Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2005/2054(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0015/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0015/2006

Keskustelut :

PV 15/02/2006 - 14
CRE 15/02/2006 - 14

Äänestykset :

PV 16/02/2006 - 6.8
CRE 16/02/2006 - 6.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0068

Hyväksytyt tekstit
PDF 133kWORD 81k
Torstai 16. helmikuu 2006 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan unionin metsästrategian toteuttaminen
P6_TA(2006)0068A6-0015/2006

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin metsästrategian toteuttamisesta (2005/2054(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 30. tammikuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin metsästrategiasta(1) ,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin metsästrategiasta 18. marraskuuta 1998 annetun komission tiedonannon (KOM(1998)0649),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin metsästrategiasta 15. joulukuuta 1998 annetun neuvoston päätöslauselman(2) ,

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 14/2000 ympäristönäkökohtien tuomisesta yhteiseen maatalouspolitiikkaan(3) ,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kertomus Euroopan unionin metsästrategian täytäntöönpanosta" (KOM(2005)0084) ja sen liitteenä olevan komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan toimenpiteistä, jotka on toteutettu Euroopan unionin metsästrategian puitteissa vuosina 1999–2004,

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 9/2004 metsätaloustoimenpiteistä maaseudun kehittämispolitiikassa(4) ,

–   ottaa huomioon Brysselissä 30. toukokuuta 2005 kokoontuneen maatalous ja kalastusneuvoston päätelmät metsänhoitoa koskevasta Euroopan unionin toimintasuunnitelmasta,

–   ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan tilaaman ja Ranskan metsähallituksen (Office National des Forêts) 21. kesäkuuta 2005 tekemän tutkimuksen Euroopan unionin metsästrategian tulevaisuudennäkymistä,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin metsästrategian toteuttamisesta 12. syyskuuta 2005 laaditun alueiden komitean lausuntoluonnoksen,

–   ottaa huomioon asiakirjasta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – kertomus Euroopan unionin metsästrategian toteuttamisesta" 4. elokuuta 2005 laaditun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean alustavan lausuntoluonnoksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0015/2006),

Yleistä

A.   ottaa huomioon, että valmisteilla olevalla komission ehdotuksella kestävän metsänhoidon Euroopan unionin toimintasuunnitelmaksi ei kyseenalaisteta Euroopan unionin metsästrategian perusperiaatteita eli kestävää metsänhoitoa ja metsien sekä niissä elävien eläinten monitoimisen roolin, mukaan luettuna biologinen monimuotoisuus, säilyttämistä ja vahvistamista toissijaisuusperiaatteen nojalla; katsoo, että Euroopan unionin metsästrategiassa on kyse dynaamisesta prosessista, joka on avoin uusille elementeille; katsoo, että Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa on pidettävä lisävälineenä, jonka avulla eri toiminta-alueilla tavoitteet ja toimenpiteet voidaan paremmin mukauttaa toisiinsa,

B.   katsoo, että koska metsätalous yhdistää talouskasvun tärkeisiin ympäristöarvoihin, kuten metsien suojaavien tehtävien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja maaseudun kehittämiseen, se vaikuttaa poikkeuksellisen vahvasti sekä Lissabonin että Göteborgin tavoitteiden toteutumiseen,

C.   katsoo, että vaikka Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa sen paremmin kuin perustuslakisopimuksessakaan ei ole annettu oikeusperustaa yhteiselle metsäpolitiikalle, yhteisön eri politiikkojen vaikutus metsiin on sittemmin kasvanut jatkuvasti,

D.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot määrittelevät metsän osittain hyvin eri tavoin, minkä vuoksi metsää koskevien yhteisön toimenpiteiden arviointi on mahdollista vain joiltakin osin,

E.   katsoo, että kaiken Euroopan metsiin vaikuttavan päätöksenteon lähtökohtana on oltava Euroopan metsien ja niihin kohdistuvien ympäristöhaasteiden valtava erilaisuus,

Osastrategia 1: Aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin metsäalaa koskeviin prosesseihin

