MIETINTÖ hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla

17.9.2008 - (2008/2064(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Jean Marie Beaupuy

Menettely : 2008/2064(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0356/2008
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0356/2008
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla

(2008/2064(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen ja erityisesti sen 158 ja 159 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 15 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006[1] (jäljempänä "rakennerahastoja koskeva yleisasetus") ja erityisesti sen 11 artiklan (jonka otsikkona on "Kumppanuus"),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin alueohjelman ja kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan sekä Euroopan unionin alueohjelman ensimmäisen täytäntöönpano-ohjelman,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin rakenne- ja koheesiopolitiikan osaston aluepolitiikan hallintotapaa ja kumppanuutta koskevan tutkimuksen,

–   ottaa huomioon alueiden komitean (COTER-...) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon hallintotavasta ja kumppanuudesta (CESE 1177/2008),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kaupunkiympäristön tasapainoisen kehityksen haasteita ja mahdollisuuksia koskevan valmistelevan lausunnon (CESE 737/2008),

–   ottaa huomioon komission käytännön oppaan nimeltä "EU-rahoitusta tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioon",

–   ottaa huomioon Urbact-ohjelman (2007–2013) toisen vaiheen; ottaa huomioon, että tämän yhteisön ohjelman tavoitteena on edistää Euroopan kaupunkien välistä kokemustenvaihtoa ja erityisesti hallintoa koskevaa seitsemää uutta temaattista verkostoa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A6‑0356/2008),

A. ottaa huomioon, että kansalaisten etu ja hyvinvointi ovat eurooppalaisen, kansallisen ja alueellisen politiikan keskiössä ja että parempi hallinnon ja kumppanuuden taso, jolla pyritään parantamaan eri viranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä, hyödyttää kaikkia unionin kansalaisia,

B.  katsoo, että kansalaisten odottamat julkisten palvelujen (esimerkiksi joukkoliikenne, juomavesi, sosiaaliasunnot ja julkinen opetus) käytännön ratkaisut voidaan saavuttaa ainoastaan kahden toisiaan täydentävän järjestelmän hyvällä hallinnolla: tarvitaan institutionaalinen järjestelmä, jossa toimivalta ja varat jakaantuvat valtion ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten välille, sekä kumppanuusjärjestelmä, joka yhdistää tietyn alueen samalla alalla toimivat julkisen ja yksityisen sektorin eri toimijat,

C. ottaa huomioon, että on tarpeen kiinnittää huomiota rakennerahastoja koskevaan yleisasetukseen sisältyvään kumppanuuden määritelmään, jonka mukaan kunkin jäsenvaltion on järjestettävä "muun muassa seuraavien viranomaisten ja elinten väliset kumppanuudet:

     a)  toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut julkiset viranomaiset;

     b)  talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet;

     c)  muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat asiaankuuluvat elimet sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavat elimet",

D. ottaa huomioon, että kumppanuus, jossa pitäisi ottaa huomioon kaikki asianomaiset yhteisöt ja ryhmät, voi tuottaa etua ja lisäarvoa koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon parantamalla legitiimiyttä, takaamalla avoimuuden ja varojen paremman hyödyntämisen ja että sitä pitäisi arvioida myös sen edustamien sosiaalisten ja kansalaisarvojen mukaan,

E.  ottaa huomioon, että eri kumppaneiden kiintein mahdollinen osallistuminen toimintaohjelmien laatimiseen varmistaa sellaisen asiakirjan laatimisen, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon jonkin tietyn alueen erityispiirteet ja annetaan paras mahdollinen vastaus kyseisellä alueella esiintyviin vaatimuksiin ja haasteisiin,

F.  ottaa huomioon, että tehostettu kumppanuus yliopistojen ja muiden korkeakoulujen tai teknisten oppilaitoksien kanssa sekä yksityisen sektorin osallistuminen voivat hyödyttää Lissabonin toimintaohjelmaan kuuluvia strategioita sekä Euroopan unionin tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa,

G. ottaa huomioon, että aktiivisen vapaaehtoistoiminnan muodossa ilmenevä sosiaalinen pääoma liittyy kiistatta alueelliseen talouskasvuun ja on tärkeä tekijä alueellisten erojen vähentämisessä,

H. katsoo, että rakennerahastoja koskevassa yleisasetuksessa tarkoitettujen kumppaneiden laaja-alainen osallistuminen ja rakennerahastojen tai koheesiorahaston rahoittamien ohjelmien ja hankkeiden toteutuksesta vastaavien toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen tehostaa koheesiopolitiikkaa ja parantaa sen vipuvaikutusta,

I.   katsoo, että yhtenäisessä lähestymistavassa on huomioitava aluekehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, mutta sen lisäksi on autettava yhdistämään eri toimijoiden edut ottaen huomioon alueelliset erityisominaisuudet, jotta voitaisiin vastata paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin,

J.   katsoo, että kaikilla asianomaisilla hallinnon tahoilla toteuttavien julkisten politiikkojen parempi koordinointi ja hyvä hallintotapa ovat välttämättömiä kestävän aluekehityksen edistämiseksi,

K. katsoo, että yhtenäinen lähestymistapa onkin välttämätön ja että se on nyt pantava täytäntöön täysimääräisesti,

L.  katsoo, että rakennetoimet muodostivat Euroopan unionin talousarvion toiseksi suurimman osan ohjelmakaudella 2000–2006 ja että ne ovat kaudella 2007–2013 Euroopan unionin tärkein politiikan ala,

M. katsoo, että eri viranomaisten ja julkisten ja yksityisten elinten välistä toimintaa on tehostettava ja tehtävä kaikille avoimemmaksi siirtämättä kuitenkaan välttämättä oikeudellista toimivaltaa tai luomatta uusia yhteisöjä mahdollistaen jokaisen toimijan tehokkuuden lisäämisen yhteistyön avulla,

N. katsoo, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset on otettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan yhteisön lainsäädäntöä koskeviin neuvotteluihin ja erityisesti neuvotteluihin seuraavasta koheesiopolitiikkaa käsittelevästä sääntelypaketista,

O. katsoo, että asuin- ja työskentelyalueiden käsite edellyttää asianomaisten alueiden huomioonottamista, jotta voitaisiin käsitellä kansalaisten jokapäiväistä elämää koskevia peruskysymyksiä (liikenne, julkiset palvelut, elämänlaatu, työllisyys ja paikallinen elinkeinotoiminta, turvallisuus jne.),

P.  ottaa huomioon, että tehokasta hallintoa voidaan edistää käyttämällä asianmukaista maankäytön suunnittelua,

Q. katsoo, että koheesiopolitiikan toteuttajien ns. hankehallinnan taidot ovat merkittävä tekijä hallintotavan parantamisessa ja helpottamisessa,

R.  katsoo, että uusien hallinnointi- ja kumppanuusmenetelmien myönteisiä kokemuksia on hyödynnettävä, mukaan lukien menetelmät, joita on jo menestyksekkäästi kokeiltu yhteisön rahastojen ohjelmissa, kuten LEADER-menetelmä ja yleiskattava tuki (rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 42 ja 43 artiklan mukaisesti),

S.  ottaa huomioon, että sellaiset asianmukaiset viestintärakenteet ja -strategiat kaikissa politiikan laadinnan, täytäntöönpanon ja arvioinnin vaiheissa, jotka suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä alueellisten ja paikallisviranomaisten kanssa, helpottaessaan tiedon levittämistä yhteiskunnan kaikkiin osiin edistävät avoimuutta, osallista osallistumista ja täyttä päätäntävaltaa,

Hallintotapa ja yhteisön rahastot

1.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia käyttämään alueellisen ja kaupunkikehityksen edistämiseen tarkoitettujen yhteisön rahastojen (rakennerahastot, tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) suomia mahdollisuuksia täysimääräisesti varmistaakseen yhtenäisen rahoittamisen edistämisen;

2.  kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia lisäämään yhtenäisen lähestymistavan käyttöä tällä ohjelmakaudella;

3.  ehdottaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa yhtenäisen lähestymistavan periaate olisi pakollinen; katsoo, että kyseisen periaatteen soveltamiseen on ryhdyttävä tarkan määräajan puitteissa;

4.  ehdottaa, että yksinkertaistamisen ja tehostamisen vuoksi laadittaisiin tutkimus siitä, olisiko tulevaan koheesiopolitiikkaan vuoden 2013 jälkeen mahdollista sulauttaa yhteisön eri rahastoja, kuten Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto;

5.  ottaa huomioon, että avoimet ja selkeät menettelyt ovat hyvän hallintotavan osatekijöitä, ja pyytääkin komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa ja ottaen asianmukaisesti huomioon mahdollisten edunsaajien ehdotukset tutkimaan viipymättä komission asettaman määräajan puitteissa sitä, miten koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa voidaan yksinkertaistaa ja rationalisoida menettelyjä ja miten voidaan jakaa vastuut selvemmin, jotta vähennetään yksittäisille ihmisille ja elimille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa;

6.  kehottaa komissiota edistämään rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 56 artiklan hyödyntämistä, koska siinä sallitaan luontaissuoritukset unionin yhteisrahoittamille hankkeille;

Hallintotapa ja kumppanuus

7.  kehottaa komissiota tekemään ja toimittamaan Euroopan parlamentille yhteenvedon siitä, kuinka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kumppanuuden periaatetta kansallisessa strategisessa viitekehyksessä (NSRF) ja toimenpideohjelmissa, sekä tunnistamaan hallinnoinnin onnistumiseen ja epäonnistumiseen johtaneet tekijät ja tutkimaan eritoten, missä määrin kumppaneiden kannat ja ehdotukset on otettu huomioon toimintaohjelmien laadinnassa;

8.  kehottaa komissiota laatimaan oppaan, joka sisältää selkeän määritelmän ja arviointiperusteet sekä välineet, keinot ja hyvät käytännöt (muun muassa kumppanien valintaan), joiden avulla helpotetaan rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 11 artiklan mukaisen tehokkaan kumppanuuden täytäntöönpanoa siten, että otetaan samalla huomioon kunkin jäsenvaltion institutionaalinen rakenne;

9.  katsoo, että kumppanuus voi toimia ainoastaan sellaisten kumppaneiden kanssa, joilla on tarvittavat valmiudet ja tarvittavat resurssit, ja kehottaa hallintoviranomaisia vahvistamaan näitä valmiuksia ja toimittamaan rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 11 artiklassa tarkoitetuille kumppaneille aikaisessa vaiheessa ne tiedot, jotka viranomaisillakin on käytettävissään, ja osoittamaan asianmukaiset taloudelliset resurssit tekniseen tukeen kumppanuusperiaatteen toteuttamiseksi, esimerkiksi koulutukseen, sosiaalisen pääoman kasvattamiseen ja kumppanuustoiminnan ammattimaisuuden lisäämiseen;

10. pitää valitettavana, että nykyisellä ohjelmakaudella ei ole osoitettu kvantifioitavissa olevaa vähimmäismäärää kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoon; kehottaa neuvostoa ja komissiota osoittamaan tulevassa lainsäädännössä tietyn kvantifioitavissa olevan vähimmäismäärän rakennerahastoista kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa varten;

11. panee merkille tärkeän roolin, joka vapaaehtoistyöllä on kumppanuusprosessissa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja helpottamaan vapaaehtoistyöntekijöiden kyseiseen prosessiin myötävaikuttaessaan tekemää arvokasta työtä sekä ihmisten ja ruohonjuuritason organisaatioiden vahvempaa osallistumista paikallisdemokratiaan monitasoisessa kumppanuudessa;

12. kiinnittää huomiota velvollisuuteen kuulla suurta yleisöä ja kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ohjelmointiin liittyvissä kysymyksissä, jotta heidän ehdotuksensa voidaan ottaa huomioon; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen auttaa legitimoimaan päätöksentekoprosessin; panee merkille, ettei julkinen osallistuminen ole ollut vuosien 2007–2013 toimintaohjelmien suunnitteluvaiheessa yhtä menestyksekästä kuin toivottiin; kehottaakin komissiota yksilöimään hyviä käytänteitä ja helpottamaan niiden soveltamista kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi seuraavalla ohjelmakaudella;

13. kehottaa hallintoviranomaisia ilmoittamaan kumppaneille, miten ja millä tasolla niiden rakennerahastojen ohjelmointiprosessin eri vaiheissa tekemät ehdotukset otetaan huomioon;

14. muistuttaa, että kumppanuus voi myötävaikuttaa rakennerahastojen toiminnan vaikuttavuuteen, tehokkuuteen, legitimiteettiin ja avoimuuteen kaikissa rakennerahastojen ohjelmien suunnittelu- ja toteuttamisvaiheissa sekä lisätä sitoutumista ohjelmien tuloksiin ja niiden omistajuuteen; kehottaakin jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia ottamaan kumppanit paremmin ja riittävän varhain mukaan rakennerahastojen suunnittelun ja toteuttamisen jokaiseen vaiheeseen, jotta niiden kokemus ja taitotieto voidaan paremmin hyödyntää;

15. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan julkisen ja yksityisen sektorin välisen tiiviimmän yhteistyön perustamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia rakennerahoituksen panemiseksi täytäntöön, koska julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista koituvia mahdollisia hyötyjä ei ole vielä paljonkaan hyödynnetty,

16. panee merkille, että uudet jäsenvaltiot eivät täysin noudattaneet kumppanuusperiaatetta ja että näin ollen sen käyttöönottoa voitaisiin asteittain tehostaa;

17. pyytää sisällyttämään seuraaviin rakennerahastoja koskeviin asetuksiin erityisiä säännöksiä, joilla kumppanuusperiaatteen soveltamisesta tehdään oikeudellisesti sitovaa ja sille vahvistetaan selvästi todennettavissa olevat kriteerit;

Monitasoinen hallinto

18. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan mahdollisimman pian Euroopan unionin alueohjelman ensimmäisen täytäntöönpano-ohjelman ja erityisesti sen 3.1. kohdan, konkreettisia toimia monitasoisen hallinnon vahvistamiseksi;

19. ehdottaa, että hallintotapa sisällytetään Euroopan unionin alueohjelman ensimmäisen täytäntöönpano-ohjelman 4.1 kohtaan, jossa Euroopan aluekehittämisen seurantaverkostoa (ORATE) kehotetaan kehittämään uusia alueellisen koheesion indikaattoreita;

20. katsoo, että onnistuneen monitasoisen hallinnon on perustuttava ns. alhaalta ylöspäin ‑lähestymistapaan; kehottaa tässä yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisia kartoittamaan keinoja tehostaa yhteistyötään ja kontaktejaan kansallisten hallintojen ja komission kanssa; suosittaa, että kansallisia, alueellisia ja paikallisviranomaisia edustavat virkamiehet kokoontuvat säännöllisesti;

21. kannustaa jäsenvaltioita hajauttamaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa, jotta monitasoinen hallinto toimisi hyvin ja kumppanuus- ja toissijaisuusperiaatteita noudattaen, ja kehottaa niitä ryhtymään tarpeellisiin hajauttamistoimiin sekä lainsäädännön että talousarvion tasolla;

22. painottaa, että alue- ja paikallistason hallintokapasiteetti sekä sen vakaus ja jatkuvuus ovat edellytys varojen tehokkaalle hyödyntämiselle ja niiden maksimaalisen vaikutuksen varmistamiselle; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävät hallintorakenteet ja inhimillisen pääoman rekrytoinnissa, palkkauksessa, koulutuksessa, resursseissa, menettelyissä, avoimuudessa ja saatavuudessa;

23. kehottaa kansallisia tilintarkastustuomioistuimia ottamaan vahvemman roolin valvontajärjestelmissä ja varmistamaan varojen käytön asianmukaisuuden, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa ja toimia aktiivisemmin asian hyväksi;

24. kannustaa jäsenvaltioita siirtämään rakennerahastojen hallinnointivastuuta alue- ja paikallisviranomaisille sen pohjalta, mitä on sovittu ehdoista ja kriteereistä, jotka kyseisten viranomaisten on täytettävä, jotta ne osallistuisivat enemmän ja virallisten koordinointirakenteiden välityksellä toimintaohjelmien työstämiseen ja täytäntöönpanoon, tai kannustaa ainakin tarjoamaan niille yleiskattavia tukia niille tarjottuja mahdollisuuksia täysimääräisesti hyödyntämällä, mitä kautta alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua täysimääräisesti monitasoiseen hallinnointiin;

Hallintotapa ja alueellinen ulottuvuus

25. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä mukauttaneet kansallista lainsäädäntöään eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) täytäntöönpanoa varten, tekemään sen mahdollisimman pian;

26. kehottaa komissiota sen pohdittua, mikä NUTS-luokituksen taso on sopivin, selvittämään saatujen kokemusten perusteella alueen, jolla yhtenäinen aluekehityspolitiikka voitaisiin parhaiten panna täytäntöön ja joka muodostaisi perustan seuraaville hankkeille:

–   asuin- ja työskentelyalueilla eli kaupungeissa, esikaupunkialueilla ja niiden läheisyydessä sijaitsevalla maaseudulla,

     –   alueilla, joilla on erityisominaisuuksia, kuten vuoristot, laajat metsät, kansallispuistot, virtojen ja jokien laaksot, rannikkoalueet, saaristot sekä alueet, joilla ympäristön tila on huono, paikkalähtöisten lähestymistapojen kehittämiseksi;

Hallintotapa ja Euroopan unionin toimielimet

27. suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksessa annetaan enemmän painoarvoa alue- ja paikallisviranomaisille ja vahvistetaan toissijaisuusperiaatetta; kehottaa Euroopan unionin toimielimiä pohtimaan jo nyt edellä mainitun konkreettisia seurauksia;

28. toteaa, ettei neuvostossa ole erityistä elintä, jonka toimialana olisi koheesiopolitiikka ja joka varmistaisi tämän unionin suurinta budjettikohtaa edustavan politiikan strategisen seurannan, ja kehottaa jäsenvaltioita järjestämään neuvostossa erityisiä koheesiopolitiikasta vastaavien ministerien kokouksia;

29. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissiossa on perustettu yksiköiden välisiä ryhmiä esimerkiksi kaupunkeja koskevien kysymysten ja ns. yhtenäisen lähestymistavan aloilla; kehottaa komissiota laajentamaan tällaista yksiköiden yhteistyöhön perustuvaa työskentelytapaa ja tiedottamaan parlamentille ja alueiden komitealle säännöllisesti kyseisten ryhmien työskentelyn tuloksista;

30. aikoo tutkia mahdollisuutta mukauttaa Euroopan parlamentin työjärjestystä niin, että eri tahojen yhteistyöhön perustuvaa työskentelytapaa voitaisiin hyödyntää useita valiokuntia koskevissa asioissa (väliaikaiset ja muut ryhmät), erityisesti parlamentaarisesta uudistuksesta vastaavan työryhmän työn yhteydessä;

31. kehottaa alueiden komiteaa vahvistamaan toimiaan hallinnoinnin kehittämiseksi määrällisesti ja laadullisesti;

Hyvän hallintotavan ja kumppanuuden edistäminen

32. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan hallintotavan ja kumppanuuden alan koulutustoimien kehittämistä yhdessä julkisten ja yksityisten koulutuslaitosten kanssa yhteisön suurten haasteiden kohtaamiseksi;

33. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään asianmukaisesti aluesuunnittelua tasapainoisen alueellisen kehityksen helpottamisen edistämiseksi;

34. kehottaa vaaleilla valittuja edustajia ja kansallisen, alueellisen ja paikallisen hallinnon virkamiehiä sekä kumppaneita, jotka ovat mukana koheesiopolitiikan toimintaohjelmien hallinnassa rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 11 artiklan mukaisesti, käyttämään kyseisten ohjelmien teknisen tuen rahoitukselliset resurssit ohjelmien hallintaa edellyttämään koulutukseen, erityisesti projektinhallintakoulutukseen; kehottaa myös komissiota pyytämään jäsenvaltioilta yksityiskohtaista selvitystä tavasta, jolla yksittäisiä rahoitusohjelmia on käytetty;

35. katsoo, että eurooppalaisten hyvien käytänteiden vaihtoverkostojen olisi laajennettava toimiaan hallinnoinnin ja kumppanuuden alalla, painotettava enemmän edellisillä ohjelmakausilla saatua poliittista ja strategista kokemusta ja varmistettava yleisön pääsy kokemustenvaihdon pariin kaikilla EU:n kielillä, jotta hyviä käytänteitä sovellettaisiin enemmän käytäntöön;

36. suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Ranskan aloitteeseen työstää yhteisvastuullisen ja kestävän kehityksen kaupungin viitekehys, ja kehottaa ottamaan hallinnointi- ja kumppanuusulottuvuuden huomioon kyseisessä viitekehyksessä;

37. ehdottaa Erasmus-ohjelmaa vastaavan ohjelman perustamista paikallis- ja aluevaltuutetuille;

38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

  • [1]  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

PERUSTELUT

Hallinnon merkitys kestävän kehityksen edistämisessä

Jotta aluekehityksessä onnistuttaisiin, ei riitä, että sovitaan siitä, mitä tehdään, vaan keskeisen tärkeää on laatia mekanismeja sitä varten, miten tehdään, eli hallintoa varten.

Alue- ja kaupunkipolitiikan on kuuluttava yhtenäisen kehittämisen strategian piiriin. On otettava käyttöön mekanismeja, joiden avulla estetään eri politiikkojen yhteentörmäykset. Kestävän kehityksen edistäminen onnistuu vain hallintoa parantamalla.

Kentällä aluepolitiikan suunnittelua ja täytäntöönpanoa vaikeuttavat usein julkisten elinten (valtio, alueet, kunnat ja muut) väliset erot, koska kaikilla elimillä on omat toimivaltansa, talousarvionsa ja aikataulunsa. Maantieteelliset ja hallinnolliset rajat eivät kuitenkaan aina vastaa sitä aluetta, jolla yhtenäisiä toimia muun muassa liikenteen ja koulutuksen aloilla sekä sosiaaliasuntojen osalta tarvittaisiin. Rakenteet on sopeutettava kansalaisten tarpeisiin nopeasti kehittyvässä maailmassa, jossa toimijat ovat yhä riippuvaisempia toisistaan.

Euroopan unioni hallintotavan muutosvoimana

Euroopan unioni on tehnyt paljon hallintotavan kehittämiseksi eri jäsenvaltioissa. Euroopan unionin politiikat, erityisesti koheesiopolitiikka, ovat käynnistäneet hallintotavan muutosprosessin. Hallintotapa on kehittynyt usein keskittyneestä ja lokeroituneesta (maantieteellisesti tai aloittain) järjestelmästä kohti monitasoisempaa ja yhtenäisempää järjestelmää.

Euroopan unionin toimielimet voivat parantaa hallinnointia yhteisön tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kunnioittaen samalla jokaisen jäsenvaltion institutionaalista rakennetta, toimivallan jakaantumista ja toissijaisuusperiaatetta.

Yhteisön aloitteet, esimerkiksi Urban I ja II kaupungeissa ja Leader maaseudulla, ovat osoitus järjestelmän toimivuudesta. Se koostuu muun muassa monella alalla, alueella ja tasolla toimivasta yhdennetystä lähestymistavasta, ja siihen sisältyy myös tiivis kumppanuus paikallisten viranomaisten ja kansalaisten välillä sekä erilaisia innovatiivisia toimia elinikäisen oppimisen ja verkostoitumisen edistämiseksi.

Hallintotavan parantaminen: teoriasta käytännön toteutukseen

Yhtenäisen lähestymistavan ajatus eli se, että integroidaan syvemmin toisiinsa kaikki politiikat, joilla on alueellista, taloudellista ja sosiaalista vaikutusta, tulee yhä paremmin esille EU:n lainsäädännössä. Tämä ajatustapa on saanut alkunsa siitä, että on haluttu päästä eroon asioiden lokeroinnista.

Tästä lähtien sitä pidetään välttämättömänä, jopa niin, että se esiintyy lukuisissa EU:n toimielinten teksteissä, erityisesti koheesiopolitiikan alalla. Siitä on tullut johtoaihe tehostettaessa EU:n politiikkoja.

Yhtenäiseksi lähestymistavaksi ymmärretään se, että samaan hankkeeseen liittyvät erilaiset aihepiirit on otettava huomioon, kun taas hallinto on mekanismi, jolla tämä toteutetaan.

Tämän mietinnön tavoitteena on antaa konkreettisia ehdotuksia hallinnointijärjestelmien parantamiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään kumppanuusperiaatteen soveltamiseen. Kumppanuusperiaate on hallinnointia koskevan koheesiopolitiikan tärkeimpiä osia.

Uudet hallinnointimenetelmät eivät korvaa julkisia elimiä (Euroopan unionin toimielimet, kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallintoelimet), joilla on omat toimivaltansa ja talousarvionsa, vaan niiden avulla kyseiset elimet voivat panna täytäntöön omia toimintatapojaan yhdenmukaisesti kaikkien samaa aihetta käsittelevien (julkisten ja yksityisten) toimijoiden kanssa.

Hallinto ja yhteisön rahastot

Rakennerahastot ovat yhä rakenteeltaan monimutkaisia, koska eri rahastojen päämäärät, kelpoisuuskriteerit ja niihin osallistuvat toimijat ovat erilaiset. Kaikilla rakennerahastoilla kuten muillakin yhteisön rahastoilla on kuitenkin yhteisenä tavoitteena Euroopan unionin alueiden ja kaupunkien kestävän kehityksen edistäminen.

Rahastojen rakenteen ja hallinnointimenetelmien on toimittava niin, että kaikki rahoitusvälineet täydentävät toisiaan ja mahdollistavat parhaimman mahdollisen koordinoinnin. Paras mahdollinen koordinointi onnistuu vain, mikäli rakenteet ovat yksinkertaisia ja avoimia. Erilaisten rahastojen on siis oltava rakenteeltaan yhtenäisiä ja toisiaan täydentäviä.

Hallinnointi ja kumppanuus

Rakennerahastojen hallinnoinnin tärkein erityisperiaate on kumppanuusperiaate, jonka ansiosta koheesiopolitiikan hallinnointi on avoimempaa ja yhtenäisempää. Periaatetta ei kuitenkaan vieläkään sovelleta riittävästi.

Euroopan parlamentin toimialayksikön teettämässä tutkimuksessa "Hallinto ja kumppanuus aluepolitiikassa" ilmenevät kumppanuusperiaatteen soveltamisen eroavaisuudet ja vaikeudet. Ei ole olemassa yhtä kumppanuusmallia, vaan on 27 erilaista soveltamistapaa, kun otetaan huomioon jokaisen jäsenvaltion institutionaaliset erityispiirteet.

Onnistunut kumppanuus edellyttääkin tiettyä investointia, joka on tehtävä heti menettelyn alussa, mutta joka sitten jatkossa tuo ajan ja rahan säästöä sekä tehokkuutta.

Komission on toissijaisuusperiaatetta ja jäsenvaltioiden institutionaalista rakennetta noudattaen analysoitava kumppanuusperiaatteen soveltamista eri jäsenvaltioissa ja niiden alueilla. Tämän analyysin pohjalta on luotava opas hyvien käytänteiden edistämiseksi ja levittämiseksi.

Lisäksi on välttämätöntä vahvistaa kumppaneiden valmiuksia koulutuksen avulla, jotta ne voisivat osallistua täysimääräisesti.

Kansalaisten osallistuminen on tärkeä osa kumppanuusperiaatetta. Monilla alueilla kansalaiset eivät ole osallistuneet riittävästi käynnissä olevan ohjelmakauden valmisteluun. Osallistumisen takaamiseksi on kehitettävä uusia menetelmiä.

Monitasoinen hallinnointi

Monitasoinen hallinnointi edellyttää, että kaikilla poliittisilla tasoilla – yhteisön tasolla sekä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla – on toimivaltaa ja valmiuksia osallistua koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon. Toissijaisuusperiaatteen soveltaminen edellyttää koheesiopolitiikan tietynasteista hajauttamista.

Kaikkien koheesiopolitiikan toteutuksessa mukana olevien toimijoiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä erillisten hallinnollisten ja institutionaalisten rakenteiden puitteissa. Kaikkien toimijoiden yhteistyön onnistuminen tai epäonnistuminen ei riipu institutionaalisesta järjestelmästä. Sama järjestelmä voi johtaa sekä hyviin että huonoihin tuloksiin hankkeen toteutuksen kannalta. On tärkeää tutkia tarkemmin onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä huomioimatta jäsenvaltion institutionaalista rakennetta. Tässä suhteessa alueohjelman täytäntöönpano-ohjelmaan tai uuteen Orate-ohjelmaan on otettava mukaan myös hallinnointiulottuvuus.

Hallinto ja alueellinen ulottuvuus

Alueellinen ulottuvuus on yhä keskeisempi osa koheesiopolitiikkaa. Lissabonin sopimuksessa koheesiopolitiikka määritellään Euroopan unionissa yhtä tärkeäksi tavoitteeksi kuin taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Euroopan komissio julkaisee tänä syksynä alueellisesta yhteenkuuluvuudesta vihreän kirjan, jossa kiinnitetään erityistä huomiota hallintoon.

Alueellisen ulottuvuuden integroiminen koheesiopolitiikkaan edellyttää sitä, että pohditaan, millä alueellisella tasolla kannattaa toimia. Uusia tasoja, kuten esimerkiksi asuin- ja työskentelyalueita, on vielä tutkittava tarkemmin.

Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä on erinomainen väline tehokkaan rajatylittävän hallinnon toteuttamiseksi, mutta tällä hetkellä sitä ei ole käytetty ja hyödynnetty riittävästi, koska ei ole ollut todellista poliittista tahtoa sopeuttaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Hallinto ja Euroopan unionin toimielimet

Yhteisön toimielinten on itse sopeutettava nykyisiä järjestelmiään ja sovellettava yhä tehokkaammin yhtenäisen lähestymistavan periaatetta.

Euroopan parlamentin jakaantuminen erityisiin valiokuntiin ja Euroopan komission jakaantuminen pääosastoihin ei mahdollista monia aloja koskeviin kysymyksiin vastaamista hyvin.

Esimerkiksi joukkoliikennettä koskevat kysymykset liittyvät myös muun muassa saastumiseen, alueiden sosiaaliseen lokeroitumiseen ja kaupunkisuunnitteluun, ja nämä kysymykset kuuluvat kaikki useiden eri valiokuntien tai pääosastojen toimialaan.

Lisäksi rakennerahastoihin ohjataan merkittäviä määriä varoja (36 prosenttia EU:n talousarviovaroista), mikä edellyttää neuvostolta erityistä seurantaa.

Hyvän hallintotavan edistäminen

Hyvän hallintotavan parempi soveltaminen edellyttää hankehallinnan käyttöä työvälineenä. Hankehallinta perustuu yksinkertaisiin sääntöihin. Väline on käytössä lähinnä yritysmaailmassa, ja sen avulla voidaan paitsi luoda uusi tuote yhä monimutkaisempaan ympäristöön myös toteuttaa onnistuneita rakennerahastojen rahoittamia hankkeita. Välineen avulla luodaan vuorovaikutus mukana olevien toimijoiden välille ja sovelletaan siten yhtenäistä lähestymistapaa käytännössä.

Uusia hallintomenetelmiä, kuten hankehallintaa, on kuitenkin edistettävä ja levitettävä. Eri toimijoille, erityisesti kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen edustajille ja virkamiehille, on järjestettävä jatkuvaa koulutusta.

ERASMUS-ohjelman perustaminen paikallisille edustajille olisi lisäksi uusi tapa edistää hallinnointia koskevien hyvien käytänteiden vaihtoa.

Temaattisten verkostojen pitäisi myös laajentaa hallinnointia koskevia toimiaan ja siten edistää niiden soveltamista käytäntöön.

Johtopäätökset

Hallintotapaa ja erityisesti kumppanuusperiaatetta pidetään tänä päivänä ensisijaisen tärkeinä tekijöinä, jotka määrittävät rakennerahastojen käytön tehokkuuden. Aiheesta on kehitelty monenlaisia käsitteitä, jotka ovat kuitenkin usein olleet vaikeasti toteutettavissa, sillä ne eivät ole sisältäneet konkreettisia soveltamistapoja.

Euroopan unioni on jo osoittanut olevansa tärkeä hallinnoinnin muutosvoima. Nyt se voi hyödyntää tätä voimaa panemalla täytäntöön tämän mietinnön ehdotukset toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja edistämällä siten alueiden kestävää kehitystä.

talousarvion valvontavaliokunnan lausunto (15.7.2008)

aluekehitysvaliokunnalle

kansallisen, alueellisen ja hanketason hallintotavasta ja kumppanuudesta aluepolitiikan alalla
(2008/2064(INI))

Valmistelija: Jorgo Chatzimarkakis

EHDOTUKSIA

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   korostaa, että rakennetoimet muodostivat EU:n talousarvion toiseksi suurimman osan ohjelmakaudella 2000–2006 ja että ne ovat kaudella 2007–2013 EU:n tärkein politiikan ala;

2.   muistuttaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainneen varainhoitovuotta 2006 koskevassa vuosikertomuksessaan, että vähintään 12 prosenttia rakennepolitiikan alojen hankemenojen korvatusta kokonaismäärästä ei olisi ollut korvauskelpoista, että virheitä sisältävien korvausten osuus otoksesta oli 44 prosenttia ja että prosentuaalisesti merkittävässä osassa hankkeita määräyksiä on noudatettu virheellisesti;

3.   korostaa, että samassa kertomuksessa Euroopan tilintarkastustuomioistuin piti jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiä yleensä ei-vaikuttavina tai vain kohtalaisen vaikuttavina;

4.   pitää näin ollen myönteisenä, että rakenne- ja koheesiorahastojen tavoitteita pyritään toteuttamaan kuluvalla ohjelmakaudella 2007–2013 hallintotavan ja kumppanuusperiaatteen puitteissa[1];

5.   kehottaa kansallisia tilintarkastustuomioistuimia ottamaan vahvemman roolin valvontajärjestelmissä ja varmistamaan varojen käytön asianmukaisuuden sekä täyttämään velvollisuutensa ja toimimaan aktiivisemmin asian hyväksi;

6.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan neuvontaa ja koulutusta hankkeiden vetäjille, hankkeiden johtamisesta ja maksamisesta vastaaville viranomaisille sekä tilintarkastuselimille sen varmistamiseksi, että kaikki toimijat ovat tietoisia yhteisön lainsäädännön vaatimuksista ja noudattavat niitä asianmukaisesti;

7.   pitää jäsenvaltioiden vuosittaisia yhteenvetoja myönteisinä ja katsoo niiden olevan ensimmäinen askel kohti kansallisia hallinnollisia ilmoituksia; kehottaa kuitenkin komissiota ehdottamaan, että rakennepolitiikassa otettaisiin käyttöön samat vaatimukset, suuntaviivat ja oppaat kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa;

8.   pahoittelee, että hankkeiden täytäntöönpanomääräykset on taas hyväksytty hyvin myöhään, ja vaatii, että toimivaltaiset hallintoviranomaiset ja maksu- ja tarkastusviranomaiset antavat ja panevat toimeen hallinnon yksinkertaistamista koskevia määräyksiä (esimerkiksi käyttämällä entistä enemmän kiinteitä maksuja).

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

15.7.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

16

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Herbert Bösch, Jorgo Chatzimarkakis, Esther De Lange, Petr Duchoň, James Elles, Szabolcs Fazakas, Christofer Fjellner, Ingeborg Gräßle, Ashley Mote, Bart Staes

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Edit Herczog, Pierre Pribetich, Paul Rübig, Margarita Starkevičiūtė, Petya Stavreva

  • [1]  Kuten on määritelty neuvoston asetuksen (EY) 1083/2006 11 artiklassa, EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.9.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

51

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Emmanouil Angelakas, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Victor Boştinaru, Wolfgang Bulfon, Giorgio Carollo, Antonio De Blasio, Petru Filip, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Ambroise Guellec, Gábor Harangozó, Marian Harkin, Jim Higgins, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Mieczysław Edmund Janowski, Rumiana Jeleva, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Miloš Koterec, Constanze Angela Krehl, Florencio Luque Aguilar, Sérgio Marques, Yiannakis Matsis, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Jan Olbrycht, Maria Grazia Pagano, Maria Petre, Markus Pieper, Pierre Pribetich, Giovanni Robusti, Wojciech Roszkowski, Elisabeth Schroedter, Grażyna Staniszewska, Catherine Stihler, Margie Sudre, Andrzej Jan Szejna, Kyriacos Triantaphyllides, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Den Dover, Emanuel Jardim Fernandes, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Eleonora Lo Curto, Zita Pleštinská, Iuliu Winkler