Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(1),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja monta aluetta kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensoinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla (COM(2012)0372) ja siihen liitetyn vaikutustenarvioinnin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 6, 114 ja 118 artiklan,

–  ottaa huomioon erityisesti seuraavat Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot: C-467/08, Padawan v. SGAE, tuomio 21.10.2010 (Kok. 2010, s. I-10055), asiassa C-462/09, Stichting de Thuiskopie v. Opus ym., tuomio 16.6.2011 (Kok. 2011 s. I-05331), asiassa C-277/10, Martin Luksan v. Petrus van der Let, tuomio 9.2.2010 (ei vielä julkaistu), asioissa C-457/11–C-460/11 VG Wort v. Kyocera Mita ym., tuomio 27.6.2013 (ei vielä julkaistu) ja asiassa C-521/11, Austro Mechana v. Amazon, tuomio 11.7.2013 (ei vielä julkaistu),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat – Luovuuden ja innovoinnin kannustaminen talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen ja ensiluokkaisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseksi Euroopassa” (COM(2011)0287),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon sisällöstä digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2012)0789),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 yksityisen kopioinnin ja reprografisen kopioinnin maksuja koskevan sovittelun pohjalta laaditut António Vitorinon suositukset,

–  ottaa huomioon musiikki- ja audiovisuaalialan tekijänoikeuksia koskevan oikeudellisten asioiden valiokunnan työasiakirjan ”Copyright in the music and audiovisual sectors”, joka hyväksyttiin 29. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0114/2014),

A.  katsoo, että kulttuuri ja taiteellinen luova toiminta ovat olleet ja ovat edelleen eurooppalaisen identiteetin perusta ja että niillä on myös jatkossa erittäin tärkeä asema Euroopan unionin taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

B.  katsoo, että kulttuuri ja taiteellinen luova toiminta ovat olennainen osa digitaalitaloutta ja että sekä huipputason että arkipäiväisen kulttuurisisällön ilmaukset perustuvat Euroopan digitaalialan kasvun tasa-arvoisiin käyttömahdollisuuksiin; ottaa huomioon, että kuulemisten mukaan Euroopan digitaalimarkkinat eivät vieläkään ole lunastaneet lupauksia tehokkaasta jakelusta, oikeudenmukaisesta hyvityksestä luovan työn tekijöille ja tulojen tasapuolisesta ja tehokkaasta jakautumisesta kulttuurialalla yleisesti; katsoo, että ratkaisujen löytäminen näihin ongelmiin edellyttää unionin tason toimintaa;

C.  katsoo, että digitaaliaikaan siirtyminen vaikuttaa huomattavasti siihen, miten kulttuuri‑identiteettejä ilmaistaan, levitetään ja kehitetään; katsoo, että osallistumisen esteiden poistaminen ja uusien jakelukanavien syntyminen edistävät mahdollisuuksia tutustua luovan alan teoksiin ja kulttuuriin sekä parantavat kulttuurin ja taiteellisen luovan toiminnan saatavuutta, löytämistä ja uudelleen löytämistä koko maailmassa ja tarjoavat luovan työn tekijöille ja taiteilijoille uusia mahdollisuuksia; katsoo, että uusien palvelujen ja yritysten markkinamahdollisuudet ovat tämän johdosta parantuneet huomattavasti;

D.  katsoo, että tekijöillä on myös digitaaliaikana oltava oikeus luovan työnsä suojaan ja oikeus oikeudenmukaiseen korvaukseen kyseisestä työstä;

E.  katsoo, että tekniikan edistymisen sekä internetiin ja pilvipalveluihin siirtymisen myötä digitaalisella yksityisellä kopioinnilla on nykyään taloudellisesti suuri merkitys, ja korostaa, että nykyisessä yksityisen kopioinnin maksujärjestelmässä, ei oteta riittävästi huomioon digitaaliaikana tapahtunutta kehitystä; katsoo, ettei tällä alalla vielä toistaiseksi ole vaihtoehtoista toimintatapaa, jolla voitaisiin varmistaa kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille siten, että samalla mahdollistettaisiin yksityinen kopiointi; katsoo, että keskustelua on kuitenkin käytävä, jotta voidaan päivittää yksityisen kopioinnin järjestelmää ja tehdä siitä nykyistä tehokkaampi siten, että myös tekniikan kehitys otetaan entistä paremmin huomioon;

F.  toteaa, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja monta aluetta kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensoinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 4. helmikuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä vahvistetaan, että tekijänoikeuksien hallinnointi edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä sellaisten perittyjen palkkioiden avoimuuteen, joita yhteisvalvontajärjestöt jakavat ja maksavat oikeudenhaltijoille, yksityisen kopioinnin maksut mukaan luettuina;

G.  ottaa huomioon, että direktiivin 2001/29/EY mukaisesti jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksesta tai rajoituksesta kopiointioikeuteen silloin, kun kyseessä on tietynlainen kopiointi äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaalisesta aineistosta yksityiseen käyttöön sopivaa hyvitystä vastaan; ottaa huomioon, että maissa, jotka ovat ottaneet käyttöön tämän rajoituksen, kuluttajat voivat kopioida musiikkikokoelmansa ja audiovisuaaliset kokoelmansa multimediavälineestä tai multimedia-aineistotyypistä toiseen vapaasti ja niin usein kuin haluavat pyytämättä lupaa oikeudenhaltijoilta edellyttäen, että kyse on yksityisestä käytöstä; katsoo, että maksut on laskettava yksityisestä kopioinnista oikeudenhaltijoille aiheutuvan mahdollisen haitan pohjalta;

H.  ottaa huomioon, että sellaisten yksityisen kopioinnin maksujen kokonaissumma, jotka on peritty 23:ssa Euroopan unionin 28 jäsenvaltiosta, on yli kolminkertaistunut direktiivin 2001/29/EY voimaantulon jälkeen ja on nykyisin komission arvioiden mukaan yli 600 miljoonaa euroa, mikä on taiteilijoiden kannalta merkittävä summa;

I.  ottaa huomioon, että nämä maksut edustavat ainoastaan vähäistä osuutta perinteisten ja digitaalisten tallennusvälineiden ja aineistojen valmistajien ja maahantuojien liikevaihdosta, jonka kokonaisarvo on arvioiden mukaan yli tuhat miljardia euroa;

J.  ottaa huomioon, että monissa mobiililaitteissa yksityiseen käyttöön tarkoitettu kopiointi on teoriassa mahdollista, vaikka kyseisiä laitteita ei käytetäkään tähän tarkoitukseen; vaatii sen vuoksi käymään pitkällä aikavälillä keskusteluja, joiden avulla pyritään löytämään entistä tehokkaampi ja ajanmukaisempi toimintatapa, joka ei välttämättä perustu kiinteämääräiseen laitemaksuun;

K.  ottaa huomioon, että kun verrataan keskenään myytyjen laitteiden hintoja maksua soveltavissa maissa ja maissa, joissa maksua ei peritä, käy ilmi, että yksityisen kopioinnin maksulla ei ole merkittävää vaikutusta tuotteiden hintoihin;

L.  ottaa huomioon lukuisat kanteet, joita perinteisten ja digitaalisten tallennusvälineiden ja aineistojen valmistajat ja maahantuojat ovat nostaneet direktiivin 2001/29/EY voimaantulon jälkeen sekä kansallisella että EU:n tasolla;

M.  toteaa, että direktiivi 2001/29/EY ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö eivät velvoita jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kaikki yksityisen kopioinnin maksut maksetaan suoraan oikeudenhaltijoille; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta säätää siitä, että osa tästä korvauksesta maksetaan epäsuorasti;

N.  ottaa huomioon, että kuluttajat maksavat yksityisen kopioinnin maksun ostaessaan äänitys- tai tallennusvälineen tai -palvelun ja tämän vuoksi kuluttajilla on oikeus saada tietoa siitä, että maksu peritään ja myös maksun määrästä; toteaa, että yksityisen kopioinnin maksussa olisi otettava huomioon tällaisten laitteiden ja palveluiden todellinen käyttö äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaaliaineiston yksityiseen kopiointiin;

O.  toteaa, että välineiden ja aineistojen hinnat eivät vaihtele EU:ssa sovellettavien yksityisen kopioinnin maksujen erilaisten määrien perusteella, ja korostaa, että Espanjassa, jossa yksityisen kopioinnin maksut poistettiin vuonna 2012, ei ole todettu tämän vaikuttaneet välineiden ja aineistojen hintoihin;

P.  ottaa huomioon, että yksityisen kopioinnin maksujen perintämalleissa ja maksujen määrissä on eroja, jotka koskevat myös niiden vaikutusta kuluttajiin ja sisämarkkinoihin; katsoo, että on syytä luoda eurooppalainen kehys, jolla taataan avoimuuden korkea taso oikeudenhaltijoille, laitteiden valmistajille ja maahantuojille, kuluttajille sekä palveluntarjoajille koko EU:ssa; katsoo, että on syytä uudenaikaistaa tekijänpalkkiojärjestelmiä monissa jäsenvaltioissa ja luoda eurooppalainen kehys, jolla taataan samanlaiset edellytykset oikeudenhaltijoille, kuluttajille, laitteiden valmistajille ja maahantuojille sekä palveluntarjoajille koko unionissa, jotta järjestelmän perustasapaino säilyy digitaaliaikana ja sisämarkkinoilla;

Q.  katsoo, että jäsenvaltioissa käyttöön otettujen ammattikäyttöön sovellettavien poikkeus- ja korvausjärjestelyjen on oltava tehokkaita; ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa nämä järjestelyt ovat välttämättömiä ja että tietyissä jäsenvaltioissa tehtyjä oikeuden päätöksiä ei ole aina pantu täytäntöön;

R.  ottaa huomioon, että verkkoteosten saatavuuteen ja verkkomyyntiin liittyvillä lisensointikäytännöillä täydennetään yksityisen kopioinnin maksujärjestelmää;

S.  ottaa huomioon, että perinteinen kopiointi korvataan erityisesti digitaalisessa ympäristössä niin sanotuilla suoratoistojärjestelmillä, joissa ei tallenneta tekijänoikeuden kattaman teoksen kopiota käyttäjän päätelaitteelle ja joissa olisi sen vuoksi käytettävä ensisijaisesti lisensointimalleja;

Hyvä järjestelmä on uudenaikaistettava ja yhdenmukaistettava

1.  huomauttaa, että kulttuurialalla on viisi miljoonaa työpaikkaa ja sen osuus on 2,6 prosenttia unionin BKT:stä; toteaa, että se on yksi unionin kasvun tärkeimmistä moottoreista ja sellaisia uusia työpaikkoja luova ala, joita ei voida siirtää muualle; korostaa, että se edistää innovointia ja toimii tehokkaana välineenä torjuttaessa nykyistä taantumaa;

2.  muistuttaa, että tekijän- ja lähioikeuksia koskevalla lainsäädännöllä olisi luotava tasapaino muun muassa luovan työn tekijöiden ja kuluttajien etujen kesken; katsoo, että kaikilla eurooppalaisilla kuluttajilla olisi oltava oikeus laillisesti hankitun sisällön yksityiseen kopiointiin;

3.  kehottaa siksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY tarkistamisesta ja sisällyttämään siihen säännöksen muun muassa yksityistä kopiointia koskevien poikkeusten ja rajoitusten täysimääräisestä yhdenmukaistamisesta;

4.  korostaa, että nykyiset hajanaiset tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevat järjestelyt on uudistettava, jotta voidaan helpottaa kulttuurisen ja luovan sisällön käyttömahdollisuutta ja lisätä sen (globaalia) saatavuutta siten, että annetaan taiteilijoille, luovan työn tekijöille, kuluttajille, yrityksille ja yleisöille mahdollisuus hyötyä digitaalisesta kehityksestä, uusista jakelukanavista, uusista liiketoimintamalleista ja muista mahdollisuuksista erityisesti taloudellisesti kireinä aikoina;

5.  toteaa, että nykyisellään yksityisen kopioinnin maksut muodostavat tulonlähteen, jonka merkitys oikeudenhaltijoiden eri luokille vaihtelee, ja että sen merkitys vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden kesken;

6.  katsoo, että yksityisen kopioinnin järjestelmä on hyväksi havaittu järjestelmä, jossa tasapainotetaan yksityisen kopioinnin poikkeusta ja oikeudenhaltijoiden oikeutta oikeudenmukaiseen hyvitykseen, ja että sen säilyttäminen on järkevää, erityisesti tapauksissa, joissa oikeudenhaltijat eivät voi lisensoida suoraan useita laitteita koskevia kopiointioikeuksia; katsoo, ettei tälle tasapainoiselle järjestelmälle ole vaihtoehtoa lyhyellä aikavälillä; tähdentää kuitenkin, että pitkällä aikavälillä on käytävä keskusteluja, jotta yksityisen kopioinnin järjestelmää voidaan jatkuvasti arvioida digitalisoitumisen ja markkinoiden kehityksen sekä kuluttajakäyttäytymisen näkökulmasta ja mahdollisuuksien mukaan selvittää mahdollisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin saada aikaan tasapaino yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen sekä luovan työn tekijöiden korvausoikeuden välille;

7.  korostaa, että maksujen perimistä koskevien kansallisten järjestelmien väliset suuret erot, jotka koskevat erityisesti tuotteita, joista maksuja peritään, ja näiden maksujen määriä, voivat johtaa kilpailun vääristymiseen ja mahdolliseen oikeuspaikkakeinotteluun sisämarkkinoilla;

8.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tekemään selvityksen yksityisen kopioinnin keskeisistä osatekijöistä ja erityisesti määrittelemään ”oikeudenmukaisen hyvityksen” käsitteen, josta ei nykyisellään nimenomaisesti säädetä direktiivissä 2001/29/EY, sekä ”haitan”, joka aiheutuu tekijälle, kun hänen teostaan kopioidaan luvatta yksityiseen käyttöön; kehottaa komissiota etsimään yhteisiä lähtökohtia keskusteluun tuotteista, joista maksua olisi perittävä, ja vahvistamaan yhteisiä perusteita yksityisen kopioinnin maksujen suuruudesta käytäviä neuvotteluja varten, jotta voidaan ottaa käyttöön sekä kuluttajien että luovan työn tekijöiden kannalta avoin, tasapuolinen ja yhtenäinen järjestelmä;

Yhtenäinen perintämenettely, selkeämpi kuluttajatiedotus ja tehokkaammat korvausjärjestelyt

9.  korostaa, että yksityisen kopioinnin maksua olisi sovellettava kaikkiin laitteisiin ja aineistoihin, joita voidaan käyttää teosten äänittämiseen ja tallentamiseen yksityiseen käyttöön, jos niistä aiheutuu haittaa luovan työn tekijöille;

10.  korostaa, että yksityinen kopiointi tulisi määritellä selkeästi kaikkien aineistojen kohdalla ja käyttäjälle olisi taattava kertamaksulla mahdollisuus hyödyntää tekijänoikeuksilla suojattuja sisältöjä kaikilla välineillään; kehottaa lisäksi noudattamaan jäsenvaltioissa jo voimassa olevia järjestelyjä, kuten poikkeuksia tai maksuvapautuksia, sekä sallimaan näiden rinnakkaisen soveltamisen jäsenvaltioiden markkinoilla;

11.  katsoo, että yksityisen kopioinnin maksu on perittävä valmistajilta tai maahantuojilta; toteaa, että maksun perimisen siirtämisestä vähittäiskauppiaille aiheutuisi liian suuri hallinnollinen rasite jakelusta vastaaville pk-yrityksille ja yhteisvalvontajärjestöille;

12.  suosittaa, että rajat ylittävissä kaupoissa yksityisen kopioinnin maksut peritään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotteen ostanut loppukäyttäjä asuu, Euroopan unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa C-462/09 (Opus) antaman tuomion mukaisesti;

13.  katsoo siksi, että jäsenvaltion yhteisvalvontajärjestö saisi periä samasta tuotteesta maksuja vain kerran, jotta vältetään korvausten suorittaminen kahdesti rajat ylittävissä kaupoissa, ja korostaa, että jossakin muussa kuin loppukäyttäjän jäsenvaltiossa aiheettomasti suoritetut maksut on korvattava;

14.  katsoo, että niiden jäsenvaltioiden, joissa nykyisin peritään tai kerätään maksuja, olisi yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava maksujen suuruus;

15.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan maksujen määräämistä koskevia menettelyjä kaikkien sidosryhmien kanssa oikeudenmukaisella tavalla maksujen tasapuolisuuden varmistamiseksi;

16.  korostaa, että kuluttajille on tehtävä selväksi, millainen merkitys yksityisen kopioinnin järjestelmällä on taiteilijoiden palkkioiden maksamisessa ja kulttuurin välittämisessä; kehottaa jäsenvaltioita ja oikeudenhaltijoita käynnistämään ”myönteisiä” kampanjoita, joissa korostetaan yksityisen kopioinnin maksuihin liittyviä etuja;

17.  katsoo, että kuluttajille on annettava tietoa heidän maksamiensa maksujen määrästä, tarkoituksesta ja käytöstä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita valmistajia, maahantuojia, vähittäiskauppiaita ja kuluttajajärjestöjä kuultuaan varmistamaan, että nämä tiedot ilmoitetaan selkeästi kuluttajille;

18.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ammattikäyttöön myönnettäviä vapautuksia koskevat avoimet säännöt, joilla varmistetaan, että ammattikäyttöön ei EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti sovelleta myöskään käytännössä yksityisen kopioinnin maksua;

19.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yksityisen kopioinnin maksuja ei tarvitse maksaa, kun mainittujen välineiden käyttö liittyy ammattikäyttöön, ja että ammattikäyttäjille tarkoitetut erilaiset maksujen korvausjärjestelyt korvataan järjestelmillä, joilla varmistetaan, että nämä käyttäjät eivät alun alkaenkaan ole velvollisia maksamaan maksua;

Tulojen käytön avoimuus

20.  pitää myönteisenä parlamentin ja neuvoston hiljattain hyväksymää direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista, jossa peräänkuulutetaan sellaisten perittyjen palkkioiden avoimuuden lisäämistä, joita yhteisvalvontajärjestöt jakavat ja maksavat oikeudenhaltijoille, erityisesti julkaisemalla vuotuinen avoimuusraportti, joka sisältää erityisraportin perittyjen maksujen käytöstä sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarkoituksiin;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yksityisen kopioinnin maksuista saatujen tulojen jakamisen avoimuutta lisätään;

22.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että vähintään 25 prosenttia yksityisen kopioinnin palkkioista saatavista tuloista käytetään luovan toiminnan ja esittävän taiteen sekä niiden tuotannon tukemiseen;

23.  kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan tulojen käytöstä raportteja avoimessa muodossa helposti tulkittavien tietojen kera;

24.  kehottaa kulttuuritapahtumien ja esittävän taiteen tapahtumien järjestäjiä, jotka ovat yksityisen kopioinnin maksujen edunsaajia, antamaan näistä tuista enemmän tietoa kohdeyleisölleen;

Tekniset suojatoimet

25.  huomauttaa, että yksityistä kopiointia koskeva poikkeus antaa kansalaisille oikeuden kopioida vapaasti musiikkikokoelmansa ja audiovisuaaliset kokoelmansa multimediavälineestä tai multimedia-aineistosta toiseen pyytämättä lupaa oikeudenhaltijoilta edellyttäen, että kyse on yksityisestä käytöstä;

26.  korostaa, että erityisesti digitaaliaikana on sallittava teknisten suojatoimien käyttö, sillä niiden avulla voidaan palauttaa yksityiseen käyttöön tarkoitetun vapaan kopioinnin ja tekijälle kuuluvan kopiointia koskevan yksinoikeuden välinen tasapaino;

27.  painottaa, että tekniset suojatoimet eivät saa estää kuluttajia tekemästä kopioita tai oikeudenhaltijoita saamasta sopivaa hyvitystä yksityisestä kopioinnista;

Lisenssit

28.  panee merkille, että vaikka tiettyihin teoksiin on mahdollista tutustua suoratoiston avulla, teosten lataaminen, tallentaminen ja yksityinen kopiointi jatkuu; katsoo, että tämän vuoksi yksityisen kopioinnin maksujärjestelmä on edelleen relevantti verkkoympäristössä; painottaa kuitenkin, että kaikkia oikeudenhaltijoita hyödyttäviä lisensointimalleja olisi aina suosittava, mikäli tekijänoikeuden kattaman teoksen kopiot eivät ole sallittuja välineissä ja laitteissa;

29.  korostaa, että yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta on tarkoitus soveltaa joihinkin verkkopalveluihin ja myös tiettyihin pilvipalveluihin;

Uudet liiketoimintamallit digitaalisessa ympäristössä

30.  pyytää komissiota arvioimaan, millaisia vaikutuksia yksityistä kopiointia koskevaan järjestelyyn on pilvipalveluilla, jotka mahdollistavat suojattujen teosten kopioinnin ja tallentamisen yksityisiä käyttötarkoituksia varten, jotta voidaan määrittää, voidaanko suojattujen teosten yksityinen kopiointi ottaa huomioon yksityisen kopioinnin hyvitysmekanismeissa ja jos voidaan, niin miten;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.