Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2012(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0389/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0389/2008

Keskustelut :

PV 17/11/2008 - 22
CRE 17/11/2008 - 22

Äänestykset :

PV 18/11/2008 - 7.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0544

Hyväksytyt tekstit
WORD 72k
Tiistai 18. marraskuu 2008 - Strasbourg Lopullinen painos
Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta
P6_TA(2008)0544A6-0389/2008
Päätöslauselma
 Liite

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (2008/2012(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja 141 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2007 päivätyn tiedonannon "Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta" (KOM(2007)0424),

–   ottaa huomioon raportin "Legal Aspects of the Gender Pay Gap", jonka komission riippumattomien oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto työllisyyden, sosiaaliasioiden sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon alalla on laatinut helmikuussa 2007,

–   ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) osa-aikatyötä koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen määräykset, joissa maita velvoitetaan sisällyttämään julkisiin tarjouskilpailuihin työtä koskeva lauseke, johon kuuluu myös vaatimus samapalkkaisuudesta,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

–   ottaa huomioon EU:n työmarkkinaosapuolten 1. maaliskuuta 2005 laatimat sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet ja niitä koskevat seurantaraportit,

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta (2006–2010)(1) ja 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008(2) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0389/2008),

A.   ottaa huomioon, että naiset ansaitsivat Euroopan unionissa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet ja yksityissektorilla jopa 25 prosenttia vähemmän; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on jäsenvaltioissa 4:n ja yli 25 prosentin välillä, eikä tämä ero osoita olennaisia kaventumisen merkkejä,

B.   ottaa huomioon, että naisen on työskenneltävä 22. helmikuuta asti (eli 418 kalenteripäivää) ansaitakseen saman määrän kuin mies vuodessa,

C.   katsoo, että sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä -periaatteen täytäntöönpano on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi,

D.   ottaa huomioon, että miesten ja naisten palkkojen ero, jota koskevat tiedot kertovat melko hitaasta edistyksestä (17 prosenttia vuonna 1995 ja 15 prosenttia vuonna 2005), ei ole hävinnyt, vaikka lainsäädäntöä on ollut merkittävässä määrin voimassa yli 30 vuotta ja eron kaventamiseksi on toteutettu toimia ja kulutettu voimavaroja; katsoo, että on analysoitava eron syitä ja esitettävä toimintasuunnitelmia, joilla pyritään pääsemään eroon palkkaerosta ja siihen liittyvästä naisten työmarkkinoiden eriytymisestä,

E.   ottaa huomioon, että vaikka naisten koulumenestyksen taso on miehiin verrattuna korkeampi kaikissa jäsenvaltioissa ja naiset muodostavat enemmistön korkeakoulututkinnon suorittaneista, palkkaero ei pienene vastaavasti,

F.   katsoo, että palkkaero johtuu välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sekä yhteiskunnallisista ja taloudellisista tekijöistä, työmarkkinoiden eriytymisestä ja yleisestä palkkarakenteesta sekä liittyy useisiin oikeudellisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin, jotka ovat laaja-alaisempia kuin pelkästään kysymys saman työn samanlaisesta palkkauksesta,

G.   katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin,

H.   ottaa huomioon, että palkkaeron kaventaminen oli yksi Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteista, mutta katsoo, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole kiinnittäneet siihen riittävästi huomiota,

I.   katsoo, että EU:n lainsäädäntöä kehittämällä on voitava auttaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tunnistamaan paremmin pitkään jatkuneiden sukupuolten palkkaerojen perimmäiset syyt,

J.   katsoo, että naisvaltaisia ammatteja ja tehtäviä arvostetaan yleensä vähemmän kuin miesvaltaisia, vaikkei tälle välttämättä olisi mitään objektiivisia perusteita,

K.   katsoo, että sukupuoleen liittyvistä syistä on olemassa digitaalinen kuilu, jolla on kiistämättömiä vaikutuksia palkkoihin,

