MIETINTÖ Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO(*) (26.1.2011)

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (14.1.2011)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

10.3.2011 - (2010/2233(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Dominique Baudis
Valmistelija (*):
Mário David, kansainvälisen kaupan valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

Menettely : 2010/2233(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0042/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0042/2011

Keskustelut :

PV 23/03/2011 - 24
CRE 23/03/2011 - 24

Äänestykset :

PV 24/03/2011 - 6.6
CRE 24/03/2011 - 6.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0109

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO(*)
TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon

(2010/2233(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 25. helmikuuta 1989 tehdyn Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) välisen yhteistyösopimuksen,

– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman vapaakauppasopimuksesta EY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä[1],

– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 1990 antamansa päätöslauselman ETY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä solmittavan vapaakauppasopimuksen merkityksestä,

– ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta – turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa,

– ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Välimeren ja Lähi-idän maiden strategisen kumppanuuden, jonka neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2004,

– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 Luxemburgissa pidetyssä 20. ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

– ottaa huomioon 10. toukokuuta 2010 laatimansa mietinnön Välimeren unionista,

– ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 Masqatissa pidetyssä 19. ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

– ottaa huomioon vuonna 1988 laaditun yhteisen toimintaohjelman (2010–2013) EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteistyösopimuksen täytäntöön panemiseksi,

– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteistyön vahvistamisesta kolmansien maiden kanssa korkea-asteen koulutuksen alalla (KOM(2001)0385),

– ottaa huomioon päätöslauselmansa[2] aiheesta "uudistukset arabimaissa: mikä on Euroopan unionin strategia?",

– ottaa huomioon 31. joulukuuta 2001 Masqatissa, Omanin sulttaanikunnassa tehdyn Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden taloussopimuksen sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston 21. joulukuuta 2002 antaman Dohan julistuksen Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston tulliliiton käynnistämisestä,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan, joiden mukaan neuvoston on saatava parlamentin hyväksyntä ennen sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka kattavat aloja, joilla sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuosittaiset ihmisoikeusraportit,

– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 1998 antaman julistuksen yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia (tunnetaan myös nimellä julkilausuma ihmisoikeuksien puolustajista),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7‑0042/2011),

A. katsoo, että Persianlahden aluetta tarkasteltaessa on otettava nykyään huomioon, että Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) jäsenvaltiot muodostavat uuden maailmanlaajuisen talousalueen; panee merkille, että EU on GCC:n toiseksi tärkein kauppakumppani ja että GCC muodostaa EU:n viidenneksi suurimmat vientimarkkinat,

B. katsoo, että Persianlahden geopoliittisessa ympäristössä on turvallisuushaasteita, joilla on maailmanlaajuisia ja alueellisia vaikutuksia (Lähi-idän rauhanprosessi, Iranin ydinohjelma, Irakin, Jemenin ja Darfurin vakauttaminen, terrorismi ja merirosvous), ja että GCC on toistaiseksi ainoa vakaa alueellinen järjestö, joka perustuu monenvälisyyteen ja yhteistyöhön,

C. katsoo, että GCC:n jäsenvaltioilla on hallussaan yli kolmannes maailman valtiollisista sijoitusrahastoista ja että näillä rahastoilla on myötävaikutettu globaalin rahoitusjärjestelmän ja Euroopan rahoitusjärjestelmän pelastamiseen kriisin yhteydessä,

D. ottaa huomioon, että Persianlahden alue on EU:lle elintärkeä alue ja että moninapaisessa ja keskinäisen riippuvuuden maailmassa tällaisilla kumppanuuksilla voidaan vastata poliittisiin ja turvallisuushaasteisiin,

E. katsoo, että useissa GCC:n jäsenvaltioissa meneillään olevassa taloudellisten rakenteiden vapauttamisessa ja monipuolistamisessa luodaan uutta sisäistä, poliittista (perustuslakiuudistukset, poliittinen osallistuminen, toimielinten vahvistaminen) ja yhteiskunnallista (järjestöverkoston muodostuminen, työnantajien liitot, naisten pääsy vastuullisiin virkoihin) dynamiikkaa, jota on edistettävä ja tuettava,

F. ottaa huomioon siirtotyöläisten, erityisesti kotiapulaisina työskentelevien naisten, huolestuttavat ja sietämättömät elin- ja työolot, huolimatta siitä, että heillä on keskeinen asema monilla talouden aloilla GCC:n jäsenvaltioissa, ja toteaa, että he muodostavat 40 prosenttia GCC-valtioiden kokonaisväestöstä ja että tietyissä emiirikunnissa tämä osuus on noin 80 prosenttia,

G. ottaa huomioon, että kaikki kuusi GCC:n jäsenvaltiota ovat perinnöllisiä monarkioita, joissa poliittista edustusta on rajoitettu, erityisesti naisten osalta, ja että useimmissa maissa ei ole vaaleilla valittua parlamenttia,

H. katsoo, että koska GCC:n jäsenvaltioiden Euroopan unionin eteläisissä naapurivaltioissa tekemät investoinnit ja yhteiset haasteet ovat tärkeitä, Euroopan, Välimeren ja Persianlahden valtioiden välisen yhteistyön avulla on luotava yhteisvaikutuksia,

I. katsoo, että GCC:n jäsenvaltioiden geotaloudellinen suuntautuminen Aasiaan, mikä johtuu hiilivetyjen lisääntyvästä kysynnästä Aasian markkinoilla (Kiina, Intia, Singapore, Japani, Filippiinit ja Etelä-Korea), on johtamassa kauppa- ja taloussuhteiden monipuolistumiseen, joka vakiinnutetaan tekemällä vapaakauppasopimuksia ja kehittämällä poliittista vuoropuhelua,

J. ottaa huomioon, että GCC:n jäsenvaltiot ovat keskeisiä kansainvälisiä toimijoita, minkä vuoksi on sekä niiden että Euroopan unionin yhteisen edun mukaista edistää kansainvälistä vakautta ja maailmantalouden hallintaa,

K. ottaa huomioon GCC:n jäsenvaltioiden kasvavan vaikutusvallan arabi- ja muslimimaailmassa ja niiden merkittävän aseman kulttuurien välisessä vuoropuhelussa,

L. toteaa, että EU:n ja GCC:n välillä 20 vuotta sitten aloitetut vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut ovat tähän mennessä pisimpään jatkuneet kesken olevat kauppaneuvottelut, joihin Euroopan unioni on osallistunut,

M. ottaa huomioon, että Persianlahden alueella tarvitaan EU:n selvää kantaa ja kestävää sitoutumista, jotta unioni voi varmistaa paremman näkyvyyden ja strategisen läsnäolon alueella,

N. katsoo, että erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien poliittisten lausekkeiden on oltava erottamaton osa kaikkia unionin ja kolmannen osapuolen välillä tehtäviä kauppasopimuksia,

O. ottaa huomioon, että unioni on heikosti läsnä kyseisellä alueella ja että käsitys Euroopasta sekoittuu useimmiten käsitykseen joistakin jäsenvaltioista, joilla on jo aiemmin luotuja, vanhoja yhteyksiä alueeseen,

P. katsoo, että Euroopan unionilla on asiantuntemusta institutionaalisten valmiuksien vahvistamisessa, koulutuksen ja tutkimuksen alalla, uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja ympäristöalalla, teknisessä avustamisessa ja sääntelyssä sekä poliittisessa ja diplomaattisessa vuoropuhelussa, joka koskee naapuruussuhteiden vakautta ja yleistä turvallisuutta,

1. palauttaa mieleen, että EU:n ja GCC:n välisen vapaakauppasopimuksen tekeminen on edelleen ensisijainen tavoite ja että mahdollinen epäonnistuminen olisi molempien osapuolten etujen vastaista; korostaa, että kyseisen sopimuksen tekeminen merkitsee näiden monenvälisyyden ja integraation valinneen kahden yksikön uskottavuuden vastavuoroista tunnustamista;

2. katsoo, että ottaen huomioon unionin läsnäolon rajallisuuden Persianlahden alueella EU:n uuden ulkosuhdehallinnon puitteissa toteutetulla yhdennetyllä tiedotuspolitiikalla pitäisi edesauttaa Euroopan unionia koskevan kohdennetun ja tehokkaan tiedotuksen kehittämistä Persianlahden maissa;

3. katsoo, että EU:n on kehitettävä alueella strategiaa, jolla pyritään vahvistamaan suhteita Persianlahden yhteistyöneuvostoon tukemalla alueen integraatioprosessia ja edistämällä kahdenvälisiä suhteita GCC-maiden kanssa;

4. korostaa, että tavoitteena on sellainen strateginen kumppanuus GCC:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa, joka vastaa näiden kahden yhteenliittymän kansainvälistä asemaa; korostaa, että tätä varten on tärkeää järjestää säännöllisiä huippukokouksia valtioiden ja hallitusten päämiesten välillä riippumatta käynnissä olevien neuvotteluiden kehittymisestä;

5. korostaa myös tasavertaisen yhteistyö- ja keskustelukumppanuuden tärkeyttä pitäen mielessä yhteisöjen erot ja mahdollisuudet yhteistyön ja vuoropuhelun laajentamiseen eri aloilla;

6. pyytää, että Euroopan ulkosuhdehallinnossa osoitetaan aiempaa enemmän henkilöstöä kyseiselle alueelle ja että GCC:n jäsenvaltioihin perustetaan uusia EU:n diplomaattisia edustustoja, jotka näin parantavat näkyvyyttä, sekä kehottaa edistämään poliittista vuoropuhelua ja tehostamaan unionin toimintaa; vaatii, että nämä voimavarat pitäisi saada ennen kaikkea unionin ulkosuhdehallinnon nykyisten resurssien uudelleen kohdistamisesta; pyytää, että EU:n jäsenvaltiot, joilla on diplomaattisia edustustoja alueella, toimivat johdonmukaisesti EU:n politiikan kanssa; painottaa, että eriytetty kahdenvälinen lähestymistapa niitä GCC-valtioita kohtaan, jotka ovat halukkaita tehostamaan yhteistyötään EU:n kanssa, väistämättä täydentää ja vahvistaa monenvälistä toimintaa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tarkastelemaan tällaisen kahdenvälisen yhteistyön mahdollisuuksia;

7. palauttaa mieleen viime vuosina useimmissa GCC:n jäsenvaltioissa havaitun yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen; kannustaa kaikkia valtioita jatkamaan toimiaan ja kehottaa niitä edistämään aiempaa voimakkaammin ihmisoikeuksia ja kaikenlaisen syrjinnän torjuntaa mukaan lukien sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskontoon perustuva syrjintä; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita takaamaan vähemmistöjen oikeudet uskonnolliset vähemmistöt mukaan lukien, sukupuolten välisen tasa-arvon, työntekijöiden ja myös siirtotyöläisten oikeudet, samoin kuin omantunnon-, sanan- ja mielipiteenvapauden ja edistämään näitä oikeuksia ja vapauksia; kannustaa EU:ta ja GCC:n jäsenvaltioita jatkuvaan vuoropuheluun näistä asioista; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita olemaan entistä myönteisemmässä vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tukemaan paikallisten rakenteiden ja järjestöjen perustamista; pyytää GCC:n jäsenvaltioita erityisesti

– toteuttamaan aloitteita, joilla edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille ja koulutukseen poistamalla kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja muut tapoihin tai lakeihin perustuvat määräykset, mukaan lukien henkilökohtaista asemaa koskevat määräykset

– lakkauttamaan siirtotyöläisille pakollisen kummijärjestelmän, jos sellaisia vielä on voimassa, ja jatkamaan työlainsäädännön uudistuksia, jotta varmistetaan täysimääräisen oikeussuojan ja sosiaaliturvan toteutuminen kaikille työntekijöille, myös siirtotyöläisille ja kotiapulaisille

– luomaan unionin ja jäsenvaltioiden kanssa synergiaa Kansainvälisen työjärjestön ILOn kotityötä koskevan yleissopimuksen edistämiseksi

– estämään rankaisematta jättämisen, varmistamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden, takaamaan oikeudenmukaiset ja ripeät oikeudenkäynnit ja vahvistamaan oikeusalan ammattilaisten asemaa

– ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki ihmisoikeusnormit julkaistaan ja niitä käytetään oppilaitoksissa ja lainvalvontaviranomaisten, lakimiesten ja tuomarien koulutuksessa;

8. kehottaa GCC-valtioiden hallituksia toimimaan yhdessä ja ratkaisemaan yhteistyön hengessä ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia alueella erityisesti asioissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon, bidun-ryhmään kuuluvien valtiottomien henkilöiden tilanteeseen, sanan- ja kokoontumisvapauden rajoituksiin, mukaan lukien ay-oikeudet ja tarve varmistaa oikeuslaitoksen riippumattomuus ja oikeus oikeudenmukaisiin ja ripeisiin oikeudenkäynteihin; vaatii, että ehdotuksiin poliittisen vuoropuhelun vahvistamiseksi GCC:n kanssa sisällytetään ihmisoikeusvuoropuhelu teknisellä ja poliittisella tasolla;

9. kehottaa GCC-valtioita kumoamaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta ja kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa kansainvälistä yleissopimusta koskevat varaukset siltä osin kuin näitä varauksia on vielä voimassa ja kehottaa kaikkia GCC-valtioita ratifioimaan lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvät valinnaiset pöytäkirjat; korostaa myös siirtotyöläisiä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja ILO:n yleissopimusten 97 ja 143 ratifioinnin ja täytäntöönpanon merkitystä;

10. kannustaa Euroopan unionia keskustelemaan GCC:n kanssa ratkaisujen löytämiseksi uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapauden toteutumisen esteiden poistamiseksi tällä alueella yksilön ja yhteisön tasolla sekä julkisesti ja yksityisesti;

11. korostaa kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä; muistuttaa, että Euroopan unioni ja GCC ovat ilmaisseet yhteisen sitoutumisensa suvaitsevaisuuden, maltillisuuden ja rinnakkaiselon arvojen edistämiseen ja suojelemiseen;

12. kannustaa GCC-valtioiden hallituksia ja parlamentteja ryhtymään välittömästi toimiin ja ratifioimaan ilman rajoittavia varauksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeustoimikunnan aihekohtaisten mekanismien kanssa ja kutsumaan ne ja erityisesti tuomareiden ja asianajajien riippumattomuudesta raportoivan Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan vierailemaan paikalla;

13. muistuttaa, että EU vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa, ja kannattaa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleistä keskeyttämistä; pahoittelee tältä osin, että kuolemanrangaistus on yhä voimassa kaikissa GCC:n jäsenvaltioissa; kehottaa näitä valtioita keskeyttämään kuolemanrangaistusten käyttämisen; kehottaa erityisesti sellaisia menetelmiä kuin mestausta, kivittämistä, ristiinnaulitsemista, ruoskintaa tai amputointia käyttäviä valtioita luopumaan tällaisista käytännöistä;

14. panee merkille ministerineuvoston 14. kesäkuuta 2010 hyväksymän yhteisen kolmivuotisen toimintaohjelman, jolla on tarkoitus lujittaa yhteistyötä useilla molempien osapuolten edun mukaisilla strategisilla aloilla, esimerkiksi tutkijoita, akateemisia työntekijöitä ja liikemiehiä yhdistävien verkostojen kehittämiseksi; pahoittelee kuitenkin avoimen, säännöllisen ja rakentavan poliittisen vuoropuhelun puuttumista;

15. katsoo, että yhteisen toimintaohjelman toteuttamiseen olisi liitettävä tarkka ja yksityiskohtainen rahoitussuunnitelma ja sen toteuttajana pitäisi olla henkilöstön, joka keskittyy nimenomaisesti tähän tehtävään sekä Brysselissä että GCC:n jäsenvaltioissa; korostaa, että on ehdottomasti varmistettava ohjelman näkyvyys sekä laajan ja hallintoelinten ja toimielinten saatavilla olevan tiedon levittäminen; pyytää, että tuloksia arvioidaan kolmen vuoden jälkeen, ja jos tulokset ovat tyydyttäviä, harkitaan EU:n ja GCC:n yhteistyöviraston perustamista;

16. kehottaa unionia kohdistamaan yhteistyöohjelmansa GCC-valtioiden kanssa entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja tukemaan naisten ja nuorison vaikutusmahdollisuuksia;

17. on syvästi huolissaan siitä, että Persianlahden alue ajautuu asevarusteluun; kehottaa Euroopan unionia aloittamaan GCC:n jäsenvaltioiden kanssa strategisen vuoropuhelun, jossa käsitellään yhteisen edun mukaista alueellista turvallisuutta (Lähi-idän rauhanprosessi, Iranin ydinohjelma, Irakin, Jemenin ja Darfurin vakauttaminen, terrorismi ja merirosvous), sekä edistämään ajan mittaan alueellisen turvallisuusjärjestelmän perustamista Lähi-itään yhdessä Persianlahden valtioiden kanssa;

18. muistuttaa, että GCC:n jäsenvaltiot ovat merkittävässä asemassa alueellisina toimijoina; korostaa, että EU:lla ja GCC:llä on yhteisiä intressejä Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Afrikan sarven rauhan ja vakauden edistämisessä ja säilyttämisessä myös maailmanlaajuisesti; kehottaa kumppaneita vahvistamaan yhteistyötä näissä yhteisen edun mukaisissa asioissa;

19. toistaa tukensa yhden GCC:n jäsenvaltion innoittamalle arabien rauhanaloitteelle, jonka Arabiliitto ja Islamilaisten maiden konferenssi ovat hyväksyneet; pyytää GCC-valtioita jatkamaan työtään Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin välittämiseksi ja tukemiseksi; kehottaa unionia ja GCC:tä ryhtymään yhdessä uusiin toimiin, joilla pyritään neuvotteluratkaisuun, jolla lopetetaan palestiinalaisalueiden miehitys, ja antamaan täyden tuen Israelin ja Palestiinan olemassaoloon perustuvan konfliktin ratkaisemiselle; korostaa, että on EU:n ja GCC:n yhteisen edun mukaista toimia yhdessä oikeudenmukaisen ja kestävän alueellisen rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä; ehdottaa tässä mielessä, että kvartetti ja Arabiliiton seurantakomitea sovittavat säännöllisemmin kantojaan; muistuttaa, että EU on Palestiinan kansan suurin avunantaja; tunnustaa GCC:n jäsenvaltioiden tuen palestiinalaispakolaisille ja niiden tuen Yhdistyneiden kansakuntien Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA); pyytää GCC:n jäsenvaltioita osallistumaan enemmän Palestiinan instituutioiden vahvistamistyöhön ja talouden kehittämiseen Palestiinan itsehallintoviranomaisen hallitusohjelman yhteydessä ja tarvittaessa harkitsemaan mahdollisuutta kanavoida rahoitusosuutensa nykyisten kansainvälisten avustusmekanismien kautta;

20. on tyytyväinen GCC:n yhdentymisprosessin jatkumiseen (tulliliitto, yhteismarkkinat ja lopulta yhteinen valuutta); kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan GCC:n sihteeristölle yhteistyökehyksen määrittelemistä yhdessä, jotta komissio voi jakaa kokemuksensa instituutioiden vakiinnuttamisesta, hallinnollisista valmiuksista, sääntelymenetelmistä ja riitojen ratkaisemisesta; korostaa, että tämä lähestymistapa voi edistää vastuunottoprosesseja;

21. panee tyytyväisenä merkille Abu Dhabissa 23. marraskuuta 2010 kokoontuneiden GCC:n jäsenvaltioiden parlamenttien puhemiesten tekemän päätöksen aloittaa GCC:ssä hallitustasolla tehtyjen päätösten ja toiminnan seuraaminen ja perustaa GCC:n jäsenvaltioiden parlamenttien vuosittainen kokous; on tyytyväinen piakkoin perustettavaan parlamenttien väliseen valtuuskuntaan, joka vastaa suhteista Euroopan parlamenttiin; on vakuuttunut, että syventynyt yhteistyö parlamenttien välillä on omiaan merkittävästi edistämään strategisen kumppanuuden rakentamista näiden kahden yhteisön välillä;

Kauppasuhteet

22. muistuttaa EY:n ja GCC:n välisestä vapaakauppasopimuksesta 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman, jota tuki 96 prosenttia Euroopan parlamentin jäsenistä; toteaa, että vastavuoroisen markkinoillepääsyn tarpeen, immateriaalioikeuksien tehokkaan suojelun, palveluntarjonnan muiden kuin tulliesteiden poistamisen, kestävän kehityksen edistämisen ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen kaltaiset päätöslauselmassa esille otetut kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia;

23. pahoittelee syvästi toistuvia pitkäaikaisia viivytyksiä EU:n ja GCC:n välisissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa ja pahoittelee GCC:n vuonna 2008 tekemää päätöstä neuvottelujen keskeyttämisestä; katsoo, että on korkea aika saada nämä neuvottelut liikkeelle, jotta molempien osapuolten yhteiskunnat ja elinkeinoelämät voivat hyötyä kestävän ratkaisun tuomista eduista mahdollisimman suuressa määrin;

24. pitää valitettavana, että EU on laiminlyönyt tätä strategisesti tärkeää aluetta, jolla on öljyvaroja ja kaupankäyntimahdollisuuksia ja jolla vallitsee alueellinen vakaus;

25. korostaa, että 20 vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen vapaakauppasopimusta ei vieläkään ole tehty; on tietoinen siitä, että eräät GCC:n jäsenvaltiot eivät hyväksy ihmisoikeuslausekkeita ja laitonta maahanmuuttoa koskevia lausekkeita;

26. katsoo, että alueen strategisen merkityksen vuoksi vapaakauppasopimusta ei saisi pitää pelkästään välineenä, jolla lisätään hyvinvointia kaupan avulla, vaan myös välineenä edistää alueen geopoliittista vakautta;

27. toteaa, että kaikista EU:n vientimarkkinoista GCC on tällä hetkellä kuudenneksi suurin ja että EU on tällä hetkellä GCC:n suurin kauppakumppani; toteaa, että tätä jo valmiiksi tiivistä kauppasuhdetta voidaan yhä syventää, ja molemmat osapuolet voivat myös edelleen monipuolistaa kauppaa, kun otetaan huomioon EU:n markkinoiden koko ja GCC:n jäsenvaltioiden pyrkimykset vientinsä monipuolistamiseen; panee merkille, että vapaakauppasopimus tarjoaisi uusia mahdollisuuksia tekniseen yhteistyöhön ja tukeen; katsoo, että EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimuksen tekeminen edistäisi suhteiden tiivistämistä ja monipuolistamista;

28. huomauttaa, että koska GCC:n maat ovat monipuolistamassa talouksiaan öljyriippuvuutensa vähentämiseksi, palvelukaupan ja investointitoiminnan lisäämisellä voitaisiin edistää GCC-valtioiden talouksien kehitystä;

29. pitää myönteisenä, että viimeksi kuluneina kahtena vuosikymmenenä EU:n ja GCC:n väliset taloussuhteet ovat vahvistuneet ja että osapuolten välisen kaupan määrä on lisääntynyt merkittävästi vapaakauppasopimuksen puuttumisesta huolimatta; pitää tätä merkkinä siitä, että vapaakauppasopimuksella tehostettaisiin tätä luonnollista kasvua ja integroitaisiin se avoimempaan, ennakoitavampaan ja turvallisempaan ympäristöön;

30. toteaa, että suurin osa vapaakauppasopimukseen tarvittavasta työstä on jo tehty, ja katsoo, että nykyisessä laajuudessaan vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä hyötyjä molemmille osapuolille; kehottaa molempia osapuolia siksi pitämään vapaakauppasopimusta keskeisenä ja tärkeänä hankkeena molemmille alueille ja niiden asukkaille; katsoo, että Euroopan unionilla ja GCC:llä on yhteisiä etuja ja tarpeita ja että EU:n kokemukset alueellisesta yhteenkuuluvuudesta voivat vaikuttaa innoittavasti Persianlahden maihin; katsoo, että tässä suhteessa EU voi tarjota arvokasta teknistä tukea;

31. painottaa, että jos tilannetta ei korjata, julkisten hankintamenettelyjen läpinäkymättömyys ja esteet ulkomaisten sijoittajien pääsyssä palvelumarkkinoille saattavat vaarantaa sopimuksen tekemisen;

32. on vakaasti sitä mieltä, että EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä etuja molemmille osapuolille; katsoo, että vapaakauppasopimus EU:n kanssa myötävaikuttaisi GCC:n taloudelliseen yhdentymiseen ja että alueen tulliunionin perustamisen jälkeen se voisi tarjota pontta GCC:n yhteismarkkinoiden, rahaliiton ja yhteisen valuutan kaltaisille tärkeille hankkeille; katsoo, että GCC voisi hyötyä kokemuksista, joita EU on saanut sisämarkkinoiden luomisesta ja yhtenäisvaluutan käyttöönotosta;

33. tukee painokkaasti korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin EU:n ja GCC:n yhteisen ministerineuvostokokouksen aikana kesäkuussa 2010 ja EU:n ja GCC:n kokouksen aikana YK:n yleiskokouksen ministerikokouksen yhteydessä 22. syyskuuta antamia viitteitä siitä, että EU on valmis pyrkimään vielä kerran näiden neuvottelujen loppuunsaattamiseen; pitää myönteisenä myös GCC:n reaktiota, jossa niin ikään toivottiin neuvottelujen loppuunsaattamista;

34. ymmärtää, että eräillä GCC:n jäsenvaltioilla on ongelmia vientitullien kanssa, mutta pahoittelee GCC:n neuvottelijoiden äskettäistä päätöstä muuttaa vuonna 2008 omaksuttua kantaa tässä asiassa ja jättää tätä kysymystä koskevat seikat vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle; on vakaasti sitä mieltä, että vientitulleja koskevaa kysymystä ei voida jättää minkään nykyaikaisen vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle ja että WTO:n säännösten mukaan vapaakauppasopimuksissa on säädettävä sekä tuonnin että viennin merkittävästä vapauttamisesta;

35. suosittaa, että Euroopan unioni myöntää GCC:lle lisää resursseja esimerkiksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden yhteistyövälineen kautta, josta olisi tehtävä näkyvämpi ja jossa olisi keskityttävä paikallisten virkamiesten kouluttamiseen soveltuviin ohjelmiin myös kaupallisissa asioissa;

36. muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen jälkeen kansainvälinen kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkopolitiikan välineistä ja että unioni pitää demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kysymysten noudattamista ehdottoman välttämättömänä kaikissa kansainvälisissä sopimuksissaan; kehottaa siksi sisällyttämään tehokkaan ja valvottavissa olevan ihmisoikeuslausekkeen kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin;

37. toteaa, että GCC:n kuudessa jäsenvaltiossa on 15 miljoonaa siirtotyöläistä ja että nämä siirtotyöläiset muodostavat 40 prosenttia koko väestöstä; muistuttaa Persianlahden maiden siirtotyöläisten epävarmasta tilanteesta, johon myös ILO on ottanut kantaa, ja kannattaa ILO:n vaatimuksia vähimmäispalkan vahvistamisesta näissä maissa, jotta kotimaisten työntekijöiden ja siirtotyöläisten asema ei vaikeutuisi entisestään; kannattaa myös kaikkien työntekijöiden oikeutta perustaa ammattiliittoja ja liittyä niiden jäseneksi etujensa ajamiseksi;

38. vaatii kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyviä periaatteita ja perusoikeuksia; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita torjumaan naisten syrjintää ja lasten hyväksikäyttöä työmarkkinoilla sekä panemaan tehokkaasti täytäntöön YK:n yleissopimukset lapsen oikeuksista ja kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta;

39. katsoo, että vapaakauppaneuvotteluissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ovatko GCC:n jäsenvaltiot ratifioineet ja panneet täysimääräisesti täytäntöön YK:n yleissopimukset kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta ja korruption torjunnasta sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta;

40. katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen parantaisi huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden ja GCC:n jäsenvaltioiden nykyisiä suhteita ja antaisi lisäarvoa etenkin uudelle yhteiselle toimintaohjelmalle tarjoamalla suurempaa kapasiteettia ja institutionaalisen kehyksen rakentamista myös GCC:n sihteeristössä; pitää valitettavana, että EU:n diplomaattinen läsnäolo GCC:n jäsenvaltioissa on yhä minimaalista, ja vaatii, että unionin uuden ulkosuhdehallinnon myötä EU lisää diplomaattista läsnäoloaan alueella muun muassa perustamalla kaikkiin kuuteen yhteistyöneuvoston jäsenvaltioon unionin edustuston, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä niiden EU-maiden kanssa, joilla on diplomaattiedustusto GCC:n jäsenvaltioissa, ja että EU hyödyntäisi näin kokonaisuudessaan edustustojen alueelta saamia kokemuksia; katsoo, että merkittävämpi diplomaattinen näkyvyys lisäisi suuresti vapaakauppasopimuksen nopean loppuun saattamisen ja sitä seuraavan täytäntöönpanon mahdollisuutta;

41. ehdottaa EU:n ja GCC:n välisen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen järjestämistä säännöllisesti; korostaa, että tämä huippukokous voisi lisätä poliittisia, rahoituksellisia, taloudellisia, kaupallisia ja kulttuurisia siteitä EU:n ja GCC:n välillä; kannustaa painokkaasti sekä EU:n että GCC:n korkeimman tason poliittisia päätöksentekijöitä pitämään keskenään säännöllisiä kokouksia, jotta voidaan määritellä yhteiset edut ja edistää niitä ja lisätä näin vapaakauppasopimuksen mahdollisimman pikaisen tekemisen ja allekirjoittamisen todennäköisyyttä; katsoo, että sekä EU:n että GCC:n korkeimman tason poliittisten päätöksentekijöiden olisi pyrittävä tämän huippukokouksen järjestämiseen riippumatta vapaakauppasopimuksen tekemisestä ja allekirjoittamisesta;

42. pitää myönteisenä, että vuosien varrella EU:sta ja GCC:stä on tullut merkittäviä investointikumppaneita ja että vuonna 2008 Irakin ja Jemenin ohella GCC oli Euroopan unioniin investointeja tehneiden tahojen kärjessä; katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen tai ainakin neuvottelujen virallinen uudelleenkäynnistäminen luo mahdollisuuksia muille sopimuksille, jotka kannustavat ja helpottavat keskinäisten suorien investointien tekemistä ulkomaille ja joilla poistetaan esteitä ulkomaiselta omistukselta ja sijoitussuojalta; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen suorat ulkomaiset investoinnit kuuluvat nyt EU:n toimivaltuuksiin, mikä osaltaan antaa lisäpontta vapaakauppasopimuksen pikaiselle tekemiselle EU:n ja GCC:n välillä; panee merkille, että tulevat vapaakauppasopimukset avaisivat uusia investointimahdollisuuksia molemmille osapuolille ja parantaisivat GCC:n mahdollisuuksia täyttää edellytykset osallistua EU:n investointisopimuksiin EU:n tulevan investointipolitiikan yhteydessä;

43. huomauttaa, että GCC:n tariffien laskeminen vapaakauppasopimuksen myötä lisäisi ylikansallisten yritysten investointihalukkuutta; on vakuuttunut siitä, että vapaakauppasopimus lisäisi palveluihin liittyviä investointeja, mikä hyödyttäisi GCC:n ja EU:n jäsenvaltioiden kehitystä;

44. ehdottaa euron käyttämistä kaikessa EU:n ja GCC:n välisessä kaupassa; pitää myönteisenä, että GCC on alusta lähtien ilmaissut haluavansa perustaa tulli- ja rahaliiton; toteaa, että tulliliitto tuli voimaan vuonna 2009, mutta neuvottelut yhteisestä valuutasta ovat vielä kesken;

45. toteaa, että GCC:n jäsenvaltioihin sovelletaan nykyisin etuuskohtelua EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän nojalla; korostaa, että 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien GCC:n jäsenvaltioiden olisi ratifioitava ja pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 edellä mainitun asetuksen liitteessä III lueteltua ILOn ja YK:n yleissopimusta; katsoo, että alueen taloudellisen edistymisen myötä vapaakauppasopimus olisi parempi väline kaupallisten etujen levittämiseksi alueella;

46. vahvistaa, että tämän merkittävän alueiden välisen vapaakauppasopimuksen tekemisen olisi oltava EU:n ensisijaisena tavoitteena sen suhteissa GCC:hen; kannustaa sitä ennen ja GCC:n eräiden tärkeiden kauppakumppaneiden esimerkkiä noudattaen unionin korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sekä kauppapolitiikasta vastaavaa komission jäsentä arvioimaan vaihtoehtoisia näkökulmia GCC:n jäsenvaltioiden kanssa ylläpidettäviin tuleviin kauppasuhteisiin ja tekemään esimerkiksi kahdenvälisiä sopimuksia niiden Persianlahden maiden kanssa, jotka jo ovat valmiita lisäsitoumuksiin EU:n kanssa, kun otetaan huomioon Persianlahden maiden kansantalouksien erilaisuus, kyseisten maiden erilainen suhtautuminen finanssikriisiin ja niiden suhteet muihin kauppakumppaneihin;

Energia

47. panee tyytyväisenä merkille tärkeän yhteistyön, jota Euroopan unioni ja sen Välimeren alueen kumppanit tekevät energian ja nykyään myös uusiutuvien energialähteiden alalla; katsoo, että näiden kolmen maantieteellisen alueen välisiä yhteisvaikutuksia on edistettävä kyseisellä toiminta-alalla etujen lähentymisen, teknisen osaamisen, rahoituksen ja energialähteiden runsauden (aurinko, tuuli) vuoksi; pitää myönteisenä, että EU ja GCC ovat perustaneet asiantuntijaverkoston puhtaita energiamuotoja varten, joista on tullut GCC:n jäsenvaltioiden ensisijainen intressi;

48. ottaen huomioon Persianlahden maiden ja Välimeren etelärannan maiden väliset strategiset, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset suhteet samoin kuin Persianlahden maiden yhä vaikutusvaltaisemman roolin Välimeren maissa, voitaisiin harkita vahvistettua ja jäsenneltyä kumppanuutta GCC:n ja Välimeren unionin välillä, ja Euroopan unionin pitäisi antaa aktiivisesti tukensa tämän kaikkia osapuolia hyödyttävän hankkeen edistämiseen;

49. arvostaa energiakysymyksiä käsittelevän EU:n ja GCC:n asiantuntijaryhmän tekemää työtä erityisesti maakaasun, energiatehokkuuden ja ydinturvallisuuden aloilla;

50. kehottaa komissiota ilmastonmuutoksen ja energiankulutuksen lisääntymisen aiheuttamat haasteet kummallakin alueella huomioon ottaen pitämään energiatehokkuutta yhtenä ensisijaisista kehitettävistä aloista ja tehostamaan energiatehokkuuden alalla tehtävää yhteistyötä;

51. myöntää, että EU:n energiantarve tyydytetään nykyään suurimmaksi osaksi fossiilisilla polttoaineilla; panee kuitenkin merkille, että EU:n tulevaan öljynkysyntään vaikuttavat monet tekijät, kuten EU:n energia- ja ilmastopolitiikka, toimituskustannukset, hintojen vaihtelu ja teollisuuden kehitys (esimerkiksi energiatehokkuuden ja sähköisten kulkuvälineiden alalla), jotka kaikki yhdessä luovat pitkän ajan kuluessa epävarmuutta, joka kohdistuu tulevaan kysyntään sekä tuotantokapasiteettia koskeviin öljyntuotannon alku- ja loppupäähän tehtäviin investointeihin;

52. kehottaa lisäämään öljyn ja kaasun tulevaa kysyntää ja tarjontaa koskevien tietojen avoimuutta, sillä ennustettavissa olevat öljymarkkinat vastaavat molempien etuja; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille yhteisiä öljytietoja koskevan aloitteen merkityksen;

53. panee tyytyväisenä merkille, että ministerineuvosto työskentelee päättäväisesti ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistyön tehostamiseksi;

54. myöntää, että GCC:n pyrkimykset lisätä maakaasuvarantojen ja nesteytetyn maakaasun potentiaalia ovat EU:n toiveiden mukaiset, mitä tulee energialähteiden ja -reittien monipuolistamiseen; korostaa tästä syystä, että on tärkeää lisätä nesteytetyn maakaasun vientiä EU:hun sisällyttämällä nesteytetyn maakaasun terminaalit eteläiseen kaasulinjaan ja perustaa GCC:n kanssa putkiyhteyksiä joko siten, että rakennetaan suoria putkistoja tai siten, että liitytään olemassa oleviin ja suunniteltuihin putkistoihin, kuten AGP-, Nabucco- ja ITGI-putkeen;

55. kannustaa GCC:n jäsenvaltioita koordinoimaan kaasun nesteeksi muuntamisen (GTL) kehittämistä eurooppalaisten kumppanien kanssa, jotta GTL-tekniikka kytkettäisiin aikaisempaa paremmin eurooppalaiseen usean energialähteen käyttöön; korostaa, että GCC voisi myös käyttää GTL-tekniikkaa vaihtoehtona päästöille, joita kaasuliekit synnyttävät ilmakehään;

56. korostaa, että EU:lla on mahdollisuuksia investoida GCC:n energiantuotantokapasiteettiin siten, että tuotannossa, toimittamisessa ja yhteenliitännöissä käytetään uusimpia teknologioita; kannustaa tässä yhteydessä tekemään tulevaisuudessa yhteistyötä, jossa keskitytään sähköverkko- ja älyverkkoteknologioiden integrointiin;

Teollisuus ja raaka-aineet

57. korostaa EU:n ja GCC:n luotettavan kumppanuuden merkitystä raaka-aineiden käytössä ja niiden käyttömahdollisuuksissa; kannattaa avoimia hyödykemarkkinoita ja muiden kuin tulleihin liittyvien esteiden poistamista; suhtautuu myönteisesti kaikkiin vapaakauppaneuvotteluissa jo tehtyihin ponnistuksiin varmojen ja kestävien raaka-ainetoimitusten varmistamiseksi;

58. kehottaa torjumaan yhteisin ponnisteluin raaka-aineilla keinottelua ja niiden hintojen vaihtelua lisäämällä OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuutta ja tehostamalla valvontaa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille OPECin hiljattain esittämän OTC-johdannaismarkkinoiden kaupan tiukempaa valvontaa koskevan pyynnön sekä Ranskan ponnistelut hyödykkeisiin liittyvän keinottelun vähentämiseksi G20-maissa;

T&K ja innovaatio

59. korostaa, että on tärkeää syventää GCC:n kanssa tehtävää kahdenvälistä yhteistyötä tutkimus- ja teknologiaohjelmien yhteydessä, ja katsoo, että näissä olisi korostettava tietämykseen perustuvia uusia teollisuudenaloja, joista voidaan mainita esimerkkeinä uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS), öljy- ja kaasujohdannaiset, energiatehokkuus sekä biomassa; kehottaa luomaan yhteistyötä, johon kuuluu teknologioiden siirto ja turvalliset ja kestävät raaka-aineiden toimitukset;

60. pyytää, että Euroopan tutkimusneuvosto ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti tehostavat yhteistyötään GCC:n kanssa, jotta tuettaisiin ja edistettäisiin alueiden välistä tieteellistä vuoropuhelua ja yhteistyötä tällä alalla;

Koulutus

61. palauttaa mieleen, että GCC:n jäsenvaltiot ovat tehneet koulutuksesta ensisijaisen kansallisen painopistealan, jossa on suuria henkilöresursseihin (opettajien riittämätön määrä), koulutuksen sisältöön (soveltumattomuus työmarkkinoiden kehitykseen), ohjelmien laatuun (vanhentuneet opetusmenetelmät ja -materiaalit) ja uuden tekniikan käyttöön liittyviä tarpeita; kehottaa tukemaan aktiivisesti viranomaisten toimia näiden puutteiden korjaamiseksi sekä ehdottamaan kunnianhimoista yhteistyötä korkeakoulu-, keski- ja perusasteen opetuksessa ja edistämään sekä miesten että naisten koulutuksen parempaa saatavuutta;

62. korostaa, että tähän yhteistyöhön pitäisi kuulua lisätukea opiskelijoiden, akateemisten työntekijöiden ja ammattilaisten vaihto-ohjelmille; pahoittelee, että Erasmus Mundus ‑ohjelma on yhä lähes tuntematon koko alueella etenkin tiedonpuutteesta johtuen; panee tyytyväisenä merkille Ranskan, Britannian ja Saksan yliopistojen aloitteet yliopistojen välisten kumppanuuksien ja vaihto-ohjelmien perustamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että Yhdysvallat ja Aasia ovat Eurooppaa edellä tässä asiassa; pyytää komissiota järjestämään paikan päällä tilaisuuksia, joissa esitellään eurooppalaista opetusta ja tieteellistä tutkimusta; korostaa, että vaihto-ohjelmat pitää kohdistaa opiskelijoihin, opettajiin, tutkijoihin ja hallintohenkilöstöön huolehtimalla samalla sukupuolten tasa-arvoisesta edustuksesta; katsoo, että nuorempia ikäryhmiä varten on otettava käyttöön vaihto-ohjelmia, joiden kohteena ovat ylä-asteen ja lukion oppilaat;

63. panee tyytyväisenä merkille komission tukeman julkista diplomatiaa ja tiedotustoimintaa koskevan Al-Jisr-hankkeen, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi; kannustaa tässä mielessä unionin korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan yksiköitä harkitsemaan julkisen diplomaattisen toiminnan laajentamista alueella, jossa unionia ei edelleenkään ymmärretä selvästi ja jossa keinoja tämän puutteen korjaamiseksi on kovin vähän; korostaa, että on kehitettävä parempi tiedotusstrategia, jonka osana on oltava EU:n politiikan ja kantojen selittäminen arabiaksi, jotta saavutetaan laajempi yleisö alueella;

64. korostaa, että EU:n ja GCC:n välisten viestimiä koskevien yhteistyöohjelmien puuttuminen näkyy tiedon puutteena; kehottaa komissiota ehdottamaan toimia GCC-valtioiden saamiseksi mukaan tiiviimpään yhteistyöhön tällä alalla, jotta voidaan lisätä unionin näkyvyyttä alueella ja edistää keskinäistä ymmärrystä;

65. pitää ensiarvoisen tärkeänä Persianlahden valtioita koskevan eurooppalaisen tutkimuksen puutteiden korjaamista; kannustaa yliopistoja ottamaan käyttöön tämän arabimaailman osan nykytilanteeseen keskittyviä opinto-ohjelmia; katsoo, että alueen yliopistoihin pitäisi myös ehdottaa Euroopan unionin tutkimuksen opinto-ohjelmia;

° °

66. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, GCC:n sihteeristölle sekä GCC:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 83.
[2] EUVL C 76 E, 10.5.2007, s. 100.

EU:n sekä GCC:n ja sen jäsenvaltioiden strategisen kumppanuuden puolesta

Euroopan unioni ja Persianlahden yhteistyöneuvosto ovat neuvotelleet vapaakauppasopimuksesta jo parinkymmenen vuoden ajan. Nämä ovat tähän mennessä pisimpään jatkuneet kesken olevat kauppaneuvottelut, joihin Euroopan unioni on osallistunut. Neuvottelujen asiayhteys on kuitenkin muuttunut oleellisesti 20 vuodessa.

GCC:n geopoliittisessa ympäristössä on tullut esiin turvallisuushaasteita, joilla on maailmanlaajuisia ja alueellisia vaikutuksia (Irak, Iran, Jemen, islamistinen terrorismi, merirosvous). GCC:n jäsenvaltioiden maailmanlaajuisesti merkitykselliset taloudet ovat vapauttamassa ja monipuolistamassa taloudellista rakennettaan sekä laajentamassa kauppakumppanuuksiaan; Aasiasta tuli vuonna 2010 Persianlahden alueen ensimmäinen kauppakumppani. GCC:n jäsenvaltioilla on lisäksi merkittävä rahoituksellinen iskuvoima, sillä sen valtiollisten sijoitusrahastojen arvo oli vuonna 2009 yli 1 380 miljardia dollaria, mikä vastaa yli 35:tä prosenttia maailmanlaajuisesta määrästä[1]. GCC:n jäsenvaltioista on tullut koko Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen talouden moottori. Niiden osuus kyseisen alueen kansantulosta on 40 prosenttia, ja niillä on hallussaan 50 prosenttia virallisista valuuttavarannoista eli 1 070 miljardia dollaria. Ne ovat nykyään myös ensimmäiset sijoittajat EU:n eteläisissä Välimeren alueen naapurivaltioissa. Tämä aktiivinen kansainvälisyys ei rajoitu pelkästään kaupankäyntiin, rahoitukseen ja energiaan liittyviin näkökohtiin. Se koskee myös diplomaattista toimintakenttää, jolla lisätään erityisesti Qatarin ja Saudi-Arabian sovitteluja Lähi-idässä ja Afrikassa, sekä sellaisten vuoropuhelualoitteiden edistämistä, joiden tavoitteena ovat kulttuurien lähentyminen ja keskinäinen ymmärtämys.

Lisäksi GCC:n jäsenvaltioissa on kansallisella tasolla toteutettu jo muutaman vuoden ajan uusia poliittisia ja yhteiskunnallisia uudistusprosesseja. Ne tietenkin etenevät eri tahtiin mutta luovat sisäistä dynamiikkaa, jota on tuettava ja edistettävä. Kuuden jäsenvaltion yli 30 vuotta jatkunut yhdentymisprosessi on toistaiseksi ainoa tällainen prosessi arabimaailmassa. Vaikka toiminta on hallitusten välistä, ylikansalliset päätöksentekorakenteet puuttuvat, eikä sitovia säädöksiä voida laatia ja panna täytäntöön, tulliliiton, yhteismarkkinoiden ja lopulta yhteisen valuutan toteuttaminen osoittaa, että alueen päättäjät haluavat jatkaa yhdentymistä, joka perustuu yhteistyöhön ja monenvälisyyteen ja joka erityisesti luo vakautta. EU:n kokemuksista saadaan innoitusta ja asiantuntemusta, jota voidaan tarjota GCC:lle.

On tärkeää ja toivomme, että vapaakauppasopimus tehdään pian, mutta unionin on jo kohdistettava katseet sopimuksen jälkeiseen aikaan. Näiden kahden alueen yhteistyömahdollisuudet eivät rajoitu kaupankäyntiin. Kansainvälinen turvallisuus, terrorismin torjunta, diplomaattinen sovittelu Lähi-idän konfliktialueilla, alueellinen kriisinhallinta, kulttuurienvälinen vuoropuhelu ja talouden maailmanlaajuinen ohjaus ovat näiden kahden yhteisön yhteisten etujen mukaisia asioita.

Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä Euroopan parlamentti pyytää laatimaan GCC:tä ja sen jäsenvaltioita koskevan kunnianhimoisemman EU:n politiikan. Olisi valitettavaa, jos kaksi maailmanlaajuisesti merkittävää poliittista ja taloudellista toimijaa, EU ja GCC, lähtisivät eri teille nyt, kun alueellinen tasapaino on muodostumassa ja taloutta aletaan taas ohjata maailmanlaajuisesti. Suhteiden tiivistämisestä olisi hyötyä molemmille osapuolille etenkin, kun niillä on lukuisia yhteistyöaloja esimerkiksi koulutuksen, tieteellisen tutkimuksen ja uusiutuvien energialähteiden yhteydessä ja kun EU:lla on tällä alalla moniin Persianlahden uusiin toimijoihin nähden suhteellisia etuja, joita voidaan hyödyntää, jos korkeimmalla tasolla ilmenee poliittista tahtoa.

[1] Sovereign Wealth Fund Institute.

ulkoasiainvaliokunnalle

Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon
(2010/2233(INI))

Valmistelija (*): Mário David

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. palauttaa mieliin EY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) välisestä vapaakauppasopimuksesta 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman, jota tuki 96 prosenttia parlamentin jäsenistä; toteaa, että vastavuoroisen markkinoillepääsyn tarpeen, immateriaalioikeuksien tehokkaan suojelun, palveluntarjonnan muiden kuin tulliesteiden poistamisen, kestävän kehityksen edistämisen ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen kaltaiset päätöslauselmassa esille otetut kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia;

2. pahoittelee syvästi toistuvia pitkäaikaisia viivytyksiä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisissä neuvotteluissa ja pahoittelee Persianlahden yhteistyöneuvoston vuonna 2008 tekemää päätöstä neuvottelujen keskeyttämisestä; katsoo, että on korkea aika saada nämä neuvottelut liikkeelle, jotta molempien osapuolten yhteiskunnat ja elinkeinoelämät voivat hyötyä kestävän ratkaisun tuomista eduista mahdollisimman suuressa määrin;

3. pitää valitettavana, että EU on laiminlyönyt tätä strategisesti tärkeää aluetta, jolla on öljyvaroja ja kaupankäyntimahdollisuuksia ja jolla vallitsee alueellinen vakaus;

4. toteaa, että vapaakauppasopimusta ei edelleenkään ole tehty 20 vuoden neuvottelemisen jälkeen; ottaa huomioon, että eräät Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltiot eivät hyväksy ihmisoikeuksia ja laitonta maahanmuuttoa koskevia lausekkeita;

5. katsoo, että alueen strategisen merkityksen vuoksi vapaakauppasopimusta ei saisi pitää pelkästään välineenä, jolla lisätään hyvinvointia kaupan avulla, vaan myös välineenä alueen geopoliittisen vakauden edistämisessä;

6. toteaa, että kaikista EU:n vientimarkkinoista Persianlahden yhteistyöneuvosto on tällä hetkellä kuudenneksi suurin ja että EU on tällä hetkellä Persianlahden yhteistyöneuvoston suurin kauppakumppani; toteaa, että tätä jo valmiiksi tiivistä kauppasuhdetta voidaan yhä syventää, ja molemmat osapuolet voivat myös edelleen monipuolistaa kauppaa, kun otetaan huomioon EU:n markkinoiden koko ja Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden pyrkimykset vientinsä monipuolistamiseen; panee merkille, että vapaakauppasopimus tarjoaisi uusia mahdollisuuksia tekniseen yhteistyöhön ja tukeen; katsoo, että EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston vapaakauppasopimuksen tekeminen edistäisi suhteiden tiivistämistä ja monipuolistamista;

7. huomauttaa, että koska Persianlahden yhteistyöneuvoston maat ovat monipuolistamassa talouksiaan öljyriippuvuutensa vähentämiseksi, palvelukaupan ja investointitoiminnan lisäämisellä voitaisiin edistää maiden kehitystä;

8. pitää myönteisenä, että viimeksi kuluneina kahtena vuosikymmenenä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston taloussuhteet ovat vahvistuneet ja että osapuolten välisen kaupan määrä on lisääntynyt merkittävästi vapaakauppasopimuksen puuttumisesta huolimatta; pitää tätä merkkinä siitä, että vapaakauppasopimuksella tehostettaisiin tätä luonnollista kasvua ja integroitaisiin se avoimempaan, ennakoitavampaan ja turvallisempaan ympäristöön;

9. toteaa, että suurin osa vapaakauppasopimukseen tarvittavasta työstä on jo tehty, ja katsoo, että nykyisessä laajuudessaan vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä hyötyjä molemmille osapuolille; kehottaa molempia osapuolia siksi pitämään vapaakauppasopimusta keskeisenä ja tärkeänä hankkeena molemmille alueille ja niiden asukkaille; katsoo, että Euroopan unionilla ja Persianlahden yhteistyöneuvostolla on yhteisiä etuja ja tarpeita ja että EU:n kokemukset alueellisesta yhteenkuuluvuudesta voivat vaikuttaa innoittavasti Persianlahden maihin; katsoo, että tässä suhteessa EU voi tarjota arvokasta teknistä tukea;

10. huomauttaa, että jos tilannetta ei korjata, julkisten hankintamenettelyjen läpinäkymättömyys ja esteet ulkomaisten sijoittajien pääsyssä palvelumarkkinoille saattavat vaarantaa sopimuksen tekemisen;

11. on vakaasti sitä mieltä, että EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä etuja molemmille osapuolille; katsoo, että vapaakauppasopimus EU:n kanssa myötävaikuttaisi Persianlahden yhteistyöneuvoston taloudelliseen yhdentymiseen ja että alueen tulliunionin perustamisen jälkeen se voisi tarjota pontta Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteismarkkinoiden, rahaliiton ja yhteisen valuutan kaltaisille tärkeille hankkeille; katsoo, että Persianlahden yhteistyöneuvosto voisi hyötyä kokemuksista, joita EU on saanut sisämarkkinoiden luomisesta ja yhtenäisvaluutan käyttöönotosta;

12. tukee painokkaasti korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteisen ministerineuvoston kokouksen aikana kesäkuussa 2010 ja EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston kokouksen aikana YK:n yleiskokouksen ministerikokouksen yhteydessä 22. syyskuuta antamia viitteitä siitä, että EU on valmis pyrkimään vielä kerran näiden neuvottelujen loppuunsaattamiseen; pitää myös myönteisenä Persianlahden yhteistyöneuvoston reaktiota, jossa niin ikään toivottiin neuvottelujen loppuunsaattamista;

13. tiedostaa, että eräillä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioilla on ongelmia vientitullien kanssa, mutta pahoittelee Persianlahden yhteistyöneuvoston neuvottelijoiden äskettäistä päätöstä muuttaa vuonna 2008 omaksuttua kantaa tässä asiassa ja jättää tätä kysymystä koskevat seikat vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle; on vakaasti sitä mieltä, että vientitulleja koskevaa kysymystä ei voida jättää minkään nykyaikaisen vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle ja että WTO:n säännösten mukaan vapaakauppasopimuksissa on säädettävä sekä tuonnin että viennin merkittävästä vapauttamisesta;

14. suosittaa, että Euroopan unioni myöntää Persianlahden yhteistyöneuvostolle lisää resursseja esimerkiksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden yhteistyövälineen kautta, josta olisi tehtävä näkyvämpi ja jossa olisi keskityttävä paikallisten virkamiesten kouluttamiseen soveltuviin ohjelmiin, myös kaupallisissa asioissa;

15. palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen jälkeen kansainvälinen kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkopolitiikan välineistä ja että unioni pitää demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kysymysten noudattamista ehdottoman välttämättömänä kaikissa kansainvälisissä sopimuksissaan; kehottaa siksi sisällyttämään tehokkaan ja valvottavissa olevan ihmisoikeuslausekkeen kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin;

16. toteaa, että Persianlahden yhteistyöneuvoston kuudessa jäsenvaltiossa on 15 miljoonaa siirtotyöläistä ja että nämä siirtotyöläiset muodostavat 40 prosenttia koko väestöstä; muistuttaa Persianlahden maiden siirtotyöläisten epävarmasta tilanteesta, johon myös Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on ottanut kantaa, ja kannattaa ILOn vaatimuksia vähimmäispalkan vahvistamisesta näissä maissa, jotta kotimaisten työntekijöiden ja siirtotyöläisten asema ei vaikeutuisi entisestään; kannattaa myös kaikkien työntekijöiden oikeutta perustaa ammattiliittoja ja liittyä niiden jäseneksi etujensa ajamiseksi;

17. vaatii kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyviä periaatteita ja perusoikeuksia; kehottaa Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioita torjumaan naisten syrjintää ja lasten hyväksikäyttöä työmarkkinoilla sekä panemaan tehokkaasti täytäntöön YK:n yleissopimukset lapsen oikeuksista ja kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta;

18. katsoo, että vapaakauppaneuvotteluissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ovatko Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltiot ratifioineet ja panneet täysimääräisesti täytäntöön YK:n yleissopimukset kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta ja korruption torjunnasta sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta;

19. katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen parantaisi huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden ja Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden nykyisiä suhteita ja antaisi lisäarvoa etenkin uudelle yhteiselle toimintaohjelmalle tarjoamalla suurempaa kapasiteettia ja institutionaalisen kehyksen rakentamista myös Persianlahden yhteistyöneuvoston sihteeristössä; pitää valitettavana, että EU:n diplomaattinen läsnäolo Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioissa on yhä minimaalista, ja vaatii, että unionin uuden ulkosuhdehallinnon myötä EU lisää diplomaattista läsnäoloaan alueella muun muassa perustamalla kaikkiin kuuteen yhteistyöneuvoston jäsenvaltioon unionin lähetystön, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä niiden EU-maiden kanssa, joilla on diplomaattiedustusto Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioissa, ja hyödyntää näin kokonaisuudessaan niiden alueelta saamia kokemuksia; katsoo, että merkittävämpi diplomaattinen näkyvyys lisäisi suuresti vapaakauppasopimuksen nopean loppuun saattamisen ja sitä seuraavan täytäntöönpanon mahdollisuutta;

20. ehdottaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen järjestämistä säännöllisesti; korostaa, että tämä huippukokous voisi lisätä poliittisia, rahoituksellisia, taloudellisia, kaupallisia ja kulttuurisia siteitä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä; kannustaa painokkaasti sekä EU:n että Persianlahden yhteistyöneuvoston korkeimman tason poliittisia päätöksentekijöitä pitämään keskenään säännöllisiä kokouksia, jotta voidaan määritellä yhteiset edut ja edistää niitä ja lisätä näin vapaakauppasopimuksen mahdollisimman pikaisen tekemisen ja allekirjoittamisen todennäköisyyttä; katsoo, että sekä EU:n että Persianlahden yhteistyöneuvoston korkeimman tason poliittisten päätöksentekijöiden olisi pyrittävä tämän huippukokouksen järjestämiseen, riippumatta vapaakauppasopimuksen tekemisestä ja allekirjoittamisesta;

21. pitää myönteisenä, että vuosien varrella EU:sta ja Persianlahden yhteistyöneuvostosta on tullut merkittäviä investointikumppaneita ja että vuonna 2008 Irakin ja Jemenin ohella Persianlahden yhteistyöneuvosto oli kärkisijoittaja Euroopan unioniin; katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen tai ainakin neuvottelujen virallinen uudelleenkäynnistäminen luo mahdollisuuksia muille sopimuksille, jotka kannustavat ja helpottavat keskinäisten suorien investointien tekemistä ulkomaille ja joilla poistetaan esteitä ulkomaiselta omistukselta ja sijoitussuojalta; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen suorat ulkomaiset investoinnit kuuluvat nyt EU:n toimivaltuuksiin, mikä osaltaan antaa lisäpontta vapaakauppasopimuksen pikaiselle tekemiselle EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä; panee merkille, että tulevat vapaakauppasopimukset avaisivat uusia investointimahdollisuuksia molemmille osapuolille samalla, kun Persianlahden yhteistyöneuvoston mahdollisuudet täyttää EU:n investointisopimuksen vaatimukset parantuisivat EU:n tulevan investointipolitiikan puitteissa;

22. huomauttaa, että Persianlahden yhteistyöneuvoston tariffien laskeminen vapaakauppasopimuksen myötä lisäisi ylikansallisten yritysten investointihalukkuutta; on vakuuttunut siitä, että vapaakauppasopimus lisäisi palveluihin liittyviä investointeja, mikä hyödyttäisi Persianlahden yhteistyöneuvoston ja EU:n jäsenvaltioiden kehitystä;

23. ehdottaa euron käyttämistä kaikessa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisessä kaupassa; pitää myönteisenä, että Persianlahden yhteistyöneuvosto on alusta lähtien ilmaissut haluavansa perustaa tulli- ja rahaliiton; toteaa, että tulliliitto tuli voimaan vuonna 2009, mutta neuvottelut yhteisestä valuutasta ovat vielä kesken;

24. toteaa, että Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenmaihin sovelletaan nykyisin etuuskohtelua EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän nojalla; korostaa, että 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenmaiden olisi ratifioitava ja pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 asetuksen liitteessä III lueteltua ILO:n ja YK:n yleissopimusta; katsoo, että alueen taloudellisen edistymisen myötä vapaakauppasopimus olisi parempi väline kaupallisten etujen levittämiseksi alueella;

25. vahvistaa, että tämän merkittävän alueiden välisen vapaakauppasopimuksen tekemisen olisi oltava EU:n ensisijaisena tavoitteena sen suhteissa Persianlahden yhteistyöneuvostoon; kannustaa sitä ennen ja Persianlahden yhteistyöneuvoston eräiden tärkeiden kauppakumppaneiden esimerkkiä noudattaen korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sekä kauppapolitiikasta vastaavaa komissaaria arvioimaan vaihtoehtoisia linjauksia suhteissa Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioihin ja tekemään esimerkiksi kahdenvälisiä sopimuksia niiden Persianlahden maiden kanssa, jotka ovat jo valmiita lisäsitoumuksiin EU:n kanssa, kun otetaan huomioon Persianlahden maiden kansantalouksien erilaisuus, kyseisten maiden erilainen suhtautuminen finanssikriisiin ja niiden suhteet muihin kauppakumppaneihin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ulkoasiainvaliokunnalle

Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon
(2010/2233(INI))

Valmistelija: Angelika Niebler

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteisen toimintaohjelman hyväksymisen ja etenkin sen, että toimintaohjelmalla vahvistetaan yhteistyötä yhteistä etua koskevilla aloilla, joista voidaan mainita esimerkkeinä teollisuus, energia, tutkimus, koulutus, tiede ja teknologia, tieto- ja viestintätekniikka sekä investointeja ja ilmastoa koskevat toimet; katsoo, että kaikki, mitä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteisellä toimintaohjelmalla saavutetaan, auttaa panemaan uudelleen alulle neuvottelut vapaakauppasopimuksesta;

ENERGIA

2. arvostaa energiakysymyksiä käsittelevän EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston asiantuntijaryhmän tekemää työtä erityisesti maakaasun, energiatehokkuuden ja ydinturvallisuuden aloilla;

3. kehottaa komissiota ilmastonmuutoksen ja energiankulutuksen lisääntymisen aiheuttamat haasteet kummallakin alueella huomioon ottaen pitämään energiatehokkuutta yhtenä ensisijaisista kehitettävistä aloista ja tehostamaan energiatehokkuuden alalla tehtävää yhteistyötä;

4. panee tyytyväisenä merkille hankkeen, jolla luodaan saastuttamattoman energiateknologian verkosto; arvostaa erityisesti toimia, joilla tuetaan uusiutuvien energialähteiden ja niiden käytön edistämistä ja energiatehokkuuspolitiikan kehittämistä;

5. myöntää, että EU:n energiantarve tyydytetään nykyään suurimmaksi osaksi fossiilisilla polttoaineilla; panee kuitenkin merkille, että EU:n tulevaan öljynkysyntään vaikuttavat monet tekijät, kuten EU:n energia- ja ilmastopolitiikka, toimituskustannukset, hintojen vaihtelu ja teollisuuden kehitys (esimerkiksi energiatehokkuuden ja sähköisten kulkuvälineiden alalla), jotka kaikki yhdessä luovat pitkän ajan kuluessa epävarmuutta, joka kohdistuu tulevaan kysyntään sekä tuotantokapasiteettia koskeviin öljyntuotannon alku- ja loppupäähän tehtäviin investointeihin;

6. kehottaa lisäämään öljyn ja kaasun tulevaa kysyntää ja tarjontaa koskevien tietojen avoimuutta, sillä ennustettavissa olevat öljymarkkinat vastaavat molempien etuja; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille yhteisiä öljytietoja koskevan aloitteen merkityksen;

7. panee tyytyväisenä merkille, että yhteistyöneuvosto työskentelee päättäväisesti ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistyön tiivistämiseksi;

8. myöntää, että Persianlahden yhteistyöneuvoston pyrkimykset lisätä maakaasuvarantojen ja nesteytetyn maakaasun potentiaalia ovat EU:n toiveiden mukaiset, mitä tulee energialähteiden ja -reittien monipuolistamiseen; korostaa tästä syystä, että on tärkeää lisätä nesteytetyn maakaasun vientiä EU:hun sisällyttämällä nesteytetyn maakaasun terminaalit eteläiseen kaasulinjaan ja perustaa Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa putkiyhteyksiä joko siten, että rakennetaan suoria putkistoja tai siten, että liitytään olemassa oleviin ja suunniteltuihin putkistoihin, kuten AGP-, Nabucco- ja ITGI-putkeen;

9. kannustaa Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioita koordinoimaan kaasun nesteeksi muuntamisen (GTL) kehittämistä eurooppalaisten kumppanien kanssa, jotta GTL-tekniikka kytkettäisiin aikaisempaa paremmin eurooppalaiseen usean energialähteen käyttöön; korostaa, että Persianlahden yhteistyöneuvosto voisi myös käyttää GTL-tekniikkaa vaihtoehtona päästöille, joita kaasuliekit synnyttävät ilmakehään;

10. tunnustaa, että uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko- ja tuulienergian, biomassan ja uusien saastuttamattomien hiiliteknologioiden, mahdolliset synergiavaikutukset tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteistyölle teknologian, teollisuuden ja politiikan alalla;

11. korostaa, että EU:lla on mahdollisuuksia investoida Persianlahden yhteistyöneuvoston energiantuotantokapasiteettiin siten, että tuotannossa, toimittamisessa ja yhteenliitännöissä käytetään uusimpia teknologioita; kannustaa tässä yhteydessä tekemään tulevaisuudessa yhteistyötä, jossa keskitytään sähköverkko- ja älyverkkoteknologioiden integrointiin;

TEOLLISUUS JA RAAKA-AINEET

12. korostaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston luotettavan kumppanuuden merkitystä raaka-aineiden käytössä ja niiden käyttömahdollisuuksissa; kannattaa avoimia hyödykemarkkinoita ja muiden kuin tulleihin liittyvien esteiden poistamista; suhtautuu myönteisesti kaikkiin vapaakauppaneuvotteluissa jo tehtyihin ponnistuksiin varmojen ja kestävien raaka-ainetoimitusten varmistamiseksi;

13. kehottaa torjumaan yhteisin ponnisteluin raaka-aineilla keinottelua ja niiden hintojen vaihtelua lisäämällä OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuutta ja tehostamalla valvontaa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille OPECin hiljattain esittämän OTC-johdannaismarkkinoiden kaupan tiukempaa valvontaa koskevan pyynnön sekä Ranskan ponnistelut hyödykkeisiin liittyvän keinottelun vähentämiseksi G20-maissa;

T&K JA INNOVOINTI

14. korostaa, että on tärkeää syventää Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa tehtävää kahdenvälistä yhteistyötä tutkimus- ja teknologiaohjelmien yhteydessä, ja katsoo, että näissä olisi korostettava tietämykseen perustuvia uusia teollisuudenaloja, joista voidaan mainita esimerkkeinä uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS), öljy- ja kaasujohdannaiset, energiatehokkuus sekä biomassa; kehottaa luomaan yhteistyötä, johon kuuluu teknologioiden siirto ja turvalliset ja kestävät raaka-aineiden toimitukset;

15. toistaa, että Persianlahden yhteistyöneuvoston maiden opiskelijoille ja opettajille on tiedotettava paremmin EU:n vaihto-ohjelmista, kuten Erasmus Mundus ‑ohjelmasta; kannustaakin Persianlahden yhteistyöneuvoston maiden opiskelijoiden ja opettajien osallistumista EU:n nykyisiin vaihto-ohjelmiin, jotta voidaan syventää kulttuurista vuoropuhelua ja edistää yhteisymmärrystä;

16. pyytää, että Euroopan tutkimusneuvosto ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti tehostavat yhteistyötään Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa, jotta tuettaisiin ja edistettäisiin alueiden välistä tieteellistä vuoropuhelua ja yhteistyötä tällä alalla;

EU:N EDUSTUS PERSIANLAHDEN YHTEISTYÖNEUVOSTON MAISSA

17. kehottaa parantamaan työtä, jota yksi ainoa edustusto tekee kuudessa Persianlahden maassa EU:n näkyvyyden lisäämiseksi; kehottaa tästä syystä perustamaan edustuston myös muihin viiteen maahan ja avaamaan viisi uutta toimistoa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Kader Arif, Daniel Caspary, Christofer Fjellner, Yannick Jadot, Metin Kazak, Bernd Lange, David Martin, Emilio Menéndez del Valle, Vital Moreira, Cristiana Muscardini, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Niccolò Rinaldi, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Keith Taylor, Iuliu Winkler, Jan Zahradil, Pablo Zalba Bidegain, Paweł Zalewski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

George Sabin Cutaş, Mário David, Jörg Leichtfried, Miloslav Ransdorf, Michael Theurer, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Patrice Tirolien

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö