Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2621(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0484/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0484/2013

Keskustelut :

PV 22/10/2013 - 17

Äänestykset :

PV 23/10/2013 - 11.11
CRE 23/10/2013 - 11.11

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0446

Hyväksytyt tekstit
PDF 375kWORD 58k
Keskiviikko 23. lokakuu 2013 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan naapuruuspolitiikka – kohti vahvempaa kumppanuutta: Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 tilannekatsauksiin
P7_TA(2013)0446B7-0484/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. lokakuuta 2013 Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta. Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin (2013/2621(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 päivätyn tiedonannon ”Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin”, (COM(2003)0104), 12. toukokuuta 2004 päivätyn tiedonannon ”Euroopan naapuruuspolitiikka – strategia-asiakirja” (COM(2004)0373), 4. joulukuuta 2006 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (COM(2006)0726), 5. joulukuuta 2007 päivätyn tiedonannon vahvasta Euroopan naapuruuspolitiikasta (COM(2007)0774), 3. joulukuuta 2008 päivätyn tiedonannon itäisestä kumppanuudesta (COM(2008)0823), 20. toukokuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” (COM(2008)0319) sekä 12. toukokuuta 2010 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista (COM(2010)0207) ja 24. toukokuuta 2011 päivätyn tiedonannon ”Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0292),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta” (JOIN(2013)0004), 25. toukokuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303) ja 8. maaliskuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0200),

–  ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2010, 20. kesäkuuta 2011 ja 22. heinäkuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikasta ja 26. syyskuuta 2011 annetut ulko- ja kauppa-asioiden neuvoston päätelmät sekä 7. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetut komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteiset tiedonannot aiheista ”Itäinen kumppanuus: etenemissuunnitelma syksyn 2013 huippukokousta edeltävää aikaa varten” (JOIN(2012)0013) ja ”Uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan lupausten lunastaminen” (JOIN(2012)0014) sekä niihin liittyvät 20. maaliskuuta 2013 annetut yksiköiden yhteiset valmisteluasiakirjat (”alueelliset raportit” SWD(2013)0085 ja SWD(2013)0086),

–  ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006(1) ,

–  ottaa huomioon Euro–Välimeri-kumppanuuden perustamisen sisältävän Barcelonan julistuksen, joka hyväksyttiin Barcelonassa 27. ja 28. marraskuuta 1995 pidetyssä ulkoministereiden Euro–Välimeri-kokouksessa,

–  ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Välimeren unionista(2) ,

–  ottaa huomioon Deauvillen kumppanuuden, jonka Deauvilleen kokoontuneet G8-maiden johtajat käynnistivät toukokuussa 2011 ja jonka osapuoli EU on,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen ja 29.–30. syyskuuta 2011 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Varsovan huippukokouksen yhteiset lausumat,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 Brysselissä pidetyn itäisen kumppanuuden maiden ulkoministereiden kokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/424/YUTP Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä eteläisen Välimeren alueelle(3) ja 25. elokuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/518/YUTP Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Etelä-Kaukasiaan ja Georgian kriisistä(4) ,

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselmat Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus(5) ja Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus(6) ,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(7) ,

–  ottaa huomioon siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinnasta 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman(8) ,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa suosituksen EU:n Valko-Venäjää koskevasta politiikasta(9) ,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(10) ,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(11) ,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisasiakirjan(12) ,

–  ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamenttien huippukokouksen (Marseille, 6.–7. huhtikuuta 2013) päätelmät sekä Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen ja Euronestin parlamentaarisen yleiskokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa, jotka sisältävät parlamentin suositukset neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Armenian assosiaatiosopimusta(13) , EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimusta(14) , EU:n ja Moldovan assosiaatiosopimusta(15) , EU:n ja Georgian assosiaatiosopimusta(16) ja EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimusta(17) koskevista neuvotteluista,

–  ottaa huomioon päätökset 2006/356/EY, 2005/690/EY, 2004/635/EY, 2002/357/EY, 2000/384/EY, 2000/204/EY, ja 98/238/EY Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä, samassa järjestyksessä, Libanonin tasavallan, Algerian demokraattisen kansantasavallan, Egyptin arabitasavallan, Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan, Israelin valtion, Marokon kuningaskunnan ja Tunisian tasavallan välisen assosiaatioon perustuvan Euro–Välimeri-sopimuksen tekemisestä,

–  ottaa huomioon Visegrad-ryhmän, Irlannin ja Liettuan ulkoministereiden 17. toukokuuta 2013 Krakovassa antaman yhteisen julkilausuman itäisestä kumppanuudesta,

–  ottaa huomioon EU:n pitkäaikaiset suhteet Euroopan eteläisen naapurialueen maihin sekä monien EU:n jäsenvaltioiden historialliset, taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset yhteydet kyseisen alueen maihin ja Euroopan sitoumuksen jatkaa mahdollisimman läheisten siteiden ylläpitämistä ja tarjota tarpeellista tukea laajemman Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisesti,

–  ottaa huomioon, että itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokouksen päätöksillä voi olla ratkaiseva merkitys itäisen kumppanuuden tulevaisuudelle, minkä vuoksi on tärkeää ottaa huomioon pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymät, jotka ulottuvat huippukokouksen jälkeiseen aikaan, ja varmistaa aluetta koskevat kunnianhimoiset seurantatoimet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että assosiaatiosopimukset eivät ole itsessään päämäärä, vaan väline, jonka avulla edistetään perinpohjaisia ja kestäviä uudistuksia, muutetaan järjestelmiä ja lähennytään unionin perusarvoja ja normeja; ottaa huomioon, että niiden asianmukainen ja ripeä täytäntöönpano on siksi ensiarvoisen tärkeä kriteeri arvioitaessa tilannetta asianomaisissa maissa;

B.  katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikalla olisi lujitettava EU:n ja sen naapurustossa sijaisevien maiden ja yhteiskuntien välistä kumppanuutta, jotta voidaan rakentaa ja vakiinnuttaa toimivia demokratioita sekä saavuttaa kestävä talouskasvu ja hallita rajat ylittäviä yhteyksiä;

C.  ottaa huomioon, että ensisijainen kumppanuus Euroopan naapurivaltioiden kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa rakentuu yhteiselle sitoumukselle yhteisiin arvoihin (demokratia ja ihmisoikeudet, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa, markkinatalouden periaatteet ja kestävä kehitys); katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen jälkeen olisi keskityttävä vahvasti vakaan ja kestävän demokratian sekä osallistavan talouskehityksen edistämiseen;

D.  ottaa huomioon, että toimiva demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat EU:n ja sen naapureiden välisen kumppanuuden kulmakivet; ottaa huomioon, että vakaan ja kestävän demokratian rakentaminen edellyttää hallitusten vahvaa ja pysyvää sitoutumista vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin, yhdistymisen, ilmaisun ja kokoontumisen vapautta, lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta, oikeusvaltioperiaatetta, jonka toteutumista valvoo riippumaton oikeuslaitos, oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin, korruption torjuntaa sekä turvallisuusalan ja lainvalvonnan (myös poliisin) uudistamista ja asevoimien ja turvallisuusjoukkojen demokraattista valvontaa;

E.  ottaa huomioon, että unionin ulkopolitiikan on oltava johdonmukaista erityisesti sisäpolitiikan kanssa ja että siinä on vältettävä kaksinaismoraalia; ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisi eivät oikeuta vähentämään unionin sitoutumista naapurialueisiin;

F.  toteaa, että arabimaiden valtavat kansannousut, jotka merkitsivät virstanpylvästä Euroopan eteläisten naapurimaiden historiassa ja EU:n ja näiden maiden suhteissa, sillä käyttöön otettiin jatkuvasti sovellettava eriytetty lähestymistapa, joka perustuu periaatteeseen, että tukea myönnetään sen mukaan, miten kumppanimaat ovat suoriutuneet ja edistyneet (”enemmällä enemmän” ja ”vähemmällä vähemmän”), mitä arvioidaan säännöllisesti edistymiskertomuksissa erityisten ja vertailukelpoisten kriteerien ja myös kumppanimaiden tarpeiden mukaan; ottaa huomioon, että enemmällä enemmän ‑periaatteen epäjohdonmukainen soveltaminen tai soveltamatta jättäminen voi kääntyä itseään vastaan ja vaarantaa koko prosessin samoin kuin unionin vaikutusvallan ja uskottavuuden;

G.  ottaa huomioon, että arabimaissa vuonna 2011 nähdyt rauhanomaiset mielenosoitukset olivat huuto ihmisarvon puolesta ja että niissä ilmaistiin oikeutettuja demokraattisia pyrkimyksiä ja voimakkaita vaatimuksia institutionaalisista, poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista uudistuksista, joiden tavoitteena on saavuttaa todellinen demokratia, torjua korruptiota ja nepotismia sekä varmistaa oikeusvaltion periaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, kaventaa sosiaalisia eroja ja luoda paremmat taloudelliset ja sosiaaliset olot; toteaa, että kaksi vuotta myöhemmin monissa Välimeren alueen maissa loukataan edelleen kansalaisten perusihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja kansalaisia koettelevat taloudelliset vaikeudet ja levottomuudet;

H.  ottaa huomioon, että kumppanimaiden ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisessa, demokratiakehityksessä ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisessa sekä kestävissä talouden ja julkisen sektorin uudistuksissa saavuttaman edistyksen arvioimisen on perustuttava yleisiin ja yhteisiin periaatteisiin ja maittain räätälöityihin vaatimuksiin tehokkaiden, selkeiden, avoimien, riippumattomien ja mitattavissa olevien indikaattoreiden ja vertailuarvojen pohjalta ja ottaen huomioon yleinen edistyminen ja uudistukseen sitoutumisen taso;

I.  ottaa huomioon, että demokratian ja ihmisoikeuksien, erityisesti lasten, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltioperiaatteen, perusvapauksien (mukaan luettuna sananvapaus, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus, yhdistymisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus ja riippumattomuus sekä tiedon, viestinnän ja internetin rajoittamaton käyttöoikeus) kunnioittaminen ja edistäminen, kansalaisyhteiskunnan ja turvallisuuden vahvistaminen (mukaan luettuna konfliktien rauhanomainen ratkaisu ja hyvät naapuruussuhteet), demokraattinen vakaus, vauraus, tulojen ja varallisuuden sekä yhteiskunnallisten mahdollisuuksien oikeudenmukainen jako, korruption torjunta ja hyvän hallintotavan sekä kestävän kehityksen edistäminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja tavoitteita, ja niiden on aina oltava yhteisiä arvoja Euroopan naapuruuspolitiikassa;

J.  ottaa huomioon, että demokratian perusperiaatteet ovat rajaviivoja, joita ei saa ylittää, ja perusedellytyksiä itäisten kumppanimaiden ja EU:n väliselle tiiviimmälle kumppanuudelle; ottaa huomioon, että nämä perusperiaatteet vaarantuvat, jos kansalaisilta kielletään heille kuuluva oikeus valita hallitus, kun sovelletaan valikoivaa oikeudenkäyttöä, oikeudenkäyntiä edeltäviä pidätyksiä, vangitaan poliittisia vastustajia ja järjestetään vaaleja, jotka eivät ole vapaita eikä oikeudenmukaisia;

K.  toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikalla pyritään saamaan aikaan unionin arvoihin perustuva alue, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset alueelliset suhteet, edistämään laajaa ja kestävää demokratiaa, oikeusvaltiota, poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, kestävää sosiaalista markkinataloutta unionin naapurimaissa sekä luomaan unionin keskinäisten ystävien piiri; katsoo, että kummankin osapuolen turvallisuuden, yhteisvastuun ja hyvinvoinnin edistämisen pitäisi olla viime kädessä edistyksen arvioimisen ohjaavana periaatteena; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että suljettujen rajojen politiikalla on kielteinen vaikutus EU:n naapuruusalueella ja erityisesti itäisen kumppanuuden maissa ja EU:n ehdokasvaltioissa;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikan monenvälinen ulottuvuus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden koota yhteen kaikki asianomaisen alueen maat ja sidosryhmät, jotta saavutettaisiin konkreettista edistystä ja keskinäistä ymmärrystä toimimalla konkreettisissa hankkeissa teknisellä tasolla; ottaa huomioon, että Euronestin ja Euromedin parlamentaariset edustajakokoukset tarjoavat uuden mahdollisuuden luoda ja syventää keskinäistä ymmärrystä poliittisella tasolla ja tukea näiden alueiden uusien demokratioiden kehitystä; toteaa, että sekä itäisten kumppanimaiden ja EU:n paikallis- ja alueviranomaisten konferenssilla (CORLEAP) että Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksella (ARLEM) on tärkeä tehtävä demokratian vahvistamisessa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteistyön avulla;

M.  ottaa huomioon, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauteen sekä digitaalisiin vapauksiin kohdistuu jatkuvia paineita monissa Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaissa; korostaa, että oikeus sananvapauteen on yleismaailmallinen ihmisoikeus, joka on demokratian perusta ja olennainen edellytys muiden oikeuksien toteutumiselle; muistuttaa, että yleismaailmallisia oikeuksia ja vapauksia on suojattava sekä verkossa että sen ulkopuolella;

N.  ottaa huomioon, että EU tarkisti Euroopan naapuruuspolitiikkaa vuonna 2011 välineillä, joilla annetaan vakaiden ja kestävien demokratioiden luomiseen ryhtyneille kumppanimaille enemmän tukea ja tuetaan osallistavaa talouskehitystä; ottaa huomioon, että EU:n ulkoisilla rahoitusvälineillä ja erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineellä olisi tuettava naapuruuspolitiikan tavoitteita; ottaa huomioon, että on tarpeen luoda vahvat ja selkeät yhteydet poliittisen kehyksen ja näiden välineiden avulla annettavan tuen välille;

O.  ottaa huomioon, että useiden itäisen kumppanuuden maiden epätyydyttävä edistys voi johtua hitaasta tai puuttuvasta poliittisesta ja sosiaalisesta muutoksesta kumppanimaissa, unionin Euroopan naapuruuspolitiikkaa kohtaan tunteman kiinnostuksen vähentymisestä, mikä ei tarjoa eurooppalaisille kumppaneille riittävän motivoivia Eurooppa-näkymiä, ja vallitsevasta talous- ja rahoituskriisistä sekä myös Venäjän painostuksesta ja sen kilpailevasta tarjouksesta yhdentyä Euraasian unioniin;

P.  ottaa huomioon, että Vilnan huippukokous merkitsee virstanpylvästä itäisen kumppanuuden kehityksessä ja että siellä punnitaan, onko EU:n naapuruuspolitiikka kyennyt tuottamaan konkreettisia tuloksia;

Q.  ottaa huomioon, että vaikka assosiaatiosopimukset ovat tuloksena itäiseen kumppanuuteen liittyvistä kahdenvälisistä suhteista, monenväliset suhteet ovat edelleen keskeinen osa hyvän alueellisen yhteistyön kehittämistä hyvien naapuruussuhteiden pohjalta; katsoo, että on tältä osin valitettavaa, että itäistä kumppanuutta haittaavat monet selvittämättömät alueelliset kiistat, jotka olisi ratkaistava; toteaa, että Euroopan parlamentti on täysimääräisesti sitoutunut noudattamaan kansakuntien suvereniteetin, alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden periaatteita;

R.  ottaa tältä osin huomioon, että EU:lla olisi oltava aktiivisempi rooli konfliktien ja erityisesti niiden lukkiutuneiden konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa, jotka muodostavat nykyään ylipääsemättömän esteen hyvien naapuruussuhteiden täysipainoiselle kehittämiselle itäisissä ja eteläisissä kumppanimaissa;

S.  ottaa huomioon, että EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarinen edustajakokous Euronest on edelleen keskeinen osa itäisen kumppanuuden demokraattisen ja parlamentaarisen ulottuvuuden kehittämistä ja että sen avulla voidaan jakaa parlamentaarisiin työskentelytapoihin liittyviä parhaita käytäntöjä ja se muodostaa tärkeän perustan itäisten kumppanien lähentämiselle EU:hun ja kansalaisten tavoittamiselle;

1.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisten ja itäisten maiden vuoden 2012 edistymiskertomuksen julkaisemisen, mutta pitää valitettavana, että kertomukset ja niiden jälkeiset tapahtumat antavat sekavan kuvan edistyksestä, pysähtyneisyydestä ja taantumisesta ja niissä kuvaillaan maiden tilannetta ilman, että arvioidaan unionin toteuttamia ohjelmia tai tehdään konkreettisia suosituksia unionin ulkoisten välineiden tai kehitysyhteistyön avustusten osoittamisesta ja niiden vaikutuksesta kumppanimaiden poliittiseen päätöksentekoon; katsoo, että kertomuksissa pitäisi myös arvioida suuntauksia sisällyttämällä tietoja edellisiltä vuosilta;

2.  korostaa, että SEU:n 8 ja 49 artiklan mukaan kaikilla Euroopan mailla, mukaan luettuna itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvat maat, on pitkällä aikavälillä mahdollisuus hakea Euroopan unionin jäsenyyttä;

3.  on vakuuttunut, että Euroopan parlamentin pitäisi olla täysimääräisesti mukana uuden Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanossa sekä EU:n rahoitustuen mukauttamisessa, erityisesti mikäli mukauttaminen toteutetaan delegoiduilla säädöksillä, ja että sille olisi tiedotettava säännöllisesti uudistusten toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä kumppanimaissa ja sen perusteella tehdyistä mukautuksista; pitää valitettavana, että sitä ei kuulla aina toimintasuunnitelmien laatimisesta tai että sille ei tiedoteta keskustelujen sisällöistä; katsoo, että Euroopan parlamentin päätöslauselmat ovat olennainen osa ENP:n poliittista kehystä, ja kehottaa myöntämään parlamentin jäsenille tarkkailijan aseman, jotta he voivat osallistua poliittisiin kokouksiin tai ihmisoikeusalivaliokunnan kokouksiin;

4.  pitää valitettavana, ettei kumppanimaiden edistyminen ole aina vastannut yhdessä EU:n kanssa asetettuja tavoitteita; kehottaa arvioimaan konkreettisesti tarkistetun ENP:n tehokkuutta; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta kaikkia unionin käytettävissä olevia välineitä ja politiikkoja voidaan käyttää ENP:n puitteissa; kehottaa panemaan kannustimiin perustuva eriytetty lähestymistapa ja enemmällä enemmän ‑periaate johdonmukaisesti täytäntöön, sillä ne ovat tarkistetun ENP:n kulmakiviä; kehottaa soveltamaan tarvittaessa ”vähemmällä vähemmän” periaatetta niihin ENP-maihin, jotka eivät näytä pyrkivän riittävän määrätietoisesti kehittämään laajaa ja kestävää demokratiaa ja toteuttamaan sovittuja uudistuksia; korostaa, että unionin perustuessa on otettava huomioon myös kumppanien kehittämistarpeet;

5.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli naapuruspolitiikan kohdemaiden siirtymä- ja uudistusprosesseissa ja poliittisessa vuoropuhelussa; kehottaa EU:ta vahvistamaan yhteistyötä naapuruuspolitiikan kohdemaiden kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tukemaan sitä monista eri rahoitusvälineistä;

6.  katsoo, että demokratiaan siirtymiselle annettavassa tuessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota demokraattisten toimielinten institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen ja kaikkien poliittisten puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen, naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin sekä oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, etenkin yhdistymisvapauden, ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden, juurruttamiseen kumppanimaiden yhteiskuntiin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan eri organisaatioiden ja yhteiskunnan alojen välisiä kumppanuuksia, jotta niille voidaan siirtää omavastuullisuus ENP-prosessista; vahvistaa uudelleen, että tämä olisi toteutettava muun muassa luomalla horisontaalisia yhteyksiä yhteiskuntien eri toimijoiden välille kansalaisyhteiskunnan järjestöjen (valtiosta riippumattomat järjestöt, ammattiyhdistykset, liike-elämän järjestöt, tiedotusvälineet, nuorisojärjestöt) ystävyyssuhteiden ja (erityisesti koulutusalan) kansallisten viranomaisten ja hallintojen ystävyyshankkeiden avulla;

7.  katsoo, että edistymiskertomuksissa olisi kautta linjan tehtävä asianmukaisia tasa-arvoanalyyseja; korostaa, että tarkistetussa ENP:ssä on keskityttävä entistä paremmin työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksien vahvistamiseen, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen sekä yhteistyöhön ja vuoropuheluun kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

8.  korostaa, että yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ulkopolitiikan keskeinen periaate; katsoo, että kansalaisyhteiskuntien tukeminen on tarkistetun naapuruuspolitiikan kulmakivi ja suosittaa sen vuoksi, että kansalaisyhteiskuntien, myös työmarkkinaosapuolten, tuella vastataan haasteisiin ja että se yhteensovitetaan tässä yhteydessä tiiviisti eurooppalaisen demokratiarahaston kanssa;

9.  korostaa, että keskeiset kansalaisjärjestöt ovat perustaneet yhteisiä foorumeja Välimeren unionia ja itäistä kumppanuutta varten; katsoo, että näitä kansalaisyhteiskunnan foorumeja olisi kuultava asianmukaisesti ja riittävän ajoissa laadittaessa, toteutettaessa ja valvottaessa Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia;

10.  katsoo, että ENP:n monenvälisiä rakenteita on vahvistettava ja kehitettävä entistä strategisemmin; katsoo, että kun otetaan huomioon ”tehokkaan monenvälisyyden” keskeinen asema unionin ulkopolitiikassa, komission ja EUH:n olisi tarkasteltava mahdollisuutta hyödyntää ENP:n monenvälisiä toimia puitteina poliittisten suhteiden järjestämiselle laajemmalla alueella Euroopassa;

11.  kehottaa unionia parantamaan Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineestä rahoitettavien tai tuettavien hankkeiden näkyvyyttä kumppanimaissa ja toimimaan aktiivisemmin niiden yhteiskunnissa, jotta ENP-maiden kansalaisten mielikuva unionista paranee ja yhä useammat kansalaiset hyväksyvät unionin, erityisesti kampanjoimalla tiedotusvälineissä ja osoittamalla yhteistyöllä EU:n kanssa saatava lisäarvo;

12.  pitää valitettavana, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehityksen otsakkeen 4 määrärahoja on vähennetty huomattavasti verrattuna Euroopan komission alkuperäiseen ehdotukseen; korostaa, että on olennaisen tärkeää rahoittaa itäistä kumppanuutta kunnianhimoisesti, jotta EU:n itäisissä naapurimaissa voidaan edistää uudistuksia, jakaa parhaita käytäntöjä sekä saavuttaa tai säilyttää täysin toimivia demokratioita unionin ratkaisevien etujen mukaisesti; katsoo myös, että ENP:n itäisen ja eteläisen osan välinen nykyinen tasapaino olisi säilytettävä ottaen täysimääräisesti huomioon tähän mennessä sovelletut eriyttämisen periaatteet ja yksilöllinen lähestymistapa; painottaa, että budjettivallan käyttäjien olisi saatava säännöllisesti tietoja indikaattoreista ja ohjeista, jotka vaikuttavat budjettitukea koskevaan päätöksentekoon, ja että Euroopan parlamentti olisi otettava mukaan enemmällä enemmän -periaatteen ja vähemmällä vähemmän ‑periaatteen soveltamiseen perustuvien määrärahojen myöntämiseen ja peruuttamiseen;

13.  korostaa, että sananvapaus sekä moniarvoisuus ja tiedotusvälineiden riippumattomuus ovat demokratian kulmakiviä; korostaa siksi, että on tärkeää, että EU tukee itsenäisiä, kestäviä ja vastuullisia julkisia joukkoviestinpalveluja, jotka tarjoavat laadukasta, moniarvoista ja monipuolista sisältöä, ja muistuttaa, että vapaat ja riippumattomat julkiset joukkoviestimet ovat aina ratkaisevassa asemassa demokratian syventämisessä, kansalaisyhteiskunnan osallistumisessa yhteisiin asioihin sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä tiellä kohti demokratiaa;

14.  toteaa, että vapailla ja oikeudenmukaisilla vaaleilla on ratkaiseva merkitys siirryttäessä demokratiaan, ja painottaa riippumattomien tiedotusvälineiden ja erityisesti julkisten tiedotusvälineiden roolia vaaliprosessin avoimessa, uskottavassa ja demokraattisessa toteuttamisessa; kehottaa komissiota ja EUH:ta jatkamaan ja mahdollisuuksien mukaan vahvistamaan tukeaan kumppanimaiden tulevien vaalien demokraattiselle toteuttamiselle sekä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden lujittamiselle;

Itäinen kumppanuus

15.  suosittaa unionille, että se (a) vahvistaa enemmällä enemmän -periaatteen soveltamista ja edistää sitä kumppanimaiden välisellä positiivisella kilpailulla ja yhteistyöllä sekä ilmoittaa antavansa tarvittavaa tukea unionin säännöstöä täytäntöönpaneville itäisen kumppanuuden maille, joita kolmannet maat painostavat; (b) soveltaa kaksitahoista lähestymistapaa olemalla vaativa itäisten kumppanimaiden hallituksiin nähden mutta avoin, avokätinen ja sitoutunut suhteessa kumppanimaiden kansalaisiin; (c) kannustaa näitä kansalaisia toimimaan EU:n perustavien arvojen, eli demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamisen puolesta sitoutumalla edistämään niitä, jolloin arvoista tulee normatiivisen voiman muutosten tärkein alkuunpanija; (d) laatii eurooppalaisten arvojen edistämistä koskevan pitkän aikavälin strategian, joka ottaa huomioon yhteiskuntien sisäiset muutokset ja pyrkimykset vapauteen ja hyvinvointiin; (e) hajauttaa itäisen kumppanuuden toimimalla yhdessä molempien osapuolten julkisten toimijoiden kanssa ja tarjoamalla niille vastuuta horisontaalisilla kumppanuuksilla, joita täydentävät lisääntynyt liikkuvuus, ihmisten väliset yhteydet, viisuminsaannin helpottaminen ja viisumivapauden tavoite, johon olisi sovellettava naapurit ensin ‑lähestymistapaa ja (f) parafoi tai allekirjoittaa assosiaatiosopimuksia ja pyrkii saattamaan ne voimaan ripeästi, ensin väliaikaisina ja sitten täysimääräisinä ennen Euroopan parlamentin ja komissio tämän toimikauden loppua, edellyttäen että tarvittavat ehdot ja vaatimukset täytetään; (g) pidättäytyy voimankäytöstä ja voimankäytöllä uhkailusta selvittäessään alueella esiintyviä kiistoja ja korostaa, että neuvottelut kansainvälisesti hyväksytyllä tavalla ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti ovat ainoa mahdollinen tapa ratkaista konflikteja alueella;

16.  muistuttaa kannastaan, jonka mukaan itäisen kumppanuuden maan toteuttama toisen kohdemaan alueen miehittäminen loukkaa itäisen kumppanuuden perusperiaatteita ja tavoitteita ja jonka mukaan Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkaisemisessa olisi noudatettava vuonna 1993 annettujen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 822, 853, 874 ja 884 ja 10. heinäkuuta 2009 annetussa yhteisessä L’Aquilan lausunnossa esitettyjä Etyjin Minskin ryhmän perusperiaatteita;

17.  pitää valitettavana, että itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokouksen lähestyessä paineet lisääntyvät itäisen kumppanuuden maita kohtaan; ei voi hyväksyä näitä paineita ja kehottaa Venäjää olemaan ryhtymättä toimiin, jotka ovat selvästi Helsingin periaatteiden vastaisia; korostaa painokkaasti, että itäisen kumppanuuden maiden vapaat valinnat eivät saisi johtaa siihen, että ne joutuvat kärsimään esimerkiksi kauppapoliittisten toimenpiteiden, viisumipolitiikan muutosten, työntekijöiden liikkuvuuden rajoitusten tai lukkiutuneisiin konflikteihin puuttumisen kaltaisista seurauksista; kehottaa Euroopan komissiota ja EUH:ta pitämään näitä valitettavia kehityskulkuja pelkästään kaupallisen ulottuvuuden ylittävinä tosiasioina ja ryhtymään toimiin unionin kumppaneiden puolustamiseksi ja voimakkaan, niiden unioniin liittyviä toiveita ja valintoja tukevan viestin välittämiseksi kaikille itäisen kumppanuuden maille; korostaa kuitenkin, että assosiaatiosopimuksessa tai pitkälle menevässä ja laaja-alaisessa vapaakauppasopimuksessa on kyse suunnitelmasta kaikkia osapuolia hyödyttävien uudistusten toteuttamiseksi;

18.  on edelleen sitoutunut jatkamaan Euronestin parlamentaarisen yleiskokouksen kehittämistä, koska se on tärkeä foorumi monenkeskiselle parlamenttien väliselle yhteistyölle itäisen kumppanuuden maiden kanssa; pitää valitettavana, että vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä on esitetty leikkauksia ENP:tä koskeviin budjettikohtiin, koska kyseisten budjettikohtien tavoitteena on tukea tehokkaammin demokratiakehitykseen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen liittyviä toimia ja hankkeita;

19.  korostaa, että viisumipakon poistaminen olisi konkreettinen ele itäisen kumppanuuden maiden kansoille ja auttaisi käytännössä lähentymään Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa;

20.  katsoo, että itäistä kumppanuutta koskeva etenemissuunnitelma vuosille 2012–2013 on ensimmäinen askel kohti parempien valvontavälineiden kehittämistä; kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan sellaisten asiaankuuluvien seurantamekanismien kehittämistä, joilla voidaan arvioida ENP-maiden saavutuksia sekä asettaa selkeitä ja mitattavissa olevia tavoitteita;

21.  suosittaa itäisen kumppanuuden maille, että ne (a) tasapainottavat ja kaksinkertaistavat ponnistuksena poliittisten, laillisten ja taloudellisten kriteerien täyttämiseksi; (b) kunnioittavat yhteiskunnissaan demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon sekä korruption torjunnan perusarvoja; (c) edistävät yhä enemmän yhteiskunnallisia muutoksia, uudistusprosesseja ja koko järjestelmän kattavia julkisen normiston ja hallinnon kehittämistä sekä pitävät yhdentymistä unioniin todellisena pitkän aikavälin strategisena valintana eikä pelkästään taloudellisena ja hallinnollisena hankkeena; (d) kurovat umpeen retoriikan ja käytännön toimien välisen kuilun; (e) kiinnittävät enemmän huomiota itäisen kumppanuuden monenkeskiseen rakenteeseen ja parhaista käytännöistä oppimiseen; (f) soveltavat alueellisiin konflikteihin EU:n yhdentymisen henkeä ja siitä saatuja historiallisia kokemuksia ja vahvistavat keskinäistä alueellista, poliittista ja taloudellista yhteistyötä, koska kahdenväliset kysymykset on ratkaistava rauhanomaisesti ja koska hyvät naapuruussuhteet ja alueellinen yhteistyö ovat olennainen osa itäistä kumppanuutta; (g) ottavat kansalaiset mukaan ja sitouttavat julkiset toimijat horisontaalisiin kumppanuuksiin ja vaihtoon unionin vastapuolten kanssa ja tekevät yhteistyötä kansalaisyhteiskuntien ja nuorten kanssa, jotka edustavat muutosvoimaa; (h) pidättäytyvät voimankäytöstä ja voimankäytöllä uhkailusta selvittäessään alueella esiintyviä kiistoja ja korostavat, että neuvottelut kansainvälisesti hyväksytyllä tavalla ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti ovat ainoa mahdollinen tapa ratkaista konflikteja alueella;

22.  on huolestunut Venäjän toimista, joiden tarkoituksena on saada kumppanimaat luopumaan poliittisesta ja taloudellisesta lähentymisestä EU:hun; vahvistaa uudelleen, että jokaisella valtiolla on suvereeni oikeus valita poliittiset ja kauppakumppaninsa; katsoo lisäksi, ettei kumppanimaiden vähitellen etenevä yhdentyminen EU:hun ole ristiriidassa Venäjään solmittavien hyvien suhteiden kanssa; torjuu nollasummapelin pitämisen mallina EU:n ja Venäjän suhteissa kumppanimaihin;

23.  vahvistaa uudelleen, että on pyrittävä alueelliseen vakauteen ja turvallisuuteen, jotta voidaan saavuttaa itäisen kumppanuuden tavoitteet, myös EU:hun entistä tiiviimmin yhdentymisen yhteydessä; kehottaa lisäämään toimia sovinnon aikaansaamiseksi Georgian, Azerbaidžanin, Armenian ja Moldovan alueellisissa konflikteissa;

24.  muistuttaa, että assosiaatiosopimuksen tai pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen tekeminen sulkee pois samanaikaisen osallistumisen tulliliittoon;

25.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja itäisen Euroopan kumppanimaita tarkistamaan politiikkaansa, joka koskee aseiden vientiä alueelle, jotta ne voisivat päästä sopimukseen konfliktialueiden aseistariisunnasta ja demilitarisoinnista; kehottaa Venäjää noudattamaan sopimuksia rakentavasti huomioon ja kunnioittamaan täysipainoisesti alueen maiden itsemääräämisoikeutta sekä pidättäytymään kaikista alueellista vakautta uhkaavista toimista;

26.  korostaa, että EU ja itäisen Euroopan kumppanimaat kohtaavat samat poliittiset haasteet pyrkiessään varmistamaan luotettavan ja turvallisen energian toimituksen; muistuttaa, että yhteistyö energiavarmuuden osalta määritetään selkeästi painopistealaksi itäisessä kumppanuudessa ja naapuruuspolitiikassa ajanjaksolle 2014–2020; odottaa, että Vilnassa pidettävästä itäisen kumppanuuden huippukokouksesta saadaan uutta puhtia energia-alan yhteistyön parantamiseen ja energian toimitusvarmuuden lisäämiseen;

27.  muistuttaa, että energiayhteisösopimus muodostaa perustan täysin yhdennetyille alueellisille energiamarkkinoille, joilla edistetään kasvua, investointeja ja vakaata sääntelykehystä; suosittaa näin ollen, että energiayhteisösopimusta jatketaan vuoden 2016 jälkeen, sopimukseen liittyvää päätöksentekoa mukautetaan tuleviin haasteisiin vastaamiseksi ja perustetaan solidaarisuusmekanismeja sekä oikeudellisia valvontamekanismeja, joilla puututaan unionin säännöstön puutteelliseen täytäntöönpanoon; suhtautuu myönteisesti siihen, että Georgia on hakenut energiayhteisön jäsenyyttä ja että Georgiasta voisi tulla Ukrainan ja Moldovan jälkeen kolmas energiayhteisöön liittynyt itäisen kumppanuuden maa; kehottaa laajentamaan energiayhteisöä entisestään Euroopan naapuruuspolitiikan avulla energiayhteisön tavoitteiden mukaisesti ja keskinäisen edun pohjalta; korostaa, että lainsäädännöllinen yhdentyminen olisi toteutettava samaan aikaan kuin investoinnit yhteenliittämiskapasiteettiin ja infrastruktuuriin sekä uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja uusiin teknologioihin; korostaa toimitus- ja kauttakulkureittien monipuolistamisen keskeistä merkitystä;

28.  kehottaa lisäämään kaikkiin itäisen kumppanuuden maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin ensinnäkin energiavarmuuslausekkeen, jotta voidaan taata EU:n energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön tinkimätön noudattaminen, ja toiseksi varhaisvaroitusmekanismin, jolla taattaisiin energian kauttakuljetukseen ja toimitukseen kolmansista maista liittyvien mahdollisten riskien ja ongelmien varhainen arviointi, ja että luodaan yhteiset puitteet keskinäiselle avulle, solidaarisuudelle ja riitojenratkaisulle;

Armenia

29.  toteaa demokratian normeissa ja assosiaatiosopimuksen vaatimusten noudattamisessa saavutetun edistyksen, mutta panee merkille, että demokratian alalla on yhä sitkeitä puutteita ja että olisi edistyttävä hallintotavan uudistamisen alalla, kuten lainvalvonnan alalla, oikeusalalla ja korruption torjunnassa; pitää valitettavana Armenian presidentin hiljattain ilmoittamaa halukkuutta liittyä tulliliittoon; muistuttaa Armenian viranomaisia siitä, että kyseiset toimintatavat ovat ristiriidassa assosiaatiosopimuksen kanssa; pitää tältä osin valitettavana, että kyseinen päätös tehtiin ilman täysipainoista parlamentaarista käsittelyä tai avointa yhteiskunnallista keskustelua Armeniassa; toivoo tässä yhteydessä, että Armenia jatkaa EU:hun liittyviä uudistuksia, joiden täytäntöönpano voi johtaa maan taloudelliseen vaurauteen ja voi auttaa ratkaisemaan sosioekonomisia ja poliittisia ongelmia, joita Armeniassa esiintyy edelleen; kehottaa pyrkimään yhteistyöhön EU:n kanssa, mihin EU on valmis; tuomitsee myös yhdentymistä Eurooppaan kannattaneita mielenosoittajia vastaan tehdyt hyökkäykset ja vaatii saattamaan hyökkääjät oikeuden eteen;

30.  on tyytyväinen vakaan talouspolitiikan ja rakenneuudistusten täytäntöönpanoon Armeniassa sekä edistymiseen toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa;

Azerbaidžan

31.  pitää valitettavana, että kysymyksessä Azerbaidžanin pyrkimyksistä assosiaatiosopimusten tekemiseen näkymät ovat yhä epäselvät ja epäröintiä on yhä; korostaa EU:n ja Azerbaidžanin suhteiden taloudellisia mahdollisuuksia mutta on huolissaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien alalla vallitsevista puutteista Azerbaidžanissa; vaatii sen vuoksi, että Azerbaidžanin olisi osoitettava sitoutumisensa tiukentamalla asianomaisia normeja, joihin kuuluu sananvapaus ja yhdistymisvapaus, ja sallimalla demokraattisen opposition käyttää oikeuksiaan; toteaa painokkaasti, että poliittisten vankien vapauttaminen ja poliittisten aktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien häirinnän lopettaminen ovat ehdoton edellytys Azerbaidžanin kanssa mahdollisesti tehtävälle sopimukselle nykyaikaistamista koskevasta strategisesta kumppanuudesta;

32.  pitää valitettavana, että demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) pitkän aikavälin operaation päätelmien mukaan viimeksi 9. lokakuuta 2013 pidetyissä presidentinvaaleissa ei edelleenkään saavutettu Etyj:n normeja, sillä kokoontumis- ja ilmaisunvapautta rajoitettiin; kehottaa tämän vuoksi Azerbaidžanin viranomaisia käsittelemään kaikki ODIHR/Etyj:n nykyisiin ja entisiin raportteihin sisällytetyt suositukset ja panemaan ne pikaisesti täytäntöön; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta 14 viime kuukausien aikana vangittua azerbaidžanilaista oppositiopoliitikkoa, toimittajaa ja ihmisoikeusaktivistia, muiden muassa Tofiq Yaqublun ja Ilgar Mammadovin(18) ;

Valko-Venäjä

33.  pitää valitettavana pysähtynyttä ja sietämätöntä tilannetta ihmisoikeuksien, demokratian ja poliittisten vankien asiassa sekä olematonta edistystä unionin ajamien arvojen ja normien kunnioittamisessa; korostaa, että tarvitaan unionin kriittistä sitoutumista ja tiukkaa ehdollisuutta ja niiden vastapainoksi avokätisempää ja avoimempaa suhtautumista kansalaisyhteiskuntaan ja valtiosta riippumattomiin järjestöihin, joita olisi tuettava uudistusten seuraamiseksi ja toteuttamiseksi; kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia osallistumaan nykyaikaistamista koskevaan vuoropuheluun ja aloittamaan EU:n kanssa neuvottelut viisuminsaannin helpottamisesta ja takaisinottoa koskevista sopimuksista, jotta voitaisiin edistää ihmisten välisiä yhteyksiä;

34.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia käyttämään hyväksi Liettuan puheenjohtajakautta ja Vilnassa pidettävää itäistä kumppanuutta koskevaa huippukokousta uusina mahdollisuuksina parantaa suhteita Valko-Venäjän kanssa heti, kun kaikki poliittiset vangit on vapautettu, jotta voidaan käynnistää muun muassa demokraattisia uudistuksia, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja, oikeusvaltiota sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskeva poliittinen vuoropuhelu sekä yhteistyö opposition ja kansalaisyhteiskunnan kanssa edellyttäen, että Valko-Venäjän viranomaiset osoittavat kunnioitusta kyseisiä perusarvoja kohtaan;

35.  muistuttaa, että EU on valmis parantamaan suhteitaan Valko-Venäjän hallitukseen heti, kun maan viranomaiset sitoutuvat edistämään yhdessä laadittua ohjelmaa, kuten demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, muun muassa vapauttamalla kaikki poliittiset vangit välittömästi ja ehdoitta ja tarjoamalla heille kuntoutusta; painottaa kuitenkin, että kaikki sitoutuminen on tiukasti ehdollista;

36.  painottaa, että taloudellista tukea riippumattomille valkovenäläisille tiedotusvälineille on lisättävä entisestään;

Georgia

37.  toteaa maan nykyaikaistamisessa ja assosiaatiosopimuksen vaatimusten noudattamisessa viime vuosina saavutetun edistyksen ja panee merkille viranomaisten toimet korruption torjumiseksi; panee tyytyväisenä merkille esimerkillisen rauhanomaisen vallansiirron demokraattisten parlamenttivaalien jälkeen; panee kuitenkin huolestuneena merkille demokraattisten normien soveltamiseen liittyvät sitkeät puutteet; korostaa tässä yhteydessä, että yhä tarvitaan parannuksia ja uudistuksia, joilla pyritään luomaan riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos, toimiva rikosoikeusjärjestelmä ja syrjimätön vaalijärjestelmä ja joilla turvataan vähemmistöjen oikeudet; panee merkille jatkuvat johtavia poliittisia vastustajia, kuten Vano Merabishvilia, koskevat rikostutkinnat ja vaatii, että eurooppalaisia normeja noudatetaan kaikin tavoin; tukee Georgian hallituksen pyrkimyksiä vähentää jännitteitä suhteissaan Venäjään ja samalla pitää yllä maan Eurooppa-myönteistä suuntautumista; muistuttaa EU:n tukevan lujasti Georgian alueellista koskemattomuutta;

38.  kannustaa parafoimaan assosiaatiosopimuksen, myös pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen (DCFTA), Vilnassa pidettävässä huippukokouksessa ja sopimaan pikaisesti viisumivapautta koskevasta toimintasuunnitelmasta; katsoo, että asssosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen ehdoksi olisi asetettava Georgian tuntuva edistyminen oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian toteuttamisessa ja eurooppalaisten normien noudattaminen tulevissa presidentinvaaleissa; toteaa, että assosiaatiosopimuksella ja vapaakaupalla sekä viisumivapaan matkustamisen käyttöönotolla on tärkeä vaikutus Georgian uudistusprosessiin;

39.  kehottaa komissiota soveltamaan tätä ehdollisuuden periaatetta asettamalla joukon kriteereitä, joilla edistystä mitataan;

40.  painottaa, että presidentinvaalit, jotka aiotaan pitää 27. lokakuuta 2013 eli samoihin aikoihin, kun EU:n kanssa käytävät assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut saadaan päätökseen, ovat koetinkivi Georgian valmiudelle soveltaa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen normeja sekä sallia oppositiolle täysi vapaus olla ehdolla vaaleissa ja antaa vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden uutisoida kampanjoista ilman viranomaisten puuttumista asiaan;

41.  painottaa, että Georgian ei tulisi pidättäytyä lähestymästä Euroopan unionia ja että sen olisi vastustettava painetta luopua assosiaatiosta EU:n kanssa;

Moldova

42.  panee tyytyväisenä merkille määrätietoisen poliittisen tahdon noudattaa assosiaatiosopimuksen ja siihen sisältyvän pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen vaatimuksia ja viisumivapauteen tähtäävää toimintasuunnitelmaa, sekä edistymisen Iasi–Ungheni-putkihankkeen parafoinnin suhteen; suhtautuu myönteisesti maan nykyaikaistamistyöhön, erityisesti tieteeseen ohjattujen investointien lisäämiseen; kehottaa allekirjoittamaan sopimuksen pikaisesti ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta sopimus voitaisiin panna täytäntöön mahdollisimman pian; toteaa kuitenkin, että demokraattiset instituutiot ovat heikkoja ja että niitä on jatkuvasti vahvistettava; kannustaa Moldovan hallitusta jatkamaan ponnistelujaan tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi; uskoo, että poliittinen vakaus ja kestävä yksimielisyys uudistuksista ja etenkin oikeusvaltioperiaatteesta ja valtion elinten riippumattomuudesta ovat erittäin tärkeitä Moldovan pyrkimyksille lähestyä Euroopan unionia;

43.  kannustaa parafoimaan assosiaatiosopimuksen ja siihen sisältyvän pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen Vilnassa pidettävässä huippukokouksessa ja toivoo, että viisumiasioita koskeva vuoropuhelu saadaan pikaisesti päätökseen; toteaa, että assosiaatiosopimuksen, vapaakaupan ja viisumivapaan matkustamisen toteuttamisella on tärkeä vaikutus Moldovan uudistusprosessiin; toteaa tässä yhteydessä, että viimeaikaiset poliittiset kriisit ovat osoittaneet, miten haurasta tähänastinen demokratiakehitys on ollut, ja painottaa, että on pyrittävä rakentamaan todella uskottavat ja riippumattomat demokraattiset instituutiot;

44.  suosittaa etenemään ripeästi pian Vilnan huippukokouksen jälkeen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen suhteen, mikäli vaatimusten noudattamisessa ei ole tapahtunut muutosta;

45.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen Moldovasta tulevan viinin tuonnin täysimääräisestä vapauttamisesta ja toivoo, että ehdotuksen nopea täytäntöönpano auttaa kumoamaan kielteiset vaikutukset, joita Venäjän asettamasta Moldovasta tulevan viinin tuontikiellosta aiheutuu;

46.  panee tyytyväisenä merkille, että Moldovan ja Romanian välisen uuden kaasuputken rakentaminen on aloitettu, sekä kannustaa jatkamaan pyrkimyksiä ja vastustamaan Venäjän painostusta assosiaatiosopimuksesta luopumiseksi;

Ukraina

47.  panee tyytyväisenä merkille Ukrainan ja EU:n vuoropuhelun ja yhteisen pyrkimyksen allekirjoittaa assosiaatiosopimus Vilnassa 28. ja 29. marraskuuta 2013 pidettävässä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa;

48.  kannustaa Ukrainan viranomaisia jatkamaan entistä määrätietoisemmin assosiaatiosopimuksen vaatimusten täyttämistä, sellaisena kuin sitä vaaditaan neuvoston 10. joulukuuta 2012 antamissa päätelmissä ja Euroopan parlamentin 13. joulukuuta 2012 Ukrainan tilanteesta antamassa päätöslauselmassa(19) , ja puuttumaan valikoivaa oikeudenkäyttöä ja vaalijärjestelmän ja oikeuslaitoksen uudistamista koskeviin kysymyksiin, jotka odottavat ratkaisua; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että sekä presidentti Janukovitš että oppositiojohtajat ovat hiljattain sitoutuneet jatkamaan vaadittujen säädösten antamista maan parlamentissa Verkhovna Radassa, ja odottaa, että lupaukset täytetään pikaisesti ennen Vilnan huippukokousta; panee merkille tähänastisen edistyksen mutta korostaa tarvetta jatkaa uudistuksia etenkin uudistamalla syyttäjänvirastoa; antaa tunnustusta Euroopan parlamentin Ukrainaa koskevalle tarkkailuvaltuuskunnalle ja pitää myönteisenä sen valtuutuksen pidentämistä 12. marraskuuta 2013 saakka; toivoo ja luottaa siihen, että valtuuskunnan työ johtaa pian kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun Julija Tymošenkon tapauksessa Pat Coxin ja Aleksander Kwaśniewskin Ukrainan presidentille esittämän vetoomuksen pohjalta;

49.  panee merkille Ukrainan pyrkimykset lähestyä Euroopan unionia ja toteaa jälleen katsovansa, että EU:n ja Ukrainan välisten suhteiden syventäminen ja Eurooppa-perspektiivin tarjoaminen Ukrainalle on erittäin tärkeää ja molempien osapuolten etujen mukaista;

50.  suosittaa, että neuvosto allekirjoittaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen, mikäli 10. joulukuuta 2012 kokoontuneen ulkoasianneuvoston määrittämät edellytykset, joiden taakse Euroopan parlamentti asettui 13. joulukuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, täyttyvät; ilmoittaa hyväksyvänsä, mikäli edellä mainitut vaatimukset täyttyvät, neuvoston päätöksen soveltaa toistaiseksi EU:n ja Ukrainan välistä assosiaatiosopimusta heti kun se on allekirjoitettu; aikoo pyrkiä EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen täysimääräiseen ratifiointiin nykyisen vaalikauden aikana, mikäli kaikki vaatimukset täyttyvät ja sopimus on sen jälkeen allekirjoitettu;

51.  tuomitsee kauppapakotteet, joita Venäjä on viime aikoina kohdistanut Ukrainan vientiin ja joilla pyritään painostamaan Ukrainaa olemaan allekirjoittamatta assosiaatiosopimusta EU:n kanssa; kehottaa Venäjää luopumaan kauppapakotteiden käytöstä ja lopettamaan kohtuuttoman poliittisen ohjailun ja painostuksen;

Eteläiset naapurimaat

52.  on huolissaan eteläisen Välimeren alueen maiden vaikeuksista demokratiaan siirtymiseen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa;

53.  painottaa unionin ja jäsenvaltioiden siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden viranomaisille tarjoaman oikeudellisen ja teknisen avun ratkaisevaa merkitystä konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi varallisuuden takaisin hankinnassa;

54.  panee tyytyväisenä merkille, että sen aloite muodostaa työryhmät Tunisiaa, Jordaniaa ja Egyptiä varten onnistui, ja korostaa, että kokouksissa yksityisten sidosryhmien, viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen välillä olisi varmistettava, että kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomien järjestöjen osallistumismahdollisuudet paranevat ja että päästään konkreettisiin tuloksiin, edellyttäen, että poliittinen tilanne sallii taloudellisen yhteistyön ja integraation; ehdottaa, että olisi tutkittava mahdollisuutta laajentaa aloitetta koskemaan myös alueen muita maita;

55.  katsoo, että unionin ensisijaisena tavoitteena eteläisissä naapurimaissa on oltava, että kestävään demokratiaan siirtyminen onnistuu, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään siihen liittyvää tukeaan;

56.  suosittelee, että unioni jatkaa ja tarvittaessa lisää panostustaan eteläisten kumppanimaiden toteuttamien siirtymien tukemiseen ja keskittyy demokraattiseen muutokseen, kumppanuuteen kansan ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä kestävään ja osallistavaan talouskasvuun;

57.  muistuttaa, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja elämänlaadun parantaminen ovat ratkaisevia osatekijöitä eteläisten naapurimaiden meneillään olevassa siirtymäkehityksessä; on erittäin huolissaan erityisesti nuorten työllisyystilanteesta ja kehottaa komissiota tukemaan tehokkaita työllisyyspolitiikkoja;

58.  panee merkille eteläisten naapurimaiden Tempus- ja Erasmus Mundus -ohjelmiin osallistuneiden opiskelijoiden hyvin pienen määrän huolimatta näille ohjelmille vuonna 2012 osoitetusta lisärahoituksesta; muistuttaa komissiolle osoittamastaan kehotuksesta perustaa Euro–Välimeri-alueen Leonardo da Vinci -ohjelma, jonka tarkoituksena on edistää niiden nuorten liikkuvuutta, jotka haluavat saada ammattikoulutusta ulkomailla, jotta voidaan torjua eteläisen Välimeren maille ominaista nuorisotyöttömyyttä;

59.  kehottaa unionia ja sen naapurimaita toteuttamaan konkreettista ja tehokasta liikkuvuutta koskevaa politiikkaa eteläisten naapurimaiden kanssa erityisesti allekirjoittamalla samanaikaisesti samanlaisia viisuminsaannin helpottamista koskevia sopimuksia ja palauttamissopimuksia kuin useimpien itäisen kumppanuuden maiden kanssa on tehty; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää lisätä liikkuvuutta ja yhteistyötä yliopistollisen ja ammatillisen koulutuksen alalla lisäämällä ja laajentamalla nykyisiä ohjelmia ja opiskelijoiden, jatko-opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta sekä edistämällä vaihto-ohjelmia korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten välillä ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tutkimuksen ja yritystoiminnan aloilla; katsoo, että on välttämätöntä helpottaa menettelyjä viisumien myöntämiseksi niille, jotka osallistuvat kyseisiin ohjelmiin; kehottaa EU:ta kehittämään Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioille ja eteläisille naapurimaille järkevän ja laaja-alaisen strategian maahanmuuton käsittelemiseksi ja eteläisistä naapurimaista tulevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelemiseksi etenkin, kun otetaan huomioon arabikevään tapahtumat ja Pohjois-Afrikan jatkuva epävakaus;

60.  muistuttaa, että tarvitaan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden voimakasta poliittista tahtoa osallistua aktiivisesti alueen konfliktien ratkaisemiseen, erityisesti Israelin ja Palestiinan konfliktin, jotta ne eivät enää haittaa Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoa;

61.  katsoo, että ensisijainen tavoite on tukea kumppanimaita aluepolitiikkaa ja erillisalueiden mukaan ottamista koskevien hankkeiden kehittämisessä ja rahoittamisessa; suosittelee tässä yhteydessä toimia unionin Euroopan aluerahastojen hallinnasta saamien kokemusten pohjalta valmiuksien kehittämiseksi sekä kumppanimaissa että Välimeren unionin sihteeristössä;

62.  katsoo, että on edistettävä kiireellisesti kestävää ja osallistavaa sosioekonomista kehitystä koskevia hankkeita ja yhdentymishankkeita Maghreb-maissa tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten liikkumisen helpottamiseksi; muistuttaa, että Länsi-Saharan konflikti estää merkittävällä tavalla alueen yhdentymistä; kehottaa Algeriaa ja Marokkoa luomaan aktiivisen kumppanuuden, jonka avulla voidaan vastata alueellisiin haasteisiin, kuten Länsi-Saharan konfliktiin; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission joulukuussa 2012 antaman yhteisen tiedonannon, johon sisältyy ehdotuksia keinoista, joilla voidaan tukea viittä Maghreb-maata niiden pyrkimyksissä tiiviimpää yhteistyöhön ja syvempään alueelliseen yhdentymiseen; panee tyytyväisenä merkille, että unioni toimii Välimeren unionin pohjoisena yhteispuheenjohtajana, ja odottaa, että se edistää politiikan johdonmukaisuutta, yleistä koordinointia ja tehokkuutta erityisesti hankkeissa, jotka saavat rahoitusta;

63.  kannustaa kaikkia konfliktin osapuolia ponnistelemaan Länsi-Saharaa koskevan oikeudenmukaisen, rauhanomaisen, kestävän ja kaikkien osapuolten hyväksyttävissä olevan poliittisen sopimuksen aikaan saamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien asiaan liittyvien päätöslauselmien, myös niiden, joissa sallitaan itsemääräämisoikeus, mukaisesti; korostaa länsisaharalaisten ihmisoikeuksien takaamisen tärkeyttä sekä tarvetta turvata kyseiset oikeudet Länsi-Saharassa ja Tindoufin pakolaisleireillä, myös niiden länsisaharalaisten poliittisten vankien oikeudet, jotka eivät saaneet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja jotka olisi päästettävä vapaaksi;

64.  korostaa Välimeren unionin merkitystä välineenä eteläisten naapurimaiden suhteiden institutionalisoitumiselle; korostaa tulevien ministerikokousten merkitystä Euro–Välimeri-yhteistyökumppanuuden elvyttämisen ja yhteisten hankkeiden edistämisen kannalta;

65.  vahvistaa, että EU:n eteläisen kumppanuuden tavoitteena on lähentää Välimeren etelä- ja pohjoisrantoja toisiinsa ja luoda rauhan, demokratian, turvallisuuden ja vaurauden alue kaikkiaan 800 miljoonalle asukkaalle sekä tarjota EU:lle ja sen kumppaneille tehokas kahden- ja monenvälinen kehys, joka auttaa niitä vastaamaan demokratian, yhteiskunnan ja talouden haasteisiin, edistämään alueellista yhdentymistä erityisesti kaupan alalla ja varmistamaan niiden kaikkia hyödyttävän yhteisen kehityksen, sekä avustaa kumppaneita rakentamaan demokraattisia, moniarvoisia ja maallisia valtioita institutionaalisia valmiuksia parantavien ohjelmien avulla sekä kehittää molemmille osapuolille edullinen ja kunnianhimoinen tavaroiden ja palvelujen kauppajärjestely, jota edeltävät asianmukaiset vaikutusten arvioinnit ja joka voi johtaa DCFTA:han, joka olisi varmasti ensimmäinen askel kohti suurta Euro–Välimeri-talousaluetta, joka auttaa ratkaisemaan myös etelän naapurikumppaniemme taloudellisia ongelmia, ja helpottaa etelä–etelä-yhdentymistä;

66.  painottaa, että EU:lla on moraalinen velvoite tukea entisten diktaattorien ja heidän hallintojensa varastaman varallisuuden palauttamisprosessia; katsoo, että varallisuuden takaisin hankkiminen on erittäin poliittinen kysymys, kun otetaan huomioon sen symbolinen arvo ja vastuuvelvollisuuden palauttaminen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen hengessä; toteaa, että varallisuuden takaisin hankkimisen on oltava EU:n keskeinen poliittinen sitoumus kumppanuudessa eteläisten naapurimaiden kanssa; toteaa jälleen, että on perustettava EU:n laajuinen mekanismi, jolla pyritään antamaan eteläisille naapurimaille oikeudellista tukea varallisuuden takaisin hankkimisessa;

67.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita rohkaisemaan edelleen alueen maita sisällyttämään lainsäädäntöönsä selkeitä säännöksiä ja edistämään ohjelmia taatakseen naisten oikeudet, naisten osallistumisen poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon, heidän kouluttautumismahdollisuutensa ja taloudellisen riippumattomuutensa sekä poistaakseen kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot;

68.  katsoo, että EU:n olisi tarjottava lainsäätäjille apua ja tietoa tueksi tieto- ja viestintätekniikkaa koskevan lainsäädännön harkitsemiseen ja laatimiseen, jotta digitaalisen teknologian tarjoamia suuria mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää demokraattisessa prosessissa, taloudellisessa kehityksessä ja alueellisessa yhteistyössä; katsoo, että vapaa tiedonkulku ja mahdollisuus käyttää internetiä ovat olennaisen tärkeitä sosioekonomisen kehityksen kannalta; painottaa tässä suhteessa, että on tärkeää kunnioittaa digitaalisia vapauksia;

69.  on syvästi huolissaan uskonnollisiin syihin perustuvan ja erityisesti kristittyihin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä alueella ja kehottaa unionia puuttumaan asiaan myös Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa;

70.  kehottaa jälleen komissiota parantamaan itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin hankkeiden näkyvyyttä kumppanimaissa ja tekemään niistä kansalaisten kannalta helpommin ymmärrettäviä, jotta voidaan osoittaa, että yhteistyö EU:n kanssa tuo lisäarvoa;

Algeria

71.  panee merkille, että Algeria on vahvistanut aikomuksensa osallistua Euroopan naapuruuspolitiikkaan mutta että se ei ole kuitenkaan vielä hyväksynyt toimintasuunnitelmaa; panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Algerian välistä toimintasuunnitelmaa koskevien neuvottelujen aloittamisen ja kannustaa voimakkaasti Algeriaa hyödyntämään kyseistä välinettä ja parantamaan suhteitaan EU:hun; kehottaa EU:ta ja Algeriaa vauhdittamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevia neuvottelujaan, jotta toimintasuunnitelma saataisiin nopeasti hyväksyttyä;

72.  on tyytyväinen Algerian parlamentin aloitteisiin yhteistyön vahvistamiseksi Euroopan parlamentin kanssa ja näiden kahden edustuslaitoksen välisen poliittisen vuoropuhelun laadun parantamiseksi;

73.  pitää myönteisenä 7. heinäkuuta 2013 allekirjoitettua Algerian ja Euroopan unionin välisen strategisen kumppanuuden perustamista energia-alalla koskevaa yhteistyöpöytäkirjaa, joka mahdollistaa lopulta markkinoidemme yhdentämisen, infrastruktuurien kehittämisen ja teknologian siirrot osapuolten välillä;

74.  korostaa, että tarvitaan politiikkaa, jolla voidaan taata täysin ihmisoikeudet ja perusvapaudet, erityisesti kokoontumis- ja mielenosoitusvapaus; toivoo, että odotettu Algerian perustuslain tarkistaminen on avoin prosessi, johon maan kaikkien poliittisten suuntausten edustajat voivat osallistua, jotta voidaan edistää demokratian vahvistamista ja oikeusvaltiota; panee merkille, että 10. toukokuuta 2012 pidettyjä Algerian parlamenttivaaleja tarkkailemaan lähetetty Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta hoiti tehtävänsä kiitettävästi; palauttaa mieleen vaalitarkkailuvaltuuskunnan antamat suositukset ja kehottaa Algerian viranomaisia toteuttamaan vaaditut parannukset tuleviin vaaleihin valmistauduttaessa; toistaa unionin tarjouksen auttaa tässä prosessissa;

75.  kehottaa unionia vahvistamaan ja lisäämään entisestään tukeaan Algerian kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja ohjelmille, joilla edistetään naisten ja nuorten työllistymistä, taloushallintoa, liiketoimintaympäristön kehittämistä ja vapauksien ja perusoikeuksien vahvistamista;

76.  kehottaa Algeriaa edelleen helpottamaan kansalaisyhteiskunnan aktiivista toimintaa edistämällä kokoontumis- ja mielenosoitusvapautta;

Egypti

77.  on huolissaan Egyptin 3. heinäkuuta 2013 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeisestä tämänhetkisestä poliittisesta kehityksestä, poliittisesta kahtiajaosta ja vakavista talousvaikeuksista, ihmisoikeustilanteesta sekä perusvapauksien kunnioittamisesta maassa sekä alueen ja erityisesti Siinain alueen turvallisuudesta; tuomitsee mahdollisimman selkeästi kaikki väkivallanteot, myös koptikirkkoihin tehdyt iskut, ja katsoo, että Egyptin turvallisuusjoukkojen viimeaikaiset toimet ovat olleet suhteettomia ja johtaneet niin suureen kuolonuhrien ja loukkaantuneiden määrään, että niitä mahdoton hyväksyä; kehottaa hallitusta pidättäytymään tällaisista toimista; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita osallistumaan aidosti osallistavaan vuoropuheluun sellaisen demokraattisen prosessin palauttamiseksi, joka vastaa Egyptin kansalaisten oikeutettuja odotuksia ja toiveita; painottaa, että tarvitaan kansallista sovintoprosessia, johon osallistuvat kaikki poliittiset ja sosiaaliset toimijat, muslimiveljeskunnan maltilliset osat mukaan lukien, ja että prosessi olisi keskeinen keino edistää demokratiaan siirtymistä, mikä tarkoittaa presidentti- ja parlamenttivaalien järjestämistä; painottaa, että EU voisi komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kautta olla sopivassa asemassa kannustamaan maan tärkeimpien poliittisten toimijoiden välistä vuoropuhelua, jolla voitaisiin edistää kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamista vaalien valmistelua varten; suosittelee erityisesti, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antaa selkeän viestin siitä, että muslimiveljeskunnan kieltäminen lailla vaarantaisi demokraattisen osallistumisen ja mahdollisuuden palata demokratiaan;

78.  painottaa, että Egyptin menestyksekäs tulevaisuus voi perustua ainoastaan demokraattiseen ratkaisuun ja täysin toimiviin demokraattisiin instituutioihin, jotka suojelevat kaikkia Egyptin kansalaisia, ja että demokratiaan siirtymisen olisi perustuttava siihen, että kaikilla on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

79.  kehottaa unionia yhtäältä ottamaan huomioon maan kohtaamat vakavat taloudelliset haasteet ja niiden sosiaaliset seuraukset ja toisaalta soveltamaan ehdollisuuden periaatetta (enemmällä enemmän) kahdenvälisissä suhteissaan Egyptin kanssa ja Egyptille antamassaan taloudellisessa avussa; katsoo, että unionin olisi oltava sitoutumatta täysimääräiseen ja yksityiskohtaiseen vapaakauppasopimukseen Egyptin kanssa ennen kuin poliittisen vakauden ehdot, kuten vaaleilla valittavien demokraattisten toimielinten järjestäytynyt perustaminen, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittaminen, on täytetty; toteaa, että ulkoasianneuvosto antoi 21. elokuuta 2013 korkean edustajan, varapuheenjohtaja Catherine Ashtonin tehtäväksi tarkastella uudelleen apua, jota EU on tarjonnut Egyptille Euroopan naapuruuspolitiikan ja assosiaatiosopimuksen puitteissa, käyttäen perustana sitä, miten Egypti on sitoutunut niiden perustan muodostaviin periaatteisiin, ja yhteisymmärrystä siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille ja kansalaisyhteiskunnalle annettavaa apua jatketaan;

80.  katsoo, että unionin olisi keskitettävä tukensa ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja etenkin naisten ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen sekä demokratiaan siirtymiseen, institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen, oikeuslaitoksen ja turvallisuusrakenteiden uudistamiseen, kaikkien demokraattisten poliittisten puolueiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kehittämiseen ja liiketoimintaympäristön parantamiseen; katsoo, että EU:n olisi jatkettava nykyistä kansalaisjärjestöille ja kansalaisyhteiskunnalle suunnattua tukea ja avustusta osana strategiaa yhteyden muodostamiseksi Egyptin poliittisiin toimijoihin ja todellisen demokratiaan siirtymisen tukemiseksi; pitää myönteisenä 21. elokuuta 2013 tehtyä ulkoasiainneuvoston päätöstä keskeyttää Egyptiä koskevien vientilupien myöntäminen maan sisäisissä tukahduttamistoimissa käytettäville tarvikkeille ja arvioida uudelleen EU:n yhteisen kannan mukaisia vientilupia;

81.  arvostaa komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan välitystoimia ja katsoo, että unionin olisi hyödynnettävä ainutlaatuista asemaansa ja suhteitaan Egyptin keskeisiin toimijoihin ja jatkettava pyrkimyksiä löytää poliittinen sovinto demokratiaan siirtymisen perusraameista;

82.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 4/2013 hallintotapaan liittyvästä yhteistyötä EU:n ja Egyptin välillä sekä komission vastaukset ja kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään tarvittavat johtopäätökset unionin tuen tehostamiseksi;

Israel

83.  panee merkille, että Israel on pannut täytäntöön toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin huhtikuussa 2005 kolmeksi vuodeksi ja jota on jatkettu vuoden 2012 loppuun asti; pitää valitettavana Israelin toteuttamaa syrjivää politiikkaa ja kehottaa Israelia ryhtymään toimiin vähemmistöjen, erityisesti Israelin arabi- ja beduiiniyhteisöihin kuuluvien oikeuksien lujittamiseksi ja parantamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan toimiaan ja kehittämään edelleen siihen tähtääviä hankkeita;

84.  on tyytyväinen siihen, että Israelin ja palestiinalaisten väliset suorat neuvottelut on käynnistetty uudelleen; korostaa omaa sitoutumistaan kahden valtion ratkaisuun, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja osapuolten sopimiin maa-alueiden vaihtoihin ja jossa Jerusalem on molempien valtioiden pääkaupunki; ilmoittaa vastustavansa ja toistuvasti paheksuvansa yhä uusien laittomien siirtokuntien perustamista miehitetyille alueille ja kehottaa Israelin hallitusta lopettamaan siirtokuntiin liittyvät toimet ja peruuttamaan kaikki suunnittelemansa uusien siirtokuntien rakentamista koskevat hankkeet; muistuttaa kiivaasti, että siirtokuntien rakentaminen on konkreettinen este sekä Israelin ja palestiinalaisten välisten rauhanneuvottelujen onnistumiselle että kahden valtion ratkaisun toteuttamiselle; palauttaa mieleen EU:n suuntaviivat Israelin kesäkuusta 1967 miehittämillä alueilla sijaitsevien israelilaisten yhteisöjen ja niiden toimien kelpoisuudesta saada EU:n avustuksia ja palkintoja sekä tukea EU:n rahoitusvälineistä vuodesta 2014 alkaen;

85.  on huolestunut Israelin päätöksestä katkaista suhteet ihmisoikeusneuvostoon ja YK:n yleiseen määräaikaisarviointiin; kehottaa Israelia panemaan täytäntöön lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, tunnustamaan alaikäiset erityisryhmäksi ja erityisesti kunnioittamaan syrjimättä alaikäisten palestiinalaisten oikeuksia;

86.  siitä huolimatta, että hallinnollisessa vankeudessa pidettyjen palestiinalaisten määrä on pienentynyt vuoden 2012 aikana, kehottaa Israelia yhä puuttumaan hallinnollisen säilöönoton käyttöön ja jatkossakin varmistamaan kansainvälisten oikeusnormien noudattamisen palestiinalaisvankien pidätysoloissa erityisesti naisten ja lasten kohdalla;

Jordania

87.  antaa tunnustusta unionin ja Jordanian paranevalle yhteistyölle erityisesti nyt kun pöytäkirja Jordanian osallistumisesta unionin ohjelmiin on allekirjoitettu ja poliittiset uudistukset ovat edistyneet ja panee merkille erityisesti vaalilautakunnan ja perustuslakituomioistuimen perustamisen sekä vaalilainsäädännön hyväksymisen;

88.  on tyytyväinen Jordaniassa toteutettuihin poliittisiin uudistuksiin; pitää kuitenkin valitettavana perustuslain vastaista sotilastuomioistuinten käyttöä ilmaisunvapautta koskevissa asioissa, lehdistö- ja painotuotealaa koskevaan lakiin sähköisten julkaisujen osalta tehtyjä muutoksia sekä viivästyksiä oikeuslaitoksen riippumattomuuden lujittamisessa;

89.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa nostamaan etusijalle hankkeet, joilla tuetaan demokraattisia ja oikeuslaitoksen uudistuksia, korruption torjuntaa ja humanitaarista apua pakolaisille;

90.  panee tyytyväisenä merkille Jordanian aktiivisen roolin konfliktien ratkaisemisessa Lähi-idässä ja sen merkittävän työn Syyrian konfliktin pakolaisten vastaanottamisessa; toteaa, että UNHCR:n mukaan Jordaniassa oli 8. lokakuuta 2013 rekisteröimättömät pakolaiset mukaan lukien 538 839 syyrialaispakolaista; olisi tyytyväinen, jos Jordania allekirjoittaisi YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta;

91.  on syvästi huolissaan Syyrian kriisistä Jordanialle aiheutuvista seurauksista ja siitä, että Syyriasta tulevan pakolaistulvan vuoksi maa lähestyy vaarallisesti kantokykynsä rajoja, joiden ylittyminen saattaisi laukaista ennenkokemattoman alueellisen epävakauden ottaen huomioon maan kyvyn ja voimavarat tarjota suojaa ja humanitaarista apua konfliktia pakeneville perheille; vaatii unionia tukemaan Jordaniaa avokätisesti kasvavan pakolaistulvan hallitsemisessa ja valtavien kotimaisten haasteiden, kuten talouden epävakauden, inflaation ja työttömyyden, kohtaamisessa;

Libanon

92.  kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön toimintasuunnitelman ja pitää valitettavana uudistusten hidasta tahtia, mutta on tietoinen tilanteen ailahtelevaisuudesta varsinkin Syyrian konfliktin jatkumisen vuoksi, sillä konflikti on vaikuttanut myös Libanonin sisäiseen tilanteeseen maahan tulleiden pakolaisten ja maan ulkopuolelta levinneiden poliittisten yhteenottojen muodossa;

93.  katsoo, että unionin apu olisi keskitettävä instituutioiden tukemiseen ja niiden valmiuksien kehittämiseen, lisääntyvän Syyrian pakolaisten määrän vuoksi tarvittavaan humanitaariseen apuun, oikeusalan ja sen itsenäisyyden vahvistamiseen sekä rajoilla tapahtuvaan avustustoimintaan; kehottaa Libanonin parlamenttia jatkamaan työtään suunnitelmien mukaisesti ja hyväksymään vaalilain mahdollisimman pian;

94.  panee merkille Libanonin puolueettoman suhtautumisen Syyrian konfliktiin ja pitää myönteisenä sen ponnisteluja syyrialaisten pakolaisten vastaanottamiseksi;

95.  toteaa, että UNCHR:n mukaan Libanonissa on rekisteröimättömät pakolaiset mukaan lukien liki miljoona syyrialaispakolaista, ja on syvästi huolissaan Syyrian kriisistä Libanonille aiheutuvista seurauksista ja siitä, että Syyriasta tulevan pakolaistulvan vuoksi maa lähestyy vaarallisesti kantokykynsä rajoja, joiden ylittyminen saattaisi laukaista ennenkokemattoman alueellisen epävakauden ja heikentää maan kykyä ja voimavaroja tarjota suojaa ja humanitaarista apua konfliktia pakeneville perheille; vaatii unionia tukemaan Libanonia avokätisesti kasvavan pakolaistulvan hallitsemisessa ja valtavien kotimaisten haasteiden, kuten talouden epävakauden, inflaation ja työttömyyden, kohtaamisessa;

96.  on tyytyväinen siihen, että Libanon on sitoutunut ottamaan vastaan syyrialaisia pakolaisia ja tukemaan näitä rajallisista valmiuksistaan ja yhteiskunnan tasapainosta huolimatta sekä konfliktin alueellisten vaikutusten hallitsemiseen mutta pitää valitettavana, että uudistusohjelma on kärsinyt tilanteesta; painottaa osallistumista edistävän uuden vaalilain merkitystä;

97.  panee tyytyväisenä merkille Libanonin roolin suojan tarjoamisessa yli miljoonalle Syyrian pakolaiselle, joiden on täytynyt jättää kotinsa ja maansa; antaa tunnustusta libanonilaisten neuvokkuudelle pakolaisten vastaanottamisen helpottamisessa ja toteaa jälleen antavansa Libanonin viranomaisille täyden tukensa toimien jatkamiseksi;

Libya

98.  kannustaa Libyan viranomaisia tehostamaan demokraattisia uudistuksia ja toimintaa maan turvallisuustilanteen ja poliittisen tilanteen vakauttamiseksi; kehottaa aloittamaan uudelleen neuvottelut assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiseksi unionin ja Libyan välillä niin pian kuin mahdollista keinona auttaa maata pyrkimään kohti uudistuksia; kehottaa Libyaa laatimaan ja hyväksymään toimintasuunnitelmansa;

99.  vaatii Euroopan komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään yhteistyötä muiden alueella toimivien kansainvälisten instituutioiden kanssa ja täydentämään niiden tekemää työtä, jotta Libyaa voidaan tukea sen demokratian rakentamisprosessissa;

100.  painottaa, että vahvan ja riippumattoman oikeusjärjestelmän rakentaminen on tärkeää, ja ilmaisee huolensa Libyan ihmisoikeustilanteesta sekä kehottaa toteuttamaan toimia rasismin ja vähemmistöjen syrjinnän torjumiseksi;

101.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa keskittämään apunsa kansalaisyhteiskunnan tukemiseen ja instituutioiden kehittämiseen Libyassa, perustuslain laatimiseen ja valmiuksien kehittämiseen, Libyan korkeiden virkamiesten kouluttamiseen sekä rauhan ja järjestyksen turvaamiseen kykenevien tehokkaiden turvallisuusjoukkojen (armeija ja poliisi) kouluttamiseen; painottaa, että EU:n olisi myös tehokkaammin autettava Libyan oikeusjärjestelmän uudistamisessa ja lisättävä tukeaan myös muilla aloilla, kuten riippumattomat tiedotusvälineet, ihmisoikeudet, kansallinen sovinto ja korruption torjunta, jotta Libyan viranomaisten ilmaisemat tarpeet, kuten rajavalvontaan liittyvät tarpeet erityisesti Etelä-Libyassa, voidaan täyttää ja jotta voidaan varmistaa perusoikeudet huomioon ottavan maahanmuuttopolitiikan noudattaminen;

102.  panee tyytyväisenä merkille Libyassa toteutettavan YTPP-johtoisen Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation (EUBAM), jolla tuetaan valtiota sen rajojen turvaamisessa ja tavoitellaan lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita, jotka edistävät valtion yhdistämistä ja auttavat torjumaan terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten ase- ja ihmiskauppaa, paitsi Libyassa myös alueella laajemmin; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarkistamaan sen toimeksiantoa ja laajuutta ja mukauttamaan sitä vastaamaan kentällä esiintyviä suuria tarpeita; arvostelee menettelyjen hitautta erityisesti ottaen huomioon tilanteen vakavuuden;

Marokko

103.  panee tyytyväisenä merkille, että Marokko on sitoutunut sen ja EU:n välisten suhteiden syventämiseen ja pitkälle edistyneen maan aseman hyödyntämiseen; katsoo, että unionin Marokolle antaman avun pitäisi keskittyä perustuslain täytäntöönpanoon, oikeuslaitoksen uudistamiseen, demokraattisten instituutioiden valmiuksien kehittämiseen, kansalaisyhteiskunnan tukemiseen, paikallistaso mukaan luettuna, Marokon väestön inhimillisen kehityksen edistämiseen sekä kunnianhimoisesta, tasapainoisesta ja molempia osapuolia hyödyttävästä pitkälle menevästä ja laaja‑alaisesta vapaakauppasopimuksesta neuvottelemiseen;

104.  on tyytyväinen ehdotukseen neuvoston päätökseksi pitkälle edistyneen maan aseman täytäntöönpanoa koskevan EU–Marokko-toimintasuunnitelman (2013–2017) täytäntöönpanosta(20) ;

