Puhe
Euroopan parlamentin puhemiehen
José María GIL-ROBLESin puhe
Eurooppa-neuvostolle
keskiviikkona 24. maaliskuuta 1999
Berliini

Kirjallinen versio


ARVOISAT VALTIOIDEN JA HALLITUSTEN PÄÄMIEHET

Usein, kenties liiankin usein sanotaan, että EU:lla on edessään ratkaisun hetki tai että se on tienhaarassa. Euroopan yhdentymisen historiassa ei oikeastaan olekaan kuin jatkuvia tienhaaroja, elintärkeitä hetkiä ja viime hetken ratkaisuja.

Edessämme on tänään juuri tällainen ratkaisun hetki. Olen varma, että löydätte oikeat ratkaisut. Kuten aina, Euroopan parlamentti haluaa myötävaikuttaa tähän oman työnsä tuloksilla.

Ensimmäiseksi haluan puhua Agenda 2000:sta, koska se on epäilemättä tämänpäiväisen kokouksen tärkein aihe, kuten parlamentti eilisessä kokouksessaan muistutti.

Äskettäisessä Petersbergin kokouksessa kiinnitin teidän, valtioiden ja hallitusten päämiesten huomion Euroopan parlamentin merkittävään panokseen. Parlamentti on arvioinut juurta jaksaen kaikki Euroopan komission Agenda 2000-asiakirjaan sisältyvät ehdotukset ja esittänyt keskenään johdonmukaisten lausuntojen sarjan tästä monimutkaisesta ja keskeisestä asiakirjasta.

Parlamentti on esittänyt omat kantansa, mutta se on myös aloittanut uudenlaisen vuoropuhelun neuvoston kanssa tarkoituksenaan sovitella toimielinten välisiä mielipide-eroja. Neuvoston puheenjohtaja viittasi tähän vuoropuheluun tiedottaessaan parlamentille 10. maaliskuuta tämänpäiväisen kokouksen valmisteluista. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää liittokansleri Schröderiä hänen henkilökohtaisesta panoksestaan parlamentin kanssa käydyn tiiviin ja interaktiivisen vuoropuhelun jatkumisen hyväksi. Samaan aikaan tahdon kiittää Ison-Britannian ja Itävallan puheenjohtajavaltioita, jotka käynnistivät tämän menettelyn. Se on osoittautunut todella rakentavaksi prosessiksi, jolla on voitu lähentää osapuolia toisiinsa avoimen tietojenvaihdon pohjalta. Toivon, että tämä prosessi auttaa Eurooppa-neuvostoa pääsemään tasapainoiseen sopimukseen tästä laajasta ja monisyisestä paketista.

Arvoisa puheenjohtaja, en toista tänään Petersbergissä esittämiäni näkökohtia. Ne tulivat selkeästi esiin kyseisessä kokouksessa, ja varapuhemiehet ja valiokuntien puheenjohtajat ovat toistaneet niitä tapaamisissaan neuvoston ja komission kanssa.

Minun täytyy kuitenkin korostaa kahta asiaa, jotka ovat keskeisessä asemassa, jos parlamentin halutaan suorittavan sille kuuluvat tehtävät ennen Euroopan parlamentin vaaleja.

Muistutin teitä Petersbergissä siitä, että tämän neuvoston kokoontumisen ja Euroopan parlamentin toukokuun täysistunnon välillä on vain 25 työpäivää. Parlamentti on jo laatinut tiiviin kokousaikataulun saadakseen asiat vietyä läpi ennen tätä tiukkaa määräaikaa.

On siis välttämätöntä, että Eurooppa-neuvoston kanta koko Agenda-2000 -asiakirjaan vahvistetaan tänään, jotta tarvittavat tekstit voidaan viimeistellä ja luovuttaa 13. huhtikuuta.

Neuvoston on kuultava uudelleen parlamenttia virallisesti myös maatalous- ja kalastusasioissa komission muutetuista ehdotuksista tai muutoksista, joita neuvosto niihin mahdollisesti yksimielisellä päätöksellä sisällyttää.

Esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen liittyvä yhteisrahoitus ja pienenevät maksut ovat olleet esillä maatalousasioiden, talous- ja raha-asioiden sekä ulkoasioiden neuvostoissa. Kuitenkaan parlamentille ei ole vielä esitetty uusia ehdotuksia.

Nämä asiat voivat näyttää pelkästään teknisiltä, mutta todellisuudessa ne ovat keskeisiä, jotta sopimukseen voidaan päästä määräajassa. Siksi parlamentti pyytää myös neuvostoa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kaikkien sopimukseen pääsemisen kannalta välttämättömien kokousten järjestämiseksi Euroopan parlamentin ja asianomaisten ministerineuvostojen välillä.

xxxx

Nyt palaan lyhyesti keskeisiin asiakysymyksiin ja pitäydyn Petersbergin jälkeisessä kehityksessä.

Vuoropuhelussaan neuvoston kanssa parlamentti on saanut todellisen tilaisuuden esitellä selkeästi omia prioriteettejaan, ja uskon, että kun maatalouskysymyksistä saatiin aikaan sopimus, ministerit ottivat huomioon eräitä parlamentin tärkeimpiä huolenaiheita. Erityisesti hintojen leikkaukset ovat hienokseltaan lievempiä kuin ehdotetut ja ne ulotetaan pidemmälle ajanjaksolle. Neuvosto vastasi parlamentin esittämään huoleen siitä, että komissio oli mennyt liian pitkälle ehdotuksissaan vähentää interventiojärjestelmän soveltamista. Esimerkiksi viinialasta tehty sopimus osoittaa parlamentin pyytämää suurempaa joustavuutta. Neuvosto ei kuitenkaan noudattanut parlamentin esityksiä kaikkein suurimmille tiloille myönnettyjen enimmäistukien osalta.

Euroopan parlamentti katsoo, että rakennepolitiikassa rahastoja on onnistuttu merkittävästi selkeyttämään ja keskittämään. Neuvosto ja parlamentti ovat yleensä ottaen samaa mieltä sekä tavoitteiden että yhteisöaloitteiden määrän vähentämisestä. Parlamentti tukee silti edelleen URBAN-aloitteen jatkamista. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että neuvosto on lähestynyt Euroopan parlamentin kantaa tuloksiin sidottuihin varauksiin ja tavoitteen 3 horisontaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä tärkeissä arviointia ja valvontaa koskevissa asioissa.

Tärkeitä koheesiorahastoa koskevia päätöksiä on vielä tekemättä, kuten sen kokonaismäärä ja avustusten prosenttimäärät. On kuitenkin syytä olla tyytyväinen rahaston jatkamisesta ja tukikelpoisuusperusteista tehtyihin päätöksiin, koska ne osoittavat, että jäsenvaltioiden välisen koheesion ja solidaarisuuden tavoitteet ovat sisäänrakennettuja unionin integraatioon.

Pyrkimyksessä löytää yhteisymmärrys ehdotuksesta asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta on edistytty, ja Euroopan parlamentin joitakin kuukausia aiemmin ilmaisemat näkökohdat on osaksi otettu huomioon. Tällä tarkoitan toiminta-alueiden keskittämistä, työttömyyden torjumisen ja ennaltaehkäisemisen tukemista, naisten ja miesten tasa-arvoa ja sosiaalisesti syrjäytyneiden yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Kannatamme myös ehdotusta myöntää avustuksia paikallishankkeisiin tästä rahastosta.

Neuvoston aloittaman avoimen ja rakentavan vuoropuhelun ansiosta parlamentti on tietoinen erittäin tyydyttävästä edistyksestä Agenda 2000:n liittymistä valmistelevassa osassa, varsinkin koordinaatioasetusta ja liittymistä valmistelevaa välinettä koskevissa kysymyksissä.

xxxxx

Seuraavaksi minun on otettava esille erityisen vaikea asia: unionin rahoitus seuraavien 7 vuoden aikana.

Eurooppa-neuvoston haasteena on laatia sellainen suositus Euroopan unionin rahoituskehyksestä seuraaviksi 7 vuodeksi, jolla

  • unionia ja sen toimielimiä ei rampauteta, vaan niiden sallitaan suorittaa unionille perustamissopimuksissa määrätyt tehtävät talousarviolle ja hallinnolle asetettuja tiukkoja rajoja noudattaen;
  • turvataan riittävä rahoitus unionin nykyiselle toiminnalle jokaisessa suuressa menoluokassa, ja erityisesti määritellään realistinen rahoituksen taso sisäisten politiikkojen, ulkoisten toimien ja hallinnon otsakkeissa, 46,5 miljardia euroa sisäisille politiikoille, 36,9 miljardia euroa ulkoisille toimille ja 35,1 miljardia hallinnolle vuosina 2000-2006;
  • varmistetaan, että parlamentti voi rahoittaa joustavasti ennalta aavistamattomia toimia keskimäärin noin 0,015 prosentin osuudella BKTL:sta vuosittain (muistettakoon, että vuoden 1999 talousarvio on 1,10 % BKTL:sta);
  • turvataan näiden kahden toimielimen entistä tiiviimpi keskinäinen yhteistyö siten, että lausunnot kokonaistalousarviosta esitetään laajennetun sovittelumenettelyn avulla. Näin voitaisiin sopia helpommin tietyistä asioista, kuten menojen luokittelusta eri budjettikohtiin;
  • ei vähennetä unionin rahoitusta alle sen, mitä voidaan saavuttaa pelkästään EY:n perustamissopimuksen 203 artiklan soveltamisella.

Vaikeaa se on, mutta ei mahdotonta. Se voidaan saavuttaa pyrkimällä konsensukseen unionin yhteisen hyvän näkökulmasta. Se on toiveemme.

xxxxx

Toinen asia, johon puutun, on komission yhteinen eronpyyntö ja sen seuraukset.

Parlamentti hyväksyi tiistai-iltana päätöslauselman, jossa pyydetään tätä ylimääräistä neuvostoa laatimaan yhdessä parlamentin kanssa tarkka ja kohtuullinen aikataulu uuden komission nimeämiseksi:

  • siinä pyydetään myös jäsenvaltioiden hallituksia esittämään kiireellisesti omat ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi ja myöhemmin ehdokkaat komission jäseniksi;
  • siinä muistutetaan, että perustamissopimuksen mukaisesti nyt nimitettävä komissio istuu nykyisen toimikauden päättymiseen asti eli tämän vuoden loppuun;
  • lopuksi siinä vaaditaan, että Amsterdamin sopimuksessa vahvistettuja menettelyjä on sovellettava sekä nyt nimitettävän että myös 1. tammikuuta 2000 virkaan astuvan komission hyväksymisessä.

Tämän päätöslauselman taustalla on tarve päästä pois mahdollisimman nopeasti nykyisestä tilanteesta, jossa eronnut komissio voi hoitaa vain juoksevia tai kiireellisiä asioita. Unioni tarvitsee täysivaltaisen komission. Tilannetta ei voida ratkaista pelkästään nimeämällä tuleva puheenjohtaja ja jättämällä nykyinen komissio virkaansa elokuuhun saakka, sillä oleellinen osa komissiota on vaihdettava. Se on poliittinen välttämättömyys ja sitä paitsi juridisesti komission on saatava uudestaan parlamentin luottamus, jotta se voisi aloittaa asianmukaisesti kaikkien tehtäviensä hoitamisen.

Kun puhutaan komission puheenjohtajan nimittämisestä, on myös korostettava, että vaikka Amsterdamin sopimus ei olekaan vielä voimassa, Eurooppa-neuvosto sovelsi jo - parlamentin suostumuksella - sopimukseen sisältyvää menettelyä nimittäessään Santerin virkaansa, mikä tarkoittaa sitä, että parlamentin kuuleminen on muuttunut parlamentin hyväksymiseksi. Taaksepäin meno tässä tilanteessa ei voi tulla kysymykseen.

Toisaalta komission jäsenten kuulemisesta parlamentissa ja koko komissiosta järjestettävästä äänestyksestä on säädetty kaikissa perustamissopimuksissa täsmälleen samalla tavalla.

Parlamentti korosti päätöslauselmassaan myös sitä, että komission on aloitettava kunnianhimoinen ja kokonaisvaltainen uudistusohjelma varainhoidon ja rahoituksen valvonnan sekä koko hallintokulttuurinsa menettelyjen uudistamiseksi radikaalilla tavalla, jotta Euroopan asioiden hoitamiselle saadaan asianmukaiset ja paremmat säännöt avoimuuden periaatteen mukaisesti.

xxxx

Parlamentti on soveltanut tätä uudistuksen ja avoimuuden vaatimusta itseensä. Siksi se on esittänyt neuvostolle ehdotuksen parlamentin jäsenten ohjesäännöksi ja hyväksynyt komission ehdotuksen, jolla pyrittiin vahvistamaan tarvittava oikeusperusta parlamentin jäsenten avustajia koskevan säännöstön laatimiselle.

Tahdon kiittää neuvoston puheenjohtajaa siitä määrätietoisuudesta ja joustavuudesta, jolla se on käsitellyt näitä asioita ja haluan antaa tunnustuksen Tanskan hallitukselle ja parlamentille vuoropuhelun ja yhteistyön hengestä, jolla ne ovat etsineet ratkaisuja maansa yleisen mielipiteen kannalta arkaluonteisimpiin kohtiin parlamentin jäsenten ohjesääntöä koskevassa kysymyksessä.

Minusta tuntuu siltä, että yhä laajemmin ollaan vakuuttuneita siitä, että nämä kysymykset on ratkaistava heti kun Amsterdamin sopimus astuu voimaan.

xxxx

Päätän puheenvuoroni, arvoisat Eurooppa-neuvoston jäsenet, välittämällä teille parlamentin eilisessä päätöslauselmassaan jäsenvaltioille esittämän pyynnön tallettaa mahdollisimman nopeasti Amsterdamin sopimuksen ratifiointiasiakirjat.

Tämä toimielinten kriisi tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa Euroopan unionin poliittista ja demokraattista ulottuvuutta lisäämällä komission vastuunalaisuutta parlamentille. Se suo myös tilaisuuden luoda uusi, voimakas, vastuullinen ja poliittisesti tehokas komissio. Molemmat ovat välttämättömiä. Te ette voi vahvistaa komissiota vastoin parlamentin tahtoa tai ilman parlamentin luottamusta.

IUskon, että yhdessä pystymme saamaan tämän aikaan, kaikkien eurooppalaisten hyväksi.

Parhaimmat kiitokset.


© Euroopan parlamentti : 24 maaliskuuta 1999