa sen yhtenäistä lähestymistapaa väestörakenteen muutokseen ja viittä tärkeintä poliittista toimintalinjaa, jotta päästään yhteisymmärrykseen sukupolvien, sukupuolten ja alueiden välisestä solidaarisuudesta; muistuttaa, että selviytyäkseen väestörakenteen muutoksista jäsenvaltioiden on pantava tehokkaasti täytäntöön Lissabonin strategia ja ryhdyttävä sovittamaan jäsenvaltioiden tasolla läheisesti yhteen makrotalous- ja sosiaalipolitiikkaa, jotta väestön ikääntymisen asettamiin haasteisiin voidaan vastata unionin talousjärjestelmän kasvulla, kilpailukyvyllä ja tuottavuudella ja jotta jäsenvaltiot täyttäisivät velvollisuutensa ja kehittäisivät innovoivaa politiikkaa julkisen talouden, terveydenhuollon, yleishyödyllisten palveluiden, maahanmuuton ja integraation alalla;

Väestön uusiutumisen haaste

14.   myöntää, että äitiys on yksi henkilökohtaisimpia valintoja ihmisen elämässä ja että sitä on kunnioitettava; toteaa kuitenkin, että syntyvyysluvut eri jäsenvaltioissa vaihtelevat välillä 1,25–2,0 ja että syntyvyyden käyrä on mahdollista kääntää nousuun asianmukaisella julkisella politiikalla, jolla luodaan perheelle ja lapsille otollinen aineellinen ja henkinen ympäristö; huomauttaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdottamassa eurooppalaisessa perhesopimuksessa esitettyjen periaatteiden mukaan tarvitaan pitkän aikavälin toimia, joilla luodaan vakaat, suojellut olosuhteet, joita vanhemmuuteen ryhtyminen edellyttää;

15.   kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ottamaan vaikutteita parhaista käytännöistä seuraavissa kysymyksissä: äitiysloman pituus, joka vaihtelee eri jäsenvaltiossa 14 viikosta 28 viikkoon, vanhempainloma, raskausajan hoito ja neuvonta, raskausajan tulojen takaaminen ja mahdollisuus palata entisiin työtehtäviin; toivoo myös, että jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin ja määräävät seuraamuksia perheväkivaltaan ja lasten huonoon kohteluun perheissä syyllistyville;

16.   muistuttaa naisten kärsivän syrjivistä työoloista ja työnantajien suhtautuvan epäluuloisesti naisiin, koska he saattavat jossain vaiheessa haluta lapsia; muistuttaa, että naiset ovat vajaatyöllistettyjä, heidän pätevyyttään ei hyödynnetä ja heidän tulonsa jäävät alan palkkatason alapuolelle, mikä hankaloittaa välttämättömän taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(7) ja saattamaan toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY(8) osaksi kansallista lainsäädäntöä; pyytää jäsenvaltioita ryhtymään direktiiviin 92/85/ETY liittyen toimiin sellaisia työnantajia vastaan, jotka suoraan tai epäsuorasti syrjivät lapsia haluavia naispuolisia työntekijöitä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan toimia, joilla tarjotaan lapsen syntymän jälkeen erityistä suojelua ja tukea ottaen huomioon, että yksinhuoltajaperheet ovat yleistyneet, että niistä 85 prosentissa yksinhuoltaja on nainen ja että yksinhuoltajaperheet ovat muita perheitä alttiimpia vakavalle köyhyydelle;

18.   painottaa, että on tarpeen ohjata julkisia varoja varhaislapsuuden ja suurperheiden tukemiseen, erityisesti tarjoamalla palveluita lasten päivähoidon järjestämiseksi ja yksinhuoltajaäitien ja -perheiden suojaamiseksi, sillä he ovat erityisen alttiita syrjäytymään, eristäytymään ja kärsimään köyhyydestä; painottaa, että kyseiset palvelut ovat yleisen edun mukaisia ja luovat työpaikkoja sekä paikallista ja alueellista talouskasvua; kehottaa komissiota tarjoamaan esimerkkejä eri jäsenvaltioiden alueiden parhaista käytännöistä;

19.   suosittaa käyttämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteisinvestointeja lastenhoidon ja esiasteen opetuksen järjestämiseksi;

20.   korostaa, että on keskeisen tärkeää turvata lasten, vanhusten, vammaisten ja muiden huollettavien asianmukaisten hoitopalveluiden saatavuus, jotta miehet ja naiset voivat toimia täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti työmarkkinoilla, mikä vaikuttaa kotitalouksissa saatavilla olevan epävirallisen hoidon tasoon;

21.   muistuttaa, että työmarkkinakeskusjärjestöt ovat tehneet sopimuksen vanhempainlomasta, josta säädetään vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3. kesäkuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/34/EY(9) , ja osa-aikatyöstä, josta säädetään osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetussa neuvoston direktiivissä 97/81/EY(10) ; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanon toissijaisuusperiaatetta noudattaen;

22.   vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne helpottaisivat huonon kohtelun kohteeksi joutuneiden lasten, orpojen tai laitoksissa kasvaneiden lasten sijoittamista perhehoitoon; kehottaa pohtimaan unionin tasolla jäsenvaltioista tai kolmansista maista lähtöisin olevien lasten adoptointimenettelyjä ja huolehtimaan siitä, että kansallisia ja kansainvälisiä sääntöjä noudatetaan tai muutetaan tarvittaessa lapsen edun mukaan; kehottaa mitä suurimpaan valppauteen kaikentyyppisen huonon kohtelun ja ihmiskaupan varalta;

23.   painottaa, että perhemallit ovat muuttumassa, ja pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän todellisuuden asianmukaisesti huomioon eri alojen politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

24.   painottaa, että yhteisön lainsäädäntöön olisi tehtävä isän oikeuksien turvaamiseen liittyviä parannuksia; pyytää komissiota ehdottamaan erityisiä toimia, joilla helpotetaan isien laajempaa osallisuutta perhe-elämään edistämällä oikeutta isyyslomaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään lasten kasvatukseen ja huoltajuuteen liittyviä isien oikeuksia, erityisesti asumus- tai avioerojen tapauksessa, sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi eurooppalaisessa yhteiskunnassa;

25.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon arkaluontoisen hedelmättömyysongelman, joka koskee naimisissa olevia ja naimattomia naisia sekä pariskuntia;

26.   panee merkille, että Maailman terveysjärjestö tunnustaa hedelmättömyyden sairaudeksi, joka voi aiheuttaa masennuksen kaltaisia vakavia seurauksia; painottaa, että hedelmättömyys on lisääntymässä ja koskettaa nykyään 15:ttä prosenttia pariskunnista; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita takaamaan pariskunnille yleisen oikeuden hedelmöityshoitoon;

27.   kannustaa jäsenvaltioita erittelemään ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä perheiden tukemisen, perhe-etuusjärjestelmien ja perheiden suojaamiseen ja tukemiseen suunnattujen yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden alalla; kehottaa jäsenvaltioita kohdentamaan tukensa nuorille vanhemmille, jotka eivät ole vielä saaneet opintojaan päätökseen;

28.   kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan perheessä tehdyn epätyypillisen työn – lasten ja muiden huollettavien hoidon – sosiaalisen, taloudellisen ja kasvatuksellisen arvon ja samalla tutkimaan mahdollisuuksia määrittää kyseistä epätyypillistä työtä tekevien palvelusajan pituus sekä sosiaaliturvaan ja eläkkeeseen liittyvät oikeudet;

29.   rohkaisee jäsenvaltioita toteuttamaan sellaisia vanhemmuutta edistäviä myönteisiä toimia, kuten ylimääräisten eläkeoikeuksien myöntäminen ja verovähennysten mahdollistaminen yrityksille, jotka perustavat työpaikalle oman päiväkodin, sekä vaihtamaan tietoa asiaa koskevista hyvistä käytänteistä;

Työvoiman haaste

30.   huomauttaa, että väestörakenteen muutosten synnyttämää työssäkäyvien ja työelämän ulkopuolella olevien välistä epätasapainoa voidaan unionissa korjata ottamalla käyttöön huomattava naisten, nuorten, varttuneiden ja vammaisten henkilöiden muodostama työvoimareservi; vaatii ottamaan täystyöllisyyden lyhyen aikavälin tavoitteeksi, kun Lissabonin strategiaa tarkistetaan vuonna 2008;

31.   kehottaa uudistamaan eurooppalaisen työvoiman hallintaa, sillä alle 25–30-vuotiaiden nuorten ja yli 55-vuotiaiden vajaatyöllisyyden vuoksi suuri osa Euroopan väestöstä on työelämässä vain noin 30 vuotta; kehottaa edistämään ennaltaehkäiseviä ja kokonaisvaltaisia ikähallintatekniikoita;

32.   pyytää tarkastelemaan työvoimaa kokonaisvaltaisesti ja laadullisesti ja ehdottaa, että määritellään "työelämän kaari", jossa nivoutuvat yhteen koulutus, elinikäinen oppiminen ja muodollisesti tunnustettujen sekä epämuodollisten taitojen ja pätevyyden ja työuran arvostaminen koko työelämän ajan;

33.   tunnustaa, että työmarkkinoiden pirstoutuminen ja segmentoituminen sekä epävarmojen työsuhteiden jatkuva yleistyminen johtaa lisääntyvään turvattomuuteen vanhuusiässä; katsoo, että jäsenvaltioiden on tarkasteltava ja vaihdettava parhaita käytäntöjä koskevia ideoita sen suhteen, miten ylläpitää sosiaalimaksuja koko elämän ajan, jotta taataan vanhuudenturva;

34.   katsoo, että kaikissa väestönkehitykseen liittyvissä toimissa olisi otettava huomioon kaikkien työssäkäyvien työn tuottavuuden kasvu, jotta myös tämä merkittävä tekijä huomioitaisiin työssäkäyvien ja työelämän ulkopuolella olevien suhdeluvun lisäksi;

35.   kehottaa käymään syvällistä vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten, yritysten, yliopistomaailman, kansalaisjärjestöjen ja viestimien kanssa, jotta väestörakenteen muutoksiin voidaan valmistautua; korostaa, että tulevaisuudessa tuottavuuden kasvu riippuu pääasiassa investoinneista tutkimukseen ja kehitykseen sekä teknisiin innovaatioihin; painottaa, että yritysten on elintärkeää ennakoida sitä, minkälaista osaamista ne tarvitsevat, työpaikkoja ja urakehitystä etukäteen hallinnoimalla ja sijoittamalla elinikäiseen oppimiseen työntekijöiden pätevyyden lisäämiseksi;

36.   kehottaa laatimaan käytännön aloitteita, joilla tuetaan ikääntyneimpien työntekijöiden työelämässä jatkamista, jos he niin haluavat, jotta he voisivat välittää työkokemuksensa eteenpäin nuorille, muille työntekijöille ja yrittäjille;

37.   kehottaa panostamaan yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja uusien teknologioiden käyttöön ja nostamaan näin kaikkien peruskoulutuksen tasoa, mikä auttaa kehittämään myöhempää kykyä sopeutua muutoksiin ja kouluttautua uuteen ammattiin elinikäisen oppimisen avulla, sekä kannustaa kehittämään toimia, joilla tuetaan nuorten työelämään siirtymistä ja ikääntyneiden työntekijöiden ja heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien työelämään paluuta, jotta urakehitystä tuettaisiin koko työelämän ajan;

38.   kehottaa vähentämään mahdollisimman nopeasti yritysten turvautumista varhaiseläkkeisiin työmarkkinaosapuolten sopimusvapauden puitteissa tai neuvotteluissa yritysneuvostojen kanssa jäsenvaltioiden perinteitä kunnioittaen ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään vanhempien työntekijöiden roolia ja kannustamaan heidän työllisyyttään; myöntää kuitenkin, että jos ikääntynyt (eli vähimmäiseläkeiän ylittänyt) työntekijä ei enää halua tehdä kokopäivätyötä, osa-aikatyö, joustava työaika, etätyö ja työn jakaminen voivat olla kokeilemisen arvoisia ratkaisuja ja innovoiva tapa siirtyä asteittain eläkkeelle vähentäen samalla eläkkeelle siirtymiseen liittyvää stressiä;

39.   katsoo, että on tullut aika käsitellä "eläkeläisten stressiä" eli torjutuksi tulemisen, hyödyttömyyden ja nihilismin tunnetta, jota työntekijät kokevat muutamia päiviä eläkkeelle jäämisen jälkeen, kun he näkevät itsensä hyödyttöminä, hylättyinä, yksinäisinä ja vailla tulevaisuutta;

40.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kannustimia nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämiseksi, esimerkiksi tukemalla eläkeiän saavuttaneiden ja nuorten työntekijöiden välistä mentorointia, työn jakamisjärjestelyitä ja osa-aikatyötä, jotta helpotettaisiin sukupolvenvaihdosta;

41.   kehottaa uudistamaan perusteellisesti suhtautumista varttuneiden työntekijöiden urakehitykseen, sillä nykyään jo 50-vuotiaita syrjitään työhönotossa, heidän mahdollisuutensa koulutukseen sekä uusien teknologioiden käyttöön ovat riittämättömät, heidän kokemuksen tuomia taitojaan ei arvosteta ja ylennykset ovat harvinaisia; muistuttaa, että ikärajat ammatillisessa koulutuksessa ovat syrjintää, ja kehottaa jäsenvaltioita painottamaan tätä työnantajille ja koulutuksen järjestäjille; pyytää saattamaan viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan tehokkaasti täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(11) , jossa ikään perustuva syrjintä koulutuksessa ja työssä julistetaan laittomaksi; katsoo, että heikkojen koulutusmahdollisuuksien lisäksi ikääntyneet työntekijät tarvitsevat usein tukea henkilökohtaisemmissa työhön liittyvissä asioissa, kuten haastattelutekniikassa, itseluottamuksen kehittämisessä ja ansioluettelon laatimisessa; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan erityisen työllistymisneuvonnan tarjoamista ikääntyneille työntekijöille ja perustamaan lisää varttuneiden työllistämiseen tähtääviä hallitusohjelmia; kehottaa komissiota valvomaan ja ryhtymään toimiin niiden jäsenvaltioiden suhteen, joiden lainsäädännössä edelleen sallitaan ikään tai vammaisuuteen perustuva syrjintä;

42.   kehottaa komissiota valvomaan ja ryhtymään toimiin niiden jäsenvaltioiden suhteen, joiden lainsäädännössä edelleen sallitaan ikään tai vammaisuuteen perustuva syrjintä vastoin perussopimuksia ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaa – josta tulee 1. tammikuuta 2009 alkaen oikeudellisesti sitova koko unionin alueella – jotta kyseiset jäsenvaltiot kumoaisivat tällaisen lainsäädännön välittömästi;

43.   kehottaa komissiota kokoamaan ikäryhmittäin eriteltyjä tilastotietoja eri ongelmista ja erityyppisestä ikään perustuvasta syrjinnästä;

44.   muistuttaa, että varttuneet eivät ole homogeeninen ryhmä, ja korostaa, että erityisesti vanhemmat naiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat vanhemmat ihmiset saattavat joutua kokemaan monenlaista syrjintää;

45.   painottaa, että osa-aikatyö on työmarkkinoille paluussa hyödyllinen välivaihe; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan erityisesti pienyrityksiä osa-aikatyön ja joustavien työjärjestelyjen edistämisessä; palauttaa mieliin osa-aikatyön konkreettiset edut ikääntyneille työntekijöille, jotka eivät enää halua tehdä kokopäivätyötä;

46.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään ikääntyneiden työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla painottamalla ikääntyneiden työntekijöiden palkkaamisen hyötyjä ja kannustamalla työnantajia hyväksymään joustavat työjärjestelyt, joilla ikääntyneitä työntekijöitä voidaan kannustaa osallistumaan työelämään;

47.   pyytää komissiota tekemään sukupuolen mukaan eriteltyihin tietoihin perustuvan selvityksen veroeduista ja olemassa olevista työllistämisen esteistä etenkin ikääntyvän väestön osalta;

48.   kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen;

49.   muistuttaa, että lakisääteisen eläkeiän periaate on eurooppalaisten sosiaalisten mallien saavutus, jolla taataan, että työuraa ei väkisin venytetä kohtuuttoman pitkäksi;

50.   muistuttaa, että eläke on oikeus, josta jokaisella palkansaajalla on oikeus nauttia kunkin jäsenvaltion yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansallisia käytäntöjä noudattaen määrittämästä laillisesta eläkeiästä lähtien;

51.   korostaa, että miesten ja naisten keskimääräisten työeläkkeiden välillä on valtavia eroja, jotka johtuvat uran keskeytyksistä lasten tai iäkkäiden vanhempien hoidon vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin sen estämiseksi, että työuran keskeytymisestä äitiys- ja vanhempainloman ajaksi rangaistaan eläkeoikeuksia laskettaessa; rohkaisee jäsenvaltioita laatimaan eläkehyvitysjärjestelmän, joka perustuu työntekijän kasvattamien lasten lukumäärään, ja tunnustamaan hoivatyön merkityksen yhteiskunnassa;

52.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sosiaaliturva- ja sosiaalipalvelujärjestelmien ja erityisesti eläkejärjestelmien uudistamiseksi, jotta varmistetaan niiden taloudellinen kestävyys ja jotta niillä voidaan hallita väestön ikääntymisen seurauksia; painottaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä ikääntyneiden naisten tilanteeseen, koska he ovat erityisen alttiita eristäytymiselle ja köyhtymiselle;

53.   kehottaa komissiota laatimaan vertailevan tutkimuksen naisten erilaisista eläke- ja sosiaalivakuutusjärjestelmistä kussakin jäsenvaltiossa tarkoituksena määrittää parhaat käytännöt naisten työelämään osallistumisen sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen edistämiseksi;

54.   kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita keskittämään kiireesti ponnistelunsa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyystukeen, koska lakisääteistä eläkeikää ollaan useassa jäsenvaltiossa nostamassa;

55.   katsoo kuitenkin, että laillisen eläkeiän ylittäneiden henkilöiden elinajanodote ja elämänlaatu ovat nykyisin korkeampia kuin koskaan aiemmin, ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansallisia käytäntöjä noudattaen edistettävä eikä estettävä sellaisten yhteisten sääntöjen ja käytänteiden vahvistamista, jotka antavat työntekijälle mahdollisuuden omasta tahdostaan jatkaa työelämässä kunkin jäsenvaltion määrittämän laillisen eläkeiän jälkeen; rohkaisee komissiota toteuttamaan vertailevia tutkimuksia jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien eroista ja jäsenvaltioissa suunniteltujen uudistusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista;

56.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan naisten työssäkäynnin ja urakehityksen sekä perhevelvollisuuksien yhteensovittamista, sekä torjumaan syrjintää ja stereotypioita, jotka vaikuttavat edelleen naisten asemaan työmarkkinoilla ja koulutuksessa; palauttaa mieliin miesten ja naisten tasa-arvon periaatteen sekä Euroopan sosiaalisen mallin loukkaamattoman samapalkkaisuusperiaatteen, jonka mukaan samasta työstä samassa työpaikassa on maksettava samaa palkkaa;

57.   vaatii työoikeudellisia toimia, jotta tällainen syrjintä ja etenkin miesten ja naisten väliset palkkaerot saadaan poistettua lopullisesti, sekä sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman soveltamista julkisissa talousarvioissa;

58.   muistuttaa, että hyvällä työympäristöllä on huomattava vaikutus tuottavuuteen; kehottaa jäsenvaltioita edistämään työpaikoilla aloitteita, jotka vähentävät riskejä ikääntyneille työntekijöille ja joilla esimerkiksi parannetaan psykososiaalista ja fyysistä työympäristöä, muutetaan työn sisältöä ja organisointia, parannetaan työntekijöiden yleistä terveyttä, hyvinvointia ja työkykyä ja lisätään työntekijöiden valmiuksia ja ammatillista pätevyyttä; kehottaa yrityksiä panostamaan työtapaturmien ja työperäisten sairauksien ehkäisyyn, työpaikkaterveydenhuoltoon, työsuojeluun sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun;

59.   korostaa, että työpaikoista on ehdottomasti tehtävä esteettömiä ja siten turvallisia ikääntyneille ja vammaisille työntekijöille huolehtimalla tyydyttävästä infrastruktuurista ja tarjoamalla heille heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisia erityisvarusteita; korostaa lisäksi, että esteetön ympäristö antaa ikääntyneille ihmisille mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja säästää siten laitoshoitoon käytettäviä julkisia varoja;

60.   kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sellaisten työntekijöiden lisäksi, joilla on lapsia, myös iäkkäämpien, mahdollisesti vuorostaan huoltovastuussa olevien työntekijöiden oikeudet pyytää joustavia työaikoja tai osa-aikatyötä;

61.   korostaa pk-yritysten asemaa tärkeimpänä työpaikkojen luojana unionissa;

62.   huomauttaa, että eri aloista palveluala työllistää eniten naisia, maahanmuuttajia ja ikääntyneitä työntekijöitä; pyytää toteuttamaan kiireesti palvelujen sisämarkkinat;

Sukupolvien välisen ja alueellisen solidaarisuuden haaste

63.   muistuttaa sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteen, joka on eurooppalaisten sosiaalisten mallien merkittävimpiä periaatteita, pohjautuvan siihen, että työssäkäyvät huolehtivat työelämän ulkopuolella olevien (lapset, nuoret, huollettavat ja iäkkäät) korvaavista tulonlähteistä sekä heidän sosiaaliturvansa ja terveydenhuoltonsa rahoittamisesta; vaatii, että sukupolvien välisen solidaarisuuden periaate on säilytettävä huolimatta ennakoitavissa olevasta väestörakenteen epätasapainosta;

64.   korostaa viranomaisten aktiivisten toimien merkitystä ja etenkin yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tarjoamista sekä perheille ja pienille lapsille että vanhuksille ja huollettaville henkilöille, joiden hoiva- ja hoitopalvelut on järjestettävä; pitää näiden palvelujen saatavuutta perusoikeutena; kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisön oikeudessa taataan yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin liittyvä oikeusturva, mainittujen palveluiden yleinen saatavuus sekä solidaarisuusperiaate;

65.   painottaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä siitä, kuinka terveysjärjestelmissä voidaan varautua ikääntyvän väestön aiheuttamaan kysynnän kasvuun; huomauttaa, että väestön ikääntyminen nostaa huomattavasti terveydenhuollon julkisia menoja, sillä toiminnanrajoitteet ja sairaudet pahentuvat merkittävästi vanhemmalla iällä ja erityisesti erittäin vanhojen (yli 80-vuotiaiden) keskuudessa, joiden ikäryhmä kasvaa seuraavien vuosikymmenien aikana nopeimmin;

66.   kehottaa jäsenvaltioita torjumaan aiempaa tiukemmin toimenpitein veron- ja sosiaaliturvamaksujen kiertoa taatakseen eläkejärjestelmien kestävyyden; katsoo, että jäsenvaltioiden on toteutettava aktiivista ja tehokasta työvoimapolitiikkaa, ja kehottaa niitä tarjoamaan joustavia järjestelmiä sekä vähimmäisiän saavuttaneille mahdollisuuden itse valita eläkeikä tarjoamalla kannustimia työntekijöille, jotka päättävät jatkaa työssä pidempään;

67.   muistuttaa, että ikääntyneiden panos sosiaalisen ja taloudellisen koheesion hyväksi on valtava ja että heidän aktiivinen solidaarisuutensa sukua ja muita sukupolvia kohtaan vahvistaa sukuyhteisön resurssien uudelleen jakamista; katsoo lisäksi, että heidän osallistumistaan vapaaehtoistoimintaan on helpotettava ja kannustettava; toteaa vielä, että kuluttamalla tavaroita sekä vapaa-ajan- ja hoitopalveluja sekä hyvinvointia edistäviä palveluja ikääntyneet edesauttavat kasvavan taloussektorin kehitystä ja synnyttävät uutta vaurautta (jota joissakin kielissä kutsutaan "harmaaksi kullaksi"); kehottaa siksi jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään ikääntyneiden taloudellista ja sosiaalista osallistumista huolehtimalla eritoten heidän fyysisestä hyvinvoinnistaan ja hyvistä sosiaalisista ja taloudellisista elinoloistaan;

68.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään ikääntyneiden roolia sukupolvien välisen yhteisvastuullisuuden ylläpitämisessä ja helpottamaan yhdessä paikallistason kumppaneiden kanssa heidän osallistumistaan koulutukseen, kulttuuriin tai yrittäjyyteen liittyvään vapaaehtoistoimintaan;

69.   korostaa, että vapaaehtoistyö on monille ihmisille tärkeä väylä takaisin työmarkkinoille; kannustaa hallituksia helpottamaan ikääntyneiden vastikkeellista vapaaehtoistyötä;

70.   muistuttaa, että erityisesti pienten lasten hoitoon, terveydenhoitoon ja kasvatukseen liittyvät yleishyödylliset sosiaalipalvelut helpottavat lasten vanhempien pääsyä työmarkkinoille ja edistävät köyhyyden torjuntaa, erityisesti yksinhuoltajaperheiden tapauksessa; on vakuuttunut siitä, että kyseiset palvelut ovat elintärkeitä, jotta unioni pystyy vastaamaan väestönmuutoksen haasteisiin; katsoo lisäksi, että yleishyödylliset sosiaalipalvelut luovat työpaikkoja ja edistävät paikallista ja alueellista talouskehitystä ja unionin kilpailukykyä; pitää siksi välttämättömänä määritellä yleishyödylliset taloudelliset sosiaalipalvelut ja arvioida niiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset; pyytää ottamaan käyttöön laadulliset indikaattorit, joilla voidaan mitata edistymistä Barcelonan tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että ikääntyneille ja huollettaville tarkoitetut yleishyödylliset taloudelliset sosiaalipalvelut on huomioitava ja niitä on käsiteltävä samalla tavalla;

