Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/0175(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0085/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0085/2014

Keskustelut :

PV 25/02/2014 - 14
CRE 25/02/2014 - 14

Äänestykset :

PV 26/02/2014 - 9.8
CRE 26/02/2014 - 9.8

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0155

Hyväksytyt tekstit
PDF 566kWORD 232k
Keskiviikko 26. helmikuu 2014 - Strasbourg Lopullinen painos
Vakuutusedustus ***I
P7_TA(2014)0155A7-0085/2014
Teksti
 Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin tarkistukset 26. helmikuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta (uudelleenlaadittu teksti) (COM(2012)0360 – C7-0180/2012 – 2012/0175(COD)) (1)
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen) [tark. 1, jollei toisin ilmoiteta] EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)
komission ehdotukseen
---------------------------------------------------------

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0085/2014).
(2)Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
2014/.../EU
vakuutusedustuksesta
(uudelleenlaadittu teksti)(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan ja 62 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/92/EY(1) olisi tehtävä muutoksia. Sen vuoksi ehdotetaan mainitun direktiivin uudelleenlaatimista .

(2)  Koska tämän ehdotuksen pääasiallisena tavoitteena ja kohteena on yhdenmukaistaa kansalliset säännökset mainituilla osa-alueilla, ehdotuksen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan ja 62 artiklaan. Säädöksen antaminen direktiivinä on tarkoituksenmukaista, jotta täytäntöönpanosäännökset voidaan tämän direktiivin kattamilla osa-alueilla tarvittaessa mukauttaa vastaamaan eri jäsenvaltioiden markkinoiden ja oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Tämän direktiivin tavoitteena olisi oltava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen aloittamista ja harjoittamista ▌ koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen, ja se perustuu sen vuoksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan. Koska kyseessä on ala, joka tarjoaa palvelujaan koko unionissa, tämä direktiivi perustuu sen lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 62 artiklaan.

(3)  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla on vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteiden jakelussa keskeinen asema unionissa.

(4)  Vakuutustuotteiden jakelijoina voivat toimia monentyyppiset henkilöt tai laitokset, kuten asiamiehet, välittäjät ja vakuutusedustusta harjoittavat pankit, vakuutusyritykset, matkatoimistot ja autovuokraamot. ▌

(4 a)  Sen varmistamiseksi, että sovelletaan samantasoista suojaa ja että asiakkaat voivat hyötyä vertailukelpoisista vaatimuksista, on erittäin tärkeää, että tällä direktiivillä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyritykseen vai eivät. Asiakkaat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita edustetaan eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyritysten kanssa edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja asiakkaansuojaa koskevia sääntöjä. On tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat nämä seikat huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

(5)  Direktiivin 2002/92/EY soveltaminen on osoittanut, että useita säännöksiä on vielä tarkennettava, jotta helpotettaisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen harjoittamista, ja että kuluttajansuoja edellyttää mainitun direktiivin soveltamisalan laajentamista vakuutustuotteiden kaikkeen myyntiin pääasiallisena ammattitoimintana riippumatta siitä, onko myyjänä vakuutusedustaja vai vakuutusyritys. Uutta direktiiviä olisi sovellettava vakuutustuotteita suoraan myyvien vakuutusyritysten myyntitoimiin, myynnin jälkeisiin toimiin ja vahinkoilmoitusten käsittelytoimiin samankaltaiselta perustalta kuin vakuutusasiamiehiin ja vakuutuksenvälittäjiin.

(8)  Kansallisten säännösten välillä on vielä huomattavia eroja, jotka muodostavat esteitä vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamiselle ja harjoittamiselle sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoita on vahvistettava entisestään, ja on luotava todelliset eurooppalaiset sisämarkkinat henki- ja vahinkovakuutustuotteille ja -palveluille.

(9)  Finanssimarkkinoiden hiljattainen ja tämänhetkinen myllerrys on tuonut korostetusti esille, kuinka tärkeää on varmistaa tehokas kuluttajansuoja kaikilla finanssialoilla. Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa asiakkaiden tuntemaa luottamusta ja yhdenmukaistaa vakuutustuotteiden jakelun sääntelyä, jotta voidaan varmistaa riittäväntasoinen asiakkaansuoja kaikkialla unionissa. Asiakkaansuojan tasoa olisi nostettava direktiivin 2002/92/EY tasosta, jotta voitaisiin vähentää erilaisten kansallisten toimenpiteiden tarvetta. On tärkeää ottaa huomioon vakuutussopimusten erityisluonne Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] (2) säänneltyihin sijoitustuotteisiin nähden. Vakuutussopimusten, myös niin sanottujen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden, levitystä olisi siksi säänneltävä tällä direktiivillä ja yhdenmukaistettava direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] kanssa. Jakelusääntöjä koskevia vähimmäisvaatimuksia on tiukennettava ja on luotava kaikkiin paketoituihin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin sovellettavat yhtäläiset toimintamahdollisuudet. Ei-ammattimaisten asiakkaiden suojaa koskevien toimenpiteiden olisi oltava ammattimaisten asiakkaiden suojaa koskevia toimenpiteitä kattavampia .

(10)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden liiketoimintana on vakuutus- tai jälleenvakuutusedustuspalvelujen tarjoaminen kolmansille korvausta vastaan, joka voi olla rahallinen tai näiden edustajien tuottamiin palveluihin liittyvä muunlainen sovittu taloudellinen etu.

(11)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden toiminta on tietojen tarjoamista yhdestä tai useammasta vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksesta asiakkaan valitsemien kriteereiden perusteella verkkosivuston välityksellä tai muilla keinoin, vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteiden luokittelua tai hinnanalennusten hankkimista sopimuksista, kun asiakas voi tämän päätteeksi tehdä suoraan vakuutussopimuksen. Sitä ei olisi sovellettava pelkkään esittelemistoimintaan, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajille tai -yrityksille tarjotaan tietoja mahdollista vakuutuksenottajista tai mahdollisille vakuutuksenottajille tarjotaan tietoja vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteista, -edustajista tai -yrityksistä.

(12)  Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava henkilöihin, jotka harjoittavat muunlaista ammatillista toimintaa, esimerkiksi veroneuvojiin tai tilintarkastajiin, ja jotka antavat satunnaisesti neuvoja vakuutuksista kyseistä muuta ammattitoimintaa harjoittaessaan, eikä henkilöihin, jotka antavat pelkästään yleisluonteisia tietoja vakuutustuotteista, jos tämän toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta. Sitä ei olisi sovellettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vahinkojen ammattimaiseen selvittelyyn eikä asiantuntija-arvion tekemiseen vahingosta.

(13)  Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava vakuutusedustusta sivutoimisesti harjoittaviin henkilöihin, tietyin rajoituksin, jotka koskevat vakuutussopimusta, erityisesti vakuutussopimuksen myynnissä tarvittavaa tietämystä, katettuja riskejä ja vakuutusmaksun suuruutta.

(14)  Tässä direktiivissä määritellään sidoksissa oleva vakuutusedustaja, jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden markkinoiden erityispiirteet ja määritellä edellytykset, joita sovelletaan kyseisiin edustajiin.

(15)  Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan asuinpaikka sijaitsee, olisi rekisteröitävä edustajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja on oikeushenkilö, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa edustajan sääntömääräinen kotipaikka (tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, sen keskushallinto) sijaitsee, olisi rekisteröitävä edustaja, edellyttäen, että tämä täyttää tiukat ammatilliset vaatimukset, jotka liittyvät pätevyyteen, hyvään maineeseen, ammatilliseen vastuuvakuutukseen ja taloudelliseen kapasiteettiin. Jos vakuutusedustajat on jo rekisteröity jäsenvaltioissa, niiden uudelleenrekisteröintiä ei vaadita tämän direktiivin nojalla.

(16)  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien olisi voitava käyttää hyväkseen sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta, jotka ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa taattuja oikeuksia. Näin ollen rekisteröinnin kotijäsenvaltiossa tai kotijäsenvaltiolle annetun ilmoituksen olisi mahdollistettava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille toiminnan harjoittaminen muissa jäsenvaltioissa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella edellyttäen, että toimivaltaisten viranomaisten välillä on noudatettu asianmukaista ilmoitusmenettelyä.

(18)  Avoimuuden lisäämiseksi ja rajat ylittävän kaupan helpottamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 perustetun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA)(3) olisi perustettava, julkistettava ja pidettävä ajan tasalla keskitetty sähköinen tietokanta, johon kirjataan kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, jotka ovat ilmoittaneet aikomuksestaan hyödyntää sijoittautumisvapauttaan tai palvelujen tarjoamisen vapauttaan. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava asianomaiset tiedot EIOPA:lle viipymättä, jotta se voi toimia näin. Tietokantaan olisi sisällytettävä hyperlinkit kunkin jäsenvaltion kaikkiin asianomaisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Jokaisen jäsenvaltion kunkin toimivaltaisen viranomaisen olisi esitettävä verkkosivustollaan hyperlinkki kyseiseen tietokantaan.

(19)  Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion asianomaiset oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät näiden valtioiden rekisteröimien tai niiden alueella vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa harjoittavien vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajien valvontaan näiden edustajien hyödyntäessä sijoittautumisvapauttaan tai palvelujen tarjoamisen vapauttaan, olisi määriteltävä selkeästi.

(21)  Se, että vakuutusedustajat eivät voi toimia vapaasti koko unionissa, on esteenä vakuutusalan sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Tällä direktiivillä lisätään jo huomattavasti asiakkaansuojaa ja markkinoiden yhdentymistä sisämarkkinoilla.

(21 a)  Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutusedustustoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, kun se harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa vakuutuksenottajalle tai mahdolliselle vakuutuksenottajalle, jonka asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin edustajan kotijäsenvaltioon, ja kun vakuutettava riski on muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa sijoittautumisvapauden nojalla, kun se on sijoittautunut pysyvästi muuhun jäsenvaltioon kuin kotijäsenvaltioonsa.

(22)  On tärkeää varmistaa niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä ensivakuuttajien työntekijöiden korkea ammattitaito ja pätevyys, jotka ovat mukana vakuutussopimusten myynnin valmistelussa, myynnissä ja myynnin jälkeisissä toimissa. Sen vuoksi edustajan ja ensivakuuttajan työntekijöiden ammatillisten tietojen on vastattava näiden toimintojen monimutkaisuuden tasoa. Jatkuva koulutus olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi säänneltävä muotoa, sisältöä ja todistusvelvollisuutta. Tässä yhteydessä olisi sertifioitava alakohtaiset tai liittojen omat ammatilliset koulutuslaitokset.

(22 a)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vakuutusedustajan työntekijöillä, jotka antavat neuvontaa vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista tai myyvät vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita vähittäisasiakkaille, on riittävät tiedot ja pätevyys tarjottaviin tuotteisiin nähden. Tämä on erityisen tärkeää, koska sijoitusmuotoiset vakuutustuotteet ovat yhä monimutkaisempia ja innovatiivisempia. Sijoitusmuotoisen vakuutustuotteen ostamiseen kuuluu riskejä, ja sijoittajien olisi voitava luottaa annettavien tietojen ja arvioiden laatuun. Lisäksi on välttämätöntä, että työntekijöille annetaan riittävästi aikaa ja resursseja kaikkien tarjottavia tuotteita koskevien asiaankuuluvien tietojen antamiseksi asiakkaille.

(23)  Vakuutus- tai jälleenvakuutus edustustoiminnan aloittavia tai sitä harjoittavia henkilöitä koskeviin ammatillisiin vaatimuksiin tai rekisteröintiin liittyvien kansallisten säännösten yhteensovittaminen voi edistää sekä rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen loppuunsaattamista ja asiakkaansuojan paranemista tällä alalla.

(24)  Jotta lisättäisiin rajat ylittävää kauppaa, olisi vahvistettava periaatteet, joilla säännellään edustajien tietojen ja taitojen vastavuoroista tunnustamista.

(25)  Vastaanottavan jäsenvaltion olisi hyväksyttävä kansallinen tutkinto, joka on vahvistettu vähintään tasolle 3 eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen mukaisessa eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä, sen osoituksena, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja täyttää tietoja ja taitoja koskevat vaatimukset, jotka ovat edellytys tämän direktiivin nojalla tehtävälle rekisteröinnille. Kyseisen viitekehyksen avulla jäsenvaltiot, oppilaitokset, työnantajat ja yksilöt voivat vertailla erilaisissa koulutusjärjestelmissä unionissa annettavia tutkintoja. Kyseinen väline on olennaisen tärkeä kehitettäessä työmarkkinoita unionissa. Kyseisellä kehyksellä ei ole tarkoitus korvata kansallisia tutkintojärjestelmiä vaan täydentää jäsenvaltioiden toimia helpottamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

(26)  Vaikka vakuutuksenantajia ja -edustajia varten on nykyisin yhden toimiluvan järjestelmät, Euroopan vakuutusmarkkinat ovat edelleen hyvin pirstoutuneet. Jotta helpotettaisiin rajat ylittävää liiketoimintaa ja kuluttajille tarjottaisiin lisää avoimuutta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden alueella sovellettavat yleistä etua koskevat säännöt julkaistaan; keskitetty sähköinen rekisteri ja tiedot vakuutus- ja jälleenvakuutusedustukseen sovellettavista, yleistä etua koskevista eri jäsenvaltioiden säännöistä olisi asetettava julkisesti saataville.

(27)  Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja tietojenvaihto on olennaisen tärkeää asiakkaiden suojaamiseksi sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan luotettavuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla.

(28)  Jäsenvaltioissa on oltava tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, jotta vakuutusedustajien tai -yritysten ja asiakkaiden väliset riidat voidaan ratkaista, soveltaen mahdollisuuksien mukaan jo käytössä olevia menettelyjä. Käytössä olisi oltava tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, joilla voidaan käsitellä vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisiä riitoja, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvoitteita. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun tapauksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU (4) säännösten olisi oltava sitovia myös tämän direktiivin tarkoituksia varten. Jotta voidaan tehostaa sellaisia tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä, joissa käsitellään asiakkaiden tekemiä valituksia, tässä direktiivissä olisi säädettävä, että vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden on osallistuttava asiakkaiden käynnistämiin riidanratkaisumenettelyihin ja päätöksiin , jotka nimenomaisesta pyynnöstä voivat olla vakuutusedustajaa ja asiakasta sitovia ja jotka koskevat tämän direktiivin nojalla vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Tällaisilla tuomioistuinten ulkopuolisilla riidanratkaisumenettelyillä pyrittäisiin vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisten riitojen nopeampaan ja halvempaan ratkaisemiseen ja tuomioistuinjärjestelmän työtaakan helpottamiseen. ▐

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitettuja riitoja käsittelevät vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet toimivat yhteistyössä rajat ylittävien kiistojen ratkaisemiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta asiakkaiden oikeutta nostaa kanne tuomioistuimissa. Jäsenvaltioiden on kannustettava tällaisia kiistoja käsitteleviä vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä liittymään rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkostoon (FIN-NET).

(29)  Koska monet vakuutusedustajat ja -yritykset harjoittavat samanaikaisesti yhä useampia toimintoja, näiden erilaisten toimintojen ja edellä mainittujen edustajien ja yritysten asiakkaiden etujen välisten ristiriitojen mahdollisuus on lisääntynyt. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan asiakkaiden edun huomioonottaminen .

(30)  Kuluttajien olisi saatava ennakolta selkeät tiedot vakuutustuotteita myyvien henkilöiden asemasta. Olisi harkittava tarvetta säätää eurooppalaisten vakuutusedustajien ja ‑yritysten aseman pakollisesta kertomisesta. Nämä tiedot olisi esitettävä kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä. Tarkoituksena on osoittaa vakuutusyrityksen ja -edustajan välinen suhde, tapauksen mukaan.

(31)  Jotta vähennettäisiin vakuutustuotteen myyjän ja ostajan välisiä eturistiriitoja, on tarpeen varmistaa, että vakuutustuotteiden jakelijoiden saamista korvauksista kerrotaan riittävissä määrin. ▌Vakuutusedustaja ja sen työntekijät tai vakuutusyritys olisi ▌velvoitettava kertomaan asiakkaalle pyynnöstä ja veloituksetta ennen kaupan tekemistä niille maksettavien korvausten luonteesta ja alkuperästä .

(32)  Jotta asiakas saisi vertailukelpoisia tietoja vakuutusedustuspalveluista riippumatta siitä, ostaako hän tuotteen edustajan välityksellä vai suoraan vakuutusyritykseltä, ja jotta ei vääristettäisi kilpailua kannustamalla vakuutusyrityksiä myymään suoraan asiakkaille välttääkseen tietojen antamista koskevia vaatimuksia sen sijaan, että myynti tapahtuisi edustajien välityksellä, myös vakuutusyrityksiä olisi vaadittava esittämään asiakkaille, joille ne tarjoavat suoraan vakuutusedustuspalveluja, tiedot korvauksista, joita ne saavat vakuutustuotteiden myynnistä.

(32 a)  Jos palkkioiden ja kannustimien kustannuksia ei voida määritellä ennen neuvonnan antamista, laskentatapa on ilmoitettava kattavalla, täsmällisellä ja helposti ymmärrettävällä tavalla avainpalveluasiakirjoissa, ja neuvonnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset ja niiden vaikutukset tuottoihin on ilmoitettava asiakkaalle mahdollisimman pian sen jälkeen. Kun sijoitusneuvontaa annetaan jatkuvalta pohjalta, sijoitusneuvonnan kustannukset, mukaan luettuina kannustimet, on ilmoitettava säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa. Säännöllisessä raportissa olisi oltava tiedot kaikista edeltävän kauden aikana maksetuista tai vastaanotetuista kannustimista.

(32 b)  Kaikkien vakuutustuotteita myyvien henkilöiden, jotka eivät ole tuotteiden kehittäjiä, olisi annettava vähittäissijoittajalle erillisessä avainpalveluasiakirjassa yksityiskohtaiset tiedot vakuutustuotteisiin liittyvistä kustannuksista ja palveluista tämän direktiivin ja direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] mukaisesti sekä muut asiaankuuluvat lisätiedot, joita vähittäissijoittaja tarvitsee voidakseen arvioida vakuutustuotteen tarkoituksenmukaisuutta tarpeisiinsa nähden ja joita sijoitustuotteen kehittäjä ei voi antaa.

(32 c)  Asiakkaat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita myydään eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyritysten kanssa, edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja asiakkaansuojaa ja avoimuutta koskevia sääntöjä.

(33)  Koska tämän ehdotuksen tarkoituksena on parantaa kuluttajansuojaa, joitakin sen säännöksistä sovelletaan ainoastaan kuluttajan ja yrityksen välisessä kaupankäynnissä (B2C), erityisesti niitä säännöksiä, joilla säännellään liiketoiminnan menettelytapasääntöjä vakuutusedustajien tai vakuutustuotteiden muiden myyjien osalta.

(34 a)  Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että vakuutusedustajien ja -yritysten työntekijöihin tai edustajiin liittyvät korvauskäytännöt eivät heikennä kykyä toimia asiakkaiden parhaan edun mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että vakuutusedustajat ja ‑yritykset varmistavat, että yritysten maksamat korvaukset työntekijöille, jotka antavat neuvontaa tai myyvät vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita asiakkaille, eivät vaikuta työntekijöiden puolueettomuuteen, kun he antavat soveltuvia suosituksia tai suorittavat asianmukaisia myyntejä tai esittävät tietoja muodossa, joka on asiallinen ja selkeä ja joka ei ole harhaanjohtava. Tällaisissa tilanteissa korvauksen maksaminen ei saisi riippua yksinomaan tietyn tuotteen myyntitavoitteista tai sen yritykselle tuomista voitoista.

(35)  Asiakkaalle on ▌ tärkeää tietää, antaako vakuutusedustaja, jonka kanssa hän asioi, neuvontaa lukuisten vakuutusyritysten vai ainoastaan joidenkin vakuutusyritysten tarjoamista vakuutustuotteista.

(36)  Koska kuluttajat ovat yhä enemmän riippuvaisia henkilökohtaisista suosituksista, on tarkoituksenmukaista sisällyttää direktiiviin neuvonnan määritelmä. Neuvonnan laadulla on ratkaiseva merkitys, ja neuvonnan olisi vastattava asiakkaan henkilökohtaisiin tarpeisiin. Ennen kuin neuvontaa annetaan, vakuutusedustajan tai ‑yrityksen olisi arvioitava asiakkaan tarpeita, odotuksia ja taloudellista tilannetta. Jos vakuutusedustaja ilmoittaa antavansa neuvontaa lukuisten vakuutusyritysten tuotteista, edustajan olisi aina esitettävä tasapuolinen ja laaja-alainen analyysi riittävästä määrästä markkinoilla tarjolla olevista vakuutustuotteista . Lisäksi kaikkien vakuutusedustajien ja -yritysten olisi aina perusteltava antamansa neuvonta ja suositeltava asiakkaan mieltymyksiin ja tarpeisiin sekä taloudelliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen soveltuvia vakuutustuotteita .

(37)  Ennen vakuutussopimuksen tekemistä, myös niissä tapauksissa, joissa myyntiä edeltävää neuvontaa ei anneta, asiakkaalle olisi annettava asianmukaiset tiedot vakuutustuotteesta, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen. Vakuutusedustajan olisi selitettävä asiakkaalle myymiensä vakuutustuotteiden keskeiset ominaisuudet, ja näin ollen sen henkilöstölle olisi annettava tätä varten asianmukaiset resurssit ja riittävästi aikaa .

(38)  Olisi annettava yhtenäiset säännöt, joilla helpotetaan sen välineen valintaa , jolla pakolliset tiedot annetaan asiakkaalle, ja sallittava sähköisen viestinnän käyttö, jos se on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, millaisessa tilanteessa liiketoimi toteutetaan. Asiakkaalle olisi kuitenkin annettava mahdollisuus saada tiedot paperilla. Jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus saada tiedot, kaikkien sopimuksentekoa edeltävien tietojen olisi oltava saatavilla veloituksetta.

(39)  Tarve vaatia tällaisia tietoja on vähäisempi, kun asiakas etsii jälleenvakuutusta tai vakuutusta kaupallisten ja teollisten riskien kattamiseksi tai on ammattimainen asiakas ▌.

(40)  Tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, mitä vähimmäisvelvoitteita vakuutusyrityksillä ja -edustajilla olisi oltava asiakkaille annettavien tietojen osalta. Jäsenvaltion tulisi voida pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä, joita voidaan soveltaa niiden alueella vakuutusedustustoimintaa harjoittaviin vakuutusedustajiin ja ‑yrityksiin näiden kotijäsenvaltion säännöksistä riippumatta, kunhan kyseiset tiukemmat säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY(5) . Jos jäsenvaltio ehdottaa soveltavansa ja soveltaa vakuutusedustajia ja vakuutustuotteiden myyntiä koskevia muitakin säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, sen olisi varmistettava, että kyseisistä säännöksistä aiheutuva hallinnollinen rasite pysyy kohtuullisena .

(41)  Ristiinmyyntikäytännöt ovat yleinen ja tarkoituksenmukainen strategia vähittäisrahoituspalvelujen tarjoajien keskuudessa kaikkialla unionissa. ▐

(41 a)  Jos vakuutus tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona kyseisen sopimuksen tai paketin ottamiselle, siihen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (6) säännöksiä. Tässä direktiivissä säädetään myös asiakkaiden suojasta, kun he hankkivat vakuutuksen paketin osana. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa lisätoimenpiteitä, joilla puututaan asiakkaille haitallisiin ristiinmyyntikäytäntöihin.

(42)  Asiakkaille tarjotaan usein vakuutussopimuksia, joihin liittyy sijoituksia, direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] soveltamisalaan kuuluvien sijoitustuotteiden mahdollisina vaihtoehtoina tai korvikkeina. Jotta sijoittajansuoja olisi yhdenmukaista ja vältettäisiin sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riski, on tärkeää, että vähittäissijoitustuotteisiin (sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annetussa asetuksessa määritellyt vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet) sovelletaan samoja liiketoiminnan menettelytapasääntöjä: näihin sisältyvät tarkoituksenmukaisten tietojen esittäminen, vaatimukset neuvonnan soveltuvuudesta, houkuttelua koskevat rajoitukset ja vaatimukset hallita eturistiriidat sekä korvauksia koskevat lisärajoitukset . Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010(7) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)) ja EIOPA:n olisi tehtävä yhteistyötä, jotta vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin sijoitustuotteisiin, joihin sovelletaan joko direktiiviä 2014/…/EU [MiFID‑direktiivi] tai tätä direktiiviä ohjeiden välityksellä, saataisiin liiketoiminnan menettelytapasääntöjen osalta mahdollisimman paljon yhdenmukaisuutta. Vahinkovakuutustuotteiden erityispiirteet olisi kuitenkin otettava huomioon näissä ohjeissa. Direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] vastaavan periaatteen mukaisesti olisi lisäksi harkittava vastaavaa vakuutusyrityksiä koskevaa järjestelmää pantaessa direktiiviä täytäntöön kansallisella tasolla sekä yhteiskomitean ohjeissa. Kun kyseessä ovat vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, olisi sovellettava paranneltuja liiketoiminnan menettelytapasääntöjä, joilla korvataan tämän direktiivin vaatimukset, joita sovelletaan yleisiin vakuutussopimuksiin ▌. Näin ollen henkilöiden, jotka harjoittavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusedustusta, olisi noudatettava paranneltuja vaatimuksia , joita sovelletaan tällaisiin tuotteisiin .

(42 a)  Euroopan parlamentti pyrkii neuvotteluissaan neuvoston kanssa varmistamaan tämän direktiivin yhdenmukaistamisen direktiivin 2014/.../EU (MIFID II) kanssa. [tark. 5]

(42 b)  Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt. Unionin muiden välineiden säännöksiä, jotka poikkeavat näistä säännöistä tai jotka täydentävät niitä, ei sovelleta vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaan.

(43)  Sen varmistamiseksi, että vakuutusyritykset ja vakuutusedustusta harjoittavat henkilöt noudattavat tätä direktiiviä ja että niitä kohdellaan samalla tavoin koko unionissa, jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita ja oikeasuhteisia ja varoittavia. Joulukuun 8 päivänä 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” tarkasteltiin nykyisiä valtuuksia ja niiden soveltamista käytäntöön, ja sen tavoitteena oli seuraamusten ja muiden toimenpiteiden lähentäminen. Jäsenvaltioiden vahvistamien hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden olisi sen vuoksi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat tällaisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, niiden julkistamista sekä keskeisiä valtuuksia määrätä seuraamuksia .

(44)  Toimivaltaisille viranomaisille olisi erityisesti annettava valtuudet määrätä taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat riittävän suuria ylittääkseen todennäköiset hyödyt ja joilla on varoittava vaikutus myös suurempiin laitoksiin ja niiden johtajiin.

(45)  Sen varmistamiseksi, että seuraamuksia sovelletaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti, kun niissä päätetään hallinnollisten seuraamusten tai muiden toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta, jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki olennaiset olosuhteet. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse säätää hallinnollisista seuraamuksista, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään seurauksista rikosoikeudellisen järjestelmän puitteissa.

(46)  Jotta varmistetaan, että seuraamuksilla on varoittava vaikutus suureen yleisöön, ja kerrotaan asiakkaansuojan kannalta kenties haitallisista sääntöjen rikkomisista, määrätyt seuraamukset ja toimenpiteet olisi julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, määrätyt seuraamukset ja muut toimenpiteet olisi julkistettava ilman nimiä, jotta noudatettaisiin suhteellisuusperiaatetta.

(47)  Säännösten mahdollisten rikkomisten havaitsemiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista ja tarjotaan asianmukaista suojelua niille, jotka antavat ilmi tällaisia rikkomisia . Tämä direktiivi ei kuitenkaan merkitse sitä, että jäsenvaltioiden on annettava hallintoviranomaisille toimivalta rikostutkimusten suorittamiseen.

(48)  Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä sekä hallinnollisia seuraamuksia että muita hallinnollisia toimenpiteitä riippumatta siitä, pidetäänkö niitä seuraamuksina vai muina toimenpiteitä kansallisessa lainsäädännössä.

(49)  Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa rikoksiin liittyviä jäsenvaltioiden lainsäädännön mahdollisia säännöksiä.

(49 a)  Ilmiantajat esittävät toimivaltaisille viranomaisille uusia tietoja, jotka auttavat viranomaisia sisäpiirikauppoja ja markkinoiden manipulointia koskevien tapausten selvittämisessä ja seuraamusten määräämisessä. Ilmiannoista voidaan kuitenkin luopua vastatoimien pelossa tai sen vuoksi, ettei rikkomisista ilmoittamista varten ole asianmukaisia menettelyjä. Tässä direktiivissä olisi tämän vuoksi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joilla kannustetaan ilmiantajia ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin mahdollisesta rikkomisesta ja joilla suojataan ilmiantajia vastatoimilta. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että niiden soveltamat ilmiantojärjestelmät sisältävät mekanismeja, joilla suojataan ilmoitettujen tietojen kohteena olevaa henkilöä asianmukaisesti, erityisesti tämän oikeutta henkilötietojensa suojaan, ja menettelyjä, joilla varmistetaan kyseisen henkilön puolustautumisoikeus ja oikeus tulla kuulluksi ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä sekä oikeus hakea tuomioistuimessa muutosta häntä koskevaan päätökseen.

(50)  Jotta saavutettaisiin tämän direktiivin tavoitteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌ eturistiriitojen hallintaa, menettelytapavelvoitteita vähittäismarkkinoille tarkoitettujen vakuutusalan paketoitujen sijoitustuotteiden osalta sekä menettelyjä ja lomakkeita, joilla tiedot seuraamuksista ilmoitetaan. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(51)  Finanssipalvelujen teknisillä standardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen ja kuluttajien riittävä suoja koko unionissa. Koska EIOPA on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta mutta rajalliset valmiudet, sen tehtäväksi voitaisiin antaa ainoastaan sellaisten komissiolle ja Euroopan parlamentille toimitettavien ehdotusluonnosten laatiminen , jotka eivät edellytä poliittisia valintoja.

(52)  Komission olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä ja ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksyttävä delegoidut säädökset, joista säädetään tässä direktiivissä eturistiriitojen hallinnan osalta ja vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin vakuutusalan paketoituihin sijoitustuotteisiin liittyvien menettelytapavelvoitteiden osalta, ja tekniset täytäntöönpanostandardit seuraamuksiin liittyviä tietoja koskevien menettelyjen ja lomakkeiden osalta. EIOPA:n olisi laadittava näiden delegoitujen säädösten ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.

(53)  ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(8) sekä ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(9) sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, jota EIOPA toteuttaa kyseisen asetuksen tarjoamassa kehyksessä ja Euroopan tietosuojavaltuutetun valvonnassa.

(54)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, siten kuin perussopimuksessa on määrätty.

(55)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011(10) annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Lainsäätäjä katsoo tämän direktiivin osalta, että on perusteltua toimittaa tällaiset asiakirjat.

(55 a)  Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla olisi oltava käytettävissään kaikki tarpeelliset keinot sen varmistamiseksi, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten liiketoiminta on asianmukaista koko unionissa riippumatta siitä, perustuuko se sijoittautumisvapauteen vai palvelujen tarjoamisen vapauteen. Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi kaikkien valvontaviranomaisten toteuttamien toimien olisi oltava oikeassa suhteessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen riippumatta siitä, kuinka merkittävä kyseinen yritys on markkinoiden yleisen rahoitusvakauden kannalta.

(55 b)  Tämä direktiivi ei saisi rasittaa liikaa pieniä ja keskisuuria vakuutusyrityksiä. Tämä tavoite voidaan saavuttaa esimerkiksi soveltamalla suhteellisuusperiaatetta asianmukaisesti. Periaatetta olisi sovellettava sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskeviin vaatimuksiin että valvontaa koskevan toimivallan käyttöön.

(56)  Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoilla tapahtunut kehitys, unionin oikeuden muilla aloilla tapahtunut kehitys ja kokemukset, joita jäsenvaltiot ovat saaneet eritoten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY(11) soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyvän unionin oikeuden täytäntöönpanosta.

(57)  Tämän vuoksi direktiivi 2002/92/EY olisi kumottava.

(58)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2002/92/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 2002/92/EY.

(59)  Tämä direktiivi ei vaikuta direktiivissä 2002/92/EY mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan ▌aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

2.  Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutussopimuksia koskevia edustuspalveluja tarjoaviin henkilöihin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  vakuutussopimus edellyttää tietämystä ainoastaan tarjotusta vakuutusturvasta;

b)  vakuutussopimus ei ole henkivakuutussopimus;

c)  vakuutussopimus ei kata vastuuriskejä;

d)  kyseisten henkilöiden pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

e)  vakuutus liittyy täydentävänä minkä tahansa tarjoajan toimittamiin tavaroihin , kun tällainen vakuutus kattaa kyseisen tarjoajan toimittamien tavaroiden viallisuuteen, katoamiseen tai vahingoittumiseen liittyvän riskin;

f)  kun vakuutussopimuksen on tarkoitus tuottaa määräsuhteessa vuotuinen määrä, vuotuisen vakuutusmaksun arvo ei ole suurempi kuin 600 euroa.

3.  Tätä direktiiviä ei sovelleta unionin ulkopuolella sijaitsevia riskejä ja sitoumuksia koskeviin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluihin.

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koskee sellaisten kolmanteen maahan sijoittautuneiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tai ‑edustajien harjoittamaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaa, jotka työskentelevät jäsenvaltioiden alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, edellyttäen että varmistetaan yhtäläinen kohtelu kaikille henkilöille, jotka harjoittavat tai ovat saaneet oikeuden harjoittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaa kyseisillä markkinoilla.

Tällä direktiivillä ei säännellä kolmansissa maissa harjoitettavaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista yleisistä vaikeuksista, joita niiden vakuutusedustajilla on niiden sijoittautuessa kolmanteen maahan tai harjoittaessa siellä vakuutusedustustoimintaa.

3 a.  Tällä direktiivillä varmistetaan, että sovelletaan samantasoista suojaa ja että asiakkaat voivat hyötyä vertailukelpoisista vaatimuksista. Direktiivillä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyritykseen vai eivät. Asiakkaat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita välitetään eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyritysten kanssa, edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja asiakkaansuojaa koskevia sääntöjä. Jäsenvaltioiden on otettava tämä huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1.  ’vakuutusyrityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (12) 13 artiklan 1 kohdassa määriteltyä vakuutusyritystä ;

2.  ’jälleenvakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 kohdassa määriteltyä jälleenvakuutusyritystä ;

3.  ’vakuutusedustuksella’ neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutuksen tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa. Neuvontaa, ehdottamista tai vakuutussopimusten tekemistä koskevia toimintoja pidetään vakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa vakuutusyrityksen työntekijä suorassa yhteydessä vakuutettuun ilman vakuutusedustajaa.

Tietojen antamista yhdestä tai useammasta vakuutussopimuksesta sellaisten kriteerien perusteella, jotka asiakas valitsee verkkosivustolta tai muun välineen kautta, sekä vakuutustuotteiden laittamista paremmuusjärjestykseen, hinta- ja tuotevertailu mukaan luettuna, tai vakuutusmaksun alennusta, jos asiakas voi sen jälkeen tehdä suoraan vakuutussopimuksen verkkosivuston tai muun välineen kautta, pidetään vakuutusedustuksena.

Seuraavia toimintoja ei pidetä vakuutusedustuksena tämän direktiivin soveltamiseksi:

a)  tietojen antaminen satunnaisesti asiakkaalle muun ammattitoiminnan yhteydessä, jollei tietojen antaja toteuta muita toimia auttaakseen asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutussopimusta;

b)  mahdollisia vakuutuksenottajia koskevien tietojen pelkkä esittäminen vakuutusedustajille tai -yrityksille taikka vakuutustuotteita, -edustajaa tai -yritystä koskevien tietojen pelkkä esittäminen mahdollisille vakuutuksenottajille;

4.  ’vakuutuspohjaisella sijoitustuotteella’ vakuutustuotetta, johon sisältyy maturiteetti- tai takaisinostoarvo ja jossa markkinoiden vaihtelu vaikuttaa suoraan tai välillisesti koko maturiteetti- tai takaisinostoarvoon tai sen osaan, lukuun ottamatta seuraavia:

a)  direktiivissä 2009/138/EY olevassa liitteessä I (vahinkovakuutusluokat) luetellut vahinkovakuutustuotteet;

b)  henkivakuutussopimukset, jos sopimuksen mukaiset etuudet maksetaan ainoastaan kuoleman sattuessa tai loukkaantumisesta, sairaudesta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi;

c)  eläketuotteet, joiden pääasialliseksi tarkoitukseksi katsotaan kansallisen lainsäädännön nojalla eläketulojen tarjoaminen sijoittajalle ja jotka antavat sijoittajalle oikeuden tiettyihin etuuksiin;

d)  virallisesti tunnustetut ja direktiivin 2003/41/EY tai direktiivin 2009/138/EY soveltamisalaan kuuluvat lisäeläkejärjestelmät;

e)  yksilölliset eläketuotteet, joiden osalta kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan työnantajan rahoitusosuutta ja joissa työnantaja tai työntekijä ei voi valita eläketuotetta tai eläketuotteen tarjoajaa;

5.  ’vakuutusedustajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole vakuutusyritys tai sen työntekijä ja joka korvausta vastaan aloittaa vakuutusedustuksen tai harjoittaa sitä;

6.  ’jälleenvakuutusedustuksella’ neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa myös silloin, kun niitä harjoittaa jälleenvakuutusyritys ilman jälleenvakuutusedustajaa.

Seuraavia toimintoja ei pidetä jälleenvakuutusedustuksena tämän direktiivin soveltamiseksi:

a)  tietojen antaminen satunnaisesti muun ammattitoiminnan yhteydessä, edellyttäen että toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan jälleenvakuutussopimusta;

a a)  jälleenvakuutusyrityksen vahinkojen ammattimainen hallinnointi, vahingonselvittely ja asiantuntija-arvion tekeminen vahingosta;

b)  mahdollisia vakuutuksenottajia koskevien tietojen pelkkä esittäminen jälleenvakuutusedustajille tai -yrityksille taikka jälleenvakuutustuotteita, -edustajaa tai -yritystä koskevien tietojen pelkkä esittäminen mahdollisille vakuutuksenottajille;

7.  ’jälleenvakuutusedustajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole jälleenvakuutusyritys tai sen työntekijä ja joka korvausta vastaan aloittaa jälleenvakuutusedustuksen tai harjoittaa sitä;

8.  ’sidoksissa olevalla vakuutusedustajalla’ henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa yhden tai, jos vakuutustuotteet eivät kilpaile toistensa kanssa, usean vakuutusyrityksen tai -edustajan nimissä ja lukuun, mutta joka ei peri vakuutusmaksuja eikä asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia ja jonka toiminta tapahtuu täysin kyseisten vakuutusyritysten tai -edustajien vastuulla edellyttäen, että vakuutusedustajat, joiden vastuulla kyseinen henkilö toimii, eivät itse toimi toisen vakuutusyrityksen tai edustajan vastuulla;

Henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa pääasiallisen ammattitoimintansa ohella, pidetään myös sidoksissa olevana vakuutusedustajana, joka toimii yhden tai usean vakuutusyrityksen vastuulla niitä koskevien tuotteiden osalta, jos vakuutus täydentää kyseisen pääasiallisen ammattitoiminnan puitteissa toimitettavia tavaroita tai tarjottavia palveluja;

9.  ’neuvonnalla’ henkilökohtaisten suositusten antamista asiakkaalle, joko asiakkaan pyynnöstä tai vakuutusyrityksen tai -edustajan aloitteesta;

10.  ’ehdollisella provisiolla’ provision muodossa olevaa korvausta, joka perustuu vakuutusedustajan ▌vakuutuksenantajalle hankkiman vakuutustoiminnan laajuuteen liittyvien ennalta sovittujen tavoitteiden tai raja-arvojen saavuttamiseen;

11.  ’suurilla riskeillä’ direktiivin 2009/138/EY 13  artiklan 27 alakohdassa määriteltyjä suuria riskejä;

12.  ’kotijäsenvaltiolla’:

a)  jos edustaja on luonnollinen henkilö, jäsenvaltiota, jossa hänellä on asuinpaikka;

b)  jos edustaja on oikeushenkilö, jäsenvaltiota, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen keskushallinto sijaitsee;

13.  ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalla on pysyvä liikepaikka taikka toimipaikka tai jossa kyseinen edustaja tarjoaa palveluja ja joka ei ole edustajan kotijäsenvaltio;

14.  ’pysyvällä välineellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(13) 2 artiklan m alakohdassa määriteltyä pysyvää välinettä;

16.  ’läheisillä sidoksilla’ direktiivin 2009/138/EY 13  artiklan alakohdassa tarkoitettua tilannetta;

17.  ’ensisijaisella liiketoimipaikalla’ paikkaa, josta pääasiallista liiketoimintaa hoidetaan;

18.  ’korvauksella’ kaikkia provisioita, palkkioita, veloituksia ja muita maksuja, mukaan lukien kaikenlainen taloudellinen hyöty tai luontoisetuina saatava hyöty tai kaikenlaiset muut kannustimet , joita tarjotaan tai annetaan vakuutusedustustoiminnan yhteydessä;

19.  ’sitomiskäytännöllä’ vakuutustuotteen tarjoamista tai myyntiä paketissa muiden erillisten oheistuotteiden tai -palvelujen kanssa , jos kyseistä vakuutustuotetta ei tarjota asiakkaalle erikseen;

20.  ’niputuskäytännöllä’ vakuutustuotteen tarjoamista tai myyntiä paketissa muiden erillisten oheistuotteiden tai -palvelujen kanssa , jos kyseistä vakuutuspalvelua tai -tuotetta tarjotaan asiakkaalle myös erikseen muttei välttämättä samoin ehdoin ja edellytyksin kuin silloin, kun sitä tarjotaan niputettuna oheispalvelujen kanssa;

20 a  ’tuotteella’ vakuutussopimusta, joka kattaa yhden tai useampia riskejä;

20 b  ’vähittäis’-alkuisilla ilmaisuilla ei-ammattimaisia.

2.  Sen varmistamiseksi, että sovelletaan samantasoista suojelua ja että asiakkaat voivat hyötyä vertailukelpoisista vaatimuksista, on erittäin tärkeää, että tällä direktiivillä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyritykseen vai eivät. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon yhtäläisten toimintamadollisuuksien edistäminen ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuva kilpailu tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

II LUKU

REKISTERÖINNIN EDELLYTYKSET

3 artikla

Rekisteröinti

1.  Jollei 4 artiklassa toisin säädetä, vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien on oltava 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen rekisteröimiä kotijäsenvaltiossaan. Vakuutus - ja jälleenvakuutusyritysten , jotka on rekisteröity kotijäsenvaltioissaan neuvoston direktiivin 73/239/ETY(14) , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY(15) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/68/EY(16) nojalla, ja niiden työntekijöiden ei tarvitse rekisteröityä uudelleen tämän direktiivin nojalla.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai muut elimet voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien rekisteröimiseksi sekä 8 artiklan mukaisten vaatimusten soveltamiseksi niihin, tämän kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista. Erityisesti vakuutusyritys, vakuutusyritysten yhteenliittymä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja voivat rekisteröidä sidoksissa olevia vakuutusedustajia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai toisen rekisteröidyn vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan vastuulla, vakuutusedustajan ei edellytetä antavan toimivaltaiselle viranomaiselle 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tietoja, ja vastuussa olevan vakuutusyksikön on varmistettava, että vakuutusedustaja täyttää tässä direktiivissä vahvistetut rekisteröinnin edellytykset ja muut säännökset . Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että edustajasta vastuun ottavan henkilön tai yksikön on rekisteröitävä edustaja.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä tai rekisteröidyssä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajassa ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava oikeushenkilöiden rekisteröiminen ja lisäksi merkittävä rekisteriin yrityksen johdossa olevien sellaisten luonnollisten henkilöiden nimet, jotka vastaavat vakuutusedustustoiminnasta.

2.  Jäsenvaltiot voivat perustaa useampia kuin yhden rekisterin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille edellyttäen, että ne vahvistavat perusteet, joiden mukaisesti edustajat olisi rekisteröitävä.

Jäsenvaltioiden on perustettava sähköinen rekisteröintijärjestelmä, joka on helposti vakuutusedustajien ja -yritysten saatavilla ja jonka avulla ne voivat suoraan täyttää yhden yhtenäisen rekisteröintilomakkeen internetissä olevalla verkkosivustolla.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava keskitetyn tietopisteen perustamisesta, jonka avulla näistä sähköisessä muodossa olevista ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävistä eri rekistereistä peräisin olevat tiedot ovat helposti ja nopeasti saatavilla. Tästä tietopisteestä on myös oltava saatavissa kaikkia kunkin jäsenvaltion 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia koskevat tunnistetiedot. Kyseisessä rekisterissä on ilmoitettava lisäksi maa tai maat, joissa edustaja toimii sijoittautumisen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

4.  EIOPA perustaa keskitetyn sähköisen rekisterin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, jotka ovat ilmoittaneet aikomuksestaan harjoittaa rajat ylittävää liiketoimintaa IV luvun mukaisesti, julkistaa sen verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla. Tätä varten jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava EIOPA:lle asianomaiset tiedot. Rekisteriin on sisällytettävä hyperlinkit kunkin jäsenvaltion kaikkiin asianomaisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Rekisteriin on sisällytettävä hyperlinkit kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille, joilta on myös oltava pääsy sille. EIOPA:lla on oikeus tutustua sinne tallennettuihin tietoihin. EIOPA:lla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus muuttaa tallennettuja tietoja. Rekisteröidyillä, joiden henkilökohtaisia tietoja voidaan tallentaa ja vaihtaa, on oikeus tutustua heitä koskeviin tietoihin ja saada niistä asianmukaisia tietoja.

EIOPA perustaa verkkosivuston, johon sisällytetään hyperlinkit jäsenvaltioiden 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustamiin keskitettyihin tietopisteisiin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, sidoksissa olevat vakuutusedustajat mukaan lukien, rekisteröimisen edellytyksenä on 8 artiklassa säädettyjen ammatillisten vaatimusten täyttäminen.

Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava, että ne vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, sidoksissa olevat vakuutusedustajat mukaan lukien, jotka eivät enää täytä kyseisiä vaatimuksia, poistetaan välittömästi rekisteristä. Toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti tarkistettava rekisteröinnin voimassaolo. Kotijäsenvaltion on tarvittaessa ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle rekisteristä poistamisesta.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät toimivaltaiset viranomaiset rekisteröi vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaa, jolleivät ne ole vakuuttuneet, että edustaja täyttää 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset tai että jokin muu edustaja tai yritys vastaa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää mainitut vaatimukset 3 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti .

5 a.  Rekisteröidyt vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat voivat aloittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoiminnan ja harjoittaa sitä unionissa sekä sijoittautumisvapauden että palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Vakuutusedustaja toimii palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti, jos se aikoo tarjota vakuutuksenottajalle, joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin vakuutusedustaja, vakuutussopimuksen, joka liittyy muussa jäsenvaltiossa kuin vakuutusedustajan sijoittautumisjäsenvaltiossa sijaitsevaan riskiin.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle asiakirjan, jonka avulla ne, joita asia koskee, voivat tarkastaa jostakin 2 kohdassa tarkoitetusta rekisteristä, että tämä on asianmukaisesti rekisteröity.

Tässä asiakirjassa on oltava ainakin 16 artiklan a alakohdan i ja iii alakohdassa ja b alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetut tiedot sekä, kun kyse on oikeushenkilöstä, tämän artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön nimi tai tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden nimet.

Jäsenvaltion on vaadittava, että asiakirja palautetaan sen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja ei enää ole rekisteröity.

6.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että edustajien hakemukset rekisteriin sisällyttämisestä on käsiteltävä kahden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä ja että hakijalle on ilmoitettava päätöksestä viipymättä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, joiden avulla ne voivat seurata, täyttävätkö vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat tässä direktiivissä vahvistetut rekisteröinnin edellytykset koko ajan.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset pyytävät rekisteröinnin edellytyksenä seuraavat todisteet vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilta, jotka eivät ole sidoksissa olevia edustajia tai edustajia, joiden osalta toinen vakuutusyksikkö on vastuussa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää nämä edellytykset 3 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti :

a)  niiden osakkeenomistajien tai jäsenten tunnistetietojen ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille, jotka omistavat edustajasta yli 10 prosentin osuuden, riippumatta siitä, onko kyse luonnollisista henkilöistä vai oikeushenkilöistä, ja tiedot näiden osuuksien suuruudesta;

b)  niiden henkilöiden tunnistetietojen ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille, joilla on läheiset sidokset vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan;

c)  sen osoittaminen tyydyttävällä tavalla, etteivät osuudet tai läheiset sidokset estä toimivaltaisen viranomaisen valvontatehtävien tehokasta hoitamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, joihin sovelletaan 3 artiklan 7 kohtaa, tiedottavat niille ilman aiheetonta viivytystä, mikäli 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti annetut tiedot muuttuvat.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset hylkäävät rekisteröitymisen, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät kyseisiä viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

8 a.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että henkilöt, jotka jo ennen tammikuun 1 päivää 2014 harjoittivat edustustoimintaa ja olivat rekisteröityjä ja joilla oli tämän direktiivin vaatimuksia vastaava koulutus ja kokemus, kirjataan perustettavaan rekisteriin automaattisesti, kun 4 artiklan 3 ja 4 kohdan vaatimukset täyttyvät.

III LUKU

YKSINKERTAISTETTU REKISTERÖINTIMENETTELY – TOIMINNOISTA ILMOITTAMINEN

4 artikla

Ilmoitusmenettely sivutoimisen vakuutusedustuksen tarjontaa, vahinkojen ammattimaista hallinnointia taikka vahingon arviointia koskevia palveluja varten

1.  Edellä 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä ei sovelleta vakuutusedustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, edellyttäen että toiminta täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)  vakuutusedustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

b)  vakuutusedustaja edustaa ainoastaan tiettyjä vakuutustuotteita, jotka täydentävät jotain tuotetta tai palvelua, ja mainitsee ne selkeästi ilmoituksessaan;

c)  vakuutustuote ei kata henkivakuutus- tai vastuuriskejä, paitsi jos vakuutusturva täydentää palvelua tai tuotetta, jota vakuutusedustaja tarjoaa pääasiallisena ammattitoimintanaan;

c a)  vakuutusedustaja toimii rekisteröidyn vakuutusedustajan vastuulla.

3.  Kaikkien vakuutusedustajien, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitus, jolla ne toimittavat toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistetietonsa, osoitteensa ja harjoittamansa ammatillisen toiminnan.

4.  Edustajiin, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, sovelletaan tämän direktiivin I, III, IV, V, VIII ja IX luvun sekä 15 ja 16 artiklan säännöksiä.

4 a.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä vakuutusedustajiin, jotka kuuluvat 4 artiklan soveltamisalaan, jos ne katsovat, että se on asiakkaansuojan kannalta tarpeen.

IV LUKU

PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUS JA SIJOITTAUTUMISVAPAUS

5 artikla

Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttäminen

1.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa harjoittaa liiketoimintaa toisen jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on ilmoitettava seuraavat tiedot kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle:

a)  edustajan nimi, osoite ja mahdollinen rekisteröintinumero;

b)  jäsenvaltio, jossa edustaja aikoo toimia;

c)  edustajan luokka ja mahdollisen edustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimi;

d)  tapauksen mukaan asianomaiset vakuutusluokat;

e)  osoitus ammatillisista tiedoista ja taidoista.

2.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on viipymättä ilmoitettava tietojen vastaanottamisesta. Kotijäsenvaltion on tiedotettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle kirjallisesti, että vastaanottava jäsenvaltio on vastaanottanut tiedot ja että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi aloittaa liiketoimintansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Sen jälkeen kun vastaanottava jäsenvaltio on vastaanottanut 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, sen on hyväksyttävä aiempi kokemus vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoiminnasta, josta on osoituksena näyttö rekisteröinnistä tai ilmoituksesta kotijäsenvaltiossa, todisteena vaadituista tiedoista ja taidoista.

3.  Näyttö edellisestä rekisteröinnistä tai ilmoituksesta osoitetaan todisteella hakijan kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen myöntämästä rekisteröinnistä tai vastaanottamasta ilmoituksesta; hakijan on liitettävä tällainen todiste vastaanottavalle jäsenvaltiolle esittämäänsä hakemukseen.

4.  Jos 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisestä muutoksesta mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kyseisen tiedon sai.

4 a.  Rekisteröity vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutusedustustoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, jos

a)  se harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta sellaisen vakuutuksenottajan kanssa tai sellaista vakuutuksenottajaa varten, jonka asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin edustajan kotijäsenvaltioon;

b)  riski, jonka varalta vakuutus otetaan, sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa;

c)  se noudattaa 1 ja 4 kohtaa.

6 artikla

Sijoittautumisvapauden käyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on velvoitettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja, joka aikoo käyttää sijoittautumisvapauttaan perustaakseen sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle, tekemään tästä ensin ilmoituksen kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittamaan sille seuraavat tiedot:

a)  edustajan nimi, osoite ja, tapauksen mukaan, rekisteröintinumero;

b)  jäsenvaltio, jonka alueelle se aikoo perustaa sivuliikkeen tai pysyvän liikepaikan;

c)  edustajan luokka ja mahdollisen edustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimi;

d)  tapauksen mukaan asianomaiset vakuutusluokat;

e)  toimintaohjelma, jossa esitetään, mitä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa on tarkoitus harjoittaa, ja laitoksen organisaatiorakenne; myös asiamiesten henkilöllisyys, jos edustaja aikoo käyttää asiamiehiä;

f)  vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleva osoite, josta asiakirjoja on mahdollista saada;

g)  toimipaikan tai pysyvän liikepaikan toiminnasta vastuussa olevan henkilön nimi.

1 a.  Vakuutusedustaja toimii sijoittautumisvapauden nojalla, jos se harjoittaa liiketoimintaansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa määrittelemättömän ajan kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan pysyvän liikepaikan kautta.

2.  Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on perusteita pitää vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan organisaatiorakennetta tai taloudellista tilannetta riittämättömänä, kun otetaan huomioon suunniteltu edustustoiminta, sen on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on viipymättä ilmoitettava tietojen vastaanottamisesta. Kotijäsenvaltion on tiedotettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle kirjallisesti, että vastaanottava jäsenvaltio on vastaanottanut tiedot ja että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi aloittaa liiketoimintansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

3.  Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy toimittamasta tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, sen on perusteltava kieltäytymisensä kyseiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

4.  Jos 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot muuttuvat, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisestä muutoksesta mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kyseisen tiedon sai.

7 artikla

Toimivallan jako kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion kesken

1.  Jos vakuutusedustajan ensisijainen liiketoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sopia kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, että se toimii kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tapaan tämän direktiivin VI, VII ja VIII luvussa vahvistettujen velvoitteiden osalta. Jos tällainen sopimus tehdään, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta vakuutusedustajalle ja EIOPA:lle viipymättä.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vastuussa sen varmistamisesta, että toimipaikan kyseisen jäsenvaltion alueella tarjoamat palvelut ovat VI ja VII luvussa säädettyjen velvoitteiden ja kyseisten lukujen nojalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin sisältyvien velvoitteiden mukaiset.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tutkia toimipaikan järjestelyjä ja vaatia niihin muutoksia, jos ne ovat ehdottoman tarpeellisia sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen voi panna täytäntöön VI ja VII luvussa säädetyt velvoitteet ja kyseisten lukujen nojalla hyväksytyt toimenpiteet niiden palvelujen ja toimintojen osalta, joita toimipaikka tarjoaa tai harjoittaa kyseisen jäsenvaltion alueella.

3.  Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteet uskoa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toimiva vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja rikkoo tässä direktiivissä vahvistettuja velvoitteita itse tai toimipaikan välityksellä, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

a)  vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kuluttajien suojaamiseksi ja vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan luettuna sen estäminen, että lainsäädäntöä rikkovat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajat aloittavat uusia liiketoimia sen alueella; vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle viipymättä;

b)  vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian EIOPA:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti; tuolloin EIOPA voi toimia kyseisessä artiklassa sille annetun toimivallan mukaisesti, jos vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse asiasta yksimielisyyteen.

4.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja, jolla on toimipaikka sen alueella, ei noudata kyseisessä jäsenvaltiossa niiden tämän direktiivin säännösten nojalla, joilla annetaan toimivalta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, annettuja lainsäädännön säännöksiä tai määräyksiä, näiden viranomaisten on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaa lopettamaan tämä tilanne.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

a)  vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kuluttajien suojaamiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan luettuna sen estäminen, että lainsäädäntöä rikkovat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajat aloittavat uusia liiketoimia sen alueella; vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle viipymättä;

b)  vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian EIOPA:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti; tuolloin EIOPA voi toimia kyseisessä artiklassa sille annetun toimivallan mukaisesti, jos vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse asiasta yksimielisyyteen.

V LUKU

MUUT TOIMINNAN JÄRJESTÄMISEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

8 artikla

Ammatilliset ja toiminnan järjestämiseen liittyvät vaatimukset

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla ▌sekä vakuutusyritysten henkilöstöllä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa, on oltava edustajan tai yrityksen kotijäsenvaltion määrittelemät asianmukaiset tiedot ja taidot, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä ja hoitaa velvollisuutensa asianmukaisesti ▌.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä vakuutusyritysten henkilöstö, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa pääasiallisena ammattitoimintana , päivittää säännöllisesti tietonsa ja taitonsa suorittamansa tehtävän ja asiaankuuluvien markkinoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla .

Jotta varmistetaan näiden säännösten noudattaminen, henkilöstön ammattitaitoa on kehitettävä jatkuvasti ja sille on annettava riittävää ja asianmukaista koulutusta vähintään 200 tuntia viiden vuoden aikana tai oikeasuhteinen määrä tunteja, jos kyse ei ole henkilöstön pääasiallisesta toiminnasta. Jäsenvaltioiden on myös julkistettava vahvistamansa henkilöstön pätevyysvaatimuksia koskevat kriteerit. Näihin kriteereihin on sisällytettävä luettelo kaikista jäsenvaltioiden tunnustamista koulutuksesta annetuista asiakirjoista.

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelmiä, joiden avulla riippumattomat tahot voivat valvoa, arvioida ja vahvistaa nämä tiedot ja taidot.

Jäsenvaltioiden on mukautettava tietoja ja taitoja koskevia vaatimuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien erityisen toiminnan ja edustettujen tuotteiden perusteella, erityisesti jos edustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus. ▌Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutusyrityksen tai -edustajan on tarkistettava 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja vakuutusedustustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten työntekijöiden osalta , vastaavatko vakuutusedustajien tiedot ja taidot tämän kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia, ja annettava tarvittaessa koulutus, joka on näiden vakuutusedustajien tarjoamia tuotteita koskevien vaatimusten mukainen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät vakuutusyrityksessä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajassa ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohtuullinen määrä vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteiden välittämisestä vastaavista yritysten johdossa olevista henkilöistä sekä muu vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseen suoraan osallistuva henkilöstö osoittaa omaavansa tehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot ja taidot.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä vakuutusyritysten henkilöstön, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa, on oltava hyvämaineisia. Vähimmäisvaatimuksena on, ettei tuotteen markkinointiin tai myyntiin suoraan osallisina olevista henkilöistä saa olla vakaviin joko omaisuusrikoksiin tai muihin talousrikoksiin liittyvää merkintää rikosrekisterissä tai muussa vastaavassa kansallisessa rekisterissä ▌.

Jäsenvaltiot saavat sallia, että 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vakuutusyritys tarkastaa vakuutusedustajien hyvän maineen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät vakuutusyrityksessä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajassa ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tällaisten yritysten johdon rakenne ja vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseen suoraan osallistuva henkilöstö täyttävät tämän vaatimuksen.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 250 000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 850 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden, jollei vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai muu yritys, jonka puolesta vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii tai on valtuutettu toimimaan, jo ole myöntänyt sille tällaista vakuutusta tai vastaavanlaista vakuutta, tai jollei tämä yritys ole ottanut täyttä vastuuta edustajan toimista.

4.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asiakkaiden suojelemiseksi siltä, ettei vakuutusedustaja kykene siirtämään vakuutusmaksua vakuutusyritykselle tai korvaussummaa tai vakuutusmaksun palautusta vakuutetulle.

Nämä toimenpiteet voivat olla seuraavia:

a)  lainsäädännön säännökset tai sopimusmääräykset siitä, että asiakkaan edustajalle maksamia maksuja kohdellaan niin kuin ne olisi maksettu yritykselle ja että yrityksen edustajalle maksamat maksut katsotaan maksetuiksi asiakkaalle vasta, kun asiakas todella saa ne;

b)  vaatimus, että vakuutusedustajan taloudellisen kantokyvyn on oltava pysyvästi 4 prosenttia vuotuisesta saatujen vakuutusmaksujen määrästä ja vähintään 18 750  euroa;

c)  vaatimus, että asiakkaan rahoja siirretään täysin erillisten asiakastilien kautta ja että tällaisille tileille kirjattuja varoja ei voi käyttää muiden velkojien hyvittämiseksi konkurssitilanteessa;

d)  vaatimus takuurahaston perustamisesta.

5.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan toiminnan harjoittaminen edellyttää, että tässä artiklassa vahvistetut ammatilliset vaatimukset täytetään pysyvällä tavalla.

6.  Jäsenvaltiot voivat tiukentaa tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai asettaa alueellaan rekisteröidyille vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille muita vaatimuksia.

7.  EIOPA tarkistaa edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja määriä määräajoin Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon. Ensimmäinen tarkistus tehdään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

EIOPA laatii sääntelystandardien luonnokset, joilla 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua peruseuromäärää tarkistetaan Euroopan kuluttajahintaindeksissä tämän direktiivin voimaantulon ja ensimmäisen tarkistuspäivän tai viimeisimmän tarkistuspäivän ja uuden tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja pyöristämällä se ylöspäin lähimpään euroon.

EIOPA toimittaa kyseiset sääntelystandardien luonnokset komissiolle viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

8.  Jäsenvaltioiden on täsmennettävä

a)  tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, vakuutusedustusta asiakkailleen tarjoavan edustajan ja vakuutusyritysten henkilöstön riittävien tietojen ja taitojen käsite;

b)  tarkoituksenmukaiset perusteet, joilla erityisesti määritellään vakuutusedustusta harjoitettaessa vaadittu ammattipätevyyden, kokemuksen ja taitojen taso;

c)  mitä toimia vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten henkilöstön voidaan kohtuudella odottaa toteuttavan päivittääkseen tietonsa ja taitonsa siten, että ne kehittävät ammattitaitoaan jatkuvasti ylläpitääkseen riittävää suoritustasoa.

8 a.  Jos kotijäsenvaltio rekisteröi vakuutusedustajan, joka on hankkinut ammattipätevyyden tai kokemusta toisessa jäsenvaltiossa, sen on otettava huomioon pätevyys ja kokemus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY (17) huomioon ottaen ja pätevyyden taso sellaisena kuin se on määritelty eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen (18) mukaisesti.

9 artikla

Yleistä etua koskevien sääntöjen julkaiseminen

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että niiden toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat yleistä etua suojaavat asiaan liittyvät kansalliset säännökset, joita sovelletaan niiden alueella harjoitettavaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustukseen.

2.  Jos jäsenvaltio ehdottaa soveltavansa ja soveltaa vakuutusedustajia ja vakuutustuotteiden myyntiä koskevia muitakin säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, sen on varmistettava, että kyseisistä säännöksistä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojaan. Jäsenvaltioiden on seurattava näitä säännöksiä sen varmistamiseksi, että näin tapahtuu jatkossakin.

3.  EIOPA laatii yleistä etua koskevia sääntöjä varten vakiotietolomakkeen, jonka kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on täytettävä. Siihen on sisällytettävä hyperlinkit toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille, joilla tiedot yleistä etua koskevista säännöistä julkaistaan. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä tällaiset tiedot säännöllisesti, ja EIOPA julkaisee nämä tiedot verkkosivustollaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi siten, että kaikki yleistä etua koskevat kansalliset säännöt ryhmitellään asiaan liittyvien eri oikeudenkäyttöalojen mukaan.

4.  Jäsenvaltioiden on perustettava keskitetty asiointipiste, joka vastaa yleistä etua koskeviin sääntöihin liittyvien tietojen antamisesta jäsenvaltiossa. Tällaisen asiointipisteen olisi oltava tarkoituksenmukainen toimivaltainen viranomainen.

5.  EIOPA tarkastelee kertomuksessa tässä artiklassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden julkaisemia yleistä etua koskevia sääntöjä tämän direktiivin ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan yhteydessä ja tiedottaa niistä komissiolle ennen … päivää …kuuta … [kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta].

10 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta näiden tehtävien jaosta komissiolle.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko julkisia viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen julkisten viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai yhteenliittymiä, joiden jäseniin kuuluu suoraan tai välillisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajia .

3.  Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet. Jos jäsenvaltion alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava niiden tiivis yhteistyö, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

11 artikla

Tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä

1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja sellaisista vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, joihin on kohdistettu VIII luvussa tarkoitettu seuraamus, joka saattaa johtaa tällaisten edustajien rekisteristä poistamiseen. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa toistensa pyynnöstä asiaankuuluvia tietoja.

3.  Kaikkia henkilöitä, joiden on tämän direktiivin yhteydessä vastaanotettava ja annettava tietoja, koskee salassapitovelvollisuus neuvoston direktiivin 92/49/ETY(19) 16 artiklassa ja neuvoston direktiivin 92/96/ETY(20) 15 artiklassa säädetyllä tavalla.

12 artikla

Valitukset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että otetaan käyttöön menettelyjä, joita hyödyntäen asiakkaat ja muut asianomaiset sekä erityisesti kuluttajajärjestöt voivat tehdä valituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista ja -yrityksistä. Kaikissa tapauksissa on varmistettava, että valituksiin vastataan.

13 artikla

Riitojen ratkaisu tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella

1.  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin …/…/EU (21) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… (22) mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten, tehokkaiden, puolueettomien ja riippumattomien valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönotto vakuutusedustajien ja asiakkaiden sekä vakuutusyritysten ja asiakkaiden välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kaikki vakuutusyritykset ja ‑edustajat osallistuvat menettelyihin riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella, kun ▌menettelyt johtavat päätöksiin, jotka voivat olla edustajaa tai vakuutusyritystä sekä tarvittaessa asiakasta sitovia;

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä elimet tekevät yhteistyötä rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet vakuutusedustajat ilmoittavat asiakkaille niiden vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten nimet, osoitteet ja verkkosivustojen osoitteet, joiden puoleen asiakkaat voivat kääntyä ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään vakuutusedustajien ja asiakkaiden välisiä mahdollisia riita-asioita.

2 b.  Unionissa verkkomyyntiä ja rajat ylittävää verkkomyyntiä harjoittavien vakuutusedustajien on ilmoitettava asiakkaille vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevasta foorumista tarvittaessa ja annettava sähköpostiosoitteensa. Tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla vakuutusedustajan verkkosivustolla, ja jos tarjous on tehty sähköpostin tai muun sähköisessä muodossa toimitetun tekstiviestin kautta, tiedot on esitettävä kyseisessä viestissä. Tietoihin on sisällyttävä sähköinen linkki vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan foorumin kotisivulle. Vakuutusedustajien on ilmoitettava asiakkaille vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevasta foorumista myös silloin, kun asiakas jättää valituksen vakuutusedustajalle, vakuutusedustajan hoitamaan kuluttajavalitusten käsittelyjärjestelmään tai yrityksen kuluttaja-asiamiehelle.

2 c.  Kun asiakas käynnistää vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, vakuutusedustajaa tai vakuutusyritystä vastaan riidasta, joka koskee tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita, vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on osallistuttava kyseiseen menettelyyn.

2 d.  Tämän direktiivin soveltamista varten toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään ja tässä artiklassa mainitusta tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisesta valitus- ja oikaisumenettelystä vastaavien yksikköjen kanssa voimassa olevien unionin säädösten rajoissa.

14 artikla

Edustajien käyttöä koskeva rajoitus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että unioniin sijoittautuneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten palveluja käyttäessään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ja ‑edustajat käyttävät ainoastaan rekisteröityjen vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai henkilöiden, jotka ovat täyttäneet 4 artiklassa tarkoitetun ilmoitusmenettelyn, tuottamia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluja.

VI LUKU

TIETOJEN ANTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET JA LIIKETOIMINNAN MENETTELYTAPASÄÄNNÖT

15 artikla

Yleisperiaate

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että tarjotessaan vakuutusedustusta asiakkaille tai harjoittaessaan vakuutusedustusta asiakkaiden puolesta vakuutusedustaja tai -yritys toimii aina rehellisesti, tasapuolisesti, luotettavasti, kunniallisesti ja ammattimaisesti asiakkaan parhaan edun mukaisesti.

2.  Kaiken tiedon, mukaan lukien markkinointiviestintä, jonka vakuutusedustaja tai -yritys osoittaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, on oltava asiallista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Markkinointiviestinnän on oltava aina selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi.

16 artikla

Vakuutusedustajan tai -yrityksen antamat yleiset tiedot

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että

a)  ennen vakuutussopimuksen tekemistä tai jos asiakkaalle annettavat edustajaan liittyvät tiedot muuttuvat huomattavasti vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, vakuutusedustajien, mukaan lukien sidoksissa olevat vakuutusedustajat, on annettava seuraavat tiedot asiakkaille:

i)  tunnistetietonsa ja osoitteensa sekä kerrottava olevansa vakuutusedustaja;

ii)  tarjoaako se myymiään vakuutustuotteita koskevaa jonkintyyppistä neuvontaa vai ei;

iii)  12 artiklassa tarkoitetut menettelyt, joiden avulla asiakkaat ja muut asianomaiset voivat tehdä valituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, ja tiedot 13 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisista valitus- ja oikaisumenettelyistä;

iv)  rekisteri, johon edustaja on merkitty, ja keinot rekisteröinnin tarkistamiseksi; ja

v)  toimiiko edustaja asiakkaan puolesta vai vakuutusyrityksen nimissä ja lukuun;

b)  ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutusyrityksen on annettava seuraavat tiedot asiakkaille:

i)  tunnistetietonsa ja osoitteensa sekä kerrottava olevansa vakuutusyritys;

ii)  tarjoaako se myymiään vakuutustuotteita koskevaa jonkintyyppistä neuvontaa vai ei;

iii)  12 artiklassa tarkoitetut menettelyt, joiden avulla asiakkaat ja muut asianomaiset voivat tehdä valituksia vakuutusyrityksistä, ja tiedot 13 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisista valitus- ja oikaisumenettelyistä.

17 artikla

Eturistiriidat ja avoimuus

1.  Vakuutusedustajan ▌on annettava asiakkaalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä ainakin seuraavat tiedot:

a)  omistaako se suoraan tai välillisesti yli 10 prosentin osuuden jonkin tietyn vakuutusyrityksen äänimäärästä tai pääomasta;

b)  omistaako jokin tietty vakuutusyritys tai tällaisen yrityksen emoyritys suoraan tai välillisesti yli 10 prosentin osuuden vakuutusedustajan äänimäärästä tai pääomasta;

c)  ehdotetun sopimuksen osalta:

i)  antaako se neuvontaa tasapuolisen ja henkilökohtaisen analyysin perusteella; tai

ii)  onko sen sopimusvelvoitteen nojalla työskenneltävä vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa. Tällöin sen on ilmoitettava kyseisten vakuutusyritysten nimet; taikka

iii)  että se ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että se ei anna neuvontaa tasapuolisen ja henkilökohtaisen analyysin perusteella. Tällöin sen on ilmoitettava niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa se saa työskennellä ja työskentelee;

e)  työskenteleekö se vakuutussopimuksen osalta

i)  palkkion eli asiakkaan suoraan maksaman korvauksen perusteella; tai

ii)  minkä tahansa tyyppisen provision eli vakuutusmaksuun sisältyvän korvauksen perusteella; tai

iii)  sekä i alakohdan että ii alakohdan yhdistelmän perusteella;

e a)  onko vakuutussopimukseen liittyvän korvaus peräisin

i)  vakuutuksenottajalta;

ii)  vakuutusyritykseltä;

iii)  toiselta vakuutusedustajalta;

iv)  i, ii ja iii alakohtien yhdistelmästä.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja 17 a artiklan mukaisesti.

2.  Asiakkaalla on oikeus pyytää 1 kohdan e a alakohdassa tarkoitettuja yksityiskohtaisia lisätietoja.

3.  Vakuutusyrityksen, joka myy vakuutusta suoraan asiakkaalle, on ▌kerrottava asiakkaalle, saavatko työntekijät kyseisen vakuutustuotteen jakelusta ja hallinnoinnista ▌muuttuvan korvauksen ▌.

5 a.  Eturistiriitatapauksissa ja tasapuolisen kilpailun edistämiseksi asiakkaalle on annettava tietoja asiaankuuluvista määrällisistä tekijöistä, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdan e a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettuja käsitteitä, ja samoilla ehdoilla. Asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti, EIOPA laatii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ja päivittää määräajoin ohjeet, joilla varmistetaan tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen.

17 a artikla

Tietojen ilmoittaminen

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa vakuutusedustajiin ja -yrityksiin sovellettavia muita tietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät korvauksen, palkkion, provision tai muun kuin rahallisen edun määrään vakuutusedustuksen yhteydessä, kunhan jäsenvaltio takaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille jakelukanaville, kilpailua ei vääristetä ja unionin lainsäädäntöä noudatetaan ja tästä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojaan.

18 artikla

Neuvonta ja myyntiä koskeva sääntely ▌

1.  Kun annetaan neuvontaa ennen vakuutussopimuksen tekemistä, vakuutusedustajan – mukaan lukien sidoksissa olevat vakuutusedustajat – tai vakuutusyrityksen on asiakkaan antamien tietojen perusteella täsmennettävä

a)  kyseisen asiakkaan vaatimukset ja tarpeet;

b)  syyt, joiden perusteella neuvontaa annetaan ▌asiakkaalle ▌tietyn vakuutustuotteen osalta ▌.

2.  Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on mukautettava suhteessa ehdotetun vakuutustuotteen monitahoisuuteen ja asiakkaalle aiheutuvaan taloudelliseen riskiin valitusta jakelukanavasta riippumatta .

3.  Kun vakuutusedustaja tai -yritys antaa asiakkaalle ▌tasapuoliseen analyysiin perustuvaa neuvontaa, neuvonnan on pohjauduttava riittävän monien markkinoilla tarjolla olevien vakuutussopimusten tasapuoliseen analyysiin, jotta se pystyy antamaan asiakkaan parhaan edun mukaisen henkilökohtaisen suosituksen ammatillisten kriteerien pohjalta siitä, mikä vakuutussopimus täyttäisi parhaiten asiakkaan tarpeet.

4.  Ennen vakuutussopimuksen tekemistä, riippumatta siitä, annetaanko neuvontaa vai ei, vakuutusedustajan tai -yrityksen on annettava asiakkaalle merkitykselliset tiedot vakuutustuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen, ja otettava samalla huomioon vakuutustuotteen monimutkaisuus ja asiakkaan tyyppi. Tiedot on annettava vakiolomakkeella selvällä kielellä tuotetietojen tapaan. Lomakkeessa on esitettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)  tiedot vakuutustyypistä;

b)  kuvaus vakuutuksen kattamista ja sen ulkopuolelle jäävistä riskeistä;

c)  vakuutusmaksujen maksamista ja maksukautta koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

d)  poikkeukset;

e)  velvoitteet sopimuksen alkaessa;

f)  velvoitteet sopimuskauden aikana;

g)  velvoitteet vahinkoilmoituksen yhteydessä;

g)  sopimuskausi sopimuksen alku- ja loppupäivä mukaan luettuina;

i)  sopimuksen irtisanomista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

4 a.  Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta seuraaviin:

a)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… (23) 4 a artiklassa määritellyt sijoitustuotteet; tai

b)  tämän direktiivin VII luvussa tarkoitettujen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myynti.

19 artikla

Tietoja koskevat poikkeukset ja joustavuuslauseke

1.  Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse antaa silloin, kun vakuutusedustaja tai -yritys edustaa suurten riskien vakuutuksia, kun jälleenvakuutusedustaja tai -yritys harjoittaa edustusta tai kun kyseessä ovat liitteessä täsmennetyt ammattimaiset asiakkaat.

2.  Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuja tietoja koskevista vaatimuksista, kunhan kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioiden on toimitettava EIOPA:lle ja komissiolle tällaiset kansalliset säännöksensä.

2 a.  Jäsenvaltioiden, jotka pitävät voimassa tai ottavat käyttöön vakuutusedustajiin sovellettavia tiukempia säännöksiä, on varmistettava, että säännöksissä noudatetaan yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia koskevia periaatteita ja että niistä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojan etuihin.

3.  Edistääkseen avoimuutta kaikin aiheellisin keinoin EIOPA varmistaa, että sille ilmoitetut tiedot kansallisista säännöksistä ilmoitetaan myös kuluttajille, vakuutusedustajille ja vakuutusyrityksille.

20 artikla

Ilmoittamistavat

1.  Kaikki 16, 17 ja 18 artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot on annettava asiakkaille

a)  kirjallisesti paperilla;

b)  selkeästi ja täsmällisesti asiakkaan ymmärrettävissä olevassa muodossa; ja

c)  jollakin sen jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion virallisella kielellä tai osapuolten sopimalla muulla kielellä. Tiedot on annettava veloituksetta.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa asiakkaalle jollakin seuraavista välineistä:

a)  käyttäen muuta pysyvää välineettä kuin paperia, jos 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävät; tai

b)  verkkosivuston välityksellä, jos 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävät.

3.  Jos 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia tai verkkosivuston välityksellä, asiakkaalle on kuitenkin toimitettava pyynnöstä veloituksetta paperiversio.

4.  Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  pysyvän välineen käyttö on tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa edustajan tai vakuutusyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta tapahtuu; ja

b)  asiakkaalle on annettu mahdollisuus valita paperilla ja pysyvää välinettä käyttäen toimitettavien tietojen välillä, ja asiakas on valinnut kyseisen muun välineen.

5.  Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa verkkosivuston välityksellä, jos ne on osoitettu henkilökohtaisesti asiakkaalle tai jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen tietojen antaminen verkkosivuston välityksellä on tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa edustajan tai vakuutusyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta tapahtuu;

b)  asiakas on suostunut siihen, että 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot annetaan verkkosivuston välityksellä;

c)  asiakkaalle on ilmoitettu sähköisesti verkkosivuston osoite ja paikka, johon 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot on verkkosivustolla asetettu saataville;

d)  varmistetaan, että 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot ovat saatavilla kyseisellä verkkosivustolla niin pitkään kuin asiakkaan voidaan kohtuudella odottaa tarvitsevan niitä.

6.  Edellä olevaa 4 ja 5 kohtaa sovellettaessa tietojen antaminen käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia taikka verkkosivuston välityksellä on katsottava tarkoituksenmukaiseksi tilanteessa, jossa edustajan tai vakuutusyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta tapahtuu, kun voidaan osoittaa, että asiakkaalla on säännöllinen pääsy internetiin. Osoituksena tästä pidetään sitä, että asiakas antaa sähköpostiosoitteen tämän liiketoiminnan toteuttamista varten.

7.  Puhelinmyynnin osalta asiakkaalle etukäteen annettujen tietojen on oltava rahoituspalvelujen etämyyntiä kuluttajalle koskevien unionin sääntöjen mukaisia. Lisäksi, sen jälkeen kun asiakas on valinnut tietojen antamisessa käytettäväksi välineeksi muun kuin paperin 4 kohdan mukaisesti, tiedot on annettava asiakkaalle 1 tai 2 kohdan mukaisesti välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

21 a artikla

Sitomis- ja niputuskäytännöt

1.  Jos vakuutus tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai oheistuotteen kanssa osana pakettia tai samassa sopimuksessa tai paketissa, vakuutusedustajan tai -yrityksen on ilmoitettava asiakkaalle, että paketin eri osatekijät voidaan ostaa yhdessä tai erikseen, ja tarjottava tätä mahdollisuutta sekä selvitettävä erikseen kunkin osatekijän vakuutusmaksu tai hinta. Tämä ei estä edustamasta vakuutustuotteita, joissa on erilainen vakuutusturva, tai moniturvavakuutuksia.

2.  Jos tällaisesta asiakkaalle tarjottavasta sopimuksesta tai paketista aiheutuvat riskit todennäköisesti poikkeavat erikseen käsiteltyihin osatekijöihin liittyvistä riskeistä, vakuutusedustajan tai -yrityksen on asiakkaan pyynnöstä toimitettava riittävä kuvaus sopimuksen tai paketin eri osatekijöistä ja siitä, miten niiden vuorovaikutus muuttaa riskejä.

3.  EIOPA laatii yhteistyössä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) kanssa Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja päivittää määräajoin ristiinmyyntikäytäntöjen arviointia ja valvontaa koskevat ohjeet, joissa selvitetään erityisesti tilanteet, joissa ristiinmyyntikäytännöt eivät ole 15 artiklan 1 kohdan mukaisia.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusedustaja tai -yritys antaa neuvontaa, sen on huolehdittava siitä, että vakuutustuotteiden paketti kokonaisuudessaan täyttää asiakkaan vaatimukset ja tarpeet.

5.  Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia lisätoimenpiteitä tai kieltää tapauskohtaisesti vakuutuksen myynnin yhdessä muun palvelun tai tuotteen kanssa paketissa tai ehtona kyseisen sopimuksen tai paketin ottamiselle, jos ne voivat osoittaa tällaisten käytäntöjen olevan asiakkaille haitallisia.

VII LUKU

ASIAKKAANSUOJAAN LIITTYVÄT LISÄVAATIMUKSET VAKUUTUSMUOTOISTEN SIJOITUSTUOTTEIDEN OSALTA

22 artikla

Soveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan muut kuin 15, 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut vakuutusedustustoimintaa koskevat vaatimukset , kun seuraavat tahot harjoittavat vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden myyntiin liittyvää vakuutusedustustoimintaa :

a)  vakuutusedustaja;

b)  vakuutusyritys.

23 artikla

Eturistiriidat

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusedustajat ja -yritykset toteuttavat kaikki aiheelliset toimet havaitakseen itsensä, mukaan luettuina niiden johto, työntekijät ja sidoksissa olevat vakuutusedustajat tai muut niihin määräysvallan vuoksi suoraan tai epäsuorasti yhteydessä olevat henkilöt, ja asiakkaidensa väliset eturistiriidat tai asiakkaiden väliset eturistiriidat, joita syntyy vakuutusedustustoiminnan harjoittamisen yhteydessä.

2.  Vakuutusedustajan tai -yrityksen on selvästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne ja lähteet, tapauksen mukaan, ennen kuin se alkaa suorittaa liiketoimia asiakkaan lukuun, jos vakuutusedustajan tai -yrityksen 15, 16 ja 17 artiklan mukaisesti toteuttamilla toiminnan järjestämiseen liittyvillä ja hallinnollisilla järjestelyillä ei riittävällä tavalla pystytä varmistamaan, että vältetään riski siitä, että eturistiriidat haittaavat asiakkaiden ▌etuja.

2 a.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)  se on tehtävä pysyvällä välineellä; ja

b)  sen on oltava riittävän yksityiskohtainen, asiakkaan luonne huomioon ottaen, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vakuutusedustustoiminnasta, jonka yhteydessä eturistiriitatilanne syntyy.

3.  Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a)  määritellään toimet ▌, jotka vakuutusedustajien tai -yritysten voidaan kohtuudella edellyttää toteuttavan eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ilmoittamiseksi vakuutusedustustoimintaa harjoittaessaan ;

b)  laaditaan tarkoituksenmukaiset perusteet sellaisten eturistiriitojen määrittelemiseksi, jotka saattavat vahingoittaa vakuutusedustajien tai ‑yrityksen asiakkaiden tai potentiaalisten asiakkaiden etuja.

24 artikla

Yleiset periaatteet ja asiakkaille annettavat tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava , että vakuutusedustaja tai -yritys toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaidensa parhaiden etujen mukaisesti, kun se ▌harjoittaa vakuutusedustustoimintaa ▌, ja noudattaa erityisesti tässä artiklassa ja 25 artiklassa vahvistettuja periaatteita.

2.  Kaiken tiedon, mukaan lukien markkinointiviestintä, jonka vakuutusedustaja tai ‑yritys osoittaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, on oltava asiallista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Markkinointiviestinnän on oltava selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi.

3.  Asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille on toimitettava asianmukaiset tiedot seuraavista:

a)  vakuutusedustaja tai -yritys ja sen tarjoamat palvelut: kun annetaan neuvontaa, on täsmennettävä, annetaanko neuvonta riippumattomasti ja perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin markkinoista ja tarjoaako vakuutusedustaja tai -yritys asiakkaalle jatkuvaa arviointia asiakkaille suositellun vakuutuspohjaisen sijoitustuotteen soveltuvuudesta asiakkaille ;

b)  vakuutuspohjaiset sijoitustuotteet ja ehdotetut sijoitusstrategiat: tähän tulisi sisältyä asianmukaista neuvontaa ja varoituksia kyseisiin rahoitusvälineisiin tehtäviin sijoituksiin tai erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä; ▐

b a)  kaikki kulut ja liitännäiset veloitukset, jotka liittyvät vakuutusedustus- tai oheispalveluihin; näiden tietojen on sisällettävä neuvonnan kustannukset, tarvittaessa asiakkaalle suositellun tai markkinoidun rahoitusvälineen kulut ja se, miten asiakas voi maksaa ne, myös mahdollisten kolmansien osapuolten maksujen osalta. [tark. 8]

3 a.  Tiedot kaikista kuluista ja veloituksista, mukaan lukien vakuutusedustuspalvelun ja vakuutustuotteen yhteydessä syntyvät kulut ja veloitukset, jotka eivät aiheudu markkinariskin toteutumisesta, on koottava siten, että asiakas saa käsityksen kokonaiskuluista sekä kumulatiivisesta vaikutuksesta sijoituksen tuottoon, ja asiakkaan pyynnöstä eriteltävä. Tällaiset tiedot on tapauksen mukaan annettava asiakkaalle säännöllisesti, vähintään vuosittain, sijoituksen voimassaoloaikana.

Ensimmäisessä alakohdassa ja 6 a kohdassa tarkoitetut tiedot olisi annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat pääsevät kohtuulliseen käsitykseen tarjottavan sijoituspalvelun ja tietyn vakuutusmuotoisen sijoitustuotetyypin luonteesta ja siihen sisältyvistä riskeistä sekä voivat näin ollen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen. Jäsenvaltiot voivat sallia, että nämä tiedot esitetään vakiomuotoisina. [tark. 9]

4.  Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot olisi annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat pääsevät kohtuulliseen käsitykseen tarjottavan tietyn vakuutuspohjaisen sijoitustuotetyypin luonteesta ja siihen sisältyvistä riskeistä sekä voivat näin ollen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen. Nämä tiedot voidaan esittää vakiomuotoisina 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti .

5.  Kun vakuutusedustaja tai -yritys ilmoittaa asiakkaalle, että vakuutusneuvonta annetaan riippumattomasti, jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusedustajan tai -yrityksen on ilmoitettava asiakkaalle vakuutussopimuksen yhteydessä saatavan korvauksen luonne:

a)  niiden vakuutustuotteiden valikoima, joihin suositus perustuu, ja erityisesti se, rajoittuuko valikoima sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset sidokset asiakasta edustavaan vakuutusedustajaan.

5 a.  Jäsenvaltiot voivat lisäksi kieltää kolmannelta osapuolelta saatavien palkkioiden, provisioiden tai muiden kuin rahallisten etujen tarjoamisen tai vastaanottamisen vakuutusneuvonnan yhteydessä tai rajoittaa niiden tarjoamista ja vastaanottamista edelleen. Tähän voi sisältyä edellytys, että tällaiset palkkiot, provisiot tai muut kuin rahalliset edut palautetaan asiakkaille tai korvataan asiakkaan suorittamia palkkioita vastaan.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia, että kun edustaja ilmoittaa asiakkaalle, että neuvonta annetaan riippumattomasti, edustajan on arvioitava riittävän suuri määrä markkinoilla saatavilla olevia vakuutustuotteita, jotka edustavat riittävän hajautetusti eri tyyppejä ja liikkeeseenlaskijoita tai tuotteiden tarjoajia sen varmistamiseksi, että asiakkaan tavoitteet voidaan täyttää soveltuvalla tavalla, eivätkä ne saa rajoittua sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset yhteydet edustajaan .

5 b.  Vakuutusedustajan on pidettävä yllä ja käytettävä tehokkaita toiminta- ja hallintajärjestelyjä, joiden avulla se voi ryhtyä kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotta 23 artiklassa määritellyt eturistiriidat eivät vaikuttaisi haitallisesti sen asiakkaiden etuihin.

Vakuutusyrityksen, joka valmistaa rahoitusvälineitä asiakkaille myytäviksi, on pidettävä yllä, käytettävä ja tarkasteltava prosessia, jossa kukin vakuutustuote tai olemassa olevien vakuutustuotteiden merkittävät mukautukset hyväksytään ennen rahoitusvälineen markkinointia tai jakelua asiakkaille.

Tuotteiden hyväksyntää koskevassa menettelyssä on täsmennettävä loppuasiakkaiden yksilöity kohdemarkkina kunkin tuotteen asiaankuuluvassa asiakkaiden luokassa ja varmistettava, että kaikki tällaisen yksilöidyn kohdemarkkinan kannalta merkitykselliset riskit arvioidaan ja että aiottu jakelustrategia on yksilöidyn kohdemarkkinan mukainen.

Vakuutusyrityksen on myös säännöllisesti tarkasteltava tarjoamiaan tai markkinoimiaan rahoitusvälineitä ottaen huomioon kaikki tapahtumat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yksilöityyn kohdemarkkinaan kohdistuvaan potentiaaliseen riskiin, ja vähintään arvioitava, onko tuote edelleen yksilöidyn kohdemarkkinan tarpeiden mukainen ja onko aiottu jakelustrategia edelleen asianmukainen. [tark. 11]

6.  EIOPA laatii viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja päivittää määräajoin ristiinmyyntikäytäntöjen arviointia ja valvontaa koskevat ohjeet, joissa selvitetään erityisesti tilanteet, joissa ristiinmyyntikäytännöt eivät ole 1 kohdassa vahvistettujen velvoitteiden mukaisia.

7.  Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään periaatteet, joita vakuutusedustajien ja -yritysten on noudatettava harjoittaessaan vakuutusedustustoimintaa asiakkailleen . Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon

a)  asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle ▌ tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä;

b)  tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutuspohjaiset sijoitustuotteet .

25 artikla

Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointi sekä tietojen antaminen asiakkaille

1.  Tarjotessaan neuvontaa vakuutusedustajan tai -yrityksen on hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tiettyä tuotetta koskevan sijoittamisen alalta, taloudellisesta tilanteesta ja sijoitustavoitteista voidakseen suositella asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle vakuutusedustustoimintaa tai vakuutuspohjaisia sijoitustuotteita , jotka soveltuvat asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että harjoittaessaan muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua vakuutusedustustoimintaa , vakuutusedustaja tai -yritys pyytää asiakasta tai potentiaalista asiakasta antamaan tietoja tietämyksestään ja kokemuksestaan tietystä tarjotusta tai pyydetystä vakuutuspohjaisesta sijoitustuotteesta voidakseen arvioida, soveltuuko suunniteltu vakuutusedustustoiminta tai vakuutuspohjainen sijoitustuote asiakkaalle.

Jos vakuutusedustaja tai -yritys katsoo edellisen alakohdan mukaisesti saadun tiedon pohjalta, että vakuutuspohjainen sijoitustuote ei sovellu asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle, sen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta. Varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

Jos asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat eivät anna ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja tai antavat riittämättömät tiedot tietämyksestään ja kokemuksestaan, vakuutusedustajan tai -yrityksen on varoitettava heitä siitä, ettei sillä ole mahdollisuutta määritellä, onko suunniteltu vakuutuspohjainen sijoitustuote asianmukainen asiakkaille. Varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

2 a.  Jäsenvaltioiden on sallittava, että vakuutusedustaja tai -yritys, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa ainoastaan asiakkaan määräyksiä toteuttaen, tarjoaa tätä toimintaa asiakkailleen ilman velvoitetta hankkia tai määritellä 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  toiminta liittyy jompaankumpaan seuraavista vakuutuspohjaisista sijoitustuotteista:

i)  sopimukset, joiden sijoitusriski koskee ainoastaan direktiivin …/…/EU [MiFID-direktiivi] mukaisesti yksinkertaisiksi katsottuja kohde-etuutena olevia rahoitusvälineitä, jotka eivät ole rakenteeltaan sellaisia, että asiakkaan olisi vaikea ymmärtää niihin liittyviä riskejä; tai

ii)  muut yksinkertaisiksi katsotut vakuutuspohjaiset sijoitustuotteet tämän kohdan tarkoituksia varten;

b)  vakuutusedustustoimintaa harjoitetaan asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan aloitteesta;

c)  asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle on selvästi ilmoitettu joko vakiomuotoisena tai muuten, että vakuutusedustajalla tai -yrityksellä ei tätä vakuutusedustustoimintaa harjoittaessaan ole velvoitetta arvioida toimitetun tai tarjotun vakuutuspohjaisen sijoitustuotteen soveltuvuutta tai harjoitetun tai tarjotun vakuutusedustustoiminnan soveltuvuutta ja että asiakas tai potentiaalinen asiakas ei kuulu liiketoiminnan menettelytapasäännösten antaman vastaavan suojan piiriin;

d)  vakuutusedustaja tai -yritys täyttää 23 artiklan mukaiset velvoitteensa.

3.  Vakuutusedustajan tai -yrityksen on luotava arkisto, joka sisältää sen ja asiakkaan välillä sovitun asiakirjan tai sovitut asiakirjat, ▌ jossa tai joissa määritetään osapuolten oikeudet ja velvoitteet sekä muut vakuutusedustajan tai -yrityksen asiakkaalle suorittaman vakuutusedustustoiminnan ehdot. Sopimuspuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan sisällyttää viitteinä muihin asiakirjoihin tai oikeudellisesti sitoviin teksteihin.

4.  Vakuutusedustajan tai -yrityksen on toimitettava asiakkaalle riittävät selvitykset harjoittamastaan vakuutusedustustoiminnasta . Näihin selvityksiin on sisällytettävä säännölliset ilmoitukset asiakkaille ottaen huomioon vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden laji ja monimutkaisuus ja asiakkaalle harjoitettavan vakuutusedustustoiminnan luonne, ja niihin on sisällytettävä soveltuvin osin tiedot asiakkaan lukuun suoritetun toiminnan kustannuksista. ▐

Antaessaan neuvontaa vakuutusedustajan tai -yrityksen on, ennen kuin vakuutuspohjaisesta sijoitustuotteesta on sovittu asiakkaan kanssa, annettava asiakkaalle pysyvällä välineellä soveltuvuutta koskeva lausunto, jossa täsmennetään annettu neuvonta ja se, miten annettu neuvonta vastaa asiakkaan mieltymyksiä, tavoitteita ja muita tarpeita.

Jos sopimus tehdään käyttäen etäviestintä, joka estää soveltuvuutta koskevan lausunnon toimittamisen etukäteen, vakuutusedustaja tai -yritys voi toimittaa soveltuvuutta koskevan kirjallisen lausunnon pysyvällä välineellä heti sen jälkeen, kun sopimuksesta on tullut asiakasta sitova.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään periaatteet, joita vakuutusedustajien ja -yritysten on noudatettava harjoittaessaan vakuutusedustustoimintaa asiakkailleen. Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon

a)  asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle ▌tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä;

b)  tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien direktiivin …/…/EU [MiFID-direktiivi] 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut erityyppiset rahoitusvälineet ja pankkitalletukset;

b a)  asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan luokittelu ei-ammattimaiseksi tai ammattimaiseksi asiakkaaksi.

5 a.  EIOPA laatii viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja päivittää määräajoin ohjeet niiden vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden arvioimiseksi, jotka ovat rakenteeltaan sellaisia, että asiakkaan on vaikea ymmärtää niihin liittyviä riskejä 3 a kohdan mukaisesti.

VIII LUKU

SEURAAMUKSET JA MUUT TOIMENPITEET

26 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos velvoitteita sovelletaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin tai -edustajiin, hallinnollisia seuraamuksia ja muita toimenpiteitä voidaan rikkomistapauksessa soveltaa niiden ylimmän hallintoelimen jäseniin ja keneen tahansa muuhun luonnolliseen tai oikeushenkilöön, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla ovat vastuussa säännösten rikkomisesta.

3.  Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä seuraamuksia toimivaltaisten viranomaisten on oltava tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että seuraamuksilla tai muilla toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajat ylittäviä tapauksia sekä varmistettava samalla, että lainmukaisen tietojenkäsittelyn ehtoja noudatetaan direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti . Toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää asiakirjaa tai muuta tietoa virallisella päätöksellä, jossa ilmoitetaan tietopyynnön oikeusperusta, sen täytäntöönpanon määräaika ja vastaanottajan oikeus hakea muutosta päätökseen.

27 artikla

Seuraamusten julkistaminen

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat ▌ kaikki seuraamukset tai muut toimenpiteet, jotka määrätään tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisesta, mukaan lukien tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden tunnistetiedot ainoastaan silloin, jos seuraamus tai muu toimenpide on lopullinen eikä siihen voida hakea muutosta . Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraamukset ilman nimiä.

28 artikla

Säännösten rikkomiset

1.  Tätä artiklaa sovelletaan

a)  vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa ja joka ei kuulu 1 artiklan 2 kohdan tai 4 artiklan soveltamisalaan;

b)  vakuutustoimintaa sivutoimisesti harjoittavaan henkilöön, joka ei ole jättänyt 4 artiklassa säädettyä ilmoitusta tai joka on jättänyt kyseisen ilmoituksen mutta jonka osalta 4 artiklassa säädetyt vaatimukset eivät täyty;

c)  vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen tai -edustajaan, joka käyttää sellaisten henkilöiden tarjoamia vakuutus- tai jälleenvakuutusedustuspalveluja, jotka eivät ole rekisteröityneet jäsenvaltiossa ja joihin ei myöskään viitata 1 artiklan 2 kohdassa ja jotka eivät ole jättäneet 4 artiklan mukaista ilmoitusta;

d)  vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan, joka on hankkinut rekisteröitymisen antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla ja rikkonut siten 3 artiklaa;

e)  vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan tai vakuutusyritykseen, joka ei täytä 8 artiklan vaatimuksia;

f)  vakuutusyritykseen tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan, joka ei noudata VI ja VII luvun mukaisia liiketoiminnan menettelytapavaatimuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

a)  julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja säännösten rikkomisen luonne;

b)  määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

c)  vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan tapauksessa sen rekisteröinnin peruuttaminen 3 artiklan mukaisesti;

d)  väliaikainen kielto, jolla kielletään ketä tahansa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan tai -yrityksen ylimmän hallintoelimen jäsentä, jota pidetään vastuussa olevana, hoitamasta tehtäviään vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajissa tai -yrityksissä;

e)  kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena;

f)  kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin voimaantulopäivänä; ja

Jos säännösten rikkomisesta saatu taloudellinen hyöty voidaan määrittää, jäsenvaltioiden on varmistettava, että enimmäistaso on vähintään kyseisen hyödyn määrä kaksinkertaisena.

29 artikla

Seuraamusten tehokas soveltaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai muiden toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:

a)  säännösten rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)  vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)  vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuosiansiot;

d)  vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

e)  säännösten rikkomisesta kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)  vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa; ja

g)  vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmin tekemät säännösten rikkomiset.

3.  Tämä direktiivi ei vaikuta vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuteen toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä ehkäistäkseen yleisen edun vuoksi antamiensa säännösten tai määräysten vastaista toimintaa alueellaan tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää säännöksiä rikkoneita vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajia aloittamasta uutta liiketoimintaa näiden jäsenvaltioiden alueella.

30 artikla

Säännösten rikkomisesta ilmoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan raportoimaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisista.

2.  Näihin järjestelyihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)  erityismenettelyt ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten;

b)  ▌ asianmukainen suojelu, mukaan lukien tarvittaessa anonymiteetti niille, jotka raportoivat säännösten rikkomisesta ; ja

c)  säännösten rikkomisesta ilmoittavan henkilön henkilötietojen suojaaminen ja sen luonnollisen henkilön henkilötietojen suojaaminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, direktiivissä 95/46/EY vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Säännösten rikkomisesta ilmoittavan henkilön ja sen henkilön henkilötiedot, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, on suojattava menettelyn kaikissa vaiheissa, ellei kansallinen lainsäädäntö vaadi niiden julkaisemista muiden tutkimusten tai niihin liittyvän oikeudenkäynnin takia.

31 artikla

Seuraamuksiin liittyvien tietojen toimittaminen EIOPA:lle

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava EIOPA:lle vuosittain yhdistetyt tiedot kaikista 26 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista toimenpiteistä tai hallinnollisista seuraamuksista.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EIOPA:lle vuosittain yhdistetyt tiedot kaikista 26 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista toimenpiteistä tai hallinnollisista seuraamuksista.

2.  Jos toimivaltainen viranomainen on julkistanut hallinnollisen toimenpiteen tai seuraamuksen, sen on ilmoitettava tästä samanaikaisesti EIOPA:lle.

3.  EIOPA laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, jotka koskevat tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamismenettelyjä ja -muotoa.

EIOPA toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä …kuuta … [kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

IX LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Tietosuoja

1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava direktiiviä 95/46/EY niissä tämän direktiivin nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn.

2.  EIOPA:n tämän direktiivin nojalla suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

33 artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 34 artiklan mukaisesti ▌ 23, 24 ja 25 artiklan osalta.

34 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa ▌ 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa ▌ 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan ▌ 23, 24 ja 25 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

34 a artikla

Muut teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevat säännökset

1.  Komissiolle toimitettavia teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevista aikarajoista huolimatta komissio toimittaa luonnoksensa 12, 18 ja 24 kuukauden väliajoin.

2.  Komissio ei saa antaa teknisiä sääntelystandardeja niin, että Euroopan parlamentin tarkasteluaika, jatkoaika mukaan lukien, lyhenee lomakauden vuoksi alle kahteen kuukauteen.

3.  Euroopan valvontaviranomaiset voivat kuulla Euroopan parlamenttia teknisten sääntelystandardien laatimisen eri vaiheissa, etenkin jos esille nousee tämän direktiivin soveltamisalaa koskevia huolenaiheita.

4.  Jos asiasta vastaava Euroopan parlamentin valiokunta on hylännyt tekniset sääntelystandardit ja seuraavan täysistunnon alkuun on aikaa alle kaksi viikkoa, Euroopan parlamentti voi jatkaa tarkasteluaikaa seuraavan täysistunnon jälkeiseen täysistuntoon.

5.  Jos tekniset sääntelystandardit on hylätty ja avoimet kysymykset ovat luonteeltaan rajattuja, komissio voi hyväksyä nopeutetun aikataulun tarkistetun teknisten sääntelystandardien luonnoksen toimittamiselle.

6.  Komissio varmistaa, että kaikkiin Euroopan parlamentin tiedusteluihin, jotka asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja virallisesti esittää, vastataan viipymättä ennen teknisten sääntelystandardien luonnoksen hyväksymistä.

35 artikla

Uudelleentarkastelu ja arviointi

1.  Komissio tarkastelee uudelleen viimeistään … päivänä …kuuta … [viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] ▌ tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen käytännön soveltamista ottaen asianmukaisesti huomioon vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden markkinoilla tapahtunut kehitys ja kokemukset, joita on saatu tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o …/… [sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annettu asetus] ja direktiivin …/…/EU [MIFID II] käytännön soveltamisesta. ▌ Kyseiseen tarkasteluun on myös sisällyttävä erityinen analyysi 17 artiklan 2 kohdan vaikutuksista ottaen huomioon, millainen kilpailutilanne vallitsee markkinoilla, joilla edustetaan muita vakuutussopimuksia kuin direktiivin 2002/83/EY liitteessä I olevassa missä tahansa luokassa täsmennettyjä sopimuksia, ja millaisia vaikutuksia 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista aiheutuu vakuutusedustajiin, jotka ovat pk-yrityksiä.

2.  Komissio toimittaa Euroopan valvontaviranomaisten sekakomiteaa kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkastelunsa tulokset .

5.  Komissio tarkastelee , onko 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla riittävät valtuudet ja asianmukaiset resurssit tehtäviensä suorittamiseen.

36 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin ▌ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään päivänä kuuta … [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] . Niiden on viipymättä toimitettava kirjallisina nämä säännökset komissiolle.

Jos jäsenvaltioiden vahvistamia kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevia toimenpiteitä koskevaan ilmoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole riittäviä siihen, että voitaisiin arvioida kaikilta osin, ovatko nämä toimenpiteet tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisia, komissio voi EIOPA:n pyynnöstä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaiset tehtävänsä suorittaakseen tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

1 a.  Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava kirjallisina komissiolle tämän direktiivin soveltamisalalla antamansa keskeiset kansalliset säännökset.

37 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2002/92/EY … päivästä …kuuta … [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta ], sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

39 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …/ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

LIITE I

AMMATTIMAISET ASIAKKAAT

Ammattimaisella asiakkaalla tarkoitetaan asiakasta, jolla on riittävästi kokemusta, tietämystä ja asiantuntemusta itsenäisten päätösten tekemiseen ja niistä aiheutuvien riskien asianmukaiseen arviointiin. Tässä direktiivissä tarkoitetuiksi ammattimaisiksi asiakkaiksi on katsottava kaikkien vakuutuspalvelujen, -toimintojen ja -tuotteiden osalta seuraavat:

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset.

1 a.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat.

2.  Suuryritykset, jotka täyttävät kaksi seuraavista kokovaatimuksista yhtiötasolla:

–  taseen loppusumma: 20 000 000 euroa

–  nettoliikevaihto: 40 000 000 euroa

–  omat varat: 2 000 000 euroa.

3.  Kansalliset ▌ hallitukset ▌.

LIITE II

SELITTÄVÄT ASIAKIRJAT

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

Tämän direktiivin osalta komissio pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna seuraavista syistä:

Direktiivin ja asianomaisen alan monitahoisuus:

Vakuutusala ja vakuutustuotteiden jakelu on erityisen monitahoista ja voi olla hyvin teknistä niiden ammattilaisten kannalta, jotka eivät ole siihen erikoistuneita. Jollei käytössä olisi hyvin jäsenneltyjä selittäviä asiakirjoja, sen valvominen, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, olisi suhteettoman aikaa vievää. Nykyisellä ehdotuksella vakuutusedustusdirektiivi (IMD) laaditaan uudelleen. Vaikka monet säännökset eivät ole muuttuneet sisällöltään, on annettu useita uusia säännöksiä ja monia vanhoja säännöksiä on tarkistettu tai poistettu. Tekstien rakenne, muoto ja esittelytapa ovat täysin uusia. Uusi rakenne on tarpeen, jotta oikeudelliset säännökset saadaan selkeämpään ja loogisempaan järjestykseen, mutta sen vuoksi tarvitaan jäsennellympää lähestymistapaa, kun valvotaan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Jotkin ehdotetun direktiivin säännöksistä voivat vaikuttaa useisiin kansallisen oikeusjärjestyksen aloihin, kuten yhtiö-, kauppa- tai vero-oikeuteen tai muihin lainsäädäntöaloihin jäsenvaltioissa. Direktiivi voi myös vaikuttaa johdettuun kansalliseen oikeuteen, mukaan lukien rahoituksen välittäjiä tai vakuutusedustajia koskevat säädökset ja yleiset liiketoiminnan menettelytapasäännöt. Sidokset kaikkiin näihin läheisiin aloihin voivat tarkoittaa, riippuen jäsenvaltioiden soveltamasta järjestelmästä, että jotkin säännökset pannaan täytäntöön näillä läheisillä aloilla käyttöön otettavilla tai jo voimassa olevilla säännöillä, minkä vuoksi näistä olisi saatava selkeä kuva.

Johdonmukaisuus muiden aloitteiden kanssa ja kytkökset niihin:

Tämä ehdotus jätetään hyväksyttäväksi osana kuluttaja-alan vähittäiskauppapakettia, johon sisältyvät myös tuotetietojen antamista koskeva PRIPS-ehdotus (sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annettu asetus, jolla muutetaan direktiivejä 2003/71/EY ja 2009/65/EY) sekä UCITS V. PRIPS-aloitteen tavoitteena on varmistaa johdonmukainen horisontaalinen lähestymistapa sijoitustuotteita koskevien tietojen ja sijoituspiirteitä sisältäviä vakuutustuotteita (niin kutsutut vakuutusmuotoiset sijoitukset) koskevien tietojen antamiseen. Myyntikäytäntöjä koskevat säännökset sisällytetään vakuutusedustusdirektiivin ja rahoitusmarkkinadirektiivin (MiFID) tarkistuksiin. Ehdotus on lisäksi johdonmukainen suhteessa EU:n muuhun lainsäädäntöön ja politiikkaan ja täydentää niitä. Erityisesti tämä koskee kuluttajan- ja sijoittajansuojaa ja vakavaraisuusvalvontaa, kuten Solvenssi II:ta (direktiivi 2009/138/EY), MiFID II:ta (MiFID:n uudelleenlaatiminen) ja edellä mainittua PRIPS-aloitetta.

Uusi vakuutusedustusdirektiivi olisi jatkossakin yhdenmukaistamisen vähimmäistason varmistava säädös. Tämä merkitsee sitä, että jäsenvaltiot voivat päättää mennä pidemmälle, jos se on tarpeen kuluttajien suojelemiseksi. Vakuutusedustusdirektiivin vähimmäisvaatimuksia tiukennetaan kuitenkin huomattavasti. ▌Lisäksi direktiiviin sisältyy tarkistuslauseke, ja jotta komissio pystyy keräämään kaikki merkitykselliset tiedot sääntöjen toiminnasta, sen on pystyttävä seuraamaan niiden täytäntöönpanoa alusta alkaen.

Vakuutusmuotoisia sijoituksia koskeva luku: Ehdotukseen sisältyy luku, jossa otetaan käyttöön asiakkaansuojaa koskevia lisävaatimuksia vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta.

Tällaisten säännösten käyttöönottoon on hyvin paljon poliittista tahtoa, mutta tältä uudelta alalta on samaan aikaan hyvin vähän kokemusta. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että komissio saa direktiivin saattamista kansalliseen lainsäädäntöön koskevat asiakirjat, joista ilmenee, miten jäsenvaltiot ovat panneet kyseiset säännökset täytäntöön.

Vahinkovakuutustuotteiden erityispiirteet on kuitenkin otettava huomioon näissä tason 2 ohjeissa. MiFID II -direktiivin 3 artiklan vastaavan periaatteen mukaisesti olisi lisäksi harkittava vastaavaa vakuutuksia koskevaa järjestelmää pantaessa direktiiviä täytäntöön kansallisella tasolla sekä yhteiskomitean ohjeissa. Henkilöiden, jotka harjoittavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusedustusta, olisi noudatettava menettelytapavaatimuksia, joita sovelletaan kaikkiin vakuutussopimuksiin, ja paranneltuja vaatimuksia, joita sovelletaan vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin. Kaikkien, jotka harjoittavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusedustusta, on rekisteröidyttävä vakuutusedustajiksi.

Selittävien asiakirjojen pyytäminen jäsenvaltioilta aiheuttaa arviolta vain vähän hallinnollista rasitetta: Kuten edellä on mainittu, nykyistä säädöstä on sovellettu vuodesta 2002 (eli siitä lähtien, kun alkuperäinen direktiivi hyväksyttiin). Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei ole työlästä ilmoittaa täytäntöönpanosäännöksistään, sillä ne ovat tavanomaisessa tapauksessa ilmoittaneet niistä suurimman osan jo aika kauan aikaa sitten. Vähäinen hallinnollinen taakka, joka aiheutuu siitä, että jäsenvaltioilta pyydetään selittävät asiakirjat direktiivin uusista osista, on oikeasuhteista ja tarpeen, jotta komissio voi suorittaa tehtävänsä unionin oikeuden soveltamisen valvojana.

Edellä kuvatun perusteella komissio katsoo, että vaatimus toimittaa selittävät asiakirjat ehdotetun direktiivin osalta on oikeasuhteinen eikä mene pidemmälle kuin on välttämätöntä, jotta voidaan päästä tavoitteeseen eli valvoa tehokkaasti, että direktiivi on saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/92/EY, annettu 9 päivänä joulukuuta 2002, vakuutusedustuksesta (EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3).
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/.../EU, annettu ... päivänä ...kuuta ..., rahoitusvälineiden markkinoista ja direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta (EUVL L...).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, jota sovelletaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti jäsenvaltioiden nimeämien riippumattomien viranomaisten valvonnassa (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(10) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(14) Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3).
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2005, jälleenvakuutuksesta ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 92/49/ETY sekä direktiivien 98/78/EY ja 2002/83/EY muuttamisesta (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).
(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1).
(19) Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18. kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1),
(20) Neuvoston direktiivi 92/96/ETY, annettu 10 päivänä marraskuuta 1992, henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta (kolmas henkivakuutusdirektiivi) (EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1).
(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi …/…/EU, annettu … päivänä …kuuta …, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L …).
(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o .../…, annettu ... päivänä ...kuuta ..., kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus) (EUVL L …).
(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/…, annettu … päivänä …kuuta …, sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L …).

Päivitetty viimeksi: 11. heinäkuuta 2017Oikeudellinen huomautus