Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2126(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0132/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0132/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 26/02/2014 - 9.16
CRE 26/02/2014 - 9.16
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0163

Hyväksytyt tekstit
PDF 158kWORD 79k
Keskiviikko 26. helmikuuta 2014 - Strasbourg
Kehityksen edistäminen vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla
P7_TA(2014)0163A7-0132/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. helmikuuta 2014 kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa (2013/2126(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Afrikan mineraalivarojen kehittämisestä ja hallinnoinnista annetun Addis Abeban julistuksen, joka hyväksyttiin lokakuussa 2008 Afrikan unionin mineraalivarojen kehittämisestä vastaavien ministerien ensimmäisessä konferenssissa,

–  ottaa huomioon Afrikan kaivostoiminnan näkymät, jotka valtionpäämiehet ja pääministerit hyväksyivät helmikuussa 2009 pidetyssä Afrikan unionin huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon Suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin (ICGLR) Suurten järvien alueen luonnonvarojen laittoman hyödyntämisen torjuntaa tarkastelleessa erityishuippukokouksessa 15. joulukuuta 2010 annetun Lusakan julistuksen(1),

–  ottaa huomioon Afrikan kaivostoiminnan näkymien täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin joulukuussa 2011 Afrikan unionin mineraalivarojen kehittämisestä vastaavien ministerien toisessa konferenssissa,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. istunnossa toukokuussa 2011 ehdottamat kymmenen periaatetta ihmisoikeusriskien hallinnoinnin sisällyttämiseksi valtioiden ja sijoittajien välisiin sopimusneuvotteluihin,

–  ottaa huomioon konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevan OECD:n due diligence -oppaan, jossa esitetään yksityiskohtaisia suosituksia, joilla autetaan yrityksiä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja välttämään konfliktien rahoittamista hankintamenettelyissään(2),

–  ottaa huomioon avoimuutta koskevan kansainvälisen EITI-aloitteen, jolla taataan, että luonnonvaroihin perustuvat hallitusten tulot julkaistaan,

–  ottaa huomioon G8-maiden Lough Ernessä kesäkuussa 2013 antaman julistuksen, jossa valtionpäämiehet ja pääministerit korostivat luonnonvarojen ja niiden toimitusketjun avoimen ja vastuullisen hallinnoinnin merkitystä(3),

–  ottaa huomioon G20-ryhmän 6. syyskuuta 2013 antaman lopullisen julkilausuman, jossa maailman johtajat tukivat kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0132/2014),

A.  ottaa huomioon, että monessa kehitysmaassa luonnonvarojen otto muodostaa suuren osan BKT:sta ja usein suurimman valuuttatulojen ja ulkomaisten investointien lähteen;

B.  toteaa, että Afrikan mineraalivarannot kuuluvat maailman suurimpiin ja että niiden hyödyntämisestä saatavat tuotot olisi käytettävä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen sekä nopean ja laaja-alaisen yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen ja kasvun aikaansaamiseen; toteaa kuitenkin, että Afrikan maiden on edelleen laadittava ja pantava täytäntöön johdonmukaisia strategioita tehdäkseen luonnonvarojen hyödyntämisestä talouskehityksen ja niiden kansantalouksien monipuolistamisen moottorin;

C.  toteaa, että jos luonnonvaroista saatavia tuloja hallinnoidaan asianmukaisesti ja avoimesti, luonnonvarat voivat muodostaa talouskasvun ja yhteiskunnan kehityksen kantavan voiman;

D.  ottaa huomioon, että öljyä, kaasua, mineraaleja, puutavaraa ja muita luonnonvaroja koskevat kiistat ovat maailmanlaajuisesti toiseksi suurin konfliktien aiheuttaja; ottaa huomioon, että kilpailu maan ja veden kaltaisista luonnonvaroista lisääntyy ja pahentaa entisestään nykyisiä konflikteja tai aiheuttaa uusia; ottaa huomioon, että maan ja luonnonvarojen huonoa hoitoa pahentavat entisestään ympäristön pilaantuminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutos;

E.  toteaa, että luonnonvaroiltaan rikkaat maat ovat usein paradoksaalisesti huonommassa asemassa kuin muut maat (niin sanottu luonnonvarakirous) ja että mineraalien valvonta, hyödyntäminen, kauppa ja verotus edistävät toisinaan aseellisia selkkauksia (konfliktimineraalien ongelma);

F.  ottaa huomioon, että kaivostoiminnasta paikalliselle väestölle aiheutuvat hyödyt eivät usein toteudu tai jäävät selvästi vähäisemmiksi kuin kielteiset sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset; toteaa, että paikalliset tai kansalliset viranomaiset voivat lisätä kaivostoiminnasta paikalliselle väestölle aiheutuvia hyötyjä parantamalla hallinnointia ja avoimuutta, millä voidaan kompensoida mahdollisia kielteisiä sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia;

G.  pitää ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia tärkeänä, jotta voidaan suojella kaivostoiminta-alueiden alkuperäisväestöjen oikeuksia;

H.  ottaa huomioon Maailmanpankin vuonna 2008 esittämän arvion, jonka mukaan 90 prosenttia Kongon demokraattisen tasavallan mineraalien tuotannosta on peräisin pienimuotoisissa kaivoksissa työskenteleviltä rekisteröimättömiltä työntekijöiltä, jotka toimivat syrjäisillä ja turvattomilla aseellisten ryhmien hallitsemilla alueilla;

I.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kaivostoiminta on erityisesti maaseutualueilla merkittävä työllistäjä; ottaa huomioon, että käsiteollisen ja pienimuotoisen kaivostoiminnan (ASM) virallistamista tarvitaan paikallisen/kansallisen yrittäjyyden edistämiseksi, toimeentulon parantamiseksi sekä maaseudun integroidun sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi; ottaa kuitenkin huomioon, että ASM- kaivostoiminnan epävirallinen luonne Afrikassa tekee siitä helpon kohteen järjestäytyneelle rikollisuudelle ja puolisotilaallisille järjestöille ja aiheuttaa lukuisia haasteita, kuten lapsityövoiman käyttö, jotka estävät sitä saavuttamasta täyttä kehityspotentiaaliaan;

J.  katsoo, että kaivannaisteollisuuden olisi mahdollistettava teknisten ja innovatiivisten alojen kehittäminen ja tuotettava resurssi- ja energiatehokkuuteen, ekologiseen suunnitteluun, suorituskyvyn parantamiseen sekä kierrätykseen ja kierrätystalouteen liittyviä ratkaisuja, jotka voivat hyödyttää sekä kehitysmaita että kehittyneitä maita;

K.  toteaa, että Afrikan kaivostoiminnan näkymät tarjoavat puitteet alan johdonmukaisemmalle ja tiiviimmälle integroimiselle koko mantereen talouteen ja yhteiskuntaan;

L.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusloukkaukset ovat yleisiä kaivannaisteollisuuden alalla ja että näitä ovat lapsityövoiman käyttö, seksuaalinen väkivalta, ihmisten katoamiset, puhdasta ympäristöä koskevan oikeuden rikkominen, maan ja toimentulon menetykset ilman neuvotteluja ja asianmukaisia korvauksia, pakkosiirtymiset sekä rituaalisten tai kulttuurisesti merkittävien paikkojen tuhoaminen;

M.  ottaa huomioon, että pakkotyö sekä ammattiyhdistysoikeuksien ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden kieltäminen ovat edelleen suuria huolenaiheita; toteaa, että myös usein erittäin kehnot terveyttä ja turvallisuutta koskevat normit tai niiden puuttuminen kokonaan ovat edelleen valtava huolenaihe erityisesti pienimuotoisissa kaivoksissa, joissa työskennellään usein hyvin epävarmoissa oloissa;

N.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittamisvelvollisuus on maailmanlaajuinen vaatimus, jota kaikkien yritysten odotetaan noudattavan riippumatta siitä, missä ne toimivat, kuten muistutetaan liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteissa, jotka on laatinut YK:n pääsihteerin liiketoiminnan ja ihmisoikeuksien erityisedustaja John Ruggie; katsoo, että tämän velvollisuuden konkreettisista vaikutuksista ei kuitenkaan ole vielä saavutettu yksimielisyyttä ja että edistymistä kohti sen kattavaa noudattamista on vakavasti haitannut myös tehokkaiden seuranta-, raportointi-, tarkistus- ja vastuuvelvollisuusmekanismien puuttuminen;

O.  toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuun alalla sovellettavat erilaiset ja teemoiltaan vaihtelevat käytännesäännöt, standardit ja sertifiointijärjestelmät tekevät arvioinnista, vertailusta ja todentamisesta vaikeaa tai mahdotonta; katsoo, että tähän erilaisuuteen on monia syitä, kuten riittämätön sitoutuminen yritysten käytännön yhteiskuntavastuun tavoitteluun sekä mutkien oikominen yrityksissä, jotka haluavat tulla nähdyiksi sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullisina;

P.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun alalla vallitsevan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi on erityisen tärkeää, että luovutaan nykyisestä ”à la carte” -järjestelmästä, jossa yritykset valitsevat noudatettavat käytänteet ja normit oman mieltymyksensä mukaan, ja siirrytään yhteisiin, koko alalla sovellettaviin normeihin;

Q.  katsoo, että viherpesu – jossa luodaan näennäinen vaikutelma ympäristöystävällisestä toiminnasta kuluttajien pettämiseksi ja huomion johtamiseksi pois ympäristöä vahingoittavista käytänteistä – johtaa kuluttajia, suurta yleisöä ja sääntelijöitä harhaan ympäristönsuojelun tason osalta ja vaarantaa yritystoiminnan vastuullisuuden, joten sitä on torjuttava; toteaa yleisemmin, että jos yritys käyttää yhteiskuntavastuuta markkinoinnissaan, sen on osoitettava väitteidensä todenperäisyys;

R.  toteaa, että EITI-aloitteen toteuttamisella pyritään parantamaan tulojen hallinnan avoimuutta ja siten vähentämään korruptioriskejä ja mahdollistamaan hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen;

S.  toteaa, että vaikka monet Afrikan maat ovat kahden viime vuosikymmenen aikana vapauttaneet taloutta, kauppaa ja investointeja, ne eivät ole saaneet aikaan merkittävää talouden monipuolistumista ja niiden taloudet ovat keskimäärin vähemmän monipuolisia ja enemmän keskittyneitä esimerkiksi alhaisen lisäarvon mineraali- ja maatalousvientiin, jotka ovat molemmat äärimmäisen herkkiä ulkoisille hintavaihteluille; toteaa, että nykyisin olisi pyrittävä kaikin tavoin monipuolistamaan taloutta eli vähentämään riippuvuutta kaivannaisteollisuudesta ja maatalousviennistä;

T.  ottaa huomioon, että Afrikan mineraalivarojen kehittämisestä ja hallinnoinnista annetussa Addis Abeban julistuksessa kehotetaan Afrikan maita varmistamaan, että talouskumppanuussopimukset ja yleiset WTO-neuvottelut eivät rajoita kansallista kehityspolitiikkaa ja että kaupan vapauttaminen, joka voi voimistaa alhaisen tulotason Afrikan maiden riippuvuutta perushyödykkeistä, ei johda ”lukkiutumisvaikutukseen”;

U.  toteaa, että Latinalaisessa Amerikassa on toteutettu 1980-luvulta lähtien Maailmanpankin johdolla kaivosalan uudistuksia, ja nyt ollaan siirtymässä valtiollisten instituutioiden aseman vahvistamiseen, jossa keskitytään ensisijaisiin kansallisiin tavoitteisiin ja talouskehitystavoitteisiin;

V.  toteaa, että vientiveroja sovelletaan laajasti, vaikka ne on kielletty monessa alueellisessa kauppasopimuksessa sekä EU:n soveltamissa talouskumppanuussopimuksissa;

W.  toteaa, että jotkut AKT-maat ovat huolestuneita siitä, että talouskumppanuussopimusten vientiveroa koskevat rajoitukset voivat vaikeuttaa arvoketjussa nousua;

X.  toteaa, että korruptio ja salaiset sopimukset ovat hyvin yleisiä kaivannaisteollisuudessa;

Y.  toteaa, että nykyaikaisten toimitusketjujen maailmanlaajuinen luonne merkitsee sitä, että luonnonvaroja, joilla on ruokittu joitakin maailman raaimmista konflikteista, ostetaan ja myydään kansainvälisesti ja tähän osallistuu myös EU:ssa toimivia yrityksiä;

Z.  toteaa, että yritysten sinänsä myönteiset vapaaehtoiset pyrkimykset välttää konfliktimineraalien hankintaa eivät ole aina olleet tehokkaita;

AA.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltain vuoden 2010 Dodd–Frank-lain 1502 pykälässä edellytetään Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomitean (SEC) listaamia yrityksiä, myös eurooppalaisia yrityksiä, tarkastamaan asianmukaista huolellisuutta noudattaen, onko niiden tuotteissa mineraaleja, joilla on rahoitettu Kongon demokraattisen tasavallan aseellisia ryhmiä; toteaa, että tähän liittyvässä päätöksessään SEC viittasi OECD:n ohjeisiin luotettavana asianmukaista huolellisuutta koskevana normina yrityksille, jotka panevat lakia täytäntöön;

AB.  toteaa, että pyrkimykset konfliktien lopettamiseen siten, että estetään käsiteollisen kaivostoiminnan tulojen virtaaminen aseistetuille ryhmille, ovat olleet suhteellisen onnistuneita timanttien osalta, mutta Suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin lisäksi tarvitaan lisäponnistuksia vankan oikeudellisen ja institutionaalisen kehyksen luomiseksi käsiteolliselle kaivostoiminnalle;

Kaivostoiminta ja kestävä kehitys

1.  panee huolestuneena merkille, että kestämättömällä kaivostoiminnalla voi olla valtavia kielteisiä ympäristöön kohdistuvia ja sosiaalisia vaikutuksia erityisesti Afrikassa;

2.  painottaa, että hyödykkeiden hintojen maailmanlaajuinen nousu, jota nopeasti kasvavien talouksien kysyntä on ruokkinut, tarjoaa erityisesti Afrikan luonnonvaroiltaan rikkaille kehitysmaille suuren mahdollisuuden lisätä tulojaan ja kanavoida niitä kehitykseen kansalaistensa eduksi; kannattaa tähän tähtääviä kansallisia politiikkoja; painottaa, että lainsäädännön ja sääntelyn uudistukset ovat usein ratkaisevan tärkeitä, ja korostaa, että poliittista liikkumavaraa ei pidä rajoittaa kauppaa ja investointeja koskevilla sopimuksilla;

3.  painottaa, että sen lisäksi, että kaivannaisteollisuus tuottaa valtiolle tuloja käytettäväksi kehittämiseen, sen olisi osaltaan edistettävä kehitystä yhteyksillä paikalliseen talouteen esimerkiksi työllistämällä ja kouluttamalla paikallista väestöä, hankkimalla paikallisia tuotteita ja palveluita, jalostamalla paikallisesti louhittua materiaalia ja osallistumalla jalostettua tai jalostamatonta materiaalia hyödyntävän tai muulla tavoin kaivannaisteollisuusyritysten läsnäolosta hyötyvän paikallisen teollisuuden kehittämispyrkimyksiin; kehottaa Afrikan unionin jäsenvaltioita panemaan Afrikan kaivostoiminnan näkymät järjestelmällisesti täytäntöön; on vakuuttunut siitä, että näin voidaan merkittävästi nopeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; painottaa siksi tarvetta edistää kestävän kehityksen periaatteita ympäristön ja yhteiskunnan kannalta vastuullisen kaivostoiminnan pohjalta;

4.  kehottaa kehitysmaita lisäämään alueellista yhteistyötään, laatimaan ja ottamaan käyttöön yhteisiä kaivosalaa ja myös ASM-kaivostoimintaa koskevia ympäristönormeja, sosiaalisia normeja sekä terveys- ja turvallisuusnormeja;

5.  painottaa alueellisen ja kansainvälisen lähestymistavan tarvetta luonnonvarojen laittoman hyödyntämisen hillitsemiseksi; kannustaa kehitysmaita etenemään ASM-kaivostoiminnan virallistamisessa, jotta voidaan parantaa toimeentuloa, taata elinkustannukset kattava palkka sekä integroida ASM-kaivostoiminta maaseudun talouteen ja kansalliseen talouteen siten, että samalla tarjotaan helposti saatavilla olevaa rahoitusta ja teknistä tukea ja taataan oikeudellinen järjestelmä, joka takaa ASM-kaivostoiminnan oikeuksien haltijoille riittävästi maata ja turvallisia hallintamuotoja; kehottaa EU:ta auttamaan kehitysmaita lisäämään paikallisia valmiuksia jäljitys- ja sertifiointijärjestelmien käyttämiseen ennen kuin se kieltää vaatimusten vastaisten mineraalien kuljettamisen;

6.  kiinnittää huomiota siihen, että unioni pyrkii edelleen tukemaan kaivannaisteollisuuden isäntävaltioiden institutionaalista kehittämistä ja valmiuksien rakentamista, jotta voidaan luoda tarvittavat institutionaaliset puitteet ja oikeuskehys kaivannaisteollisuudesta saatavien tulojen avointa ja tehokasta hallinnointia ja kohdentamista varten; kiinnittää lisäksi huomiota unionin ja Afrikan kehityspankin välillä kehitettyihin kumppanuuksiin; kehottaa erityisesti EU:ta asettamaan etusijalle lainsäädännön ja veropolitiikan kehittämisen tukemisen, jotta voidaan maksimoida kaivannaisteollisuuden kehityksen paikallinen ja kansallinen hyöty, mistä seuraa paikallisten uusien työpaikkojen syntyminen, työntekijöiden ja näiden perheiden elinkustannukset kattava palkka sekä paremmat yhteydet kaivannaisteollisuuden kehitykseen osallistuvien pienten ja keskisuurten yritysten ja toimitusketjun kesken;

7.  painottaa, että omavastuullisuusperiaatteen mukaisesti paikallisyhteisöjen olisi osallistuttava luonnonvaroja koskevien hankkeiden suunnitteluun ja kehittämiseen ja hankkeita olisi arvioitava paikallisten toimitusketjujen ja paikallisyhteisön työllistämisen kannalta;

8.  pitää olennaisena, että kaivannaisteollisuutta kehitettäessä tunnustetaan ja turvataan alkuperäiskansojen perinteiset oikeudet ja kulttuuri ja varmistetaan, että nämä kansat antavat etukäteen suostumuksensa ja osallistuvat tietoisesti toimintaan;

9.  painottaa, että monikansallisten yritysten sosiaali- tai ympäristölainsäädännön rikkomisen uhreiksi joutuvien tehokas oikeussuoja on varmistettava;

10.  tähdentää, että tilanteessa, jossa kehitysmaiden oma sääntely ei usein riitä suojelemaan ihmisoikeuksia yritysten rikkeiltä, YK:n ”suojelua, kunnioittamista ja korjaamista” koskeva toimintakehys tarjoaa kattavat ja hyödylliset periaatteelliset puitteet sille, miten yritykset voivat kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia;

11.  kehottaa panemaan käytännössä täytäntöön Afrikan ihmisoikeuksia koskevan peruskirjan, joka sisältää määräyksiä varallisuuden ja luonnonvarojen käytöstä sekä asianmukaista korvausta koskevat periaatteet;

12.  kehottaa kehitysmaita ratifioimaan ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja mineraalialalle tärkeät välineet ja panemaan ne täytäntöön muun muassa valtuuttamalla ihmisoikeuksia käsittelevät instituutiot valvomaan kaivostoimintaan liittyvien ihmisoikeusvaatimusten toteutumista sekä kehittämällä välineitä ja menetelmiä, joiden avulla terveys- ja ihmisoikeuskysymykset voidaan ottaa huomioon vaikutuksia arvioitaessa;

13.  panee huolestuneena merkille, että YK:n ihmisoikeuksien erityisedustajan John Ruggien mukaan noin kaksi kolmasosaa yritysten ihmisoikeusloukkauksista tapahtuu öljy-, kaasu- ja kaivosaloilla; painottaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön on kansainvälisen ja unionin ihmisoikeuslainsäädännön nojalla varmistettava, että niiden lainkäyttöalueilla toimivat yritykset eivät välittömästi tai välillisesti aiheuta tai osaltaan edistä ihmisoikeusloukkauksia liiketoiminnassaan;

14.  ilmaisee huolensa työoloista pienimuotoisessa kaivostoiminnassa, jossa monet työsuhteet ovat epävarmoja eivätkä todellakaan täytä kansainvälisiä ja kansallisia työnormeja ja jossa onnettomuuksia tapahtuu kuusi tai seitsemän kertaa enemmän kuin laajamittaisemmassa toiminnassa; kehottaa kehitysmaiden hallituksia ja kaivosyhtiöitä panemaan täytäntöön ILO:n yleissopimuksissa ja myös terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskevassa yleissopimuksessa esitetyt perustavaa laatua olevat työnormit kaikkien kaivostyöntekijöiden ihmisarvoisen ja turvallisen työn varmistamiseksi;

15.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita lisäämään tukeaan lapsityövoiman käytön torjumiselle kaivostoiminnassa ja tukemaan ILO:n pyrkimyksiä luoda koulutusmahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia tulonhankkimistapoja, jotta lapset saataisiin pois kaivostoiminnasta;

16.  panee tyytyväisenä merkille, että kansainväliset rahoituslaitokset ovat kehittäneet menetelmiä sen varmistamiseksi, että kaivannaisalan sijoittajat toteuttavat ympäristövaikutusten arvioinnit ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnit; toteaa kuitenkin, että valmiuksien rakentaminen kehitysmaissa näiden vaatimusten valvomiseksi on edelleen haasteellista, kun otetaan huomioon taloudelliset ja henkilöresursseja koskevat rajoitteet; kehottaa tämän vuoksi EU:ta päivittämään teknistä tukeaan, jotta kehitysmaille annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön terveysriskien, sosiaalisten riskien ja ympäristöriskien järjestelmälliset arvioinnit siten, että mahdollistetaan kansalaisten käytännön osallistuminen;

17.  korostaa Maailmanpankkiryhmän roolia vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen kehittämisessä; kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa tapaa, jolla jaetaan ja sovelletaan tietoa, joka koskee luotettavuutta korostavien instituutioiden perustamista, sekä tarpeeseen antaa tavallisille ihmisille tietoa ja resursseja, jotta hallitukset joutuvat toimimaan tehokkaammin ja ottamaan heidän tarpeensa paremmin huomioon;

18.  kehottaa viranomaisia kieltämään mineraalien etsimisen ja hyödyntämisen kansallispuistoissa ja maailmanperintökohteissa ja kehottaa yrityksiä sitoutumaan olemaan harjoittamatta tällaista etsintää ja hyödyntämistä;

19.  katsoo, että kaivannaisteollisuus voi ja sen pitäisi vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen lieventämiseen teknologian siirtojen ja vastuullisten investointien avulla; painottaa erityisesti, että suuret kaivosyhtiöt voivat mahdollisesti tarjota päästöjen vähentämistä koskevaa taitotietoa pienille ja keskisuurille kaivosyrityksille; kehottaa jälleen EU:ta pyrkimään sopimukseen ilmastorahoituksesta, teknologian siirrosta ja valmiuksien rakentamisesta sekä lisäämään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi kehitysmaille tarjoamaansa tukea;

20.  painottaa, että tarvitaan vahvaa unionin lainsäädäntöä tiettyjen suurten yritysten muiden kuin kaupallisten tietojen julkistamisesta, mukaan luettuna yritysten velvoite asianmukaisen huolellisuuden (due diligence) riskilähtöiseen arviointiin koko toimitusketjussaan;

Yksityissektorin asema

21.  kehottaa panemaan käytännössä täytäntöön ILO:n julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, YK:n Global Compact -aloitteen sekä YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet yhteisin, koko alalla sovellettavin mekanismein;

22.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n edustustoihin sijoitetut kaupan alan kysymyksiä käsittelevät EU:n virkamiehet saavat säännöllisesti koulutusta yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista aiheista;

23.  kehottaa komissiota edistämään ulkomailla toimivien unionin yritysten liiketoiminnan vastuullisuutta ja varmistamaan etenkin, että ne täyttävät ehdottomasti kaikki oikeudelliset velvoitteensa ja noudattavat erityisesti ihmisoikeuksia, työtä ja ympäristöä koskevia kansainvälisiä vaatimuksia ja sääntöjä;

24.  painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun eri täytäntöönpanojärjestelmien soveltamisala on usein valikoiva, mikä pätee myös sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin näkökohtiin; katsoo, että tällainen hajanainen lähestymistapa on haitallinen arvioitaessa sitä, miten yritys yleisesti toimii kestävyyden alalla; katsoo, että vaikka yleisissä puitteissa on kehitetty yhteinen käsitys ja terminologia yritysten yhteiskuntavastuun periaatteista, niiden olisi myös muodostettava perusta yhteisille, koko alalla sovellettaville kansainvälisille vaatimuksille siitä, mitä on vastuullinen yritystoiminta;

25.  korostaa myös, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden ei pidä katsoa korvaavan valtioiden vastuuta kansalaisiaan kohtaan perusinfrastruktuurin ja muiden julkishyödykkeiden tarjoamisessa vaan pikemminkin täydentävän tätä;

Kansainväliset kauppa- ja investointijärjestelmät

26.  kehottaa EU:ta hyödyntämään kauppa- ja investointisuhteitaan keskeisten kumppanimaiden (esim. Yhdysvallat, Kiina, Japani, Brasilia ja Intia) kanssa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan vuoropuhelun edistämiseksi; kehottaa EU:ta myös arvioimaan ehdotettujen kauppasopimusten vaikutuksen kestävään kehitykseen ennen neuvottelujen aloittamista; vaatii, että investointisopimuksissa edistetään yritysten yhteiskuntavastuun myönteisiä käytäntöjä ja sitä koskevaa raportointia;

27.  painottaa, että kauppasopimuksissa olisi kunnioitettava kehitysmaiden tarvetta monipuolistaa talouksiaan ja toteuttaa teknisiä parannuksia;