F.   katsoo, että osallistumalla aktiivisesti kaikkiin metsäalaa koskeviin kansainvälisiin prosesseihin jäsenvaltiot ovat noudattaneet neuvoston pyyntöä, joka koski Euroopan unionin metsästrategiaa,

G.   painottaa koskemattomien metsäekosysteemien merkitystä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi kansainvälisten sopimusten mukaisesti; mainitsee esimerkkinä tällaisista sitoumuksista biologista monimuotoisuutta koskevan Rion yleissopimuksen vuodelta 1992 sekä Göteborgin Eurooppa-neuvoston vuonna 2001 ja Johannesburgin huippukokouksen vuonna 2002 hyväksymän tavoitteen pysäyttää lajien väheneminen viimeistään vuoteen 2010 mennessä; katsoo, että näiden sitoumusten toteuttamiseksi on erittäin tärkeää perustaa riittävän laajoja suojelualueita sekä mukauttaa metsänhoitomenetelmät suuremmassa määrin biologisia edellytyksiä vastaaviksi maisemasuunnittelun puitteissa;

Osastrategia 2: Kansainvälisesti päätettyjen velvoitteiden täytäntöönpano kansallisissa metsäohjelmissa

H.   katsoo, että kansalliset ja alueelliset metsäohjelmat ovat keskeinen tekijä Euroopan unionin metsästrategian tavoitteiden toteuttamisessa, ja että niissä olisi huolehdittava kansallisten poliittisten vaatimusten ja kansainvälisten velvoitteiden yhdenmukaisuudesta ja yhtenäisyydestä,

Osastrategia 3: Kaikkien metsäalaan liittyvien politiikanalojen yhteensovittamisen, vuoropuhelun ja yhteistyön parantaminen

I.   ottaa huomioon, että jo vuonna 1998 korostettu perustavalaatuinen tarve parantaa komission sisäistä, komission ja jäsenvaltioiden välistä sekä jäsenvaltioiden keskinäistä yhteensovittamista, vuoropuhelua ja yhteistyötä kaikilla metsäalaa koskevilla yhteisön politiikanaloilla (maatalous-, ympäristö-, energia-, tutkimus-, teollisuus-, sisämarkkina-, kauppa- ja kehitysapupolitiikassa) on yhä olemassa,

Osastrategia 4: Kestävän metsänhoidon tukeminen maaseudun säilyttämis- ja kehittämispolitiikan puitteissa

J.   katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikka on yhteisön tasolla tärkein metsästrategian täytäntöönpanoväline, mikä käy ilmi siitä, että vuosina 2000–2006 maaseudun kehittämispolitiikassa varattiin metsänhoitotoimenpiteisiin 4,8 miljardin euron määrärahat, joista puolet varattiin maanviljelyalueilla suoritettaviin metsänistutuksiin ja puolet muihin metsänhoitotoimenpiteisiin,

Osastrategia 5: Metsiensuojelu Euroopassa

K.   ottaa huomioon, että metsätalouden on oltava taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää ja että metsiensuojelu, metsävaurioiden seuranta, vaurioituneiden metsikköjen tervehdyttäminen sekä ympäristötoimien varmistaminen, erityisesti hydrologisen kierron sääteleminen, ovat kestävän metsätalouden olennaisia tekijöitä; katsoo, että keskeinen metsiä koskeva tavoite on niiden terveyden ja elinkyvyn säilyttäminen suojelemalla niitä metsäpaloilta ja ilmansaasteilta, maaperän ja vesistöjen kuormitukselta ja muilta tautien ja tuholaisten aiheuttamilta vaurioilta sekä eroosiolta,

L.   toivoo, että biologinen monimuotoisuus voidaan säilyttää metsäalueilla ja vaatii, että metsissä elävän luonnonvaraisen eläimistön säätelyn ja kestävän hoidon tavoitteena on oltava näiden lajien terveyden ja elinkyvyn säilyttäminen, siten että otetaan huomioon metsien ja riistaeläinten välinen tasapaino,