71.   painottaa, että taantuvilla alueilla vapaaehtoissektori ja sosiaaliset verkostot vastaavat olennaisesti paikallisten asukkaiden tarpeisiin, mutta niillä ei voida korvata viranomaisten keskeistä asemaa yleishyödyllisten palvelujen tarjoajina kyseisillä alueilla; on sitä mieltä, että tällainen kansalaissitoutuminen tulee tunnustaa ja sen toimijoita tulee tukea yhteistyökumppaneina aluepolitiikassa; korostaa, että sitä kautta saatetaan käyntiin oppimisprosesseja, jotka antavat alueelle valmiuksia vastata väestönmuutoksen haasteisiin;

72.   kannustaa jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia käyttämään rakennerahastoja tähän tarkoitukseen; kehottaa komissiota alueellisen yhteistyön puitteissa (Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(12) 7 artiklan 3 kohta) tukemaan kokemusten vaihtoa niiden alueiden välillä, joilla "senioritalous" on tai tulee tulevaisuudessa olemaan tärkeässä osassa;

73.   kehottaa käymään laajamittaista keskustelua kaikkien oikeudesta kohtuulliseen eläkkeeseen, joka on edellytys ikääntyneen väestön maksukyvylle, arvokkuudelle ja sosiaaliselle osallisuudelle; muistuttaa ikääntyneiden valtavasta panoksesta sosiaalisen koheesion hyväksi vapaaehtois- ja hoivatyön muodossa;

74.   kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan koordinoidusti mahdollisia uudistuksia, joiden avulla voitaisiin taata eläkejärjestelmien ja sosiaaliturvan kestävyys, sekä ottamaan niiden yhteydessä käyttöön ratkaisuja, jotka takaavat naisille oikeudet eläkkeeseen heidän äitiys- tai vanhempainlomilla viettämiltään jaksoilta;

75.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, tutkimaan eläkkeen myöntämisen ja työnteon kannustimien välistä suhdetta, erityisesti joustavissa työjärjestelyissä, työnteosta vieraannuttavien vaikutteiden poistamiseksi;

76.   panee merkille, että Euroopan väestön ikääntymisessä on eri alueiden välillä huomattavia eroja ja että väestönmuutosta koskevista kansallisista tiedoista eivät välttämättä käy ilmi erilaiset paikalliset ja alueelliset olosuhteet, minkä vuoksi keskushallinnosta käsin on toisinaan vaikeaa selvittää infrastruktuuritarpeet ja tarvittava taloudellinen tuki; kehottaa komissiota tukemaan väestönmuutoksen suuntauksia koskevien tilastotietojen laadun ja luotettavuuden parantamista ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita jouduttamaan kaikkien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta laajentuneessa unionissa jo ennen vuotta 2014;

77.   kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti eläkejärjestelmiensä budjetin tulojen ja menojen välillä tasapainon, ja antaa kiitosta niille jäsenvaltioille, jotka varaavat vuosittain määrärahoja eläkkeiden maksamiseen tulevaisuudessa;

78.   toteaa, että väestönmuutos vaikuttaa vakavasti yksittäisiin alueisiin ja että erilaisille sopeutumisstrategioille on tarvetta siitä riippuen, onko kyseessä muuttajia vastaanottava vai taantuva alue; toteaa, että elämänlaatu taantuvilla, enimmäkseen maaseudulla sijaitsevilla alueilla määritellään eri tavalla kuin alueilla, joissa väestö kasvaa, ja katsoo sen vuoksi, että erilaiset tukistrategiat ovat välttämättömiä;

79.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota sukupolvinäkökohtiin Euroopan alueiden välisessä solidaarisuudessa sekä unionissa havaittavien väestönkehityssuuntausten laajamittaisiin alueellisiin vaikutuksiin; korostaa, että mainitut vaikutukset heijastuvat eritoten asuntotilanteeseen ja infrastruktuureihin, etenkin kaupunkialueilla, joilla kasvu ja tulomuutto tulee todennäköisesti olemaan voimakasta; painottaa myös, että alueilla, joilla väestö ikääntyy, on erityisesti investoitava lähipalveluihin vanhusten tarpeiden huomioon ottamiseksi ja heidän itsenäisen elämänsä mahdollistamiseksi niin pitkään kuin mahdollista; ehdottaa, että nämä investointitarpeet otettaisiin huomioon, kun myönnetään rakennerahastovaroja ja käytetään Euroopan sosiaalirahaston tarjoamia mahdollisuuksia paikallisen sosiaalisen pääoman sijoittamiseksi palveluihin; pyytää näiden välineiden säilyttämistä vuoden 2013 jälkeenkin; huomauttaa, että lähtömuuttoalueilla on toteutettava toimia luonnollisen väestöjakauman säilyttämiseksi sijoittamalla työllisyyteen, koulutukseen ja julkisten palveluiden saatavuuteen;

80.   ehdottaa komissiolle, että se tukisi osana alueellista yhteistyötä euroopanlaajuisia verkkoja, joissa alue- ja paikallisviranomaiset ja kansalaistoimijat voivat ottaa oppia toisiltaan väestönmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisemisessa;

81.   kannustaa jäsenvaltioita edistämään sukupolvien välisiä hankkeita, joissa ikääntyneet työskentelevät yhdessä nuorten kanssa ja voivat jakaa taitojaan ja saada uusia kokemuksia; kehottaa komissiota helpottamaan alan hyvien käytäntöjen vaihtoa;

82.   pyytää jäsenvaltioita auttamaan muuttotappioalueita turvaamalla kunnolliset yleishyödylliset palvelut (esimerkiksi opetuspalvelut – mukaan lukien lasten päivähoito ja esikoulut – terveydenhoito- ja postipalvelut), liikenne- ym. yhteydet (esimerkiksi julkinen liikenne, liikenneinfrastruktuurit ja televiestintäverkot) sekä taloudellisen osallistumisen ja taitojen kehittämisen (esimerkiksi koulutuksen, elinikäisen oppimisen menetelmien ja uusiin teknologioihin investoinnin ja niiden käytön kautta); pyytää mukauttamaan näiden tavoitteiden täyttämisen perusedellytykset paikallisiin tarpeisiin ja paikallisille toimijoille sopiviksi ja auttamaan paikallisia toimijoita kehittämään mukautumiskykyään; kiinnittää erityistä huomiota saaristo-, raja- ja vuoristoalueisiin sekä muihin syrjäisimpiin alueisiin;

83.   on tyytyväinen ehdotukseen Euroopan kotouttamisrahaston perustamisesta; kehottaa niitä toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia, jotka vastaavat koheesio- ja aluekehityspolitiikan laatimisesta ja hallinnoinnista, tekemään tiiviimpää yhteistyötä kannustaakseen ihmisiä muuttamaan harvaanasutuille maaseutualueille parantamalla elinoloja ja työllisyystilannetta kyseisillä alueilla;

84.   on tyytyväinen siihen, että komissio on neljännessä kertomuksessa taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta tunnustanut väestörakenteen lisääntyvän epätasapainon yhdeksi haasteista, joihin on vastattava; odottaa kiinnostuneena työmarkkinaosapuolten kuulemisen tuloksia ja määritelmää aluepolitiikan merkityksestä väestönmuutoksen kielteisten vaikutusten torjumisessa seuraavalla ohjelmakaudella;

85.   muistuttaa jäsenvaltioita lukuisista vaikeuksista, joita vapaaehtoiset hoitajat ja erityisesti iäkkäämmät hoitajat kohtaavat; ehdottaa, että kyseisille henkilöille tarjottaisiin enemmän tukea, jotta he selviäisivät lukuisista työllistymisesteistä;

86.   arvelee, että heikommassa asemassa olevilla kaupunkialueilla, lähiöissä ja maaseutualueilla väestönmuutos todennäköisesti ilmenee väestökatona, jolla on ratkaiseva vaikutus asuntotilanteeseen ja infrastruktuuriin;

87.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kaupunkirakentamisen ja -suunnittelun yhteydessä kunnollisten perheasuntojen saatavuutta eritoten yksinhuoltajaperheille ja ikääntyneille (esimerkiksi "sukupolvien väliset hankkeet");

88.   korostaa, että maailman väestönkehityksen epätasapaino uhkaa syventää kehityseroja sekä lisätä muuttopainetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään nämä seikat maahanmuuttopolitiikkaansa, jonka tavoitteena on yhteinen kehitys;

Maahanmuuttajien kotouttamisen haaste

89.   huomauttaa, että maahanmuuton hyödyntäminen on ja tulee vastaisuudessakin olemaan yksi osa unionin väestökehitystä ja että maahanmuutto voisi olla taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti myönteinen asia; kehottaa siksi komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia suhtautumaan ennakkoluulottomasti ja järkevästi maahanmuuttoon muukalaisvihamielisten ja rasististen asenteiden torjumiseksi ja edistämään maahanmuuttajien täysipainoista ja tosiasiallista kotoutumista;

90.   tunnustaa kuitenkin, että erityisesti lähtömuuttoalueilta tapahtuva maahanmuutto tarjoaa myös mahdollisuuksia torjua väestönmuutoksen kielteisiä vaikutuksia, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita tunnustamaan maahanmuuttajien kotouttamisen strategisesti merkittäväksi poliittiseksi toimeksi;

91.   katsoo, että jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkaa olisi vahvistettava unioniin muuttavien asettautumisen helpottamiseksi; pitää siksi myönteisenä 25. kesäkuuta 2007 tehtyä neuvoston päätöstä 2007/435/EY eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa(13) ja uskoo, että se tulee osaltaan edistämään maahanmuuttajien sosiaalisen ja taloudellisen integroitumisen helpottamista unionissa;

92.   korostaa tarvetta määritellä ja koordinoida jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikkaa takaamalla samalla maahanmuuttajille yhdenvertaiset elin- ja työolot; kehottaa komissiota harkitsemaan taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevaa erityistä strategiaa ja toimia ja jättämään niistä mahdollisimman pian ehdotuksen;

93.   korostaa, että jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikan koordinointia on kiireesti parannettava, jotta maahanmuuttajat saadaan paremmin yhteiskunnan ja virallisen talouden piiriin ja heille saadaan taattua oikeus- ja sosiaaliturva, eläkeoikeudet mukaan lukien; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan päättäväisesti ihmiskauppaa, laittomia maahanmuuttoverkostoja sekä määräämään seuraamuksia unionissa laittomasti oleskelevia työntekijöitä työllistäville ja/tai hyväksikäyttäville työnantajille; panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen aloitteen pimeää työtä, laittomien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä ja heidän kehnoja elinolojaan vastaan;

94.   tunnustaa kaupunkien olevan tässä erityisasemassa, sillä suurin osa maahanmuuttajista asettuu asumaan kaupunkeihin, ja korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon kaupunkialueiden vaikutus maahanmuuttopolitiikkaan ja otettava kaupunkialueet mukaan laatimaan ja toteuttamaan mainittua politiikkaa; panee kiinnostuneena merkille komission ja Eurocities-verkoston vuonna 2006 käynnistämän "Kotouttaminen kaupungeissa" -hankkeen ja 6. marraskuuta 2007 Milanossa allekirjoitetun integraatiota koskevan julistuksen, jonka tarkoituksena on taata vuoropuhelun jatkaminen kotouttamista koskevien yhteisten perusperiaatteiden toteuttamisesta kaupunkien tasolla;

95.   korostaa, että laillisen maahanmuuton Euroopan unionin sisällä tulisi hyödyttää maahanmuuttajia eikä sen pitäisi olla taakka lähtömaille; kannustaa jäsenvaltioita laajentamaan maahanmuuttajien kotouttamistoimiaan;

96.   panee tyytyväisenä merkille komission ja jäsenvaltioiden aloitteen, jossa otetaan huomioon maahanmuuton globaali ulottuvuus ja unioniin suuntautuvan taloudellisista syistä tapahtuvan muuton vaikutukset lähtömaan kehitykseen; korostaa tarvetta ottaa huomion aivovuodon riski maahanmuuttajien lähtömaassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita toimenpiteitä yhdessä asianomaisten kolmansien maiden kanssa ilmiön torjumiseksi;

97.   korostaa, että maahanmuuton inhimillinen puoli ei saa kadota puhtaasti taloudellisten näkökohtien alle ja että maahanmuuttajilla olisi halutessaan oltava mahdollisuus perheen yhdistämiseen; pyytää, että unionin maahanmuuttopolitiikkaa toteutetaan tiiviissä yhteistyössä työllisyys-, sosiaali-, koulutus- ja aluepolitiikan kanssa;

98.   muistuttaa, että Euroopassa työskentelevät maahanmuuttajat mahdollistavat rahalähetyksillään merkittävällä tavalla ikääntyneiden toimeentulon kehitysmaissa;

99.   huomauttaa, että maahanmuuttopolitiikan on oltava syrjinnänvastaista ja että sen tavoitteena on oltava sekä Euroopassa jo oleskelevien että sen alueelle tulevaisuudessa saapuvien maahanmuuttajien oikeudellisen, sosiaalisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen;

100.   katsoo, että maahanmuuttavien työntekijöiden mukana tuleville perheenjäsenille olisi myönnettävä oleskelulupa ja tarvittaessa myös työlupa;

101.   korostaa maahanmuuttajanaisten tärkeää roolia ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan kotouttamispolitiikassaan näille naisille heille kuuluvan aseman ja takaamaan kaikki heidän oikeutensa;

102.   kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään seuraavassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa väestörakenteen muutoksia ja keskustelemaan toimintatavoista, jotka ovat osoittautuneet hyviksi "aktiivisena ikääntymisen", nuorten työllistymisen, perhepolitiikan ja maahanmuuttajien kotoutumisen alalla;

103.   on tyytyväinen, että komissio on sitoutunut laatimaan joka toinen vuosi tilanneselvityksen yhdessä Euroopan väestöfoorumin kanssa; toivoo, että selvityksessä arvioidaan myös jäsenvaltioissa kyseisillä aloilla toteutettavan politiikan vaikutuksia; tukee komission aikeita sisällyttää selvitykseensä kahden vuoden välein luku, jossa käsitellään hedelmättömyyttä, ja luku toimista, joilla unioni valmistautuu väestönmuutokseen; kannustaa komissiota perustamaan indikaattorijärjestelmän, jonka avulla voidaan valvoa ja analysoida väestönkehitystä eri jäsenvaltioissa ja unionissa;

104.   huomauttaa, että Euroopan väestönkehitys aiheuttaa tulevaisuudessa uusia ongelmia demokraattisille järjestelmille sekä kanaville, joiden kautta moniarvoisuuden edustajat saavat äänensä kuuluville ja voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon; katsoo, että yhteiskunnassa, jossa väestö ikääntyy, perimmäisiä ongelmia on poliittisen edustuksen järjestäminen alaikäisille, jotka edustavat yhteisön yhteistä ja myös poliittista tulevaisuutta, mutta jolla ei vielä ole omaa ilmaisukanavaa tai vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon; toteaa, että maahanmuuttajien, sekä aikuisten että lasten, on eri syistä vaikea saada ääntään kuuluville; katsoo lisäksi, että sosiaalisilta ryhmiltä ja eritoten alaikäisiltä toistaiseksi puuttuvaa ilmaisukanavaa ja poliittista edustusta koskeva ongelma on tärkeä kysymys, joka edellyttää perustavanlaatuista ja laaja-alaista keskustelua;

105.   kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan unionin kansalaisille Euroopan väestönkehityksen haasteista esimerkiksi aiheeseen liittyvien kampanjoiden ja kokeiluhankkeiden avulla;

o
o   o

106.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL C 115, 14.4.1997, s. 238.
(2) EYVL C 104, 6.4.1998, s. 222.
(3) EYVL C 232, 17.8.2001, s. 381.
(4) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131.
(5) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 141.
(6) EUVL C 161, 13.7.2007, s. 66.
(7) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(8) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.
(9) EYVL L 145, 19.6.1996, s. 4.
(10) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.
(11) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(12) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(13) EUVL L 168, 28.6.2007, s. 18.

Päivitetty viimeksi: 18. maaliskuuta 2009Oikeudellinen huomautus