28.  pitää ulkomaisia suoria sijoituksia teollisuuskasvulle merkittävinä mutta toteaa, että kehitysmaat tarjosivat suorille ulkomaisille kaivossijoituksille liian edullisia ehtoja 1980- ja 1990-luvuilla ja että tämä yhdessä maiden sisäisen huonon hallinnon, korruption, vastuunalaisuuden puutteen ja kehnon sääntelyn kanssa esti niitä saamasta luonnonvarojensa hyödyntämisestä saaduista voitoista oikeudenmukaista osuutta, joka olisi ollut kipeästi tarpeen niiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä varten;

29.  jakaa YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien erityisedustajan huolen siitä, että nykyiset menetelmät sijoittajien oikeuksien suojelemiseksi sopimuksissa ja kansainvälisissä sopimuksissa rajoittavat valtioiden kykyä suojella ihmisoikeuksia; painottaa tarvetta saattaa tasapainoon sijoittajien oikeudet ja kestävään inhimilliseen kehitykseen liittyvät velvollisuudet;

30.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien erityisedustajan kymmenen periaatetta, joilla pyritään sisällyttämään ihmisoikeusriskien hallinnointi valtioiden ja sijoittajien välisiin sopimusneuvotteluihin, jotta varmistetaan, että vakauttamislausekkeet eivät vaaranna ihmisoikeuksien suojelua ja kunnioittamista; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaiden valmiuksien rakentamista, jotta ne voivat neuvotella ja panna täytäntöön ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä koskevia lausekkeita investointisopimuksissa;

31.  painottaa, että tulosvaatimukset, joilla pyritään erimerkiksi lisäämään ulkomaisten sijoittajien ja paikallisten valmistajien välisiä yhteyksiä, ovat tunnusomaisia teollisuuspolitiikalle; painottaa, että investointisopimuksissa olisi mahdollistettava paikallisen sisällön käyttöä ja teknologian siirtoa koskevat vaatimukset, jotta rohkaistaan ulkomaisia yrityksiä luomaan yhteyksiä tuotantoketjun alku- ja loppupäähän ja edistämään osaltaan isäntämaan talouskehitystä;

32.  kannustaa Afrikan maita edistämään edelleen alueellista integraatiota, jotta eräät Afrikan sisäiset mineraaleihin perustuvan teollistamisen esteet kyetään poistamaan;

33.  painottaa, että vientiverot ovat sallittuja WTO:n järjestelmässä ja että ne voivat olla osa toimintastrategiaa, jolla pyritään kehittämään kotimaista valmistus- tai jalostusteollisuutta;

Tulojen hyödyntäminen

34.  kehottaa EU:ta auttamaan kehitysmaita neuvottelemaan investointisopimuksia, joista seuraa kestäviä sosiaalisia etuja ja joilla parannetaan sosioekonomisia olosuhteita; painottaa, että kun kaivosyhtiöt painostavat kehitysmaiden hallituksia minimoimaan verot ja rojaltit, ne tosiasiallisesti heikentävät valtion rahoituskapasiteettia, kun taas EU:n valmiisiin tuotteisiin soveltama tullien porrastus tekee raaka-aineita tuottaville kehitysmaille vaikeammaksi jalostaa ja valmistaa lisäarvoa sisältäviä tuotteita vientiin;

35.  painottaa tarvetta neuvotella ja ottaa käyttöön verosopimuksia kehitysmaiden kanssa sen varmistamiseksi, että monikansalliset yritykset maksavat oikeudenmukaisen osuutensa veroista; kehottaa yleisemmin EU:ta lisäämään tukea, jolla kehitysmaita autetaan verouudistuksissa ja verohallinnon vahvistamisessa, jotta mineraaleista saadaan enemmän tuloja ja jotta näitä voidaan hallinnoida ja jakaa paremmin, sekä pyrkimään kauppasopimuksiin, joilla poistetaan tiettyjä valmiita tuotteita koskeva tullien porrastus, joka voi haitata mineraalipohjaisten lisäarvoa sisältävien tuotteiden jalostusta ja valmistamista ja siten haitata kehitysmaiden talouden monipuolistamista koskevia strategioita;

36.  painottaa, että Afrikasta tulevat laittomat pääomavirrat liittyvät kaivossopimusten ja verojärjestelmien salailuun; katsoo tämän vuoksi, että veronkierron ja veroparatiisien torjunnan on säilyttävä ensisijaisena tavoitteena;

37.  on huolestunut tavasta, jolla valtauslupia voidaan myöntää kaivosyhtiöille, ja tämän mahdollisesti aiheuttamista ongelmista, kuten pakkolunastuksista, ihmisten elinkeinojen menetyksistä sekä käyttäjän oikeuksia ja maaoikeuksia koskevista ongelmista; kehottaa viranomaisia määrittämään valtausluvilta kielletyt alueet, jotka on suojeltu ympäristölainsäädännöllä tai joilla on paljon käsiteollisen kaivostoiminnan harjoittajia, sekä tekemään tämän ennen valtauslupien myöntämistä, jotta vältytään aiheettomilta levottomuuksilta ja ongelmilta paikallisyhteisöjen ja kaivosyhtiöiden kanssa; kehottaa lisäksi viranomaisia luomaan valmiuksia, jotta ne voivat järjestää kuulemisia paikallisyhteisöjen kanssa, arvioida asianmukaisesti valtauslupapyyntöä, valvoa kohdetta ja arvioida kaivostoiminnan vaikutuksia ennen valtausluvan myöntämistä; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että valtiot virallistavat ja tunnustavat asianmukaisesti käsiteollisen kaivostoiminnan valtausluvat myös tapauksissa, joissa valtiot etenevät kohti teollista kaivostoimintaa;