105.  panee tyytyväisenä merkille Marokon sitoutumisen poliittisiin uudistuksiin; suosittaa panemaan nopeasti täytäntöön uuden perustuslain ja laatimaan sen ohella aikataulun valtiosääntöä täydentävien lakien ja oikeusjärjestelmän uudistamisen kansallisen peruskirjan antamiselle; korostaa tässä yhteydessä, että uudistus on ollut meneillään jo ainakin kolme vuotta ja unioni on tukenut sitä taloudellisesti merkittävässä määrin; muistuttaa, että poliittisten uudistusten ja erityisesti pidemmälle menevän alueellistamisen täytäntöönpanon kulttuurisia, taloudellisia ja sosiaalisia erityispiirteitä kunnioittaen pitäisi tukea Marokon kehitystä ja auttaa demokratiakehityksen tukemisessa paikallisella tasolla;

106.  on tyytyväinen siihen, että parlamentin toiminta on aiempaa dynaamisempaa Marokossa, mutta pitää valitettavana, ettei edistymiskertomuksessa viitata erityisesti EU:n ja Marokon parlamentaarisen sekavaliokunnan toimintaan ja sen vaikutuksiin;

107.  vaatii sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja sukupuolten tasa-arvoa valvovan viranomaisen perustamista sekä syrjinnän torjuntaa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ratifiointia sekä perhelainsäädännön tarkistamista moniavioisuuden ja alaikäisten avioitumisen osalta;

108.  panee merkille kansallisen ihmisoikeusneuvoston tekemän työn ja vaatii vahvistamaan sen alueellisten osastojen henkilöstöresursseja ja taloudellisia resursseja sekä sallimaan sen toiminnan harjoittamisen ja kehittämisen;

Palestiina

109.  kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön uuden toimintasuunnitelman; panee tyytyväisenä merkille Palestiinan viranomaisten saavuttaman edistyksen nykyisen toimintasuunnitelman toteuttamisessa huolimatta äärimmäisen vaikeasta tilanteesta; on tyytyväinen siihen, että Israelin ja palestiinalaisten väliset suorat neuvottelut on käynnistetty uudelleen; painottaa, että suorat neuvottelut ovat osapuolten ainoa vaihtoehto kahden valtion ratkaisun saavuttamiseen;

110.  korostaa jälleen kerran, että tarvitaan palestiinalaisten keskinäinen sovinnonteon prosessi, jota EU:n olisi voitava komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden korkean edustajan koordinoimana tukea ja helpottaa; kehottaa Palestiinan poliittisia toimijoita aloittamaan neuvottelut selkeästä etenemissuunnitelmasta presidentin- ja parlamenttivaalien järjestämiseksi mahdollisimman pian lähitulevaisuudessa; painottaa, että todellisen sovinnon saavuttaminen Palestiinassa on olennaista palestiinalaisten ja israelilaisten välisten rauhanneuvottelujen onnistumiselle ja elintärkeää Palestiinan valtion vakaudelle ja yleiselle elinkelpoisuudelle;

111.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan ensisijaisesti toimia, joilla instituutiot saadaan vastuullisiksi, lujitetaan oikeusvaltion ja hyvän hallinnon periaatteita sekä nykyaikaistetaan julkisia palveluita ja hankkeita, joilla naiset ja nuoret otetaan mukaan taloudelliseen ja poliittiseen toimintaan;

Syyria

112.  ilmaisee syvän huolensa Syyrian yhä pahenevasta väkivaltaisesti kriisistä ja kemiallisten aseiden käytön johdosta ja pitää hälyttävänä väkivallan jatkumista tässä yhä jatkuvassa sisällissodassa; ilmaisee solidaarisuutensa uhreja ja heidän perheitään kohtaan; katsoo, että näin merkittävät rikkomukset humanitaarista oikeutta kohtaan eivät voi jäädä rankaisematta ja edellyttävät kansainväliseltä yhteisöltä ja unionilta voimakasta reaktiota, ja korostaa tässä yhteydessä vastuuta suojella siviiliväestöä; katsoo, että Syyrian humanitaarisen katastrofin vuoksi kaikkein tärkeintä kansainväliselle yhteisölle ja unionille juuri nyt on oltava sen varmistaminen, että humanitaarinen apu tavoittaa perustarvikkeita ja -palveluja vailla olevat ryhmät Syyriassa ja sen naapurivaltioissa, joihin kriisi vaikuttaa, eli Egyptissä, Irakissa, Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa, ja kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti palestiinalaisten tilanteeseen Syyriassa;

113.  kehottaa EU:ta toteuttamaan asianmukaisia ja vastuullisia toimenpiteitä sen varalta, että jäsenvaltioihin tulvii pakolaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota jatkamaan tilanteen seuraamista ja työstämään valmiussuunnitelmaa, mukaan luettuna mahdollisuus soveltaa tilapäistä suojelua koskevaa direktiiviä, jos ja kun olosuhteet sitä vaativat;

114.  ilmaisee syvän huolensa Syyrian yhä pahenevasta väkivaltaisesta kriisistä ja tuomitsee jyrkästi siviileihin kohdistuvan kemiallisten aseiden käytön, joka on kansainvälisen oikeuden mukaan rikos; pyytää jälleen YK:n turvallisuusneuvostolta asianmukaista reaktiota Syyrian tilanteeseen ja kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä noudattamaan lujaa yhteistä linjaa ja reagoimaan voimakkaasti tähän kansainvälisen oikeuden vakavaan rikkomiseen ja kantamaan siten vastuunsa Syyrian siviiliväestön suojelemisesta; kehottaa unionia tukemaan välitysyrityksiä, kuten Geneve II ‑konferenssia, jotta voitaisiin löytää ratkaisu, joka vastaa Syyrian kansan pyrkimyksiä kohti demokratiaa; katsoo kuitenkin, että mahdollisilla varoittavilla toimilla on oltava selkeät ja saavutettavissa olevat tavoitteet ja että niiden on perustuttava laajempaan poliittiseen strategiaan, jolla pyritään hillitsemään Syyrian konfliktia;

115.  on vakuuttunut, että Syyrian kriisiin voidaan löytää kestävä ratkaisu ainoastaan poliittisen prosessin kautta; tukee siksi kaikkia pyrkimyksiä Geneve II ‑prosessin panemiseksi täytäntöön ja komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan Ashtonin, jäsenvaltioiden ja YK:n erityislähettilään Lakhdar Brahimin tekemää työtä Geneve II‑prosessin edistämiseksi ja työtä, jota kyseiset tahot ovat tehneet YK:n turvallisuusneuvostossa; painottaa, että on tärkeää ottaa toimiin mukaan kaikki alueen ja sen ulkopuoliset keskeiset toimijat;

116.  ilmaisee huolensa kurdiväestön tilanteesta Syyrian pohjois- ja koillisosissa ja toteaa, että se voi johtaa suureen pakolaismäärään ja uhkaa lisätä alueen epävakautta entisestään;

117.  on huolissaan Syyrian naapurimaihin kohdistuvasta kestämättömästä pakolaistaakasta, varsinkin kun humanitaarisen avun rahoitus on vaikeuksissa;

Tunisia

118.  ilmaisee huolensa poliittisen kahtiajaon lisääntymisestä Tunisiassa; tuomitsee voimakkaasti poliittisen opposition merkittävien edustajien julmat salamurhat; painottaa, että sananvapaus, yhdistymisvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus on taattava;

119.  panee tyytyväisenä merkille unionin ja Tunisian vahvemmat sitoumukset, joista toimintasuunnitelma on esimerkkinä, ja kehottaa molempia hyväksymään sen; kehottaa perustuslaillista kansalliskokousta saattamaan päätökseen sellaisen demokraattisen perustuslain laatimisen, jossa noudatetaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia; kehottaa järjestämään vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja pitää valitettavana sitä, että hätätilaa on jatkettu; katsoo, että demokraattisiin arvoihin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen lujasti perustuvan sekä tunisialaisten toiveita vastaavan perustuslain hyväksyminen, oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden toimivuus ja riippumattomuus sekä uusien vaalien järjestäminen ovat keskeisiä tekijöitä Tunisian poliittisessa muutoksessa; on huolestunut toimittajien oikeudenkäyntien lisääntymisestä Tunisiassa; pitää myönteisenä, että perustuslakiluonnokseen sisältyy erityinen lasten oikeuksia koskeva artikla, joka on lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen mukainen, ja suosittaa riippumattoman mekanismin perustamista kyseisen artiklan täytäntöönpanon seuraamiseksi;

120.  kehottaa perustuslakia säätävää kokousta viemään päätökseen perustuslain hyväksymisen ja järjestämään mahdollisimman pian itsenäisen vaalikomission valvomat vaalit; katsoo, että unionin avun pitäisi keskittyä tulevan perustuslain täytäntöönpanoon, oikeuslaitosuudistukseen, tiedotusvälineitä ja lehdistöä koskevan lainsäädännön uudistukseen sekä demokraattisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseen;

121.  kehottaa Tunisiaa välittömästi tallettamaan asiakirjat jäljellä olevien varaumien poistamiseksi kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ratifioimiselta ja panemaan täytäntöön lainsäädäntöä yhtäläisten oikeuksien ja syrjimättömyyden takaamiseksi, mukaan lukien homoseksuaalisuuden dekriminalisointi;

122.  on tyytyväinen eurooppalaisen yhteistyön vahvistamiseen rahoitusapua lisäämällä ja erityisesti siihen, että rahoitusapua on käytetty talouden uudelleenkäynnistämiseen ja epäedullisessa asemassa olevien alueiden kehittämiseen sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen;

123.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään tukeaan toimenpiteille, joilla parannetaan alueiden yhteyksiä infrastruktuurin kehittämishankkeiden avulla, työllistämistoimille etenkin nuorison keskuudessa, kansalaisyhteiskunnalle alueellisella tasolla sekä oikeuslaitoksen uudistukselle, jolla tavoitellaan oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioittaen, sekä sosiaalialan (terveys, koulutus ja sosiaaliturva) uudistuksille, joissa olisi keskityttävä erityisesti sukupuoleen, tasa-arvoon ja heikossa asemassa oleviin lapsiin;

124.  pitää valitettavana viivästyksiä täysimääräisen ja yleisen vapaakauppasopimuksen allekirjoittamista ja ratifiointia koskevissa neuvotteluissa;

o
o   o

125.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaariselle edustajakokoukselle, Välimeren unionin parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Välimeren unionin pääsihteerille.

(1)EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1.
(2)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 126.
(3)EUVL L 188, 19.7.2011, s. 24.
(4)EUVL L 221, 27.8.2011, s. 5.
(5)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 105.
(6)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 114.
(7)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 26.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0224.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0382.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.
(12)EUVL C 198, 6.7.2011, s. 4.
(13)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 44.
(14)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 36.
(15)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 108.
(16)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 137.
(17)EUVL C 165 E, 11.6.2013, s. 48.
(18)Euroopan parlamentin päätöslauselma, 13. kesäkuuta 2013, Ilgar Mammadovin tapauksesta (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0285).
(19)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0507.
(20)JOIN(2013)0006.

Päivitetty viimeksi: 21. huhtikuuta 2016Oikeudellinen huomautus