M.   ottaa huomioon, että maaseudun kehittämispolitiikan mukaiset metsäpalojen ehkäisytoimet ovat osoittautumassa riittämättömiksi, kun vastassa on ilmiö, joka on pääasiallinen Euroopan unionin metsiä vahingoittava tekijä ja osasyynä useiden Euroopan alueiden nopeutuvaan aavikoitumiseen; pahoittelee myös alueellisten ja kansallisten toimien yhteensovittamisen puutetta; katsoo, että toimien yhteensovittamista olisi tehostettava luomalla yhteisölle strategiset linjaukset, joilla pyritään eri kansallisten viranomaisten ja/tai paikallishallintojen toteuttamien ehkäisevien toimien parempaan yhteentoimivuuteen; pyytää komissiota kehottamaan kaikkia alueita laatimaan metsäpalojen torjumista koskevan kokonaisvaltaisen strategian ja yhteensovittamaan siihen liittyvät toimet jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että tämän varautumisstrategian olisi sisällettävä maatalouden ja metsäalan väliset suhteet, alueelle ominaiset riskit ja ehkäisevät toimet niiden torjumiseksi,

N.   korostaa myös tarvetta osoittaa solidaarisuutta laajoista metsäpaloista toistuvasti kärsineille alueille; pitää kuitenkin tärkeänä sen huomioonottamista, että sekä metsäpalo-ongelmat että niiden parhaan mahdollisen torjunnan edellytykset ovat merkittävästi erilaisia eri jäsenvaltioissa; katsoo kokemuksen osoittavan, että metsäpalojen tehokkaan ehkäisemisen ja torjumisen kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat paikallinen osallistuminen ja toiminnan kytkeytyminen paikkakunnan todelliseen tilanteeseen sekä metsänhoitomenetelmien muuttaminen siten, että luovutaan eukalyptuksen kaltaisten paloherkkien lajien monokulttuurisesta viljelystä,

O.   pitää uutta ympäristöalan rahoitusvälinettä (LIFE+) olennaisen tärkeänä, kun Euroopan metsiä suojellaan seurantatoimien ja ehkäisevien toimien avulla niitä vahingoittavilta tekijöiltä, mukaan luettuna metsäpalot,

Osastrategia 6: Sademetsien suojelu

P.   ottaa huomioon, että sademetsien laittomat hakkuut aiheuttavat vakavia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja paitsi hakkuiden kohteena olevissa maissa niin myös muilla leveysasteilla, sillä niistä aiheutuu vääristymiä puutuotemarkkinoilla,

Q.   pitää myönteisenä komission FLEGT-toimintasuunnitelmaa (Euroopan unionin toimintasuunnitelma metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta), jonka tarkoituksena on laittomiin hakkuisiin liittyvien ongelmien torjuminen; ottaa huomioon, että laittomat hakkuut yhtäältä aiheuttavat vakavia ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia ja että ne toisaalta vääristävät puutavarakauppaa ja aiheuttavat tappioita metsäteollisuudelle; katsoo, että laittomasti hakatulla puulla käytävän kaupan torjunnan onnistuminen edellyttää ehdottomasti niiden taustalla olevien tekijöiden, kuten omistussuhteiden epäselvyyden, korruption ja köyhyyden poistamista; pitää myös tärkeänä tuntuvien seuraamusten ja rangaistusten määräämistä henkilöille ja yrityksille, jotka kauppaavat laitonta puutavaraa,

R.   toteaa, että suuri osa Euroopan unioniin tuodusta puusta on jalostettuja tuotteita, joista jotkut on valmistettu alkuperältään laittomasta puusta; pyytää komissiota harkitsemaan yhteisön tullikoodeksin ja puun alkuperäsääntöjen muuttamista siten, että se maa, joka on viimeksi osallistunut luonnonvaraisesta puusta peräisin olevan tuotteen jalostamiseen, on velvollinen osoittamaan kyseisen raaka-aineen alkuperän ja laillisuuden,

Osastrategia 7: Ilmastonmuutoksen lieventäminen ja kestävän energiahuollon edistäminen