38.  pitää myönteisenä, että avoimuus- ja tilinpäätösdirektiivejä muutettiin äskettäin sisällyttämällä niihin velvoite ilmoittaa maksuista, joita hallituksille on suoritettu kaivannais- ja hakkuuteollisuuden alalla; kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä direktiivit nopeasti täytäntöön; edellyttää, että kerättyjen tulotietojen on oltava saatavilla mahdollisimman avoimella ja helppokäyttöisellä tavalla;

39.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että kaivosoikeudet ja muu omaisuus myydään tai myönnetään avoimessa tarjousmenettelyssä; kehottaa viranomaisia korruption torjumiseksi julkistamaan sopimukset, myös niiden liitteet, kartat ja kaikki taloudelliset tiedot; kehottaa viranomaisia ja asianomaisia yrityksiä korruption torjumiseksi laatimaan kattavan luettelon kaikkien kaivosyhtiöiden osakkaista, erityisesti kun on kyse uusista sopimuksista, sekä kattavan luettelon näistä sopimuksista järjestelmällisesti hyötyvistä tahoista; kehottaa viranomaisia ja yrityksiä varmistamaan, että kaikki valtiolle suoritetut maksut julkistetaan mahdollisimman laajasti; kehottaa unionia edellyttämään, että Euroopassa listautuneet kaivannaisteollisuuden yritykset julkaisevat kaikki tekemänsä sopimukset;

40.  kehottaa viranomaisia tutkimaan vakavat syytökset, jotka koskevat korruptiota kaivosalalla, sekä nostamaan syytteet, jäädyttämään varat tai kieltämään tarvittaessa maksutapahtumien etenemisen; vaatii, että korruptiovaaran arvioinnin yhteydessä tarkastellaan varallisuuden takavarikointiprosessia ja takavarikoidun varallisuuden edelleen myyntiä, henkilöiden tai yritysten osallistumista välittäjinä valtauslupien siirtämiseen (etenkin kun välittäjillä tiedetään olevan kytköksiä hallintoviranomaisiin), varallisuuden myyntiä alle arvon sekä varallisuuden myyntiä ilman tarjouskilpailua (etenkin kun varallisuus on talouden kannalta hyvin merkittävä tai kun tarjouskilpailut ovat muutoin tavanomainen vaihtoehto); kehottaa viranomaisia varmistamaan, että tällaisen varallisuuden lopulliset ostajat ovat vastuussa välittäjistä, joiden kanssa ne toimivat kumppanuudessa;

Aseellisten selkkausten ja mineraalien hyödyntämisen välisen yhteyden purkaminen

41.  panee huolestuneena merkille, että arvokkaiden luonnonvarojen, kuten öljyn, kaasun, mineraalien ja puutavaran, hyödyntäminen on merkittävä konfliktien aiheuttaja ympäri maailmaa; katsoo, että menestyksekkäissä konfliktien torjuntastrategioissa on tarkasteltava paikallisyhteisöjen vähäistä osallistumista kaivannaisteollisuuden kehittämisprosessiin, hyötyjen puutteellista jakautumista, kielteisiä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, varojen huonoa hallinnointia, korruptiota, armeijojen ja kapinallisliikkeiden asemaa, kaivannaisteollisuuden kehittämisen puutteellista institutionaalista ja oikeudellista kehystä sekä sitä, että luonnonvaroihin ei kiinnitetä huomiota rauhansopimuksissa;

42.  tukee Afrikan kaivostoiminnan näkymiä, joiden mukaan kaivostoiminnan haittavaikutusten torjuminen sekä mineraalien hyödyntämisestä käynnistyvien konfliktien välttäminen edellyttävät ekologisesti ja sosiaalisesti vastuuntuntoista, avointa ja osallistavaa kaivosalaa, joka tuottaa paikallisyhteisöille pysyviä etuja; vaatii tässä yhteydessä, että kaikilla tasoilla sovelletaan avoimia ja osallistavia hallinnointiprosesseja, joilla arvioidaan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia;

43.  painottaa, että konfliktimineraalit ovat merkittävä haaste ihmisoikeuksien kannalta; painottaa, että hyvä hallintotapa, myös järkevän ympäristöhallinnon käytännöt sekä sosiaalisten normien valvonta ja noudattaminen, ovat olennaisia konfliktimineraaleja koskevien ongelmien torjunnassa;

44.  toteaa, että useimmissa konfliktimineraaleja koskevissa kansainvälisissä aloitteissa pyritään rohkaisemaan mineraaleja ostavaa teollisuutta vastuulliseen toimintaan sulattojen sertifiointijärjestelmien avulla; kehottaa sisällyttämään asiaankuuluvat ihmisoikeusnäkökohdat kaikkiin sertifiointiohjelmiin soveltaen kansainvälisiä vaatimuksia, kuten OECD:n due diligence -opasta, joka koskee konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta;

45.  painottaa, että sen varmistamiseksi, että konfliktimineraaleja koskevat nykyiset aloitteet vaikuttavat tehokkaasti aseellisten selkkausten ja mineraalien hyödyntämisen välisen yhteyden purkamiseen, sekä sen varmistamiseksi, että ne noudattavat OECD:n kansainvälisiä vaatimuksia, olisi laadittava unionin lainsäädäntöä sääntelemään näitä aloitteita ja unionissa toimivia yrityksiä, jotka käyttävät ja käyvät kauppaa aloitteiden piiriin kuuluvilla luonnonvaroilla; kehottaa tämän vuoksi komissiota esittämään konfliktimineraaleja koskevaa sitovaa lainsäädäntöä;

46.  painottaa, että suurten yritysten taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien EU:n avoimuus- ja tilinpäätösdirektiivien tarkistamisen sekä Yhdysvaltain Dodd–Frank-lain konfliktimineraaleja koskevien säännösten täydentämiseksi tarvitaan unionin asetus, jolla mineraaleja ja muita konflikti- ja riskialueilta peräisin olevia luonnonvaroja käyttävät ja niillä kauppaa tekevät yritykset velvoitetaan tekemään huolellisuuden arviointeja, joissa noudatetaan OECD:n due diligence ‑opasta, joka koskee konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta; katsoo, että tällaisessa lainsäädännössä olisi erityisesti

   a) luotava kaikille konflikti- ja riskialueilta peräisin olevia luonnonvaroja käyttäville ja niillä kauppaa tekeville EU:ssa tuotannon alkupäässä toimiville yrityksille ja kaikille tuotantoketjun loppupäässä oleville yrityksille, jotka toimivat ensimmäisinä EU:n markkinoille tuojina, oikeudellisesti sitova velvoite toteuttaa huolellisuuden arviointi toimitusketjussaan havaitakseen ja lieventääkseen riskejä konfliktien rahoittamisesta ja ihmisoikeuksien rikkomisesta,
   b) käytettävä perustana asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia, mukaan luettuina kansainväliset ihmisoikeuksia koskevat perusasiakirjat, joita täydennetään edelleen kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla ja -vaatimuksilla (kuten YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet sekä suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys), ILO:n keskeisillä sopimuksilla, kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella ja rikosoikeudella sekä OECD:n due diligence -oppaalla, joka koskee konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta,
   c) ulotettava soveltamisala kaikkiin toimitusketjun osiin ja poikkeuksetta kaikkiin luonnonvaroihin, joita tuotetaan konflikti- tai riskialueilla,
   d) sovellettava riskeihin perustuvaa lähestymistapaa, jossa yritykset velvoitetaan arvioimaan toimintansa tosiasiallisia ja mahdollisia haittavaikutuksia ja lieventämään havaittuja riskejä,
   e) velvoitettava säännöllisiin riippumattomiin tarkastuksiin sekä yrityksen due diligence ‑selvitysten julkaisemiseen,
   f) määritettävä yrityksen riskinarviointia ja hallinnointikehystä koskevat vaatimukset,
   g) esitettävä seuraamusjärjestelmä siltä varalta, että riskeihin perustuvaa toimitusketjun huolellisuuden arviointia koskevia velvoitteita ei noudateta,
   h) taattava verrattavuus Dodd–Frank-lain velvoitteisiin, jotta EU:n velvoitteet vastuullisista hankinnoista täyttävä yritys automaattisesti täyttää Yhdysvaltain lainsäädännön mukaiset velvoitteet;

47.  painottaa, että EU:n huolellisuuden arviointia koskevan lainsäädännön olisi oltava osa konfliktien ja haurauden syihin puuttuvaa laajempaa ja täydentävää lähestymistapaa, ja sitä olisi täydennettävä kehitysapuohjelmilla, joissa tarkastellaan hallinnon ja turvallisuusalan uudistamista ja joilla olisi pyrittävä rakentamaan paikallisviranomaisten ja paikallisten yhteisöjen valmiuksia hallinnoida luonnonvarojaan kestävällä tavalla ja paikallisen väestön eduksi;

48.  kehottaa EU:ta tukemaan runsaasti mineraaleja omistavien kehitysmaiden valmiuksien rakentamista sekä perustamaan konfliktivapaita hankintaohjelmia;

49.  kehottaa kehitysmaita valvomaan niiden oman due diligence -lainsäädännön täytäntöönpanoa ja sisällyttämään OECD:n huolellisuusvelvoitteen kansallisiin kaivoslakeihinsa;

50.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään tärkeimpien kumppanimaiden (esimerkiksi Kiinan, Japanin, Brasilian, Intian ja Etelä-Afrikan) kanssa käytävää vuoropuhelua sellaisen kauppapolitiikan merkityksestä, jossa sovelletaan yleisesti ”suojeluvelvoitteen” periaatetta ja erityisesti YK:n ohjaavia periaatteita ja OECD:n järjestelmää;

51.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan eurooppalaisille yrityksille ohjeet riskien vähentämisstrategioista riski- ja konfliktialueilla toimittaessa, jotta kyseiset yritykset voisivat jatkaa toimintaansa kyseisillä alueilla, kun se on myös paikallisväestön etujen mukaista;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) http://www.oecd.org/corporate/mne/47143500.pdf
(2) http://www.oecd.org/daf/inv/mne/GuidanceEdition2.pdf
(3) https://www.gov.uk/government/publications/g8-lough-erne-declaration/g8-lough-erne-declaration-html-version

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö