Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Iranista,

–   ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 5. helmikuuta 2010 antaman julkilausuman Iranissa uhkaavista teloituksista,

–   ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen 8. helmikuuta 2010 antaman yhteisen julkilausuman, jossa Iranin hallitusta kehotetaan täyttämään ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa,

–   ottaa huomioon 9. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin puhemiehen julkilausuman, jossa toistettiin Euroopan parlamentin sitoutuminen kuolemanrangaistuksen poistamiseen maailmanlaajuisesti ja jossa tuomittiin erityisesti kuolemanrangaistus nuorten tekemistä rikoksista,

–   ottaa huomioon 10.–11. joulukuuta 2009 kokoontuneen neuvoston antaman julkilausuman Iranista,

–   ottaa huomioon korkean edustajan 12. tammikuuta 2010 antaman julkilausuman oikeudenkäynnistä seitsemää bahá'í-johtajaa vastaan Iranissa,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1835 (2008),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston 27. marraskuuta 2009 hyväksymän päätöslauselman ydinsulkusopimukseen kuuluvan turvavalvontasopimuksen asiaa koskevien määräysten ja edellä mainittujen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien asiaa koskevien kohtien täytäntöönpanosta Iranin islamilaisessa tasavallassa,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Iran on,

–   ottaa huomioon Iranin tiedusteluministeriön 5. tammikuuta 2010 antaman julistuksen, jossa todettiin kaikkien Iranin kansalaisten ja 60:n valtioista riippumattoman järjestön sekä useiden farsin kielellä lähetystoimintaa harjoittavien kansainvälisten tiedotusvälineiden välisten yhteyksien olevan "laittomia",

–   ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset ovat siirtäneet "myöhempään ajankohtaan" suhteista Iraniin vastaavan valtuuskunnan Teheranin-vierailun, jonka oli määrä toteutua 8.–11. tammikuuta 2010,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

Ihmisoikeudet ja demokratia

A.   ottaa huomioon, että poliittinen tilanne Iranissa huononee jatkuvasti ja että Iranin hallitus ei ole mitenkään osoittanut aikovansa reagoida maan sisäiseen ja maailmanlaajuiseen huolestuneisuuteen kesäkuussa 2009 pidettyjen vaalien laillisuudesta; ottaa huomioon, että massiivista vaalivilppiä koskevat todisteet ovat johtaneet laajamittaisen protestiliikkeen (nk. "vihreän liikkeen") muodostumiseen, ja että massamielenosoitukset ovat jatkuneet viime kuukausien aikana,

B.   katsoo, että Iranin poliittinen kehitys kesäkuussa 2009 järjestettyjen kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen on osoittanut, että maalla on suuret mahdollisuudet kansanjohtoiseen, demokraattiseen muutokseen, jota johtaa sen energinen ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta,

C.   ottaa huomioon, että Iranin turvallisuusjoukot – vallankumouskaarti, puolisotilaalliset basij-joukot ja poliisit – ovat vastanneet mielenosoituksiin ankarilla sortotoimilla ja pidättäneet tuhansia rauhanomaisia mielenosoittajia, kuten opiskelijoita ja tutkijoita, naisten oikeuksien puolustajia, asianajajia, toimittajia, bloggareita, pappeja ja merkittäviä ihmisoikeuksien puolustajia selkeänä pyrkimyksenään pelotella kriittisiä kansalaisia ja vaientaa toisinajattelijat,

D.   ottaa huomioon, että tietojen mukaan monia pidätettyjä on hakattu tai kidutettu ja joissakin tapauksissa heille on tehty seksuaalista väkivaltaa vankiloissa ja salaisissa pidätyskeskuksissa; ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan parlamentin tekemässä tutkimuksessa tultiin vuoden 2010 alussa siihen tulokseen, että apulaissyyttäjä Saeed Mortazawi on suoraan vastuussa vähintään kolmen pidätetyn kuolemasta kidutuksen ja hoidon laiminlyönnin vuoksi Kahrizakin vankilassa, jonka oikeuslaitos oli määrännyt suljettavaksi kolme vuotta aiemmin,

E.   ottaa huomioon, että valtion virkamiehet ovat vahvistaneet, että kesäkuusta 2009 lähtien ainakin 30 protestoijaa on kuollut mielenosoituksissa tai vankeudessa ja että ainakin seitsemän muuta henkilöä sai surmansa yhteenotoissa ašura-muistopäivänä 27. joulukuuta 2009; ottaa huomioon, että hallituksen tukeman väkivallan aiheuttamien kuolemantapausten todellisen määrän uskotaan olevan paljon korkeampi,

F.   ottaa huomioon, että edellä mainitun lisäksi turvallisuusjoukot ovat tehostaneet uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien, kuten bahá'í-uskon harjoittajien (joiden entisen johtoryhmän kaikki seitsemän jäsentä on pidätetty ja ovat parhaillaan tuomioistuimen edessä), sunnien ja kristittyjen (muun muassa 8 papin) järjestelmällistä ahdistelua sekä pidättäneet mielivaltaisesti ja teloittaneet kurdi-, azeri-, balutši- ja arabivähemmistöjä edustavia kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja poliittisia aktivisteja; ottaa erityisesti huomioon, että 21 kurdia odottaa parhaillaan kuolemantuomion täytäntöönpanoa,

G.   ottaa huomioon, että Iranin parlamentti hyväksyi 9. syyskuuta 2008 uskosta luopumista koskevan lain, jonka mukaan islaminuskosta luopumisesta seuraa kuolemanrangaistus,

H.   ottaa huomioon, että oikeuslaitos on elokuusta 2009 lähtien järjestänyt satojen kuuluisien uudistusmielisten ja aktivistien näytösoikeudenkäyntejä, jotka syytösten mukaan ovat olleet yhteyksissä mellakoijiin, jotka yrittävät edistää "samettivallankumousta"; ottaa huomioon, että oikeudenkäynneissä monet toisinajattelijoista antoivat televisioituja tunnustuksia, jotka vaikuttivat pakotetuilta,

I.   ottaa huomioon, että Iranin hallitus syyttää edelleen Euroopan maita sekaantumisesta Iranin sisäisiin asioihin; ottaa huomioon, että nämä syytökset ovat johtaneet kahden Ison-Britannian diplomaatin karkottamiseen maasta, monien Ison-Britannian suurlähetystössä työskennelleiden iranilaisten pidättämiseen sekä yhden Ruotsin ja kahden Saksan lähetystön työntekijän lyhytaikaiseen pidättämiseen, koska heidän väitettiin osallistuneen vaalien jälkeen järjestettyihin mielenosoituksiin,

J.   ottaa huomioon, että 28. tammikuuta 2010 täytäntöönpannut Mohammad Reza Ali-Zamanin and Arash Rahmanipourin kuolemantuomiot olivat ensimmäiset, jotka virallisten lähteiden mukaan koskivat protestiliikkeeseen osallistuneita henkilöitä, vaikka vähintään toinen edellä mainituista ja mahdollisesti molemmat olivat vangittuina jo ennen vaaleja; ottaa huomioon, että tietojen mukaan vähintään yhdeksän henkilöä on tuomittu kuolemaan syytettyinä yhteyksistä nk. "vihreään liikkeeseen",

K.   ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2009, ašura-muistopäivien viimeisenä päivänä kesäkuun 2009 presidentinvaaleissa opposition pääehdokkaana ollen Mir Hossein Mousavin 35-vuotias veljenpoika Ali Mousavi ammuttiin kuoliaaksi, minkä lisäksi hänen ylitseen ajettiin autolla, mikä täyttää kaikki poliittisen murhan tunnusmerkit painokkaana varoituksena uhrin sedälle,

L.   ottaa huomioon, että 8. tammikuuta 2010 yritettiin murhata presidentinvaalien toiseksi näkyvin opposition ehdokas Mehdi Karroubi hänen autoaan – joka oli panssaroitu – kohti ammutulla kahdella luodilla, ja että tämä tapahtui Basij-joukkojen ja Iranin vallankumouskaartilaisten kokoontuessa osoittamaan mieltään sitä vastaan, että Karroubi on Qazvinissa,

M.   ottaa huomioon lehdistönvapauden ja ilmaisuvapauden enenevän rajoittamisen, ja että vaalien jälkeen Iranin viranomaiset käynnistivät kansainvälisten radio- ja tv-asemien lähetysten sekä monien kansainvälisten verkkosivujen, Facebook ja Twitter mukaan lukien, paikallisen opposition verkkosivujen sekä Teheranin matkapuhelinpalvelujen laajamittaisen ja jatkuvan häirinnän, mikä aiheuttaa ongelmia lähetysverkoissa muissa Lähi-idän maissa ja Euroopassa saakka,

N.   ottaa huomioon, että sekä eurooppalaiset että venäläiset yritykset ovat toimittaneet Iranille tarvittavat suodatus- ja häirintälaitteet, jotka pahimmassa tapauksessa saattavat aiheuttaa terveysriskejä häirintälaitteiden ja -lähettimien lähistön asukkaille,

O.   toteaa, että vallankumouskaarti, sen salainen palvelu sekä puolisotilaalliset basij-joukot esiintyvät yhä aktiivisemmassa roolissa kaikkialla Iranin yhteiskunnassa ja osallistuvat yhä aktiivisemmin siviileihin kohdistuviin sortotoimiin pidättämällä ihmisoikeuksien puolustajia, ja että ne selvästikin ottavat lain omiin käsiinsä,

Ydinohjelma

P.   ottaa huomioon, että Iran on ydinsulkusopimuksen sopimuspuoli, että se on ydinsulkusopimuksen ratifioidessaan sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita ja että se on juridisesti velvollinen ilmoittamaan kaikista ydinalan toimistaan – ydinmateriaali mukaan luettuna – Kansainväliselle atomienergiajärjestölle ja asettamaan ne IAEA:n valvontaan,

Q.   ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen 4 artiklan mukaisesti sopimuksen kaikilla osapuolilla on luovuttamaton oikeus kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa tai käyttöä rauhanomaisiin siviilitarkoituksiin ilman syrjintää ja sopusoinnussa sopimuksen 1 ja 2 artiklan kanssa,

R.   ottaa huomioon, että ydinsulkuvelvoitteitaan rikkoen Iran on rakentanut salaisen rikastuslaitoksen Qumiin ja että Iran ilmoitti siitä IAEA:lle kauan sen jälkeen, kun rakennustyöt oli käynnistetty; ottaa huomioon, että mainittu velvoitteiden rikkominen on johtanut epäilyksiin siitä, että Iranilla saattaa olla myös muita salaisia ydinlaitoksia, mikä heikentää entisestään luottamusta Iranin vakuutuksiin siitä, että sen ydinohjelma on puhtaasti rauhanomainen,

S.   ottaa huomioon, että raportissa eroamassa oleva IAEA:n pääjohtaja Mohammed El Baradei totesi 16. marraskuuta 2009 päivätyssä IAEA:n raportissa, että ellei Iran pane lisäpöytäkirjaa täytäntöön ja selvitä ratkaisemattomia kysymyksiä IAEA:ta tyydyttävällä tavalla, virasto ei voi antaa uskottavia takeita siitä, ettei Iranissa ole salaista ydinmateriaalia tai ydinalan toimintaa, ja että asiassa on vielä joitakin ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka aiheuttavat huolta Iranin ydinohjelman mahdollisesta sotilaallisesta ulottuvuudesta,

T.   ottaa huomioon, että löytääkseen diplomaattisen ratkaisun Iranin ydinohjelman ongelmaan EU, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat ehdottaneet IAEA:n puitteissa tehtävää sopimusta, jonka mukaan Iranin hallussa oleva matala-aktiivinen uraani lähetetään Venäjälle ja Ranskaan muunnettavaksi erityisiksi polttoainesauvoiksi, joita voidaan käyttää polttoaineena lääketieteen käyttöön tarkoitetussa Teheranin tutkimusreaktorissa, ja ottaa huomioon, että koska Iran on torjunut mainitun ehdotuksen, YK:n turvallisuusneuvostossa keskustellaan parhaillaan Irania koskevien pakotteiden tehostamisesta,

U.   ottaa huomioon, että Iran jatkaa ballistisen ohjusteknologian kehittämistä ja tavoittelee kapasiteettia ampua mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia, jotka pystyisivät kuljettamaan ydinkärkiä,

V.   ottaa huomioon, että Iranin hallitus on antanut ristiriitaisia lausuntoja ydinohjelmastaan ja että 7. helmikuuta 2010 Iranin hallitus antoi uraanin rikastamisen tehostamista koskevan määräyksen,

Ihmisoikeudet ja demokratia

1.   epäilee vakavasti sen vaalituloksen paikkansapitävyyttä, jonka perusteella presidentti Ahmadinejad sai vahvistuksen toiselle virkakaudelleen laajamittaista vaalivilppiä koskevista vahvoista epäilyistä huolimatta, ja katsoo, että Iranin presidentin legitimiteetti on vakavasti heikentynyt;

2.   arvostaa kaikkien niiden Iranin kansalaisten rohkeutta, jotka vaativat enemmän vapauksia ja demokraattisia oikeuksia ja ilmaisevat toiveensa elää yhteiskunnassa, jossa ei ole sortoa ja pelottelua; arvostaa erityisesti niitä iranilaisnaisia, joilla oli ratkaiseva asema vaalien jälkeisissä mielenosoituksissa kesäkuussa 2009;

3.   antaa täyden tukensa Iranin kansan demokraattisille tavoitteille ja pitää äärimmäisen valitettavana sitä, että Iranin hallitus ja parlamentti ovat ilmeisen kyvyttömiä toteuttamaan Iranin kansalaisten ja erityisesti Iranin nuoren sukupolven oikeutettuja vaatimuksia ja että nuoren sukupolven taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevat toiveet ovat liian kauan olleet tukahdutettuina;

4.   kehottaa Iranin hallitusta kunnioittamaan täydellisesti oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja sananvapautta, mukaan luettuina mielenosoitukset, joiden järjestämispäiväksi on ilmoitettu 11. helmikuuta 2010; tuomitsee ankarasti sen, että Iranin hallitus kohtelee väkivaltaisesti mielenosoittajia, jotka vaativat sanavapautta ja oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen;

5.   kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki yksinomaan ilmaisuvapautensa, yhdistymisvapautensa ja kokoontumisvapautensa rauhanomaisen harjoittamisen tai uskontonsa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella pidätetyt, ja kehottaa viranomaisia tutkimaan ja asettamaan syytteeseen kaikki virkamiehet ja turvallisuusjoukkojen jäsenet, jotka ovat vastuussa toisinajattelijoiden, mielenosoittajien ja pidätettyjen sekä heidän perheenjäsentensä pahoinpitelystä, kiduttamisesta ja murhaamisesta;

6.   tuomitsee jyrkästi Iranissa langetetut kuolemantuomiot ja toteutetut teloitukset, erityisesti Mohammed Reza Alizamanin and Arash Rahmanipourin teloittamisen, ja vaatii kuolemanrangaistuksen poistamista; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan "Moharabeh"-syytteen (syyte sodasta Jumalaa vastaa) ja siitä seuraavan kuolemantuomion soveltamisen niitä mielenosoittajia vastaan, jotka osoittavat rauhanomaisesti mieltään ja vaativat enemmän demokraattisia oikeuksia; kehottaa Irania panemaan välittömästi täytäntöön YK:n teloituksia koskevan moratorion YK:n yleiskokouksen päätöslauselmien 62/149 ja 63/168 vaatimuksen mukaisesti;

7.   on tyrmistynyt hallituksen ja/tai turvallisuusjoukkojen yrityksistä murhata presidenttiehdokkaita ja heidän sukulaisiaan ja kehottaa ylintä johtajaa Khameneita takaamaan Iranin opposition johtavien edustajien turvallisuuden;

8.   tuomitsee Iranin viranomaisten pyrkimyksen sensuroida painettuja tiedotusvälineitä ja häiritä radio- ja televisiolähetyksiä ja internet-palveluja, kuten BBC:tä, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita puuttumaan mainittujen toimien vaikutuksiin Kansainvälisessä televiestintäliitossa (ITU);

9.   tuomitsee Iranin viranomaisten päätöksen kieltää yhteydet ulkomaisiin valtioista riippumattomiin järjestöihin ja erityisesti niihin, joiden tavoitteena on kansalaisvapauksien ja -oikeuksien puolustaminen, ja kehottaa Iranin viranomaisia poistamaan kyseisen kiellon välittömästi;

10.   kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan välittömästi televisioidut näytösoikeudenkäynnit ja kehottaa Iranin parlamenttia muuttamaan Iranin lainsäädäntöä, joka antaa hallitukselle mahdollisuuden kieltää syytetyltä kaikki oikeusturvaan sisältyvät oikeudet, kuten oikeuden asianmukaiseen oikeudellisen edustukseen;

11.   arvostelee voimakkaasti kansainvälisiä yrityksiä ja erityisesti Nokia/Siemensiä siitä, että ne ovat toimittaneet Iranin viranomaisille tarvittavan sensuuri- ja valvontateknologian, minkä vuoksi ne edistävät Iranin toisinajattelijoiden vainoamista ja pidättämistä;

12.   pitää valitettavina syytöksiä eurooppalaisten suurlähetystöjen henkilöstön sekaantumisesta maan sisäisiin asioihin ja pyytää tässä yhteydessä Iranin viranomaisia noudattamaan Wienin yleissopimuksia ja diplomaattisia normeja;

13. ilmaisee huolensa siitä, että jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edessä 9. helmikuuta 2010 pidetyt mielenosoitukset olivat Basij-joukkojen järjestämiä, ja kehottaa Iranin viranomaisia takaamaan diplomaattisten edustustojen turvallisuuden;
Ydinohjelma

14.   tunnustaa Iranin oikeuden kehittää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin ydinsulkujärjestelmän sääntöjen pohjalta; vahvistaa, että Iranin ydinohjelman aiheuttama ydinaseiden leviämisriski on edelleen vakava huolenaihe Euroopan unionille ja kansainväliselle yhteisölle, mikä on ilmaistu hyvin selkeästi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1737, 1747, 1803 ja 1835;

15.   pahoittelee sitä, ettei vakavaa huolta aiheuttavissa avainkysymyksissä ole edistytty tuntuvasti, ja toistaa Iranille esittämänsä kehotukset palauttaa sen ydinohjelman avoimuus antamalla täydellisiä, selkeitä ja uskottavia vastauksia IAEA:lle, ratkaista kaikki kyseistä ohjelmaa koskevat kysymykset ja huolenaiheet, mukaan luettuina seikat, joilla voisi olla sotilaallinen ulottuvuus, panna täysimääräisesti täytäntöön turvavalvontasopimuksen määräykset, myös sen liitännäisjärjestelyt, sekä ratifioida lisäpöytäkirja ja panna se täytäntöön;

16.   tukee Eurooppa-neuvoston kaksitahoista lähestymistapaa ja kaikkia toimia pitkän aikavälin neuvotteluratkaisun löytämiseksi Iranin ydinkysymykseen; edellyttää, että ydinuhkaan liittyviin mahdollisiin lisäpakotteisiin ei saa kuulua toimenpiteitä, joilla olisi kielteisiä vaikutuksia Iranin kansaan kokonaisuudessaan;

17.   pitää valitettavana sitä, että Iranin hallitus on jälleen kerran torjunut kaikki pyrkimykset saada aikaan ydinohjelmaa koskeva kompromissi, sekä sitä, että Iranin hallinto ilmeisesti haluaa käyttää tätä kiistaa huomion kiinnittämiseen pois maan sisäisestä kriisistä sekä taktiikkana, jolla Iranin hallitus voittaa aikaa ja välttää YK:n turvallisuusneuvostossa käytävää keskustelua pakotteiden tiukentamisesta, ja katsoo, että Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejadin viimeisimmät ilmoitukset sisältyvät mainittuun taktiikkaan;

EU:n ja Iranin suhteet

18.   korostaa Iranin kanssa kaikilla tasoilla ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan tasolla käytävän vuoropuhelun merkitystä; pahoittelee sitä, että iranilainen osapuoli peruutti Euroopan parlamentin valtuuskunnan ennalta sovitun vierailun, ja toivoo, että Iranin hallitus ja parlamentti tarkistavat suoria kontakteja koskevaa kantaansa;

19.   kehottaa neuvostoa olemaan valmiina neuvotteluihin, jotta Iranin hallituksen kanssa voidaan saada aikaan ydinongelmaa ja alueellisia turvallisuusongelmia koskeva neuvotteluratkaisu, jossa Iranin legitiimit turvallisuuteen liittyvät edut ja huolet otetaan huomioon, ydinaseista vapaan Lähi-idän pitkän aikavälin tavoite mukaan luettuna;

20.   katsoo, että EU:n tasolla olisi aloitettava vakava keskustelu mahdollisuudesta ottaa käyttöön uusia kohdistettuja pakotteita, jotka eivät vahingoita koko Iranin väestöä; vaatii, että niiden henkilöiden ja organisaatioiden luettelo, joita koskevat EU:n matkustuskiellot ja varojen jäädyttäminen, on laajennettava siten, että luettelo kattaa sorrosta ja vapauden rajoittamisesta vastuussa olevat henkilöt sekä tahot, jotka ovat vastuussa Iranin ydinasiassa antamien kansainvälisten sitoumusten rikkomisesta;

21.   pitää myönteisinä korkean edustajan / neuvoston varapuheenjohtajan ja muiden EU:n johtohenkilöiden viimeaikaisia lausuntoja, joiden mukaan seuraavassa vaiheessa keskustelu on siirrettävä YK:n turvallisuusneuvostoon, ja kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajamaata Ranskaa ottamaan Iranin ydinongelman YK:n turvallisuusneuvoston asialistalle helmikuussa 2010; kehottaa Kiinan hallitusta tukemaan Iranin uraanin rikastamisohjelman rajoittamista koskevia kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä;

22.   muistuttaa Iranin viranomaisia siitä, että luodakseen hedelmälliset suhteet EU:n kanssa Iranin on taattava perustavanlaatuiset ihmisoikeudet sekä kunnioitettava demokratian, ilmaisunvapauden ja oikeusvaltion periaatteita, koska se on edellytys kaikkien maiden poliittisille ja taloudellisille suhteille EU:n kanssa; korostaa, että mahdollinen Iranin ja EU:n välisen yhteistyö- ja kauppasopimuksen tekeminen riippuu edellä mainittujen arvojen kunnioittamisesta ja siitä, noudattaako Iran täysimääräisesti YK:n turvallisuusneuvoston ja IAEA:n päätöslauselmia, saadaanko Iranin ydinohjelman rauhanomaisesta luonteesta todennettavissa olevat vakuudet ja lakkaako Iran tukemasta terrorismia;

23.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan aktiivisesti kaikkia tiedotusvälineiden moniarvoisuuden parantamista koskevia aloitteita; pitää myönteisenä farsinkielisiä eurooppalaisia uutislähetyksiä koskevan hankkeen käynnistämistä;

24.   kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä eurooppalaisten yritysten valvontateknologian viennin kieltämiseksi Iranin kaltaisille hallituksille ja valtioille, jossa kyseistä teknologiaa voidaan käyttää ilmaisuvapauden tukahduttamiseen;

25.   kehottaa komissiota perustamaan Teheraniin Euroopan unionin lähetystön;

26.   kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan Euroopan ihmisoikeus- ja demokratiavälineen (EIDHR) ja Euroopan maahanmuuttopolitiikan puitteissa lisätoimia, joilla aktiivisesti suojellaan iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuutta;

o
o   o

27.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.