L.   katsoo, että palkkajärjestelmä, johon sisältyy palvelusvuosien huomioon ottaminen palkan määrässä, on epäedullinen naisille, joiden on keskeytettävä uransa (useita kertoja) ulkoisten tekijöiden vuoksi, kuten lasten saamisen aiheuttama työssäkäynnin keskeytyminen, ammatinvalinnan erot tai naisten lyhyemmät työajat, ja asettaa kyseiset naiset pitkäksi ajaksi ja rakenteellisesti heikompaan asemaan,

M.   ottaa huomioon tiedot, joiden mukaan koulutuksesta ja kokemuksesta maksetaan naisille vähemmän kuin miehille; katsoo, että "samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan" periaatteen – joka ei saa olla sukupuolistereotypioihin perustuvan lähestymistavan vinouttama – noudattamisen lisäksi on päästävä eroon perinteisestä yhteiskunnallisesta roolijaosta, joka on tähän asti vaikuttanut merkittävästi koulutuksen ja ammatin valintaan; katsoo, että äitiys- ja vanhempainloma eivät saa johtaa naisten syrjintään työmarkkinoilla,

N.   katsoo, että palkkaerosta aiheutuu merkittäviä seurauksia naisten asemalle talouselämässä ja yhteiskunnallisessa elämässä työelämän aikana ja sen jälkeen, ja katsoo, että koska monet naiset ovat antaneet panoksensa yhteiskunnan hyväksi muulla tavalla kuin osallistumalla työelämään, kuten hoitamalla lapsia tai ikääntyneitä sukulaisia, heidän köyhyysriskinsä on suurempi ja he ovat taloudellisesti riippuvaisempia muista,

O.   katsoo, että palkkaerot ovat vielä suurempia, kun kyseessä ovat maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset ja ammattitaitoa vailla olevat naiset,

P.   katsoo, että on olennaisen tärkeää, että käytettävissä on sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sekä ajantasaistettu oikeudellinen kehys, jossa käsitellään sukupuolinäkökulmaa ja joka mahdollistaa palkkasyrjinnän syihin vaikuttamisen,

Q.   katsoo, että koulutuksen avulla on mahdollista ja välttämätöntä myötävaikuttaa yhteiskunnan sukupuolistereotypioiden poistamiseen,

R.   ottaa huomioon, että se on toistuvasti kehottanut komissiota tekemään aloitteita, nykyisen lainsäädännön tarkistaminen mukaan lukien, jotta edistettäisiin palkkaerojen poistamista, poistettaisiin eläkeläisten köyhyysriski ja varmistettaisiin heille asianmukainen elintaso,

S.   ottaa huomioon, että miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(3) mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate on keskeinen ja välttämätön osa yhteisön säännöstöä ja sukupuolta ja syrjintää koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja että on välttämätöntä antaa kyseisen periaatteen täytäntöönpanoa koskevia uusia säännöksiä,

T.   katsoo, että jos jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttaisivat toimia, jotka on eritelty edellä mainitussa 1. maaliskuuta 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, se johtaisi todelliseen palkkaerojen eliminoimiseen sosiaalista vuoropuhelua tehostamalla,

U.   katsoo, että jos halutaan luoda strategia palkkaerosta, horisontaalisesta ja vertikaalisesta eriyttämisestä sekä tyypillisesti naisten työtehtäviä ja aloja koskevista stereotyypeistä eroon pääsemiseksi, on laadittava sellainen toimintakehys eri tasoilla – sekä lainsäädännöllisillä että muilla – jossa tehdään ero palkkasyrjinnän ja sellaisten palkkaerojen välillä, jotka perustuvat välittömän ja välillisen syrjinnän eri tekijöihin, koska ensin mainitut kuuluvat suoraan lainsäädännön alaan ja jälkimmäiset on hoidettava kohdennetuilla ja erityisillä toimilla,

V.   ottaa huomioon, että komissio on edellä mainitussa 18. heinäkuuta 2007 päivätyssä tiedonannossa antamansa ilmoituksen mukaisesti tekemässä vuoden 2008 aikana samapalkkaisuutta koskevasta EU:n lainsäädännöstä tutkimusta, johon kaikkien asianomaisten sidosryhmien on osallistuttava; katsoo, että tutkimustulosten pitäisi saada riittävästi julkisuutta,

W.   ottaa huomioon, että tavoitteeksi on asetettu naisten ja miesten eläkkeiden yhtäläisyys, myös eläkeiän osalta,

X.   katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla voi olla asiassa olennaisen tärkeä rooli sukupuolten palkkaeron kehittymisen seurannassa ja tämän eron syiden analysoinnissa samoin kuin lainsäädännön vaikutuksen arvioinnissa,

1.   kehottaa komissiota esittämään parlamentille 31. joulukuuta 2009 mennessä EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan lainsäädäntöehdotuksen miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan nykyisen lainsäädännön(4) tarkistamisesta liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.   vahvistaa, että suosituksissa otetaan huomioon toissijaisuusperiaate ja kansalaisten perusoikeudet;

3.   katsoo, ettei pyydetyllä ehdotuksella ole taloudellisia vaikutuksia;

4.   on vakuuttunut tarpeesta varmistaa direktiivin 2006/54/EY säännösten parempi ja aikaisempi täytäntöönpano, jotta voidaan puuttua palkkaeroihin siten, että jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttavat toimenpiteitä, joita on esitetty edellä mainituissa 1. maaliskuussa 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, huolehtimalla tietojen ja suuntaviivojen levittämisestä käytännön välineistä (etenkin pk-yritysten osalta), joiden avulla voidaan puuttua palkkaeroihin, kansalliset ja alakohtaiset työmarkkinasopimukset mukaan luettuina;

5.   korostaa neuvottelujen ja yhteisten työehtosopimusneuvottelujen tärkeyttä poistettaessa naisten syrjintää, erityisesti työllisyyden, palkkojen, työolojen, uran ja ammatillisen koulutuksen osalta;

6.   kehottaa yhteisön toimielimiä järjestämään Euroopan palkkatasa-arvon päivän – päivä, jolloin Euroopan naiset ovat ansainneet (keskimäärin) saman palkan, jonka Euroopan miehet ansaitsevat (keskimäärin) vuodessa – jonka avulla lisätään tietoisuutta nykyisestä palkkakuilusta ja kannustetaan kaikkia asianosaisia toimijoita käynnistämään uusia aloitteita palkkakuilun poistamiseksi;

7.   kehottaa ammatti- ja työnantajajärjestöjä laatimaan yhdessä työn puolueettomaan arvioimiseen soveltuvia välineitä naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0399.
(3) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(4) Miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/117/ETY (EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19) on otettu mukaan direktiiviin 2006/54/EY. Direktiivin 2006/54/EY säännösten mukaan direktiivi 75/117/ETY kumotaan 15. elokuuta 2009 alkaen, mikä on myös kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetettu takaraja.


LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1: MÄÄRITELMÄT

Direktiiviin 2006/54/EY sisältyvä samapalkkaisuuden määritelmä on toisinto direktiivin 75/117/ETY säännöksistä. Jotta sukupuolten palkkaerojen torjumiseen tarkoitetut välineet voidaan ryhmitellä tarkemmin, on tärkeää määritellä täsmällisemmin eri käsitteet, kuten:

   sukupuolten palkkaero, mutta määritelmä ei saa rajoittua vain bruttotuntipalkkojen eroihin;
   välitön palkkasyrjintä;
   välillinen palkkasyrjintä;
   palkkio, jonka määritelmään olisi kuuluttava kaikki nettoansiot ja palkat samoin kuin kaikki työhön liittyvät korvaukset ja luontoisedut;
   eläke-ero: koskee eläkejärjestelmien eri osa-alueita, kuten jakojärjestelmää ja ammatillista lisäeläkejärjestelmää (palkkaero vaihtuu eläke-eroksi eläkkeelle siirtymisen jälkeen).

Suositus 2: TILANNEARVIO JA TULOSTEN AVOIMUUS

2.1.  Työnantajien ja työntekijöiden puutteellinen tietämys ja heille suunnattu riittämätön tiedotus yhtiön nykyisistä tai mahdollisista palkkaeroista heikentää perustamissopimuksessa vahvistetun periaatteen ja nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa.

2.2.  Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava tarkkojen tilastotietojen puuttuminen sekä naisten nykyisen alemman palkkataso erityisesti perinteisesti naisvaltaisissa ammateissa ja otettava naisten ja miesten välinen palkkaero täysimääräisesti huomioon sosiaalipolitiikoissaan ja pidettävä sitä vakavana ongelmana.

2.3.  Siksi on välttämätöntä velvoittaa yhtiöt tekemään säännöllisiä palkkatarkastuksia ja julkaisemaan niiden tulokset (esimerkiksi vähintään 20 työntekijää työllistävissä yhtiöissä). Samaa velvoitetta on myös sovellettava palkan lisäksi maksettavia korvauksia koskeviin tietoihin.

2.4.  Työnantajien on esitettävä tulokset työntekijöille ja näiden edustajille sukupuolen mukaan eriteltyinä palkkatilastoina. Kyseiset alakohtaiset ja kansalliset tiedot pitäisi kerätä jokaisessa jäsenvaltiossa.

2.5.  Jäsenvaltioiden ja komission olisi tuotettava parempia tilastoja ja lisättävä niihin vertailukelpoisia tietoja naisten ja miesten välisistä palkkaeroista osa-aikatyön osalta ja naisten ja miesten eläkkeiden välisistä eroista.

2.6.  Näiden tietojen on oltava johdonmukaisia, verrattavissa olevia ja täydellisiä ja niillä on pyrittävä poistamaan työn järjestelyyn ja luokitukseen liittyviä syrjiviä palkkatekijöitä.

Suositus 3: TYÖN ARVIOINTI JA TYÖN LUOKITUS

3.1.  Työn arvon käsitteen on nojattava ihmissuhdetaitoihin tai vastuuseen siten, että arvostetaan työn laatua, päämääränä taata naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen, ja kyseiselle käsitteelle ei saisi olla leimallista naisille epäedullinen stereotyyppinen näkökulma, jossa korostetaan esimerkiksi fyysistä voimaa ihmissuhdetaitojen tai vastuun sijasta. Siksi naisten on saatava tietoja, ohjausta ja/tai koulutusta, kun on kyse palkkaneuvotteluista, työn luokituksesta ja palkkaluokista. Toimialoja ja yhtiöitä on voitava pyytää tarkistamaan, onko niiden työn luokitusjärjestelmissä otettu sukupuolinäkökohta huomioon vaaditulla tavalla sekä tekemään aiheelliset korjaukset.

3.2.  Komission aloitteessa olisi kehotettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön työn luokitus, joka on naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatteen mukainen ja jonka avulla sekä työantajat että työntekijät pystyvät tunnistamaan epäoikeudenmukaisesti määriteltyyn palkka-asteikkoon perustuvan mahdollisen palkkasyrjinnän. On tärkeää noudattaa työmarkkinasuhteiden järjestelmää koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja järjestelmään liittyviä perinteisiä käytäntöjä. Työnarvioinnin ja työn luokituksen perustekijöiden pitäisi myös olla avoimia ja yleisesti kaikkien sidosryhmien, työsuojeluhallinnon ja tasa-arvoelinten käytettävissä.

3.3.  Jäsenvaltioiden olisi arvioitava perusteellisesti naisvaltaisia ammattialoja.

3.4.  Sukupuolineutraalin työnarvioinnin on perustuttava uusiin luokitusjärjestelmiin ja ammatillista osaamista ja työn organisointia koskeviin järjestelmiin sekä työkokemukseen ja tuottavuuteen, joita arvioidaan ennen kaikkea laadullisesti ja joista saadaan tiedot ja arviointiperusteet, joiden perusteella palkat määritetään ottaen asianmukaisesti huomioon vertailtavuuden käsite.

Suositus 4: TASA-ARVOELIMET

Tasa-arvon edistämis- ja valvontaelimillä pitäisi olla merkittävämpi rooli sukupuolten palkkaeron kaventamisessa. Elimille pitäisi antaa valtuudet seurata, raportoida ja mahdollisuuksien mukaan valvoa tehokkaammin ja riippumattomammin sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön soveltamista. Direktiivin 2006/54/EY 20 artiklan tarkistaminen on tarpeen, jotta elinten valtuuksia lisätään siten, että ne voivat

   tukea ja neuvoa palkkasyrjinnän uhreja;
   tehdä palkkaeroja koskevia riippumattomia tutkimuksia;
   julkaista puolueettomia selvityksiä ja antaa suosituksia kaikista välittömään ja välilliseen palkkasyrjintään liittyvistä kysymyksistä;
   panna tuomioistuimessa vireille palkkasyrjintää koskevia oikeusjuttuja;
   tarjota työmarkkinaosapuolille sekä asianajajille, tuomareille ja oikeusasiamiehille suunnattua erityiskoulutusta, joka perustuu analyyttisiin välineisiin ja kohdennettuihin toimiin ja jota voidaan käyttää joko sopimuksia laadittaessa tai tarkistettaessa, noudatetaanko asianmukaisia sääntöjä ja toimintatapoja palkkaerosta eroon pääsemiseksi.

Suositus 5: TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN VUOROPUHELU

Työehtosopimusten ja sovellettavien palkka-asteikkojen ja työn luokitusjärjestelmien lähempi tarkastelu ja työnarviointijärjestelmät ovat välttämättömiä etupäässä silloin, kun on kyse osa-aikaisten työntekijöiden asemasta, muista epätyypillisistä työjärjestelyistä tai lisäkorvauksista ja palkkioista, luontoisedut mukaan lukien, joita miehet saavat naisia useammin. Tässä yhteydessä on otettava huomioon ensisijaisten työehtojen lisäksi myös toissijaiset työehdot ja työhön liittyvät sosiaaliturvajärjestelmät (lomajärjestelyt, eläkejärjestelmät, autoetu, lastenhoitojärjestelyt, sopeutetut työaikajärjestelyt ja niin edelleen.). Jäsenvaltioiden pitäisi – kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai menettelytapojen rajoissa – kehottaa työmarkkinaosapuolia ottamaan käyttöön sukupuolineutraalit työn luokitusjärjestelmät, joiden avulla sekä työnantajat että työntekijät pystyvät tunnistamaan epäoikeudenmukaisesti määriteltyyn palkka-asteikkoon perustuvan mahdollisen palkkasyrjinnän.

Suositus 6: SYRJINNÄN EHKÄISEMINEN

Direktiiviin 2006/54/EY sisältyvä syrjinnän ehkäisemistä koskeva 26 artikla on erityisesti otettava huomioon, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvoelinten myötävaikutuksella hyväksyvät:

   koulutuksessa ja ammattien luokittelussa toteutettavia erityistoimenpiteitä, jotka koskevat ammatillisen koulutuksen järjestelmää ja joiden tarkoituksena on estää syrjintä koulutuksessa, luokittelussa ja valmiuksien taloudellisessa hyödyntämisessä,
   sellaiset erityistoimenpiteet työelämän ja perhe- ja yksityiselämän yhdistämiseksi, jotka liittyvät lastenhoito- ja muihin hoitopalveluihin sekä työn organisoinnin ja aikataulujen joustavuuteen, samoin kuin säännöksiin, jotka koskevat äitiyslomia, isyyslomia, vanhempainlomia ja perhelomia ja joissa säädetään erityisesti isyyslomasta ja sen suojasta sekä vanhempainlomasta ja molemmille vanhemmille kuuluvasta taloudellisesta turvasta,
   konkreettisia positiivisia toimia (EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdan nojalla) palkkaerosta ja sukupuolten eriytymisestä eroon pääsemiseksi, jotka toteutetaan työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvoelinten toimesta eri sopimustasoilla ja aloilla, kuten sukupuolten palkkaerojen torjumiseen tähtäävien palkkasopimusten edistäminen, tutkimukset yhtäläisistä palkoista, laadullisten ja määrällisten tavoitteiden asettaminen ja esikuva-analyysi, ja parhaiden käytäntöjen vaihto,
   julkisten hankintasopimusten sukupuolten tasa-arvon ja samapalkkaisuuden kunnioittamista koskevan lausekkeen.

Suositus 7: SUKUPUOLINÄKÖKOHTIEN VALTAVIRTAISTAMINEN

Tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamista olisi vahvistettava lisäämällä direktiivin 2006/54/EY 29 artiklaan täsmälliset tiedot jäsenvaltioille palkkatasa-arvon periaatteen ja sukupuolten palkkaerojen poistamisen osalta. Komission olisi valmistauduttava tukemaan jäsenvaltioita ja sidosryhmiä konkreettisissa toimissa sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi

   luomalla raportointijärjestelmiä naisten ja miesten välisten palkkaerojen arvioimiseksi,
   perustamalla tietokanta työntekijöiden luokittelu- ja järjestäytymisjärjestelmien muutoksista,
   keräämällä ja levittämällä kokemuksia työn uudelleenorganisoinnista,
   laatimalla erityisiä suuntaviivoja työehtosopimuksiin sisältyvien palkkaerojen tarkkailemiseksi ja asettamalla nämä tiedot eri kielille käännettyinä internetiin kaikkien saataville,
   levittämällä tietoa ja opastusta konkreettisista välineistä (erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön), jotka koskevat sitä, kuinka palkkaerosta päästään eroon myös kansallisissa tai alakohtaisissa työehtosopimuksissa.

Suositus 8: SEURAAMUKSET

8.1.  Tämän alan lainsäädäntö on eri syistä selvästi tehotonta, ja kun muistetaan, ettei ongelmaa pystytä ratkaisemaan kokonaisuudessaan lainsäädännöllä, komission ja jäsenvaltioiden on täydennettävä nykyistä lainsäädäntöä asianmukaisilla seuraamustyypeillä.

8.2.  Jäsenvaltioiden on tärkeää toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisesta määrätään asianmukaiset seuraamukset voimassa olevien säännösten mukaisesti.

8.3.  Direktiiviin 2006/54/EY mukaisesti jäsenvaltioilla on jo nyt velvollisuus määrätä korvaus tai hyvitys (18 artikla) sekä seuraamuksia (25 artikla), jotka ovat "tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia". Pelkästään näiden säännösten avulla ei kuitenkaan torjuta samapalkkaisuuden periaatteen rikkomista. Tästä syystä ehdotetaan tutkittavan seuraavanlaisten mahdollisten seuraamusten toteuttamisen mahdollisuutta, tehokkuutta ja vaikutuksia:

   korvaus tai hyvitys, jolle ei pitäisi vahvistaa ennalta enimmäismäärää,
   seuraamukset, joihin on sisällyttävä uhrille maksettavat korvaukset,
   työsuojeluhallinnon tai toimivaltaisen tasa-arvoelimen edellyttämä sopimussakko esimerkiksi silloin, kun suosituksessa 2 tarkoitettuja sukupuolen mukaan eriteltyjä palkkatilastoja koskeva arviointi ja analyysi on jätetty ilmoittamatta ja sen pakollista toimittamista ei ole hoidettu tai sitä ei ole saatavilla,
   sulkeminen julkisten etuuksien ja avustusten (myös jäsenvaltioiden hallinnoiman EU-rahoituksen) sekä julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle hankintamenettelyjä koskevissa direktiiveissä 2004/17/EY(1) ja 2004/18/EY(2) jo tällä hetkellä säädetyn kaltaisella tavalla,
   säännösten rikkojien nimet julkistetaan.

Suositus 9: EU:N LAINSÄÄDÄNNÖN JA POLITIIKKOJEN VIRTAVIIVAISTAMAINEN

9.1.  Yksi kiireellisiä toimia kaipaava ongelma koskee sitä seikkaa, että osa-aikatyöhön näyttää liittyvän palkkaepäsuhta. Tämä edellyttää 15. joulukuuta 1997 Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY ja sen osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen sisältävän liitteen(3) uudelleenarviointia ja mahdollisesti tarkistamista: direktiivissä säädetään täysi- ja osa-aikaisten työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta sekä kohdennetuimmista ja tehokkaammista toimista työehtosopimuksissa.

9.2.  Työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa olisi kiireesti otettava käyttöön naisten ja miesten palkkaerojen kaventamista koskeva konkreettinen tavoite, myös ammatilliseen koulutukseen pääsyä sekä naisten pätevyyksien ja taitojen tunnustamista koskevilta osin.

(1) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.
(2) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.
(3) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.

Päivitetty viimeksi: 27. elokuuta 2009Oikeudellinen huomautus