Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Hyväksytyt tekstit
PDF 114kWORD 72k
Torstai 19. helmikuu 2009 - Bryssel Lopullinen painos
Barcelonan prosessi: Välimeren unioni
P6_TA(2009)0077A6-0502/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19 . helmikuuta 2009 Barcelonan prosessista: Välimeren unioni (2008/2231(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-kumppanuuden perustamisesta annetun Barcelonan julistuksen, joka hyväksyttiin Barcelonassa 27. ja 28. marraskuuta 1995 pidetyssä ulkoministereiden Euro–Välimeri-kokouksessa,

–   ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" (KOM(2008)0319),

–   ottaa huomioon Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän Barcelonan prosessin: Välimeren unioni,

–   ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–   ottaa huomioon Välimeren unionin ulkoministereiden 3. ja 4. marraskuuta 2008 Marseillessa pitämän kokouksen päätteeksi hyväksytyn loppujulistuksen,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen ulkoministereiden Lissabonissa 5. ja 6. marraskuuta 2007 pitämän kokouksen,

–   ottaa huomioon Barcelonassa 27. ja 28. marraskuuta 2005 Euro–Välimeri-kumppanuuden kymmenvuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn Euro–Välimeri-huippukokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajiston julkilausuman 12. heinäkuuta 2008, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen 13. lokakuuta 2008 antaman julkilausuman Lähi-idän rauhanprosessista sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen suosituksen Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin ensimmäiselle ulkoministeritapaamiselle 13. lokakuuta 2008,

–   ottaa huomioon alueiden komitean 9. lokakuuta 2008 antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon Rabatissa 16. lokakuuta 2008 pidetyn talous- ja sosiaalineuvostojen Euro–Välimeri-huippukokouksen,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajiston päätösjulkilausuman sekä sen hyväksymät suositukset 27. ja 28. maaliskuuta 2008 Ateenassa pidetyssä neljännessä täysistunnossa,

–   ottaa huomioon Strasbourgissa 16. ja 17. marraskuuta 2008 pidetyn ensimmäisen EuroMedScola-kokouksen, joka kokosi yhteen kumppanuusmaiden ja Euroopan unionin maiden nuoria kansalaisia,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan unionin Välimeren-politiikasta ja erityisesti Barcelonan prosessin Välimeren unionista 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1) ,

–   ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 päivätyn komission tiedonannon "Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittaminen" (KOM(2003)0294),

–   ottaa huomioon 4. joulukuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta(2) ,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin painopisteet Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen osalta (maaliskuusta 2008 maaliskuuhun 2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0502/2008),

A.   ottaa huomioon Välimeren alueen keskeisen aseman sekä Euroopan unionin ja kumppanimaiden yhteisten intressien lisääntymisen globalisaation haasteiden ja rauhanomaisen yhteiselon yhteydessä, ja toteaa tästä syystä, että on tarpeen varmistaa laajempi alueellinen yhteenkuuluvuus ja alueen yhteisen poliittisen strategian kehitys,

B.   ottaa huomioon, että EU on sitoutunut ja sen tulisi jatkossakin sitoutua päättäväisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen,

C.   ottaa huomioon Välimeren kahden puolen, pohjois- ja eteläpuolen, välillä vallitsevan yhä suuremman taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen kuilun sekä tarpeen kuroa nämä erot umpeen, jotta lopulta voidaan luoda rauhan, turvallisuuden ja vaurauden yhteinen alue,

D.   ottaa huomioon tarpeen muokata uudelleen ja syventää huomattavasti Euroopan unionin ja Välimeren kumppanimaiden suhteita alkaen huomion kiinnittämisestä kaikkien kumppanien tasa-arvoon ja jo saavutettujen tulosten hyödyntämisestä, mutta ottaen lisäksi huomioon tähän mennessä täytäntöönpantujen toimintalinjojen rajat ja puutteet sekä erityisesti Barcelonan prosessin heikot tulokset,

E.   ottaa huomioon Välimeren maiden kanssa toteutetun Euroopan naapuruuspolitiikan rajat; politiikassa on keskitytty kahdenvälisiin suhteisiin, ja se on osoittautunut epätasapainoiseksi ja kykenemättömäksi edistämään alueen yhteistä merkittävää uudistusprosessia,

F.   ottaa huomioon tarpeen luoda tiiviiseen kumppanuuteen ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen perustuvat suhteet Euroopan unionin ja Välimeren maiden välille koko Välimeren alueella,

G.   katsoo, että Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeen tietyissä kumppanimaissa ei ole tapahtunut merkittävää edistystä lähentymisessä joihinkin yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, jotka vahvistettiin niiden allekirjoittamassa vuonna 1995 annetussa Barcelonan julkilausumassa, ja näiden kunnioittamisessa, erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen osalta,

H.   ottaa huomioon tarpeen edistää alueellista ja taloudellista integraatiota Välimeren alueen maiden välillä; katsoo, että todellinen alueellinen ja taloudellinen integraatio on mahdollista ainoastaan, jos saavutetaan konkreettista edistymistä nykyisten selkkausten ratkaisemisessa sekä demokratian ja ihmisoikeuksien alalla,

I.   katsoo, että EU:n ja Välimeren alueen maiden läheisemmät suhteet ovat lisänneet huomattavasti maiden välistä liikennettä, mutta asian kannalta merkityksellisessä infrastruktuurissa ei ole kuitenkaan saatu aikaan tarvittavia parannuksia ja nykyaikaistamista,

J.   ottaa huomioon, että valtion- ja hallitusten päämiehet tunnustivat Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren huippukokouksen päätteeksi annetussa yhteisessä julkilausumassa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin lailliseksi parlamentaariseksi elimeksi ja ilmaisivat samalla tukevansa lujasti Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolin vahvistamista suhteissa Välimeren kumppaneihin,

K.   korostaa, että hallitusten välinen ulottuvuus ei riitä kattamaan Euro–Välimeri-alueen poliittisten suhteiden kokonaisuutta,

L.   korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia, sillä se on ainoa vuoropuhelun ja yhteistyön Euro–Väimeri-alueella mahdollistava elin, joka kokoaa yhteen Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota ja kaikki Lähi-idän rauhanprosessiin liittyvät osapuolet,

M.   ottaa huomioon, että on tärkeää taata paikallis- ja alueyhteisöjen osallistuminen Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin yhteydessä määriteltyihin hankkeisiin ja aloitteisiin sekä ottaa huomioon näiltä elimiltä tulleet uudet ehdotukset,

N.   katsoo, että on tärkeää taata työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euro–Välimeri-suhteiden uudelleenelvyttämiseen,

O.   muistuttaa, että on tarpeen välttää monien erilaisten välineiden, toimintalinjojen jo olemassa olevia toimielintasojen päällekkäisyyttä ja taata koko Euro–Välimeri-suhteita koskevan järjestelmän yhtenäisyys,

P.   korostaa, että kaikki selkkaukset, joissa on mukana Välimeren valtioita, on tärkeää ratkaista nopeasti ja rauhanomaisesti, ja ottaa huomioon kulttuurien välisen vuoropuhelun säilyttämisen merkityksen tässä yhteydessä,

Q.   ottaa huomioon, että Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin äskettäinen uudelleen puhkeaminen vaikuttaa epäsuotuisasti Euro-Välimeri-kumppanuuden puitteissa käytävään poliittiseen vuoropuheluun ja voi vaarantaa tämän uuden elimen useiden tavoitteiden saavuttamisen,

R.   katsoo, ettei se, että vakavat poliittiset jännitteet Länsi-Saharassa pysyvät itsepintaisesti ratkaisemattomina, edistä Euro-Välimeri-kumppanuuden uudelleen käynnistämistä,

1.   on sitä mieltä, että ehdotus "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni", jonka valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyssä Välimeren huippukokouksessa, muodostaa rauhaa ja vaurautta edistävän välineen ja askeleen kohti Välimeren maiden taloudellista ja alueellista integraatiota sekä yhteistyötä ympäristö- ja ilmastoasioissa, jos se pystyy lunastamaan lupaukset ja saamaan aikaan konkreettisia ja näkyviä tuloksia; huomauttaa, että sellaisten maiden ottaminen mukaan, jotka eivät osallistu kumppanuuteen, lisää mahdollisuuksia saavuttaa tavoite, jonka avulla pyritään luomaan tasa-arvoiset suhteet Euroopan unionin ja Välimeren kumppaneiden välille ja ratkaisemaan alueen ongelmat kokonaisvaltaisella tavalla;

2.   toistaa 15. tammikuuta 2009 Gazan tilanteesta antamassaan päätöslauselmassa(3) esittämänsä kannan ja ilmaisee huolestumisensa Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin puhkeamisesta uudelleen, mikä on jo vaikuttanut epäsuotuisasti Euro-Välimeri-kumppanuuden puitteissa kumppaneiden välillä käytävään poliittiseen vuoropuheluun; pitää tärkeänä, että vältetään lisäviivytyksiä tässä Välimeren unionin alkuvaiheessa, ja toivoo, että yhteistyö pääsee jälleen mahdollisimman pian vauhtiin ja myötävaikuttaa yhteisen Lähi-idän rauhan tavoitteen saavuttamiseen; korostaa, että ottaen huomioon edellä mainitussa Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyssä huippukokouksessa ja edellä mainitussa Marseillessa 3. ja 4. marraskuuta 2008 pidetyssä ulkoministereiden kokouksessa hyväksytyt periaatteet, Välimeren unionin uusien toimielinten olisi keskityttävä selkeään hankkeisiin suuntautumiseen, joka tuottaa sen tärkeimmän lisäarvon;

3.   panee merkille, että ulkoministereiden 3. ja 4. marraskuuta 2008 Marseillessa pitämässä kokouksessa ehdotettiin nimityksen "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" korvaamista nimityksellä "Välimeren unioni"; katsoo, että tämä nimitys mahdollistaa kumppanuuden tasa-arvoisuuden korostuksen taloudellista ja alueellista integraatiota koskevien hankkeiden toteuttamiseksi; pitää kuitenkin tarpeellisena, että Euro-Välimeri -suhteiden strateginen arvo ja Barcelonan prosessissa saavutetut tulokset ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan osallistuminen vahvistetaan uudelleen Euroopan unionin Välimeren kumppanimaidensa kanssa jo noudattamissa toimintalinjoissa alueellisten ja paikallisten ohjelmien sekä kahdenväliseen yhteistyöhön perustuvien yhteisten suuntaviivojen avulla;

4.   pyytää tähän liittyen neuvostoa ja komissiota varmistamaan unionin toiminnan johdonmukaisuuden erityisesti mahdollisen institutionaalisen kehityksen (erityisesti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan asema komission varapuheenjohtajana) sekä yhteisön talousarvion käytön osalta;

5.   panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin toimielimet ovat tukeneet Välimeren unioni -hanketta;

6.   hyväksyy päätöksen, jonka mukaan etusija annetaan monenväliselle järjestelmälle määrittelemällä joitakin laajoja hankkeita, jotka toteutetaan Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin tarjoamien uusien välineiden avulla; panee kuitenkin merkille, ettei Välimeren alueella ole taloudellisen ja alueellisen integraation strategioita kyseisten hankkeiden tueksi;

7.   katsoo, että hankkeiden toteuttamiseksi on syytä ottaa käyttöön "ohjelmasopimukset", joissa määritellään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti selkeästi eri toimielintasojen rahoitusta, hallintoa ja valvontaa koskevat vastuualueet – Euroopan unioni, jäsenvaltiot, alueet, yritykset ja työmarkkinaosapuolet;

8.   huomauttaa, että Välimeren unionin yhteydessä rahoitettavia hankkeita olisi tuettava yhteisön ja kumppanimaiden myöntämällä rahoituksella sekä yksityisellä rahoituksella; pyytää tämän vuoksi neuvostoa ja komissiota täsmentämään ja lujittamaan Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen (FEMIP) roolia, joka investointiohjelmansa avulla helpottaa Välimeren alueen maiden taloudellista avautumista ja nykyaikaistamista; vakuuttaa jälleen tukevansa Euro–Välimeri-alueen investointipankin perustamista ja koordinointia kansainvälisten rahoittajien kanssa; korostaa merkitystä, joka etelän ja Välimeren maista tulevien maahanmuuttajien säästöjen siirrolla lähtömaihin on, ja katsoo tämän olevan merkittävä kehitystä edistävä tekijä, jota ei tähän mennessä ole käytetty riittävästi;

9.   katsoo, että rahoitusnäkymien tarkistusta odotettaessa on varmistettava Euroopan unionin rahoitustuki Välimeren hankkeille siten, etteivät käynnissä olevat ja kaavaillut alueelliset Euro-Välimeri-ohjelmat, joille Euroopan parlamentti on jo useaan otteeseen pyytänyt laajempaa tukea, joudu kärsimään; korostaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin valtuuksia Euroopan unionin talousarviomenettelyssä; toivoo, että parlamentille tiedotettaisiin säännöllisesti hankkeiden edistymisestä;

10.   katsoo, että sihteeristöllä voi olla erittäin suuret mahdollisuudet Euro–Välimeri-suhteiden uudelleenkäynnistämisessä sen operationaalisen kyvyn ja sen kokoonpanon poliittisen arvon ansiosta; kehottaa käynnistämään kiireellisesti sihteeristön toiminnan sen todistamiseksi, että nykyisistä jännitteistä on mahdollista selviytyä edistämällä keskinäisen yhteistyön kautta toteutettavia todellisia ja konkreettisia hankkeita; pitää myönteisenä, että sihteeristön toimipaikasta on päästy yksimieliseen sopimukseen; muistuttaa, että Barcelonan kaupunki on paikka, josta Euro–Välimeri-kumppanuus on saanut alkunsa;

11.   katsoo, että Euroopan unionin näkökulmasta yhteispuheenjohtajuuden on sovittava yhteen Euroopan unionin ulkoisen edustuksen kanssa voimassa olevien sopimusmääräysten mukaisesti; toivoo tässä yhteydessä, olettaen että Lissabonin sopimus tulee voimaan, että Euroopan unioni varmistaa edustuksensa johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden Välimeren unionin uusissa toimielimissä;

12.   pitää myönteisenä ministerikokouksen 3. marraskuuta 2008 tekemää päätöstä, jossa otettiin asianmukaisesti huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen Jordaniassa 13. lokakuuta 2008 hyväksymä suositus; tukee päätöstä antaa Välimeren unionille voimakas parlamentaarinen ulottuvuus, jolloin lujitetaan sen demokraattista legitimiteettiä, tukeutumalla Euro–Välimeri-alueen parlamentaariseen edustajakokoukseen, jota olisi edelleen lujitettava ja jonka työskentelyä olisi koordinoitava paremmin muiden kumppanuuteen liittyvien elinten kanssa siten, että harkitaan mahdollisuutta myöntää sille oikeushenkilöllisyys, oikeus tehdä ehdotuksia ja arvioida taloudellista ja alueellista integraatiota koskevia strategioita ja hankkeita sekä mahdollisuus tehdä suosituksia ulkoministereiden kokoukselle; odottaa, että tämä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen institutionaalinen rakenne ilmenee myös siten, että se osallistuu tarkkailijana toimeenpanevan elimen kaikkiin kokouksiin, valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksiin, ministerikokouksiin sekä korkeiden virkamiesten valmisteleviin kokouksiin;

13.   pitää myönteisenä Välimeren unionin ulkoministereiden päätöstä ottaa Arabiliitto mukaan osallistumaan kokouksiin kaikilla tasoilla ottaen huomioon sen myönteinen vaikutus rauhan, vaurauden ja vakauden tavoitteiden saavuttamiseen Välimeren alueella;

14.   korostaa tarvetta sisällyttää alue- ja paikallisviranomaiset uuteen institutionaaliseen kehykseen; pitää myönteisenä alueiden komitean lausuntoa sekä ehdotusta perustaa Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikalliskokous (ARLEM);

15.   katsoo, että rinnan parlamentaarisen ulottuvuuden lisäämisen kanssa samanlaista kehitystä tarvitaan kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamisessa Välimeren unionin asianmukaiseen institutionaaliseen rakenteeseen erityisesti sellaisten mekanismien avulla, joilla varmistetaan niiden kuuleminen hankkeiden valinnasta, täytäntöönpanosta ja seurannasta; kehottaa tässä yhteydessä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarista edustajakokousta ottamaan Välimeren pohjois- ja etelärannikon kansalaisyhteiskunnat paremmin mukaan työhönsä; kehottaa hyödyntämään työmarkkinaosapuolten asemaa Euro–Välimeren talous- ja sosiaalikomitean perustamista ajatellen;

16.   huomauttaa, että kaikki maat, jotka osallistuvat Barcelonan prosessin mukaiseen Välimeren unioniin eivät olleet mukana Euro–Välimeri-kumppanuudessa; kehottaa tähän liittyen neuvostoa, komissiota ja kaikkia Barcelonan prosessin mukaisessa Välimeren unionissa mukana olevia valtioita luomaan johdonmukaiset suhteet, joissa tarkennetaan, että Välimeren unioni merkitsee kumppanuutta, joka perustuu taloudelliseen ja alueelliseen integraatioon Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden välillä; pyytää neuvostoa ja komissiota takaaman mahdollisuuden, että kaikki Välimeren unioniin osallistuvat maat voivat osallistua jo Euro–Välimeri-kumppanuuden yhteydessä suunniteltuihin alueellisiin ohjelmiin;

17.   korostaa, että Välimeren unioniin osallistuminen ei ole vaihtoehto EU:n laajentumiselle eikä se vaikuta minkään nykyisen tai tulevan ehdokasvaltion liittymisnäkymiin; katsoo, että Välimeren unioni ei heikennä muita alueellisia yhteistyöaloitteita;

18.   korostaa tarvetta muokata uudelleen perusteellisesti koko Euro–Välimeri-politiikkaa siten, että lujitetaan poliittista ja yhteistä kehitystä koskevaa ulottuvuutta, ja muistuttaa, että missään tapauksessa Barcelonan prosessin mukaista Välimeren unionia koskeva hanke ei heikennä kyseistä politiikan alaa;

19.   on sitä mieltä, että Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin olisi vahvistettava nykyisiä yhteistyön muotoja Euro–Välimeri-politiikan yhteydessä, jotta kumppanimaille voitaisiin antaa mahdollisuus osallistua alueellisiin ohjelmiin ja vastaaviin Euroopan unionin politiikkoihin yhdessä sovittujen painopistealojen ja tavoitteiden perusteella, ja muistuttaa, että on tärkeää syventää ja lujittaa yhteisön ohjelmien ulottuvuutta kumppanimaiden osallistumiseen, erityisesti koulutuksen, tutkimuksen ja ammatillisen koulutuksen (opiskelijavaihdot jne.) aloilla;

20.   katsoo, että rauhaa ja turvallisuutta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa sekä kulttuuriyhteistyötä koskevia ongelmia on tarkasteltava Euro–Välimeri-ulottuvuuden näkökulmasta; vakuuttaa jälleen, että Välimeren unioni muodostaa rakenteen, jossa alueellisia, infrastruktuuriin liittyviä sekä ympäristöongelmia voidaan käsitellä strategisten suunnitelmien ja erityishankkeiden yhteydessä; toivoo, että tämä konkreettinen ulottuvuus auttaa osaltaan jatkamaan Euro–Välimeri-kumppanuutta;

21.   palauttaa mieliin Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyssä Välimeren maiden huippukokouksessa esitetyt ensimmäiset aloitteet: Välimeren puhdistaminen, moottoritiet ja merten moottoritiet, väestönsuojelu, Välimeren aurinkosuunnitelma, korkea-asteen koulutus ja tutkimus, aloite Välimeren alueen yritysten kehittämiseksi;

22.   muistuttaa, että Barcelonan prosessin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä laajentaa pian yhteistyötä eri aloille kuten vesihuoltoon, maatalouteen, elintarvikehuoltoon, energia-alalle, ammattikoulutukseen, kulttuuriin, terveydenhuoltoon, matkailuun jne.;

23.   tukee voimakkaasti ympäristöulottuvuutta Barcelonan prosessin mukaisessa Välimeren unionissa sekä siihen liittyvissä aloitteissa ja hankkeissa, joista voidaan mainita esimerkkeinä uusi Euro–Välimeri-aloite Välimeren puhdistamiseksi sekä Välimeren aurinkoenergiahanke;

24.   katsoo, että kaikkien Välimeren maiden mukaanotto Barcelonan prosessin mukaiseen Välimeren unioniin antaa mahdollisuuden käsitellä alueen ongelmia kattavammin ja kytkeä ja yhteensovittaa prosessi tehokkaammin jo olemassa oleviin ohjelmiin, kuten YK:n ympäristöohjelman Välimeren toimintasuunnitelmaan;

25.   panee tyytyväisenä merkille 27. ja 28. maaliskuuta 2008 pidetyn Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen neljännen täysistunnon puheenjohtajiston päätösjulkilausumaan sisältyvän ehdotuksen Euro–Välimeri-alueen energiayhteisön perustamiseksi, jota Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous tukee; tunnustaa, että on tärkeää lujittaa Euro–Välimeri-alueen kumppaneiden yhteistyötä energia-alalla ja että on kehitettävä alueelliset energiamarkkinat, jotta voidaan toteuttaa uusiutuvia energianlähteitä ja energiainfrastruktuureja koskevia laajoja hankkeita Välimeren alueella;

26.   toivoo, että Euro–Välimeri-suhteiden lujittaminen osaltaan edistää hanketta, jonka tarkoituksena on luoda rauhan ja vaurauden alue; korostaa, että Välimeren alueen rauha ja poliittinen vakaus ovat ratkaisevan tärkeitä koko väestön ja yksilöiden turvallisuudelle huomattavasti Välimerta kauempana; korostaa, että ainoastaan neuvottelemalla kattava ratkaisu alueen konflikteihin voidaan päästä kyseiseen tavoitteeseen; katsoo, että Euroopan unionin on otettava johtava asema kyseisten selkkausten ratkaisussa ja voitettava kaikkien asianomaisten osapuolten luottamus; pitää ehdottoman välttämättömänä, että säilytetään virallisesti yhteistyö kansainvälisen terrorismin torjuntaa, huumekauppaa, järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa koskevissa asioissa; pitää myönteisenä Marseillen julistukseen sisältyvää vetoomusta asiaan liittyville osapuolille, että niiden olisi ponnisteltava asteittain tapahtuvan Lähi-idän demilitarisoinnin ja aseistariisumisen toteuttamiseksi, jotta voidaan erityisesti luoda vyöhyke, jolla ei ole ydinaseita eikä joukkotuhoaseita;

27.   katsoo, että jännitteiden lieventäminen Välimeren alueella edellyttää kansojen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen yhteisymmärryksen parantamista, ja katsoo, että tämän vuoksi on tuettava kulttuurien liittoa, sillä se tarjoaa erityisen vuoropuhelun alueen ja edistää omalta osaltaan alueen vakautta; kehottaa neuvostoa ja komissiota esittämään strategioita kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi; kannustaa yhteyksien parantamista Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen ja Anna Lindh -säätiön välillä, mukaan luettuna tapaamisten järjestäminen Anna Lindh -säätiön johtavien verkkojen ja Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen kulttuurivaliokunnan välillä;

28.   huomauttaa, että yksi Euro–Välimeri-politiikan päätavoitteista on tukea oikeusvaltion periaatetta, demokratisoitumista, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja politiikan moniarvoisuutta, ja huomauttaa, että edelleen tapahtuu erittäin vakavia loukkauksia; toteaa jälleen, että on tärkeää edistää ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota; pyytää, että tähän asti saavutetut tulokset arvioidaan ja kumppanuuden yhteydessä käyttöön otetut välineet mukautetaan; kehottaa komissiota vahvistamaan täsmälliset perusteet kyseisten välineiden valinnalle, mukaan luettuna Euroopan neuvoston kaltaiset kansainväliset järjestöt, ja ottamaan käyttöön tehokkaan järjestelmän niiden täytäntöönpanon valvomiseksi; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia osapuolia, joita aloite koskee, syventämään ja edistämään uskonnon- ja omantunnonvapautta sekä vähemmistöjen oikeuksia; toivoo, että määritellään yhteinen poliittis-institutionaalinen kehys, joka mahdollistaa vastavuoroisuusulottuvuuden hyödyntämisen sekä ongelmien tunnistamisessa että yhteisten ratkaisujen etsinnässä;

29.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tästä syystä selvästi sisällyttämään ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisen kyseisen uuden aloitteen tavoitteisiin ja edelleen parantamaan olemassa olevien mekanismien, kuten assosiaatiosopimusten sisältämän ihmisoikeuslausekkeen, täytäntöönpanoa, ja edistämään ihmisoikeuksien alivaliokuntien perustamista sekä luomaan mekanismin, jonka avulla kyseinen lauseke sisällytetään uuden sukupolven sopimuksiin ja Euroopan naapuruuspolitiikan kahdenkeskisiin toimintasuunnitelmiin; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan keinoja ihmisoikeuksien edistämiseksi on hyödynnettävä paremmin, siten että varmistetaan, että Euroopan unionin eri toimielinten politiikat ovat keskenään johdonmukaisia;

30.   kehottaa kaikkia kumppanuuteen osallistuvia maita, komissiota ja Välimeren unionin tulevia toimielimiä antamaan uutta pontta maahanmuuttoa koskeviin yhteisiin poliittisiin linjauksiin, jotta voidaan kehittää henkilöstöresursseja ja alueen kansojen välistä vaihtoa, siten että vältetään kaikenlaiset ainoastaan turvallisuusnäkemykseen perustuvat visiot; katsoo, että maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä on keskityttävä laillisen liikkuvuuden mahdollisuuksiin, laittomien maahanmuuttovirtojen torjuntaan, maahanmuuttajien parempaan integroimiseen ja turvapaikkaoikeuteen; pitää tärkeänä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Välimeren etelärannikon maiden tiivistä yhteistyötä yhteisvastuullisuuden hengessä; panee tyytyväisenä merkille maahanmuuttoa käsitelleen Euro–Välimeri-ministerikokouksen pitämisen marraskuussa 2007 ja pitää välttämättömänä, että Välimeren unionissa kiinnitetään ensisijaista huomiota maahanmuuttovirtojen hallintaan;

31.   panee merkille Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyssä Välimeren maiden huippukokouksessa annetun valtion- ja hallitusten päämiesten yhteisen julkilausuman, jonka mukaan Barcelonan prosessin mukainen Välimeren unioni on osoitus siitä, että pyritään määrätietoisesti suosimaan henkilöstöresurssien ja työllisyyden kehittämistä vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti, köyhyyden vähentäminen mukaan luettuna, ja odottaa tätä koskevia uusia aloitteita, ohjelmia ja rahoitusta koskevia säännöksiä;

32.   katsoo, että Välimeren unionin taloudellisten ja kaupallisten aloitteiden Euro–Välimeri-alueen muuttamisesta molempia puolia hyödyttäväksi vapaakauppa-alueeksi täytyy hyödyttää alueen talouskasvua, sen parempaa liittymistä maailmantalouteen ja pienentää kehityseroja Välimeren pohjois- ja etelärannikoiden välillä samalla vahvistaen sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

33.   korostaa, että on välttämätöntä arvioida kilpailun vapauttamisprosessin sosiaalisia vaikutuksia, muun muassa elintarviketurvaan, ja ottaa ne systemaattisesti huomioon; korostaa myös, että nämä vaikutukset voivat vaihdella suuresti alasta ja maasta toiseen;

34.   korostaa harmaan talouden merkitystä Välimeren etelä- ja itäpuolella sijaitsevissa maissa; katsoo, että alueen kehittäminen edellyttää, että tuetaan tämän toiminnan vähittäistä yhdentämistä viralliseen talouteen;

35.   huomauttaa, että vuosien 2004 ja 2007 laajentumisten jälkeen kaupankäynti unionin uusien jäsenvaltioiden ja Välimeren kumppanuusmaiden välillä on lisääntynyt jatkuvasti; pyytää, että tämä suuntaus otetaan huomioon ja että sitä tuetaan kumppanuuden puitteissa;

36.   korostaa tarvetta innostaa nuoria luomaan pieniä yrityksiä esimerkiksi helpottamalla luoton ja mikroluoton saantia; katsoo lisäksi, että Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen tukemista on vahvistettava;

37.   panee merkille, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Välimeren alueen valtioiden tekemissä sopimuksissa määrätään yhteistyötoimista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhteydessä sekä lisäksi maahanmuuttajakeskusten rahoituksesta, ja pyytää unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan kiireesti, kunnioitetaanko kyseisissä keskuksissa kaikilta osin ihmisoikeuksia ja perusvapauksia;

38.   pitää olennaisen tärkeänä, että sosiaalialalla saavutetaan konkreettisia ja tuntuvia tavoitteita; muistuttaa tässä yhteydessä, että vapaakauppa-aluetta koskevaa tavoitetta ei voida arvioida yksinomaan suhteessa talouskasvuun vaan ennen kaikkea suhteessa työpaikkojen luomiseen; muistuttaa, että nuorten ja naisten työttömyys on Välimeren maiden ensisijainen sosiaalinen ongelma;

39.   kehottaa etelän kumppanimaita kehittämään etelän maiden keskinäistä vaihtoa Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian allekirjoittaman Agadirin sopimuksen tapaan ja tähdentää, että Euroopan unionin toimielinten on vastattava myönteisesti teknistä apua koskeviin pyyntöihin tämän etelän maiden keskinäisen taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi;

40.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä kaikkien Välimeren unionin kumppanuusmaiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0257.
(2) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 443.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0025.

Päivitetty viimeksi: 22. joulukuuta 2009Oikeudellinen huomautus