S.   katsoo, että koska hiili varastoituu biomassaan ja maaperään, metsillä on tärkeä tehtävä hiilinieluina maapallon hiilikierrossa; katsoo, että metsien uudistumisen takaaminen, niiden tuottavuuden säilyttäminen ja hiilineutraalien metsätuotteiden käytön tehostaminen varmistavat hiilikierron ja jatkavat sitä; ottaa huomioon, että metsät tarjoavat uusiutuvaa ja hiilineutraalia energiaa ja vaikuttavat osaltaan Euroopan unionin kestävään energiamuotojen yhdistelmään ja että metsät ja metsätuotteet siten osaltaan hidastavat maapallon lämpenemistä ja kasvihuoneilmiötä ja auttavat saavuttamaan Euroopan unionin ympäristötavoitteet (esim. Kioton pöytäkirja),

T.   ottaa huomioon, että metsätuotteisiin perustuvien uusiutuvien energiamuotojen käytön vahvistaminen auttaa lieventämään Euroopan unionin energiavajetta sekä lisäämään energiaviljelystä saatavaa tuotantoa korvaavana vaihtoehtona ylituotantoalueilla tai alueilla, joihin tietyt yhteisen markkinajärjestelyn uudistukset vaikuttavat,

Osastrategia 8: Metsäalan kilpailukyvyn, työllisyyden ja tuoton tukeminen

U.   ottaa huomioon, että metsä- ja metsätilataloutta ei ole tähän asti korostettu riittävästi yhteisön talouden kehittämispolitiikassa, vaan sitä pidetään edelleen sivualana, vaikka se luo lukuisia uusia työpaikkoja, tuottaa huomattavan suuren liikevaihdon sekä vaikuttaa kaikin puolin myönteisesti maaseudun elinkykyyn,

V.   ottaa huomioon, että metsät tarjoavat elämän laadun kannalta ensiarvoisia ympäristöpalveluja sekä taloudellisesti hyvin merkittäviä metsäalan tuotteita,

W.   ottaa huomioon, että komissio tunnustaa metsien monitoimisen roolin, mutta katsoo, että useimmiten kyseinen rooli ei heijastu riittävässä määrin alueiden talouteen eikä asukkaiden tuloihin,

X.   katsoo, että metsätalouden edellytysten parantaminen ja syvä tietoisuus metsien hoidon useista rinnakkaisista päämääristä voi merkittävällä tavalla auttaa unionia saavuttamaan ympäristötavoitteensa,

Osastrategia 9: Metsäalaan liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen

Y.   ottaa huomioon, että metsäala voi täyttää siihen kohdistuvat kilpailukykyä ja kestävää kehitystä koskevat vaatimukset vain, jos alan toiminnassa pystytään kehittämään uusia ja innovatiivisia konsepteja ja tekniikoita ja jos alaa suojellaan sen taloudellista toimintakykyä heikentäviltä suhteettomilta ehdoilta,

Z.   korostaa monipuolisen puualan tutkimuksen merkitystä Euroopan unionin kilpailukyky- ja ympäristötavoitteiden toimeenpanossa; huomauttaa, että puuraaka-aineella on monia toistaiseksi hyödyntämättömiä, esimerkiksi kemiallisia ominaisuuksia, ja katsoo, että tällaisia ominaisuuksia koskevaan tutkimukseen ja markkinasovellusten kehittämiseen tulee osoittaa riittävästi voimavaroja; ottaa huomioon, että puun lisääntyvä hyödyntäminen esimerkiksi rakennusmateriaalina, paperin raaka-aineena, pakkausmateriaalina ja energianlähteenä voi edistää uusiutumattomien luonnonvarojen käytön korvaamista,

AA.   pyytää kehittämään ja tutkimaan uusia metsäpalojen torjumiseen ja sammuttamiseen soveltuvia satelliittipohjaisia menetelmiä ja muita uudenaikaiseen tekniikkaan perustuvia järjestelmiä, joita voitaisiin käyttää paitsi metsien myös kansalaisten suojeluun,

Osastrategia 10: Kestävän metsänhoidon tukeminen koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa

AB.   ottaa huomioon, että metsäalaa ei ole tähän saakka otettu eurooppalaisissa koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa juuri lainkaan huomioon,

Osastrategia 11: Kestävän metsänhoidon tukeminen tiedotus- ja viestintästrategioilla

AC.   ottaa huomioon, että tähänastisessa Euroopan unionin metsästrategiassa on hyödynnetty aivan liian vähän Euroopan unionin mahdollisuuksia tukea kestävää metsänhoitoa tiedotus- ja viestintästrategioiden avulla,

Yleistä

1.   tukee komissiota kantaa, jonka mukaan yhteisön politiikkojen kehitys saa Lissabonin (2000) ja Göteborgin (2001) Eurooppa-neuvoston kokouksissa tehtyjen päätösten sekä kuudennen ympäristötoimintaohjelman (2002), yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen (2003) ja laajentumisen (2004) kautta aikaan Euroopan unionin metsästrategian vahvemman sitomisen Euroopan unionin politiikkoihin; tukee siksi komission aloitetta kestävää metsänhoitoa koskevan ja viideksi vuodeksi tehtävän Euroopan unionin toimintasuunnitelman laatimiseksi; korostaa, että kyseisen toimintasuunnitelman laatimisen olisi saatava jäsenvaltioiden ja alueiden hyväksyntä ja että sen laatimisen yhteydessä olisi kuultava asianosaisia sidosryhmien järjestöjä; katsoo, että Euroopan metsästrategia on luonut metsää koskeville politiikoille, aloitteille ja toimenpiteille viitekehyksen sekä vaikuttanut tapaan, jolla metsään liittyviä aiheita tällä hetkellä käsitellään; katsoo, että poliittisten ehtojen kuvatut muutokset edellyttävät johdonmukaisempaa ja aktiivista panosta yhteisön metsävarojen hoidossa;

2.   katsoo, että alakohtaisten yhteisön politiikkojen monipuolisten metsiin kohdistuvien vaikutusten sekä Lissabonin ja Göteborgin strategioiden vuoksi komission ja neuvoston pitäisi teettää objektiivinen selvitys mahdollisuuksista luoda metsäalalle oma oikeusperusta Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa tai perustuslakiluonnoksessa; vaatii, että niin kauan kuin Euroopan unionilla ei ole erityistä metsää koskevaa oikeusperustaa, kaikissa metsää koskevissa säädöksissä olisi erityisen tarkasti otettava huomioon toissijaisuusperiaate;

3.   vaatii, että jäsenvaltiot ja komissio muodostavat yhtenäisen käsityksen ja tulkinnan metsän käsitteestä, jotta metsää koskevia yhteisön toimenpiteitä voitaisiin tulevaisuudessa arvioida paremmin kuin tähän asti;

Osastrategia 1: Aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin metsäalaa koskeviin prosesseihin

4.   suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot ja komissio ovat saaneet Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa käydyssä dynaamisessa vuoropuhelussa aikaan yhteisen näkemyksen kestävästä metsänhoidosta, ja kehottaa ottamaan kyseisen seikan paremmin huomioon poliittisessa päätöksentekoprosessissa;

5.   pitää tervetulleena jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista kaikkiin metsäalaa koskeviin kansainvälisiin prosesseihin ja toteaa, että Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 painotettiin, että kestävä metsätalous on yksi muiden vuosituhannen tavoitteiden toteuttamisen välineistä, ja korostaa lisäksi sitä, että kyseisten maiden hallitukset ovat sitoutuneet noudattamaan toimintaohjelmaa, joka sisältää lukuisia metsää koskevia päätöksiä;

6.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helmikuussa 2006 pidettävän Yhdistyneiden Kansakuntien metsäfoorumin kuudennen kokouksen johdosta panemaan täytäntöön neuvoston 26. huhtikuuta 2005 päivätyt päätelmät, joiden mukaan oikeudellisesti sitova väline on paras keino, jolla saavutetaan metsän ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden huomioon ottava kestävä metsänhoito;

7.   korostaa, että Euroopan unionin olisi kansainvälisessä ja yhteisön tason ympäristöpolitiikassa noudatettava yhteensovitettua ja johdonmukaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon metsien monipuolinen tehtävä ja kunnioitetaan sitä, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi varmistettava asianosaisten toimijoiden kattava osallistuminen ja avoin tiedotuspolitiikka;

Osastrategia 2: Kansainvälisesti päätettyjen velvoitteiden täytäntöönpano kansallisissa metsäohjelmissa

8.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa kehitetyn hankkeen täytäntöön kansallisten metsäohjelmien yhteisenä välineenä ja liittämään siihen arviointiperusteita, jotta sen tavoitteiden saavuttamista voitaisiin arvioida;

Osastrategia 3: Kaikkien metsäalaan liittyvien politiikanalojen yhteensovittamisen, vuoropuhelun ja yhteistyön parantaminen

9.   pitää komission yksiköiden välisen työryhmän (Inter-Service Group on Forestry) perustamisen myötä saavutettua edistystä myönteisenä mutta pitää välttämättömänä metsäkysymyksistä vastaavien pääosastojen välisen yhteensovittamisen parantamista; kehottaa pääsihteeristöä arvioimaan metsäkysymyksistä vastaavien komission yksiköiden tähänastisen alakohtaisen integroitumisen lisäksi komission yksiköiden kaikkien tasojen monialaista integroitumista siten, että pääsihteeristö kytketään tähän; ehdottaa, että komission pääsihteeristössä nimitetään rakenteellinen yksikkö, joka vastaa metsään liittyvien politiikkojen yhteensovittamisesta;

10.   ehdottaa, että pysyvää metsäkomiteaa vahvistetaan laajentamalla ja konkretisoimalla sen toimivaltaa toimintasuunnitelmien laatimisen ja arvioinnin sekä kansallisten metsäohjelmien arvioinnin alalla;

Osastrategia 4: Kestävän metsänhoidon tukeminen maaseudun säilyttämis- ja kehittämispolitiikan puitteissa

11.   katsoo myös, että Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17. toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999(5) mukaisesti olisi luotava tehokkaita valvontajärjestelmiä jäsenvaltioissa toimeenpantaville Euroopan unionin yhteisrahoittamille metsänhoitotoimenpiteille ja että tässä yhteydessä olisi sovellettava tilintarkastustuomioistuimen suosituksia metsästrategian täytäntöönpanosta;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan Euroopan unionin metsästrategian ja kestävää metsätaloutta koskevan toimintasuunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet suuremmassa määrin huomioon maakohtaisten kehitysohjelmien laatimisen yhteydessä;

Osastrategia 5: Metsiensuojelu Euroopassa

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään Euroopan unionin toimintasuunnitelmaan kestävää metsänhoitoa koskevia tehokkaita toimenpiteitä vaarojen välttämiseksi ja vakavien (metsäpalojen, myrskyjen, tuholaisten ja kuivuuden aiheuttamien) katastrofien selvittämiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita maaseudun kehitysohjelmissa annettujen metsäpalojen estämistoimenpiteiden täytäntöönpanosta;

14.   korostaa, että metsien monitoimisuuteen tähtäävässä Euroopan unionin kestävän metsätalouden toimintasuunnitelmassa on otettava suuremmassa määrin huomioon maaperän, vesien ja ilman sekä biologisen monimuotoisuuden ja tyypillisten metsämaisemien suojelu;

15.   katsoo, että vuoristoalueilla on pyrittävä hoitometsien erottamisen edistämiseen ja – yleisesti ottaen jo turvallisuussyistä – tienkäyttövelvollisuuden käyttöönottoon, koska hoitometsien puutteellinen erottaminen ja kohtuuton metsässä liikkuminen aiheuttavat merkittäviä eroosiovahinkoja;

16.   pyytää, että jäsenvaltioille laaditaan suositus, jonka tavoitteena on ehdottaa yhtenäistä lähestymistapaa metsien suojelemiseksi tulipaloilta sellaisin keinoin kuten keräämällä ja hyödyntämällä metsien jätebiomassaa sekä väliaikaisesti kieltämällä poltetun maan käytön muuttaminen, jotta vältettäisiin metsäpalojen jälkeinen keinottelu, tai perustamalla ympäristörikoksia käsitteleviä erityisiä syyttäjänvirastoja;

17.   vaatii, että seuraavan rahoitussuunnittelukauden yhteydessä jäsenvaltiot ja yhteisön alueet tarkistavat toimiaan metsäpalojen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi, jotta voimassaolevat toimet saatetaan ajan tasalle ja dynaamisiksi, sillä toimien hallinta on usein osoittautunut puutteelliseksi;

18.   korostaa, että metsien uudistaminen on erittäin tärkeä väline aavikoitumisen torjumiseksi; korostaa, että kotoperäisillä lajeilla suoritettava metsittäminen vaikuttaa osaltaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, vähentää metsäpalojen vaaraa ja voi osaltaan vaikuttaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojeluun sekä näiden alueiden yhdistämiseen, jolla mahdollistetaan biologisen monimuotoisuuden leviäminen;

Osastrategia 6: Sademetsien suojelu

19.   tukee käynnissä olevia laittomien hakkuiden torjumiseen ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen varmistamiseen suunnattuja FLEGT-aloitteita;

Osastrategia 7: Ilmastonmuutoksen lieventäminen ja kestävän energiahuollon edistäminen

20.   pitää tärkeänä sitä, että metsien ja metsätaloustuotteiden merkitys ilmastonmuutoksen lieventämiselle tunnustetaan ja että Euroopan unioni tukee kyseisen alan tutkimustoimintaa, puusta vallitsevien käsitysten parantamista ja tiedonvaihtoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan unionin metsästrategian puitteissa tutkimaan vaihtoehtoja, joilla optimoidaan metsäalan panos taistelussa ilmastonmuutosta vastaan sen kilpailukyky huomioon ottaen;

21.   kehottaa Euroopan unionia edistämään puun käyttöä uusiutuvana luonnonvarana sekä metsäteollisuuden tuotteiden käyttöä ympäristöystävällisinä;

22.   vaatii erityisesti puusta saatavan biomassan sisällyttämistä kokonaisuudessaan uusiutuvien energiamuotojen (sähkön ja lämmön yhteistuotanto, biopolttoaineet) kehittämiseen suunnattaviin poliittisiin toimenpiteisiin; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, miten puuhun perustuvaa lämmöntuotantoa voitaisiin suosia verotuksellisesti;

Osastrategia 8: Metsäalan kilpailukyvyn, työllisyyden ja tuoton tukeminen

23.   korostaa Euroopan unionin metsätalouden kilpailukyvystä tehdyn komission analyysin päätelmiä, joiden mukaan metsätalouspolitiikan ja muun puu–paperi-jalostusarvoketjun yhteensovittamista on edistettävä; pitää tervetulleena, että kansallisella ja yhteisön tasolla on asetettu kannustimia, joilla tuetaan pienten metsäyritysten vapaaehtoisia yhteenliittymiä; toteaa lisäksi, että erityisesti yksityisiä metsänomistajia voitaisiin kannustaa oman kestävän metsänhoidon kehittämisessä vahvistamalla yksityisen metsätalouden organisaatioita;

24.   kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden ponnisteluja metsien puuvarojen mobilisoimiseksi sekä pienten metsäyritysten kohtaamien rakenteellisten esteiden voittamiseksi niiden pyrkiessä hyödyntämään ja markkinoimaan metsätuotteitaan, jotta yhteisön puu- ja puutuoteomavaraisuus voidaan turvata kestävällä tavalla; katsoo, että tässä yhteydessä olisi erityisesti poistettava tietyt puun käytön esteet sekä otettava huomioon innovatiivisten puunkäyttötapojen tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevat määräykset ja normit sekä toimenpiteet pätevyystason nostamiseksi; korostaa, että tähän mennessä on vain vähäisessä määrin käytetty tulonlähteenä muita metsistä saatavia tuotteita kuin puusta valmistettavia tuotteita (esim. korkki, sienet ja marjat) tai luontomatkailun ja metsästyksen kaltaisten palvelujen tarjoamista, missä yhteydessä metsästystalous on joissakin jäsenvaltioissa merkittävässä asemassa tulojen monipuolistamisen alalla asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 artiklan 4, 5, 7, 9, 10 ja 11 luetelmakohdassa tarkoitetuilla tavoilla;

25.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään Euroopan unionin toimintasuunnitelmaan kestävää metsänhoitoa koskevia tehokkaita toimenpiteitä vaarojen välttämiseksi ja vakavien (metsäpalojen, myrskyjen ja tuholaisten aiheuttamien) katastrofien selvittämiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita maaseudun kehitysohjelmissa annettujen metsäpalojen estämistoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja pitää olennaisen tärkeänä, että kestävää metsänhoitoa koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman olisi katettava koko tuotantoketju metsistä puu- ja metsäteollisuuden tuotteisiin;

26.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon eri alueiden kotoperäisten lajien metsittämiselle tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet sekä mahdollisuudet, joita luonnonmukaiset metsät sekä kaikki niistä saatavat tuotteet ja ympäristöpalvelut maaseudulla tarjoavat; kehottaa tätä varten kehittämään toimenpiteitä tuottajien tukemiseksi;

27.   kehottaa komissiota tarkastelemaan verotuksellisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot voisivat suosia tuottajia, jotka aiheuttavat vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia; katsoo, että metsäpalojen ja aavikoitumisen estämiseen tähtäävät toimenpiteet, kotoperäisillä lajeilla tapahtuva metsittäminen, biologisen monimuotoisuuden edistäminen, luonnonmukaisten metsien kestävä hoitaminen ja ympäristön edun nimissä toteutettavien toimenpiteiden edistäminen, kuten hydrologisen järjestelmän suojelu ja eroosion torjuminen, ovat positiivisia toimenpiteitä, joita nämä tuottajat suorittavat yhteiskunnan puolesta ja joista olisi maksettava heille vastaava korvaus;

28.   katsoo, että tuen myöntäminen erityisesti ympäristöä säilyttävien toimenpiteiden ja maaseudun edistämiseksi ei saa olla riippuvaista kyseisten metsien omistusmuodosta ja että kaikkiin metsiin sovelletaan samaa lainsäädäntöä;

Osastrategia 9: Metsäalaan liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen

29.   kehottaa parantamaan metsiin liittyvän tutkimus- ja kehitystyön sekä metsien monitoimisuuden tukemista erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan kestävän kehityksen kannalta sisällyttämällä metsäalan keskeiset tutkimusprojektit Euroopan unionin seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan tai jäsenvaltioiden toteuttamiin vastaaviin ohjelmiin sekä tukemalla jo käynnistynyttä metsä–puu–paperi-teknologiaohjelmaa;

Osastrategia 10: Kestävän metsänhoidon tukeminen koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa

30.   vaatii erityisesti jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että Euroopan unionin tarjoamia nykyisiä eurooppalaisia koulutus- ja jatkokoulutusohjelmia (mm. Leonardo da Vinci ja Erasmus) käytetään entistä enemmän metsäalalla;

31.   korostaa, että metsänomistajien tukeminen koulutuksen, valmiuksien kehittämisen, tiedotustoiminnan ja neuvontapalvelujen muodossa on metsien kestävän käytön edellytys maaseudun kehittämisen yhteydessä;

Osastrategia 11: Kestävän metsänhoidon tukeminen tiedotus- ja viestintästrategioilla

32.   pitää myönteisenä, että eurooppalaiset metsäalan yritykset pyrkivät antamaan kuluttajille varmuuden kestävästä metsänhoidosta, jossa otetaan huomioon metsien monitoiminen rooli, erityisesti tuottamalla sertifioituja puutuotteita; pitää sekä FSC- että PEFC-sertifiointijärjestelmiä yhtä sopivina kyseiseen tarkoitukseen; pyytää tukemaan kummankin sertifiointijärjestelmän vastavuoroista tunnustamista;

o
o   o

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 55, 24.2.1997, s. 22.
(2) EYVL C 56, 26.2.1999, s. 1.
(3) EYVL C 353, 8.12.2000, s. 1.
(4) EUVL C 67, 18.3.2005, s. 1.
(5) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

Päivitetty viimeksi: 16. elokuuta 2006Oikeudellinen huomautus