Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 29. syyskuuta 2011 Palestiinan tilanteesta(1), 16. helmikuuta 2012 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä(2) ja 9. syyskuuta 2010 Jordanin ja erityisesti sen alajuoksun tilanteesta(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012, 18. heinäkuuta 2011, 23. toukokuuta 2011 ja 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin parlamentin täysistunnossa 12. kesäkuuta 2012 pitämän puheen Lähi-idän ja Syyrian viimeaikaisesta kehityksestä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat, erityisesti 8. kesäkuuta 2012 annetun julkilausuman siirtokuntien laajentamisesta, 25. huhtikuuta 2012 annetun julkilausuman miehitetyillä palestiinalaisalueilla sijaitsevien Sansanan, Rechelimin ja Bruchinin siirtokuntien asemaa koskevasta Israelin viranomaisten päätöksestä sekä 22. helmikuuta 2012 annetun julkilausuman Israelin siirtokuntien hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon tammikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin Itä-Jerusalemista ja heinäkuussa 2011 laaditun raportin C-alueesta ja Palestiinan valtion rakentamisesta sekä huhtikuussa 2011 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta ja siihen liittyvän helmikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden muistion siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven yleissopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 181 (1947) ja 194 (1948) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967), 252 (1968), 338 (1973), 476 (1980), 478 (1980), 1397 (2002), 1515 (2003) ja 1850 (2008),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin julkilausumat ja erityisesti sen 11. huhtikuuta 2012 ja 23. syyskuuta 2011 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2012 annetun Israelin ja palestiinalaishallinnon yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen 9. heinäkuuta 2004 antaman neuvoa-antavan lausunnon miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista,

–  ottaa huomioon Palestiinan pääministeri Salam Fayyadin elokuussa 2009 esittelemän valtion kaksivuotisen perustamissuunnitelman ”Ending the occupation, establishing a state”,

–  ottaa 18. syyskuuta 1995 tehdyn Länsirannan ja Gazan alueen väliaikaisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 1993 tehdyt Oslon sopimukset (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti vahvistanut tukevansa kahden valtion ratkaisua, jossa Israelin valtio varmoin ja tunnustetuin rajoin sekä itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja se on julistanut, että hyväksytään vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta molempien valtioiden pääkaupunkina, joista on sovittu osapuolten kesken; katsoo, että palestiinalaisten itsemääräämisoikeus ja oikeus omaan valtioonsa ovat kiistattomia, samoin kuin Israelin oikeus olemassaoloon turvallisten rajojen sisällä;

B.  toteaa, että 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä korostettiin, että ”arabimaissa käynnissä olevien muutosten vuoksi on entistä tärkeämpää edistyä Lähi-idän rauhanprosessissa nopeasti” ja että ”se, että otetaan huomioon alueen kansojen toiveet, kuten palestiinalaisten toiveet valtiosta ja israelilaisten toiveet turvallisuudesta, on tärkeä osa alueen kestävää rauhaa, vakautta ja vaurautta”;

C.  ottaa huomioon, että osapuolten väliset suorat rauhanneuvottelut ovat keskeytyneet ja että viimeaikaiset yritykset aloittaa neuvottelut uudelleen ovat epäonnistuneet; ottaa huomioon, että EU on kehottanut osapuolia toteuttamaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista edistäviä toimia, mikä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa mielekkäät neuvottelut, pidättäytyä toimista, jotka asettavat kyseenalaiseksi prosessin uskottavuuden ja ehkäistä yllytystä;

D.  toteaa, että Israel ja palestiinalaishallinto antoivat 12. toukokuuta 2012 yhteisen julkilausuman, jossa ne vakuuttivat olevansa sitoutuneita saavuttamaan rauhan ja jossa osapuolet toivoivat, että presidentti Abbasin ja pääministeri Netanyahun välillä käyty kirjeenvaihto edistäisi tähän tavoitteeseen pääsemistä;

E.  ottaa huomioon, että kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, myös neljättä Geneven sopimusta, sovelletaan täysimääräisesti Länsirantaan, myös Itä-Jerusalemiin ja Gazan alueeseen; katsoo, että Israelin on muun muassa varmistettava hyvässä uskossa, että miehitetyillä alueilla elävän palestiinalaisväestön perustarpeista huolehditaan, johdettava miehittämiään alueita tavalla, joka hyödyttää paikallisväestöä, suojeltava siviilikohteita ja vältettävä oman väestön siirtämistä miehitetyille alueille sekä miehitettyjen alueiden väestön siirtämistä omille alueilleen;

F.  katsoo, että EU:n edustustojen päälliköiden äskettäin laatimat raportit, jotka koskivat C-aluetta ja Palestiinan valtion rakentamista, Itä-Jerusalemia ja siirtokuntalaisten väkivaltaisuutta, vahvistivat jälleen kerran alueella käynnissä olevan huolestuttavan ja mahdollisesti peruuttamattoman kehityksen; panee merkille, että Israelin ulkoministeriö torjuu EU:n päätöslauselmissa esitetyt vaatimukset ja on arvostellut päätöslauselmia siitä, että ne eivät auta edistämään rauhanprosessia;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 1995 tehdyistä Oslon sopimuksista lähtien Länsiranta on jaettu hallinnollisesti kolmeen vyöhykkeeseen tai alueeseen; toteaa, että C-alue käsittää suurimman osuuden Länsirannan alueesta; toteaa, että C-alueen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on erittäin tärkeä tulevan palestiinalaisvaltion elinkelpoisuudelle;

H.  katsoo, että Israelin hallinnon politiikka, erityisesti siirtokuntien rakentaminen ja laajentaminen, on vähentänyt palestiinalaisväestön määrää Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa; katsoo, että Israelin siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja suuri este rauhanponnisteluille; ottaa huomioon, että Israelin valtio tukee niitä huomattavin kannustimin esimerkiksi verotuksen, asumisen, infrastruktuurin, tieverkoston, vesihuollon, koulutuksen ja terveydenhuollon alalla;

I.  ottaa huomioon, että Israel julisti vuodelta 1980 olevassa laissaan ”Basic Law: Jerusalem, Capital of Israel” Jerusalemin Israelin jakamattomaksi ja yhtenäiseksi pääkaupungiksi, mikä on vastoin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 478 (1980); ottaa huomioon, että neuvoston 14. toukokuuta 2012 antamissa päätelmissä toistetaan jälleen, että ratkaisu Jerusalemin asemaan molempien valtioiden tulevana pääkaupunkina on löydettävä neuvotteluteitse; katsoo, että Itä-Jerusalemin viimeaikaisten tapahtumien vuoksi suunnitelma Jerusalemista kahden valtion tulevana pääkaupunkina on käytännössä yhä epätodennäköisempi ja hankalampi toteuttaa; ottaa huomioon, että Itä-Jerusalem on yhä enemmän eristyksissä Länsirannasta, kun taas kaupungin historiallinen alue on yhä enemmän eristyksissä muusta osasta Itä-Jerusalemia;

J.  ottaa huomioon, että vaikka Itä-Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset muodostavat 37 prosenttia Jerusalemin väestöstä ja maksavat 36 prosenttia kaupungin verotuloista, vain 10 prosenttia kaupungin talousarviosta osoitetaan Itä-Jerusalemiin, minkä vuoksi tarjotut palvelut ovat täysin riittämättömät; pitää erittäin huolestuttavana kysymyksenä sitä, että Israelin viranomaiset ovat sulkeneet suurimman osan Palestiinan virastoista, Orient House mukaan luettuna, mikä on aiheuttanut institutionaalisen ja johtajuutta koskevan tyhjiön paikallisen palestiinalaisväestön keskuudessa;

K.  ottaa huomioon, että Itä-Jerusalemissa asuvilla palestiinalaisilla on pysyvä oleskelulupa, joka voidaan myöntää lapsille vain tietyissä olosuhteissa ja jota ei myönnetä automaattisesti aviopuolisoille, mikä estää monien Itä-Jerusalemin pysyvien asukkaiden puolisoita ja lapsia asumasta perheensä kanssa; ottaa huomioon, että noin 200 000 israelilaista siirtokuntalaista asuu Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä;

L.  katsoo, että palestiinalaisväestön ja sen oikeuksien suojelu Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa on erittäin tärkeää, jotta kahden valtion ratkaisu säilyy toteuttamiskelpoisena; ottaa huomioon, että siirtokuntien käynnissä oleva laajentaminen ja siirtokuntien asukkaiden väkivaltaisuus, maankäyttöä koskevat rajoitukset ja kriittinen asuntopula, talojen purkaminen, häädöt ja pakkosiirrot, maan takavarikointi, luonnonvarojen vaikea saanti sekä perussosiaalipalvelujen ja -avun puute vaikuttavat huomattavan kielteisesti palestiinalaisten elinoloihin; ottaa huomioon, että näiden alueiden taloudellinen tilanne, jota pääsyä, liikkumista ja maankäyttöä koskevat rajoitukset pahentavat, aiheuttaa edelleen suurta huolta; ottaa huomioon, että ILO:n vuosiraportin mukaan Länsirannalla 15–24-vuotiaista nuorista naisista 53,5 prosenttia ja samanikäisistä nuorista miehistä 32,3 prosenttia on työttömiä;

M.  ottaa huomioon, että Länsirannan, etenkin C-alueen, ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestöä vaivaa ankara vesipula; toteaa, että kasteluveden puute vaikuttaa vakavasti palestiinalaisiin viljelijöihin, kun kasteluvesi käytetään pääosin Israelin sekä israelilaisten siirtokuntalaisten tarpeisiin; ottaa huomioon, että riittävät vesivarat ovat keskeinen edellytys tulevan palestiinalaisvaltion elinkelpoisuudelle;

N.  ottaa huomioon, että Israelin rakentama turva-aita, joka ei noudata vihreää linjaa, eristää huomattavan osan palestiinalaisalueesta sekä Länsirannan alueella että Itä-Jerusalemissa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 2004 antamassa neuvoa-antavassa lausunnossa miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista todetaan, että Israelin rakentama turva-aita ja tähän liittyvä hallinto ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia;

O.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti ilmaissut tukevansa presidentti Mahmoud Abbasin ja pääministeri Salam Fayyadin ponnisteluja valtion perustamiseksi sekä kannattanut pääministeri Fayyadin kaksivuotista valtionperustamissuunnitelmaa ja ilmaissut tyytyväisyytensä sen johdosta; katsoo, että C-alueen ja Itä-Jerusalemin olisi kuitenkin säilyttävä Palestiinan kansallisten kehityssuunnitelmien ensisijaisina prioriteetteina erityisesti vastauksena sille, että näiden alueiden palestiinalaisasukkaat ovat kokeneet tulleensa sivuutetuiksi;

P.  ottaa huomioon, että Israelin vankiloissa ja pidätyskeskuksissa on tällä hetkellä yli 4 500 palestiinalaisvankia, mukaan lukien 24 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä, noin 240 lasta ja yli 300 palestiinalaista hallinnollisessa pidätyksessä;

Q.  katsoo, että paimentolaisarabit ovat alkuperäiskansa, joka elää aloilleen asettunutta ja perinteistä maanviljelijän elämää esi-isiensä asuinsijoilla ja haluaa, että heidän ainutlaatuiset elinolonsa ja asemansa tunnustetaan virallisesti ja pysyvästi; katsoo, että paimentolaisarabiyhteisöt, joiden elinkeinoa Israelin politiikka uhkaa esimerkiksi pakkosiirroin, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä sekä miehitetyllä palestiinalaisalueella että Negevissä;

R.  ottaa huomioon, että 14. toukokuuta 2012 julkaistun väestönsiirtoja käsittelevän työryhmän (Displacement Working Group (DWG)) raportin ja YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) kuukausittaisen Humanitarian Monitor -julkaisun mukaan Israelin joukot ovat tuhonneet tammikuusta 2011 lähtien yli 60 rakennelmaa, esimerkiksi aurinkopaneeleja, vesitankkeja ja maatalousrakennuksia, joita EU ja monet sen jäsenvaltiot olivat rahoittaneet; panee merkille, että yli 100:aa vastaavaa hanketta uhkaa tuhoutuminen;

S.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat monissa yhteyksissä, esimerkiksi 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä, toistaneet perustavanlaatuisen sitoutumisensa Israelin turvallisuuteen, tuominneet voimakkain sanakääntein tietoisesti siviileihin kohdistuvan väkivallan, kuten Gazan alueelta tehdyt raketti-iskut, ja vaatineet estämään tehokkaasti aseiden salakuljetuksen Gazaan;

T.  ottaa huomioon EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2 artiklan, jonka mukaan osapuolten suhteiden on perustuttava kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mikä ohjaa niiden sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa ja muodostaa sopimuksen olennaisen osan;

U.  ottaa huomioon, että Gazan alueen saarto ja humanitaarinen kriisi ovat jatkuneet vuodesta 2007 lähtien huolimatta kansainvälisen yhteisön lukuisista kehotuksista avata rajanylityspaikat välittömästi, kestävästi ja ehdoitta humanitaarisen avun, kaupallisten tuotteiden ja henkilöiden kululle Gazaan ja Gazasta, kuten myös 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä todettiin;

1.  muistuttaa tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä;

2.  panee tyytyväisenä merkille 14. toukokuuta 2012 Lähi-idän rauhanprosessista annetut neuvoston päätelmät – joihin sisältyy Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia koskevia päätelmiä – joissa muistutetaan, että EU tunnustaa vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta, joista on sovittu osapuolten kesken, panee lisäksi tyytyväisenä merkille Lähi-idän kvartetin 11. huhtikuuta 2012 antaman lausunnon;

3.  painottaa, että konfliktin päättyminen on erittäin tärkeää EU:lle, konfliktin osapuolille ja alueelle laajemmin, ja toteaa, että tähän voidaan päästä kattavan rauhansopimuksen avulla, joka perustuu YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskeviin päätöslauselmiin, Madridin periaatteisiin (muun muassa ”maata rauhaa vastaan” -periaate), etenemissuunnitelmaan, osapuolten aiempiin sopimuksiin ja arabimaiden rauhanaloitteeseen; korostaa, että loppuratkaisun ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti kummankaan osapuolen arvokkuuteen; toteaa, että EU:lla, joka on palestiinalaishallinnon merkittävin avunantaja ja yksi Israelin tärkeimmistä kauppakumppaneista, on käytössään välineitä, joiden avulla se voi aktiivisemmin kannustaa molempia osapuolia toteuttamaan ratkaisuun tähtääviä toimenpiteitä; kehottaa molempia osapuolia tekemään yhteistyötä EU:n kanssa, jonka olisi puolestaan pyrittävä kaikin tavoin ratkaisemaan konflikti; muistuttaa, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta, johon sisältyy myös Geneven neljäs yleissopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, sovelletaan myös miehitettyyn palestiinalaisalueeseen;

4.  korostaa, että on viipymättä jatkettava kvartetin vaatimien määräaikojen mukaisesti suoria neuvotteluja, jotka johtavat kahden valtion ratkaisuun israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, jotta nykyisestä epätyydyttävästä tilanteesta päästään eteenpäin; pitää myönteisenä 17. huhtikuuta 2012 alkanutta kirjeenvaihtoa osapuolten välillä ja on myös tyytyväinen 12. toukokuuta 2012 annettuun Israelin ja palestiinalaishallinnon yhteiseen julkilausumaan;

5.  on erittäin huolissaan C-alueella Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa tapahtuneesta kehityksestä, jota EU:n edustustojen päälliköt ovat kuvanneet raporteissaan C-alueesta ja Palestiinan valtion rakentamisesta heinäkuussa 2011 ja Itä-Jerusalemista tammikuussa 2012;

6.  korostaa, että on tärkeätä suojella palestiinalaisväestöä ja sen oikeuksia C-alueella ja Itä-Jerusalemissa, mikä on olennaisen tärkeää kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden säilyttämiseksi;

7.  muistuttaa, että siirtokunnat ovat edelleen kansainvälisen oikeuden nojalla laittomia, ja kehottaa Israelin hallitusta tekemään lopun kaikista rakennustöistä ja siirtokuntien laajentamisesta Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa sekä lakkauttamaan kaikki maaliskuun 2001 jälkeen perustetut etuvartioasemat;

8.  tuomitsee voimakkaasti kaikki siirtokuntien asukkaiden palestiinalaissiviileihin kohdistamat äärimmäiset väkivallanteot ja vainon ja kehottaa Israelin hallitusta ja viranomaisia saattamaan tällaisiin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen ja vastuuseen teoistaan;

9.  kehottaa panemaan täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön EU:n tämänhetkisen lainsäädännön ja EU:n ja Israelin kahdenväliset sopimukset, jotta voidaan varmistaa, että EU:n valvontajärjestelmä – nk. tekniset järjestelmät – ei mahdollista Israelin siirtokuntien tuotteiden tuontia EU:n markkinoille etuuskohtelujärjestelmän puitteissa;

10.  kehottaa Israelin hallitusta ja viranomaisia huolehtimaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan erityisesti siten, että

11.  kehottaa lopettamaan hallinnolliset pidätykset ilman, että Israelin viranomaisilla on virallista syytettä tai oikeudenkäyntiä palestiinalaisia vastaan; vaatii kaikille palestiinalaisvangeille mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja kehottaa vapauttamaan poliittiset palestiinalaisvangit ja erityisesti Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsenet, kuten Marwan Barghoutin, sekä hallinnolliset vangit; kehottaa myös vapauttamaan välittömästi Jeninin pakolaisleirin The Freedom -teatterin taiteellisen johtajan Nabil Al-Raeen, joka pidätettiin 6. kesäkuuta 2012 ja on ollut vangittuna siitä lähtien; pitää myönteisenä 14. toukokuuta 2012 saavutettua sopimusta, jonka perusteella palestiinalaiset vangit saattoivat lopettaa syömälakon, ja vaatii panemaan sopimuksen täytäntöön täysimääräisesti ja välittömästi;

12.  kehottaa suojelemaan Länsirannan ja Negevin paimentolaisyhteisöjä ja kehottaa Israelin viranomaisia kunnioittamaan täysimääräisesti paimentolaisyhteisöjen oikeuksia ja tuomitsee oikeuksien mahdolliset rikkomiset (esimerkiksi talojen purkamisen, pakkosiirrot ja julkisten palvelujen rajoittamisen); kehottaa tässä yhteydessä lisäksi Israelin hallitusta perumaan Prawer Plan -suunnitelman;

13.  kannustaa Palestiinan hallitusta ja viranomaisia kiinnittämään C-alueeseen ja Itä-Jerusalemiin enemmän huomiota Palestiinan kansallisissa kehityssuunnitelmissa ja hankkeissa, jotta voidaan parantaa näiden alueiden tilannetta ja palestiinalaisväestön elinoloja;

14.  korostaa jälleen, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti voidaan ratkaista kestävästi vain rauhanomaisin keinoin ilman väkivaltaa; tukee edelleen tässä yhteydessä presidentti Abbasin väkivallattoman vastarinnan politiikkaa ja kannustaa palestiinalaisten sisäisen sovinnon etsimiseen ja Palestiinan valtion rakentamiseen ja pitää presidentin- ja parlamenttivaaleja tärkeinä osatekijöinä tässä prosessissa;

15.  muistuttaa voimakkaasta sitoutumisestaan Israelin valtion turvallisuuteen; tuomitsee kaikki tahallisesti siviileihin kohdistetut väkivaltaisuudet ja on kauhistunut Gazan alueelta tehdyistä raketti-iskuista;

16.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan edelleen ja antamaan apua palestiinalaiselimille ja kehityshankkeille C-alueella ja Itä-Jerusalemissa pyrkimyksenä suojella ja vahvistaa Palestiinan väestöä; kehottaa parempaan koordinointiin EU:n ja jäsenvaltioiden välillä tällä alalla; korostaa, että Israelin on lopetettava palestiinalaishallinnolle kuuluvien tulli- ja verotulojen pitäminen itsellään;

17.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tarkistamaan paikan päällä kaikki väitteet, jotka koskevat EU:n rahoittamien rakenteiden ja hankkeiden tuhoamista ja vahingoittamista miehitetyillä alueilla, ja kehottaa toimittamaan tulokset parlamentille;

18.  kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan näiden asioiden käsittelyä kaikilla tasoilla EU:n kahdenvälisissä suhteissa Israelin ja palestiinalaishallinnon kanssa; korostaa, että Israelin sitoumus noudattaa kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja humanitaarisesta oikeudesta johtuvia velvoitteitaan suhteissa palestiinalaisväestöön on otettava täysimääräisesti huomioon EU:n kahdenvälisissä neuvotteluissa kyseisen maan kanssa;

19.  kehottaa jälleen EU:ta ja jäsenvaltioita omaksumaan aktiivisemman roolin myös kvartetin yhteydessä toimissa, joilla pyritään saavuttamaan oikeudenmukainen ja pysyvä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa jälleen kvartetin keskeistä asemaa ja antaa edelleen tukensa korkealle edustajalle, joka pyrkii luomaan uskottavat edellytykset rauhanprosessin käynnistämiselle uudelleen;

20.  muistuttaa kehotuksestaan poistaa välittömästi, kestävästi ja ehdoitta Gazan alueen saarto, joka koskee humanitaarisen avun, kaupallisten tuotteiden ja henkilöiden kulkua, ja kehottaa toimiin kyseisen alueen jälleenrakentamiseksi ja sen talouden elvyttämiseksi; kehottaa myös, ottaen asianmukaisesti huomioon Israelin legitiimit turvallisuustarpeet, luomaan tehokkaan valvontamekanismin, jolla estetään aseiden salakuljetus Gazaan; panee merkille neuvoston päätöksen jatkaa Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatiota EU BAM Rafahia 30. kesäkuuta 2013 asti ja odottaa operaation täyttävän tehtävänsä ja olevan ratkaisevassa ja vaikuttavassa asemassa rajat ylittävien suhteiden päivittäisessä hoidossa sekä Israelin ja Palestiinan viranomaisten välisen luottamuksen kehittämisessä; kehottaa Hamasia tunnustamaan Israelin valtion ja antamaan tukensa kahden valtion ratkaisulle; kehottaa lisäksi Hamasia lopettamaan Israelin valtioon sekä sisältä että ulkoa käsin kohdistetun väkivallan;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0429. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0060. (3) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 81.